Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eka ja ainoa kommenttini brunssiin.
Jos brunssille saa tulla lasten puolisot niin ihan ok vaikka ei erityisemmin heitä kutsuta/toivota paikalle (eli puolisot päättää itse osallistuvatko vai eivät) (kutsu esim muotoa "sunnuntaina 7.2. brunssi meillä klo 10"). Mutta jos minulle sanottaisiin että en missään tapauksessa saa olla läsnä, niin ei puolisonikaan (kysyin) osallistuisi kuin ehkä kerran, kaksi vuodessa (eikä näillä harvoilla kerroilla ottaisi lapsiamme kuulemma mukaan jos heidän toinen vanhempansakaan ei olisi tervetullut halutessaan).
Vanhempiamme näemme milloin yhdessä ja milloin erikseen, mutta jos kummalle tahansa sanottaisi että Liisa/Kalle ei sitten ensi viikolla saa tulla meille syömään niin se loukkaisi molempia.
Ja ps joku kirjoitti että aina on sienipiirakkaa ja miniä ei siitä pidä - kumma brunssi jos yhtä laatua ja töykeä isäntäväki jos tarkoituksella tehdään inhokkia.Onko niin vaikea ymmärtää, että perheitä on erilaisia? Ja että osa perheistä haluaa nähdä välillä vain omalla pienellä perheporukalla eikä isolla porukalla kuten aikuisten lasten puolisot mukana.
Odotas, nyt MINÄ kysyn mieheltäni.. joo, hän ei halua tulla joka kerta mukaan, hän keksii muuta tekemistä ja mielellään saa meidän lapset lähteä minun mukaani. Meilläkin voisi olla sienipiirakkaa koska se on SUOSIKKI eikä inhokki. Vaikka joku perheen ulkopuolinen ei pitäisikään sienistä.
Minä ymmärrän vallan hyvin ettei perheeseen kuulu kuin tietyt ihmiset. Oli sitten kyse ydinperheestä tai lapsuudenperheestä. Miksi se on niin vaikea sinun ymmärtää? Eikö samat säännöt pelaa kaikille?
Luitko mitä kirjoitin? Jos puoliso saa valita niin ihan se ja sama. Mutta jos kielletään että ET SITTEN TUO SITÄ VAIMOASI/MIESTÄSI MUKAAN, niin se loukkaisi sekä minua että puolisoani (olisi kyse kumman vanhemmista tahansa). Varsinkin jos tällainen kielto olisi säännöllinen tapahtuma.
Entä jos sulla olisi vaikka kaksoset ja vanhempasi sanoisivat vaikka että Liisan voit/pitää ottaa mukaan mutta Leena ei saa koskaan tulla (puhutaan nyt tavallisista lapsista ei erityistarpeisista) että Leenaa nähdään tarpeeksi kun kerran vuodessa käydään synttäreillä. Väitän että melkein kaikki vanhemmat ja vähintään se syrjäytetty pahoittaisi mielensä.
Toki jos teillä on hauskaa silloin kun suljette jonkun/jotkut _pakolla_ ulos (vaikka saattais kaivata vaikka juttuseuraa yms) niin onnea vaan. Meillä ei olla lonkasta toisissamme kiinni (tai lapsissamme), mutta jos joku meidän perheestä ei sukulaiselle kelpaa kun vietetään yhdessä sovitusti aikaa niin ei muitakaan kyllä huvittaisi mennä vaan vedetään yhtä köyttä eikä sallita tämmöistä kielto-syrjimistä.
(Ja kyllä molemmilla on ns tyttöjen/poikien iltoja mutta joka kk brunssi sukulaisella jonne ei saa tulla ei oo ok kummankaan mielestä).Kyse on vain siitä asiasta, että tämä perhe viihtyy paremmin yhdessä välillä omalla porukallaan (lapsuudenperhe) ja sitten välillä kutsutaan myös aikuisten lasten kumppanit mukaan. Mikä sinä olet siihen puuttumaan? Ole mitä mieltä olet, sinun asiasi ei ole siihen puuttua.
Minusta on ihan selvää, että jotkut ihmiset viihtyy yhdessä paremmin ja haluavat välillä olla sillä porukalla, ymmärtävät toisiaan, samat kokemukset, sama aallonpituus ja huumori. Ei ole harvinaista perheissä, että aikuiset lapset tapaavat vanhempiaan ilman puolisoitaan. Jopa lapset mukana. Se brunssko siinä kaihertaa, että heillä on kivaa ilman sinua.
Miten sen sanoo nätisti ettei sinua erityisemmin kaivata paikalle vaikka ei olisi varsinaista porttikieltoa?
Sullehan se on vaikea ymmärtää että meillä se ehdoton kielto olis loukkaus (ja pahemmin tässä keississä loukkaantuis se vanhempien lapsi (eli esim nyt minä vaimoni puolesta). Ja me aikuiset tavataan myös yksin (tai 1-3 lasta mukana) vanhempiamme.
Esim "Hei, aateltiin järkätä brunssi sunnuntaina klo 10, vois olla hauska höpötellä lapsuusmuistoista?" vs "brunssi meillä su klo 10, EI PUOLISOITA". Eka on sellainen toive ja toka on kielto. Huomaatko eron, lisäksi jos se on kaikkien mun lapsuuden perheen toive niin se on eri asia kuin kieltää, koska meillä kuka vaan vois sitten huikata muille "hei x olis kans tulossa koska xx ja yy, on varmaan kaikille ok?" ja se olis kaikille ok koska me ei ikinä suljettaisi ketään ulkopuolelle.
Eli meillä lapsuuden- sekä ydinperheessä nimenomaan se että kiellettäis jonkun(poislukien tartuttava sairaus) osallistuminen johonkin yhteiseen juttuun olis se mikä hiertäis. Kaikki ymmärtää jos se on toive tai halu - mutta tietäis myös että kaikkien puolisot/lapset on tervetulleet jos haluavat eli kukaan ei töykeästi kieltäisi vaan katottas seuraavan kerran uusiksi.Ja nyt mä lopetan jatka toki yksin jos ei vielä mennyt jakeluun että mä en arvosta tippaakaan sitä jos joku sukulainen sanoo ettei mun vaimo saa tulla mukaan.
Kyse ei ole yhteisestä jutusta, sukujuhlat ovat erikseen ja sinne kaikkien puolisot ovat tervetulleita. Kyse on tietyn perheen perinteestä, kokoontumisesta, pitkästä aamupalasta - vanhemmat ja aikuiset lapset ja välillä mukana on lastenlapsia mutta ei haluta paikalle aikuisten lasten puolisoita, tunnelma muuttuu heti. Ei meillä tarvita kiertoilmaisuja toiveista, kysytä lupaa tai kielletä, aikuiset lapset tulevat kylään kerran kuussa sunnuntaina, tietävät, että on paikalla aikuiset sisarukset, jutellaan rauhassa asioita ja lasten kumppanit keksivät aamupäiväksi itselleen jotain muuta tekemistä. Heillä ei ole samaa yhteistä historiaa kuin lapsuudenperheellä niin mitäpä he siellä tekisivät. Tässä tapauksessa aikuiset lapset eivät halua kumppaneitaan mukaan niin näin tämä menee.
Saat ihan vapaasti loukkaantua mutta tämä voi osaltaan selittää miksi ystäväsi pyörittelevät silmiään kun otat vaimosi mukaan saunailtaan, jalkapalloharjoituksiin, työpaikan illanviettoon, hammaslääkäriin ja miesten vessaan.
Pilaat koko ketjun. Anna jo hyvä ihminen olla. Sinun pointtisi on tullut selväksi.
On kohteliasta vastata kun kysytään. Tämä ei ole sinun ketjusi, tämä on keskusteluketju etkä voi rajoittaa vapaata keskustelua vaikka anoppiasi rajoittaisitkin. Keskustelu olisi jo lopahtanut itsekseen ilman tätä brunssisivujuonta. Kaikki anoppijutut on jo kuultu. Harmi sinänsä, minua kiinnostaa tarinat eikä oikein yksittäiset mielipiteet ilman kokemusta, tarinaa. Sinunkin kommenttisi oli tylsä eikä herättänyt mitään suurempaa keskustelua. Sanotko sinä väittelyssä, että lopeta jo, ole hiljaa? Se ei ole rakentavaa keskustelua, perehdy tarkemmin aiheeseen niin voit oppia jotain.
Et sinä keskustele. JANkkaat vain kymmeniä kertoja saman asian.
T ohis
Höpö höpö. Kun argumentit loppuvat niin käyttöön otetaan nats.. jankkauskortti :D
"Kymmeniä kertoja" ei pidä paikkaansa. Hassu ilmiö, jos jonkun mielipide poikkeaa massasta ja hän pystyy sen perustelemaan niin sitten kommentoijat, jotka eivät hyväksy (hah hah) tätä mielipidettä mutta joilla ei ole kuitenkaan rahkeita perustella sitä toisin ottavat käyttöön nats.. jankkauskortin. Henkisesti laiskaa käyttää nats.. jankkauskorttia. Eikä se edes estä kommentointia.
Sinä toistat, toistat ja toistat. Et perustele. JA kun jotkut kyseenalaistaa, alat haukkua.
se ei ole keskustelemista. Lopeta jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eka ja ainoa kommenttini brunssiin.
Jos brunssille saa tulla lasten puolisot niin ihan ok vaikka ei erityisemmin heitä kutsuta/toivota paikalle (eli puolisot päättää itse osallistuvatko vai eivät) (kutsu esim muotoa "sunnuntaina 7.2. brunssi meillä klo 10"). Mutta jos minulle sanottaisiin että en missään tapauksessa saa olla läsnä, niin ei puolisonikaan (kysyin) osallistuisi kuin ehkä kerran, kaksi vuodessa (eikä näillä harvoilla kerroilla ottaisi lapsiamme kuulemma mukaan jos heidän toinen vanhempansakaan ei olisi tervetullut halutessaan).
Vanhempiamme näemme milloin yhdessä ja milloin erikseen, mutta jos kummalle tahansa sanottaisi että Liisa/Kalle ei sitten ensi viikolla saa tulla meille syömään niin se loukkaisi molempia.
Ja ps joku kirjoitti että aina on sienipiirakkaa ja miniä ei siitä pidä - kumma brunssi jos yhtä laatua ja töykeä isäntäväki jos tarkoituksella tehdään inhokkia.Onko niin vaikea ymmärtää, että perheitä on erilaisia? Ja että osa perheistä haluaa nähdä välillä vain omalla pienellä perheporukalla eikä isolla porukalla kuten aikuisten lasten puolisot mukana.
Odotas, nyt MINÄ kysyn mieheltäni.. joo, hän ei halua tulla joka kerta mukaan, hän keksii muuta tekemistä ja mielellään saa meidän lapset lähteä minun mukaani. Meilläkin voisi olla sienipiirakkaa koska se on SUOSIKKI eikä inhokki. Vaikka joku perheen ulkopuolinen ei pitäisikään sienistä.
Minä ymmärrän vallan hyvin ettei perheeseen kuulu kuin tietyt ihmiset. Oli sitten kyse ydinperheestä tai lapsuudenperheestä. Miksi se on niin vaikea sinun ymmärtää? Eikö samat säännöt pelaa kaikille?
Luitko mitä kirjoitin? Jos puoliso saa valita niin ihan se ja sama. Mutta jos kielletään että ET SITTEN TUO SITÄ VAIMOASI/MIESTÄSI MUKAAN, niin se loukkaisi sekä minua että puolisoani (olisi kyse kumman vanhemmista tahansa). Varsinkin jos tällainen kielto olisi säännöllinen tapahtuma.
Entä jos sulla olisi vaikka kaksoset ja vanhempasi sanoisivat vaikka että Liisan voit/pitää ottaa mukaan mutta Leena ei saa koskaan tulla (puhutaan nyt tavallisista lapsista ei erityistarpeisista) että Leenaa nähdään tarpeeksi kun kerran vuodessa käydään synttäreillä. Väitän että melkein kaikki vanhemmat ja vähintään se syrjäytetty pahoittaisi mielensä.
Toki jos teillä on hauskaa silloin kun suljette jonkun/jotkut _pakolla_ ulos (vaikka saattais kaivata vaikka juttuseuraa yms) niin onnea vaan. Meillä ei olla lonkasta toisissamme kiinni (tai lapsissamme), mutta jos joku meidän perheestä ei sukulaiselle kelpaa kun vietetään yhdessä sovitusti aikaa niin ei muitakaan kyllä huvittaisi mennä vaan vedetään yhtä köyttä eikä sallita tämmöistä kielto-syrjimistä.
(Ja kyllä molemmilla on ns tyttöjen/poikien iltoja mutta joka kk brunssi sukulaisella jonne ei saa tulla ei oo ok kummankaan mielestä).Kyse on vain siitä asiasta, että tämä perhe viihtyy paremmin yhdessä välillä omalla porukallaan (lapsuudenperhe) ja sitten välillä kutsutaan myös aikuisten lasten kumppanit mukaan. Mikä sinä olet siihen puuttumaan? Ole mitä mieltä olet, sinun asiasi ei ole siihen puuttua.
Minusta on ihan selvää, että jotkut ihmiset viihtyy yhdessä paremmin ja haluavat välillä olla sillä porukalla, ymmärtävät toisiaan, samat kokemukset, sama aallonpituus ja huumori. Ei ole harvinaista perheissä, että aikuiset lapset tapaavat vanhempiaan ilman puolisoitaan. Jopa lapset mukana. Se brunssko siinä kaihertaa, että heillä on kivaa ilman sinua.
Miten sen sanoo nätisti ettei sinua erityisemmin kaivata paikalle vaikka ei olisi varsinaista porttikieltoa?
Sullehan se on vaikea ymmärtää että meillä se ehdoton kielto olis loukkaus (ja pahemmin tässä keississä loukkaantuis se vanhempien lapsi (eli esim nyt minä vaimoni puolesta). Ja me aikuiset tavataan myös yksin (tai 1-3 lasta mukana) vanhempiamme.
Esim "Hei, aateltiin järkätä brunssi sunnuntaina klo 10, vois olla hauska höpötellä lapsuusmuistoista?" vs "brunssi meillä su klo 10, EI PUOLISOITA". Eka on sellainen toive ja toka on kielto. Huomaatko eron, lisäksi jos se on kaikkien mun lapsuuden perheen toive niin se on eri asia kuin kieltää, koska meillä kuka vaan vois sitten huikata muille "hei x olis kans tulossa koska xx ja yy, on varmaan kaikille ok?" ja se olis kaikille ok koska me ei ikinä suljettaisi ketään ulkopuolelle.
Eli meillä lapsuuden- sekä ydinperheessä nimenomaan se että kiellettäis jonkun(poislukien tartuttava sairaus) osallistuminen johonkin yhteiseen juttuun olis se mikä hiertäis. Kaikki ymmärtää jos se on toive tai halu - mutta tietäis myös että kaikkien puolisot/lapset on tervetulleet jos haluavat eli kukaan ei töykeästi kieltäisi vaan katottas seuraavan kerran uusiksi.Ja nyt mä lopetan jatka toki yksin jos ei vielä mennyt jakeluun että mä en arvosta tippaakaan sitä jos joku sukulainen sanoo ettei mun vaimo saa tulla mukaan.
Kyse ei ole yhteisestä jutusta, sukujuhlat ovat erikseen ja sinne kaikkien puolisot ovat tervetulleita. Kyse on tietyn perheen perinteestä, kokoontumisesta, pitkästä aamupalasta - vanhemmat ja aikuiset lapset ja välillä mukana on lastenlapsia mutta ei haluta paikalle aikuisten lasten puolisoita, tunnelma muuttuu heti. Ei meillä tarvita kiertoilmaisuja toiveista, kysytä lupaa tai kielletä, aikuiset lapset tulevat kylään kerran kuussa sunnuntaina, tietävät, että on paikalla aikuiset sisarukset, jutellaan rauhassa asioita ja lasten kumppanit keksivät aamupäiväksi itselleen jotain muuta tekemistä. Heillä ei ole samaa yhteistä historiaa kuin lapsuudenperheellä niin mitäpä he siellä tekisivät. Tässä tapauksessa aikuiset lapset eivät halua kumppaneitaan mukaan niin näin tämä menee.
Saat ihan vapaasti loukkaantua mutta tämä voi osaltaan selittää miksi ystäväsi pyörittelevät silmiään kun otat vaimosi mukaan saunailtaan, jalkapalloharjoituksiin, työpaikan illanviettoon, hammaslääkäriin ja miesten vessaan.
Pilaat koko ketjun. Anna jo hyvä ihminen olla. Sinun pointtisi on tullut selväksi.
On kohteliasta vastata kun kysytään. Tämä ei ole sinun ketjusi, tämä on keskusteluketju etkä voi rajoittaa vapaata keskustelua vaikka anoppiasi rajoittaisitkin. Keskustelu olisi jo lopahtanut itsekseen ilman tätä brunssisivujuonta. Kaikki anoppijutut on jo kuultu. Harmi sinänsä, minua kiinnostaa tarinat eikä oikein yksittäiset mielipiteet ilman kokemusta, tarinaa. Sinunkin kommenttisi oli tylsä eikä herättänyt mitään suurempaa keskustelua. Sanotko sinä väittelyssä, että lopeta jo, ole hiljaa? Se ei ole rakentavaa keskustelua, perehdy tarkemmin aiheeseen niin voit oppia jotain.
Et sinä keskustele. JANkkaat vain kymmeniä kertoja saman asian.
T ohis
Höpö höpö. Kun argumentit loppuvat niin käyttöön otetaan nats.. jankkauskortti :D
"Kymmeniä kertoja" ei pidä paikkaansa. Hassu ilmiö, jos jonkun mielipide poikkeaa massasta ja hän pystyy sen perustelemaan niin sitten kommentoijat, jotka eivät hyväksy (hah hah) tätä mielipidettä mutta joilla ei ole kuitenkaan rahkeita perustella sitä toisin ottavat käyttöön nats.. jankkauskortin. Henkisesti laiskaa käyttää nats.. jankkauskorttia. Eikä se edes estä kommentointia.
En ole kylläkään ottanut kantaa koko typerään brunssiväittelyyn. Mutta jotain rajaa jo, perusta oma ketjusi hiustenhalkomiselle "meidän suvussa kyllä sitä ja tätä, no argumentoipas vastaan nyt", nuo on subjektiivisia asioita mistä sinä jauhat ja jauhat ja jauhat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eka ja ainoa kommenttini brunssiin.
Jos brunssille saa tulla lasten puolisot niin ihan ok vaikka ei erityisemmin heitä kutsuta/toivota paikalle (eli puolisot päättää itse osallistuvatko vai eivät) (kutsu esim muotoa "sunnuntaina 7.2. brunssi meillä klo 10"). Mutta jos minulle sanottaisiin että en missään tapauksessa saa olla läsnä, niin ei puolisonikaan (kysyin) osallistuisi kuin ehkä kerran, kaksi vuodessa (eikä näillä harvoilla kerroilla ottaisi lapsiamme kuulemma mukaan jos heidän toinen vanhempansakaan ei olisi tervetullut halutessaan).
Vanhempiamme näemme milloin yhdessä ja milloin erikseen, mutta jos kummalle tahansa sanottaisi että Liisa/Kalle ei sitten ensi viikolla saa tulla meille syömään niin se loukkaisi molempia.
Ja ps joku kirjoitti että aina on sienipiirakkaa ja miniä ei siitä pidä - kumma brunssi jos yhtä laatua ja töykeä isäntäväki jos tarkoituksella tehdään inhokkia.Onko niin vaikea ymmärtää, että perheitä on erilaisia? Ja että osa perheistä haluaa nähdä välillä vain omalla pienellä perheporukalla eikä isolla porukalla kuten aikuisten lasten puolisot mukana.
Odotas, nyt MINÄ kysyn mieheltäni.. joo, hän ei halua tulla joka kerta mukaan, hän keksii muuta tekemistä ja mielellään saa meidän lapset lähteä minun mukaani. Meilläkin voisi olla sienipiirakkaa koska se on SUOSIKKI eikä inhokki. Vaikka joku perheen ulkopuolinen ei pitäisikään sienistä.
Minä ymmärrän vallan hyvin ettei perheeseen kuulu kuin tietyt ihmiset. Oli sitten kyse ydinperheestä tai lapsuudenperheestä. Miksi se on niin vaikea sinun ymmärtää? Eikö samat säännöt pelaa kaikille?
Luitko mitä kirjoitin? Jos puoliso saa valita niin ihan se ja sama. Mutta jos kielletään että ET SITTEN TUO SITÄ VAIMOASI/MIESTÄSI MUKAAN, niin se loukkaisi sekä minua että puolisoani (olisi kyse kumman vanhemmista tahansa). Varsinkin jos tällainen kielto olisi säännöllinen tapahtuma.
Entä jos sulla olisi vaikka kaksoset ja vanhempasi sanoisivat vaikka että Liisan voit/pitää ottaa mukaan mutta Leena ei saa koskaan tulla (puhutaan nyt tavallisista lapsista ei erityistarpeisista) että Leenaa nähdään tarpeeksi kun kerran vuodessa käydään synttäreillä. Väitän että melkein kaikki vanhemmat ja vähintään se syrjäytetty pahoittaisi mielensä.
Toki jos teillä on hauskaa silloin kun suljette jonkun/jotkut _pakolla_ ulos (vaikka saattais kaivata vaikka juttuseuraa yms) niin onnea vaan. Meillä ei olla lonkasta toisissamme kiinni (tai lapsissamme), mutta jos joku meidän perheestä ei sukulaiselle kelpaa kun vietetään yhdessä sovitusti aikaa niin ei muitakaan kyllä huvittaisi mennä vaan vedetään yhtä köyttä eikä sallita tämmöistä kielto-syrjimistä.
(Ja kyllä molemmilla on ns tyttöjen/poikien iltoja mutta joka kk brunssi sukulaisella jonne ei saa tulla ei oo ok kummankaan mielestä).Kyse on vain siitä asiasta, että tämä perhe viihtyy paremmin yhdessä välillä omalla porukallaan (lapsuudenperhe) ja sitten välillä kutsutaan myös aikuisten lasten kumppanit mukaan. Mikä sinä olet siihen puuttumaan? Ole mitä mieltä olet, sinun asiasi ei ole siihen puuttua.
Minusta on ihan selvää, että jotkut ihmiset viihtyy yhdessä paremmin ja haluavat välillä olla sillä porukalla, ymmärtävät toisiaan, samat kokemukset, sama aallonpituus ja huumori. Ei ole harvinaista perheissä, että aikuiset lapset tapaavat vanhempiaan ilman puolisoitaan. Jopa lapset mukana. Se brunssko siinä kaihertaa, että heillä on kivaa ilman sinua.
Miten sen sanoo nätisti ettei sinua erityisemmin kaivata paikalle vaikka ei olisi varsinaista porttikieltoa?
Sullehan se on vaikea ymmärtää että meillä se ehdoton kielto olis loukkaus (ja pahemmin tässä keississä loukkaantuis se vanhempien lapsi (eli esim nyt minä vaimoni puolesta). Ja me aikuiset tavataan myös yksin (tai 1-3 lasta mukana) vanhempiamme.
Esim "Hei, aateltiin järkätä brunssi sunnuntaina klo 10, vois olla hauska höpötellä lapsuusmuistoista?" vs "brunssi meillä su klo 10, EI PUOLISOITA". Eka on sellainen toive ja toka on kielto. Huomaatko eron, lisäksi jos se on kaikkien mun lapsuuden perheen toive niin se on eri asia kuin kieltää, koska meillä kuka vaan vois sitten huikata muille "hei x olis kans tulossa koska xx ja yy, on varmaan kaikille ok?" ja se olis kaikille ok koska me ei ikinä suljettaisi ketään ulkopuolelle.
Eli meillä lapsuuden- sekä ydinperheessä nimenomaan se että kiellettäis jonkun(poislukien tartuttava sairaus) osallistuminen johonkin yhteiseen juttuun olis se mikä hiertäis. Kaikki ymmärtää jos se on toive tai halu - mutta tietäis myös että kaikkien puolisot/lapset on tervetulleet jos haluavat eli kukaan ei töykeästi kieltäisi vaan katottas seuraavan kerran uusiksi.Ja nyt mä lopetan jatka toki yksin jos ei vielä mennyt jakeluun että mä en arvosta tippaakaan sitä jos joku sukulainen sanoo ettei mun vaimo saa tulla mukaan.
Kyse ei ole yhteisestä jutusta, sukujuhlat ovat erikseen ja sinne kaikkien puolisot ovat tervetulleita. Kyse on tietyn perheen perinteestä, kokoontumisesta, pitkästä aamupalasta - vanhemmat ja aikuiset lapset ja välillä mukana on lastenlapsia mutta ei haluta paikalle aikuisten lasten puolisoita, tunnelma muuttuu heti. Ei meillä tarvita kiertoilmaisuja toiveista, kysytä lupaa tai kielletä, aikuiset lapset tulevat kylään kerran kuussa sunnuntaina, tietävät, että on paikalla aikuiset sisarukset, jutellaan rauhassa asioita ja lasten kumppanit keksivät aamupäiväksi itselleen jotain muuta tekemistä. Heillä ei ole samaa yhteistä historiaa kuin lapsuudenperheellä niin mitäpä he siellä tekisivät. Tässä tapauksessa aikuiset lapset eivät halua kumppaneitaan mukaan niin näin tämä menee.
Saat ihan vapaasti loukkaantua mutta tämä voi osaltaan selittää miksi ystäväsi pyörittelevät silmiään kun otat vaimosi mukaan saunailtaan, jalkapalloharjoituksiin, työpaikan illanviettoon, hammaslääkäriin ja miesten vessaan.
Pilaat koko ketjun. Anna jo hyvä ihminen olla. Sinun pointtisi on tullut selväksi.
On kohteliasta vastata kun kysytään. Tämä ei ole sinun ketjusi, tämä on keskusteluketju etkä voi rajoittaa vapaata keskustelua vaikka anoppiasi rajoittaisitkin. Keskustelu olisi jo lopahtanut itsekseen ilman tätä brunssisivujuonta. Kaikki anoppijutut on jo kuultu. Harmi sinänsä, minua kiinnostaa tarinat eikä oikein yksittäiset mielipiteet ilman kokemusta, tarinaa. Sinunkin kommenttisi oli tylsä eikä herättänyt mitään suurempaa keskustelua. Sanotko sinä väittelyssä, että lopeta jo, ole hiljaa? Se ei ole rakentavaa keskustelua, perehdy tarkemmin aiheeseen niin voit oppia jotain.
Et sinä keskustele. JANkkaat vain kymmeniä kertoja saman asian.
T ohis
Höpö höpö. Kun argumentit loppuvat niin käyttöön otetaan nats.. jankkauskortti :D
"Kymmeniä kertoja" ei pidä paikkaansa. Hassu ilmiö, jos jonkun mielipide poikkeaa massasta ja hän pystyy sen perustelemaan niin sitten kommentoijat, jotka eivät hyväksy (hah hah) tätä mielipidettä mutta joilla ei ole kuitenkaan rahkeita perustella sitä toisin ottavat käyttöön nats.. jankkauskortin. Henkisesti laiskaa käyttää nats.. jankkauskorttia. Eikä se edes estä kommentointia.Sinä toistat, toistat ja toistat. Et perustele. JA kun jotkut kyseenalaistaa, alat haukkua.
se ei ole keskustelemista. Lopeta jo.
Juurihan minä perustelin asian.. huokaus. En minä ole vastuussa sinun ymmärryksestäsi. Sitä ne rahkeet tarkoittavat.
Olenkin ihmetellyt, kuinka tämä keskustelu voi pysyä suosittuna ties kuinka monetta päivää, mutta tuosta yllä olevasta jankkauksestahan se johtuukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eka ja ainoa kommenttini brunssiin.
Jos brunssille saa tulla lasten puolisot niin ihan ok vaikka ei erityisemmin heitä kutsuta/toivota paikalle (eli puolisot päättää itse osallistuvatko vai eivät) (kutsu esim muotoa "sunnuntaina 7.2. brunssi meillä klo 10"). Mutta jos minulle sanottaisiin että en missään tapauksessa saa olla läsnä, niin ei puolisonikaan (kysyin) osallistuisi kuin ehkä kerran, kaksi vuodessa (eikä näillä harvoilla kerroilla ottaisi lapsiamme kuulemma mukaan jos heidän toinen vanhempansakaan ei olisi tervetullut halutessaan).
Vanhempiamme näemme milloin yhdessä ja milloin erikseen, mutta jos kummalle tahansa sanottaisi että Liisa/Kalle ei sitten ensi viikolla saa tulla meille syömään niin se loukkaisi molempia.
Ja ps joku kirjoitti että aina on sienipiirakkaa ja miniä ei siitä pidä - kumma brunssi jos yhtä laatua ja töykeä isäntäväki jos tarkoituksella tehdään inhokkia.Onko niin vaikea ymmärtää, että perheitä on erilaisia? Ja että osa perheistä haluaa nähdä välillä vain omalla pienellä perheporukalla eikä isolla porukalla kuten aikuisten lasten puolisot mukana.
Odotas, nyt MINÄ kysyn mieheltäni.. joo, hän ei halua tulla joka kerta mukaan, hän keksii muuta tekemistä ja mielellään saa meidän lapset lähteä minun mukaani. Meilläkin voisi olla sienipiirakkaa koska se on SUOSIKKI eikä inhokki. Vaikka joku perheen ulkopuolinen ei pitäisikään sienistä.
Minä ymmärrän vallan hyvin ettei perheeseen kuulu kuin tietyt ihmiset. Oli sitten kyse ydinperheestä tai lapsuudenperheestä. Miksi se on niin vaikea sinun ymmärtää? Eikö samat säännöt pelaa kaikille?
Luitko mitä kirjoitin? Jos puoliso saa valita niin ihan se ja sama. Mutta jos kielletään että ET SITTEN TUO SITÄ VAIMOASI/MIESTÄSI MUKAAN, niin se loukkaisi sekä minua että puolisoani (olisi kyse kumman vanhemmista tahansa). Varsinkin jos tällainen kielto olisi säännöllinen tapahtuma.
Entä jos sulla olisi vaikka kaksoset ja vanhempasi sanoisivat vaikka että Liisan voit/pitää ottaa mukaan mutta Leena ei saa koskaan tulla (puhutaan nyt tavallisista lapsista ei erityistarpeisista) että Leenaa nähdään tarpeeksi kun kerran vuodessa käydään synttäreillä. Väitän että melkein kaikki vanhemmat ja vähintään se syrjäytetty pahoittaisi mielensä.
Toki jos teillä on hauskaa silloin kun suljette jonkun/jotkut _pakolla_ ulos (vaikka saattais kaivata vaikka juttuseuraa yms) niin onnea vaan. Meillä ei olla lonkasta toisissamme kiinni (tai lapsissamme), mutta jos joku meidän perheestä ei sukulaiselle kelpaa kun vietetään yhdessä sovitusti aikaa niin ei muitakaan kyllä huvittaisi mennä vaan vedetään yhtä köyttä eikä sallita tämmöistä kielto-syrjimistä.
(Ja kyllä molemmilla on ns tyttöjen/poikien iltoja mutta joka kk brunssi sukulaisella jonne ei saa tulla ei oo ok kummankaan mielestä).Kyse on vain siitä asiasta, että tämä perhe viihtyy paremmin yhdessä välillä omalla porukallaan (lapsuudenperhe) ja sitten välillä kutsutaan myös aikuisten lasten kumppanit mukaan. Mikä sinä olet siihen puuttumaan? Ole mitä mieltä olet, sinun asiasi ei ole siihen puuttua.
Minusta on ihan selvää, että jotkut ihmiset viihtyy yhdessä paremmin ja haluavat välillä olla sillä porukalla, ymmärtävät toisiaan, samat kokemukset, sama aallonpituus ja huumori. Ei ole harvinaista perheissä, että aikuiset lapset tapaavat vanhempiaan ilman puolisoitaan. Jopa lapset mukana. Se brunssko siinä kaihertaa, että heillä on kivaa ilman sinua.
Miten sen sanoo nätisti ettei sinua erityisemmin kaivata paikalle vaikka ei olisi varsinaista porttikieltoa?
Sullehan se on vaikea ymmärtää että meillä se ehdoton kielto olis loukkaus (ja pahemmin tässä keississä loukkaantuis se vanhempien lapsi (eli esim nyt minä vaimoni puolesta). Ja me aikuiset tavataan myös yksin (tai 1-3 lasta mukana) vanhempiamme.
Esim "Hei, aateltiin järkätä brunssi sunnuntaina klo 10, vois olla hauska höpötellä lapsuusmuistoista?" vs "brunssi meillä su klo 10, EI PUOLISOITA". Eka on sellainen toive ja toka on kielto. Huomaatko eron, lisäksi jos se on kaikkien mun lapsuuden perheen toive niin se on eri asia kuin kieltää, koska meillä kuka vaan vois sitten huikata muille "hei x olis kans tulossa koska xx ja yy, on varmaan kaikille ok?" ja se olis kaikille ok koska me ei ikinä suljettaisi ketään ulkopuolelle.
Eli meillä lapsuuden- sekä ydinperheessä nimenomaan se että kiellettäis jonkun(poislukien tartuttava sairaus) osallistuminen johonkin yhteiseen juttuun olis se mikä hiertäis. Kaikki ymmärtää jos se on toive tai halu - mutta tietäis myös että kaikkien puolisot/lapset on tervetulleet jos haluavat eli kukaan ei töykeästi kieltäisi vaan katottas seuraavan kerran uusiksi.Ja nyt mä lopetan jatka toki yksin jos ei vielä mennyt jakeluun että mä en arvosta tippaakaan sitä jos joku sukulainen sanoo ettei mun vaimo saa tulla mukaan.
Kyse ei ole yhteisestä jutusta, sukujuhlat ovat erikseen ja sinne kaikkien puolisot ovat tervetulleita. Kyse on tietyn perheen perinteestä, kokoontumisesta, pitkästä aamupalasta - vanhemmat ja aikuiset lapset ja välillä mukana on lastenlapsia mutta ei haluta paikalle aikuisten lasten puolisoita, tunnelma muuttuu heti. Ei meillä tarvita kiertoilmaisuja toiveista, kysytä lupaa tai kielletä, aikuiset lapset tulevat kylään kerran kuussa sunnuntaina, tietävät, että on paikalla aikuiset sisarukset, jutellaan rauhassa asioita ja lasten kumppanit keksivät aamupäiväksi itselleen jotain muuta tekemistä. Heillä ei ole samaa yhteistä historiaa kuin lapsuudenperheellä niin mitäpä he siellä tekisivät. Tässä tapauksessa aikuiset lapset eivät halua kumppaneitaan mukaan niin näin tämä menee.
Saat ihan vapaasti loukkaantua mutta tämä voi osaltaan selittää miksi ystäväsi pyörittelevät silmiään kun otat vaimosi mukaan saunailtaan, jalkapalloharjoituksiin, työpaikan illanviettoon, hammaslääkäriin ja miesten vessaan.
Pilaat koko ketjun. Anna jo hyvä ihminen olla. Sinun pointtisi on tullut selväksi.
On kohteliasta vastata kun kysytään. Tämä ei ole sinun ketjusi, tämä on keskusteluketju etkä voi rajoittaa vapaata keskustelua vaikka anoppiasi rajoittaisitkin. Keskustelu olisi jo lopahtanut itsekseen ilman tätä brunssisivujuonta. Kaikki anoppijutut on jo kuultu. Harmi sinänsä, minua kiinnostaa tarinat eikä oikein yksittäiset mielipiteet ilman kokemusta, tarinaa. Sinunkin kommenttisi oli tylsä eikä herättänyt mitään suurempaa keskustelua. Sanotko sinä väittelyssä, että lopeta jo, ole hiljaa? Se ei ole rakentavaa keskustelua, perehdy tarkemmin aiheeseen niin voit oppia jotain.
Et sinä keskustele. JANkkaat vain kymmeniä kertoja saman asian.
T ohis
Höpö höpö. Kun argumentit loppuvat niin käyttöön otetaan nats.. jankkauskortti :D
"Kymmeniä kertoja" ei pidä paikkaansa. Hassu ilmiö, jos jonkun mielipide poikkeaa massasta ja hän pystyy sen perustelemaan niin sitten kommentoijat, jotka eivät hyväksy (hah hah) tätä mielipidettä mutta joilla ei ole kuitenkaan rahkeita perustella sitä toisin ottavat käyttöön nats.. jankkauskortin. Henkisesti laiskaa käyttää nats.. jankkauskorttia. Eikä se edes estä kommentointia.En ole kylläkään ottanut kantaa koko typerään brunssiväittelyyn. Mutta jotain rajaa jo, perusta oma ketjusi hiustenhalkomiselle "meidän suvussa kyllä sitä ja tätä, no argumentoipas vastaan nyt", nuo on subjektiivisia asioita mistä sinä jauhat ja jauhat ja jauhat.
Kerrohan oma pointtisi ketjuun ja huomioi otsikko, hopi hopi. Keskustelu ohjataan oikeille raiteille keskustelemalla järkevästi eikä ulisemalla älyttömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenkin ihmetellyt, kuinka tämä keskustelu voi pysyä suosittuna ties kuinka monetta päivää, mutta tuosta yllä olevasta jankkauksestahan se johtuukin.
Kiitos, kiva kun joku ymmärsi. Piti keksiä "brunssi" että sai pidettyä ketjun hengissä. Kauhea vaiva siitä kyllä oli.
Ei taistelunhaluisena eikä loukaten totean: että ilman kyseistä anoppia tai äitiä ei olisi juuri kyseisiä lapsiakaan. Muita lapsia joo ehkä mutta ei just niitä mitkä on. Ja onko kyse asiallisista rajoista vai halusta ja oikeudesta kontroloida omaa ja muidenkin elämää. Miehet vaikuttavat huomattavasti relammilta asian suhteen silloinkin kun kyse on heidän anopistaan. Taitaa olla naisten ongelma tämä. Missä muualla elämässä olette nähneet naisporukan 2 tai enemmän naisia sisältävän jossa ei ole sisäistä jännitettä, huomauttelemista, sanotun tahallista tai tahatonta ymmärtämistä väärin, outoa käyttäytymistä toista kohtaan ja porukasta pois sulkemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa näistä kommenteista on pistänyt miettimään, että onko tilannetta aina ajateltu lapsen kannalta. Äidin mielestä ärsyttäväkin mummo voi kuitenkin muodostua lapselle tärkeäksi ihmiseksi, ja olisi kurjaa, jos tällaisen ihmissuhteen muodostuminen estetään pelkästään siksi että äiti haluaa osoittaa omaa valtaansa. Toki eri asia jos mummo on päihdeongelmainen tai muuten haitaksi lapselle. Monista kommenteista kuitenkin paistaa, että ongelma on nimenomaan aikuisten välinen nokittelu ja valtataistelu. Lasta mummo kohtelee hellästi ja rakastavasti, ja tuo ärsyttävä omiminen on sen kiintymyksen yksi - joskin epäterve ja kiusallinen - ilmentymä. Voisiko joissain lievemmissä tapauksissa antaa niiden vanhan ihmisen höpsötysten mennä ihan vaan toisesta korvasta sisään? Tai jos oma pinna ei kestä, niin antaa lapsen tavata isoäitiään sitten isänsä seurassa? Ei lapsi ole äidin omaisuutta vaan erillinen, pieni ihmisen alku, josta saa tykätä myös sellaiset tyypit joista äiti ei niin välitä. Ja jolla on oikeus siihen että hänen perhe- ja sukulaissuhteitaan vaalitaan.
Ja ennen kuin joku tähänkin ehtii öyhöttämään suu vaahdossa, niin puhutaan terveestä ihmisestä, ei sellaisesta, jolla on mielenterveysongelmia, kuten omasta mielestäni apn äidillä voisi olla.
t.eri
Eiköhän se mielenterveysongelmistakin kärsivä mummo voi olla lapselle tärkeä. Toki silloin ongelman laadusta riippuen pitää miettiä, että millainen kanssakäyminen ja yhteydenpito on järkevää ja turvallista, mutta ei varmasti ole lapsen etu karsia edes lievästi epätasapainoista mummoa pois lapsen elämästä.
Mihin tämä näkemys perustuu? Mitä se lapsi siitä aikuistenoikeasti saa?
No mitä epätäydellisten lasten läheiset nyt yleensä saavat siitä, ettei heidän kaikkia perhesuhteitaan katkaista vaan siksi että vanhemmilla on omasta mielestään siihen oikeus? Omilla isovanhemmillani oli ongelmansa, nyt ovat jo edesmenneitä mutta kyllä minulle oli tärkeä asia tuntea heidät. Kyllä epätäydelliseltäkin ihmiseltä voi saada rakkautta ja läheisyyttä ja epätäydellinenkin ihminen voi tuntua tärkeältä. Onneksi minun äitini ymmärsi, ettei minulta pidä riistää isoäitiä vain siksi etteivät he tulleet keskenään toimeen.
Tarkoittaako se öykkärin poissulkeminen sitten kaikkien ihmissuhteiden katkaisemista? Miten niin?
Eikö lapselle ennnemmin pidä antaa malli hyvästä käytöksestä? Ei siitä että öykkäri saa öyhöttää, eikä ko käytöksellä ole mitään seurauksia?
Hyvän käytöksen malli on myös se, että itse ei alennu samaan lapselliseen pelailuun kuin mitä vastapuoli ehkä harrastaa. Hyvää ja viisasta käytöstä on olla sellaisen yläpuolella. Usein se on myös toimivin ratkaisu, koska harva pulu jaksaa loputtomasti pelata shakkiaan, kun ei saa vastakaikua.
Se että opettaa lasta tunnistamaan rajansa ei ole mitään peliä. Se on oikeastaan tärkeimpiä asioita, mikä vanhemman pitää lapselle opettaa.
Eikä se ole mitään peliä, jos suojelee perhettään. Jos joku ihminen ei kykene käyttäytymään asiallisesti, niin sitten ei. Mutta sillä on seurauksia, sille ihmiselle. Ei muille.
No useimmissa tämän ketjun tapauksissa ei kyllä ole kyse mistään lasten rajojen suojelusta vaan äidin omasta ylpeydestä ja nokittelutarpeesta. Siinähän oppii ärsyttävä anoppi olemaan hyppimättä silmille - ja lapsi on se todellinen kärsijä.
Tämä minuakin hirvittää tässä ketjussa.
On aivan varmasti olemassa häiriintyneitä isovanhempia ja silloin on todella parempi pitää etäisyyttä .
Mutta ei suurin osa ole pimahtaneita.Juuri pääsin todistamaan erään miniän äänekästä tuhahtelua kun anoppinsa iloitsi tyttärensä lapsenlapsen nimeä.
Anoppi piti sitä kauniina mutta miniän mielestä se oli " kauhea".
Vastaavia , sinänsä pieniä mutta tulevaisuutta ennustavia, tapauksia on useita niin että olen päässyt tai joutunut todistamaan.
Voin vain kuvitella mitä tapahtuu kun tämä miniä saa lapsen.
Varmasti mahdolliset ongelmat eivät ole yksin anopin syytä.
Mutta tietenkin anopin on syytä pitää kieli keskellä suuta.
Tämä miniä kyllä tulee kieltämään lapsen näkemisen syystä jos toisestakin.
Eikä ymmärrä että se on myös lapsen häviö.Sekin on rajattomuutta että joidenkin pikkusyiden takia estetään lapsen tutustuminen sukulaisiinsa.
Näyttää joskus siltä että naisten on vaikea sietää että lapsella on sukulaisia joille äiti ei itse ole sukua.
Ovatko mustasukkaisia pohjimmiltaan?Ehkä se miniä oli vain kurkkuaan myöten täynnä sitä tyttärien ylistämistä ja kehumista?
T. Miniä joka on kuulemma hiiiiiirveän tyhmä kun lukee tenttiin, anopin tytär ei ikinä lue tenttiin koska on niiiiin viisas että osaa aina ilmankin (ei tosin kyllä sitten koskaan valmistunutkaan)
Minä tunnen sekä miniän että anopin. En ole heille sukua eli sikäli ei ole omaa lehmää ojassa.
Anoppi ei ainakaan muiden kuullen moiti miniäänsä , ei muuten mitenkään ylistä tytärtäänkään.
Miniä sen sijaan mielellään moittii milloin ketäkin.
En yritä väittää että näin on aina ,ei varmasti ole.
Mutta nimenomaan omaan sivullinen näkee kyllä onko kaikki syy yhdessä osapuolessa.
Ei läheskään aina ole.Narsistiset manipuloijamummelit on usein julkisesti mitä ihsnimpia ihmisiä.
Sama pätee narsisti nanipuloijapientenlasten äiteihin.
Sinun kommenttisi oikein alleviivaa mikä tässä ketjussa tekee vastenmielisen olon.
Eli sinä lähdet olettamuksesta että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin että anoppi on hirviö vaikka sitten niin salaa ettei kukaan muu kuin miniä huomaa ja miniä väärin kohdeltu uhri joka vain lopultakin onnistuu puolustamaan itseään ( = nokkimalla miehensä sukulaisia).
Onkohan se oikeasti aina näin?
Minä uskon että usein on syytä niin sysissä kuin sepissäkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei taistelunhaluisena eikä loukaten totean: että ilman kyseistä anoppia tai äitiä ei olisi juuri kyseisiä lapsiakaan. Muita lapsia joo ehkä mutta ei just niitä mitkä on. Ja onko kyse asiallisista rajoista vai halusta ja oikeudesta kontroloida omaa ja muidenkin elämää. Miehet vaikuttavat huomattavasti relammilta asian suhteen silloinkin kun kyse on heidän anopistaan. Taitaa olla naisten ongelma tämä. Missä muualla elämässä olette nähneet naisporukan 2 tai enemmän naisia sisältävän jossa ei ole sisäistä jännitettä, huomauttelemista, sanotun tahallista tai tahatonta ymmärtämistä väärin, outoa käyttäytymistä toista kohtaan ja porukasta pois sulkemista.
Meillä se kammoappivanhempi on appi. Vittuilee, kyräilee, huomauttelee, letkauttelee ja NALKUTTAA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina löytyy toisten tekemisen tai keskustelun arvostelijoita, harvemmassa ovat ne tekijät tai keskustelijat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taistelunhaluisena eikä loukaten totean: että ilman kyseistä anoppia tai äitiä ei olisi juuri kyseisiä lapsiakaan. Muita lapsia joo ehkä mutta ei just niitä mitkä on. Ja onko kyse asiallisista rajoista vai halusta ja oikeudesta kontroloida omaa ja muidenkin elämää. Miehet vaikuttavat huomattavasti relammilta asian suhteen silloinkin kun kyse on heidän anopistaan. Taitaa olla naisten ongelma tämä. Missä muualla elämässä olette nähneet naisporukan 2 tai enemmän naisia sisältävän jossa ei ole sisäistä jännitettä, huomauttelemista, sanotun tahallista tai tahatonta ymmärtämistä väärin, outoa käyttäytymistä toista kohtaan ja porukasta pois sulkemista.
Meillä se kammoappivanhempi on appi. Vittuilee, kyräilee, huomauttelee, letkauttelee ja NALKUTTAA.
Sama täällä. On todella vahva auktoriteetti koko miehen suvussa. Erehdyin sanomaan tälle että minun komentoja ei lasten kuullen mitätöidä. Appi veti herneen nenään. keksi "lempinimen" minusta, ihan kuvottavan, pelkästään kiusaksi, hokee sitä lapsille ja nauraa hekotti kun pienin toisteli sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taistelunhaluisena eikä loukaten totean: että ilman kyseistä anoppia tai äitiä ei olisi juuri kyseisiä lapsiakaan. Muita lapsia joo ehkä mutta ei just niitä mitkä on. Ja onko kyse asiallisista rajoista vai halusta ja oikeudesta kontroloida omaa ja muidenkin elämää. Miehet vaikuttavat huomattavasti relammilta asian suhteen silloinkin kun kyse on heidän anopistaan. Taitaa olla naisten ongelma tämä. Missä muualla elämässä olette nähneet naisporukan 2 tai enemmän naisia sisältävän jossa ei ole sisäistä jännitettä, huomauttelemista, sanotun tahallista tai tahatonta ymmärtämistä väärin, outoa käyttäytymistä toista kohtaan ja porukasta pois sulkemista.
Meillä se kammoappivanhempi on appi. Vittuilee, kyräilee, huomauttelee, letkauttelee ja NALKUTTAA.
Sama täällä. On todella vahva auktoriteetti koko miehen suvussa. Erehdyin sanomaan tälle että minun komentoja ei lasten kuullen mitätöidä. Appi veti herneen nenään. keksi "lempinimen" minusta, ihan kuvottavan, pelkästään kiusaksi, hokee sitä lapsille ja nauraa hekotti kun pienin toisteli sitä.
Miehen suvussa tuo appi saa arvostella ihmisiä ihan päin naamaa ja kaikki on kuin se olisi ihan normaalia. Miniä on hänen asteikollaan yhtä kuin piika. Minä en vaan ole piikatyyppiä, joten tämä on sitten kirvittanut hänessä sen solvausvaihteen päälle.
Kuvittelee myös, että jotenkin uhkailemalla ja kiristämällä ja kilpailuttamalla saisi tahtonsa läpi, mutta ei vaan tajunnut sitä, että minulle on ihan yks hailee, mitä joku eläkeläisukko Itä-Suomessa tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taistelunhaluisena eikä loukaten totean: että ilman kyseistä anoppia tai äitiä ei olisi juuri kyseisiä lapsiakaan. Muita lapsia joo ehkä mutta ei just niitä mitkä on. Ja onko kyse asiallisista rajoista vai halusta ja oikeudesta kontroloida omaa ja muidenkin elämää. Miehet vaikuttavat huomattavasti relammilta asian suhteen silloinkin kun kyse on heidän anopistaan. Taitaa olla naisten ongelma tämä. Missä muualla elämässä olette nähneet naisporukan 2 tai enemmän naisia sisältävän jossa ei ole sisäistä jännitettä, huomauttelemista, sanotun tahallista tai tahatonta ymmärtämistä väärin, outoa käyttäytymistä toista kohtaan ja porukasta pois sulkemista.
Meillä se kammoappivanhempi on appi. Vittuilee, kyräilee, huomauttelee, letkauttelee ja NALKUTTAA.
Sama täällä. On todella vahva auktoriteetti koko miehen suvussa. Erehdyin sanomaan tälle että minun komentoja ei lasten kuullen mitätöidä. Appi veti herneen nenään. keksi "lempinimen" minusta, ihan kuvottavan, pelkästään kiusaksi, hokee sitä lapsille ja nauraa hekotti kun pienin toisteli sitä.
Miehen suvussa tuo appi saa arvostella ihmisiä ihan päin naamaa ja kaikki on kuin se olisi ihan normaalia. Miniä on hänen asteikollaan yhtä kuin piika. Minä en vaan ole piikatyyppiä, joten tämä on sitten kirvittanut hänessä sen solvausvaihteen päälle.
Kuvittelee myös, että jotenkin uhkailemalla ja kiristämällä ja kilpailuttamalla saisi tahtonsa läpi, mutta ei vaan tajunnut sitä, että minulle on ihan yks hailee, mitä joku eläkeläisukko Itä-Suomessa tekee.
Joo, appi verhoaa todella törkeätkin kommentit "etkö vitsiä kestä.." Aloin antamaan takaisin ja käytin hänen fraasiaan "no, etkö vitsiä kestä?" ja hän paljastuikin erittäin huumorintajuttomaksi tyypiksi :) Nykyään on niin kitkerä minua kohtaan että muutkin paikallaolijat tarkkailevat tilannetta ja varovat sanojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taistelunhaluisena eikä loukaten totean: että ilman kyseistä anoppia tai äitiä ei olisi juuri kyseisiä lapsiakaan. Muita lapsia joo ehkä mutta ei just niitä mitkä on. Ja onko kyse asiallisista rajoista vai halusta ja oikeudesta kontroloida omaa ja muidenkin elämää. Miehet vaikuttavat huomattavasti relammilta asian suhteen silloinkin kun kyse on heidän anopistaan. Taitaa olla naisten ongelma tämä. Missä muualla elämässä olette nähneet naisporukan 2 tai enemmän naisia sisältävän jossa ei ole sisäistä jännitettä, huomauttelemista, sanotun tahallista tai tahatonta ymmärtämistä väärin, outoa käyttäytymistä toista kohtaan ja porukasta pois sulkemista.
Meillä se kammoappivanhempi on appi. Vittuilee, kyräilee, huomauttelee, letkauttelee ja NALKUTTAA.
Sama täällä. On todella vahva auktoriteetti koko miehen suvussa. Erehdyin sanomaan tälle että minun komentoja ei lasten kuullen mitätöidä. Appi veti herneen nenään. keksi "lempinimen" minusta, ihan kuvottavan, pelkästään kiusaksi, hokee sitä lapsille ja nauraa hekotti kun pienin toisteli sitä.
Miehen suvussa tuo appi saa arvostella ihmisiä ihan päin naamaa ja kaikki on kuin se olisi ihan normaalia. Miniä on hänen asteikollaan yhtä kuin piika. Minä en vaan ole piikatyyppiä, joten tämä on sitten kirvittanut hänessä sen solvausvaihteen päälle.
Kuvittelee myös, että jotenkin uhkailemalla ja kiristämällä ja kilpailuttamalla saisi tahtonsa läpi, mutta ei vaan tajunnut sitä, että minulle on ihan yks hailee, mitä joku eläkeläisukko Itä-Suomessa tekee.
Joo, appi verhoaa todella törkeätkin kommentit "etkö vitsiä kestä.." Aloin antamaan takaisin ja käytin hänen fraasiaan "no, etkö vitsiä kestä?" ja hän paljastuikin erittäin huumorintajuttomaksi tyypiksi :) Nykyään on niin kitkerä minua kohtaan että muutkin paikallaolijat tarkkailevat tilannetta ja varovat sanojaan.
Juu, meillä myös narsistiappi on mielestään huumormiehiä. Ei vaan kestä yhtään leikinlaskua itsensä kustannuksella.
Ei ole tervettä, jos anoppi ei lastenkaan aikuistuttua osaa luopua siitä omasta "ydinperheestään", jota ei enää ole olemassa, jos lapset perustaa omat perheeet. Jos paljastuisi, että miehellä olisi tällainen anoppi, joka järjestää brunsseja tai muuta sille perheelle, juoksisin. Elämä muuttuu ja menee eteenpäin, todella huolestuttavaa, jos anoppi edelleen pitää kynsin ja hampain kiinni jostain, mitä ei yksinkertaisesti ole enää olemassa. Tai ei suostu sopeutumaan ja hyväksymään sitä, että muutos on tapahtunut. Sellasta ihmistä olisi vaikea arvostaa. Itselläni ei onneksi näin ole, mutta tuo on jo itsessään hälyttävää. Elämä menee eteenpäin, asiat muuttuu ja niihin pitää vain sopeutua.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tervettä, jos anoppi ei lastenkaan aikuistuttua osaa luopua siitä omasta "ydinperheestään", jota ei enää ole olemassa, jos lapset perustaa omat perheeet. Jos paljastuisi, että miehellä olisi tällainen anoppi, joka järjestää brunsseja tai muuta sille perheelle, juoksisin. Elämä muuttuu ja menee eteenpäin, todella huolestuttavaa, jos anoppi edelleen pitää kynsin ja hampain kiinni jostain, mitä ei yksinkertaisesti ole enää olemassa. Tai ei suostu sopeutumaan ja hyväksymään sitä, että muutos on tapahtunut. Sellasta ihmistä olisi vaikea arvostaa. Itselläni ei onneksi näin ole, mutta tuo on jo itsessään hälyttävää. Elämä menee eteenpäin, asiat muuttuu ja niihin pitää vain sopeutua.
Entäs tilanteessa, jossa brunssi anoppi on normaalikäytöksinen (ei rajaton), ja ehkä vähän ujo? Vilpittömästi haluaisi viettää aikaa vain itselleen tuttujen ihmisten kanssa, välillä. Onko empatia ja ymmärrys nyt täysin kateissa?
Edelleen, minulle tilanne olisi ihanne, kun ketään ei vieläkään ole erikseen kielletty osallistumasta.
Ihankuin täällä nyt tahalleen ymmärrettäisiin väärin. Toki brunssianopin kommentti rajattomien mummojen ketjussa oli ohi aiheen ja muut halusivat sitten liittää sen aiheeseen...
-se, jonka on pakko mennä anopille kerran viikossa, muuten anoppi loukkaantuu
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tervettä, jos anoppi ei lastenkaan aikuistuttua osaa luopua siitä omasta "ydinperheestään", jota ei enää ole olemassa, jos lapset perustaa omat perheeet. Jos paljastuisi, että miehellä olisi tällainen anoppi, joka järjestää brunsseja tai muuta sille perheelle, juoksisin. Elämä muuttuu ja menee eteenpäin, todella huolestuttavaa, jos anoppi edelleen pitää kynsin ja hampain kiinni jostain, mitä ei yksinkertaisesti ole enää olemassa. Tai ei suostu sopeutumaan ja hyväksymään sitä, että muutos on tapahtunut. Sellasta ihmistä olisi vaikea arvostaa. Itselläni ei onneksi näin ole, mutta tuo on jo itsessään hälyttävää. Elämä menee eteenpäin, asiat muuttuu ja niihin pitää vain sopeutua.
Niinpä. Viimeistään teini-iässä pitäisi tajuta, että ne lapset on jo isoja. Meillä laajennettu perhe kattaa kaikki teiniemme ystävätkin, kumppaneista nyt puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tervettä, jos anoppi ei lastenkaan aikuistuttua osaa luopua siitä omasta "ydinperheestään", jota ei enää ole olemassa, jos lapset perustaa omat perheeet. Jos paljastuisi, että miehellä olisi tällainen anoppi, joka järjestää brunsseja tai muuta sille perheelle, juoksisin. Elämä muuttuu ja menee eteenpäin, todella huolestuttavaa, jos anoppi edelleen pitää kynsin ja hampain kiinni jostain, mitä ei yksinkertaisesti ole enää olemassa. Tai ei suostu sopeutumaan ja hyväksymään sitä, että muutos on tapahtunut. Sellasta ihmistä olisi vaikea arvostaa. Itselläni ei onneksi näin ole, mutta tuo on jo itsessään hälyttävää. Elämä menee eteenpäin, asiat muuttuu ja niihin pitää vain sopeutua.
Lopeta se jankuttaminen, tästä brunssista on nyt väännetty ihan turhaan sata viestiä. Lopeta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tervettä, jos anoppi ei lastenkaan aikuistuttua osaa luopua siitä omasta "ydinperheestään", jota ei enää ole olemassa, jos lapset perustaa omat perheeet. Jos paljastuisi, että miehellä olisi tällainen anoppi, joka järjestää brunsseja tai muuta sille perheelle, juoksisin. Elämä muuttuu ja menee eteenpäin, todella huolestuttavaa, jos anoppi edelleen pitää kynsin ja hampain kiinni jostain, mitä ei yksinkertaisesti ole enää olemassa. Tai ei suostu sopeutumaan ja hyväksymään sitä, että muutos on tapahtunut. Sellasta ihmistä olisi vaikea arvostaa. Itselläni ei onneksi näin ole, mutta tuo on jo itsessään hälyttävää. Elämä menee eteenpäin, asiat muuttuu ja niihin pitää vain sopeutua.
Entäs tilanteessa, jossa brunssi anoppi on normaalikäytöksinen (ei rajaton), ja ehkä vähän ujo? Vilpittömästi haluaisi viettää aikaa vain itselleen tuttujen ihmisten kanssa, välillä. Onko empatia ja ymmärrys nyt täysin kateissa?
Edelleen, minulle tilanne olisi ihanne, kun ketään ei vieläkään ole erikseen kielletty osallistumasta.Ihankuin täällä nyt tahalleen ymmärrettäisiin väärin. Toki brunssianopin kommentti rajattomien mummojen ketjussa oli ohi aiheen ja muut halusivat sitten liittää sen aiheeseen...
-se, jonka on pakko mennä anopille kerran viikossa, muuten anoppi loukkaantuu
Niin sosiaalisesti kömpelön ihmisen ei pitäisi hankkia lapsia ollenkaan, koska tuo vaarantaa lasten normaalin kehityksen.
Alue: Aihe vapaa
Höpö höpö. Kun argumentit loppuvat niin käyttöön otetaan nats.. jankkauskortti :D
"Kymmeniä kertoja" ei pidä paikkaansa. Hassu ilmiö, jos jonkun mielipide poikkeaa massasta ja hän pystyy sen perustelemaan niin sitten kommentoijat, jotka eivät hyväksy (hah hah) tätä mielipidettä mutta joilla ei ole kuitenkaan rahkeita perustella sitä toisin ottavat käyttöön nats.. jankkauskortin. Henkisesti laiskaa käyttää nats.. jankkauskorttia. Eikä se edes estä kommentointia.