Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon miettinyt miksi meillä anoppi haluaa (viikottain) tapaamiset heillä. On 10kk aikana käynyt kerran. Nyt ollaan tehty niin että ei olla menty. Valittaa miehen sisaruksille kun ei enää näe vauvaa. Soitti eilen kun ei olla kuulauteen menty että miksi ei.
Mies sanoi että voi tulla tänne kunhan ilmottaa mulle (mies paljon töissä) siitä alko selittelyt että niin kova kiire, jos me kuitenkin sinne..
Voisiko olla että haluaa tapaamiset kotonaan koska silloin rajoja helpompi rikkoa?
Toinen juttu, tarvin vertaistukea kun lapsen synttärit tulossa. Anoppi aina pyytämättä tekee kakut ja ostaa koristeet ja kynttilät. Mutta mä haluan tehdä ensimmäisen synttärikakun ja en halua valtavaa sokerikuorrutteista prinsessakakkua siihen viereen. Sanotaan siitä kyllä mutta aivan taatusti tuo oman kakkunsa..Jos anoppi tuo kakun, heität kakun pihalle ja anopin perässä. Sinä päätät mitä sinun pöydässäsi on tarjolla.
Valtaosa tämän ketjun rajanvetämisohjeista on aivan liian sovittelevia, hyssytteleviä, myötäileviä. Näiden hirviöanoppien ja -äitien kanssa ei auta muu kuin todella tiukka linja. Vanhan sanonnan mukaan se on parempi kertarytinä kuin ainainen rutina.
Eli kerrasta selväksi että sinun kotisi, sinun vauvasi, sinun sääntösi. Rajojen rikkoja joko elää niiden mukaan tai ei näe lasta ollenkaan. Ei mitään keskustelua.
Siitä ei pidä piitata vähääkään, että teitä sitten ehkä mustamaalataan sukulaisille. Ei kukaan enää nykyaikana tarvitse sukulaisia, itse valittujen ihmisten verkosto on se juttu. Minä en ainakaan ole ollut oman sukuni kanssa tekemisissä vuosiin. Mitään välirikkoa ei ole ollut, ei vaan kiinnosta.
Niin, ja anoppien viesteihin ja puheluihin voi ihan vaan jättää vastaamatta. Niin minäkin tein. Meillä ei ollut edes lapsia, mutta anoppi kuvitteli että voi soitella ja viestitellä minulle kuin olisin sen ystävä. Sanoin miehelle että tee äidillesi selväksi että kaikki viestintä tapahtuu mieheni kautta ja toisekseen meille tullaan vain kutsuttuna. Näillä on menty sen jälkeen. Aina maniapäissään anoppi yrittää soitella ja viestitellä minullekin, mutta en vastaa.
Jos viestit on luokkaa "tulisin käymään" ja jos et vastaa, tyyppi saattaa pölähtää oven taakse. Silloin sanot "sinua ei ole kutsuttu, ole hyvä ja poistu." Jos ei poistu, sanot että soitat poliisit. Ihan sama onko kyseessä äiti, anoppi, pappa vai naapurin Riitta.
"Ei kukaan enää nykyaikana tarvitse sukulaisia, itse valittujen ihmisten verkosto on se juttu. Minä en ainakaan ole ollut oman sukuni kanssa tekemisissä vuosiin. Mitään välirikkoa ei ole ollut, ei vaan kiinnosta."
Kunhan et mene päättämään miehesi puolesta ketä hän tarvitsee ja ketä mahdollisesti ei tarvitse, etkä myöskään ketkä ovat miehesi ystäviä. Lapsiahan teillä ei ollut. Jokainen saa päättää omista asioistaan, sukulaisistaan ja ystävistään. Maaniseen anoppiin en ota kommentillani kantaa muuta kuin että miehesi päättää siitäkin asiasta. Tunnut vähän kärkkäältä päättämään muidenkin puolesta niin siksi kommentoin, että saisit ajattelemisen aihetta - onko toimintasi miestäsi kohtaan reilua vai päätätkö teidän puolesta :D
Tuollahan lukee ihan seövästi että mies hoitakoon äitinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini kertoi, että hän kävi tyttärensä tytön kanssa kahdestaan saunassa ja IMETTI tätä tyttöä. Vanha akka ja äidin rooli, hyi!
Eikö tuo ole jo pedofiliaa?
No ei ole. Joku tolkku nyt tännekin. Ällöä ja höyrypäistä ehkä, mutta ei pedofiliaa.
Pedofiliaa
Perustele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini kertoi, että hän kävi tyttärensä tytön kanssa kahdestaan saunassa ja IMETTI tätä tyttöä. Vanha akka ja äidin rooli, hyi!
Eikö tuo ole jo pedofiliaa?
No ei ole. Joku tolkku nyt tännekin. Ällöä ja höyrypäistä ehkä, mutta ei pedofiliaa.
Pedofiliaa
Sitä paitsi hakemasi sana on nepofilia, ei pedofilia. Termit kuntoon ennen eimakirveitä, hermanni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon miettinyt miksi meillä anoppi haluaa (viikottain) tapaamiset heillä. On 10kk aikana käynyt kerran. Nyt ollaan tehty niin että ei olla menty. Valittaa miehen sisaruksille kun ei enää näe vauvaa. Soitti eilen kun ei olla kuulauteen menty että miksi ei.
Mies sanoi että voi tulla tänne kunhan ilmottaa mulle (mies paljon töissä) siitä alko selittelyt että niin kova kiire, jos me kuitenkin sinne..
Voisiko olla että haluaa tapaamiset kotonaan koska silloin rajoja helpompi rikkoa?
Toinen juttu, tarvin vertaistukea kun lapsen synttärit tulossa. Anoppi aina pyytämättä tekee kakut ja ostaa koristeet ja kynttilät. Mutta mä haluan tehdä ensimmäisen synttärikakun ja en halua valtavaa sokerikuorrutteista prinsessakakkua siihen viereen. Sanotaan siitä kyllä mutta aivan taatusti tuo oman kakkunsa..Jos anoppi tuo kakun, heität kakun pihalle ja anopin perässä. Sinä päätät mitä sinun pöydässäsi on tarjolla.
Valtaosa tämän ketjun rajanvetämisohjeista on aivan liian sovittelevia, hyssytteleviä, myötäileviä. Näiden hirviöanoppien ja -äitien kanssa ei auta muu kuin todella tiukka linja. Vanhan sanonnan mukaan se on parempi kertarytinä kuin ainainen rutina.
Eli kerrasta selväksi että sinun kotisi, sinun vauvasi, sinun sääntösi. Rajojen rikkoja joko elää niiden mukaan tai ei näe lasta ollenkaan. Ei mitään keskustelua.
Siitä ei pidä piitata vähääkään, että teitä sitten ehkä mustamaalataan sukulaisille. Ei kukaan enää nykyaikana tarvitse sukulaisia, itse valittujen ihmisten verkosto on se juttu. Minä en ainakaan ole ollut oman sukuni kanssa tekemisissä vuosiin. Mitään välirikkoa ei ole ollut, ei vaan kiinnosta.
Niin, ja anoppien viesteihin ja puheluihin voi ihan vaan jättää vastaamatta. Niin minäkin tein. Meillä ei ollut edes lapsia, mutta anoppi kuvitteli että voi soitella ja viestitellä minulle kuin olisin sen ystävä. Sanoin miehelle että tee äidillesi selväksi että kaikki viestintä tapahtuu mieheni kautta ja toisekseen meille tullaan vain kutsuttuna. Näillä on menty sen jälkeen. Aina maniapäissään anoppi yrittää soitella ja viestitellä minullekin, mutta en vastaa.
Jos viestit on luokkaa "tulisin käymään" ja jos et vastaa, tyyppi saattaa pölähtää oven taakse. Silloin sanot "sinua ei ole kutsuttu, ole hyvä ja poistu." Jos ei poistu, sanot että soitat poliisit. Ihan sama onko kyseessä äiti, anoppi, pappa vai naapurin Riitta.
"Ei kukaan enää nykyaikana tarvitse sukulaisia, itse valittujen ihmisten verkosto on se juttu. Minä en ainakaan ole ollut oman sukuni kanssa tekemisissä vuosiin. Mitään välirikkoa ei ole ollut, ei vaan kiinnosta."
Kunhan et mene päättämään miehesi puolesta ketä hän tarvitsee ja ketä mahdollisesti ei tarvitse, etkä myöskään ketkä ovat miehesi ystäviä. Lapsiahan teillä ei ollut. Jokainen saa päättää omista asioistaan, sukulaisistaan ja ystävistään. Maaniseen anoppiin en ota kommentillani kantaa muuta kuin että miehesi päättää siitäkin asiasta. Tunnut vähän kärkkäältä päättämään muidenkin puolesta niin siksi kommentoin, että saisit ajattelemisen aihetta - onko toimintasi miestäsi kohtaan reilua vai päätätkö teidän puolesta :D
Tuollahan lukee ihan seövästi että mies hoitakoon äitinsä.
Itse asiassa siinä luki "sanoin miehelle että tee äidillesi selväksi että kaikki viestintä tapahtuu mieheni kautta ja toisekseen meille tullaan vain kutsuttuna." Siinä ei lukenut hoitamisesta mitään eikä siitä mitä mies viestii äidilleen muuta kuin, että vierailut tapahtuu miehen ja hänen puolisonsa kotiin vain kutsuttuna. Lähinnä jäin pohtimaan vaikuttaako tämä kommentoija mitä mies viestii äidilleen, sukulaisilleen ja ystävilleen, onko hänellä tukku kommentoijan kirjoittamia post-it lappuja.. tyyliin näin meillä ajatellaan asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini kertoi, että hän kävi tyttärensä tytön kanssa kahdestaan saunassa ja IMETTI tätä tyttöä. Vanha akka ja äidin rooli, hyi!
Eikö tuo ole jo pedofiliaa?
No ei ole. Joku tolkku nyt tännekin. Ällöä ja höyrypäistä ehkä, mutta ei pedofiliaa.
Pedofiliaa
Sitä paitsi hakemasi sana on nepofilia, ei pedofilia. Termit kuntoon ennen eimakirveitä, hermanni.
Oho, tulipa typo. Eli nepiofilia tarkoittaa alle 4-vuotiaisiin kohdistunutta seksuaalista kiinnostusta. Mitä seksuaalista kiinnostusta on larpata imettävänsä? ja ennen kuin hurmosmammat iskevät tuhannen märän sukan voimalla, niin on tuo toki minustakin ällöttävää.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on eimakirve?
Tajunnet typosta huolimatta, jos et ole hormonihuuruinen kuvatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun on nyt pakko kysyä perusteluja näille "anoppi on jossain vaiheessa iso apu teille" Niinku millä tavalla se anoppi on välttämätön auttamaan? Ja jos nyt vetootte siihen että anoppi ois ilmaista lastenhoitoapua kun vanhemmat kaipaa lapsivapaata niin mä ainakin ihan mielelläni maksan jollekin luotettavalle henkilölle siitä lapsen vahtimisesta.
Meillä anoppi hoiti lapsia muutaman vuoden, jotta vältyimme päiväkotirumbalta. Samalta ajalta saimme nostaa kotihoidontukea ja käytimme ne rahat sitten mm sijoituksiin, remonttiin ja muuhun sellaiseen hyödylliseen.
Lisäksi turvallisista aikuisista (vanhempien lisäksi) on paljon hyötyä lapselle ja lapsen kehitykselle.
Eli hyöty oli moninkertainen - lapsille iso juttu ja lisäksi taloudellinen puoli asiassa.
Anoppi ruokki myös meitä aikuisia, etenkin poikaansa aina hänen hakiessa lapsia hoidosta.
Ensimmäinen vuosi oli todella, todella vaikea. Anoppi syytti minua kovin sanoin vaikka mistä ja koska 5 viikon ikäinen vauva ei ollut ollut heillä vielä hoidossa, niin yritin vierottaa lasta heistä.
Ristiäisissä puhui omalle suvulleen, että pitäkää nyt sylissä, kun saatte pitää ja vei lasta pois minun ulottuvilta.
Anopin sisarukset sanoivat jälkikäteen, että hän oli aivan mennyt raiteiltaan mummoksi tullessa.
Näin 5 vuotta myöhemmin olemme suorastaan läheisiä ja erittäin hyvissä väleissä. Anoppi tosiaan hoitaa ja auttaa omien voimiensa mukaan ja on erittäin tärkeä lastemme elämässä.
Kannatti pitää puolensa.
Tosin, olen itsekin jo alkujaan määrätietoinen, oikeudenmukainen ja rohkea siinä mielessä, että en pelkää konflikteja, en pelkää pyytää anteeksi ja pystyn näkemään asiat hieman nenääni pidemmälle. Osasin siis jo alusta pitäen luotsata asiaa sitä kohden, että anoppikin saa arvoisensa paikan lasten elämässä, vaikka alkuun käyttäytyikin huonosti.
Kaikilla ei ole kunnollisia vuorovaikutustaitoja, joten ongelmia syntyy paljon helpommin, jos niissä taitavampi ei ota vastuuta ja sitä aikuisen roolia ja pääse yli hankalista tunteista...
Vierailija kirjoitti:
Mun on nyt pakko kysyä perusteluja näille "anoppi on jossain vaiheessa iso apu teille" Niinku millä tavalla se anoppi on välttämätön auttamaan? Ja jos nyt vetootte siihen että anoppi ois ilmaista lastenhoitoapua kun vanhemmat kaipaa lapsivapaata niin mä ainakin ihan mielelläni maksan jollekin luotettavalle henkilölle siitä lapsen vahtimisesta.
Siedin paskaa 3 vuotta siinä uskossa että vielä se rauhoittuu ja on meille avuksi. Sitä päivää ei tullut eikä olla perheen ulkopuolista apua tarvittukaan, kerran kuussa on maksettu hoitaja yön yli joka toimii muuten justiinsa niin kun on sovittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on nyt pakko kysyä perusteluja näille "anoppi on jossain vaiheessa iso apu teille" Niinku millä tavalla se anoppi on välttämätön auttamaan? Ja jos nyt vetootte siihen että anoppi ois ilmaista lastenhoitoapua kun vanhemmat kaipaa lapsivapaata niin mä ainakin ihan mielelläni maksan jollekin luotettavalle henkilölle siitä lapsen vahtimisesta.
Meillä anoppi hoiti lapsia muutaman vuoden, jotta vältyimme päiväkotirumbalta. Samalta ajalta saimme nostaa kotihoidontukea ja käytimme ne rahat sitten mm sijoituksiin, remonttiin ja muuhun sellaiseen hyödylliseen.
Lisäksi turvallisista aikuisista (vanhempien lisäksi) on paljon hyötyä lapselle ja lapsen kehitykselle.Eli hyöty oli moninkertainen - lapsille iso juttu ja lisäksi taloudellinen puoli asiassa.
Anoppi ruokki myös meitä aikuisia, etenkin poikaansa aina hänen hakiessa lapsia hoidosta.Ensimmäinen vuosi oli todella, todella vaikea. Anoppi syytti minua kovin sanoin vaikka mistä ja koska 5 viikon ikäinen vauva ei ollut ollut heillä vielä hoidossa, niin yritin vierottaa lasta heistä.
Ristiäisissä puhui omalle suvulleen, että pitäkää nyt sylissä, kun saatte pitää ja vei lasta pois minun ulottuvilta.
Anopin sisarukset sanoivat jälkikäteen, että hän oli aivan mennyt raiteiltaan mummoksi tullessa.Näin 5 vuotta myöhemmin olemme suorastaan läheisiä ja erittäin hyvissä väleissä. Anoppi tosiaan hoitaa ja auttaa omien voimiensa mukaan ja on erittäin tärkeä lastemme elämässä.
Kannatti pitää puolensa.
Tosin, olen itsekin jo alkujaan määrätietoinen, oikeudenmukainen ja rohkea siinä mielessä, että en pelkää konflikteja, en pelkää pyytää anteeksi ja pystyn näkemään asiat hieman nenääni pidemmälle. Osasin siis jo alusta pitäen luotsata asiaa sitä kohden, että anoppikin saa arvoisensa paikan lasten elämässä, vaikka alkuun käyttäytyikin huonosti.
Kaikilla ei ole kunnollisia vuorovaikutustaitoja, joten ongelmia syntyy paljon helpommin, jos niissä taitavampi ei ota vastuuta ja sitä aikuisen roolia ja pääse yli hankalista tunteista...
Niin. Oikeasti rajattoman mt-ongelmaisen kanssa ei vaan auta vaikka olisi itse Ahtisaari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on nyt pakko kysyä perusteluja näille "anoppi on jossain vaiheessa iso apu teille" Niinku millä tavalla se anoppi on välttämätön auttamaan? Ja jos nyt vetootte siihen että anoppi ois ilmaista lastenhoitoapua kun vanhemmat kaipaa lapsivapaata niin mä ainakin ihan mielelläni maksan jollekin luotettavalle henkilölle siitä lapsen vahtimisesta.
Meillä anoppi hoiti lapsia muutaman vuoden, jotta vältyimme päiväkotirumbalta. Samalta ajalta saimme nostaa kotihoidontukea ja käytimme ne rahat sitten mm sijoituksiin, remonttiin ja muuhun sellaiseen hyödylliseen.
Lisäksi turvallisista aikuisista (vanhempien lisäksi) on paljon hyötyä lapselle ja lapsen kehitykselle.Eli hyöty oli moninkertainen - lapsille iso juttu ja lisäksi taloudellinen puoli asiassa.
Anoppi ruokki myös meitä aikuisia, etenkin poikaansa aina hänen hakiessa lapsia hoidosta.Ensimmäinen vuosi oli todella, todella vaikea. Anoppi syytti minua kovin sanoin vaikka mistä ja koska 5 viikon ikäinen vauva ei ollut ollut heillä vielä hoidossa, niin yritin vierottaa lasta heistä.
Ristiäisissä puhui omalle suvulleen, että pitäkää nyt sylissä, kun saatte pitää ja vei lasta pois minun ulottuvilta.
Anopin sisarukset sanoivat jälkikäteen, että hän oli aivan mennyt raiteiltaan mummoksi tullessa.Näin 5 vuotta myöhemmin olemme suorastaan läheisiä ja erittäin hyvissä väleissä. Anoppi tosiaan hoitaa ja auttaa omien voimiensa mukaan ja on erittäin tärkeä lastemme elämässä.
Kannatti pitää puolensa.
Tosin, olen itsekin jo alkujaan määrätietoinen, oikeudenmukainen ja rohkea siinä mielessä, että en pelkää konflikteja, en pelkää pyytää anteeksi ja pystyn näkemään asiat hieman nenääni pidemmälle. Osasin siis jo alusta pitäen luotsata asiaa sitä kohden, että anoppikin saa arvoisensa paikan lasten elämässä, vaikka alkuun käyttäytyikin huonosti.
Kaikilla ei ole kunnollisia vuorovaikutustaitoja, joten ongelmia syntyy paljon helpommin, jos niissä taitavampi ei ota vastuuta ja sitä aikuisen roolia ja pääse yli hankalista tunteista...
Tässä on ylläpidetty aikuisen roolia oman mielenterveyden kustannuksella ja nyt on raja tullut vastaan. Minä en luotsaa enää ketään, enemmän se mummo menettää tässä kohtaa kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on nyt pakko kysyä perusteluja näille "anoppi on jossain vaiheessa iso apu teille" Niinku millä tavalla se anoppi on välttämätön auttamaan? Ja jos nyt vetootte siihen että anoppi ois ilmaista lastenhoitoapua kun vanhemmat kaipaa lapsivapaata niin mä ainakin ihan mielelläni maksan jollekin luotettavalle henkilölle siitä lapsen vahtimisesta.
Meillä anoppi hoiti lapsia muutaman vuoden, jotta vältyimme päiväkotirumbalta. Samalta ajalta saimme nostaa kotihoidontukea ja käytimme ne rahat sitten mm sijoituksiin, remonttiin ja muuhun sellaiseen hyödylliseen.
Lisäksi turvallisista aikuisista (vanhempien lisäksi) on paljon hyötyä lapselle ja lapsen kehitykselle.Eli hyöty oli moninkertainen - lapsille iso juttu ja lisäksi taloudellinen puoli asiassa.
Anoppi ruokki myös meitä aikuisia, etenkin poikaansa aina hänen hakiessa lapsia hoidosta.Ensimmäinen vuosi oli todella, todella vaikea. Anoppi syytti minua kovin sanoin vaikka mistä ja koska 5 viikon ikäinen vauva ei ollut ollut heillä vielä hoidossa, niin yritin vierottaa lasta heistä.
Ristiäisissä puhui omalle suvulleen, että pitäkää nyt sylissä, kun saatte pitää ja vei lasta pois minun ulottuvilta.
Anopin sisarukset sanoivat jälkikäteen, että hän oli aivan mennyt raiteiltaan mummoksi tullessa.Näin 5 vuotta myöhemmin olemme suorastaan läheisiä ja erittäin hyvissä väleissä. Anoppi tosiaan hoitaa ja auttaa omien voimiensa mukaan ja on erittäin tärkeä lastemme elämässä.
Kannatti pitää puolensa.
Tosin, olen itsekin jo alkujaan määrätietoinen, oikeudenmukainen ja rohkea siinä mielessä, että en pelkää konflikteja, en pelkää pyytää anteeksi ja pystyn näkemään asiat hieman nenääni pidemmälle. Osasin siis jo alusta pitäen luotsata asiaa sitä kohden, että anoppikin saa arvoisensa paikan lasten elämässä, vaikka alkuun käyttäytyikin huonosti.
Kaikilla ei ole kunnollisia vuorovaikutustaitoja, joten ongelmia syntyy paljon helpommin, jos niissä taitavampi ei ota vastuuta ja sitä aikuisen roolia ja pääse yli hankalista tunteista...
Anoppisi on kohtuullisen tervejärkinen koska olette päässeet tuohon lopputulokseen. Missään nimessä asia ei kuitenkaan ole niin, että pallo on miniällä ja miniä kyllä pärjää kunhan heittäytyy dr. Philiksi ja vähän ennakoi ja luotsailee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on nyt pakko kysyä perusteluja näille "anoppi on jossain vaiheessa iso apu teille" Niinku millä tavalla se anoppi on välttämätön auttamaan? Ja jos nyt vetootte siihen että anoppi ois ilmaista lastenhoitoapua kun vanhemmat kaipaa lapsivapaata niin mä ainakin ihan mielelläni maksan jollekin luotettavalle henkilölle siitä lapsen vahtimisesta.
Meillä anoppi hoiti lapsia muutaman vuoden, jotta vältyimme päiväkotirumbalta. Samalta ajalta saimme nostaa kotihoidontukea ja käytimme ne rahat sitten mm sijoituksiin, remonttiin ja muuhun sellaiseen hyödylliseen.
Lisäksi turvallisista aikuisista (vanhempien lisäksi) on paljon hyötyä lapselle ja lapsen kehitykselle.Eli hyöty oli moninkertainen - lapsille iso juttu ja lisäksi taloudellinen puoli asiassa.
Anoppi ruokki myös meitä aikuisia, etenkin poikaansa aina hänen hakiessa lapsia hoidosta.Ensimmäinen vuosi oli todella, todella vaikea. Anoppi syytti minua kovin sanoin vaikka mistä ja koska 5 viikon ikäinen vauva ei ollut ollut heillä vielä hoidossa, niin yritin vierottaa lasta heistä.
Ristiäisissä puhui omalle suvulleen, että pitäkää nyt sylissä, kun saatte pitää ja vei lasta pois minun ulottuvilta.
Anopin sisarukset sanoivat jälkikäteen, että hän oli aivan mennyt raiteiltaan mummoksi tullessa.Näin 5 vuotta myöhemmin olemme suorastaan läheisiä ja erittäin hyvissä väleissä. Anoppi tosiaan hoitaa ja auttaa omien voimiensa mukaan ja on erittäin tärkeä lastemme elämässä.
Kannatti pitää puolensa.
Tosin, olen itsekin jo alkujaan määrätietoinen, oikeudenmukainen ja rohkea siinä mielessä, että en pelkää konflikteja, en pelkää pyytää anteeksi ja pystyn näkemään asiat hieman nenääni pidemmälle. Osasin siis jo alusta pitäen luotsata asiaa sitä kohden, että anoppikin saa arvoisensa paikan lasten elämässä, vaikka alkuun käyttäytyikin huonosti.
Kaikilla ei ole kunnollisia vuorovaikutustaitoja, joten ongelmia syntyy paljon helpommin, jos niissä taitavampi ei ota vastuuta ja sitä aikuisen roolia ja pääse yli hankalista tunteista...
Niin minäkin olen määrätietoinen, oikeudenmukainen ja rohkea enkä pelkää konflikteja, pyytää anteeksi tai myöntää olevani väärässä. Silti maksaisin mielummin jollekin ulkopuoliselle lapseni vaihtimisesta kun että antaisin anoppini huolehtia lapsestani.
Juurikin koska otin aikuisen roolin ja päätin etten ole vastuussa anopin pahasta olosta niin anoppi pisti välit poikki myös lapseeni.
Ihmettelen vaan näitä ketkä jaksaa toitottaa että isovanhemmat on parasta mitä lapsenlapselle voi koskaan tapahtua ja käskevät katsomaan omaa nenäänsä pidemmälle.
Kirjoitin jo aikaisemmin omista rajattomista isovanhemmista ja kuinka olisin toivonut että äitini olisi puuttunut heidän toimintaansa. Kun tyttäreni syntyi ja anoppi alotti jyräämiseen yritin pitkään pitää välejä kunnossa lapsen parhaaksi. Jossain vaiheessa oli vaan todettava että lapsen paras on se että anopin toiminnalle pistetään stoppi. Jos antaisin anopin hoitaa lastani niin todennäköisyys sille että minulla ei enää sen jälkeen olisi lasta on erittäin suuri joten kyllä, ajattelen omaa nenääni pidemmälle nimittäin sitä oman lapseni henkeä ja turvallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on nyt pakko kysyä perusteluja näille "anoppi on jossain vaiheessa iso apu teille" Niinku millä tavalla se anoppi on välttämätön auttamaan? Ja jos nyt vetootte siihen että anoppi ois ilmaista lastenhoitoapua kun vanhemmat kaipaa lapsivapaata niin mä ainakin ihan mielelläni maksan jollekin luotettavalle henkilölle siitä lapsen vahtimisesta.
Meillä anoppi hoiti lapsia muutaman vuoden, jotta vältyimme päiväkotirumbalta. Samalta ajalta saimme nostaa kotihoidontukea ja käytimme ne rahat sitten mm sijoituksiin, remonttiin ja muuhun sellaiseen hyödylliseen.
Lisäksi turvallisista aikuisista (vanhempien lisäksi) on paljon hyötyä lapselle ja lapsen kehitykselle.Eli hyöty oli moninkertainen - lapsille iso juttu ja lisäksi taloudellinen puoli asiassa.
Anoppi ruokki myös meitä aikuisia, etenkin poikaansa aina hänen hakiessa lapsia hoidosta.Ensimmäinen vuosi oli todella, todella vaikea. Anoppi syytti minua kovin sanoin vaikka mistä ja koska 5 viikon ikäinen vauva ei ollut ollut heillä vielä hoidossa, niin yritin vierottaa lasta heistä.
Ristiäisissä puhui omalle suvulleen, että pitäkää nyt sylissä, kun saatte pitää ja vei lasta pois minun ulottuvilta.
Anopin sisarukset sanoivat jälkikäteen, että hän oli aivan mennyt raiteiltaan mummoksi tullessa.Näin 5 vuotta myöhemmin olemme suorastaan läheisiä ja erittäin hyvissä väleissä. Anoppi tosiaan hoitaa ja auttaa omien voimiensa mukaan ja on erittäin tärkeä lastemme elämässä.
Kannatti pitää puolensa.
Tosin, olen itsekin jo alkujaan määrätietoinen, oikeudenmukainen ja rohkea siinä mielessä, että en pelkää konflikteja, en pelkää pyytää anteeksi ja pystyn näkemään asiat hieman nenääni pidemmälle. Osasin siis jo alusta pitäen luotsata asiaa sitä kohden, että anoppikin saa arvoisensa paikan lasten elämässä, vaikka alkuun käyttäytyikin huonosti.
Kaikilla ei ole kunnollisia vuorovaikutustaitoja, joten ongelmia syntyy paljon helpommin, jos niissä taitavampi ei ota vastuuta ja sitä aikuisen roolia ja pääse yli hankalista tunteista...
Niin vaikka se anoppi on hyödyllinen niin se ei tee hänestä välttämätöntä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on nyt pakko kysyä perusteluja näille "anoppi on jossain vaiheessa iso apu teille" Niinku millä tavalla se anoppi on välttämätön auttamaan? Ja jos nyt vetootte siihen että anoppi ois ilmaista lastenhoitoapua kun vanhemmat kaipaa lapsivapaata niin mä ainakin ihan mielelläni maksan jollekin luotettavalle henkilölle siitä lapsen vahtimisesta.
Meillä anoppi hoiti lapsia muutaman vuoden, jotta vältyimme päiväkotirumbalta. Samalta ajalta saimme nostaa kotihoidontukea ja käytimme ne rahat sitten mm sijoituksiin, remonttiin ja muuhun sellaiseen hyödylliseen.
Lisäksi turvallisista aikuisista (vanhempien lisäksi) on paljon hyötyä lapselle ja lapsen kehitykselle.Eli hyöty oli moninkertainen - lapsille iso juttu ja lisäksi taloudellinen puoli asiassa.
Anoppi ruokki myös meitä aikuisia, etenkin poikaansa aina hänen hakiessa lapsia hoidosta.Ensimmäinen vuosi oli todella, todella vaikea. Anoppi syytti minua kovin sanoin vaikka mistä ja koska 5 viikon ikäinen vauva ei ollut ollut heillä vielä hoidossa, niin yritin vierottaa lasta heistä.
Ristiäisissä puhui omalle suvulleen, että pitäkää nyt sylissä, kun saatte pitää ja vei lasta pois minun ulottuvilta.
Anopin sisarukset sanoivat jälkikäteen, että hän oli aivan mennyt raiteiltaan mummoksi tullessa.Näin 5 vuotta myöhemmin olemme suorastaan läheisiä ja erittäin hyvissä väleissä. Anoppi tosiaan hoitaa ja auttaa omien voimiensa mukaan ja on erittäin tärkeä lastemme elämässä.
Kannatti pitää puolensa.
Tosin, olen itsekin jo alkujaan määrätietoinen, oikeudenmukainen ja rohkea siinä mielessä, että en pelkää konflikteja, en pelkää pyytää anteeksi ja pystyn näkemään asiat hieman nenääni pidemmälle. Osasin siis jo alusta pitäen luotsata asiaa sitä kohden, että anoppikin saa arvoisensa paikan lasten elämässä, vaikka alkuun käyttäytyikin huonosti.
Kaikilla ei ole kunnollisia vuorovaikutustaitoja, joten ongelmia syntyy paljon helpommin, jos niissä taitavampi ei ota vastuuta ja sitä aikuisen roolia ja pääse yli hankalista tunteista...Niin minäkin olen määrätietoinen, oikeudenmukainen ja rohkea enkä pelkää konflikteja, pyytää anteeksi tai myöntää olevani väärässä. Silti maksaisin mielummin jollekin ulkopuoliselle lapseni vaihtimisesta kun että antaisin anoppini huolehtia lapsestani.
Juurikin koska otin aikuisen roolin ja päätin etten ole vastuussa anopin pahasta olosta niin anoppi pisti välit poikki myös lapseeni.
Ihmettelen vaan näitä ketkä jaksaa toitottaa että isovanhemmat on parasta mitä lapsenlapselle voi koskaan tapahtua ja käskevät katsomaan omaa nenäänsä pidemmälle.
Kirjoitin jo aikaisemmin omista rajattomista isovanhemmista ja kuinka olisin toivonut että äitini olisi puuttunut heidän toimintaansa. Kun tyttäreni syntyi ja anoppi alotti jyräämiseen yritin pitkään pitää välejä kunnossa lapsen parhaaksi. Jossain vaiheessa oli vaan todettava että lapsen paras on se että anopin toiminnalle pistetään stoppi. Jos antaisin anopin hoitaa lastani niin todennäköisyys sille että minulla ei enää sen jälkeen olisi lasta on erittäin suuri joten kyllä, ajattelen omaa nenääni pidemmälle nimittäin sitä oman lapseni henkeä ja turvallisuutta.
Tuo koko lähtökohta suhteessa isovanhempiin, että ovat ensisijaisia hoitajia lapselle, on minusta harhainen. Nykyään on hyvät ip-hoitosysteemit ja lastenhoitajia saa palkattua lyhyellä varoitusajalla. Lapsen elämässä voi olla muutenkin rakkaita aikuisia *jotka kunnioittavat lapsen vanhempia*. Minulla on selvät sävelet sen suhteen millainen ihminen voi hoitaa lapsiani - miksi sukulaisuus tekisi mitätöivistä ja omavaltaisista ihmisistä kelvollisia lapsenhoitajia? (Jotka lisäksi puhuvat lapselle asioita joiden tarkoitus on lyödä kiilaa lapsen ja vanhempien välille. Näitä sitten selvitellään kun lapsi juuri ennen nukkumaanmenoa ottaa esille että "äiti, onko totta että...")
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen etämummu, asutaan talvet Espanjassa niin olen yhteydessä lapsenlapsiin talvisin vain netin kautta. Kesällä nähdään muutaman kerran jos lapset ehtivät tulla käymään kesämökille. Etäiseksi mummoksi sitä väistämättä jää mutta se on vaan hyväksyttävä jos haluaa elää itsensä näköistä elämää. Nyt poika on muutamana talvena ottanut talvilomansa niin, että on ottanut muksut kainaloon ja viettänyt joulun jälkeen viikon pari meidän vanhusten kanssa täällä lämmössä. Pienet tykkää, tottuu äkkiä uuteen ympäristöön ja mummu ja vaarikin tykkää.
Itse en olisi koskaan uskaltanut ehdottaa tätä mutta poika on pienestä pitäen tottunut matkustamaan ja haluaa sitä samaa omille lapsilleen. Poika myös pärjää 2-ja 5-vuotiaan kanssa oikein hyvin. Pojan vaimolla on valitettavasti lentopelkoa niin hän ei ole ainakaan vielä lähtenyt matkaan mutta ehkä joku kerta hänkin rohkaistuu kokeilemaan.
Älä ole pahoillasi, pienten äiti varmaan levähtää viikon ihan mielellään.
Ei taida olla noita palstan leijonamutseja, jotka eivät päästä lapsiaan silmistään ensimmäisten 30 vuoden aikana.
Nyt on pakko vastata tähän. Olen takuulla av:n mittapuulla leijonamutsi kun meillä lapset elää lähellä äitiä 2 vuotiaaksi. Vauva-aika on perheelle rauhoitettu, kyläillään ja touhutaan normaalisti mutta vauva on minulla liinassa. Mummi ja mummo pääsee estradille enemmän 2 ikävuoden jälkeen. Lapsia neljä ja kouluikäiset tosi reippaita ja itsenäisiä. Vauva on äidin ja isän ja sisarusten, me ajatellaan itseämme ihan tyynesti tässä kohtaa. Ja pikkutaaperolle syli on auki aina, puhutaan todella pienestä jos lapsi vaikka 1,5v. Ei tarvitse olla valmis yöhoitoihin!
Lapsen perusturva rakentuu ennen kahta ikävuotta ja lapsi jolla on hyvä perusturva, suuntautuu helposti ja innolla ulkomaailmaan kun on siihen valmis.Onnea vaan kun pääs hajoaa lopulta tuohon. Saattaa se mummi nousta arvoon arvaamattomaan vielä.
Miksi se pää onnelliseen perhe-elämään hajoaisi????
T ohis
Ei tuo ole lapsen kannalta mikään onnela. Isovanhemmilla on tärkeä rooli ennen 2v ikää. Kiva tosissaan olla tukahdutettu mamman kainaloon eikä koskaan saa todella hyvää suhdetta isovanhempiin jos vauvana ei saa ikinä kertaakaan rauhassa hoitaa. Leijona emo hymyilee hampaat irvessä kun on niin ihanaa, karjuu pää punasena kotonansa lapsille kun ei saa levätä koskaan. todellisuus voi olla toinen.
Kuule kyllä ne apinanpoikasetkin nimenomaan omassa äitissä roikkuvat kiinni elon ensihetket. Sama pätee kaikkiin muihin eläimiin, poikasista huolehtii äiti ja monilla eläinlajeilla myös isä. Ketään ei kiinnosta kuka oli poikasen mummo.
Paras teko minkä voit tehdä on antaa lapsiperheelle oma rauha. Isompien lasten kanssa sitten voi touhutakin jo, toki perheen rajoja kunnioittaen. Toki jos on noita psykomummoja jotka antavat pähkinäallergiselle pähkinöitä, niin pitäisin kyllä vanhemmat erittäin kaukana lapsista aikusuuteen asti.
Vierailija kirjoitti:
Minulle riittää ihan hyvin kuin poikani tulee lapsensa kanssa käymään meillä kerran kuukaudessa, he tulevat aamusta ja meillä on brunssi, syödään ja vaihdetaan kuulumisia. Paikalla on meidän vanhempien lisäksi pojan nuorempi veli ja sisko, nähdään koko perhe kerralla ja vietetään aikaa, jutellaan ja nauretaan, syödään hyvin ja siirrytään sitten olohuoneeseen löhöilemään.
Pojanpoika on menossa mukana, viihtyy pöydässä yllättävän hyvin ja kertoo jo omia juttujaan. Myöhään iltapäivällä lapset lähtevät kotiinsa ja me mieheni kanssa lähdemme lenkille hyvillä mielin. Tämä on sopiva annos meille rakkaita aikuisia lapsia ja heidän lapsiaan, pystyvät välit kunnossa myös lasten puolisoihin ja seurustelukumppaneihin kun ollaan sopivan harvoin tekemisissä esim. sukujuhlissa toisinaan.
Eikö miniää kutsuta brunssille, vai eikö hän halua tulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle riittää ihan hyvin kuin poikani tulee lapsensa kanssa käymään meillä kerran kuukaudessa, he tulevat aamusta ja meillä on brunssi, syödään ja vaihdetaan kuulumisia. Paikalla on meidän vanhempien lisäksi pojan nuorempi veli ja sisko, nähdään koko perhe kerralla ja vietetään aikaa, jutellaan ja nauretaan, syödään hyvin ja siirrytään sitten olohuoneeseen löhöilemään.
Pojanpoika on menossa mukana, viihtyy pöydässä yllättävän hyvin ja kertoo jo omia juttujaan. Myöhään iltapäivällä lapset lähtevät kotiinsa ja me mieheni kanssa lähdemme lenkille hyvillä mielin. Tämä on sopiva annos meille rakkaita aikuisia lapsia ja heidän lapsiaan, pystyvät välit kunnossa myös lasten puolisoihin ja seurustelukumppaneihin kun ollaan sopivan harvoin tekemisissä esim. sukujuhlissa toisinaan.
Eikö miniää kutsuta brunssille, vai eikö hän halua tulla?
Miksi muuten miniät tai vävyt pitäisi kutsua perheen brunssille? Jos perhe haluaa viettää kerran kuussa aikaa keskenään niin minusta se on hyvä idea, lastenlapset ymmärrän koska on koolla sitten useampi sukupolvi - vanhemmat, aikuiset lapset ja heidän lapsensa mutta ydinperheen ulkopuolisia ihmisiä en taas kutsuisi minäkään oman perheen yhteisiin hetkiin. Sitten jos päätetään pitää jotkut sukujuhlat niin silloin toki.
Brunssi jos mietin syntyjä syviä on pitempi aamiainen, minusta aika intiimi hetki ja silloin on varmaan kiva vaihtaa kuulumisia läheisten kanssa, puhua oikeasti asioista ja mitä kenellekin kuuluu. Aina kun paikalla on lasten puolisoita, avokkeja ja seurustelukumppaneita niin keskustelu menee heti vieraskoreaksi, ei voi rentoutua, pitää varoa sanoja ja itse asiassa passata ihmisiä, jotka tulevat aina olemaan vähän vieraita meille vanhemmille, isovanhemmille. Minä yleensä olen soittanut aikuiselle lapselleni ja pyytänyt poikkeamaan ja ottamaan lapset mukaan niin "miniä saa levätä". Eiköhän kaikki ymmärrä jutun juonen, saadaan jutella rauhassa pojan kanssa, lapset leikkivät siinä keskenään ja kaikki on jotenkin helpompaa, pakotonta. Sitten on juhlat erikseen ja lasten kumppanit ovat tervetulleita. Ei minulla ole mitään kumppaneita vastaan mutta minua rehellisesti sanottuna kiinnostaa vain omat lapseni ja heidän lapsensa - vähän vapaa-aikani haluan jakaa heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle riittää ihan hyvin kuin poikani tulee lapsensa kanssa käymään meillä kerran kuukaudessa, he tulevat aamusta ja meillä on brunssi, syödään ja vaihdetaan kuulumisia. Paikalla on meidän vanhempien lisäksi pojan nuorempi veli ja sisko, nähdään koko perhe kerralla ja vietetään aikaa, jutellaan ja nauretaan, syödään hyvin ja siirrytään sitten olohuoneeseen löhöilemään.
Pojanpoika on menossa mukana, viihtyy pöydässä yllättävän hyvin ja kertoo jo omia juttujaan. Myöhään iltapäivällä lapset lähtevät kotiinsa ja me mieheni kanssa lähdemme lenkille hyvillä mielin. Tämä on sopiva annos meille rakkaita aikuisia lapsia ja heidän lapsiaan, pystyvät välit kunnossa myös lasten puolisoihin ja seurustelukumppaneihin kun ollaan sopivan harvoin tekemisissä esim. sukujuhlissa toisinaan.
Eikö miniää kutsuta brunssille, vai eikö hän halua tulla?
Miksi muuten miniät tai vävyt pitäisi kutsua perheen brunssille? Jos perhe haluaa viettää kerran kuussa aikaa keskenään niin minusta se on hyvä idea, lastenlapset ymmärrän koska on koolla sitten useampi sukupolvi - vanhemmat, aikuiset lapset ja heidän lapsensa mutta ydinperheen ulkopuolisia ihmisiä en taas kutsuisi minäkään oman perheen yhteisiin hetkiin. Sitten jos päätetään pitää jotkut sukujuhlat niin silloin toki.
Brunssi jos mietin syntyjä syviä on pitempi aamiainen, minusta aika intiimi hetki ja silloin on varmaan kiva vaihtaa kuulumisia läheisten kanssa, puhua oikeasti asioista ja mitä kenellekin kuuluu. Aina kun paikalla on lasten puolisoita, avokkeja ja seurustelukumppaneita niin keskustelu menee heti vieraskoreaksi, ei voi rentoutua, pitää varoa sanoja ja itse asiassa passata ihmisiä, jotka tulevat aina olemaan vähän vieraita meille vanhemmille, isovanhemmille. Minä yleensä olen soittanut aikuiselle lapselleni ja pyytänyt poikkeamaan ja ottamaan lapset mukaan niin "miniä saa levätä". Eiköhän kaikki ymmärrä jutun juonen, saadaan jutella rauhassa pojan kanssa, lapset leikkivät siinä keskenään ja kaikki on jotenkin helpompaa, pakotonta. Sitten on juhlat erikseen ja lasten kumppanit ovat tervetulleita. Ei minulla ole mitään kumppaneita vastaan mutta minua rehellisesti sanottuna kiinnostaa vain omat lapseni ja heidän lapsensa - vähän vapaa-aikani haluan jakaa heidän kanssaan.
Tuossa on vain se pieni ongelma että SINÄ ET KUULU poikasi ydinperheeseen. Jos minua äitinä kiellettäisiin tulemasta mummin jollekin matafakin brunssille niin sinne ei lähtisi silloin MINUN lapsetkaan.
Ohiksena, mikä saa ihmisen sanomaan näin? Eikö se kuulosta omaan korvaan vammaiselta?