Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tervettä, jos anoppi ei lastenkaan aikuistuttua osaa luopua siitä omasta "ydinperheestään", jota ei enää ole olemassa, jos lapset perustaa omat perheeet. Jos paljastuisi, että miehellä olisi tällainen anoppi, joka järjestää brunsseja tai muuta sille perheelle, juoksisin. Elämä muuttuu ja menee eteenpäin, todella huolestuttavaa, jos anoppi edelleen pitää kynsin ja hampain kiinni jostain, mitä ei yksinkertaisesti ole enää olemassa. Tai ei suostu sopeutumaan ja hyväksymään sitä, että muutos on tapahtunut. Sellasta ihmistä olisi vaikea arvostaa. Itselläni ei onneksi näin ole, mutta tuo on jo itsessään hälyttävää. Elämä menee eteenpäin, asiat muuttuu ja niihin pitää vain sopeutua.
Entäs tilanteessa, jossa brunssi anoppi on normaalikäytöksinen (ei rajaton), ja ehkä vähän ujo? Vilpittömästi haluaisi viettää aikaa vain itselleen tuttujen ihmisten kanssa, välillä. Onko empatia ja ymmärrys nyt täysin kateissa?
Edelleen, minulle tilanne olisi ihanne, kun ketään ei vieläkään ole erikseen kielletty osallistumasta.Ihankuin täällä nyt tahalleen ymmärrettäisiin väärin. Toki brunssianopin kommentti rajattomien mummojen ketjussa oli ohi aiheen ja muut halusivat sitten liittää sen aiheeseen...
-se, jonka on pakko mennä anopille kerran viikossa, muuten anoppi loukkaantuu
Niin sosiaalisesti kömpelön ihmisen ei pitäisi hankkia lapsia ollenkaan, koska tuo vaarantaa lasten normaalin kehityksen.
Ei muuta kun brunsille joka toinen viikko. Onko sen pakko olla brunssi. Maistuisi mulle päivällinenkin. Yksi lapsi minäkin. Eikä kinaa anopin kanssa. Laittaa hyvää kotiruokaa jota itse en osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika jännää, että on huolestuttavaa jos ydinperhettä ei kunnioiteta ja siihen kokonaisuuteen yritetään tunkea väkisin mutta on huolestuttavaa jos lapsuudenperhettä kunnioitetaan (ja sen perinteitä) ja sinne yritetään sitten tunkea väkisin. Jos lapsuudenperheen perinne, kokoontuminen, brunssi harvakseltaan järjestetään ja kaikki niin toivovat, vanhemmat ja aikuiset lapset niin mistä te puolisot vedätte hernettä neniinne?
En ymmärrä, nyt meni uskottavuus teidän asian ymmärrykseltä, lähinnä keskustelu tuntuu vain sen oman perheen ja navan tärkeyden liioittelulta. Ymmärtäisin jos teillä olisi ymmärrystä samantyyppisille tarpeille kuin itsellänne on, nyt vaikutatte vain itsekeskeisiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tervettä, jos anoppi ei lastenkaan aikuistuttua osaa luopua siitä omasta "ydinperheestään", jota ei enää ole olemassa, jos lapset perustaa omat perheeet. Jos paljastuisi, että miehellä olisi tällainen anoppi, joka järjestää brunsseja tai muuta sille perheelle, juoksisin. Elämä muuttuu ja menee eteenpäin, todella huolestuttavaa, jos anoppi edelleen pitää kynsin ja hampain kiinni jostain, mitä ei yksinkertaisesti ole enää olemassa. Tai ei suostu sopeutumaan ja hyväksymään sitä, että muutos on tapahtunut. Sellasta ihmistä olisi vaikea arvostaa. Itselläni ei onneksi näin ole, mutta tuo on jo itsessään hälyttävää. Elämä menee eteenpäin, asiat muuttuu ja niihin pitää vain sopeutua.
Entäs tilanteessa, jossa brunssi anoppi on normaalikäytöksinen (ei rajaton), ja ehkä vähän ujo? Vilpittömästi haluaisi viettää aikaa vain itselleen tuttujen ihmisten kanssa, välillä. Onko empatia ja ymmärrys nyt täysin kateissa?
Edelleen, minulle tilanne olisi ihanne, kun ketään ei vieläkään ole erikseen kielletty osallistumasta.Ihankuin täällä nyt tahalleen ymmärrettäisiin väärin. Toki brunssianopin kommentti rajattomien mummojen ketjussa oli ohi aiheen ja muut halusivat sitten liittää sen aiheeseen...
-se, jonka on pakko mennä anopille kerran viikossa, muuten anoppi loukkaantuu
Niin sosiaalisesti kömpelön ihmisen ei pitäisi hankkia lapsia ollenkaan, koska tuo vaarantaa lasten normaalin kehityksen.
Vaarallista!
Nyt tää mamma sanoo täällä et yhdenkään introvertin, ujon ja epäsosiaalisen ei pidä lapsia hankkiman! On vaaraksi lapsen kehitykselle!Joukolla loukkaantumaan.
Niin se menee. Vanhemman kuuluu turvata lapselleen normaali kehitysympäristö.
Kiitos kun pilaatte ketjun. Tuo brunssivääntö on jo täysin hedelmätöntä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Aika jännää, että on huolestuttavaa jos ydinperhettä ei kunnioiteta ja siihen kokonaisuuteen yritetään tunkea väkisin mutta on huolestuttavaa jos lapsuudenperhettä kunnioitetaan (ja sen perinteitä) ja sinne yritetään sitten tunkea väkisin. Jos lapsuudenperheen perinne, kokoontuminen, brunssi harvakseltaan järjestetään ja kaikki niin toivovat, vanhemmat ja aikuiset lapset niin mistä te puolisot vedätte hernettä neniinne?
En ymmärrä, nyt meni uskottavuus teidän asian ymmärrykseltä, lähinnä keskustelu tuntuu vain sen oman perheen ja navan tärkeyden liioittelulta. Ymmärtäisin jos teillä olisi ymmärrystä samantyyppisille tarpeille kuin itsellänne on, nyt vaikutatte vain itsekeskeisiltä.
Perustaessaan perheen se aikuinen lapsi siirtyy sen perheen jäseneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännää, että on huolestuttavaa jos ydinperhettä ei kunnioiteta ja siihen kokonaisuuteen yritetään tunkea väkisin mutta on huolestuttavaa jos lapsuudenperhettä kunnioitetaan (ja sen perinteitä) ja sinne yritetään sitten tunkea väkisin. Jos lapsuudenperheen perinne, kokoontuminen, brunssi harvakseltaan järjestetään ja kaikki niin toivovat, vanhemmat ja aikuiset lapset niin mistä te puolisot vedätte hernettä neniinne?
En ymmärrä, nyt meni uskottavuus teidän asian ymmärrykseltä, lähinnä keskustelu tuntuu vain sen oman perheen ja navan tärkeyden liioittelulta. Ymmärtäisin jos teillä olisi ymmärrystä samantyyppisille tarpeille kuin itsellänne on, nyt vaikutatte vain itsekeskeisiltä.
Perustaessaan perheen se aikuinen lapsi siirtyy sen perheen jäseneksi.
Kuule kun sun täytyy ymmärtää määritelmät laajemmin mitä näihin keskusteluihin liittyy. Ydinperhe on varsin tuore tulokas, sillä perinteisesti varsinkin maaseutuympäristössä perheeseen on kaikkialla maailmassa kuulunut useampia sukupolvia. Tällaisessa yhdys- eli suurperheessä on useampia ydinperheitä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kun pilaatte ketjun. Tuo brunssivääntö on jo täysin hedelmätöntä.
ap
Ja rajattomuus keskustelu ilman otsikon mukaisia vauvoja oli tosi hedelmällistä, siinä kommentti kommentilla aikuiset ihmiset purkivat vaikeita äiti/isä suhteitaan, samoin loputon kiintymyssuhdekeskustelu oli oikein hedelmällistä, niinkö? Ei minusta. Sain sietää sitä chaissea monta sivua, nyt keskustellaan brunssista. Brunssilla on usein hedelmiä niin se on muuten näistä sivuaiheista ainut hedelmällinen keskustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännää, että on huolestuttavaa jos ydinperhettä ei kunnioiteta ja siihen kokonaisuuteen yritetään tunkea väkisin mutta on huolestuttavaa jos lapsuudenperhettä kunnioitetaan (ja sen perinteitä) ja sinne yritetään sitten tunkea väkisin. Jos lapsuudenperheen perinne, kokoontuminen, brunssi harvakseltaan järjestetään ja kaikki niin toivovat, vanhemmat ja aikuiset lapset niin mistä te puolisot vedätte hernettä neniinne?
En ymmärrä, nyt meni uskottavuus teidän asian ymmärrykseltä, lähinnä keskustelu tuntuu vain sen oman perheen ja navan tärkeyden liioittelulta. Ymmärtäisin jos teillä olisi ymmärrystä samantyyppisille tarpeille kuin itsellänne on, nyt vaikutatte vain itsekeskeisiltä.
Perustaessaan perheen se aikuinen lapsi siirtyy sen perheen jäseneksi.
Kuule kun sun täytyy ymmärtää määritelmät laajemmin mitä näihin keskusteluihin liittyy. Ydinperhe on varsin tuore tulokas, sillä perinteisesti varsinkin maaseutuympäristössä perheeseen on kaikkialla maailmassa kuulunut useampia sukupolvia. Tällaisessa yhdys- eli suurperheessä on useampia ydinperheitä.
Luojan kiitos useiden sukupolvien maaseutu-perhehelvetit ovat historiaa. Ne perustuivat autoritääriseen dynamiikkaan, esim. miniä oli arvoasteikossa vain piirun talon piikaa edellä eli ei yhtään mitään. Voi sitä onnea kasvattaa lapsiansa kun on itse miehen suvun talossa koiran asemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kun pilaatte ketjun. Tuo brunssivääntö on jo täysin hedelmätöntä.
ap
Ja rajattomuus keskustelu ilman otsikon mukaisia vauvoja oli tosi hedelmällistä, siinä kommentti kommentilla aikuiset ihmiset purkivat vaikeita äiti/isä suhteitaan, samoin loputon kiintymyssuhdekeskustelu oli oikein hedelmällistä, niinkö? Ei minusta. Sain sietää sitä chaissea monta sivua, nyt keskustellaan brunssista. Brunssilla on usein hedelmiä niin se on muuten näistä sivuaiheista ainut hedelmällinen keskustelu.
Tämä provoaa nyt. Annetaan olla, vastailee itselleen ja pitää aivotonta jankutustaan hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännää, että on huolestuttavaa jos ydinperhettä ei kunnioiteta ja siihen kokonaisuuteen yritetään tunkea väkisin mutta on huolestuttavaa jos lapsuudenperhettä kunnioitetaan (ja sen perinteitä) ja sinne yritetään sitten tunkea väkisin. Jos lapsuudenperheen perinne, kokoontuminen, brunssi harvakseltaan järjestetään ja kaikki niin toivovat, vanhemmat ja aikuiset lapset niin mistä te puolisot vedätte hernettä neniinne?
En ymmärrä, nyt meni uskottavuus teidän asian ymmärrykseltä, lähinnä keskustelu tuntuu vain sen oman perheen ja navan tärkeyden liioittelulta. Ymmärtäisin jos teillä olisi ymmärrystä samantyyppisille tarpeille kuin itsellänne on, nyt vaikutatte vain itsekeskeisiltä.
Perustaessaan perheen se aikuinen lapsi siirtyy sen perheen jäseneksi.
Kuule kun sun täytyy ymmärtää määritelmät laajemmin mitä näihin keskusteluihin liittyy. Ydinperhe on varsin tuore tulokas, sillä perinteisesti varsinkin maaseutuympäristössä perheeseen on kaikkialla maailmassa kuulunut useampia sukupolvia. Tällaisessa yhdys- eli suurperheessä on useampia ydinperheitä.
Luojan kiitos useiden sukupolvien maaseutu-perhehelvetit ovat historiaa. Ne perustuivat autoritääriseen dynamiikkaan, esim. miniä oli arvoasteikossa vain piirun talon piikaa edellä eli ei yhtään mitään. Voi sitä onnea kasvattaa lapsiansa kun on itse miehen suvun talossa koiran asemassa.
Se oli ennen se. Nyt kaikki auttavat ja kunnioittavat toisiaan. Suvussa on voimaa mutta tietysti suvuissa on eroja. Meillä on asiat hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kun pilaatte ketjun. Tuo brunssivääntö on jo täysin hedelmätöntä.
ap
Ja rajattomuus keskustelu ilman otsikon mukaisia vauvoja oli tosi hedelmällistä, siinä kommentti kommentilla aikuiset ihmiset purkivat vaikeita äiti/isä suhteitaan, samoin loputon kiintymyssuhdekeskustelu oli oikein hedelmällistä, niinkö? Ei minusta. Sain sietää sitä chaissea monta sivua, nyt keskustellaan brunssista. Brunssilla on usein hedelmiä niin se on muuten näistä sivuaiheista ainut hedelmällinen keskustelu.
Tämä provoaa nyt. Annetaan olla, vastailee itselleen ja pitää aivotonta jankutustaan hengissä.
Et edes tiedä onko aloittaja provo, montako eri kommenttia lähtee ap:lta tai minulta ja onko ap sama kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännää, että on huolestuttavaa jos ydinperhettä ei kunnioiteta ja siihen kokonaisuuteen yritetään tunkea väkisin mutta on huolestuttavaa jos lapsuudenperhettä kunnioitetaan (ja sen perinteitä) ja sinne yritetään sitten tunkea väkisin. Jos lapsuudenperheen perinne, kokoontuminen, brunssi harvakseltaan järjestetään ja kaikki niin toivovat, vanhemmat ja aikuiset lapset niin mistä te puolisot vedätte hernettä neniinne?
En ymmärrä, nyt meni uskottavuus teidän asian ymmärrykseltä, lähinnä keskustelu tuntuu vain sen oman perheen ja navan tärkeyden liioittelulta. Ymmärtäisin jos teillä olisi ymmärrystä samantyyppisille tarpeille kuin itsellänne on, nyt vaikutatte vain itsekeskeisiltä.
Perustaessaan perheen se aikuinen lapsi siirtyy sen perheen jäseneksi.
Kuule kun sun täytyy ymmärtää määritelmät laajemmin mitä näihin keskusteluihin liittyy. Ydinperhe on varsin tuore tulokas, sillä perinteisesti varsinkin maaseutuympäristössä perheeseen on kaikkialla maailmassa kuulunut useampia sukupolvia. Tällaisessa yhdys- eli suurperheessä on useampia ydinperheitä.
Luojan kiitos useiden sukupolvien maaseutu-perhehelvetit ovat historiaa. Ne perustuivat autoritääriseen dynamiikkaan, esim. miniä oli arvoasteikossa vain piirun talon piikaa edellä eli ei yhtään mitään. Voi sitä onnea kasvattaa lapsiansa kun on itse miehen suvun talossa koiran asemassa.
Se oli ennen se. Nyt kaikki auttavat ja kunnioittavat toisiaan. Suvussa on voimaa mutta tietysti suvuissa on eroja. Meillä on asiat hyvin.
Miten tähän voi antaa negaa? Eikö mielipide miellyttänyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taistelunhaluisena eikä loukaten totean: että ilman kyseistä anoppia tai äitiä ei olisi juuri kyseisiä lapsiakaan. Muita lapsia joo ehkä mutta ei just niitä mitkä on. Ja onko kyse asiallisista rajoista vai halusta ja oikeudesta kontroloida omaa ja muidenkin elämää. Miehet vaikuttavat huomattavasti relammilta asian suhteen silloinkin kun kyse on heidän anopistaan. Taitaa olla naisten ongelma tämä. Missä muualla elämässä olette nähneet naisporukan 2 tai enemmän naisia sisältävän jossa ei ole sisäistä jännitettä, huomauttelemista, sanotun tahallista tai tahatonta ymmärtämistä väärin, outoa käyttäytymistä toista kohtaan ja porukasta pois sulkemista.
Meillä se kammoappivanhempi on appi. Vittuilee, kyräilee, huomauttelee, letkauttelee ja NALKUTTAA.
Sama täällä. On todella vahva auktoriteetti koko miehen suvussa. Erehdyin sanomaan tälle että minun komentoja ei lasten kuullen mitätöidä. Appi veti herneen nenään. keksi "lempinimen" minusta, ihan kuvottavan, pelkästään kiusaksi, hokee sitä lapsille ja nauraa hekotti kun pienin toisteli sitä.
Miehen suvussa tuo appi saa arvostella ihmisiä ihan päin naamaa ja kaikki on kuin se olisi ihan normaalia. Miniä on hänen asteikollaan yhtä kuin piika. Minä en vaan ole piikatyyppiä, joten tämä on sitten kirvittanut hänessä sen solvausvaihteen päälle.
Kuvittelee myös, että jotenkin uhkailemalla ja kiristämällä ja kilpailuttamalla saisi tahtonsa läpi, mutta ei vaan tajunnut sitä, että minulle on ihan yks hailee, mitä joku eläkeläisukko Itä-Suomessa tekee.
Joo, appi verhoaa todella törkeätkin kommentit "etkö vitsiä kestä.." Aloin antamaan takaisin ja käytin hänen fraasiaan "no, etkö vitsiä kestä?" ja hän paljastuikin erittäin huumorintajuttomaksi tyypiksi :) Nykyään on niin kitkerä minua kohtaan että muutkin paikallaolijat tarkkailevat tilannetta ja varovat sanojaan.
Nokkela selviää tilanteista mihin viisas ei joudu. Nyt sinä pelaat apen peliä hänen säännöillään. Voisi olla ideaa puhua asiasta suoraan eikä heitellä loukkauksia takaisin samalla tyylillä. Silloin toinen joutuu tahtomattaankin kunnioittamaan toisen tapaa pitää kiinni rajoistaan. Jos appi on täysin härö niin sitten ei kannata edes olla tekemisissä, kommunikointi ei tavoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tervettä, jos anoppi ei lastenkaan aikuistuttua osaa luopua siitä omasta "ydinperheestään", jota ei enää ole olemassa, jos lapset perustaa omat perheeet. Jos paljastuisi, että miehellä olisi tällainen anoppi, joka järjestää brunsseja tai muuta sille perheelle, juoksisin. Elämä muuttuu ja menee eteenpäin, todella huolestuttavaa, jos anoppi edelleen pitää kynsin ja hampain kiinni jostain, mitä ei yksinkertaisesti ole enää olemassa. Tai ei suostu sopeutumaan ja hyväksymään sitä, että muutos on tapahtunut. Sellasta ihmistä olisi vaikea arvostaa. Itselläni ei onneksi näin ole, mutta tuo on jo itsessään hälyttävää. Elämä menee eteenpäin, asiat muuttuu ja niihin pitää vain sopeutua.
Niinpä. Viimeistään teini-iässä pitäisi tajuta, että ne lapset on jo isoja. Meillä laajennettu perhe kattaa kaikki teiniemme ystävätkin, kumppaneista nyt puhumattakaan.
Mulla taas aikuisten lasten puolisot ovat ilman muuta perhettä, lasteni elämänkumppanit ja lastenlasten vanhemmat. Ajatus heidän poissulkemisestaan on hyvin töykeä ja kumma, pöydässä on aina tilaa. Tosin brunsseja ei harrasteta.
Minä taas tapaan mielelläni aikuisia tyttäriäni ja lapsenlapsiani keskenämme, mennään usein lounaalle ja vietetään aikaa pari tuntia, jutellaan kaikesta. Toinen tytär on vielä äitiyslomalla ja toinen ehtii tulla lounaalle. Nyt mietin, että ei ole tullut mieleenikään että heidän miehensä tuntevat itsensä perheen ulkopuolelle suljetuiksi ja olen kohdellut heitä tahtomattani töykeästi. Nyt hävettää tosissaan. Parempi ettei enää tavata ilman tyttärieni miehiä millään tavalla, av on oikeassa.
Miten ihmeessä joku perheen ulkopuolinen voi päättää miten sen perheen jäsenet viettävät aikaa yhdessä? Oli sitten kyse ydinperheestä tai lapsuudenperheestä, siis joukosta jonka jäsenet kuuluvat yhteen tai tuntevat yhteenkuuluvuutta?
Suomessa on kokoontumisvapaus. Kokoontumisvapaus on yksilön vapaus ja ihmisoikeus keneltäkään lupaa kysymättä osallistua kokouksiin. Hänellä on myös oikeus itse järjestää vastaavia tilaisuuksia. Halutaanko täällä rajoittaa ihmisoikeuksia?
Vierailija kirjoitti:
Ei taistelunhaluisena eikä loukaten totean: että ilman kyseistä anoppia tai äitiä ei olisi juuri kyseisiä lapsiakaan. Muita lapsia joo ehkä mutta ei just niitä mitkä on. Ja onko kyse asiallisista rajoista vai halusta ja oikeudesta kontroloida omaa ja muidenkin elämää. Miehet vaikuttavat huomattavasti relammilta asian suhteen silloinkin kun kyse on heidän anopistaan. Taitaa olla naisten ongelma tämä. Missä muualla elämässä olette nähneet naisporukan 2 tai enemmän naisia sisältävän jossa ei ole sisäistä jännitettä, huomauttelemista, sanotun tahallista tai tahatonta ymmärtämistä väärin, outoa käyttäytymistä toista kohtaan ja porukasta pois sulkemista.
Täytyy kyllä sanoa, että ei se ole toisten elämän kontrollointia, kun määrittää keillä on oikeus ja millaisella tavalla olla alaikäisen lapsensa elämässä. Sehän on kaikkien vanhempien haasteellinen tehtävä, jota ei voi jättää tekemättä. Jokainen vetää rajat kenen kanssa, millä tavalla ja kuinka usein on tekemisissä. Alaikäisen lapsen kohdalla rajan vetävät vanhemmat. Se ei ole muiden kontrollointia vaan ihan normaalia elämää.
Se on sitten eri asia, jos joku rajoittaa puolisonsa elämää tms., mutta ketjun aiheena lienee kuitenkin isovanhemman ja lapsenlapsen suhde.
Meillä on mahtavat isovanhemmat molempien puolelta, mutta ihan mielenkiinnolla olen lukenut ketjua. Itse en ole kyllä vielä törmännyt yhteenkään sellaiseen tarinaan, missä miniä olisi "ylireagoinut", jos nyt jätetään nämä jankkaamiset ja selvät provot kommentoimatta.
Vaikea esimerkiksi kuvitella, että yksikään lapsi varsinaisesti hyötyisi mummosta, joka kutsuu itseään äidiksi tai osoittaisi lapselle - huumorimielessä tai ei - että mummo ei tykkää kun lapsi ottaa omaan vanhempaan kontaktia/hakee turvaa ja lohtua vanhemmaltaan.
Jos nyt hetkeksi unohdetaan aikuiset, niin miltähän oikeasti tuntuu vaikka 3-vuotiaalta, joka aistii ja kuulee suoraa puhettakin, että mummo ei tykkää kun hän menee äidin syliin puhalluttamaan pipit? Äiti on se tärkein syli useimmille lapsille, mistä haetaan lohtua. Mummo voi olla todella tärkeä ja läheinen, eikä lapsi halua häntä loukata. Miltähän se tuntuu lapsesta, kun mummo joko "leikillä" tai oikeasti loukkaantuu, kun lapsi menee äidin luo? Viittaan siis näihin lievempin tarinoihin, joissa anoppi yrittää ties millä konstilla saada lapsen kiinnostumaan mummosta äidin sijaan. Vaikuttavat varmasti useimmille aika harmittomilta ja äiti ylineuroottiselta, mutta ei ole lainkaan kaukaa haettua, että tuollaiset tilanteet tuntuvat lapsesta ahdistavalta ja ne voivat jopa opettaa lapselle, että hänen täytyy itsensä kustannuksella tehdä muille mieliksi.
Meillä ei tosiaan tällaisia ongelmia ole, ja ehkä siksikin sitä huomaa missä ongelma mättää. En voisi kuvitellakaan että oma anoppini katsoisi ärtyneenä tai masentuneena jos nostaisin oman lapsen syliini (ja tämä nyt aika lievä esimerkki ketjusta). Jos tällaisen huomaisin tapahtuvan useasti, niin uskoisin että itselläni alkaisi hälytyskellot soida - tulisi tarve ottaa etäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä joku perheen ulkopuolinen voi päättää miten sen perheen jäsenet viettävät aikaa yhdessä? Oli sitten kyse ydinperheestä tai lapsuudenperheestä, siis joukosta jonka jäsenet kuuluvat yhteen tai tuntevat yhteenkuuluvuutta?
Suomessa on kokoontumisvapaus. Kokoontumisvapaus on yksilön vapaus ja ihmisoikeus keneltäkään lupaa kysymättä osallistua kokouksiin. Hänellä on myös oikeus itse järjestää vastaavia tilaisuuksia. Halutaanko täällä rajoittaa ihmisoikeuksia?
Edelleen ne lapset on puoliksi miniän. Hänellä on siis sananvalta siihen missä lapdensa ovat. Nuo lapset ei ole anopin ns lapsuudenpwrhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taistelunhaluisena eikä loukaten totean: että ilman kyseistä anoppia tai äitiä ei olisi juuri kyseisiä lapsiakaan. Muita lapsia joo ehkä mutta ei just niitä mitkä on. Ja onko kyse asiallisista rajoista vai halusta ja oikeudesta kontroloida omaa ja muidenkin elämää. Miehet vaikuttavat huomattavasti relammilta asian suhteen silloinkin kun kyse on heidän anopistaan. Taitaa olla naisten ongelma tämä. Missä muualla elämässä olette nähneet naisporukan 2 tai enemmän naisia sisältävän jossa ei ole sisäistä jännitettä, huomauttelemista, sanotun tahallista tai tahatonta ymmärtämistä väärin, outoa käyttäytymistä toista kohtaan ja porukasta pois sulkemista.
Täytyy kyllä sanoa, että ei se ole toisten elämän kontrollointia, kun määrittää keillä on oikeus ja millaisella tavalla olla alaikäisen lapsensa elämässä. Sehän on kaikkien vanhempien haasteellinen tehtävä, jota ei voi jättää tekemättä. Jokainen vetää rajat kenen kanssa, millä tavalla ja kuinka usein on tekemisissä. Alaikäisen lapsen kohdalla rajan vetävät vanhemmat. Se ei ole muiden kontrollointia vaan ihan normaalia elämää.
Se on sitten eri asia, jos joku rajoittaa puolisonsa elämää tms., mutta ketjun aiheena lienee kuitenkin isovanhemman ja lapsenlapsen suhde.
Meillä on mahtavat isovanhemmat molempien puolelta, mutta ihan mielenkiinnolla olen lukenut ketjua. Itse en ole kyllä vielä törmännyt yhteenkään sellaiseen tarinaan, missä miniä olisi "ylireagoinut", jos nyt jätetään nämä jankkaamiset ja selvät provot kommentoimatta.
Vaikea esimerkiksi kuvitella, että yksikään lapsi varsinaisesti hyötyisi mummosta, joka kutsuu itseään äidiksi tai osoittaisi lapselle - huumorimielessä tai ei - että mummo ei tykkää kun lapsi ottaa omaan vanhempaan kontaktia/hakee turvaa ja lohtua vanhemmaltaan.
Jos nyt hetkeksi unohdetaan aikuiset, niin miltähän oikeasti tuntuu vaikka 3-vuotiaalta, joka aistii ja kuulee suoraa puhettakin, että mummo ei tykkää kun hän menee äidin syliin puhalluttamaan pipit? Äiti on se tärkein syli useimmille lapsille, mistä haetaan lohtua. Mummo voi olla todella tärkeä ja läheinen, eikä lapsi halua häntä loukata. Miltähän se tuntuu lapsesta, kun mummo joko "leikillä" tai oikeasti loukkaantuu, kun lapsi menee äidin luo? Viittaan siis näihin lievempin tarinoihin, joissa anoppi yrittää ties millä konstilla saada lapsen kiinnostumaan mummosta äidin sijaan. Vaikuttavat varmasti useimmille aika harmittomilta ja äiti ylineuroottiselta, mutta ei ole lainkaan kaukaa haettua, että tuollaiset tilanteet tuntuvat lapsesta ahdistavalta ja ne voivat jopa opettaa lapselle, että hänen täytyy itsensä kustannuksella tehdä muille mieliksi.
Meillä ei tosiaan tällaisia ongelmia ole, ja ehkä siksikin sitä huomaa missä ongelma mättää. En voisi kuvitellakaan että oma anoppini katsoisi ärtyneenä tai masentuneena jos nostaisin oman lapsen syliini (ja tämä nyt aika lievä esimerkki ketjusta). Jos tällaisen huomaisin tapahtuvan useasti, niin uskoisin että itselläni alkaisi hälytyskellot soida - tulisi tarve ottaa etäisyyttä.
Näinpä. Viisas ja hyvä isovanhempi tunnustaa lapsen tärkeimmät kiintymyssuhteet eli omat vanhemmat ja näiden merkityksen. Viisas mummi ajattelee nähdessään kun lapsi lohduttautuu äitinsä sylissä, että voi kun ihanaa että lapsenlapsella on noin hyvin asiat ja perusturva kunnossa. Tavallaan on kertakaikkisen mielisairasta ruveta sen sijaan mököttämään. Lapsen vanhemmilla pitää soida hälärit silloin - ongelmainen mummo voi onnistua rikkomaan lapsen luottamusta vanhempiinsa mikäli on riittävän paljon läsnä lapsen elämässä.
Alue: Aihe vapaa
Vaarallista!
Nyt tää mamma sanoo täällä et yhdenkään introvertin, ujon ja epäsosiaalisen ei pidä lapsia hankkiman! On vaaraksi lapsen kehitykselle!
Joukolla loukkaantumaan.