Lue keskustelun säännöt.
Surullinen toinen nainen
Sydän sykkyrällä
22.10.2018 |
Hei. Haluaisin tutustua muihin ns. Toisiin naisiin ja saada vertaistukea ja ehkä rohkeutta suhteesta irtautumiseen. Tämä on surullinen kohtalo kaikille osapuolille ja olisi kova tarve puhua mutta en tiedä kelle.
Kommentit (301)
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisille naisille ja miehille kysymys. Miten kykenette suhteeseen varatun kanssa, miten perustelette toimintamme ITSELLENNE?
Minulla on nuorempana ollut paljonkin peliä varattujen kanssa, tosin ei mitään pitkää eikä vakavaa. Varattujen kanssa siksi, että he eivät jääneet roikkumaan. Heistä pääsi niin helposti eroon.
Olin itse todella sitoutumiskammoinen ja pelkäsin aitoa läheisyyttä. Siksi oli helppoa olla varattujen kanssa. Heitä ei tarvinnut rakastaa oikeasti, sellainen leikkirakkaus riitti. Sai kokea intohimoa, mutta tiesi aina, että ei pelata oikeilla panoksilla. Jos joku niistä miehistä olisi sanonut, että jättää vaimonsa mun takia, olisin lopettanut jutun saman tien. Tykkäsin itse olla se, joka on rakastunut yksipuolisesti. Sain kiksejä siitä.
En halunnut, että kukaan rakastaa minua oikeasti, sillä sitten olisi pitänyt rakastaa takaisin. Ja mä en osannut. Enkä edes halunnut.
Tällä elämänkokemuksella sanoisin nyt, että nämä kolmiodraamat on sellaiset ihmisten kuvioita, jotka eivät osaa olla oikeasti läheisiä kenenkään kanssa. Otetaan pala sieltä, toinen täältä. Ei olle kokonaisia kenenkään kanssa.
Jos toista oikeasti rakastaa, ei tulisi edes mieleen ryhtyä suhteeseen toisen kanssa. Toisen kanssa suhteessa oleva mies ei ikinä oikeasti rakasta vaimoaan, vaikka väittää muuta. Eikä rakasta sitä toista naistakaan, vaikka väittää muuta.
Pohjimmiltani halveksin aina näitä pettäjämiehiä, vaikka pidinkin peliä heidän kanssaan. Tiesin, että oikeasti he eivät olleet rakkauteni arvoisia. Ja jotenkin nautin siitä. Tunsin ehkä jotain ylemmyyttäkin.
Älkää naiset tuhlatko aikaanne tällaisiin miehiin. Ne ovat ihan roskaa. Niillä voi "harjoitella", mutta ei mitään aitoa, please.
Sun kokemas ei sulje pois sitä, että joku toinen voi kohdata rakkauden, sen suuren elämänsä rakkauden vasta myöhemmin, sen jälkeen, kun on ehtinyt perheen perustaa ensimmäisen rakkautensa kanssa. Et sä siitä mitään palkintoa saa , jos pysyt yhden saman kanssa loppuelämäs ja taistelet rakkaudettomassa liitossa.
Toki on olemassa seikkailua ja seksiä haluavia toisia naisia ja miehiä, mutta myös heitä, jotka rakastavat aidosti. Jokainen elää omalla tyylillään. En tuomitse sinuakaan, haluaisin uskoa, että jos mun mies kohtaa sinunkaltaisen, hän osaisi erottaa leikkijän ja pelaajan, eikä lähtis mukaan tommoseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsetuntoa ja itsensä arvostusta. Mies on käyttänyt sinua hyväksi eli saanut tyydytyksen.
Ihan samaa tyydytystä saattaa nainenkin haluta. Hyväksikäyttö ei ole miesten yksinoikeus.
Ihmetyttää tämä yleinen käsitys että mies aina ottaa ja nainen on se antava osapuoli.
Jos se toinen on se Oikea, eikä silloin olisi kaikille osapuolille Oikein, että jättää ensi kumppaninsa ennen kuin ryhtyy suhteeseen. Miksi se vanha kumppani pidetään siellä varalla jos on varma, että se toinen on Oikea? Tätä en ymmärrä näissä yhtälössä. Vai eikö ollakaan ihan niinku varmoja onko se toinen Oikea vai ei?
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tunne, kun toisen kanssa kaikki tuntuu oikealta. Elämä hymyilee, voit paremmin kuin koskaan. Koet, että olet parempi ihminen, vanhempi, ystävä, kun olet rakkaudesta onnellinen. Samat haaveet ja tulevaiauuden suunnitelmat. Sielujen yhteen sopivuus.
Tämähän on ihan kuin Sami Minkkisen kynästä.
Näinhän monet toimivat, mennään vaan sen rakastumisen huuman perässä. Sitten kun se on ohi, niin so long ja uutta suoleen.
Rakkaus on ikuista, vain kohde vaihtuu! :D
En sentään Sami ole. Mutta, kokenut sen elämäni rakkauden kanssa paljon. Onneksi annettiin huuman viedä, tunteet ei ole muuttuneet, eikä kohteet vaihtuneet. Elämää katson onnellisena, rakastuneena ja tasapainoisempana kuin koskaan ennen.
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisille naisille ja miehille kysymys. Miten kykenette suhteeseen varatun kanssa, miten perustelette toimintamme ITSELLENNE?
Minulla on nuorempana ollut paljonkin peliä varattujen kanssa, tosin ei mitään pitkää eikä vakavaa. Varattujen kanssa siksi, että he eivät jääneet roikkumaan. Heistä pääsi niin helposti eroon.
Olin itse todella sitoutumiskammoinen ja pelkäsin aitoa läheisyyttä. Siksi oli helppoa olla varattujen kanssa. Heitä ei tarvinnut rakastaa oikeasti, sellainen leikkirakkaus riitti. Sai kokea intohimoa, mutta tiesi aina, että ei pelata oikeilla panoksilla. Jos joku niistä miehistä olisi sanonut, että jättää vaimonsa mun takia, olisin lopettanut jutun saman tien. Tykkäsin itse olla se, joka on rakastunut yksipuolisesti. Sain kiksejä siitä.
En halunnut, että kukaan rakastaa minua oikeasti, sillä sitten olisi pitänyt rakastaa takaisin. Ja mä en osannut. Enkä edes halunnut.
Tällä elämänkokemuksella sanoisin nyt, että nämä kolmiodraamat on sellaiset ihmisten kuvioita, jotka eivät osaa olla oikeasti läheisiä kenenkään kanssa. Otetaan pala sieltä, toinen täältä. Ei olle kokonaisia kenenkään kanssa.
Jos toista oikeasti rakastaa, ei tulisi edes mieleen ryhtyä suhteeseen toisen kanssa. Toisen kanssa suhteessa oleva mies ei ikinä oikeasti rakasta vaimoaan, vaikka väittää muuta. Eikä rakasta sitä toista naistakaan, vaikka väittää muuta.
Pohjimmiltani halveksin aina näitä pettäjämiehiä, vaikka pidinkin peliä heidän kanssaan. Tiesin, että oikeasti he eivät olleet rakkauteni arvoisia. Ja jotenkin nautin siitä. Tunsin ehkä jotain ylemmyyttäkin.
Älkää naiset tuhlatko aikaanne tällaisiin miehiin. Ne ovat ihan roskaa. Niillä voi "harjoitella", mutta ei mitään aitoa, please.
Sun kokemas ei sulje pois sitä, että joku toinen voi kohdata rakkauden, sen suuren elämänsä rakkauden vasta myöhemmin, sen jälkeen, kun on ehtinyt perheen perustaa ensimmäisen rakkautensa kanssa. Et sä siitä mitään palkintoa saa , jos pysyt yhden saman kanssa loppuelämäs ja taistelet rakkaudettomassa liitossa.
Toki on olemassa seikkailua ja seksiä haluavia toisia naisia ja miehiä, mutta myös heitä, jotka rakastavat aidosti. Jokainen elää omalla tyylillään. En tuomitse sinuakaan, haluaisin uskoa, että jos mun mies kohtaa sinunkaltaisen, hän osaisi erottaa leikkijän ja pelaajan, eikä lähtis mukaan tommoseen.
Jos kohtaa elämänsä rakkauden, miksi pitää se salassa ja pettää muita? -ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun kokemas ei sulje pois sitä, että joku toinen voi kohdata rakkauden, sen suuren elämänsä rakkauden vasta myöhemmin, sen jälkeen, kun on ehtinyt perheen perustaa ensimmäisen rakkautensa kanssa. Et sä siitä mitään palkintoa saa , jos pysyt yhden saman kanssa loppuelämäs ja taistelet rakkaudettomassa liitossa.
Ihan samaa mieltä olen, ja sitä suuremmalla syyllä ihmettelen näitä miehiä, jotka roikkuvat paskoissa liitoissaan ja pettävät. Luulisi olevan rankkaa itsellekin?
Oikeasti kypsä ihminen myöntää tosiasiat, ottaa sen eron, ja jatkaa elämäänsä. Joko uuden kumppanin kanssa, tai yksin. Eikä niin, että jäädään johonkin sivusuhdekaruselliin roikkumaan vuosikausiksi.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisille naisille ja miehille kysymys. Miten kykenette suhteeseen varatun kanssa, miten perustelette toimintamme ITSELLENNE?
Minulla on nuorempana ollut paljonkin peliä varattujen kanssa, tosin ei mitään pitkää eikä vakavaa. Varattujen kanssa siksi, että he eivät jääneet roikkumaan. Heistä pääsi niin helposti eroon.
Olin itse todella sitoutumiskammoinen ja pelkäsin aitoa läheisyyttä. Siksi oli helppoa olla varattujen kanssa. Heitä ei tarvinnut rakastaa oikeasti, sellainen leikkirakkaus riitti. Sai kokea intohimoa, mutta tiesi aina, että ei pelata oikeilla panoksilla. Jos joku niistä miehistä olisi sanonut, että jättää vaimonsa mun takia, olisin lopettanut jutun saman tien. Tykkäsin itse olla se, joka on rakastunut yksipuolisesti. Sain kiksejä siitä.
En halunnut, että kukaan rakastaa minua oikeasti, sillä sitten olisi pitänyt rakastaa takaisin. Ja mä en osannut. Enkä edes halunnut.
Tällä elämänkokemuksella sanoisin nyt, että nämä kolmiodraamat on sellaiset ihmisten kuvioita, jotka eivät osaa olla oikeasti läheisiä kenenkään kanssa. Otetaan pala sieltä, toinen täältä. Ei olle kokonaisia kenenkään kanssa.
Jos toista oikeasti rakastaa, ei tulisi edes mieleen ryhtyä suhteeseen toisen kanssa. Toisen kanssa suhteessa oleva mies ei ikinä oikeasti rakasta vaimoaan, vaikka väittää muuta. Eikä rakasta sitä toista naistakaan, vaikka väittää muuta.
Pohjimmiltani halveksin aina näitä pettäjämiehiä, vaikka pidinkin peliä heidän kanssaan. Tiesin, että oikeasti he eivät olleet rakkauteni arvoisia. Ja jotenkin nautin siitä. Tunsin ehkä jotain ylemmyyttäkin.
Älkää naiset tuhlatko aikaanne tällaisiin miehiin. Ne ovat ihan roskaa. Niillä voi "harjoitella", mutta ei mitään aitoa, please.
Sun kokemas ei sulje pois sitä, että joku toinen voi kohdata rakkauden, sen suuren elämänsä rakkauden vasta myöhemmin, sen jälkeen, kun on ehtinyt perheen perustaa ensimmäisen rakkautensa kanssa. Et sä siitä mitään palkintoa saa , jos pysyt yhden saman kanssa loppuelämäs ja taistelet rakkaudettomassa liitossa.
Toki on olemassa seikkailua ja seksiä haluavia toisia naisia ja miehiä, mutta myös heitä, jotka rakastavat aidosti. Jokainen elää omalla tyylillään. En tuomitse sinuakaan, haluaisin uskoa, että jos mun mies kohtaa sinunkaltaisen, hän osaisi erottaa leikkijän ja pelaajan, eikä lähtis mukaan tommoseen.Jos kohtaa elämänsä rakkauden, miksi pitää se salassa ja pettää muita? -ohis
No en ymmärrä sitä itsekään. Meillä alkoi miehen kanssa suhde vähän salassa. Mies mietti , miten perhe suhtautuu eroon. Mutta lopulta erosimme tahoillamme ja muutimme yhteen. Kyllä se rakastuneena oleminen tuo jokapäiväisen onnen. Vastoinkäymiset ei tunnu läheskään yhtä isoilta, kuin silloin, kuin olin onnettomassa suhteessa.
Harmi, että jotkut ihmiset elävät koko elämänsä siinä uskossa, että rakkaus, intohimo ja huuma vaan loppuu. Meillä kaikki on vain lisääntynyt, kun ei tarvitse salapaikoissa nähdä ja hoitaa suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun kokemas ei sulje pois sitä, että joku toinen voi kohdata rakkauden, sen suuren elämänsä rakkauden vasta myöhemmin, sen jälkeen, kun on ehtinyt perheen perustaa ensimmäisen rakkautensa kanssa. Et sä siitä mitään palkintoa saa , jos pysyt yhden saman kanssa loppuelämäs ja taistelet rakkaudettomassa liitossa.
Ihan samaa mieltä olen, ja sitä suuremmalla syyllä ihmettelen näitä miehiä, jotka roikkuvat paskoissa liitoissaan ja pettävät. Luulisi olevan rankkaa itsellekin?
Oikeasti kypsä ihminen myöntää tosiasiat, ottaa sen eron, ja jatkaa elämäänsä. Joko uuden kumppanin kanssa, tai yksin. Eikä niin, että jäädään johonkin sivusuhdekaruselliin roikkumaan vuosikausiksi.
Eikö oo kumma juttu, et jos miehen halut ja himot vetää muualle, niin vaimo roikkuu väkisten lahkeessa ja koittaa uskotella , että se on vaan sun kriisi ja ei se voi olla rakkautta ainakaan. Antais potkun perssseelle ja antas mennä. Mä en ainakaa paapois semmosta villi-veitikkaa kotonani. Samperi sais aina miettiä, missä on vehjettään ja kieltään muljutellu.
Näin mun salarakasta vaimonsa kanssa kaupassa. Ajattelin vaan, että mitä v* *tua. Mies on viimisen päälle uros ja fiksu tyyppi ja tää vaimo.. n.50kg ylipainoa, likaiset vihreät hiukset, maastokuvioiset verkkarit, maiharit ja pilottitakki. Huusi lapsille ihan törkeenä ja uhkaili niitä. Herra vaan kiltisti pukkas kärryjä. Voi olla, että salasuhde loppu tähän. Olis hirvee koittaa setvii sen vaimon kaa asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei nuoruuden toisena naisena olosta muuta hyötyä ollut, niin se, että oppi ymmärtämään eri osapuolia. Olen myös ns. normaalisuhteessa nykyään ja mieheni kärähti toisesta naisesta. En ole raivonnut, koska olen ymmärtänyt, että ei ole minun vallassani määrätä, kuka ihastuu kehenkin. Mieheni "rakastajatar" on yhtä kiinni miehessäni, kuin minä olin aikoinaan toisena naisena. Mieheni on ihastunut häneen, mutta ei halua erota. Sellaista se elämä vain on. Ilman toisena naisena oloa olisin perinteisen mustasukkainen ja raivoaisin ja hakisin eroa. Nyt odottelen rauhassa, mitä mies päättää ja kumman meistä valitsee. Minä en voi asialle mitään.
Tottakao voit asialle jotain. Voit lähteä ja alkaa elämään omaa elämääsi ilman tätä miestä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ns. toinen nainen. Mutta en ole rakastunut, meillä on vain seksisuhde ja vaimo myös tietää tämän ja se on hänelle ok. En tiedä tarkemmin onko halut loppuneet lasten jälkeen vai mitä. Homma on kaikille osapuolille ok. En halua miestä itselleni. Kai te toiset naiset ymmärrätte, että olette miehille salainen seksisuhde? Silloin on idioottimaiara rakastua mieheen.
Juuri näin. Jos toimitaan avoimesti ja asia on kaikille ok niin hyvä. Jos mies pettää ja valehtelee sekä ykköselle että kakkoselle niin asia ei ole ok. Nämä kakkoset kyllä vaikuttavat olevan hyväuskoisia hölmöjä monessa tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti vaan sanon että mitä helvettiä. Ei ne asiat vaan niin tapahdu!!!! Se on tietoinen ihmisen valinta, jos alkaa kumppania pettämään. Sinänsä elämä on mustavalkoista. Sitä että ihastuu /rakastuu johonkin on tunne, teot ovat sitten erikseen. Ihmiset VOIVAT päättää mitä tekevät.
¨
Ei se nyt noinkaan mene. Seksuaalisen toteuttamisen tarve on vietti, ei tahdonalainen asia (kuten on tieteellisestikin todistettu). Kun ihminen todella rakastuu, se vietti aktivoituu hyvin voimakkaana ja siinä voi olla melko turha yrittää toimia toisin. Tällainen jo uskonnoista periytynyt asenne, missä kaikki on puhtaasti kiinni päätäntävallasta, on vääristynyt ja täysin epätodellinen. Ihminen voi yrittää hallita, mutta monissa tapauksissa se vietti on niin voimakas, ettei sille yksinkertaisesti mahda mitään, vaikka kuinka yrittää.
Kannattaisi yrittää tutustua ihmisen seksuaalisuuteen ja ymmärtää sitä tuollaisen asenteellisen tuomitsemisen sijaan. (ja kyllä olen naimisissa itsekin, jos mieheni pettäisi niin tuskin romahtaisin siitä. Maailma ei ole mustavalkoinen ja tällaiset jutut kuuluvat ihmiselämään. ei siitä kannata kehittää itselleen mtään romahdusta)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti vaan sanon että mitä helvettiä. Ei ne asiat vaan niin tapahdu!!!! Se on tietoinen ihmisen valinta, jos alkaa kumppania pettämään. Sinänsä elämä on mustavalkoista. Sitä että ihastuu /rakastuu johonkin on tunne, teot ovat sitten erikseen. Ihmiset VOIVAT päättää mitä tekevät.
¨
Ei se nyt noinkaan mene. Seksuaalisen toteuttamisen tarve on vietti, ei tahdonalainen asia (kuten on tieteellisestikin todistettu). Kun ihminen todella rakastuu, se vietti aktivoituu hyvin voimakkaana ja siinä voi olla melko turha yrittää toimia toisin. Tällainen jo uskonnoista periytynyt asenne, missä kaikki on puhtaasti kiinni päätäntävallasta, on vääristynyt ja täysin epätodellinen. Ihminen voi yrittää hallita, mutta monissa tapauksissa se vietti on niin voimakas, ettei sille yksinkertaisesti mahda mitään, vaikka kuinka yrittää.
Useimmat järjelliset (jos niin voi sanoa) uskonnotkin sitä paitsi ovat melko sinut inhimillisten seikkojen kanssa. Liha tunnetaan heikoksi, ihminen syntiseksi; ymmärretään ja hyväksytään, että ihminen ei käytännössä voi olla täydellinen. Synnit saa kuitenkin anteeksi, hairahdukset voidaan unohtaa ja niin edelleen. Uskonnosta riippuen usein vaaditaan erilaisia rituaaleja, mutta perusidea on yleensä sama. Armo. Monet ihmiset eivät osaa olla armollisia itselleen eivätkä toisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisille naisille ja miehille kysymys. Miten kykenette suhteeseen varatun kanssa, miten perustelette toimintamme ITSELLENNE?
Minä en pystyisi. Moraalini estää, inhimillisyys estää; en halua satuttaa ketään enkä pystyisi satuttamaan siis myöskään varatun kumppania.
Halveksuisin varattua, joka pettää kumppaniaan, en pystyisi arvostamaan häntä. Miksi haluisin olla tekemisissä selkärangattoman kanssa kun älykkäämpiä, empaattisempia ja suoraselkäisiäkin on.
Ja viimeinen este olisi lapset. En kykenisi sekaantumaan suhteeseen, jossa on lapsia. Häpeisin itseäni ja toimintaani.
Minua on aina ihmetyttänyt miten joku pystyy perustelemaan tekonsa itselleen. Jokaisella meillä on kuitenkin vastuu tietoisista teoista. Se vanha "ettenhän minä sitä kumppania petä,
Vaan se varattu " on naiivi ja kestämätön perustelu. Ette petä ette, mutta moraalinne antaa myöten ryhtyä suhteeseen varatun kanssa. Se, että teko tuo pahoinvointia ei aiheuta omantunnon tuskia vai aiheuttaako? Onko silloin kyvyssä tuntea empatiaa puutetta?Silkasta rakkaudesta. Koen vahvasti, heti ensinäkemältä, että kuulumme yhteen.
Se tunne, kun toisen kanssa kaikki tuntuu oikealta. Elämä hymyilee, voit paremmin kuin koskaan. Koet, että olet parempi ihminen, vanhempi, ystävä, kun olet rakkaudesta onnellinen. Samat haaveet ja tulevaiauuden suunnitelmat. Sielujen yhteen sopivuus.
Näinhän sen sinä koet. Miehelle olet vakipano ja elämän ja sielunkumppani on siellä kotona. Ainoa toivosi on, että vaimo saa tietää ja lemppaa äijän pellolle.
No sen mä sanon, et monelta draamalta ja surulta vältyttäis, jos ihminen vain lopettais rakastamasta.
Mutta, on ihmisiä, joille rakkaus on elinehto. Alkupiste, mistä koko elämä ja arki kumpuaa. Väärän kumppanin kanssa ollessa sitä alkaa katseleen muualta. Miksi ketään pitäisi syyllistää siitä? Ihmiset on niin rasittavan yksoikosia. Vaihdetaan liittymää, kun halutaan toimivampi, auto vaihdetaan, kun tarvitaan parempi, työpaikkaa vaihdetaan paremman palkan tai muun toivossa. Mutta kumppania ei saa vaihtaa! Ei vaikka olisit aikoinaan "mersuun" rakastunut ja nyt sohvalla röhnöttää öljyt alle laskeva kuppanen 30 vuotta vanha lada. Ei. Ei saa vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisille naisille ja miehille kysymys. Miten kykenette suhteeseen varatun kanssa, miten perustelette toimintamme ITSELLENNE?
Minä en pystyisi. Moraalini estää, inhimillisyys estää; en halua satuttaa ketään enkä pystyisi satuttamaan siis myöskään varatun kumppania.
Halveksuisin varattua, joka pettää kumppaniaan, en pystyisi arvostamaan häntä. Miksi haluisin olla tekemisissä selkärangattoman kanssa kun älykkäämpiä, empaattisempia ja suoraselkäisiäkin on.
Ja viimeinen este olisi lapset. En kykenisi sekaantumaan suhteeseen, jossa on lapsia. Häpeisin itseäni ja toimintaani.
Minua on aina ihmetyttänyt miten joku pystyy perustelemaan tekonsa itselleen. Jokaisella meillä on kuitenkin vastuu tietoisista teoista. Se vanha "ettenhän minä sitä kumppania petä,
Vaan se varattu " on naiivi ja kestämätön perustelu. Ette petä ette, mutta moraalinne antaa myöten ryhtyä suhteeseen varatun kanssa. Se, että teko tuo pahoinvointia ei aiheuta omantunnon tuskia vai aiheuttaako? Onko silloin kyvyssä tuntea empatiaa puutetta?Silkasta rakkaudesta. Koen vahvasti, heti ensinäkemältä, että kuulumme yhteen.
Se tunne, kun toisen kanssa kaikki tuntuu oikealta. Elämä hymyilee, voit paremmin kuin koskaan. Koet, että olet parempi ihminen, vanhempi, ystävä, kun olet rakkaudesta onnellinen. Samat haaveet ja tulevaiauuden suunnitelmat. Sielujen yhteen sopivuus.
Näinhän sen sinä koet. Miehelle olet vakipano ja elämän ja sielunkumppani on siellä kotona. Ainoa toivosi on, että vaimo saa tietää ja lemppaa äijän pellolle.
Ei, niinku sanottiin, ei ole vain yhtä mallia. Toisia naisia on yhtäpaljon erilaisia, kuin toisia miehiäkin. Minun rakas oli sanojensa mittainen. Olemme jo "vakipanoni" kanssa onnellisesti yhdessä. Me oltiin molemmat tuota mieltä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri tekemässä eroa. Kun vaan saisi tämän vietyä tällä kertaa loppuun asti. Mitä pikemmin pääset miehestä eroon, sitä parempi tai sitten aloitatte heti yhteisen elämän rakentamisen (en suosittele sitäkään, mutta toisiksi paras vaihtoehto).
Todella vaikaa, kun mies roikkuu ja itsestäkin tuntuu, että hän olisi ollut se, jota olen kaivannut.
Repäise irti kuten laastarin. Itse sanoin, että jos ikinä enää ottaa muuhun yhteyttä, kerron hänen puolisolleen ihan kaiken. Toimi. Sitten kun hommat alkaa tuntumaan pahalle, ne vain pahenee. Ja ei se mies sitä halua lopettaa kun sillä on kaikkea, eikä se oikeasti välitä sun tunteistasi. Jos välittäisi, se lakkaisi kiusaamasta sua. Ja lakkaisi pettämästä puolisoaan, josta tykkää vielä paljon enemmän kuin susta. Unohda kaikki "päätetään homman ystävinä" -p a s k a. Se toimii vain silloin, kun teidän välinen vetovoima on sammunut.
Vierailija kirjoitti:
No sen mä sanon, et monelta draamalta ja surulta vältyttäis, jos ihminen vain lopettais rakastamasta.
Mutta, on ihmisiä, joille rakkaus on elinehto. Alkupiste, mistä koko elämä ja arki kumpuaa. Väärän kumppanin kanssa ollessa sitä alkaa katseleen muualta. Miksi ketään pitäisi syyllistää siitä? Ihmiset on niin rasittavan yksoikosia. Vaihdetaan liittymää, kun halutaan toimivampi, auto vaihdetaan, kun tarvitaan parempi, työpaikkaa vaihdetaan paremman palkan tai muun toivossa. Mutta kumppania ei saa vaihtaa! Ei vaikka olisit aikoinaan "mersuun" rakastunut ja nyt sohvalla röhnöttää öljyt alle laskeva kuppanen 30 vuotta vanha lada. Ei. Ei saa vaihtaa.
Jaa että ihminen on kulutustavaraa siinä missä sohva ja auto. Onpa rasittavan yksoikosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei nuoruuden toisena naisena olosta muuta hyötyä ollut, niin se, että oppi ymmärtämään eri osapuolia. Olen myös ns. normaalisuhteessa nykyään ja mieheni kärähti toisesta naisesta. En ole raivonnut, koska olen ymmärtänyt, että ei ole minun vallassani määrätä, kuka ihastuu kehenkin. Mieheni "rakastajatar" on yhtä kiinni miehessäni, kuin minä olin aikoinaan toisena naisena. Mieheni on ihastunut häneen, mutta ei halua erota. Sellaista se elämä vain on. Ilman toisena naisena oloa olisin perinteisen mustasukkainen ja raivoaisin ja hakisin eroa. Nyt odottelen rauhassa, mitä mies päättää ja kumman meistä valitsee. Minä en voi asialle mitään.
Tottakao voit asialle jotain. Voit lähteä ja alkaa elämään omaa elämääsi ilman tätä miestä.
Miksi lähteä, jos haluaa jäädä?
Tämähän on ihan kuin Sami Minkkisen kynästä.
Näinhän monet toimivat, mennään vaan sen rakastumisen huuman perässä. Sitten kun se on ohi, niin so long ja uutta suoleen.
Rakkaus on ikuista, vain kohde vaihtuu! :D
🇺🇦🇮🇱