Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Vierailija kirjoitti:
Tästä edes peräänkuulutan keskusteluun mittasuhteita. Mikä on PAHINTA mitä voi käydä, jos se mummu nyt sitten saisikin höyrytä? Mikä oikea RISKI on mummon ja lapsen hyvin läheisissä väleissä. Nuori äiti voi halutessaan hyödyntää hoito innokkuutta: koskaan et tunne haluja lukea kirjaa, käydä ulkoilemassa, mitä vaan ja olla omassa rauhassa? Mummokin huomaa kun lapsi toivoo erilaista käytöstä eli ei syliä ym. hän on kasvattanut lapsia, eikö se paina vaaassa yhtään mitään? Mummo ja äiti eivät sulje toisiaan pois, ei kilpaile keskenään, nuoren äidin tiedonhalu ja kokeneen äidin tietotaito ovat lapsen turva,kannattaa hyödyntää. joskus pitkin hampainkin. Mummokin on "vain ihminen" t.kahden ihanan mummi
Ei nuo ole ”hyvin läheiset suhteet” vaan ”hyvin sairaat suhteet”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairasta viedä vastasyntynyt erilleen äidistä ja ovi kiinni :( oma äitini yritti viedä nukkuvan vauvan kun nukuimme vierekkäin. En ymmärrä kyllä yhtään loogista syytä moiselle toiminnalle.
Niin on.
Joidenkin mielestä ilmeisesti normaalia höpsähdystä, mutta oikeasti olisiko se ihan jees jos perhe menisi mummolaan ja mummo ottaisi vaikka kuusivuotiaan lapsen jo ovelta syliinsä ja raahaisi toiseen huoneeseen sanomatta mitään. Sulkisi oven muun perheen edestä ja pysyisi vaikka puolituntia siellä ilman, että kuuluu pihaustakaan tai ehkä välillä lapsen nyyhkäisyjä ja mummon hyssytystä.
En usko, että kukaan katsoisi sellaista vierestä vaan vähintään menisi koputtelemaan oveen.
Kuitenkin joidenkin mielestä pienen puhekyvyttömän vauvan omiminen ja vieminen näkymättömiin on ihan jees, se on mielestäni erikoista.Kukaan ei ole kertaakaan puuttunut tuohon vauvan viemiseen, aina nimenomaan minun näkyvistä pois. Tunsin pitkään että minulla on joitain omia ongelmia kun ahdistuin tuosta niin kovasti. Appiukko puuttui kyllä kerran kun mummo pakeni minua vauvan kanssa joka siis huusi niin kovin että kakoi jo.
Joku kirjoitti tuosta että hänelläkin oli varovainen, kiva anoppi ennen vauvan syntymää. Muutos on ollut niin suuri että periaatteessa voisi ollakin mahdollista että hän on "pedannut" tilannetta? Tosin sellaiseen pystyy vain täysin kiero ja manipuloiva ihminen. Voi olla että hänellä on tullut vaihdevuosien ja vauvan syntymän yhdistelmän myötä jokin psyykkinen muutos. On nimittäin oikeasti ihan kauhea ajatus että olisi laskelmoinut ystävällisyydellä silloin aiemmin.
ap
Sinä olet varmaan elänyt elämäsi aika mukavien ihmisten parissa? Kyllä on olemassa manipuloivia ihmisiä, jotka miettivät kauaskantoisesti toimiaan. Kyllä joillain anopeilla saattaa olla ihan tietoisena ajatuksena, että miniään ollaan korostuneen varovaisia ja ystävällisiä, jos joskus niitä lapsenlapsia tuleekin. Samaan aikaan kun niitä lapsenlapsia toivotaan, niin mielessä käydään monologia kuinka minä sitten mummona teen sitä ja tätä ja ykskaks siellä omassa mielessään ollaan jo ajatuksessa, että minusta tulee sille lapselle tärkein ihminen koko maailmassa. Näillä ihmisillä on joko pienempää tai suurempaa mielenterveydellistä ongelmaa alunalkaenkin.
Taustalla voi olla omia lapsuustraumoja ja/tai traumoja omasta äitiydestä. Lapsena voi olla jäänyt paljosta vaille (monen tarina Suomessa) ja kun on itse saanut lapsia, ei ole osannut olla äiti ja aikuinen. On tehty virheitä, ja ne lapsenlapset nähdään mahdollisuutena ottaa homma uusiksi. Mutta eihän se niin mene, kun eivät ne lapsenlapset omia ole. Enää ei ole äiti, vaan isoäiti.
Minusta kyllä kielii jostain, että miehesi on innostuu noista äitinsä vauvaterapia viesteistä. Itse asiassa kuulostaa siltä, että miehesi on voinut elämänsä aikana jopa kärsiä äitinsä mielialavaihteluista ja syyllistämisestä, ja nyt (kun on vielä lapsen kengissä isyydessään) ajattelee että tämä vauva nyt tekisi äitinsä onnelliseksi. Se on lapsen haave, siis sen lapsen joka miehesi sisällä on. Oletteko puhuneet keskenään lapsuudestanne? Tiedätkö millainen miehen lapsuus on ollut ja miten hän on elämänsä varrella kokenut äitinsä?
Hyh, tuli ihan epämukava olo tota lukiessa... Toki voi olla tosi innoissaan lapsenlapsestaan, mutta toi ei kuulosta terveeltä. Rajoja tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Taidatte kaikki olla kovin vähän koulutettuja. Mies on vielä kiinni lapsuuden perheessään. Miten mummon muu elämä, harrastukset, puoliso?
Vähän koulutettuja, mistä moinen outo vaikutelma? Miten koulutustaso muka liittyy asiaan? Ei liity. (en ap)
Kerrohan sitten, miten meni, kun pääsette kotiin. Ja pidä pintasi siellä kylässä, sinä olet äiti ja tiedät mikä on parhaaksi lapsellesi. Puolusta äitiyttäsi ja omaa lastasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä höyrähtänyt, imeväisiä kaappaava ,isoäitihän oli täällä jo kerran ja sai seurakseen n.2000 samanlaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidatte kaikki olla kovin vähän koulutettuja. Mies on vielä kiinni lapsuuden perheessään. Miten mummon muu elämä, harrastukset, puoliso?
Vähän koulutettuja, mistä moinen outo vaikutelma? Miten koulutustaso muka liittyy asiaan? Ei liity. (en ap)
Yleinen ymmärtämättömyys on yleistä. Ettei olla av:lla itseäänvalistavien ikäluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo rajattomuus ja omiminen ovat siksikin erikoista käytöstä, koska se on hyvin epäsuomalaista. Varhainen itsenäistäminen on meidän kulttuurimme ominaispiirre. Se ei siis kumpua tavoista ja kulttuurista vaan persoonasta ja luonteesta.
Ap:lle ja muille samassa tilanteessa oleville antaisin neuvoksi kokeilla keinoa, jota käytän yläkoululaisten kanssa töissä. Kun mummo omii vauvan eikä anna sitä sylistään pois, sanoisin lyhyesti :”Anna vauva minulle.” Sitä lausetta toistaisin niin monta kertaa, että lapsi on minun käsissäni. Ei mitään perusteluja eikä altavastaajaksi asettumista. Myöhemmin voidaan sitten keskustella ja kasvattaa erillisessä tilanteessa, jos se on tarpeellista.
En usko tätä. Esim Itä-Suomessa monet jää juurikin sinne kotinurkkiin tukahduksiin kapaloituina. Eivät koskaan saa mitään eväitä irrota sieltä kodin otteesta.
Mullakin sellainen käsitys, että erityisesti Itä-Suomessa paljon peräkammarinpoikia/tyttöjä. Mikähän siinä on?
Vierailija kirjoitti:
Tästä edes peräänkuulutan keskusteluun mittasuhteita. Mikä on PAHINTA mitä voi käydä, jos se mummu nyt sitten saisikin höyrytä? Mikä oikea RISKI on mummon ja lapsen hyvin läheisissä väleissä. Nuori äiti voi halutessaan hyödyntää hoito innokkuutta: koskaan et tunne haluja lukea kirjaa, käydä ulkoilemassa, mitä vaan ja olla omassa rauhassa? Mummokin huomaa kun lapsi toivoo erilaista käytöstä eli ei syliä ym. hän on kasvattanut lapsia, eikö se paina vaaassa yhtään mitään? Mummo ja äiti eivät sulje toisiaan pois, ei kilpaile keskenään, nuoren äidin tiedonhalu ja kokeneen äidin tietotaito ovat lapsen turva,kannattaa hyödyntää. joskus pitkin hampainkin. Mummokin on "vain ihminen" t.kahden ihanan mummi
Siinä on taas yksi joka kirjoittaa ihan kokonaan eri asiasta kuin mistä on puhe...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairasta viedä vastasyntynyt erilleen äidistä ja ovi kiinni :( oma äitini yritti viedä nukkuvan vauvan kun nukuimme vierekkäin. En ymmärrä kyllä yhtään loogista syytä moiselle toiminnalle.
Niin on.
Joidenkin mielestä ilmeisesti normaalia höpsähdystä, mutta oikeasti olisiko se ihan jees jos perhe menisi mummolaan ja mummo ottaisi vaikka kuusivuotiaan lapsen jo ovelta syliinsä ja raahaisi toiseen huoneeseen sanomatta mitään. Sulkisi oven muun perheen edestä ja pysyisi vaikka puolituntia siellä ilman, että kuuluu pihaustakaan tai ehkä välillä lapsen nyyhkäisyjä ja mummon hyssytystä.
En usko, että kukaan katsoisi sellaista vierestä vaan vähintään menisi koputtelemaan oveen.
Kuitenkin joidenkin mielestä pienen puhekyvyttömän vauvan omiminen ja vieminen näkymättömiin on ihan jees, se on mielestäni erikoista.
Hyväksikäyttö voi alkaa noinkin. Isä hyvk. minua. Ja aikuisena näin kun vei tyttövauvan toiseen huoneeseen. Kieli oli jo korvassa. Suutuin, keskeytin tapahtuman, sain hullun leiman. Varsinkin äiti puolustaa isää sokeasti, onhan tämä tärkeä osa äidin nukkekoti-kulissileikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairasta viedä vastasyntynyt erilleen äidistä ja ovi kiinni :( oma äitini yritti viedä nukkuvan vauvan kun nukuimme vierekkäin. En ymmärrä kyllä yhtään loogista syytä moiselle toiminnalle.
Niin on.
Joidenkin mielestä ilmeisesti normaalia höpsähdystä, mutta oikeasti olisiko se ihan jees jos perhe menisi mummolaan ja mummo ottaisi vaikka kuusivuotiaan lapsen jo ovelta syliinsä ja raahaisi toiseen huoneeseen sanomatta mitään. Sulkisi oven muun perheen edestä ja pysyisi vaikka puolituntia siellä ilman, että kuuluu pihaustakaan tai ehkä välillä lapsen nyyhkäisyjä ja mummon hyssytystä.
En usko, että kukaan katsoisi sellaista vierestä vaan vähintään menisi koputtelemaan oveen.
Kuitenkin joidenkin mielestä pienen puhekyvyttömän vauvan omiminen ja vieminen näkymättömiin on ihan jees, se on mielestäni erikoista.Hyväksikäyttö voi alkaa noinkin. Isä hyvk. minua. Ja aikuisena näin kun vei tyttövauvan toiseen huoneeseen. Kieli oli jo korvassa. Suutuin, keskeytin tapahtuman, sain hullun leiman. Varsinkin äiti puolustaa isää sokeasti, onhan tämä tärkeä osa äidin nukkekoti-kulissileikkiä.
Kamalaa kuulla. Onneksi sinä uskallat suojella lastasi, toisin kuin äitisi aikanaan sinua! Tuli kyllä mieleeni, että ansaitsevatko edes kontaktia lapseesi?
Hyväksikäyttäjähän voi olla myös nainen, mutta tuskin ap:n tapauksessa... Se mikä kylläkin voi olla ap:n tapauksessa kyseessä on emotionaalinen/henkinen hyväksikäyttö. Lapsenlapsesta pedataan itsellä ihailijaa, kuuntelijaa, tunteiden roskakoria jne. Se alkaa sillä, että vanhemmille luodaan alusta alkaen olettamus, että tämä "hyväksikäyttäjä" on kovin tärkeä heidän lapselleen ja hänellä on oikeuksia tähän lapseen. Ap:n kannattaisi googlettaa hakusanat narcissistic grandmother.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt ensin juttelisitte sille anopille ennenkuin rupeatte syyttelemään narsistiksi tai hyväksikäyttäjäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairasta viedä vastasyntynyt erilleen äidistä ja ovi kiinni :( oma äitini yritti viedä nukkuvan vauvan kun nukuimme vierekkäin. En ymmärrä kyllä yhtään loogista syytä moiselle toiminnalle.
Niin on.
Joidenkin mielestä ilmeisesti normaalia höpsähdystä, mutta oikeasti olisiko se ihan jees jos perhe menisi mummolaan ja mummo ottaisi vaikka kuusivuotiaan lapsen jo ovelta syliinsä ja raahaisi toiseen huoneeseen sanomatta mitään. Sulkisi oven muun perheen edestä ja pysyisi vaikka puolituntia siellä ilman, että kuuluu pihaustakaan tai ehkä välillä lapsen nyyhkäisyjä ja mummon hyssytystä.
En usko, että kukaan katsoisi sellaista vierestä vaan vähintään menisi koputtelemaan oveen.
Kuitenkin joidenkin mielestä pienen puhekyvyttömän vauvan omiminen ja vieminen näkymättömiin on ihan jees, se on mielestäni erikoista.Hyväksikäyttö voi alkaa noinkin. Isä hyvk. minua. Ja aikuisena näin kun vei tyttövauvan toiseen huoneeseen. Kieli oli jo korvassa. Suutuin, keskeytin tapahtuman, sain hullun leiman. Varsinkin äiti puolustaa isää sokeasti, onhan tämä tärkeä osa äidin nukkekoti-kulissileikkiä.
Kamalaa kuulla. Onneksi sinä uskallat suojella lastasi, toisin kuin äitisi aikanaan sinua! Tuli kyllä mieleeni, että ansaitsevatko edes kontaktia lapseesi?
Hyväksikäyttäjähän voi olla myös nainen, mutta tuskin ap:n tapauksessa... Se mikä kylläkin voi olla ap:n tapauksessa kyseessä on emotionaalinen/henkinen hyväksikäyttö. Lapsenlapsesta pedataan itsellä ihailijaa, kuuntelijaa, tunteiden roskakoria jne. Se alkaa sillä, että vanhemmille luodaan alusta alkaen olettamus, että tämä "hyväksikäyttäjä" on kovin tärkeä heidän lapselleen ja hänellä on oikeuksia tähän lapseen. Ap:n kannattaisi googlettaa hakusanat narcissistic grandmother.
Hyväksikäyttö (seksuaalinen) tuntuu meidän tapauksessa onneksi täysin absurdilta. Järkyttävää ajatella tuota nukkekoti-kirjoittajan kertomaa, otan osaa! Meidän mummo kyllä pitää itseään jotenkin erityisessä asemassa vauvaan nähden. Jätin hänet hoitamaan 20min ajaksi 4kk ikäistä vauvaa, kävin apteekissa. Kysyin kotiin tultuani miten heillä meni, mitä touhusivat, mummo sanoi "meidän ihan omia juttuja" ja näytti "vitsikkäästi" sormella shh!-elettä vauvalle. Kysyin että itkikö vauva, hän sanoi että ei itkenyt vaan päinvastoin oli oikein kivaa mummon kanssa. Tiesin kyllä että oli itkenyt sillä kasvot olivat laikukkaat. Ajattelin ymmärtäväisesti ettei halunnut kertoa ettei hoitaminen jatkossa estyisi. Tuo kaikki ärsytti vähän mutta ajattelin että se nyt intoilee taas.
Sokerin antamisesta oli puhetta pari kk sitten, sanoin että meillä on sellainen linja ettei alle 2v. "opeteta" syömään sokeria. Mummo nauroi, ihan kunnolla. Sanoi että hän kyllä antaa. Tuohon mies puuttui, äitinsä pyöräytti ihan näkyvästi silmiään ja sanoi hymyillen vain "joo...". Mutta se liikutuksen, sellaisen pakahduttavan rakkauden ja kaihon määrä on ihan uskomatonta, kun pitelee vauvaa. Jos otan lapsen kun lähdemme kotiin, reagoi hän minusta juuri niin kuin reagoisi äiti jonka sylistä otetaan hänen vauva. Viimehetket "kirraa vastaan" kun otan lapsen häneltä. Sitten olemus on jotenkin murtunut, hauras, pitelee kättä suun edessä yms. minulle tulee outo paha olo siitä. Ja saa minut tuntemaan ilonpilaajaksi jo siksi että olen paikalla. Sanoi miehelle ristiäisten aikoihin että vauvaan muodostuu paras suhde kahdenkeskisen hoivan myötä. Mies oli ihan fiksu, oli sanonut että näin pieni vauva tuntee itsensä hylätyksi ilman äitiä tai isää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä kommenteissa ei ole mitään järkeä.
Tuollainen mummo joka oikeasti välittää lapsesta on korvaamaton apu sinulle tulevaisuudessa. Sano kuitenkin reilusti että et taida raskia antaa vauvaa vielä yökylään pitkään aikaan vaan vasta myöhemmin.
Hitusen arsenikkia kahviin, niin kyllä se mummo siitä sitten...
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen mummo joka oikeasti välittää lapsesta on korvaamaton apu sinulle tulevaisuudessa. Sano kuitenkin reilusti että et taida raskia antaa vauvaa vielä yökylään pitkään aikaan vaan vasta myöhemmin.
Tuollainen mummo omii lapsen omien tunteidensa hoitajaksi ja syöttää tämän päähän ajatuksen kuinka äiti on tylsä ja tyhmä ja iloitsee kun lapsi itkee kun hänet haetaan kotiin mummolasta. Lapsi paineistuu.
pikku enska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen mummo joka oikeasti välittää lapsesta on korvaamaton apu sinulle tulevaisuudessa. Sano kuitenkin reilusti että et taida raskia antaa vauvaa vielä yökylään pitkään aikaan vaan vasta myöhemmin.
Tuollainen mummo omii lapsen omien tunteidensa hoitajaksi ja syöttää tämän päähän ajatuksen kuinka äiti on tylsä ja tyhmä ja iloitsee kun lapsi itkee kun hänet haetaan kotiin mummolasta. Lapsi paineistuu.
Jooh... eiköhän tuo ole hieeman ylimitoitettua jo. Vajaa prosentti ihmisistä on oikeasti pahantahtoisia, psyykkisesti vaarallisen sairaita. Ja tuskinpa enin osa heistä on mummoja :D
Tärkeintä on ap, että saat sille miehellesi taottua järkeä päähän ettei äitinsä käytös ole millään tavalla normaalia! Ja että tapaamisia ehdottomasti vähemmän,onhan jo aikuisen miehen saatava se napanuora äitiinsä poikki, muuten ette saa anoppia rauhoittumaan, jos ette tee yhteistyötä!