Miehen mielestä olen epäreilu, kun vaadin avioehdon poistamista tai muuttamista ennen lapsien teon yrittämistä

Vierailija kirjoitti:

Meillä tyttöystävä/kihlattu on jo pitkään kinunnut lasta. Olen sanonut, että odotetaan kunnes täyttää 25 ja silloin voidaan lapsi tehdä, jos hän vielä silloin haluaa, mutta hänen on sitten myös hoidettava lapsi itse. Sanomattakin selvää, että hän myös maksaa kulut itse. Minä puolestani maksan omat harrastukseni.

Naiset, älkää olko suhteessa tällaisten miesten kanssa. Älkääkä missään tapauksessa hankkiko lapsia näiden kanssa. Tällainen vanhempi on lapselle todella vahingollinen.

Vierailija kirjoitti:

Nyt meillä on avioehto, jossa mulla ei ole mitään oikeutta miehen omaisuuteen (mies on rikkaampi). 2-3 lasta merkitsee, että olen usean vuoden pois töistä ja kotiäitinä. Sanoin etten ala lapsen tekoon, ellei avioehto katoa tai tehdä siihen muutosta siten, että perintönä hänen saamaan omaisuuteen mulla ei ole oikeutta avioerossa, mutta kaikkeen muuhun on.

Todennäköisempää on, että mies löytää nuoremman ja haluttavamman puolison ja jättää minut 3 lapsen kanssa yksin.

Mies sanoi ettei suostu. Olenko kohtuuton kun vaadin tätä? Rakastan miestäni ja uskon että ollaan aina yhdessä, mutta mielestäni on aivan järjetöntä jättäytyä pois työelämästä ilman turvaa tulevasta.

En lähtisi tekemään lapsia ollenkaan. Tai sitten hommaisin miehen jonka kanssa kaikki omaisuus on yhteistä jo alustä pitäen. Mikä järki tehdä väkisin lapsia tilanteeseen jossa toinen ajattelee vain että eron jälkeen saa pitää itse mahdollisimman paljon rahaa itsellään, ja tinen sitä että ero tulee kuitenkin ja sitten o 3 lapsen yyhoo...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutonaurua tuon lasten edusta jeesustelun vuoksi. Avioehto on nimenomaan lasten edun mukainen. Jos mies kuolee ensin, ja avioehto on, kuolinpesän ei tarvitse maksaa tasinkoa leskelle, vaan vastaava varallisuusmäärä menee lapsille. Avioehdon purkaminen siis merkitsisi potentiaalista tulonsiirtoa lapsilta vaimolle.

Näyttäkää nyt mammat että nainenkin osaa olla itsellinen. Älkää aina olko miehen lompakolla.

Jos avioehdon kanssa mies kuolee ja lapset ovat alaikäisiä niin perheen koti menee myyntiin, jos siitä on asuntolainaa jäljellä. Kuten usein on, jos työikäinen kuolee. Lapsille kun ei voi jäädä velkaa ja leski ei pysty lasten osuutta lunastamaan.

Leski voi myös kieltäytyä vaatimasta tasinkoa kuolinpesältä, jos haluaa että omaisuus menee lapsille. Kyllä äiti useimmiten ajattelee lasten etua enemmän kuin valtio.

Näin kävi eräälle perheelle, jota puitiin joskus paljonkin julkisuussa, kun äiti ja pienet lapset jäivät tyhjän päälle, kun isä menehtyi auto-onettomuudessa, kun oli avioehto.

Perheessä oli viisi lasta ja äiti vuosia kotona ja lopulta joutuivat muuttamaan äidin tulo tasoon sopivaan vuokra-asuntoon, kun koti myytiin ja maistraatti määräsi lapsille ulkopuolisen edunvalvojan ja perheen lapset saivat vain kuittia vastaan lasten henk.koht. menoja esim. vaatteet, puhelin jne. välttämättömiä kulut. Varallisuus siirtyi lapsille vasta kun ovat täysi-ikäisiä, jolloin edunvalvonta lakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta reiluinta on se, että ennen avioliittoa hankittu suuri omaisuus rajataan avioehdolla sekä perinnöt. Sitten yhdessä rakennetun elämän ja liiton aikana kertyvä omaisuus on yhteistä eli ei avioehdon piirissä. Molemmat ovat tuoneet panoksensa yhteiseen "yritykseen".

Vaikka, hm, toinen puoliso olisi tehnyt raskasta, kovapalkkaista työtä toisen lorviessa kotona?

Miksi miehet eivät sitten jää kotiin lorvimaan?

Meillä mies kovasti haluaisi kolmannen lapsen, mutta mun ehtona on, että hän jää hoitamaan lasta kolmeksi vuodeksi kotiin eli lorvimaan, mutta ei ole kuulema kannattavaa ja minun pitäisi jäädä, mutta olen tehnyt sen jo kahden lapsen kanssa ja menettänyt työuralla paljon. Ja minä en taas tee lapsia yhteiskunnan hoidettavaksi, vaan jomman kumman vanhemman tehtävä on hoitaa se. Laki mahdollistaa myös isien kotona lorvimisen, miksi he eivät sitä tee? Vaan mieluimmin raatavat raskaassa työssä.

Niin. Jos mies on vaikkapa inssi ja nainen sairaanhoitaja, niin miksiköhän ei useinkaan ole taloudellisesti mahdollista, että mies jää kotiin hoitamaan lapsia?

Kummasti se paremmin ansaitsevan kotiin jåänti on kuitenkin ihan mahdollista niissä perheissä, joissa nainen tienaa enemmän.

No jos nainen tienaa vielä enemmän kuin mies niin ehkä on jo säästöjäkin sen verran, että nainen voi jäädä rauhassa kotiin. Miehen jääminen kotiin on kuitenkin yleensä ongelmallisempaa, koska miehillä keskimäärin on paremmat tulot kuin naisilla. Lisäksi mies saattaa olla johtavassa asemassa ja näin ollen vaikeammin korvattavissa kuin nainen.

Kuolen nauruun...tää on kyllä paras perustelu, miksi isä ei voi jäädä kotiin hoitamaan lastaan. Ja mies vielä usein johtavassa asemassa...

Entä jos tämä johtavassa asemassa oleva mies kuolla kupsahtaa tai loukkantuu vakavasti, sairastuu, pysähtyykö maailma? Kovat ovat luulot..

Yritys voi kyllä kaatua avainhenkilön sairastumiseen. Tai katsokaa nyt vaikka millaisessa kaaoksessa vihreät nyt ovat Aallon sairastumisen vuoksi. Lähärille on helpompi hankkia sijainen kuin robotiikkayrityksen kehitysjohtajalle.

Kyllä se avainhenkilö voi olla tärkeä pienille yrityksille. Me ei uusittu sopimusta yhden firman kanssa, kun heidän yksi meidän kannalta tärkein työntekijä oli irtisanoutunut. Halusimme juuri hänet tekemään työn meille. Lopulta päädyimme toisen firman palveluksiin. 

Naisen ei tule ikinä suostua siihen, että makselee juoksevia menoja kun mies kasvattaa omaisuuttaan. Aina pitää jakaa menot suhteessa tuloihin eikä kiinteän omaisuuden hallintakustannusten mukaan. Aloittajan tilanne on taloudellista väkivaltaa. Ei ikinä, ikinä maailmassa niin, että nainen mahdollistaa miehen etenemisen ja työssäkäynnin hoitamalla useita vuosia putkeen lapsia varmistamatta ensin omaa selustaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt meillä on avioehto, jossa mulla ei ole mitään oikeutta miehen omaisuuteen (mies on rikkaampi). 2-3 lasta merkitsee, että olen usean vuoden pois töistä ja kotiäitinä. Sanoin etten ala lapsen tekoon, ellei avioehto katoa tai tehdä siihen muutosta siten, että perintönä hänen saamaan omaisuuteen mulla ei ole oikeutta avioerossa, mutta kaikkeen muuhun on.

Todennäköisempää on, että mies löytää nuoremman ja haluttavamman puolison ja jättää minut 3 lapsen kanssa yksin.

Mies sanoi ettei suostu. Olenko kohtuuton kun vaadin tätä? Rakastan miestäni ja uskon että ollaan aina yhdessä, mutta mielestäni on aivan järjetöntä jättäytyä pois työelämästä ilman turvaa tulevasta.

En lähtisi tekemään lapsia ollenkaan. Tai sitten hommaisin miehen jonka kanssa kaikki omaisuus on yhteistä jo alustä pitäen. Mikä järki tehdä väkisin lapsia tilanteeseen jossa toinen ajattelee vain että eron jälkeen saa pitää itse mahdollisimman paljon rahaa itsellään, ja tinen sitä että ero tulee kuitenkin ja sitten o 3 lapsen yyhoo...

Täällä oli toinen ketju, jossa nainen jäi tyhjän päälle eron kälkeen.

Häntä haukuttiin sinisilmäiseksi ja luuseriksi, kun ei tajunnut hoitaa asioita paremmin.

Nyt on nainen, joka todellakin pitää puolensa, ettei jää tyhjän päälle ja hän onkin ahne.

Itse henkilökohtaisesti en jatkaisi elämää tuollaisen miehen kanssa. Ei hän todelllakaan vaimoaan rakasta, kun ei ole halukas turvaamaan vaimonsa ja mahdollisten lastensa tulevaisuutta elämän eri tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta reiluinta on se, että ennen avioliittoa hankittu suuri omaisuus rajataan avioehdolla sekä perinnöt. Sitten yhdessä rakennetun elämän ja liiton aikana kertyvä omaisuus on yhteistä eli ei avioehdon piirissä. Molemmat ovat tuoneet panoksensa yhteiseen "yritykseen".

Vaikka, hm, toinen puoliso olisi tehnyt raskasta, kovapalkkaista työtä toisen lorviessa kotona?

Miksi miehet eivät sitten jää kotiin lorvimaan?

Meillä mies kovasti haluaisi kolmannen lapsen, mutta mun ehtona on, että hän jää hoitamaan lasta kolmeksi vuodeksi kotiin eli lorvimaan, mutta ei ole kuulema kannattavaa ja minun pitäisi jäädä, mutta olen tehnyt sen jo kahden lapsen kanssa ja menettänyt työuralla paljon. Ja minä en taas tee lapsia yhteiskunnan hoidettavaksi, vaan jomman kumman vanhemman tehtävä on hoitaa se. Laki mahdollistaa myös isien kotona lorvimisen, miksi he eivät sitä tee? Vaan mieluimmin raatavat raskaassa työssä.

Jäisin heti kotiin, jos joku elättäisi minut, mutta itse on itsensä elätettävä ja lapsen lisäksi vielä vaimon elätys

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat ahneelta. Olisit onnellinen, ettet ole koko ajan yh. Naisen pitää hoitaa raha-asiansa ITSE.

Totta. AP suunnittelee selvästi eroa ja haluaa miehen rahoja vaikka ei ole niiden ansaitsemiseksi tehnyt yhtään mitään.

Tuo avioehto on täysin järjetön jo lastenkin kannalta. Jos isä kuolee, perintö menee lapsille ja heille tulee edunvalvoja.

Jos äidin rahat eivät riitä, menettävät kotinsa ja lapset elintasonsa.

Vierailija kirjoitti:

Kiristys ei ole koskaan kaunista

Mutta se on tehokkain tapa viedä toisen omaisuutta.

Ehdoilla kun lähdetään liikkeelle liittoa solmiessa, se osoittaa jo suurta epäluottamusta toiselle ja sitä, että raha on ihmissuhdetta tärkeämpi asia. En lähtisi kenenkään sellaisen kanssa yhteistä elämää rakentamaan, joka asettelee avioehtoja. Minut saa vain koko pakettina liitossa ja minun tulee saada myös koko paketti liitossa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ihmeellisiä avioehtoja porukalla... ”Miehen omaisuus on miehen, naisen omaisuus on yhteistä.” Mitä hittoa? Ei tuollaisia ole olemassa tai jos on ja joku allekirjoittaa, niin ihan omaa tyhmyyttään. Meillä on avioehto, joka on jokin ihan standardimalli, liukuhihnatyötä, ja siinä sanotaan, että molempien oma omaisuus on eron sattuessa omaa ja sillä selvä.

Ei, vaan miehellä oli avioehto, joka koski hänen omaisuuttaan eli kaikki miehen omaisuus on miehen eikä sitä jaeta. Naisella ei ollut omaa omaisuuttaan koskevaa avioehtoa. Eron tullessa mies piti omaisuuutensa, mutta naisen omaisuus meni jakoon, koska sitä koskevaa avioehtoa ei ollut.

Sellaista avioehtoa ei oltu tehty, missä mies pitää oman omaisuutensa, mutta naisen omaisuus jaetaan. Tajuatko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutonaurua tuon lasten edusta jeesustelun vuoksi. Avioehto on nimenomaan lasten edun mukainen. Jos mies kuolee ensin, ja avioehto on, kuolinpesän ei tarvitse maksaa tasinkoa leskelle, vaan vastaava varallisuusmäärä menee lapsille. Avioehdon purkaminen siis merkitsisi potentiaalista tulonsiirtoa lapsilta vaimolle.

Näyttäkää nyt mammat että nainenkin osaa olla itsellinen. Älkää aina olko miehen lompakolla.

Jos avioehdon kanssa mies kuolee ja lapset ovat alaikäisiä niin perheen koti menee myyntiin, jos siitä on asuntolainaa jäljellä. Kuten usein on, jos työikäinen kuolee. Lapsille kun ei voi jäädä velkaa ja leski ei pysty lasten osuutta lunastamaan.

Leski voi myös kieltäytyä vaatimasta tasinkoa kuolinpesältä, jos haluaa että omaisuus menee lapsille. Kyllä äiti useimmiten ajattelee lasten etua enemmän kuin valtio.

Näin kävi eräälle perheelle, jota puitiin joskus paljonkin julkisuussa, kun äiti ja pienet lapset jäivät tyhjän päälle, kun isä menehtyi auto-onettomuudessa, kun oli avioehto.

Perheessä oli viisi lasta ja äiti vuosia kotona ja lopulta joutuivat muuttamaan äidin tulo tasoon sopivaan vuokra-asuntoon, kun koti myytiin ja maistraatti määräsi lapsille ulkopuolisen edunvalvojan ja perheen lapset saivat vain kuittia vastaan lasten henk.koht. menoja esim. vaatteet, puhelin jne. välttämättömiä kulut. Varallisuus siirtyi lapsille vasta kun ovat täysi-ikäisiä, jolloin edunvalvonta lakkaa.

Näin se menee. Surullinen tarina eikä taatusti lapsien edun mukaista. Lapset olisivat varmasti halunneet ennemmin taloudellisesti turvatun lapsuuden kuin isänsä perintörahat täysikäisenä. Traumaattista lapsille menettää vanhemman lisäksi oma koti ja elää maistraatin tiukan valvonnan alla. En ymmärrä avioehtoa, joka pätee myös kuolentapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat ahneelta. Olisit onnellinen, ettet ole koko ajan yh. Naisen pitää hoitaa raha-asiansa ITSE.

Totta. AP suunnittelee selvästi eroa ja haluaa miehen rahoja vaikka ei ole niiden ansaitsemiseksi tehnyt yhtään mitään.

Kannattaa kuitenkin tehdä ne kakarat ensin, niin saa sitten vielä elatusmaksutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta reiluinta on se, että ennen avioliittoa hankittu suuri omaisuus rajataan avioehdolla sekä perinnöt. Sitten yhdessä rakennetun elämän ja liiton aikana kertyvä omaisuus on yhteistä eli ei avioehdon piirissä. Molemmat ovat tuoneet panoksensa yhteiseen "yritykseen".

Vaikka, hm, toinen puoliso olisi tehnyt raskasta, kovapalkkaista työtä toisen lorviessa kotona?

Miksi miehet eivät sitten jää kotiin lorvimaan?

Meillä mies kovasti haluaisi kolmannen lapsen, mutta mun ehtona on, että hän jää hoitamaan lasta kolmeksi vuodeksi kotiin eli lorvimaan, mutta ei ole kuulema kannattavaa ja minun pitäisi jäädä, mutta olen tehnyt sen jo kahden lapsen kanssa ja menettänyt työuralla paljon. Ja minä en taas tee lapsia yhteiskunnan hoidettavaksi, vaan jomman kumman vanhemman tehtävä on hoitaa se. Laki mahdollistaa myös isien kotona lorvimisen, miksi he eivät sitä tee? Vaan mieluimmin raatavat raskaassa työssä.

Niin. Jos mies on vaikkapa inssi ja nainen sairaanhoitaja, niin miksiköhän ei useinkaan ole taloudellisesti mahdollista, että mies jää kotiin hoitamaan lapsia?

Kummasti se paremmin ansaitsevan kotiin jåänti on kuitenkin ihan mahdollista niissä perheissä, joissa nainen tienaa enemmän.

No jos nainen tienaa vielä enemmän kuin mies niin ehkä on jo säästöjäkin sen verran, että nainen voi jäädä rauhassa kotiin. Miehen jääminen kotiin on kuitenkin yleensä ongelmallisempaa, koska miehillä keskimäärin on paremmat tulot kuin naisilla. Lisäksi mies saattaa olla johtavassa asemassa ja näin ollen vaikeammin korvattavissa kuin nainen.

Kuolen nauruun...tää on kyllä paras perustelu, miksi isä ei voi jäädä kotiin hoitamaan lastaan. Ja mies vielä usein johtavassa asemassa...

Entä jos tämä johtavassa asemassa oleva mies kuolla kupsahtaa tai loukkantuu vakavasti, sairastuu, pysähtyykö maailma? Kovat ovat luulot..

Yritys voi kyllä kaatua avainhenkilön sairastumiseen. Tai katsokaa nyt vaikka millaisessa kaaoksessa vihreät nyt ovat Aallon sairastumisen vuoksi. Lähärille on helpompi hankkia sijainen kuin robotiikkayrityksen kehitysjohtajalle.

Siinä tapauksessa yrityksenjohto on epäammattimainen ja kykenemätön yritystoimintaan. Oli miten pieni pulju tahansa, liiketoimintaan kuuluu ennakointi ja varasuunnitelmat henkilöstön varalta.

Ja kun otit Aallon esimerkiksi, niin kun Aalto jäi sairaslomalle samalla hänellä oli jo varahenkilö, joka hyppäsi puikkoihin välittömästi, eikä puolue ollut missään vaiheessa toimintakyvyton, näin on myös työelämässä. Ei sota yhtä miestä kaipaa, tiesi jo vanhakansa. Jotkut vain kuvittelevat olevan vain korvaamattomia, joka perustuu vain omahyväisyyteen ja mielikuvitukseen, ei edes Suomen presidentti tai pääministeri.

Vierailija kirjoitti:

Tuo avioehto on täysin järjetön jo lastenkin kannalta. Jos isä kuolee, perintö menee lapsille ja heille tulee edunvalvoja.

Jos äidin rahat eivät riitä, menettävät kotinsa ja lapset elintasonsa.

Eikö siihen avioehtoon voi laittaa lauseketta kuoleman varalle? Eron sattuessa kaikki jaetaan, mutta kuoleman tapauksessa myös vaimo perii. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä tyttöystävä/kihlattu on jo pitkään kinunnut lasta. Olen sanonut, että odotetaan kunnes täyttää 25 ja silloin voidaan lapsi tehdä, jos hän vielä silloin haluaa, mutta hänen on sitten myös hoidettava lapsi itse. Sanomattakin selvää, että hän myös maksaa kulut itse. Minä puolestani maksan omat harrastukseni.

En tekisi lapsia tuollaisen naisen kanssa. Ennenmin tai myöhemmin naiselle tulee jokin ”oma meno” ja mies joutuu jäämään kotiin lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta reiluinta on se, että ennen avioliittoa hankittu suuri omaisuus rajataan avioehdolla sekä perinnöt. Sitten yhdessä rakennetun elämän ja liiton aikana kertyvä omaisuus on yhteistä eli ei avioehdon piirissä. Molemmat ovat tuoneet panoksensa yhteiseen "yritykseen".

Vaikka, hm, toinen puoliso olisi tehnyt raskasta, kovapalkkaista työtä toisen lorviessa kotona?

Miksi miehet eivät sitten jää kotiin lorvimaan?

Meillä mies kovasti haluaisi kolmannen lapsen, mutta mun ehtona on, että hän jää hoitamaan lasta kolmeksi vuodeksi kotiin eli lorvimaan, mutta ei ole kuulema kannattavaa ja minun pitäisi jäädä, mutta olen tehnyt sen jo kahden lapsen kanssa ja menettänyt työuralla paljon. Ja minä en taas tee lapsia yhteiskunnan hoidettavaksi, vaan jomman kumman vanhemman tehtävä on hoitaa se. Laki mahdollistaa myös isien kotona lorvimisen, miksi he eivät sitä tee? Vaan mieluimmin raatavat raskaassa työssä.

Niin. Jos mies on vaikkapa inssi ja nainen sairaanhoitaja, niin miksiköhän ei useinkaan ole taloudellisesti mahdollista, että mies jää kotiin hoitamaan lapsia?

Kummasti se paremmin ansaitsevan kotiin jåänti on kuitenkin ihan mahdollista niissä perheissä, joissa nainen tienaa enemmän.

No jos nainen tienaa vielä enemmän kuin mies niin ehkä on jo säästöjäkin sen verran, että nainen voi jäädä rauhassa kotiin. Miehen jääminen kotiin on kuitenkin yleensä ongelmallisempaa, koska miehillä keskimäärin on paremmat tulot kuin naisilla. Lisäksi mies saattaa olla johtavassa asemassa ja näin ollen vaikeammin korvattavissa kuin nainen.

Kuolen nauruun...tää on kyllä paras perustelu, miksi isä ei voi jäädä kotiin hoitamaan lastaan. Ja mies vielä usein johtavassa asemassa...

Entä jos tämä johtavassa asemassa oleva mies kuolla kupsahtaa tai loukkantuu vakavasti, sairastuu, pysähtyykö maailma? Kovat ovat luulot..

Yritys voi kyllä kaatua avainhenkilön sairastumiseen. Tai katsokaa nyt vaikka millaisessa kaaoksessa vihreät nyt ovat Aallon sairastumisen vuoksi. Lähärille on helpompi hankkia sijainen kuin robotiikkayrityksen kehitysjohtajalle.

Siinä tapauksessa yrityksenjohto on epäammattimainen ja kykenemätön yritystoimintaan. Oli miten pieni pulju tahansa, liiketoimintaan kuuluu ennakointi ja varasuunnitelmat henkilöstön varalta.

Ja kun otit Aallon esimerkiksi, niin kun Aalto jäi sairaslomalle samalla hänellä oli jo varahenkilö, joka hyppäsi puikkoihin välittömästi, eikä puolue ollut missään vaiheessa toimintakyvyton, näin on myös työelämässä. Ei sota yhtä miestä kaipaa, tiesi jo vanhakansa. Jotkut vain kuvittelevat olevan vain korvaamattomia, joka perustuu vain omahyväisyyteen ja mielikuvitukseen, ei edes Suomen presidentti tai pääministeri.

Jaaha, yksinyrittäjät siis ovat epäammattimaisia, kun eivät pysty yhtäkkiä hatusta taikomaan sijaista hoitamaan yritystään? Sairasloma on ylitsepääsemätön este, jonka voi asiakkailleen perustella, mutta isyysloma ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiristys ei ole koskaan kaunista

Mutta se on tehokkain tapa viedä toisen omaisuutta.

Miten ap. on viemässä toisen omaisuutta?

Kyllä naisella on oikeus itse päättää, tekeekö hän lapsia vai ei, vaikka kuinka niitä mies haluaisi.

Tässä tapauksessa mies ihan itse päättää, haluaako hän turvata lapsensa äidin selustan taloudellisesti vanhempana ja perhevapailla vai etsiikö hän itselleen toisen naisen, joka suostuu hänen ehtoihinsa ja hankkivat lapset.

Minusta tässä käydään reilua peliä, kun asiat puhutaan jo ennen lapsen hankkimista, eikä vasta sitten, kun lapset ovat syntyneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta reiluinta on se, että ennen avioliittoa hankittu suuri omaisuus rajataan avioehdolla sekä perinnöt. Sitten yhdessä rakennetun elämän ja liiton aikana kertyvä omaisuus on yhteistä eli ei avioehdon piirissä. Molemmat ovat tuoneet panoksensa yhteiseen "yritykseen".

Vaikka, hm, toinen puoliso olisi tehnyt raskasta, kovapalkkaista työtä toisen lorviessa kotona?

Miksi miehet eivät sitten jää kotiin lorvimaan?

Meillä mies kovasti haluaisi kolmannen lapsen, mutta mun ehtona on, että hän jää hoitamaan lasta kolmeksi vuodeksi kotiin eli lorvimaan, mutta ei ole kuulema kannattavaa ja minun pitäisi jäädä, mutta olen tehnyt sen jo kahden lapsen kanssa ja menettänyt työuralla paljon. Ja minä en taas tee lapsia yhteiskunnan hoidettavaksi, vaan jomman kumman vanhemman tehtävä on hoitaa se. Laki mahdollistaa myös isien kotona lorvimisen, miksi he eivät sitä tee? Vaan mieluimmin raatavat raskaassa työssä.

Niin. Jos mies on vaikkapa inssi ja nainen sairaanhoitaja, niin miksiköhän ei useinkaan ole taloudellisesti mahdollista, että mies jää kotiin hoitamaan lapsia?

Kummasti se paremmin ansaitsevan kotiin jåänti on kuitenkin ihan mahdollista niissä perheissä, joissa nainen tienaa enemmän.

No jos nainen tienaa vielä enemmän kuin mies niin ehkä on jo säästöjäkin sen verran, että nainen voi jäädä rauhassa kotiin. Miehen jääminen kotiin on kuitenkin yleensä ongelmallisempaa, koska miehillä keskimäärin on paremmat tulot kuin naisilla. Lisäksi mies saattaa olla johtavassa asemassa ja näin ollen vaikeammin korvattavissa kuin nainen.

Kuolen nauruun...tää on kyllä paras perustelu, miksi isä ei voi jäädä kotiin hoitamaan lastaan. Ja mies vielä usein johtavassa asemassa...

Entä jos tämä johtavassa asemassa oleva mies kuolla kupsahtaa tai loukkantuu vakavasti, sairastuu, pysähtyykö maailma? Kovat ovat luulot..

Yritys voi kyllä kaatua avainhenkilön sairastumiseen. Tai katsokaa nyt vaikka millaisessa kaaoksessa vihreät nyt ovat Aallon sairastumisen vuoksi. Lähärille on helpompi hankkia sijainen kuin robotiikkayrityksen kehitysjohtajalle.

Siinä tapauksessa yrityksenjohto on epäammattimainen ja kykenemätön yritystoimintaan. Oli miten pieni pulju tahansa, liiketoimintaan kuuluu ennakointi ja varasuunnitelmat henkilöstön varalta.

Ja kun otit Aallon esimerkiksi, niin kun Aalto jäi sairaslomalle samalla hänellä oli jo varahenkilö, joka hyppäsi puikkoihin välittömästi, eikä puolue ollut missään vaiheessa toimintakyvyton, näin on myös työelämässä. Ei sota yhtä miestä kaipaa, tiesi jo vanhakansa. Jotkut vain kuvittelevat olevan vain korvaamattomia, joka perustuu vain omahyväisyyteen ja mielikuvitukseen, ei edes Suomen presidentti tai pääministeri.

Jaaha, yksinyrittäjät siis ovat epäammattimaisia, kun eivät pysty yhtäkkiä hatusta taikomaan sijaista hoitamaan yritystään? Sairasloma on ylitsepääsemätön este, jonka voi asiakkailleen perustella, mutta isyysloma ei.

Tuo kertoo vain siitä, että sinun arvostuksesi lasten hoitamista kohtaan on vähäistä. Naisyrittäjätkin pystyvät laittamaan toiminnan hetkeksi tauolle synnytyksen jälkeen. Se, että sinä et lapsiin halua aikaasi käyttää kertoo vain sinusta, ei yhteiskunnan arvoista.