Olen naisrintamalla menestynyt betamies, ja se ei edes ollut vaikeaa

Miksi aloittaja otti tekstin toisesta ketjusta ja korjasi tekstiin sukupuolen? Eikö muilla muka ole sen vertaa muistia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Kertoisitko, mitä oikeudenmukaisuus nyt siis tarkoittaisi ja miten se ilmenisi tässä kontekstissa.

Itse olen aika sosiaalidarvinistinen tämän asian suhteen, eli jokainen itse vastaa menestyksestään ja naisonnestaan. Mutta olisi hienoa myös osata sympatisoida ja mahdollisesti jopa auttaa heitä, joilla on asiat heikommin.

Lukekaa koko ylläoleva ketju omassa kontekstissaan niin se "oikeudenmukaisuus"-asia selvinnee teille.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan nainen ei allekirjoita näitä alfa ja beta juttujanne. Mitä jos estoiset kuplassanne pyörivät avaisitte silmänne ja tutustuisitte myös siihen mystiseen vastakkaiseen sukupuoleen reaalitodellisuudessa?

Mitta täynnä tätä jargonia.

Ei allekirjoita , koska näyttävät sen valossa omastakin mielestään eläimiltä. Mutta sukuelimellään osoittavat keitä ne alfat on. Ne on me jotka saa ilman resurssien haaskaamista seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MInua ihan oikeasti kiinnostaa, että jos joskus vielä sinkuksi jään ja haluan kuitenkin seksiä ja/tai parisuhteen, niin miten minun pitää toimia ollakseni oikeudenmukainen.

Joo, mäkin haluaisin että hemmo selittäisi vähän tarkemmin, kun en näköjään osaa lukea, että mikä se oli se oikeudenmukaisuus-juttu pariutumisessa, jos se ei ollut se, että kaikien pitäisi saada.

Laitatkos ihan lainaten, että missä kohtaa olen kirjoittanut jotain siihen viittaavaakaan, "että kaikkien pitäisi saada"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MInua ihan oikeasti kiinnostaa, että jos joskus vielä sinkuksi jään ja haluan kuitenkin seksiä ja/tai parisuhteen, niin miten minun pitää toimia ollakseni oikeudenmukainen.

Joo, mäkin haluaisin että hemmo selittäisi vähän tarkemmin, kun en näköjään osaa lukea, että mikä se oli se oikeudenmukaisuus-juttu pariutumisessa, jos se ei ollut se, että kaikien pitäisi saada.

Kaikkien ei tarvitse saada, mutta 18-vuotiaiden bikinimallien pitäisi antaa palstamiehelle. Liian hanakasti ei kuitenkaan pitäisi olla antamassa, koska nainen ei saa vaikuttaa helpolta.

Veikkaan, että tässä skenaariossa oikeudenmukaisuus toteutuu palstamiehen toivomalla tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä yllätys, että samanhenkisten ja -tyylisten joukosta löytää helpommin kumppaneita. Toisaalta kerrankin joku puhuu järkeä ja tajuaa, ettei kannata juosta minkään baarilissujen perässä, jos teidän välillänne ei ole suunnilleen mitään muuta yhteistä kuin ihmislajiin kuuluminen.

"Kerrankin joku puhuu järkeä". No koska tämä on provo. Toisesta viestiketjusta poimittu teksti ja nainen korvattu miehellä. Lyhyt on muisti, vaikka taatusti samoja henkilöitä on tässäkin mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MInua ihan oikeasti kiinnostaa, että jos joskus vielä sinkuksi jään ja haluan kuitenkin seksiä ja/tai parisuhteen, niin miten minun pitää toimia ollakseni oikeudenmukainen.

Joo, mäkin haluaisin että hemmo selittäisi vähän tarkemmin, kun en näköjään osaa lukea, että mikä se oli se oikeudenmukaisuus-juttu pariutumisessa, jos se ei ollut se, että kaikien pitäisi saada.

Kaikkien ei tarvitse saada, mutta 18-vuotiaiden bikinimallien pitäisi antaa palstamiehelle. Liian hanakasti ei kuitenkaan pitäisi olla antamassa, koska nainen ei saa vaikuttaa helpolta.

Veikkaan, että tässä skenaariossa oikeudenmukaisuus toteutuu palstamiehen toivomalla tavalla. 

Hei mielisairas olkiukkojen sepustelija, laitatkos lainaten sinäkin, että missä kohtaa olen edes viitannut tuollaiseen "oikeudenmukaisuuteen"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Kertoisitko, mitä oikeudenmukaisuus nyt siis tarkoittaisi ja miten se ilmenisi tässä kontekstissa.

Itse olen aika sosiaalidarvinistinen tämän asian suhteen, eli jokainen itse vastaa menestyksestään ja naisonnestaan. Mutta olisi hienoa myös osata sympatisoida ja mahdollisesti jopa auttaa heitä, joilla on asiat heikommin.

Lukekaa koko ylläoleva ketju omassa kontekstissaan niin se "oikeudenmukaisuus"-asia selvinnee teille.

Et siis pysty kertomaan omin sanoin. Ok, unohdetaan siis koko juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Ja sun oikeudenmukaisuuskäsitykseen kuuluu, että kaikille pitää antaa? Sä et näe siinä mitään ristiriitaa sen kanssa, että ei ole pakko antaa jos ei halua?

Ja vielä, ei feminismissä ajatus ole, että kaikilla pitäisi olla tasan sama, vaan se, ettei ihmisiä lokeroida ja sabotoida elämässä toissijaisten ominaisuuksien perusteella. Eli ettei henkilöä jätetä valitsematta työhön, johon muuten olisi sopiva siksi, että hän on sattunut syntymään "väärän väriseksi" tai "väärään sukupuoleen". Henkilön silti saa jättää valitsematta jos hän ei ole työhön pätevä.

Jos et käsitä, niin anna kun selitän. Ohessa on liite juttuun, jossa on kuvasarja Bostonin maratonilta, kun  maratonin järjestäjä yrittää estää kyseisen maratonin ensimmäistä naisosanottajaa saavuttamasta maalia. Koska tämä on nainen. Eikä naiselle katsottu sopivaksi juosta maratonia. En tiedä miksi, ehkä sen pelättiin alentavan lajin arvoa. Miksi naisten osallistumisen katsotaan alentavan jonkin arvoa? Kas siinä vasta feministinen kysymys.

Sinä tunnut kuvittelevan, että feminismin tarkoitus on saada maratonin suorittaminen vaikka autolla ajaen sallituksi, että kaikki pääsee mukaan. Ei suinkaan. Mutta onko sillä väliä, että onko juoksijalla kivekset vai munasarjat? Ei mielestäni pitäisi olla. Ja onko se ok, että tyypi yrittää taklata toisen, koska hän on nainen? Ei todellakaan. Mitä mieltä sinä olet?

https://www.theguardian.com/us-news/2017/apr/18/first-woman-officially-…

Mikä sitten henkilössä on toissijaista vaikkapa omaan firmaan palkatessa? Mitä jos hakija on vaikkapa jollain lailla ihan kusipää, epämiellyttävä ihminen tai joku jonka kanssa et mitenkään löydä yhteistä säveltä syystä X? Ihonväriä ja sukupuolta on kaikenmaailman ammattiloukkaantujien helppo käyttää tekosyynä ja lyömäaseena, se on ainakin varmaa. Mutta lopulta et sinäkään varmaan haluaisi palkata mitään kiihkonatsia tai helvetin enkeliä? 

Jos kyseessä oli nimenomaan miesten maratoni niin eihän silloin periaatteessa nainen sinne kuulu mukaan sen enempää kuin mieskään naisten maratonille. Jos kyseessä oli kaikille avoin maratoni niin silloin tapahtunut oli vääryys.

Kuule niihin aikoihin naisten ei annettu osallistua maratoneille. Nämä uranuurtajat avasivat tien naisille maratonkilpailuihin ihan maailmassa. Jos he eivät sitä olisi tehneet, kuka tietää koska maratonille osallistuminen olisi ollut naisille mahdollista. Jos uranuurtajat eivät kaikilla muillakin aloilla olisi tehneet tietä seutaaville sukupolville, naiset olisivat vieläkin nyrkin ja hellan välissä.

http://www.kestavyysurheilu.fi/plus/11692-ensimmaiset-naiset-osallistui…

Ja se, että hakija on nainen tai "väärän värinen" ei ole kusipäisyyttä tai epämiellyttävyyttä ja jos et kykene löytämään ihmisen kanssa yhteistä säveltä vain siksi, että hän on nainen, kertoo se aika paljon sinusta ja maailmankuvastasi. Ja tuo älytön pelko, että naiset systemaattisesti käyttävät sukupuoltaan lyömäaseena? Ja sä koet, että olisi parempi, että naisia saisi syrjiä avoimetsi, jotta muutama kieroutunut yksilö ei voisi käyttäytyä huonosti? Miehetkin käyttäytyvät huonosti ja aiheuttavat työnantajille päänvaivaa jos sattuu olemaan kieroutunut yksilö. Miksi tämä on ok? Kuinkahan monta kertaa on työnantajilla tullut vastaan ongelma, että on ollut pakko palkata Helvetinenkeli, vain koska hän on nainen, eikä naista voi jättää palkkaamatta koska feminismi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Kertoisitko, mitä oikeudenmukaisuus nyt siis tarkoittaisi ja miten se ilmenisi tässä kontekstissa.

Itse olen aika sosiaalidarvinistinen tämän asian suhteen, eli jokainen itse vastaa menestyksestään ja naisonnestaan. Mutta olisi hienoa myös osata sympatisoida ja mahdollisesti jopa auttaa heitä, joilla on asiat heikommin.

Lukekaa koko ylläoleva ketju omassa kontekstissaan niin se "oikeudenmukaisuus"-asia selvinnee teille.

Et siis pysty kertomaan omin sanoin. Ok, unohdetaan siis koko juttu.

Ei vaan kyse on siitä, että laitat sellaisia asioita suuhuni, joita en ole koskaan väittänyt. Ja nyt pyysin lainaamaan sen pätkän jostain kirjoittamastani, jossa mukama olen väittänyt sellaista mitä esitit. Helppo toteuttaa. Tietenkään et pysty sellaiseen, koska kirjoittelet olkiukkoja. Hankala näköjään sinulle edes myöntää, että on nyt vain ymmärtänyt väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MInua ihan oikeasti kiinnostaa, että jos joskus vielä sinkuksi jään ja haluan kuitenkin seksiä ja/tai parisuhteen, niin miten minun pitää toimia ollakseni oikeudenmukainen.

Joo, mäkin haluaisin että hemmo selittäisi vähän tarkemmin, kun en näköjään osaa lukea, että mikä se oli se oikeudenmukaisuus-juttu pariutumisessa, jos se ei ollut se, että kaikien pitäisi saada.

Laitatkos ihan lainaten, että missä kohtaa olen kirjoittanut jotain siihen viittaavaakaan, "että kaikkien pitäisi saada"?

En mä sellaista väittänyt. Haluaisin siis tietää, että mikä on tämä oikeudenmukaisuuskulma pariutumishommissa, mistä sä olet kiinnostunut. Itse siis aluksi oletin, että se on se, että kaikien pitäisi saada, mutta sä torppasit tämän. Eli mikä oikeudenmukaisuus ja missä? Väännä nyt rautalangasta, pliis. Olleen mekin väännetty teille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Kertoisitko, mitä oikeudenmukaisuus nyt siis tarkoittaisi ja miten se ilmenisi tässä kontekstissa.

Itse olen aika sosiaalidarvinistinen tämän asian suhteen, eli jokainen itse vastaa menestyksestään ja naisonnestaan. Mutta olisi hienoa myös osata sympatisoida ja mahdollisesti jopa auttaa heitä, joilla on asiat heikommin.

Lukekaa koko ylläoleva ketju omassa kontekstissaan niin se "oikeudenmukaisuus"-asia selvinnee teille.

Et siis pysty kertomaan omin sanoin. Ok, unohdetaan siis koko juttu.

Ei vaan kyse on siitä, että laitat sellaisia asioita suuhuni, joita en ole koskaan väittänyt. Ja nyt pyysin lainaamaan sen pätkän jostain kirjoittamastani, jossa mukama olen väittänyt sellaista mitä esitit. Helppo toteuttaa. Tietenkään et pysty sellaiseen, koska kirjoittelet olkiukkoja. Hankala näköjään sinulle edes myöntää, että on nyt vain ymmärtänyt väärin.

Nyt täytyy kyllä korjata, että minä en koko ketjussa ole kirjoittanut kuin pari kommenttia. Mutta olkoon, ei kanssasi voi keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Kertoisitko, mitä oikeudenmukaisuus nyt siis tarkoittaisi ja miten se ilmenisi tässä kontekstissa.

Itse olen aika sosiaalidarvinistinen tämän asian suhteen, eli jokainen itse vastaa menestyksestään ja naisonnestaan. Mutta olisi hienoa myös osata sympatisoida ja mahdollisesti jopa auttaa heitä, joilla on asiat heikommin.

Lukekaa koko ylläoleva ketju omassa kontekstissaan niin se "oikeudenmukaisuus"-asia selvinnee teille.

Et siis pysty kertomaan omin sanoin. Ok, unohdetaan siis koko juttu.

Ei vaan kyse on siitä, että laitat sellaisia asioita suuhuni, joita en ole koskaan väittänyt. Ja nyt pyysin lainaamaan sen pätkän jostain kirjoittamastani, jossa mukama olen väittänyt sellaista mitä esitit. Helppo toteuttaa. Tietenkään et pysty sellaiseen, koska kirjoittelet olkiukkoja. Hankala näköjään sinulle edes myöntää, että on nyt vain ymmärtänyt väärin.

Sä pyysit mua laittamaan sen pätkän, ja vastasin siihen (eri henkilö). Täällä nyt kuule useampi nainen odottaa henkeään pidätellen:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Ja sun oikeudenmukaisuuskäsitykseen kuuluu, että kaikille pitää antaa? Sä et näe siinä mitään ristiriitaa sen kanssa, että ei ole pakko antaa jos ei halua?

Ja vielä, ei feminismissä ajatus ole, että kaikilla pitäisi olla tasan sama, vaan se, ettei ihmisiä lokeroida ja sabotoida elämässä toissijaisten ominaisuuksien perusteella. Eli ettei henkilöä jätetä valitsematta työhön, johon muuten olisi sopiva siksi, että hän on sattunut syntymään "väärän väriseksi" tai "väärään sukupuoleen". Henkilön silti saa jättää valitsematta jos hän ei ole työhön pätevä.

Jos et käsitä, niin anna kun selitän. Ohessa on liite juttuun, jossa on kuvasarja Bostonin maratonilta, kun  maratonin järjestäjä yrittää estää kyseisen maratonin ensimmäistä naisosanottajaa saavuttamasta maalia. Koska tämä on nainen. Eikä naiselle katsottu sopivaksi juosta maratonia. En tiedä miksi, ehkä sen pelättiin alentavan lajin arvoa. Miksi naisten osallistumisen katsotaan alentavan jonkin arvoa? Kas siinä vasta feministinen kysymys.

Sinä tunnut kuvittelevan, että feminismin tarkoitus on saada maratonin suorittaminen vaikka autolla ajaen sallituksi, että kaikki pääsee mukaan. Ei suinkaan. Mutta onko sillä väliä, että onko juoksijalla kivekset vai munasarjat? Ei mielestäni pitäisi olla. Ja onko se ok, että tyypi yrittää taklata toisen, koska hän on nainen? Ei todellakaan. Mitä mieltä sinä olet?

https://www.theguardian.com/us-news/2017/apr/18/first-woman-officially-…

Mikä sitten henkilössä on toissijaista vaikkapa omaan firmaan palkatessa? Mitä jos hakija on vaikkapa jollain lailla ihan kusipää, epämiellyttävä ihminen tai joku jonka kanssa et mitenkään löydä yhteistä säveltä syystä X? Ihonväriä ja sukupuolta on kaikenmaailman ammattiloukkaantujien helppo käyttää tekosyynä ja lyömäaseena, se on ainakin varmaa. Mutta lopulta et sinäkään varmaan haluaisi palkata mitään kiihkonatsia tai helvetin enkeliä? 

Jos kyseessä oli nimenomaan miesten maratoni niin eihän silloin periaatteessa nainen sinne kuulu mukaan sen enempää kuin mieskään naisten maratonille. Jos kyseessä oli kaikille avoin maratoni niin silloin tapahtunut oli vääryys.

Kuule niihin aikoihin naisten ei annettu osallistua maratoneille. Nämä uranuurtajat avasivat tien naisille maratonkilpailuihin ihan maailmassa. Jos he eivät sitä olisi tehneet, kuka tietää koska maratonille osallistuminen olisi ollut naisille mahdollista. Jos uranuurtajat eivät kaikilla muillakin aloilla olisi tehneet tietä seutaaville sukupolville, naiset olisivat vieläkin nyrkin ja hellan välissä.

http://www.kestavyysurheilu.fi/plus/11692-ensimmaiset-naiset-osallistui…

Ja se, että hakija on nainen tai "väärän värinen" ei ole kusipäisyyttä tai epämiellyttävyyttä ja jos et kykene löytämään ihmisen kanssa yhteistä säveltä vain siksi, että hän on nainen, kertoo se aika paljon sinusta ja maailmankuvastasi. Ja tuo älytön pelko, että naiset systemaattisesti käyttävät sukupuoltaan lyömäaseena? Ja sä koet, että olisi parempi, että naisia saisi syrjiä avoimetsi, jotta muutama kieroutunut yksilö ei voisi käyttäytyä huonosti? Miehetkin käyttäytyvät huonosti ja aiheuttavat työnantajille päänvaivaa jos sattuu olemaan kieroutunut yksilö. Miksi tämä on ok? Kuinkahan monta kertaa on työnantajilla tullut vastaan ongelma, että on ollut pakko palkata Helvetinenkeli, vain koska hän on nainen, eikä naista voi jättää palkkaamatta koska feminismi?

Mitä jos. On vaikka sellainen rajoittunut ihminen ettei osaa tulla vaikkapa naisten kanssa toimeen? Tai pelkää niitä tai jopa patologisesti jostain syystä X inhoaa? Kannattaako silloin palkata nainen firmaan töihin mikäli on niin (kuvitteellisen)patologinen tapaus ettei yhteistyöstä tulisi mitään sen tähden?

Ja sama tietysti toisinkin päin. En minä ainakaan velvoittaisi ketään pientä ja hentoa, mahdollisesti jotain traumoja kärsinyttä, neuroottista ja pelokasta naista palkkaamaan pelottavan näköistä karjua yritykseensä vain sen tähden ettei miehiä saa syrjiä. Vai mitenkä mielekkäänä näet tilanteen?

Ideaalit on hyvä olla, mutta nekin ovat jokaisella erilaiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Kertoisitko, mitä oikeudenmukaisuus nyt siis tarkoittaisi ja miten se ilmenisi tässä kontekstissa.

Itse olen aika sosiaalidarvinistinen tämän asian suhteen, eli jokainen itse vastaa menestyksestään ja naisonnestaan. Mutta olisi hienoa myös osata sympatisoida ja mahdollisesti jopa auttaa heitä, joilla on asiat heikommin.

Lukekaa koko ylläoleva ketju omassa kontekstissaan niin se "oikeudenmukaisuus"-asia selvinnee teille.

Viimeisen kerran: tässä yllä (avatkaa) on kyseinen ketju kokonaisuudessaan omalta osaltani ja omassa kontekstissaan tuosta oikeudenmukaisuudesta omaan kontekstiinsa ja aiheeseensa liittyen. Lukekaa. Siinä se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Ja sun oikeudenmukaisuuskäsitykseen kuuluu, että kaikille pitää antaa? Sä et näe siinä mitään ristiriitaa sen kanssa, että ei ole pakko antaa jos ei halua?

Ja vielä, ei feminismissä ajatus ole, että kaikilla pitäisi olla tasan sama, vaan se, ettei ihmisiä lokeroida ja sabotoida elämässä toissijaisten ominaisuuksien perusteella. Eli ettei henkilöä jätetä valitsematta työhön, johon muuten olisi sopiva siksi, että hän on sattunut syntymään "väärän väriseksi" tai "väärään sukupuoleen". Henkilön silti saa jättää valitsematta jos hän ei ole työhön pätevä.

Jos et käsitä, niin anna kun selitän. Ohessa on liite juttuun, jossa on kuvasarja Bostonin maratonilta, kun  maratonin järjestäjä yrittää estää kyseisen maratonin ensimmäistä naisosanottajaa saavuttamasta maalia. Koska tämä on nainen. Eikä naiselle katsottu sopivaksi juosta maratonia. En tiedä miksi, ehkä sen pelättiin alentavan lajin arvoa. Miksi naisten osallistumisen katsotaan alentavan jonkin arvoa? Kas siinä vasta feministinen kysymys.

Sinä tunnut kuvittelevan, että feminismin tarkoitus on saada maratonin suorittaminen vaikka autolla ajaen sallituksi, että kaikki pääsee mukaan. Ei suinkaan. Mutta onko sillä väliä, että onko juoksijalla kivekset vai munasarjat? Ei mielestäni pitäisi olla. Ja onko se ok, että tyypi yrittää taklata toisen, koska hän on nainen? Ei todellakaan. Mitä mieltä sinä olet?

https://www.theguardian.com/us-news/2017/apr/18/first-woman-officially-…

Mikä sitten henkilössä on toissijaista vaikkapa omaan firmaan palkatessa? Mitä jos hakija on vaikkapa jollain lailla ihan kusipää, epämiellyttävä ihminen tai joku jonka kanssa et mitenkään löydä yhteistä säveltä syystä X? Ihonväriä ja sukupuolta on kaikenmaailman ammattiloukkaantujien helppo käyttää tekosyynä ja lyömäaseena, se on ainakin varmaa. Mutta lopulta et sinäkään varmaan haluaisi palkata mitään kiihkonatsia tai helvetin enkeliä? 

Jos kyseessä oli nimenomaan miesten maratoni niin eihän silloin periaatteessa nainen sinne kuulu mukaan sen enempää kuin mieskään naisten maratonille. Jos kyseessä oli kaikille avoin maratoni niin silloin tapahtunut oli vääryys.

Kuule niihin aikoihin naisten ei annettu osallistua maratoneille. Nämä uranuurtajat avasivat tien naisille maratonkilpailuihin ihan maailmassa. Jos he eivät sitä olisi tehneet, kuka tietää koska maratonille osallistuminen olisi ollut naisille mahdollista. Jos uranuurtajat eivät kaikilla muillakin aloilla olisi tehneet tietä seutaaville sukupolville, naiset olisivat vieläkin nyrkin ja hellan välissä.

http://www.kestavyysurheilu.fi/plus/11692-ensimmaiset-naiset-osallistui…

Ja se, että hakija on nainen tai "väärän värinen" ei ole kusipäisyyttä tai epämiellyttävyyttä ja jos et kykene löytämään ihmisen kanssa yhteistä säveltä vain siksi, että hän on nainen, kertoo se aika paljon sinusta ja maailmankuvastasi. Ja tuo älytön pelko, että naiset systemaattisesti käyttävät sukupuoltaan lyömäaseena? Ja sä koet, että olisi parempi, että naisia saisi syrjiä avoimetsi, jotta muutama kieroutunut yksilö ei voisi käyttäytyä huonosti? Miehetkin käyttäytyvät huonosti ja aiheuttavat työnantajille päänvaivaa jos sattuu olemaan kieroutunut yksilö. Miksi tämä on ok? Kuinkahan monta kertaa on työnantajilla tullut vastaan ongelma, että on ollut pakko palkata Helvetinenkeli, vain koska hän on nainen, eikä naista voi jättää palkkaamatta koska feminismi?

Mitä jos. On vaikka sellainen rajoittunut ihminen ettei osaa tulla vaikkapa naisten kanssa toimeen? Tai pelkää niitä tai jopa patologisesti jostain syystä X inhoaa? Kannattaako silloin palkata nainen firmaan töihin mikäli on niin (kuvitteellisen)patologinen tapaus ettei yhteistyöstä tulisi mitään sen tähden?

Ja sama tietysti toisinkin päin. En minä ainakaan velvoittaisi ketään pientä ja hentoa, mahdollisesti jotain traumoja kärsinyttä, neuroottista ja pelokasta naista palkkaamaan pelottavan näköistä karjua yritykseensä vain sen tähden ettei miehiä saa syrjiä. Vai mitenkä mielekkäänä näet tilanteen?

Ideaalit on hyvä olla, mutta nekin ovat jokaisella erilaiset. 

En näkisi yhtään mielekkäänä kumpaakaan tilannetta. Työelämä on työelämää, ja jos omat ongelmat vaikuttavat noin vahvasti työntekoon ja työyhteisöön, kannattaa mennä lääkäriin. Ja nämä tapaukset ovat sinun mielestäsi riittäviä siihen, että syrjiminen rodun ja sukupuolen perusteella pitäisi sun mielestä olla sallittua systemaattisesti koko meidän yhteiskunnassa? Ei ihme, ettei kukaan nainen halua olla sun kanssa tekemisissä, sä olet joko todella lapsellinen tai todella kieroutunut ihminen. Veikkaan ensimmäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Ja sun oikeudenmukaisuuskäsitykseen kuuluu, että kaikille pitää antaa? Sä et näe siinä mitään ristiriitaa sen kanssa, että ei ole pakko antaa jos ei halua?

Ja vielä, ei feminismissä ajatus ole, että kaikilla pitäisi olla tasan sama, vaan se, ettei ihmisiä lokeroida ja sabotoida elämässä toissijaisten ominaisuuksien perusteella. Eli ettei henkilöä jätetä valitsematta työhön, johon muuten olisi sopiva siksi, että hän on sattunut syntymään "väärän väriseksi" tai "väärään sukupuoleen". Henkilön silti saa jättää valitsematta jos hän ei ole työhön pätevä.

Jos et käsitä, niin anna kun selitän. Ohessa on liite juttuun, jossa on kuvasarja Bostonin maratonilta, kun  maratonin järjestäjä yrittää estää kyseisen maratonin ensimmäistä naisosanottajaa saavuttamasta maalia. Koska tämä on nainen. Eikä naiselle katsottu sopivaksi juosta maratonia. En tiedä miksi, ehkä sen pelättiin alentavan lajin arvoa. Miksi naisten osallistumisen katsotaan alentavan jonkin arvoa? Kas siinä vasta feministinen kysymys.

Sinä tunnut kuvittelevan, että feminismin tarkoitus on saada maratonin suorittaminen vaikka autolla ajaen sallituksi, että kaikki pääsee mukaan. Ei suinkaan. Mutta onko sillä väliä, että onko juoksijalla kivekset vai munasarjat? Ei mielestäni pitäisi olla. Ja onko se ok, että tyypi yrittää taklata toisen, koska hän on nainen? Ei todellakaan. Mitä mieltä sinä olet?

https://www.theguardian.com/us-news/2017/apr/18/first-woman-officially-….

Mikä sitten henkilössä on toissijaista vaikkapa omaan firmaan palkatessa? Mitä jos hakija on vaikkapa jollain lailla ihan kusipää, epämiellyttävä ihminen tai joku jonka kanssa et mitenkään löydä yhteistä säveltä syystä X? Ihonväriä ja sukupuolta on kaikenmaailman ammattiloukkaantujien helppo käyttää tekosyynä ja lyömäaseena, se on ainakin varmaa. Mutta lopulta et sinäkään varmaan haluaisi palkata mitään kiihkonatsia tai helvetin enkeliä? 

Jos kyseessä oli nimenomaan miesten maratoni niin eihän silloin periaatteessa nainen sinne kuulu mukaan sen enempää kuin mieskään naisten maratonille. Jos kyseessä oli kaikille avoin maratoni niin silloin tapahtunut oli vääryys.

Kuule niihin aikoihin naisten ei annettu osallistua maratoneille. Nämä uranuurtajat avasivat tien naisille maratonkilpailuihin ihan maailmassa. Jos he eivät sitä olisi tehneet, kuka tietää koska maratonille osallistuminen olisi ollut naisille mahdollista. Jos uranuurtajat eivät kaikilla muillakin aloilla olisi tehneet tietä seutaaville sukupolville, naiset olisivat vieläkin nyrkin ja hellan välissä.

http://www.kestavyysurheilu.fi/plus/11692-ensimmaiset-naiset-osallistui…

Ja se, että hakija on nainen tai "väärän värinen" ei ole kusipäisyyttä tai epämiellyttävyyttä ja jos et kykene löytämään ihmisen kanssa yhteistä säveltä vain siksi, että hän on nainen, kertoo se aika paljon sinusta ja maailmankuvastasi. Ja tuo älytön pelko, että naiset systemaattisesti käyttävät sukupuoltaan lyömäaseena? Ja sä koet, että olisi parempi, että naisia saisi syrjiä avoimetsi, jotta muutama kieroutunut yksilö ei voisi käyttäytyä huonosti? Miehetkin käyttäytyvät huonosti ja aiheuttavat työnantajille päänvaivaa jos sattuu olemaan kieroutunut yksilö. Miksi tämä on ok? Kuinkahan monta kertaa on työnantajilla tullut vastaan ongelma, että on ollut pakko palkata Helvetinenkeli, vain koska hän on nainen, eikä naista voi jättää palkkaamatta koska feminismi?

Mitä jos. On vaikka sellainen rajoittunut ihminen ettei osaa tulla vaikkapa naisten kanssa toimeen? Tai pelkää niitä tai jopa patologisesti jostain syystä X inhoaa? Kannattaako silloin palkata nainen firmaan töihin mikäli on niin (kuvitteellisen)patologinen tapaus ettei yhteistyöstä tulisi mitään sen tähden?

Ja sama tietysti toisinkin päin. En minä ainakaan velvoittaisi ketään pientä ja hentoa, mahdollisesti jotain traumoja kärsinyttä, neuroottista ja pelokasta naista palkkaamaan pelottavan näköistä karjua yritykseensä vain sen tähden ettei miehiä saa syrjiä. Vai mitenkä mielekkäänä näet tilanteen?

Ideaalit on hyvä olla, mutta nekin ovat jokaisella erilaiset. 

En ole tuo, jolta kysyit, mutta tuo tilanne on yksiselitteisesti ennakkoluuloisuutta. Jos se pieni pelokas nainen valitsee työhön jonkun muun kuin pelottavan näköisen karjun, vaikka tämä olisi selkeästi tehtävään paras ja pätevin, siitä mennään käräjille. Ei tässä ole mitään epäselvää tai epäreilua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Kertoisitko, mitä oikeudenmukaisuus nyt siis tarkoittaisi ja miten se ilmenisi tässä kontekstissa.

Itse olen aika sosiaalidarvinistinen tämän asian suhteen, eli jokainen itse vastaa menestyksestään ja naisonnestaan. Mutta olisi hienoa myös osata sympatisoida ja mahdollisesti jopa auttaa heitä, joilla on asiat heikommin.

Lukekaa koko ylläoleva ketju omassa kontekstissaan niin se "oikeudenmukaisuus"-asia selvinnee teille.

Viimeisen kerran: tässä yllä (avatkaa) on kyseinen ketju kokonaisuudessaan omalta osaltani ja omassa kontekstissaan tuosta oikeudenmukaisuudesta omaan kontekstiinsa ja aiheeseensa liittyen. Lukekaa. Siinä se on.

Minä tulin nyt vasta keskusteluun mukaan. En saanut tästä lainausketjusta irti kuin nämä asiat: 

-nallekarkit eivät mene aina tasan

-ihmisillä on pyrkimys oikeudenmukaisuuteen

- sinusta pitäisi pyrkiä auttamaan niitä, joille nallekarkkeja ole yhtä paljon tarjolla

Eli mitä se auttaminen tässä kontekstissa tarkoittaa, ellei sitä, että kaikkien pitäisi saada? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Kertoisitko, mitä oikeudenmukaisuus nyt siis tarkoittaisi ja miten se ilmenisi tässä kontekstissa.

Itse olen aika sosiaalidarvinistinen tämän asian suhteen, eli jokainen itse vastaa menestyksestään ja naisonnestaan. Mutta olisi hienoa myös osata sympatisoida ja mahdollisesti jopa auttaa heitä, joilla on asiat heikommin.

Lukekaa koko ylläoleva ketju omassa kontekstissaan niin se "oikeudenmukaisuus"-asia selvinnee teille.

Viimeisen kerran: tässä yllä (avatkaa) on kyseinen ketju kokonaisuudessaan omalta osaltani ja omassa kontekstissaan tuosta oikeudenmukaisuudesta omaan kontekstiinsa ja aiheeseensa liittyen. Lukekaa. Siinä se on.

Minä tulin nyt vasta keskusteluun mukaan. En saanut tästä lainausketjusta irti kuin nämä asiat: 

-nallekarkit eivät mene aina tasan

-ihmisillä on pyrkimys oikeudenmukaisuuteen

- sinusta pitäisi pyrkiä auttamaan niitä, joille nallekarkkeja ole yhtä paljon tarjolla

Eli mitä se auttaminen tässä kontekstissa tarkoittaa, ellei sitä, että kaikkien pitäisi saada? 

Minä en enää jaksa yrittää nyhtää selityksiä tästä tyypistä, jatkukoon keskustelu sitten jos hän joskus pääsee yli arvailuiästään. Siksi toisekseen oma kysymykseni oli joka tapauksessa lähinnä retorinen, koska jos joskus vielä sinkuksi jään, niin valitsen seksikumppanini ihan samoilla perusteilla kuin tähänkin saakka eli sen mukaan, kuka minua kiinnostaa ja herättää haluni - palstatermein "saa pikkarit kostumaan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Ja sun oikeudenmukaisuuskäsitykseen kuuluu, että kaikille pitää antaa? Sä et näe siinä mitään ristiriitaa sen kanssa, että ei ole pakko antaa jos ei halua?

Ja vielä, ei feminismissä ajatus ole, että kaikilla pitäisi olla tasan sama, vaan se, ettei ihmisiä lokeroida ja sabotoida elämässä toissijaisten ominaisuuksien perusteella. Eli ettei henkilöä jätetä valitsematta työhön, johon muuten olisi sopiva siksi, että hän on sattunut syntymään "väärän väriseksi" tai "väärään sukupuoleen". Henkilön silti saa jättää valitsematta jos hän ei ole työhön pätevä.

Jos et käsitä, niin anna kun selitän. Ohessa on liite juttuun, jossa on kuvasarja Bostonin maratonilta, kun  maratonin järjestäjä yrittää estää kyseisen maratonin ensimmäistä naisosanottajaa saavuttamasta maalia. Koska tämä on nainen. Eikä naiselle katsottu sopivaksi juosta maratonia. En tiedä miksi, ehkä sen pelättiin alentavan lajin arvoa. Miksi naisten osallistumisen katsotaan alentavan jonkin arvoa? Kas siinä vasta feministinen kysymys.

Sinä tunnut kuvittelevan, että feminismin tarkoitus on saada maratonin suorittaminen vaikka autolla ajaen sallituksi, että kaikki pääsee mukaan. Ei suinkaan. Mutta onko sillä väliä, että onko juoksijalla kivekset vai munasarjat? Ei mielestäni pitäisi olla. Ja onko se ok, että tyypi yrittää taklata toisen, koska hän on nainen? Ei todellakaan. Mitä mieltä sinä olet?

https://www.theguardian.com/us-news/2017/apr/18/first-woman-officially-…

Mikä sitten henkilössä on toissijaista vaikkapa omaan firmaan palkatessa? Mitä jos hakija on vaikkapa jollain lailla ihan kusipää, epämiellyttävä ihminen tai joku jonka kanssa et mitenkään löydä yhteistä säveltä syystä X? Ihonväriä ja sukupuolta on kaikenmaailman ammattiloukkaantujien helppo käyttää tekosyynä ja lyömäaseena, se on ainakin varmaa. Mutta lopulta et sinäkään varmaan haluaisi palkata mitään kiihkonatsia tai helvetin enkeliä? 

Jos kyseessä oli nimenomaan miesten maratoni niin eihän silloin periaatteessa nainen sinne kuulu mukaan sen enempää kuin mieskään naisten maratonille. Jos kyseessä oli kaikille avoin maratoni niin silloin tapahtunut oli vääryys.

Kuule niihin aikoihin naisten ei annettu osallistua maratoneille. Nämä uranuurtajat avasivat tien naisille maratonkilpailuihin ihan maailmassa. Jos he eivät sitä olisi tehneet, kuka tietää koska maratonille osallistuminen olisi ollut naisille mahdollista. Jos uranuurtajat eivät kaikilla muillakin aloilla olisi tehneet tietä seutaaville sukupolville, naiset olisivat vieläkin nyrkin ja hellan välissä.

http://www.kestavyysurheilu.fi/plus/11692-ensimmaiset-naiset-osallistui…

Ja se, että hakija on nainen tai "väärän värinen" ei ole kusipäisyyttä tai epämiellyttävyyttä ja jos et kykene löytämään ihmisen kanssa yhteistä säveltä vain siksi, että hän on nainen, kertoo se aika paljon sinusta ja maailmankuvastasi. Ja tuo älytön pelko, että naiset systemaattisesti käyttävät sukupuoltaan lyömäaseena? Ja sä koet, että olisi parempi, että naisia saisi syrjiä avoimetsi, jotta muutama kieroutunut yksilö ei voisi käyttäytyä huonosti? Miehetkin käyttäytyvät huonosti ja aiheuttavat työnantajille päänvaivaa jos sattuu olemaan kieroutunut yksilö. Miksi tämä on ok? Kuinkahan monta kertaa on työnantajilla tullut vastaan ongelma, että on ollut pakko palkata Helvetinenkeli, vain koska hän on nainen, eikä naista voi jättää palkkaamatta koska feminismi?

Mitä jos. On vaikka sellainen rajoittunut ihminen ettei osaa tulla vaikkapa naisten kanssa toimeen? Tai pelkää niitä tai jopa patologisesti jostain syystä X inhoaa? Kannattaako silloin palkata nainen firmaan töihin mikäli on niin (kuvitteellisen)patologinen tapaus ettei yhteistyöstä tulisi mitään sen tähden?

Ja sama tietysti toisinkin päin. En minä ainakaan velvoittaisi ketään pientä ja hentoa, mahdollisesti jotain traumoja kärsinyttä, neuroottista ja pelokasta naista palkkaamaan pelottavan näköistä karjua yritykseensä vain sen tähden ettei miehiä saa syrjiä. Vai mitenkä mielekkäänä näet tilanteen?

Ideaalit on hyvä olla, mutta nekin ovat jokaisella erilaiset. 

En näkisi yhtään mielekkäänä kumpaakaan tilannetta. Työelämä on työelämää, ja jos omat ongelmat vaikuttavat noin vahvasti työntekoon ja työyhteisöön, kannattaa mennä lääkäriin. Ja nämä tapaukset ovat sinun mielestäsi riittäviä siihen, että syrjiminen rodun ja sukupuolen perusteella pitäisi sun mielestä olla sallittua systemaattisesti koko meidän yhteiskunnassa? Ei ihme, ettei kukaan nainen halua olla sun kanssa tekemisissä, sä olet joko todella lapsellinen tai todella kieroutunut ihminen. Veikkaan ensimmäistä.

Nuo olivat vain spekulatiivisia ääriesimerkkejä, mutta kiva nähdä, että sinusta olisi ihan ok olla samassa duunipaikassa vaikkapa uusnatsien, raiskaustuomion istuneiden tai prätkäjengiläisten kanssa. Hyvin ihailtavan avarakatseista sanoisin.