Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Oletko AP kotielätti kotiäiti. Silloin et tarvitsekaan mummoa. Mutta jos menet töihin niin päiväkodissa lapsesi sairastaa 100 päivää ekana vuonna. Silloin mummoa tarvitsisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koita seuraava a. Sano jotain tosiilkeää vaikka ei olisi totta. Vaikka että mommolle olet mielisairas ja jäiset pahalle ja olet kuullut että mummolassa on lapsen tappavaa amebaa. Yritä saada itkemään. Loukkaa niin että tuntuu.
Naapurimme sanoi ottavansa anopilta maksun kun saa pitää sylissä. Köyhänä ei enää käy.
Kolmas pyydä ennakkoperintöä. Mummonne taitaa elää kauan kun käy töissä eikä perintöä tule moneen vuosikymmeneen.
Oletko käyttänyt tänään päihteitä..?
Vierailija kirjoitti:
Oletko AP kotielätti kotiäiti. Silloin et tarvitsekaan mummoa. Mutta jos menet töihin niin päiväkodissa lapsesi sairastaa 100 päivää ekana vuonna. Silloin mummoa tarvitsisit.
Mihin sitä mummoa silloin tarvitaan? Jos ajattelet, että joku antaisi sairaan lapsensa jollekin sekopäälle hoitoon vain jotta voisi käydä työssä häiriöttä, niin sinulla on mielestäni melko erikoinen ajatusmaailma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on nimen omaan AITOA välittämistä. Sääliksi käy Ap:n mummo, rakastaa lasta kuin omaansa ja Ap sen kun nillittää. seuraavaksi varmaan estää tapaamisen. Hymy hyytyy sitten kun oma miniä osoittautuu minä-minä äidiksi.mietippä sitä ap ja perheitä joissa MUMMOA EI OLE eikä hoitajia. Aiemmat kommentit kuinka mummo on vaaraksi ja mt ongelmainen voit jättää omaan arvoonsa. Tuommoinen Mummo antaisi oman henkensä lapsen lapsen puolesta.
Mitä AITOA välittämistä on siinä että valjastaa oman mielenterveytensä lapselle? ”En jaksa ilman jne”. Ei niin yhtikäs mitään.
Kysytäänpä niin päin että mitä HAITTAA siitä on lapselle? :)
No sitä haittaa, että lapsi oppii pienestä pitäen että mummon tunteet ja mielenterveys ovat hänen vastuulla. Ja että hänen pitää luopua itselle tärkeistä asioista asioista (esim. vauvana äidin syli, parin vuoden päästä oma kiva leikki, myöhemmin mikä lie), jotta mummolle tulee hyvä mieli.
Puhumattakaan siitä, mitä tuollainen tekee vanhemmille, heidän keskinäiselle suhteelle ja lapsen suhteelle vanhempiinsa.
Joo ja nyt sä voit heittää, että no on jotain pielessä vanhemmissa, jos noin menee pieleen vain koska mummo ei anna vauvaa takaisin tms. mutta mietihän sitten uudestaan sitäkin, että eiköhän ole jotain mummossa pielessä, jos mielenterveys menee kun ei saa olla toisen ihmisen vauvan kanssa kahden - vauvan, joka ei vielä edes erityisemmin nauti muiden kuin vanhempansa seurasta.
Tota tota... käännäppä toisinpäin tuo mitä juuri kirjoitit. Minkä tähden vauvan pitää altistua oman vanhemman hormoni oikuille ja omivalle käytökselle. Siitä ON haittaa, kyseessä ns. curlinvanhemmuus. On lapsen etu että tutustuu erilaisiin ihmisiin ja pienestä pitäen. Jos käy ylilyöntejä ne voidaan purkaa sanallisesti, sitä kutsutaan kasvattamiseksi. Esimerkiksi "mummu taisi puhua tänään hassuja, älä välitä, mummu on vanha ihminen ja tarkoittaa että olet hänelle todella rakas". Yllättävän pieni lapsi ymmärtää jo nuo asiat. Pelisilmää, pelisilmää ja rauhallisesti voi olla taustallakin kun mummuvisiteeraa kerran viikossa. (On hyvin kohtuullinen pyyntö, monet näkevät useammin) Pienestä lapsesta SAA voimaa, ja se ei ole millään muotoa väärin. Mummun oma harrastus vauvan kanssa ei saanut vastakaikua näköjään sekään vaikka juuri tuo on se n.s pehmeä lähestymis tapa.
Kerran viikossa ei todellakaan ole kohtuullinen tapaamistahti nähdä anoppia.
Älkää ihmiset jääkö asumaan liian lähelle vanhempianne. Parisataa kilometriä välimatkaa auttaa ihmeesti. Ja jo ennen lasten tuloa on hyvä tehdä selväksi, että vietätte joulut kotonanne. Perheen kesken.
No mehän rakennettiin 1,5v ennen vauvan syntymää 5km päähän appivanhemmista :( Mutta mummo oli täysin eri ihminen vielä silloin. Jopa korostuneen varovainen ettei tunkeile tms. Olen vieläkin jonkinlaisessa shokissa siitä muutoksesta joka tapahtui. Kyynelehti ja vetäytyi heti toiseen huoneeseen kun sai ensimmäistä kertaa vastasyntyneen syliin. Sulki oven perässään! Mies puhuu edelleen kuinka "hyvä tuuri" että asutaan näin lähellä, kun on hyvä hoitopaikka. Olen viimeaikoina sanonut etten halua ajatella noita hoitamisjuttuja vielä yhtään.
ap
Sairasta viedä vastasyntynyt erilleen äidistä ja ovi kiinni :( oma äitini yritti viedä nukkuvan vauvan kun nukuimme vierekkäin. En ymmärrä kyllä yhtään loogista syytä moiselle toiminnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on nimen omaan AITOA välittämistä. Sääliksi käy Ap:n mummo, rakastaa lasta kuin omaansa ja Ap sen kun nillittää. seuraavaksi varmaan estää tapaamisen. Hymy hyytyy sitten kun oma miniä osoittautuu minä-minä äidiksi.mietippä sitä ap ja perheitä joissa MUMMOA EI OLE eikä hoitajia. Aiemmat kommentit kuinka mummo on vaaraksi ja mt ongelmainen voit jättää omaan arvoonsa. Tuommoinen Mummo antaisi oman henkensä lapsen lapsen puolesta.
Mitä AITOA välittämistä on siinä että valjastaa oman mielenterveytensä lapselle? ”En jaksa ilman jne”. Ei niin yhtikäs mitään.
Kysytäänpä niin päin että mitä HAITTAA siitä on lapselle? :)
No sitä haittaa, että lapsi oppii pienestä pitäen että mummon tunteet ja mielenterveys ovat hänen vastuulla. Ja että hänen pitää luopua itselle tärkeistä asioista asioista (esim. vauvana äidin syli, parin vuoden päästä oma kiva leikki, myöhemmin mikä lie), jotta mummolle tulee hyvä mieli.
Puhumattakaan siitä, mitä tuollainen tekee vanhemmille, heidän keskinäiselle suhteelle ja lapsen suhteelle vanhempiinsa.
Joo ja nyt sä voit heittää, että no on jotain pielessä vanhemmissa, jos noin menee pieleen vain koska mummo ei anna vauvaa takaisin tms. mutta mietihän sitten uudestaan sitäkin, että eiköhän ole jotain mummossa pielessä, jos mielenterveys menee kun ei saa olla toisen ihmisen vauvan kanssa kahden - vauvan, joka ei vielä edes erityisemmin nauti muiden kuin vanhempansa seurasta.
Tota tota... käännäppä toisinpäin tuo mitä juuri kirjoitit. Minkä tähden vauvan pitää altistua oman vanhemman hormoni oikuille ja omivalle käytökselle. Siitä ON haittaa, kyseessä ns. curlinvanhemmuus. On lapsen etu että tutustuu erilaisiin ihmisiin ja pienestä pitäen. Jos käy ylilyöntejä ne voidaan purkaa sanallisesti, sitä kutsutaan kasvattamiseksi. Esimerkiksi "mummu taisi puhua tänään hassuja, älä välitä, mummu on vanha ihminen ja tarkoittaa että olet hänelle todella rakas". Yllättävän pieni lapsi ymmärtää jo nuo asiat. Pelisilmää, pelisilmää ja rauhallisesti voi olla taustallakin kun mummuvisiteeraa kerran viikossa. (On hyvin kohtuullinen pyyntö, monet näkevät useammin) Pienestä lapsesta SAA voimaa, ja se ei ole millään muotoa väärin. Mummun oma harrastus vauvan kanssa ei saanut vastakaikua näköjään sekään vaikka juuri tuo on se n.s pehmeä lähestymis tapa.
Kerran viikossa ei todellakaan ole kohtuullinen tapaamistahti nähdä anoppia.
Älkää ihmiset jääkö asumaan liian lähelle vanhempianne. Parisataa kilometriä välimatkaa auttaa ihmeesti. Ja jo ennen lasten tuloa on hyvä tehdä selväksi, että vietätte joulut kotonanne. Perheen kesken.
No mehän rakennettiin 1,5v ennen vauvan syntymää 5km päähän appivanhemmista :( Mutta mummo oli täysin eri ihminen vielä silloin. Jopa korostuneen varovainen ettei tunkeile tms. Olen vieläkin jonkinlaisessa shokissa siitä muutoksesta joka tapahtui. Kyynelehti ja vetäytyi heti toiseen huoneeseen kun sai ensimmäistä kertaa vastasyntyneen syliin. Sulki oven perässään! Mies puhuu edelleen kuinka "hyvä tuuri" että asutaan näin lähellä, kun on hyvä hoitopaikka. Olen viimeaikoina sanonut etten halua ajatella noita hoitamisjuttuja vielä yhtään.
ap
Tuolla aiemmin kyselinkin jo, että onko kyseessä käytökseltään jo aiemmin "höpsö", vai onko muuttunut täysin vauvan tultua. Sain sen käsityksen että mummo oli rajaton ja muun suvun mielestä höpsö jo ennen lapsenlapsen syntymistä, mutta se olikin sitten ilmeisesti joku muu kuin ap? Siinä on eroa, onko jo valmiiksi epätasapainoinen vai onko muutos tapahtunut yhtäkkiä vauvan myötä, sillä jos muutos on äkillinen, voi tilanne vielä korjaantua. Mikäli mummo on epätasapainoinen jo valmiiksi, niin ei se suhde voi koskaan normalisoitua. Nyt vain ap lempeän jämäkästi ne rajat. Tuolla aiemmin oli jonkun kommentissa hyviä valmiita lauseita, millä pystyy ottamaan eri tilanteissa sen paikkansa vauvan äitinä. Ja miehesi kanssa sun täytyy kyllä vakavasti keskustella, eihän tuo voi kenenkään mielestä (vaikka kuinka täällä jotkut väittää että normaalia tuollainen käytös) normaalia käytöstä, että itketään vauvan perään. Luulisi miehesi olevan huolissaan äitinsä mielenterveydestä, onko masennusta tms.
Jos käytös on siis muuttunut tuolla tavoin, täytyyhän sen olla järkytys tai edes huolestuttavaa miehellesi ja muulle miehen puolen suvulle. t. 149
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on nimen omaan AITOA välittämistä. Sääliksi käy Ap:n mummo, rakastaa lasta kuin omaansa ja Ap sen kun nillittää. seuraavaksi varmaan estää tapaamisen. Hymy hyytyy sitten kun oma miniä osoittautuu minä-minä äidiksi.mietippä sitä ap ja perheitä joissa MUMMOA EI OLE eikä hoitajia. Aiemmat kommentit kuinka mummo on vaaraksi ja mt ongelmainen voit jättää omaan arvoonsa. Tuommoinen Mummo antaisi oman henkensä lapsen lapsen puolesta.
Mitä AITOA välittämistä on siinä että valjastaa oman mielenterveytensä lapselle? ”En jaksa ilman jne”. Ei niin yhtikäs mitään.
Kysytäänpä niin päin että mitä HAITTAA siitä on lapselle? :)
No sitä haittaa, että lapsi oppii pienestä pitäen että mummon tunteet ja mielenterveys ovat hänen vastuulla. Ja että hänen pitää luopua itselle tärkeistä asioista asioista (esim. vauvana äidin syli, parin vuoden päästä oma kiva leikki, myöhemmin mikä lie), jotta mummolle tulee hyvä mieli.
Puhumattakaan siitä, mitä tuollainen tekee vanhemmille, heidän keskinäiselle suhteelle ja lapsen suhteelle vanhempiinsa.
Joo ja nyt sä voit heittää, että no on jotain pielessä vanhemmissa, jos noin menee pieleen vain koska mummo ei anna vauvaa takaisin tms. mutta mietihän sitten uudestaan sitäkin, että eiköhän ole jotain mummossa pielessä, jos mielenterveys menee kun ei saa olla toisen ihmisen vauvan kanssa kahden - vauvan, joka ei vielä edes erityisemmin nauti muiden kuin vanhempansa seurasta.
Tota tota... käännäppä toisinpäin tuo mitä juuri kirjoitit. Minkä tähden vauvan pitää altistua oman vanhemman hormoni oikuille ja omivalle käytökselle. Siitä ON haittaa, kyseessä ns. curlinvanhemmuus. On lapsen etu että tutustuu erilaisiin ihmisiin ja pienestä pitäen. Jos käy ylilyöntejä ne voidaan purkaa sanallisesti, sitä kutsutaan kasvattamiseksi. Esimerkiksi "mummu taisi puhua tänään hassuja, älä välitä, mummu on vanha ihminen ja tarkoittaa että olet hänelle todella rakas". Yllättävän pieni lapsi ymmärtää jo nuo asiat. Pelisilmää, pelisilmää ja rauhallisesti voi olla taustallakin kun mummuvisiteeraa kerran viikossa. (On hyvin kohtuullinen pyyntö, monet näkevät useammin) Pienestä lapsesta SAA voimaa, ja se ei ole millään muotoa väärin. Mummun oma harrastus vauvan kanssa ei saanut vastakaikua näköjään sekään vaikka juuri tuo on se n.s pehmeä lähestymis tapa.
Kerran viikossa ei todellakaan ole kohtuullinen tapaamistahti nähdä anoppia.
Älkää ihmiset jääkö asumaan liian lähelle vanhempianne. Parisataa kilometriä välimatkaa auttaa ihmeesti. Ja jo ennen lasten tuloa on hyvä tehdä selväksi, että vietätte joulut kotonanne. Perheen kesken.
No mehän rakennettiin 1,5v ennen vauvan syntymää 5km päähän appivanhemmista :( Mutta mummo oli täysin eri ihminen vielä silloin. Jopa korostuneen varovainen ettei tunkeile tms. Olen vieläkin jonkinlaisessa shokissa siitä muutoksesta joka tapahtui. Kyynelehti ja vetäytyi heti toiseen huoneeseen kun sai ensimmäistä kertaa vastasyntyneen syliin. Sulki oven perässään! Mies puhuu edelleen kuinka "hyvä tuuri" että asutaan näin lähellä, kun on hyvä hoitopaikka. Olen viimeaikoina sanonut etten halua ajatella noita hoitamisjuttuja vielä yhtään.
ap
Tuolla aiemmin kyselinkin jo, että onko kyseessä käytökseltään jo aiemmin "höpsö", vai onko muuttunut täysin vauvan tultua. Sain sen käsityksen että mummo oli rajaton ja muun suvun mielestä höpsö jo ennen lapsenlapsen syntymistä, mutta se olikin sitten ilmeisesti joku muu kuin ap? Siinä on eroa, onko jo valmiiksi epätasapainoinen vai onko muutos tapahtunut yhtäkkiä vauvan myötä, sillä jos muutos on äkillinen, voi tilanne vielä korjaantua. Mikäli mummo on epätasapainoinen jo valmiiksi, niin ei se suhde voi koskaan normalisoitua. Nyt vain ap lempeän jämäkästi ne rajat. Tuolla aiemmin oli jonkun kommentissa hyviä valmiita lauseita, millä pystyy ottamaan eri tilanteissa sen paikkansa vauvan äitinä. Ja miehesi kanssa sun täytyy kyllä vakavasti keskustella, eihän tuo voi kenenkään mielestä (vaikka kuinka täällä jotkut väittää että normaalia tuollainen käytös) normaalia käytöstä, että itketään vauvan perään. Luulisi miehesi olevan huolissaan äitinsä mielenterveydestä, onko masennusta tms.
On minun kirjoittama se viesti. Mummo on siis todella henkeen ja vereen lapsirakkaan ihmisen maineessa ja "emotyyppiä", hoitaa ja passaa jne. mielellään. Mutta tällaista täysin hysteeristä käytöstä ja itkemistä en ole nähnyt koskaan ennen häneltä. Kuvittelin raskausaikana että hän, niin vahvasti äiti-ihmisenä olisi nimenomaan hyvä tuki ja apu minulle tarvittaessa. Mutta välimme eivät ole enää kunnossa, huomaan miten hän yrittää piilottaa kiukkunsa kun me ajamme heidän pihaan ja kannan lasta sylissäni kun noustaan autosta. Kyläillessä tekee kaikkensa että saisi pidettyä minut ruokapöydän ääressä, kantoi kerran Ikea-kuvastoja ja sanoi että "katsohan rauhassa". Vaikka meillä ei ole mitään kalustehankintojen tarvetta tai puhetta sellaisesta ollut.
Uskon että jotain masennuksen tapaista on. Vaihdevuosia käsittelevissä nettiartikkeleissa kuvattiin hyvin häneen sopivaa käytöstä - ärtymistä, ylitunteellisuutta jne. Miehelle äitinsä muuttunut käytös on lähinnä vain suurempi syy antaa mahd paljon yhteistä aikaa vauvalle ja mummolle. Kiukuttaa kun mieheen uppoaa mummon "kyllä nyt mummo jo tarvii vauvaterapiaa<3"-viestit. Tämän päiväinen tuleva kyläily vähän ahdistaa koska minua totta puhuen kiukuttaa nyt tämä tilanne enemmän kuin aiemmin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä ja mies ette kykene niitä rajoja asettamaan niin kärsikää sitten. Tuskin se vauvastakaan tuntuu ihanalle, kun pakolla rutistetaan syliin, kun haluaisi itse päästä lattialle leikkimään. Voi tulla ahdistava lapsuus eteen, kun vanhemmat eivät kyenneet pitämään mummoa aisoissa.
Tiedän, alan asettamaan rajoja, se on varma! Mutta silti ahdistaa se konflikti joka tulee. Ja syytökset kuinka olen niuho ja koko suku lähtee mukaan siihen kun miehen suvusta kyse. Mutta olet oikeassa, tiedän ihan oikeasti että tämä ei voi mennä näin.
ap
Mulle tuli tosi voimakas ja levollinen olo, kun sain rajattoman anopin hyväksymään meidän perheen rajat. Kauhea sota tuli tietysti ja välit ovat tuosta lähtien olleet viileät. Mutta lapset saavat olla rauhassa. Ja minä. Eikä poikansakaan äitinsä luona kovin usein vieraile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairasta viedä vastasyntynyt erilleen äidistä ja ovi kiinni :( oma äitini yritti viedä nukkuvan vauvan kun nukuimme vierekkäin. En ymmärrä kyllä yhtään loogista syytä moiselle toiminnalle.
Niin on.
Joidenkin mielestä ilmeisesti normaalia höpsähdystä, mutta oikeasti olisiko se ihan jees jos perhe menisi mummolaan ja mummo ottaisi vaikka kuusivuotiaan lapsen jo ovelta syliinsä ja raahaisi toiseen huoneeseen sanomatta mitään. Sulkisi oven muun perheen edestä ja pysyisi vaikka puolituntia siellä ilman, että kuuluu pihaustakaan tai ehkä välillä lapsen nyyhkäisyjä ja mummon hyssytystä.
En usko, että kukaan katsoisi sellaista vierestä vaan vähintään menisi koputtelemaan oveen.
Kuitenkin joidenkin mielestä pienen puhekyvyttömän vauvan omiminen ja vieminen näkymättömiin on ihan jees, se on mielestäni erikoista.
Vierailija kirjoitti:
Tää on jokin anoppien mielisairaus joka iskee joillekin lapsenlapsen synnyttyä. Tässähän oli pitkä ketjukin aiheesta. Tärähdetään täysin vaikka ei välttämättä olla välitetty omistakaan lapsista ollenkaan niin se vauva pitää saada leluksi :D
Kyllä ne äitien äiditkin osaa hurahtaa eikä pelkästään anopit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovin tuttua, minulla kyseessä oli oma äiti. Alkoi juuri tuollaisena sekoamisena vauvasta ja eteni lopulta siihen että minä olin hänen mielestään vaaraksi lapselle, en rakastanut häntä jne. Toimi omavaltaisesti, vei lapsen kotoaan kerran. Noh, välit on kokonaan poikki, ei siinä oikein ollut vaihtoehtoja.
Olen koittanut ymmärtää tätä ilmiötä, ja mietin että voiko taustalla olla joku käsittelemätön trauma omasta äitisuhteesta. Minun isoäitini (eli äidin äiti) oli ainakin kovin kylmä ja kriittinen, rakkaudeton ihminen.
Olen ajatellut että näkeekö äitini itsensä minun lapsessani, ja minut jotenkin omana äitinään? Eli minä olen se rakkauteen kykenemätön kylmä hirviö, jolta vauva täytyy pelastaa, ja jotenkin näkee sen vauvan kokevan sellaista rakkaudettomuutta jota itse on lapsena kokenut?
Hän siis jotenkin hoivaa itseään hoivatessaan lastani.
Ne asiat joita hän väitti minun tekevän lapselleni olivat niin hulluja, että jokin suuri naksahdus siellä päässä tapahtui lapsen synnyttyä. Joku trauma aktivoitui ja mielenterveys meni.
Tämmöistä keittiöpsykologiaa!
Meillä lopetin käynnit vauvan luona kun miniä tarkoituksella loukkasi puhuen ettei anna lasta vanhalle huonosti koulutetulle lihalle ettei vauva saa huonoja vaikutteita. Vauva kasvatetaan erityiseksi omalla ruokavaliolla ja rokotuksia välttäen. Miniä loukkasi niin etten ole vuoteen ollut yhteydessä.
Nyt apu kelpaisi kun lapsi onkin vammainen ja vaatii koko ajan hoitoa pesua syöttöä kuolan pyyjkimistä ja kiinnipitoa. Mutta hoitakoot nyt miniä ettei lapsi saa huonoja vaikutteita. sai palkan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on nimen omaan AITOA välittämistä. Sääliksi käy Ap:n mummo, rakastaa lasta kuin omaansa ja Ap sen kun nillittää. seuraavaksi varmaan estää tapaamisen. Hymy hyytyy sitten kun oma miniä osoittautuu minä-minä äidiksi.mietippä sitä ap ja perheitä joissa MUMMOA EI OLE eikä hoitajia. Aiemmat kommentit kuinka mummo on vaaraksi ja mt ongelmainen voit jättää omaan arvoonsa. Tuommoinen Mummo antaisi oman henkensä lapsen lapsen puolesta.
Mitä AITOA välittämistä on siinä että valjastaa oman mielenterveytensä lapselle? ”En jaksa ilman jne”. Ei niin yhtikäs mitään.
Kysytäänpä niin päin että mitä HAITTAA siitä on lapselle? :)
No sitä haittaa, että lapsi oppii pienestä pitäen että mummon tunteet ja mielenterveys ovat hänen vastuulla. Ja että hänen pitää luopua itselle tärkeistä asioista asioista (esim. vauvana äidin syli, parin vuoden päästä oma kiva leikki, myöhemmin mikä lie), jotta mummolle tulee hyvä mieli.
Puhumattakaan siitä, mitä tuollainen tekee vanhemmille, heidän keskinäiselle suhteelle ja lapsen suhteelle vanhempiinsa.
Joo ja nyt sä voit heittää, että no on jotain pielessä vanhemmissa, jos noin menee pieleen vain koska mummo ei anna vauvaa takaisin tms. mutta mietihän sitten uudestaan sitäkin, että eiköhän ole jotain mummossa pielessä, jos mielenterveys menee kun ei saa olla toisen ihmisen vauvan kanssa kahden - vauvan, joka ei vielä edes erityisemmin nauti muiden kuin vanhempansa seurasta.
Tota tota... käännäppä toisinpäin tuo mitä juuri kirjoitit. Minkä tähden vauvan pitää altistua oman vanhemman hormoni oikuille ja omivalle käytökselle. Siitä ON haittaa, kyseessä ns. curlinvanhemmuus. On lapsen etu että tutustuu erilaisiin ihmisiin ja pienestä pitäen. Jos käy ylilyöntejä ne voidaan purkaa sanallisesti, sitä kutsutaan kasvattamiseksi. Esimerkiksi "mummu taisi puhua tänään hassuja, älä välitä, mummu on vanha ihminen ja tarkoittaa että olet hänelle todella rakas". Yllättävän pieni lapsi ymmärtää jo nuo asiat. Pelisilmää, pelisilmää ja rauhallisesti voi olla taustallakin kun mummuvisiteeraa kerran viikossa. (On hyvin kohtuullinen pyyntö, monet näkevät useammin) Pienestä lapsesta SAA voimaa, ja se ei ole millään muotoa väärin. Mummun oma harrastus vauvan kanssa ei saanut vastakaikua näköjään sekään vaikka juuri tuo on se n.s pehmeä lähestymis tapa.
Kerran viikossa ei todellakaan ole kohtuullinen tapaamistahti nähdä anoppia.
Älkää ihmiset jääkö asumaan liian lähelle vanhempianne. Parisataa kilometriä välimatkaa auttaa ihmeesti. Ja jo ennen lasten tuloa on hyvä tehdä selväksi, että vietätte joulut kotonanne. Perheen kesken.
No mehän rakennettiin 1,5v ennen vauvan syntymää 5km päähän appivanhemmista :( Mutta mummo oli täysin eri ihminen vielä silloin. Jopa korostuneen varovainen ettei tunkeile tms. Olen vieläkin jonkinlaisessa shokissa siitä muutoksesta joka tapahtui. Kyynelehti ja vetäytyi heti toiseen huoneeseen kun sai ensimmäistä kertaa vastasyntyneen syliin. Sulki oven perässään! Mies puhuu edelleen kuinka "hyvä tuuri" että asutaan näin lähellä, kun on hyvä hoitopaikka. Olen viimeaikoina sanonut etten halua ajatella noita hoitamisjuttuja vielä yhtään.
ap
Siis mä ihan naurahdin ääneen tämän luettuani. Sillä niin oli minunkin anoppi ylivarovainen aikoinaan, pankki räjähti raskausilmoituksesta :D Tiedätkö se sun anoppisi on ihan tietoisesti pedannut asiat noin, ja nyt hän käyttää häikäilemättä hyväksi sun kiltteyttä.
Tiedä tämä: Sinun mies ei voi pakottaa sinua antamaan lasta hoitoon kenellekään. Sinä voit päättää olla lapsesi kanssa, kukaan ei voi sinua pakottaa olemaan erossa lapsestasi. Jos mies ottaisi lapsen ilman lupaasi ja veisi mummolle ja jättäisi sinne hoitoon, niin voisit painella hakemaan vauvan ja soittaa poliisit, jos et häntä kotiin saisi. Helpottiko? Hyvä. Sillä tuo tilanne (eikä erokaan) ole tavoite. Tavoite on terveet rajat kaikkiin perheen ulkopuolisiin nähden yhdessä miehen kanssa.
Ihan ensimmäiseksi sinun pitää aloittaa keskustelu asiasta kunnolla miehesi kanssa. Kerrot aivan rehellisesti ajatuksesi mummon toiminnasta, ainakin nämä voi bongata tekstistä sitten: 1) Mummon tapa viedä vauva pois luotasi ja olla antamatta syliisi häiritsee sinua erittäin paljon, ja teidän on tästä mummolle puhuttava 2) Mummon tapa syyllistää omaan työjaksamiseen vedoten ei ole normaalia ja tervettä aikuisten ihmisten välistä kanssakäymistä. Tähän syyllistämiseen on puututtava, se on itkusta huolimatta nimettävä syyllistämiseksi ja sillä ei voi saada enää tapaamisia tapahtumaan 3) Sinun hyvinvoinnin vuoksi tapaamisia on harvennetteva 3-4 viikon välein tapahtuvaksi. Sinun hyvinvointi on teidän vauvan elinehto. 4) Et ole valmis antamaan lasta mummolle hoitoon, ja jos nämä mielestäsi epäterveet vuorovaikutustavat eivät lopu, niin et tule jättämään lasta hänelle hoitoon edes 10-vuotiaana.
Ja mies järkyttyy, loukkaantuu, suuttuu, vetoaa siihen kun äiti on niin reppana. Ja tiedätkö mitä? Te jatkatte asiaa ammattilaisen kanssa, joka auttaa miestäsi itsenäistymään lapsuuden perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lopetin käynnit vauvan luona kun miniä tarkoituksella loukkasi puhuen ettei anna lasta vanhalle huonosti koulutetulle lihalle ettei vauva saa huonoja vaikutteita. Vauva kasvatetaan erityiseksi omalla ruokavaliolla ja rokotuksia välttäen. Miniä loukkasi niin etten ole vuoteen ollut yhteydessä.
Nyt apu kelpaisi kun lapsi onkin vammainen ja vaatii koko ajan hoitoa pesua syöttöä kuolan pyyjkimistä ja kiinnipitoa. Mutta hoitakoot nyt miniä ettei lapsi saa huonoja vaikutteita. sai palkan.
Olisiko kuitenkin ollut niin että lapsella oli ihan syystä oma ruokavalio jota et kunnioittanut?
Oli asia niin tai näin niin empatiaan et taida kyetä, joten on kyllä heidän voittonsa ettette ole tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lopetin käynnit vauvan luona kun miniä tarkoituksella loukkasi puhuen ettei anna lasta vanhalle huonosti koulutetulle lihalle ettei vauva saa huonoja vaikutteita. Vauva kasvatetaan erityiseksi omalla ruokavaliolla ja rokotuksia välttäen. Miniä loukkasi niin etten ole vuoteen ollut yhteydessä.
Nyt apu kelpaisi kun lapsi onkin vammainen ja vaatii koko ajan hoitoa pesua syöttöä kuolan pyyjkimistä ja kiinnipitoa. Mutta hoitakoot nyt miniä ettei lapsi saa huonoja vaikutteita. sai palkan.
Näin sen juuri kuuluukin mennä, vanhemmat ovat vastuussa lapsestaan ja mummo on kiva lisä jos haluaa.
Sinä et halua, joten toimit ihan niinkuin oikeutesi on, et tapaa lasta. Muita oikeuksia lasta kohtaan sinulla tai kellään mummolla ei ole, on vain oikeus olla tapaamatta. Tietenkin kääntäen sinulla ei ole velvollisuutta tavata lapsesi lasta, eikä vanhemmilla velvollisuutta päästää ketään tapaamaan lastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairasta viedä vastasyntynyt erilleen äidistä ja ovi kiinni :( oma äitini yritti viedä nukkuvan vauvan kun nukuimme vierekkäin. En ymmärrä kyllä yhtään loogista syytä moiselle toiminnalle.
Niin on.
Joidenkin mielestä ilmeisesti normaalia höpsähdystä, mutta oikeasti olisiko se ihan jees jos perhe menisi mummolaan ja mummo ottaisi vaikka kuusivuotiaan lapsen jo ovelta syliinsä ja raahaisi toiseen huoneeseen sanomatta mitään. Sulkisi oven muun perheen edestä ja pysyisi vaikka puolituntia siellä ilman, että kuuluu pihaustakaan tai ehkä välillä lapsen nyyhkäisyjä ja mummon hyssytystä.
En usko, että kukaan katsoisi sellaista vierestä vaan vähintään menisi koputtelemaan oveen.
Kuitenkin joidenkin mielestä pienen puhekyvyttömän vauvan omiminen ja vieminen näkymättömiin on ihan jees, se on mielestäni erikoista.
Kukaan ei ole kertaakaan puuttunut tuohon vauvan viemiseen, aina nimenomaan minun näkyvistä pois. Tunsin pitkään että minulla on joitain omia ongelmia kun ahdistuin tuosta niin kovasti. Appiukko puuttui kyllä kerran kun mummo pakeni minua vauvan kanssa joka siis huusi niin kovin että kakoi jo.
Joku kirjoitti tuosta että hänelläkin oli varovainen, kiva anoppi ennen vauvan syntymää. Muutos on ollut niin suuri että periaatteessa voisi ollakin mahdollista että hän on "pedannut" tilannetta? Tosin sellaiseen pystyy vain täysin kiero ja manipuloiva ihminen. Voi olla että hänellä on tullut vaihdevuosien ja vauvan syntymän yhdistelmän myötä jokin psyykkinen muutos. On nimittäin oikeasti ihan kauhea ajatus että olisi laskelmoinut ystävällisyydellä silloin aiemmin.
ap
Olisiko mahdollista, että kertoisit anopille suoraan miten hänen käytöksensä loukkaa sinua äitinä. Tai laitat miehesi asialle. Anoppisi käyttäytyminen on kyllä outoa.
Varmaan jos saisitte tulehtuneet välinne sovittua niin te kaikki voisitte paremmin?Voihan olla, että anoppikin on jostain loukkaantunut ja nyt hän puolustautuu hyökkäämällä. Ei se tietysti oikein ole.
Mutta ensin kannattaisi yrittää hyvällä saada välit sovittua ja jos ei se onnistu niin sitten vaan ottamalla etäisyyttä reilusti.
Tsemppiä
Tästä edes peräänkuulutan keskusteluun mittasuhteita. Mikä on PAHINTA mitä voi käydä, jos se mummu nyt sitten saisikin höyrytä? Mikä oikea RISKI on mummon ja lapsen hyvin läheisissä väleissä. Nuori äiti voi halutessaan hyödyntää hoito innokkuutta: koskaan et tunne haluja lukea kirjaa, käydä ulkoilemassa, mitä vaan ja olla omassa rauhassa? Mummokin huomaa kun lapsi toivoo erilaista käytöstä eli ei syliä ym. hän on kasvattanut lapsia, eikö se paina vaaassa yhtään mitään? Mummo ja äiti eivät sulje toisiaan pois, ei kilpaile keskenään, nuoren äidin tiedonhalu ja kokeneen äidin tietotaito ovat lapsen turva,kannattaa hyödyntää. joskus pitkin hampainkin. Mummokin on "vain ihminen" t.kahden ihanan mummi
Koita seuraava a. Sano jotain tosiilkeää vaikka ei olisi totta. Vaikka että mommolle olet mielisairas ja jäiset pahalle ja olet kuullut että mummolassa on lapsen tappavaa amebaa. Yritä saada itkemään. Loukkaa niin että tuntuu.
Naapurimme sanoi ottavansa anopilta maksun kun saa pitää sylissä. Köyhänä ei enää käy.
Kolmas pyydä ennakkoperintöä. Mummonne taitaa elää kauan kun käy töissä eikä perintöä tule moneen vuosikymmeneen.