Lue keskustelun säännöt.
Miehen mielestä olen epäreilu, kun vaadin avioehdon poistamista tai muuttamista ennen lapsien teon yrittämistä
27.10.2018 |
Nyt meillä on avioehto, jossa mulla ei ole mitään oikeutta miehen omaisuuteen (mies on rikkaampi). 2-3 lasta merkitsee, että olen usean vuoden pois töistä ja kotiäitinä. Sanoin etten ala lapsen tekoon, ellei avioehto katoa tai tehdä siihen muutosta siten, että perintönä hänen saamaan omaisuuteen mulla ei ole oikeutta avioerossa, mutta kaikkeen muuhun on.
Todennäköisempää on, että mies löytää nuoremman ja haluttavamman puolison ja jättää minut 3 lapsen kanssa yksin.
Mies sanoi ettei suostu. Olenko kohtuuton kun vaadin tätä? Rakastan miestäni ja uskon että ollaan aina yhdessä, mutta mielestäni on aivan järjetöntä jättäytyä pois työelämästä ilman turvaa tulevasta.
Kommentit (554)
Vierailija kirjoitti:
En missään tapauksessa suostuisi. Lastenhankinnasta johtuva tulonmenetys pitää jakaa reilusti. Jos avioehdon lievennys ei miehelle käy, niin ehdotapa että mies jää lasten kanssa kotiin ja sinä käyt töissä. Tuskin suostuu. Itse kyllä eroaisin sinun tilanteessasi. Ei kuulosta sellaiselta mieheltä jonka kanssa kannattaa kenenkään hankkia lapsia tai suunnitella loppuelämän tulevaisuutta.
Ja ennenkuin joku haukkuu lompakkoloiseksi, niin meillä minä tienaan tuplasti miestäni enemmän.
Kannattaisi todellakin laskea ne tulonmenetykset. Luulenpa, että mies jää enemmän miinukselle, jos yksin perheen elättää. Ja siitä hyvästä pitäisi antaa vielä puolet omaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta reiluinta on se, että ennen avioliittoa hankittu suuri omaisuus rajataan avioehdolla sekä perinnöt. Sitten yhdessä rakennetun elämän ja liiton aikana kertyvä omaisuus on yhteistä eli ei avioehdon piirissä. Molemmat ovat tuoneet panoksensa yhteiseen "yritykseen".
Vaikka, hm, toinen puoliso olisi tehnyt raskasta, kovapalkkaista työtä toisen lorviessa kotona?
Silloin kun itse välttämättä halutaan niitä lapsia, niin ihan ensimmäiseksi pitäisi korjata se oma asenne sellaiseksi, ettei puhuta halveksivasti mistään "lorvimisesta" kun puoliso hoitaa niitä sinun hinkumiasi lapsia hetken kotona. Jos miehen asenne edes liippaa tuollaista niin missään nimessä ei geenejä jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta reiluinta on se, että ennen avioliittoa hankittu suuri omaisuus rajataan avioehdolla sekä perinnöt. Sitten yhdessä rakennetun elämän ja liiton aikana kertyvä omaisuus on yhteistä eli ei avioehdon piirissä. Molemmat ovat tuoneet panoksensa yhteiseen "yritykseen".
Vaikka, hm, toinen puoliso olisi tehnyt raskasta, kovapalkkaista työtä toisen lorviessa kotona?
Miksi miehet eivät sitten jää kotiin lorvimaan?
Meillä mies kovasti haluaisi kolmannen lapsen, mutta mun ehtona on, että hän jää hoitamaan lasta kolmeksi vuodeksi kotiin eli lorvimaan, mutta ei ole kuulema kannattavaa ja minun pitäisi jäädä, mutta olen tehnyt sen jo kahden lapsen kanssa ja menettänyt työuralla paljon. Ja minä en taas tee lapsia yhteiskunnan hoidettavaksi, vaan jomman kumman vanhemman tehtävä on hoitaa se. Laki mahdollistaa myös isien kotona lorvimisen, miksi he eivät sitä tee? Vaan mieluimmin raatavat raskaassa työssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta reiluinta on se, että ennen avioliittoa hankittu suuri omaisuus rajataan avioehdolla sekä perinnöt. Sitten yhdessä rakennetun elämän ja liiton aikana kertyvä omaisuus on yhteistä eli ei avioehdon piirissä. Molemmat ovat tuoneet panoksensa yhteiseen "yritykseen".
Vaikka, hm, toinen puoliso olisi tehnyt raskasta, kovapalkkaista työtä toisen lorviessa kotona?
Miksi miehet eivät sitten jää kotiin lorvimaan?
Meillä mies kovasti haluaisi kolmannen lapsen, mutta mun ehtona on, että hän jää hoitamaan lasta kolmeksi vuodeksi kotiin eli lorvimaan, mutta ei ole kuulema kannattavaa ja minun pitäisi jäädä, mutta olen tehnyt sen jo kahden lapsen kanssa ja menettänyt työuralla paljon. Ja minä en taas tee lapsia yhteiskunnan hoidettavaksi, vaan jomman kumman vanhemman tehtävä on hoitaa se. Laki mahdollistaa myös isien kotona lorvimisen, miksi he eivät sitä tee? Vaan mieluimmin raatavat raskaassa työssä.
Niin. Jos mies on vaikkapa inssi ja nainen sairaanhoitaja, niin miksiköhän ei useinkaan ole taloudellisesti mahdollista, että mies jää kotiin hoitamaan lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään tapauksessa suostuisi. Lastenhankinnasta johtuva tulonmenetys pitää jakaa reilusti. Jos avioehdon lievennys ei miehelle käy, niin ehdotapa että mies jää lasten kanssa kotiin ja sinä käyt töissä. Tuskin suostuu. Itse kyllä eroaisin sinun tilanteessasi. Ei kuulosta sellaiselta mieheltä jonka kanssa kannattaa kenenkään hankkia lapsia tai suunnitella loppuelämän tulevaisuutta.
Ja ennenkuin joku haukkuu lompakkoloiseksi, niin meillä minä tienaan tuplasti miestäni enemmän.
Kannattaisi todellakin laskea ne tulonmenetykset. Luulenpa, että mies jää enemmän miinukselle, jos yksin perheen elättää. Ja siitä hyvästä pitäisi antaa vielä puolet omaisuudesta.
Onko ap sanonut miehen elättävän perheen yksin? Äitiys- ja vanhempainvapaan ajan saa ansiosidonnaista rahaa, joka on toki palkkaa merkittävästi pienempi, mutta kyllä sillä saa kohtuullisen osan juoksevista kuluista maksettua. Tätä ansiosidonnaista rahaa saisi muuten mieskin jos hän jää mieluummin kotiin. Ai niin, mutta kun se tulonmenetys ja pomo ei tykkää ja ylennykset tyssää... Ja mikä pahinta, ei se kolmen lapsen kotihoito sitten kuitenkaan ole sitä auvoista lorvimista ja makoilua kun se itse pitäisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta reiluinta on se, että ennen avioliittoa hankittu suuri omaisuus rajataan avioehdolla sekä perinnöt. Sitten yhdessä rakennetun elämän ja liiton aikana kertyvä omaisuus on yhteistä eli ei avioehdon piirissä. Molemmat ovat tuoneet panoksensa yhteiseen "yritykseen".
Vaikka, hm, toinen puoliso olisi tehnyt raskasta, kovapalkkaista työtä toisen lorviessa kotona?
Miksi miehet eivät sitten jää kotiin lorvimaan?
Meillä mies kovasti haluaisi kolmannen lapsen, mutta mun ehtona on, että hän jää hoitamaan lasta kolmeksi vuodeksi kotiin eli lorvimaan, mutta ei ole kuulema kannattavaa ja minun pitäisi jäädä, mutta olen tehnyt sen jo kahden lapsen kanssa ja menettänyt työuralla paljon. Ja minä en taas tee lapsia yhteiskunnan hoidettavaksi, vaan jomman kumman vanhemman tehtävä on hoitaa se. Laki mahdollistaa myös isien kotona lorvimisen, miksi he eivät sitä tee? Vaan mieluimmin raatavat raskaassa työssä.
Niin. Jos mies on vaikkapa inssi ja nainen sairaanhoitaja, niin miksiköhän ei useinkaan ole taloudellisesti mahdollista, että mies jää kotiin hoitamaan lapsia?
Kummasti se paremmin ansaitsevan kotiin jåänti on kuitenkin ihan mahdollista niissä perheissä, joissa nainen tienaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Nyt mä alan ymmärtää mistä nää palstamiesten naistenelättämishoureet ovat alkaneet. (Tiedoksi palstamiehille, ei ne silti mene niin kuin te väitätte.)
Mutta tosiaan tuo, että mun puoliso jäisi kotiin ja mun pitäisi elättää meidät molemmat ja yhteinen lapsi siitä rahasta. Puoliso antaisi kaikki sosiaalituet perheen ruokakassaan vaikkapa. (Niin, puolisolle ei kyllä jää penniäkään käteen tässä diilissä ja menee tosiaan se eläke viduix samalla, puhumattakaan reikäjuusto-cv:stä työmarkkinoilla.)
Mutta kyllä musta ois silti nihkeää, jos toinen vielä erotessa haluaisi multa jotain ekstraa. Minä katsoisin, että se mitä siitä lapsenhoidosta saa henkistä pääomaa, josta itse jäisin paitsi kun kävisin töissä. En tajua miksi ennen liittoa ansaittu omaisuus olisi tulevan ex-puolison, perinnöistä puhumattakaan.
Mutta onko se tosiaan niin, että kaikki avioliiton aikana ansaittu kuuluu automaattisesti molemmille puolisoille? Eikö mulla saisi olla omia avioliiton aikana kertyneitä säästöjäkään, pitäisikö nekin jakaa? Itsehän olen koulut käynyt ja omilla ansioilla päässyt hyväpalkkaiseen työhön, niin nytkö puolet siitä ansiosta kuuluu toiselle vain siksi että menimme naimisiin ja eroamme? Olinhan kuitenkin jo elättänyt puolison ja lapsen monta vuotta ja jakanut tätä hyvinvointiani heillekin, sekö ei riitä? Lapsen elätys tietysti jatkuu erosta huolimatta ja yhdessä hankitut huonekalut sun muut pannaan tietysti tasan.
Miksi ihmeessä et itse jäisi kotiin keräilemään sitä henkistä pääomaa siitä lastenhoidosta ja sitten katsele miten mukavasti se kantaa loppuelämän... voi helvetti taas tätä miesten logiikkaa.
Ja hei, sen eron jälkeen sun ei tarvitse antaa sille lasten äidille enää penniäkään. Päin vastoin, jo otat itsellesi lasten lähivanhemmuuden, oikein saat vielä rahaa sekä exältä että valtiolta, ja sitten voit katsoa miten hienosti niillä lyö rahoiksi. Miehet kun usein tuntuvat kuvittelevan, että elareilla pääsee oikein rikastumaan. Mutta todellakin yhtenä perheenä eläessä se mitä sinä aikana kertyy, kuuluu kyllä molemmille osapuolille,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään tapauksessa suostuisi. Lastenhankinnasta johtuva tulonmenetys pitää jakaa reilusti. Jos avioehdon lievennys ei miehelle käy, niin ehdotapa että mies jää lasten kanssa kotiin ja sinä käyt töissä. Tuskin suostuu. Itse kyllä eroaisin sinun tilanteessasi. Ei kuulosta sellaiselta mieheltä jonka kanssa kannattaa kenenkään hankkia lapsia tai suunnitella loppuelämän tulevaisuutta.
Ja ennenkuin joku haukkuu lompakkoloiseksi, niin meillä minä tienaan tuplasti miestäni enemmän.
Kannattaisi todellakin laskea ne tulonmenetykset. Luulenpa, että mies jää enemmän miinukselle, jos yksin perheen elättää. Ja siitä hyvästä pitäisi antaa vielä puolet omaisuudesta.
Onko ap sanonut miehen elättävän perheen yksin? Äitiys- ja vanhempainvapaan ajan saa ansiosidonnaista rahaa, joka on toki palkkaa merkittävästi pienempi, mutta kyllä sillä saa kohtuullisen osan juoksevista kuluista maksettua. Tätä ansiosidonnaista rahaa saisi muuten mieskin jos hän jää mieluummin kotiin. Ai niin, mutta kun se tulonmenetys ja pomo ei tykkää ja ylennykset tyssää... Ja mikä pahinta, ei se kolmen lapsen kotihoito sitten kuitenkaan ole sitä auvoista lorvimista ja makoilua kun se itse pitäisi tehdä.
ihan suosiolla kävisin parit lapset synnyttämässä ja hoitaisin heitä kotona muiden askareiden lomassa. niinhän on tehty vuosituhansien ajan ilman rahallista korvausta. ei se voi olla noin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta reiluinta on se, että ennen avioliittoa hankittu suuri omaisuus rajataan avioehdolla sekä perinnöt. Sitten yhdessä rakennetun elämän ja liiton aikana kertyvä omaisuus on yhteistä eli ei avioehdon piirissä. Molemmat ovat tuoneet panoksensa yhteiseen "yritykseen".
Vaikka, hm, toinen puoliso olisi tehnyt raskasta, kovapalkkaista työtä toisen lorviessa kotona?
Miksi miehet eivät sitten jää kotiin lorvimaan?
Meillä mies kovasti haluaisi kolmannen lapsen, mutta mun ehtona on, että hän jää hoitamaan lasta kolmeksi vuodeksi kotiin eli lorvimaan, mutta ei ole kuulema kannattavaa ja minun pitäisi jäädä, mutta olen tehnyt sen jo kahden lapsen kanssa ja menettänyt työuralla paljon. Ja minä en taas tee lapsia yhteiskunnan hoidettavaksi, vaan jomman kumman vanhemman tehtävä on hoitaa se. Laki mahdollistaa myös isien kotona lorvimisen, miksi he eivät sitä tee? Vaan mieluimmin raatavat raskaassa työssä.
Niin. Jos mies on vaikkapa inssi ja nainen sairaanhoitaja, niin miksiköhän ei useinkaan ole taloudellisesti mahdollista, että mies jää kotiin hoitamaan lapsia?
Kummasti se paremmin ansaitsevan kotiin jåänti on kuitenkin ihan mahdollista niissä perheissä, joissa nainen tienaa enemmän.
Tämä. Tuhat kertaa tämä.
Ja sitten ihmiset vielä ihmettelevät mihin täällä tarvittaisiin 6+6+6-mallia. Kas kun se kun ihmiset " ihan itte päättää" on just tätä kaavoihin kangistunutta paskaa, jossa äiti nyt vaan aina tekee ne taloudelliset uhraukset, ja isät itkee erojen jälkeen kun äitejä suositaan. Kaikki johtaa lopulta tähän ajatukseen, jossa äiti on aina vähän enemmän vanhempi kuitenkin.
Juhlapuheissa joo ollaan muka tasavertaisia, mutta ei sitten kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta reiluinta on se, että ennen avioliittoa hankittu suuri omaisuus rajataan avioehdolla sekä perinnöt. Sitten yhdessä rakennetun elämän ja liiton aikana kertyvä omaisuus on yhteistä eli ei avioehdon piirissä. Molemmat ovat tuoneet panoksensa yhteiseen "yritykseen".
Vaikka, hm, toinen puoliso olisi tehnyt raskasta, kovapalkkaista työtä toisen lorviessa kotona?
Minä olen kovapalkkaisempi (nainen) meidän perheessä. Molemmat meistä on ollut kausia lasten kanssa kotona. Mies on vaihtanut alaa ja opiskeli välillä. Kaikki lastenhoito, kotityöt, opiskelut ja töissäkäynti on ollu panostusta yhteisen hyvän eteen. Kumpi niitä on milloinkin tehnyt. Kumpikaan ei ole "lorvinut" toisen kustannuksella. Harmi jos sinulla on sellainen suhde, jossa ei puhalleta yhteen hiileen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta reiluinta on se, että ennen avioliittoa hankittu suuri omaisuus rajataan avioehdolla sekä perinnöt. Sitten yhdessä rakennetun elämän ja liiton aikana kertyvä omaisuus on yhteistä eli ei avioehdon piirissä. Molemmat ovat tuoneet panoksensa yhteiseen "yritykseen".
Vaikka, hm, toinen puoliso olisi tehnyt raskasta, kovapalkkaista työtä toisen lorviessa kotona?
Mies ruikkaa siittiönsä ulos ja nainen huolehtii siitä 4 vuotta (raskaus + 3 vuotta) ja kutsut sitä lorvimiseksi? Miesten on parasta kehitellä tekokohtu niin pian kuin suinkin niin voivat hoidattaa siittiönsä hautomossa ja ostaa robotin niitä valvomaan kunnes ovat täysi-ikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta reiluinta on se, että ennen avioliittoa hankittu suuri omaisuus rajataan avioehdolla sekä perinnöt. Sitten yhdessä rakennetun elämän ja liiton aikana kertyvä omaisuus on yhteistä eli ei avioehdon piirissä. Molemmat ovat tuoneet panoksensa yhteiseen "yritykseen".
Vaikka, hm, toinen puoliso olisi tehnyt raskasta, kovapalkkaista työtä toisen lorviessa kotona?
Miksi miehet eivät sitten jää kotiin lorvimaan?
Meillä mies kovasti haluaisi kolmannen lapsen, mutta mun ehtona on, että hän jää hoitamaan lasta kolmeksi vuodeksi kotiin eli lorvimaan, mutta ei ole kuulema kannattavaa ja minun pitäisi jäädä, mutta olen tehnyt sen jo kahden lapsen kanssa ja menettänyt työuralla paljon. Ja minä en taas tee lapsia yhteiskunnan hoidettavaksi, vaan jomman kumman vanhemman tehtävä on hoitaa se. Laki mahdollistaa myös isien kotona lorvimisen, miksi he eivät sitä tee? Vaan mieluimmin raatavat raskaassa työssä.
Niin. Jos mies on vaikkapa inssi ja nainen sairaanhoitaja, niin miksiköhän ei useinkaan ole taloudellisesti mahdollista, että mies jää kotiin hoitamaan lapsia?
Eiköhän ap. miehen kaltaisten arvomaailmassa jaeta myös perheen kulut puoliksi esim. ruoka, sähkö jne. vaikka toinen olisi perhevapailla ja siksi tulot pienemmät.
Onhan täällä kerrottu, kuinka jotkut naiset ovat äitiyslomalla joutuneet käyttämään säästönsä ja jopa ottamaan pankkilainaa, jotta äitiyslomalla pystyisi maksamaan puolet perheen kuluista. Ja tätä perustellaan vielä perheen tasa-arvolla. Käytännössä nainen joutuu luopumaan myös taloudellisesti ja mies jatkaa entiseen malliin, vaikka kysymys on yhteisestä lapsesta aiheutuneesta tilanteesta ja myös mies on halunnut lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi lasta. Välitön tulonmenetys äitiys- ja vanhempainvapaan ajalta oli 1200€/kk, hoitovapaalta 2000€/kk. Yhteensä välitön tulonmenetys oli noin 50 000€.
Eläkekertymää menetin noin 200€/kk, siis yhteensä. Tämä on todella paljon, kun eläkekertymä on nyt 45-vuotiaana 1500€.
Lisäksi menetin pari palkankorotuskierrosta ja uramahdollisuuteni heikkenivät. Ennen lapsia tienasin 1,5 kertaa sen mitä mieheni, perhevapaiden aikana mieheni meni tuloissa ohitseni, ja nyt hän tienaa edelleen selvästi enemmän kuin minä.
Onneksi meillä ei ole muuta avioehtoa kuin perinnöt poissulkeva. Peinnöthän eivät tähän asiaan kuulu muutenkaan millään tavalla.
TÄMÄ!
Jokaisen nuoren naisen joka miettii lasten hankkimista kannattaa tehdä samanlaiset laskelmat. Ja tuoda keskusteluun lasten isän kanssa. Lasten hankkiminen on yhteinen projekti, joten miehille pitää tehdä selväksi että palkanmenetystenkin pitää olla mahdollisimman tasa-arvoiset.
ja arvaa kuka tekee lapsia tuon jälkeen. Tehän niitä yleensä haluatte
AP:hän sanoi, ettei sitten ala lastentekoon, joten mies taitaa haluta niitä lapsia ihan itse. Mutta tehkää vaan miehet keskenänne niitä lapsia niin me arvostellaan 0-5-asteikolla miten meni :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta reiluinta on se, että ennen avioliittoa hankittu suuri omaisuus rajataan avioehdolla sekä perinnöt. Sitten yhdessä rakennetun elämän ja liiton aikana kertyvä omaisuus on yhteistä eli ei avioehdon piirissä. Molemmat ovat tuoneet panoksensa yhteiseen "yritykseen".
Vaikka, hm, toinen puoliso olisi tehnyt raskasta, kovapalkkaista työtä toisen lorviessa kotona?
Miksi miehet eivät sitten jää kotiin lorvimaan?
Meillä mies kovasti haluaisi kolmannen lapsen, mutta mun ehtona on, että hän jää hoitamaan lasta kolmeksi vuodeksi kotiin eli lorvimaan, mutta ei ole kuulema kannattavaa ja minun pitäisi jäädä, mutta olen tehnyt sen jo kahden lapsen kanssa ja menettänyt työuralla paljon. Ja minä en taas tee lapsia yhteiskunnan hoidettavaksi, vaan jomman kumman vanhemman tehtävä on hoitaa se. Laki mahdollistaa myös isien kotona lorvimisen, miksi he eivät sitä tee? Vaan mieluimmin raatavat raskaassa työssä.
Niin. Jos mies on vaikkapa inssi ja nainen sairaanhoitaja, niin miksiköhän ei useinkaan ole taloudellisesti mahdollista, että mies jää kotiin hoitamaan lapsia?
Kummasti se paremmin ansaitsevan kotiin jåänti on kuitenkin ihan mahdollista niissä perheissä, joissa nainen tienaa enemmän.
No jos nainen tienaa vielä enemmän kuin mies niin ehkä on jo säästöjäkin sen verran, että nainen voi jäädä rauhassa kotiin. Miehen jääminen kotiin on kuitenkin yleensä ongelmallisempaa, koska miehillä keskimäärin on paremmat tulot kuin naisilla. Lisäksi mies saattaa olla johtavassa asemassa ja näin ollen vaikeammin korvattavissa kuin nainen.
Vierailija kirjoitti:
Huutonaurua tuon lasten edusta jeesustelun vuoksi. Avioehto on nimenomaan lasten edun mukainen. Jos mies kuolee ensin, ja avioehto on, kuolinpesän ei tarvitse maksaa tasinkoa leskelle, vaan vastaava varallisuusmäärä menee lapsille. Avioehdon purkaminen siis merkitsisi potentiaalista tulonsiirtoa lapsilta vaimolle.
Näyttäkää nyt mammat että nainenkin osaa olla itsellinen. Älkää aina olko miehen lompakolla.
Jos avioehdon kanssa mies kuolee ja lapset ovat alaikäisiä niin perheen koti menee myyntiin, jos siitä on asuntolainaa jäljellä. Kuten usein on, jos työikäinen kuolee. Lapsille kun ei voi jäädä velkaa ja leski ei pysty lasten osuutta lunastamaan.
Leski voi myös kieltäytyä vaatimasta tasinkoa kuolinpesältä, jos haluaa että omaisuus menee lapsille. Kyllä äiti useimmiten ajattelee lasten etua enemmän kuin valtio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta reiluinta on se, että ennen avioliittoa hankittu suuri omaisuus rajataan avioehdolla sekä perinnöt. Sitten yhdessä rakennetun elämän ja liiton aikana kertyvä omaisuus on yhteistä eli ei avioehdon piirissä. Molemmat ovat tuoneet panoksensa yhteiseen "yritykseen".
Vaikka, hm, toinen puoliso olisi tehnyt raskasta, kovapalkkaista työtä toisen lorviessa kotona?
Miksi miehet eivät sitten jää kotiin lorvimaan?
Meillä mies kovasti haluaisi kolmannen lapsen, mutta mun ehtona on, että hän jää hoitamaan lasta kolmeksi vuodeksi kotiin eli lorvimaan, mutta ei ole kuulema kannattavaa ja minun pitäisi jäädä, mutta olen tehnyt sen jo kahden lapsen kanssa ja menettänyt työuralla paljon. Ja minä en taas tee lapsia yhteiskunnan hoidettavaksi, vaan jomman kumman vanhemman tehtävä on hoitaa se. Laki mahdollistaa myös isien kotona lorvimisen, miksi he eivät sitä tee? Vaan mieluimmin raatavat raskaassa työssä.
Niin. Jos mies on vaikkapa inssi ja nainen sairaanhoitaja, niin miksiköhän ei useinkaan ole taloudellisesti mahdollista, että mies jää kotiin hoitamaan lapsia?
Kummasti se paremmin ansaitsevan kotiin jåänti on kuitenkin ihan mahdollista niissä perheissä, joissa nainen tienaa enemmän.
No jos nainen tienaa vielä enemmän kuin mies niin ehkä on jo säästöjäkin sen verran, että nainen voi jäädä rauhassa kotiin. Miehen jääminen kotiin on kuitenkin yleensä ongelmallisempaa, koska miehillä keskimäärin on paremmat tulot kuin naisilla. Lisäksi mies saattaa olla johtavassa asemassa ja näin ollen vaikeammin korvattavissa kuin nainen.
Kuolen nauruun...tää on kyllä paras perustelu, miksi isä ei voi jäädä kotiin hoitamaan lastaan. Ja mies vielä usein johtavassa asemassa...
Entä jos tämä johtavassa asemassa oleva mies kuolla kupsahtaa tai loukkantuu vakavasti, sairastuu, pysähtyykö maailma? Kovat ovat luulot..
Meillä tyttöystävä/kihlattu on jo pitkään kinunnut lasta. Olen sanonut, että odotetaan kunnes täyttää 25 ja silloin voidaan lapsi tehdä, jos hän vielä silloin haluaa, mutta hänen on sitten myös hoidettava lapsi itse. Sanomattakin selvää, että hän myös maksaa kulut itse. Minä puolestani maksan omat harrastukseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta reiluinta on se, että ennen avioliittoa hankittu suuri omaisuus rajataan avioehdolla sekä perinnöt. Sitten yhdessä rakennetun elämän ja liiton aikana kertyvä omaisuus on yhteistä eli ei avioehdon piirissä. Molemmat ovat tuoneet panoksensa yhteiseen "yritykseen".
Vaikka, hm, toinen puoliso olisi tehnyt raskasta, kovapalkkaista työtä toisen lorviessa kotona?
Miksi miehet eivät sitten jää kotiin lorvimaan?
Meillä mies kovasti haluaisi kolmannen lapsen, mutta mun ehtona on, että hän jää hoitamaan lasta kolmeksi vuodeksi kotiin eli lorvimaan, mutta ei ole kuulema kannattavaa ja minun pitäisi jäädä, mutta olen tehnyt sen jo kahden lapsen kanssa ja menettänyt työuralla paljon. Ja minä en taas tee lapsia yhteiskunnan hoidettavaksi, vaan jomman kumman vanhemman tehtävä on hoitaa se. Laki mahdollistaa myös isien kotona lorvimisen, miksi he eivät sitä tee? Vaan mieluimmin raatavat raskaassa työssä.
Niin. Jos mies on vaikkapa inssi ja nainen sairaanhoitaja, niin miksiköhän ei useinkaan ole taloudellisesti mahdollista, että mies jää kotiin hoitamaan lapsia?
Kummasti se paremmin ansaitsevan kotiin jåänti on kuitenkin ihan mahdollista niissä perheissä, joissa nainen tienaa enemmän.
No jos nainen tienaa vielä enemmän kuin mies niin ehkä on jo säästöjäkin sen verran, että nainen voi jäädä rauhassa kotiin. Miehen jääminen kotiin on kuitenkin yleensä ongelmallisempaa, koska miehillä keskimäärin on paremmat tulot kuin naisilla. Lisäksi mies saattaa olla johtavassa asemassa ja näin ollen vaikeammin korvattavissa kuin nainen.
Kuolen nauruun...tää on kyllä paras perustelu, miksi isä ei voi jäädä kotiin hoitamaan lastaan. Ja mies vielä usein johtavassa asemassa...
Entä jos tämä johtavassa asemassa oleva mies kuolla kupsahtaa tai loukkantuu vakavasti, sairastuu, pysähtyykö maailma? Kovat ovat luulot..
Yritys voi kyllä kaatua avainhenkilön sairastumiseen. Tai katsokaa nyt vaikka millaisessa kaaoksessa vihreät nyt ovat Aallon sairastumisen vuoksi. Lähärille on helpompi hankkia sijainen kuin robotiikkayrityksen kehitysjohtajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta reiluinta on se, että ennen avioliittoa hankittu suuri omaisuus rajataan avioehdolla sekä perinnöt. Sitten yhdessä rakennetun elämän ja liiton aikana kertyvä omaisuus on yhteistä eli ei avioehdon piirissä. Molemmat ovat tuoneet panoksensa yhteiseen "yritykseen".
Vaikka, hm, toinen puoliso olisi tehnyt raskasta, kovapalkkaista työtä toisen lorviessa kotona?
Mies ruikkaa siittiönsä ulos ja nainen huolehtii siitä 4 vuotta (raskaus + 3 vuotta) ja kutsut sitä lorvimiseksi? Miesten on parasta kehitellä tekokohtu niin pian kuin suinkin niin voivat hoidattaa siittiönsä hautomossa ja ostaa robotin niitä valvomaan kunnes ovat täysi-ikäisiä.
Testattu jo eläimillä eli tulossa on
En missään tapauksessa suostuisi. Lastenhankinnasta johtuva tulonmenetys pitää jakaa reilusti. Jos avioehdon lievennys ei miehelle käy, niin ehdotapa että mies jää lasten kanssa kotiin ja sinä käyt töissä. Tuskin suostuu. Itse kyllä eroaisin sinun tilanteessasi. Ei kuulosta sellaiselta mieheltä jonka kanssa kannattaa kenenkään hankkia lapsia tai suunnitella loppuelämän tulevaisuutta.
Ja ennenkuin joku haukkuu lompakkoloiseksi, niin meillä minä tienaan tuplasti miestäni enemmän.