Surullinen toinen nainen

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli toinen mies eli ns. jalkavaimo. Pelimies, tosi hyvä nuolemaan. Oli pannut satoja naisia, minuun valitettavasti rakastui. Korstin niiden satojen puolesta, pidin lelupoikana.

Useamman vuoden ajan.

Toinen nainen vei mieheni. Ok. Mutta ei ole edelleenkään tyytyväinen. Kiusaa lapsiamme aina kun he ovat isällä. En tiedä miksi. On kateellisen oloinen kun minun rahatilanteen on hyvä.

Kannattaa heti alussa tehdä itselleen ja miehelle selväksi, että juttu jatkuu vain rehellisenä. Älä anna aikaa, kohta huomaat antavasi vuodenkin jälkeen lisää aikaa. Se on joko nyt, tai ei ollenkaan. Jos mies todella rakastaa sinua, hän valitsee sinut. Jos hän haluaa vain pitää hauskaa yms. eikä tunteita ole tarpeeksi, hän valitsee vaimonsa. Siinä vaiheessa olisin vain helpottunut, jos valitsee vaimonsa, ei hän ollut silloin sinua varten.

Minunkin mieheni vei toinen nainen. Olisi luullut, että on onnellinen. Mutta oli minulle vihainen ja soitteli haukkumapuheluita, kun paskan sai. Ihan kuin se olisi ollut minun vastuulla.

Ei varmaan ollut tajunnut, että minä kustansin meidän elämän ja elintason. Oli luullut saavansa rikkaan ja yritteliään miehen ja minä olen se hullu ja sairaan mustasukkainen ja lahna sängyssä. No, asia ei kauheasti minua harmittanut, kun olin jo pohtinut eroa vakavasti ennen kuin toinen nainen tuli kuvioihin. Joten se oli helpotus, kun sain tehtyä päätöksen. Olin kai liian laiska tekemään sitä ilman tätä kimmoketta.

Mieskin on vongannut takaisin, mutta ei tulisi mieleenkään enää alkaa uudestaan mitään hänen kanssaan. Hyvä kun pääsin eroon.

Olin se toinen. Pikkuhiljaa kasvaneet tunteet syvenivät rakkaudeksi. Olimme kumpikin ns. perhekeskeisiä ja yritettiin kauan pysyä vain ystävinä. Lopulta annettiin periksi. Suhde kesti kauan, koska suostuin odottamaan. Ei ollut kyse siitä, etteikö mies olisi ollut varma tunteistaan. Vakuutteli rakkauttaan aina. Pelkäsi että lapsi kärsii erosta. Olimme ennen kaikkea ystäviä, puhuimme kaikista asioista ja mies sanoi, että hän on onnellinen pitkästä aikaa.

Uskoin kaiken, en epäillyt häntä koskaan. Kaikki ongelmat hänen avioliitossaan oli niin suuria ja hänen tunteensa minua kohtaan niin voimakkaat.

Asiat etenivät hitaasti, mutta lopulta hän joutui päätöksen eteen. Ensin hän valitsi minut, mutta pyörsi päätöksensä parissa päivässä. Surin kauan hänen menettämistään ja mietin useastikin, miksi hän teki näin. Miksi jäädä avioliittoon, jossa perustavanlaatuinen ongelma ja nyt vielä kriisi pitkästä salasuhteesta. Miten vaimo voi antaa anteeksi pitkän salasuhteen? Nyt jälkeenpäin olen ymmärtänyt, ettei hän oikeasti minua rakastanut, paikkasin vain puuttuvaa palasta hänen elämässään. Hän jätti minuun syvät arvet, joita en ole onnistunut parantamaan. Vain hän olisi voinut ne parantaa, keskustella tämän asian kanssani perusteellisesti läpi, mutta hän ei ole kantanut vastuuta aiheuttamastaan tuskasta. En pysty käsittämään millainen ihminen voi toimia noin ja aiheuttaa henkistä kipua toiselle ihmiselle. En halua törmätä tähän ihmiseen ikinä missään, se nostaisi kaikki selvittämättömät asiat taas enemmän pintaan.

Omaksi puolustukseksi sanon sen, että rakastuin ja koin tunteita, jotka halusin pysyviksi elämääni. Olin onnellisempi, kuin koskaan aiemmin. Luulin, että hän on elämäni suurin rakkaus. En kokenut olevani ns.toinen nainen, tai rikkovani mitään, koska mies uskotteli rakkauttaan ja väitti antavansa läheisyyttä ja rakkautta vain minulle.

Olen ns. toinen nainen. Mutta en ole rakastunut, meillä on vain seksisuhde ja vaimo myös tietää tämän ja se on hänelle ok. En tiedä tarkemmin onko halut loppuneet lasten jälkeen vai mitä. Homma on kaikille osapuolille ok. En halua miestä itselleni. Kai te toiset naiset ymmärrätte, että olette miehille salainen seksisuhde? Silloin on idioottimaiara rakastua mieheen.

Toisille naisille ja miehille kysymys. Miten kykenette suhteeseen varatun kanssa, miten perustelette toimintamme ITSELLENNE?

Minä en pystyisi. Moraalini estää, inhimillisyys estää; en halua satuttaa ketään enkä pystyisi satuttamaan siis myöskään varatun kumppania.

Halveksuisin varattua, joka pettää kumppaniaan, en pystyisi arvostamaan häntä. Miksi haluisin olla tekemisissä selkärangattoman kanssa kun älykkäämpiä, empaattisempia ja suoraselkäisiäkin on.

Ja viimeinen este olisi lapset. En kykenisi sekaantumaan suhteeseen, jossa on lapsia. Häpeisin itseäni ja toimintaani.

Minua on aina ihmetyttänyt miten joku pystyy perustelemaan tekonsa itselleen. Jokaisella meillä on kuitenkin vastuu tietoisista teoista. Se vanha "ettenhän minä sitä kumppania petä,

Vaan se varattu " on naiivi ja kestämätön perustelu. Ette petä ette, mutta moraalinne antaa myöten ryhtyä suhteeseen varatun kanssa. Se, että teko tuo pahoinvointia ei aiheuta omantunnon tuskia vai aiheuttaako? Onko silloin kyvyssä tuntea empatiaa puutetta?

Vierailija kirjoitti:

Toisille naisille ja miehille kysymys. Miten kykenette suhteeseen varatun kanssa, miten perustelette toimintamme ITSELLENNE?

Minä en pystyisi. Moraalini estää, inhimillisyys estää; en halua satuttaa ketään enkä pystyisi satuttamaan siis myöskään varatun kumppania.

Halveksuisin varattua, joka pettää kumppaniaan, en pystyisi arvostamaan häntä. Miksi haluisin olla tekemisissä selkärangattoman kanssa kun älykkäämpiä, empaattisempia ja suoraselkäisiäkin on.

Ja viimeinen este olisi lapset. En kykenisi sekaantumaan suhteeseen, jossa on lapsia. Häpeisin itseäni ja toimintaani.

Minua on aina ihmetyttänyt miten joku pystyy perustelemaan tekonsa itselleen. Jokaisella meillä on kuitenkin vastuu tietoisista teoista. Se vanha "ettenhän minä sitä kumppania petä,

Vaan se varattu " on naiivi ja kestämätön perustelu. Ette petä ette, mutta moraalinne antaa myöten ryhtyä suhteeseen varatun kanssa. Se, että teko tuo pahoinvointia ei aiheuta omantunnon tuskia vai aiheuttaako? Onko silloin kyvyssä tuntea empatiaa puutetta?

Silkasta rakkaudesta. Koen vahvasti, heti ensinäkemältä, että kuulumme yhteen.

Omasta kokemuksesta neuvon miettimään minkälainen yhteinen tulevaisuutenne olisi. Jos seuraisikin se toivomasi valinta -mies haluaisi elämän sinun kanssasi, oletko aivan varma, että pystyisit elämään onnellisena sen petoksen kanssa, minkä mies on sinuun kohdistanut pitkän aikaa? Miehen mahdollisesti kokema syyllisyys voi myös aiheuttaa tilanteen, jossa joudut elämään kauan yhä kokemuksessa, että olet vasta toiseksi tärkein. Minäkin uskoin, että kun vaan saamme olla yhdessä (tiesin varmaksi, että se on molempien toive), olemme onnellisia. Todellisuus on kuitenkin jatkuvaa riitelyä miehen aiemmista valheista ja minun haluttomuudesta sitoutua yhteiseen epäluottamukseni vuoksi. Todellisuus siinä miehen toisessa parisuhteessa ei välttämättä ole sitä mitä sinulle kerrotaan. Ole valmis ottamaan vastaan tieto siitä että sinua on petetty ja johdettu harhaan. Jos tuntuu, että pystyt unohtamaan ja antamaan anteeksi, niin sitten kai odotat niin kauan kun pää kestää. Viisautta sulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisille naisille ja miehille kysymys. Miten kykenette suhteeseen varatun kanssa, miten perustelette toimintamme ITSELLENNE?

Minä en pystyisi. Moraalini estää, inhimillisyys estää; en halua satuttaa ketään enkä pystyisi satuttamaan siis myöskään varatun kumppania.

Halveksuisin varattua, joka pettää kumppaniaan, en pystyisi arvostamaan häntä. Miksi haluisin olla tekemisissä selkärangattoman kanssa kun älykkäämpiä, empaattisempia ja suoraselkäisiäkin on.

Ja viimeinen este olisi lapset. En kykenisi sekaantumaan suhteeseen, jossa on lapsia. Häpeisin itseäni ja toimintaani.

Minua on aina ihmetyttänyt miten joku pystyy perustelemaan tekonsa itselleen. Jokaisella meillä on kuitenkin vastuu tietoisista teoista. Se vanha "ettenhän minä sitä kumppania petä,

Vaan se varattu " on naiivi ja kestämätön perustelu. Ette petä ette, mutta moraalinne antaa myöten ryhtyä suhteeseen varatun kanssa. Se, että teko tuo pahoinvointia ei aiheuta omantunnon tuskia vai aiheuttaako? Onko silloin kyvyssä tuntea empatiaa puutetta?

Silkasta rakkaudesta. Koen vahvasti, heti ensinäkemältä, että kuulumme yhteen.

Se tunne, kun toisen kanssa kaikki tuntuu oikealta. Elämä hymyilee, voit paremmin kuin koskaan. Koet, että olet parempi ihminen, vanhempi, ystävä, kun olet rakkaudesta onnellinen. Samat haaveet ja tulevaiauuden suunnitelmat. Sielujen yhteen sopivuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisille naisille ja miehille kysymys. Miten kykenette suhteeseen varatun kanssa, miten perustelette toimintamme ITSELLENNE?

Minä en pystyisi. Moraalini estää, inhimillisyys estää; en halua satuttaa ketään enkä pystyisi satuttamaan siis myöskään varatun kumppania.

Halveksuisin varattua, joka pettää kumppaniaan, en pystyisi arvostamaan häntä. Miksi haluisin olla tekemisissä selkärangattoman kanssa kun älykkäämpiä, empaattisempia ja suoraselkäisiäkin on.

Ja viimeinen este olisi lapset. En kykenisi sekaantumaan suhteeseen, jossa on lapsia. Häpeisin itseäni ja toimintaani.

Minua on aina ihmetyttänyt miten joku pystyy perustelemaan tekonsa itselleen. Jokaisella meillä on kuitenkin vastuu tietoisista teoista. Se vanha "ettenhän minä sitä kumppania petä,

Vaan se varattu " on naiivi ja kestämätön perustelu. Ette petä ette, mutta moraalinne antaa myöten ryhtyä suhteeseen varatun kanssa. Se, että teko tuo pahoinvointia ei aiheuta omantunnon tuskia vai aiheuttaako? Onko silloin kyvyssä tuntea empatiaa puutetta?

Silkasta rakkaudesta. Koen vahvasti, heti ensinäkemältä, että kuulumme yhteen.

Tuohan on äärettömän naiivia. Niinhän se varattukin koki kumppaninsa kanssa silloin kun tämän kohtasi. Eikö sinua häiritse se, että varattu on epäluotettava ja selkärangaton pettäessään? Vai arvostatko näitä piirteitä ihmisessä? Millaisia piirteitä arvosta kumppaninsa ylipäätään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisille naisille ja miehille kysymys. Miten kykenette suhteeseen varatun kanssa, miten perustelette toimintamme ITSELLENNE?

Minä en pystyisi. Moraalini estää, inhimillisyys estää; en halua satuttaa ketään enkä pystyisi satuttamaan siis myöskään varatun kumppania.

Halveksuisin varattua, joka pettää kumppaniaan, en pystyisi arvostamaan häntä. Miksi haluisin olla tekemisissä selkärangattoman kanssa kun älykkäämpiä, empaattisempia ja suoraselkäisiäkin on.

Ja viimeinen este olisi lapset. En kykenisi sekaantumaan suhteeseen, jossa on lapsia. Häpeisin itseäni ja toimintaani.

Minua on aina ihmetyttänyt miten joku pystyy perustelemaan tekonsa itselleen. Jokaisella meillä on kuitenkin vastuu tietoisista teoista. Se vanha "ettenhän minä sitä kumppania petä,

Vaan se varattu " on naiivi ja kestämätön perustelu. Ette petä ette, mutta moraalinne antaa myöten ryhtyä suhteeseen varatun kanssa. Se, että teko tuo pahoinvointia ei aiheuta omantunnon tuskia vai aiheuttaako? Onko silloin kyvyssä tuntea empatiaa puutetta?

Silkasta rakkaudesta. Koen vahvasti, heti ensinäkemältä, että kuulumme yhteen.

Se tunne, kun toisen kanssa kaikki tuntuu oikealta. Elämä hymyilee, voit paremmin kuin koskaan. Koet, että olet parempi ihminen, vanhempi, ystävä, kun olet rakkaudesta onnellinen. Samat haaveet ja tulevaiauuden suunnitelmat. Sielujen yhteen sopivuus.

Entä ne, jota satutatte?

Vierailija kirjoitti:

Toisille naisille ja miehille kysymys. Miten kykenette suhteeseen varatun kanssa, miten perustelette toimintamme ITSELLENNE?

Minä en pystyisi. Moraalini estää, inhimillisyys estää; en halua satuttaa ketään enkä pystyisi satuttamaan siis myöskään varatun kumppania.

Halveksuisin varattua, joka pettää kumppaniaan, en pystyisi arvostamaan häntä. Miksi haluisin olla tekemisissä selkärangattoman kanssa kun älykkäämpiä, empaattisempia ja suoraselkäisiäkin on.

Ja viimeinen este olisi lapset. En kykenisi sekaantumaan suhteeseen, jossa on lapsia. Häpeisin itseäni ja toimintaani.

Minua on aina ihmetyttänyt miten joku pystyy perustelemaan tekonsa itselleen. Jokaisella meillä on kuitenkin vastuu tietoisista teoista. Se vanha "ettenhän minä sitä kumppania petä,

Vaan se varattu " on naiivi ja kestämätön perustelu. Ette petä ette, mutta moraalinne antaa myöten ryhtyä suhteeseen varatun kanssa. Se, että teko tuo pahoinvointia ei aiheuta omantunnon tuskia vai aiheuttaako? Onko silloin kyvyssä tuntea empatiaa puutetta?

Typeryys. Ei empatian puute niinkään. Silkka typeryys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silkasta rakkaudesta. Koen vahvasti, heti ensinäkemältä, että kuulumme yhteen.

Se tunne, kun toisen kanssa kaikki tuntuu oikealta. Elämä hymyilee, voit paremmin kuin koskaan. Koet, että olet parempi ihminen, vanhempi, ystävä, kun olet rakkaudesta onnellinen. Samat haaveet ja tulevaiauuden suunnitelmat. Sielujen yhteen sopivuus.

Tuo ei ole rakkautta, se on rakastumisen huumaa.

Oikeassa rakkaudessa ei ole koko ajan onnellinen. Tiedostaa sen, että sielut eivät ole täysin yhteensopivia. Että maailmassa on muitakin ilon lähteitä kuin tuo toinen ihminen. Toisena naisena ollessa saa vain nuo makupalat, eikä arjen täysipainoista rakkautta.

Ystäväni oli toinen nainen ja hänen maailmansa romahti, kun mies valitsikin vaimonsa. Hän koki juuri noita tunteita eikä pääse yli siitä, että kaikki saattoi vain loppua.

On ehkä vaikeampi hyväksyä että se loppuu, kun virallisesti ei ole alkanutkaan. Pitäisi hyväksyä se, että oikeasti suhdetta ei ollutkaan tai sitten se, että itse oli Toisena Naisena toisen ihmissuhteen välissä. Että oli joko kaksi suhdetta päällekkäin tai oma suhde ei merkinnyt mitään. Molemmat asiat ovat kipeitä. Ei niitä haluaisi kohdata.

Mieluummin pitäisi kiinni ajatuksesta, että meillä se oli aitoa ja vaimon kanssa hän vain kärsii.

Niistä saa käydä terapeutilla puhumassa. Ei tarvitse kärvistellä yksin. Parhaassa tapauksessa välttää seuraavan kerran saman ansan.

Vierailija kirjoitti:

Toinen nainen vei mieheni. Ok. Mutta ei ole edelleenkään tyytyväinen. Kiusaa lapsiamme aina kun he ovat isällä. En tiedä miksi. On kateellisen oloinen kun minun rahatilanteen on hyvä.

Miten se vei? Oliko miehesi kovinkin hentoinen rakenteeltaan vai käyttikö unilääkkeitä?

Itsetuntoa ja itsensä arvostusta. Mies on käyttänyt sinua hyväksi eli saanut tyydytyksen.

Vierailija kirjoitti:

Olen ns. toinen nainen. Mutta en ole rakastunut, meillä on vain seksisuhde ja vaimo myös tietää tämän ja se on hänelle ok. En tiedä tarkemmin onko halut loppuneet lasten jälkeen vai mitä. Homma on kaikille osapuolille ok. En halua miestä itselleni. Kai te toiset naiset ymmärrätte, että olette miehille salainen seksisuhde? Silloin on idioottimaiara rakastua mieheen.

Sama täällä. Molemmat olemme tahoillamme naimisissa, joten olen toinen nainen ja salarakkaani toinen mies. Tapaamme satunnaisesti sellaisen seksin merkeissä, jota puolisomme eivät halua. Pidämme kovasti toisistamme, jopa rakastamme, mutta emme ole rakastuneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen nainen vei mieheni. Ok. Mutta ei ole edelleenkään tyytyväinen. Kiusaa lapsiamme aina kun he ovat isällä. En tiedä miksi. On kateellisen oloinen kun minun rahatilanteen on hyvä.

Miten se vei? Oliko miehesi kovinkin hentoinen rakenteeltaan vai käyttikö unilääkkeitä?

Hyvissä keskusteluketjuissa minua nykyään kyllästyttää nämä tämäntyyliset mukanäppärät heitot. Mikähän tällaistenkin itseisarvo on, kun idea varmaan tulee selväksi tyhmemmällekkin.

Vierailija kirjoitti:

Toisille naisille ja miehille kysymys. Miten kykenette suhteeseen varatun kanssa, miten perustelette toimintamme ITSELLENNE?

Minulla on nuorempana ollut paljonkin peliä varattujen kanssa, tosin ei mitään pitkää eikä vakavaa. Varattujen kanssa siksi, että he eivät jääneet roikkumaan. Heistä pääsi niin helposti eroon. 

Olin itse todella sitoutumiskammoinen ja pelkäsin aitoa läheisyyttä. Siksi oli helppoa olla varattujen kanssa. Heitä ei tarvinnut rakastaa oikeasti, sellainen leikkirakkaus riitti. Sai kokea intohimoa, mutta tiesi aina, että ei pelata oikeilla panoksilla. Jos joku niistä miehistä olisi sanonut, että jättää vaimonsa mun takia, olisin lopettanut jutun saman tien. Tykkäsin itse olla se, joka on rakastunut yksipuolisesti. Sain kiksejä siitä.

En halunnut, että kukaan rakastaa minua oikeasti, sillä sitten olisi pitänyt rakastaa takaisin. Ja mä en osannut. Enkä edes halunnut.

Tällä elämänkokemuksella sanoisin nyt, että nämä kolmiodraamat on sellaiset ihmisten kuvioita, jotka eivät osaa olla oikeasti läheisiä kenenkään kanssa. Otetaan pala sieltä, toinen täältä. Ei olla kokonaisia kenenkään kanssa.

Jos toista oikeasti rakastaa, ei tulisi edes mieleen ryhtyä suhteeseen toisen kanssa. Toisen kanssa suhteessa oleva mies ei ikinä oikeasti rakasta vaimoaan, vaikka väittää muuta. Eikä rakasta sitä toista naistakaan, vaikka väittää muuta.

Pohjimmiltani halveksin aina näitä pettäjämiehiä, vaikka pidinkin peliä heidän kanssaan. Tiesin, että oikeasti he eivät olleet rakkauteni arvoisia. Ja jotenkin nautin siitä. Tunsin ehkä jotain ylemmyyttäkin.

Älkää naiset tuhlatko aikaanne tällaisiin miehiin. Ne ovat ihan roskaa. Niillä voi "harjoitella", mutta ei mitään aitoa, please. Jättäkää se paras osa itsestänne sille ihmiselle, joka sen oikeasti ansaitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisille naisille ja miehille kysymys. Miten kykenette suhteeseen varatun kanssa, miten perustelette toimintamme ITSELLENNE?

Minä en pystyisi. Moraalini estää, inhimillisyys estää; en halua satuttaa ketään enkä pystyisi satuttamaan siis myöskään varatun kumppania.

Halveksuisin varattua, joka pettää kumppaniaan, en pystyisi arvostamaan häntä. Miksi haluisin olla tekemisissä selkärangattoman kanssa kun älykkäämpiä, empaattisempia ja suoraselkäisiäkin on.

Ja viimeinen este olisi lapset. En kykenisi sekaantumaan suhteeseen, jossa on lapsia. Häpeisin itseäni ja toimintaani.

Minua on aina ihmetyttänyt miten joku pystyy perustelemaan tekonsa itselleen. Jokaisella meillä on kuitenkin vastuu tietoisista teoista. Se vanha "ettenhän minä sitä kumppania petä,

Vaan se varattu " on naiivi ja kestämätön perustelu. Ette petä ette, mutta moraalinne antaa myöten ryhtyä suhteeseen varatun kanssa. Se, että teko tuo pahoinvointia ei aiheuta omantunnon tuskia vai aiheuttaako? Onko silloin kyvyssä tuntea empatiaa puutetta?

Silkasta rakkaudesta. Koen vahvasti, heti ensinäkemältä, että kuulumme yhteen.

Tuohan on äärettömän naiivia. Niinhän se varattukin koki kumppaninsa kanssa silloin kun tämän kohtasi. Eikö sinua häiritse se, että varattu on epäluotettava ja selkärangaton pettäessään? Vai arvostatko näitä piirteitä ihmisessä? Millaisia piirteitä arvosta kumppaninsa ylipäätään?

Ihmisen rakkaus voi loppua. Rakastaa voi useammin, kuin kerran. Älä ole noin yksinkertainen.