Olen naisrintamalla menestynyt betamies, ja se ei edes ollut vaikeaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Ja sun oikeudenmukaisuuskäsitykseen kuuluu, että kaikille pitää antaa? Sä et näe siinä mitään ristiriitaa sen kanssa, että ei ole pakko antaa jos ei halua?

Ja vielä, ei feminismissä ajatus ole, että kaikilla pitäisi olla tasan sama, vaan se, ettei ihmisiä lokeroida ja sabotoida elämässä toissijaisten ominaisuuksien perusteella. Eli ettei henkilöä jätetä valitsematta työhön, johon muuten olisi sopiva siksi, että hän on sattunut syntymään "väärän väriseksi" tai "väärään sukupuoleen". Henkilön silti saa jättää valitsematta jos hän ei ole työhön pätevä.

Jos et käsitä, niin anna kun selitän. Ohessa on liite juttuun, jossa on kuvasarja Bostonin maratonilta, kun  maratonin järjestäjä yrittää estää kyseisen maratonin ensimmäistä naisosanottajaa saavuttamasta maalia. Koska tämä on nainen. Eikä naiselle katsottu sopivaksi juosta maratonia. En tiedä miksi, ehkä sen pelättiin alentavan lajin arvoa. Miksi naisten osallistumisen katsotaan alentavan jonkin arvoa? Kas siinä vasta feministinen kysymys.

Sinä tunnut kuvittelevan, että feminismin tarkoitus on saada maratonin suorittaminen vaikka autolla ajaen sallituksi, että kaikki pääsee mukaan. Ei suinkaan. Mutta onko sillä väliä, että onko juoksijalla kivekset vai munasarjat? Ei mielestäni pitäisi olla. Ja onko se ok, että tyypi yrittää taklata toisen, koska hän on nainen? Ei todellakaan. Mitä mieltä sinä olet?

https://www.theguardian.com/us-news/2017/apr/18/first-woman-officially-….

Mikä sitten henkilössä on toissijaista vaikkapa omaan firmaan palkatessa? Mitä jos hakija on vaikkapa jollain lailla ihan kusipää, epämiellyttävä ihminen tai joku jonka kanssa et mitenkään löydä yhteistä säveltä syystä X? Ihonväriä ja sukupuolta on kaikenmaailman ammattiloukkaantujien helppo käyttää tekosyynä ja lyömäaseena, se on ainakin varmaa. Mutta lopulta et sinäkään varmaan haluaisi palkata mitään kiihkonatsia tai helvetin enkeliä? 

Jos kyseessä oli nimenomaan miesten maratoni niin eihän silloin periaatteessa nainen sinne kuulu mukaan sen enempää kuin mieskään naisten maratonille. Jos kyseessä oli kaikille avoin maratoni niin silloin tapahtunut oli vääryys.

Kuule niihin aikoihin naisten ei annettu osallistua maratoneille. Nämä uranuurtajat avasivat tien naisille maratonkilpailuihin ihan maailmassa. Jos he eivät sitä olisi tehneet, kuka tietää koska maratonille osallistuminen olisi ollut naisille mahdollista. Jos uranuurtajat eivät kaikilla muillakin aloilla olisi tehneet tietä seutaaville sukupolville, naiset olisivat vieläkin nyrkin ja hellan välissä.

http://www.kestavyysurheilu.fi/plus/11692-ensimmaiset-naiset-osallistui…

Ja se, että hakija on nainen tai "väärän värinen" ei ole kusipäisyyttä tai epämiellyttävyyttä ja jos et kykene löytämään ihmisen kanssa yhteistä säveltä vain siksi, että hän on nainen, kertoo se aika paljon sinusta ja maailmankuvastasi. Ja tuo älytön pelko, että naiset systemaattisesti käyttävät sukupuoltaan lyömäaseena? Ja sä koet, että olisi parempi, että naisia saisi syrjiä avoimetsi, jotta muutama kieroutunut yksilö ei voisi käyttäytyä huonosti? Miehetkin käyttäytyvät huonosti ja aiheuttavat työnantajille päänvaivaa jos sattuu olemaan kieroutunut yksilö. Miksi tämä on ok? Kuinkahan monta kertaa on työnantajilla tullut vastaan ongelma, että on ollut pakko palkata Helvetinenkeli, vain koska hän on nainen, eikä naista voi jättää palkkaamatta koska feminismi?

Mitä jos. On vaikka sellainen rajoittunut ihminen ettei osaa tulla vaikkapa naisten kanssa toimeen? Tai pelkää niitä tai jopa patologisesti jostain syystä X inhoaa? Kannattaako silloin palkata nainen firmaan töihin mikäli on niin (kuvitteellisen)patologinen tapaus ettei yhteistyöstä tulisi mitään sen tähden?

Ja sama tietysti toisinkin päin. En minä ainakaan velvoittaisi ketään pientä ja hentoa, mahdollisesti jotain traumoja kärsinyttä, neuroottista ja pelokasta naista palkkaamaan pelottavan näköistä karjua yritykseensä vain sen tähden ettei miehiä saa syrjiä. Vai mitenkä mielekkäänä näet tilanteen?

Ideaalit on hyvä olla, mutta nekin ovat jokaisella erilaiset. 

En ole tuo, jolta kysyit, mutta tuo tilanne on yksiselitteisesti ennakkoluuloisuutta. Jos se pieni pelokas nainen valitsee työhön jonkun muun kuin pelottavan näköisen karjun, vaikka tämä olisi selkeästi tehtävään paras ja pätevin, siitä mennään käräjille. Ei tässä ole mitään epäselvää tai epäreilua. 

Itse en tuota pelokasta naista pakottaisi ottamaan karjua töihin firmaansa ja elämään sietämättömän stressin ja ahdistuksen kanssa.

Aika fasistiselle pakottamiselle siis näkemyksesi kuulostaa, vaikka keskustelu onkin täysin spekulatiivinen; oikeassa maailmassa tuollaisen juridinen pakottaminen on hankala toteuttaa. Onneksi.

Ja minä taas en suosittelisi esimiehen tai yrittäjän uraa henkilölle, joka noin kovasti pelkää ihmisiä ulkomuodon perusteella. Valitaanko asiakkaatkin sitten sen mukaan, miten kiltiltä näyttää? 

Eli nyt sitten lähtisit syrjimään ja eväämään pelokkailta naisilta yrittäjyyden periaatteittesi vuoksi? 

On eri asia olla paskat ja kuset housuissa pienen hetken verran kuin kokopäivätoimisesti. En minäkään asiakaspalvelua suosittelisi kaikkein herkimmille yksilöille, mutta silti heihinkin törmää alalla. Ehkä ei ole ollut niin vara valita, tiedä häntä.

Ei se ole mitään syrjimistä, jos on selkeästi kyse tilanteesta, jossa työhön ei kykene. Itsehän sanoit, että työnteko olisi sietämätöntä stressiä ja ahdistusta. 

Mutta jos työhön kykeneekin mikäli saa valita vapaasti mieleisensä, vaikka ei ehkäkään sen pätevimmän, työntekijän? Eväisitkö silloin periaatteittesi varjolla tämän oikeuden?

Aika harva esimies tai yrittäjä on työssään tekemisissä vain ja ainoastaan niiden itse valitsemiensa työntekijöiden kanssa. Pitää tulla toimeen myös yhteistyökumppaneiden ja asiakkaiden kanssa ja niissä voi olla monenlaista turjaketta. Siitä syystä tuo mainitsemasi tilanne ei ole oikein realistinen. Ja tuollainen pelko kyllä oireilee pakosti muullakin tavalla ja heijastuu muihinkin asiakkaisiin. 

Eli toisinsanoen kieltäisit kyseistä naista olematta valitsemasta töihin sellaista ihmistä, jota tämä pelkäisi sen sijaan, että saisi valita vapaasti jonkun muodollisesti vähemmän pätevän, mutta jonka haluaisi mieluummin alaisekseen. Olet tämän periaatteen vanki ja toteuttaisit sitä orjallisesti ja mekaanisesti jos saisit päättää. Aika jäykkä oikeudenkäsitys minusta itsestäni.

No mutta olisiko se hyvä, jos esimerkiksi saisi jättää valitsematta tummaihoisen työnhakijan pätevyydestä huolimatta, koska pelkää erilaisuutta eikä halua astua ulos omalta mukavuusalueeltaan? Miten ikinä voisi lakata pelkäämästä ja syrjimästä tummaihoisia, jos aina saa syrjiä? Eikö se paras vaihtoehto ole, että nainen palkkaa ison pelottavan miehen, toteaa tämän tutustumisen jälkeen mukavaksi ihmiseksi ja tajuaa kuinka typerä oli kun täysin perusteetta pelkäsi tätä niin kamalasti? Tai työnantaja palkkaa tummaihoisen, ja toteaa, ettei tämä ole työntekijänä valkoihoista kummempi? Molemmissa tilanteissa työnantaja sai pätevimmän työntekijän, eli miksi ei pyrittäisi tähän?

Niinpä niin. Se palaa aina tuohon mystiseen "rasismiin" ja "erilaisuuden pelkoon" - toisinsanoen ihmisten aliarvioimiseen. Eivät suomalaiset ole erityisen rasistisia tai "erilaisuuden pelkoisia" arkielämässään vaan pikemminkin suvaitsevaisia ja avarakatseisia. Poliittinen kanta näiden ihmisten kulttuurien suhteen on toista maata, ja ihan syystäkin.

Ihannetilanteessa se menee kuten kuvailit, mutta voin hyvin helposti kuvailla monta muutakin skenaariota. Pääpointtini on kuitenkin, että mitään jäykkää kaavamaista pakottamista ilman poikkeuksia ei sovellettaisi yksilöllisiin päätöksiin. Ei fasismille.

Täh? Juurihan tuossa sanoit, että pitäisi olla oikeus syrjiä ulkoisten ominaisuuksien perusteella, jos siltä vain sattuu tuntumaan, mutta nyt sitten sanotkin, että eihän ole kyse mistään ennakkoluuloista. No mistä ihmeestä sitten muka on kyse? 

Siirryimme vähän aiheesta toiseen, pahoittelut osaltani. Toit mukaan rasismi-aspektin ja tartuin siihen vähän turhan ponnekkaasti. En näe suomalaisia rasistisena tai ennakkoluuloisena kansana yleisesti, toisin kuin mitä sitä tietyissä piireissä syyllistetään.

Minä olen nyt eri keskustelija, tulin nyt tuohon väliin kommentoimaan. En nyt silti ymmärrä, mitä tarkoitat. Sanot, että suomalaiset eivät ole epäluuloisia, mutta ilmeisesti mielestäsi pitäisi olla vai? Suomalaisethan nimenomaan eivät ole epäluuloisia sen takia, että on olemassa ne syrijistä estävät lait ja asenneilmapiiri. Sinä näitä nämä käsittääkseni huonoina asioina enkä ymmärrä miksi. 

En näe, että suomalaiset ovat avarakatseisia minkään lakipykälien takia vaan ihan luontaisten luonteenpiirteidensä mukaan. Nykyäänhän tilanne on se kun valtamedia ns. "pakkomokuttaa" ja propagoi plus päälle kaikki epämääräiset puheet vihapuhelaeista jne pakkotuputtaminen niin näiden vaikutushan on aivan täysin päinvastainen kuin mitä niillä ehkä haetaan ja ne pikemminkin herättävät enemmän sitä "rasismia" ja vastarintaa sekä vastakkainasettelua, kuten mielivalta aina saa ihmiset tekemään.

Ihmisiä ei tosiaankaan voi pakottaa olemaan kivoja, voit pakottaa ne noudattamaan lakeja, mutta et olemaan kivoja.

Joo no ei ole aikaakaan kun homojen avioliittoja vastustettiin kiivaasti. Sitä ennen adoptio-oikeutta. Eräs tuttavani sai puukosta 70-luvulla tultuaan ulos homobaarista. Siinä sulle avarakatseisuutta.  Avioliitossa raikaaminen oli sallittua vuoteen 1994. Pitäisikö raiskaaminen jälleen dekriminalisoida, kun jengi kuitenkin nykyisin pääsääntöisesti tietää, että raikaaminen on väärin?Ja kun tapahtuuhan sitä kuitenkin.

En väitä, että suomikaan olisi ikinä ollut mikään utopia, mutta veikkaan, että se homoa puukottanut sai silti kakkua ihan samalla lailla siihen aikaan kuin nykyäänkin? Valistus se kai on ennenkaikkea ilmapiiriä keventänyt homojen osalta, koska ei tietääkseni ole olemassa lakia, jonka mukaan homoja ei saisi inhota? Ei sentään kai raiskaaminen ole ikinä ollut dekriminalisoitua(paitsi se avioliitossa tapahtuva) suomessa?

Homoa puukottanut ei tainnut koskaan jäädä kiinni. Mutta jos nyt puhutaan suomalaisten poikkeuksellisesta avarakatseisuudesta, niin metsään menee. Aina täällä on vähemmistöjä syrjitty, niin kuin kaikkialla maailmassa. Sillä me ihmiset olemme tällä tavalla rakennettuja. Joskus tarvimme ulkopuolista motivaatiota ja painetta muuttaa ajatus- ja toimintatapojamme. Ja monesti huomaamme, ettei ne meidän vastustamamme asiat lopulta niin pahoja olleet. Vai luuletko jonkun homojen avoliitto-oikeutta vastustaneen henkilön elämänlaadun huonontuneen nyt kun homot saa mennä naimisiin?

Ei ole mitään rajaa mihin ei ihmistä voitaisi pakottaa sen todisti vaikkapa Maon ja Pohjois-korean totalitariatkin kerran toisensa jälkeen. Kai tässä on pohjimmiltaan kyse vain siitä, missä kohtaa menee se inhimillisin raja kaikenlaisen pakottamisen suhteen.

Hmm. Eli perus ihmisoikeusksien noudattamisen vaatiminen työelämässä on Pohjois-Korea tasoa?

Pidä kuitenkin mielessäsi, että yrittäjällä on valittavinaan koulutettua ja pätevää työvoimaa ylipäätään yhteiskunnan ansiosta, sillä yhteiskunta rahoittaa koulutuksen. Siksi myös yrittäjällä on velvollisuuksia yhteiskunnan sääntöjä kohtaan.

Toki jos yrittäjä valitsee oppisopimuksella henkilöstön, jonka koulutuksesta hän yksinomaan vastaa, ehkä sitten voidaan miettiä onko oikein, ettei yrittäjä saa valita ja syrjiä täysin mielivaltaisesti.

Tuo on kaikki saman asian ympärillä pyörimistä; mikä on liikaa mielivaltaista pakottamista ja mikä ei. Tein jo varmaan kuitenkin kantani selväksi; se mikä yrittäjän mielestä on itselle paras päätös ei kuulu oleman valtion mielivaltaisesti pakottama päätös.

No onneksi yhteiskunnallisia päätöksiä ei tehdä sinun köykäisesti perustelemien mielipiteidesi perusteella.

Saatika sitten sinun jäykän totalitariaa kosiskelevan pakottamisen ja kontrolloimisenhalusi perusteella...

No itse asiassa ne minun kannattamani lait ja säädökset nimenomaan ovat juuri voimassa. Sä tuossa "vapauden" kaipuussa varmaan toivoisit, ettei lakeja olisi ollenkaan, vaan suloinen ihana anarkia! Ei olisi mitään ihan tyhmiä ihmisoikeuksia rajoittamassa sinun oikeuttasi olla m*lkku:D

Näyttää lain kirjaimen mukaan jossain määrin noin olevan, käytäntö lienee sitten tietysti hyvinkin eri asia - ihmiset kun tykkäävät itse päättää omista tärkeistä asioistaan. Työilmapiiri ja porukkakemiat ovat ainakin minun mielestäni tärkeimpiä asioita työpaikalla eikä siinä ole mielestäni mitään mulkkua, että pyrkii valitsemaan sellaisia ihmisiä joiden kanssa tulee toimeen parhaiten. 

Anarkia on sitten taas enemmänkin niitä sinun aatetoveriesi suuntauksia, vaikkakaan en myöskään ensimmäistä kertaa kohtaa sinun osaltasi sellaista "rentoa", jäykkää ja pakottavaa vasemmisto"suvaitsevaisuuttakaan"...