Lue keskustelun säännöt.
Miehen mielestä olen epäreilu, kun vaadin avioehdon poistamista tai muuttamista ennen lapsien teon yrittämistä
27.10.2018 |
Nyt meillä on avioehto, jossa mulla ei ole mitään oikeutta miehen omaisuuteen (mies on rikkaampi). 2-3 lasta merkitsee, että olen usean vuoden pois töistä ja kotiäitinä. Sanoin etten ala lapsen tekoon, ellei avioehto katoa tai tehdä siihen muutosta siten, että perintönä hänen saamaan omaisuuteen mulla ei ole oikeutta avioerossa, mutta kaikkeen muuhun on.
Todennäköisempää on, että mies löytää nuoremman ja haluttavamman puolison ja jättää minut 3 lapsen kanssa yksin.
Mies sanoi ettei suostu. Olenko kohtuuton kun vaadin tätä? Rakastan miestäni ja uskon että ollaan aina yhdessä, mutta mielestäni on aivan järjetöntä jättäytyä pois työelämästä ilman turvaa tulevasta.
Kommentit (554)
Kuulostaa siltä ettei teidän kannata hankkia lapsia ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyi kamala mikä ahne loismies sulla on, ap! Suomalaiselle miehelle ei kohta suostu lapsia tekemään muut kuin kehitysmaalaiset.
Oma mieheni on länsimaalainen, varakas mies. Meillä ei ole avioehtoa. Minullakin on perittyä omaisuutta, mutta n. puolet miehen omaisuudesta. Lapsi oli miehen aloite, ei siis naisen projekti, kuten suomalaismiehet tuntuvat ajattelevan. Olin kotona 3 vuotta lapsen kanssa. Mies olisi halunnut minun olevan kauemminkin. Rahat ovat koko ajan olleet yhteisiä. Miksi kukaan viitsii tehdä lapsia suomalaisille köyhille kitupiikeille?
Vierailija kirjoitti:
Äitiysraha vs miehen palkkaa, sanotaan vaikka 3000€. Maksetaan menoista puolet ja puolet. Toinen maksaa alle 1000€ tuloista ja toinen huomattavasti isommasta summasta. Pienempituloinen eli kotiäiti menettää suhteessa enemmän rahaa kuin töissä käyvä osapuoli. Toisen elintaso on siis matalampi kotiäitiyden takia ja toisen isompi jos kompensaatiota ei tule, onko tämä reilua? Jos itse tekisin lapsia niin joko mies jäisi kotiin tai sitten maksaisi mulle kompensaatiota jos itse jäisin kotiin. En halua että tuleva eläkkeeni jää pieneksi lasten hoitamisen takia
Tulojen ero suhteessa toisiinsa on hyvä ottaa huomioon. Satasen ruokakassi vie 10% tuosta äidin tilistä, mutta vain 3,3% isän kukkarosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt mä alan ymmärtää mistä nää palstamiesten naistenelättämishoureet ovat alkaneet. (Tiedoksi palstamiehille, ei ne silti mene niin kuin te väitätte.)
Mutta tosiaan tuo, että mun puoliso jäisi kotiin ja mun pitäisi elättää meidät molemmat ja yhteinen lapsi siitä rahasta. Puoliso antaisi kaikki sosiaalituet perheen ruokakassaan vaikkapa. (Niin, puolisolle ei kyllä jää penniäkään käteen tässä diilissä ja menee tosiaan se eläke viduix samalla, puhumattakaan reikäjuusto-cv:stä työmarkkinoilla.)
Mutta kyllä musta ois silti nihkeää, jos toinen vielä erotessa haluaisi multa jotain ekstraa. Minä katsoisin, että se mitä siitä lapsenhoidosta saa henkistä pääomaa, josta itse jäisin paitsi kun kävisin töissä. En tajua miksi ennen liittoa ansaittu omaisuus olisi tulevan ex-puolison, perinnöistä puhumattakaan.
Mutta onko se tosiaan niin, että kaikki avioliiton aikana ansaittu kuuluu automaattisesti molemmille puolisoille? Eikö mulla saisi olla omia avioliiton aikana kertyneitä säästöjäkään, pitäisikö nekin jakaa? Itsehän olen koulut käynyt ja omilla ansioilla päässyt hyväpalkkaiseen työhön, niin nytkö puolet siitä ansiosta kuuluu toiselle vain siksi että menimme naimisiin ja eroamme? Olinhan kuitenkin jo elättänyt puolison ja lapsen monta vuotta ja jakanut tätä hyvinvointiani heillekin, sekö ei riitä? Lapsen elätys tietysti jatkuu erosta huolimatta ja yhdessä hankitut huonekalut sun muut pannaan tietysti tasan.
Näin se gaan on. Avioliitto on ennen kaikkea taloudellinen liitto, jolla ei ole maalaisjärjen kanssa mitään tekemistä vaan avioliittolain pelkästään.
Olen ollut kerran naimisissa ja koskaan en mene uudelleen. Ero on sellainen paperisotku osituksineen, vaikka kaikki jaettaisi sovussakin. Jos ositusta ei tee, siihen törmätään jomman kumman aikanaan kuollessa. Silloin se tehdään, vaikka erosta olisi kuinka kauan.Mieluummin avoliitto keskinäisin testamentein haluamillaan tavoilla. Todella paljon yksinkertaisempaa.
Kiitos vastauksesta. Olen minäkin ollut naimisissa ja erotessa laitettiin kirjaimellisesti lusikat tasan. Huonekalut jäi miehelle, minä vein verhot ja matot ja muun sälän. Helpolla päästiin ja homma oli kahdessa viikossa taputeltu. Mutta en menisi naimisiin uudestaan minäkään. Koska miksi menisin, ei se mitään muuta kuitenkaan.
Helppoahan se on, mutta työlästä kirjoittaa lainmukainen ositussopimus. Ja kallista, pelkät eropaperit 300€.
Mä taisin maksaa vain sen maistraatin eroilmoituksen, oliko 80 euroa. Ja minä maksoin sen kokonaan, koska ero oli ensisijaisesti minun eikä miehen toive.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miestä niin kovasti kiukuttaa että nainen vie erossa "hänen rahansa" niin miksi ei itse jää koti-isäksi ja luovu palkastaan sekä eläke-eduistaan? Vaimo voi sitten käydä töissä tienaamassa sitä rahaa. Ovatko miehet naisille oikeasti kateellisia kotiäitiydestä ja luulevat että se on jotenkin hirmu ihanaa aikaa josta jää "henkistä pääomaa"...Joopa joo
Todennäköisesti vaimon palkalla ei perhettä elätetä. Eiköhän ne vaimot mieluummin jää kotiin hoitamaan lapsia.
Puolison tulot otetaan huomioon tukia jaettaessa. Jos tulot ovat niin pskat ettei niillä koko perhe pärjää, niin eiköhän ne tulot nouse. Korjatkaa jos olen väärässä.
Mitä tukia?
Jos on omistusasunto niin turha on tukia odotella. Kotihoidontuki puolestaan ei ole ansiosidonnainen.
Ai niin, jotkuthan tosiaan omistaa asunnonkin. Ei sitä aina tällanen köyhis muista. :) Joo siis tuossa tapauksessa sille ei kyllä voi mitään. Mä varmaan muuttaisin halvempaan asuntoon tai vuokralle tuossa vaiheessa, jos kerta ei rahat riitä. Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mies maksaa naisen elämisen hoitovapaalla mutta ei tajua sitä että tienaa edelleen itselleen isompaa eläkettä töissä käymällä. Nainen taas MENETTÄÄ TULEVAA ELÄKETTÄ jäämällä lasten kanssa kotiin. Jos mies ei halua naisen eläkkeenmenetystä kompensoida niin ei ole reilua, koska kyseessä YHTEISET lapset
Ymmärrän tän näkemyksen. Mutta tuntuu silti jotenkin niljakkaalta, että miehen pitäisi se maksaa. Eihän se miehen syy ole, että eläkesysteemi on perseestä.
Olen siis lapseton nainen itse, ei ole oma lehmä ojassa. Yritän vaan ymmärtää.
Tämä on kuitenkin sellainen epäkoht, josta Suomea huomautetaan jatkuvasti eläkejärjestelmiä arvioitaessa. Muissa maissa yleensä eron tullen miehen eläkkeestä lohkaistaan naiselle eläketurvaa hyvitykseksi yhtistennlasten hoitamisesta kotona kunnlalset olivat pieniä.
Suomessa jostain syystä ei haluta myöntää, että nimenomaan naiset ovat raskaana, synnyttävät ja imettävät. Virallisesti vain sanotaan, että naisen oma vika jos jää kotiin, pitäisi jakaa perhevapaat puoliksi. Vaikka siihen on ihan vankka biologinen syy, että äitiysloma on, noh, äitiysloma.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi lasta, molempien kanssa olen ollut kotona kunnes olivat 2-vuotiaita. Työvuosia minulle on nyt kertynyt tästä huolimatta 10 ja edessä on vielä noin 30. En mitenkään usko, että eläkkeeni olisi romahtanut tuona aikana - emmehän edes tiedä millainen eläkejärjestelmä on joskus 2040-luvulla.
Kotona oloni oli ilo minulle, lapsille ja miehelle. Ne olivat mukavia, stressittömiä aikoja meille kaikille. En voi mitata sitä rahassa. Jos eroaisimme, toki vaatisin että mies osallistuisi lastensa elatukseen mutta itselleni en kaipaisi hänen rahojaan.
Jos tienaa sen noin 3000e/kk mediaanipalkan niin yksi vuosi poissa työelämästä tarkoittaa n. 50e/kk pienempää eläkettä. Lisäksi se tarkoittaa myös sitä että ura/palkkakehitys lykkääntyy vuodella eli palkkasi tulee olemaan koko lopun urasi ajan pienempi, siitä kertyy melko iso potti myös. Lisäksi tietysti häviät poissaolovuosiltasi jonkinmoisen summan rahaa tai oikeastaan koko työuraa ajatellen häviät ne x kpl eläkettäsi edeltävän, oletettavasti parhaiten palkatun vuoden ansiot.
Nuo eivät todellakaan ole mitään ihan pikkurahoja, varsinkaan jos laskee mukaan asianmukaiset korot.
Yksinkertaisena esimerkkinä voisi laskea että jos teet lapsen 30v, olet vuoden kotona, jäät yhden 50e palkankorotuksen jälkeen ja eläkkeesi laskee sen 50e/kk niin kasikymppisenä tuo sinänsä pieni menetys on maksanut sinulle nykyrahassa 90 000e verrattuna naiseen joka on sen saman 50e/kk sijoittanut konservatiivisella 4% reaalituotolla. Eikä tässä ole vielä edes huomioitu suoria menetyksiä siitä vuoden kotona olosta, jotka voivat olla huomattavasti suuremmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt mä alan ymmärtää mistä nää palstamiesten naistenelättämishoureet ovat alkaneet. (Tiedoksi palstamiehille, ei ne silti mene niin kuin te väitätte.)
Mutta tosiaan tuo, että mun puoliso jäisi kotiin ja mun pitäisi elättää meidät molemmat ja yhteinen lapsi siitä rahasta. Puoliso antaisi kaikki sosiaalituet perheen ruokakassaan vaikkapa. (Niin, puolisolle ei kyllä jää penniäkään käteen tässä diilissä ja menee tosiaan se eläke viduix samalla, puhumattakaan reikäjuusto-cv:stä työmarkkinoilla.)
Mutta kyllä musta ois silti nihkeää, jos toinen vielä erotessa haluaisi multa jotain ekstraa. Minä katsoisin, että se mitä siitä lapsenhoidosta saa henkistä pääomaa, josta itse jäisin paitsi kun kävisin töissä. En tajua miksi ennen liittoa ansaittu omaisuus olisi tulevan ex-puolison, perinnöistä puhumattakaan.
Mutta onko se tosiaan niin, että kaikki avioliiton aikana ansaittu kuuluu automaattisesti molemmille puolisoille? Eikö mulla saisi olla omia avioliiton aikana kertyneitä säästöjäkään, pitäisikö nekin jakaa? Itsehän olen koulut käynyt ja omilla ansioilla päässyt hyväpalkkaiseen työhön, niin nytkö puolet siitä ansiosta kuuluu toiselle vain siksi että menimme naimisiin ja eroamme? Olinhan kuitenkin jo elättänyt puolison ja lapsen monta vuotta ja jakanut tätä hyvinvointiani heillekin, sekö ei riitä? Lapsen elätys tietysti jatkuu erosta huolimatta ja yhdessä hankitut huonekalut sun muut pannaan tietysti tasan.
Näin se gaan on. Avioliitto on ennen kaikkea taloudellinen liitto, jolla ei ole maalaisjärjen kanssa mitään tekemistä vaan avioliittolain pelkästään.
Olen ollut kerran naimisissa ja koskaan en mene uudelleen. Ero on sellainen paperisotku osituksineen, vaikka kaikki jaettaisi sovussakin. Jos ositusta ei tee, siihen törmätään jomman kumman aikanaan kuollessa. Silloin se tehdään, vaikka erosta olisi kuinka kauan.Mieluummin avoliitto keskinäisin testamentein haluamillaan tavoilla. Todella paljon yksinkertaisempaa.
Kiitos vastauksesta. Olen minäkin ollut naimisissa ja erotessa laitettiin kirjaimellisesti lusikat tasan. Huonekalut jäi miehelle, minä vein verhot ja matot ja muun sälän. Helpolla päästiin ja homma oli kahdessa viikossa taputeltu. Mutta en menisi naimisiin uudestaan minäkään. Koska miksi menisin, ei se mitään muuta kuitenkaan.
Helppoahan se on, mutta työlästä kirjoittaa lainmukainen ositussopimus. Ja kallista, pelkät eropaperit 300€.
Mä taisin maksaa vain sen maistraatin eroilmoituksen, oliko 80 euroa. Ja minä maksoin sen kokonaan, koska ero oli ensisijaisesti minun eikä miehen toive.
Kyllähän avioeroon aina tuomitaan käräjäoikeudessa.
1. vaihe maksaa nykyisin ainakin 200€ ja 2. vaihe 100€. Ei riitä ilmoitus maistraattiin.
Jos teiltä kummaltakaan ei löydy ositussopimusta paperilla, niin kuolinpesän osakkaat voivat vaatia avioerossa tekemättä jäänyttä ositusta, kun teistä jompi kumpi kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi lasta, molempien kanssa olen ollut kotona kunnes olivat 2-vuotiaita. Työvuosia minulle on nyt kertynyt tästä huolimatta 10 ja edessä on vielä noin 30. En mitenkään usko, että eläkkeeni olisi romahtanut tuona aikana - emmehän edes tiedä millainen eläkejärjestelmä on joskus 2040-luvulla.
Kotona oloni oli ilo minulle, lapsille ja miehelle. Ne olivat mukavia, stressittömiä aikoja meille kaikille. En voi mitata sitä rahassa. Jos eroaisimme, toki vaatisin että mies osallistuisi lastensa elatukseen mutta itselleni en kaipaisi hänen rahojaan.
Jos tienaa sen noin 3000e/kk mediaanipalkan niin yksi vuosi poissa työelämästä tarkoittaa n. 50e/kk pienempää eläkettä. Lisäksi se tarkoittaa myös sitä että ura/palkkakehitys lykkääntyy vuodella eli palkkasi tulee olemaan koko lopun urasi ajan pienempi, siitä kertyy melko iso potti myös. Lisäksi tietysti häviät poissaolovuosiltasi jonkinmoisen summan rahaa tai oikeastaan koko työuraa ajatellen häviät ne x kpl eläkettäsi edeltävän, oletettavasti parhaiten palkatun vuoden ansiot.
Nuo eivät todellakaan ole mitään ihan pikkurahoja, varsinkaan jos laskee mukaan asianmukaiset korot.
Yksinkertaisena esimerkkinä voisi laskea että jos teet lapsen 30v, olet vuoden kotona, jäät yhden 50e palkankorotuksen jälkeen ja eläkkeesi laskee sen 50e/kk niin kasikymppisenä tuo sinänsä pieni menetys on maksanut sinulle nykyrahassa 90 000e verrattuna naiseen joka on sen saman 50e/kk sijoittanut konservatiivisella 4% reaalituotolla. Eikä tässä ole vielä edes huomioitu suoria menetyksiä siitä vuoden kotona olosta, jotka voivat olla huomattavasti suuremmat.
Minulla on kuitenkin ne lapset, ja kenties myös lapsenlapset, joita tuolla 90 000€ rikkaammalla ei ole.
Urallani olen edennyt ihan kiitettävästi ja aina vaan paremmalta näyttää. Lapseni ovat jo koulussa nyt, kun moni samanikäinen nainen vasta aloittaa ensimmäistä lastaan odottamaan.
Voi olla, etten elä kasikymppiseksi, eikä elä se lapsetonkaan rahansa "viisaammin" sijoittanut nainen. Haudassa on rahasta molemmille yhtä paljon hyötyä.
Joillekin voi olla outoa, jos jollekin raha on elämässä lähinnä välttämätön paha eikä mikään arvo.
En ole materian enkä hienojen puitteiden perään. Nautin ihan muista asioista.
Laitan rahaa mieluummin harrastuksiin, lasten ja omiin, ja nautin elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi lasta. Välitön tulonmenetys äitiys- ja vanhempainvapaan ajalta oli 1200€/kk, hoitovapaalta 2000€/kk. Yhteensä välitön tulonmenetys oli noin 50 000€.
Eläkekertymää menetin noin 200€/kk, siis yhteensä. Tämä on todella paljon, kun eläkekertymä on nyt 45-vuotiaana 1500€.
Lisäksi menetin pari palkankorotuskierrosta ja uramahdollisuuteni heikkenivät. Ennen lapsia tienasin 1,5 kertaa sen mitä mieheni, perhevapaiden aikana mieheni meni tuloissa ohitseni, ja nyt hän tienaa edelleen selvästi enemmän kuin minä.
Onneksi meillä ei ole muuta avioehtoa kuin perinnöt poissulkeva. Peinnöthän eivät tähän asiaan kuulu muutenkaan millään tavalla.
Tasan ei käy onnen lahjat. Oma mies on aivan ihana aviomies ja hyvä isä. Ei ole avioehtoa. Mies on huolehtinut ja elättänyt koko perheen ja kaikki on erittäin ok. Yhdessä on oltu nyt 27 vuotta ja 2 lasta on kasvatettu aikuisiksi asti. Kaikki on yhteistä. Eroa en edes harkitse. Rakastan miestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi lasta, molempien kanssa olen ollut kotona kunnes olivat 2-vuotiaita. Työvuosia minulle on nyt kertynyt tästä huolimatta 10 ja edessä on vielä noin 30. En mitenkään usko, että eläkkeeni olisi romahtanut tuona aikana - emmehän edes tiedä millainen eläkejärjestelmä on joskus 2040-luvulla.
Kotona oloni oli ilo minulle, lapsille ja miehelle. Ne olivat mukavia, stressittömiä aikoja meille kaikille. En voi mitata sitä rahassa. Jos eroaisimme, toki vaatisin että mies osallistuisi lastensa elatukseen mutta itselleni en kaipaisi hänen rahojaan.
Jos tienaa sen noin 3000e/kk mediaanipalkan niin yksi vuosi poissa työelämästä tarkoittaa n. 50e/kk pienempää eläkettä. Lisäksi se tarkoittaa myös sitä että ura/palkkakehitys lykkääntyy vuodella eli palkkasi tulee olemaan koko lopun urasi ajan pienempi, siitä kertyy melko iso potti myös. Lisäksi tietysti häviät poissaolovuosiltasi jonkinmoisen summan rahaa tai oikeastaan koko työuraa ajatellen häviät ne x kpl eläkettäsi edeltävän, oletettavasti parhaiten palkatun vuoden ansiot.
Nuo eivät todellakaan ole mitään ihan pikkurahoja, varsinkaan jos laskee mukaan asianmukaiset korot.
Yksinkertaisena esimerkkinä voisi laskea että jos teet lapsen 30v, olet vuoden kotona, jäät yhden 50e palkankorotuksen jälkeen ja eläkkeesi laskee sen 50e/kk niin kasikymppisenä tuo sinänsä pieni menetys on maksanut sinulle nykyrahassa 90 000e verrattuna naiseen joka on sen saman 50e/kk sijoittanut konservatiivisella 4% reaalituotolla. Eikä tässä ole vielä edes huomioitu suoria menetyksiä siitä vuoden kotona olosta, jotka voivat olla huomattavasti suuremmat.
Otitko muuten huomioon, että nykyään moni lapsetonkin voi olla elämänsä aikana jopa vuosia työttömänä?
Mitenkäs silloin urakehitys, palkankorotukset ja konservatiiviset reaalituotot?
Melko harvinaisia ovat 45 vuoden uraputket nykyajassa, ja harvinaisemmiksi käyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sovitte niin että mies maksaa sinulle n euroa joka kuukausi lasten kasvatuksen ajalta jonka voit sijoittaa parhaaksesi katsomallasi tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi lasta, molempien kanssa olen ollut kotona kunnes olivat 2-vuotiaita. Työvuosia minulle on nyt kertynyt tästä huolimatta 10 ja edessä on vielä noin 30. En mitenkään usko, että eläkkeeni olisi romahtanut tuona aikana - emmehän edes tiedä millainen eläkejärjestelmä on joskus 2040-luvulla.
Kotona oloni oli ilo minulle, lapsille ja miehelle. Ne olivat mukavia, stressittömiä aikoja meille kaikille. En voi mitata sitä rahassa. Jos eroaisimme, toki vaatisin että mies osallistuisi lastensa elatukseen mutta itselleni en kaipaisi hänen rahojaan.
Jos tienaa sen noin 3000e/kk mediaanipalkan niin yksi vuosi poissa työelämästä tarkoittaa n. 50e/kk pienempää eläkettä. Lisäksi se tarkoittaa myös sitä että ura/palkkakehitys lykkääntyy vuodella eli palkkasi tulee olemaan koko lopun urasi ajan pienempi, siitä kertyy melko iso potti myös. Lisäksi tietysti häviät poissaolovuosiltasi jonkinmoisen summan rahaa tai oikeastaan koko työuraa ajatellen häviät ne x kpl eläkettäsi edeltävän, oletettavasti parhaiten palkatun vuoden ansiot.
Nuo eivät todellakaan ole mitään ihan pikkurahoja, varsinkaan jos laskee mukaan asianmukaiset korot.
Yksinkertaisena esimerkkinä voisi laskea että jos teet lapsen 30v, olet vuoden kotona, jäät yhden 50e palkankorotuksen jälkeen ja eläkkeesi laskee sen 50e/kk niin kasikymppisenä tuo sinänsä pieni menetys on maksanut sinulle nykyrahassa 90 000e verrattuna naiseen joka on sen saman 50e/kk sijoittanut konservatiivisella 4% reaalituotolla. Eikä tässä ole vielä edes huomioitu suoria menetyksiä siitä vuoden kotona olosta, jotka voivat olla huomattavasti suuremmat.
Minulla on kuitenkin ne lapset, ja kenties myös lapsenlapset, joita tuolla 90 000€ rikkaammalla ei ole.
Urallani olen edennyt ihan kiitettävästi ja aina vaan paremmalta näyttää. Lapseni ovat jo koulussa nyt, kun moni samanikäinen nainen vasta aloittaa ensimmäistä lastaan odottamaan.Voi olla, etten elä kasikymppiseksi, eikä elä se lapsetonkaan rahansa "viisaammin" sijoittanut nainen. Haudassa on rahasta molemmille yhtä paljon hyötyä.
Joillekin voi olla outoa, jos jollekin raha on elämässä lähinnä välttämätön paha eikä mikään arvo.
En ole materian enkä hienojen puitteiden perään. Nautin ihan muista asioista.
Laitan rahaa mieluummin harrastuksiin, lasten ja omiin, ja nautin elämästä.
Tässähän nyt ei sinänsä ollut tarkoitus verrata lapsettoman ja lapsia hankkineen naisen taloutta vaan osoittaa että on varsin kohtuullista odottaa miehen kompensoivan nuo menetykset jotenkin koska pitkällä aikavälillä niistä kertyy aika iso summa. Jos ei ole avioehtoa niin asialla ei tietysti ole samanlaista merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi lasta, molempien kanssa olen ollut kotona kunnes olivat 2-vuotiaita. Työvuosia minulle on nyt kertynyt tästä huolimatta 10 ja edessä on vielä noin 30. En mitenkään usko, että eläkkeeni olisi romahtanut tuona aikana - emmehän edes tiedä millainen eläkejärjestelmä on joskus 2040-luvulla.
Kotona oloni oli ilo minulle, lapsille ja miehelle. Ne olivat mukavia, stressittömiä aikoja meille kaikille. En voi mitata sitä rahassa. Jos eroaisimme, toki vaatisin että mies osallistuisi lastensa elatukseen mutta itselleni en kaipaisi hänen rahojaan.
Jos tienaa sen noin 3000e/kk mediaanipalkan niin yksi vuosi poissa työelämästä tarkoittaa n. 50e/kk pienempää eläkettä. Lisäksi se tarkoittaa myös sitä että ura/palkkakehitys lykkääntyy vuodella eli palkkasi tulee olemaan koko lopun urasi ajan pienempi, siitä kertyy melko iso potti myös. Lisäksi tietysti häviät poissaolovuosiltasi jonkinmoisen summan rahaa tai oikeastaan koko työuraa ajatellen häviät ne x kpl eläkettäsi edeltävän, oletettavasti parhaiten palkatun vuoden ansiot.
Nuo eivät todellakaan ole mitään ihan pikkurahoja, varsinkaan jos laskee mukaan asianmukaiset korot.
Yksinkertaisena esimerkkinä voisi laskea että jos teet lapsen 30v, olet vuoden kotona, jäät yhden 50e palkankorotuksen jälkeen ja eläkkeesi laskee sen 50e/kk niin kasikymppisenä tuo sinänsä pieni menetys on maksanut sinulle nykyrahassa 90 000e verrattuna naiseen joka on sen saman 50e/kk sijoittanut konservatiivisella 4% reaalituotolla. Eikä tässä ole vielä edes huomioitu suoria menetyksiä siitä vuoden kotona olosta, jotka voivat olla huomattavasti suuremmat.
Otitko muuten huomioon, että nykyään moni lapsetonkin voi olla elämänsä aikana jopa vuosia työttömänä?
Mitenkäs silloin urakehitys, palkankorotukset ja konservatiiviset reaalituotot?
Melko harvinaisia ovat 45 vuoden uraputket nykyajassa, ja harvinaisemmiksi käyvät.
Kyse oli yksinkertaisesta esimerkistä, kuten sanoin. Sinänsä muutama satunnainen työttömyysjakso ei kuitenkaan muuta lopputulemaa eli sitä että pitkällä aikavälillä ne yksittäisetkin lasten kanssa kotona vietetyt vuodet maksavat naiselle (tai miehelle) yllättävän paljon vai oletko tästä eri mieltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi lasta, molempien kanssa olen ollut kotona kunnes olivat 2-vuotiaita. Työvuosia minulle on nyt kertynyt tästä huolimatta 10 ja edessä on vielä noin 30. En mitenkään usko, että eläkkeeni olisi romahtanut tuona aikana - emmehän edes tiedä millainen eläkejärjestelmä on joskus 2040-luvulla.
Kotona oloni oli ilo minulle, lapsille ja miehelle. Ne olivat mukavia, stressittömiä aikoja meille kaikille. En voi mitata sitä rahassa. Jos eroaisimme, toki vaatisin että mies osallistuisi lastensa elatukseen mutta itselleni en kaipaisi hänen rahojaan.
Jos tienaa sen noin 3000e/kk mediaanipalkan niin yksi vuosi poissa työelämästä tarkoittaa n. 50e/kk pienempää eläkettä. Lisäksi se tarkoittaa myös sitä että ura/palkkakehitys lykkääntyy vuodella eli palkkasi tulee olemaan koko lopun urasi ajan pienempi, siitä kertyy melko iso potti myös. Lisäksi tietysti häviät poissaolovuosiltasi jonkinmoisen summan rahaa tai oikeastaan koko työuraa ajatellen häviät ne x kpl eläkettäsi edeltävän, oletettavasti parhaiten palkatun vuoden ansiot.
Nuo eivät todellakaan ole mitään ihan pikkurahoja, varsinkaan jos laskee mukaan asianmukaiset korot.
Yksinkertaisena esimerkkinä voisi laskea että jos teet lapsen 30v, olet vuoden kotona, jäät yhden 50e palkankorotuksen jälkeen ja eläkkeesi laskee sen 50e/kk niin kasikymppisenä tuo sinänsä pieni menetys on maksanut sinulle nykyrahassa 90 000e verrattuna naiseen joka on sen saman 50e/kk sijoittanut konservatiivisella 4% reaalituotolla. Eikä tässä ole vielä edes huomioitu suoria menetyksiä siitä vuoden kotona olosta, jotka voivat olla huomattavasti suuremmat.
Otitko muuten huomioon, että nykyään moni lapsetonkin voi olla elämänsä aikana jopa vuosia työttömänä?
Mitenkäs silloin urakehitys, palkankorotukset ja konservatiiviset reaalituotot?
Melko harvinaisia ovat 45 vuoden uraputket nykyajassa, ja harvinaisemmiksi käyvät.
Onko ne nyt niin harvinaisia? Omassa tuttavapiirissäni (enimmäkseen 30-40v porukkaa) suurin osa on ollut käytännössä koko ajan töissä valmistumisensa jälkeen. Toki monilla on jotain lyhyitä, kuukausien mittaisia YT-vapaita seassa, osa palkallisena ja osa ansiosidonnaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi lasta, molempien kanssa olen ollut kotona kunnes olivat 2-vuotiaita. Työvuosia minulle on nyt kertynyt tästä huolimatta 10 ja edessä on vielä noin 30. En mitenkään usko, että eläkkeeni olisi romahtanut tuona aikana - emmehän edes tiedä millainen eläkejärjestelmä on joskus 2040-luvulla.
Kotona oloni oli ilo minulle, lapsille ja miehelle. Ne olivat mukavia, stressittömiä aikoja meille kaikille. En voi mitata sitä rahassa. Jos eroaisimme, toki vaatisin että mies osallistuisi lastensa elatukseen mutta itselleni en kaipaisi hänen rahojaan.
Jos tienaa sen noin 3000e/kk mediaanipalkan niin yksi vuosi poissa työelämästä tarkoittaa n. 50e/kk pienempää eläkettä. Lisäksi se tarkoittaa myös sitä että ura/palkkakehitys lykkääntyy vuodella eli palkkasi tulee olemaan koko lopun urasi ajan pienempi, siitä kertyy melko iso potti myös. Lisäksi tietysti häviät poissaolovuosiltasi jonkinmoisen summan rahaa tai oikeastaan koko työuraa ajatellen häviät ne x kpl eläkettäsi edeltävän, oletettavasti parhaiten palkatun vuoden ansiot.
Nuo eivät todellakaan ole mitään ihan pikkurahoja, varsinkaan jos laskee mukaan asianmukaiset korot.
Yksinkertaisena esimerkkinä voisi laskea että jos teet lapsen 30v, olet vuoden kotona, jäät yhden 50e palkankorotuksen jälkeen ja eläkkeesi laskee sen 50e/kk niin kasikymppisenä tuo sinänsä pieni menetys on maksanut sinulle nykyrahassa 90 000e verrattuna naiseen joka on sen saman 50e/kk sijoittanut konservatiivisella 4% reaalituotolla. Eikä tässä ole vielä edes huomioitu suoria menetyksiä siitä vuoden kotona olosta, jotka voivat olla huomattavasti suuremmat.
Otitko muuten huomioon, että nykyään moni lapsetonkin voi olla elämänsä aikana jopa vuosia työttömänä?
Mitenkäs silloin urakehitys, palkankorotukset ja konservatiiviset reaalituotot?
Melko harvinaisia ovat 45 vuoden uraputket nykyajassa, ja harvinaisemmiksi käyvät.Kyse oli yksinkertaisesta esimerkistä, kuten sanoin. Sinänsä muutama satunnainen työttömyysjakso ei kuitenkaan muuta lopputulemaa eli sitä että pitkällä aikavälillä ne yksittäisetkin lasten kanssa kotona vietetyt vuodet maksavat naiselle (tai miehelle) yllättävän paljon vai oletko tästä eri mieltä?
En ole ollutkaan eri mieltä, vaan kun asia ei ole minulle tärkeä.
En todellakaan ole laskenut, paljonko olen lasten takia "menettänyt" rahaa. Jos sille linjalle lähtee niin joka kuukausi saisi laskinta paukuttaa että paljonko rahaa jäisi enemmän käteen jos ei olisi lapsia, ja mihin ne voisi sijoittaa. Minua ei kiinnosta.
Kaikki kun eivät tässä maailmassa elä rahaa haaliakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi lasta, molempien kanssa olen ollut kotona kunnes olivat 2-vuotiaita. Työvuosia minulle on nyt kertynyt tästä huolimatta 10 ja edessä on vielä noin 30. En mitenkään usko, että eläkkeeni olisi romahtanut tuona aikana - emmehän edes tiedä millainen eläkejärjestelmä on joskus 2040-luvulla.
Kotona oloni oli ilo minulle, lapsille ja miehelle. Ne olivat mukavia, stressittömiä aikoja meille kaikille. En voi mitata sitä rahassa. Jos eroaisimme, toki vaatisin että mies osallistuisi lastensa elatukseen mutta itselleni en kaipaisi hänen rahojaan.
Jos tienaa sen noin 3000e/kk mediaanipalkan niin yksi vuosi poissa työelämästä tarkoittaa n. 50e/kk pienempää eläkettä. Lisäksi se tarkoittaa myös sitä että ura/palkkakehitys lykkääntyy vuodella eli palkkasi tulee olemaan koko lopun urasi ajan pienempi, siitä kertyy melko iso potti myös. Lisäksi tietysti häviät poissaolovuosiltasi jonkinmoisen summan rahaa tai oikeastaan koko työuraa ajatellen häviät ne x kpl eläkettäsi edeltävän, oletettavasti parhaiten palkatun vuoden ansiot.
Nuo eivät todellakaan ole mitään ihan pikkurahoja, varsinkaan jos laskee mukaan asianmukaiset korot.
Yksinkertaisena esimerkkinä voisi laskea että jos teet lapsen 30v, olet vuoden kotona, jäät yhden 50e palkankorotuksen jälkeen ja eläkkeesi laskee sen 50e/kk niin kasikymppisenä tuo sinänsä pieni menetys on maksanut sinulle nykyrahassa 90 000e verrattuna naiseen joka on sen saman 50e/kk sijoittanut konservatiivisella 4% reaalituotolla. Eikä tässä ole vielä edes huomioitu suoria menetyksiä siitä vuoden kotona olosta, jotka voivat olla huomattavasti suuremmat.
Otitko muuten huomioon, että nykyään moni lapsetonkin voi olla elämänsä aikana jopa vuosia työttömänä?
Mitenkäs silloin urakehitys, palkankorotukset ja konservatiiviset reaalituotot?
Melko harvinaisia ovat 45 vuoden uraputket nykyajassa, ja harvinaisemmiksi käyvät.Onko ne nyt niin harvinaisia? Omassa tuttavapiirissäni (enimmäkseen 30-40v porukkaa) suurin osa on ollut käytännössä koko ajan töissä valmistumisensa jälkeen. Toki monilla on jotain lyhyitä, kuukausien mittaisia YT-vapaita seassa, osa palkallisena ja osa ansiosidonnaisena.
No vielä on 25-35 vuotta putkea jäljellä. Maailma ehtii muuttua paljon.
Ihan ihmeellisiä avioehtoja porukalla... ”Miehen omaisuus on miehen, naisen omaisuus on yhteistä.” Mitä hittoa? Ei tuollaisia ole olemassa tai jos on ja joku allekirjoittaa, niin ihan omaa tyhmyyttään. Meillä on avioehto, joka on jokin ihan standardimalli, liukuhihnatyötä, ja siinä sanotaan, että molempien oma omaisuus on eron sattuessa omaa ja sillä selvä.