Miehen mielestä olen epäreilu, kun vaadin avioehdon poistamista tai muuttamista ennen lapsien teon yrittämistä
Nyt meillä on avioehto, jossa mulla ei ole mitään oikeutta miehen omaisuuteen (mies on rikkaampi). 2-3 lasta merkitsee, että olen usean vuoden pois töistä ja kotiäitinä. Sanoin etten ala lapsen tekoon, ellei avioehto katoa tai tehdä siihen muutosta siten, että perintönä hänen saamaan omaisuuteen mulla ei ole oikeutta avioerossa, mutta kaikkeen muuhun on.
Todennäköisempää on, että mies löytää nuoremman ja haluttavamman puolison ja jättää minut 3 lapsen kanssa yksin.
Mies sanoi ettei suostu. Olenko kohtuuton kun vaadin tätä? Rakastan miestäni ja uskon että ollaan aina yhdessä, mutta mielestäni on aivan järjetöntä jättäytyä pois työelämästä ilman turvaa tulevasta.
Kommentit (554)
Vierailija kirjoitti:
Nyt mä alan ymmärtää mistä nää palstamiesten naistenelättämishoureet ovat alkaneet. (Tiedoksi palstamiehille, ei ne silti mene niin kuin te väitätte.)
Mutta tosiaan tuo, että mun puoliso jäisi kotiin ja mun pitäisi elättää meidät molemmat ja yhteinen lapsi siitä rahasta. Puoliso antaisi kaikki sosiaalituet perheen ruokakassaan vaikkapa. (Niin, puolisolle ei kyllä jää penniäkään käteen tässä diilissä ja menee tosiaan se eläke viduix samalla, puhumattakaan reikäjuusto-cv:stä työmarkkinoilla.)
Mutta kyllä musta ois silti nihkeää, jos toinen vielä erotessa haluaisi multa jotain ekstraa. Minä katsoisin, että se mitä siitä lapsenhoidosta saa henkistä pääomaa, josta itse jäisin paitsi kun kävisin töissä. En tajua miksi ennen liittoa ansaittu omaisuus olisi tulevan ex-puolison, perinnöistä puhumattakaan.
Mutta onko se tosiaan niin, että kaikki avioliiton aikana ansaittu kuuluu automaattisesti molemmille puolisoille? Eikö mulla saisi olla omia avioliiton aikana kertyneitä säästöjäkään, pitäisikö nekin jakaa? Itsehän olen koulut käynyt ja omilla ansioilla päässyt hyväpalkkaiseen työhön, niin nytkö puolet siitä ansiosta kuuluu toiselle vain siksi että menimme naimisiin ja eroamme? Olinhan kuitenkin jo elättänyt puolison ja lapsen monta vuotta ja jakanut tätä hyvinvointiani heillekin, sekö ei riitä? Lapsen elätys tietysti jatkuu erosta huolimatta ja yhdessä hankitut huonekalut sun muut pannaan tietysti tasan.
En ole sitä mieltä, että kaikissa tilanteissa olisi kohtuullista laittaa edes kaikki avioliiton aikana kertynyt omaisuus puoliksi, mutta et kai nyt tosissaan rinnasta lasten kanssa olemisesta kertynyttä henkistä pääomaa eläkkeeseen tai CV:hen, jolla on helppo saada jatkossa töitä?
Ideaalitapauksessahan molemmat pääomat laitettaisiin puoliksi ja syntyvaiheessa. Sinäkin hoitaisit lapsia, saisit henkistä pääomaa ja aukon cv:hen. Puoliso saisi vähän vähemmän henkistä pääomaa, pienemmän poissaolon työelämästä ja isomman eläkkeen.
Jos ette laita asioita puoliksi, niin sä saat kuitenkin jonkin verran sitä henkistä pääomaa (sen lapsen vanhemmuuden, joskin oot läsnä vähemmän) ja puolisosi ottaa täysimääräisenä taloudelliset tappiot: katkokset uraan, eläkkeen pienenemisen jne. Joten ei niiden säästöjen, joita sulle kertyy kun toinen on kotona, kuulu olla vain sun, koska jos se toinen ei olisi kotona, sinä olisit, ja toinen kerryttäisi säästöjä ja sä pesisit kakkapyllyistä henkistä pääomaa itsellesi.
Kohtuullista laittaa avioliiton aikana hankittu omaisuus puoliksi, jos ero tulee. Yhteiset rahat ja yhteiset lapset.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai jos aiot olla pitkään kotona (miksi? Eikö isä aio olla?) Niin johonkin rahastoon esimerkiksi pitää maksaa korvausta. Avioehtoa en lähtisi purkamaan, ei siihen ole tarvetta, eikä se kuulosta reilulta. Itse en ikinä menisi naimisiin kenenkään kanssa ilman avioehtoa. En varsinkaan itseäni rikkaamman kanssa. Avioehto on hyvä ja järkevä asia.
On. Siinä paperissahan voidaan sopia omaisuuden jaosta vaikka miten. Mutta ap:n tapauksessa sitä voi ehkä muuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Kompromissina voisit ehdottaa, että omaisuus, joka miehellä oli naimisiin mennessä sekä perinnöt jätetään avio-oikeuden ulkopuolelle. Näin avioliiton aikana tienattu ja hankittu omaisuus olisi kuitenkin ”yhteistä”, mikä on todellakin reilua.
Tuossahan ei ole mitään järkeä.Miten ap voi kartuttaa omaisuutta ,jos tekee esim kolme lasta jaon vuosia kotona,eikä voi tehdä uraakaan. Entäs se eläke,jos on vuosia kotona.
Mies tienaa ja osaa kyllä sijoittaa rahat esim niihin asioihin ,jotka on olleet ennen naimisiin menoa.Nainen todella haviää ja rutkasti siinä leikissä,jos mies alkaa tuikkimaan muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies tekee lapsen eteen orgasmin
Nainen on raskaana, kärsii raskauden vaivat, synnyttää, kärsii synnytyksen jälkeiset vaivat, imettää, kärsii imetyksen vaivat, menettää kroppansa ja osan terveydestään ainakin joksikin aikaa. Raskaus jo vie 9 kk elämästä. Jos mies päättää erota niin jäljellä on terveytensä menettänyt kulahtanut köyhä yh, jota syytetään huonon miehen valinnasta. Näin miehet tietoisesti näitä köyhiä yh-perheitä tuottavat omalla toiminnallaan.
Naisen ei ole hei mikään PAKKO hankkia lapsia ;)
Kuule, naiset ovat tämän huomanneet. Oletko itse huomannut että syntyvyys on alimmillaan todella pitkään aikaan.
Kun tätä ketjua luen, niin ymmärrän kyllä miksi.
Kun olet itse vanhainkodissa, niin siellä ei hoitajat enää puhu suomea.
Exän kanssa meillä oli juuri sellainen avioehto, että ennen avioliittoa hankitut rahat ja perinnöt oli vain omia, mutta avioliiton aikana hankittu omaisuus yhteistä, eikä meillä ollut edes lapsia.
Nykyisen miehen kanssa asutaa avoliitossa ja on lapsia, meillä ei ole avioehtoa, yhteiset menot laitetaan puoliksi prosenttiosuuksien suhteen ja aikaisempi omaisuus on kummankin oma. Mutta me oikeasti jaoimme äitiysloman, tai siis vanhempainvapaan ja mies oli siis melkein yhtä kauan aikaa kotona. Tulomme ovat suurin piirten saman suuruisia.
Aloittaja on aivan oikeassa, jos äiti alkoo olla lasten kanssa kotona, niin sieltä on todella vaikea työllistyä enää uudelleen jos ei ole vakipaikkaa mihin mennä, eläke jää pienemmäksi ja voi olla todellisessa taloudellisessa kuopassa. Ja puolet avioliitoista kariutuu syystä tai toisesta. Helposti käy niin, että rakkauden huumassa nainen ei huomaakaan, että joutuu hyvin kapealle leivälle eläkeiässä.
Toisaalta ei ole oikein, että perinnöt ja aiemmin kasatut rahat menevät puoliksi, joten kannattaa löytää kompromissii siihen avioehtoon tai sitten miettiä onko se suhde oikeasti se oikea.
Et ole kohtuuton, vaan realistinen. Eikä kysymys ole sinun edusta, vaan myös tulevien lasten edusta, jota sinun äitinä pitää valvoa, jos ero on tulee. Puolet avioliitoista päätyy eroon ja avoliitossa luku on vielä suurempi.
Ja joka tapauksessa sun tulotaso alentuu, jo siinä vaiheessa kun tulet raskaaksi ja menot lisääntyvät. Palkattomat poissaolot työelämässä, neuvolassa käynnit raskauden aikana, sairaslomat, lääkkeet jne. Sama jatkuu kun lapsi on syntynyt.
On kohtuutonta nykyinen arvomaailma perheissä, jossa nainen joutuu yksin kantamaan taloudellisen vastuun raskaudesta, synnytyksestä ja lapsista ja naisten rahat menevät vessanpöntästä alas tai jätteisiin, kun samaan aikaan perheen isä kartuttaa omaisuutta, luopumasta mistään, vaikka perheessä olisi useampi lapsi.
Ennen, vielä 80-90-luvulle saakka yksikään nainen ei olisi tehnyt tälläisen miehen kanssa lapsia, meitä neuvottiin jo neuvolassa ja naisten lehdissä valvomaan omia oikeuksia ja lasten etua, jolloin perheen avioliiton aikana hankittua omaisuutta ja rahat olivat yhteisiä.
On surkuhupaista lukea nykynaisen käsitystä perheen tasa-arvosta, kun he käyttävät jopa omat säästönsä äitiysloman rahoittamiseksi ja maksaakseen kulut puoliksi ja mies kartuttaa vain omaisuutta.
Ja näissä tapauksessa nainen ja lapset ovat todella heikoilla erotilanteessa, koska Suomessa vain harvoin mies maksaa elatusmaksua perheen äidille, vaan ainoastaan lapsille, toisin kuin muualla maailmassa, jopa Ruotsissa ja näin oli myös ennen Suomessa vielä 80-luvulle asti.
Huutonaurua tuon lasten edusta jeesustelun vuoksi. Avioehto on nimenomaan lasten edun mukainen. Jos mies kuolee ensin, ja avioehto on, kuolinpesän ei tarvitse maksaa tasinkoa leskelle, vaan vastaava varallisuusmäärä menee lapsille. Avioehdon purkaminen siis merkitsisi potentiaalista tulonsiirtoa lapsilta vaimolle.
Näyttäkää nyt mammat että nainenkin osaa olla itsellinen. Älkää aina olko miehen lompakolla.
Kyllä se on vähintään kohtuullista, että siitä hyvästä, kun sinä lorvit vuosia kotona miehesi elätettävänä, sinulle kuuluu puolet miehen omaisuudesta ja elatusmaksut päälle.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on vähintään kohtuullista, että siitä hyvästä, kun sinä lorvit vuosia kotona miehesi elätettävänä, sinulle kuuluu puolet miehen omaisuudesta ja elatusmaksut päälle.
Ja silti mies on itsekäs sika.
Kannattaa miettiä kaksi kertaa, kunnes tekee lapsia tuollaisen miehen kanssa ja vielä kolme, jos teillä on omat rahat ja omaisuus ja kulut maksatte puoliksi.
Joka tapauksessa kolmella lapsella on suuri vaikutus sun työuraan ja tulotasoon, eikä ainoastaan äitiyslomalla ja perhevapailla, vaan ne jatkuvat vaikka lapset kasvavat ja yleensä on ne äidit, jotka ottavat palkatonta vapaata, kun lapsi sairastuu tai päiväkodissa ja kouluissa on vanhempaintapaamiset, lääkärissä ja neuvolassa käynnit jne.
Ja palkattomat vapaat ja perhevapaat tekevät suuren loven sun eläkekertymään ja muihin etuuksiin työelämässä esim. lomarahat.
Omituinen prioriteettijärjestys, jos omien lastensa kustannuksella pitää päästä rikastumaan. Tai siis ”kartuttamaan omaa varallisuutta”, niin kuin asia mammakielellä ilmaistaan.
Minusta reiluinta on se, että ennen avioliittoa hankittu suuri omaisuus rajataan avioehdolla sekä perinnöt. Sitten yhdessä rakennetun elämän ja liiton aikana kertyvä omaisuus on yhteistä eli ei avioehdon piirissä. Molemmat ovat tuoneet panoksensa yhteiseen "yritykseen".
Kiristys ei ole koskaan kaunista
Vierailija kirjoitti:
Minusta reiluinta on se, että ennen avioliittoa hankittu suuri omaisuus rajataan avioehdolla sekä perinnöt. Sitten yhdessä rakennetun elämän ja liiton aikana kertyvä omaisuus on yhteistä eli ei avioehdon piirissä. Molemmat ovat tuoneet panoksensa yhteiseen "yritykseen".
Vaikka, hm, toinen puoliso olisi tehnyt raskasta, kovapalkkaista työtä toisen lorviessa kotona?
Vierailija kirjoitti:
Minusta reiluinta on se, että ennen avioliittoa hankittu suuri omaisuus rajataan avioehdolla sekä perinnöt. Sitten yhdessä rakennetun elämän ja liiton aikana kertyvä omaisuus on yhteistä eli ei avioehdon piirissä. Molemmat ovat tuoneet panoksensa yhteiseen "yritykseen".
Juuri näin,tämä on molemmille osapuolille reilu järjestely,siivestäjät ovat erikseen joita ikävä kyllä löytyy molemmista sukupuolista.
Vaikka on avioehto,voi lasten osuuden ( ja vaimon) hoitaa kätevästi testamentilla.
Vierailija kirjoitti:
Oho tulipa tänne paljon kommentteja! Kiitos siitä. Joo tosiaan olen jo aika kriittisessä elämänvaiheessa urakehityksen suhteen, kun ikä on +30v.
Varmaan pitää kysyä ihan asiantuntijalta neuvoa, miten avioehdon saisi muutettua tilanteeseen sopivaksi. En missää nimessä halua loisia tai hyötyä toisen rahoista, mutta tuntuu tosi epäreilulta luopua taloudellisesti isosta summasta "omaa rahaa" vaan lasten teon vuoksi. Mitä mies ei siis tule menettämään..
T. Ap
Tee vain yksi lapsi, niin ei tule niin suurta taloudellista menetystä. Ja eikö mies elättäisi sinut lapsineen, joten hänelläkin menee paljon enemmän rahaa. Lisäksi saat äitiysrahaa, joten miten suuret taloudelliset menetykset ne tosiaan olisivat?
Otin virkavapaata tuossa iässä ja vuoden aikana maksoin kaiken omasta pussista. Olisi ollut luxusta, jos olisi ollut mies maksamassa kaikki kulut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on vähintään kohtuullista, että siitä hyvästä, kun sinä lorvit vuosia kotona miehesi elätettävänä, sinulle kuuluu puolet miehen omaisuudesta ja elatusmaksut päälle.
Eikö siinä tapauksessa miesten kannattaisi olla haluamatta lapsia ja tässä tapauksessa vielä kolme lasta. Mies voisi elää vain itselleen, ei perheelleen.
Ei tarvitsisi ketään elättää, kun varaa lääkärille ajan ja pyytää katkaisemaan piuhat poikki ja elelee tuhkamunana.
Kyllä niitäkin naisia löytyy, jotka ovat halukkaita perheen perustamiseen ilman vaatimusta taloudellisesta hyötymisestä.
Ei lapset vie aikaa vaan antaa sitä. <3