Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Anoppi yrittää nyt kynsin hampain palata viikottaisiin tapaamisiin. Ihan uskomattomia selityksiä ollut miksi on pakko nähdä. Alennuksessa oli kissanhiekkaa, hänen on tultava tuomaan sitä vaikka pääsen kauppaan itsekin. Joka ilta, juuri ennen nukkumaanmenoa tulee viesti "halipusut pipanaiselle, on niin ikävä, huomenna klo se ja se tulen käymään!" Varmaan tarkoituksella laittaa viestin tuohon aikaan että vastaisin vain ok. Olen sitkeästi laittanut aina seuraavana aamuna vastaukseksi että tänään ei käy enkä ole perustellut. Tunnen tänne asti sen kiukun kihinän, kun sekin on ennenkuulumatonta etten selittele ja perustele. Kohta on tietenkin "pakko" nähdä ja jännittää paljon. Ymmärrän nyt että tavallaan pilasi vauva-ajan, kun mietin taaksepäin kaikkia vaiheita niin päällimmäisenä asiana on hänen hurmioitunut ilmeensä ja kärsimättömät käskyt minulle "mennä jo siitä vahtaamasta". En tajua miksi suostuin jatkuvaan näkemiseen näin kauan. Pelkään että tämä on vaikuttanut vauvan ja minun kiintymykseen. Olen koko ajan uskotellut itselleni että kyllä minä olen hyvä äiti, onneksi neuvolasta on tuettu siihen ajatukseen. Anoppi on puuttunut kaikkeen, huudahtanut joka asiassa ärsyyntyneenä "Ei ei noin, nyt vauva mummille!" Ja hänellä ja lapsella on täysin erityinen keskinäinen suhde, sitä hän viestittää, pikkuvauva-aikana todella ajattelin että minun on sopimatonta mennä heidän väliinsä.
Tunnen puhdasta inhoa häntä kohtaan, en haluaisi tavata. Mutta hän ei tajua yhtään missä mennään, luulen että ajattelee minulla olevan nyt tällainen vaihe ja kohta tilanne palaa taas tuttuihin uomiinsa ja anoppi saa terapialelunsa ja iltatähtensä takaisin.
Älä ressaa turhaan, ei sulla ole velvollisuutta tavata heitä. Odottele rauhassa, että miehesi haluaa kutsua heidät, nehän ovat miehesi sukulaisia.
Miehesi voi silloin hoitaa myös kahvinkeiton ja muut keittiöhommat jolloin sinä voit olla kokoajan vauvan lähellä, eikä appiksilla ole mitään millä kiristää sinua pois.
Ja silloin kun tapaatte puhut suoraan, jos mummo huutelee sinulle eitä kun hoidat omaa lastasi niin sano suoraan, että se häiritsee. Toteat vain, että kyllä minä omaa lastani osaan hoitaa ja tuollainen asiaton arvostelu häiritsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo anopin väijyminen voi jatkua vuosikymmeniä. Meillä nuorin on nyt 10 ja anoppi on herkeämättä hänen kimpussaan, vaatii säännöllisiä tapaamisia, yrittää tunkea meille kun emme ole kotona ( jäänyt kiinni nuuskimisesta), puuttua kaikin tavoin. Yrittää sopia suoraan lapsen kanssa, vaikka tämä ei tietenkään tiedä perheen aikatauluja.
Korostan, että ihan kiva jos lapsi käy vaikka kerran kuussa yökylässä hänen luonaan. Mutta liika tuppautuminen vie meidän mielenrauhan ja perherauhan. Siinä on pahasti valtataistelun maku.
Minun on tosi vaikea vieläkään pistää hänelle rajoja. Tuntuu, että pitäisi olla kiltti ja joustaa loputtomasti. Mutta jos sanon että ei siiri voi tulla teille nyt, kahden viikon päästä sopii paremmin. Siinä ei ole mitään ilkeää. Silti hän syyllistää. Ja on itse ollut ilkeä mulle, siis oikeasti loukannut.
Vierailija kirjoitti:
Tuo anopin väijyminen voi jatkua vuosikymmeniä. Meillä nuorin on nyt 10 ja anoppi on herkeämättä hänen kimpussaan, vaatii säännöllisiä tapaamisia, yrittää tunkea meille kun emme ole kotona ( jäänyt kiinni nuuskimisesta), puuttua kaikin tavoin. Yrittää sopia suoraan lapsen kanssa, vaikka tämä ei tietenkään tiedä perheen aikatauluja.
Korostan, että ihan kiva jos lapsi käy vaikka kerran kuussa yökylässä hänen luonaan. Mutta liika tuppautuminen vie meidän mielenrauhan ja perherauhan. Siinä on pahasti valtataistelun maku.
Minun on tosi vaikea vieläkään pistää hänelle rajoja. Tuntuu, että pitäisi olla kiltti ja joustaa loputtomasti. Mutta jos sanon että ei siiri voi tulla teille nyt, kahden viikon päästä sopii paremmin. Siinä ei ole mitään ilkeää. Silti hän syyllistää. Ja on itse ollut ilkeä mulle, siis oikeasti loukannut.
Meillä vain paheni kun päästiin teini-ikään. Kydyi minun ohitseni teinin puhnon, laitteli viestejä koko ajan ja lopulta päätteli että ei riitä että asuu 10 kilsan päässä. Muutti kuuden minuutin etäisyudelle, että on varmasti ladten helppo kulkea kun koulubussinsa ajaa siitä ohi.
Ajaa itse meidän talon ohi bussilla vaikka toinenkin reitti olisi.
Lopulta oli pakko panna kokonaan jäähylle. Niiiiiiin ahdistavaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa näistä kommenteista on pistänyt miettimään, että onko tilannetta aina ajateltu lapsen kannalta. Äidin mielestä ärsyttäväkin mummo voi kuitenkin muodostua lapselle tärkeäksi ihmiseksi, ja olisi kurjaa, jos tällaisen ihmissuhteen muodostuminen estetään pelkästään siksi että äiti haluaa osoittaa omaa valtaansa. Toki eri asia jos mummo on päihdeongelmainen tai muuten haitaksi lapselle. Monista kommenteista kuitenkin paistaa, että ongelma on nimenomaan aikuisten välinen nokittelu ja valtataistelu. Lasta mummo kohtelee hellästi ja rakastavasti, ja tuo ärsyttävä omiminen on sen kiintymyksen yksi - joskin epäterve ja kiusallinen - ilmentymä. Voisiko joissain lievemmissä tapauksissa antaa niiden vanhan ihmisen höpsötysten mennä ihan vaan toisesta korvasta sisään? Tai jos oma pinna ei kestä, niin antaa lapsen tavata isoäitiään sitten isänsä seurassa? Ei lapsi ole äidin omaisuutta vaan erillinen, pieni ihmisen alku, josta saa tykätä myös sellaiset tyypit joista äiti ei niin välitä. Ja jolla on oikeus siihen että hänen perhe- ja sukulaissuhteitaan vaalitaan.
Ja ennen kuin joku tähänkin ehtii öyhöttämään suu vaahdossa, niin puhutaan terveestä ihmisestä, ei sellaisesta, jolla on mielenterveysongelmia, kuten omasta mielestäni apn äidillä voisi olla.
t.eri
Eiköhän se mielenterveysongelmistakin kärsivä mummo voi olla lapselle tärkeä. Toki silloin ongelman laadusta riippuen pitää miettiä, että millainen kanssakäyminen ja yhteydenpito on järkevää ja turvallista, mutta ei varmasti ole lapsen etu karsia edes lievästi epätasapainoista mummoa pois lapsen elämästä.
Mihin tämä näkemys perustuu? Mitä se lapsi siitä aikuistenoikeasti saa?
No mitä epätäydellisten lasten läheiset nyt yleensä saavat siitä, ettei heidän kaikkia perhesuhteitaan katkaista vaan siksi että vanhemmilla on omasta mielestään siihen oikeus? Omilla isovanhemmillani oli ongelmansa, nyt ovat jo edesmenneitä mutta kyllä minulle oli tärkeä asia tuntea heidät. Kyllä epätäydelliseltäkin ihmiseltä voi saada rakkautta ja läheisyyttä ja epätäydellinenkin ihminen voi tuntua tärkeältä. Onneksi minun äitini ymmärsi, ettei minulta pidä riistää isoäitiä vain siksi etteivät he tulleet keskenään toimeen.
Tarkoittaako se öykkärin poissulkeminen sitten kaikkien ihmissuhteiden katkaisemista? Miten niin?
Eikö lapselle ennnemmin pidä antaa malli hyvästä käytöksestä? Ei siitä että öykkäri saa öyhöttää, eikä ko käytöksellä ole mitään seurauksia?
Hyvän käytöksen malli on myös se, että itse ei alennu samaan lapselliseen pelailuun kuin mitä vastapuoli ehkä harrastaa. Hyvää ja viisasta käytöstä on olla sellaisen yläpuolella. Usein se on myös toimivin ratkaisu, koska harva pulu jaksaa loputtomasti pelata shakkiaan, kun ei saa vastakaikua.
Se että opettaa lasta tunnistamaan rajansa ei ole mitään peliä. Se on oikeastaan tärkeimpiä asioita, mikä vanhemman pitää lapselle opettaa.
Eikä se ole mitään peliä, jos suojelee perhettään. Jos joku ihminen ei kykene käyttäytymään asiallisesti, niin sitten ei. Mutta sillä on seurauksia, sille ihmiselle. Ei muille.
No useimmissa tämän ketjun tapauksissa ei kyllä ole kyse mistään lasten rajojen suojelusta vaan äidin omasta ylpeydestä ja nokittelutarpeesta. Siinähän oppii ärsyttävä anoppi olemaan hyppimättä silmille - ja lapsi on se todellinen kärsijä.
Tämä minuakin hirvittää tässä ketjussa.
On aivan varmasti olemassa häiriintyneitä isovanhempia ja silloin on todella parempi pitää etäisyyttä .
Mutta ei suurin osa ole pimahtaneita.Juuri pääsin todistamaan erään miniän äänekästä tuhahtelua kun anoppinsa iloitsi tyttärensä lapsenlapsen nimeä.
Anoppi piti sitä kauniina mutta miniän mielestä se oli " kauhea".
Vastaavia , sinänsä pieniä mutta tulevaisuutta ennustavia, tapauksia on useita niin että olen päässyt tai joutunut todistamaan.
Voin vain kuvitella mitä tapahtuu kun tämä miniä saa lapsen.
Varmasti mahdolliset ongelmat eivät ole yksin anopin syytä.
Mutta tietenkin anopin on syytä pitää kieli keskellä suuta.
Tämä miniä kyllä tulee kieltämään lapsen näkemisen syystä jos toisestakin.
Eikä ymmärrä että se on myös lapsen häviö.Sekin on rajattomuutta että joidenkin pikkusyiden takia estetään lapsen tutustuminen sukulaisiinsa.
Näyttää joskus siltä että naisten on vaikea sietää että lapsella on sukulaisia joille äiti ei itse ole sukua.
Ovatko mustasukkaisia pohjimmiltaan?Sinä ulkopuolisena näet vain pintaraapaisun anopin ja miniän välisestä kanssakäymisestä. Et voi tietää kuinka anoppi todellisuudessa miniää kohtelee.
Meillä sukulaisille ja ulkopuolisille anoppi saa tilanteet näyttämään siltä että minä ylireagoin ja anoppi on täysin syytön kaikkeen. Vasta siinä vaiheessa kun anopin kulissi meni rikki niin ulkopuoliset näkivät miten anoppi minua oikeasti kohtelee ja sain usealtakin sukulaiselta kuulla etteivät he oikeasti tajunneet kuinka vakavasta tilanteesta on kyse. Noissakin tilanteissa mitä olet "joutunut" todistamaan niin kannattanee kysyä miniältä miten hän asiat kokee eikä vain päivitellä selän takana kuinka miniä on kohtuuton ja anoppi syytön. Toki tilanne voi olla toisinkin mutta asioilla on aina kaksi puolta ja ulkopuolisen kannattaisi aina kysyä kummankin mielipide tilanteeseen.
Niin ja toisaalta kyllähän niirä hirviöminiöitäkin on, ei se mummo aina ole se ongelma. Ei nyt liity tähän ketjuun, vaan yleisesti ihmissuhteisiin. Joskus ne hirviöanopitkin ovat olleet nuoria äitejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa näistä kommenteista on pistänyt miettimään, että onko tilannetta aina ajateltu lapsen kannalta. Äidin mielestä ärsyttäväkin mummo voi kuitenkin muodostua lapselle tärkeäksi ihmiseksi, ja olisi kurjaa, jos tällaisen ihmissuhteen muodostuminen estetään pelkästään siksi että äiti haluaa osoittaa omaa valtaansa. Toki eri asia jos mummo on päihdeongelmainen tai muuten haitaksi lapselle. Monista kommenteista kuitenkin paistaa, että ongelma on nimenomaan aikuisten välinen nokittelu ja valtataistelu. Lasta mummo kohtelee hellästi ja rakastavasti, ja tuo ärsyttävä omiminen on sen kiintymyksen yksi - joskin epäterve ja kiusallinen - ilmentymä. Voisiko joissain lievemmissä tapauksissa antaa niiden vanhan ihmisen höpsötysten mennä ihan vaan toisesta korvasta sisään? Tai jos oma pinna ei kestä, niin antaa lapsen tavata isoäitiään sitten isänsä seurassa? Ei lapsi ole äidin omaisuutta vaan erillinen, pieni ihmisen alku, josta saa tykätä myös sellaiset tyypit joista äiti ei niin välitä. Ja jolla on oikeus siihen että hänen perhe- ja sukulaissuhteitaan vaalitaan.
Ja ennen kuin joku tähänkin ehtii öyhöttämään suu vaahdossa, niin puhutaan terveestä ihmisestä, ei sellaisesta, jolla on mielenterveysongelmia, kuten omasta mielestäni apn äidillä voisi olla.
t.eri
Eiköhän se mielenterveysongelmistakin kärsivä mummo voi olla lapselle tärkeä. Toki silloin ongelman laadusta riippuen pitää miettiä, että millainen kanssakäyminen ja yhteydenpito on järkevää ja turvallista, mutta ei varmasti ole lapsen etu karsia edes lievästi epätasapainoista mummoa pois lapsen elämästä.
Mihin tämä näkemys perustuu? Mitä se lapsi siitä aikuistenoikeasti saa?
No mitä epätäydellisten lasten läheiset nyt yleensä saavat siitä, ettei heidän kaikkia perhesuhteitaan katkaista vaan siksi että vanhemmilla on omasta mielestään siihen oikeus? Omilla isovanhemmillani oli ongelmansa, nyt ovat jo edesmenneitä mutta kyllä minulle oli tärkeä asia tuntea heidät. Kyllä epätäydelliseltäkin ihmiseltä voi saada rakkautta ja läheisyyttä ja epätäydellinenkin ihminen voi tuntua tärkeältä. Onneksi minun äitini ymmärsi, ettei minulta pidä riistää isoäitiä vain siksi etteivät he tulleet keskenään toimeen.
Tarkoittaako se öykkärin poissulkeminen sitten kaikkien ihmissuhteiden katkaisemista? Miten niin?
Eikö lapselle ennnemmin pidä antaa malli hyvästä käytöksestä? Ei siitä että öykkäri saa öyhöttää, eikä ko käytöksellä ole mitään seurauksia?
Hyvän käytöksen malli on myös se, että itse ei alennu samaan lapselliseen pelailuun kuin mitä vastapuoli ehkä harrastaa. Hyvää ja viisasta käytöstä on olla sellaisen yläpuolella. Usein se on myös toimivin ratkaisu, koska harva pulu jaksaa loputtomasti pelata shakkiaan, kun ei saa vastakaikua.
Se että opettaa lasta tunnistamaan rajansa ei ole mitään peliä. Se on oikeastaan tärkeimpiä asioita, mikä vanhemman pitää lapselle opettaa.
Eikä se ole mitään peliä, jos suojelee perhettään. Jos joku ihminen ei kykene käyttäytymään asiallisesti, niin sitten ei. Mutta sillä on seurauksia, sille ihmiselle. Ei muille.
No useimmissa tämän ketjun tapauksissa ei kyllä ole kyse mistään lasten rajojen suojelusta vaan äidin omasta ylpeydestä ja nokittelutarpeesta. Siinähän oppii ärsyttävä anoppi olemaan hyppimättä silmille - ja lapsi on se todellinen kärsijä.
Tämä minuakin hirvittää tässä ketjussa.
On aivan varmasti olemassa häiriintyneitä isovanhempia ja silloin on todella parempi pitää etäisyyttä .
Mutta ei suurin osa ole pimahtaneita.Juuri pääsin todistamaan erään miniän äänekästä tuhahtelua kun anoppinsa iloitsi tyttärensä lapsenlapsen nimeä.
Anoppi piti sitä kauniina mutta miniän mielestä se oli " kauhea".
Vastaavia , sinänsä pieniä mutta tulevaisuutta ennustavia, tapauksia on useita niin että olen päässyt tai joutunut todistamaan.
Voin vain kuvitella mitä tapahtuu kun tämä miniä saa lapsen.
Varmasti mahdolliset ongelmat eivät ole yksin anopin syytä.
Mutta tietenkin anopin on syytä pitää kieli keskellä suuta.
Tämä miniä kyllä tulee kieltämään lapsen näkemisen syystä jos toisestakin.
Eikä ymmärrä että se on myös lapsen häviö.Sekin on rajattomuutta että joidenkin pikkusyiden takia estetään lapsen tutustuminen sukulaisiinsa.
Näyttää joskus siltä että naisten on vaikea sietää että lapsella on sukulaisia joille äiti ei itse ole sukua.
Ovatko mustasukkaisia pohjimmiltaan?On ne miniät kamalia ja anopin ihania. Meillä anoppi haukkui ristiäisissä lapsemme nimen rumaksi, kun luuli etten ole kuuloetäisyydellä.
Ja juu kyllä vaikutti "vähän" väleihin..
Pitääpä nyt harrastaa itsetutkiskelua, kun tämäkin taitaa olla vain minun mustasukkaisuudesta kiinni? Jos oma äitini olisi haukkunut lapseni nimen rumaksi, niin olisin ollut varmaan ihan että okei, ei haittaa?
Ei kannata heti ottaa itseensa näppäimistöä takoen, jos joku mainitsee toisenlaisen ihmissuhteen kuin sellaisen, jota on jo puitu yli sata sivua. Hän ei puhunut sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa näistä kommenteista on pistänyt miettimään, että onko tilannetta aina ajateltu lapsen kannalta. Äidin mielestä ärsyttäväkin mummo voi kuitenkin muodostua lapselle tärkeäksi ihmiseksi, ja olisi kurjaa, jos tällaisen ihmissuhteen muodostuminen estetään pelkästään siksi että äiti haluaa osoittaa omaa valtaansa. Toki eri asia jos mummo on päihdeongelmainen tai muuten haitaksi lapselle. Monista kommenteista kuitenkin paistaa, että ongelma on nimenomaan aikuisten välinen nokittelu ja valtataistelu. Lasta mummo kohtelee hellästi ja rakastavasti, ja tuo ärsyttävä omiminen on sen kiintymyksen yksi - joskin epäterve ja kiusallinen - ilmentymä. Voisiko joissain lievemmissä tapauksissa antaa niiden vanhan ihmisen höpsötysten mennä ihan vaan toisesta korvasta sisään? Tai jos oma pinna ei kestä, niin antaa lapsen tavata isoäitiään sitten isänsä seurassa? Ei lapsi ole äidin omaisuutta vaan erillinen, pieni ihmisen alku, josta saa tykätä myös sellaiset tyypit joista äiti ei niin välitä. Ja jolla on oikeus siihen että hänen perhe- ja sukulaissuhteitaan vaalitaan.
Ja ennen kuin joku tähänkin ehtii öyhöttämään suu vaahdossa, niin puhutaan terveestä ihmisestä, ei sellaisesta, jolla on mielenterveysongelmia, kuten omasta mielestäni apn äidillä voisi olla.
t.eri
Eiköhän se mielenterveysongelmistakin kärsivä mummo voi olla lapselle tärkeä. Toki silloin ongelman laadusta riippuen pitää miettiä, että millainen kanssakäyminen ja yhteydenpito on järkevää ja turvallista, mutta ei varmasti ole lapsen etu karsia edes lievästi epätasapainoista mummoa pois lapsen elämästä.
Mihin tämä näkemys perustuu? Mitä se lapsi siitä aikuistenoikeasti saa?
No mitä epätäydellisten lasten läheiset nyt yleensä saavat siitä, ettei heidän kaikkia perhesuhteitaan katkaista vaan siksi että vanhemmilla on omasta mielestään siihen oikeus? Omilla isovanhemmillani oli ongelmansa, nyt ovat jo edesmenneitä mutta kyllä minulle oli tärkeä asia tuntea heidät. Kyllä epätäydelliseltäkin ihmiseltä voi saada rakkautta ja läheisyyttä ja epätäydellinenkin ihminen voi tuntua tärkeältä. Onneksi minun äitini ymmärsi, ettei minulta pidä riistää isoäitiä vain siksi etteivät he tulleet keskenään toimeen.
Tarkoittaako se öykkärin poissulkeminen sitten kaikkien ihmissuhteiden katkaisemista? Miten niin?
Eikö lapselle ennnemmin pidä antaa malli hyvästä käytöksestä? Ei siitä että öykkäri saa öyhöttää, eikä ko käytöksellä ole mitään seurauksia?
Hyvän käytöksen malli on myös se, että itse ei alennu samaan lapselliseen pelailuun kuin mitä vastapuoli ehkä harrastaa. Hyvää ja viisasta käytöstä on olla sellaisen yläpuolella. Usein se on myös toimivin ratkaisu, koska harva pulu jaksaa loputtomasti pelata shakkiaan, kun ei saa vastakaikua.
Se että opettaa lasta tunnistamaan rajansa ei ole mitään peliä. Se on oikeastaan tärkeimpiä asioita, mikä vanhemman pitää lapselle opettaa.
Eikä se ole mitään peliä, jos suojelee perhettään. Jos joku ihminen ei kykene käyttäytymään asiallisesti, niin sitten ei. Mutta sillä on seurauksia, sille ihmiselle. Ei muille.
No useimmissa tämän ketjun tapauksissa ei kyllä ole kyse mistään lasten rajojen suojelusta vaan äidin omasta ylpeydestä ja nokittelutarpeesta. Siinähän oppii ärsyttävä anoppi olemaan hyppimättä silmille - ja lapsi on se todellinen kärsijä.
Tämä minuakin hirvittää tässä ketjussa.
On aivan varmasti olemassa häiriintyneitä isovanhempia ja silloin on todella parempi pitää etäisyyttä .
Mutta ei suurin osa ole pimahtaneita.Juuri pääsin todistamaan erään miniän äänekästä tuhahtelua kun anoppinsa iloitsi tyttärensä lapsenlapsen nimeä.
Anoppi piti sitä kauniina mutta miniän mielestä se oli " kauhea".
Vastaavia , sinänsä pieniä mutta tulevaisuutta ennustavia, tapauksia on useita niin että olen päässyt tai joutunut todistamaan.
Voin vain kuvitella mitä tapahtuu kun tämä miniä saa lapsen.
Varmasti mahdolliset ongelmat eivät ole yksin anopin syytä.
Mutta tietenkin anopin on syytä pitää kieli keskellä suuta.
Tämä miniä kyllä tulee kieltämään lapsen näkemisen syystä jos toisestakin.
Eikä ymmärrä että se on myös lapsen häviö.Sekin on rajattomuutta että joidenkin pikkusyiden takia estetään lapsen tutustuminen sukulaisiinsa.
Näyttää joskus siltä että naisten on vaikea sietää että lapsella on sukulaisia joille äiti ei itse ole sukua.
Ovatko mustasukkaisia pohjimmiltaan?On ne miniät kamalia ja anopin ihania. Meillä anoppi haukkui ristiäisissä lapsemme nimen rumaksi, kun luuli etten ole kuuloetäisyydellä.
Ja juu kyllä vaikutti "vähän" väleihin..
Pitääpä nyt harrastaa itsetutkiskelua, kun tämäkin taitaa olla vain minun mustasukkaisuudesta kiinni? Jos oma äitini olisi haukkunut lapseni nimen rumaksi, niin olisin ollut varmaan ihan että okei, ei haittaa?
Meillä anoppi haukkui ristiäisissä minut itsekkääksi kun jouduin lapsen terveyden takia lopettamaan imettämisen. Hieman olin huulipyöreenä kun miehen täti tulee tilittämään imetyksen hyödyistä minulle kesken ristiäisten. Sen lisäksi kuulin myöhemmin että oli päivitellyt kasteen jälkeen kuinka ruma nimi piti lapselle antaa ja että ollaan miehen kanssa tyhmiä kun ei hänen ehdottamansa nimi kelvannut.
En tiedä mitä anoppini on mieltä lastemme nimistä, mutta itseäni ärsytti suuresti ne nimityrkyttäjät ja utelijat ennen ristiäisiä. En tätä sen enempää tuonut ilmi, kun hyvää varmaan tarkoittivat, mutta kyllä se ärsytti, vaikka ei mistään suuresta asiasta ollutkaan kyse.
Vierailija kirjoitti:
Minun anopin maailma keikahti ympäri kun meidän tyttö syntyi. Anopilla vain poikia ja kaikki lapsenlapset poikia. Kun paljastimme oletetun sukupuolen raskausaikana, toisteli anoppi "tyttö, tyttö, onhan tyttö" ja kun mies sanoi että juu tyttö tulee, anoppi lyyhistyi polvilleen ja itki ja nauroi, "aina, AINA olen halunnut tytön!"
Imettäminen oli ällöttävä anopin mielestä, sanoi aina että hei anna jo pulloa sille. Omansa oli kyllä imettänyt. Kun olin imettänyt niin hän tulee jo jankuttaa naama loistaen mummolle, mummolle, nyt röyhtäistään ja katosi vauvan kanssa.
Ristiäisissä otettiin kuvia, vauva minun vanhempien sylissä, kummien sylissä, appivanhempien sylissä. Heidän kuvan jälkeen otettiin koko suvun kuva. Ojensin käsiäni vauvaa kohti kun järjestäydyimme koko suvun kuvaa varten. Anoppi kääntyi nopeasti selin, ei antanut vauvaa. Koko suvun kuvassa vauvaa pitelee anoppi.
Muuten ymmärrän tuon höyrähdyksen mikä noille tytöttömille anopeille iskee, mutta tuo olisi ollut aivan liikaa. Olisin painokkaasti sanonut, että lapsi äidilleen yhteiskuvaan. Se nyt vain on asia, josta ei neuvotella. Olisin tehnyt näin myös omalle äidilleni, ennenkuin joku siihen puuttuu. Itse olen siis isä, mutta vauva kuuluu äitinsä syliin tuollaisessa kuvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan noilla mummoilla kaikki kunnossa? Jos vaihdevuosi-ikäinen (tai sen iän jo ylittänyt) kuvittelee olevansa pienen vauvan äiti, minusta se kuulostaa suorastaan harhaiselta. Ja mummon aikuinen poikako on siis pistänyt mummon paksuksi? Vauvan pakkosylittely, vauvan omiminen itselleen ja lapsen sieppaaminen kuulostavat sellaisilta jutuilta, että mummo pitäisi toimittaa hourulaan ja laittaa vahvalle rauhoittavalle lääkitykselle. Miten jotkut tässä ketjussa kehtaavat vielä puolustella tuollaista käytöstä?
Minusta tuo kuulostaa niin sairaalta ja kieroutuneelta, ettei mitään rajaa.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi yrittää nyt kynsin hampain palata viikottaisiin tapaamisiin. Ihan uskomattomia selityksiä ollut miksi on pakko nähdä. Alennuksessa oli kissanhiekkaa, hänen on tultava tuomaan sitä vaikka pääsen kauppaan itsekin. Joka ilta, juuri ennen nukkumaanmenoa tulee viesti "halipusut pipanaiselle, on niin ikävä, huomenna klo se ja se tulen käymään!" Varmaan tarkoituksella laittaa viestin tuohon aikaan että vastaisin vain ok. Olen sitkeästi laittanut aina seuraavana aamuna vastaukseksi että tänään ei käy enkä ole perustellut. Tunnen tänne asti sen kiukun kihinän, kun sekin on ennenkuulumatonta etten selittele ja perustele. Kohta on tietenkin "pakko" nähdä ja jännittää paljon. Ymmärrän nyt että tavallaan pilasi vauva-ajan, kun mietin taaksepäin kaikkia vaiheita niin päällimmäisenä asiana on hänen hurmioitunut ilmeensä ja kärsimättömät käskyt minulle "mennä jo siitä vahtaamasta". En tajua miksi suostuin jatkuvaan näkemiseen näin kauan. Pelkään että tämä on vaikuttanut vauvan ja minun kiintymykseen. Olen koko ajan uskotellut itselleni että kyllä minä olen hyvä äiti, onneksi neuvolasta on tuettu siihen ajatukseen. Anoppi on puuttunut kaikkeen, huudahtanut joka asiassa ärsyyntyneenä "Ei ei noin, nyt vauva mummille!" Ja hänellä ja lapsella on täysin erityinen keskinäinen suhde, sitä hän viestittää, pikkuvauva-aikana todella ajattelin että minun on sopimatonta mennä heidän väliinsä.
Tunnen puhdasta inhoa häntä kohtaan, en haluaisi tavata. Mutta hän ei tajua yhtään missä mennään, luulen että ajattelee minulla olevan nyt tällainen vaihe ja kohta tilanne palaa taas tuttuihin uomiinsa ja anoppi saa terapialelunsa ja iltatähtensä takaisin.
Ole huoletta, tuskin on vaikuttanut. Lapsi kasvaa ja SINÄ olet siinä rinnalla, ei höyrypäinen anoppi. Sinä olet lapsen äiti, toinen lapsen läheisimmästä aikuisesta, eikä siihen väliin mikään anoppi pääse, jos et päästä ja anna periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan noilla mummoilla kaikki kunnossa? Jos vaihdevuosi-ikäinen (tai sen iän jo ylittänyt) kuvittelee olevansa pienen vauvan äiti, minusta se kuulostaa suorastaan harhaiselta. Ja mummon aikuinen poikako on siis pistänyt mummon paksuksi? Vauvan pakkosylittely, vauvan omiminen itselleen ja lapsen sieppaaminen kuulostavat sellaisilta jutuilta, että mummo pitäisi toimittaa hourulaan ja laittaa vahvalle rauhoittavalle lääkitykselle. Miten jotkut tässä ketjussa kehtaavat vielä puolustella tuollaista käytöstä?
Minusta tuo kuulostaa niin sairaalta ja kieroutuneelta, ettei mitään rajaa.
Siinä toisessa pitkässä ketjussa oli niin hieno ja karmea kuvaus juuri noista kuvitelmista, liitän sen tähän, ei siis ole omaa tekstiäni:
"Joillakin anopeilla kilahtaa pahasti, kun nuori tuore äiti saa kokea onnen omasta lapsestaan. Anopit omivat vauvaa. Näyttelevät sitä ylpeinä kuin jotakin pokaalia, heidän synnytyssaavutustaan. He kääntävät poikansa ylpeyden itseensä. Minä olen tehnyt tuon pojan ja tuo poika on tehnyt minut jälleen nuoreksi äidiksi. jotakin noin kieroa siellä saattaa olla takana. Oikea äiti aiheuttaa taas näiden unelmien murskautumisen ja paskan olon, joten häntä voikin työntää pois vaikka potkien.
Onhan se vaikeata nähdä sivusta onnea ja autuutta, jos on itse onneton ja yksinäinen sekä myös hedelmätön ja vanha. Hyvinkin tarpeeton äidiksi enää, kun omat lapsetkin ovat jo olleet aikuisia pitkän aikaa."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi yrittää nyt kynsin hampain palata viikottaisiin tapaamisiin. Ihan uskomattomia selityksiä ollut miksi on pakko nähdä. Alennuksessa oli kissanhiekkaa, hänen on tultava tuomaan sitä vaikka pääsen kauppaan itsekin. Joka ilta, juuri ennen nukkumaanmenoa tulee viesti "halipusut pipanaiselle, on niin ikävä, huomenna klo se ja se tulen käymään!" Varmaan tarkoituksella laittaa viestin tuohon aikaan että vastaisin vain ok. Olen sitkeästi laittanut aina seuraavana aamuna vastaukseksi että tänään ei käy enkä ole perustellut. Tunnen tänne asti sen kiukun kihinän, kun sekin on ennenkuulumatonta etten selittele ja perustele. Kohta on tietenkin "pakko" nähdä ja jännittää paljon. Ymmärrän nyt että tavallaan pilasi vauva-ajan, kun mietin taaksepäin kaikkia vaiheita niin päällimmäisenä asiana on hänen hurmioitunut ilmeensä ja kärsimättömät käskyt minulle "mennä jo siitä vahtaamasta". En tajua miksi suostuin jatkuvaan näkemiseen näin kauan. Pelkään että tämä on vaikuttanut vauvan ja minun kiintymykseen. Olen koko ajan uskotellut itselleni että kyllä minä olen hyvä äiti, onneksi neuvolasta on tuettu siihen ajatukseen. Anoppi on puuttunut kaikkeen, huudahtanut joka asiassa ärsyyntyneenä "Ei ei noin, nyt vauva mummille!" Ja hänellä ja lapsella on täysin erityinen keskinäinen suhde, sitä hän viestittää, pikkuvauva-aikana todella ajattelin että minun on sopimatonta mennä heidän väliinsä.
Tunnen puhdasta inhoa häntä kohtaan, en haluaisi tavata. Mutta hän ei tajua yhtään missä mennään, luulen että ajattelee minulla olevan nyt tällainen vaihe ja kohta tilanne palaa taas tuttuihin uomiinsa ja anoppi saa terapialelunsa ja iltatähtensä takaisin.Älä ressaa turhaan, ei sulla ole velvollisuutta tavata heitä. Odottele rauhassa, että miehesi haluaa kutsua heidät, nehän ovat miehesi sukulaisia.
Miehesi voi silloin hoitaa myös kahvinkeiton ja muut keittiöhommat jolloin sinä voit olla kokoajan vauvan lähellä, eikä appiksilla ole mitään millä kiristää sinua pois.Ja silloin kun tapaatte puhut suoraan, jos mummo huutelee sinulle eitä kun hoidat omaa lastasi niin sano suoraan, että se häiritsee. Toteat vain, että kyllä minä omaa lastani osaan hoitaa ja tuollainen asiaton arvostelu häiritsee.
Nimenomaan tuo. Tämän olen sanonut niin omalle, kuin vaimonikin äidille, kun tulivat huseeraamaan ympärille vauvaa hoitaessani. Äiti vähän hämmentyi, mutta ei ottanut itseensä. Se oli kasvun paikka myös hänelle, tajuta, että olin aikuinen ja minulla oli oma perhe. Ei sitä oikein niin osaa ajatella varmaan, ennen kuin siinä on se piltti.
Anoppi otti nokkiinsa, mutta mitä sillä väliä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa näistä kommenteista on pistänyt miettimään, että onko tilannetta aina ajateltu lapsen kannalta. Äidin mielestä ärsyttäväkin mummo voi kuitenkin muodostua lapselle tärkeäksi ihmiseksi, ja olisi kurjaa, jos tällaisen ihmissuhteen muodostuminen estetään pelkästään siksi että äiti haluaa osoittaa omaa valtaansa. Toki eri asia jos mummo on päihdeongelmainen tai muuten haitaksi lapselle. Monista kommenteista kuitenkin paistaa, että ongelma on nimenomaan aikuisten välinen nokittelu ja valtataistelu. Lasta mummo kohtelee hellästi ja rakastavasti, ja tuo ärsyttävä omiminen on sen kiintymyksen yksi - joskin epäterve ja kiusallinen - ilmentymä. Voisiko joissain lievemmissä tapauksissa antaa niiden vanhan ihmisen höpsötysten mennä ihan vaan toisesta korvasta sisään? Tai jos oma pinna ei kestä, niin antaa lapsen tavata isoäitiään sitten isänsä seurassa? Ei lapsi ole äidin omaisuutta vaan erillinen, pieni ihmisen alku, josta saa tykätä myös sellaiset tyypit joista äiti ei niin välitä. Ja jolla on oikeus siihen että hänen perhe- ja sukulaissuhteitaan vaalitaan.
Ja ennen kuin joku tähänkin ehtii öyhöttämään suu vaahdossa, niin puhutaan terveestä ihmisestä, ei sellaisesta, jolla on mielenterveysongelmia, kuten omasta mielestäni apn äidillä voisi olla.
t.eri
Eiköhän se mielenterveysongelmistakin kärsivä mummo voi olla lapselle tärkeä. Toki silloin ongelman laadusta riippuen pitää miettiä, että millainen kanssakäyminen ja yhteydenpito on järkevää ja turvallista, mutta ei varmasti ole lapsen etu karsia edes lievästi epätasapainoista mummoa pois lapsen elämästä.
Mihin tämä näkemys perustuu? Mitä se lapsi siitä aikuistenoikeasti saa?
No mitä epätäydellisten lasten läheiset nyt yleensä saavat siitä, ettei heidän kaikkia perhesuhteitaan katkaista vaan siksi että vanhemmilla on omasta mielestään siihen oikeus? Omilla isovanhemmillani oli ongelmansa, nyt ovat jo edesmenneitä mutta kyllä minulle oli tärkeä asia tuntea heidät. Kyllä epätäydelliseltäkin ihmiseltä voi saada rakkautta ja läheisyyttä ja epätäydellinenkin ihminen voi tuntua tärkeältä. Onneksi minun äitini ymmärsi, ettei minulta pidä riistää isoäitiä vain siksi etteivät he tulleet keskenään toimeen.
Tarkoittaako se öykkärin poissulkeminen sitten kaikkien ihmissuhteiden katkaisemista? Miten niin?
Eikö lapselle ennnemmin pidä antaa malli hyvästä käytöksestä? Ei siitä että öykkäri saa öyhöttää, eikä ko käytöksellä ole mitään seurauksia?
Hyvän käytöksen malli on myös se, että itse ei alennu samaan lapselliseen pelailuun kuin mitä vastapuoli ehkä harrastaa. Hyvää ja viisasta käytöstä on olla sellaisen yläpuolella. Usein se on myös toimivin ratkaisu, koska harva pulu jaksaa loputtomasti pelata shakkiaan, kun ei saa vastakaikua.
Se että opettaa lasta tunnistamaan rajansa ei ole mitään peliä. Se on oikeastaan tärkeimpiä asioita, mikä vanhemman pitää lapselle opettaa.
Eikä se ole mitään peliä, jos suojelee perhettään. Jos joku ihminen ei kykene käyttäytymään asiallisesti, niin sitten ei. Mutta sillä on seurauksia, sille ihmiselle. Ei muille.
No useimmissa tämän ketjun tapauksissa ei kyllä ole kyse mistään lasten rajojen suojelusta vaan äidin omasta ylpeydestä ja nokittelutarpeesta. Siinähän oppii ärsyttävä anoppi olemaan hyppimättä silmille - ja lapsi on se todellinen kärsijä.
Tämä minuakin hirvittää tässä ketjussa.
On aivan varmasti olemassa häiriintyneitä isovanhempia ja silloin on todella parempi pitää etäisyyttä .
Mutta ei suurin osa ole pimahtaneita.Juuri pääsin todistamaan erään miniän äänekästä tuhahtelua kun anoppinsa iloitsi tyttärensä lapsenlapsen nimeä.
Anoppi piti sitä kauniina mutta miniän mielestä se oli " kauhea".
Vastaavia , sinänsä pieniä mutta tulevaisuutta ennustavia, tapauksia on useita niin että olen päässyt tai joutunut todistamaan.
Voin vain kuvitella mitä tapahtuu kun tämä miniä saa lapsen.
Varmasti mahdolliset ongelmat eivät ole yksin anopin syytä.
Mutta tietenkin anopin on syytä pitää kieli keskellä suuta.
Tämä miniä kyllä tulee kieltämään lapsen näkemisen syystä jos toisestakin.
Eikä ymmärrä että se on myös lapsen häviö.Sekin on rajattomuutta että joidenkin pikkusyiden takia estetään lapsen tutustuminen sukulaisiinsa.
Näyttää joskus siltä että naisten on vaikea sietää että lapsella on sukulaisia joille äiti ei itse ole sukua.
Ovatko mustasukkaisia pohjimmiltaan?Ehkä se miniä oli vain kurkkuaan myöten täynnä sitä tyttärien ylistämistä ja kehumista?
T. Miniä joka on kuulemma hiiiiiirveän tyhmä kun lukee tenttiin, anopin tytär ei ikinä lue tenttiin koska on niiiiin viisas että osaa aina ilmankin (ei tosin kyllä sitten koskaan valmistunutkaan)
Minä tunnen sekä miniän että anopin. En ole heille sukua eli sikäli ei ole omaa lehmää ojassa.
Anoppi ei ainakaan muiden kuullen moiti miniäänsä , ei muuten mitenkään ylistä tytärtäänkään.
Miniä sen sijaan mielellään moittii milloin ketäkin.
En yritä väittää että näin on aina ,ei varmasti ole.
Mutta nimenomaan omaan sivullinen näkee kyllä onko kaikki syy yhdessä osapuolessa.
Ei läheskään aina ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa näistä kommenteista on pistänyt miettimään, että onko tilannetta aina ajateltu lapsen kannalta. Äidin mielestä ärsyttäväkin mummo voi kuitenkin muodostua lapselle tärkeäksi ihmiseksi, ja olisi kurjaa, jos tällaisen ihmissuhteen muodostuminen estetään pelkästään siksi että äiti haluaa osoittaa omaa valtaansa. Toki eri asia jos mummo on päihdeongelmainen tai muuten haitaksi lapselle. Monista kommenteista kuitenkin paistaa, että ongelma on nimenomaan aikuisten välinen nokittelu ja valtataistelu. Lasta mummo kohtelee hellästi ja rakastavasti, ja tuo ärsyttävä omiminen on sen kiintymyksen yksi - joskin epäterve ja kiusallinen - ilmentymä. Voisiko joissain lievemmissä tapauksissa antaa niiden vanhan ihmisen höpsötysten mennä ihan vaan toisesta korvasta sisään? Tai jos oma pinna ei kestä, niin antaa lapsen tavata isoäitiään sitten isänsä seurassa? Ei lapsi ole äidin omaisuutta vaan erillinen, pieni ihmisen alku, josta saa tykätä myös sellaiset tyypit joista äiti ei niin välitä. Ja jolla on oikeus siihen että hänen perhe- ja sukulaissuhteitaan vaalitaan.
Ja ennen kuin joku tähänkin ehtii öyhöttämään suu vaahdossa, niin puhutaan terveestä ihmisestä, ei sellaisesta, jolla on mielenterveysongelmia, kuten omasta mielestäni apn äidillä voisi olla.
t.eri
Eiköhän se mielenterveysongelmistakin kärsivä mummo voi olla lapselle tärkeä. Toki silloin ongelman laadusta riippuen pitää miettiä, että millainen kanssakäyminen ja yhteydenpito on järkevää ja turvallista, mutta ei varmasti ole lapsen etu karsia edes lievästi epätasapainoista mummoa pois lapsen elämästä.
Mihin tämä näkemys perustuu? Mitä se lapsi siitä aikuistenoikeasti saa?
No mitä epätäydellisten lasten läheiset nyt yleensä saavat siitä, ettei heidän kaikkia perhesuhteitaan katkaista vaan siksi että vanhemmilla on omasta mielestään siihen oikeus? Omilla isovanhemmillani oli ongelmansa, nyt ovat jo edesmenneitä mutta kyllä minulle oli tärkeä asia tuntea heidät. Kyllä epätäydelliseltäkin ihmiseltä voi saada rakkautta ja läheisyyttä ja epätäydellinenkin ihminen voi tuntua tärkeältä. Onneksi minun äitini ymmärsi, ettei minulta pidä riistää isoäitiä vain siksi etteivät he tulleet keskenään toimeen.
Tarkoittaako se öykkärin poissulkeminen sitten kaikkien ihmissuhteiden katkaisemista? Miten niin?
Eikö lapselle ennnemmin pidä antaa malli hyvästä käytöksestä? Ei siitä että öykkäri saa öyhöttää, eikä ko käytöksellä ole mitään seurauksia?
Hyvän käytöksen malli on myös se, että itse ei alennu samaan lapselliseen pelailuun kuin mitä vastapuoli ehkä harrastaa. Hyvää ja viisasta käytöstä on olla sellaisen yläpuolella. Usein se on myös toimivin ratkaisu, koska harva pulu jaksaa loputtomasti pelata shakkiaan, kun ei saa vastakaikua.
Se että opettaa lasta tunnistamaan rajansa ei ole mitään peliä. Se on oikeastaan tärkeimpiä asioita, mikä vanhemman pitää lapselle opettaa.
Eikä se ole mitään peliä, jos suojelee perhettään. Jos joku ihminen ei kykene käyttäytymään asiallisesti, niin sitten ei. Mutta sillä on seurauksia, sille ihmiselle. Ei muille.
No useimmissa tämän ketjun tapauksissa ei kyllä ole kyse mistään lasten rajojen suojelusta vaan äidin omasta ylpeydestä ja nokittelutarpeesta. Siinähän oppii ärsyttävä anoppi olemaan hyppimättä silmille - ja lapsi on se todellinen kärsijä.
Tämä minuakin hirvittää tässä ketjussa.
On aivan varmasti olemassa häiriintyneitä isovanhempia ja silloin on todella parempi pitää etäisyyttä .
Mutta ei suurin osa ole pimahtaneita.Juuri pääsin todistamaan erään miniän äänekästä tuhahtelua kun anoppinsa iloitsi tyttärensä lapsenlapsen nimeä.
Anoppi piti sitä kauniina mutta miniän mielestä se oli " kauhea".
Vastaavia , sinänsä pieniä mutta tulevaisuutta ennustavia, tapauksia on useita niin että olen päässyt tai joutunut todistamaan.
Voin vain kuvitella mitä tapahtuu kun tämä miniä saa lapsen.
Varmasti mahdolliset ongelmat eivät ole yksin anopin syytä.
Mutta tietenkin anopin on syytä pitää kieli keskellä suuta.
Tämä miniä kyllä tulee kieltämään lapsen näkemisen syystä jos toisestakin.
Eikä ymmärrä että se on myös lapsen häviö.Sekin on rajattomuutta että joidenkin pikkusyiden takia estetään lapsen tutustuminen sukulaisiinsa.
Näyttää joskus siltä että naisten on vaikea sietää että lapsella on sukulaisia joille äiti ei itse ole sukua.
Ovatko mustasukkaisia pohjimmiltaan?Ehkä se miniä oli vain kurkkuaan myöten täynnä sitä tyttärien ylistämistä ja kehumista?
T. Miniä joka on kuulemma hiiiiiirveän tyhmä kun lukee tenttiin, anopin tytär ei ikinä lue tenttiin koska on niiiiin viisas että osaa aina ilmankin (ei tosin kyllä sitten koskaan valmistunutkaan)
Minä tunnen sekä miniän että anopin. En ole heille sukua eli sikäli ei ole omaa lehmää ojassa.
Anoppi ei ainakaan muiden kuullen moiti miniäänsä , ei muuten mitenkään ylistä tytärtäänkään.
Miniä sen sijaan mielellään moittii milloin ketäkin.
En yritä väittää että näin on aina ,ei varmasti ole.
Mutta nimenomaan omaan sivullinen näkee kyllä onko kaikki syy yhdessä osapuolessa.
Ei läheskään aina ole.
Narsistiset manipuloijamummelit on usein julkisesti mitä ihsnimpia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa täällä sekopäisiä anoppeja ja miniöitä. En tiennytkään , että vauva-asiat voivat olla näin höyrypäisiä!
Terv. se miniä, joka ilahtuneena luovutti 3 kk ikäisen vauvansa anopin syliin.
Toinen asia, mikä minua näissä av-keskusteluissa ihmetyttää, on synnyttäneen äidin "hormonihuuruinen " olo. Aivan kuin olisivat totaalisesti sekaisin. Minä en synnytyksen jälkeen tuntenut olani normaalia kummemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä sekopäisiä anoppeja ja miniöitä. En tiennytkään , että vauva-asiat voivat olla näin höyrypäisiä!
Terv. se miniä, joka ilahtuneena luovutti 3 kk ikäisen vauvansa anopin syliin.
Toinen asia, mikä minua näissä av-keskusteluissa ihmetyttää, on synnyttäneen äidin "hormonihuuruinen " olo. Aivan kuin olisivat totaalisesti sekaisin. Minä en synnytyksen jälkeen tuntenut olani normaalia kummemmaksi.
Korjaan vähän provoasi: Terv. Jonne ylilaudalta
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä sekopäisiä anoppeja ja miniöitä. En tiennytkään , että vauva-asiat voivat olla näin höyrypäisiä!
Terv. se miniä, joka ilahtuneena luovutti 3 kk ikäisen vauvansa anopin syliin.
Toinen asia, mikä minua näissä av-keskusteluissa ihmetyttää, on synnyttäneen äidin "hormonihuuruinen " olo. Aivan kuin olisivat totaalisesti sekaisin. Minä en synnytyksen jälkeen tuntenut olani normaalia kummemmaksi.
Eikä sinua haitannut kun anoppi ei antanutkaan vauvaa takaisin kun pyysit? Eikä sinun äitiytesi arvostelu haitannut sinua ollenkaan? Eikä sinua haitannut vaikka anoppi kannusti sinua lopettamaan imetyksen ennen kuin se kunnolla edes alkoi, jotta voisi ottaa mummon oman vauvan kotiinsa?
Vai olisiko ollut niin, että sinun anoppisi on ihan normaali ihminen joka tykkää mummon roolistaan ja viihtyy siinä. Eikä täten herättänyt mitään sen kummempia tuntemuksia.
Ehkäpä toisenlaisen anopin kanssa sinustakin olisi löytynyt se lastaan puolustava hormoneilla varustettu äiti, nyt sille vain ei ollut tarvetta.
Toivottavasti arvostat normaalia anoppiasi ja ihana jos vielä kertoisitkin sen hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä sekopäisiä anoppeja ja miniöitä. En tiennytkään , että vauva-asiat voivat olla näin höyrypäisiä!
Terv. se miniä, joka ilahtuneena luovutti 3 kk ikäisen vauvansa anopin syliin.
Toinen asia, mikä minua näissä av-keskusteluissa ihmetyttää, on synnyttäneen äidin "hormonihuuruinen " olo. Aivan kuin olisivat totaalisesti sekaisin. Minä en synnytyksen jälkeen tuntenut olani normaalia kummemmaksi.
Eikä sinua haitannut kun anoppi ei antanutkaan vauvaa takaisin kun pyysit? Eikä sinun äitiytesi arvostelu haitannut sinua ollenkaan? Eikä sinua haitannut vaikka anoppi kannusti sinua lopettamaan imetyksen ennen kuin se kunnolla edes alkoi, jotta voisi ottaa mummon oman vauvan kotiinsa?
Vai olisiko ollut niin, että sinun anoppisi on ihan normaali ihminen joka tykkää mummon roolistaan ja viihtyy siinä. Eikä täten herättänyt mitään sen kummempia tuntemuksia.
Ehkäpä toisenlaisen anopin kanssa sinustakin olisi löytynyt se lastaan puolustava hormoneilla varustettu äiti, nyt sille vain ei ollut tarvetta.
Toivottavasti arvostat normaalia anoppiasi ja ihana jos vielä kertoisitkin sen hänelle.
Annoin minäkin 3kk vauvan mielelläni muiden syliin. Tosin se onnistui vain silloin kun anoppi ei ollut paikalla - hänen läsnäollessaan kukaan ei saanut pidellä lasta. Viikon ikäisen vauvan painoi rintaansa vasten ja sopotti viimeinkin, viimeinkin. Minulle, tuoreelle äidille sanoi että mene sinä kauppaan. Imetys oli hyi yök, nälkä jää pienelle, ei sieltä mitään tule. Tänään jätätte yöksi, tehän saatte sitten kotona olla vauvan kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Anoppini kertoi, että hän kävi tyttärensä tytön kanssa kahdestaan saunassa ja IMETTI tätä tyttöä. Vanha akka ja äidin rooli, hyi!
Eikö tuo ole jo pedofiliaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa näistä kommenteista on pistänyt miettimään, että onko tilannetta aina ajateltu lapsen kannalta. Äidin mielestä ärsyttäväkin mummo voi kuitenkin muodostua lapselle tärkeäksi ihmiseksi, ja olisi kurjaa, jos tällaisen ihmissuhteen muodostuminen estetään pelkästään siksi että äiti haluaa osoittaa omaa valtaansa. Toki eri asia jos mummo on päihdeongelmainen tai muuten haitaksi lapselle. Monista kommenteista kuitenkin paistaa, että ongelma on nimenomaan aikuisten välinen nokittelu ja valtataistelu. Lasta mummo kohtelee hellästi ja rakastavasti, ja tuo ärsyttävä omiminen on sen kiintymyksen yksi - joskin epäterve ja kiusallinen - ilmentymä. Voisiko joissain lievemmissä tapauksissa antaa niiden vanhan ihmisen höpsötysten mennä ihan vaan toisesta korvasta sisään? Tai jos oma pinna ei kestä, niin antaa lapsen tavata isoäitiään sitten isänsä seurassa? Ei lapsi ole äidin omaisuutta vaan erillinen, pieni ihmisen alku, josta saa tykätä myös sellaiset tyypit joista äiti ei niin välitä. Ja jolla on oikeus siihen että hänen perhe- ja sukulaissuhteitaan vaalitaan.
Ja ennen kuin joku tähänkin ehtii öyhöttämään suu vaahdossa, niin puhutaan terveestä ihmisestä, ei sellaisesta, jolla on mielenterveysongelmia, kuten omasta mielestäni apn äidillä voisi olla.
t.eri
Eiköhän se mielenterveysongelmistakin kärsivä mummo voi olla lapselle tärkeä. Toki silloin ongelman laadusta riippuen pitää miettiä, että millainen kanssakäyminen ja yhteydenpito on järkevää ja turvallista, mutta ei varmasti ole lapsen etu karsia edes lievästi epätasapainoista mummoa pois lapsen elämästä.
Mihin tämä näkemys perustuu? Mitä se lapsi siitä aikuistenoikeasti saa?
No mitä epätäydellisten lasten läheiset nyt yleensä saavat siitä, ettei heidän kaikkia perhesuhteitaan katkaista vaan siksi että vanhemmilla on omasta mielestään siihen oikeus? Omilla isovanhemmillani oli ongelmansa, nyt ovat jo edesmenneitä mutta kyllä minulle oli tärkeä asia tuntea heidät. Kyllä epätäydelliseltäkin ihmiseltä voi saada rakkautta ja läheisyyttä ja epätäydellinenkin ihminen voi tuntua tärkeältä. Onneksi minun äitini ymmärsi, ettei minulta pidä riistää isoäitiä vain siksi etteivät he tulleet keskenään toimeen.
Tarkoittaako se öykkärin poissulkeminen sitten kaikkien ihmissuhteiden katkaisemista? Miten niin?
Eikö lapselle ennnemmin pidä antaa malli hyvästä käytöksestä? Ei siitä että öykkäri saa öyhöttää, eikä ko käytöksellä ole mitään seurauksia?
Hyvän käytöksen malli on myös se, että itse ei alennu samaan lapselliseen pelailuun kuin mitä vastapuoli ehkä harrastaa. Hyvää ja viisasta käytöstä on olla sellaisen yläpuolella. Usein se on myös toimivin ratkaisu, koska harva pulu jaksaa loputtomasti pelata shakkiaan, kun ei saa vastakaikua.
Se että opettaa lasta tunnistamaan rajansa ei ole mitään peliä. Se on oikeastaan tärkeimpiä asioita, mikä vanhemman pitää lapselle opettaa.
Eikä se ole mitään peliä, jos suojelee perhettään. Jos joku ihminen ei kykene käyttäytymään asiallisesti, niin sitten ei. Mutta sillä on seurauksia, sille ihmiselle. Ei muille.
No useimmissa tämän ketjun tapauksissa ei kyllä ole kyse mistään lasten rajojen suojelusta vaan äidin omasta ylpeydestä ja nokittelutarpeesta. Siinähän oppii ärsyttävä anoppi olemaan hyppimättä silmille - ja lapsi on se todellinen kärsijä.
Tämä minuakin hirvittää tässä ketjussa.
On aivan varmasti olemassa häiriintyneitä isovanhempia ja silloin on todella parempi pitää etäisyyttä .
Mutta ei suurin osa ole pimahtaneita.Juuri pääsin todistamaan erään miniän äänekästä tuhahtelua kun anoppinsa iloitsi tyttärensä lapsenlapsen nimeä.
Anoppi piti sitä kauniina mutta miniän mielestä se oli " kauhea".
Vastaavia , sinänsä pieniä mutta tulevaisuutta ennustavia, tapauksia on useita niin että olen päässyt tai joutunut todistamaan.
Voin vain kuvitella mitä tapahtuu kun tämä miniä saa lapsen.
Varmasti mahdolliset ongelmat eivät ole yksin anopin syytä.
Mutta tietenkin anopin on syytä pitää kieli keskellä suuta.
Tämä miniä kyllä tulee kieltämään lapsen näkemisen syystä jos toisestakin.
Eikä ymmärrä että se on myös lapsen häviö.Sekin on rajattomuutta että joidenkin pikkusyiden takia estetään lapsen tutustuminen sukulaisiinsa.
Näyttää joskus siltä että naisten on vaikea sietää että lapsella on sukulaisia joille äiti ei itse ole sukua.
Ovatko mustasukkaisia pohjimmiltaan?Ehkä se miniä oli vain kurkkuaan myöten täynnä sitä tyttärien ylistämistä ja kehumista?
T. Miniä joka on kuulemma hiiiiiirveän tyhmä kun lukee tenttiin, anopin tytär ei ikinä lue tenttiin koska on niiiiin viisas että osaa aina ilmankin (ei tosin kyllä sitten koskaan valmistunutkaan)
Minä tunnen sekä miniän että anopin. En ole heille sukua eli sikäli ei ole omaa lehmää ojassa.
Anoppi ei ainakaan muiden kuullen moiti miniäänsä , ei muuten mitenkään ylistä tytärtäänkään.
Miniä sen sijaan mielellään moittii milloin ketäkin.
En yritä väittää että näin on aina ,ei varmasti ole.
Mutta nimenomaan omaan sivullinen näkee kyllä onko kaikki syy yhdessä osapuolessa.
Ei läheskään aina ole.
Ulkopuolinen ei koskaan tiedä todellista tilaa vaikka haluatkin niin uskoa. Sinä et tiedä miten anoppi miniäänsä kohtelee vaikka heidät tunnetkin.
Ei mitään myönnytyksiä nyt. Kunnolla paussia vaan.
Ja noi määräpäivätkin muuttuu riippakiviksi koska sitten ne on kiveen hakattuja 20 vuotta. Ja niitä yritetään venyttää molemmidta päistä jne. Olen meinaan yrittänyt.