Surullinen toinen nainen

Minä en ymmärrä, miten kukaan nainen jaksaa olla jostain miehestä mustasukkainen.

Eikö se ole vain hyvä, jos mies käy vaivaamassa jotain toista välillä? Jää itselle enemmän omaa aikaa ja tilaa, kun ei mies pyöri koko ajan siinä jotain haluamassa ja vaatimassa.

Kyllä se taas takaisin tulee vaivoiksi, aina. Se on varmaa kuin verot ja kuolema.

Onpas suppea ketju aiheesta! Harmi, että osallistuin itsekin tämmöiseen! Voi sentään näitä pikkupettäjiä........söpöä! Jos aihetta käsitellään aivan tosissaan, niin kyllä se vaimokin on näille tosi pettäjille täysi NOTHING, sorry nyt vaan naiivit!

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä, miten kukaan nainen jaksaa olla jostain miehestä mustasukkainen.

Eikö se ole vain hyvä, jos mies käy vaivaamassa jotain toista välillä? Jää itselle enemmän omaa aikaa ja tilaa, kun ei mies pyöri koko ajan siinä jotain haluamassa ja vaatimassa.

Kyllä se taas takaisin tulee vaivoiksi, aina. Se on varmaa kuin verot ja kuolema.

Minut haukuttiin jossain ketjussa, kun kerroin, että olen alusta asti sanonut miehelle, että en tule olemaan mustasukkainen. Että talossamme on ovi, josta saa lähteä, jos kokee, että emme ole hyvä pari hänen mielestä. En käske olla uskollinen, koska sehän on hänen asiansa ja jos pettää, se on hänen kriisinsä. 

Olemme olleet yli kaksikymmentä vuotta naimisissa ja oletan, että ei ole vieraissa käynyt, kun ei kukaan nainen ole soitellut käräytyssoittoja tms. Mutta eihän tuota koskaan tiedä. Mutta en vaivaa sillä päätäni. Olen jopa sanonut, että jos nyt kävisi jossain hässimässä jotain naista, niin tuskinpa jaksaisin alkaa eroa väsäämään. Mutta jos johonkin rakastuisi, niin minkäs minä sille voisin. Se ovi on talossa ja siitä saa lähteä, jos paremman löytää.

Mutta se olisi rasittavaa, jos joku nainen alkaisi soittelemaan ja vaatimaan selitystä ja minua vaivaamaan ukon tekemisillä ja levittelemään huhuja, että pidän miestä lukossa kellarissa, enkä päästä rakastamansa naisen luo ja varmaan se minut jättäisi, mutta uhkailen ja kiristän. Siinä vaiheessa voisin itsekkin jo suuttua, vaikka aika lehmänhermoinen olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli varatun miehen kanssa ensin vuosien ystävyys, joka merkitsi minulle todella paljon. Olen itsekin varattu, mutta miehen kanssa ei ole pitkiin aikoihin mennyt kovin hyvin ja koin saavani toiselta mieheltä osakseni ainutlaatuista ymmärrystä. 

Sitten eräässä sopivassa tilanteessa, ehkä enemmän minun aloitteestani tilanne välillämme yhtäkkiä ajautui rakkaussuhteen suuntaan. Mies lämpeni nopeasti ja kertoi todella rakastuneensa minuun ja olevansa vaimonsa kanssa hyvin tunneköyhässä ja etäisessä suhteessa. Mies sanoi haluavansa minut. Olin onneni kukkuloilla, todella rakastunut ja valmis jättämään kaiken entisen taakseni. Kerroin asian myös aviomiehelleni. 

Emme kuitenkaan ehtineet montakaan kertaa tavata näissä uusissa merkeissä, kun miehelle yhtäkkiä tuli kauhea morkkis ja hän koki yllättäen pakottavaa tarvetta kertoa kaiken vaimolleen. Niin hän tekikin ja siitäkös myrsky nousi. Vaimo hillui ja uhkasi avioerolla, takana 20-vuotinen liitto ja monta lasta. 

Ja niinpä yhtä nopeasti, kuin oli minuun lämmennyt, mies hylkäsi minut, totaalisesti ja yhtään epäröimättä. Hän kertoi minulle itse asiassa rakastavansa ja kunnioittavansa vaimoaan "yli kaiken".  Vaimolleen hän taas selitti, että olin hänet härskisti iskenyt. Samalla hän lopetti kaiken kanssakäymisen minun suuntaani kuin veitsellä leikaten, ei halunnut olla missään tekemisissä kanssani. Kun yritin aivan järkyttyneenä saada häntä jotenkin käsittelemään traumaattista tilannetta kanssani, hän uhkasi minua jopa lähestymiskiellon hankkimisella. Nopeasti tajusin, että minulla ei ollut enää mitään väylää hänen suuntaansa.

En varmaan tule koskaan tajuamaan, kuinka kyseinen mies saattoi kohdella minua noin törkeästi. Meillä oli kuitenkin takana pitkä luottamuksellinen ystävyyskin, jossa oltiin aina toimittu kunnioittavasti ja hienotunteisesti. Siitä syntynyt arvostus oli yksi suuri syy, miksi mieheen niin kovasti rakastuinkin.

Oma aviomieheni on rauhallista sorttia ja vaikka hän todella paljon yllättyikin pettämisestäni, hän antoi meille kuitenkin vielä mahdollisuuden. Niinpä yritämme yhdessä, mutta täytyy myöntää, että todella vaikeaa on ollut. Pelkään, että näiden asioiden seurauksena etäännymme lopullisesti toisistamme. Sitä ongelmaa kun ollut aiemminkin, ollaan elelty aika lailla molemmat omaa elämäämme ilman juurikaan yhteisiä intressejä.

Ihastuksellani taas näyttää menevän vaimonsa kanssa tosi hyvin. En tiedä, onko mukana esittämistä kriisistä johtuen, mutta olen kuullut, että hyvin rakastuneen oloisia ollaan siellä suunnalla ja paljon tehdään asioita yhdessä.

Itselleni jäi tyhjä ja surullinen olo koko jutusta ja luottamukseni ihmissuhteisiin sai pahan kolauksen. Mahdotonta ymmärtää, että juuri se ihminen kohteli minua noin ja ilmeisesti myös vedätti aikamoisesti antamalla elämästään ihan väärän kuvan. Vedätti loppupeleissä varmaan sekä vaimoaan että minua. 

Kuin meidän "kolmiossa". Sillä erotuksella, että tuo nainen ei kertonut omalle miehelleen.

Mies lopetti kaiken yhteydenpidon naiseen kiinnijäätyään, vaikka pyysin häntä keskustelemaan asiat läpi. Olisin halunnut, että asia puidaan puhki ja voi jäädä taakse. Mies ei halua olla missään tekemisissä naisen kanssa. Sanoo tätä itsekkääksi juonijaksi, joka käänsi omaksi edukseen sen että hän avautui meidän parisuhdeongelmista. Sitä tuskin voi kiistääkään. Mies peitteli totuutta kunnes se paljastui eikä ollut mikään viaton itsekään, nainen oli itsekäs ja juonikas eikä se totuus mihinkään muutu.  Mies avautui meidän ongelmista vieläpä minun "luvallani". Uskoin, että ystävyys oli aidosti ystävyyspohjalla. En tiennyt että nainen oli ollut rakastunut jo pitkään. En olisi koskaan hänestä uskonut. Kunnollinen perheenäiti ja vielä uskossakin.

Noihin vahvennettuihin kohtiin haluaisin sanoa:

Meillä menee hyvin. Kipeää on, eikä päivää ilman kyyneliä tai tuskallista vihlaisua, mutta myös kaiken hajoamisen herkkyys on tullut tiedostettua. Se, että todella tahdotaan tätä. Tehdään paljon yhdessä. Emme esitä kenellekään mitään, vaan haluamme pitää välisemme yhteyden kunnossa. Jos jotain, niin mies oppi että nainen ilahtuu huomiosta ja sitä minäkin nyt saan ensimmäistä kertaa vuosiin. Tuo nainen valitteli velvollisuuksiaan koska halusi luoda itsestään aikaansaavaa kuvaa, mutta onnistui samalla avaamaan miehen silmät sille miten paljon minä olen tehnyt perheemme eteen. Nyt mies ensimmäistä kertaa elämässä näkee, miten paljon arjessa on työtä ja hoitaa lasten menoja ja muuta. Tänään viimeksi hän sanoi, miten paljon arvostaa sitä että hoidin kodin niinä vuosina kun hänellä oli ura nosteessa ja tekee sen nyt mielellään vuorostaan. Hän katuu. Hän on muuttanut ajankäyttöään paljon perhekeskeisemmäksi.

Luottamus on saanut täälläkin kolauksen eikä varmasti palaudu koskaan. Sinä naisena olet tehnyt itse valinnan, että olet epärehellinen. Kannat siitä seurauksia. Minä kannan niitä seurauksia, vaikka olen ollut täysin rehellinen. En koskaan voi luottaa siihen, että oma rehellisyys maan perii, koska se ei olekaan vain minusta kiinni miten käy. Maailmassa on kaltaisiasi ihmisiä, jotka ovat valmiita rikkomaan koteja, ihan meidän lähipiirissä. Se on puistattava ajatus enkä tiedä miten varoittaisin siitä lapsiani ilman että kuulostan katkeralta.

Hoidetaan silti itseämme. Kun tiedostamme virheet, voimme muuttaa käyttäytymistämme.

Olet varmasti monella tavalla oikeassa. 

Mutta olenhan minäkin tavallani ollut rehellinen, kun kerroin miehelleni. Vaikka sitä jälkikäteen olenkin vähän harmitellut.

Mutta olen elänyt vuosikaudet liitossa, jossa on etäinen tunnelma ja ihastukseni vaan oli niin vastustatamaton houkutus. Tiedän, ettei se ollut sivullisia ajatellen oikein, mutta toisaalta koin, että kyseessä oli "elämää suurempi rakkaustarina" enkä osannut pakittaa. Päinvastoin, pyrin kaikin tavoin tuota miestä kohti ja koin, että en muuta voinut. Järki sumeni ja kaikki muukin, oli vain se yksi ihminen. 

En yhtään puolustele, mutta yritän jotain selittää.

Olen pahoillani puolestasi ja ymmärrän, että inhoat lukea tarinani. Mutta minä taas sain vähän lohtua sinun kirjoituksestasi, sillä aviomieheni on meidän tapauksessa sinun asemassasi ja ehkä mekin voimme tästä vielä selvitä. Mutta varmasti paljon on rikki ja paljon kyyneleitä edessä päinkin. Pitkä matka.

Älä huomioi noita syyttäviä viestejä. Susta saa käsityksen, että oot herkkä ja kiltti ihminen, rakastunut ja unohtanut miettiä, että jotakin voi satuttaa rakastuessaan. Mies on tehnyt tosi väärin sua kohtaan päästäessään tilanteen noin pitkälle, ilman tositarkoitusta. Ja toimiessaan julmasti, kun jätti kylmästi, teki lisää vääryyksiä. Fiksumies olisi hoitanut asiat kunnollisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli varatun miehen kanssa ensin vuosien ystävyys, joka merkitsi minulle todella paljon. Olen itsekin varattu, mutta miehen kanssa ei ole pitkiin aikoihin mennyt kovin hyvin ja koin saavani toiselta mieheltä osakseni ainutlaatuista ymmärrystä. 

Sitten eräässä sopivassa tilanteessa, ehkä enemmän minun aloitteestani tilanne välillämme yhtäkkiä ajautui rakkaussuhteen suuntaan. Mies lämpeni nopeasti ja kertoi todella rakastuneensa minuun ja olevansa vaimonsa kanssa hyvin tunneköyhässä ja etäisessä suhteessa. Mies sanoi haluavansa minut. Olin onneni kukkuloilla, todella rakastunut ja valmis jättämään kaiken entisen taakseni. Kerroin asian myös aviomiehelleni. 

Emme kuitenkaan ehtineet montakaan kertaa tavata näissä uusissa merkeissä, kun miehelle yhtäkkiä tuli kauhea morkkis ja hän koki yllättäen pakottavaa tarvetta kertoa kaiken vaimolleen. Niin hän tekikin ja siitäkös myrsky nousi. Vaimo hillui ja uhkasi avioerolla, takana 20-vuotinen liitto ja monta lasta. 

Ja niinpä yhtä nopeasti, kuin oli minuun lämmennyt, mies hylkäsi minut, totaalisesti ja yhtään epäröimättä. Hän kertoi minulle itse asiassa rakastavansa ja kunnioittavansa vaimoaan "yli kaiken".  Vaimolleen hän taas selitti, että olin hänet härskisti iskenyt. Samalla hän lopetti kaiken kanssakäymisen minun suuntaani kuin veitsellä leikaten, ei halunnut olla missään tekemisissä kanssani. Kun yritin aivan järkyttyneenä saada häntä jotenkin käsittelemään traumaattista tilannetta kanssani, hän uhkasi minua jopa lähestymiskiellon hankkimisella. Nopeasti tajusin, että minulla ei ollut enää mitään väylää hänen suuntaansa.

En varmaan tule koskaan tajuamaan, kuinka kyseinen mies saattoi kohdella minua noin törkeästi. Meillä oli kuitenkin takana pitkä luottamuksellinen ystävyyskin, jossa oltiin aina toimittu kunnioittavasti ja hienotunteisesti. Siitä syntynyt arvostus oli yksi suuri syy, miksi mieheen niin kovasti rakastuinkin.

Oma aviomieheni on rauhallista sorttia ja vaikka hän todella paljon yllättyikin pettämisestäni, hän antoi meille kuitenkin vielä mahdollisuuden. Niinpä yritämme yhdessä, mutta täytyy myöntää, että todella vaikeaa on ollut. Pelkään, että näiden asioiden seurauksena etäännymme lopullisesti toisistamme. Sitä ongelmaa kun ollut aiemminkin, ollaan elelty aika lailla molemmat omaa elämäämme ilman juurikaan yhteisiä intressejä.

Ihastuksellani taas näyttää menevän vaimonsa kanssa tosi hyvin. En tiedä, onko mukana esittämistä kriisistä johtuen, mutta olen kuullut, että hyvin rakastuneen oloisia ollaan siellä suunnalla ja paljon tehdään asioita yhdessä.

Itselleni jäi tyhjä ja surullinen olo koko jutusta ja luottamukseni ihmissuhteisiin sai pahan kolauksen. Mahdotonta ymmärtää, että juuri se ihminen kohteli minua noin ja ilmeisesti myös vedätti aikamoisesti antamalla elämästään ihan väärän kuvan. Vedätti loppupeleissä varmaan sekä vaimoaan että minua. 

Sun pitää mennä puhumaan ammatti ihmisen kanssa. Tuommoinen hylkääminen ja huijaaminen voi aiheuttaa trauman. Vaimo on aivan hyvin voinut laittaa sanat miehen suuhun. Vaimoilla on näissä keisseissä järeämmät aseet.

Kiitos neuvosta, olen käynytkin. Olen ollut niin rikki, etten olisi selvinnyt ilman apua.

Mutta ihan itse se mies viestitteli, ettei halua olla kanssani missään yhteyksissä ja etten merkitse hänelle mitään sen enempää. Ja että vaimo on elämänsä rakkaus. Olisi hän voinut halutessaan olla ystävällisempikin, kun kuitenkin viestintä oli meidän kahden välistä.

Et voi olla varma. Ystäväni sai salarakkaalta kauhean ääniviestin, selvisi, että vaimo oli kirjoittanut viestin paperille ja pakottanut miehen lukemaan sen. Myöhemmin mies oli soittanut ja pyytänyt anteeksi.

No en voi tietenkään olla ihan varma, mitä heidän välillään on tapahtunut. Anteeksipyyntöjä ei kuitenkaan ole kuulunut. Hänellä olisi helposti sauma pahoitella minulle vaimon tietämättä, jos sen haluaisi tehdä.

Mies on itsevarma ja rohkea tyyppi, jopa vähän yli-sellainen, erittäin kuvia kumartelematon ja se on yksi asia mikä minua on hänessä aina kiehtonut. Hän on myös vaativassa työssä, aika korkeassa asemassa ja vaikka on minusta tosi fiksu, niin ei kuitenkaan mikään kiltti. Uskaltaa kyllä sanoa mielipiteensä.

En siis usko, että häntä pidettäisiin avioliitossa millään uhkailuilla. Kyllä minä ajattelen, että ei hän oikeasti minusta välittänyt, vaikka sellaista sanoi. Tai sitten välitti hetken ja se meni tosi nopeasti ohi.

Kyllä päällimmäisenä on aika huijattu ja hyväksikäytettykin olo. Ja jotenkin epätodellinen. Luulin tuntevani sen ihmisen.

Hyväksikäytetty on päällimmäinen tunne minullakin. Julmaa katkaista välit ja jättää toinen vaille mitään kunnon selitystä tuollaisessa tilanteessa. Kannattaa kuitenkin yrittää selvittää välit sen miehen kanssa. On raskasta elää ilman selvyyttä. En saanut koskaan selitystä ja se kalvaa mieltäni. Mies vaikutti aidosti rakastavan minua ja oli tosi herkkä tyyppi. Ikävöi ja itki aika paljon ja osoitti lämmintä ja hellää rakkautta. Siksi hänen välinpitämättömyys ja julmuus oli shokki minulle.

Mitä sulle tapahtui?

Uskoin rakastamaani ihmistä, roikuin salasuhteessa 1.5 vuotta. Mies jäi kiinni vaimolleen, aikoi jättää tämän, mutta yhtäkkiä katkaisi välit minuun ja jäi avioliittoonsa. Valehteli vaimolleen ihan kaikesta. Uhriutui, teki minusta pahan viettelijän ja itsestään uhrin. Vaikka hän oli se joka saneli kaikki säännöt suhteessamme ja teki aloituksen , kun ystävyys muuttui fyysiseksi suhteeksi. Minua on uhkailtu vaikka miten. En uskalla enään edes yrittää saada mitään vastauksia. Joudun pitämään kaiken sisälläni.

Sitä niittää, mitä kylvää. Elämä on valintoja, millaiseksi sen itse luo. Ota vastuu valinnoistasi ja lopeta ruikuttaminen

Kiitos myötätunnosta. Olet varmaan kokenut saman, kun ymmärrät noinkin hyvin.

Pakko myöntää, että olen tehnyt viisaampia valintoja, enkä ole varattuihin sekaantunut, vaikka tyrkyllä olisi ollut useampikin. Kun olen edelleen sitä mieltä, että sitä niitän, mitä kylvän. 

On ihan eriasia kieltäytyä tunteettomana jostain tyrkystä, kun rakastamastaan miehestä, jonka kanssa olet tuntenut kauan ja taistellut yhdessä tunteita vastaan.

Nyt kyllä elät jossain pilvilinnassa. Syytät pahasta olostasi koko ajan jotain muuta. Realistinen totuus on, että mies ei ole taistellut mitään tunteitaan vastaan, vaan ottanut seksin vastaan, kuten itse kerroit, että oikein hakeutumalla hakeuduit miestä lähemmäs ja lähemmäs, että saat hänet. Mies ajatteli, että ottaa, kun toinen suorastaan tyrkyttää. Mutta jos todella olisi rakastanut sinua, olisi eronnut. Joten ei rakastanut. Piti hauskaa ja kun kerroit eroavasi omasta miehestäsi, tuli paniikki ja tunnusti vaimolleen, koska tiesi, että tulet kuitenkin kotiovelle itkemään ja käräyttämään.

Minä tässä olen vuoden aikana kuunnellut pari myös todella surkeaa tarinaa tutuiltani, jotka ovat itkeneet ja antaneet anteeksi, vaikka toinen ei ole edes pyytänyt ja on kohdellut tosi paskasti. Mutta se kuvitelma, että minä voin muuttaa toisen ja olen toiselle se tärkein ja kyllä se vielä joku päivä ymmärtää. Vaikka heille kuinka rumasti sanoisi, niin he silti etsivät vaikka mitä muita syitä siihen, kuin uskaltaisivat tunnustaa, että toinen käytti vain hyväkseen.

Antaa olla. Olet tehnyt miestäsikin kohtaan tosi paskasti ja ihmettelen, että jaksaa katsoa sinua, kun muka yrität liittoa uudestaan ja kuitenkin voliset toisen miehen perään, joka käytti sinua vain hyväkseen.

Näit miehessä sen, mitä halusit nähdä. Et sitä, mitä hän on.

Nyt sä sekoitit mut tuohon toiseen tarinaan :) Antaapa olla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli varatun miehen kanssa ensin vuosien ystävyys, joka merkitsi minulle todella paljon. Olen itsekin varattu, mutta miehen kanssa ei ole pitkiin aikoihin mennyt kovin hyvin ja koin saavani toiselta mieheltä osakseni ainutlaatuista ymmärrystä. 

Sitten eräässä sopivassa tilanteessa, ehkä enemmän minun aloitteestani tilanne välillämme yhtäkkiä ajautui rakkaussuhteen suuntaan. Mies lämpeni nopeasti ja kertoi todella rakastuneensa minuun ja olevansa vaimonsa kanssa hyvin tunneköyhässä ja etäisessä suhteessa. Mies sanoi haluavansa minut. Olin onneni kukkuloilla, todella rakastunut ja valmis jättämään kaiken entisen taakseni. Kerroin asian myös aviomiehelleni. 

Emme kuitenkaan ehtineet montakaan kertaa tavata näissä uusissa merkeissä, kun miehelle yhtäkkiä tuli kauhea morkkis ja hän koki yllättäen pakottavaa tarvetta kertoa kaiken vaimolleen. Niin hän tekikin ja siitäkös myrsky nousi. Vaimo hillui ja uhkasi avioerolla, takana 20-vuotinen liitto ja monta lasta. 

Ja niinpä yhtä nopeasti, kuin oli minuun lämmennyt, mies hylkäsi minut, totaalisesti ja yhtään epäröimättä. Hän kertoi minulle itse asiassa rakastavansa ja kunnioittavansa vaimoaan "yli kaiken".  Vaimolleen hän taas selitti, että olin hänet härskisti iskenyt. Samalla hän lopetti kaiken kanssakäymisen minun suuntaani kuin veitsellä leikaten, ei halunnut olla missään tekemisissä kanssani. Kun yritin aivan järkyttyneenä saada häntä jotenkin käsittelemään traumaattista tilannetta kanssani, hän uhkasi minua jopa lähestymiskiellon hankkimisella. Nopeasti tajusin, että minulla ei ollut enää mitään väylää hänen suuntaansa.

En varmaan tule koskaan tajuamaan, kuinka kyseinen mies saattoi kohdella minua noin törkeästi. Meillä oli kuitenkin takana pitkä luottamuksellinen ystävyyskin, jossa oltiin aina toimittu kunnioittavasti ja hienotunteisesti. Siitä syntynyt arvostus oli yksi suuri syy, miksi mieheen niin kovasti rakastuinkin.

Oma aviomieheni on rauhallista sorttia ja vaikka hän todella paljon yllättyikin pettämisestäni, hän antoi meille kuitenkin vielä mahdollisuuden. Niinpä yritämme yhdessä, mutta täytyy myöntää, että todella vaikeaa on ollut. Pelkään, että näiden asioiden seurauksena etäännymme lopullisesti toisistamme. Sitä ongelmaa kun ollut aiemminkin, ollaan elelty aika lailla molemmat omaa elämäämme ilman juurikaan yhteisiä intressejä.

Ihastuksellani taas näyttää menevän vaimonsa kanssa tosi hyvin. En tiedä, onko mukana esittämistä kriisistä johtuen, mutta olen kuullut, että hyvin rakastuneen oloisia ollaan siellä suunnalla ja paljon tehdään asioita yhdessä.

Itselleni jäi tyhjä ja surullinen olo koko jutusta ja luottamukseni ihmissuhteisiin sai pahan kolauksen. Mahdotonta ymmärtää, että juuri se ihminen kohteli minua noin ja ilmeisesti myös vedätti aikamoisesti antamalla elämästään ihan väärän kuvan. Vedätti loppupeleissä varmaan sekä vaimoaan että minua. 

Sun pitää mennä puhumaan ammatti ihmisen kanssa. Tuommoinen hylkääminen ja huijaaminen voi aiheuttaa trauman. Vaimo on aivan hyvin voinut laittaa sanat miehen suuhun. Vaimoilla on näissä keisseissä järeämmät aseet.

Kiitos neuvosta, olen käynytkin. Olen ollut niin rikki, etten olisi selvinnyt ilman apua.

Mutta ihan itse se mies viestitteli, ettei halua olla kanssani missään yhteyksissä ja etten merkitse hänelle mitään sen enempää. Ja että vaimo on elämänsä rakkaus. Olisi hän voinut halutessaan olla ystävällisempikin, kun kuitenkin viestintä oli meidän kahden välistä.

Et voi olla varma. Ystäväni sai salarakkaalta kauhean ääniviestin, selvisi, että vaimo oli kirjoittanut viestin paperille ja pakottanut miehen lukemaan sen. Myöhemmin mies oli soittanut ja pyytänyt anteeksi.

No en voi tietenkään olla ihan varma, mitä heidän välillään on tapahtunut. Anteeksipyyntöjä ei kuitenkaan ole kuulunut. Hänellä olisi helposti sauma pahoitella minulle vaimon tietämättä, jos sen haluaisi tehdä.

Mies on itsevarma ja rohkea tyyppi, jopa vähän yli-sellainen, erittäin kuvia kumartelematon ja se on yksi asia mikä minua on hänessä aina kiehtonut. Hän on myös vaativassa työssä, aika korkeassa asemassa ja vaikka on minusta tosi fiksu, niin ei kuitenkaan mikään kiltti. Uskaltaa kyllä sanoa mielipiteensä.

En siis usko, että häntä pidettäisiin avioliitossa millään uhkailuilla. Kyllä minä ajattelen, että ei hän oikeasti minusta välittänyt, vaikka sellaista sanoi. Tai sitten välitti hetken ja se meni tosi nopeasti ohi.

Kyllä päällimmäisenä on aika huijattu ja hyväksikäytettykin olo. Ja jotenkin epätodellinen. Luulin tuntevani sen ihmisen.

Hyväksikäytetty on päällimmäinen tunne minullakin. Julmaa katkaista välit ja jättää toinen vaille mitään kunnon selitystä tuollaisessa tilanteessa. Kannattaa kuitenkin yrittää selvittää välit sen miehen kanssa. On raskasta elää ilman selvyyttä. En saanut koskaan selitystä ja se kalvaa mieltäni. Mies vaikutti aidosti rakastavan minua ja oli tosi herkkä tyyppi. Ikävöi ja itki aika paljon ja osoitti lämmintä ja hellää rakkautta. Siksi hänen välinpitämättömyys ja julmuus oli shokki minulle.

Mitä sulle tapahtui?

Uskoin rakastamaani ihmistä, roikuin salasuhteessa 1.5 vuotta. Mies jäi kiinni vaimolleen, aikoi jättää tämän, mutta yhtäkkiä katkaisi välit minuun ja jäi avioliittoonsa. Valehteli vaimolleen ihan kaikesta. Uhriutui, teki minusta pahan viettelijän ja itsestään uhrin. Vaikka hän oli se joka saneli kaikki säännöt suhteessamme ja teki aloituksen , kun ystävyys muuttui fyysiseksi suhteeksi. Minua on uhkailtu vaikka miten. En uskalla enään edes yrittää saada mitään vastauksia. Joudun pitämään kaiken sisälläni.

Sitä niittää, mitä kylvää. Elämä on valintoja, millaiseksi sen itse luo. Ota vastuu valinnoistasi ja lopeta ruikuttaminen

Kiitos myötätunnosta. Olet varmaan kokenut saman, kun ymmärrät noinkin hyvin.

Pakko myöntää, että olen tehnyt viisaampia valintoja, enkä ole varattuihin sekaantunut, vaikka tyrkyllä olisi ollut useampikin. Kun olen edelleen sitä mieltä, että sitä niitän, mitä kylvän. 

On ihan eriasia kieltäytyä tunteettomana jostain tyrkystä, kun rakastamastaan miehestä, jonka kanssa olet tuntenut kauan ja taistellut yhdessä tunteita vastaan.

Nyt kyllä elät jossain pilvilinnassa. Syytät pahasta olostasi koko ajan jotain muuta. Realistinen totuus on, että mies ei ole taistellut mitään tunteitaan vastaan, vaan ottanut seksin vastaan, kuten itse kerroit, että oikein hakeutumalla hakeuduit miestä lähemmäs ja lähemmäs, että saat hänet. Mies ajatteli, että ottaa, kun toinen suorastaan tyrkyttää. Mutta jos todella olisi rakastanut sinua, olisi eronnut. Joten ei rakastanut. Piti hauskaa ja kun kerroit eroavasi omasta miehestäsi, tuli paniikki ja tunnusti vaimolleen, koska tiesi, että tulet kuitenkin kotiovelle itkemään ja käräyttämään.

Minä tässä olen vuoden aikana kuunnellut pari myös todella surkeaa tarinaa tutuiltani, jotka ovat itkeneet ja antaneet anteeksi, vaikka toinen ei ole edes pyytänyt ja on kohdellut tosi paskasti. Mutta se kuvitelma, että minä voin muuttaa toisen ja olen toiselle se tärkein ja kyllä se vielä joku päivä ymmärtää. Vaikka heille kuinka rumasti sanoisi, niin he silti etsivät vaikka mitä muita syitä siihen, kuin uskaltaisivat tunnustaa, että toinen käytti vain hyväkseen.

Antaa olla. Olet tehnyt miestäsikin kohtaan tosi paskasti ja ihmettelen, että jaksaa katsoa sinua, kun muka yrität liittoa uudestaan ja kuitenkin voliset toisen miehen perään, joka käytti sinua vain hyväkseen.

Näit miehessä sen, mitä halusit nähdä. Et sitä, mitä hän on.

Tässä menee nyt näköjään useamman kirjoittajan jutut sekaisin. Minä, joka kirjoitin tuon tarinan, johon viittaat, en kirjoittanut yllä olevaa kirjoitusta, jota taas lainaat ja kommentoit. 

Minut tunnistaa siitäkin, että en yhtään puolustele itseäni. Ymmärrän, että tällaiset teot tuomitaan. Niin minäki  tekisin, etenkin, jos en olisi itse ollut siinä suunnattoman vaikeassa ja ristiriitaisessa tilanteessa.

Ennen kuin alkaa vaahdota yli, vois lukea tekstin. Jos pelkkä sana toinen nainen saa sarvet päähän ja silmät punoittamaan, niin huh huh..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli varatun miehen kanssa ensin vuosien ystävyys, joka merkitsi minulle todella paljon. Olen itsekin varattu, mutta miehen kanssa ei ole pitkiin aikoihin mennyt kovin hyvin ja koin saavani toiselta mieheltä osakseni ainutlaatuista ymmärrystä. 

Sitten eräässä sopivassa tilanteessa, ehkä enemmän minun aloitteestani tilanne välillämme yhtäkkiä ajautui rakkaussuhteen suuntaan. Mies lämpeni nopeasti ja kertoi todella rakastuneensa minuun ja olevansa vaimonsa kanssa hyvin tunneköyhässä ja etäisessä suhteessa. Mies sanoi haluavansa minut. Olin onneni kukkuloilla, todella rakastunut ja valmis jättämään kaiken entisen taakseni. Kerroin asian myös aviomiehelleni. 

Emme kuitenkaan ehtineet montakaan kertaa tavata näissä uusissa merkeissä, kun miehelle yhtäkkiä tuli kauhea morkkis ja hän koki yllättäen pakottavaa tarvetta kertoa kaiken vaimolleen. Niin hän tekikin ja siitäkös myrsky nousi. Vaimo hillui ja uhkasi avioerolla, takana 20-vuotinen liitto ja monta lasta. 

Ja niinpä yhtä nopeasti, kuin oli minuun lämmennyt, mies hylkäsi minut, totaalisesti ja yhtään epäröimättä. Hän kertoi minulle itse asiassa rakastavansa ja kunnioittavansa vaimoaan "yli kaiken".  Vaimolleen hän taas selitti, että olin hänet härskisti iskenyt. Samalla hän lopetti kaiken kanssakäymisen minun suuntaani kuin veitsellä leikaten, ei halunnut olla missään tekemisissä kanssani. Kun yritin aivan järkyttyneenä saada häntä jotenkin käsittelemään traumaattista tilannetta kanssani, hän uhkasi minua jopa lähestymiskiellon hankkimisella. Nopeasti tajusin, että minulla ei ollut enää mitään väylää hänen suuntaansa.

En varmaan tule koskaan tajuamaan, kuinka kyseinen mies saattoi kohdella minua noin törkeästi. Meillä oli kuitenkin takana pitkä luottamuksellinen ystävyyskin, jossa oltiin aina toimittu kunnioittavasti ja hienotunteisesti. Siitä syntynyt arvostus oli yksi suuri syy, miksi mieheen niin kovasti rakastuinkin.

Oma aviomieheni on rauhallista sorttia ja vaikka hän todella paljon yllättyikin pettämisestäni, hän antoi meille kuitenkin vielä mahdollisuuden. Niinpä yritämme yhdessä, mutta täytyy myöntää, että todella vaikeaa on ollut. Pelkään, että näiden asioiden seurauksena etäännymme lopullisesti toisistamme. Sitä ongelmaa kun ollut aiemminkin, ollaan elelty aika lailla molemmat omaa elämäämme ilman juurikaan yhteisiä intressejä.

Ihastuksellani taas näyttää menevän vaimonsa kanssa tosi hyvin. En tiedä, onko mukana esittämistä kriisistä johtuen, mutta olen kuullut, että hyvin rakastuneen oloisia ollaan siellä suunnalla ja paljon tehdään asioita yhdessä.

Itselleni jäi tyhjä ja surullinen olo koko jutusta ja luottamukseni ihmissuhteisiin sai pahan kolauksen. Mahdotonta ymmärtää, että juuri se ihminen kohteli minua noin ja ilmeisesti myös vedätti aikamoisesti antamalla elämästään ihan väärän kuvan. Vedätti loppupeleissä varmaan sekä vaimoaan että minua. 

Kuin meidän "kolmiossa". Sillä erotuksella, että tuo nainen ei kertonut omalle miehelleen.

Mies lopetti kaiken yhteydenpidon naiseen kiinnijäätyään, vaikka pyysin häntä keskustelemaan asiat läpi. Olisin halunnut, että asia puidaan puhki ja voi jäädä taakse. Mies ei halua olla missään tekemisissä naisen kanssa. Sanoo tätä itsekkääksi juonijaksi, joka käänsi omaksi edukseen sen että hän avautui meidän parisuhdeongelmista. Sitä tuskin voi kiistääkään. Mies peitteli totuutta kunnes se paljastui eikä ollut mikään viaton itsekään, nainen oli itsekäs ja juonikas eikä se totuus mihinkään muutu.  Mies avautui meidän ongelmista vieläpä minun "luvallani". Uskoin, että ystävyys oli aidosti ystävyyspohjalla. En tiennyt että nainen oli ollut rakastunut jo pitkään. En olisi koskaan hänestä uskonut. Kunnollinen perheenäiti ja vielä uskossakin.

Noihin vahvennettuihin kohtiin haluaisin sanoa:

Meillä menee hyvin. Kipeää on, eikä päivää ilman kyyneliä tai tuskallista vihlaisua, mutta myös kaiken hajoamisen herkkyys on tullut tiedostettua. Se, että todella tahdotaan tätä. Tehdään paljon yhdessä. Emme esitä kenellekään mitään, vaan haluamme pitää välisemme yhteyden kunnossa. Jos jotain, niin mies oppi että nainen ilahtuu huomiosta ja sitä minäkin nyt saan ensimmäistä kertaa vuosiin. Tuo nainen valitteli velvollisuuksiaan koska halusi luoda itsestään aikaansaavaa kuvaa, mutta onnistui samalla avaamaan miehen silmät sille miten paljon minä olen tehnyt perheemme eteen. Nyt mies ensimmäistä kertaa elämässä näkee, miten paljon arjessa on työtä ja hoitaa lasten menoja ja muuta. Tänään viimeksi hän sanoi, miten paljon arvostaa sitä että hoidin kodin niinä vuosina kun hänellä oli ura nosteessa ja tekee sen nyt mielellään vuorostaan. Hän katuu. Hän on muuttanut ajankäyttöään paljon perhekeskeisemmäksi.

Luottamus on saanut täälläkin kolauksen eikä varmasti palaudu koskaan. Sinä naisena olet tehnyt itse valinnan, että olet epärehellinen. Kannat siitä seurauksia. Minä kannan niitä seurauksia, vaikka olen ollut täysin rehellinen. En koskaan voi luottaa siihen, että oma rehellisyys maan perii, koska se ei olekaan vain minusta kiinni miten käy. Maailmassa on kaltaisiasi ihmisiä, jotka ovat valmiita rikkomaan koteja, ihan meidän lähipiirissä. Se on puistattava ajatus enkä tiedä miten varoittaisin siitä lapsiani ilman että kuulostan katkeralta.

Hoidetaan silti itseämme. Kun tiedostamme virheet, voimme muuttaa käyttäytymistämme.

Olet varmasti monella tavalla oikeassa. 

Mutta olenhan minäkin tavallani ollut rehellinen, kun kerroin miehelleni. Vaikka sitä jälkikäteen olenkin vähän harmitellut.

Mutta olen elänyt vuosikaudet liitossa, jossa on etäinen tunnelma ja ihastukseni vaan oli niin vastustatamaton houkutus. Tiedän, ettei se ollut sivullisia ajatellen oikein, mutta toisaalta koin, että kyseessä oli "elämää suurempi rakkaustarina" enkä osannut pakittaa. Päinvastoin, pyrin kaikin tavoin tuota miestä kohti ja koin, että en muuta voinut. Järki sumeni ja kaikki muukin, oli vain se yksi ihminen. 

En yhtään puolustele, mutta yritän jotain selittää.

Olen pahoillani puolestasi ja ymmärrän, että inhoat lukea tarinani. Mutta minä taas sain vähän lohtua sinun kirjoituksestasi, sillä aviomieheni on meidän tapauksessa sinun asemassasi ja ehkä mekin voimme tästä vielä selvitä. Mutta varmasti paljon on rikki ja paljon kyyneleitä edessä päinkin. Pitkä matka.

Älä huomioi noita syyttäviä viestejä. Susta saa käsityksen, että oot herkkä ja kiltti ihminen, rakastunut ja unohtanut miettiä, että jotakin voi satuttaa rakastuessaan. Mies on tehnyt tosi väärin sua kohtaan päästäessään tilanteen noin pitkälle, ilman tositarkoitusta. Ja toimiessaan julmasti, kun jätti kylmästi, teki lisää vääryyksiä. Fiksumies olisi hoitanut asiat kunnollisesti.

Näinkin se on. Mutta en minä itseänikään puolustelisi, täytyyhän aikuisen ihmisen tajuta kun tuollaiseen peliin lähtee, että siinä on riskinsä. Vaikka sellaiset, mitkä minun kohdallani realisoituivat. Eli että mies ei ollutkaan ihan samalla levelillä kanssani.

Surullista kaiken kaikkiaan ja äärimmäisen raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse petetty osapuoli, joka jatkoi miehensä kanssa yhdessä kaiken painajaisen paljastuttua. Kaikesta on aikaa jo vuosia ja olemme saaneet asiamme kuntoon. Mietin aiemmin todella paljon toisen naisen toimintaa ja ajatuksenkulkua. En tuntenut häntä sen kummemmin, mutta tietynlainen mielikuva hänestä syntyi niiden tiedonrippusten kautta mitä mieheni kertoi. Lapseton, nelikymppiseksi saakka muutamien vuosien suhteita aina jollakin tavalla "väärien" miesten kanssa= arvaamaton ja äkkipikainen/kohtelee huonosti/alkoholisti/varattu. Kaikissa jotakin sellaista minkä takia suhde on tuhoon tuomittu. Omasta puolisostani hän sai kumppaniksi ns. "kunnon" miehen, jonka kanssa tunsi itsensä hyväksytyksi ja turvalliseksi ja jota halusi kovasti miellyttää (mielistellä?)ja hemmotella. Minä näen kaikessa tässä epävarman ja epätoivoisen ihmisen, joka ei tajua toistavansa samaa kaavaa.

Mitkä olisivat olleet uuden suhteen onnistumismahdollisuudet? Suhde, jonka alku perustui epärehellisyyteen ja huijaamiseen. Osapuolina rakkaudessa pettynyt nainen ja oman puolisonsa kanssa kommunikaatio-ongelmainen mies. Miehen avioeron takia syntynyt uusperhekuvio. Eikä vähäisimpänä petetty ja loukattu miehen ex-puoliso. 

Pettämisessä ei ole mitään hyvää ja kunniakasta. Se aiheuttaa tuskaa ja rikkoo ihmisiä. Jos suhteessa on ongelmia eikä niitä saada ratkaistua, erotaan ensin ja sen jälkeen aletaan suhteeseen uuden ihmisen kanssa. Entinen ero on hyvä selvittää oman pään sisällä, jotta on valmis rakentamaan uutta ja parempaa eikä toista omia virheitään.

Minä näen tässä edelleenkin katkeran naisen kirjoituksen, joka haluaa maalata toisesta naisesta tasapainottoman kuvan. Sillähän on ollut vaan jotain pätkäsuhteita epämääräisten miesten kanssa ja eihän sillä ole herranjestas lapsiakaan! ja en ole toinen nainen, mutta välillä ihmetyttää millaisissa tynnyreissä ihmiset elää, eivätkä ymmärrä, että ihmisillä on erilaiset elämät ja saattavat olla ihan normaaleja ihmisiä, vaikka ovatkin hairahtuneet "kunnon" mieheen. Ei se nyt välttämättä tarkoita, että on epävarma ja epätoivoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli varatun miehen kanssa ensin vuosien ystävyys, joka merkitsi minulle todella paljon. Olen itsekin varattu, mutta miehen kanssa ei ole pitkiin aikoihin mennyt kovin hyvin ja koin saavani toiselta mieheltä osakseni ainutlaatuista ymmärrystä. 

Sitten eräässä sopivassa tilanteessa, ehkä enemmän minun aloitteestani tilanne välillämme yhtäkkiä ajautui rakkaussuhteen suuntaan. Mies lämpeni nopeasti ja kertoi todella rakastuneensa minuun ja olevansa vaimonsa kanssa hyvin tunneköyhässä ja etäisessä suhteessa. Mies sanoi haluavansa minut. Olin onneni kukkuloilla, todella rakastunut ja valmis jättämään kaiken entisen taakseni. Kerroin asian myös aviomiehelleni. 

Emme kuitenkaan ehtineet montakaan kertaa tavata näissä uusissa merkeissä, kun miehelle yhtäkkiä tuli kauhea morkkis ja hän koki yllättäen pakottavaa tarvetta kertoa kaiken vaimolleen. Niin hän tekikin ja siitäkös myrsky nousi. Vaimo hillui ja uhkasi avioerolla, takana 20-vuotinen liitto ja monta lasta. 

Ja niinpä yhtä nopeasti, kuin oli minuun lämmennyt, mies hylkäsi minut, totaalisesti ja yhtään epäröimättä. Hän kertoi minulle itse asiassa rakastavansa ja kunnioittavansa vaimoaan "yli kaiken".  Vaimolleen hän taas selitti, että olin hänet härskisti iskenyt. Samalla hän lopetti kaiken kanssakäymisen minun suuntaani kuin veitsellä leikaten, ei halunnut olla missään tekemisissä kanssani. Kun yritin aivan järkyttyneenä saada häntä jotenkin käsittelemään traumaattista tilannetta kanssani, hän uhkasi minua jopa lähestymiskiellon hankkimisella. Nopeasti tajusin, että minulla ei ollut enää mitään väylää hänen suuntaansa.

En varmaan tule koskaan tajuamaan, kuinka kyseinen mies saattoi kohdella minua noin törkeästi. Meillä oli kuitenkin takana pitkä luottamuksellinen ystävyyskin, jossa oltiin aina toimittu kunnioittavasti ja hienotunteisesti. Siitä syntynyt arvostus oli yksi suuri syy, miksi mieheen niin kovasti rakastuinkin.

Oma aviomieheni on rauhallista sorttia ja vaikka hän todella paljon yllättyikin pettämisestäni, hän antoi meille kuitenkin vielä mahdollisuuden. Niinpä yritämme yhdessä, mutta täytyy myöntää, että todella vaikeaa on ollut. Pelkään, että näiden asioiden seurauksena etäännymme lopullisesti toisistamme. Sitä ongelmaa kun ollut aiemminkin, ollaan elelty aika lailla molemmat omaa elämäämme ilman juurikaan yhteisiä intressejä.

Ihastuksellani taas näyttää menevän vaimonsa kanssa tosi hyvin. En tiedä, onko mukana esittämistä kriisistä johtuen, mutta olen kuullut, että hyvin rakastuneen oloisia ollaan siellä suunnalla ja paljon tehdään asioita yhdessä.

Itselleni jäi tyhjä ja surullinen olo koko jutusta ja luottamukseni ihmissuhteisiin sai pahan kolauksen. Mahdotonta ymmärtää, että juuri se ihminen kohteli minua noin ja ilmeisesti myös vedätti aikamoisesti antamalla elämästään ihan väärän kuvan. Vedätti loppupeleissä varmaan sekä vaimoaan että minua. 

Sun pitää mennä puhumaan ammatti ihmisen kanssa. Tuommoinen hylkääminen ja huijaaminen voi aiheuttaa trauman. Vaimo on aivan hyvin voinut laittaa sanat miehen suuhun. Vaimoilla on näissä keisseissä järeämmät aseet.

Kiitos neuvosta, olen käynytkin. Olen ollut niin rikki, etten olisi selvinnyt ilman apua.

Mutta ihan itse se mies viestitteli, ettei halua olla kanssani missään yhteyksissä ja etten merkitse hänelle mitään sen enempää. Ja että vaimo on elämänsä rakkaus. Olisi hän voinut halutessaan olla ystävällisempikin, kun kuitenkin viestintä oli meidän kahden välistä.

Et voi olla varma. Ystäväni sai salarakkaalta kauhean ääniviestin, selvisi, että vaimo oli kirjoittanut viestin paperille ja pakottanut miehen lukemaan sen. Myöhemmin mies oli soittanut ja pyytänyt anteeksi.

No en voi tietenkään olla ihan varma, mitä heidän välillään on tapahtunut. Anteeksipyyntöjä ei kuitenkaan ole kuulunut. Hänellä olisi helposti sauma pahoitella minulle vaimon tietämättä, jos sen haluaisi tehdä.

Mies on itsevarma ja rohkea tyyppi, jopa vähän yli-sellainen, erittäin kuvia kumartelematon ja se on yksi asia mikä minua on hänessä aina kiehtonut. Hän on myös vaativassa työssä, aika korkeassa asemassa ja vaikka on minusta tosi fiksu, niin ei kuitenkaan mikään kiltti. Uskaltaa kyllä sanoa mielipiteensä.

En siis usko, että häntä pidettäisiin avioliitossa millään uhkailuilla. Kyllä minä ajattelen, että ei hän oikeasti minusta välittänyt, vaikka sellaista sanoi. Tai sitten välitti hetken ja se meni tosi nopeasti ohi.

Kyllä päällimmäisenä on aika huijattu ja hyväksikäytettykin olo. Ja jotenkin epätodellinen. Luulin tuntevani sen ihmisen.

Hyväksikäytetty on päällimmäinen tunne minullakin. Julmaa katkaista välit ja jättää toinen vaille mitään kunnon selitystä tuollaisessa tilanteessa. Kannattaa kuitenkin yrittää selvittää välit sen miehen kanssa. On raskasta elää ilman selvyyttä. En saanut koskaan selitystä ja se kalvaa mieltäni. Mies vaikutti aidosti rakastavan minua ja oli tosi herkkä tyyppi. Ikävöi ja itki aika paljon ja osoitti lämmintä ja hellää rakkautta. Siksi hänen välinpitämättömyys ja julmuus oli shokki minulle.

Mitä sulle tapahtui?

Uskoin rakastamaani ihmistä, roikuin salasuhteessa 1.5 vuotta. Mies jäi kiinni vaimolleen, aikoi jättää tämän, mutta yhtäkkiä katkaisi välit minuun ja jäi avioliittoonsa. Valehteli vaimolleen ihan kaikesta. Uhriutui, teki minusta pahan viettelijän ja itsestään uhrin. Vaikka hän oli se joka saneli kaikki säännöt suhteessamme ja teki aloituksen , kun ystävyys muuttui fyysiseksi suhteeksi. Minua on uhkailtu vaikka miten. En uskalla enään edes yrittää saada mitään vastauksia. Joudun pitämään kaiken sisälläni.

Sitä niittää, mitä kylvää. Elämä on valintoja, millaiseksi sen itse luo. Ota vastuu valinnoistasi ja lopeta ruikuttaminen

Kiitos myötätunnosta. Olet varmaan kokenut saman, kun ymmärrät noinkin hyvin.

Pakko myöntää, että olen tehnyt viisaampia valintoja, enkä ole varattuihin sekaantunut, vaikka tyrkyllä olisi ollut useampikin. Kun olen edelleen sitä mieltä, että sitä niitän, mitä kylvän. 

On ihan eriasia kieltäytyä tunteettomana jostain tyrkystä, kun rakastamastaan miehestä, jonka kanssa olet tuntenut kauan ja taistellut yhdessä tunteita vastaan.

Nyt kyllä elät jossain pilvilinnassa. Syytät pahasta olostasi koko ajan jotain muuta. Realistinen totuus on, että mies ei ole taistellut mitään tunteitaan vastaan, vaan ottanut seksin vastaan, kuten itse kerroit, että oikein hakeutumalla hakeuduit miestä lähemmäs ja lähemmäs, että saat hänet. Mies ajatteli, että ottaa, kun toinen suorastaan tyrkyttää. Mutta jos todella olisi rakastanut sinua, olisi eronnut. Joten ei rakastanut. Piti hauskaa ja kun kerroit eroavasi omasta miehestäsi, tuli paniikki ja tunnusti vaimolleen, koska tiesi, että tulet kuitenkin kotiovelle itkemään ja käräyttämään.

Minä tässä olen vuoden aikana kuunnellut pari myös todella surkeaa tarinaa tutuiltani, jotka ovat itkeneet ja antaneet anteeksi, vaikka toinen ei ole edes pyytänyt ja on kohdellut tosi paskasti. Mutta se kuvitelma, että minä voin muuttaa toisen ja olen toiselle se tärkein ja kyllä se vielä joku päivä ymmärtää. Vaikka heille kuinka rumasti sanoisi, niin he silti etsivät vaikka mitä muita syitä siihen, kuin uskaltaisivat tunnustaa, että toinen käytti vain hyväkseen.

Antaa olla. Olet tehnyt miestäsikin kohtaan tosi paskasti ja ihmettelen, että jaksaa katsoa sinua, kun muka yrität liittoa uudestaan ja kuitenkin voliset toisen miehen perään, joka käytti sinua vain hyväkseen.

Näit miehessä sen, mitä halusit nähdä. Et sitä, mitä hän on.

Tässä menee nyt näköjään useamman kirjoittajan jutut sekaisin. Minä, joka kirjoitin tuon tarinan, johon viittaat, en kirjoittanut yllä olevaa kirjoitusta, jota taas lainaat ja kommentoit. 

Minut tunnistaa siitäkin, että en yhtään puolustele itseäni. Ymmärrän, että tällaiset teot tuomitaan. Niin minäki  tekisin, etenkin, jos en olisi itse ollut siinä suunnattoman vaikeassa ja ristiriitaisessa tilanteessa.

ja minä olen se toinen, joka puolustaa itseään, koska aloin suhteeseen varatun kanssa, kun pitkän ystävyyden jälkeen rakastuttiin. Ja todellakaan ei heittäydytty, vaan pidettiin yhteyttä ja harkittiin. Kumpikin teki tietoisen valinnan. Minun avioliitto oli käytännössä ohi, mies oli se joka valehtelikin ja huijasi minut aloittamaan suhteen. Loppupeleissä ei hänellä ollutkaan aikomustakaan jättää vaimoaan. Tai yritti sitä, mutta vaimo veti villinkortin esiin. Mut, ihan sama. Ei kukaan usko, vaikka kuinka väittäisi, että en todellakaan valinnut rakastuvani varattuun, tai halunnut varatun rakastuvan minuun. Yritin lopettaa suhteen monta kertaa, mutta mies aneli jaksamaan. Pyysi odottamaan, että saa rohkeutta jättää vaimonsa.

Vierailija kirjoitti:

Jos se toinen on se Oikea, eikä silloin olisi kaikille osapuolille Oikein, että jättää ensi kumppaninsa ennen kuin ryhtyy suhteeseen. Miksi se vanha kumppani pidetään siellä varalla jos on varma, että se toinen on Oikea? Tätä en ymmärrä näissä yhtälössä. Vai eikö ollakaan ihan niinku varmoja onko se toinen Oikea vai ei?

Vanhaan suhteeseen saattaa liittyä yhteisiä, taloudellisia velvoitteita ja lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Minut mies huijasi rakastumaan. Sain tietää perheestä vasta lähes vuoden kuluttua. Eli petettyjä oli sekä vaimo että minä.

Otan osaa, kannatta olla valppaana, näitä huijareita on.

Sitä en todellakaan mitenkään ymmärrä miten joku rupeaa tieten tahtoen seurustelemaan varatun ihmisen kanssa. Oma päätös se on, ei sitä noin vaan rakastuta. Tämänhän pitäisi olla vähintäänkin itsestään selvä asia, että silloin tekee pahaa paitsi muille (etenkin pettäjän kumppanille ja hänen lapsille), myös itselle (kuka haluaa pettäjän, ei vaikuta kovin älykkäältä).

Miten nämä asiat voivat olla jotenkin epäselviä niin monelle ihmisille? (ja valitettavasti ilmeisesti enemmän naisille kuin miehille).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse petetty osapuoli, joka jatkoi miehensä kanssa yhdessä kaiken painajaisen paljastuttua. Kaikesta on aikaa jo vuosia ja olemme saaneet asiamme kuntoon. Mietin aiemmin todella paljon toisen naisen toimintaa ja ajatuksenkulkua. En tuntenut häntä sen kummemmin, mutta tietynlainen mielikuva hänestä syntyi niiden tiedonrippusten kautta mitä mieheni kertoi. Lapseton, nelikymppiseksi saakka muutamien vuosien suhteita aina jollakin tavalla "väärien" miesten kanssa= arvaamaton ja äkkipikainen/kohtelee huonosti/alkoholisti/varattu. Kaikissa jotakin sellaista minkä takia suhde on tuhoon tuomittu. Omasta puolisostani hän sai kumppaniksi ns. "kunnon" miehen, jonka kanssa tunsi itsensä hyväksytyksi ja turvalliseksi ja jota halusi kovasti miellyttää (mielistellä?)ja hemmotella. Minä näen kaikessa tässä epävarman ja epätoivoisen ihmisen, joka ei tajua toistavansa samaa kaavaa.

Mitkä olisivat olleet uuden suhteen onnistumismahdollisuudet? Suhde, jonka alku perustui epärehellisyyteen ja huijaamiseen. Osapuolina rakkaudessa pettynyt nainen ja oman puolisonsa kanssa kommunikaatio-ongelmainen mies. Miehen avioeron takia syntynyt uusperhekuvio. Eikä vähäisimpänä petetty ja loukattu miehen ex-puoliso. 

Pettämisessä ei ole mitään hyvää ja kunniakasta. Se aiheuttaa tuskaa ja rikkoo ihmisiä. Jos suhteessa on ongelmia eikä niitä saada ratkaistua, erotaan ensin ja sen jälkeen aletaan suhteeseen uuden ihmisen kanssa. Entinen ero on hyvä selvittää oman pään sisällä, jotta on valmis rakentamaan uutta ja parempaa eikä toista omia virheitään.

Minä näen tässä edelleenkin katkeran naisen kirjoituksen, joka haluaa maalata toisesta naisesta tasapainottoman kuvan. Sillähän on ollut vaan jotain pätkäsuhteita epämääräisten miesten kanssa ja eihän sillä ole herranjestas lapsiakaan! ja en ole toinen nainen, mutta välillä ihmetyttää millaisissa tynnyreissä ihmiset elää, eivätkä ymmärrä, että ihmisillä on erilaiset elämät ja saattavat olla ihan normaaleja ihmisiä, vaikka ovatkin hairahtuneet "kunnon" mieheen. Ei se nyt välttämättä tarkoita, että on epävarma ja epätoivoinen.

No minä taas olen se, jonka kirjoitusta yllä oleva nainen kommentoi. Ja jostain syystä ymmärrän häntä hyvinkin. Varsinkin nyt, kun olen paljon jutellut mieheni kanssa, jota itse petin, hänen tunteistaan. Petetyksi tuleminen on yksi elämän kauheimmista kokemuksista, sellainen, ettei siitä meinaa selvitä. On helppo tajuta, että ymmärrystä perheen ulkopuoliselle pettämisen osapuolelle ei heru. Tilanne on kaikille osapuolille hengissäselviämistaistelu.

Minäkin koen hirveätä syyllisyyttä aiheuttamastani kivusta. Tiedän tehneeni tosi pahasti, monta ihmistä kohtaan ja että siitä syystä täysin ansaitsen heidän vihansa. Ymmärrän hyvin, mistä minua täälläkin syytetään enkä väitä vastaan.

Mutta samalla tiedän, etten noissa vaiheissa olisi pystynyt toimimaan toisin. Mikään mahti ei olisi saanut minua perääntymään siinä tilassani, kun se maailman suurin ihanuus näytti vihreää valoa. En ajatellut silloin mitään enkä ketään muuta, kuin meitä kahta ja sitä taivaallista hetkeä. 

Ajoin karille. Mies kertoi vaimolle, vaimo hermostui, mies säikähti ja tajusi, mitä oli menettämässä. Tuli eteen valinnan hetki ja hän valitsi epäröimättä vaimon ja elämän tämän kanssa. Eli rakasti meistä kahdesta sitä vaimoaan, ei minua. En ollut hänelle edes niin tärkeä, että tunteillani olisi ollut yhtään mitään merkitystä. Vaikka mies tiesi, että olin ihan rikki, hän ei tehnyt pientäkään ystävällistä elettä suuntaani.

Ymmärrän, että hän alkoi heti kerrottuaan asian ansaita vaimonsa luottamusta takaisin, piti sitä siinä tilanteessa kaikkein tärkeimpänä tavoitteena. Siis avioliittonsa pelastamisen. Mutta olisi hän voinut minunkin suuntaani olla edes vähän empaattinen, niin ajattelen.

Vaikka toisaalta otin itsekin riskin, joka olisi saattanut realisoitua miten vain. Ei näissä jutuissa ole mitään takuuta tai reklamaatio-oikeutta.

Yritän nyt kokoilla elämäni palasia ja tajuta, mitä minulle tapahtui. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut mies huijasi rakastumaan. Sain tietää perheestä vasta lähes vuoden kuluttua. Eli petettyjä oli sekä vaimo että minä.

Otan osaa, kannatta olla valppaana, näitä huijareita on.

Sitä en todellakaan mitenkään ymmärrä miten joku rupeaa tieten tahtoen seurustelemaan varatun ihmisen kanssa. Oma päätös se on, ei sitä noin vaan rakastuta. Tämänhän pitäisi olla vähintäänkin itsestään selvä asia, että silloin tekee pahaa paitsi muille (etenkin pettäjän kumppanille ja hänen lapsille), myös itselle (kuka haluaa pettäjän, ei vaikuta kovin älykkäältä).

Miten nämä asiat voivat olla jotenkin epäselviä niin monelle ihmisille? (ja valitettavasti ilmeisesti enemmän naisille kuin miehille).

Miten niin ei noin vain rakastuta? Mietitkö sä ennen kuin rakastut, että voisin ens kesänä rakastua tuohon Perttiin, kun se saa avioeronsa ensin selvitettyä?!

Kyllä se rakkaus, ainakin minun kohdalla alkoi hiljaa ystävyydestä ja kun huomattiin että rakastetaan toisiamme, niin se oli menoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli varatun miehen kanssa ensin vuosien ystävyys, joka merkitsi minulle todella paljon. Olen itsekin varattu, mutta miehen kanssa ei ole pitkiin aikoihin mennyt kovin hyvin ja koin saavani toiselta mieheltä osakseni ainutlaatuista ymmärrystä. 

Sitten eräässä sopivassa tilanteessa, ehkä enemmän minun aloitteestani tilanne välillämme yhtäkkiä ajautui rakkaussuhteen suuntaan. Mies lämpeni nopeasti ja kertoi todella rakastuneensa minuun ja olevansa vaimonsa kanssa hyvin tunneköyhässä ja etäisessä suhteessa. Mies sanoi haluavansa minut. Olin onneni kukkuloilla, todella rakastunut ja valmis jättämään kaiken entisen taakseni. Kerroin asian myös aviomiehelleni. 

Emme kuitenkaan ehtineet montakaan kertaa tavata näissä uusissa merkeissä, kun miehelle yhtäkkiä tuli kauhea morkkis ja hän koki yllättäen pakottavaa tarvetta kertoa kaiken vaimolleen. Niin hän tekikin ja siitäkös myrsky nousi. Vaimo hillui ja uhkasi avioerolla, takana 20-vuotinen liitto ja monta lasta. 

Ja niinpä yhtä nopeasti, kuin oli minuun lämmennyt, mies hylkäsi minut, totaalisesti ja yhtään epäröimättä. Hän kertoi minulle itse asiassa rakastavansa ja kunnioittavansa vaimoaan "yli kaiken".  Vaimolleen hän taas selitti, että olin hänet härskisti iskenyt. Samalla hän lopetti kaiken kanssakäymisen minun suuntaani kuin veitsellä leikaten, ei halunnut olla missään tekemisissä kanssani. Kun yritin aivan järkyttyneenä saada häntä jotenkin käsittelemään traumaattista tilannetta kanssani, hän uhkasi minua jopa lähestymiskiellon hankkimisella. Nopeasti tajusin, että minulla ei ollut enää mitään väylää hänen suuntaansa.

En varmaan tule koskaan tajuamaan, kuinka kyseinen mies saattoi kohdella minua noin törkeästi. Meillä oli kuitenkin takana pitkä luottamuksellinen ystävyyskin, jossa oltiin aina toimittu kunnioittavasti ja hienotunteisesti. Siitä syntynyt arvostus oli yksi suuri syy, miksi mieheen niin kovasti rakastuinkin.

Oma aviomieheni on rauhallista sorttia ja vaikka hän todella paljon yllättyikin pettämisestäni, hän antoi meille kuitenkin vielä mahdollisuuden. Niinpä yritämme yhdessä, mutta täytyy myöntää, että todella vaikeaa on ollut. Pelkään, että näiden asioiden seurauksena etäännymme lopullisesti toisistamme. Sitä ongelmaa kun ollut aiemminkin, ollaan elelty aika lailla molemmat omaa elämäämme ilman juurikaan yhteisiä intressejä.

Ihastuksellani taas näyttää menevän vaimonsa kanssa tosi hyvin. En tiedä, onko mukana esittämistä kriisistä johtuen, mutta olen kuullut, että hyvin rakastuneen oloisia ollaan siellä suunnalla ja paljon tehdään asioita yhdessä.

Itselleni jäi tyhjä ja surullinen olo koko jutusta ja luottamukseni ihmissuhteisiin sai pahan kolauksen. Mahdotonta ymmärtää, että juuri se ihminen kohteli minua noin ja ilmeisesti myös vedätti aikamoisesti antamalla elämästään ihan väärän kuvan. Vedätti loppupeleissä varmaan sekä vaimoaan että minua. 

Sun pitää mennä puhumaan ammatti ihmisen kanssa. Tuommoinen hylkääminen ja huijaaminen voi aiheuttaa trauman. Vaimo on aivan hyvin voinut laittaa sanat miehen suuhun. Vaimoilla on näissä keisseissä järeämmät aseet.

Kiitos neuvosta, olen käynytkin. Olen ollut niin rikki, etten olisi selvinnyt ilman apua.

Mutta ihan itse se mies viestitteli, ettei halua olla kanssani missään yhteyksissä ja etten merkitse hänelle mitään sen enempää. Ja että vaimo on elämänsä rakkaus. Olisi hän voinut halutessaan olla ystävällisempikin, kun kuitenkin viestintä oli meidän kahden välistä.

Et voi olla varma. Ystäväni sai salarakkaalta kauhean ääniviestin, selvisi, että vaimo oli kirjoittanut viestin paperille ja pakottanut miehen lukemaan sen. Myöhemmin mies oli soittanut ja pyytänyt anteeksi.

No en voi tietenkään olla ihan varma, mitä heidän välillään on tapahtunut. Anteeksipyyntöjä ei kuitenkaan ole kuulunut. Hänellä olisi helposti sauma pahoitella minulle vaimon tietämättä, jos sen haluaisi tehdä.

Mies on itsevarma ja rohkea tyyppi, jopa vähän yli-sellainen, erittäin kuvia kumartelematon ja se on yksi asia mikä minua on hänessä aina kiehtonut. Hän on myös vaativassa työssä, aika korkeassa asemassa ja vaikka on minusta tosi fiksu, niin ei kuitenkaan mikään kiltti. Uskaltaa kyllä sanoa mielipiteensä.

En siis usko, että häntä pidettäisiin avioliitossa millään uhkailuilla. Kyllä minä ajattelen, että ei hän oikeasti minusta välittänyt, vaikka sellaista sanoi. Tai sitten välitti hetken ja se meni tosi nopeasti ohi.

Kyllä päällimmäisenä on aika huijattu ja hyväksikäytettykin olo. Ja jotenkin epätodellinen. Luulin tuntevani sen ihmisen.

Hyväksikäytetty on päällimmäinen tunne minullakin. Julmaa katkaista välit ja jättää toinen vaille mitään kunnon selitystä tuollaisessa tilanteessa. Kannattaa kuitenkin yrittää selvittää välit sen miehen kanssa. On raskasta elää ilman selvyyttä. En saanut koskaan selitystä ja se kalvaa mieltäni. Mies vaikutti aidosti rakastavan minua ja oli tosi herkkä tyyppi. Ikävöi ja itki aika paljon ja osoitti lämmintä ja hellää rakkautta. Siksi hänen välinpitämättömyys ja julmuus oli shokki minulle.

Mitä sulle tapahtui?

Uskoin rakastamaani ihmistä, roikuin salasuhteessa 1.5 vuotta. Mies jäi kiinni vaimolleen, aikoi jättää tämän, mutta yhtäkkiä katkaisi välit minuun ja jäi avioliittoonsa. Valehteli vaimolleen ihan kaikesta. Uhriutui, teki minusta pahan viettelijän ja itsestään uhrin. Vaikka hän oli se joka saneli kaikki säännöt suhteessamme ja teki aloituksen , kun ystävyys muuttui fyysiseksi suhteeksi. Minua on uhkailtu vaikka miten. En uskalla enään edes yrittää saada mitään vastauksia. Joudun pitämään kaiken sisälläni.

Sitä niittää, mitä kylvää. Elämä on valintoja, millaiseksi sen itse luo. Ota vastuu valinnoistasi ja lopeta ruikuttaminen

Kiitos myötätunnosta. Olet varmaan kokenut saman, kun ymmärrät noinkin hyvin.

Pakko myöntää, että olen tehnyt viisaampia valintoja, enkä ole varattuihin sekaantunut, vaikka tyrkyllä olisi ollut useampikin. Kun olen edelleen sitä mieltä, että sitä niitän, mitä kylvän. 

On ihan eriasia kieltäytyä tunteettomana jostain tyrkystä, kun rakastamastaan miehestä, jonka kanssa olet tuntenut kauan ja taistellut yhdessä tunteita vastaan.

Nyt kyllä elät jossain pilvilinnassa. Syytät pahasta olostasi koko ajan jotain muuta. Realistinen totuus on, että mies ei ole taistellut mitään tunteitaan vastaan, vaan ottanut seksin vastaan, kuten itse kerroit, että oikein hakeutumalla hakeuduit miestä lähemmäs ja lähemmäs, että saat hänet. Mies ajatteli, että ottaa, kun toinen suorastaan tyrkyttää. Mutta jos todella olisi rakastanut sinua, olisi eronnut. Joten ei rakastanut. Piti hauskaa ja kun kerroit eroavasi omasta miehestäsi, tuli paniikki ja tunnusti vaimolleen, koska tiesi, että tulet kuitenkin kotiovelle itkemään ja käräyttämään.

Minä tässä olen vuoden aikana kuunnellut pari myös todella surkeaa tarinaa tutuiltani, jotka ovat itkeneet ja antaneet anteeksi, vaikka toinen ei ole edes pyytänyt ja on kohdellut tosi paskasti. Mutta se kuvitelma, että minä voin muuttaa toisen ja olen toiselle se tärkein ja kyllä se vielä joku päivä ymmärtää. Vaikka heille kuinka rumasti sanoisi, niin he silti etsivät vaikka mitä muita syitä siihen, kuin uskaltaisivat tunnustaa, että toinen käytti vain hyväkseen.

Antaa olla. Olet tehnyt miestäsikin kohtaan tosi paskasti ja ihmettelen, että jaksaa katsoa sinua, kun muka yrität liittoa uudestaan ja kuitenkin voliset toisen miehen perään, joka käytti sinua vain hyväkseen.

Näit miehessä sen, mitä halusit nähdä. Et sitä, mitä hän on.

Tässä menee nyt näköjään useamman kirjoittajan jutut sekaisin. Minä, joka kirjoitin tuon tarinan, johon viittaat, en kirjoittanut yllä olevaa kirjoitusta, jota taas lainaat ja kommentoit. 

Minut tunnistaa siitäkin, että en yhtään puolustele itseäni. Ymmärrän, että tällaiset teot tuomitaan. Niin minäki  tekisin, etenkin, jos en olisi itse ollut siinä suunnattoman vaikeassa ja ristiriitaisessa tilanteessa.

ja minä olen se toinen, joka puolustaa itseään, koska aloin suhteeseen varatun kanssa, kun pitkän ystävyyden jälkeen rakastuttiin. Ja todellakaan ei heittäydytty, vaan pidettiin yhteyttä ja harkittiin. Kumpikin teki tietoisen valinnan. Minun avioliitto oli käytännössä ohi, mies oli se joka valehtelikin ja huijasi minut aloittamaan suhteen. Loppupeleissä ei hänellä ollutkaan aikomustakaan jättää vaimoaan. Tai yritti sitä, mutta vaimo veti villinkortin esiin. Mut, ihan sama. Ei kukaan usko, vaikka kuinka väittäisi, että en todellakaan valinnut rakastuvani varattuun, tai halunnut varatun rakastuvan minuun. Yritin lopettaa suhteen monta kertaa, mutta mies aneli jaksamaan. Pyysi odottamaan, että saa rohkeutta jättää vaimonsa.

Kerro, mikä on se villikortti, mitä te toiset naiset aina sanotte, millä vaimo pakottaa miehen pysymään luonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut mies huijasi rakastumaan. Sain tietää perheestä vasta lähes vuoden kuluttua. Eli petettyjä oli sekä vaimo että minä.

Otan osaa, kannatta olla valppaana, näitä huijareita on.

Sitä en todellakaan mitenkään ymmärrä miten joku rupeaa tieten tahtoen seurustelemaan varatun ihmisen kanssa. Oma päätös se on, ei sitä noin vaan rakastuta. Tämänhän pitäisi olla vähintäänkin itsestään selvä asia, että silloin tekee pahaa paitsi muille (etenkin pettäjän kumppanille ja hänen lapsille), myös itselle (kuka haluaa pettäjän, ei vaikuta kovin älykkäältä).

Miten nämä asiat voivat olla jotenkin epäselviä niin monelle ihmisille? (ja valitettavasti ilmeisesti enemmän naisille kuin miehille).

Miten niin ei noin vain rakastuta? Mietitkö sä ennen kuin rakastut, että voisin ens kesänä rakastua tuohon Perttiin, kun se saa avioeronsa ensin selvitettyä?!

Kyllä se rakkaus, ainakin minun kohdalla alkoi hiljaa ystävyydestä ja kun huomattiin että rakastetaan toisiamme, niin se oli menoa.

Ihanaa, kuinka tunteet vain joillakin vie, eivätkä he osaa lainkaan ajatella, mitä voi seurata. Millaista elämä uusperheenä on yms

Kun ne tunteet...

Ihan kuin joku kakssuuntainen maanisessa vaiheessa. Millekkään ei voi mitään, kun ne tunteet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut mies huijasi rakastumaan. Sain tietää perheestä vasta lähes vuoden kuluttua. Eli petettyjä oli sekä vaimo että minä.

Otan osaa, kannatta olla valppaana, näitä huijareita on.

Sitä en todellakaan mitenkään ymmärrä miten joku rupeaa tieten tahtoen seurustelemaan varatun ihmisen kanssa. Oma päätös se on, ei sitä noin vaan rakastuta. Tämänhän pitäisi olla vähintäänkin itsestään selvä asia, että silloin tekee pahaa paitsi muille (etenkin pettäjän kumppanille ja hänen lapsille), myös itselle (kuka haluaa pettäjän, ei vaikuta kovin älykkäältä).

Miten nämä asiat voivat olla jotenkin epäselviä niin monelle ihmisille? (ja valitettavasti ilmeisesti enemmän naisille kuin miehille).

Miten niin ei noin vain rakastuta? Mietitkö sä ennen kuin rakastut, että voisin ens kesänä rakastua tuohon Perttiin, kun se saa avioeronsa ensin selvitettyä?!

Kyllä se rakkaus, ainakin minun kohdalla alkoi hiljaa ystävyydestä ja kun huomattiin että rakastetaan toisiamme, niin se oli menoa.

Ihanaa, kuinka tunteet vain joillakin vie, eivätkä he osaa lainkaan ajatella, mitä voi seurata. Millaista elämä uusperheenä on yms

Kun ne tunteet...

Ihan kuin joku kakssuuntainen maanisessa vaiheessa. Millekkään ei voi mitään, kun ne tunteet

Mieluummin tunteellinen ja spontaani, kuin kyyninen ja laskelmoiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse petetty osapuoli, joka jatkoi miehensä kanssa yhdessä kaiken painajaisen paljastuttua. Kaikesta on aikaa jo vuosia ja olemme saaneet asiamme kuntoon. Mietin aiemmin todella paljon toisen naisen toimintaa ja ajatuksenkulkua. En tuntenut häntä sen kummemmin, mutta tietynlainen mielikuva hänestä syntyi niiden tiedonrippusten kautta mitä mieheni kertoi. Lapseton, nelikymppiseksi saakka muutamien vuosien suhteita aina jollakin tavalla "väärien" miesten kanssa= arvaamaton ja äkkipikainen/kohtelee huonosti/alkoholisti/varattu. Kaikissa jotakin sellaista minkä takia suhde on tuhoon tuomittu. Omasta puolisostani hän sai kumppaniksi ns. "kunnon" miehen, jonka kanssa tunsi itsensä hyväksytyksi ja turvalliseksi ja jota halusi kovasti miellyttää (mielistellä?)ja hemmotella. Minä näen kaikessa tässä epävarman ja epätoivoisen ihmisen, joka ei tajua toistavansa samaa kaavaa.

Mitkä olisivat olleet uuden suhteen onnistumismahdollisuudet? Suhde, jonka alku perustui epärehellisyyteen ja huijaamiseen. Osapuolina rakkaudessa pettynyt nainen ja oman puolisonsa kanssa kommunikaatio-ongelmainen mies. Miehen avioeron takia syntynyt uusperhekuvio. Eikä vähäisimpänä petetty ja loukattu miehen ex-puoliso. 

Pettämisessä ei ole mitään hyvää ja kunniakasta. Se aiheuttaa tuskaa ja rikkoo ihmisiä. Jos suhteessa on ongelmia eikä niitä saada ratkaistua, erotaan ensin ja sen jälkeen aletaan suhteeseen uuden ihmisen kanssa. Entinen ero on hyvä selvittää oman pään sisällä, jotta on valmis rakentamaan uutta ja parempaa eikä toista omia virheitään.

Minä näen tässä edelleenkin katkeran naisen kirjoituksen, joka haluaa maalata toisesta naisesta tasapainottoman kuvan. Sillähän on ollut vaan jotain pätkäsuhteita epämääräisten miesten kanssa ja eihän sillä ole herranjestas lapsiakaan! ja en ole toinen nainen, mutta välillä ihmetyttää millaisissa tynnyreissä ihmiset elää, eivätkä ymmärrä, että ihmisillä on erilaiset elämät ja saattavat olla ihan normaaleja ihmisiä, vaikka ovatkin hairahtuneet "kunnon" mieheen. Ei se nyt välttämättä tarkoita, että on epävarma ja epätoivoinen.

No minä taas olen se, jonka kirjoitusta yllä oleva nainen kommentoi. Ja jostain syystä ymmärrän häntä hyvinkin. Varsinkin nyt, kun olen paljon jutellut mieheni kanssa, jota itse petin, hänen tunteistaan. Petetyksi tuleminen on yksi elämän kauheimmista kokemuksista, sellainen, ettei siitä meinaa selvitä. On helppo tajuta, että ymmärrystä perheen ulkopuoliselle pettämisen osapuolelle ei heru. Tilanne on kaikille osapuolille hengissäselviämistaistelu.

Minäkin koen hirveätä syyllisyyttä aiheuttamastani kivusta. Tiedän tehneeni tosi pahasti, monta ihmistä kohtaan ja että siitä syystä täysin ansaitsen heidän vihansa. Ymmärrän hyvin, mistä minua täälläkin syytetään enkä väitä vastaan.

Mutta samalla tiedän, etten noissa vaiheissa olisi pystynyt toimimaan toisin. Mikään mahti ei olisi saanut minua perääntymään siinä tilassani, kun se maailman suurin ihanuus näytti vihreää valoa. En ajatellut silloin mitään enkä ketään muuta, kuin meitä kahta ja sitä taivaallista hetkeä. 

Ajoin karille. Mies kertoi vaimolle, vaimo hermostui, mies säikähti ja tajusi, mitä oli menettämässä. Tuli eteen valinnan hetki ja hän valitsi epäröimättä vaimon ja elämän tämän kanssa. Eli rakasti meistä kahdesta sitä vaimoaan, ei minua. En ollut hänelle edes niin tärkeä, että tunteillani olisi ollut yhtään mitään merkitystä. Vaikka mies tiesi, että olin ihan rikki, hän ei tehnyt pientäkään ystävällistä elettä suuntaani.

Ymmärrän, että hän alkoi heti kerrottuaan asian ansaita vaimonsa luottamusta takaisin, piti sitä siinä tilanteessa kaikkein tärkeimpänä tavoitteena. Siis avioliittonsa pelastamisen. Mutta olisi hän voinut minunkin suuntaani olla edes vähän empaattinen, niin ajattelen.

Vaikka toisaalta otin itsekin riskin, joka olisi saattanut realisoitua miten vain. Ei näissä jutuissa ole mitään takuuta tai reklamaatio-oikeutta.

Yritän nyt kokoilla elämäni palasia ja tajuta, mitä minulle tapahtui. 

Miettikääpä, kuinka ihmiset saa elämänsä sekaisin muutaman minuutin jyystön takia. Housut pois ja paneskelua ja kaikki on sen jälkeen perseellään ja monia ihmisiä loukattu. Mahtoi olla mahtava n ainti. Kyllä kannatti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä, miten kukaan nainen jaksaa olla jostain miehestä mustasukkainen.

Eikö se ole vain hyvä, jos mies käy vaivaamassa jotain toista välillä? Jää itselle enemmän omaa aikaa ja tilaa, kun ei mies pyöri koko ajan siinä jotain haluamassa ja vaatimassa.

Kyllä se taas takaisin tulee vaivoiksi, aina. Se on varmaa kuin verot ja kuolema.

Minut haukuttiin jossain ketjussa, kun kerroin, että olen alusta asti sanonut miehelle, että en tule olemaan mustasukkainen. Että talossamme on ovi, josta saa lähteä, jos kokee, että emme ole hyvä pari hänen mielestä. En käske olla uskollinen, koska sehän on hänen asiansa ja jos pettää, se on hänen kriisinsä. 

Olemme olleet yli kaksikymmentä vuotta naimisissa ja oletan, että ei ole vieraissa käynyt, kun ei kukaan nainen ole soitellut käräytyssoittoja tms. Mutta eihän tuota koskaan tiedä. Mutta en vaivaa sillä päätäni. Olen jopa sanonut, että jos nyt kävisi jossain hässimässä jotain naista, niin tuskinpa jaksaisin alkaa eroa väsäämään. Mutta jos johonkin rakastuisi, niin minkäs minä sille voisin. Se ovi on talossa ja siitä saa lähteä, jos paremman löytää.

Mutta se olisi rasittavaa, jos joku nainen alkaisi soittelemaan ja vaatimaan selitystä ja minua vaivaamaan ukon tekemisillä ja levittelemään huhuja, että pidän miestä lukossa kellarissa, enkä päästä rakastamansa naisen luo ja varmaan se minut jättäisi, mutta uhkailen ja kiristän. Siinä vaiheessa voisin itsekkin jo suuttua, vaikka aika lehmänhermoinen olen.

Sinä oletkin itsenäinen.

Monelle on helppoa olla itsenäinen sinkkuna, mutta sitä pitäisi osata olla suhteessakin. Muuten tulee ladattua kumppanille kohtuuttomia odotuksia. Eikä riippuvainen voi edes tarjota toiselle aitoa suhdetta.

Itselläni itsenäisyyden toi ehkä ikä. Nuorempana olen kärsinyt sekä läheisriippuvuudesta että epäitsenäisyydestä suhteessa. Se on vain vastuun pakoilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut mies huijasi rakastumaan. Sain tietää perheestä vasta lähes vuoden kuluttua. Eli petettyjä oli sekä vaimo että minä.

Otan osaa, kannatta olla valppaana, näitä huijareita on.

Sitä en todellakaan mitenkään ymmärrä miten joku rupeaa tieten tahtoen seurustelemaan varatun ihmisen kanssa. Oma päätös se on, ei sitä noin vaan rakastuta. Tämänhän pitäisi olla vähintäänkin itsestään selvä asia, että silloin tekee pahaa paitsi muille (etenkin pettäjän kumppanille ja hänen lapsille), myös itselle (kuka haluaa pettäjän, ei vaikuta kovin älykkäältä).

Miten nämä asiat voivat olla jotenkin epäselviä niin monelle ihmisille? (ja valitettavasti ilmeisesti enemmän naisille kuin miehille).

Miten niin ei noin vain rakastuta? Mietitkö sä ennen kuin rakastut, että voisin ens kesänä rakastua tuohon Perttiin, kun se saa avioeronsa ensin selvitettyä?!

Kyllä se rakkaus, ainakin minun kohdalla alkoi hiljaa ystävyydestä ja kun huomattiin että rakastetaan toisiamme, niin se oli menoa.

Ihanaa, kuinka tunteet vain joillakin vie, eivätkä he osaa lainkaan ajatella, mitä voi seurata. Millaista elämä uusperheenä on yms

Kun ne tunteet...

Ihan kuin joku kakssuuntainen maanisessa vaiheessa. Millekkään ei voi mitään, kun ne tunteet

Mieluummin tunteellinen ja spontaani, kuin kyyninen ja laskelmoiva.

Sitten nämä tunteelliset ja spontaanit itkevät, kun muutkin on tunteellisia ja hermostuvat ja lapset inhoavat heitä ja ovat katkeria ja tuttavat halveksivat.

Vain heille sopii tämä tunteellisuus ja spontaanius, kun halu iskee yhtäkkiä varattuun ihmiseen.