Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni ilmoitti, että minulla on kaksi kuukautta aikaa löytää libidoni. Sen jälkeen hän ottaa eron
23.10.2018 |
Meillä on yhteisiä vuosia takana 14, ja kuten jokaisessa pitkässä suhteessa meillä on ollut omat vaikeat hetkemme. Aikaisemmin niistä on selvitty tahdonvoimalla, kumppanuudella ja molemminpuolisella arvostuksella. Vaikka rakkaus on toisinaan ollut hetken kadoksissa, halu pitää perhe kasassa on pitänyt meidät yhdessä.
Esikoisemme syntyi 7 vuotta sitten, jonka jälkeen oli suhteemme vaikeinta aikaa. Noin vuoden verran meillä kotona oli huono ilmapiiri ja jatkuvaa riitelyä. Silti meillä molemmilla oli haluja ja seksielämä luisti kaiken katkeruudenkin keskellä. Se olikin se liima, joka sai kannettua meidät tuon pikkuvauva-ajan yli. Synnytys oli tosi kamala ja traumaattinen (mikä oli osasyy minun huonoon olooni) ja mieheni ei osannut rakastaa vauvaa joka melkein tappoi hänen vaimonsa. Kun suhteemme parani ja tajusimme että rakkautta on yhä jäljellä, päätimme ettei toista lasta tule ja perheemme jää kolmipäiseksi.
Raskaustesti näytti kuitenkin positiivista neljä vuotta tämän päätöksen jälkeen, ja nyt meillä on puolitoista vuotias lapsi kotona. Hänet sain keisarinleikkauksella ja kaikki meni muutenkin paremmin kuin edellisellä kerralla. Kiinnyin tähän kuopukseemme todella paljon, sellaisella karhuemon voimalla, jota en oikeastaan osaa kuvailla.
Myönnän syyllistyneeni mieheni laiminlyömiseen, sillä lapsen syntymän jälkeen seksi ja läheisyys on ollut hyvin toissijaista. Olemme tehneet viimeiset puoli vuotta paljon töitä, ja olemme löytäneet taas yhteisen sävelen arjessa, rakastamme toisiamme ja nauramme yhdessä paljon. Mutta minun haluni ovat tipotiessään. Olemme harrastaneet seksiä kolme kertaa, joista yksi oli minun aloitteestani ja kaksi miehen. Tilanne on ymmärrettävästi hankala, sillä haluaisin haluta miestäni mutta seksi vain ällöttää.
Meillä oli lauantaina treffi-ilta, jonka päätteeksi mieheni ilmoitti kylmänviileästi että minulla (tai oikeastaan meillä, ei sälytä koko vastuuta minun harteilleni ) on kaksi kuukautta aikaa löytää ratkaisu tähän tilanteeseen, tai yhteinen tiemme päättyy tähän. Olen järkyttynyt, mutta en sinänsä yllättynyt. Ennen seksi oli meille molemmille tärkeää, nyt se ei ole minun prioriteettilistani kärjessä. En syytä miestäni sillä olen odottanutkin että milloin hän kyllästyy tilanteeseen.
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Rakastamme toisiamme ja lapsiamme valtavasti. Talous on molemmilla kunnossa, eli yksinkin pärjäisimme varmasti. Nyt onkin kyse siitä, kannattaako vielä yrittää.
kahden kuukauden aikaraja ahdistaa valtavasti. Mitä jos laitan peliin kaikkeni mutta en silti onnistu? Mitä tietä kannattaa lähteä yrittämään? En usko parisuhdeterapiaan, sitä kokeilin exäni kanssa ja turhauduin vain seksuaaliterapeutin lässytykseen. Voisiko avoin suhde tai lupa pettää toimia?
Vai pitäisikö vain tässä vaiheessa tajuta, että olemme niin eri tilanteessa seksihalujemme suhteen että kannattaa heittää pyyhe kehään ja antaa miehelle tilaisuus etsiä itselleen haluava nainen?
Pahoittelut hyvinkin epäselvästä tekstistä, olo on hyvinkin sekainen ja nuorempi lapsi pyörii jaloissa.
Kommentit (591)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korkealibidoisten on niin helppo sanoa toiselle, että ala nyt vaan haluamaan. Haluttava on vaikka väkisin, sillä se kuuluu parisuhteeseen. Korkealibidoisella ei löydy ymmärrystä siihen, että kaikki eivät syty vain sillä, että näkevät toisen sukupuolielimen.
Toisenlaisille ihmisille stimulaatiota tarvitaan palon enemmän. Eikä se tarkoita, että enemmän sukupuolielimiä. Sekä ulkoiset että henkiset osaset ovat oltava kohdillaan, jotta voi syttyä. Korkealibidoiset haluavat kulkea oikoreittiä ja jättää turhat osat polun varrelta noukkimatta. Kuka niitä joka ikistä pulttia ja mutteria kaipaa. Ja valittavat sitten, kun kumppani ei "toimi", vaikka puolet osista on kasaamatta.
Olipa hyvä kommentti. En tiedä ymmärtävätkö kaikki tuota, että moni "vaatii" syttyäkseen sen henkisen puolen olevan kunnossa. Enkä sillä tarkoita mitään höpöhöpö astraalijuttuja, vaan ihan tavallista kumppaneiden välillä olevaa arvostusta, sitä että sen näyttää että välittää, huomioi toista pienillä arjen teoilla, antaa ymmärtää että toinen on haluttava. Jotkut/useat varmasti kiihottuvat pelkän alastoman kumppanin näkemisestä tai kosketuksesta, eikä siinä ole mitään väärää, päin vastoin se on upeaa.
Mutta kaikki eivät ole sellaisia :)
Kommentti olisi ollut hyvä jos tuo yleistys olisi jätetty pois. Tässä nyt oltiin sitä mieltä että kaikki korkealibidoiset miehet/naiset ovat himokkaita värkinheiluttelijoita. Ei vaikuta kovin järkevältä kommentilta, vai mitä? Vastasitkin itse omaan viestiisi: kaikki eivät ole sellaisia.
On täysin mahdollista että korkealibidoinen osapuoli odottaa maltillisesti, tarjoaa hellyyttä, lämpöä, auttavaa kättä (pun intended) ja vaikkapa apua kotitöissä. Mutta silti seksuaalista vastakaikua ei tule. En tiedä onko AP:n tapaus tällainen, mutta näinkin siis voi käydä.
Omaan itse korkeamman libidon kun vaimoni ( lukuunottamatta tiettyä aikaa kuukaudesta jolloin vaimo hurahtaa hormoneineen heittämällä ohi :) ), mutta voisin kuvitella että itseltäni riittäisi malttia ja ymmärtämistä aika lailla pitkäänkin kuivaan kauteen. Jossain kohtaa kuitenkin asia alkaisi musertaa itsetuntoa sen verran että jos molemminpuolinen yrittäminen, keskustelut ja terapiat eivät auta, jotain radikaalia täytyisi tehdä. Toivoisin että osaisin tuossa pisteessä tämän radikaalin asian (en ole miettinyt vielä mikä esittämäni vaihtoehto olisi!) esittää siten että se ei kuulostaisi uhkailulta, mutta vaikeaa se tulisi luultavasti olemaan.
Toivon siis kovasti että molemmilla libidon ääripäiden ilmentymillä riittäisi kiinnostusta ja halua asettua toisen asemaan ja yrittää ymmärtää miltä toisesta tuntuu. Tällä tavalla asiasta keskusteleminen toivottavasti helpottaisi edes jonkin verran.
AP:lle: 14 vuoden suhdetta ei kannata heittää hukkaan ilman pitkää harkintaa ja yritystä, eli kaikki peliin vaan. Mitä tuo kaikki sitten olisi riippuu aika paljon teidän omista persoonista ja parisuhteesta. Sinä varmasti tunnet miehesi parhaiten ja tiedät miten saat hänet syttymään? Yritä sytyttää hänet, ehkä liekki tarttuu omallekin iholle? :)
En menisi heittämään toivoa kaivoon pelkästään sen takia että miehen pyyntö kuulostaa uhkailulta, se voi aivan yhtä hyvin olla vain puutteessa elävän miehen epätoivoinen "viimeinen yritys". En kuitenkaan kiellä ettei se voisi olla jotain muutakin, toivotaan ettei näin ole. Oletteko aikaisemmin keskustelleet tästä halun puutteesta? Jos miehen "uhkaus" tuli ikään kuin keskustelun avauksena, tilanne vaikuttaa aika kehnolta, tai osoittaa mahdollisesti että miehesi ei ole mikään mestarikeskustelija?
Yksi lause kiinnitti myös huomioni: "halu pitää perhe kasassa on pitänyt meidät yhdessä". Toivon mukaan tuo ei ole se ainoa syy pysyä yhdessä? Meillä vaimon kanssa keskustelut ajautuu joskus siihen suuntaan että mitenkäs me noista lapsista päästäisiin toviksi eroon että olisi lisää sitä yhdessä pysymistä... eli kyllä niitä liimoja pitää olla hieman muitakin kuin pelkkä perheen kasassa pitäminen.
Joka tapauksessa, tsemppiä AP:lle, yrittäkää korjata suhteenne kuntoon! :)
M40
Sinunkin kommenttisi oli hyvä. Olet ihan oikeassa että ei voi yleistää, kaikki eivät ole samanlaisia. Ymmärrän tottakai myös mainitsemiasi tilanteita. Parisuhteita ja ihmisiä on niin paljon erilaisia. Kaikista tärkeintä parisuhteessa on avoimuus ja halu ymmärtää toista, halu saada asiat toimimaan. Tai siis, omalla kokemuksellani sanoisin näin, vaikka olenkin vielä melko nuori (30v).
Ja mielestäni nämä (pitkän) parisuhteen seksiasiat voivat usein olla tosi herkkiä. Kun ei kumppania haluaisi loukata sillä jos ei halua, tai painostamalla jos haluaa enemmän, tms.
t.se jolle vastasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys näille miehille jotka eivät kerta kaikkiaan voi olla ilman seksiä suhteessa. Kauanko te antaisitte vaimolle/tyttöystävälle aikaa toipua raiskauksesta, ennen kuin alkaisitte uhkailemaan että menette vieraisiin? Riittääkö sitä ymmärrystä ja empatiaa yhtään missään tilanteessa? Kyseessä kuitenkin oletettavasti teille rakas henkilö.
Mun mielestä se pelkkä seksi ei ole edes pääosassa tuossa "uhkavaatimuksessa" vaan tehdä jotain niiden halujen suhteen. Ei kukaan mies ole tyytyväinen pelkkään nopeaan penetraatioon vaan lienee mursertavaa itsetunnolle jos toinen ei enää halua seksuaalisesti toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kieltää perustarve, eli seksi? Se on monelle kuin kieltäisi nukkumisen tai syömisen. Jotenkin tilanne on ratkaistava.
Häh? Eiköhän maailmassa ole vaikka kuinka ja paljon miehiä (ja naisia), jotka eivät saa seksiä säännöllisesti. Sellaisiakin, jotka eivät ikinä ole saaneet, tai ehkä kerran-pari koko elämän aikana. Ja hengissä ovat säilyneet, ihan järjissään ja toimintakykyisinä.
Että ei se nyt mikään syömiseen tai nukkumiseen verrattava perustarve ole saada harrastaa seksiä toisen ihmisen kanssa. En ymmärrä miksi tämä asia aina esitetään näin, etenkin miesten kohdalla.
Koska mies on astunut parisuhteeseen sillä (vääräksi osoittautuneella) oletuksella että siinä on edes jokseenkin säännöllistä seksiä. -Eihän tässä ole sitä kummempaa kuin että oletuksen osoittauduttua vääräksi toteaa realiteetin, ottaa pienellä rehellisesti kerrotulla lisäajalla vielä mahdollisuuden, tai lähtee etsimään uutta suhdetta seksin kera.
Mies voi ihan rauhassa astua parisuhteeseen ja siitä ulos ihan millä syyllä vaan ikinä haluaa, mutta jos siinä parisuhteessa päättää astua naisen niin, että tulee lapsia, niin sittenpä se seksi ei voi enää olla numero yksi.
Niinpä. Oman jälkikasvun hylkääminen seksin takia on aikas julmaa. Nekö on niitä ihailtuja geenejä, joita kannatti siirtää eteenpäin?
Mistä lähtien ero on tarkoittanut samaa kuin jälkikasvun hylkääminen?
On se pennuille aika kova kokemus. Toki jotkut osaavat sen hoitaa tyylikkäästi.
Njoo, mutta jos omaa onnellisuuttaan haikaileva mies eroaa niin se automaattisesti jotenkin hylkää lapset ja on sika, mutta nainen on Kaija Koo-lyriikoiden tyyliin vahva ja itsenäinen Nainen isolla N-kirjaimella.
Mies eroaa ja jättää vaimonsa ja lapsensa saadakseen harrastaa paljon seksiä. Häntä pitäisi oikeasti nyt siis kehua?
Nainen jättää miehensä ja lapsensa saadakseen harrastaa paljon seksiä.
Ja tämä "paljon" on siis kuinka paljon? Taidat olla ainoa, joka tuota määrettä keskustelussa käyttää. Kieroa peliä pelailet sinäkin, asetat sanoja toisten suuhun.
En tiedä paljonko on paljon, mutta miksi jättää puoliso ja lapset jos tarkoitus on 3kertaa vuodessa sijaan alkaa harrastamaan seksiä 5kertaa vuodessa? Oletan, että kunnon ero tuossa määrässä pitäisi olla, että kannattaa. Totta, sano sinä mikä olisi sopiva määrä jonka edestä kannattaa erota? Mutta onko kaikille eronneille jossain luvattu takuu siitä, että se toteutuu?
Jos et tiedä paljonko on paljon, niin yleensä seksiä harrastetaan avioliitoissa vähän useammin kuin 3 - 5 kertaa vuodessa.
Kyllähän se aika selvä peli alkaa olla jos vuodessa on seksiä kerran tai pari ja nekin kerrat saadaan aikaan lähinnä vain väkisin vääntämällä. Ei sellaisesta nauti mies, ei nainen.
Sitähän tuo kirjoittaja sanoi, että kai sitä nyt sitten on enemmän kuin vaikkapa 5 kertaa vuodessa.
Montako kertaa siis on?
No, analysoidaan sitten paljonko on paljon. Eli 3 kertaa on siis vähän. Se on siis, joka neljäs kuukausi. Lisätään kertoja siihen 3 ja pääsemme jo 6 ja joka toiseen kuukauteen. Jos lisäämme niin, että kertoja on 12 puhumme jo kerran kuukaudessa. Tällä tahdilla sinkkumies, joka siis on onnistuu pokaamaan kerran kuussa naisen nousee jo pelimies luokkaan. Eli puhumme siis vain tai jo pelkästään 9 kerrasta enemmän kuin tuo vähän.
24 kerralla eli 2 kertaa kuukaudessa, sinkkumiehistä tulee jo menestyksekäs pelimies ja todella harva sinkku yltää tähän. Tätä voidaan jo pitää jo paljona. Tai sitten hänellä on käytössä joko muutama friends with benefits tai maksulliset jolloin paljon raja voi olla vaikka mitä.
Eli jos miehellä ei ole jo naista katsottuna eikä hän saa edes löydettyä uutta, niin suuret todennäköisyydet on jäädä siihen samaan 3 kertaan tai jopa heikompaan tulokseen, koska 14 vuotta parisuhteessa ollut on todennäköisesti vähintään yli 30 ellei jopa yli 35. Jos hänellä olisi pelimies taidot, hän ei itkisi puutetta ylipäätään.
Miksi kaksi kuukautta?
Miehen pitäisi erota heti. Kipsi lähtee pillusta vasta haudassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitot eivät monesti lopu seksin puutteeseen, vaan moneen muuhun asiaan.
Ja monesti avioliitto loppuu myös seksin puutteeseen.
Näin on. Minä päätin erota, kun en enää halunnut miestäni vaikka muuten hän oli ihan mukava. Mies oli jo tyytynyt seksittömään elämään. Hän on kiitellyt päätöstäni myöhemmin. Nyt hän on uudessa hyvässä suhteessa ja seksielämä luistaa.
Meistä tuli vain kämppiksiä ja hyviä ystäviä ja se rakkaus lopulta loppui. Lisäksi minulla oli äärettömän huono olo ja omatunto siitä, etten halunnut miestäni. En olisi voinut elää niissä tunteissa loppuelämääni.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys näille miehille jotka eivät kerta kaikkiaan voi olla ilman seksiä suhteessa. Kauanko te antaisitte vaimolle/tyttöystävälle aikaa toipua raiskauksesta, ennen kuin alkaisitte uhkailemaan että menette vieraisiin? Riittääkö sitä ymmärrystä ja empatiaa yhtään missään tilanteessa? Kyseessä kuitenkin oletettavasti teille rakas henkilö.
Veteletkö vähän matot suoriksi tässä?
Apn mies on jaksavaisesti odottanut 1,5v lapsen syntymän jälkeen, muttei edistystä ole tapahtunut. Miksei se saisi turhauttaa ettei täysin tervettä kumppania haluta rakastella?
Tottakai raiskaus, sairaus, onnettomuus on eri asioita koska silloin ihminen on henkisesti tai fyysisesti sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kieltää perustarve, eli seksi? Se on monelle kuin kieltäisi nukkumisen tai syömisen. Jotenkin tilanne on ratkaistava.
Häh? Eiköhän maailmassa ole vaikka kuinka ja paljon miehiä (ja naisia), jotka eivät saa seksiä säännöllisesti. Sellaisiakin, jotka eivät ikinä ole saaneet, tai ehkä kerran-pari koko elämän aikana. Ja hengissä ovat säilyneet, ihan järjissään ja toimintakykyisinä.
Että ei se nyt mikään syömiseen tai nukkumiseen verrattava perustarve ole saada harrastaa seksiä toisen ihmisen kanssa. En ymmärrä miksi tämä asia aina esitetään näin, etenkin miesten kohdalla.
Koska mies on astunut parisuhteeseen sillä (vääräksi osoittautuneella) oletuksella että siinä on edes jokseenkin säännöllistä seksiä. -Eihän tässä ole sitä kummempaa kuin että oletuksen osoittauduttua vääräksi toteaa realiteetin, ottaa pienellä rehellisesti kerrotulla lisäajalla vielä mahdollisuuden, tai lähtee etsimään uutta suhdetta seksin kera.
Mies voi ihan rauhassa astua parisuhteeseen ja siitä ulos ihan millä syyllä vaan ikinä haluaa, mutta jos siinä parisuhteessa päättää astua naisen niin, että tulee lapsia, niin sittenpä se seksi ei voi enää olla numero yksi.
Niinpä. Oman jälkikasvun hylkääminen seksin takia on aikas julmaa. Nekö on niitä ihailtuja geenejä, joita kannatti siirtää eteenpäin?
Mistä lähtien ero on tarkoittanut samaa kuin jälkikasvun hylkääminen?
On se pennuille aika kova kokemus. Toki jotkut osaavat sen hoitaa tyylikkäästi.
Njoo, mutta jos omaa onnellisuuttaan haikaileva mies eroaa niin se automaattisesti jotenkin hylkää lapset ja on sika, mutta nainen on Kaija Koo-lyriikoiden tyyliin vahva ja itsenäinen Nainen isolla N-kirjaimella.
Mies eroaa ja jättää vaimonsa ja lapsensa saadakseen harrastaa paljon seksiä. Häntä pitäisi oikeasti nyt siis kehua?
Nainen jättää miehensä ja lapsensa saadakseen harrastaa paljon seksiä.
Ja tämä "paljon" on siis kuinka paljon? Taidat olla ainoa, joka tuota määrettä keskustelussa käyttää. Kieroa peliä pelailet sinäkin, asetat sanoja toisten suuhun.
En tiedä paljonko on paljon, mutta miksi jättää puoliso ja lapset jos tarkoitus on 3kertaa vuodessa sijaan alkaa harrastamaan seksiä 5kertaa vuodessa? Oletan, että kunnon ero tuossa määrässä pitäisi olla, että kannattaa. Totta, sano sinä mikä olisi sopiva määrä jonka edestä kannattaa erota? Mutta onko kaikille eronneille jossain luvattu takuu siitä, että se toteutuu?
Oletuksena on siis, että eron jälkeen tulee selvästi enemmän seksiä. Miten muuten tämä voisi olla varmaa, kuin siinä tapauksessa, että uusi, aktiivinen seksikumppani on jo löytynyt? Koska mahdollistahan olisi myös se, että eron jälkeen sen 3 krt/vuosi sijasta olisi 0 krt/vuosi, aika normi tilanne monelle sinkkumiehelle.
Ja siinä uudessa kiihkeässäkin suhteessa saattaa tulla se arki vastaan ja seksikerrat vähentyä. Ihmisen elämä on yhtä poukkoilua jos pelkän seksin perässä menee. Miksi sitten ylipäätään meni naimisiin ja hankki lapsia, kun paneminen olikin tärkeintä?
Seksikertojen luonnollinen vähentyminen on ok, niiden loppuminen kokonaan/pakolliseen kerran jouluna tyyliin ei.
Samalla logiikalla olisi turha erota kun on onneton, koska niinhän voi käydä että tulee onnettomaksi toisessakin parisuhteessa.
Mies on ihan oikeassa tässä, kun nosti kissan pöydälle. Olin itse ihan samanlaisessa tilanteessa, ja ilmoitin tyytymättömyydestäni. Ei kukaan mies halua vain katsella haluttavaa kumppania kuukaudesta ja vuodesta toiseen ilman kontaktia. Onneksi meillä päin ymmärrettiin asia, ja heti alkoi korjaustoimenpiteet.
Jos ne reidet olisi pysyneet kiinni, en ehkä olisi heti ottanut eroa, mutta ainakin olisin oikeuttanut ulkopuoliset suhteet, ja lähtenyt muualta etsimään petiseuraa.
AP voisi siis yksinkertaisesti alkaa huomioimaan miestään, tai hän on entinen mies. Tosi helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ap on käynyt exänsäkin kanssa seksuaaliterapeutilla. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys näille miehille jotka eivät kerta kaikkiaan voi olla ilman seksiä suhteessa. Kauanko te antaisitte vaimolle/tyttöystävälle aikaa toipua raiskauksesta, ennen kuin alkaisitte uhkailemaan että menette vieraisiin? Riittääkö sitä ymmärrystä ja empatiaa yhtään missään tilanteessa? Kyseessä kuitenkin oletettavasti teille rakas henkilö.
Veteletkö vähän matot suoriksi tässä?
Apn mies on jaksavaisesti odottanut 1,5v lapsen syntymän jälkeen, muttei edistystä ole tapahtunut. Miksei se saisi turhauttaa ettei täysin tervettä kumppania haluta rakastella?
Tottakai raiskaus, sairaus, onnettomuus on eri asioita koska silloin ihminen on henkisesti tai fyysisesti sairas.
En ole kiinnostunut ap:n miehestä, vaan niistä miehistä jotka kommentoivat tähän ketjuun aika kolkkoon sävyyn miten seksiä on aina oltava. Elämässä kuitenkin tulee eteen kaikenlaista. Haluan vähän herätellä miettimään noiden ehdottomien vaatimusten esittäjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys näille miehille jotka eivät kerta kaikkiaan voi olla ilman seksiä suhteessa. Kauanko te antaisitte vaimolle/tyttöystävälle aikaa toipua raiskauksesta, ennen kuin alkaisitte uhkailemaan että menette vieraisiin? Riittääkö sitä ymmärrystä ja empatiaa yhtään missään tilanteessa? Kyseessä kuitenkin oletettavasti teille rakas henkilö.
Veteletkö vähän matot suoriksi tässä?
Apn mies on jaksavaisesti odottanut 1,5v lapsen syntymän jälkeen, muttei edistystä ole tapahtunut. Miksei se saisi turhauttaa ettei täysin tervettä kumppania haluta rakastella?
Tottakai raiskaus, sairaus, onnettomuus on eri asioita koska silloin ihminen on henkisesti tai fyysisesti sairas.
En ole kiinnostunut ap:n miehestä, vaan niistä miehistä jotka kommentoivat tähän ketjuun aika kolkkoon sävyyn miten seksiä on aina oltava. Elämässä kuitenkin tulee eteen kaikenlaista. Haluan vähän herätellä miettimään noiden ehdottomien vaatimusten esittäjiä.
Niin, tottakai tulee. Kai silti ymmärrät eron täysin terveen puolison haluttomuuden ja sairauden välillä?
Eli tiedät, että vaikka löytäisitkin libidosi mies ei rakasta sinua. Hienoa jatkoa suhteellenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys näille miehille jotka eivät kerta kaikkiaan voi olla ilman seksiä suhteessa. Kauanko te antaisitte vaimolle/tyttöystävälle aikaa toipua raiskauksesta, ennen kuin alkaisitte uhkailemaan että menette vieraisiin? Riittääkö sitä ymmärrystä ja empatiaa yhtään missään tilanteessa? Kyseessä kuitenkin oletettavasti teille rakas henkilö.
Veteletkö vähän matot suoriksi tässä?
Apn mies on jaksavaisesti odottanut 1,5v lapsen syntymän jälkeen, muttei edistystä ole tapahtunut. Miksei se saisi turhauttaa ettei täysin tervettä kumppania haluta rakastella?
Tottakai raiskaus, sairaus, onnettomuus on eri asioita koska silloin ihminen on henkisesti tai fyysisesti sairas.
En ole kiinnostunut ap:n miehestä, vaan niistä miehistä jotka kommentoivat tähän ketjuun aika kolkkoon sävyyn miten seksiä on aina oltava. Elämässä kuitenkin tulee eteen kaikenlaista. Haluan vähän herätellä miettimään noiden ehdottomien vaatimusten esittäjiä.
Ja siis hehän eivät tuolla mielipiteellään rakasta kumppanian. Ei siinä sen kummempaa vatkattavaa ole aiheesta. Ikinä en nussisi tuollalailla sanovaa miestä enää koskaan, vaikka halut löytyisivätkin. Syy menetykseen onkin siinä lie, että tuollainen kumppani EI RAKASTA ap:tä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys näille miehille jotka eivät kerta kaikkiaan voi olla ilman seksiä suhteessa. Kauanko te antaisitte vaimolle/tyttöystävälle aikaa toipua raiskauksesta, ennen kuin alkaisitte uhkailemaan että menette vieraisiin? Riittääkö sitä ymmärrystä ja empatiaa yhtään missään tilanteessa? Kyseessä kuitenkin oletettavasti teille rakas henkilö.
Veteletkö vähän matot suoriksi tässä?
Apn mies on jaksavaisesti odottanut 1,5v lapsen syntymän jälkeen, muttei edistystä ole tapahtunut. Miksei se saisi turhauttaa ettei täysin tervettä kumppania haluta rakastella?
Tottakai raiskaus, sairaus, onnettomuus on eri asioita koska silloin ihminen on henkisesti tai fyysisesti sairas.
En ole kiinnostunut ap:n miehestä, vaan niistä miehistä jotka kommentoivat tähän ketjuun aika kolkkoon sävyyn miten seksiä on aina oltava. Elämässä kuitenkin tulee eteen kaikenlaista. Haluan vähän herätellä miettimään noiden ehdottomien vaatimusten esittäjiä.
Niin, tottakai tulee. Kai silti ymmärrät eron täysin terveen puolison haluttomuuden ja sairauden välillä?
Minä kyllä ymmärrän, mutta ymmärtävätkö muut.
Pusketaan miehiin paljon estrogeeniä, elämään hormonien vuoristoradassa (joka kuukausi hormonitasot poukkoilevat edestakaisin), pitämään kaikki langat käsissä eli organisoimassa ja muistamassa koko perheen kuviot (ei vaan tekemässä ne tietyt rutiinihommat) ja sitten katsotaan uusiksi, kuinka usein mies on haluamassa seksiä. Ja miksi monella nisäkäsnaaraalla on kiima-aika vain kerran vuodessa? Koska biologia.
Vierailija kirjoitti:
Pusketaan miehiin paljon estrogeeniä, elämään hormonien vuoristoradassa (joka kuukausi hormonitasot poukkoilevat edestakaisin), pitämään kaikki langat käsissä eli organisoimassa ja muistamassa koko perheen kuviot (ei vaan tekemässä ne tietyt rutiinihommat) ja sitten katsotaan uusiksi, kuinka usein mies on haluamassa seksiä. Ja miksi monella nisäkäsnaaraalla on kiima-aika vain kerran vuodessa? Koska biologia.
Kyllä sitä seksiä haluaa, jos oikeasti rakastaa ja haluaa miestään. Minulta loppui seksihalut, kun en enää rakastanut ex-miestäni. Nyt uuden kumppanin kanssa olen ihan hulluna seksiin ja läheisyyteen.
N48
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kieltää perustarve, eli seksi? Se on monelle kuin kieltäisi nukkumisen tai syömisen. Jotenkin tilanne on ratkaistava.
Häh? Eiköhän maailmassa ole vaikka kuinka ja paljon miehiä (ja naisia), jotka eivät saa seksiä säännöllisesti. Sellaisiakin, jotka eivät ikinä ole saaneet, tai ehkä kerran-pari koko elämän aikana. Ja hengissä ovat säilyneet, ihan järjissään ja toimintakykyisinä.
Että ei se nyt mikään syömiseen tai nukkumiseen verrattava perustarve ole saada harrastaa seksiä toisen ihmisen kanssa. En ymmärrä miksi tämä asia aina esitetään näin, etenkin miesten kohdalla.
Koska mies on astunut parisuhteeseen sillä (vääräksi osoittautuneella) oletuksella että siinä on edes jokseenkin säännöllistä seksiä. -Eihän tässä ole sitä kummempaa kuin että oletuksen osoittauduttua vääräksi toteaa realiteetin, ottaa pienellä rehellisesti kerrotulla lisäajalla vielä mahdollisuuden, tai lähtee etsimään uutta suhdetta seksin kera.
Mies voi ihan rauhassa astua parisuhteeseen ja siitä ulos ihan millä syyllä vaan ikinä haluaa, mutta jos siinä parisuhteessa päättää astua naisen niin, että tulee lapsia, niin sittenpä se seksi ei voi enää olla numero yksi.
Niinpä. Oman jälkikasvun hylkääminen seksin takia on aikas julmaa. Nekö on niitä ihailtuja geenejä, joita kannatti siirtää eteenpäin?
Mistä lähtien ero on tarkoittanut samaa kuin jälkikasvun hylkääminen?
On se pennuille aika kova kokemus. Toki jotkut osaavat sen hoitaa tyylikkäästi.
Njoo, mutta jos omaa onnellisuuttaan haikaileva mies eroaa niin se automaattisesti jotenkin hylkää lapset ja on sika, mutta nainen on Kaija Koo-lyriikoiden tyyliin vahva ja itsenäinen Nainen isolla N-kirjaimella.
Mies eroaa ja jättää vaimonsa ja lapsensa saadakseen harrastaa paljon seksiä. Häntä pitäisi oikeasti nyt siis kehua?
Nainen jättää miehensä ja lapsensa saadakseen harrastaa paljon seksiä.
Ja tämä "paljon" on siis kuinka paljon? Taidat olla ainoa, joka tuota määrettä keskustelussa käyttää. Kieroa peliä pelailet sinäkin, asetat sanoja toisten suuhun.
En tiedä paljonko on paljon, mutta miksi jättää puoliso ja lapset jos tarkoitus on 3kertaa vuodessa sijaan alkaa harrastamaan seksiä 5kertaa vuodessa? Oletan, että kunnon ero tuossa määrässä pitäisi olla, että kannattaa. Totta, sano sinä mikä olisi sopiva määrä jonka edestä kannattaa erota? Mutta onko kaikille eronneille jossain luvattu takuu siitä, että se toteutuu?
Jos et tiedä paljonko on paljon, niin yleensä seksiä harrastetaan avioliitoissa vähän useammin kuin 3 - 5 kertaa vuodessa.
Kyllähän se aika selvä peli alkaa olla jos vuodessa on seksiä kerran tai pari ja nekin kerrat saadaan aikaan lähinnä vain väkisin vääntämällä. Ei sellaisesta nauti mies, ei nainen.
Yritä ymmärtää, että avioliitto on sopimus. Nautit tai et. Ja jokainen päättää onko ne oman avioliiton sopimukset mieleisiä. Itsekäs lopettaa oman maun mukaan sopimuksen Epäitsekäs ei.
Sopimus? Eli jos kihlajaisaikana ja seurusteluaikana on ollut seksiä ja sen "esisopimuksen" mukaan on sitten menty naimisiinkin, avioliitto voidaan purkaa koska sopimustekniset asiat ovat oleellisesti muuttuneet avioliiton aikana, eikä avioliitto enää vastaa sitä mitä se on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pusketaan miehiin paljon estrogeeniä, elämään hormonien vuoristoradassa (joka kuukausi hormonitasot poukkoilevat edestakaisin), pitämään kaikki langat käsissä eli organisoimassa ja muistamassa koko perheen kuviot (ei vaan tekemässä ne tietyt rutiinihommat) ja sitten katsotaan uusiksi, kuinka usein mies on haluamassa seksiä. Ja miksi monella nisäkäsnaaraalla on kiima-aika vain kerran vuodessa? Koska biologia.
Kyllä sitä seksiä haluaa, jos oikeasti rakastaa ja haluaa miestään. Minulta loppui seksihalut, kun en enää rakastanut ex-miestäni. Nyt uuden kumppanin kanssa olen ihan hulluna seksiin ja läheisyyteen.
N48
Eroaminen siis kannattaa.
Alue: Aihe vapaa
Menkää tantraseksikurssille.