Tuttu nelikymppinen nainen sano mulle että ”kyllä sunkin kannattas hankkia ajokortti jos vaikka sun puolisolle käy jotain eikä hän pysty ajamaan autoa”

Mulla on kortti mutten uskalla ajaa, neuvoja?? Muitakin kuin ajaminen vaikka pakolla, jostain kun pitäisi siihen löytää rohkeutta...

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, ymmärrän mitä tarjoitat aloituksellasi.

Se on ärsyttävää, kun joku vaikka keksii alkaa harrastamaan jotain tai saa hyvinvointia jostakin hänelle uudesta jutusta, niin hänestä tulee sen ahaa-elämyksensä myötä muita neuvova, ”hyvää tarkoittava” matkasaarnaja :D

Ajokortti ei ole tässä se juttu, se vain on esimerkki tällaisesta tilanteesta.

APn aloitus on lähestulkoon ankeinta mitä olen pitkään aikaan nähnyt ja tämä tulee hyvänä kakkosena. Minulla oli ennen ”ystävä” jolle ei voinut koskaan kertoa yhtään mitään oman elämän mukavia asioita tai oivalluksia. Tällaisia ihmisiä voisi kutsua ankeuttajiksi. Epäilen että taustalla on jonkunlainen kateusoireyhtymä jossa toisen elämää kadehditaan oli syytä tai ei.

Mikä on oikeasti mukavampaa kuin kuulla toisten ajatuksia ja kokemuksia ja kertoa omistaan?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kortti mutten uskalla ajaa, neuvoja?? Muitakin kuin ajaminen vaikka pakolla, jostain kun pitäisi siihen löytää rohkeutta...

Mulla taas ei ole korttia, mutta osaan ajaa tarvittaessa eli jos tulee joku hätätilanne!

Autoa ei yleensä tarvitse, jos asuu noin 4 km säteellä keskustasta. Sen kulkee joko potkukelkalla tai fillarilla tai pistämällä tossua toisen eteen, ja julkisilla, jos ne kulkee.

Mutta jos sattuu olemaan omakotitaloasukki, jolla on usein asiointia sen yli 5 km päähän ja pitää roudata yhtä sun toista rempparoinaa ja koiraa, eikä julkiset toimi, niin ajokortti ja auto voi olla järkevä hankinta. On muitakin vaihtoehtoja, esim. mopo, jota 91-v. ukkini käyttää. Nykyisin se on katettu sähkömopo. Ei tarvita ajokorttia.

Mä olen eronnut puoli vuotta sitten, ajokortti on, mutta ajotaito ruosteessa, en ole ajanut 21 ikävuoden jälkeen, kun kotoa muutin.  Ei ollut varaa silloin nuorena omaan autoon. Ja ex oli tarkka autostaan, en saanut ajaa jos se ei ollut vieressä kyttäämässä. Huusi jos tein pienenkin virheen.

Aion itsekin hommata tuon sähkömopon. Rivarinpätkä, koira, remppaa ja pihaa pitäisi laittaa. Autoa en varsinaisesti koe tarvitsevani, ainakaan vielä.

Ei sun ystäväsi neuvo nyt niin tyhmä ole.

Mulla ei ole ajokorttia eikä puolisoa. Lääkitys estää kummankin hankinnan. Toivottavasti bussikuskia ei haittaa.

Säälittää naiset joiden puoliso kuolee ja iäkäs, mutta terve ja pirteä nainen huomaa, että kaiken muun ikävän lisäksi nyt loppui mökkeily ja vapaa kulkeminen.

Kuinkahan moni ei siinä vaiheessa mieti että oliko näin ihan pakko käydä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla siis ei ajokorttia ja mun miehellä on.

Tää ihminen joka tän sammakon möläytti on nainen joka on nelikymppiseksi saakka ollut ajokortiton ja nyt kun pari kuukautta sitten sai vihdoin hankittua itse ajokortin möläytti että kannattas munkin hankkia ajokortti.

Mietin vaan mielessäni että ”jaa-a, mites itse olet sitten pärjännyt nelikymppiseksi ilman ajokorttia vaikka mies se sultakin kotoa löytyy”. Ääneen en sanonut mitään. Vaihdoin vaan puheenaihetta.

Ihmeellisiä nää tällaiset ihmiset jotka itse saa jonkun ahaa-elämyksen jossain elämänsä vaiheessa ja alkavat sitten toitottaa muillekin sitä että ”kyllä sunkin kannattas.....”

Kyllä kannattaisi, ja nelikymppinen on vielä tosi nuori. Minulla on serkku, joka jäi kuusikymppisenä leskeksi eikä hänellä ollut ajokorttia, koska mies oli häntä aina ollut kuskaamassa. Miehen kuoleman jälkeen tulikin hätä käteen: miten pääsee mökille 30 kilometrin päähän, miten saa koiran kulkemaan mukana? Serkku meni autokouluun, sai ajokortin, myi perheen Saab-lotjan pois ja osti sen tilalle automaattivaihteisen pikkuauton, ja on nyt ollut yli kymmenen vuotta itsellinen nainen, joka edelleen asuu vanhassa omakotitalossaan, käy kesäisin mökillään ja koirakin on vielä menossa mukana.

Että silleen.

Enstäs jos ei oo sitä kesämökkiä tai koiraa, turhaan sitä ajokorttia ja autoa hankkimaan. Ei kaikilla oo mökkiä mihin mennä, saatikka lemmikkiä jota täytyy kuskailla.

Ei oo eikä tuu, elämä kun on jo päätetty asia. Amen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kortti mutten uskalla ajaa, neuvoja?? Muitakin kuin ajaminen vaikka pakolla, jostain kun pitäisi siihen löytää rohkeutta...

Aja ensin jotain helppoa reittiä tai pätkää, ja sitten kun se sujuu, valitset toisen reitin, jolla harjoittelet.

Minä muutin melkein heti kortin saatuani itselleni vieraalle seudulle n. 10 km päähän isohkosta kaupungista, ja tuntui pelottavalta lähteä yksin sinne autolla. Silloin ei ollut navigaattoreitakaan. Opettelin yhden reitin kaupunkiin ja pari lähes varmaa parkkeerausmahdollisuutta. Kun se oli hanskassa, opettelin lisää ja pian ajelin ympäriinsä vaivatta ja uskaltauduin vieraisiinkin kaupunkeihin.

Tsemppiä ajeluun!

Kortittomat, suositteletteko samaa lapsillenne tai jos olette lapsettomia, niin muiden lapsille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhetutuille kävi juuri näin, vaimolla ei ajokorttia ja asunto maalla kaukana julkisista. Mies kuoli yllättäen onnettomuudessa viime keväänä ja elävät nyt sukulaisten ja ystävien kyydityksillä.

Miksi helvetissä sinne maalle pitää jäädä asumaan, jos kulkeminen ei onnistu?

Talo myyntiin ja kirkolle asumaan, niin sitä ennenkin on tehty.

Vaikuttaa ihan siltä että henkilö haluaa pysyä kodissaan. Vapaa tahto on joillekin kirous.

Ihmettelen silti tuota sävyä ”Miksi helvetissä..” ”..niin sitä on ennenkin tehty”

Juu, jossakin leski on jopa poltettu roviolla puolison kanssa.

Valitettavan monet naimisissa olevat naiset luottavat siihen että mies pysyy rinnalla loppuelämän ja siksi ei kerätä omaa vararahastoa, ei opetella perusasioita "miesten töistä", ei ole ajokorttia, ei tiedetä miten lamppu vaihdetaan, ei osata tankata, lisätä öljyä eikä yhtään mitään. Kotona ei tunneta lämmitysjärjestelmää, ei pysy vasara kädessä, ei osata nurmikkoa leikata, vaihtaa pyörään uutta sisärengasta, jopa maksaa laskuja jos mies sen aina tekee. Eräskin nainen sanoi että ei voi kilpailuttaa sähkösopimusta kun ei ole miestä :D Kyllä ne ihan naisillekin vastaavat puhelimeen kun soittaa. Ei pidä heittäytyä avuttomaksi jos on mies. Sitten alkaa itku ja parku kun mies lähtee, sairastuu tai peräti kuolee. Joten suosittelen kaikille naisille (naimisissa oleville) varautumista pahan päivän varalle, myös sitä ajokorttia kannattaa harkita jos ei asu keskellä kylää palvelujen vieressä.

Mielestäni jokaisella olisi hyvä olla ajokortti. Koskaan ei tiedä mitä sattuu. Puoliso voi kuolla, julkiset voivat olla lakossa ym ja kiireellä pitäisi päästä jonnekin. Taksit ovat kalliita ja on kaikenkarvaista taksaria nykyään kilpailyn vapauduttua. Ajokortti ja auto tuovat vapautta ja riippumattomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Säälittää naiset joiden puoliso kuolee ja iäkäs, mutta terve ja pirteä nainen huomaa, että kaiken muun ikävän lisäksi nyt loppui mökkeily ja vapaa kulkeminen.

Kuinkahan moni ei siinä vaiheessa mieti että oliko näin ihan pakko käydä?

Mikä estää ajamasta korttia iäkkäänä, mutta terveenä ja pirteänä? No ei niin yhtikäs mikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittää naiset joiden puoliso kuolee ja iäkäs, mutta terve ja pirteä nainen huomaa, että kaiken muun ikävän lisäksi nyt loppui mökkeily ja vapaa kulkeminen.

Kuinkahan moni ei siinä vaiheessa mieti että oliko näin ihan pakko käydä?

Mikä estää ajamasta korttia iäkkäänä, mutta terveenä ja pirteänä? No ei niin yhtikäs mikään.

Ei mikään, mutta sitten on sekä iäkäs että kokematon kuski. Ei mikään valttikortti liikenteessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla siis ei ajokorttia ja mun miehellä on.

Tää ihminen joka tän sammakon möläytti on nainen joka on nelikymppiseksi saakka ollut ajokortiton ja nyt kun pari kuukautta sitten sai vihdoin hankittua itse ajokortin möläytti että kannattas munkin hankkia ajokortti.

Mietin vaan mielessäni että ”jaa-a, mites itse olet sitten pärjännyt nelikymppiseksi ilman ajokorttia vaikka mies se sultakin kotoa löytyy”. Ääneen en sanonut mitään. Vaihdoin vaan puheenaihetta.

Ihmeellisiä nää tällaiset ihmiset jotka itse saa jonkun ahaa-elämyksen jossain elämänsä vaiheessa ja alkavat sitten toitottaa muillekin sitä että ”kyllä sunkin kannattas.....”

Kyllä kannattaisi, ja nelikymppinen on vielä tosi nuori. Minulla on serkku, joka jäi kuusikymppisenä leskeksi eikä hänellä ollut ajokorttia, koska mies oli häntä aina ollut kuskaamassa. Miehen kuoleman jälkeen tulikin hätä käteen: miten pääsee mökille 30 kilometrin päähän, miten saa koiran kulkemaan mukana? Serkku meni autokouluun, sai ajokortin, myi perheen Saab-lotjan pois ja osti sen tilalle automaattivaihteisen pikkuauton, ja on nyt ollut yli kymmenen vuotta itsellinen nainen, joka edelleen asuu vanhassa omakotitalossaan, käy kesäisin mökillään ja koirakin on vielä menossa mukana.

Että silleen.

Enstäs jos ei oo sitä kesämökkiä tai koiraa, turhaan sitä ajokorttia ja autoa hankkimaan. Ei kaikilla oo mökkiä mihin mennä, saatikka lemmikkiä jota täytyy kuskailla.

Voi elämän kevät. Ja huokaus. Ja pyhä yksinkertaisuus. Annasku täti selittää ja vääntää ihan rautalangasta, kun ei muuten näytetä tajuavan. Jos vaikka sinulla ei ole kesämökkiä tai koiraa ja asut Finlandia-talon naapurissa, niin ihan kaikilla ei asia ole niin, niin kuin nyt vaikkapa serkullani. Hän on tyytyväinen elämäänsä tällä hetkellä, toivottavasti sinäkin olet omaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kortti mutten uskalla ajaa, neuvoja?? Muitakin kuin ajaminen vaikka pakolla, jostain kun pitäisi siihen löytää rohkeutta...

Aja ensin jotain helppoa reittiä tai pätkää, ja sitten kun se sujuu, valitset toisen reitin, jolla harjoittelet.

Minä muutin melkein heti kortin saatuani itselleni vieraalle seudulle n. 10 km päähän isohkosta kaupungista, ja tuntui pelottavalta lähteä yksin sinne autolla. Silloin ei ollut navigaattoreitakaan. Opettelin yhden reitin kaupunkiin ja pari lähes varmaa parkkeerausmahdollisuutta. Kun se oli hanskassa, opettelin lisää ja pian ajelin ympäriinsä vaivatta ja uskaltauduin vieraisiinkin kaupunkeihin.

Tsemppiä ajeluun!

Niinkin voi tehdä että ostaa autokoulusta muutaman ajotunnin niin että ajetaan sillä omalla autolla open istuessa vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavan monet naimisissa olevat naiset luottavat siihen että mies pysyy rinnalla loppuelämän ja siksi ei kerätä omaa vararahastoa, ei opetella perusasioita "miesten töistä", ei ole ajokorttia, ei tiedetä miten lamppu vaihdetaan, ei osata tankata, lisätä öljyä eikä yhtään mitään. Kotona ei tunneta lämmitysjärjestelmää, ei pysy vasara kädessä, ei osata nurmikkoa leikata, vaihtaa pyörään uutta sisärengasta, jopa maksaa laskuja jos mies sen aina tekee. Eräskin nainen sanoi että ei voi kilpailuttaa sähkösopimusta kun ei ole miestä :D Kyllä ne ihan naisillekin vastaavat puhelimeen kun soittaa. Ei pidä heittäytyä avuttomaksi jos on mies. Sitten alkaa itku ja parku kun mies lähtee, sairastuu tai peräti kuolee. Joten suosittelen kaikille naisille (naimisissa oleville) varautumista pahan päivän varalle, myös sitä ajokorttia kannattaa harkita jos ei asu keskellä kylää palvelujen vieressä.

Johan on yleistämistä, ja paksua sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittää naiset joiden puoliso kuolee ja iäkäs, mutta terve ja pirteä nainen huomaa, että kaiken muun ikävän lisäksi nyt loppui mökkeily ja vapaa kulkeminen.

Kuinkahan moni ei siinä vaiheessa mieti että oliko näin ihan pakko käydä?

Mikä estää ajamasta korttia iäkkäänä, mutta terveenä ja pirteänä? No ei niin yhtikäs mikään.

En ttiedä mikä estää, joku tuntuu estävän. Tunnen kyllä naisen joka on ajanut ajokortin yli 70- vuotiaana mutta hän on harvinaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavan monet naimisissa olevat naiset luottavat siihen että mies pysyy rinnalla loppuelämän ja siksi ei kerätä omaa vararahastoa, ei opetella perusasioita "miesten töistä", ei ole ajokorttia, ei tiedetä miten lamppu vaihdetaan, ei osata tankata, lisätä öljyä eikä yhtään mitään. Kotona ei tunneta lämmitysjärjestelmää, ei pysy vasara kädessä, ei osata nurmikkoa leikata, vaihtaa pyörään uutta sisärengasta, jopa maksaa laskuja jos mies sen aina tekee. Eräskin nainen sanoi että ei voi kilpailuttaa sähkösopimusta kun ei ole miestä :D Kyllä ne ihan naisillekin vastaavat puhelimeen kun soittaa. Ei pidä heittäytyä avuttomaksi jos on mies. Sitten alkaa itku ja parku kun mies lähtee, sairastuu tai peräti kuolee. Joten suosittelen kaikille naisille (naimisissa oleville) varautumista pahan päivän varalle, myös sitä ajokorttia kannattaa harkita jos ei asu keskellä kylää palvelujen vieressä.

Siis tämä niin hemmetisti. Ei todellakaan pidä tuudittautua sen miehen varaan. Nuo taidot ovat sellaisia, mitkä jokaisen, myös sinkun, pitäisi osata. Kaiken muun noista osaan paitsi pyörän sisäkumin vaihtamisen ja öljyn lisäämisen (olen aina asunut kaukolämpötaloissa, joten ei ole ollut mahdollisuutta opetella). Jos joku ei osaa maksaa laskuja tai kilpailuttaa sähkösopimusta, niin nyt on todella korkea aika opetella! Niin perusasioita kuin olla voi. Itsenäisyyttä, omatoimisuutta ja riippumattomuutta siskot, nyt ei eletä enää 1800-luvulla.

Muistan kun anoppini oli aina pahoillaan kun piti kortittomana pyytää miestään kyyditsemään. Ei voinut tulla kyläänkään ilman appea. Oli onnellinen kun muuttivat keskustaan ja julkisilla pääsi liikenteeseen . Harmitteli, ettei korttia ollut mutta syntynyt -10 luvulla, eikä se silloin ollut yleistä naisille. Nyt ei ole tekosyitä.