Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap:n anoppi menettänyt joskus lapsen tai jotain? Tuo lapsen maaninen heijaaminen ja itkeskely vähän viittaisi siihen. Tai en tiedä, mutta jotain traumaa tuolla ihmisellä kyllä varmasti on.
Ei välttämättä muuta kuin että ikä alkaa painaa ja tekee monesta asiasta, mm. työn tekemisestä hankalampaa kuin ennen. Uuden oppiminen käy vaikeammaksi ja muistaminen myös. Kyllä tämä on meillä kaikilla jossain vaiheessa vastassa.
Mitrn tää liittyy heijaamiseen, lapsen pakkosylittämiseen ja muuhun sairaaseen käytökseen?
Käsi ylös jokainen, joka ei elämänsä aikana ole ikinä heijannut vaikka vatsavaivaista lasta tai kohdannut sylistä pois kiemurtelevaa vekaraa... vierastavan lapsen tapauksessa on muitakin konsteja kuin se, että äiti/iskä ryntää repimään lasta mummolta/kummilta/kuka nyt onkin kyseessä, ainakin meillä usein auttoi se kun lapsen käänsi siten, että se näki vanhempansa, tai antoi sille muuta ihmeteltävää, jonkun lelun tmv. ja jutteli rauhallisesti. Eihän lapsi hyvänen aika opi olemaan muiden ihmisten kanssa, ellei saa siihen tilaisuuksia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap:n anoppi menettänyt joskus lapsen tai jotain? Tuo lapsen maaninen heijaaminen ja itkeskely vähän viittaisi siihen. Tai en tiedä, mutta jotain traumaa tuolla ihmisellä kyllä varmasti on.
Ei välttämättä muuta kuin että ikä alkaa painaa ja tekee monesta asiasta, mm. työn tekemisestä hankalampaa kuin ennen. Uuden oppiminen käy vaikeammaksi ja muistaminen myös. Kyllä tämä on meillä kaikilla jossain vaiheessa vastassa.
Mitrn tää liittyy heijaamiseen, lapsen pakkosylittämiseen ja muuhun sairaaseen käytökseen?
Käsi ylös jokainen, joka ei elämänsä aikana ole ikinä heijannut vaikka vatsavaivaista lasta tai kohdannut sylistä pois kiemurtelevaa vekaraa... vierastavan lapsen tapauksessa on muitakin konsteja kuin se, että äiti/iskä ryntää repimään lasta mummolta/kummilta/kuka nyt onkin kyseessä, ainakin meillä usein auttoi se kun lapsen käänsi siten, että se näki vanhempansa, tai antoi sille muuta ihmeteltävää, jonkun lelun tmv. ja jutteli rauhallisesti. Eihän lapsi hyvänen aika opi olemaan muiden ihmisten kanssa, ellei saa siihen tilaisuuksia!
Lopeta jo. Olet todella sairas. Hae hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap:n anoppi menettänyt joskus lapsen tai jotain? Tuo lapsen maaninen heijaaminen ja itkeskely vähän viittaisi siihen. Tai en tiedä, mutta jotain traumaa tuolla ihmisellä kyllä varmasti on.
Ei välttämättä muuta kuin että ikä alkaa painaa ja tekee monesta asiasta, mm. työn tekemisestä hankalampaa kuin ennen. Uuden oppiminen käy vaikeammaksi ja muistaminen myös. Kyllä tämä on meillä kaikilla jossain vaiheessa vastassa.
Ja kuitenkaan kaikki isovanhemmat eivät omi lastenlasta itselleen tai syyllisty vapaudenriistoon. Miksi jotkut pysyvät ihan normaaleina, järkevinä ihmisinä ja toiset taas sekoavat? Pelkkä ikääntyminen ei riitä selittämään tuota täysin järjetöntä, rajatonta ja asiatonta käytöstä, jota monet ovat tässä ketjussa kuvailleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu vähän siltä, että anoppien sielunelämää monimutkaistetaan ihan liikaa. Ei heillä ole välttämättä tarvetta "ylläpitää napanuoraa poikaansa" ja " mollata ja kyseenalaistaa miniää kaikessa". Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että miniä tekee asiat eri tavalla kuin anoppi tekee. Tyttärensä kanssa anopilla ei tällaista ongelmaa ole, koska tytär on oppinut äitinsä tavat ja ottaa myös lastenhoidossa äitinsä vinkit helpommin vastaan ja kokeilee niitä. Miniästä sen sijaan tuntuu että koko ajan anoppi tuppaa hänen reviirilleen. Ja joo, kyllä minusta on tuntunut ihan samalta.
Joku äsken totesi, miten anoppi aina kehuu serkkuja ja olettama on että se tapahtuu siksi, että serkut ovat niin paljon parempia. Ehkä näin, mutta voi olla niinkin, että anoppi haluaa vain välittää serkkujen kuulumisia. Miniän "kyseenalaistaminen" ja "vanhojen neuvojen tuputtaminen" voivat olla vain halua osallistua ja jakaa omia kokemuksia, joissa hyvinkin voi olla seassa kokeilun arvoisia vinkkejä.
Itse en ole havainnut ryöväri/monsterianoppeja lähipiirissä eikä kavereillakaan ole sellaisia ollut. Luulen että heitä ei älyttömän paljon ole, valtaosa on aika varovaisia toiminnassaan mummona pojan perheen suuntaan.
Et ole kohdannut rajattomuutta ja omimista niin kuin monet tässä ketjussa. On siten ihan ymmärrettävää että pyrit näkemään ongelman tuosta vinkkelistä. Mutta olet kovin väärässä. Lapsen vanhempi tunnistaa yleensä varsin hyvin onko mummon toiminnan motiivina viaton, vähän hössäävä halu olla avuksi, kertoa kokemuksia. Tuollaista kyllä kestää, jutut saa laitettua tarvittaessa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tässä ketjussa on kyse isovanhemman itsekkäästä halusta päästä ensisijaisen hoivaajan paikalle, tyydyttämään omia kaipuitaan ja tarpeitaan. Sellainen käytös rikkoo vauvan ja vanhemman symbioosia ja on haitaksi vauvan kehitykselle. Vanhempi saattaa aluksi tuntea voimistuvaa mutta epämääräistä ahdistusta tietyn ihmisen läsnäollessa - vauvaa ei tee mieli antaa syliin. Kotimatkalla mummolasta ahdistus jäytää vatsanpohjassa ja mielessä risteilee epävarmoja ajatuksia omasta vanhemmuudesta ja kyvystä tulkita vauvan viestejä. Näin toimii vaisto. Parjatut hormonit ja "yliherkkyydet" ovat olemassa syystä. Ne ovat luonnon keino varmistaa että vanhempi huolehtii vauvastaan.
Isovanhempien tehtävä on tukea vanhemmuutta. Jos he tukevat vanhemmuutta (oikeasti, omasta halustaan tehdä niin, kyvystä tunnistaa vauvan tarpeet omaan hoivaajaan) niin vanhemmalle ei tule em. tuntemuksia ainakaan suuressa määrin. Toki eri asia jälleen kerran on esimerkiksi vaikeat synnytyksen jälkeiset masennukset yms. ja siksi vääristynyt kokemus ympäristöstä mutta nyt on puhe ihan terveistä vanhemmista ja todellisesta ongelmasta.
Entisaikojen miniät rusikoitiin lattianrakoon, talon vanha emäntä oli se joka määräsi, myös miniän lapsista. Ne idylliset, yhteisölliset sukutilat kätkevät historiaansa kurjia ihmiskohtaloita ja hyvin julmia perhekäytäntöjä. (Minun isoäitini anoppi pakotti nuoren isoäitini katsomaan vaiti kehdon vieressä vauvansa huutoa. Piti karaista, ei saanut ottaa syliin. Anoppinsa poltti piippua ja hymyili.)Olen ollut ja edelleenkin olen sitä mieltä, että kerran viikossa muutaman tunnin lapsenlapsia näkevä mummu ei kerta kaikkiaan kykene pääsemään "ensisijaisen hoivaajan paikalle", vaikka kuinka yrittäiskin.
Täh? Nyt väität vastaan itsekeksimällesi ajatukselle. Ei kukaan äiti luulekaan, että mummosta tulisi lapselle tärkein ihminen. Silti tuonsuuntaiset pyrkimykset ovat raskaita sietää.
Ei kuitenkaan voida millään sanoa, että tällaiset äidit ovat hysteerisinä ylikierroksilla. Vika on siinä mummossa, joka hössöttää.
Äh, olenpa tyhmä. Tein kärpäsestä härkäsen ja katkaisin välit mummoon joka vei vastasyntyneen vauvan vierestäni päiväunien aikana omaan kotiinsa ja sanoi pojalleen eli miehelleni että hänellä olisi nyt aikaa "polvistella" lapsen kanssa, minä voisin lähteä töihin kun vauva täyttää 6kk ja mummon luona vauva on muutenkin iloisempi kuin minun kanssani. Söpöä hössötystä jonka minä dramaqueen paisuttelin hormonipäissäni :(
Älä nyt ota tätä veetuiluna, mutta mitä ihmettä se mummo teki teillä ?
Miten se oli sinne päässyt ? Vastasyntynyt , mä en koskis tikullakaan ilman valvontaa ,sehän vaatii jatkuvaa huomiota ja arvailua mikä on hätänä.
Ymmärrän , että lapsenlapsiin voi hurahtaa, mutta ei lasta oli se 10v tai 0,1 v kotoa ryöstetä.
Nämä kertomuksethan ovat kuin versio Handmaid's Tale:sta.Miniä/tytär synnyttää uuden lapsen maholle anopilleen.Olen se joka asuu 0,5km päässä anoppilasta. Asumme maalla, ulko-ovi ei ollut lukossa. Oli tullut päiväuniaikaan (kengät jalassa) sisälle. Kun heräsin eikä vauvaa näkynyt, tiesin heti mitä on tapahtunut. Vauva oli mummon sylissä anoppilassa, oli yrittänyt jotain kantoliina-väkerrystä laittaa. Hurmioitunut hymy naamalla touhusi kotonaan vauva sylissä, "ai miten noin pian heräsit" oli reaktio minun näkemiseen. Ei siis ilmeisesti tajunnut mitä oli juuri tehnyt. Kyseinen mummo on ollut jo aika pitkään ihan omassa rauhassaan meidän osalta. Kävimme perheneuvolassa ja pariterapiassa miehen kanssa ja esikoisen vauva-ajan onnistui mummo pilaamaan.
Onkin joo mummon syy, jos hän kävelee lukitsemattomasta ovesta sisään väen nukkuessa ja vie lapsen. Jos ko. mummo kerran onnistui pilaamaan jo esikoisen vauva-ajan, miten kummassa te ette oppineet siitä yhtään mitään? Ovi vähintään säppiin ja avaimet anopilta pois, niin ei varmasti astele kutsumatta sisälle hääräämään omiaan.
Oletko aivovammainen? Tuossa alkuperäisessä lainatussa kommentissa kerrotaan että vauva oli vastasyntynyt ja esikoinen. Ja kyllä se naapurissa asuva rajaton vauvakuumeilija-mummo saa tuhoa aikaan ennen kuin välit on pakko katkaista kokonaan.
Ei muuten kerrota, että oli esikoisesta kysymys. "Kävimme perheneuvolassa ja pariterapiassa miehen kanssa ja esikoisen vauva-ajan onnistui mummo pilaamaan" voi aivan hyvin viitata taustatapahtumiin.
Sinusta taas kertoo olennaisen se, että rupeat yhden kommentin takia haukkumaan muita kirjoittajia aivovammaisiksi.
Lue taaksepäin noita lainattuja kommentteja.
Vaikka luettaisit kuinka monta kertaa, ei teksti muuksi muutu.
Nyt kävi kyllä ihmetyttämään, mitä merkitystä on sillä, että anoppi tuli sisään kengät jalassa kun se ansaitsee aivan erityisesti tulla mainituksi. Tarkoittaako se sitä, että miniä on ollut niin tajuttoman unessa, ettei ole herännyt edes siihen? Sehän on pienen lapsen heitteille jättöä myös, äiti ei varmaan olisi herännyt, vaikka lapsi olisi alkanut valittaa
Anoppi alunperinkin aikonut kaapata sen lapsen. Siksi suhannut suoraan ovesta tekosiinsa.
Äitihän nukkui. Mistä hän tiesi, että anopilla oli kengät jalassa?
Se äiti tässä. Vauva oli anopilla jossain 90-luvun rintareppusysteemissä, niitä vanhoja jotka pakottavat vauvan selän suoraksi kantoasennossa. Anoppi oli tarjonnut meille sitä käyttöön jo aiemmin.
Koko kämpän läpi kulki paskaiset kengänjäljet, siitä tiesin. Mihin tämä juttu on muutenkin lähtenyt, vauva mättäällä ja karhu hakee, joo.Asutteko keskellä lättiä? Mummo hiihtää ainotossuilla kynnöspellon läpi poikansa kotiin noutamaan vauvan? Kuulostaa halloweenelokuvan juonelta. Miksi ihmeessä ovi oli auki? Miksi ihmeessä äiti ei herännyt?
Ole jo hiljaa. Viestit hukkuu noihin väkisin väännettuihin provoihin.
Jos et kykene vastaamaan aiheellisiin kysymyksiin, ole hiljaa itse. Minulle ei tulisi mieleenkään ruveta nukkumaan ovet auki, olin kaupungissa tai maalla. Nykyään liikkuu kaikenlaista porukkaa kaikkialla mitä moninaisimmin aikein. On myös aika kummallista, ettei äiti herää, vaikka joku astelee kengät jalassa sisälle.
Älkää oikeasti vastailko tälle, haluaa huomiota vaan. Reppana.
Vaikuttaa kyllä siltä, että reppanalla äidillä ei ole mitään sanottavaa puolustuksekseen - varsin vakavia laiminlyöntejä on näköjään itse tehnyt, ja pistää syyt rosmoanopin (kitkeränhikiseen) niskaan.
Länkyti länkyti. Jotkut ovat tässä ketjussa kertoneet sellaisistakin tilanteista, joita on selvitelty poliisin ja tuomioistuimen avustuksella. Sinä et päätä laeista tai muiden lasten kasvatuksesta.
"Vauvan tehtävänä hoitaa isoäitiä"-kysymyksestä tulee mieleen, että lapsenlapsen kanssa oleminen on harrastus siinä missä moni muukin harrastus ja se vaikuttaa ihmiseen samalla tavalla kuin muutkin mieluisat harrastukset.
Vauvan "tehtävä" se tietenkään ei ole,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo sylissä pitäminen väkisin kuulostaa erittäin huolestuttavalta. Siinähän pakkosylittäjä antaa lapselle viestin, että lapsella ei ole oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen tai omaan mielipiteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tuossahan kyllä säläytetään mummon onnellisuus vauvan harteille ja se varmasti on lapsellekin ahdistavaa, vaikka lapsi ei vielä tietysti osaakaan eritellä tunteitaan. Ja se on lapselle aika huono kun tunne on vaan epämääräinen ahdistusmöykky. Ensiluokkaista energiankuppausta mummolta. Noin pienikin vaistoaa että nyt vaaditaan liikaa. Mulla on vähän samantyylinen kokemus lapsuudesta itselläni. Mummo vois hommata vaikka kissan.
Miten saisin mummon ymmärtämään asian!? Jos sanon "vauva tai lapsi ei mielestäni saa koskaan tuntea niin, että hän on vastuussa aikuisen mielialasta tai jaksamisesta" niin mummo katsoo minua kahden sekunti ajan ilmeettömänä ja kaikki jatkuu ennallaan. Hän kokee että minun kanssani ei tarvitse olla kovin hyvää pataa koska hänellä on muutenkin suora reitti lasteni elämään. Etäisyyden pitäminen on ollut vaikeaa, harvase päivä olisi mummo tuomassa jonkun naistenlehden "jossa on hyvä artikkeli" tms. tikusta asiaa että pääsisi höyryämään perheeseemme. Ja kun ongelma on se että me kaksi emme ole olleet aikoihin missään kaveriväleissä ja hän tietää sen. Vetoaa ärsyttävästi viesteillä "mummon sylkky kaipaisi nyt kyllä jo pulleroista, on ollut töissäkin niin kiirettä :(" Kiva vastata tuohon mitään?
Jos ilmaiset asian noin niin ei ihme ettei mummo ota vakavasti, esität asian niinkuin se olisi mielipideasia, mitä se ei todellakaan ole.
Yksinkertaisempia ja ehdottomia lauseita niin ei voi jäädä ymmärryksestä kiinni, sitten kyse on vain haluttomuudesta toimia syyllistämättä."Nyt mummo tarvitsee Pulleroista sylkyteltäväksi, muuten tulee mummolle paha mieli"
"Pulleroinen ei ole vastuussa tunteistasi, nyt ei sovi"Olet ihan oikeassa. Mutta mummo vastaisi tuohon "voi jo herranen aika! Niin kuin tekisin pahhaa pienelle? :( ainahan niitä vauvoja on sylitelty!" Ja tadaa, minä olen sanaton, nii kuin hän varmaan toivookin.
Sitten vaan toistaa tuon loppuosan ja vaihtaa puheenaihetta. Ei tarvii olla kohtelias kun mummokaan ei ole.
"Nyt ei sovi.... tuleekohan pysyvä lumi jo pian, sitä jo kaipaaleekin kesän jälkeen."
Tuo asian ohittaminen noin voisi toimia ehkä. Tosin kohta soisi miehen puhelin ja appiukko kauhistelisi kuinka vaimoa harmittaa nyt jokin, kuulemma on tehnyt pahaa meidän lapselle. Tarkoituksella nostavat metelin ja saavat minut näyttämään k***päältä. Siihen mies selittämään että ei kun kyse oli tästä ja tästä ja appiukko nauraa ja kaikki on ennallaan. Olen niin täynnä tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu vähän siltä, että anoppien sielunelämää monimutkaistetaan ihan liikaa. Ei heillä ole välttämättä tarvetta "ylläpitää napanuoraa poikaansa" ja " mollata ja kyseenalaistaa miniää kaikessa". Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että miniä tekee asiat eri tavalla kuin anoppi tekee. Tyttärensä kanssa anopilla ei tällaista ongelmaa ole, koska tytär on oppinut äitinsä tavat ja ottaa myös lastenhoidossa äitinsä vinkit helpommin vastaan ja kokeilee niitä. Miniästä sen sijaan tuntuu että koko ajan anoppi tuppaa hänen reviirilleen. Ja joo, kyllä minusta on tuntunut ihan samalta.
Joku äsken totesi, miten anoppi aina kehuu serkkuja ja olettama on että se tapahtuu siksi, että serkut ovat niin paljon parempia. Ehkä näin, mutta voi olla niinkin, että anoppi haluaa vain välittää serkkujen kuulumisia. Miniän "kyseenalaistaminen" ja "vanhojen neuvojen tuputtaminen" voivat olla vain halua osallistua ja jakaa omia kokemuksia, joissa hyvinkin voi olla seassa kokeilun arvoisia vinkkejä.
Itse en ole havainnut ryöväri/monsterianoppeja lähipiirissä eikä kavereillakaan ole sellaisia ollut. Luulen että heitä ei älyttömän paljon ole, valtaosa on aika varovaisia toiminnassaan mummona pojan perheen suuntaan.
Et ole kohdannut rajattomuutta ja omimista niin kuin monet tässä ketjussa. On siten ihan ymmärrettävää että pyrit näkemään ongelman tuosta vinkkelistä. Mutta olet kovin väärässä. Lapsen vanhempi tunnistaa yleensä varsin hyvin onko mummon toiminnan motiivina viaton, vähän hössäävä halu olla avuksi, kertoa kokemuksia. Tuollaista kyllä kestää, jutut saa laitettua tarvittaessa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tässä ketjussa on kyse isovanhemman itsekkäästä halusta päästä ensisijaisen hoivaajan paikalle, tyydyttämään omia kaipuitaan ja tarpeitaan. Sellainen käytös rikkoo vauvan ja vanhemman symbioosia ja on haitaksi vauvan kehitykselle. Vanhempi saattaa aluksi tuntea voimistuvaa mutta epämääräistä ahdistusta tietyn ihmisen läsnäollessa - vauvaa ei tee mieli antaa syliin. Kotimatkalla mummolasta ahdistus jäytää vatsanpohjassa ja mielessä risteilee epävarmoja ajatuksia omasta vanhemmuudesta ja kyvystä tulkita vauvan viestejä. Näin toimii vaisto. Parjatut hormonit ja "yliherkkyydet" ovat olemassa syystä. Ne ovat luonnon keino varmistaa että vanhempi huolehtii vauvastaan.
Isovanhempien tehtävä on tukea vanhemmuutta. Jos he tukevat vanhemmuutta (oikeasti, omasta halustaan tehdä niin, kyvystä tunnistaa vauvan tarpeet omaan hoivaajaan) niin vanhemmalle ei tule em. tuntemuksia ainakaan suuressa määrin. Toki eri asia jälleen kerran on esimerkiksi vaikeat synnytyksen jälkeiset masennukset yms. ja siksi vääristynyt kokemus ympäristöstä mutta nyt on puhe ihan terveistä vanhemmista ja todellisesta ongelmasta.
Entisaikojen miniät rusikoitiin lattianrakoon, talon vanha emäntä oli se joka määräsi, myös miniän lapsista. Ne idylliset, yhteisölliset sukutilat kätkevät historiaansa kurjia ihmiskohtaloita ja hyvin julmia perhekäytäntöjä. (Minun isoäitini anoppi pakotti nuoren isoäitini katsomaan vaiti kehdon vieressä vauvansa huutoa. Piti karaista, ei saanut ottaa syliin. Anoppinsa poltti piippua ja hymyili.)Olen ollut ja edelleenkin olen sitä mieltä, että kerran viikossa muutaman tunnin lapsenlapsia näkevä mummu ei kerta kaikkiaan kykene pääsemään "ensisijaisen hoivaajan paikalle", vaikka kuinka yrittäiskin.
Täh? Nyt väität vastaan itsekeksimällesi ajatukselle. Ei kukaan äiti luulekaan, että mummosta tulisi lapselle tärkein ihminen. Silti tuonsuuntaiset pyrkimykset ovat raskaita sietää.
Ei kuitenkaan voida millään sanoa, että tällaiset äidit ovat hysteerisinä ylikierroksilla. Vika on siinä mummossa, joka hössöttää.
Äh, olenpa tyhmä. Tein kärpäsestä härkäsen ja katkaisin välit mummoon joka vei vastasyntyneen vauvan vierestäni päiväunien aikana omaan kotiinsa ja sanoi pojalleen eli miehelleni että hänellä olisi nyt aikaa "polvistella" lapsen kanssa, minä voisin lähteä töihin kun vauva täyttää 6kk ja mummon luona vauva on muutenkin iloisempi kuin minun kanssani. Söpöä hössötystä jonka minä dramaqueen paisuttelin hormonipäissäni :(
Älä nyt ota tätä veetuiluna, mutta mitä ihmettä se mummo teki teillä ?
Miten se oli sinne päässyt ? Vastasyntynyt , mä en koskis tikullakaan ilman valvontaa ,sehän vaatii jatkuvaa huomiota ja arvailua mikä on hätänä.
Ymmärrän , että lapsenlapsiin voi hurahtaa, mutta ei lasta oli se 10v tai 0,1 v kotoa ryöstetä.
Nämä kertomuksethan ovat kuin versio Handmaid's Tale:sta.Miniä/tytär synnyttää uuden lapsen maholle anopilleen.Olen se joka asuu 0,5km päässä anoppilasta. Asumme maalla, ulko-ovi ei ollut lukossa. Oli tullut päiväuniaikaan (kengät jalassa) sisälle. Kun heräsin eikä vauvaa näkynyt, tiesin heti mitä on tapahtunut. Vauva oli mummon sylissä anoppilassa, oli yrittänyt jotain kantoliina-väkerrystä laittaa. Hurmioitunut hymy naamalla touhusi kotonaan vauva sylissä, "ai miten noin pian heräsit" oli reaktio minun näkemiseen. Ei siis ilmeisesti tajunnut mitä oli juuri tehnyt. Kyseinen mummo on ollut jo aika pitkään ihan omassa rauhassaan meidän osalta. Kävimme perheneuvolassa ja pariterapiassa miehen kanssa ja esikoisen vauva-ajan onnistui mummo pilaamaan.
Onkin joo mummon syy, jos hän kävelee lukitsemattomasta ovesta sisään väen nukkuessa ja vie lapsen. Jos ko. mummo kerran onnistui pilaamaan jo esikoisen vauva-ajan, miten kummassa te ette oppineet siitä yhtään mitään? Ovi vähintään säppiin ja avaimet anopilta pois, niin ei varmasti astele kutsumatta sisälle hääräämään omiaan.
Oletko aivovammainen? Tuossa alkuperäisessä lainatussa kommentissa kerrotaan että vauva oli vastasyntynyt ja esikoinen. Ja kyllä se naapurissa asuva rajaton vauvakuumeilija-mummo saa tuhoa aikaan ennen kuin välit on pakko katkaista kokonaan.
Ei muuten kerrota, että oli esikoisesta kysymys. "Kävimme perheneuvolassa ja pariterapiassa miehen kanssa ja esikoisen vauva-ajan onnistui mummo pilaamaan" voi aivan hyvin viitata taustatapahtumiin.
Sinusta taas kertoo olennaisen se, että rupeat yhden kommentin takia haukkumaan muita kirjoittajia aivovammaisiksi.
Lue taaksepäin noita lainattuja kommentteja.
Vaikka luettaisit kuinka monta kertaa, ei teksti muuksi muutu.
Nyt kävi kyllä ihmetyttämään, mitä merkitystä on sillä, että anoppi tuli sisään kengät jalassa kun se ansaitsee aivan erityisesti tulla mainituksi. Tarkoittaako se sitä, että miniä on ollut niin tajuttoman unessa, ettei ole herännyt edes siihen? Sehän on pienen lapsen heitteille jättöä myös, äiti ei varmaan olisi herännyt, vaikka lapsi olisi alkanut valittaa
Anoppi alunperinkin aikonut kaapata sen lapsen. Siksi suhannut suoraan ovesta tekosiinsa.
Äitihän nukkui. Mistä hän tiesi, että anopilla oli kengät jalassa?
Se äiti tässä. Vauva oli anopilla jossain 90-luvun rintareppusysteemissä, niitä vanhoja jotka pakottavat vauvan selän suoraksi kantoasennossa. Anoppi oli tarjonnut meille sitä käyttöön jo aiemmin.
Koko kämpän läpi kulki paskaiset kengänjäljet, siitä tiesin. Mihin tämä juttu on muutenkin lähtenyt, vauva mättäällä ja karhu hakee, joo.Asutteko keskellä lättiä? Mummo hiihtää ainotossuilla kynnöspellon läpi poikansa kotiin noutamaan vauvan? Kuulostaa halloweenelokuvan juonelta. Miksi ihmeessä ovi oli auki? Miksi ihmeessä äiti ei herännyt?
Ole jo hiljaa. Viestit hukkuu noihin väkisin väännettuihin provoihin.
Jos et kykene vastaamaan aiheellisiin kysymyksiin, ole hiljaa itse. Minulle ei tulisi mieleenkään ruveta nukkumaan ovet auki, olin kaupungissa tai maalla. Nykyään liikkuu kaikenlaista porukkaa kaikkialla mitä moninaisimmin aikein. On myös aika kummallista, ettei äiti herää, vaikka joku astelee kengät jalassa sisälle.
Älkää oikeasti vastailko tälle, haluaa huomiota vaan. Reppana.
Vaikuttaa kyllä siltä, että reppanalla äidillä ei ole mitään sanottavaa puolustuksekseen - varsin vakavia laiminlyöntejä on näköjään itse tehnyt, ja pistää syyt rosmoanopin (kitkeränhikiseen) niskaan.
Länkyti länkyti. Jotkut ovat tässä ketjussa kertoneet sellaisistakin tilanteista, joita on selvitelty poliisin ja tuomioistuimen avustuksella. Sinä et päätä laeista tai muiden lasten kasvatuksesta.
Jotkut, mutta heitä on oikeasti vähän. Ikävä jos olet itse traumatisoitunut sukulaistesi kanssa tappelemisesta niin kovin, ettet kykene keskustelemaan asiallisesti ja näkemään asioita selkeästi. Nimittäin ei sen kummemmin ap:n kuin tuon "miniä nukkuu taju kankaalla avoimin ovin ja mummo hakee lapsen naapuriin" tapauksessa ole lasten vanhemmat toimineet kovinkaan fiksusti. Sitä on kiva peitellä syyttämällä kaikkia muita.
Vierailija kirjoitti:
Tuo sylissä pitäminen väkisin kuulostaa erittäin huolestuttavalta. Siinähän pakkosylittäjä antaa lapselle viestin, että lapsella ei ole oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen tai omaan mielipiteeseen.
Voi kun mummu vaan rakastaa niin kau-he-as-ti!! On niin lutuinen pallero pölleröinen. Mummun sylittelyhalut menevät kaiken muun ohitse, näin meillä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo sylissä pitäminen väkisin kuulostaa erittäin huolestuttavalta. Siinähän pakkosylittäjä antaa lapselle viestin, että lapsella ei ole oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen tai omaan mielipiteeseen.
Voi kun mummu vaan rakastaa niin kau-he-as-ti!! On niin lutuinen pallero pölleröinen. Mummun sylittelyhalut menevät kaiken muun ohitse, näin meillä!!
Ja mummulle tulee paha mieli, jos lapsi haluaa sylistä pois. Järkyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap:n anoppi menettänyt joskus lapsen tai jotain? Tuo lapsen maaninen heijaaminen ja itkeskely vähän viittaisi siihen. Tai en tiedä, mutta jotain traumaa tuolla ihmisellä kyllä varmasti on.
Ei välttämättä muuta kuin että ikä alkaa painaa ja tekee monesta asiasta, mm. työn tekemisestä hankalampaa kuin ennen. Uuden oppiminen käy vaikeammaksi ja muistaminen myös. Kyllä tämä on meillä kaikilla jossain vaiheessa vastassa.
Ja kuitenkaan kaikki isovanhemmat eivät omi lastenlasta itselleen tai syyllisty vapaudenriistoon. Miksi jotkut pysyvät ihan normaaleina, järkevinä ihmisinä ja toiset taas sekoavat? Pelkkä ikääntyminen ei riitä selittämään tuota täysin järjetöntä, rajatonta ja asiatonta käytöstä, jota monet ovat tässä ketjussa kuvailleet.
Ap:n tapauksessa "täysin järjetön, rajaton ja asiaton" on kyllä liioittelua. Toki tuollaisia tapauksia epäilemättä on, mutta ei kovin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo sylissä pitäminen väkisin kuulostaa erittäin huolestuttavalta. Siinähän pakkosylittäjä antaa lapselle viestin, että lapsella ei ole oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen tai omaan mielipiteeseen.
Voi kun mummu vaan rakastaa niin kau-he-as-ti!! On niin lutuinen pallero pölleröinen. Mummun sylittelyhalut menevät kaiken muun ohitse, näin meillä!!
Ja mummulle tulee paha mieli, jos lapsi haluaa sylistä pois. Järkyttävää.
Kyllä! Tuiskahtaa "ei sitten!" ja jää naama väärinpäin istumaan ja hymähtelee loukkaantuneena. Nykyään tunnen väsynyttä inhoa koko ihmistä kohtaan, yrittää manipuloida niin kuin murrosikäinen.
Mikäs se olikaan se ehdotus, jonka toteutuessa isovanhemmilla olisi jotain erityisoikeuksia lapsenlapsen suhteen?
Kuvitelkaa sitä soppaa, mikä siitä syntyisi. Häiriintyneet mummut saisivat pakkosylitellä oikein lain turvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikäs se olikaan se ehdotus, jonka toteutuessa isovanhemmilla olisi jotain erityisoikeuksia lapsenlapsen suhteen?
Kuvitelkaa sitä soppaa, mikä siitä syntyisi. Häiriintyneet mummut saisivat pakkosylitellä oikein lain turvin.
Sitä pelkoa ei ole. Esitys koskee poikkeustilanteita joissa lapsi esim. asunut pitkään isovanhemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs se olikaan se ehdotus, jonka toteutuessa isovanhemmilla olisi jotain erityisoikeuksia lapsenlapsen suhteen?
Kuvitelkaa sitä soppaa, mikä siitä syntyisi. Häiriintyneet mummut saisivat pakkosylitellä oikein lain turvin.
Sitä pelkoa ei ole. Esitys koskee poikkeustilanteita joissa lapsi esim. asunut pitkään isovanhemmilla.
Rajattomat mummot voivat siis lopettaa käsien hieromisen yhteen, oikeuksia ei ole eikä tule :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs se olikaan se ehdotus, jonka toteutuessa isovanhemmilla olisi jotain erityisoikeuksia lapsenlapsen suhteen?
Kuvitelkaa sitä soppaa, mikä siitä syntyisi. Häiriintyneet mummut saisivat pakkosylitellä oikein lain turvin.
Sitä pelkoa ei ole. Esitys koskee poikkeustilanteita joissa lapsi esim. asunut pitkään isovanhemmilla.
Hyvä tietää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tuossahan kyllä säläytetään mummon onnellisuus vauvan harteille ja se varmasti on lapsellekin ahdistavaa, vaikka lapsi ei vielä tietysti osaakaan eritellä tunteitaan. Ja se on lapselle aika huono kun tunne on vaan epämääräinen ahdistusmöykky. Ensiluokkaista energiankuppausta mummolta. Noin pienikin vaistoaa että nyt vaaditaan liikaa. Mulla on vähän samantyylinen kokemus lapsuudesta itselläni. Mummo vois hommata vaikka kissan.
Miten saisin mummon ymmärtämään asian!? Jos sanon "vauva tai lapsi ei mielestäni saa koskaan tuntea niin, että hän on vastuussa aikuisen mielialasta tai jaksamisesta" niin mummo katsoo minua kahden sekunti ajan ilmeettömänä ja kaikki jatkuu ennallaan. Hän kokee että minun kanssani ei tarvitse olla kovin hyvää pataa koska hänellä on muutenkin suora reitti lasteni elämään. Etäisyyden pitäminen on ollut vaikeaa, harvase päivä olisi mummo tuomassa jonkun naistenlehden "jossa on hyvä artikkeli" tms. tikusta asiaa että pääsisi höyryämään perheeseemme. Ja kun ongelma on se että me kaksi emme ole olleet aikoihin missään kaveriväleissä ja hän tietää sen. Vetoaa ärsyttävästi viesteillä "mummon sylkky kaipaisi nyt kyllä jo pulleroista, on ollut töissäkin niin kiirettä :(" Kiva vastata tuohon mitään?
Jos ilmaiset asian noin niin ei ihme ettei mummo ota vakavasti, esität asian niinkuin se olisi mielipideasia, mitä se ei todellakaan ole.
Yksinkertaisempia ja ehdottomia lauseita niin ei voi jäädä ymmärryksestä kiinni, sitten kyse on vain haluttomuudesta toimia syyllistämättä."Nyt mummo tarvitsee Pulleroista sylkyteltäväksi, muuten tulee mummolle paha mieli"
"Pulleroinen ei ole vastuussa tunteistasi, nyt ei sovi"Olet ihan oikeassa. Mutta mummo vastaisi tuohon "voi jo herranen aika! Niin kuin tekisin pahhaa pienelle? :( ainahan niitä vauvoja on sylitelty!" Ja tadaa, minä olen sanaton, nii kuin hän varmaan toivookin.
Sitten vaan toistaa tuon loppuosan ja vaihtaa puheenaihetta. Ei tarvii olla kohtelias kun mummokaan ei ole.
"Nyt ei sovi.... tuleekohan pysyvä lumi jo pian, sitä jo kaipaaleekin kesän jälkeen."Tuo asian ohittaminen noin voisi toimia ehkä. Tosin kohta soisi miehen puhelin ja appiukko kauhistelisi kuinka vaimoa harmittaa nyt jokin, kuulemma on tehnyt pahaa meidän lapselle. Tarkoituksella nostavat metelin ja saavat minut näyttämään k***päältä. Siihen mies selittämään että ei kun kyse oli tästä ja tästä ja appiukko nauraa ja kaikki on ennallaan. Olen niin täynnä tätä.
Onnistuisiko kuitenkin jos sovitte miehen kanssa, että otatte "selittelemättömän linjan".
Mies voisi todeta vaan, että "äiti se on aina ollut tuollainen (herkkis)".
tai "jaa, varmaan ymmärtänyt jotain väärin" Ja sitten jatkaa taas muusta aiheesta.
Kun kysehän ei ole mistään asiasta josta voi neuvotella, teidän lapsi teidän tavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tuossahan kyllä säläytetään mummon onnellisuus vauvan harteille ja se varmasti on lapsellekin ahdistavaa, vaikka lapsi ei vielä tietysti osaakaan eritellä tunteitaan. Ja se on lapselle aika huono kun tunne on vaan epämääräinen ahdistusmöykky. Ensiluokkaista energiankuppausta mummolta. Noin pienikin vaistoaa että nyt vaaditaan liikaa. Mulla on vähän samantyylinen kokemus lapsuudesta itselläni. Mummo vois hommata vaikka kissan.
Miten saisin mummon ymmärtämään asian!? Jos sanon "vauva tai lapsi ei mielestäni saa koskaan tuntea niin, että hän on vastuussa aikuisen mielialasta tai jaksamisesta" niin mummo katsoo minua kahden sekunti ajan ilmeettömänä ja kaikki jatkuu ennallaan. Hän kokee että minun kanssani ei tarvitse olla kovin hyvää pataa koska hänellä on muutenkin suora reitti lasteni elämään. Etäisyyden pitäminen on ollut vaikeaa, harvase päivä olisi mummo tuomassa jonkun naistenlehden "jossa on hyvä artikkeli" tms. tikusta asiaa että pääsisi höyryämään perheeseemme. Ja kun ongelma on se että me kaksi emme ole olleet aikoihin missään kaveriväleissä ja hän tietää sen. Vetoaa ärsyttävästi viesteillä "mummon sylkky kaipaisi nyt kyllä jo pulleroista, on ollut töissäkin niin kiirettä :(" Kiva vastata tuohon mitään?
Jos ilmaiset asian noin niin ei ihme ettei mummo ota vakavasti, esität asian niinkuin se olisi mielipideasia, mitä se ei todellakaan ole.
Yksinkertaisempia ja ehdottomia lauseita niin ei voi jäädä ymmärryksestä kiinni, sitten kyse on vain haluttomuudesta toimia syyllistämättä."Nyt mummo tarvitsee Pulleroista sylkyteltäväksi, muuten tulee mummolle paha mieli"
"Pulleroinen ei ole vastuussa tunteistasi, nyt ei sovi"Olet ihan oikeassa. Mutta mummo vastaisi tuohon "voi jo herranen aika! Niin kuin tekisin pahhaa pienelle? :( ainahan niitä vauvoja on sylitelty!" Ja tadaa, minä olen sanaton, nii kuin hän varmaan toivookin.
Sitten vaan toistaa tuon loppuosan ja vaihtaa puheenaihetta. Ei tarvii olla kohtelias kun mummokaan ei ole.
"Nyt ei sovi.... tuleekohan pysyvä lumi jo pian, sitä jo kaipaaleekin kesän jälkeen."Tuo asian ohittaminen noin voisi toimia ehkä. Tosin kohta soisi miehen puhelin ja appiukko kauhistelisi kuinka vaimoa harmittaa nyt jokin, kuulemma on tehnyt pahaa meidän lapselle. Tarkoituksella nostavat metelin ja saavat minut näyttämään k***päältä. Siihen mies selittämään että ei kun kyse oli tästä ja tästä ja appiukko nauraa ja kaikki on ennallaan. Olen niin täynnä tätä.
Onnistuisiko kuitenkin jos sovitte miehen kanssa, että otatte "selittelemättömän linjan".
Mies voisi todeta vaan, että "äiti se on aina ollut tuollainen (herkkis)".
tai "jaa, varmaan ymmärtänyt jotain väärin" Ja sitten jatkaa taas muusta aiheesta.Kun kysehän ei ole mistään asiasta josta voi neuvotella, teidän lapsi teidän tavat.
Mies käyttää aika hyvin tuon kaltaisia fraaseja. Mutta ei mitään vaikutusta, homma menee näin aina vaan. Jos tulee em. kaltainen tilanne niin mummo takertuu ja tunkee entistä kovemmin. En haluaisi pitää noita ihmisiä meidän elämässä. Ajattelevat että koska heillä on muutenkin oikeus lapseen, ei ole väliä mitä minä heistä ajattelen. Kautta rantain ja rivien välistä ilmaisevat tämän. Stressaa ja ottaa päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo sylissä pitäminen väkisin kuulostaa erittäin huolestuttavalta. Siinähän pakkosylittäjä antaa lapselle viestin, että lapsella ei ole oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen tai omaan mielipiteeseen.
Voi kun mummu vaan rakastaa niin kau-he-as-ti!! On niin lutuinen pallero pölleröinen. Mummun sylittelyhalut menevät kaiken muun ohitse, näin meillä!!
Ja mummulle tulee paha mieli, jos lapsi haluaa sylistä pois. Järkyttävää.
Kyllä! Tuiskahtaa "ei sitten!" ja jää naama väärinpäin istumaan ja hymähtelee loukkaantuneena. Nykyään tunnen väsynyttä inhoa koko ihmistä kohtaan, yrittää manipuloida niin kuin murrosikäinen.
Fiksuinta olisi ignoorata ne tuiskahdukset kokonaan. Mitä väliä sillä on, mitä joku tuhisee? Mut ei, täytyyhän siihen puuttua ja analysoida sitä ja tehdä diagnoosia ja paisutella. Antaisitte olla, ja jos tuhina muuttuu mutinaksi, tuhisijan lapsi sanokoon vanhemmalleen, miten toimitaan. Hajurakoa, jos muu ei auta. Ovet säppiin ja avaimet pois tunkijamummoilta, ja tapaatte jouluna ja juhannuksena.
Alue: Aihe vapaa
Vaikuttaa kyllä siltä, että reppanalla äidillä ei ole mitään sanottavaa puolustuksekseen - varsin vakavia laiminlyöntejä on näköjään itse tehnyt, ja pistää syyt rosmoanopin (kitkeränhikiseen) niskaan.