Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos mies kävisi vauvan kanssa äidillään, mummo voisi sitten viihdyttää vauvaa sen pari tuntia ja sinä saisit vapaa-aikaa? :-)
Munkin anoppi vähän höpsähti kun ensimmäinen lapsi meille syntyi, olin välillä tosi raivoissaan mut onneksi pidin suurimmat mölyt sisälläni. Oltiin varmaan kaikki vähän herkkänä. Nykyään anoppi auttaa tosi paljon, mutta ei yritä sotkeutua meidän asioihin. Ollaan kasvettu uusiin rooleihimme: minä äidiksi ja anoppi mummiksi. Se voi ottaa aikaa.
Jos anoppisi on ennen ollut suht järkevä ja normaali ihminen niin varmaan hänkin vielä palaa entiselleen. Toki jotkut ihmiset on vaan mahdottomia eikä muuksi muutu.
Tämä olisi mummon toiveiden täyttymys, että minä en olisi "häiritsemässä". Mutta en voi luottaa siihen että vauvan tarpeisiin vastataan. Jos vaikka itkee sylissä, yrittää venkoilla pois niin mummo pitelee väkisin. Olen nähnyt tämän monta kertaa ja aina naama pitkänä jos otan vauvan pois. Mies häipyisi autotalliin tms. koska ei näe ongelmaa äitinsä toiminnassa. Sitäkin on mummo kärttänyt että haluaisi nukkua vauva kainalossa päikkärit ja vauva nukahtaa joko vaunuihin tai omaan pinnasänkyynsä. (Öisin on kyllä perhepedissä). Tiedän että mummo väen vängällä yrittäisi nukuttaa vauvaa kainaloon. Ja antaisi sokerisia herkkuja ja lähtisi käymään naapurissa näyttämässä vauvaa jne jne. Olisin tosi stressissä itse kotona koko sen ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos mies kävisi vauvan kanssa äidillään, mummo voisi sitten viihdyttää vauvaa sen pari tuntia ja sinä saisit vapaa-aikaa? :-)
Munkin anoppi vähän höpsähti kun ensimmäinen lapsi meille syntyi, olin välillä tosi raivoissaan mut onneksi pidin suurimmat mölyt sisälläni. Oltiin varmaan kaikki vähän herkkänä. Nykyään anoppi auttaa tosi paljon, mutta ei yritä sotkeutua meidän asioihin. Ollaan kasvettu uusiin rooleihimme: minä äidiksi ja anoppi mummiksi. Se voi ottaa aikaa.
Jos anoppisi on ennen ollut suht järkevä ja normaali ihminen niin varmaan hänkin vielä palaa entiselleen. Toki jotkut ihmiset on vaan mahdottomia eikä muuksi muutu.
Tämä olisi mummon toiveiden täyttymys, että minä en olisi "häiritsemässä". Mutta en voi luottaa siihen että vauvan tarpeisiin vastataan. Jos vaikka itkee sylissä, yrittää venkoilla pois niin mummo pitelee väkisin. Olen nähnyt tämän monta kertaa ja aina naama pitkänä jos otan vauvan pois. Mies häipyisi autotalliin tms. koska ei näe ongelmaa äitinsä toiminnassa. Sitäkin on mummo kärttänyt että haluaisi nukkua vauva kainalossa päikkärit ja vauva nukahtaa joko vaunuihin tai omaan pinnasänkyynsä. (Öisin on kyllä perhepedissä). Tiedän että mummo väen vängällä yrittäisi nukuttaa vauvaa kainaloon. Ja antaisi sokerisia herkkuja ja lähtisi käymään naapurissa näyttämässä vauvaa jne jne. Olisin tosi stressissä itse kotona koko sen ajan.
Vauvalle omat ruuat mukaan? Sano että ei herkkuja, ymmärtäähän mummo puhetta..? Ei kovin pitkään jaksa kainalossa kiukkuavaa vauvaakaan ja laittaa vaunuihin unille... kantapään kautta nuokin oppivat!
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos mies kävisi vauvan kanssa äidillään, mummo voisi sitten viihdyttää vauvaa sen pari tuntia ja sinä saisit vapaa-aikaa? :-)
Munkin anoppi vähän höpsähti kun ensimmäinen lapsi meille syntyi, olin välillä tosi raivoissaan mut onneksi pidin suurimmat mölyt sisälläni. Oltiin varmaan kaikki vähän herkkänä. Nykyään anoppi auttaa tosi paljon, mutta ei yritä sotkeutua meidän asioihin. Ollaan kasvettu uusiin rooleihimme: minä äidiksi ja anoppi mummiksi. Se voi ottaa aikaa.
Jos anoppisi on ennen ollut suht järkevä ja normaali ihminen niin varmaan hänkin vielä palaa entiselleen. Toki jotkut ihmiset on vaan mahdottomia eikä muuksi muutu.
Ei missään tapauksessa.
Äiti ja isä nyt yhteisrintamaan joka pullauttaa mummon selkeästi pois ydinperheestä.
Tuo ap:n mummon käytös ei ole mitään roolin hakemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo rajattomuus ja omiminen ovat siksikin erikoista käytöstä, koska se on hyvin epäsuomalaista. Varhainen itsenäistäminen on meidän kulttuurimme ominaispiirre. Se ei siis kumpua tavoista ja kulttuurista vaan persoonasta ja luonteesta.
Ap:lle ja muille samassa tilanteessa oleville antaisin neuvoksi kokeilla keinoa, jota käytän yläkoululaisten kanssa töissä. Kun mummo omii vauvan eikä anna sitä sylistään pois, sanoisin lyhyesti :”Anna vauva minulle.” Sitä lausetta toistaisin niin monta kertaa, että lapsi on minun käsissäni. Ei mitään perusteluja eikä altavastaajaksi asettumista. Myöhemmin voidaan sitten keskustella ja kasvattaa erillisessä tilanteessa, jos se on tarpeellista.
Kyllä miniän ja ensikertalaisen äidin lyttääminen kuuluu kulttuuriin valitettavasti..
No ei ainakaan meillä kuulu kummankaan vanhemman suvun tapoihin/kulttuuriin. Nämä ketjut ovat olleet mielenkiintoisia siksikin lukea, että tuollainen ihme tunkeminen vauvan ja äidin väliin on itselle täysin vierasta. Olen miettinyt että voiko todella joillakin olla tuollaista? Minusta jopa vaikuttaa vähän kieroutuneelta eikä niin terveeltä käytökseltä, että miniälle esimerkiksi tuputetaan kahvipöydässä aina lisää syömistä, että mummu saisi "hoitaa" vauvaa. Tai että vauva "kaapataan" toiseen huoneeseen, siis anteeksi vain mutta wtf??! Tuohan on aivan älytöntä, miten nuo ihmiset eivät itse näe sitä??!! Ja kyllä meidänkin suvussa mummut ja papat "hurahtaa" uuteen vauvaan, lepertelee ja pitää hyvänä, ostelee vauvan vaatteita ja leluja, mutta sen vauvan ehdoilla! Ja totta kai vauvan vanhemmat huomioiden! Koskaan en ole todistanut tilannetta, jossa uutta, ensikertalaista äitiä lytättäisiin tai mitätöitäisiin. Ja minulla ja miehelläni on paljon serkkuja, joten vauvoja on tupsahdellut tähän sukuun tasaiseen tahtiin. Mielestäni ei kyllä voi sanoa, että miniöiden ja ensikertalaisten äitien lyttääminen kuuluisi yleisesti suomalaiseen kulttuuriin.
Koska sinä et oo meilestäsi nähnyt niin sitten se ei kuulu koko maan kulttuuriin? Aikamoinen napa olet mielestäsi.
No jos tuo kovin yleistä olisi, niin olisin varmaan kuullut siitä jostain muualtakin kuin av:lta. Enhän minä nyt sitä sano, etteikö tuollaista voisi jollakin ollakin ja varmasti onkin (en epäile yhtään näiden av-aloitusten aitoutta), mutta että se olisi jotenkin yleinen tapa suomalaisten keskuudessa, niin epäilen vahvasti. Suomalaiset ovat korostaneet ja korostavat yksinpärjäämisen eetosta, tuollaisen täysin rajattoman käytöksen voisi loogisesti olettaa olevan yleisempää perhe- ja sukukeskeisimmissä kulttuureissa.
Esimerkiksi minä, joka jouduin hakemaan lähestymiskieltoa saadakseni perheelleni rajat, en asiasta rupattele työpaikan kahvihuoneessa. En ole kertonut kenellekään.
Asia on siinäkin mielessä kamala, että se leimaa häpeällä sen uhrin.
Ennen vanhaan ei insestistäkään puhuttu. Silti se oli olemassa.
Olen pahoillani tilanteestasi. Mutta meinaatko että insesti kuuluu/on kuulunut yleisesti suomalaiseen kulttuuriin? Varmaan tässä nyt on kyse siitä, miten käsite kulttuuri määritellään. Itse olen kommenteissani tarkoittanut sellaista yleistä tapakulttuuria, mikä oletusarvoisesti pidetään normaalina käytöksenä. Otan esimerkiksi suomalaisen kahvikulttuurin, kaikki Suomessa kasvaneet tietävät mitä sillä tarkoitetaan. Kahvi on olennainen osa vierailukäytäntöjä, mutta eihän se tarkoita sitä, että kaikki juovat kahvia. Esimerkki on vähän huono, koska ei ole yhtään epänormaalia tai väärää olla juomatta kahvia (en nyt tähän hätään keksinyt parempaa), kun taas ap:n kuvailema mummon käytös ja muiden sukulaisten mummon käytöksen hyväksyvä ja sitä edistävä asenne on yksinkertaisesti epänormaalia, väärin ja outoa. Tässäkin ketjussa on kymmenittäin viestejä, jotka pitävät käytöstä outona. Jos hyvin monet pitävät käytöstä outona, eivätkä näe sitä normaalina käytöksenä, niin ei se silloin kovin yleistä voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos mies kävisi vauvan kanssa äidillään, mummo voisi sitten viihdyttää vauvaa sen pari tuntia ja sinä saisit vapaa-aikaa? :-)
Munkin anoppi vähän höpsähti kun ensimmäinen lapsi meille syntyi, olin välillä tosi raivoissaan mut onneksi pidin suurimmat mölyt sisälläni. Oltiin varmaan kaikki vähän herkkänä. Nykyään anoppi auttaa tosi paljon, mutta ei yritä sotkeutua meidän asioihin. Ollaan kasvettu uusiin rooleihimme: minä äidiksi ja anoppi mummiksi. Se voi ottaa aikaa.
Jos anoppisi on ennen ollut suht järkevä ja normaali ihminen niin varmaan hänkin vielä palaa entiselleen. Toki jotkut ihmiset on vaan mahdottomia eikä muuksi muutu.
Ei missään tapauksessa.
Äiti ja isä nyt yhteisrintamaan joka pullauttaa mummon selkeästi pois ydinperheestä.
Tuo ap:n mummon käytös ei ole mitään roolin hakemista.
Minusta mies kannattais pullauttaa ulos perheestä, jos lasta ei uskalla jättää pariksi tunniksi oman isän hoiviin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo rajattomuus ja omiminen ovat siksikin erikoista käytöstä, koska se on hyvin epäsuomalaista. Varhainen itsenäistäminen on meidän kulttuurimme ominaispiirre. Se ei siis kumpua tavoista ja kulttuurista vaan persoonasta ja luonteesta.
Ap:lle ja muille samassa tilanteessa oleville antaisin neuvoksi kokeilla keinoa, jota käytän yläkoululaisten kanssa töissä. Kun mummo omii vauvan eikä anna sitä sylistään pois, sanoisin lyhyesti :”Anna vauva minulle.” Sitä lausetta toistaisin niin monta kertaa, että lapsi on minun käsissäni. Ei mitään perusteluja eikä altavastaajaksi asettumista. Myöhemmin voidaan sitten keskustella ja kasvattaa erillisessä tilanteessa, jos se on tarpeellista.
Kyllä miniän ja ensikertalaisen äidin lyttääminen kuuluu kulttuuriin valitettavasti..
No ei ainakaan meillä kuulu kummankaan vanhemman suvun tapoihin/kulttuuriin. Nämä ketjut ovat olleet mielenkiintoisia siksikin lukea, että tuollainen ihme tunkeminen vauvan ja äidin väliin on itselle täysin vierasta. Olen miettinyt että voiko todella joillakin olla tuollaista? Minusta jopa vaikuttaa vähän kieroutuneelta eikä niin terveeltä käytökseltä, että miniälle esimerkiksi tuputetaan kahvipöydässä aina lisää syömistä, että mummu saisi "hoitaa" vauvaa. Tai että vauva "kaapataan" toiseen huoneeseen, siis anteeksi vain mutta wtf??! Tuohan on aivan älytöntä, miten nuo ihmiset eivät itse näe sitä??!! Ja kyllä meidänkin suvussa mummut ja papat "hurahtaa" uuteen vauvaan, lepertelee ja pitää hyvänä, ostelee vauvan vaatteita ja leluja, mutta sen vauvan ehdoilla! Ja totta kai vauvan vanhemmat huomioiden! Koskaan en ole todistanut tilannetta, jossa uutta, ensikertalaista äitiä lytättäisiin tai mitätöitäisiin. Ja minulla ja miehelläni on paljon serkkuja, joten vauvoja on tupsahdellut tähän sukuun tasaiseen tahtiin. Mielestäni ei kyllä voi sanoa, että miniöiden ja ensikertalaisten äitien lyttääminen kuuluisi yleisesti suomalaiseen kulttuuriin.
Koska sinä et oo meilestäsi nähnyt niin sitten se ei kuulu koko maan kulttuuriin? Aikamoinen napa olet mielestäsi.
No jos tuo kovin yleistä olisi, niin olisin varmaan kuullut siitä jostain muualtakin kuin av:lta. Enhän minä nyt sitä sano, etteikö tuollaista voisi jollakin ollakin ja varmasti onkin (en epäile yhtään näiden av-aloitusten aitoutta), mutta että se olisi jotenkin yleinen tapa suomalaisten keskuudessa, niin epäilen vahvasti. Suomalaiset ovat korostaneet ja korostavat yksinpärjäämisen eetosta, tuollaisen täysin rajattoman käytöksen voisi loogisesti olettaa olevan yleisempää perhe- ja sukukeskeisimmissä kulttuureissa.
Esimerkiksi minä, joka jouduin hakemaan lähestymiskieltoa saadakseni perheelleni rajat, en asiasta rupattele työpaikan kahvihuoneessa. En ole kertonut kenellekään.
Asia on siinäkin mielessä kamala, että se leimaa häpeällä sen uhrin.
Ennen vanhaan ei insestistäkään puhuttu. Silti se oli olemassa.
Olen pahoillani tilanteestasi. Mutta meinaatko että insesti kuuluu/on kuulunut yleisesti suomalaiseen kulttuuriin? Varmaan tässä nyt on kyse siitä, miten käsite kulttuuri määritellään. Itse olen kommenteissani tarkoittanut sellaista yleistä tapakulttuuria, mikä oletusarvoisesti pidetään normaalina käytöksenä. Otan esimerkiksi suomalaisen kahvikulttuurin, kaikki Suomessa kasvaneet tietävät mitä sillä tarkoitetaan. Kahvi on olennainen osa vierailukäytäntöjä, mutta eihän se tarkoita sitä, että kaikki juovat kahvia. Esimerkki on vähän huono, koska ei ole yhtään epänormaalia tai väärää olla juomatta kahvia (en nyt tähän hätään keksinyt parempaa), kun taas ap:n kuvailema mummon käytös ja muiden sukulaisten mummon käytöksen hyväksyvä ja sitä edistävä asenne on yksinkertaisesti epänormaalia, väärin ja outoa. Tässäkin ketjussa on kymmenittäin viestejä, jotka pitävät käytöstä outona. Jos hyvin monet pitävät käytöstä outona, eivätkä näe sitä normaalina käytöksenä, niin ei se silloin kovin yleistä voi olla.
Tämä on vertaistukiketju.
Ja kai sinä käsität että nää jotka pitää käytöstä outona on kuitenkin siihen törmänneet juurikin niin kuten ap, että jopa oma mies pitää käytöstä normaalina.
Eli on ohan sukuja, joille tää on normikäytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos mies kävisi vauvan kanssa äidillään, mummo voisi sitten viihdyttää vauvaa sen pari tuntia ja sinä saisit vapaa-aikaa? :-)
Munkin anoppi vähän höpsähti kun ensimmäinen lapsi meille syntyi, olin välillä tosi raivoissaan mut onneksi pidin suurimmat mölyt sisälläni. Oltiin varmaan kaikki vähän herkkänä. Nykyään anoppi auttaa tosi paljon, mutta ei yritä sotkeutua meidän asioihin. Ollaan kasvettu uusiin rooleihimme: minä äidiksi ja anoppi mummiksi. Se voi ottaa aikaa.
Jos anoppisi on ennen ollut suht järkevä ja normaali ihminen niin varmaan hänkin vielä palaa entiselleen. Toki jotkut ihmiset on vaan mahdottomia eikä muuksi muutu.
Ei missään tapauksessa.
Äiti ja isä nyt yhteisrintamaan joka pullauttaa mummon selkeästi pois ydinperheestä.
Tuo ap:n mummon käytös ei ole mitään roolin hakemista.
Minusta mies kannattais pullauttaa ulos perheestä, jos lasta ei uskalla jättää pariksi tunniksi oman isän hoiviin...
Ei se lapsi mummolassa isän hoivissa olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäyksenä Ap:n pitäisi lähteä purkamaan omia tuntojaan- onko ollut epäkypsä, liian nuori äidiksi tultuaan. Synnytyksen jälkeinen baby blues jne. jos jatkuva epävarmuuden tunne äitiydestään? Tämän on ehkä mummu huomannutkin, halunnut auttaa? Tuliko edes mieleen Ap:n puolustajat? :)
Sivustahuutelijana, tuollaisessa tilanteessa tuetaan sitä äidin äitiyttä, eikä yritetä omia tämän äidin vauvaa omaksi terapialelukseen.
Ihan noinkaan se ei ole. Muistelen omia aikojani esikoisvauvan äitinä... Tuoreelle äidille voi olla yllättävä henkinen tuki nähdä muiden kiintymystä vauvaan. Että vauva ei mene rikki, pientä voi halia ja suukottaa , tunteita ei tarvitse pidätellä. Ja ajatusketju: vauva on noin rakas mummille/tädille/pappalle, sehän onkin ihana vauva myös minulle. Kaikille tuo ei toimi ja erityisen herkillä oleva äiti voi pitää pahanakin mutta se menee ohi- viisas mummi tukee kasvuprosessia , sanoittaa äidin tunteita. "Tuo tunne on normaalia ja se kuuluu äitiyteen". Lapsi jopa lähentää sukupolvien välejä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäyksenä Ap:n pitäisi lähteä purkamaan omia tuntojaan- onko ollut epäkypsä, liian nuori äidiksi tultuaan. Synnytyksen jälkeinen baby blues jne. jos jatkuva epävarmuuden tunne äitiydestään? Tämän on ehkä mummu huomannutkin, halunnut auttaa? Tuliko edes mieleen Ap:n puolustajat? :)
Sivustahuutelijana, tuollaisessa tilanteessa tuetaan sitä äidin äitiyttä, eikä yritetä omia tämän äidin vauvaa omaksi terapialelukseen.
Ihan noinkaan se ei ole. Muistelen omia aikojani esikoisvauvan äitinä... Tuoreelle äidille voi olla yllättävä henkinen tuki nähdä muiden kiintymystä vauvaan. Että vauva ei mene rikki, pientä voi halia ja suukottaa , tunteita ei tarvitse pidätellä. Ja ajatusketju: vauva on noin rakas mummille/tädille/pappalle, sehän onkin ihana vauva myös minulle. Kaikille tuo ei toimi ja erityisen herkillä oleva äiti voi pitää pahanakin mutta se menee ohi- viisas mummi tukee kasvuprosessia , sanoittaa äidin tunteita. "Tuo tunne on normaalia ja se kuuluu äitiyteen". Lapsi jopa lähentää sukupolvien välejä
Voi hyvänen aika mitä paskaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäyksenä Ap:n pitäisi lähteä purkamaan omia tuntojaan- onko ollut epäkypsä, liian nuori äidiksi tultuaan. Synnytyksen jälkeinen baby blues jne. jos jatkuva epävarmuuden tunne äitiydestään? Tämän on ehkä mummu huomannutkin, halunnut auttaa? Tuliko edes mieleen Ap:n puolustajat? :)
Sivustahuutelijana, tuollaisessa tilanteessa tuetaan sitä äidin äitiyttä, eikä yritetä omia tämän äidin vauvaa omaksi terapialelukseen.
Ihan noinkaan se ei ole. Muistelen omia aikojani esikoisvauvan äitinä... Tuoreelle äidille voi olla yllättävä henkinen tuki nähdä muiden kiintymystä vauvaan. Että vauva ei mene rikki, pientä voi halia ja suukottaa , tunteita ei tarvitse pidätellä. Ja ajatusketju: vauva on noin rakas mummille/tädille/pappalle, sehän onkin ihana vauva myös minulle. Kaikille tuo ei toimi ja erityisen herkillä oleva äiti voi pitää pahanakin mutta se menee ohi- viisas mummi tukee kasvuprosessia , sanoittaa äidin tunteita. "Tuo tunne on normaalia ja se kuuluu äitiyteen". Lapsi jopa lähentää sukupolvien välejä
Älä nyt viitsi! Eihän nämä "psykomummot" todellakaan vain suukottele ja halaile vaan jatkuvasti ja kaikin keinoin muistuttavat sanoin ja teoin kuinka vauvan oma äiti hoitaa vauvaa huonosti. Esim. että vauva itkee, koska on äitinsä kanssa, mummon kanssa ei kyllä itkisi jne. Tällä EI tueta äitiyttä vaan lytätään, jatkuvasti.
pikku enska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäyksenä Ap:n pitäisi lähteä purkamaan omia tuntojaan- onko ollut epäkypsä, liian nuori äidiksi tultuaan. Synnytyksen jälkeinen baby blues jne. jos jatkuva epävarmuuden tunne äitiydestään? Tämän on ehkä mummu huomannutkin, halunnut auttaa? Tuliko edes mieleen Ap:n puolustajat? :)
Sivustahuutelijana, tuollaisessa tilanteessa tuetaan sitä äidin äitiyttä, eikä yritetä omia tämän äidin vauvaa omaksi terapialelukseen.
Ihan noinkaan se ei ole. Muistelen omia aikojani esikoisvauvan äitinä... Tuoreelle äidille voi olla yllättävä henkinen tuki nähdä muiden kiintymystä vauvaan. Että vauva ei mene rikki, pientä voi halia ja suukottaa , tunteita ei tarvitse pidätellä. Ja ajatusketju: vauva on noin rakas mummille/tädille/pappalle, sehän onkin ihana vauva myös minulle. Kaikille tuo ei toimi ja erityisen herkillä oleva äiti voi pitää pahanakin mutta se menee ohi- viisas mummi tukee kasvuprosessia , sanoittaa äidin tunteita. "Tuo tunne on normaalia ja se kuuluu äitiyteen". Lapsi jopa lähentää sukupolvien välejä
Voi hyvänen aika mitä paskaa
Minun mielestäni tuo kirjoitus ei ollut ihan täyttä paskaa, mutta ei toimi missään nimessä narsistimummun kanssa. Tuon kirjoituksen perusolettamus on että sekä äiti että mummo ovat rakastavia ja normaaleja henkilöitä, eli lähdetään ideaalitilanteesta jossa kuitenkin kumpikin henkilö vähän hakee rooliansa. En usko että kirjoittaja ihan on sisäistänyt kuinka syvällä mt-ongelmissa tämän ketjun "mummo" oikein onkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti ainut ratkaisu on katkaista kokonaan välit mummoon, koska av:lla on nyt psykomummo diagnoosi virallisesti annettu.
Vierailija kirjoitti:
Mummoilla on halipula, miehet ei enää anna huomiota eivätkä mielellään halaile, vauvoja voi halailla ja pitää sylissä. Mummojen kannattaisi ottaa koira. Tai nuori rakastaja. Jotkut sortuu Auervaaroihin tai nettihuijareihin. Haleja kaikille Mummoille!
Mummelit menkööt päivätansseihin ja tanssikoot elämänsä ilosta, niin ei jäisi aikaa kytätä pikkuvauvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummolle joku oma säännöllinen juttu vauvan kanssa? esim. värikylpy ? Hillitsisi intoa ja olisi tietty juttu mitä odottaa :)
Miksi?
Tuntee itsensä tärkeäksi, osalliseksi, vois rauhottuu sen myötä. Ja tietenkin kehuja vanhemmilta miten hyvin sujuu värikylvyt tai mikä aktiviteetti onkaan;) mummot tarvii vähän ohjausta vaan.
Mummoiässä olevan ihmisen pitäisi kyetä tuntemaan itse itsensä tärkeäksi, ilman sitä että muut silittää päätä ja "ohjaa".
Itse en antaisi lastani edes syliin ihmiselle joka on noin ilmiselvän tasapainoton. Jos työssä jaksaminen on lapsenlapsesta kiinni, on asenne siihen lapseen aivan väärä.
Jos olisit lapsi, haluaisitko olla tyyliin ainoa asia joka pitää mummun hengissä? Lapsi tarvitsee vahvoja tasapainoisia aikuisia, ei tasapainottomia höyrypäitä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on nimen omaan AITOA välittämistä. Sääliksi käy Ap:n mummo, rakastaa lasta kuin omaansa ja Ap sen kun nillittää. seuraavaksi varmaan estää tapaamisen. Hymy hyytyy sitten kun oma miniä osoittautuu minä-minä äidiksi.mietippä sitä ap ja perheitä joissa MUMMOA EI OLE eikä hoitajia. Aiemmat kommentit kuinka mummo on vaaraksi ja mt ongelmainen voit jättää omaan arvoonsa. Tuommoinen Mummo antaisi oman henkensä lapsen lapsen puolesta.
On sairasta rakastaa lapsenlasta "kuin omaansa". Itsekästä.
Aitoa välittämistä on se, missä huomoidaan sen välittämisen kohteen tarpeet ensisijaisesti. Tässä mummo ei huomioi mitään muuta kuin omat hysteeriset tunteensa. Noin yltiöemotionaalinen ihminen ei jätä yhtään tilaa kenenkään muun, edes sen vauvan, tunteille. Se vahingoittaa lasta suunnattomasti. Olen itse kasvanut perheessä jossa ei ollut tilaa muiden kuin äitini tunteille, minä tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottakaas, kun se lapsen uhmaikä alkaa. Kummasti alkaa siinä vaiheessa se mummon hoitoinnokkuus hälvetä 😁
Meilläkin anoppi halusi mahdollisimman usein lapsen vauvana ja pikkutaaperona hoitoon. Vaan kun sai mummolassakin ne kunnon uhmaraivarinsa, niin alkoi vähän laimeta se hoitoinnokkuus 👍
Meillä se vain lisäsi tunkemista, koska mummo sai syyn arvostella äitiyttäni, kun lapsikaan ei enää osannut käyttäytyä, vaan oli häiriintynyt.
Jeps, olin kirjoittamassa samaa. Huono äiti kun lapsikaan ei osaa käyttäytyä, huonosti kasvatettu, mummo olisi tehnyt (ja tekisi) parempaa työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on nimen omaan AITOA välittämistä. Sääliksi käy Ap:n mummo, rakastaa lasta kuin omaansa ja Ap sen kun nillittää. seuraavaksi varmaan estää tapaamisen. Hymy hyytyy sitten kun oma miniä osoittautuu minä-minä äidiksi.mietippä sitä ap ja perheitä joissa MUMMOA EI OLE eikä hoitajia. Aiemmat kommentit kuinka mummo on vaaraksi ja mt ongelmainen voit jättää omaan arvoonsa. Tuommoinen Mummo antaisi oman henkensä lapsen lapsen puolesta.
Mitä AITOA välittämistä on siinä että valjastaa oman mielenterveytensä lapselle? ”En jaksa ilman jne”. Ei niin yhtikäs mitään.
Kysytäänpä niin päin että mitä HAITTAA siitä on lapselle? :)
No sitä haittaa, että lapsi oppii pienestä pitäen että mummon tunteet ja mielenterveys ovat hänen vastuulla. Ja että hänen pitää luopua itselle tärkeistä asioista asioista (esim. vauvana äidin syli, parin vuoden päästä oma kiva leikki, myöhemmin mikä lie), jotta mummolle tulee hyvä mieli.
Puhumattakaan siitä, mitä tuollainen tekee vanhemmille, heidän keskinäiselle suhteelle ja lapsen suhteelle vanhempiinsa.
Joo ja nyt sä voit heittää, että no on jotain pielessä vanhemmissa, jos noin menee pieleen vain koska mummo ei anna vauvaa takaisin tms. mutta mietihän sitten uudestaan sitäkin, että eiköhän ole jotain mummossa pielessä, jos mielenterveys menee kun ei saa olla toisen ihmisen vauvan kanssa kahden - vauvan, joka ei vielä edes erityisemmin nauti muiden kuin vanhempansa seurasta.
Tota tota... käännäppä toisinpäin tuo mitä juuri kirjoitit. Minkä tähden vauvan pitää altistua oman vanhemman hormoni oikuille ja omivalle käytökselle. Siitä ON haittaa, kyseessä ns. curlinvanhemmuus. On lapsen etu että tutustuu erilaisiin ihmisiin ja pienestä pitäen. Jos käy ylilyöntejä ne voidaan purkaa sanallisesti, sitä kutsutaan kasvattamiseksi. Esimerkiksi "mummu taisi puhua tänään hassuja, älä välitä, mummu on vanha ihminen ja tarkoittaa että olet hänelle todella rakas". Yllättävän pieni lapsi ymmärtää jo nuo asiat. Pelisilmää, pelisilmää ja rauhallisesti voi olla taustallakin kun mummuvisiteeraa kerran viikossa. (On hyvin kohtuullinen pyyntö, monet näkevät useammin) Pienestä lapsesta SAA voimaa, ja se ei ole millään muotoa väärin. Mummun oma harrastus vauvan kanssa ei saanut vastakaikua näköjään sekään vaikka juuri tuo on se n.s pehmeä lähestymis tapa.
Kerran viikossa ei todellakaan ole kohtuullinen tapaamistahti nähdä anoppia.
Älkää ihmiset jääkö asumaan liian lähelle vanhempianne. Parisataa kilometriä välimatkaa auttaa ihmeesti. Ja jo ennen lasten tuloa on hyvä tehdä selväksi, että vietätte joulut kotonanne. Perheen kesken.
Ilmeisesti mummon ensimmäinen lapsenlapsi?Ihanaa että teillä on suvussa vanhempi naisihminen joka uskaltaa näyttävänsä pitävän lapsenlapsestaan.Varsinkin miehesi äiti.Olisin erittäin tyytyväinen jos mieheni äiti olisi joskus osoittanut kiinnostusta omia lapsenlapsiaan kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kaikella rakkaudella - naurat näille jutuillesi vuoden-kahden päästä. Pikkusen huumoria ja empatiaa kehiin, ei ole niin haudan vakavaa vaikka jotkut asiat höpsöiltä kuulostaakin. Anna lapsen saada rakkautta muiltakin kuin sinulta<3
Rakkautta? Ap:n kertoman perusteella minusta vaikuttaa siltä, että mummilla ei taida kaikki olla ihan kohdillaan. En ole eläissäni törmännyt tuollaiseen käytökseen omassa tai miehen suvussa, ja taatusti on molemmissa suvuissa isovanhemmat olleet aina ihan pähkinöinä lapsenlapsiinsa, mutta ei se ole koskaan ilmennyt tuollaisena käytöksenä. Ihan outoa tuollainen syliin kärttäminen ja itkeminen, ei vaikuta terveeltä ollenkaan. Eikö siis kukaan muu paikalla ollut ole ihmetellyt noita itkemisiä ja lattialla heijaamisia? Käyttäytyykö miehen puolen suvusta muut vauvoja kohtaan noin?
Ainakin meillä suku oli jo niin tottunut siihen että hullumummo on omalaatuinen, että hänellä oli omat käytöskoodit. Kaikki piti ihan vaan harmittomana höpsönä.
Mitä nyt sitten kaappasi lapsen jne. Ihan vaan höpsöyttään.
Hain tuolla kysymyksellä sitä, onko mummon käytös tavallaan normaalia suvussa kulkevaa tapakäyttäytymistä (kaikki mutkin suvun mummot on yhtä maanisia vauvojen suhteen), vai onko kyse vain tämän yhden henkilön käytöksestä? Koska mielestäni on hieman vähemmän huolestuttavaa, jos kyse on yleisestä käyttäytymiskoodista suvussa. Ei se tietenkään tee sitä tilannetta vähemmän ahdistavaksi, mutta tavallaan ymmärrettävämmäksi. Eikä tarvitse pelätä että kyse on epätasapainoisesta ihmisestä. Jos taas kyseessä on henkilö, joka muutoinkin on hieman epävakaan oloinen käytökseltään, ja jota toiset pitävät "höpsönä", ja sen vuoksi katsovat outoa käytöstä läpi sormien, niin silloin olisin kyllä enemmän varuillani ja asettaisin ne rajat, ystävällisesti mutta päättäväisesti. Itku ja mökötyskohtauksista piittaamatta. Jos ystävällisesti mutta päättäväisesti sanoo, niin silloin itkemiset yms. mielen osoitukset voi antaa mennä toisesta korvasta ulos (ei voi oikeasti loukkaantua, jos ei ilkeästi sanota). Ja jos kyse on normaalista henkilöstä, joka vauvan myötä olisi ryhtynyt käyttäytymään tuolla tavoin kuin ap kuvaa, niin silloin olisin todella huolissani mummon mielenterveydestä. Muutos tuollaiseksi ei ole tervettä, ja mummo tarvitsee apua.
Hei meillä on juuri näin, mummo on lapsirakkaan ihmisen maineessa. Saa osakseen vinoja, myötämielisiä hymyjä kun sulkeutuu seurasta meidän vauvan kanssa. Appiukko sanoikin kerran "se on tuollainen kaikkien emo tuo meidän "Merja" (nimi keksitty)". Eli muut heidän suvussaan tuntuvat ajattelevan että olen kiva ja reilu tyyppi kun annan mummon toteuttaa hoivahalujaan. Miehen setäkin sanoo aina meillä käydessään että noh koskas menette "Mervi-mummoa" tapaamaan, se taitaa jo teitä odotella. Eli ehkä puhuvat keskenään siitä että mummo näkee mielestään liian harvoin vauvaamme.
Minua ärsytti kovasti tuo appiukon lausahdus kuinka on "kaikkien emo". Minä olen ja haluan olla meidän vauvan "emo", mummon seurassa minut ohjataan ruokapöytään ja jos osoitan aikeita nousta pöydästä, kiirehditään tarjoamaan lisää. Jopa niin että jos olen juonut kahvini, ottanut pullan, niin minun luo syoksytään vohvelipaketin tms. kanssa. Meni hävettävän pitkään tajuta että se oli osittain vain keino pitää minut poissa, koska kellekään toiselle ei tuputettu tuolla tavalla.
Epästabiili tunne kyllä vähän tulee koska mummon ahdistus ja suru tuntee olevan aivan aitoa, kun vaikkapa tehdään lähtöä heiltä. Pitelee poskiaan, kääntyilee poispäin, saattaa aina autolle asti ja laittaa itse turvaistuimen vyöt kiinni ja hyvästelee vauvaa siinä monta minuuttia.
Itse inhoan yli kaiken näitä hullun mummon tautisia. Anopin luokse piti mennä joka viikonloppu heti töitten jälkeen ja sunnuntaina hyvin myöhään tultiin kotiin. Minä olen mamma ja hänkin oli mamma, tästä ensimmäinen ja viimeinen riita.
Nyt tyttäreni anoppi on samanlainen mitä tässä ketussa esitetty itkevä mummon on. Sairasta, aivan sairasta touhua. Itsekin olen mummo, mutta ketterä mummo on jyrännyt kaiken alleen. Mummo päätti lasten nimistä, kummeista ja asuu joskus jopa tyttäreni kodissa.
Olin lasten synttäreillä, kun tämä toinen mummo läksi kotiinsa, lähtiessään mummo tuijotti minua hyvin voitonriemuinen ilme kasvoillaan ja tuumasi vauvalle, että tulethan taas mummin luokse yökylään.
Vauva (muistaakseni 6 kk) oli isänsä sylissä ja juu, juu huomenna tulee.
Tyttäreni ei uskalla vastustella näitä kahta (+ miehen sukua) jyrääjää vastaan. Suvussa on elossa neljä sukupolvea ja kaikki yhtä ärhäköitä.
AP:lle, älä anna lastasi sille mummolle, vaatimukset tulevat entisestään hurjistumaan. Näin oletan.
Toivon, että miehesi olisi viisaampi kuin vävyni. Vävyni ja hänen äitinsä vieraannutti minut kokonaan pois lasten elämästä. Joulu-aattona kävin heillä aikuisten lasteni kanssa aamupäivällä ja sain piipahtaa noin puolituntia. Sitten vävyni alkoi ilmoitella, että he ovat lähdössä nyt ulkoilemaan ja puki lapsen ja otti vaunut mennäkseen ulos.
Illalla istui sitten tämä toinen mummo ukkonsa kanssa koko illan ja yön.
En vaatinut koskaan vauvaa yökylään, annoin perheen päättää asioistaan. Enpä arvannut, että mummo otti ohjakset käteen.
Mikset auta tytärtäsi? Kun kerran näet tilanteen ja sen vääryyden, voisit tukea ja asettua hänen puolelleen julkisesti esim niissä juhlissa.
Tämä on Suomen suosituimpia keskustelupalstoja. Meitä on enemmänkin kuin sinä ja minä tässä ketjussa. Nuo joihin viittaat, eivät olleet minun viestejäni.