Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä sekopäisiä anoppeja ja miniöitä. En tiennytkään , että vauva-asiat voivat olla näin höyrypäisiä!
Terv. se miniä, joka ilahtuneena luovutti 3 kk ikäisen vauvansa anopin syliin.
Toinen asia, mikä minua näissä av-keskusteluissa ihmetyttää, on synnyttäneen äidin "hormonihuuruinen " olo. Aivan kuin olisivat totaalisesti sekaisin. Minä en synnytyksen jälkeen tuntenut olani normaalia kummemmaksi.
Niin koska sinulle ei niin tapahtunut niin kenellekään muullehan ei koskaan ole voinut niin tapahtua??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä toisessa ketjussa joku laittoi että vanhemman paikalle tunkevalle isovanhemmalle voi "kauhistella" että lapsen on tärkeää tietää vanhempiensa rooli ja asema - koska sellaisiakin tapauksia on, joissa isovanhemmat menevät lapsen mielessä vanhempien edelle, ajatella, tjsp.
Tuon tarkoitus olisi ilmeisesti se että isovanhempikin ajattelisi sitten "ohhoh, no eihän nyt sellaista" ja muuttaa käytöstään sen myötä. Meidän kohdalla, jos sanoisin appivanhemmille noin, syttyisi kuumeinen loisto katseisiin ja touhu pahenisi kymmenkertaisesti. Heidän suurin unelmansa olisi nimenomaan olla lasten silmissä meidän vanhempien edellä ja yläpuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa näistä kommenteista on pistänyt miettimään, että onko tilannetta aina ajateltu lapsen kannalta. Äidin mielestä ärsyttäväkin mummo voi kuitenkin muodostua lapselle tärkeäksi ihmiseksi, ja olisi kurjaa, jos tällaisen ihmissuhteen muodostuminen estetään pelkästään siksi että äiti haluaa osoittaa omaa valtaansa. Toki eri asia jos mummo on päihdeongelmainen tai muuten haitaksi lapselle. Monista kommenteista kuitenkin paistaa, että ongelma on nimenomaan aikuisten välinen nokittelu ja valtataistelu. Lasta mummo kohtelee hellästi ja rakastavasti, ja tuo ärsyttävä omiminen on sen kiintymyksen yksi - joskin epäterve ja kiusallinen - ilmentymä. Voisiko joissain lievemmissä tapauksissa antaa niiden vanhan ihmisen höpsötysten mennä ihan vaan toisesta korvasta sisään? Tai jos oma pinna ei kestä, niin antaa lapsen tavata isoäitiään sitten isänsä seurassa? Ei lapsi ole äidin omaisuutta vaan erillinen, pieni ihmisen alku, josta saa tykätä myös sellaiset tyypit joista äiti ei niin välitä. Ja jolla on oikeus siihen että hänen perhe- ja sukulaissuhteitaan vaalitaan.
Ja ennen kuin joku tähänkin ehtii öyhöttämään suu vaahdossa, niin puhutaan terveestä ihmisestä, ei sellaisesta, jolla on mielenterveysongelmia, kuten omasta mielestäni apn äidillä voisi olla.
t.eri
Eiköhän se mielenterveysongelmistakin kärsivä mummo voi olla lapselle tärkeä. Toki silloin ongelman laadusta riippuen pitää miettiä, että millainen kanssakäyminen ja yhteydenpito on järkevää ja turvallista, mutta ei varmasti ole lapsen etu karsia edes lievästi epätasapainoista mummoa pois lapsen elämästä.
Mihin tämä näkemys perustuu? Mitä se lapsi siitä aikuistenoikeasti saa?
No mitä epätäydellisten lasten läheiset nyt yleensä saavat siitä, ettei heidän kaikkia perhesuhteitaan katkaista vaan siksi että vanhemmilla on omasta mielestään siihen oikeus? Omilla isovanhemmillani oli ongelmansa, nyt ovat jo edesmenneitä mutta kyllä minulle oli tärkeä asia tuntea heidät. Kyllä epätäydelliseltäkin ihmiseltä voi saada rakkautta ja läheisyyttä ja epätäydellinenkin ihminen voi tuntua tärkeältä. Onneksi minun äitini ymmärsi, ettei minulta pidä riistää isoäitiä vain siksi etteivät he tulleet keskenään toimeen.
Tarkoittaako se öykkärin poissulkeminen sitten kaikkien ihmissuhteiden katkaisemista? Miten niin?
Eikö lapselle ennnemmin pidä antaa malli hyvästä käytöksestä? Ei siitä että öykkäri saa öyhöttää, eikä ko käytöksellä ole mitään seurauksia?
Hyvän käytöksen malli on myös se, että itse ei alennu samaan lapselliseen pelailuun kuin mitä vastapuoli ehkä harrastaa. Hyvää ja viisasta käytöstä on olla sellaisen yläpuolella. Usein se on myös toimivin ratkaisu, koska harva pulu jaksaa loputtomasti pelata shakkiaan, kun ei saa vastakaikua.
Se että opettaa lasta tunnistamaan rajansa ei ole mitään peliä. Se on oikeastaan tärkeimpiä asioita, mikä vanhemman pitää lapselle opettaa.
Eikä se ole mitään peliä, jos suojelee perhettään. Jos joku ihminen ei kykene käyttäytymään asiallisesti, niin sitten ei. Mutta sillä on seurauksia, sille ihmiselle. Ei muille.
No useimmissa tämän ketjun tapauksissa ei kyllä ole kyse mistään lasten rajojen suojelusta vaan äidin omasta ylpeydestä ja nokittelutarpeesta. Siinähän oppii ärsyttävä anoppi olemaan hyppimättä silmille - ja lapsi on se todellinen kärsijä.
Tämä minuakin hirvittää tässä ketjussa.
On aivan varmasti olemassa häiriintyneitä isovanhempia ja silloin on todella parempi pitää etäisyyttä .
Mutta ei suurin osa ole pimahtaneita.Juuri pääsin todistamaan erään miniän äänekästä tuhahtelua kun anoppinsa iloitsi tyttärensä lapsenlapsen nimeä.
Anoppi piti sitä kauniina mutta miniän mielestä se oli " kauhea".
Vastaavia , sinänsä pieniä mutta tulevaisuutta ennustavia, tapauksia on useita niin että olen päässyt tai joutunut todistamaan.
Voin vain kuvitella mitä tapahtuu kun tämä miniä saa lapsen.
Varmasti mahdolliset ongelmat eivät ole yksin anopin syytä.
Mutta tietenkin anopin on syytä pitää kieli keskellä suuta.
Tämä miniä kyllä tulee kieltämään lapsen näkemisen syystä jos toisestakin.
Eikä ymmärrä että se on myös lapsen häviö.Sekin on rajattomuutta että joidenkin pikkusyiden takia estetään lapsen tutustuminen sukulaisiinsa.
Näyttää joskus siltä että naisten on vaikea sietää että lapsella on sukulaisia joille äiti ei itse ole sukua.
Ovatko mustasukkaisia pohjimmiltaan?Ehkä se miniä oli vain kurkkuaan myöten täynnä sitä tyttärien ylistämistä ja kehumista?
T. Miniä joka on kuulemma hiiiiiirveän tyhmä kun lukee tenttiin, anopin tytär ei ikinä lue tenttiin koska on niiiiin viisas että osaa aina ilmankin (ei tosin kyllä sitten koskaan valmistunutkaan)
Minä tunnen sekä miniän että anopin. En ole heille sukua eli sikäli ei ole omaa lehmää ojassa.
Anoppi ei ainakaan muiden kuullen moiti miniäänsä , ei muuten mitenkään ylistä tytärtäänkään.
Miniä sen sijaan mielellään moittii milloin ketäkin.
En yritä väittää että näin on aina ,ei varmasti ole.
Mutta nimenomaan omaan sivullinen näkee kyllä onko kaikki syy yhdessä osapuolessa.
Ei läheskään aina ole.Ulkopuolinen ei koskaan tiedä todellista tilaa vaikka haluatkin niin uskoa. Sinä et tiedä miten anoppi miniäänsä kohtelee vaikka heidät tunnetkin.
Minun -sukukuvassa-vauvaa-pitelevä- anoppini on muiden läsnäollessa minua kohtaan lähinnä makeilevan piilov***uileva, kailottaa vauvanhoito-ohjeita ja tuijottaa vain, pingottuneesti hymyillen. Kahden kesken on avoimen halveksuva ja naurahtelee kuivasti jos lepertelen vauvalle tms. Kylmällä äänensävyllä määrää minua ja estää vauvaa ottamasta minuun kontaktia. Pelkäsin häntä aiemmin, nykyään ei olla väleissä minun toimestani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa näistä kommenteista on pistänyt miettimään, että onko tilannetta aina ajateltu lapsen kannalta. Äidin mielestä ärsyttäväkin mummo voi kuitenkin muodostua lapselle tärkeäksi ihmiseksi, ja olisi kurjaa, jos tällaisen ihmissuhteen muodostuminen estetään pelkästään siksi että äiti haluaa osoittaa omaa valtaansa. Toki eri asia jos mummo on päihdeongelmainen tai muuten haitaksi lapselle. Monista kommenteista kuitenkin paistaa, että ongelma on nimenomaan aikuisten välinen nokittelu ja valtataistelu. Lasta mummo kohtelee hellästi ja rakastavasti, ja tuo ärsyttävä omiminen on sen kiintymyksen yksi - joskin epäterve ja kiusallinen - ilmentymä. Voisiko joissain lievemmissä tapauksissa antaa niiden vanhan ihmisen höpsötysten mennä ihan vaan toisesta korvasta sisään? Tai jos oma pinna ei kestä, niin antaa lapsen tavata isoäitiään sitten isänsä seurassa? Ei lapsi ole äidin omaisuutta vaan erillinen, pieni ihmisen alku, josta saa tykätä myös sellaiset tyypit joista äiti ei niin välitä. Ja jolla on oikeus siihen että hänen perhe- ja sukulaissuhteitaan vaalitaan.
Ja ennen kuin joku tähänkin ehtii öyhöttämään suu vaahdossa, niin puhutaan terveestä ihmisestä, ei sellaisesta, jolla on mielenterveysongelmia, kuten omasta mielestäni apn äidillä voisi olla.
t.eri
Eiköhän se mielenterveysongelmistakin kärsivä mummo voi olla lapselle tärkeä. Toki silloin ongelman laadusta riippuen pitää miettiä, että millainen kanssakäyminen ja yhteydenpito on järkevää ja turvallista, mutta ei varmasti ole lapsen etu karsia edes lievästi epätasapainoista mummoa pois lapsen elämästä.
Mihin tämä näkemys perustuu? Mitä se lapsi siitä aikuistenoikeasti saa?
No mitä epätäydellisten lasten läheiset nyt yleensä saavat siitä, ettei heidän kaikkia perhesuhteitaan katkaista vaan siksi että vanhemmilla on omasta mielestään siihen oikeus? Omilla isovanhemmillani oli ongelmansa, nyt ovat jo edesmenneitä mutta kyllä minulle oli tärkeä asia tuntea heidät. Kyllä epätäydelliseltäkin ihmiseltä voi saada rakkautta ja läheisyyttä ja epätäydellinenkin ihminen voi tuntua tärkeältä. Onneksi minun äitini ymmärsi, ettei minulta pidä riistää isoäitiä vain siksi etteivät he tulleet keskenään toimeen.
Tarkoittaako se öykkärin poissulkeminen sitten kaikkien ihmissuhteiden katkaisemista? Miten niin?
Eikö lapselle ennnemmin pidä antaa malli hyvästä käytöksestä? Ei siitä että öykkäri saa öyhöttää, eikä ko käytöksellä ole mitään seurauksia?
Hyvän käytöksen malli on myös se, että itse ei alennu samaan lapselliseen pelailuun kuin mitä vastapuoli ehkä harrastaa. Hyvää ja viisasta käytöstä on olla sellaisen yläpuolella. Usein se on myös toimivin ratkaisu, koska harva pulu jaksaa loputtomasti pelata shakkiaan, kun ei saa vastakaikua.
Se että opettaa lasta tunnistamaan rajansa ei ole mitään peliä. Se on oikeastaan tärkeimpiä asioita, mikä vanhemman pitää lapselle opettaa.
Eikä se ole mitään peliä, jos suojelee perhettään. Jos joku ihminen ei kykene käyttäytymään asiallisesti, niin sitten ei. Mutta sillä on seurauksia, sille ihmiselle. Ei muille.
No useimmissa tämän ketjun tapauksissa ei kyllä ole kyse mistään lasten rajojen suojelusta vaan äidin omasta ylpeydestä ja nokittelutarpeesta. Siinähän oppii ärsyttävä anoppi olemaan hyppimättä silmille - ja lapsi on se todellinen kärsijä.
Tämä minuakin hirvittää tässä ketjussa.
On aivan varmasti olemassa häiriintyneitä isovanhempia ja silloin on todella parempi pitää etäisyyttä .
Mutta ei suurin osa ole pimahtaneita.Juuri pääsin todistamaan erään miniän äänekästä tuhahtelua kun anoppinsa iloitsi tyttärensä lapsenlapsen nimeä.
Anoppi piti sitä kauniina mutta miniän mielestä se oli " kauhea".
Vastaavia , sinänsä pieniä mutta tulevaisuutta ennustavia, tapauksia on useita niin että olen päässyt tai joutunut todistamaan.
Voin vain kuvitella mitä tapahtuu kun tämä miniä saa lapsen.
Varmasti mahdolliset ongelmat eivät ole yksin anopin syytä.
Mutta tietenkin anopin on syytä pitää kieli keskellä suuta.
Tämä miniä kyllä tulee kieltämään lapsen näkemisen syystä jos toisestakin.
Eikä ymmärrä että se on myös lapsen häviö.Sekin on rajattomuutta että joidenkin pikkusyiden takia estetään lapsen tutustuminen sukulaisiinsa.
Näyttää joskus siltä että naisten on vaikea sietää että lapsella on sukulaisia joille äiti ei itse ole sukua.
Ovatko mustasukkaisia pohjimmiltaan?Ehkä se miniä oli vain kurkkuaan myöten täynnä sitä tyttärien ylistämistä ja kehumista?
T. Miniä joka on kuulemma hiiiiiirveän tyhmä kun lukee tenttiin, anopin tytär ei ikinä lue tenttiin koska on niiiiin viisas että osaa aina ilmankin (ei tosin kyllä sitten koskaan valmistunutkaan)
Minä tunnen sekä miniän että anopin. En ole heille sukua eli sikäli ei ole omaa lehmää ojassa.
Anoppi ei ainakaan muiden kuullen moiti miniäänsä , ei muuten mitenkään ylistä tytärtäänkään.
Miniä sen sijaan mielellään moittii milloin ketäkin.
En yritä väittää että näin on aina ,ei varmasti ole.
Mutta nimenomaan omaan sivullinen näkee kyllä onko kaikki syy yhdessä osapuolessa.
Ei läheskään aina ole.Ulkopuolinen ei koskaan tiedä todellista tilaa vaikka haluatkin niin uskoa. Sinä et tiedä miten anoppi miniäänsä kohtelee vaikka heidät tunnetkin.
Minun -sukukuvassa-vauvaa-pitelevä- anoppini on muiden läsnäollessa minua kohtaan lähinnä makeilevan piilov***uileva, kailottaa vauvanhoito-ohjeita ja tuijottaa vain, pingottuneesti hymyillen. Kahden kesken on avoimen halveksuva ja naurahtelee kuivasti jos lepertelen vauvalle tms. Kylmällä äänensävyllä määrää minua ja estää vauvaa ottamasta minuun kontaktia. Pelkäsin häntä aiemmin, nykyään ei olla väleissä minun toimestani.
Minun anoppi on muiden läsnäollessa minua kohtaan yltiökohtelias ja huomioonottava. Lasta kohtelee kun kukkaa kämmenellä niin kauan kun on muita lähettyvillä. Muille kehuu kuinka hienosti lapsi on kasvatettu. Vahingossakaan ei julkisesti näytä todellista minäänsä vaan ylikorostaa sitä kuinka hyvin hän ottaa meidän perheemme huomioon ja kuinka kauniisti meitä kohtelee
Kahden kesken veetuilee, väheksyy, haukkuu minua miehelle ja lapselle, lapsi ei kiinnosta vaan tärkein on oma puhelin ja omat asiat. Jokaikisestä asiasta pitää vääntää eikä esim epipenin käyttöä ole saatu ohjeistettua anopille koska hänen mielestään sitä ei tarvita mihinkään niin turha edes keskustella. Sukulaisilleen ja ystävilleen valittaa kuinka minä kiellän häntä pitämästä lasta sylissä enkä koskaan anna hoitoon, olen itsekäs ja mieheni kanssa vain rahasta (tienaan enemmän kuin mies), olen hullu, läski, sairas, voisin jatkaa tätä loputtomiin. Yhden jos toisenkin kerran olen anopin sukulaisilta saanut kuulla kuinka anoppi minusta heille puhuu ja kiva siinä sitten selitellä että esim en kiusallani kiellä anoppia ruokkimasta lasta vaan lapsella on oikeasti hengenvaaralliset allergiat joista anoppi ei välitä tuon taivaallista. Anopin sisko sanoi minulle että hän ei luottaisi edes omaa lastaan siskonsa hoiviin ja toivoo etten minäkään koskaan niin tekisi. Kertonee paljon jos oma siskokaan ei luota anoppiini.
Mä oon miettinyt miksi meillä anoppi haluaa (viikottain) tapaamiset heillä. On 10kk aikana käynyt kerran. Nyt ollaan tehty niin että ei olla menty. Valittaa miehen sisaruksille kun ei enää näe vauvaa. Soitti eilen kun ei olla kuulauteen menty että miksi ei.
Mies sanoi että voi tulla tänne kunhan ilmottaa mulle (mies paljon töissä) siitä alko selittelyt että niin kova kiire, jos me kuitenkin sinne..
Voisiko olla että haluaa tapaamiset kotonaan koska silloin rajoja helpompi rikkoa?
Toinen juttu, tarvin vertaistukea kun lapsen synttärit tulossa. Anoppi aina pyytämättä tekee kakut ja ostaa koristeet ja kynttilät. Mutta mä haluan tehdä ensimmäisen synttärikakun ja en halua valtavaa sokerikuorrutteista prinsessakakkua siihen viereen. Sanotaan siitä kyllä mutta aivan taatusti tuo oman kakkunsa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi ap,
jos luet vielä tätä niin vain sinun aloituksen lukeneena voin sanoa kaksi asiaa.
1) Ota etäisyyttä
Jos et nyt ota etäisyyttä ja tee rajoja sillä tavalla lempeästi selväksi, niin tilanne pahenee entisestään.
Miehesi rooli on nyt puolustaa sinun ja lapsen suhdetta ja perhettänne.
Hänen äitinsä rooli on tärkeä, kunhan lapsi pikkuhiljaa kasvaa, mutta nyt kaikista tärkein on vauvan ja ensisijaisen hoitajan siteen vahvistaminen.
Eli ota etäisyyttä. Pysy syyllä millä hyvänsä poissa jonkin aikaa ja sittenkin vain suhteellisen nopeita käyntejä jonkin aikaa, kunnes anoppi pääsee mummohurahduksestaan yli.
Tässä vaiheessa ei kannata laittaa välejä kokonaan pilalle vaan ottaa etäisyyttä ja pysyä poissa vuorovaikutuksesta.
Mummohurahdus helpottaa jossain kohtaa ainakin vähän.
2) Anna aikaa
Anna anopille aikaa tasaantua.
Pidä huoli itsestäsi ja omasta suhteestasi puolisoosi ja vauvaan, vaikka mitä anoppi sanoisi.
Kun hän huomaa sinun pitävän puolesi jämäkästi ja määrätietoisesti, niin hänkin alkaa kunnioittaa sinua pikkuhiljaa.
Kun menette kylään, anna anopin höösätä vauvan kanssa, mutta pidä vierailu lyhyenä.
Vastaa lyhyesti, mutta lempeästi, että se aika tulee, kun lapsi on hoidossa ja yötä, mutta se aika ei ole vielä.
ÄLÄ PERUSTELE. Totea vain.
Jonain päivänä anoppi on iso apu teille, jos pääsette näistä herkistä ajoista yli ilman, että välit tulehtuu pilalle.
Ja omien rajojen puolustaminen on ensiarvoisen tärkeää. Se pitää muistaa tehdä myös muita kunnoittaen.
Tsemppiä
Vierailija kirjoitti:
Mä oon miettinyt miksi meillä anoppi haluaa (viikottain) tapaamiset heillä. On 10kk aikana käynyt kerran. Nyt ollaan tehty niin että ei olla menty. Valittaa miehen sisaruksille kun ei enää näe vauvaa. Soitti eilen kun ei olla kuulauteen menty että miksi ei.
Mies sanoi että voi tulla tänne kunhan ilmottaa mulle (mies paljon töissä) siitä alko selittelyt että niin kova kiire, jos me kuitenkin sinne..
Voisiko olla että haluaa tapaamiset kotonaan koska silloin rajoja helpompi rikkoa?
Toinen juttu, tarvin vertaistukea kun lapsen synttärit tulossa. Anoppi aina pyytämättä tekee kakut ja ostaa koristeet ja kynttilät. Mutta mä haluan tehdä ensimmäisen synttärikakun ja en halua valtavaa sokerikuorrutteista prinsessakakkua siihen viereen. Sanotaan siitä kyllä mutta aivan taatusti tuo oman kakkunsa..
Meillä anoppi haluaa tavata omassa kotonaan kahdesta syystä. Toinen on se etten itse halua mennä sinne ja toinen syy on että hänen kotonaan hänellä on oikeus kohdella muita ihmisiä haluamallaan tavalla eikä hänelle saa sanoa mistään takaisin. Kerran oltiin hänen luonaan käymässä ja anoppi haukkui minut pystyyn, puolustin itseäni jolloin anopin vastaus oli että hänen kotonaan ei kukaan sano hänelle vastaan. Tämän jälkeen emme ole tavanneet kuin julkisella paikalla. En halua anoppia kotiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon miettinyt miksi meillä anoppi haluaa (viikottain) tapaamiset heillä. On 10kk aikana käynyt kerran. Nyt ollaan tehty niin että ei olla menty. Valittaa miehen sisaruksille kun ei enää näe vauvaa. Soitti eilen kun ei olla kuulauteen menty että miksi ei.
Mies sanoi että voi tulla tänne kunhan ilmottaa mulle (mies paljon töissä) siitä alko selittelyt että niin kova kiire, jos me kuitenkin sinne..
Voisiko olla että haluaa tapaamiset kotonaan koska silloin rajoja helpompi rikkoa?
Toinen juttu, tarvin vertaistukea kun lapsen synttärit tulossa. Anoppi aina pyytämättä tekee kakut ja ostaa koristeet ja kynttilät. Mutta mä haluan tehdä ensimmäisen synttärikakun ja en halua valtavaa sokerikuorrutteista prinsessakakkua siihen viereen. Sanotaan siitä kyllä mutta aivan taatusti tuo oman kakkunsa..
Kyllä, haluaa "kotikenttäedun". Älkää menkö enää, vähempi vaiva se on muutenkin heille käydä teillä kuin teidän heillä.
Kakkuasiassa ilmoitat vaikka että voi, olet keksinyt just hyvän kakun jonka teet. Jos mussuttaa niin totea heti että kakkuja tulee vain yksi ja vieraat ei leivo, hymyillen. :) yrittää rikkoa rajoja.
Mun on nyt pakko kysyä perusteluja näille "anoppi on jossain vaiheessa iso apu teille" Niinku millä tavalla se anoppi on välttämätön auttamaan? Ja jos nyt vetootte siihen että anoppi ois ilmaista lastenhoitoapua kun vanhemmat kaipaa lapsivapaata niin mä ainakin ihan mielelläni maksan jollekin luotettavalle henkilölle siitä lapsen vahtimisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon miettinyt miksi meillä anoppi haluaa (viikottain) tapaamiset heillä. On 10kk aikana käynyt kerran. Nyt ollaan tehty niin että ei olla menty. Valittaa miehen sisaruksille kun ei enää näe vauvaa. Soitti eilen kun ei olla kuulauteen menty että miksi ei.
Mies sanoi että voi tulla tänne kunhan ilmottaa mulle (mies paljon töissä) siitä alko selittelyt että niin kova kiire, jos me kuitenkin sinne..
Voisiko olla että haluaa tapaamiset kotonaan koska silloin rajoja helpompi rikkoa?
Toinen juttu, tarvin vertaistukea kun lapsen synttärit tulossa. Anoppi aina pyytämättä tekee kakut ja ostaa koristeet ja kynttilät. Mutta mä haluan tehdä ensimmäisen synttärikakun ja en halua valtavaa sokerikuorrutteista prinsessakakkua siihen viereen. Sanotaan siitä kyllä mutta aivan taatusti tuo oman kakkunsa..
Siirrät sen vaan suoraan jääkaappiin ja sanot, että otetaan tämä jos synttärikakku loppuu kesken.
Tottakai siellä omassa kodissaan hän pystyy vapaammin toimimaan. Vieras ympäristö ehkä korostaa liikaa sitä, että oikeasti vauva on vanhempiensa.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon miettinyt miksi meillä anoppi haluaa (viikottain) tapaamiset heillä. On 10kk aikana käynyt kerran. Nyt ollaan tehty niin että ei olla menty. Valittaa miehen sisaruksille kun ei enää näe vauvaa. Soitti eilen kun ei olla kuulauteen menty että miksi ei.
Mies sanoi että voi tulla tänne kunhan ilmottaa mulle (mies paljon töissä) siitä alko selittelyt että niin kova kiire, jos me kuitenkin sinne..
Voisiko olla että haluaa tapaamiset kotonaan koska silloin rajoja helpompi rikkoa?
Toinen juttu, tarvin vertaistukea kun lapsen synttärit tulossa. Anoppi aina pyytämättä tekee kakut ja ostaa koristeet ja kynttilät. Mutta mä haluan tehdä ensimmäisen synttärikakun ja en halua valtavaa sokerikuorrutteista prinsessakakkua siihen viereen. Sanotaan siitä kyllä mutta aivan taatusti tuo oman kakkunsa..
Jos anoppi tuo kakun, heität kakun pihalle ja anopin perässä. Sinä päätät mitä sinun pöydässäsi on tarjolla.
Valtaosa tämän ketjun rajanvetämisohjeista on aivan liian sovittelevia, hyssytteleviä, myötäileviä. Näiden hirviöanoppien ja -äitien kanssa ei auta muu kuin todella tiukka linja. Vanhan sanonnan mukaan se on parempi kertarytinä kuin ainainen rutina.
Eli kerrasta selväksi että sinun kotisi, sinun vauvasi, sinun sääntösi. Rajojen rikkoja joko elää niiden mukaan tai ei näe lasta ollenkaan. Ei mitään keskustelua.
Siitä ei pidä piitata vähääkään, että teitä sitten ehkä mustamaalataan sukulaisille. Ei kukaan enää nykyaikana tarvitse sukulaisia, itse valittujen ihmisten verkosto on se juttu. Minä en ainakaan ole ollut oman sukuni kanssa tekemisissä vuosiin. Mitään välirikkoa ei ole ollut, ei vaan kiinnosta.
Niin, ja anoppien viesteihin ja puheluihin voi ihan vaan jättää vastaamatta. Niin minäkin tein. Meillä ei ollut edes lapsia, mutta anoppi kuvitteli että voi soitella ja viestitellä minulle kuin olisin sen ystävä. Sanoin miehelle että tee äidillesi selväksi että kaikki viestintä tapahtuu mieheni kautta ja toisekseen meille tullaan vain kutsuttuna. Näillä on menty sen jälkeen. Aina maniapäissään anoppi yrittää soitella ja viestitellä minullekin, mutta en vastaa.
Jos viestit on luokkaa "tulisin käymään" ja jos et vastaa, tyyppi saattaa pölähtää oven taakse. Silloin sanot "sinua ei ole kutsuttu, ole hyvä ja poistu." Jos ei poistu, sanot että soitat poliisit. Ihan sama onko kyseessä äiti, anoppi, pappa vai naapurin Riitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä sekopäisiä anoppeja ja miniöitä. En tiennytkään , että vauva-asiat voivat olla näin höyrypäisiä!
Terv. se miniä, joka ilahtuneena luovutti 3 kk ikäisen vauvansa anopin syliin.
Toinen asia, mikä minua näissä av-keskusteluissa ihmetyttää, on synnyttäneen äidin "hormonihuuruinen " olo. Aivan kuin olisivat totaalisesti sekaisin. Minä en synnytyksen jälkeen tuntenut olani normaalia kummemmaksi.
Korjaan vähän provoasi: Terv. Jonne ylilaudalta
Eivät kaikki eri mieltä olevat ole provoja.
Eihän tuossa sitäpaitsi ollut mitään ylilautalaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon miettinyt miksi meillä anoppi haluaa (viikottain) tapaamiset heillä. On 10kk aikana käynyt kerran. Nyt ollaan tehty niin että ei olla menty. Valittaa miehen sisaruksille kun ei enää näe vauvaa. Soitti eilen kun ei olla kuulauteen menty että miksi ei.
Mies sanoi että voi tulla tänne kunhan ilmottaa mulle (mies paljon töissä) siitä alko selittelyt että niin kova kiire, jos me kuitenkin sinne..
Voisiko olla että haluaa tapaamiset kotonaan koska silloin rajoja helpompi rikkoa?
Toinen juttu, tarvin vertaistukea kun lapsen synttärit tulossa. Anoppi aina pyytämättä tekee kakut ja ostaa koristeet ja kynttilät. Mutta mä haluan tehdä ensimmäisen synttärikakun ja en halua valtavaa sokerikuorrutteista prinsessakakkua siihen viereen. Sanotaan siitä kyllä mutta aivan taatusti tuo oman kakkunsa..Kyllä, haluaa "kotikenttäedun". Älkää menkö enää, vähempi vaiva se on muutenkin heille käydä teillä kuin teidän heillä.
Kakkuasiassa ilmoitat vaikka että voi, olet keksinyt just hyvän kakun jonka teet. Jos mussuttaa niin totea heti että kakkuja tulee vain yksi ja vieraat ei leivo, hymyillen. :) yrittää rikkoa rajoja.
Näin mä ajattelinkin. Kun mies sanoi että helpompi se on teidän tulla niin ei tietenkään mitään sanonut.
Oon kirjottanu aikasemminkin aloituksen kun myös kenen vaan synttäreillä antaa kassillisen lahjoja kaikille lapsille. Ollaan kielletty antamasta meidän lapselle, antaa silti mutta ei oteta vastaan. Sanottu että saa ostaa mutta tuo tapa kun vaikka serkun synttärit niin saa saman verran lahjoja on huono, että antaa muulloin kuin juhlissa. Ei tosiaan kuuntele. Tuosta kun tein aloituksen mut tyrmättiin kiittämättömänä.
No nyt kun oman juhlat tulossa niin ei kiva että tulee iso ohjelmanumero kun serkut avaa omia pakettejaan kuin olisi heidän juhla. Aiotaan sanoa etukäteen tostakin mutta luulen että tuo lahjat kaikille silti. Samaten sen kakun jota en aio pöytään laittaa ja sitten vaikutan ilkeältä minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini kertoi, että hän kävi tyttärensä tytön kanssa kahdestaan saunassa ja IMETTI tätä tyttöä. Vanha akka ja äidin rooli, hyi!
Eikö tuo ole jo pedofiliaa?
No ei ole. Joku tolkku nyt tännekin. Ällöä ja höyrypäistä ehkä, mutta ei pedofiliaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa näistä kommenteista on pistänyt miettimään, että onko tilannetta aina ajateltu lapsen kannalta. Äidin mielestä ärsyttäväkin mummo voi kuitenkin muodostua lapselle tärkeäksi ihmiseksi, ja olisi kurjaa, jos tällaisen ihmissuhteen muodostuminen estetään pelkästään siksi että äiti haluaa osoittaa omaa valtaansa. Toki eri asia jos mummo on päihdeongelmainen tai muuten haitaksi lapselle. Monista kommenteista kuitenkin paistaa, että ongelma on nimenomaan aikuisten välinen nokittelu ja valtataistelu. Lasta mummo kohtelee hellästi ja rakastavasti, ja tuo ärsyttävä omiminen on sen kiintymyksen yksi - joskin epäterve ja kiusallinen - ilmentymä. Voisiko joissain lievemmissä tapauksissa antaa niiden vanhan ihmisen höpsötysten mennä ihan vaan toisesta korvasta sisään? Tai jos oma pinna ei kestä, niin antaa lapsen tavata isoäitiään sitten isänsä seurassa? Ei lapsi ole äidin omaisuutta vaan erillinen, pieni ihmisen alku, josta saa tykätä myös sellaiset tyypit joista äiti ei niin välitä. Ja jolla on oikeus siihen että hänen perhe- ja sukulaissuhteitaan vaalitaan.
Ja ennen kuin joku tähänkin ehtii öyhöttämään suu vaahdossa, niin puhutaan terveestä ihmisestä, ei sellaisesta, jolla on mielenterveysongelmia, kuten omasta mielestäni apn äidillä voisi olla.
t.eri
Eiköhän se mielenterveysongelmistakin kärsivä mummo voi olla lapselle tärkeä. Toki silloin ongelman laadusta riippuen pitää miettiä, että millainen kanssakäyminen ja yhteydenpito on järkevää ja turvallista, mutta ei varmasti ole lapsen etu karsia edes lievästi epätasapainoista mummoa pois lapsen elämästä.
Mihin tämä näkemys perustuu? Mitä se lapsi siitä aikuistenoikeasti saa?
No mitä epätäydellisten lasten läheiset nyt yleensä saavat siitä, ettei heidän kaikkia perhesuhteitaan katkaista vaan siksi että vanhemmilla on omasta mielestään siihen oikeus? Omilla isovanhemmillani oli ongelmansa, nyt ovat jo edesmenneitä mutta kyllä minulle oli tärkeä asia tuntea heidät. Kyllä epätäydelliseltäkin ihmiseltä voi saada rakkautta ja läheisyyttä ja epätäydellinenkin ihminen voi tuntua tärkeältä. Onneksi minun äitini ymmärsi, ettei minulta pidä riistää isoäitiä vain siksi etteivät he tulleet keskenään toimeen.
Tarkoittaako se öykkärin poissulkeminen sitten kaikkien ihmissuhteiden katkaisemista? Miten niin?
Eikö lapselle ennnemmin pidä antaa malli hyvästä käytöksestä? Ei siitä että öykkäri saa öyhöttää, eikä ko käytöksellä ole mitään seurauksia?
Hyvän käytöksen malli on myös se, että itse ei alennu samaan lapselliseen pelailuun kuin mitä vastapuoli ehkä harrastaa. Hyvää ja viisasta käytöstä on olla sellaisen yläpuolella. Usein se on myös toimivin ratkaisu, koska harva pulu jaksaa loputtomasti pelata shakkiaan, kun ei saa vastakaikua.
Se että opettaa lasta tunnistamaan rajansa ei ole mitään peliä. Se on oikeastaan tärkeimpiä asioita, mikä vanhemman pitää lapselle opettaa.
Eikä se ole mitään peliä, jos suojelee perhettään. Jos joku ihminen ei kykene käyttäytymään asiallisesti, niin sitten ei. Mutta sillä on seurauksia, sille ihmiselle. Ei muille.
No useimmissa tämän ketjun tapauksissa ei kyllä ole kyse mistään lasten rajojen suojelusta vaan äidin omasta ylpeydestä ja nokittelutarpeesta. Siinähän oppii ärsyttävä anoppi olemaan hyppimättä silmille - ja lapsi on se todellinen kärsijä.
Tämä minuakin hirvittää tässä ketjussa.
On aivan varmasti olemassa häiriintyneitä isovanhempia ja silloin on todella parempi pitää etäisyyttä .
Mutta ei suurin osa ole pimahtaneita.Juuri pääsin todistamaan erään miniän äänekästä tuhahtelua kun anoppinsa iloitsi tyttärensä lapsenlapsen nimeä.
Anoppi piti sitä kauniina mutta miniän mielestä se oli " kauhea".
Vastaavia , sinänsä pieniä mutta tulevaisuutta ennustavia, tapauksia on useita niin että olen päässyt tai joutunut todistamaan.
Voin vain kuvitella mitä tapahtuu kun tämä miniä saa lapsen.
Varmasti mahdolliset ongelmat eivät ole yksin anopin syytä.
Mutta tietenkin anopin on syytä pitää kieli keskellä suuta.
Tämä miniä kyllä tulee kieltämään lapsen näkemisen syystä jos toisestakin.
Eikä ymmärrä että se on myös lapsen häviö.Sekin on rajattomuutta että joidenkin pikkusyiden takia estetään lapsen tutustuminen sukulaisiinsa.
Näyttää joskus siltä että naisten on vaikea sietää että lapsella on sukulaisia joille äiti ei itse ole sukua.
Ovatko mustasukkaisia pohjimmiltaan?Sinä ulkopuolisena näet vain pintaraapaisun anopin ja miniän välisestä kanssakäymisestä. Et voi tietää kuinka anoppi todellisuudessa miniää kohtelee.
Meillä sukulaisille ja ulkopuolisille anoppi saa tilanteet näyttämään siltä että minä ylireagoin ja anoppi on täysin syytön kaikkeen. Vasta siinä vaiheessa kun anopin kulissi meni rikki niin ulkopuoliset näkivät miten anoppi minua oikeasti kohtelee ja sain usealtakin sukulaiselta kuulla etteivät he oikeasti tajunneet kuinka vakavasta tilanteesta on kyse. Noissakin tilanteissa mitä olet "joutunut" todistamaan niin kannattanee kysyä miniältä miten hän asiat kokee eikä vain päivitellä selän takana kuinka miniä on kohtuuton ja anoppi syytön. Toki tilanne voi olla toisinkin mutta asioilla on aina kaksi puolta ja ulkopuolisen kannattaisi aina kysyä kummankin mielipide tilanteeseen.
Niin ja toisaalta kyllähän niirä hirviöminiöitäkin on, ei se mummo aina ole se ongelma. Ei nyt liity tähän ketjuun, vaan yleisesti ihmissuhteisiin. Joskus ne hirviöanopitkin ovat olleet nuoria äitejä.
On niitä hirviöminiöitäkin olemassa mutta tässä ketjussa ei ole niistä kyse. Ja niissäkin tapauksissa on aina kaksi puolta joten ulkopuolisen on turha väittää että vain toisessa on vikaa.
Öh, niinhän tuossa itsekin sanoin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini kertoi, että hän kävi tyttärensä tytön kanssa kahdestaan saunassa ja IMETTI tätä tyttöä. Vanha akka ja äidin rooli, hyi!
Eikö tuo ole jo pedofiliaa?
No ei ole. Joku tolkku nyt tännekin. Ällöä ja höyrypäistä ehkä, mutta ei pedofiliaa.
Pedofiliaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon miettinyt miksi meillä anoppi haluaa (viikottain) tapaamiset heillä. On 10kk aikana käynyt kerran. Nyt ollaan tehty niin että ei olla menty. Valittaa miehen sisaruksille kun ei enää näe vauvaa. Soitti eilen kun ei olla kuulauteen menty että miksi ei.
Mies sanoi että voi tulla tänne kunhan ilmottaa mulle (mies paljon töissä) siitä alko selittelyt että niin kova kiire, jos me kuitenkin sinne..
Voisiko olla että haluaa tapaamiset kotonaan koska silloin rajoja helpompi rikkoa?
Toinen juttu, tarvin vertaistukea kun lapsen synttärit tulossa. Anoppi aina pyytämättä tekee kakut ja ostaa koristeet ja kynttilät. Mutta mä haluan tehdä ensimmäisen synttärikakun ja en halua valtavaa sokerikuorrutteista prinsessakakkua siihen viereen. Sanotaan siitä kyllä mutta aivan taatusti tuo oman kakkunsa..Siirrät sen vaan suoraan jääkaappiin ja sanot, että otetaan tämä jos synttärikakku loppuu kesken.
Tottakai siellä omassa kodissaan hän pystyy vapaammin toimimaan. Vieras ympäristö ehkä korostaa liikaa sitä, että oikeasti vauva on vanhempiensa.
Kiitos ja kiitos muillekin jotka mulle vastasitte. Ja muillekin kirjoittaneille, näitä on terapeuttista lukea. Ja avaa silmät todella!
Vierailija kirjoitti:
Mä oon miettinyt miksi meillä anoppi haluaa (viikottain) tapaamiset heillä. On 10kk aikana käynyt kerran. Nyt ollaan tehty niin että ei olla menty. Valittaa miehen sisaruksille kun ei enää näe vauvaa. Soitti eilen kun ei olla kuulauteen menty että miksi ei.
Mies sanoi että voi tulla tänne kunhan ilmottaa mulle (mies paljon töissä) siitä alko selittelyt että niin kova kiire, jos me kuitenkin sinne..
Voisiko olla että haluaa tapaamiset kotonaan koska silloin rajoja helpompi rikkoa?
Toinen juttu, tarvin vertaistukea kun lapsen synttärit tulossa. Anoppi aina pyytämättä tekee kakut ja ostaa koristeet ja kynttilät. Mutta mä haluan tehdä ensimmäisen synttärikakun ja en halua valtavaa sokerikuorrutteista prinsessakakkua siihen viereen. Sanotaan siitä kyllä mutta aivan taatusti tuo oman kakkunsa..
Sitten et laita sitä kakkua esille. Voit varmaan sanoa EI?
Ei tuossa tilanteessa auta kuin olla tyly, jos toinen ei muuten usko. Pahoittakoon mielensä. Mieti, ajatteleeko hän sinun tunteitasi tuodessaa kakun kiellosta huolimatta? No ei. Miksi sinun siis pitäisi ajatella hänen tunteitaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon miettinyt miksi meillä anoppi haluaa (viikottain) tapaamiset heillä. On 10kk aikana käynyt kerran. Nyt ollaan tehty niin että ei olla menty. Valittaa miehen sisaruksille kun ei enää näe vauvaa. Soitti eilen kun ei olla kuulauteen menty että miksi ei.
Mies sanoi että voi tulla tänne kunhan ilmottaa mulle (mies paljon töissä) siitä alko selittelyt että niin kova kiire, jos me kuitenkin sinne..
Voisiko olla että haluaa tapaamiset kotonaan koska silloin rajoja helpompi rikkoa?
Toinen juttu, tarvin vertaistukea kun lapsen synttärit tulossa. Anoppi aina pyytämättä tekee kakut ja ostaa koristeet ja kynttilät. Mutta mä haluan tehdä ensimmäisen synttärikakun ja en halua valtavaa sokerikuorrutteista prinsessakakkua siihen viereen. Sanotaan siitä kyllä mutta aivan taatusti tuo oman kakkunsa..Jos anoppi tuo kakun, heität kakun pihalle ja anopin perässä. Sinä päätät mitä sinun pöydässäsi on tarjolla.
Valtaosa tämän ketjun rajanvetämisohjeista on aivan liian sovittelevia, hyssytteleviä, myötäileviä. Näiden hirviöanoppien ja -äitien kanssa ei auta muu kuin todella tiukka linja. Vanhan sanonnan mukaan se on parempi kertarytinä kuin ainainen rutina.
Eli kerrasta selväksi että sinun kotisi, sinun vauvasi, sinun sääntösi. Rajojen rikkoja joko elää niiden mukaan tai ei näe lasta ollenkaan. Ei mitään keskustelua.
Siitä ei pidä piitata vähääkään, että teitä sitten ehkä mustamaalataan sukulaisille. Ei kukaan enää nykyaikana tarvitse sukulaisia, itse valittujen ihmisten verkosto on se juttu. Minä en ainakaan ole ollut oman sukuni kanssa tekemisissä vuosiin. Mitään välirikkoa ei ole ollut, ei vaan kiinnosta.
Niin, ja anoppien viesteihin ja puheluihin voi ihan vaan jättää vastaamatta. Niin minäkin tein. Meillä ei ollut edes lapsia, mutta anoppi kuvitteli että voi soitella ja viestitellä minulle kuin olisin sen ystävä. Sanoin miehelle että tee äidillesi selväksi että kaikki viestintä tapahtuu mieheni kautta ja toisekseen meille tullaan vain kutsuttuna. Näillä on menty sen jälkeen. Aina maniapäissään anoppi yrittää soitella ja viestitellä minullekin, mutta en vastaa.
Jos viestit on luokkaa "tulisin käymään" ja jos et vastaa, tyyppi saattaa pölähtää oven taakse. Silloin sanot "sinua ei ole kutsuttu, ole hyvä ja poistu." Jos ei poistu, sanot että soitat poliisit. Ihan sama onko kyseessä äiti, anoppi, pappa vai naapurin Riitta.
"Ei kukaan enää nykyaikana tarvitse sukulaisia, itse valittujen ihmisten verkosto on se juttu. Minä en ainakaan ole ollut oman sukuni kanssa tekemisissä vuosiin. Mitään välirikkoa ei ole ollut, ei vaan kiinnosta."
Kunhan et mene päättämään miehesi puolesta ketä hän tarvitsee ja ketä mahdollisesti ei tarvitse, etkä myöskään ketkä ovat miehesi ystäviä. Lapsiahan teillä ei ollut. Jokainen saa päättää omista asioistaan, sukulaisistaan ja ystävistään. Maaniseen anoppiin en ota kommentillani kantaa muuta kuin että miehesi päättää siitäkin asiasta. Tunnut vähän kärkkäältä päättämään muidenkin puolesta niin siksi kommentoin, että saisit ajattelemisen aihetta - onko toimintasi miestäsi kohtaan reilua vai päätätkö teidän puolesta :D
On niitä hirviöminiöitäkin olemassa mutta tässä ketjussa ei ole niistä kyse. Ja niissäkin tapauksissa on aina kaksi puolta joten ulkopuolisen on turha väittää että vain toisessa on vikaa.