Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa kun muijien kaaliin ei mene, että jos he eivät hyväksy perheeseensä muita ihmisiä niin sama asia voi tulla heidän osakseen, heitä ei hyväksytä osaksi toisia perheitä. Esim. ydinperhe, lapsuudenperhe. Ei välttämättä ole edes rajattomuutta tai riitaa mutta et vaan kuulu siihen joukkoon.
Ollaan niin omahyväisiä (en tarkoita oikeasti vaikeita tapauksia) ja asetellaan rajat - sitten taas loukkaannutaan jos heille itselleen asetetaan rajat vaikka sillä perusteella, että tyyppi on jäänyt etäiseksi tai ei vaan pidetä tyypistä. No, elämä on.
Anoppi voi ihan vapaasti rajata oman perheensä. Eli itsensä ja miehensä.
Ne aikuiset lapset elää omissa perheissään. Joissa on omat rajat.
Juu, anoppi voi rajata myös ketä on brunssipöydässä ja tarjotaanko siellä sienipiirakkaa.
Voi ja miniä voi kieltää lastensa osallistumisen anopin brunssille. Ja se anopin poikakin voi olla menemättä.
Anopin perhe kun on edelleen ihan vaan anoppi ja appi.
Niin, anopin ja apen poika voi päättää osallistua brunssille ja ottaa lapset mukaan ja jättää miniän kotiin. Anopin miniä voi jättää menemättä.
Anopin ja apen aikuinen poika jolla on oma perhe ei voi ottaa miniän lapsia yhtikäs minnekään ilman miniän suostumusta.
Tuo on totta. Ihan sairasta väittää ettei miniällä ole sananvaltaa asiaan.
Mutta lopetetaan kuitenkin tämä jo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eka ja ainoa kommenttini brunssiin.
Jos brunssille saa tulla lasten puolisot niin ihan ok vaikka ei erityisemmin heitä kutsuta/toivota paikalle (eli puolisot päättää itse osallistuvatko vai eivät) (kutsu esim muotoa "sunnuntaina 7.2. brunssi meillä klo 10"). Mutta jos minulle sanottaisiin että en missään tapauksessa saa olla läsnä, niin ei puolisonikaan (kysyin) osallistuisi kuin ehkä kerran, kaksi vuodessa (eikä näillä harvoilla kerroilla ottaisi lapsiamme kuulemma mukaan jos heidän toinen vanhempansakaan ei olisi tervetullut halutessaan).
Vanhempiamme näemme milloin yhdessä ja milloin erikseen, mutta jos kummalle tahansa sanottaisi että Liisa/Kalle ei sitten ensi viikolla saa tulla meille syömään niin se loukkaisi molempia.
Ja ps joku kirjoitti että aina on sienipiirakkaa ja miniä ei siitä pidä - kumma brunssi jos yhtä laatua ja töykeä isäntäväki jos tarkoituksella tehdään inhokkia.Onko niin vaikea ymmärtää, että perheitä on erilaisia? Ja että osa perheistä haluaa nähdä välillä vain omalla pienellä perheporukalla eikä isolla porukalla kuten aikuisten lasten puolisot mukana.
Odotas, nyt MINÄ kysyn mieheltäni.. joo, hän ei halua tulla joka kerta mukaan, hän keksii muuta tekemistä ja mielellään saa meidän lapset lähteä minun mukaani. Meilläkin voisi olla sienipiirakkaa koska se on SUOSIKKI eikä inhokki. Vaikka joku perheen ulkopuolinen ei pitäisikään sienistä.
Minä ymmärrän vallan hyvin ettei perheeseen kuulu kuin tietyt ihmiset. Oli sitten kyse ydinperheestä tai lapsuudenperheestä. Miksi se on niin vaikea sinun ymmärtää? Eikö samat säännöt pelaa kaikille?
Luitko mitä kirjoitin? Jos puoliso saa valita niin ihan se ja sama. Mutta jos kielletään että ET SITTEN TUO SITÄ VAIMOASI/MIESTÄSI MUKAAN, niin se loukkaisi sekä minua että puolisoani (olisi kyse kumman vanhemmista tahansa). Varsinkin jos tällainen kielto olisi säännöllinen tapahtuma.
Entä jos sulla olisi vaikka kaksoset ja vanhempasi sanoisivat vaikka että Liisan voit/pitää ottaa mukaan mutta Leena ei saa koskaan tulla (puhutaan nyt tavallisista lapsista ei erityistarpeisista) että Leenaa nähdään tarpeeksi kun kerran vuodessa käydään synttäreillä. Väitän että melkein kaikki vanhemmat ja vähintään se syrjäytetty pahoittaisi mielensä.
Toki jos teillä on hauskaa silloin kun suljette jonkun/jotkut _pakolla_ ulos (vaikka saattais kaivata vaikka juttuseuraa yms) niin onnea vaan. Meillä ei olla lonkasta toisissamme kiinni (tai lapsissamme), mutta jos joku meidän perheestä ei sukulaiselle kelpaa kun vietetään yhdessä sovitusti aikaa niin ei muitakaan kyllä huvittaisi mennä vaan vedetään yhtä köyttä eikä sallita tämmöistä kielto-syrjimistä.
(Ja kyllä molemmilla on ns tyttöjen/poikien iltoja mutta joka kk brunssi sukulaisella jonne ei saa tulla ei oo ok kummankaan mielestä).Kyse on vain siitä asiasta, että tämä perhe viihtyy paremmin yhdessä välillä omalla porukallaan (lapsuudenperhe) ja sitten välillä kutsutaan myös aikuisten lasten kumppanit mukaan. Mikä sinä olet siihen puuttumaan? Ole mitä mieltä olet, sinun asiasi ei ole siihen puuttua.
Minusta on ihan selvää, että jotkut ihmiset viihtyy yhdessä paremmin ja haluavat välillä olla sillä porukalla, ymmärtävät toisiaan, samat kokemukset, sama aallonpituus ja huumori. Ei ole harvinaista perheissä, että aikuiset lapset tapaavat vanhempiaan ilman puolisoitaan. Jopa lapset mukana. Se brunssko siinä kaihertaa, että heillä on kivaa ilman sinua.
Miten sen sanoo nätisti ettei sinua erityisemmin kaivata paikalle vaikka ei olisi varsinaista porttikieltoa?
Lapsenlapset eivät kuulu lapsuudenperheeseen. Menköön se aikuinen poika sinne leikkimään ihan itselseen jotain möllien muisteloita.
Vierailija kirjoitti:
Ei luoja, lopettakaa jo!!
Arvaa ottiko mua kupoliin lukea kaikki pienetkin nyanssit miten on loukattu rajoja eli älytön yleistys juu joskus seitenkuus minä niin mieleni pahoitin kun oli tuotu Pandan joulusuklaata kuusen alle ilman lupaa kolmena kappaleena niin nyt saatte koko illan kärsiä brunssista. Siinä vertaistukea ihan koko rahan edestä.
Juridinen näkökulma on se että toinen vanhempi ei saa viedä yhteisiä lapsia minnekään ilman toisen vanhemman suostumusta. Väkivallan uhka yms. ovat asia erikseen. (siirtyminen turvataloon tms.)
Ja ei, tämä ei tarkoita että kaikkeen menemiseen on oltava lupa toiselta vaan jos toinen vanhempi on kieltänyt lasten viemisen paikkaan X niin silloin lapsia ei viedä. Akuuttitilanteissa poliisi ja sosiaalipäivystys ratkovat tilanteen.
Vierailija kirjoitti:
Juridinen näkökulma on se että toinen vanhempi ei saa viedä yhteisiä lapsia minnekään ilman toisen vanhemman suostumusta. Väkivallan uhka yms. ovat asia erikseen. (siirtyminen turvataloon tms.)
Ja ei, tämä ei tarkoita että kaikkeen menemiseen on oltava lupa toiselta vaan jos toinen vanhempi on kieltänyt lasten viemisen paikkaan X niin silloin lapsia ei viedä. Akuuttitilanteissa poliisi ja sosiaalipäivystys ratkovat tilanteen.
Muutaman minäminäminä kommentoijan perhe ei sitten liiku pirtistä mihinkään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juridinen näkökulma on se että toinen vanhempi ei saa viedä yhteisiä lapsia minnekään ilman toisen vanhemman suostumusta. Väkivallan uhka yms. ovat asia erikseen. (siirtyminen turvataloon tms.)
Ja ei, tämä ei tarkoita että kaikkeen menemiseen on oltava lupa toiselta vaan jos toinen vanhempi on kieltänyt lasten viemisen paikkaan X niin silloin lapsia ei viedä. Akuuttitilanteissa poliisi ja sosiaalipäivystys ratkovat tilanteen.Muutaman minäminäminä kommentoijan perhe ei sitten liiku pirtistä mihinkään :D
Saa se toinen vanhempi mennä minne lystää. Mutta lapsia ei voi mukaansa ottaa ilman toisen vanhemman suostumusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juridinen näkökulma on se että toinen vanhempi ei saa viedä yhteisiä lapsia minnekään ilman toisen vanhemman suostumusta. Väkivallan uhka yms. ovat asia erikseen. (siirtyminen turvataloon tms.)
Ja ei, tämä ei tarkoita että kaikkeen menemiseen on oltava lupa toiselta vaan jos toinen vanhempi on kieltänyt lasten viemisen paikkaan X niin silloin lapsia ei viedä. Akuuttitilanteissa poliisi ja sosiaalipäivystys ratkovat tilanteen.Muutaman minäminäminä kommentoijan perhe ei sitten liiku pirtistä mihinkään :D
Saa se toinen vanhempi mennä minne lystää. Mutta lapsia ei voi mukaansa ottaa ilman toisen vanhemman suostumusta.
Sanoin perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yh kehiin ! Ei ole anoppeja .Problem solved.
Tai ammutaan anopit.
Se sähköpaimen 220v oli myös erinomainen ratkaisu.
Hedelmöitys luovutetuilla siittiöillä.
Onhan näitä.
Jo anopin riesakseen saaneet voivat ottaa avioeron.
Vierailija kirjoitti:
Yh kehiin ! Ei ole anoppeja .Problem solved.
Tai ammutaan anopit.
Se sähköpaimen 220v oli myös erinomainen ratkaisu.
Hedelmöitys luovutetuilla siittiöillä.
Onhan näitä.
Jo anopin riesakseen saaneet voivat ottaa avioeron.
Miten ois ihan vaan normaalit rajat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eka ja ainoa kommenttini brunssiin.
Jos brunssille saa tulla lasten puolisot niin ihan ok vaikka ei erityisemmin heitä kutsuta/toivota paikalle (eli puolisot päättää itse osallistuvatko vai eivät) (kutsu esim muotoa "sunnuntaina 7.2. brunssi meillä klo 10"). Mutta jos minulle sanottaisiin että en missään tapauksessa saa olla läsnä, niin ei puolisonikaan (kysyin) osallistuisi kuin ehkä kerran, kaksi vuodessa (eikä näillä harvoilla kerroilla ottaisi lapsiamme kuulemma mukaan jos heidän toinen vanhempansakaan ei olisi tervetullut halutessaan).
Vanhempiamme näemme milloin yhdessä ja milloin erikseen, mutta jos kummalle tahansa sanottaisi että Liisa/Kalle ei sitten ensi viikolla saa tulla meille syömään niin se loukkaisi molempia.
Ja ps joku kirjoitti että aina on sienipiirakkaa ja miniä ei siitä pidä - kumma brunssi jos yhtä laatua ja töykeä isäntäväki jos tarkoituksella tehdään inhokkia.Onko niin vaikea ymmärtää, että perheitä on erilaisia? Ja että osa perheistä haluaa nähdä välillä vain omalla pienellä perheporukalla eikä isolla porukalla kuten aikuisten lasten puolisot mukana.
Odotas, nyt MINÄ kysyn mieheltäni.. joo, hän ei halua tulla joka kerta mukaan, hän keksii muuta tekemistä ja mielellään saa meidän lapset lähteä minun mukaani. Meilläkin voisi olla sienipiirakkaa koska se on SUOSIKKI eikä inhokki. Vaikka joku perheen ulkopuolinen ei pitäisikään sienistä.
Minä ymmärrän vallan hyvin ettei perheeseen kuulu kuin tietyt ihmiset. Oli sitten kyse ydinperheestä tai lapsuudenperheestä. Miksi se on niin vaikea sinun ymmärtää? Eikö samat säännöt pelaa kaikille?
Luitko mitä kirjoitin? Jos puoliso saa valita niin ihan se ja sama. Mutta jos kielletään että ET SITTEN TUO SITÄ VAIMOASI/MIESTÄSI MUKAAN, niin se loukkaisi sekä minua että puolisoani (olisi kyse kumman vanhemmista tahansa). Varsinkin jos tällainen kielto olisi säännöllinen tapahtuma.
Entä jos sulla olisi vaikka kaksoset ja vanhempasi sanoisivat vaikka että Liisan voit/pitää ottaa mukaan mutta Leena ei saa koskaan tulla (puhutaan nyt tavallisista lapsista ei erityistarpeisista) että Leenaa nähdään tarpeeksi kun kerran vuodessa käydään synttäreillä. Väitän että melkein kaikki vanhemmat ja vähintään se syrjäytetty pahoittaisi mielensä.
Toki jos teillä on hauskaa silloin kun suljette jonkun/jotkut _pakolla_ ulos (vaikka saattais kaivata vaikka juttuseuraa yms) niin onnea vaan. Meillä ei olla lonkasta toisissamme kiinni (tai lapsissamme), mutta jos joku meidän perheestä ei sukulaiselle kelpaa kun vietetään yhdessä sovitusti aikaa niin ei muitakaan kyllä huvittaisi mennä vaan vedetään yhtä köyttä eikä sallita tämmöistä kielto-syrjimistä.
(Ja kyllä molemmilla on ns tyttöjen/poikien iltoja mutta joka kk brunssi sukulaisella jonne ei saa tulla ei oo ok kummankaan mielestä).Kyse on vain siitä asiasta, että tämä perhe viihtyy paremmin yhdessä välillä omalla porukallaan (lapsuudenperhe) ja sitten välillä kutsutaan myös aikuisten lasten kumppanit mukaan. Mikä sinä olet siihen puuttumaan? Ole mitä mieltä olet, sinun asiasi ei ole siihen puuttua.
Minusta on ihan selvää, että jotkut ihmiset viihtyy yhdessä paremmin ja haluavat välillä olla sillä porukalla, ymmärtävät toisiaan, samat kokemukset, sama aallonpituus ja huumori. Ei ole harvinaista perheissä, että aikuiset lapset tapaavat vanhempiaan ilman puolisoitaan. Jopa lapset mukana. Se brunssko siinä kaihertaa, että heillä on kivaa ilman sinua.
Miten sen sanoo nätisti ettei sinua erityisemmin kaivata paikalle vaikka ei olisi varsinaista porttikieltoa?
Sullehan se on vaikea ymmärtää että meillä se ehdoton kielto olis loukkaus (ja pahemmin tässä keississä loukkaantuis se vanhempien lapsi (eli esim nyt minä vaimoni puolesta). Ja me aikuiset tavataan myös yksin (tai 1-3 lasta mukana) vanhempiamme.
Esim "Hei, aateltiin järkätä brunssi sunnuntaina klo 10, vois olla hauska höpötellä lapsuusmuistoista?" vs "brunssi meillä su klo 10, EI PUOLISOITA". Eka on sellainen toive ja toka on kielto. Huomaatko eron, lisäksi jos se on kaikkien mun lapsuuden perheen toive niin se on eri asia kuin kieltää, koska meillä kuka vaan vois sitten huikata muille "hei x olis kans tulossa koska xx ja yy, on varmaan kaikille ok?" ja se olis kaikille ok koska me ei ikinä suljettaisi ketään ulkopuolelle.
Eli meillä lapsuuden- sekä ydinperheessä nimenomaan se että kiellettäis jonkun(poislukien tartuttava sairaus) osallistuminen johonkin yhteiseen juttuun olis se mikä hiertäis. Kaikki ymmärtää jos se on toive tai halu - mutta tietäis myös että kaikkien puolisot/lapset on tervetulleet jos haluavat eli kukaan ei töykeästi kieltäisi vaan katottas seuraavan kerran uusiksi.
Ja nyt mä lopetan jatka toki yksin jos ei vielä mennyt jakeluun että mä en arvosta tippaakaan sitä jos joku sukulainen sanoo ettei mun vaimo saa tulla mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Asian sivusta :
Mua on ihmetyttänyt miesten puuttuminen tästä keskustelusta.En tarkoita kirjoittajia vaan sisältöä. Joitakin kertoja mainitaan , mutta 90 % on yksikön ensimmäisessä persoonassa eli minä.Minun lapseni, minun sääntöni, minun kotini..
Jos kuvailen kanssakäymistä vaikka nyt anopin kanssa omasta näkökulmastani niin tuntuu ihan luontevalta käyttää minä-muotoa. Toki perhe olemme me ja me kaksi aikuista olemme yhdenvertaiset vanhemmat. Jos näin ei olisi vaan minä pitäisin itseäni perheen kapteenina niin anoppiongelmaa ei edes olisi! Kakkosvanhemman tunteita ei tarvitsisi edes ajatella vaan välit poikki kakkosen vanhempiin ja siinä se. Ongelmaa on siinä että kyseessä rakkaan puolison vanhemmat, välien katkominen on äärimmäinen keino koska en halua laittaa miestäni siihen tilanteeseen muuten kuin täysin pakko-tilanteessa.
Miehet eivät kirjoita ehkä siksi koska
A ongelma ei koske heitä, kaikki toimii hyvin miehen näkökulmasta
B ongelmaa ei ole, kyseisessä perheessä on hyvät isovanhemmat
C asia on kipeä ja vaikea ja hävettävä miehille joilla napanuora äitiin ei ole katkennut
D miehet eivät tunnista äitiensä sosiaalista peliä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini kertoi, että hän kävi tyttärensä tytön kanssa kahdestaan saunassa ja IMETTI tätä tyttöä. Vanha akka ja äidin rooli, hyi!
Eikö tuo ole jo pedofiliaa?
Saatko sinä seksuaalista nautintoa imetyksestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini kertoi, että hän kävi tyttärensä tytön kanssa kahdestaan saunassa ja IMETTI tätä tyttöä. Vanha akka ja äidin rooli, hyi!
Eikö tuo ole jo pedofiliaa?
Saatko sinä seksuaalista nautintoa imetyksestä?
HARValla normaalilla ihmisellä on kokemusta vieraan lapsen imettämisestä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini kertoi, että hän kävi tyttärensä tytön kanssa kahdestaan saunassa ja IMETTI tätä tyttöä. Vanha akka ja äidin rooli, hyi!
Eikö tuo ole jo pedofiliaa?
Saatko sinä seksuaalista nautintoa imetyksestä?
Pientä vauvaa pidetään usein pelkissä vaipoissa ihokontaktissa vanhemman ihoa vasten. Jos 60v. Raimo luikkisi hakemaan sukulaisensa pikkuvauvan päiväunilta ja riisuisi tämän vaippoihin ja laittaisi omaa karvaista mahaansa vasten niin olisiko ok? Yhtä lailla vanhan naisen rinta toisen ihmisen vauvan suussa on todella kyseenalaista. Ei sananmukaisesti ehkä pedofiliaa mutta ehdottomasti täysin sopimatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eka ja ainoa kommenttini brunssiin.
Jos brunssille saa tulla lasten puolisot niin ihan ok vaikka ei erityisemmin heitä kutsuta/toivota paikalle (eli puolisot päättää itse osallistuvatko vai eivät) (kutsu esim muotoa "sunnuntaina 7.2. brunssi meillä klo 10"). Mutta jos minulle sanottaisiin että en missään tapauksessa saa olla läsnä, niin ei puolisonikaan (kysyin) osallistuisi kuin ehkä kerran, kaksi vuodessa (eikä näillä harvoilla kerroilla ottaisi lapsiamme kuulemma mukaan jos heidän toinen vanhempansakaan ei olisi tervetullut halutessaan).
Vanhempiamme näemme milloin yhdessä ja milloin erikseen, mutta jos kummalle tahansa sanottaisi että Liisa/Kalle ei sitten ensi viikolla saa tulla meille syömään niin se loukkaisi molempia.
Ja ps joku kirjoitti että aina on sienipiirakkaa ja miniä ei siitä pidä - kumma brunssi jos yhtä laatua ja töykeä isäntäväki jos tarkoituksella tehdään inhokkia.Onko niin vaikea ymmärtää, että perheitä on erilaisia? Ja että osa perheistä haluaa nähdä välillä vain omalla pienellä perheporukalla eikä isolla porukalla kuten aikuisten lasten puolisot mukana.
Odotas, nyt MINÄ kysyn mieheltäni.. joo, hän ei halua tulla joka kerta mukaan, hän keksii muuta tekemistä ja mielellään saa meidän lapset lähteä minun mukaani. Meilläkin voisi olla sienipiirakkaa koska se on SUOSIKKI eikä inhokki. Vaikka joku perheen ulkopuolinen ei pitäisikään sienistä.
Minä ymmärrän vallan hyvin ettei perheeseen kuulu kuin tietyt ihmiset. Oli sitten kyse ydinperheestä tai lapsuudenperheestä. Miksi se on niin vaikea sinun ymmärtää? Eikö samat säännöt pelaa kaikille?
Luitko mitä kirjoitin? Jos puoliso saa valita niin ihan se ja sama. Mutta jos kielletään että ET SITTEN TUO SITÄ VAIMOASI/MIESTÄSI MUKAAN, niin se loukkaisi sekä minua että puolisoani (olisi kyse kumman vanhemmista tahansa). Varsinkin jos tällainen kielto olisi säännöllinen tapahtuma.
Entä jos sulla olisi vaikka kaksoset ja vanhempasi sanoisivat vaikka että Liisan voit/pitää ottaa mukaan mutta Leena ei saa koskaan tulla (puhutaan nyt tavallisista lapsista ei erityistarpeisista) että Leenaa nähdään tarpeeksi kun kerran vuodessa käydään synttäreillä. Väitän että melkein kaikki vanhemmat ja vähintään se syrjäytetty pahoittaisi mielensä.
Toki jos teillä on hauskaa silloin kun suljette jonkun/jotkut _pakolla_ ulos (vaikka saattais kaivata vaikka juttuseuraa yms) niin onnea vaan. Meillä ei olla lonkasta toisissamme kiinni (tai lapsissamme), mutta jos joku meidän perheestä ei sukulaiselle kelpaa kun vietetään yhdessä sovitusti aikaa niin ei muitakaan kyllä huvittaisi mennä vaan vedetään yhtä köyttä eikä sallita tämmöistä kielto-syrjimistä.
(Ja kyllä molemmilla on ns tyttöjen/poikien iltoja mutta joka kk brunssi sukulaisella jonne ei saa tulla ei oo ok kummankaan mielestä).Kyse on vain siitä asiasta, että tämä perhe viihtyy paremmin yhdessä välillä omalla porukallaan (lapsuudenperhe) ja sitten välillä kutsutaan myös aikuisten lasten kumppanit mukaan. Mikä sinä olet siihen puuttumaan? Ole mitä mieltä olet, sinun asiasi ei ole siihen puuttua.
Minusta on ihan selvää, että jotkut ihmiset viihtyy yhdessä paremmin ja haluavat välillä olla sillä porukalla, ymmärtävät toisiaan, samat kokemukset, sama aallonpituus ja huumori. Ei ole harvinaista perheissä, että aikuiset lapset tapaavat vanhempiaan ilman puolisoitaan. Jopa lapset mukana. Se brunssko siinä kaihertaa, että heillä on kivaa ilman sinua.
Miten sen sanoo nätisti ettei sinua erityisemmin kaivata paikalle vaikka ei olisi varsinaista porttikieltoa?
Sullehan se on vaikea ymmärtää että meillä se ehdoton kielto olis loukkaus (ja pahemmin tässä keississä loukkaantuis se vanhempien lapsi (eli esim nyt minä vaimoni puolesta). Ja me aikuiset tavataan myös yksin (tai 1-3 lasta mukana) vanhempiamme.
Esim "Hei, aateltiin järkätä brunssi sunnuntaina klo 10, vois olla hauska höpötellä lapsuusmuistoista?" vs "brunssi meillä su klo 10, EI PUOLISOITA". Eka on sellainen toive ja toka on kielto. Huomaatko eron, lisäksi jos se on kaikkien mun lapsuuden perheen toive niin se on eri asia kuin kieltää, koska meillä kuka vaan vois sitten huikata muille "hei x olis kans tulossa koska xx ja yy, on varmaan kaikille ok?" ja se olis kaikille ok koska me ei ikinä suljettaisi ketään ulkopuolelle.
Eli meillä lapsuuden- sekä ydinperheessä nimenomaan se että kiellettäis jonkun(poislukien tartuttava sairaus) osallistuminen johonkin yhteiseen juttuun olis se mikä hiertäis. Kaikki ymmärtää jos se on toive tai halu - mutta tietäis myös että kaikkien puolisot/lapset on tervetulleet jos haluavat eli kukaan ei töykeästi kieltäisi vaan katottas seuraavan kerran uusiksi.Ja nyt mä lopetan jatka toki yksin jos ei vielä mennyt jakeluun että mä en arvosta tippaakaan sitä jos joku sukulainen sanoo ettei mun vaimo saa tulla mukaan.
Niin. Esimerkiksi meillä onnollut tapana kokoontua yhteen sukumökille isävainaani syntymäpäivänä. Silloin jutut ovat usein lapsuuden muisteloja ja vanhan jankkausta.
Kaikki tietävät tämän. Silti sinne saa tulla mukaan, mutta sitten pitää sietää se muisteleminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eka ja ainoa kommenttini brunssiin.
Jos brunssille saa tulla lasten puolisot niin ihan ok vaikka ei erityisemmin heitä kutsuta/toivota paikalle (eli puolisot päättää itse osallistuvatko vai eivät) (kutsu esim muotoa "sunnuntaina 7.2. brunssi meillä klo 10"). Mutta jos minulle sanottaisiin että en missään tapauksessa saa olla läsnä, niin ei puolisonikaan (kysyin) osallistuisi kuin ehkä kerran, kaksi vuodessa (eikä näillä harvoilla kerroilla ottaisi lapsiamme kuulemma mukaan jos heidän toinen vanhempansakaan ei olisi tervetullut halutessaan).
Vanhempiamme näemme milloin yhdessä ja milloin erikseen, mutta jos kummalle tahansa sanottaisi että Liisa/Kalle ei sitten ensi viikolla saa tulla meille syömään niin se loukkaisi molempia.
Ja ps joku kirjoitti että aina on sienipiirakkaa ja miniä ei siitä pidä - kumma brunssi jos yhtä laatua ja töykeä isäntäväki jos tarkoituksella tehdään inhokkia.Onko niin vaikea ymmärtää, että perheitä on erilaisia? Ja että osa perheistä haluaa nähdä välillä vain omalla pienellä perheporukalla eikä isolla porukalla kuten aikuisten lasten puolisot mukana.
Odotas, nyt MINÄ kysyn mieheltäni.. joo, hän ei halua tulla joka kerta mukaan, hän keksii muuta tekemistä ja mielellään saa meidän lapset lähteä minun mukaani. Meilläkin voisi olla sienipiirakkaa koska se on SUOSIKKI eikä inhokki. Vaikka joku perheen ulkopuolinen ei pitäisikään sienistä.
Minä ymmärrän vallan hyvin ettei perheeseen kuulu kuin tietyt ihmiset. Oli sitten kyse ydinperheestä tai lapsuudenperheestä. Miksi se on niin vaikea sinun ymmärtää? Eikö samat säännöt pelaa kaikille?
Luitko mitä kirjoitin? Jos puoliso saa valita niin ihan se ja sama. Mutta jos kielletään että ET SITTEN TUO SITÄ VAIMOASI/MIESTÄSI MUKAAN, niin se loukkaisi sekä minua että puolisoani (olisi kyse kumman vanhemmista tahansa). Varsinkin jos tällainen kielto olisi säännöllinen tapahtuma.
Entä jos sulla olisi vaikka kaksoset ja vanhempasi sanoisivat vaikka että Liisan voit/pitää ottaa mukaan mutta Leena ei saa koskaan tulla (puhutaan nyt tavallisista lapsista ei erityistarpeisista) että Leenaa nähdään tarpeeksi kun kerran vuodessa käydään synttäreillä. Väitän että melkein kaikki vanhemmat ja vähintään se syrjäytetty pahoittaisi mielensä.
Toki jos teillä on hauskaa silloin kun suljette jonkun/jotkut _pakolla_ ulos (vaikka saattais kaivata vaikka juttuseuraa yms) niin onnea vaan. Meillä ei olla lonkasta toisissamme kiinni (tai lapsissamme), mutta jos joku meidän perheestä ei sukulaiselle kelpaa kun vietetään yhdessä sovitusti aikaa niin ei muitakaan kyllä huvittaisi mennä vaan vedetään yhtä köyttä eikä sallita tämmöistä kielto-syrjimistä.
(Ja kyllä molemmilla on ns tyttöjen/poikien iltoja mutta joka kk brunssi sukulaisella jonne ei saa tulla ei oo ok kummankaan mielestä).Kyse on vain siitä asiasta, että tämä perhe viihtyy paremmin yhdessä välillä omalla porukallaan (lapsuudenperhe) ja sitten välillä kutsutaan myös aikuisten lasten kumppanit mukaan. Mikä sinä olet siihen puuttumaan? Ole mitä mieltä olet, sinun asiasi ei ole siihen puuttua.
Minusta on ihan selvää, että jotkut ihmiset viihtyy yhdessä paremmin ja haluavat välillä olla sillä porukalla, ymmärtävät toisiaan, samat kokemukset, sama aallonpituus ja huumori. Ei ole harvinaista perheissä, että aikuiset lapset tapaavat vanhempiaan ilman puolisoitaan. Jopa lapset mukana. Se brunssko siinä kaihertaa, että heillä on kivaa ilman sinua.
Miten sen sanoo nätisti ettei sinua erityisemmin kaivata paikalle vaikka ei olisi varsinaista porttikieltoa?
Sullehan se on vaikea ymmärtää että meillä se ehdoton kielto olis loukkaus (ja pahemmin tässä keississä loukkaantuis se vanhempien lapsi (eli esim nyt minä vaimoni puolesta). Ja me aikuiset tavataan myös yksin (tai 1-3 lasta mukana) vanhempiamme.
Esim "Hei, aateltiin järkätä brunssi sunnuntaina klo 10, vois olla hauska höpötellä lapsuusmuistoista?" vs "brunssi meillä su klo 10, EI PUOLISOITA". Eka on sellainen toive ja toka on kielto. Huomaatko eron, lisäksi jos se on kaikkien mun lapsuuden perheen toive niin se on eri asia kuin kieltää, koska meillä kuka vaan vois sitten huikata muille "hei x olis kans tulossa koska xx ja yy, on varmaan kaikille ok?" ja se olis kaikille ok koska me ei ikinä suljettaisi ketään ulkopuolelle.
Eli meillä lapsuuden- sekä ydinperheessä nimenomaan se että kiellettäis jonkun(poislukien tartuttava sairaus) osallistuminen johonkin yhteiseen juttuun olis se mikä hiertäis. Kaikki ymmärtää jos se on toive tai halu - mutta tietäis myös että kaikkien puolisot/lapset on tervetulleet jos haluavat eli kukaan ei töykeästi kieltäisi vaan katottas seuraavan kerran uusiksi.Ja nyt mä lopetan jatka toki yksin jos ei vielä mennyt jakeluun että mä en arvosta tippaakaan sitä jos joku sukulainen sanoo ettei mun vaimo saa tulla mukaan.
Kyse ei ole yhteisestä jutusta, sukujuhlat ovat erikseen ja sinne kaikkien puolisot ovat tervetulleita. Kyse on tietyn perheen perinteestä, kokoontumisesta, pitkästä aamupalasta - vanhemmat ja aikuiset lapset ja välillä mukana on lastenlapsia mutta ei haluta paikalle aikuisten lasten puolisoita, tunnelma muuttuu heti. Ei meillä tarvita kiertoilmaisuja toiveista, kysytä lupaa tai kielletä, aikuiset lapset tulevat kylään kerran kuussa sunnuntaina, tietävät, että on paikalla aikuiset sisarukset, jutellaan rauhassa asioita ja lasten kumppanit keksivät aamupäiväksi itselleen jotain muuta tekemistä. Heillä ei ole samaa yhteistä historiaa kuin lapsuudenperheellä niin mitäpä he siellä tekisivät. Tässä tapauksessa aikuiset lapset eivät halua kumppaneitaan mukaan niin näin tämä menee.
Saat ihan vapaasti loukkaantua mutta tämä voi osaltaan selittää miksi ystäväsi pyörittelevät silmiään kun otat vaimosi mukaan saunailtaan, jalkapalloharjoituksiin, työpaikan illanviettoon, hammaslääkäriin ja miesten vessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eka ja ainoa kommenttini brunssiin.
Jos brunssille saa tulla lasten puolisot niin ihan ok vaikka ei erityisemmin heitä kutsuta/toivota paikalle (eli puolisot päättää itse osallistuvatko vai eivät) (kutsu esim muotoa "sunnuntaina 7.2. brunssi meillä klo 10"). Mutta jos minulle sanottaisiin että en missään tapauksessa saa olla läsnä, niin ei puolisonikaan (kysyin) osallistuisi kuin ehkä kerran, kaksi vuodessa (eikä näillä harvoilla kerroilla ottaisi lapsiamme kuulemma mukaan jos heidän toinen vanhempansakaan ei olisi tervetullut halutessaan).
Vanhempiamme näemme milloin yhdessä ja milloin erikseen, mutta jos kummalle tahansa sanottaisi että Liisa/Kalle ei sitten ensi viikolla saa tulla meille syömään niin se loukkaisi molempia.
Ja ps joku kirjoitti että aina on sienipiirakkaa ja miniä ei siitä pidä - kumma brunssi jos yhtä laatua ja töykeä isäntäväki jos tarkoituksella tehdään inhokkia.Onko niin vaikea ymmärtää, että perheitä on erilaisia? Ja että osa perheistä haluaa nähdä välillä vain omalla pienellä perheporukalla eikä isolla porukalla kuten aikuisten lasten puolisot mukana.
Odotas, nyt MINÄ kysyn mieheltäni.. joo, hän ei halua tulla joka kerta mukaan, hän keksii muuta tekemistä ja mielellään saa meidän lapset lähteä minun mukaani. Meilläkin voisi olla sienipiirakkaa koska se on SUOSIKKI eikä inhokki. Vaikka joku perheen ulkopuolinen ei pitäisikään sienistä.
Minä ymmärrän vallan hyvin ettei perheeseen kuulu kuin tietyt ihmiset. Oli sitten kyse ydinperheestä tai lapsuudenperheestä. Miksi se on niin vaikea sinun ymmärtää? Eikö samat säännöt pelaa kaikille?
Luitko mitä kirjoitin? Jos puoliso saa valita niin ihan se ja sama. Mutta jos kielletään että ET SITTEN TUO SITÄ VAIMOASI/MIESTÄSI MUKAAN, niin se loukkaisi sekä minua että puolisoani (olisi kyse kumman vanhemmista tahansa). Varsinkin jos tällainen kielto olisi säännöllinen tapahtuma.
Entä jos sulla olisi vaikka kaksoset ja vanhempasi sanoisivat vaikka että Liisan voit/pitää ottaa mukaan mutta Leena ei saa koskaan tulla (puhutaan nyt tavallisista lapsista ei erityistarpeisista) että Leenaa nähdään tarpeeksi kun kerran vuodessa käydään synttäreillä. Väitän että melkein kaikki vanhemmat ja vähintään se syrjäytetty pahoittaisi mielensä.
Toki jos teillä on hauskaa silloin kun suljette jonkun/jotkut _pakolla_ ulos (vaikka saattais kaivata vaikka juttuseuraa yms) niin onnea vaan. Meillä ei olla lonkasta toisissamme kiinni (tai lapsissamme), mutta jos joku meidän perheestä ei sukulaiselle kelpaa kun vietetään yhdessä sovitusti aikaa niin ei muitakaan kyllä huvittaisi mennä vaan vedetään yhtä köyttä eikä sallita tämmöistä kielto-syrjimistä.
(Ja kyllä molemmilla on ns tyttöjen/poikien iltoja mutta joka kk brunssi sukulaisella jonne ei saa tulla ei oo ok kummankaan mielestä).Kyse on vain siitä asiasta, että tämä perhe viihtyy paremmin yhdessä välillä omalla porukallaan (lapsuudenperhe) ja sitten välillä kutsutaan myös aikuisten lasten kumppanit mukaan. Mikä sinä olet siihen puuttumaan? Ole mitä mieltä olet, sinun asiasi ei ole siihen puuttua.
Minusta on ihan selvää, että jotkut ihmiset viihtyy yhdessä paremmin ja haluavat välillä olla sillä porukalla, ymmärtävät toisiaan, samat kokemukset, sama aallonpituus ja huumori. Ei ole harvinaista perheissä, että aikuiset lapset tapaavat vanhempiaan ilman puolisoitaan. Jopa lapset mukana. Se brunssko siinä kaihertaa, että heillä on kivaa ilman sinua.
Miten sen sanoo nätisti ettei sinua erityisemmin kaivata paikalle vaikka ei olisi varsinaista porttikieltoa?
Sullehan se on vaikea ymmärtää että meillä se ehdoton kielto olis loukkaus (ja pahemmin tässä keississä loukkaantuis se vanhempien lapsi (eli esim nyt minä vaimoni puolesta). Ja me aikuiset tavataan myös yksin (tai 1-3 lasta mukana) vanhempiamme.
Esim "Hei, aateltiin järkätä brunssi sunnuntaina klo 10, vois olla hauska höpötellä lapsuusmuistoista?" vs "brunssi meillä su klo 10, EI PUOLISOITA". Eka on sellainen toive ja toka on kielto. Huomaatko eron, lisäksi jos se on kaikkien mun lapsuuden perheen toive niin se on eri asia kuin kieltää, koska meillä kuka vaan vois sitten huikata muille "hei x olis kans tulossa koska xx ja yy, on varmaan kaikille ok?" ja se olis kaikille ok koska me ei ikinä suljettaisi ketään ulkopuolelle.
Eli meillä lapsuuden- sekä ydinperheessä nimenomaan se että kiellettäis jonkun(poislukien tartuttava sairaus) osallistuminen johonkin yhteiseen juttuun olis se mikä hiertäis. Kaikki ymmärtää jos se on toive tai halu - mutta tietäis myös että kaikkien puolisot/lapset on tervetulleet jos haluavat eli kukaan ei töykeästi kieltäisi vaan katottas seuraavan kerran uusiksi.Ja nyt mä lopetan jatka toki yksin jos ei vielä mennyt jakeluun että mä en arvosta tippaakaan sitä jos joku sukulainen sanoo ettei mun vaimo saa tulla mukaan.
Kyse ei ole yhteisestä jutusta, sukujuhlat ovat erikseen ja sinne kaikkien puolisot ovat tervetulleita. Kyse on tietyn perheen perinteestä, kokoontumisesta, pitkästä aamupalasta - vanhemmat ja aikuiset lapset ja välillä mukana on lastenlapsia mutta ei haluta paikalle aikuisten lasten puolisoita, tunnelma muuttuu heti. Ei meillä tarvita kiertoilmaisuja toiveista, kysytä lupaa tai kielletä, aikuiset lapset tulevat kylään kerran kuussa sunnuntaina, tietävät, että on paikalla aikuiset sisarukset, jutellaan rauhassa asioita ja lasten kumppanit keksivät aamupäiväksi itselleen jotain muuta tekemistä. Heillä ei ole samaa yhteistä historiaa kuin lapsuudenperheellä niin mitäpä he siellä tekisivät. Tässä tapauksessa aikuiset lapset eivät halua kumppaneitaan mukaan niin näin tämä menee.
Saat ihan vapaasti loukkaantua mutta tämä voi osaltaan selittää miksi ystäväsi pyörittelevät silmiään kun otat vaimosi mukaan saunailtaan, jalkapalloharjoituksiin, työpaikan illanviettoon, hammaslääkäriin ja miesten vessaan.
Pilaat koko ketjun. Anna jo hyvä ihminen olla. Sinun pointtisi on tullut selväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eka ja ainoa kommenttini brunssiin.
Jos brunssille saa tulla lasten puolisot niin ihan ok vaikka ei erityisemmin heitä kutsuta/toivota paikalle (eli puolisot päättää itse osallistuvatko vai eivät) (kutsu esim muotoa "sunnuntaina 7.2. brunssi meillä klo 10"). Mutta jos minulle sanottaisiin että en missään tapauksessa saa olla läsnä, niin ei puolisonikaan (kysyin) osallistuisi kuin ehkä kerran, kaksi vuodessa (eikä näillä harvoilla kerroilla ottaisi lapsiamme kuulemma mukaan jos heidän toinen vanhempansakaan ei olisi tervetullut halutessaan).
Vanhempiamme näemme milloin yhdessä ja milloin erikseen, mutta jos kummalle tahansa sanottaisi että Liisa/Kalle ei sitten ensi viikolla saa tulla meille syömään niin se loukkaisi molempia.
Ja ps joku kirjoitti että aina on sienipiirakkaa ja miniä ei siitä pidä - kumma brunssi jos yhtä laatua ja töykeä isäntäväki jos tarkoituksella tehdään inhokkia.Onko niin vaikea ymmärtää, että perheitä on erilaisia? Ja että osa perheistä haluaa nähdä välillä vain omalla pienellä perheporukalla eikä isolla porukalla kuten aikuisten lasten puolisot mukana.
Odotas, nyt MINÄ kysyn mieheltäni.. joo, hän ei halua tulla joka kerta mukaan, hän keksii muuta tekemistä ja mielellään saa meidän lapset lähteä minun mukaani. Meilläkin voisi olla sienipiirakkaa koska se on SUOSIKKI eikä inhokki. Vaikka joku perheen ulkopuolinen ei pitäisikään sienistä.
Minä ymmärrän vallan hyvin ettei perheeseen kuulu kuin tietyt ihmiset. Oli sitten kyse ydinperheestä tai lapsuudenperheestä. Miksi se on niin vaikea sinun ymmärtää? Eikö samat säännöt pelaa kaikille?
Luitko mitä kirjoitin? Jos puoliso saa valita niin ihan se ja sama. Mutta jos kielletään että ET SITTEN TUO SITÄ VAIMOASI/MIESTÄSI MUKAAN, niin se loukkaisi sekä minua että puolisoani (olisi kyse kumman vanhemmista tahansa). Varsinkin jos tällainen kielto olisi säännöllinen tapahtuma.
Entä jos sulla olisi vaikka kaksoset ja vanhempasi sanoisivat vaikka että Liisan voit/pitää ottaa mukaan mutta Leena ei saa koskaan tulla (puhutaan nyt tavallisista lapsista ei erityistarpeisista) että Leenaa nähdään tarpeeksi kun kerran vuodessa käydään synttäreillä. Väitän että melkein kaikki vanhemmat ja vähintään se syrjäytetty pahoittaisi mielensä.
Toki jos teillä on hauskaa silloin kun suljette jonkun/jotkut _pakolla_ ulos (vaikka saattais kaivata vaikka juttuseuraa yms) niin onnea vaan. Meillä ei olla lonkasta toisissamme kiinni (tai lapsissamme), mutta jos joku meidän perheestä ei sukulaiselle kelpaa kun vietetään yhdessä sovitusti aikaa niin ei muitakaan kyllä huvittaisi mennä vaan vedetään yhtä köyttä eikä sallita tämmöistä kielto-syrjimistä.
(Ja kyllä molemmilla on ns tyttöjen/poikien iltoja mutta joka kk brunssi sukulaisella jonne ei saa tulla ei oo ok kummankaan mielestä).Kyse on vain siitä asiasta, että tämä perhe viihtyy paremmin yhdessä välillä omalla porukallaan (lapsuudenperhe) ja sitten välillä kutsutaan myös aikuisten lasten kumppanit mukaan. Mikä sinä olet siihen puuttumaan? Ole mitä mieltä olet, sinun asiasi ei ole siihen puuttua.
Minusta on ihan selvää, että jotkut ihmiset viihtyy yhdessä paremmin ja haluavat välillä olla sillä porukalla, ymmärtävät toisiaan, samat kokemukset, sama aallonpituus ja huumori. Ei ole harvinaista perheissä, että aikuiset lapset tapaavat vanhempiaan ilman puolisoitaan. Jopa lapset mukana. Se brunssko siinä kaihertaa, että heillä on kivaa ilman sinua.
Miten sen sanoo nätisti ettei sinua erityisemmin kaivata paikalle vaikka ei olisi varsinaista porttikieltoa?
Sullehan se on vaikea ymmärtää että meillä se ehdoton kielto olis loukkaus (ja pahemmin tässä keississä loukkaantuis se vanhempien lapsi (eli esim nyt minä vaimoni puolesta). Ja me aikuiset tavataan myös yksin (tai 1-3 lasta mukana) vanhempiamme.
Esim "Hei, aateltiin järkätä brunssi sunnuntaina klo 10, vois olla hauska höpötellä lapsuusmuistoista?" vs "brunssi meillä su klo 10, EI PUOLISOITA". Eka on sellainen toive ja toka on kielto. Huomaatko eron, lisäksi jos se on kaikkien mun lapsuuden perheen toive niin se on eri asia kuin kieltää, koska meillä kuka vaan vois sitten huikata muille "hei x olis kans tulossa koska xx ja yy, on varmaan kaikille ok?" ja se olis kaikille ok koska me ei ikinä suljettaisi ketään ulkopuolelle.
Eli meillä lapsuuden- sekä ydinperheessä nimenomaan se että kiellettäis jonkun(poislukien tartuttava sairaus) osallistuminen johonkin yhteiseen juttuun olis se mikä hiertäis. Kaikki ymmärtää jos se on toive tai halu - mutta tietäis myös että kaikkien puolisot/lapset on tervetulleet jos haluavat eli kukaan ei töykeästi kieltäisi vaan katottas seuraavan kerran uusiksi.Ja nyt mä lopetan jatka toki yksin jos ei vielä mennyt jakeluun että mä en arvosta tippaakaan sitä jos joku sukulainen sanoo ettei mun vaimo saa tulla mukaan.
Kyse ei ole yhteisestä jutusta, sukujuhlat ovat erikseen ja sinne kaikkien puolisot ovat tervetulleita. Kyse on tietyn perheen perinteestä, kokoontumisesta, pitkästä aamupalasta - vanhemmat ja aikuiset lapset ja välillä mukana on lastenlapsia mutta ei haluta paikalle aikuisten lasten puolisoita, tunnelma muuttuu heti. Ei meillä tarvita kiertoilmaisuja toiveista, kysytä lupaa tai kielletä, aikuiset lapset tulevat kylään kerran kuussa sunnuntaina, tietävät, että on paikalla aikuiset sisarukset, jutellaan rauhassa asioita ja lasten kumppanit keksivät aamupäiväksi itselleen jotain muuta tekemistä. Heillä ei ole samaa yhteistä historiaa kuin lapsuudenperheellä niin mitäpä he siellä tekisivät. Tässä tapauksessa aikuiset lapset eivät halua kumppaneitaan mukaan niin näin tämä menee.
Saat ihan vapaasti loukkaantua mutta tämä voi osaltaan selittää miksi ystäväsi pyörittelevät silmiään kun otat vaimosi mukaan saunailtaan, jalkapalloharjoituksiin, työpaikan illanviettoon, hammaslääkäriin ja miesten vessaan.
Pilaat koko ketjun. Anna jo hyvä ihminen olla. Sinun pointtisi on tullut selväksi.
On kohteliasta vastata kun kysytään. Tämä ei ole sinun ketjusi, tämä on keskusteluketju etkä voi rajoittaa vapaata keskustelua vaikka anoppiasi rajoittaisitkin. Keskustelu olisi jo lopahtanut itsekseen ilman tätä brunssisivujuonta. Kaikki anoppijutut on jo kuultu. Harmi sinänsä, minua kiinnostaa tarinat eikä oikein yksittäiset mielipiteet ilman kokemusta, tarinaa. Sinunkin kommenttisi oli tylsä eikä herättänyt mitään suurempaa keskustelua. Sanotko sinä väittelyssä, että lopeta jo, ole hiljaa? Se ei ole rakentavaa keskustelua, perehdy tarkemmin aiheeseen niin voit oppia jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eka ja ainoa kommenttini brunssiin.
Jos brunssille saa tulla lasten puolisot niin ihan ok vaikka ei erityisemmin heitä kutsuta/toivota paikalle (eli puolisot päättää itse osallistuvatko vai eivät) (kutsu esim muotoa "sunnuntaina 7.2. brunssi meillä klo 10"). Mutta jos minulle sanottaisiin että en missään tapauksessa saa olla läsnä, niin ei puolisonikaan (kysyin) osallistuisi kuin ehkä kerran, kaksi vuodessa (eikä näillä harvoilla kerroilla ottaisi lapsiamme kuulemma mukaan jos heidän toinen vanhempansakaan ei olisi tervetullut halutessaan).
Vanhempiamme näemme milloin yhdessä ja milloin erikseen, mutta jos kummalle tahansa sanottaisi että Liisa/Kalle ei sitten ensi viikolla saa tulla meille syömään niin se loukkaisi molempia.
Ja ps joku kirjoitti että aina on sienipiirakkaa ja miniä ei siitä pidä - kumma brunssi jos yhtä laatua ja töykeä isäntäväki jos tarkoituksella tehdään inhokkia.Onko niin vaikea ymmärtää, että perheitä on erilaisia? Ja että osa perheistä haluaa nähdä välillä vain omalla pienellä perheporukalla eikä isolla porukalla kuten aikuisten lasten puolisot mukana.
Odotas, nyt MINÄ kysyn mieheltäni.. joo, hän ei halua tulla joka kerta mukaan, hän keksii muuta tekemistä ja mielellään saa meidän lapset lähteä minun mukaani. Meilläkin voisi olla sienipiirakkaa koska se on SUOSIKKI eikä inhokki. Vaikka joku perheen ulkopuolinen ei pitäisikään sienistä.
Minä ymmärrän vallan hyvin ettei perheeseen kuulu kuin tietyt ihmiset. Oli sitten kyse ydinperheestä tai lapsuudenperheestä. Miksi se on niin vaikea sinun ymmärtää? Eikö samat säännöt pelaa kaikille?
Luitko mitä kirjoitin? Jos puoliso saa valita niin ihan se ja sama. Mutta jos kielletään että ET SITTEN TUO SITÄ VAIMOASI/MIESTÄSI MUKAAN, niin se loukkaisi sekä minua että puolisoani (olisi kyse kumman vanhemmista tahansa). Varsinkin jos tällainen kielto olisi säännöllinen tapahtuma.
Entä jos sulla olisi vaikka kaksoset ja vanhempasi sanoisivat vaikka että Liisan voit/pitää ottaa mukaan mutta Leena ei saa koskaan tulla (puhutaan nyt tavallisista lapsista ei erityistarpeisista) että Leenaa nähdään tarpeeksi kun kerran vuodessa käydään synttäreillä. Väitän että melkein kaikki vanhemmat ja vähintään se syrjäytetty pahoittaisi mielensä.
Toki jos teillä on hauskaa silloin kun suljette jonkun/jotkut _pakolla_ ulos (vaikka saattais kaivata vaikka juttuseuraa yms) niin onnea vaan. Meillä ei olla lonkasta toisissamme kiinni (tai lapsissamme), mutta jos joku meidän perheestä ei sukulaiselle kelpaa kun vietetään yhdessä sovitusti aikaa niin ei muitakaan kyllä huvittaisi mennä vaan vedetään yhtä köyttä eikä sallita tämmöistä kielto-syrjimistä.
(Ja kyllä molemmilla on ns tyttöjen/poikien iltoja mutta joka kk brunssi sukulaisella jonne ei saa tulla ei oo ok kummankaan mielestä).Kyse on vain siitä asiasta, että tämä perhe viihtyy paremmin yhdessä välillä omalla porukallaan (lapsuudenperhe) ja sitten välillä kutsutaan myös aikuisten lasten kumppanit mukaan. Mikä sinä olet siihen puuttumaan? Ole mitä mieltä olet, sinun asiasi ei ole siihen puuttua.
Minusta on ihan selvää, että jotkut ihmiset viihtyy yhdessä paremmin ja haluavat välillä olla sillä porukalla, ymmärtävät toisiaan, samat kokemukset, sama aallonpituus ja huumori. Ei ole harvinaista perheissä, että aikuiset lapset tapaavat vanhempiaan ilman puolisoitaan. Jopa lapset mukana. Se brunssko siinä kaihertaa, että heillä on kivaa ilman sinua.
Miten sen sanoo nätisti ettei sinua erityisemmin kaivata paikalle vaikka ei olisi varsinaista porttikieltoa?
Sullehan se on vaikea ymmärtää että meillä se ehdoton kielto olis loukkaus (ja pahemmin tässä keississä loukkaantuis se vanhempien lapsi (eli esim nyt minä vaimoni puolesta). Ja me aikuiset tavataan myös yksin (tai 1-3 lasta mukana) vanhempiamme.
Esim "Hei, aateltiin järkätä brunssi sunnuntaina klo 10, vois olla hauska höpötellä lapsuusmuistoista?" vs "brunssi meillä su klo 10, EI PUOLISOITA". Eka on sellainen toive ja toka on kielto. Huomaatko eron, lisäksi jos se on kaikkien mun lapsuuden perheen toive niin se on eri asia kuin kieltää, koska meillä kuka vaan vois sitten huikata muille "hei x olis kans tulossa koska xx ja yy, on varmaan kaikille ok?" ja se olis kaikille ok koska me ei ikinä suljettaisi ketään ulkopuolelle.
Eli meillä lapsuuden- sekä ydinperheessä nimenomaan se että kiellettäis jonkun(poislukien tartuttava sairaus) osallistuminen johonkin yhteiseen juttuun olis se mikä hiertäis. Kaikki ymmärtää jos se on toive tai halu - mutta tietäis myös että kaikkien puolisot/lapset on tervetulleet jos haluavat eli kukaan ei töykeästi kieltäisi vaan katottas seuraavan kerran uusiksi.Ja nyt mä lopetan jatka toki yksin jos ei vielä mennyt jakeluun että mä en arvosta tippaakaan sitä jos joku sukulainen sanoo ettei mun vaimo saa tulla mukaan.
Kyse ei ole yhteisestä jutusta, sukujuhlat ovat erikseen ja sinne kaikkien puolisot ovat tervetulleita. Kyse on tietyn perheen perinteestä, kokoontumisesta, pitkästä aamupalasta - vanhemmat ja aikuiset lapset ja välillä mukana on lastenlapsia mutta ei haluta paikalle aikuisten lasten puolisoita, tunnelma muuttuu heti. Ei meillä tarvita kiertoilmaisuja toiveista, kysytä lupaa tai kielletä, aikuiset lapset tulevat kylään kerran kuussa sunnuntaina, tietävät, että on paikalla aikuiset sisarukset, jutellaan rauhassa asioita ja lasten kumppanit keksivät aamupäiväksi itselleen jotain muuta tekemistä. Heillä ei ole samaa yhteistä historiaa kuin lapsuudenperheellä niin mitäpä he siellä tekisivät. Tässä tapauksessa aikuiset lapset eivät halua kumppaneitaan mukaan niin näin tämä menee.
Saat ihan vapaasti loukkaantua mutta tämä voi osaltaan selittää miksi ystäväsi pyörittelevät silmiään kun otat vaimosi mukaan saunailtaan, jalkapalloharjoituksiin, työpaikan illanviettoon, hammaslääkäriin ja miesten vessaan.
Pilaat koko ketjun. Anna jo hyvä ihminen olla. Sinun pointtisi on tullut selväksi.
On kohteliasta vastata kun kysytään. Tämä ei ole sinun ketjusi, tämä on keskusteluketju etkä voi rajoittaa vapaata keskustelua vaikka anoppiasi rajoittaisitkin. Keskustelu olisi jo lopahtanut itsekseen ilman tätä brunssisivujuonta. Kaikki anoppijutut on jo kuultu. Harmi sinänsä, minua kiinnostaa tarinat eikä oikein yksittäiset mielipiteet ilman kokemusta, tarinaa. Sinunkin kommenttisi oli tylsä eikä herättänyt mitään suurempaa keskustelua. Sanotko sinä väittelyssä, että lopeta jo, ole hiljaa? Se ei ole rakentavaa keskustelua, perehdy tarkemmin aiheeseen niin voit oppia jotain.
Et sinä keskustele. JANkkaat vain kymmeniä kertoja saman asian.
T ohis
Alue: Aihe vapaa
Ei voi. Ei se ukkokaan yksin mitään päätä. Ja lapsia on ihan turha painostaa. Alaikäisiä.