Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa näistä kommenteista on pistänyt miettimään, että onko tilannetta aina ajateltu lapsen kannalta. Äidin mielestä ärsyttäväkin mummo voi kuitenkin muodostua lapselle tärkeäksi ihmiseksi, ja olisi kurjaa, jos tällaisen ihmissuhteen muodostuminen estetään pelkästään siksi että äiti haluaa osoittaa omaa valtaansa. Toki eri asia jos mummo on päihdeongelmainen tai muuten haitaksi lapselle. Monista kommenteista kuitenkin paistaa, että ongelma on nimenomaan aikuisten välinen nokittelu ja valtataistelu. Lasta mummo kohtelee hellästi ja rakastavasti, ja tuo ärsyttävä omiminen on sen kiintymyksen yksi - joskin epäterve ja kiusallinen - ilmentymä. Voisiko joissain lievemmissä tapauksissa antaa niiden vanhan ihmisen höpsötysten mennä ihan vaan toisesta korvasta sisään? Tai jos oma pinna ei kestä, niin antaa lapsen tavata isoäitiään sitten isänsä seurassa? Ei lapsi ole äidin omaisuutta vaan erillinen, pieni ihmisen alku, josta saa tykätä myös sellaiset tyypit joista äiti ei niin välitä. Ja jolla on oikeus siihen että hänen perhe- ja sukulaissuhteitaan vaalitaan.
Ja ennen kuin joku tähänkin ehtii öyhöttämään suu vaahdossa, niin puhutaan terveestä ihmisestä, ei sellaisesta, jolla on mielenterveysongelmia, kuten omasta mielestäni apn äidillä voisi olla.
t.eri
Eiköhän se mielenterveysongelmistakin kärsivä mummo voi olla lapselle tärkeä. Toki silloin ongelman laadusta riippuen pitää miettiä, että millainen kanssakäyminen ja yhteydenpito on järkevää ja turvallista, mutta ei varmasti ole lapsen etu karsia edes lievästi epätasapainoista mummoa pois lapsen elämästä.
Mihin tämä näkemys perustuu? Mitä se lapsi siitä aikuistenoikeasti saa?
No mitä epätäydellisten lasten läheiset nyt yleensä saavat siitä, ettei heidän kaikkia perhesuhteitaan katkaista vaan siksi että vanhemmilla on omasta mielestään siihen oikeus? Omilla isovanhemmillani oli ongelmansa, nyt ovat jo edesmenneitä mutta kyllä minulle oli tärkeä asia tuntea heidät. Kyllä epätäydelliseltäkin ihmiseltä voi saada rakkautta ja läheisyyttä ja epätäydellinenkin ihminen voi tuntua tärkeältä. Onneksi minun äitini ymmärsi, ettei minulta pidä riistää isoäitiä vain siksi etteivät he tulleet keskenään toimeen.
Tarkoittaako se öykkärin poissulkeminen sitten kaikkien ihmissuhteiden katkaisemista? Miten niin?
Eikö lapselle ennnemmin pidä antaa malli hyvästä käytöksestä? Ei siitä että öykkäri saa öyhöttää, eikä ko käytöksellä ole mitään seurauksia?
Hyvän käytöksen malli on myös se, että itse ei alennu samaan lapselliseen pelailuun kuin mitä vastapuoli ehkä harrastaa. Hyvää ja viisasta käytöstä on olla sellaisen yläpuolella. Usein se on myös toimivin ratkaisu, koska harva pulu jaksaa loputtomasti pelata shakkiaan, kun ei saa vastakaikua.
Se että opettaa lasta tunnistamaan rajansa ei ole mitään peliä. Se on oikeastaan tärkeimpiä asioita, mikä vanhemman pitää lapselle opettaa.
Eikä se ole mitään peliä, jos suojelee perhettään. Jos joku ihminen ei kykene käyttäytymään asiallisesti, niin sitten ei. Mutta sillä on seurauksia, sille ihmiselle. Ei muille.
No useimmissa tämän ketjun tapauksissa ei kyllä ole kyse mistään lasten rajojen suojelusta vaan äidin omasta ylpeydestä ja nokittelutarpeesta. Siinähän oppii ärsyttävä anoppi olemaan hyppimättä silmille - ja lapsi on se todellinen kärsijä.
Tämä minuakin hirvittää tässä ketjussa.
On aivan varmasti olemassa häiriintyneitä isovanhempia ja silloin on todella parempi pitää etäisyyttä .
Mutta ei suurin osa ole pimahtaneita.Juuri pääsin todistamaan erään miniän äänekästä tuhahtelua kun anoppinsa iloitsi tyttärensä lapsenlapsen nimeä.
Anoppi piti sitä kauniina mutta miniän mielestä se oli " kauhea".
Vastaavia , sinänsä pieniä mutta tulevaisuutta ennustavia, tapauksia on useita niin että olen päässyt tai joutunut todistamaan.
Voin vain kuvitella mitä tapahtuu kun tämä miniä saa lapsen.
Varmasti mahdolliset ongelmat eivät ole yksin anopin syytä.
Mutta tietenkin anopin on syytä pitää kieli keskellä suuta.
Tämä miniä kyllä tulee kieltämään lapsen näkemisen syystä jos toisestakin.
Eikä ymmärrä että se on myös lapsen häviö.Sekin on rajattomuutta että joidenkin pikkusyiden takia estetään lapsen tutustuminen sukulaisiinsa.
Näyttää joskus siltä että naisten on vaikea sietää että lapsella on sukulaisia joille äiti ei itse ole sukua.
Ovatko mustasukkaisia pohjimmiltaan?On ne miniät kamalia ja anopin ihania. Meillä anoppi haukkui ristiäisissä lapsemme nimen rumaksi, kun luuli etten ole kuuloetäisyydellä.
Ja juu kyllä vaikutti "vähän" väleihin..
Pitääpä nyt harrastaa itsetutkiskelua, kun tämäkin taitaa olla vain minun mustasukkaisuudesta kiinni? Jos oma äitini olisi haukkunut lapseni nimen rumaksi, niin olisin ollut varmaan ihan että okei, ei haittaa?
Meillä anoppi haukkui ristiäisissä minut itsekkääksi kun jouduin lapsen terveyden takia lopettamaan imettämisen. Hieman olin huulipyöreenä kun miehen täti tulee tilittämään imetyksen hyödyistä minulle kesken ristiäisten. Sen lisäksi kuulin myöhemmin että oli päivitellyt kasteen jälkeen kuinka ruma nimi piti lapselle antaa ja että ollaan miehen kanssa tyhmiä kun ei hänen ehdottamansa nimi kelvannut.
Ah, anopit ja ristiäiset. Minä en olisi saanut kutsua sukulaisiani koska anoppi ei saanut kutsua omiaan. Tähänkään päivään mennessä tuskin uskoo, että mies valitsi itse keitä suvustaan kutsuu eikä ilkeä manipuloiva miniä puuttunut siihen lainkaan.
Meillä oli sama vääntö sukulaisten suhteen anopin kanssa... Lisäks anoppi tilas ristiäisiin kakut vaikka olin sanonut tekeväni kakut itse. Sit kun anopppi soitti ja ilmoitti että hän on nyt tilannut ristiäisiin kakut niin mulla oli jo omat kakut valmiina. Mun tekemät kakut (mm. lapsen nimellä oleva fantasiakakku) olis pitänyt laittaa pakkaseen jotta anopin ostamat valmiskakut ois saatu tarjolle. Suuttui kun näin ei toimittu. Ja siis tosiaan anoppi ei ees kysynyt että halutaanko tilata kakut vaan ilmoitti että hän on nyt tilannu meidän lapsen ristiäisiin kakut...
Anoppi kysyi juhlissa kovaan ääneen "missä välissä olet muka leiponut, kun on kuulemma ollut niin rankkaa?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa näistä kommenteista on pistänyt miettimään, että onko tilannetta aina ajateltu lapsen kannalta. Äidin mielestä ärsyttäväkin mummo voi kuitenkin muodostua lapselle tärkeäksi ihmiseksi, ja olisi kurjaa, jos tällaisen ihmissuhteen muodostuminen estetään pelkästään siksi että äiti haluaa osoittaa omaa valtaansa. Toki eri asia jos mummo on päihdeongelmainen tai muuten haitaksi lapselle. Monista kommenteista kuitenkin paistaa, että ongelma on nimenomaan aikuisten välinen nokittelu ja valtataistelu. Lasta mummo kohtelee hellästi ja rakastavasti, ja tuo ärsyttävä omiminen on sen kiintymyksen yksi - joskin epäterve ja kiusallinen - ilmentymä. Voisiko joissain lievemmissä tapauksissa antaa niiden vanhan ihmisen höpsötysten mennä ihan vaan toisesta korvasta sisään? Tai jos oma pinna ei kestä, niin antaa lapsen tavata isoäitiään sitten isänsä seurassa? Ei lapsi ole äidin omaisuutta vaan erillinen, pieni ihmisen alku, josta saa tykätä myös sellaiset tyypit joista äiti ei niin välitä. Ja jolla on oikeus siihen että hänen perhe- ja sukulaissuhteitaan vaalitaan.
Ja ennen kuin joku tähänkin ehtii öyhöttämään suu vaahdossa, niin puhutaan terveestä ihmisestä, ei sellaisesta, jolla on mielenterveysongelmia, kuten omasta mielestäni apn äidillä voisi olla.
t.eri
Eiköhän se mielenterveysongelmistakin kärsivä mummo voi olla lapselle tärkeä. Toki silloin ongelman laadusta riippuen pitää miettiä, että millainen kanssakäyminen ja yhteydenpito on järkevää ja turvallista, mutta ei varmasti ole lapsen etu karsia edes lievästi epätasapainoista mummoa pois lapsen elämästä.
Mihin tämä näkemys perustuu? Mitä se lapsi siitä aikuistenoikeasti saa?
No mitä epätäydellisten lasten läheiset nyt yleensä saavat siitä, ettei heidän kaikkia perhesuhteitaan katkaista vaan siksi että vanhemmilla on omasta mielestään siihen oikeus? Omilla isovanhemmillani oli ongelmansa, nyt ovat jo edesmenneitä mutta kyllä minulle oli tärkeä asia tuntea heidät. Kyllä epätäydelliseltäkin ihmiseltä voi saada rakkautta ja läheisyyttä ja epätäydellinenkin ihminen voi tuntua tärkeältä. Onneksi minun äitini ymmärsi, ettei minulta pidä riistää isoäitiä vain siksi etteivät he tulleet keskenään toimeen.
Tarkoittaako se öykkärin poissulkeminen sitten kaikkien ihmissuhteiden katkaisemista? Miten niin?
Eikö lapselle ennnemmin pidä antaa malli hyvästä käytöksestä? Ei siitä että öykkäri saa öyhöttää, eikä ko käytöksellä ole mitään seurauksia?
Hyvän käytöksen malli on myös se, että itse ei alennu samaan lapselliseen pelailuun kuin mitä vastapuoli ehkä harrastaa. Hyvää ja viisasta käytöstä on olla sellaisen yläpuolella. Usein se on myös toimivin ratkaisu, koska harva pulu jaksaa loputtomasti pelata shakkiaan, kun ei saa vastakaikua.
Se että opettaa lasta tunnistamaan rajansa ei ole mitään peliä. Se on oikeastaan tärkeimpiä asioita, mikä vanhemman pitää lapselle opettaa.
Eikä se ole mitään peliä, jos suojelee perhettään. Jos joku ihminen ei kykene käyttäytymään asiallisesti, niin sitten ei. Mutta sillä on seurauksia, sille ihmiselle. Ei muille.
No useimmissa tämän ketjun tapauksissa ei kyllä ole kyse mistään lasten rajojen suojelusta vaan äidin omasta ylpeydestä ja nokittelutarpeesta. Siinähän oppii ärsyttävä anoppi olemaan hyppimättä silmille - ja lapsi on se todellinen kärsijä.
Tämä minuakin hirvittää tässä ketjussa.
On aivan varmasti olemassa häiriintyneitä isovanhempia ja silloin on todella parempi pitää etäisyyttä .
Mutta ei suurin osa ole pimahtaneita.Juuri pääsin todistamaan erään miniän äänekästä tuhahtelua kun anoppinsa iloitsi tyttärensä lapsenlapsen nimeä.
Anoppi piti sitä kauniina mutta miniän mielestä se oli " kauhea".
Vastaavia , sinänsä pieniä mutta tulevaisuutta ennustavia, tapauksia on useita niin että olen päässyt tai joutunut todistamaan.
Voin vain kuvitella mitä tapahtuu kun tämä miniä saa lapsen.
Varmasti mahdolliset ongelmat eivät ole yksin anopin syytä.
Mutta tietenkin anopin on syytä pitää kieli keskellä suuta.
Tämä miniä kyllä tulee kieltämään lapsen näkemisen syystä jos toisestakin.
Eikä ymmärrä että se on myös lapsen häviö.Sekin on rajattomuutta että joidenkin pikkusyiden takia estetään lapsen tutustuminen sukulaisiinsa.
Näyttää joskus siltä että naisten on vaikea sietää että lapsella on sukulaisia joille äiti ei itse ole sukua.
Ovatko mustasukkaisia pohjimmiltaan?On ne miniät kamalia ja anopin ihania. Meillä anoppi haukkui ristiäisissä lapsemme nimen rumaksi, kun luuli etten ole kuuloetäisyydellä.
Ja juu kyllä vaikutti "vähän" väleihin..
Pitääpä nyt harrastaa itsetutkiskelua, kun tämäkin taitaa olla vain minun mustasukkaisuudesta kiinni? Jos oma äitini olisi haukkunut lapseni nimen rumaksi, niin olisin ollut varmaan ihan että okei, ei haittaa?
Meillä anoppi haukkui ristiäisissä minut itsekkääksi kun jouduin lapsen terveyden takia lopettamaan imettämisen. Hieman olin huulipyöreenä kun miehen täti tulee tilittämään imetyksen hyödyistä minulle kesken ristiäisten. Sen lisäksi kuulin myöhemmin että oli päivitellyt kasteen jälkeen kuinka ruma nimi piti lapselle antaa ja että ollaan miehen kanssa tyhmiä kun ei hänen ehdottamansa nimi kelvannut.
Ah, anopit ja ristiäiset. Minä en olisi saanut kutsua sukulaisiani koska anoppi ei saanut kutsua omiaan. Tähänkään päivään mennessä tuskin uskoo, että mies valitsi itse keitä suvustaan kutsuu eikä ilkeä manipuloiva miniä puuttunut siihen lainkaan.
Meillä oli sama vääntö sukulaisten suhteen anopin kanssa... Lisäks anoppi tilas ristiäisiin kakut vaikka olin sanonut tekeväni kakut itse. Sit kun anopppi soitti ja ilmoitti että hän on nyt tilannut ristiäisiin kakut niin mulla oli jo omat kakut valmiina. Mun tekemät kakut (mm. lapsen nimellä oleva fantasiakakku) olis pitänyt laittaa pakkaseen jotta anopin ostamat valmiskakut ois saatu tarjolle. Suuttui kun näin ei toimittu. Ja siis tosiaan anoppi ei ees kysynyt että halutaanko tilata kakut vaan ilmoitti että hän on nyt tilannu meidän lapsen ristiäisiin kakut...
Anoppi kysyi juhlissa kovaan ääneen "missä välissä olet muka leiponut, kun on kuulemma ollut niin rankkaa?"
Anoppi mökötti nurkassa kun hänen apu ei kelvannut. Muut sukulaiset vuorotellen piti lasta sylissä mutta anoppi ei suostunut ottamaan vaikka syliin lasta tarjottiin. Jälkikäteen kuulin että oli sisarelleen valittanut kuinka häntä oli kielletty ottamasta lasta syliin.
Huoh nuo iänikuiset "hirvittää tämä keskustelu, voi voi anoppeja kun miniät ovat noin asennevammaisia". Jos minä olisin ajatellut noin ja kuvitellut että ongelma on minussa, meidän perhe olisi hajonnut vuosia sitten. Mutta mitä siitä, pääasia on että anoppia silitetään myötäkarvaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuo akkahan on selvästi hoidon tarpeessa. Joku kersakompleksi näköjään, pakkomielle saada rääpäle.
Enpä ole hetkeen nähnyt noin junttia kielenkäyttöä. Liekö parturikampaaja pohjois-karjalasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa näistä kommenteista on pistänyt miettimään, että onko tilannetta aina ajateltu lapsen kannalta. Äidin mielestä ärsyttäväkin mummo voi kuitenkin muodostua lapselle tärkeäksi ihmiseksi, ja olisi kurjaa, jos tällaisen ihmissuhteen muodostuminen estetään pelkästään siksi että äiti haluaa osoittaa omaa valtaansa. Toki eri asia jos mummo on päihdeongelmainen tai muuten haitaksi lapselle. Monista kommenteista kuitenkin paistaa, että ongelma on nimenomaan aikuisten välinen nokittelu ja valtataistelu. Lasta mummo kohtelee hellästi ja rakastavasti, ja tuo ärsyttävä omiminen on sen kiintymyksen yksi - joskin epäterve ja kiusallinen - ilmentymä. Voisiko joissain lievemmissä tapauksissa antaa niiden vanhan ihmisen höpsötysten mennä ihan vaan toisesta korvasta sisään? Tai jos oma pinna ei kestä, niin antaa lapsen tavata isoäitiään sitten isänsä seurassa? Ei lapsi ole äidin omaisuutta vaan erillinen, pieni ihmisen alku, josta saa tykätä myös sellaiset tyypit joista äiti ei niin välitä. Ja jolla on oikeus siihen että hänen perhe- ja sukulaissuhteitaan vaalitaan.
Ja ennen kuin joku tähänkin ehtii öyhöttämään suu vaahdossa, niin puhutaan terveestä ihmisestä, ei sellaisesta, jolla on mielenterveysongelmia, kuten omasta mielestäni apn äidillä voisi olla.
t.eri
Eiköhän se mielenterveysongelmistakin kärsivä mummo voi olla lapselle tärkeä. Toki silloin ongelman laadusta riippuen pitää miettiä, että millainen kanssakäyminen ja yhteydenpito on järkevää ja turvallista, mutta ei varmasti ole lapsen etu karsia edes lievästi epätasapainoista mummoa pois lapsen elämästä.
Uskon ja toivon että tämä on lapsettoman ihmisen näkemys. Jotain rajaa! Se pieni lapsi ei ole mikään suvun yhteinen halinalle ja vauvanukke johon jopa mt-ongelmaisilla sukulaisilla on jotain hemmetin nautintaoikeuksia. Missä kulkee raja tuollaisessa ajattelussa? "onhan sillä Esko-sedällä skitsofrenia ja muistisairaus mutta kyllä se voi silti olla tärkeä meidän lapselle. Kyllä se pärjää Eskolla pari tuntia, ehkä niistä tulee ystävät ja Esko varmaan ilahtuu".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa näistä kommenteista on pistänyt miettimään, että onko tilannetta aina ajateltu lapsen kannalta. Äidin mielestä ärsyttäväkin mummo voi kuitenkin muodostua lapselle tärkeäksi ihmiseksi, ja olisi kurjaa, jos tällaisen ihmissuhteen muodostuminen estetään pelkästään siksi että äiti haluaa osoittaa omaa valtaansa. Toki eri asia jos mummo on päihdeongelmainen tai muuten haitaksi lapselle. Monista kommenteista kuitenkin paistaa, että ongelma on nimenomaan aikuisten välinen nokittelu ja valtataistelu. Lasta mummo kohtelee hellästi ja rakastavasti, ja tuo ärsyttävä omiminen on sen kiintymyksen yksi - joskin epäterve ja kiusallinen - ilmentymä. Voisiko joissain lievemmissä tapauksissa antaa niiden vanhan ihmisen höpsötysten mennä ihan vaan toisesta korvasta sisään? Tai jos oma pinna ei kestä, niin antaa lapsen tavata isoäitiään sitten isänsä seurassa? Ei lapsi ole äidin omaisuutta vaan erillinen, pieni ihmisen alku, josta saa tykätä myös sellaiset tyypit joista äiti ei niin välitä. Ja jolla on oikeus siihen että hänen perhe- ja sukulaissuhteitaan vaalitaan.
Ja ennen kuin joku tähänkin ehtii öyhöttämään suu vaahdossa, niin puhutaan terveestä ihmisestä, ei sellaisesta, jolla on mielenterveysongelmia, kuten omasta mielestäni apn äidillä voisi olla.
t.eri
Eiköhän se mielenterveysongelmistakin kärsivä mummo voi olla lapselle tärkeä. Toki silloin ongelman laadusta riippuen pitää miettiä, että millainen kanssakäyminen ja yhteydenpito on järkevää ja turvallista, mutta ei varmasti ole lapsen etu karsia edes lievästi epätasapainoista mummoa pois lapsen elämästä.
Uskon ja toivon että tämä on lapsettoman ihmisen näkemys. Jotain rajaa! Se pieni lapsi ei ole mikään suvun yhteinen halinalle ja vauvanukke johon jopa mt-ongelmaisilla sukulaisilla on jotain hemmetin nautintaoikeuksia. Missä kulkee raja tuollaisessa ajattelussa? "onhan sillä Esko-sedällä skitsofrenia ja muistisairaus mutta kyllä se voi silti olla tärkeä meidän lapselle. Kyllä se pärjää Eskolla pari tuntia, ehkä niistä tulee ystävät ja Esko varmaan ilahtuu".
Tällainen ihmeellinen käsitys tuntuu olevan syvässä. Meillä tilanne kärjistyi kesällä kun sairauslomalla oleva mummo kekksi, että lapsenlapset onkin se asia, jonka avulla hän jaksaa.
Ihan kiva vaan, kun lapsenlapset jo teinejä ja heillä omat elämät ja kiinnostuksenkohteet ja läheiset ihmiset.
Sitten olisi pitänyt mennä mummon kaksion askartelemaan ja jauhamaan lääkärikäynneistä ja kaiken maailman muista mummon kohtaamista vääryyksistä.
Minusta teinillä on lupa olla ns itsekäs ja keskittyä siihen omaan nuoruutensa. Herrajumala.
Huonosti käyttäytyviä ja tahdittomia ihmisiä riittää tässä maassa eikä ongelma ole yksin anoppien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huonosti käyttäytyviä ja tahdittomia ihmisiä riittää tässä maassa eikä ongelma ole yksin anoppien.
Eikä? Ketjuun kirjoittaneet varmasti luulivat että *vain anopit* voivat käyttäytyä huonosti. Onneksi tulit korjaamaan asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa näistä kommenteista on pistänyt miettimään, että onko tilannetta aina ajateltu lapsen kannalta. Äidin mielestä ärsyttäväkin mummo voi kuitenkin muodostua lapselle tärkeäksi ihmiseksi, ja olisi kurjaa, jos tällaisen ihmissuhteen muodostuminen estetään pelkästään siksi että äiti haluaa osoittaa omaa valtaansa. Toki eri asia jos mummo on päihdeongelmainen tai muuten haitaksi lapselle. Monista kommenteista kuitenkin paistaa, että ongelma on nimenomaan aikuisten välinen nokittelu ja valtataistelu. Lasta mummo kohtelee hellästi ja rakastavasti, ja tuo ärsyttävä omiminen on sen kiintymyksen yksi - joskin epäterve ja kiusallinen - ilmentymä. Voisiko joissain lievemmissä tapauksissa antaa niiden vanhan ihmisen höpsötysten mennä ihan vaan toisesta korvasta sisään? Tai jos oma pinna ei kestä, niin antaa lapsen tavata isoäitiään sitten isänsä seurassa? Ei lapsi ole äidin omaisuutta vaan erillinen, pieni ihmisen alku, josta saa tykätä myös sellaiset tyypit joista äiti ei niin välitä. Ja jolla on oikeus siihen että hänen perhe- ja sukulaissuhteitaan vaalitaan.
Ja ennen kuin joku tähänkin ehtii öyhöttämään suu vaahdossa, niin puhutaan terveestä ihmisestä, ei sellaisesta, jolla on mielenterveysongelmia, kuten omasta mielestäni apn äidillä voisi olla.
t.eri
Eiköhän se mielenterveysongelmistakin kärsivä mummo voi olla lapselle tärkeä. Toki silloin ongelman laadusta riippuen pitää miettiä, että millainen kanssakäyminen ja yhteydenpito on järkevää ja turvallista, mutta ei varmasti ole lapsen etu karsia edes lievästi epätasapainoista mummoa pois lapsen elämästä.
Mihin tämä näkemys perustuu? Mitä se lapsi siitä aikuistenoikeasti saa?
No mitä epätäydellisten lasten läheiset nyt yleensä saavat siitä, ettei heidän kaikkia perhesuhteitaan katkaista vaan siksi että vanhemmilla on omasta mielestään siihen oikeus? Omilla isovanhemmillani oli ongelmansa, nyt ovat jo edesmenneitä mutta kyllä minulle oli tärkeä asia tuntea heidät. Kyllä epätäydelliseltäkin ihmiseltä voi saada rakkautta ja läheisyyttä ja epätäydellinenkin ihminen voi tuntua tärkeältä. Onneksi minun äitini ymmärsi, ettei minulta pidä riistää isoäitiä vain siksi etteivät he tulleet keskenään toimeen.
Tarkoittaako se öykkärin poissulkeminen sitten kaikkien ihmissuhteiden katkaisemista? Miten niin?
Eikö lapselle ennnemmin pidä antaa malli hyvästä käytöksestä? Ei siitä että öykkäri saa öyhöttää, eikä ko käytöksellä ole mitään seurauksia?
Hyvän käytöksen malli on myös se, että itse ei alennu samaan lapselliseen pelailuun kuin mitä vastapuoli ehkä harrastaa. Hyvää ja viisasta käytöstä on olla sellaisen yläpuolella. Usein se on myös toimivin ratkaisu, koska harva pulu jaksaa loputtomasti pelata shakkiaan, kun ei saa vastakaikua.
Se että opettaa lasta tunnistamaan rajansa ei ole mitään peliä. Se on oikeastaan tärkeimpiä asioita, mikä vanhemman pitää lapselle opettaa.
Eikä se ole mitään peliä, jos suojelee perhettään. Jos joku ihminen ei kykene käyttäytymään asiallisesti, niin sitten ei. Mutta sillä on seurauksia, sille ihmiselle. Ei muille.
No useimmissa tämän ketjun tapauksissa ei kyllä ole kyse mistään lasten rajojen suojelusta vaan äidin omasta ylpeydestä ja nokittelutarpeesta. Siinähän oppii ärsyttävä anoppi olemaan hyppimättä silmille - ja lapsi on se todellinen kärsijä.
Lasten loogisesta kasvatuksesta siinä on kyse, kun lasta määrää äiti joka on koko ajan läsnä lapsen elämässä eikä mummi jota nähdään kerran kuukaudessa/viikossa. Mummi ei kävele äidin sääntöjen yli. Mitä järkeä siinä olisi lapsen kannalta, että pääasiallisen hoitajan, äidin, arvovaltaa kerran kuukaudesa yritetään murentaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonosti käyttäytyviä ja tahdittomia ihmisiä riittää tässä maassa eikä ongelma ole yksin anoppien.
Eikä? Ketjuun kirjoittaneet varmasti luulivat että *vain anopit* voivat käyttäytyä huonosti. Onneksi tulit korjaamaan asian.
Käytöskukkanenko se siinä?
Näissä tarinoissa on suorastaan kauhuleffa-ainesta. Aloin jo kehitellä elokuvan juonta omassa päässäni. En tosin kerro sitä, koska menisi asiattomuuden puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonosti käyttäytyviä ja tahdittomia ihmisiä riittää tässä maassa eikä ongelma ole yksin anoppien.
Eikä? Ketjuun kirjoittaneet varmasti luulivat että *vain anopit* voivat käyttäytyä huonosti. Onneksi tulit korjaamaan asian.
Etköhän sinä siinä ole tullut korjailemaan. Miksi sanoa mitään jos ei mitään hyvää sanottavaa ole.
Anoppi yrittää nyt kynsin hampain palata viikottaisiin tapaamisiin. Ihan uskomattomia selityksiä ollut miksi on pakko nähdä. Alennuksessa oli kissanhiekkaa, hänen on tultava tuomaan sitä vaikka pääsen kauppaan itsekin. Joka ilta, juuri ennen nukkumaanmenoa tulee viesti "halipusut pipanaiselle, on niin ikävä, huomenna klo se ja se tulen käymään!" Varmaan tarkoituksella laittaa viestin tuohon aikaan että vastaisin vain ok. Olen sitkeästi laittanut aina seuraavana aamuna vastaukseksi että tänään ei käy enkä ole perustellut. Tunnen tänne asti sen kiukun kihinän, kun sekin on ennenkuulumatonta etten selittele ja perustele. Kohta on tietenkin "pakko" nähdä ja jännittää paljon. Ymmärrän nyt että tavallaan pilasi vauva-ajan, kun mietin taaksepäin kaikkia vaiheita niin päällimmäisenä asiana on hänen hurmioitunut ilmeensä ja kärsimättömät käskyt minulle "mennä jo siitä vahtaamasta". En tajua miksi suostuin jatkuvaan näkemiseen näin kauan. Pelkään että tämä on vaikuttanut vauvan ja minun kiintymykseen. Olen koko ajan uskotellut itselleni että kyllä minä olen hyvä äiti, onneksi neuvolasta on tuettu siihen ajatukseen. Anoppi on puuttunut kaikkeen, huudahtanut joka asiassa ärsyyntyneenä "Ei ei noin, nyt vauva mummille!" Ja hänellä ja lapsella on täysin erityinen keskinäinen suhde, sitä hän viestittää, pikkuvauva-aikana todella ajattelin että minun on sopimatonta mennä heidän väliinsä.
Tunnen puhdasta inhoa häntä kohtaan, en haluaisi tavata. Mutta hän ei tajua yhtään missä mennään, luulen että ajattelee minulla olevan nyt tällainen vaihe ja kohta tilanne palaa taas tuttuihin uomiinsa ja anoppi saa terapialelunsa ja iltatähtensä takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonosti käyttäytyviä ja tahdittomia ihmisiä riittää tässä maassa eikä ongelma ole yksin anoppien.
Eikä? Ketjuun kirjoittaneet varmasti luulivat että *vain anopit* voivat käyttäytyä huonosti. Onneksi tulit korjaamaan asian.
Ei tarvitse ihmetellä miksi tuollaisilla kommunikointitaidoilla on ongelmissa sukulaistensa kanssa. Se on vähän silleen, että jos itse lähtee noin liikenteeseen, niin saa samaa ihan takaisinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonosti käyttäytyviä ja tahdittomia ihmisiä riittää tässä maassa eikä ongelma ole yksin anoppien.
Eikä? Ketjuun kirjoittaneet varmasti luulivat että *vain anopit* voivat käyttäytyä huonosti. Onneksi tulit korjaamaan asian.
Trinsessa Sammakko, se turpavärkki, se turpavärkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonosti käyttäytyviä ja tahdittomia ihmisiä riittää tässä maassa eikä ongelma ole yksin anoppien.
Eikä? Ketjuun kirjoittaneet varmasti luulivat että *vain anopit* voivat käyttäytyä huonosti. Onneksi tulit korjaamaan asian.
Ei tarvitse ihmetellä miksi tuollaisilla kommunikointitaidoilla on ongelmissa sukulaistensa kanssa. Se on vähän silleen, että jos itse lähtee noin liikenteeseen, niin saa samaa ihan takaisinkin.
Katkeran mummun ulinaa, mielimusiikkiani
Onko ketjussa se sama äiti, joka oli sen poroisännän kanssa naimisissa, appi kieltäytyi hoitamasta poroja kun pistivät rajoja anopille ja apelle? Niin tuttua tekstiä. Minua jäi harmittamaan sen villahaalarin heittäminen roskiin, ei niistä sienistä niin väliä :D
Vierailija kirjoitti:
Onko ketjussa se sama äiti, joka oli sen poroisännän kanssa naimisissa, appi kieltäytyi hoitamasta poroja kun pistivät rajoja anopille ja apelle? Niin tuttua tekstiä. Minua jäi harmittamaan sen villahaalarin heittäminen roskiin, ei niistä sienistä niin väliä :D
Se on se pitkä ketju! Sais hyvän kirjan siitä kuviosta.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi yrittää nyt kynsin hampain palata viikottaisiin tapaamisiin. Ihan uskomattomia selityksiä ollut miksi on pakko nähdä. Alennuksessa oli kissanhiekkaa, hänen on tultava tuomaan sitä vaikka pääsen kauppaan itsekin. Joka ilta, juuri ennen nukkumaanmenoa tulee viesti "halipusut pipanaiselle, on niin ikävä, huomenna klo se ja se tulen käymään!" Varmaan tarkoituksella laittaa viestin tuohon aikaan että vastaisin vain ok. Olen sitkeästi laittanut aina seuraavana aamuna vastaukseksi että tänään ei käy enkä ole perustellut. Tunnen tänne asti sen kiukun kihinän, kun sekin on ennenkuulumatonta etten selittele ja perustele. Kohta on tietenkin "pakko" nähdä ja jännittää paljon. Ymmärrän nyt että tavallaan pilasi vauva-ajan, kun mietin taaksepäin kaikkia vaiheita niin päällimmäisenä asiana on hänen hurmioitunut ilmeensä ja kärsimättömät käskyt minulle "mennä jo siitä vahtaamasta". En tajua miksi suostuin jatkuvaan näkemiseen näin kauan. Pelkään että tämä on vaikuttanut vauvan ja minun kiintymykseen. Olen koko ajan uskotellut itselleni että kyllä minä olen hyvä äiti, onneksi neuvolasta on tuettu siihen ajatukseen. Anoppi on puuttunut kaikkeen, huudahtanut joka asiassa ärsyyntyneenä "Ei ei noin, nyt vauva mummille!" Ja hänellä ja lapsella on täysin erityinen keskinäinen suhde, sitä hän viestittää, pikkuvauva-aikana todella ajattelin että minun on sopimatonta mennä heidän väliinsä.
Tunnen puhdasta inhoa häntä kohtaan, en haluaisi tavata. Mutta hän ei tajua yhtään missä mennään, luulen että ajattelee minulla olevan nyt tällainen vaihe ja kohta tilanne palaa taas tuttuihin uomiinsa ja anoppi saa terapialelunsa ja iltatähtensä takaisin.
Hienoa, ap, kun olet saanut pidettyä tuota linjaa! Nyt et murru painostuksen alla vaan jatkat vain sitkeästi tuota, että et vain ota vastaan kun olisivat väkisin oma-aloitteisesti tulossa. Itse tekisin niin, että oikeastaan aina väistäisin kun ovat itse kutsumassa itseään, sen sijaan kutsuisin itse aktiivisesti heidät esim. 2 vkon kuluttua kahville mutta en ottaisi tunkemisyrityksiä kuuleviin korviin. Jos näin teet, tapaamisille rajattu aika, siten että teillä on kahvien jälkeen menoa jonnekin, eli kahvit tosiaan loppuvat ajallaan ja sinä alat tietyllä hetkellä pukea vauvaa lähtövalmiiksi yms. Sitten taas 2 vkoa johdonmukaista kieltäytymistä kylään tunkemisesta, ja 2 vkon kuluttua kutsut itse, jne jne. Tällä tavoin saat osoitettua, että a) kontrolli on sinulla b) kylään ei tungeta kutsumatta, c) pääsevät joskus kuitenkin käymään - silloin kun kutsutaan, ei muutoin.
Tsemppiä!
Minun anopin maailma keikahti ympäri kun meidän tyttö syntyi. Anopilla vain poikia ja kaikki lapsenlapset poikia. Kun paljastimme oletetun sukupuolen raskausaikana, toisteli anoppi "tyttö, tyttö, onhan tyttö" ja kun mies sanoi että juu tyttö tulee, anoppi lyyhistyi polvilleen ja itki ja nauroi, "aina, AINA olen halunnut tytön!"
Imettäminen oli ällöttävä anopin mielestä, sanoi aina että hei anna jo pulloa sille. Omansa oli kyllä imettänyt. Kun olin imettänyt niin hän tulee jo jankuttaa naama loistaen mummolle, mummolle, nyt röyhtäistään ja katosi vauvan kanssa.
Ristiäisissä otettiin kuvia, vauva minun vanhempien sylissä, kummien sylissä, appivanhempien sylissä. Heidän kuvan jälkeen otettiin koko suvun kuva. Ojensin käsiäni vauvaa kohti kun järjestäydyimme koko suvun kuvaa varten. Anoppi kääntyi nopeasti selin, ei antanut vauvaa. Koko suvun kuvassa vauvaa pitelee anoppi.