Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppi oli tuollainen. Me oikein muutettiin heille, saa olla sitten sen vauvan kanssa. Olihan minulla helpompaa kun minä vaan imetin ja söin anopin tekemää ruokaa. Mieheni oli heidän ainoa lapsensa. Myöhemmin sain kuulla, että anoppi oli evakkomatkalla Terijoelta sodan aikaan joutunut antamaan aviottoman vauvansa pois adoptioon. Hänellä oli siis kauhea vauvan kaipuu ja minä olin se " lempiminiä " joka annoin sen uuden vauvan. Anoppi ja appiukko olivat tosiaan aika sekoja. Kun neuvolasta tuli terveydenhoitaja käymään olivat siellä makkarissa appiukon kanssa juttelemassa, eikä minulta kysytty mitään. Muuten olivat normaaleja. Asuttiin siellä melkein 3 kuukautta. Meidän koti oli lähikadulla. Ei lasta voi rakastaa liikaa.
....mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä Italiassa tuo käytös olisi suht normaalia.
No tietenkään et anna vauvaa minnekään yökylään. Meidänkin vauva haluttiin pariviikkoisena mökkimatkalle mukaan, mutta niin vaan en ole päästänyt yökylään ennen leikki-ikää, kun ei ole ollut tarvetta, eikä myöskään mummolassa sellaisia olosuhteita, että sinne laskisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä edes peräänkuulutan keskusteluun mittasuhteita. Mikä on PAHINTA mitä voi käydä, jos se mummu nyt sitten saisikin höyrytä? Mikä oikea RISKI on mummon ja lapsen hyvin läheisissä väleissä. Nuori äiti voi halutessaan hyödyntää hoito innokkuutta: koskaan et tunne haluja lukea kirjaa, käydä ulkoilemassa, mitä vaan ja olla omassa rauhassa? Mummokin huomaa kun lapsi toivoo erilaista käytöstä eli ei syliä ym. hän on kasvattanut lapsia, eikö se paina vaaassa yhtään mitään? Mummo ja äiti eivät sulje toisiaan pois, ei kilpaile keskenään, nuoren äidin tiedonhalu ja kokeneen äidin tietotaito ovat lapsen turva,kannattaa hyödyntää. joskus pitkin hampainkin. Mummokin on "vain ihminen" t.kahden ihanan mummi
Siinä on taas yksi joka kirjoittaa ihan kokonaan eri asiasta kuin mistä on puhe...
Kuinka niin eri asiasta? Mummo on kerran viikossa jokusen tunnin kylässä vauvaa katsomassa. Miksei äiti voi hyödyntää sitä aikaa? Niin joo siksi, kun mummo tykkää liikaa vauvasta, unohdin.
Vierailija kirjoitti:
pikku enska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen mummo joka oikeasti välittää lapsesta on korvaamaton apu sinulle tulevaisuudessa. Sano kuitenkin reilusti että et taida raskia antaa vauvaa vielä yökylään pitkään aikaan vaan vasta myöhemmin.
Tuollainen mummo omii lapsen omien tunteidensa hoitajaksi ja syöttää tämän päähän ajatuksen kuinka äiti on tylsä ja tyhmä ja iloitsee kun lapsi itkee kun hänet haetaan kotiin mummolasta. Lapsi paineistuu.
Jooh... eiköhän tuo ole hieeman ylimitoitettua jo. Vajaa prosentti ihmisistä on oikeasti pahantahtoisia, psyykkisesti vaarallisen sairaita. Ja tuskinpa enin osa heistä on mummoja :D
En tosiaankaan väitä että meidän mummo olisi vaarallinen hullu tai mitään sellaista. Mutta meillä risteää ihan tosi pahasti ajatukset siitä mitä on kiva mummous ja mitkä asiat kuuluvat lapsen äidille. Tosin tuo yksi viesti sai miettimään mummon "hyväntahtoisuutta" - kyllähän hänen on oikeasti tajuttava miltä nuo teot minusta tuntuvat. Eikä vauvan etu ole se että äiti sysätään syrjään. Mummo kävi ja ehdin vähän alustaa asiaa miehelle ennen kun saapui. Mies lupasi puuttua mikäli mummo vie vauvan pois näköpiiristä tai jos kieltäytyy antamasta vauvan minulle. Varsinainen ydinongelma ei kuitenkaan tuntunut aukeavan hänelle.
Mummo ei riisunut edes takkiaan kun tuli jo sylittelemään vauvaa, lähti makuuhuoneen ovea kohti. Mies kävi sulkemassa makkarin oven ja sanoi että oltais mieluummin porukalla. Kuulemma vauva tykkäis "rauhasta":( Jäi kyllä olohuoneeseen mutta ärsytti katsoa kun asetteli tyynyt sohvalle niin että saattoi laittaa vauvan sohvan selkänojan ja itsensä väliin ja kumartui vauvan puoleen niin että vain lapsen jalat näkyivät. Supisi ja piti sellaista hymisevää ääntä jota tekee aina.... Otin vauvan syliin sieltä kolosta välittömästi kun kuulin että ähertää itseään vapaaksi. Mummo sanoi aika kovaan ääneen "noooo!" Katsoi minua sohvalta myrtsinä. Ehdin laittaa kahvikupit pöytään kun vauva oli mummolla taas. Tuli kahvipöytään vauva sylissä, ehdotin jos laittaisi lattialle tai syöttötuoliin ettei kahvi vain läiky. Sanoi minulle "älä somputa". Mitä on somputtaa??
Keikkui vauva sylissä eikä kuullut, ei nähnyt mitään, oli siis polvillaan... Laski vauvan selälleen lattialle ja kumartui tämän yli, piti käsiä vauvan naaman ympärillä. Ihan lähellä oma naama. Tuo tapahtuu joka kerta myös. Kumarruin ottamaan vauvan, tämä sanoo "älä, älä, älä". Jäi matolle polvilteen ja piti käsiä niin että "halas" itseään, katsoi vauvaa suupielet alaspäin. Mies alkoi hössöttää.... kyseli ihan jonnin joutavia asioita ja alkoi lämmittämään vauvan puuroa. Sanoin että aletaanki tässä iltahommiin.. Mummo heijas lasta eteisessä selkä meihin päin ihan naurettavan kauan. Olin menossa jo sanomaan että nyt me ruvetaan oikeasti iltahommiin. Mutta tuo lähti niin pettyneenä ja väsyneenä ja just sellaisena marttyyrina kun olla voi. Ei ollut kivaa tuo, ei ole mikään hyvä fiilis, enkä oikein tiedä edes miksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä edes peräänkuulutan keskusteluun mittasuhteita. Mikä on PAHINTA mitä voi käydä, jos se mummu nyt sitten saisikin höyrytä? Mikä oikea RISKI on mummon ja lapsen hyvin läheisissä väleissä. Nuori äiti voi halutessaan hyödyntää hoito innokkuutta: koskaan et tunne haluja lukea kirjaa, käydä ulkoilemassa, mitä vaan ja olla omassa rauhassa? Mummokin huomaa kun lapsi toivoo erilaista käytöstä eli ei syliä ym. hän on kasvattanut lapsia, eikö se paina vaaassa yhtään mitään? Mummo ja äiti eivät sulje toisiaan pois, ei kilpaile keskenään, nuoren äidin tiedonhalu ja kokeneen äidin tietotaito ovat lapsen turva,kannattaa hyödyntää. joskus pitkin hampainkin. Mummokin on "vain ihminen" t.kahden ihanan mummi
Siinä on taas yksi joka kirjoittaa ihan kokonaan eri asiasta kuin mistä on puhe...
Kuinka niin eri asiasta? Mummo on kerran viikossa jokusen tunnin kylässä vauvaa katsomassa. Miksei äiti voi hyödyntää sitä aikaa? Niin joo siksi, kun mummo tykkää liikaa vauvasta, unohdin.
Ketjun aihe on pahasti mielenterveysongelmainen sukulainen. Ei äiti ja äidin ajankäyttö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairasta viedä vastasyntynyt erilleen äidistä ja ovi kiinni :( oma äitini yritti viedä nukkuvan vauvan kun nukuimme vierekkäin. En ymmärrä kyllä yhtään loogista syytä moiselle toiminnalle.
Niin on.
Joidenkin mielestä ilmeisesti normaalia höpsähdystä, mutta oikeasti olisiko se ihan jees jos perhe menisi mummolaan ja mummo ottaisi vaikka kuusivuotiaan lapsen jo ovelta syliinsä ja raahaisi toiseen huoneeseen sanomatta mitään. Sulkisi oven muun perheen edestä ja pysyisi vaikka puolituntia siellä ilman, että kuuluu pihaustakaan tai ehkä välillä lapsen nyyhkäisyjä ja mummon hyssytystä.
En usko, että kukaan katsoisi sellaista vierestä vaan vähintään menisi koputtelemaan oveen.
Kuitenkin joidenkin mielestä pienen puhekyvyttömän vauvan omiminen ja vieminen näkymättömiin on ihan jees, se on mielestäni erikoista.Hyväksikäyttö voi alkaa noinkin. Isä hyvk. minua. Ja aikuisena näin kun vei tyttövauvan toiseen huoneeseen. Kieli oli jo korvassa. Suutuin, keskeytin tapahtuman, sain hullun leiman. Varsinkin äiti puolustaa isää sokeasti, onhan tämä tärkeä osa äidin nukkekoti-kulissileikkiä.
Kamalaa kuulla. Onneksi sinä uskallat suojella lastasi, toisin kuin äitisi aikanaan sinua! Tuli kyllä mieleeni, että ansaitsevatko edes kontaktia lapseesi?
Hyväksikäyttäjähän voi olla myös nainen, mutta tuskin ap:n tapauksessa... Se mikä kylläkin voi olla ap:n tapauksessa kyseessä on emotionaalinen/henkinen hyväksikäyttö. Lapsenlapsesta pedataan itsellä ihailijaa, kuuntelijaa, tunteiden roskakoria jne. Se alkaa sillä, että vanhemmille luodaan alusta alkaen olettamus, että tämä "hyväksikäyttäjä" on kovin tärkeä heidän lapselleen ja hänellä on oikeuksia tähän lapseen. Ap:n kannattaisi googlettaa hakusanat narcissistic grandmother.
Ped*fiil#jä on fiksoituneita ja regressoituvia. Tekijä voi taantua tilaan, jossa saa suunnata tarpeensa tuohon emotionaaliseen pikku roskakoriin ja kokee sen täysin oikeutetuksi. Regressoitunut aikuinen ei osaa ottaa palautetta vaan suuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pikku enska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen mummo joka oikeasti välittää lapsesta on korvaamaton apu sinulle tulevaisuudessa. Sano kuitenkin reilusti että et taida raskia antaa vauvaa vielä yökylään pitkään aikaan vaan vasta myöhemmin.
Tuollainen mummo omii lapsen omien tunteidensa hoitajaksi ja syöttää tämän päähän ajatuksen kuinka äiti on tylsä ja tyhmä ja iloitsee kun lapsi itkee kun hänet haetaan kotiin mummolasta. Lapsi paineistuu.
Jooh... eiköhän tuo ole hieeman ylimitoitettua jo. Vajaa prosentti ihmisistä on oikeasti pahantahtoisia, psyykkisesti vaarallisen sairaita. Ja tuskinpa enin osa heistä on mummoja :D
En tosiaankaan väitä että meidän mummo olisi vaarallinen hullu tai mitään sellaista. Mutta meillä risteää ihan tosi pahasti ajatukset siitä mitä on kiva mummous ja mitkä asiat kuuluvat lapsen äidille. Tosin tuo yksi viesti sai miettimään mummon "hyväntahtoisuutta" - kyllähän hänen on oikeasti tajuttava miltä nuo teot minusta tuntuvat. Eikä vauvan etu ole se että äiti sysätään syrjään. Mummo kävi ja ehdin vähän alustaa asiaa miehelle ennen kun saapui. Mies lupasi puuttua mikäli mummo vie vauvan pois näköpiiristä tai jos kieltäytyy antamasta vauvan minulle. Varsinainen ydinongelma ei kuitenkaan tuntunut aukeavan hänelle.
Mummo ei riisunut edes takkiaan kun tuli jo sylittelemään vauvaa, lähti makuuhuoneen ovea kohti. Mies kävi sulkemassa makkarin oven ja sanoi että oltais mieluummin porukalla. Kuulemma vauva tykkäis "rauhasta":( Jäi kyllä olohuoneeseen mutta ärsytti katsoa kun asetteli tyynyt sohvalle niin että saattoi laittaa vauvan sohvan selkänojan ja itsensä väliin ja kumartui vauvan puoleen niin että vain lapsen jalat näkyivät. Supisi ja piti sellaista hymisevää ääntä jota tekee aina.... Otin vauvan syliin sieltä kolosta välittömästi kun kuulin että ähertää itseään vapaaksi. Mummo sanoi aika kovaan ääneen "noooo!" Katsoi minua sohvalta myrtsinä. Ehdin laittaa kahvikupit pöytään kun vauva oli mummolla taas. Tuli kahvipöytään vauva sylissä, ehdotin jos laittaisi lattialle tai syöttötuoliin ettei kahvi vain läiky. Sanoi minulle "älä somputa". Mitä on somputtaa??
Keikkui vauva sylissä eikä kuullut, ei nähnyt mitään, oli siis polvillaan... Laski vauvan selälleen lattialle ja kumartui tämän yli, piti käsiä vauvan naaman ympärillä. Ihan lähellä oma naama. Tuo tapahtuu joka kerta myös. Kumarruin ottamaan vauvan, tämä sanoo "älä, älä, älä". Jäi matolle polvilteen ja piti käsiä niin että "halas" itseään, katsoi vauvaa suupielet alaspäin. Mies alkoi hössöttää.... kyseli ihan jonnin joutavia asioita ja alkoi lämmittämään vauvan puuroa. Sanoin että aletaanki tässä iltahommiin.. Mummo heijas lasta eteisessä selkä meihin päin ihan naurettavan kauan. Olin menossa jo sanomaan että nyt me ruvetaan oikeasti iltahommiin. Mutta tuo lähti niin pettyneenä ja väsyneenä ja just sellaisena marttyyrina kun olla voi. Ei ollut kivaa tuo, ei ole mikään hyvä fiilis, enkä oikein tiedä edes miksi.
ap
Tarkotti varmaan simputusta, joka on yläpuolelta tulevaa kiusaamista/ilkeää käskyttämistä turhaan.
AP voisi loukata anoppia niin verisesti ettei tämä enää tule. Itketä sitä. Kerro kaikki jutut täältä. Voi olla pedofiili
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pikku enska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen mummo joka oikeasti välittää lapsesta on korvaamaton apu sinulle tulevaisuudessa. Sano kuitenkin reilusti että et taida raskia antaa vauvaa vielä yökylään pitkään aikaan vaan vasta myöhemmin.
Tuollainen mummo omii lapsen omien tunteidensa hoitajaksi ja syöttää tämän päähän ajatuksen kuinka äiti on tylsä ja tyhmä ja iloitsee kun lapsi itkee kun hänet haetaan kotiin mummolasta. Lapsi paineistuu.
Jooh... eiköhän tuo ole hieeman ylimitoitettua jo. Vajaa prosentti ihmisistä on oikeasti pahantahtoisia, psyykkisesti vaarallisen sairaita. Ja tuskinpa enin osa heistä on mummoja :D
En tosiaankaan väitä että meidän mummo olisi vaarallinen hullu tai mitään sellaista. Mutta meillä risteää ihan tosi pahasti ajatukset siitä mitä on kiva mummous ja mitkä asiat kuuluvat lapsen äidille. Tosin tuo yksi viesti sai miettimään mummon "hyväntahtoisuutta" - kyllähän hänen on oikeasti tajuttava miltä nuo teot minusta tuntuvat. Eikä vauvan etu ole se että äiti sysätään syrjään. Mummo kävi ja ehdin vähän alustaa asiaa miehelle ennen kun saapui. Mies lupasi puuttua mikäli mummo vie vauvan pois näköpiiristä tai jos kieltäytyy antamasta vauvan minulle. Varsinainen ydinongelma ei kuitenkaan tuntunut aukeavan hänelle.
Mummo ei riisunut edes takkiaan kun tuli jo sylittelemään vauvaa, lähti makuuhuoneen ovea kohti. Mies kävi sulkemassa makkarin oven ja sanoi että oltais mieluummin porukalla. Kuulemma vauva tykkäis "rauhasta":( Jäi kyllä olohuoneeseen mutta ärsytti katsoa kun asetteli tyynyt sohvalle niin että saattoi laittaa vauvan sohvan selkänojan ja itsensä väliin ja kumartui vauvan puoleen niin että vain lapsen jalat näkyivät. Supisi ja piti sellaista hymisevää ääntä jota tekee aina.... Otin vauvan syliin sieltä kolosta välittömästi kun kuulin että ähertää itseään vapaaksi. Mummo sanoi aika kovaan ääneen "noooo!" Katsoi minua sohvalta myrtsinä. Ehdin laittaa kahvikupit pöytään kun vauva oli mummolla taas. Tuli kahvipöytään vauva sylissä, ehdotin jos laittaisi lattialle tai syöttötuoliin ettei kahvi vain läiky. Sanoi minulle "älä somputa". Mitä on somputtaa??
Keikkui vauva sylissä eikä kuullut, ei nähnyt mitään, oli siis polvillaan... Laski vauvan selälleen lattialle ja kumartui tämän yli, piti käsiä vauvan naaman ympärillä. Ihan lähellä oma naama. Tuo tapahtuu joka kerta myös. Kumarruin ottamaan vauvan, tämä sanoo "älä, älä, älä". Jäi matolle polvilteen ja piti käsiä niin että "halas" itseään, katsoi vauvaa suupielet alaspäin. Mies alkoi hössöttää.... kyseli ihan jonnin joutavia asioita ja alkoi lämmittämään vauvan puuroa. Sanoin että aletaanki tässä iltahommiin.. Mummo heijas lasta eteisessä selkä meihin päin ihan naurettavan kauan. Olin menossa jo sanomaan että nyt me ruvetaan oikeasti iltahommiin. Mutta tuo lähti niin pettyneenä ja väsyneenä ja just sellaisena marttyyrina kun olla voi. Ei ollut kivaa tuo, ei ole mikään hyvä fiilis, enkä oikein tiedä edes miksi.
ap
Tuo oraalivietti, irveily, katseella-ahdistelu on sairasta. Hyväksikäyttäjä isä piti minua kuin nukkena, joka on esine. Ja käytti kuin esinettä.
Voit sanoa muorille, että vauva ei ole lelu vaan ihminen eikä tuo käytös sovi.
Onko miehesi jotenkin vajaa jos pitää tuota "ihan normaalina äitinsä hössötys-pössötyksenä" Toisaalta jos kukaan muukaan siihen ole puuttunut, niin ehkä ei hahmota kuvion sairautta. Kannattaa ap vääntää rautalangasta, etteivät normaalit ihmiset heijaa vauvaa polviltaan lattialla, sulkeudu vauvan kanssa toiseen huoneeseen ja pidä vauvaa väkisin sylissään, kun tämä pyrkii itsekin siitä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pikku enska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen mummo joka oikeasti välittää lapsesta on korvaamaton apu sinulle tulevaisuudessa. Sano kuitenkin reilusti että et taida raskia antaa vauvaa vielä yökylään pitkään aikaan vaan vasta myöhemmin.
Tuollainen mummo omii lapsen omien tunteidensa hoitajaksi ja syöttää tämän päähän ajatuksen kuinka äiti on tylsä ja tyhmä ja iloitsee kun lapsi itkee kun hänet haetaan kotiin mummolasta. Lapsi paineistuu.
Jooh... eiköhän tuo ole hieeman ylimitoitettua jo. Vajaa prosentti ihmisistä on oikeasti pahantahtoisia, psyykkisesti vaarallisen sairaita. Ja tuskinpa enin osa heistä on mummoja :D
En tosiaankaan väitä että meidän mummo olisi vaarallinen hullu tai mitään sellaista. Mutta meillä risteää ihan tosi pahasti ajatukset siitä mitä on kiva mummous ja mitkä asiat kuuluvat lapsen äidille. Tosin tuo yksi viesti sai miettimään mummon "hyväntahtoisuutta" - kyllähän hänen on oikeasti tajuttava miltä nuo teot minusta tuntuvat. Eikä vauvan etu ole se että äiti sysätään syrjään. Mummo kävi ja ehdin vähän alustaa asiaa miehelle ennen kun saapui. Mies lupasi puuttua mikäli mummo vie vauvan pois näköpiiristä tai jos kieltäytyy antamasta vauvan minulle. Varsinainen ydinongelma ei kuitenkaan tuntunut aukeavan hänelle.
Mummo ei riisunut edes takkiaan kun tuli jo sylittelemään vauvaa, lähti makuuhuoneen ovea kohti. Mies kävi sulkemassa makkarin oven ja sanoi että oltais mieluummin porukalla. Kuulemma vauva tykkäis "rauhasta":( Jäi kyllä olohuoneeseen mutta ärsytti katsoa kun asetteli tyynyt sohvalle niin että saattoi laittaa vauvan sohvan selkänojan ja itsensä väliin ja kumartui vauvan puoleen niin että vain lapsen jalat näkyivät. Supisi ja piti sellaista hymisevää ääntä jota tekee aina.... Otin vauvan syliin sieltä kolosta välittömästi kun kuulin että ähertää itseään vapaaksi. Mummo sanoi aika kovaan ääneen "noooo!" Katsoi minua sohvalta myrtsinä. Ehdin laittaa kahvikupit pöytään kun vauva oli mummolla taas. Tuli kahvipöytään vauva sylissä, ehdotin jos laittaisi lattialle tai syöttötuoliin ettei kahvi vain läiky. Sanoi minulle "älä somputa". Mitä on somputtaa??
Keikkui vauva sylissä eikä kuullut, ei nähnyt mitään, oli siis polvillaan... Laski vauvan selälleen lattialle ja kumartui tämän yli, piti käsiä vauvan naaman ympärillä. Ihan lähellä oma naama. Tuo tapahtuu joka kerta myös. Kumarruin ottamaan vauvan, tämä sanoo "älä, älä, älä". Jäi matolle polvilteen ja piti käsiä niin että "halas" itseään, katsoi vauvaa suupielet alaspäin. Mies alkoi hössöttää.... kyseli ihan jonnin joutavia asioita ja alkoi lämmittämään vauvan puuroa. Sanoin että aletaanki tässä iltahommiin.. Mummo heijas lasta eteisessä selkä meihin päin ihan naurettavan kauan. Olin menossa jo sanomaan että nyt me ruvetaan oikeasti iltahommiin. Mutta tuo lähti niin pettyneenä ja väsyneenä ja just sellaisena marttyyrina kun olla voi. Ei ollut kivaa tuo, ei ole mikään hyvä fiilis, enkä oikein tiedä edes miksi.
ap
Tuo oraalivietti, irveily, katseella-ahdistelu on sairasta. Hyväksikäyttäjä isä piti minua kuin nukkena, joka on esine. Ja käytti kuin esinettä.
Voit sanoa muorille, että vauva ei ole lelu vaan ihminen eikä tuo käytös sovi.
Mietin että sanoisin seuraavan kerran että vauvalla on sellainen vaihe nyt että haluaa tilaa. Tosin mummo kyllä sanoo siihen että ei ole. Monesti "tulkkaa" vauvaa minulle ja kertoo mitä mikäkin ele tarkoittaa. Väsymys on nykyään aina "janoa" koska lähdemme useimmiten vaunulenkille tai kotiin kun vauva on väsynyt. Ja kun aloin antamaan puuroja sanoi "keittäiskö mummo sinulle kulta ensimmäisen puuro-puuro-puurosen, se olis just sellasta kun olla pittää". Joo, provosoiduin myös tuosta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi jotenkin vajaa jos pitää tuota "ihan normaalina äitinsä hössötys-pössötyksenä" Toisaalta jos kukaan muukaan siihen ole puuttunut, niin ehkä ei hahmota kuvion sairautta. Kannattaa ap vääntää rautalangasta, etteivät normaalit ihmiset heijaa vauvaa polviltaan lattialla, sulkeudu vauvan kanssa toiseen huoneeseen ja pidä vauvaa väkisin sylissään, kun tämä pyrkii itsekin siitä pois.
Siis kun tuo on hyväntahtoista hössöttämistä ilmeisesti kaikkien mielestä:( Sen takia on ollut tosi vaikeata puuttua ja estää. Mies osaa puuttua vain tiettyihin, konkreettisiin asioihin. Aika törkeitäkin juttuja (minua ja minun äitiyttä kohtaan) on käynyt mutta kukaan ei ole niihin puuttunut!!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustele miehen kanssa ja sano, että mummolla on selkeästi psyykkisiä ongelma ja että miehen tulisi tajuta tämä. Kerro hänelle, että mummon kiintymys vauvaan ei ole enää normaalia hoivaamista vaan hän hakee siitä terapiaa itselleen - rakastava ja huolehtiva mummo ei jatkuvasti pitele vauvaa sylissä vaan antaa sen olla (valvonnan alaisena tietenkin).
Mummo myöskään ei noudata sinun ohjeitasi vauvan hoidosta vaan tekee oman päänsä mukaan, joka kielii paljolti siitä ettei hänellä ole juurikaan kunnioitusta sinua kohtaan. Myös syyllistäminen ja marttyyriksi heittäytyminen ovat henkistä väkivaltaa, jota ei tule hyväksyä. Sano mummolle, että hänen obsessoiva käytöksensä ei ole normaalia, ja rajoita hänen ja vauvan tapaamista niin, että hän saa olla tekemisissä kanssanne kunnolla vasta kun hankkii apua itselleen ja lupaa muuttua.
Mummo on selkeästi henkisesti epävakaa ja manipulointi ei ikinä ole oikein, ja miehesi on ymmärrettävä tämä. Luultavasti mies on itse lapsena joutunut kokemaan tällaista eikä siksi uskalla asettua äitiään vastaan, jolloin olisi hyvä että kannustaisit miestäsi siihen. Mikäli parisuhteenne on hyvä, olisi harmittavaa jos se kaatuisi vain siihen ettei mies saa mitään happirakoa äidistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En antaisi lasta mummolle.
Millaisin sanoin/elein estäisit mummon ottamasta vauvan? Siis hän lähestyy puolijuoksua kädet ojossa ja puhelee jo "voi rakas, rakas kulta" ja puristaa vauvan rintaansa vasten aivan autuaana. Yleensä menee vielä polvilleen lattialle ja heijaa vauvaa sylissään.....
ap
A) ei ole mikään pakko tavata ollenkaan. Älä mene, älä ota kylään.
B) väistä.
C) käännä selkä.
D) sano että lopettaa asiattoman käytöksensä.
Jotain tästä tilanteesta kertoo että em. käytös aiheuttaisi sen että mummo ensinnäkin sekoaisi ja itkisi ja välit menisivät poikki. Tuntuu aivan hullulta että pitää mennä siihen pisteeseen että voi asettaa rajoja. Mutta en jaksa tätäkään enää. Sitä en tiedä miten mies ottaa välien menemisen, kun ei kerta kaikkiaan näe mikä minua hiertää tässä jutussa.
ap
Ei noissa ns väleissä ole mitään vaalimista. Jos mies ei tajua, eikä kuuntele, menkää perheneuvolaan.
No näin se täytyy alkaa miettimään. Olen vain hemmetin nössö ja sitä on mummo kyllä hyödyntänyt ansiokkaasti :( Tai no sillä tavalla nössö että varon pahoittamasta toisten mieltä. Tässäkään kun mummo ei ole tehnyt mitään oikeasti VÄÄRÄÄ jonkun ulkopuolisen näkökulmasta? Vaikka minusta käyttäytyy itsekkäästi ja vauvan todelliset tarpeet unohtuvat. Koko elämä keskittyy siihen että saa pidellä itseään vasten meidän vauvaa ja siihen ei ole ollut kelläkään mitään sanomista. Googletin vaihdevuosiin liittyviä asioita ja ilmeisesti tässä voi olla kyse ikäkriisistä ja kaipuusta kokea äitiyttä uudelleen.
ap
Eikö oma äitisi halaa lasta, kun tapaa hänet? Tai ikävöi? Outoa, JOS näin ei ole.
Mutta löytyy toki sitten mummoja,jotka ei välitä tuon taivaallista,mitä kuuluu lapsenlapsilleen. Omilla lapsillani ei ole koskaan ollut ns. mummoja. Ei kiinnostanu mummoja lapsenlapset. Olivat omat lapsensa jo aikoinaan hoitaneet ja se riitti.
Vierailija kirjoitti:
Keskustele miehen kanssa ja sano, että mummolla on selkeästi psyykkisiä ongelma ja että miehen tulisi tajuta tämä. Kerro hänelle, että mummon kiintymys vauvaan ei ole enää normaalia hoivaamista vaan hän hakee siitä terapiaa itselleen - rakastava ja huolehtiva mummo ei jatkuvasti pitele vauvaa sylissä vaan antaa sen olla (valvonnan alaisena tietenkin).
Mummo myöskään ei noudata sinun ohjeitasi vauvan hoidosta vaan tekee oman päänsä mukaan, joka kielii paljolti siitä ettei hänellä ole juurikaan kunnioitusta sinua kohtaan. Myös syyllistäminen ja marttyyriksi heittäytyminen ovat henkistä väkivaltaa, jota ei tule hyväksyä. Sano mummolle, että hänen obsessoiva käytöksensä ei ole normaalia, ja rajoita hänen ja vauvan tapaamista niin, että hän saa olla tekemisissä kanssanne kunnolla vasta kun hankkii apua itselleen ja lupaa muuttua.
Mummo on selkeästi henkisesti epävakaa ja manipulointi ei ikinä ole oikein, ja miehesi on ymmärrettävä tämä. Luultavasti mies on itse lapsena joutunut kokemaan tällaista eikä siksi uskalla asettua äitiään vastaan, jolloin olisi hyvä että kannustaisit miestäsi siihen. Mikäli parisuhteenne on hyvä, olisi harmittavaa jos se kaatuisi vain siihen ettei mies saa mitään happirakoa äidistään.
Näytän tuon lisäksi pari juttua vaihdevuosista ja sen pitkän ketjun joka tänne linkattiin. Painotan varsinkin tuota tarvetta saada jaksamista itselleen vauvan sylittelyllä ja kun miettii taaksepäin niin aika ikävää kohtelua olen saanut äitinä näiden 8kk aikana. On mies selvästi oppinut varomaan äitinsä mielialoja. Mutta äitinsä on toisaalta todella mukava ihminen, tai oli ennen vauvaa. Välillä tuntuu että omassa päässä heittää koska se muutos luonteessa on aivan älyttömän suuri.
ap
No anna se vauva sille mummolle hoitoon ja tee itsellesi uusi vauva. Sitten jos mummo ei enää jaksa tai halua hoitaa sitä vauvaa enää ja haluaisi antaa sen teille takaisin, niin sanotte miehen kanssa hänelle, että "Itse halusit sen lapsen itsellesi, joten se on sinun nyt ja sinun siitä vastuu aikuisena ihmisenä kantaa".
Vierailija kirjoitti:
pikku enska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen mummo joka oikeasti välittää lapsesta on korvaamaton apu sinulle tulevaisuudessa. Sano kuitenkin reilusti että et taida raskia antaa vauvaa vielä yökylään pitkään aikaan vaan vasta myöhemmin.
Tuollainen mummo omii lapsen omien tunteidensa hoitajaksi ja syöttää tämän päähän ajatuksen kuinka äiti on tylsä ja tyhmä ja iloitsee kun lapsi itkee kun hänet haetaan kotiin mummolasta. Lapsi paineistuu.
Jooh... eiköhän tuo ole hieeman ylimitoitettua jo. Vajaa prosentti ihmisistä on oikeasti pahantahtoisia, psyykkisesti vaarallisen sairaita. Ja tuskinpa enin osa heistä on mummoja :D
Mikäli tuo lukusi pitää paikkaansa, niin Suomessa on sen perusteella noin 50 000 oikeasti pahantahtoista ja psyykkisesti vaarallisen sairasta ihmistä. Eiköhän osa heistä ole mummoja, koska luultavasti puolet on naisia ja puolet miehiä.
Minun anoppi oli tuollainen. Me oikein muutettiin heille, saa olla sitten sen vauvan kanssa. Olihan minulla helpompaa kun minä vaan imetin ja söin anopin tekemää ruokaa. Mieheni oli heidän ainoa lapsensa. Myöhemmin sain kuulla, että anoppi oli evakkomatkalla Terijoelta sodan aikaan joutunut antamaan aviottoman vauvansa pois adoptioon. Hänellä oli siis kauhea vauvan kaipuu ja minä olin se " lempiminiä " joka annoin sen uuden vauvan. Anoppi ja appiukko olivat tosiaan aika sekoja. Kun neuvolasta tuli terveydenhoitaja käymään olivat siellä makkarissa appiukon kanssa juttelemassa, eikä minulta kysytty mitään. Muuten olivat normaaleja. Asuttiin siellä melkein 3 kuukautta. Meidän koti oli lähikadulla. Ei lasta voi rakastaa liikaa.