Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu miehesi kanssa ihan kunnolla tänään, näytä vaikka tätä tai sitä toista ketjua, jonka linkkasin. Käske lukea ajatuksella, eikö huomaa äitinsä tekevän samoja asioita, joita ketjun kommentoijista 99% sanoo olevan sairaita/väärin.
Kirjoitin tämän toiseenkin ketjuun, mutta kirjoitan sen tännekin, älä oikeasti päästä tilannetta tähän mihin meillä meni. Se on tuon ikäiselle vauvalle jo todella pelottavaa, meidän tilanteessamme onneksi oli vauva niin pieni, että tuskin jätti mitään jälkeä tämä tilanne.
Kun vauvamme oli n.1kk ikäinen, olimme anopilla viikonloppuna yötä. Asumme aika kaukana, joten tulimme pariksi päiväksi. Tarkkoja päiviä nyt en muista, mutta menimme anopille perjantaina aamupäivällä ja sovimme olevamme yhden yön, lähtisimme lauantaina iltapäivällä tai illalla kotiin, kun sunnuntaina oli jo muita sovittuja menoja.
Kaikki meni ihan ok, koska mieheni on aina asettanut rajat äidilleen lapsemme suhteen ja aina tukee minua, oli asia mikä hyvänsä. Ikinä ei ole epäröinyt asettua minun puolelleni äitiään vastaan, tietää että minä ajattelen lapsemme parasta ja tiedän paremmin kuin äitinsä.
Kun koitti lauantai iltapäivä ja keräilimme tavaroita, anoppi juoksi vauva sylissä itkien perässämme, miten emme voi vielä lähteä, sovimme olevamme koko viikonlopun, valehtelimme hänelle jne. Jankutimme, että sanoimme useasti olevamme vain yhden yön, meillä on menoa jne. Ei ole, se pitää perua, hänelle valehdeltiin, miksemme voi olla jne.
Kun saimme tavaramme pakattua ja oli aika pukea vauva, olin ottamassa vauvaa anopilta, anoppipa pinkaisi vessaan lukkojen taakse pillittämään vauvan kanssa. Ei suostunut avaamaan ovea, kiljui vain oven takaa vollottaen, ettemme voi lähteä vielä. Puhe ei tepsinyt, joten mieheni repi oven auki, otti vauvan äidiltään (joka ihme kyllä luovutti vauvan) ja antoi vauvan minulle. Kamala huutokonsertti alkoi, kun lähdin vauvan kanssa ulos, en uskaltanut jäädä sisällekään tuon jälkeen.
Kiitän vain onneani, että tuo tapahtui kun vauva oli noin pieni, mietin aina, mitä jos ei olisikaan ollut, entä jos olisi ollut vaikka vuoden. Kyllä tuollainen jättää jäljen mieleen, kun vauva vähänkään ymmärtää enemmän. Tilanne tietysti pyrittiin pitämään mahdollisimman rauhallisena, paitsi tietysti anoppi.
Lapsella oli vahva vierastus, sekä eroahdistus minusta, vielä nykyäänkin. Tuntuu, että lapsi pelkää minun hylkäävän hänet, vaikka näkisi minut esim. kaupassa. Heti jos päästän kädestä irti ja menen muutaman askelen kauemmas katsomaan vaikka jotakin vaatetta, lapsi alkaa huutaa hysteerisenä äitiä, vaikka isänsä on vieressä, isä ei myöskään kelpaa mihinkään, sen pitää olla äiti. Onhan se hieman kaukaa haettua, mutten voi olla miettimättä, liittyykö tuo vauvaiän "kaappaus" asiaan.
Kauheaa!!:( Oletteko enää väleissä? Mietin tässä mummon "vitsailua" kun olemme tehneet lähtöä kotiin tms. on pitänyt laittaa vauva kaukaloon, sanottu mummolle "annatko pienen niin laitetaan lähtövalmiiksi". Tähän tulee aina vastaukseksi "milläs otat, kun en anna" mutta sävy on vitsiä muistuttava. Ja niitä että "tämä lähtee mummon matkaan" kun ovat meillä käyneet.
ap
Eri
Toi on niiiin ärsyttävää kun on jo itse tamineet päällä ja kaikki pakattuna ja enää vauva ja sitten ojennat kätesi, että nyt puetaan ja se mummo ei hievahdakkaan antaakseen vauvaa vaan sanoo vaan tyyliin "entä jos en annakkaan?" Vähän ivallisesti hymyillen ja katsoo suoraan silmiin.
Oikeesti mulla herää sillon ihan väkivltafantasioita ja tekee mieli vaan huutaa, että meidän, tuon lapsen vanhempien ansiosta saat edes nähdä tuota vauvaa ja sekin voidaan kyllä lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainaisimme yhtä tällaista omistautunutta mummoa. Jos joltain sellainen liikenee. Epäilen, että tällaisia ei oikeasti ole markkinoilla. Nyky mummot on vauhdikkaita tapauksia joilla elämässä on muutakin kuin lapsen lapsien kiintymyskuvioiden sotkeminen... (siis oikeesti!).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiatonta ja suorastaan sairasta.
Mummon pitää hakea ihan itse omat voimavaransa. Se ei ole lapsen eikä sinun tehtäväsi.
Pitäisin selkeeää etäisyyttä ja mahdollisesti tavatessa en antaisi edes syliin. Vaan mummo saisi opetella seurustelemaan aikuisten kesken.
Olen samaa mieltä totta puhuen :( Olen kerran yrittänyt tuota etten antanut vauvaa vaikka oli kädet ojossa, sanoin että pidän nyt itse. Pahoitti mielensä tosi pahasti, istui kyyryssä sohvalla sen jälkeen. Kun en reagoinut tuohon "mököttämiseen", alkoi siivoamaan aggressiivisesti ja sanoi lopulta että "sinä saat pitää vauvaa kotona!" Hämmennyin niin että annoin vauvan hänelle. Nyt on harvennettu tapaamista mutta koko ajan tulee surkuttelevia viestejä ja miehelleni laittoi viimeksi ettei ole pystynyt nukkumaan. Mies säälii häntä!
ap
Seiskytluvulla on osassa synnäreistä ainakin lapset otettu pois vastasynnyttäneiltä äideiltä, anoppi kertoi omista kokemuksistaan. Voisiko taustalla olla oma trauma, ja jäänyt kokematta oma ihana äitiys pikkuvauva-ajalta? Sitä paikkaa nyt lapsenlapsellaan? Kuitenkin tuohon ei tarvitse suostua, heti selväksi omat rajat, jotta tämä asia ei kalva lapsen kasvaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vauvanne isoäidille ensimmäinen lapsenlapsi?
Kaksi muuta ovat kouluikäisiä. Löytyy ketjun alusta. (liian vanhoja hoivahaluiselle mummelille.)
Jos se kurppa on osannut olla normaali vanhemmille lapsille, mutta nyt on alkanut sekoilla, kyseessä voi olla alkava dementia tai Alzheimer.
Oli sitten psyykkistä tai neurologista, kiristä miestä että vie sen lääkäriin.
Mummolle voi antaa nuken tai nallen, hoivaa sitten sitä.
Jos sinussa on oikeasti munaa, pysy kovana miehellesi, jos ei laita porttikieltoa äidilleen.
Tuo muori on jo menetetty tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Onko mummolla vaihdevuodet? Ei ihan normaalia käytöstä.
Koska vaihdevuodet muuttuivat epänormaaleiksi? Odota vaan, et jää paitsi sinäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mummolla vaihdevuodet? Ei ihan normaalia käytöstä.
Koska vaihdevuodet muuttuivat epänormaaleiksi? Odota vaan, et jää paitsi sinäkään.
Onko ap:n mummon käytös tyypillistä vaihdevuosikäytöstä? Siis tuollaistako se tulee olemaan??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mummolla vaihdevuodet? Ei ihan normaalia käytöstä.
Koska vaihdevuodet muuttuivat epänormaaleiksi? Odota vaan, et jää paitsi sinäkään.
Onko ap:n mummon käytös tyypillistä vaihdevuosikäytöstä? Siis tuollaistako se tulee olemaan??
Ei ole. Sen taakse vaan mennään kun sekoillaan. Minua anoppi kyykytti ja selitykset oli just aina että vaoåihdevuodet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä huoli ap, et ole vielä pilannut lastasi aiheuttamalla traumoja! Mulla ei ole kokemusta vastaavasta, mutta neuvoni on, että aukaise suusi ja puhu! Sieltä tulee kirjoitustesi perusteella järkevää asiaa! Luota itseesi ja sano isoäidille mitä mieltä olet. Kaikki samat, mitä olet kirjoittanut tänne.
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli ap, et ole vielä pilannut lastasi aiheuttamalla traumoja! Mulla ei ole kokemusta vastaavasta, mutta neuvoni on, että aukaise suusi ja puhu! Sieltä tulee kirjoitustesi perusteella järkevää asiaa! Luota itseesi ja sano isoäidille mitä mieltä olet. Kaikki samat, mitä olet kirjoittanut tänne.
Kiitos todella paljon.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva saa kiintymyssuhdetrauman, koska äiti ei suojellut
En anna tuon tapahtua. Nyt alan toden teolla ottamaan välimatkaa mummoon. Jutellaan tänään miehen kanssa. Ennemmin välit kokonaan poikki mummoon kuin kiintymyssuhdeongelmia vauvalle. Kaduttaa, itkettää ja ahdistaa kun mietin miten olen vain katsonut vierestä, yrittänyt näyttää normaalilta kun mummo on huseerannut. Kolmas maailmansota odottaa mutta mies on minun puolellani loppu peleissä uskoakseni, koska rakastaa vauvaa aivan valtavan paljon.
ap
Tässä on jo asennetta. Mitä tahansa sanot, sinun ei tarvi pyytää anteeksi jälkeenpäin sitä, että suojelet lastasi.
Eikä siitä tarvi sotaa kehittää, käytännön asiat ei ole tunneasioita.
Ootteko ap ihan kunnolla jutelleet mummon kanssa? Että miten hän voi, miksi hän käyttäytyy noin, mitä hän miettii? Ja kertoneet miltä asia vaikuttaa teidän kantiltanne?
Kovin kummallista käytöstä omasta mielestäni, mutta luulen että kaikkien kannalta olisi parasta avata asiaa enemmän. Voimia sulle, hankala tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nythän se on sitten nähty että nämä miniät tekevät kaikkensa ettei miehen perheen kanssa saisi olla missään tekemisessä. Nähdään lapsen isoäiti melkein mielisairaana. Vauva on jotain joka on vain miniän ja häntä näytetään maksua vastaan kerran vuodessa.. Selvää avioeromatskua nämä hirviöminiät. Minä, minä minä. Normaaliperheet antavat aviomiehensä tavata äitiä ja isäänsä. Yleensä tuollainen miniä on itsestään niin kovin epävarma, että yrittää pitää perhekeskeistä miestään erossa rakkaistaan. Rakkaus ja halu pitää suvun vauvaa sylissä ei ole mikään sairaus, eikä se ole syy laittaa välit poikki. Tiedän tapauksen ,jossa nuoret isoäidit kilpailivat vauvan hoidosta. Ihan kiva aikuinen hänestäkin kasvoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nythän se on sitten nähty että nämä miniät tekevät kaikkensa ettei miehen perheen kanssa saisi olla missään tekemisessä. Nähdään lapsen isoäiti melkein mielisairaana. Vauva on jotain joka on vain miniän ja häntä näytetään maksua vastaan kerran vuodessa.. Selvää avioeromatskua nämä hirviöminiät. Minä, minä minä. Normaaliperheet antavat aviomiehensä tavata äitiä ja isäänsä. Yleensä tuollainen miniä on itsestään niin kovin epävarma, että yrittää pitää perhekeskeistä miestään erossa rakkaistaan. Rakkaus ja halu pitää suvun vauvaa sylissä ei ole mikään sairaus, eikä se ole syy laittaa välit poikki. Tiedän tapauksen ,jossa nuoret isoäidit kilpailivat vauvan hoidosta. Ihan kiva aikuinen hänestäkin kasvoi.
Ai suvun vauva? Sinulla on äo varmaan täys kymppi.
Vierailija kirjoitti:
Nythän se on sitten nähty että nämä miniät tekevät kaikkensa ettei miehen perheen kanssa saisi olla missään tekemisessä. Nähdään lapsen isoäiti melkein mielisairaana. Vauva on jotain joka on vain miniän ja häntä näytetään maksua vastaan kerran vuodessa.. Selvää avioeromatskua nämä hirviöminiät. Minä, minä minä. Normaaliperheet antavat aviomiehensä tavata äitiä ja isäänsä. Yleensä tuollainen miniä on itsestään niin kovin epävarma, että yrittää pitää perhekeskeistä miestään erossa rakkaistaan. Rakkaus ja halu pitää suvun vauvaa sylissä ei ole mikään sairaus, eikä se ole syy laittaa välit poikki. Tiedän tapauksen ,jossa nuoret isoäidit kilpailivat vauvan hoidosta. Ihan kiva aikuinen hänestäkin kasvoi.
Onko normaalia että isoäiti itkee kun ei saa vastasyntynyttä yökylään? Sylittelee vauvaa väkisin vaikka vauva yrittää päästä otteesta irti? Missä kulkee raja pyhillä isoäideillä?
Vierailija kirjoitti:
Nythän se on sitten nähty että nämä miniät tekevät kaikkensa ettei miehen perheen kanssa saisi olla missään tekemisessä. Nähdään lapsen isoäiti melkein mielisairaana. Vauva on jotain joka on vain miniän ja häntä näytetään maksua vastaan kerran vuodessa.. Selvää avioeromatskua nämä hirviöminiät. Minä, minä minä. Normaaliperheet antavat aviomiehensä tavata äitiä ja isäänsä. Yleensä tuollainen miniä on itsestään niin kovin epävarma, että yrittää pitää perhekeskeistä miestään erossa rakkaistaan. Rakkaus ja halu pitää suvun vauvaa sylissä ei ole mikään sairaus, eikä se ole syy laittaa välit poikki. Tiedän tapauksen ,jossa nuoret isoäidit kilpailivat vauvan hoidosta. Ihan kiva aikuinen hänestäkin kasvoi.
Aloittajan anoppihan näki vauvaa noin kerran viikossa, eli 52 kertaa vuodessa...
Minäkin tiedän tapauksen jossa sukulaiset kilpaili vauvasta. Aivan sairasta käytöstä ja perheelle raskasta.
Oma äitini on se sekopää, joka täytyy pitää potentiaalisista lapsenlapsista kaukana. Sisukseni katkaisikin hetkeksi välit äitiimme täysin, kun ei osannut olla koko ajan sekaantumatta lapsen hoitamiseen, haki jopa lapsen huoltajuutta... Jos joskus löydän miehen, niin toivon että anoppi olisi täyspäinen, olisipahan lapsella edes yksi järkinen mummo.
Mknusta ap:n oma kiintymyssuhde vauvaan on sairas, jos ei voi antaa mummolle ladta syliin hetkeksi. Anna mummolle rauhallista aikaa lapsenlapsen kanssa ja mene vaikka kävelylle. Ei lapsi siitä pilalle mene, että hänellä on ympärillään useampi rakastava aikuinen. Minusta minulle ja koko meidän perheelle on ollut hyväksi läheiset suhteen isovanhempiin ja täteihin. Ovat saaneet sylitellä ja halia ihan pienestä saakka. Ja isä on ollut aina äidin veroinen vanhempi myös.
Ota ihan tosissasi nuo "vitsit". Siinä toisessa ketjussahan oli jonkun kirjoitus, miten hänen anoppinsa oli kaapannut hänen vauvansa ruokakaupassa. Meni muistaakseni niin, että kirjoittaja oli ollut ottamassa jotakin vessapaperia, mies oli ollut toisella osastolla, ja kun oli kääntynyt ympäri, vauva kaukaloineen oli hävinnyt. Myyjä oli nähnyt saman kaukalon toisella käytävällä ja siellähän oli ollut anoppi vauva sylissä. Muistaakseni oli perustellut sitä sillä, että muuten ei olisi saanut sylitellä vauvaa. Ei sitä voi ikinä tietää, milloin kukakin sekoaa.
-Eri kuin lainaamasi