Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo sylissä pitäminen väkisin kuulostaa erittäin huolestuttavalta. Siinähän pakkosylittäjä antaa lapselle viestin, että lapsella ei ole oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen tai omaan mielipiteeseen.
Voi kun mummu vaan rakastaa niin kau-he-as-ti!! On niin lutuinen pallero pölleröinen. Mummun sylittelyhalut menevät kaiken muun ohitse, näin meillä!!
Mistähän se muka rakkaus niille mummeileille nyt kumpuaa? Tuskin edes omille lapsilleen ovat niin sanoneet, mutta kun se kuuluu asiaan mummojen näytellä herttaista ja rakastavaa mummia, vaikka taustalla on viha ja vallanhalu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo sylissä pitäminen väkisin kuulostaa erittäin huolestuttavalta. Siinähän pakkosylittäjä antaa lapselle viestin, että lapsella ei ole oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen tai omaan mielipiteeseen.
Voi kun mummu vaan rakastaa niin kau-he-as-ti!! On niin lutuinen pallero pölleröinen. Mummun sylittelyhalut menevät kaiken muun ohitse, näin meillä!!
Mistähän se muka rakkaus niille mummeileille nyt kumpuaa? Tuskin edes omille lapsilleen ovat niin sanoneet, mutta kun se kuuluu asiaan mummojen näytellä herttaista ja rakastavaa mummia, vaikka taustalla on viha ja vallanhalu!
Ja halu "hoivata" vauvaa, kokea tarpeellisuuden ja kontrollin tunnetta. Sylitellä pehmeää pientä ihmistä, koska se tuntuu niin kivalta mummosta. Jos lukkiutuu eri huoneeseen miniän seurasta vauvan kanssa, niin siinä voi jo vähän leikkiä ajatuksella "minun vauva". Mummo haluaa, mummo tarvitsee, siihen mukaudutaan tai itketään ja mukaudutaan. Sitten itketään netin mummopalstoilla kun hirviöminiä pilaa kaiken ja eikö pojan pitäisikin oikeastaan erota siitä naisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tuossahan kyllä säläytetään mummon onnellisuus vauvan harteille ja se varmasti on lapsellekin ahdistavaa, vaikka lapsi ei vielä tietysti osaakaan eritellä tunteitaan. Ja se on lapselle aika huono kun tunne on vaan epämääräinen ahdistusmöykky. Ensiluokkaista energiankuppausta mummolta. Noin pienikin vaistoaa että nyt vaaditaan liikaa. Mulla on vähän samantyylinen kokemus lapsuudesta itselläni. Mummo vois hommata vaikka kissan.
Miten saisin mummon ymmärtämään asian!? Jos sanon "vauva tai lapsi ei mielestäni saa koskaan tuntea niin, että hän on vastuussa aikuisen mielialasta tai jaksamisesta" niin mummo katsoo minua kahden sekunti ajan ilmeettömänä ja kaikki jatkuu ennallaan. Hän kokee että minun kanssani ei tarvitse olla kovin hyvää pataa koska hänellä on muutenkin suora reitti lasteni elämään. Etäisyyden pitäminen on ollut vaikeaa, harvase päivä olisi mummo tuomassa jonkun naistenlehden "jossa on hyvä artikkeli" tms. tikusta asiaa että pääsisi höyryämään perheeseemme. Ja kun ongelma on se että me kaksi emme ole olleet aikoihin missään kaveriväleissä ja hän tietää sen. Vetoaa ärsyttävästi viesteillä "mummon sylkky kaipaisi nyt kyllä jo pulleroista, on ollut töissäkin niin kiirettä :(" Kiva vastata tuohon mitään?
Jos ilmaiset asian noin niin ei ihme ettei mummo ota vakavasti, esität asian niinkuin se olisi mielipideasia, mitä se ei todellakaan ole.
Yksinkertaisempia ja ehdottomia lauseita niin ei voi jäädä ymmärryksestä kiinni, sitten kyse on vain haluttomuudesta toimia syyllistämättä."Nyt mummo tarvitsee Pulleroista sylkyteltäväksi, muuten tulee mummolle paha mieli"
"Pulleroinen ei ole vastuussa tunteistasi, nyt ei sovi"Olet ihan oikeassa. Mutta mummo vastaisi tuohon "voi jo herranen aika! Niin kuin tekisin pahhaa pienelle? :( ainahan niitä vauvoja on sylitelty!" Ja tadaa, minä olen sanaton, nii kuin hän varmaan toivookin.
Sitten vaan toistaa tuon loppuosan ja vaihtaa puheenaihetta. Ei tarvii olla kohtelias kun mummokaan ei ole.
"Nyt ei sovi.... tuleekohan pysyvä lumi jo pian, sitä jo kaipaaleekin kesän jälkeen."Tuo asian ohittaminen noin voisi toimia ehkä. Tosin kohta soisi miehen puhelin ja appiukko kauhistelisi kuinka vaimoa harmittaa nyt jokin, kuulemma on tehnyt pahaa meidän lapselle. Tarkoituksella nostavat metelin ja saavat minut näyttämään k***päältä. Siihen mies selittämään että ei kun kyse oli tästä ja tästä ja appiukko nauraa ja kaikki on ennallaan. Olen niin täynnä tätä.
Onnistuisiko kuitenkin jos sovitte miehen kanssa, että otatte "selittelemättömän linjan".
Mies voisi todeta vaan, että "äiti se on aina ollut tuollainen (herkkis)".
tai "jaa, varmaan ymmärtänyt jotain väärin" Ja sitten jatkaa taas muusta aiheesta.Kun kysehän ei ole mistään asiasta josta voi neuvotella, teidän lapsi teidän tavat.
Mies käyttää aika hyvin tuon kaltaisia fraaseja. Mutta ei mitään vaikutusta, homma menee näin aina vaan. Jos tulee em. kaltainen tilanne niin mummo takertuu ja tunkee entistä kovemmin. En haluaisi pitää noita ihmisiä meidän elämässä. Ajattelevat että koska heillä on muutenkin oikeus lapseen, ei ole väliä mitä minä heistä ajattelen. Kautta rantain ja rivien välistä ilmaisevat tämän. Stressaa ja ottaa päähän.
Sanoit tuossa aiemmin, että mies yrittää saada selittelemällä vanhempansa ymmärtämään teidän puolenne, eli varmaan jotenkin hän kuitenkin aihetta muutenkin kommentoi?
Idea on siinä, ettei ollenkaan kommentoi asiaa, koska ei teillä ole mitään selitysvelvollisuutta.
Mielikuvaharjoittelulla olen itse päässyt eteenpäin rajojen vedossa: ajatelkaa heitä vaikka puhelinmyyjinä, ettehän te sinnekkään ala selittelemään miksi ette nyt tilaa "retkeily ja villasukat"-lehteä. Vain toteatte ei kiitos ja vänkäämisen jälkeen "ei kiitos, heihei". Toinen vaihtoehto on olla vastaamatta ollenkaan.
Onko se tunkeminen lähinnä viestittelyä ja puheluita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo sylissä pitäminen väkisin kuulostaa erittäin huolestuttavalta. Siinähän pakkosylittäjä antaa lapselle viestin, että lapsella ei ole oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen tai omaan mielipiteeseen.
Voi kun mummu vaan rakastaa niin kau-he-as-ti!! On niin lutuinen pallero pölleröinen. Mummun sylittelyhalut menevät kaiken muun ohitse, näin meillä!!
Ja mummulle tulee paha mieli, jos lapsi haluaa sylistä pois. Järkyttävää.
Kyllä! Tuiskahtaa "ei sitten!" ja jää naama väärinpäin istumaan ja hymähtelee loukkaantuneena. Nykyään tunnen väsynyttä inhoa koko ihmistä kohtaan, yrittää manipuloida niin kuin murrosikäinen.
Fiksuinta olisi ignoorata ne tuiskahdukset kokonaan. Mitä väliä sillä on, mitä joku tuhisee? Mut ei, täytyyhän siihen puuttua ja analysoida sitä ja tehdä diagnoosia ja paisutella. Antaisitte olla, ja jos tuhina muuttuu mutinaksi, tuhisijan lapsi sanokoon vanhemmalleen, miten toimitaan. Hajurakoa, jos muu ei auta. Ovet säppiin ja avaimet pois tunkijamummoilta, ja tapaatte jouluna ja juhannuksena.
Koko talonväki anoppilassa menee täysin kipsiin kun mummo aloittaa tuhinansa. Appiukko puuttuu lopulta, "noh noh tulehan Petteri nyt mummon kainaloon". Avaimia ei todellakaan ole ja hajurakoa otettu ja otetaan koko ajan mutta huohottavat niskassa, varsinkin nyt kun ovat huomanneet että otamme etäisyyttä!
No ette mene sinne anoppilaan.
ette päästä niitä teille.
Muuttakaa muutaman sadan kilometrin päähän.
Siis mitenkä paljon te olette tekemisissä mummun/anoppilan kanssa? Aika yksinkertaista on vähentää kanssakäymistä esim yhteen kertaan kahdessa viikossa tai vaikka kuukaudessa. Ette mene sinne, ette kutsu/päästä teille, ette vastaa puheluihin. Eikö.? Jos ottavat nokkiinsa niin mitä on menetetty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tuossahan kyllä säläytetään mummon onnellisuus vauvan harteille ja se varmasti on lapsellekin ahdistavaa, vaikka lapsi ei vielä tietysti osaakaan eritellä tunteitaan. Ja se on lapselle aika huono kun tunne on vaan epämääräinen ahdistusmöykky. Ensiluokkaista energiankuppausta mummolta. Noin pienikin vaistoaa että nyt vaaditaan liikaa. Mulla on vähän samantyylinen kokemus lapsuudesta itselläni. Mummo vois hommata vaikka kissan.
Miten saisin mummon ymmärtämään asian!? Jos sanon "vauva tai lapsi ei mielestäni saa koskaan tuntea niin, että hän on vastuussa aikuisen mielialasta tai jaksamisesta" niin mummo katsoo minua kahden sekunti ajan ilmeettömänä ja kaikki jatkuu ennallaan. Hän kokee että minun kanssani ei tarvitse olla kovin hyvää pataa koska hänellä on muutenkin suora reitti lasteni elämään. Etäisyyden pitäminen on ollut vaikeaa, harvase päivä olisi mummo tuomassa jonkun naistenlehden "jossa on hyvä artikkeli" tms. tikusta asiaa että pääsisi höyryämään perheeseemme. Ja kun ongelma on se että me kaksi emme ole olleet aikoihin missään kaveriväleissä ja hän tietää sen. Vetoaa ärsyttävästi viesteillä "mummon sylkky kaipaisi nyt kyllä jo pulleroista, on ollut töissäkin niin kiirettä :(" Kiva vastata tuohon mitään?
Jos ilmaiset asian noin niin ei ihme ettei mummo ota vakavasti, esität asian niinkuin se olisi mielipideasia, mitä se ei todellakaan ole.
Yksinkertaisempia ja ehdottomia lauseita niin ei voi jäädä ymmärryksestä kiinni, sitten kyse on vain haluttomuudesta toimia syyllistämättä."Nyt mummo tarvitsee Pulleroista sylkyteltäväksi, muuten tulee mummolle paha mieli"
"Pulleroinen ei ole vastuussa tunteistasi, nyt ei sovi"Olet ihan oikeassa. Mutta mummo vastaisi tuohon "voi jo herranen aika! Niin kuin tekisin pahhaa pienelle? :( ainahan niitä vauvoja on sylitelty!" Ja tadaa, minä olen sanaton, nii kuin hän varmaan toivookin.
Sitten vaan toistaa tuon loppuosan ja vaihtaa puheenaihetta. Ei tarvii olla kohtelias kun mummokaan ei ole.
"Nyt ei sovi.... tuleekohan pysyvä lumi jo pian, sitä jo kaipaaleekin kesän jälkeen."Tuo asian ohittaminen noin voisi toimia ehkä. Tosin kohta soisi miehen puhelin ja appiukko kauhistelisi kuinka vaimoa harmittaa nyt jokin, kuulemma on tehnyt pahaa meidän lapselle. Tarkoituksella nostavat metelin ja saavat minut näyttämään k***päältä. Siihen mies selittämään että ei kun kyse oli tästä ja tästä ja appiukko nauraa ja kaikki on ennallaan. Olen niin täynnä tätä.
Onnistuisiko kuitenkin jos sovitte miehen kanssa, että otatte "selittelemättömän linjan".
Mies voisi todeta vaan, että "äiti se on aina ollut tuollainen (herkkis)".
tai "jaa, varmaan ymmärtänyt jotain väärin" Ja sitten jatkaa taas muusta aiheesta.Kun kysehän ei ole mistään asiasta josta voi neuvotella, teidän lapsi teidän tavat.
Mies käyttää aika hyvin tuon kaltaisia fraaseja. Mutta ei mitään vaikutusta, homma menee näin aina vaan. Jos tulee em. kaltainen tilanne niin mummo takertuu ja tunkee entistä kovemmin. En haluaisi pitää noita ihmisiä meidän elämässä. Ajattelevat että koska heillä on muutenkin oikeus lapseen, ei ole väliä mitä minä heistä ajattelen. Kautta rantain ja rivien välistä ilmaisevat tämän. Stressaa ja ottaa päähän.
Sanoit tuossa aiemmin, että mies yrittää saada selittelemällä vanhempansa ymmärtämään teidän puolenne, eli varmaan jotenkin hän kuitenkin aihetta muutenkin kommentoi?
Idea on siinä, ettei ollenkaan kommentoi asiaa, koska ei teillä ole mitään selitysvelvollisuutta.
Mielikuvaharjoittelulla olen itse päässyt eteenpäin rajojen vedossa: ajatelkaa heitä vaikka puhelinmyyjinä, ettehän te sinnekkään ala selittelemään miksi ette nyt tilaa "retkeily ja villasukat"-lehteä. Vain toteatte ei kiitos ja vänkäämisen jälkeen "ei kiitos, heihei". Toinen vaihtoehto on olla vastaamatta ollenkaan.Onko se tunkeminen lähinnä viestittelyä ja puheluita?
Olet nähtävästi kokenut itsekin näitä juttuja. Tuo kuvaamasi viileä linja on todella hyvä. Olen nyt pystynyt kieltäytymään hoitoon mankumisista yms. eleettömästi, ilman selittelyä. Pääsen koko ajan vähän enemmän eroon syyllisyyden tunteesta joka minulle tuotetaan ellen salli isovanhempien touhua - "he niin odottivat lapsenlasta, on ostettu leluja mummolaan, eikä kukaan leiki niillä... " Appivanhemmat vaihtavat katseita näissä tilanteissa, kun vähäisiäkin rajoja vedetään.
Appiukko monesti "saa kahvia väärään kurkkuun", jos esimerkiksi sanon että vauvalle on tärkeää saada olla vanhempien seurassa eikä nyt tarvitse hoitopaikkaa. Viestivät sekä meille että keskenään että "kyllä tuo ylimielisyys vielä loppuu." Anopin viimeisin kriisi liittyi siihen että olisi halunnut viedä lapsen työpaikalleen, muistisairaiden hoitoyksikköön. Intti ja intti kuinka "mummut ja paapat tykkäis niin kauheasti". Sanoin että minun lapsi EI TODELLAKAAN lähde "ilahduttamaan" muistisairaita vanhuksia. Oli kuulemma näyttänyt kuvia lapsesta heille ja "tykkäävät jo niin hirveästi Veetistä!"
Puheluita ja viestejä tulee tällä hetkellä yhteydenoton suhteen eniten ja paine tavata on todella kova. Kun tavataan niin ottavat tilaisuudesta kaiken irti eli meno on aivan päätöntä. Nyt vain välttelen ja välttelen. Viestit ovat jatkuvasti hyvin" ystävällisiä", kysytään että maistuiskos korvapuustit tänään, mummo tässä leipoo, mutta tiedän että minun vierailuni on pelkkä rasite ja läsnäoloni ärsyttää heitä, haluavat pitää minut pöydän ääressä ja olla kolmestaan vauvan kanssa. Kerran kun nousin aika pian, sanoi appiukko "höh takasin pöytään, et ole vielä syönyt". Silloin tajusin viimeinkin mikä homman nimi on.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitenkä paljon te olette tekemisissä mummun/anoppilan kanssa? Aika yksinkertaista on vähentää kanssakäymistä esim yhteen kertaan kahdessa viikossa tai vaikka kuukaudessa. Ette mene sinne, ette kutsu/päästä teille, ette vastaa puheluihin. Eikö.? Jos ottavat nokkiinsa niin mitä on menetetty?
Tapaamisia on vähennetty tosi rankalla kädellä. Kun on kulunut viikko, alkaa ihan mahdoton viestittely, näennäisen ystävällisiä kuulumisten kyselyä. Aina jossain vaiheessa sivulauseessa mainitaan että tullaan huomenna kaupoille ja voitais jättää teille näitä mokkapaloja tms. ihan kohteliaita juttuja. Kun sitten tulevat niin olen tuskanhiki päässä, eivät lähde kun vauva nukahtaa vaan odottavat että herää ja käytös on edellä kuvattua koko ajan. Kysyvät ennen saapumistaan onko vauva varmasti virkeä, eivät tule jos nukkuu. Eli meidän näkeminen ei kiinnosta. Olen käyttänyt paljon sitä että vauva juuri nukahti mutta en voi aina sanoa niin. Asumme 5min ajomatkan päässä, omistusasunto josta maksamme lainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tuossahan kyllä säläytetään mummon onnellisuus vauvan harteille ja se varmasti on lapsellekin ahdistavaa, vaikka lapsi ei vielä tietysti osaakaan eritellä tunteitaan. Ja se on lapselle aika huono kun tunne on vaan epämääräinen ahdistusmöykky. Ensiluokkaista energiankuppausta mummolta. Noin pienikin vaistoaa että nyt vaaditaan liikaa. Mulla on vähän samantyylinen kokemus lapsuudesta itselläni. Mummo vois hommata vaikka kissan.
Miten saisin mummon ymmärtämään asian!? Jos sanon "vauva tai lapsi ei mielestäni saa koskaan tuntea niin, että hän on vastuussa aikuisen mielialasta tai jaksamisesta" niin mummo katsoo minua kahden sekunti ajan ilmeettömänä ja kaikki jatkuu ennallaan. Hän kokee että minun kanssani ei tarvitse olla kovin hyvää pataa koska hänellä on muutenkin suora reitti lasteni elämään. Etäisyyden pitäminen on ollut vaikeaa, harvase päivä olisi mummo tuomassa jonkun naistenlehden "jossa on hyvä artikkeli" tms. tikusta asiaa että pääsisi höyryämään perheeseemme. Ja kun ongelma on se että me kaksi emme ole olleet aikoihin missään kaveriväleissä ja hän tietää sen. Vetoaa ärsyttävästi viesteillä "mummon sylkky kaipaisi nyt kyllä jo pulleroista, on ollut töissäkin niin kiirettä :(" Kiva vastata tuohon mitään?
Jos ilmaiset asian noin niin ei ihme ettei mummo ota vakavasti, esität asian niinkuin se olisi mielipideasia, mitä se ei todellakaan ole.
Yksinkertaisempia ja ehdottomia lauseita niin ei voi jäädä ymmärryksestä kiinni, sitten kyse on vain haluttomuudesta toimia syyllistämättä."Nyt mummo tarvitsee Pulleroista sylkyteltäväksi, muuten tulee mummolle paha mieli"
"Pulleroinen ei ole vastuussa tunteistasi, nyt ei sovi"Olet ihan oikeassa. Mutta mummo vastaisi tuohon "voi jo herranen aika! Niin kuin tekisin pahhaa pienelle? :( ainahan niitä vauvoja on sylitelty!" Ja tadaa, minä olen sanaton, nii kuin hän varmaan toivookin.
Sitten vaan toistaa tuon loppuosan ja vaihtaa puheenaihetta. Ei tarvii olla kohtelias kun mummokaan ei ole.
"Nyt ei sovi.... tuleekohan pysyvä lumi jo pian, sitä jo kaipaaleekin kesän jälkeen."Tuo asian ohittaminen noin voisi toimia ehkä. Tosin kohta soisi miehen puhelin ja appiukko kauhistelisi kuinka vaimoa harmittaa nyt jokin, kuulemma on tehnyt pahaa meidän lapselle. Tarkoituksella nostavat metelin ja saavat minut näyttämään k***päältä. Siihen mies selittämään että ei kun kyse oli tästä ja tästä ja appiukko nauraa ja kaikki on ennallaan. Olen niin täynnä tätä.
Onnistuisiko kuitenkin jos sovitte miehen kanssa, että otatte "selittelemättömän linjan".
Mies voisi todeta vaan, että "äiti se on aina ollut tuollainen (herkkis)".
tai "jaa, varmaan ymmärtänyt jotain väärin" Ja sitten jatkaa taas muusta aiheesta.Kun kysehän ei ole mistään asiasta josta voi neuvotella, teidän lapsi teidän tavat.
Mies käyttää aika hyvin tuon kaltaisia fraaseja. Mutta ei mitään vaikutusta, homma menee näin aina vaan. Jos tulee em. kaltainen tilanne niin mummo takertuu ja tunkee entistä kovemmin. En haluaisi pitää noita ihmisiä meidän elämässä. Ajattelevat että koska heillä on muutenkin oikeus lapseen, ei ole väliä mitä minä heistä ajattelen. Kautta rantain ja rivien välistä ilmaisevat tämän. Stressaa ja ottaa päähän.
Sanoit tuossa aiemmin, että mies yrittää saada selittelemällä vanhempansa ymmärtämään teidän puolenne, eli varmaan jotenkin hän kuitenkin aihetta muutenkin kommentoi?
Idea on siinä, ettei ollenkaan kommentoi asiaa, koska ei teillä ole mitään selitysvelvollisuutta.
Mielikuvaharjoittelulla olen itse päässyt eteenpäin rajojen vedossa: ajatelkaa heitä vaikka puhelinmyyjinä, ettehän te sinnekkään ala selittelemään miksi ette nyt tilaa "retkeily ja villasukat"-lehteä. Vain toteatte ei kiitos ja vänkäämisen jälkeen "ei kiitos, heihei". Toinen vaihtoehto on olla vastaamatta ollenkaan.Onko se tunkeminen lähinnä viestittelyä ja puheluita?
Olet nähtävästi kokenut itsekin näitä juttuja. Tuo kuvaamasi viileä linja on todella hyvä. Olen nyt pystynyt kieltäytymään hoitoon mankumisista yms. eleettömästi, ilman selittelyä. Pääsen koko ajan vähän enemmän eroon syyllisyyden tunteesta joka minulle tuotetaan ellen salli isovanhempien touhua - "he niin odottivat lapsenlasta, on ostettu leluja mummolaan, eikä kukaan leiki niillä... " Appivanhemmat vaihtavat katseita näissä tilanteissa, kun vähäisiäkin rajoja vedetään.
Appiukko monesti "saa kahvia väärään kurkkuun", jos esimerkiksi sanon että vauvalle on tärkeää saada olla vanhempien seurassa eikä nyt tarvitse hoitopaikkaa. Viestivät sekä meille että keskenään että "kyllä tuo ylimielisyys vielä loppuu." Anopin viimeisin kriisi liittyi siihen että olisi halunnut viedä lapsen työpaikalleen, muistisairaiden hoitoyksikköön. Intti ja intti kuinka "mummut ja paapat tykkäis niin kauheasti". Sanoin että minun lapsi EI TODELLAKAAN lähde "ilahduttamaan" muistisairaita vanhuksia. Oli kuulemma näyttänyt kuvia lapsesta heille ja "tykkäävät jo niin hirveästi Veetistä!"
Puheluita ja viestejä tulee tällä hetkellä yhteydenoton suhteen eniten ja paine tavata on todella kova. Kun tavataan niin ottavat tilaisuudesta kaiken irti eli meno on aivan päätöntä. Nyt vain välttelen ja välttelen. Viestit ovat jatkuvasti hyvin" ystävällisiä", kysytään että maistuiskos korvapuustit tänään, mummo tässä leipoo, mutta tiedän että minun vierailuni on pelkkä rasite ja läsnäoloni ärsyttää heitä, haluavat pitää minut pöydän ääressä ja olla kolmestaan vauvan kanssa. Kerran kun nousin aika pian, sanoi appiukko "höh takasin pöytään, et ole vielä syönyt". Silloin tajusin viimeinkin mikä homman nimi on.
Etkö todellakaan itse huomaa, että olet täysverisesti tuossa leikissä mukana?
"(...)jos esimerkiksi sanon että vauvalle on tärkeää saada olla vanhempien seurassa eikä nyt tarvitse hoitopaikkaa." Mikset vain sano että ei ole hoitopaikan tarvetta nyt, tai ihan vaan että kiitos, ei tällä kertaa sovi? tai "(...) minun lapsi EI TODELLAKAAN lähde "ilahduttamaan" muistisairaita vanhuksia" vs. "Ehkä joskus toiste".
Minua loukkaa suunnattomasti se että meillä ei koskaan voida edes yrittää keskustella meidän vanhempien kanssa. Ollaan täysin ilmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tuossahan kyllä säläytetään mummon onnellisuus vauvan harteille ja se varmasti on lapsellekin ahdistavaa, vaikka lapsi ei vielä tietysti osaakaan eritellä tunteitaan. Ja se on lapselle aika huono kun tunne on vaan epämääräinen ahdistusmöykky. Ensiluokkaista energiankuppausta mummolta. Noin pienikin vaistoaa että nyt vaaditaan liikaa. Mulla on vähän samantyylinen kokemus lapsuudesta itselläni. Mummo vois hommata vaikka kissan.
Miten saisin mummon ymmärtämään asian!? Jos sanon "vauva tai lapsi ei mielestäni saa koskaan tuntea niin, että hän on vastuussa aikuisen mielialasta tai jaksamisesta" niin mummo katsoo minua kahden sekunti ajan ilmeettömänä ja kaikki jatkuu ennallaan. Hän kokee että minun kanssani ei tarvitse olla kovin hyvää pataa koska hänellä on muutenkin suora reitti lasteni elämään. Etäisyyden pitäminen on ollut vaikeaa, harvase päivä olisi mummo tuomassa jonkun naistenlehden "jossa on hyvä artikkeli" tms. tikusta asiaa että pääsisi höyryämään perheeseemme. Ja kun ongelma on se että me kaksi emme ole olleet aikoihin missään kaveriväleissä ja hän tietää sen. Vetoaa ärsyttävästi viesteillä "mummon sylkky kaipaisi nyt kyllä jo pulleroista, on ollut töissäkin niin kiirettä :(" Kiva vastata tuohon mitään?
Jos ilmaiset asian noin niin ei ihme ettei mummo ota vakavasti, esität asian niinkuin se olisi mielipideasia, mitä se ei todellakaan ole.
Yksinkertaisempia ja ehdottomia lauseita niin ei voi jäädä ymmärryksestä kiinni, sitten kyse on vain haluttomuudesta toimia syyllistämättä."Nyt mummo tarvitsee Pulleroista sylkyteltäväksi, muuten tulee mummolle paha mieli"
"Pulleroinen ei ole vastuussa tunteistasi, nyt ei sovi"Olet ihan oikeassa. Mutta mummo vastaisi tuohon "voi jo herranen aika! Niin kuin tekisin pahhaa pienelle? :( ainahan niitä vauvoja on sylitelty!" Ja tadaa, minä olen sanaton, nii kuin hän varmaan toivookin.
Sitten vaan toistaa tuon loppuosan ja vaihtaa puheenaihetta. Ei tarvii olla kohtelias kun mummokaan ei ole.
"Nyt ei sovi.... tuleekohan pysyvä lumi jo pian, sitä jo kaipaaleekin kesän jälkeen."Tuo asian ohittaminen noin voisi toimia ehkä. Tosin kohta soisi miehen puhelin ja appiukko kauhistelisi kuinka vaimoa harmittaa nyt jokin, kuulemma on tehnyt pahaa meidän lapselle. Tarkoituksella nostavat metelin ja saavat minut näyttämään k***päältä. Siihen mies selittämään että ei kun kyse oli tästä ja tästä ja appiukko nauraa ja kaikki on ennallaan. Olen niin täynnä tätä.
Onnistuisiko kuitenkin jos sovitte miehen kanssa, että otatte "selittelemättömän linjan".
Mies voisi todeta vaan, että "äiti se on aina ollut tuollainen (herkkis)".
tai "jaa, varmaan ymmärtänyt jotain väärin" Ja sitten jatkaa taas muusta aiheesta.Kun kysehän ei ole mistään asiasta josta voi neuvotella, teidän lapsi teidän tavat.
Mies käyttää aika hyvin tuon kaltaisia fraaseja. Mutta ei mitään vaikutusta, homma menee näin aina vaan. Jos tulee em. kaltainen tilanne niin mummo takertuu ja tunkee entistä kovemmin. En haluaisi pitää noita ihmisiä meidän elämässä. Ajattelevat että koska heillä on muutenkin oikeus lapseen, ei ole väliä mitä minä heistä ajattelen. Kautta rantain ja rivien välistä ilmaisevat tämän. Stressaa ja ottaa päähän.
Sanoit tuossa aiemmin, että mies yrittää saada selittelemällä vanhempansa ymmärtämään teidän puolenne, eli varmaan jotenkin hän kuitenkin aihetta muutenkin kommentoi?
Idea on siinä, ettei ollenkaan kommentoi asiaa, koska ei teillä ole mitään selitysvelvollisuutta.
Mielikuvaharjoittelulla olen itse päässyt eteenpäin rajojen vedossa: ajatelkaa heitä vaikka puhelinmyyjinä, ettehän te sinnekkään ala selittelemään miksi ette nyt tilaa "retkeily ja villasukat"-lehteä. Vain toteatte ei kiitos ja vänkäämisen jälkeen "ei kiitos, heihei". Toinen vaihtoehto on olla vastaamatta ollenkaan.Onko se tunkeminen lähinnä viestittelyä ja puheluita?
Olet nähtävästi kokenut itsekin näitä juttuja. Tuo kuvaamasi viileä linja on todella hyvä. Olen nyt pystynyt kieltäytymään hoitoon mankumisista yms. eleettömästi, ilman selittelyä. Pääsen koko ajan vähän enemmän eroon syyllisyyden tunteesta joka minulle tuotetaan ellen salli isovanhempien touhua - "he niin odottivat lapsenlasta, on ostettu leluja mummolaan, eikä kukaan leiki niillä... " Appivanhemmat vaihtavat katseita näissä tilanteissa, kun vähäisiäkin rajoja vedetään.
Appiukko monesti "saa kahvia väärään kurkkuun", jos esimerkiksi sanon että vauvalle on tärkeää saada olla vanhempien seurassa eikä nyt tarvitse hoitopaikkaa. Viestivät sekä meille että keskenään että "kyllä tuo ylimielisyys vielä loppuu." Anopin viimeisin kriisi liittyi siihen että olisi halunnut viedä lapsen työpaikalleen, muistisairaiden hoitoyksikköön. Intti ja intti kuinka "mummut ja paapat tykkäis niin kauheasti". Sanoin että minun lapsi EI TODELLAKAAN lähde "ilahduttamaan" muistisairaita vanhuksia. Oli kuulemma näyttänyt kuvia lapsesta heille ja "tykkäävät jo niin hirveästi Veetistä!"
Puheluita ja viestejä tulee tällä hetkellä yhteydenoton suhteen eniten ja paine tavata on todella kova. Kun tavataan niin ottavat tilaisuudesta kaiken irti eli meno on aivan päätöntä. Nyt vain välttelen ja välttelen. Viestit ovat jatkuvasti hyvin" ystävällisiä", kysytään että maistuiskos korvapuustit tänään, mummo tässä leipoo, mutta tiedän että minun vierailuni on pelkkä rasite ja läsnäoloni ärsyttää heitä, haluavat pitää minut pöydän ääressä ja olla kolmestaan vauvan kanssa. Kerran kun nousin aika pian, sanoi appiukko "höh takasin pöytään, et ole vielä syönyt". Silloin tajusin viimeinkin mikä homman nimi on.Etkö todellakaan itse huomaa, että olet täysverisesti tuossa leikissä mukana?
"(...)jos esimerkiksi sanon että vauvalle on tärkeää saada olla vanhempien seurassa eikä nyt tarvitse hoitopaikkaa." Mikset vain sano että ei ole hoitopaikan tarvetta nyt, tai ihan vaan että kiitos, ei tällä kertaa sovi? tai "(...) minun lapsi EI TODELLAKAAN lähde "ilahduttamaan" muistisairaita vanhuksia" vs. "Ehkä joskus toiste".
Ehkä joskus toiste on anopin korvissa "sopii, mutta ei juuri nyt" ja jankuttaa asiasta sen jälkeen joka tapaamisella. Minun oli oltava ehdoton tuossa asiassa koska ajatus on täysin sairas! Muistisairas voi olla arvaamaton ja kuka huolehtii vauvani rajoista siellä? Vanhukset lääppivät ja pussailevat vauvaa joka ei pysty puolustautumaan ja anoppi onnesta soikeana ottaa valokuvia. Sanoi vielä että "vauva on parasta terapiaa vanhalle ihmiselle". Eikö koiria yms. käytetä terapiassa, vauva on I H M I N E N!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tuossahan kyllä säläytetään mummon onnellisuus vauvan harteille ja se varmasti on lapsellekin ahdistavaa, vaikka lapsi ei vielä tietysti osaakaan eritellä tunteitaan. Ja se on lapselle aika huono kun tunne on vaan epämääräinen ahdistusmöykky. Ensiluokkaista energiankuppausta mummolta. Noin pienikin vaistoaa että nyt vaaditaan liikaa. Mulla on vähän samantyylinen kokemus lapsuudesta itselläni. Mummo vois hommata vaikka kissan.
Miten saisin mummon ymmärtämään asian!? Jos sanon "vauva tai lapsi ei mielestäni saa koskaan tuntea niin, että hän on vastuussa aikuisen mielialasta tai jaksamisesta" niin mummo katsoo minua kahden sekunti ajan ilmeettömänä ja kaikki jatkuu ennallaan. Hän kokee että minun kanssani ei tarvitse olla kovin hyvää pataa koska hänellä on muutenkin suora reitti lasteni elämään. Etäisyyden pitäminen on ollut vaikeaa, harvase päivä olisi mummo tuomassa jonkun naistenlehden "jossa on hyvä artikkeli" tms. tikusta asiaa että pääsisi höyryämään perheeseemme. Ja kun ongelma on se että me kaksi emme ole olleet aikoihin missään kaveriväleissä ja hän tietää sen. Vetoaa ärsyttävästi viesteillä "mummon sylkky kaipaisi nyt kyllä jo pulleroista, on ollut töissäkin niin kiirettä :(" Kiva vastata tuohon mitään?
Jos ilmaiset asian noin niin ei ihme ettei mummo ota vakavasti, esität asian niinkuin se olisi mielipideasia, mitä se ei todellakaan ole.
Yksinkertaisempia ja ehdottomia lauseita niin ei voi jäädä ymmärryksestä kiinni, sitten kyse on vain haluttomuudesta toimia syyllistämättä."Nyt mummo tarvitsee Pulleroista sylkyteltäväksi, muuten tulee mummolle paha mieli"
"Pulleroinen ei ole vastuussa tunteistasi, nyt ei sovi"Olet ihan oikeassa. Mutta mummo vastaisi tuohon "voi jo herranen aika! Niin kuin tekisin pahhaa pienelle? :( ainahan niitä vauvoja on sylitelty!" Ja tadaa, minä olen sanaton, nii kuin hän varmaan toivookin.
Sitten vaan toistaa tuon loppuosan ja vaihtaa puheenaihetta. Ei tarvii olla kohtelias kun mummokaan ei ole.
"Nyt ei sovi.... tuleekohan pysyvä lumi jo pian, sitä jo kaipaaleekin kesän jälkeen."Tuo asian ohittaminen noin voisi toimia ehkä. Tosin kohta soisi miehen puhelin ja appiukko kauhistelisi kuinka vaimoa harmittaa nyt jokin, kuulemma on tehnyt pahaa meidän lapselle. Tarkoituksella nostavat metelin ja saavat minut näyttämään k***päältä. Siihen mies selittämään että ei kun kyse oli tästä ja tästä ja appiukko nauraa ja kaikki on ennallaan. Olen niin täynnä tätä.
Onnistuisiko kuitenkin jos sovitte miehen kanssa, että otatte "selittelemättömän linjan".
Mies voisi todeta vaan, että "äiti se on aina ollut tuollainen (herkkis)".
tai "jaa, varmaan ymmärtänyt jotain väärin" Ja sitten jatkaa taas muusta aiheesta.Kun kysehän ei ole mistään asiasta josta voi neuvotella, teidän lapsi teidän tavat.
Mies käyttää aika hyvin tuon kaltaisia fraaseja. Mutta ei mitään vaikutusta, homma menee näin aina vaan. Jos tulee em. kaltainen tilanne niin mummo takertuu ja tunkee entistä kovemmin. En haluaisi pitää noita ihmisiä meidän elämässä. Ajattelevat että koska heillä on muutenkin oikeus lapseen, ei ole väliä mitä minä heistä ajattelen. Kautta rantain ja rivien välistä ilmaisevat tämän. Stressaa ja ottaa päähän.
Sanoit tuossa aiemmin, että mies yrittää saada selittelemällä vanhempansa ymmärtämään teidän puolenne, eli varmaan jotenkin hän kuitenkin aihetta muutenkin kommentoi?
Idea on siinä, ettei ollenkaan kommentoi asiaa, koska ei teillä ole mitään selitysvelvollisuutta.
Mielikuvaharjoittelulla olen itse päässyt eteenpäin rajojen vedossa: ajatelkaa heitä vaikka puhelinmyyjinä, ettehän te sinnekkään ala selittelemään miksi ette nyt tilaa "retkeily ja villasukat"-lehteä. Vain toteatte ei kiitos ja vänkäämisen jälkeen "ei kiitos, heihei". Toinen vaihtoehto on olla vastaamatta ollenkaan.Onko se tunkeminen lähinnä viestittelyä ja puheluita?
Olet nähtävästi kokenut itsekin näitä juttuja. Tuo kuvaamasi viileä linja on todella hyvä. Olen nyt pystynyt kieltäytymään hoitoon mankumisista yms. eleettömästi, ilman selittelyä. Pääsen koko ajan vähän enemmän eroon syyllisyyden tunteesta joka minulle tuotetaan ellen salli isovanhempien touhua - "he niin odottivat lapsenlasta, on ostettu leluja mummolaan, eikä kukaan leiki niillä... " Appivanhemmat vaihtavat katseita näissä tilanteissa, kun vähäisiäkin rajoja vedetään.
Appiukko monesti "saa kahvia väärään kurkkuun", jos esimerkiksi sanon että vauvalle on tärkeää saada olla vanhempien seurassa eikä nyt tarvitse hoitopaikkaa. Viestivät sekä meille että keskenään että "kyllä tuo ylimielisyys vielä loppuu." Anopin viimeisin kriisi liittyi siihen että olisi halunnut viedä lapsen työpaikalleen, muistisairaiden hoitoyksikköön. Intti ja intti kuinka "mummut ja paapat tykkäis niin kauheasti". Sanoin että minun lapsi EI TODELLAKAAN lähde "ilahduttamaan" muistisairaita vanhuksia. Oli kuulemma näyttänyt kuvia lapsesta heille ja "tykkäävät jo niin hirveästi Veetistä!"
Puheluita ja viestejä tulee tällä hetkellä yhteydenoton suhteen eniten ja paine tavata on todella kova. Kun tavataan niin ottavat tilaisuudesta kaiken irti eli meno on aivan päätöntä. Nyt vain välttelen ja välttelen. Viestit ovat jatkuvasti hyvin" ystävällisiä", kysytään että maistuiskos korvapuustit tänään, mummo tässä leipoo, mutta tiedän että minun vierailuni on pelkkä rasite ja läsnäoloni ärsyttää heitä, haluavat pitää minut pöydän ääressä ja olla kolmestaan vauvan kanssa. Kerran kun nousin aika pian, sanoi appiukko "höh takasin pöytään, et ole vielä syönyt". Silloin tajusin viimeinkin mikä homman nimi on.Etkö todellakaan itse huomaa, että olet täysverisesti tuossa leikissä mukana?
"(...)jos esimerkiksi sanon että vauvalle on tärkeää saada olla vanhempien seurassa eikä nyt tarvitse hoitopaikkaa." Mikset vain sano että ei ole hoitopaikan tarvetta nyt, tai ihan vaan että kiitos, ei tällä kertaa sovi? tai "(...) minun lapsi EI TODELLAKAAN lähde "ilahduttamaan" muistisairaita vanhuksia" vs. "Ehkä joskus toiste".
Ehkä joskus toiste on anopin korvissa "sopii, mutta ei juuri nyt" ja jankuttaa asiasta sen jälkeen joka tapaamisella. Minun oli oltava ehdoton tuossa asiassa koska ajatus on täysin sairas! Muistisairas voi olla arvaamaton ja kuka huolehtii vauvani rajoista siellä? Vanhukset lääppivät ja pussailevat vauvaa joka ei pysty puolustautumaan ja anoppi onnesta soikeana ottaa valokuvia. Sanoi vielä että "vauva on parasta terapiaa vanhalle ihmiselle". Eikö koiria yms. käytetä terapiassa, vauva on I H M I N E N!
Ihan ystävällisesti: pudota kierroksia, hyvä ihminen. Ja yritä päästä irti tuon sairas, sairas, sairas-sanan hokemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ihan mahdoton ajatus, että pokkana muuttaisitte huomattavasti kauemmas? Tilanne on hankala, kun asuvat noin lähellä.
Täältä kun lukee näitä juttuja, niin aina mollataan miehen äitiä. Olen itse viiden pojan äiti. Lukemani perusteella olen tullut siihen tulokseen, et antaapa olla. Jos nyt sattuu joskus syntymään pojille lapsia (vanihmmat pojat on nyt 27 ja 25 v), niin en mitenkään tuppaudu enkä osallistu heidän perheiden elämään. Käyn kylässä jos pyydetään, ikinä en itse tuppaudu kylään ja pysyn kaukana lapsenlapsista. Miniät kuitenkin pahoittaa mielensä teen sitten niin tai näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tuossahan kyllä säläytetään mummon onnellisuus vauvan harteille ja se varmasti on lapsellekin ahdistavaa, vaikka lapsi ei vielä tietysti osaakaan eritellä tunteitaan. Ja se on lapselle aika huono kun tunne on vaan epämääräinen ahdistusmöykky. Ensiluokkaista energiankuppausta mummolta. Noin pienikin vaistoaa että nyt vaaditaan liikaa. Mulla on vähän samantyylinen kokemus lapsuudesta itselläni. Mummo vois hommata vaikka kissan.
Miten saisin mummon ymmärtämään asian!? Jos sanon "vauva tai lapsi ei mielestäni saa koskaan tuntea niin, että hän on vastuussa aikuisen mielialasta tai jaksamisesta" niin mummo katsoo minua kahden sekunti ajan ilmeettömänä ja kaikki jatkuu ennallaan. Hän kokee että minun kanssani ei tarvitse olla kovin hyvää pataa koska hänellä on muutenkin suora reitti lasteni elämään. Etäisyyden pitäminen on ollut vaikeaa, harvase päivä olisi mummo tuomassa jonkun naistenlehden "jossa on hyvä artikkeli" tms. tikusta asiaa että pääsisi höyryämään perheeseemme. Ja kun ongelma on se että me kaksi emme ole olleet aikoihin missään kaveriväleissä ja hän tietää sen. Vetoaa ärsyttävästi viesteillä "mummon sylkky kaipaisi nyt kyllä jo pulleroista, on ollut töissäkin niin kiirettä :(" Kiva vastata tuohon mitään?
Jos ilmaiset asian noin niin ei ihme ettei mummo ota vakavasti, esität asian niinkuin se olisi mielipideasia, mitä se ei todellakaan ole.
Yksinkertaisempia ja ehdottomia lauseita niin ei voi jäädä ymmärryksestä kiinni, sitten kyse on vain haluttomuudesta toimia syyllistämättä."Nyt mummo tarvitsee Pulleroista sylkyteltäväksi, muuten tulee mummolle paha mieli"
"Pulleroinen ei ole vastuussa tunteistasi, nyt ei sovi"Olet ihan oikeassa. Mutta mummo vastaisi tuohon "voi jo herranen aika! Niin kuin tekisin pahhaa pienelle? :( ainahan niitä vauvoja on sylitelty!" Ja tadaa, minä olen sanaton, nii kuin hän varmaan toivookin.
Sitten vaan toistaa tuon loppuosan ja vaihtaa puheenaihetta. Ei tarvii olla kohtelias kun mummokaan ei ole.
"Nyt ei sovi.... tuleekohan pysyvä lumi jo pian, sitä jo kaipaaleekin kesän jälkeen."Tuo asian ohittaminen noin voisi toimia ehkä. Tosin kohta soisi miehen puhelin ja appiukko kauhistelisi kuinka vaimoa harmittaa nyt jokin, kuulemma on tehnyt pahaa meidän lapselle. Tarkoituksella nostavat metelin ja saavat minut näyttämään k***päältä. Siihen mies selittämään että ei kun kyse oli tästä ja tästä ja appiukko nauraa ja kaikki on ennallaan. Olen niin täynnä tätä.
Onnistuisiko kuitenkin jos sovitte miehen kanssa, että otatte "selittelemättömän linjan".
Mies voisi todeta vaan, että "äiti se on aina ollut tuollainen (herkkis)".
tai "jaa, varmaan ymmärtänyt jotain väärin" Ja sitten jatkaa taas muusta aiheesta.Kun kysehän ei ole mistään asiasta josta voi neuvotella, teidän lapsi teidän tavat.
Mies käyttää aika hyvin tuon kaltaisia fraaseja. Mutta ei mitään vaikutusta, homma menee näin aina vaan. Jos tulee em. kaltainen tilanne niin mummo takertuu ja tunkee entistä kovemmin. En haluaisi pitää noita ihmisiä meidän elämässä. Ajattelevat että koska heillä on muutenkin oikeus lapseen, ei ole väliä mitä minä heistä ajattelen. Kautta rantain ja rivien välistä ilmaisevat tämän. Stressaa ja ottaa päähän.
Sanoit tuossa aiemmin, että mies yrittää saada selittelemällä vanhempansa ymmärtämään teidän puolenne, eli varmaan jotenkin hän kuitenkin aihetta muutenkin kommentoi?
Idea on siinä, ettei ollenkaan kommentoi asiaa, koska ei teillä ole mitään selitysvelvollisuutta.
Mielikuvaharjoittelulla olen itse päässyt eteenpäin rajojen vedossa: ajatelkaa heitä vaikka puhelinmyyjinä, ettehän te sinnekkään ala selittelemään miksi ette nyt tilaa "retkeily ja villasukat"-lehteä. Vain toteatte ei kiitos ja vänkäämisen jälkeen "ei kiitos, heihei". Toinen vaihtoehto on olla vastaamatta ollenkaan.Onko se tunkeminen lähinnä viestittelyä ja puheluita?
Olet nähtävästi kokenut itsekin näitä juttuja. Tuo kuvaamasi viileä linja on todella hyvä. Olen nyt pystynyt kieltäytymään hoitoon mankumisista yms. eleettömästi, ilman selittelyä. Pääsen koko ajan vähän enemmän eroon syyllisyyden tunteesta joka minulle tuotetaan ellen salli isovanhempien touhua - "he niin odottivat lapsenlasta, on ostettu leluja mummolaan, eikä kukaan leiki niillä... " Appivanhemmat vaihtavat katseita näissä tilanteissa, kun vähäisiäkin rajoja vedetään.
Appiukko monesti "saa kahvia väärään kurkkuun", jos esimerkiksi sanon että vauvalle on tärkeää saada olla vanhempien seurassa eikä nyt tarvitse hoitopaikkaa. Viestivät sekä meille että keskenään että "kyllä tuo ylimielisyys vielä loppuu." Anopin viimeisin kriisi liittyi siihen että olisi halunnut viedä lapsen työpaikalleen, muistisairaiden hoitoyksikköön. Intti ja intti kuinka "mummut ja paapat tykkäis niin kauheasti". Sanoin että minun lapsi EI TODELLAKAAN lähde "ilahduttamaan" muistisairaita vanhuksia. Oli kuulemma näyttänyt kuvia lapsesta heille ja "tykkäävät jo niin hirveästi Veetistä!"
Puheluita ja viestejä tulee tällä hetkellä yhteydenoton suhteen eniten ja paine tavata on todella kova. Kun tavataan niin ottavat tilaisuudesta kaiken irti eli meno on aivan päätöntä. Nyt vain välttelen ja välttelen. Viestit ovat jatkuvasti hyvin" ystävällisiä", kysytään että maistuiskos korvapuustit tänään, mummo tässä leipoo, mutta tiedän että minun vierailuni on pelkkä rasite ja läsnäoloni ärsyttää heitä, haluavat pitää minut pöydän ääressä ja olla kolmestaan vauvan kanssa. Kerran kun nousin aika pian, sanoi appiukko "höh takasin pöytään, et ole vielä syönyt". Silloin tajusin viimeinkin mikä homman nimi on.Etkö todellakaan itse huomaa, että olet täysverisesti tuossa leikissä mukana?
"(...)jos esimerkiksi sanon että vauvalle on tärkeää saada olla vanhempien seurassa eikä nyt tarvitse hoitopaikkaa." Mikset vain sano että ei ole hoitopaikan tarvetta nyt, tai ihan vaan että kiitos, ei tällä kertaa sovi? tai "(...) minun lapsi EI TODELLAKAAN lähde "ilahduttamaan" muistisairaita vanhuksia" vs. "Ehkä joskus toiste".
Ehkä joskus toiste on anopin korvissa "sopii, mutta ei juuri nyt" ja jankuttaa asiasta sen jälkeen joka tapaamisella. Minun oli oltava ehdoton tuossa asiassa koska ajatus on täysin sairas! Muistisairas voi olla arvaamaton ja kuka huolehtii vauvani rajoista siellä? Vanhukset lääppivät ja pussailevat vauvaa joka ei pysty puolustautumaan ja anoppi onnesta soikeana ottaa valokuvia. Sanoi vielä että "vauva on parasta terapiaa vanhalle ihmiselle". Eikö koiria yms. käytetä terapiassa, vauva on I H M I N E N!
Ihan ystävällisesti: pudota kierroksia, hyvä ihminen. Ja yritä päästä irti tuon sairas, sairas, sairas-sanan hokemisesta.
Ihan ystävällisesti: pudota kierroksia, provoile muualla/edes hieman paremmin. Ymmärrän että on rankkaa olla katkera mummo joka ei saanut tahtoaan läpi eikä näe lapsenlapsiaan, mutta asiaa ei auta täällä trollaaminen :)
Vierailija kirjoitti:
Täältä kun lukee näitä juttuja, niin aina mollataan miehen äitiä. Olen itse viiden pojan äiti. Lukemani perusteella olen tullut siihen tulokseen, et antaapa olla. Jos nyt sattuu joskus syntymään pojille lapsia (vanihmmat pojat on nyt 27 ja 25 v), niin en mitenkään tuppaudu enkä osallistu heidän perheiden elämään. Käyn kylässä jos pyydetään, ikinä en itse tuppaudu kylään ja pysyn kaukana lapsenlapsista. Miniät kuitenkin pahoittaa mielensä teen sitten niin tai näin.
Kun ei osata lukea vaan käperrytään omaan itsesääliin. Täällä on kymmeniä kirjoituksia rajattomista isoäideistä.
Ei sinulla ole hätäpäivää jos et ole ollut rajaton äiti.
Vierailija kirjoitti:
Täältä kun lukee näitä juttuja, niin aina mollataan miehen äitiä. Olen itse viiden pojan äiti. Lukemani perusteella olen tullut siihen tulokseen, et antaapa olla. Jos nyt sattuu joskus syntymään pojille lapsia (vanihmmat pojat on nyt 27 ja 25 v), niin en mitenkään tuppaudu enkä osallistu heidän perheiden elämään. Käyn kylässä jos pyydetään, ikinä en itse tuppaudu kylään ja pysyn kaukana lapsenlapsista. Miniät kuitenkin pahoittaa mielensä teen sitten niin tai näin.
Jos koet että sinulla on riski käyttäytyä tämän ketjun isovanhempien tavalla, niin päätöksesi on viisas. Jos taas ymmärrät ettet ole miniän auktoriteetti etkä omaa automaattisia oikeuksia heidän lapsiinsa ja käyttäydyt kuin fiksu ja huomaavainen ihminen, niin silloin huolta ei ole.
Jari-Matti Latvala seurustelee Maisa Torpan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tuossahan kyllä säläytetään mummon onnellisuus vauvan harteille ja se varmasti on lapsellekin ahdistavaa, vaikka lapsi ei vielä tietysti osaakaan eritellä tunteitaan. Ja se on lapselle aika huono kun tunne on vaan epämääräinen ahdistusmöykky. Ensiluokkaista energiankuppausta mummolta. Noin pienikin vaistoaa että nyt vaaditaan liikaa. Mulla on vähän samantyylinen kokemus lapsuudesta itselläni. Mummo vois hommata vaikka kissan.
Miten saisin mummon ymmärtämään asian!? Jos sanon "vauva tai lapsi ei mielestäni saa koskaan tuntea niin, että hän on vastuussa aikuisen mielialasta tai jaksamisesta" niin mummo katsoo minua kahden sekunti ajan ilmeettömänä ja kaikki jatkuu ennallaan. Hän kokee että minun kanssani ei tarvitse olla kovin hyvää pataa koska hänellä on muutenkin suora reitti lasteni elämään. Etäisyyden pitäminen on ollut vaikeaa, harvase päivä olisi mummo tuomassa jonkun naistenlehden "jossa on hyvä artikkeli" tms. tikusta asiaa että pääsisi höyryämään perheeseemme. Ja kun ongelma on se että me kaksi emme ole olleet aikoihin missään kaveriväleissä ja hän tietää sen. Vetoaa ärsyttävästi viesteillä "mummon sylkky kaipaisi nyt kyllä jo pulleroista, on ollut töissäkin niin kiirettä :(" Kiva vastata tuohon mitään?
Jos ilmaiset asian noin niin ei ihme ettei mummo ota vakavasti, esität asian niinkuin se olisi mielipideasia, mitä se ei todellakaan ole.
Yksinkertaisempia ja ehdottomia lauseita niin ei voi jäädä ymmärryksestä kiinni, sitten kyse on vain haluttomuudesta toimia syyllistämättä."Nyt mummo tarvitsee Pulleroista sylkyteltäväksi, muuten tulee mummolle paha mieli"
"Pulleroinen ei ole vastuussa tunteistasi, nyt ei sovi"Olet ihan oikeassa. Mutta mummo vastaisi tuohon "voi jo herranen aika! Niin kuin tekisin pahhaa pienelle? :( ainahan niitä vauvoja on sylitelty!" Ja tadaa, minä olen sanaton, nii kuin hän varmaan toivookin.
Sitten vaan toistaa tuon loppuosan ja vaihtaa puheenaihetta. Ei tarvii olla kohtelias kun mummokaan ei ole.
"Nyt ei sovi.... tuleekohan pysyvä lumi jo pian, sitä jo kaipaaleekin kesän jälkeen."Tuo asian ohittaminen noin voisi toimia ehkä. Tosin kohta soisi miehen puhelin ja appiukko kauhistelisi kuinka vaimoa harmittaa nyt jokin, kuulemma on tehnyt pahaa meidän lapselle. Tarkoituksella nostavat metelin ja saavat minut näyttämään k***päältä. Siihen mies selittämään että ei kun kyse oli tästä ja tästä ja appiukko nauraa ja kaikki on ennallaan. Olen niin täynnä tätä.
Onnistuisiko kuitenkin jos sovitte miehen kanssa, että otatte "selittelemättömän linjan".
Mies voisi todeta vaan, että "äiti se on aina ollut tuollainen (herkkis)".
tai "jaa, varmaan ymmärtänyt jotain väärin" Ja sitten jatkaa taas muusta aiheesta.Kun kysehän ei ole mistään asiasta josta voi neuvotella, teidän lapsi teidän tavat.
Mies käyttää aika hyvin tuon kaltaisia fraaseja. Mutta ei mitään vaikutusta, homma menee näin aina vaan. Jos tulee em. kaltainen tilanne niin mummo takertuu ja tunkee entistä kovemmin. En haluaisi pitää noita ihmisiä meidän elämässä. Ajattelevat että koska heillä on muutenkin oikeus lapseen, ei ole väliä mitä minä heistä ajattelen. Kautta rantain ja rivien välistä ilmaisevat tämän. Stressaa ja ottaa päähän.
Sanoit tuossa aiemmin, että mies yrittää saada selittelemällä vanhempansa ymmärtämään teidän puolenne, eli varmaan jotenkin hän kuitenkin aihetta muutenkin kommentoi?
Idea on siinä, ettei ollenkaan kommentoi asiaa, koska ei teillä ole mitään selitysvelvollisuutta.
Mielikuvaharjoittelulla olen itse päässyt eteenpäin rajojen vedossa: ajatelkaa heitä vaikka puhelinmyyjinä, ettehän te sinnekkään ala selittelemään miksi ette nyt tilaa "retkeily ja villasukat"-lehteä. Vain toteatte ei kiitos ja vänkäämisen jälkeen "ei kiitos, heihei". Toinen vaihtoehto on olla vastaamatta ollenkaan.Onko se tunkeminen lähinnä viestittelyä ja puheluita?
Olet nähtävästi kokenut itsekin näitä juttuja. Tuo kuvaamasi viileä linja on todella hyvä. Olen nyt pystynyt kieltäytymään hoitoon mankumisista yms. eleettömästi, ilman selittelyä. Pääsen koko ajan vähän enemmän eroon syyllisyyden tunteesta joka minulle tuotetaan ellen salli isovanhempien touhua - "he niin odottivat lapsenlasta, on ostettu leluja mummolaan, eikä kukaan leiki niillä... " Appivanhemmat vaihtavat katseita näissä tilanteissa, kun vähäisiäkin rajoja vedetään.
Appiukko monesti "saa kahvia väärään kurkkuun", jos esimerkiksi sanon että vauvalle on tärkeää saada olla vanhempien seurassa eikä nyt tarvitse hoitopaikkaa. Viestivät sekä meille että keskenään että "kyllä tuo ylimielisyys vielä loppuu." Anopin viimeisin kriisi liittyi siihen että olisi halunnut viedä lapsen työpaikalleen, muistisairaiden hoitoyksikköön. Intti ja intti kuinka "mummut ja paapat tykkäis niin kauheasti". Sanoin että minun lapsi EI TODELLAKAAN lähde "ilahduttamaan" muistisairaita vanhuksia. Oli kuulemma näyttänyt kuvia lapsesta heille ja "tykkäävät jo niin hirveästi Veetistä!"
Puheluita ja viestejä tulee tällä hetkellä yhteydenoton suhteen eniten ja paine tavata on todella kova. Kun tavataan niin ottavat tilaisuudesta kaiken irti eli meno on aivan päätöntä. Nyt vain välttelen ja välttelen. Viestit ovat jatkuvasti hyvin" ystävällisiä", kysytään että maistuiskos korvapuustit tänään, mummo tässä leipoo, mutta tiedän että minun vierailuni on pelkkä rasite ja läsnäoloni ärsyttää heitä, haluavat pitää minut pöydän ääressä ja olla kolmestaan vauvan kanssa. Kerran kun nousin aika pian, sanoi appiukko "höh takasin pöytään, et ole vielä syönyt". Silloin tajusin viimeinkin mikä homman nimi on.Etkö todellakaan itse huomaa, että olet täysverisesti tuossa leikissä mukana?
"(...)jos esimerkiksi sanon että vauvalle on tärkeää saada olla vanhempien seurassa eikä nyt tarvitse hoitopaikkaa." Mikset vain sano että ei ole hoitopaikan tarvetta nyt, tai ihan vaan että kiitos, ei tällä kertaa sovi? tai "(...) minun lapsi EI TODELLAKAAN lähde "ilahduttamaan" muistisairaita vanhuksia" vs. "Ehkä joskus toiste".
Ehkä joskus toiste on anopin korvissa "sopii, mutta ei juuri nyt" ja jankuttaa asiasta sen jälkeen joka tapaamisella. Minun oli oltava ehdoton tuossa asiassa koska ajatus on täysin sairas! Muistisairas voi olla arvaamaton ja kuka huolehtii vauvani rajoista siellä? Vanhukset lääppivät ja pussailevat vauvaa joka ei pysty puolustautumaan ja anoppi onnesta soikeana ottaa valokuvia. Sanoi vielä että "vauva on parasta terapiaa vanhalle ihmiselle". Eikö koiria yms. käytetä terapiassa, vauva on I H M I N E N!
Ihan ystävällisesti: pudota kierroksia, hyvä ihminen. Ja yritä päästä irti tuon sairas, sairas, sairas-sanan hokemisesta.
Ihan ystävällisesti: pudota kierroksia, provoile muualla/edes hieman paremmin. Ymmärrän että on rankkaa olla katkera mummo joka ei saanut tahtoaan läpi eikä näe lapsenlapsiaan, mutta asiaa ei auta täällä trollaaminen :)
Juuri näin! Koittakaahan nyt jo ymmärtää että tähän ketjuun EI SAA kommentoida mitään tai kukaan jolla on normaalit perhesuhteet. Se on tietoista ilkeilyä, trollausta, mielisairasta. Tämähän kyllä on avoin keskustelupalsta, vaan ei muuta tilannetta..
Vierailija kirjoitti:
Onko ihan mahdoton ajatus, että pokkana muuttaisitte huomattavasti kauemmas? Tilanne on hankala, kun asuvat noin lähellä.
Talo on viimein valmis ja maksamme siitä lainaa. Työt ovat täällä. Appivanhemmat olivat erilaisia ennen raskausuutisia. Tuntuu että luottavat siihen että meitä voi kohdella miten haluaa koska olemme "jumissa" täällä. Selvästi odottavat erittäin läheistä suhdetta meidän lapseen.
Alue: Aihe vapaa
Koko talonväki anoppilassa menee täysin kipsiin kun mummo aloittaa tuhinansa. Appiukko puuttuu lopulta, "noh noh tulehan Petteri nyt mummon kainaloon". Avaimia ei todellakaan ole ja hajurakoa otettu ja otetaan koko ajan mutta huohottavat niskassa, varsinkin nyt kun ovat huomanneet että otamme etäisyyttä!