Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Myönnän, etten lukenut kuin kaksi ensimmäistä sivua, en jaksa näin pitkää ketjua selata.  Mutta ohjeeksi sanoisin tuohon, että jos noin vaikeata on, niin älkää menkö sinne mummolle ollenkaan sen vauvan kanssa.  Sillä tästä niin suuresta ongelmasta pääsette.  Pitäkää lapsi erossa mummosta, jos se kerran teistä vahingollista on.   Tehän se vauvan vanhemmat olette ja olette siitä vastuussa ja lapsen henkisestä kehityksestä.  Mummosta ette ole.

Tuossakin joku siis kirjoitti, että lapsi on viisi ja puoli vuotta vanha, eikä ole kertaakaan olut mummolla yökylässä, koska mummo pyysi tätä luokseen yökylään jo ennen lapsen syntymää.  Niin suuri oli mummon synti, kun lasta sillä lailla yöksi luokseen halusi. 

Pitäiskö kirjoittaa ihan pahasti: pitäkää penskanne.

Mikään ei ole hyvin, kun kyseessä on anoppi.   Joko anoppi hoivaa liikaa lasta tai ei hoivaa ollenkaan.  Luojan kiitos, ei ole miniää, olen saanut luoda tyttärenpoikiini hyvät suhteet.  Pojat tulevat vieläkin luokseni kuin kotiinsa, vaikka ovat jo aikaihmisiä.  Ja aina ovat tervetulleita.  Mutta kas kummaa, niin ne menevät toisellekin mummolleen, onkohan tyttäreni osannut tehdä jotain oikein?

Vierailija kirjoitti:

Myönnän, etten lukenut kuin kaksi ensimmäistä sivua, en jaksa näin pitkää ketjua selata.  Mutta ohjeeksi sanoisin tuohon, että jos noin vaikeata on, niin älkää menkö sinne mummolle ollenkaan sen vauvan kanssa.  Sillä tästä niin suuresta ongelmasta pääsette.  Pitäkää lapsi erossa mummosta, jos se kerran teistä vahingollista on.   Tehän se vauvan vanhemmat olette ja olette siitä vastuussa ja lapsen henkisestä kehityksestä.  Mummosta ette ole.

Tuossakin joku siis kirjoitti, että lapsi on viisi ja puoli vuotta vanha, eikä ole kertaakaan olut mummolla yökylässä, koska mummo pyysi tätä luokseen yökylään jo ennen lapsen syntymää.  Niin suuri oli mummon synti, kun lasta sillä lailla yöksi luokseen halusi. 

Pitäiskö kirjoittaa ihan pahasti: pitäkää penskanne.

Mikään ei ole hyvin, kun kyseessä on anoppi.   Joko anoppi hoivaa liikaa lasta tai ei hoivaa ollenkaan.  Luojan kiitos, ei ole miniää, olen saanut luoda tyttärenpoikiini hyvät suhteet.  Pojat tulevat vieläkin luokseni kuin kotiinsa, vaikka ovat jo aikaihmisiä.  Ja aina ovat tervetulleita.  Mutta kas kummaa, niin ne menevät toisellekin mummolleen, onkohan tyttäreni osannut tehdä jotain oikein?

Noin sitä uhriudutaan. Tapitapi.

Vierailija kirjoitti:

Myönnän, etten lukenut kuin kaksi ensimmäistä sivua, en jaksa näin pitkää ketjua selata.  Mutta ohjeeksi sanoisin tuohon, että jos noin vaikeata on, niin älkää menkö sinne mummolle ollenkaan sen vauvan kanssa.  Sillä tästä niin suuresta ongelmasta pääsette.  Pitäkää lapsi erossa mummosta, jos se kerran teistä vahingollista on.   Tehän se vauvan vanhemmat olette ja olette siitä vastuussa ja lapsen henkisestä kehityksestä.  Mummosta ette ole.

Tuossakin joku siis kirjoitti, että lapsi on viisi ja puoli vuotta vanha, eikä ole kertaakaan olut mummolla yökylässä, koska mummo pyysi tätä luokseen yökylään jo ennen lapsen syntymää.  Niin suuri oli mummon synti, kun lasta sillä lailla yöksi luokseen halusi. 

Pitäiskö kirjoittaa ihan pahasti: pitäkää penskanne.

Mikään ei ole hyvin, kun kyseessä on anoppi.   Joko anoppi hoivaa liikaa lasta tai ei hoivaa ollenkaan.  Luojan kiitos, ei ole miniää, olen saanut luoda tyttärenpoikiini hyvät suhteet.  Pojat tulevat vieläkin luokseni kuin kotiinsa, vaikka ovat jo aikaihmisiä.  Ja aina ovat tervetulleita.  Mutta kas kummaa, niin ne menevät toisellekin mummolleen, onkohan tyttäreni osannut tehdä jotain oikein?

Nyt puhutaan ONGELMALLISISTA isovanhemmista. Minulla on ihana anoppi ja lasten mummo, toisin kuin siskollani. En silti jankuta täällä kuinka ongelmaa ei voi olla, koska MINUN ANOPPINI on fiksu ja huomaavainen. Siskon anoppi tartutti huuliherpeksen pienelle vauvalle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä se on, kun naiset jättävät sen lapsen ”tekemisen” yhteen tai kahteen lapseen. Jää ikuinen vauvakuume.

Siskoni anopilla on neljä lasta eikä mitään tolkkua käytöksessään. Lähinnä inttää kuinka hän tuntee vauvat, hänen sylissä rauhoittuu vauva kuin vauva, nuori äiti ei ole mitään tähän konkariin verrattuna. Kyse on kaipuusta tärkeälle paikalle, kontrolliin, valtaan. Pätemisenhalua ja kyvyttömyyttä antaa tilaa nuorelle naiselle joka onkin nyt vauvan ÄITI.

Varmaan löytyy samanlaisia ”emoja” niistäkin joilla itsellään monta lasta mutta jotenkin tulee mieleen, että joku ihmeen hoitokaipuu on tuollaisilla ap:n kertomilla mummoilla jäänyt.

Minusta tuo ei ole hoitokaipuuta vaan osaamisen näyttämishalua. Tottahan neljän lapsen äiti on enemmän kokenut kuin esikoisensa vasta saanut. Siitä voidaan kinata loputtomasti, minkä arvoisia ne aikaisemman kokemuksen tuomat vinkit ovat. Oman kokemukseni mukaan niistä osaa pystyy vallan mainiosti soveltamaan nykyäänkin, mutta anoppini olikin ammatti-neuvolantäti. Pätemishalun arviointi on subjektiivinen asia, samoin kuin sen arviointi, onko kyseessä "kyvyttömyys antaa tilaa nuorelle äidille" vai vilpitön halu auttaa. Lisäksi puheet "äidinvaistosta" on reippaasti yliarvioituja.  Kokematon äiti ei kerta kaikkiaan erota pienen lapsen kulloisiakin tarpeita automaattisesti itkusta ja äkinästä, sen oppii vasta kokemuksella. Toki jokainen sitten aikanaan kehittyy juuri sen oman uniikin jälkikasvunsa arvioinnissa. 

Niitä kuuluisia äidinvaistoja on ihan tutkittukin ja ovat enemmänkin aliarvostettu asia mitä tulee yleiseen mielipiteeseen vauvojen hoidosta. Onneksi nykyään esim. keskeisten hoidossa on hyödynnetty varhaisen vuorovaikutuksen tutkimuksia..

Esim. äiti virittyy jo ensihetkistä lähtien vauvan kanssa samalle "aaltopituudelle" aivan eri tavalla kuin muut (esim. hoitohenkilökunta). Kun vauva on vilkas, äitikin on, kun vauva on rauhallinen niin äitikin mukauttaa toimintansa nopeasti rauhalliseksi. Äitien ja vauvojen kasvoja on jopa kuvattu tarkalla kameralla ja havaittu kuinka äiti toistaa vauvan eleet sekunnin kymmenesosissa, kyseessä on ns. mikroliikkeet. Kyseessä on ainutlaatuinen äidin ja vauvan vuorovaikutukseen liittyvä ilmiö, jota kutsutaan peilaukseksi ja se on vauvan kehitykselle äärimmäisen tärkeää.

Brunssijankkaaja on selvästi närkästynyt anoppi joka tarkoituksellisesti ohjaa keskustelun toiseen suuntaan.

Älytöntä jankkaamista mutta on tosiaan olemassa lapsuudenperhe ja ydinperhe. Lapsuudenperheeseen eivät lapsenlapset kuulu. On hienoa että perinteitä vaalitaan, mutta täytyy myös ymmärtää että kun oma lapsi kasvaa lapsuudenperheestä pois ja muodostaa oman perheen niin asiat muuttuvat. Kuvatun kaltainen tilanne, jankattu brunssi, jonne lapsenlapset tervetulleet mutta puolisot ei on omituinen eikä viestitä lapsille mitään hyvää. On vaan huonoa käytöstä sulkea puolisot pois. Ja koska sitä lapsuudenperhettä ei sellaisenaan enää ole, on ydinperheitä, niin tylyä sulkea kahden tai kolmen perheen kokoontumisessa joku pois. Oman aikuisen lapsen kanssa voi viettää aikaa muutenkin, vaikuttamatta töykeältä. On se oikeasti sairasta jos ei kaksi äitiä, anoppi ja miniä, mahdu samaan pöytään vaan anopin pitää olla the Äiti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa näistä kommenteista on pistänyt miettimään, että onko tilannetta aina ajateltu lapsen kannalta. Äidin mielestä ärsyttäväkin mummo voi kuitenkin muodostua lapselle tärkeäksi ihmiseksi, ja olisi kurjaa, jos tällaisen ihmissuhteen muodostuminen estetään pelkästään siksi että äiti haluaa osoittaa omaa valtaansa. Toki eri asia jos mummo on päihdeongelmainen tai muuten haitaksi lapselle. Monista kommenteista kuitenkin paistaa, että ongelma on nimenomaan aikuisten välinen nokittelu ja valtataistelu. Lasta mummo kohtelee hellästi ja rakastavasti, ja tuo ärsyttävä omiminen on sen kiintymyksen yksi - joskin epäterve ja kiusallinen - ilmentymä. Voisiko joissain lievemmissä tapauksissa antaa niiden vanhan ihmisen höpsötysten mennä ihan vaan toisesta korvasta sisään? Tai jos oma pinna ei kestä, niin antaa lapsen tavata isoäitiään sitten isänsä seurassa? Ei lapsi ole äidin omaisuutta vaan erillinen, pieni ihmisen alku, josta saa tykätä myös sellaiset tyypit joista äiti ei niin välitä. Ja jolla on oikeus siihen että hänen perhe- ja sukulaissuhteitaan vaalitaan.

Ja ennen kuin joku tähänkin ehtii öyhöttämään suu vaahdossa, niin puhutaan terveestä ihmisestä, ei sellaisesta, jolla on mielenterveysongelmia, kuten omasta mielestäni apn äidillä voisi olla.

t.eri

Eiköhän se mielenterveysongelmistakin kärsivä mummo voi olla lapselle tärkeä. Toki silloin ongelman laadusta riippuen pitää miettiä, että millainen kanssakäyminen ja yhteydenpito on järkevää ja turvallista, mutta ei varmasti ole lapsen etu karsia edes lievästi epätasapainoista mummoa pois lapsen elämästä.

Mihin tämä näkemys perustuu? Mitä se lapsi siitä aikuistenoikeasti saa?

No mitä epätäydellisten lasten läheiset nyt yleensä saavat siitä, ettei heidän kaikkia perhesuhteitaan katkaista vaan siksi että vanhemmilla on omasta mielestään siihen oikeus? Omilla isovanhemmillani oli ongelmansa, nyt ovat jo edesmenneitä mutta kyllä minulle oli tärkeä asia tuntea heidät. Kyllä epätäydelliseltäkin ihmiseltä voi saada rakkautta ja läheisyyttä ja epätäydellinenkin ihminen voi tuntua tärkeältä. Onneksi minun äitini ymmärsi, ettei minulta pidä riistää isoäitiä vain siksi etteivät he tulleet keskenään toimeen.

Tarkoittaako se öykkärin poissulkeminen sitten kaikkien ihmissuhteiden katkaisemista? Miten niin?

Eikö lapselle ennnemmin pidä antaa malli hyvästä käytöksestä? Ei siitä että öykkäri saa öyhöttää, eikä ko käytöksellä ole mitään seurauksia?

Hyvän käytöksen malli on myös se, että itse ei alennu samaan lapselliseen pelailuun kuin mitä vastapuoli ehkä harrastaa. Hyvää ja viisasta käytöstä on olla sellaisen yläpuolella. Usein se on myös toimivin ratkaisu, koska harva pulu jaksaa loputtomasti pelata shakkiaan, kun ei saa vastakaikua. 

Se että opettaa lasta tunnistamaan rajansa ei ole mitään peliä. Se on oikeastaan tärkeimpiä asioita, mikä vanhemman pitää lapselle opettaa.

Eikä se ole mitään peliä, jos suojelee perhettään. Jos joku ihminen ei kykene käyttäytymään asiallisesti, niin sitten ei. Mutta sillä on seurauksia, sille ihmiselle. Ei muille.

No useimmissa tämän ketjun tapauksissa ei kyllä ole kyse mistään lasten rajojen suojelusta vaan äidin omasta ylpeydestä ja nokittelutarpeesta. Siinähän oppii ärsyttävä anoppi olemaan hyppimättä silmille - ja lapsi on se todellinen kärsijä.

Tämä minuakin hirvittää tässä ketjussa.

On aivan varmasti olemassa häiriintyneitä isovanhempia ja silloin on todella parempi pitää etäisyyttä .

Mutta ei suurin osa ole pimahtaneita.

Juuri pääsin todistamaan erään miniän äänekästä tuhahtelua kun anoppinsa iloitsi tyttärensä lapsenlapsen nimeä.

Anoppi piti sitä kauniina mutta miniän mielestä se oli " kauhea".

Vastaavia , sinänsä pieniä mutta tulevaisuutta ennustavia, tapauksia on useita niin että olen päässyt tai joutunut todistamaan.

Voin vain kuvitella mitä tapahtuu kun tämä miniä saa lapsen.

Varmasti mahdolliset ongelmat eivät ole yksin anopin syytä.

Mutta tietenkin anopin on syytä pitää kieli keskellä suuta.

Tämä miniä kyllä tulee kieltämään lapsen näkemisen syystä jos toisestakin.

Eikä ymmärrä että se on myös lapsen häviö.

Sekin on rajattomuutta että joidenkin pikkusyiden takia estetään lapsen tutustuminen sukulaisiinsa.

Näyttää joskus siltä että naisten on vaikea sietää että lapsella on sukulaisia joille äiti ei itse ole sukua.

Ovatko mustasukkaisia pohjimmiltaan?

On ne miniät kamalia ja anopin ihania. Meillä anoppi haukkui ristiäisissä lapsemme nimen rumaksi, kun luuli etten ole kuuloetäisyydellä.

Ja juu kyllä vaikutti "vähän" väleihin..

Pitääpä nyt harrastaa itsetutkiskelua, kun tämäkin taitaa olla vain minun mustasukkaisuudesta kiinni? Jos oma äitini olisi haukkunut lapseni nimen rumaksi, niin olisin ollut varmaan ihan että okei, ei haittaa?

Ei kannata heti ottaa itseensa näppäimistöä takoen, jos joku mainitsee toisenlaisen ihmissuhteen kuin sellaisen, jota on jo puitu yli sata sivua. Hän ei puhunut sinusta.

Kenestä sitten? Ja miksi tässä ketjussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä se on, kun naiset jättävät sen lapsen ”tekemisen” yhteen tai kahteen lapseen. Jää ikuinen vauvakuume.

Siskoni anopilla on neljä lasta eikä mitään tolkkua käytöksessään. Lähinnä inttää kuinka hän tuntee vauvat, hänen sylissä rauhoittuu vauva kuin vauva, nuori äiti ei ole mitään tähän konkariin verrattuna. Kyse on kaipuusta tärkeälle paikalle, kontrolliin, valtaan. Pätemisenhalua ja kyvyttömyyttä antaa tilaa nuorelle naiselle joka onkin nyt vauvan ÄITI.

Varmaan löytyy samanlaisia ”emoja” niistäkin joilla itsellään monta lasta mutta jotenkin tulee mieleen, että joku ihmeen hoitokaipuu on tuollaisilla ap:n kertomilla mummoilla jäänyt.

Minusta tuo ei ole hoitokaipuuta vaan osaamisen näyttämishalua. Tottahan neljän lapsen äiti on enemmän kokenut kuin esikoisensa vasta saanut. Siitä voidaan kinata loputtomasti, minkä arvoisia ne aikaisemman kokemuksen tuomat vinkit ovat. Oman kokemukseni mukaan niistä osaa pystyy vallan mainiosti soveltamaan nykyäänkin, mutta anoppini olikin ammatti-neuvolantäti. Pätemishalun arviointi on subjektiivinen asia, samoin kuin sen arviointi, onko kyseessä "kyvyttömyys antaa tilaa nuorelle äidille" vai vilpitön halu auttaa. Lisäksi puheet "äidinvaistosta" on reippaasti yliarvioituja.  Kokematon äiti ei kerta kaikkiaan erota pienen lapsen kulloisiakin tarpeita automaattisesti itkusta ja äkinästä, sen oppii vasta kokemuksella. Toki jokainen sitten aikanaan kehittyy juuri sen oman uniikin jälkikasvunsa arvioinnissa. 

Niitä kuuluisia äidinvaistoja on ihan tutkittukin ja ovat enemmänkin aliarvostettu asia mitä tulee yleiseen mielipiteeseen vauvojen hoidosta. Onneksi nykyään esim. keskeisten hoidossa on hyödynnetty varhaisen vuorovaikutuksen tutkimuksia..

Esim. äiti virittyy jo ensihetkistä lähtien vauvan kanssa samalle "aaltopituudelle" aivan eri tavalla kuin muut (esim. hoitohenkilökunta). Kun vauva on vilkas, äitikin on, kun vauva on rauhallinen niin äitikin mukauttaa toimintansa nopeasti rauhalliseksi. Äitien ja vauvojen kasvoja on jopa kuvattu tarkalla kameralla ja havaittu kuinka äiti toistaa vauvan eleet sekunnin kymmenesosissa, kyseessä on ns. mikroliikkeet. Kyseessä on ainutlaatuinen äidin ja vauvan vuorovaikutukseen liittyvä ilmiö, jota kutsutaan peilaukseksi ja se on vauvan kehitykselle äärimmäisen tärkeää.

Höpö höpö, kyllä mummo peilaa paljon paremmin! Mummo osaa mikroliikkeet, tyhmä miniä vaan pilaa kaiken kun ei tajua että mummo on parempi!! Vauvakin rentoutuu jo kun kuulee sanan "mummo" ja oppii lausumaan sen 4kk ikäisenä.

Ei jumankekka, taas on palattu alkuun. Piiri pieni pyörii, äidit siinä hyörii...

Vierailija kirjoitti:

Brunssijankkaaja on selvästi närkästynyt anoppi joka tarkoituksellisesti ohjaa keskustelun toiseen suuntaan.

Älytöntä jankkaamista mutta on tosiaan olemassa lapsuudenperhe ja ydinperhe. Lapsuudenperheeseen eivät lapsenlapset kuulu. On hienoa että perinteitä vaalitaan, mutta täytyy myös ymmärtää että kun oma lapsi kasvaa lapsuudenperheestä pois ja muodostaa oman perheen niin asiat muuttuvat. Kuvatun kaltainen tilanne, jankattu brunssi, jonne lapsenlapset tervetulleet mutta puolisot ei on omituinen eikä viestitä lapsille mitään hyvää. On vaan huonoa käytöstä sulkea puolisot pois. Ja koska sitä lapsuudenperhettä ei sellaisenaan enää ole, on ydinperheitä, niin tylyä sulkea kahden tai kolmen perheen kokoontumisessa joku pois. Oman aikuisen lapsen kanssa voi viettää aikaa muutenkin, vaikuttamatta töykeältä. On se oikeasti sairasta jos ei kaksi äitiä, anoppi ja miniä, mahdu samaan pöytään vaan anopin pitää olla the Äiti!

Onhan se nyt todella outoa käytöstä eikä missään kulttuurissa sosiaalisesti normaalia toimintaa. On todella huolestuttavaa, jos ei osata luopua niistä lapsuudenperheen jutuista, joista voi vaan jutella sen porukan kesken, vaikka elämä muuttuu, uusia perheitä muodostuu ja aika menee eteenpäin. Tässä anoppi yrittää väen vänkäin pitää kiinni menneestä, vaikka pitäisi muodostaa uudet jutut ja uusi sosiaalinen ympäristö, johon kuuluu se oman lapsen ydinperhe kokonaisuudessaan. Jos anoppi "ei osaa rennosti puhua" miniän edessä niin miettisin todella tarkkaan, onko kyseessä sellainen anoppi, mitä tässäkin ketjussa on kuvattu ja mikä on oikein vialla. Sitä ei selitetä kyllä introvertin persoonallisuudella. Pelottavaa, huolestuttavaa ja kaiken kaikkiaan epätervettä. Onneksi tämä ei taida olla kovin yleistä eikä tällaista ilmene minun eikä mieheni vanhempien osalta.

Vierailija kirjoitti:

Ei jumankekka, taas on palattu alkuun. Piiri pieni pyörii, äidit siinä hyörii...

Otan osaa kun brunssijankkauksesi tyrehtyi. :)

Vierailija kirjoitti:

Ei jumankekka, taas on palattu alkuun. Piiri pieni pyörii, äidit siinä hyörii...

Aloita sinä keskustelu joka sua kiinnostaa. Mulle tämä ainakin toimii vertaistukena, ainoastaan brunssijankkaaja on saanut pilattua lukuisilla vastauksilla itselleen

Siis minä brunsdijankkaaja en ole kommentoinut yhtään mitään, seuraan vaan huvittuneena kun jankkaatte ihan keskenänne :D ilmeisesti brunssi meni tunteisiin, hyvä heitto näin ollen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jumankekka, taas on palattu alkuun. Piiri pieni pyörii, äidit siinä hyörii...

Otan osaa kun brunssijankkauksesi tyrehtyi. :)

Brunssittelut oli mainio veto, että hattua täytyy nostaa brunssailija- anopille (ehkä?)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tervettä, jos anoppi ei lastenkaan aikuistuttua osaa luopua siitä omasta "ydinperheestään", jota ei enää ole olemassa, jos lapset perustaa omat perheeet. Jos paljastuisi, että miehellä olisi tällainen anoppi, joka järjestää brunsseja tai muuta sille perheelle, juoksisin. Elämä muuttuu ja menee eteenpäin, todella huolestuttavaa, jos anoppi edelleen pitää kynsin ja hampain kiinni jostain, mitä ei yksinkertaisesti ole enää olemassa. Tai ei suostu sopeutumaan ja hyväksymään sitä, että muutos on tapahtunut. Sellasta ihmistä olisi vaikea arvostaa. Itselläni ei onneksi näin ole, mutta tuo on jo itsessään hälyttävää. Elämä menee eteenpäin, asiat muuttuu ja niihin pitää vain sopeutua.

Entäs tilanteessa, jossa brunssi anoppi on normaalikäytöksinen (ei rajaton), ja ehkä vähän ujo? Vilpittömästi haluaisi viettää aikaa vain itselleen tuttujen ihmisten kanssa, välillä. Onko empatia ja ymmärrys nyt täysin kateissa?

Edelleen, minulle tilanne olisi ihanne, kun ketään ei vieläkään ole erikseen kielletty osallistumasta.

Ihankuin täällä nyt tahalleen ymmärrettäisiin väärin. Toki brunssianopin kommentti rajattomien mummojen ketjussa oli ohi aiheen ja muut halusivat sitten liittää sen aiheeseen...

-se, jonka on pakko mennä anopille kerran viikossa, muuten anoppi loukkaantuu

Niinhän täällä aina. On niin ihana loukkaantua, hermostua ja arvostella. Herääkin kysymys, millaisia nämä ihmiset ovat elävässä elämässä. Varmaan aika vaikeita.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kun pilaatte ketjun. Tuo brunssivääntö on jo täysin hedelmätöntä.

ap

Katso minua. Tämä ei ole ketjusi enää, me olemme kapteeneita nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jumankekka, taas on palattu alkuun. Piiri pieni pyörii, äidit siinä hyörii...

Aloita sinä keskustelu joka sua kiinnostaa. Mulle tämä ainakin toimii vertaistukena, ainoastaan brunssijankkaaja on saanut pilattua lukuisilla vastauksilla itselleen

OI kunpa olisinkin niin innovatiivinen tarinaniskijä, että pystyisin kehittämään aiheesta "Vauva hoitaa isoäitiä" kohta jo pari viikkoa intensiivisenä pyörivän keskustelun. Joka kiertää koko ajan ympyrää palaten aina yhtä kiinnostavana takaisin alkuun. Vertaistukea ihan sieltä paremmasta päästä.

Vanhemmilla on oikeus seurustella aikuisten lastensa kanssa ihan kaikessa rauhassa keskenään ilman lasten puolisoita jos heille kaikille niin keskenään sopii. Tarkoittaen vanhempia ja heidän aikuisia lapsiaan, ei siihen tarvita puolisoiden lupia eikä mielipiteitä.

Meillä on poikia ja tyttäriä niin pojilla on ollut huonompi tuuri puolison valinnassa, tytöillä on mukavat miehet. Toisella pojalla vaimo on luonteeltaan hapan, sekä kotona että kylässä, ei allergioita mutta syö rajoittuneesti esim. peruna ja kastike on ok, muuhun suhtautuu epäluuloisesti. Toisen pojan vaimo on tämän uusioperheen toinen osapuoli ja kun yhteisiä lapsia ei heillä ole niin hän on tuomassa esiin koko ajan omien lastensa lapset. Kun käyn kylässä ja poikani lapsi tulee syliini ja esittelemään jotain lelua tai kertomaan juttua niin tämä poikani vaimo tulee kertomaan omista lapsenlapsista ja esittelee valokuvia, puhuu pojan lapsen päälle.. mikä siunaus ympäristölleen tämä puusilmä. On mustasukkainen ihan kaikelle mikä liikkuu ja hengittää esim. miehensä huomiosta, miehensä lapselle ja muuten miehensä entisestä elämästäkin.

Meille kun keräännytään niin pojat purkavat ahdistustaan ja tyttäret tsemppaavat ja minä kuuntelen, tuen omalla tavallani. Pojat miettivät eroa mutta eivät saa mitään aikaiseksi. Eikä toiselle voi sanoa miten elämänsä elää. Joskus tekisi piirakkaan laittaa omenanlohkoilla sana EROTKAA! mutta ei vaan voi.

Pojille nämä kokoontumiset ovat tärkeitä että pää pysyy kasassa. Kai he kypsyvät ratkaisuun aikanaan. Näitä poikien vaimoja ei olla pyydetty paikalle, en edes pidä heistä. Tyttären miehet eivät taas omasta tahdostaan halua tulla "teidän suvun asioista puhumaan". Että sanokaa mitä sanotte niin minä olen lapsilleni läsnä tarvittaessa, vaikka vauvasta on varttunut aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jumankekka, taas on palattu alkuun. Piiri pieni pyörii, äidit siinä hyörii...

Aloita sinä keskustelu joka sua kiinnostaa. Mulle tämä ainakin toimii vertaistukena, ainoastaan brunssijankkaaja on saanut pilattua lukuisilla vastauksilla itselleen

OI kunpa olisinkin niin innovatiivinen tarinaniskijä, että pystyisin kehittämään aiheesta "Vauva hoitaa isoäitiä" kohta jo pari viikkoa intensiivisenä pyörivän keskustelun. Joka kiertää koko ajan ympyrää palaten aina yhtä kiinnostavana takaisin alkuun. Vertaistukea ihan sieltä paremmasta päästä.

Tuntuuko sinusta ikävältä kun keskustelussa on läpikäyty konkreettisia keinoja laittaa rajat vauvaperhettä piinaaville ihmisille? Pitäisikö sinun pysähtyä miettimään syytä sille, että asia ahdistaa juuri sinua?

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla on oikeus seurustella aikuisten lastensa kanssa ihan kaikessa rauhassa keskenään ilman lasten puolisoita jos heille kaikille niin keskenään sopii. Tarkoittaen vanhempia ja heidän aikuisia lapsiaan, ei siihen tarvita puolisoiden lupia eikä mielipiteitä.

Meillä on poikia ja tyttäriä niin pojilla on ollut huonompi tuuri puolison valinnassa, tytöillä on mukavat miehet. Toisella pojalla vaimo on luonteeltaan hapan, sekä kotona että kylässä, ei allergioita mutta syö rajoittuneesti esim. peruna ja kastike on ok, muuhun suhtautuu epäluuloisesti. Toisen pojan vaimo on tämän uusioperheen toinen osapuoli ja kun yhteisiä lapsia ei heillä ole niin hän on tuomassa esiin koko ajan omien lastensa lapset. Kun käyn kylässä ja poikani lapsi tulee syliini ja esittelemään jotain lelua tai kertomaan juttua niin tämä poikani vaimo tulee kertomaan omista lapsenlapsista ja esittelee valokuvia, puhuu pojan lapsen päälle.. mikä siunaus ympäristölleen tämä puusilmä. On mustasukkainen ihan kaikelle mikä liikkuu ja hengittää esim. miehensä huomiosta, miehensä lapselle ja muuten miehensä entisestä elämästäkin.

Meille kun keräännytään niin pojat purkavat ahdistustaan ja tyttäret tsemppaavat ja minä kuuntelen, tuen omalla tavallani. Pojat miettivät eroa mutta eivät saa mitään aikaiseksi. Eikä toiselle voi sanoa miten elämänsä elää. Joskus tekisi piirakkaan laittaa omenanlohkoilla sana EROTKAA! mutta ei vaan voi.

Pojille nämä kokoontumiset ovat tärkeitä että pää pysyy kasassa. Kai he kypsyvät ratkaisuun aikanaan. Näitä poikien vaimoja ei olla pyydetty paikalle, en edes pidä heistä. Tyttären miehet eivät taas omasta tahdostaan halua tulla "teidän suvun asioista puhumaan". Että sanokaa mitä sanotte niin minä olen lapsilleni läsnä tarvittaessa, vaikka vauvasta on varttunut aikuinen.

Mutta lapsenlapsiisi sinulla ei edelleekään ole oikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla on oikeus seurustella aikuisten lastensa kanssa ihan kaikessa rauhassa keskenään ilman lasten puolisoita jos heille kaikille niin keskenään sopii. Tarkoittaen vanhempia ja heidän aikuisia lapsiaan, ei siihen tarvita puolisoiden lupia eikä mielipiteitä.

Meillä on poikia ja tyttäriä niin pojilla on ollut huonompi tuuri puolison valinnassa, tytöillä on mukavat miehet. Toisella pojalla vaimo on luonteeltaan hapan, sekä kotona että kylässä, ei allergioita mutta syö rajoittuneesti esim. peruna ja kastike on ok, muuhun suhtautuu epäluuloisesti. Toisen pojan vaimo on tämän uusioperheen toinen osapuoli ja kun yhteisiä lapsia ei heillä ole niin hän on tuomassa esiin koko ajan omien lastensa lapset. Kun käyn kylässä ja poikani lapsi tulee syliini ja esittelemään jotain lelua tai kertomaan juttua niin tämä poikani vaimo tulee kertomaan omista lapsenlapsista ja esittelee valokuvia, puhuu pojan lapsen päälle.. mikä siunaus ympäristölleen tämä puusilmä. On mustasukkainen ihan kaikelle mikä liikkuu ja hengittää esim. miehensä huomiosta, miehensä lapselle ja muuten miehensä entisestä elämästäkin.

Meille kun keräännytään niin pojat purkavat ahdistustaan ja tyttäret tsemppaavat ja minä kuuntelen, tuen omalla tavallani. Pojat miettivät eroa mutta eivät saa mitään aikaiseksi. Eikä toiselle voi sanoa miten elämänsä elää. Joskus tekisi piirakkaan laittaa omenanlohkoilla sana EROTKAA! mutta ei vaan voi.

Pojille nämä kokoontumiset ovat tärkeitä että pää pysyy kasassa. Kai he kypsyvät ratkaisuun aikanaan. Näitä poikien vaimoja ei olla pyydetty paikalle, en edes pidä heistä. Tyttären miehet eivät taas omasta tahdostaan halua tulla "teidän suvun asioista puhumaan". Että sanokaa mitä sanotte niin minä olen lapsilleni läsnä tarvittaessa, vaikka vauvasta on varttunut aikuinen.

Jonain kauniina päivänä poikasi vaimo tarjoaa sinulle omenapiirakkaa jossa lukee omenalohkoin kirjoitettuna "keksi parempi provo".