Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu vähän siltä, että anoppien sielunelämää monimutkaistetaan ihan liikaa. Ei heillä ole välttämättä tarvetta "ylläpitää napanuoraa poikaansa" ja " mollata ja kyseenalaistaa miniää kaikessa". Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että miniä tekee asiat eri tavalla kuin anoppi tekee. Tyttärensä kanssa anopilla ei tällaista ongelmaa ole, koska tytär on oppinut äitinsä tavat ja ottaa myös lastenhoidossa äitinsä vinkit helpommin vastaan ja kokeilee niitä. Miniästä sen sijaan tuntuu että koko ajan anoppi tuppaa hänen reviirilleen. Ja joo, kyllä minusta on tuntunut ihan samalta.
Joku äsken totesi, miten anoppi aina kehuu serkkuja ja olettama on että se tapahtuu siksi, että serkut ovat niin paljon parempia. Ehkä näin, mutta voi olla niinkin, että anoppi haluaa vain välittää serkkujen kuulumisia. Miniän "kyseenalaistaminen" ja "vanhojen neuvojen tuputtaminen" voivat olla vain halua osallistua ja jakaa omia kokemuksia, joissa hyvinkin voi olla seassa kokeilun arvoisia vinkkejä.
Itse en ole havainnut ryöväri/monsterianoppeja lähipiirissä eikä kavereillakaan ole sellaisia ollut. Luulen että heitä ei älyttömän paljon ole, valtaosa on aika varovaisia toiminnassaan mummona pojan perheen suuntaan.
Et ole kohdannut rajattomuutta ja omimista niin kuin monet tässä ketjussa. On siten ihan ymmärrettävää että pyrit näkemään ongelman tuosta vinkkelistä. Mutta olet kovin väärässä. Lapsen vanhempi tunnistaa yleensä varsin hyvin onko mummon toiminnan motiivina viaton, vähän hössäävä halu olla avuksi, kertoa kokemuksia. Tuollaista kyllä kestää, jutut saa laitettua tarvittaessa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tässä ketjussa on kyse isovanhemman itsekkäästä halusta päästä ensisijaisen hoivaajan paikalle, tyydyttämään omia kaipuitaan ja tarpeitaan. Sellainen käytös rikkoo vauvan ja vanhemman symbioosia ja on haitaksi vauvan kehitykselle. Vanhempi saattaa aluksi tuntea voimistuvaa mutta epämääräistä ahdistusta tietyn ihmisen läsnäollessa - vauvaa ei tee mieli antaa syliin. Kotimatkalla mummolasta ahdistus jäytää vatsanpohjassa ja mielessä risteilee epävarmoja ajatuksia omasta vanhemmuudesta ja kyvystä tulkita vauvan viestejä. Näin toimii vaisto. Parjatut hormonit ja "yliherkkyydet" ovat olemassa syystä. Ne ovat luonnon keino varmistaa että vanhempi huolehtii vauvastaan.
Isovanhempien tehtävä on tukea vanhemmuutta. Jos he tukevat vanhemmuutta (oikeasti, omasta halustaan tehdä niin, kyvystä tunnistaa vauvan tarpeet omaan hoivaajaan) niin vanhemmalle ei tule em. tuntemuksia ainakaan suuressa määrin. Toki eri asia jälleen kerran on esimerkiksi vaikeat synnytyksen jälkeiset masennukset yms. ja siksi vääristynyt kokemus ympäristöstä mutta nyt on puhe ihan terveistä vanhemmista ja todellisesta ongelmasta.
Entisaikojen miniät rusikoitiin lattianrakoon, talon vanha emäntä oli se joka määräsi, myös miniän lapsista. Ne idylliset, yhteisölliset sukutilat kätkevät historiaansa kurjia ihmiskohtaloita ja hyvin julmia perhekäytäntöjä. (Minun isoäitini anoppi pakotti nuoren isoäitini katsomaan vaiti kehdon vieressä vauvansa huutoa. Piti karaista, ei saanut ottaa syliin. Anoppinsa poltti piippua ja hymyili.)Olen ollut ja edelleenkin olen sitä mieltä, että kerran viikossa muutaman tunnin lapsenlapsia näkevä mummu ei kerta kaikkiaan kykene pääsemään "ensisijaisen hoivaajan paikalle", vaikka kuinka yrittäiskin.
Täh? Nyt väität vastaan itsekeksimällesi ajatukselle. Ei kukaan äiti luulekaan, että mummosta tulisi lapselle tärkein ihminen. Silti tuonsuuntaiset pyrkimykset ovat raskaita sietää.
Ei kuitenkaan voida millään sanoa, että tällaiset äidit ovat hysteerisinä ylikierroksilla. Vika on siinä mummossa, joka hössöttää.
Äh, olenpa tyhmä. Tein kärpäsestä härkäsen ja katkaisin välit mummoon joka vei vastasyntyneen vauvan vierestäni päiväunien aikana omaan kotiinsa ja sanoi pojalleen eli miehelleni että hänellä olisi nyt aikaa "polvistella" lapsen kanssa, minä voisin lähteä töihin kun vauva täyttää 6kk ja mummon luona vauva on muutenkin iloisempi kuin minun kanssani. Söpöä hössötystä jonka minä dramaqueen paisuttelin hormonipäissäni :(
Älä nyt ota tätä veetuiluna, mutta mitä ihmettä se mummo teki teillä ?
Miten se oli sinne päässyt ? Vastasyntynyt , mä en koskis tikullakaan ilman valvontaa ,sehän vaatii jatkuvaa huomiota ja arvailua mikä on hätänä.
Ymmärrän , että lapsenlapsiin voi hurahtaa, mutta ei lasta oli se 10v tai 0,1 v kotoa ryöstetä.
Nämä kertomuksethan ovat kuin versio Handmaid's Tale:sta.Miniä/tytär synnyttää uuden lapsen maholle anopilleen.Olen se joka asuu 0,5km päässä anoppilasta. Asumme maalla, ulko-ovi ei ollut lukossa. Oli tullut päiväuniaikaan (kengät jalassa) sisälle. Kun heräsin eikä vauvaa näkynyt, tiesin heti mitä on tapahtunut. Vauva oli mummon sylissä anoppilassa, oli yrittänyt jotain kantoliina-väkerrystä laittaa. Hurmioitunut hymy naamalla touhusi kotonaan vauva sylissä, "ai miten noin pian heräsit" oli reaktio minun näkemiseen. Ei siis ilmeisesti tajunnut mitä oli juuri tehnyt. Kyseinen mummo on ollut jo aika pitkään ihan omassa rauhassaan meidän osalta. Kävimme perheneuvolassa ja pariterapiassa miehen kanssa ja esikoisen vauva-ajan onnistui mummo pilaamaan.
Onkin joo mummon syy, jos hän kävelee lukitsemattomasta ovesta sisään väen nukkuessa ja vie lapsen. Jos ko. mummo kerran onnistui pilaamaan jo esikoisen vauva-ajan, miten kummassa te ette oppineet siitä yhtään mitään? Ovi vähintään säppiin ja avaimet anopilta pois, niin ei varmasti astele kutsumatta sisälle hääräämään omiaan.
Oletko aivovammainen? Tuossa alkuperäisessä lainatussa kommentissa kerrotaan että vauva oli vastasyntynyt ja esikoinen. Ja kyllä se naapurissa asuva rajaton vauvakuumeilija-mummo saa tuhoa aikaan ennen kuin välit on pakko katkaista kokonaan.
Ei muuten kerrota, että oli esikoisesta kysymys. "Kävimme perheneuvolassa ja pariterapiassa miehen kanssa ja esikoisen vauva-ajan onnistui mummo pilaamaan" voi aivan hyvin viitata taustatapahtumiin.
Sinusta taas kertoo olennaisen se, että rupeat yhden kommentin takia haukkumaan muita kirjoittajia aivovammaisiksi.
Lue taaksepäin noita lainattuja kommentteja.
Vaikka luettaisit kuinka monta kertaa, ei teksti muuksi muutu.
Nyt kävi kyllä ihmetyttämään, mitä merkitystä on sillä, että anoppi tuli sisään kengät jalassa kun se ansaitsee aivan erityisesti tulla mainituksi. Tarkoittaako se sitä, että miniä on ollut niin tajuttoman unessa, ettei ole herännyt edes siihen? Sehän on pienen lapsen heitteille jättöä myös, äiti ei varmaan olisi herännyt, vaikka lapsi olisi alkanut valittaa
Anoppi alunperinkin aikonut kaapata sen lapsen. Siksi suhannut suoraan ovesta tekosiinsa.
Äitihän nukkui. Mistä hän tiesi, että anopilla oli kengät jalassa?
Se äiti tässä. Vauva oli anopilla jossain 90-luvun rintareppusysteemissä, niitä vanhoja jotka pakottavat vauvan selän suoraksi kantoasennossa. Anoppi oli tarjonnut meille sitä käyttöön jo aiemmin.
Koko kämpän läpi kulki paskaiset kengänjäljet, siitä tiesin. Mihin tämä juttu on muutenkin lähtenyt, vauva mättäällä ja karhu hakee, joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kengistä ei pysty päättelemään mitään. Jos kerran ulkona on niin lämmin että kantoliinasysteemillä tarkenee hilppasta naapuriin, kengätkin on olleet tyyppiä ainotohvelit tai crocsit tai läpykät, jotka tökkäsee vaivatta jalkaan, oli kädet täynnä tai ei.
Miten niin kädet täynnä? Olen nähnyt kuinka mummo vaivatta kääntää yhden lapsen kainaloonsa ja molemmat kädet jäävät vapaiksi. Ja tästä juoksu jalkaa asioille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kengistä ei pysty päättelemään mitään. Jos kerran ulkona on niin lämmin että kantoliinasysteemillä tarkenee hilppasta naapuriin, kengätkin on olleet tyyppiä ainotohvelit tai crocsit tai läpykät, jotka tökkäsee vaivatta jalkaan, oli kädet täynnä tai ei.
Miten niin kädet täynnä? Olen nähnyt kuinka mummo vaivatta kääntää yhden lapsen kainaloonsa ja molemmat kädet jäävät vapaiksi. Ja tästä juoksu jalkaa asioille.
Vauva oli laitettu rintareppuun vasta anopin kotona. Hehkutti vielä kuinka on ihana tällainen reppu. Vauva oli ylisuuren rintarepun takia selkä sivusuuntaan vinossa ja koko lapsi haisi pistävälle aikuisen ihmisen hielle. Mummo oli todennäköisesti siivonnut ja touhunnut, leikkinyt perheenäitiä tai jotain. Näin painajaisia tapauksesta monta kuukautta, vaikkei "mitään" tapahtunutkaan.
Jatkuvalle sylittelylle pitää tehdä stoppi siksikin, että muuten mummo jatkaa tuota lapsen kasvettua. Ei ole lapsen velvollisuus täyttää mummon läheisyyden tarvetta. Lapsella pitää saada olla omat fyysiset rajat, ei tarvitse olla kaikkien syliteltävänä ja kosketeltavana.
Omasta lapsuudesta muistan, että oli kiva jos joku vaikka letitti tukkaa, mutta muuten en halunnut vieraiden ihmisten syliin tai halailtavaksi. Lapsi ymmärtää nämä jo pienenä.
Voimia ap sekomummon kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tuossahan kyllä säläytetään mummon onnellisuus vauvan harteille ja se varmasti on lapsellekin ahdistavaa, vaikka lapsi ei vielä tietysti osaakaan eritellä tunteitaan. Ja se on lapselle aika huono kun tunne on vaan epämääräinen ahdistusmöykky. Ensiluokkaista energiankuppausta mummolta. Noin pienikin vaistoaa että nyt vaaditaan liikaa. Mulla on vähän samantyylinen kokemus lapsuudesta itselläni. Mummo vois hommata vaikka kissan.
Miten saisin mummon ymmärtämään asian!? Jos sanon "vauva tai lapsi ei mielestäni saa koskaan tuntea niin, että hän on vastuussa aikuisen mielialasta tai jaksamisesta" niin mummo katsoo minua kahden sekunti ajan ilmeettömänä ja kaikki jatkuu ennallaan. Hän kokee että minun kanssani ei tarvitse olla kovin hyvää pataa koska hänellä on muutenkin suora reitti lasteni elämään. Etäisyyden pitäminen on ollut vaikeaa, harvase päivä olisi mummo tuomassa jonkun naistenlehden "jossa on hyvä artikkeli" tms. tikusta asiaa että pääsisi höyryämään perheeseemme. Ja kun ongelma on se että me kaksi emme ole olleet aikoihin missään kaveriväleissä ja hän tietää sen. Vetoaa ärsyttävästi viesteillä "mummon sylkky kaipaisi nyt kyllä jo pulleroista, on ollut töissäkin niin kiirettä :(" Kiva vastata tuohon mitään?
Jos ilmaiset asian noin niin ei ihme ettei mummo ota vakavasti, esität asian niinkuin se olisi mielipideasia, mitä se ei todellakaan ole.
Yksinkertaisempia ja ehdottomia lauseita niin ei voi jäädä ymmärryksestä kiinni, sitten kyse on vain haluttomuudesta toimia syyllistämättä.
"Nyt mummo tarvitsee Pulleroista sylkyteltäväksi, muuten tulee mummolle paha mieli"
"Pulleroinen ei ole vastuussa tunteistasi, nyt ei sovi"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kengistä ei pysty päättelemään mitään. Jos kerran ulkona on niin lämmin että kantoliinasysteemillä tarkenee hilppasta naapuriin, kengätkin on olleet tyyppiä ainotohvelit tai crocsit tai läpykät, jotka tökkäsee vaivatta jalkaan, oli kädet täynnä tai ei.
Miten niin kädet täynnä? Olen nähnyt kuinka mummo vaivatta kääntää yhden lapsen kainaloonsa ja molemmat kädet jäävät vapaiksi. Ja tästä juoksu jalkaa asioille.
Vauva oli laitettu rintareppuun vasta anopin kotona. Hehkutti vielä kuinka on ihana tällainen reppu. Vauva oli ylisuuren rintarepun takia selkä sivusuuntaan vinossa ja koko lapsi haisi pistävälle aikuisen ihmisen hielle. Mummo oli todennäköisesti siivonnut ja touhunnut, leikkinyt perheenäitiä tai jotain. Näin painajaisia tapauksesta monta kuukautta, vaikkei "mitään" tapahtunutkaan.
Kuinka niin ei mitään? Vauvahan oli päästä jalkoihin mummon hiessä ja tämähän tarkoittaa yäk! Mummon feromoneja, Voi olla pitkäaikaisen regressioterapian ja möntysuovan paikka. Painajaiset ovat selviö tällaisessa niin Sinulla kuin vauvallakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu vähän siltä, että anoppien sielunelämää monimutkaistetaan ihan liikaa. Ei heillä ole välttämättä tarvetta "ylläpitää napanuoraa poikaansa" ja " mollata ja kyseenalaistaa miniää kaikessa". Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että miniä tekee asiat eri tavalla kuin anoppi tekee. Tyttärensä kanssa anopilla ei tällaista ongelmaa ole, koska tytär on oppinut äitinsä tavat ja ottaa myös lastenhoidossa äitinsä vinkit helpommin vastaan ja kokeilee niitä. Miniästä sen sijaan tuntuu että koko ajan anoppi tuppaa hänen reviirilleen. Ja joo, kyllä minusta on tuntunut ihan samalta.
Joku äsken totesi, miten anoppi aina kehuu serkkuja ja olettama on että se tapahtuu siksi, että serkut ovat niin paljon parempia. Ehkä näin, mutta voi olla niinkin, että anoppi haluaa vain välittää serkkujen kuulumisia. Miniän "kyseenalaistaminen" ja "vanhojen neuvojen tuputtaminen" voivat olla vain halua osallistua ja jakaa omia kokemuksia, joissa hyvinkin voi olla seassa kokeilun arvoisia vinkkejä.
Itse en ole havainnut ryöväri/monsterianoppeja lähipiirissä eikä kavereillakaan ole sellaisia ollut. Luulen että heitä ei älyttömän paljon ole, valtaosa on aika varovaisia toiminnassaan mummona pojan perheen suuntaan.
Et ole kohdannut rajattomuutta ja omimista niin kuin monet tässä ketjussa. On siten ihan ymmärrettävää että pyrit näkemään ongelman tuosta vinkkelistä. Mutta olet kovin väärässä. Lapsen vanhempi tunnistaa yleensä varsin hyvin onko mummon toiminnan motiivina viaton, vähän hössäävä halu olla avuksi, kertoa kokemuksia. Tuollaista kyllä kestää, jutut saa laitettua tarvittaessa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tässä ketjussa on kyse isovanhemman itsekkäästä halusta päästä ensisijaisen hoivaajan paikalle, tyydyttämään omia kaipuitaan ja tarpeitaan. Sellainen käytös rikkoo vauvan ja vanhemman symbioosia ja on haitaksi vauvan kehitykselle. Vanhempi saattaa aluksi tuntea voimistuvaa mutta epämääräistä ahdistusta tietyn ihmisen läsnäollessa - vauvaa ei tee mieli antaa syliin. Kotimatkalla mummolasta ahdistus jäytää vatsanpohjassa ja mielessä risteilee epävarmoja ajatuksia omasta vanhemmuudesta ja kyvystä tulkita vauvan viestejä. Näin toimii vaisto. Parjatut hormonit ja "yliherkkyydet" ovat olemassa syystä. Ne ovat luonnon keino varmistaa että vanhempi huolehtii vauvastaan.
Isovanhempien tehtävä on tukea vanhemmuutta. Jos he tukevat vanhemmuutta (oikeasti, omasta halustaan tehdä niin, kyvystä tunnistaa vauvan tarpeet omaan hoivaajaan) niin vanhemmalle ei tule em. tuntemuksia ainakaan suuressa määrin. Toki eri asia jälleen kerran on esimerkiksi vaikeat synnytyksen jälkeiset masennukset yms. ja siksi vääristynyt kokemus ympäristöstä mutta nyt on puhe ihan terveistä vanhemmista ja todellisesta ongelmasta.
Entisaikojen miniät rusikoitiin lattianrakoon, talon vanha emäntä oli se joka määräsi, myös miniän lapsista. Ne idylliset, yhteisölliset sukutilat kätkevät historiaansa kurjia ihmiskohtaloita ja hyvin julmia perhekäytäntöjä. (Minun isoäitini anoppi pakotti nuoren isoäitini katsomaan vaiti kehdon vieressä vauvansa huutoa. Piti karaista, ei saanut ottaa syliin. Anoppinsa poltti piippua ja hymyili.)Olen ollut ja edelleenkin olen sitä mieltä, että kerran viikossa muutaman tunnin lapsenlapsia näkevä mummu ei kerta kaikkiaan kykene pääsemään "ensisijaisen hoivaajan paikalle", vaikka kuinka yrittäiskin.
Täh? Nyt väität vastaan itsekeksimällesi ajatukselle. Ei kukaan äiti luulekaan, että mummosta tulisi lapselle tärkein ihminen. Silti tuonsuuntaiset pyrkimykset ovat raskaita sietää.
Ei kuitenkaan voida millään sanoa, että tällaiset äidit ovat hysteerisinä ylikierroksilla. Vika on siinä mummossa, joka hössöttää.
Äh, olenpa tyhmä. Tein kärpäsestä härkäsen ja katkaisin välit mummoon joka vei vastasyntyneen vauvan vierestäni päiväunien aikana omaan kotiinsa ja sanoi pojalleen eli miehelleni että hänellä olisi nyt aikaa "polvistella" lapsen kanssa, minä voisin lähteä töihin kun vauva täyttää 6kk ja mummon luona vauva on muutenkin iloisempi kuin minun kanssani. Söpöä hössötystä jonka minä dramaqueen paisuttelin hormonipäissäni :(
Älä nyt ota tätä veetuiluna, mutta mitä ihmettä se mummo teki teillä ?
Miten se oli sinne päässyt ? Vastasyntynyt , mä en koskis tikullakaan ilman valvontaa ,sehän vaatii jatkuvaa huomiota ja arvailua mikä on hätänä.
Ymmärrän , että lapsenlapsiin voi hurahtaa, mutta ei lasta oli se 10v tai 0,1 v kotoa ryöstetä.
Nämä kertomuksethan ovat kuin versio Handmaid's Tale:sta.Miniä/tytär synnyttää uuden lapsen maholle anopilleen.Olen se joka asuu 0,5km päässä anoppilasta. Asumme maalla, ulko-ovi ei ollut lukossa. Oli tullut päiväuniaikaan (kengät jalassa) sisälle. Kun heräsin eikä vauvaa näkynyt, tiesin heti mitä on tapahtunut. Vauva oli mummon sylissä anoppilassa, oli yrittänyt jotain kantoliina-väkerrystä laittaa. Hurmioitunut hymy naamalla touhusi kotonaan vauva sylissä, "ai miten noin pian heräsit" oli reaktio minun näkemiseen. Ei siis ilmeisesti tajunnut mitä oli juuri tehnyt. Kyseinen mummo on ollut jo aika pitkään ihan omassa rauhassaan meidän osalta. Kävimme perheneuvolassa ja pariterapiassa miehen kanssa ja esikoisen vauva-ajan onnistui mummo pilaamaan.
Onkin joo mummon syy, jos hän kävelee lukitsemattomasta ovesta sisään väen nukkuessa ja vie lapsen. Jos ko. mummo kerran onnistui pilaamaan jo esikoisen vauva-ajan, miten kummassa te ette oppineet siitä yhtään mitään? Ovi vähintään säppiin ja avaimet anopilta pois, niin ei varmasti astele kutsumatta sisälle hääräämään omiaan.
Oletko aivovammainen? Tuossa alkuperäisessä lainatussa kommentissa kerrotaan että vauva oli vastasyntynyt ja esikoinen. Ja kyllä se naapurissa asuva rajaton vauvakuumeilija-mummo saa tuhoa aikaan ennen kuin välit on pakko katkaista kokonaan.
Ei muuten kerrota, että oli esikoisesta kysymys. "Kävimme perheneuvolassa ja pariterapiassa miehen kanssa ja esikoisen vauva-ajan onnistui mummo pilaamaan" voi aivan hyvin viitata taustatapahtumiin.
Sinusta taas kertoo olennaisen se, että rupeat yhden kommentin takia haukkumaan muita kirjoittajia aivovammaisiksi.
Lue taaksepäin noita lainattuja kommentteja.
Vaikka luettaisit kuinka monta kertaa, ei teksti muuksi muutu.
Nyt kävi kyllä ihmetyttämään, mitä merkitystä on sillä, että anoppi tuli sisään kengät jalassa kun se ansaitsee aivan erityisesti tulla mainituksi. Tarkoittaako se sitä, että miniä on ollut niin tajuttoman unessa, ettei ole herännyt edes siihen? Sehän on pienen lapsen heitteille jättöä myös, äiti ei varmaan olisi herännyt, vaikka lapsi olisi alkanut valittaa
Anoppi alunperinkin aikonut kaapata sen lapsen. Siksi suhannut suoraan ovesta tekosiinsa.
Äitihän nukkui. Mistä hän tiesi, että anopilla oli kengät jalassa?
Se äiti tässä. Vauva oli anopilla jossain 90-luvun rintareppusysteemissä, niitä vanhoja jotka pakottavat vauvan selän suoraksi kantoasennossa. Anoppi oli tarjonnut meille sitä käyttöön jo aiemmin.
Koko kämpän läpi kulki paskaiset kengänjäljet, siitä tiesin. Mihin tämä juttu on muutenkin lähtenyt, vauva mättäällä ja karhu hakee, joo.Asutteko keskellä lättiä? Mummo hiihtää ainotossuilla kynnöspellon läpi poikansa kotiin noutamaan vauvan? Kuulostaa halloweenelokuvan juonelta. Miksi ihmeessä ovi oli auki? Miksi ihmeessä äiti ei herännyt?
Ole jo hiljaa. Viestit hukkuu noihin väkisin väännettuihin provoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu vähän siltä, että anoppien sielunelämää monimutkaistetaan ihan liikaa. Ei heillä ole välttämättä tarvetta "ylläpitää napanuoraa poikaansa" ja " mollata ja kyseenalaistaa miniää kaikessa". Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että miniä tekee asiat eri tavalla kuin anoppi tekee. Tyttärensä kanssa anopilla ei tällaista ongelmaa ole, koska tytär on oppinut äitinsä tavat ja ottaa myös lastenhoidossa äitinsä vinkit helpommin vastaan ja kokeilee niitä. Miniästä sen sijaan tuntuu että koko ajan anoppi tuppaa hänen reviirilleen. Ja joo, kyllä minusta on tuntunut ihan samalta.
Joku äsken totesi, miten anoppi aina kehuu serkkuja ja olettama on että se tapahtuu siksi, että serkut ovat niin paljon parempia. Ehkä näin, mutta voi olla niinkin, että anoppi haluaa vain välittää serkkujen kuulumisia. Miniän "kyseenalaistaminen" ja "vanhojen neuvojen tuputtaminen" voivat olla vain halua osallistua ja jakaa omia kokemuksia, joissa hyvinkin voi olla seassa kokeilun arvoisia vinkkejä.
Itse en ole havainnut ryöväri/monsterianoppeja lähipiirissä eikä kavereillakaan ole sellaisia ollut. Luulen että heitä ei älyttömän paljon ole, valtaosa on aika varovaisia toiminnassaan mummona pojan perheen suuntaan.
Et ole kohdannut rajattomuutta ja omimista niin kuin monet tässä ketjussa. On siten ihan ymmärrettävää että pyrit näkemään ongelman tuosta vinkkelistä. Mutta olet kovin väärässä. Lapsen vanhempi tunnistaa yleensä varsin hyvin onko mummon toiminnan motiivina viaton, vähän hössäävä halu olla avuksi, kertoa kokemuksia. Tuollaista kyllä kestää, jutut saa laitettua tarvittaessa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tässä ketjussa on kyse isovanhemman itsekkäästä halusta päästä ensisijaisen hoivaajan paikalle, tyydyttämään omia kaipuitaan ja tarpeitaan. Sellainen käytös rikkoo vauvan ja vanhemman symbioosia ja on haitaksi vauvan kehitykselle. Vanhempi saattaa aluksi tuntea voimistuvaa mutta epämääräistä ahdistusta tietyn ihmisen läsnäollessa - vauvaa ei tee mieli antaa syliin. Kotimatkalla mummolasta ahdistus jäytää vatsanpohjassa ja mielessä risteilee epävarmoja ajatuksia omasta vanhemmuudesta ja kyvystä tulkita vauvan viestejä. Näin toimii vaisto. Parjatut hormonit ja "yliherkkyydet" ovat olemassa syystä. Ne ovat luonnon keino varmistaa että vanhempi huolehtii vauvastaan.
Isovanhempien tehtävä on tukea vanhemmuutta. Jos he tukevat vanhemmuutta (oikeasti, omasta halustaan tehdä niin, kyvystä tunnistaa vauvan tarpeet omaan hoivaajaan) niin vanhemmalle ei tule em. tuntemuksia ainakaan suuressa määrin. Toki eri asia jälleen kerran on esimerkiksi vaikeat synnytyksen jälkeiset masennukset yms. ja siksi vääristynyt kokemus ympäristöstä mutta nyt on puhe ihan terveistä vanhemmista ja todellisesta ongelmasta.
Entisaikojen miniät rusikoitiin lattianrakoon, talon vanha emäntä oli se joka määräsi, myös miniän lapsista. Ne idylliset, yhteisölliset sukutilat kätkevät historiaansa kurjia ihmiskohtaloita ja hyvin julmia perhekäytäntöjä. (Minun isoäitini anoppi pakotti nuoren isoäitini katsomaan vaiti kehdon vieressä vauvansa huutoa. Piti karaista, ei saanut ottaa syliin. Anoppinsa poltti piippua ja hymyili.)Olen ollut ja edelleenkin olen sitä mieltä, että kerran viikossa muutaman tunnin lapsenlapsia näkevä mummu ei kerta kaikkiaan kykene pääsemään "ensisijaisen hoivaajan paikalle", vaikka kuinka yrittäiskin.
Täh? Nyt väität vastaan itsekeksimällesi ajatukselle. Ei kukaan äiti luulekaan, että mummosta tulisi lapselle tärkein ihminen. Silti tuonsuuntaiset pyrkimykset ovat raskaita sietää.
Ei kuitenkaan voida millään sanoa, että tällaiset äidit ovat hysteerisinä ylikierroksilla. Vika on siinä mummossa, joka hössöttää.
Äh, olenpa tyhmä. Tein kärpäsestä härkäsen ja katkaisin välit mummoon joka vei vastasyntyneen vauvan vierestäni päiväunien aikana omaan kotiinsa ja sanoi pojalleen eli miehelleni että hänellä olisi nyt aikaa "polvistella" lapsen kanssa, minä voisin lähteä töihin kun vauva täyttää 6kk ja mummon luona vauva on muutenkin iloisempi kuin minun kanssani. Söpöä hössötystä jonka minä dramaqueen paisuttelin hormonipäissäni :(
Älä nyt ota tätä veetuiluna, mutta mitä ihmettä se mummo teki teillä ?
Miten se oli sinne päässyt ? Vastasyntynyt , mä en koskis tikullakaan ilman valvontaa ,sehän vaatii jatkuvaa huomiota ja arvailua mikä on hätänä.
Ymmärrän , että lapsenlapsiin voi hurahtaa, mutta ei lasta oli se 10v tai 0,1 v kotoa ryöstetä.
Nämä kertomuksethan ovat kuin versio Handmaid's Tale:sta.Miniä/tytär synnyttää uuden lapsen maholle anopilleen.Olen se joka asuu 0,5km päässä anoppilasta. Asumme maalla, ulko-ovi ei ollut lukossa. Oli tullut päiväuniaikaan (kengät jalassa) sisälle. Kun heräsin eikä vauvaa näkynyt, tiesin heti mitä on tapahtunut. Vauva oli mummon sylissä anoppilassa, oli yrittänyt jotain kantoliina-väkerrystä laittaa. Hurmioitunut hymy naamalla touhusi kotonaan vauva sylissä, "ai miten noin pian heräsit" oli reaktio minun näkemiseen. Ei siis ilmeisesti tajunnut mitä oli juuri tehnyt. Kyseinen mummo on ollut jo aika pitkään ihan omassa rauhassaan meidän osalta. Kävimme perheneuvolassa ja pariterapiassa miehen kanssa ja esikoisen vauva-ajan onnistui mummo pilaamaan.
Onkin joo mummon syy, jos hän kävelee lukitsemattomasta ovesta sisään väen nukkuessa ja vie lapsen. Jos ko. mummo kerran onnistui pilaamaan jo esikoisen vauva-ajan, miten kummassa te ette oppineet siitä yhtään mitään? Ovi vähintään säppiin ja avaimet anopilta pois, niin ei varmasti astele kutsumatta sisälle hääräämään omiaan.
Oletko aivovammainen? Tuossa alkuperäisessä lainatussa kommentissa kerrotaan että vauva oli vastasyntynyt ja esikoinen. Ja kyllä se naapurissa asuva rajaton vauvakuumeilija-mummo saa tuhoa aikaan ennen kuin välit on pakko katkaista kokonaan.
Ei muuten kerrota, että oli esikoisesta kysymys. "Kävimme perheneuvolassa ja pariterapiassa miehen kanssa ja esikoisen vauva-ajan onnistui mummo pilaamaan" voi aivan hyvin viitata taustatapahtumiin.
Sinusta taas kertoo olennaisen se, että rupeat yhden kommentin takia haukkumaan muita kirjoittajia aivovammaisiksi.
Lue taaksepäin noita lainattuja kommentteja.
Vaikka luettaisit kuinka monta kertaa, ei teksti muuksi muutu.
Nyt kävi kyllä ihmetyttämään, mitä merkitystä on sillä, että anoppi tuli sisään kengät jalassa kun se ansaitsee aivan erityisesti tulla mainituksi. Tarkoittaako se sitä, että miniä on ollut niin tajuttoman unessa, ettei ole herännyt edes siihen? Sehän on pienen lapsen heitteille jättöä myös, äiti ei varmaan olisi herännyt, vaikka lapsi olisi alkanut valittaa
Anoppi alunperinkin aikonut kaapata sen lapsen. Siksi suhannut suoraan ovesta tekosiinsa.
Äitihän nukkui. Mistä hän tiesi, että anopilla oli kengät jalassa?
Se äiti tässä. Vauva oli anopilla jossain 90-luvun rintareppusysteemissä, niitä vanhoja jotka pakottavat vauvan selän suoraksi kantoasennossa. Anoppi oli tarjonnut meille sitä käyttöön jo aiemmin.
Koko kämpän läpi kulki paskaiset kengänjäljet, siitä tiesin. Mihin tämä juttu on muutenkin lähtenyt, vauva mättäällä ja karhu hakee, joo.Asutteko keskellä lättiä? Mummo hiihtää ainotossuilla kynnöspellon läpi poikansa kotiin noutamaan vauvan? Kuulostaa halloweenelokuvan juonelta. Miksi ihmeessä ovi oli auki? Miksi ihmeessä äiti ei herännyt?
Sulla on varmaan siellä omassa elämässäsi aika paha olla? Taisit kirjoitella tuonne isovanhemmat& tavaranpaljous ketjuunkin?
Oletko yksinäinen, tai onko sulla esimerkiksi välit poikki omaan lapsenlapseen?
Siis yritän vain miettiä motiivejasi. Joskus itselläkin kyllä käy niin, että jään jankkaamaan jotain asiaa johonkin ketjuun, mutta sinä olet sivu kaupalla jo kirjoitellut näitä viestejä ja olet ihan tietoisesti tahallasi käsittänyt väärin toisten kirjoituksia. Mietin vain nyt kun oma lapsi vielä nukkuu päiväunia, että millainenhan lapsuus, elämä ja kaikki lopulta johtaa noin syvään katkeruuden tunteeseen.
Olen ihan aidosti pahoillani puolestasi. Kuulostaa siltä että sinulla on paha olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu vähän siltä, että anoppien sielunelämää monimutkaistetaan ihan liikaa. Ei heillä ole välttämättä tarvetta "ylläpitää napanuoraa poikaansa" ja " mollata ja kyseenalaistaa miniää kaikessa". Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että miniä tekee asiat eri tavalla kuin anoppi tekee. Tyttärensä kanssa anopilla ei tällaista ongelmaa ole, koska tytär on oppinut äitinsä tavat ja ottaa myös lastenhoidossa äitinsä vinkit helpommin vastaan ja kokeilee niitä. Miniästä sen sijaan tuntuu että koko ajan anoppi tuppaa hänen reviirilleen. Ja joo, kyllä minusta on tuntunut ihan samalta.
Joku äsken totesi, miten anoppi aina kehuu serkkuja ja olettama on että se tapahtuu siksi, että serkut ovat niin paljon parempia. Ehkä näin, mutta voi olla niinkin, että anoppi haluaa vain välittää serkkujen kuulumisia. Miniän "kyseenalaistaminen" ja "vanhojen neuvojen tuputtaminen" voivat olla vain halua osallistua ja jakaa omia kokemuksia, joissa hyvinkin voi olla seassa kokeilun arvoisia vinkkejä.
Itse en ole havainnut ryöväri/monsterianoppeja lähipiirissä eikä kavereillakaan ole sellaisia ollut. Luulen että heitä ei älyttömän paljon ole, valtaosa on aika varovaisia toiminnassaan mummona pojan perheen suuntaan.
Et ole kohdannut rajattomuutta ja omimista niin kuin monet tässä ketjussa. On siten ihan ymmärrettävää että pyrit näkemään ongelman tuosta vinkkelistä. Mutta olet kovin väärässä. Lapsen vanhempi tunnistaa yleensä varsin hyvin onko mummon toiminnan motiivina viaton, vähän hössäävä halu olla avuksi, kertoa kokemuksia. Tuollaista kyllä kestää, jutut saa laitettua tarvittaessa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tässä ketjussa on kyse isovanhemman itsekkäästä halusta päästä ensisijaisen hoivaajan paikalle, tyydyttämään omia kaipuitaan ja tarpeitaan. Sellainen käytös rikkoo vauvan ja vanhemman symbioosia ja on haitaksi vauvan kehitykselle. Vanhempi saattaa aluksi tuntea voimistuvaa mutta epämääräistä ahdistusta tietyn ihmisen läsnäollessa - vauvaa ei tee mieli antaa syliin. Kotimatkalla mummolasta ahdistus jäytää vatsanpohjassa ja mielessä risteilee epävarmoja ajatuksia omasta vanhemmuudesta ja kyvystä tulkita vauvan viestejä. Näin toimii vaisto. Parjatut hormonit ja "yliherkkyydet" ovat olemassa syystä. Ne ovat luonnon keino varmistaa että vanhempi huolehtii vauvastaan.
Isovanhempien tehtävä on tukea vanhemmuutta. Jos he tukevat vanhemmuutta (oikeasti, omasta halustaan tehdä niin, kyvystä tunnistaa vauvan tarpeet omaan hoivaajaan) niin vanhemmalle ei tule em. tuntemuksia ainakaan suuressa määrin. Toki eri asia jälleen kerran on esimerkiksi vaikeat synnytyksen jälkeiset masennukset yms. ja siksi vääristynyt kokemus ympäristöstä mutta nyt on puhe ihan terveistä vanhemmista ja todellisesta ongelmasta.
Entisaikojen miniät rusikoitiin lattianrakoon, talon vanha emäntä oli se joka määräsi, myös miniän lapsista. Ne idylliset, yhteisölliset sukutilat kätkevät historiaansa kurjia ihmiskohtaloita ja hyvin julmia perhekäytäntöjä. (Minun isoäitini anoppi pakotti nuoren isoäitini katsomaan vaiti kehdon vieressä vauvansa huutoa. Piti karaista, ei saanut ottaa syliin. Anoppinsa poltti piippua ja hymyili.)Olen ollut ja edelleenkin olen sitä mieltä, että kerran viikossa muutaman tunnin lapsenlapsia näkevä mummu ei kerta kaikkiaan kykene pääsemään "ensisijaisen hoivaajan paikalle", vaikka kuinka yrittäiskin.
Täh? Nyt väität vastaan itsekeksimällesi ajatukselle. Ei kukaan äiti luulekaan, että mummosta tulisi lapselle tärkein ihminen. Silti tuonsuuntaiset pyrkimykset ovat raskaita sietää.
Ei kuitenkaan voida millään sanoa, että tällaiset äidit ovat hysteerisinä ylikierroksilla. Vika on siinä mummossa, joka hössöttää.
Äh, olenpa tyhmä. Tein kärpäsestä härkäsen ja katkaisin välit mummoon joka vei vastasyntyneen vauvan vierestäni päiväunien aikana omaan kotiinsa ja sanoi pojalleen eli miehelleni että hänellä olisi nyt aikaa "polvistella" lapsen kanssa, minä voisin lähteä töihin kun vauva täyttää 6kk ja mummon luona vauva on muutenkin iloisempi kuin minun kanssani. Söpöä hössötystä jonka minä dramaqueen paisuttelin hormonipäissäni :(
Älä nyt ota tätä veetuiluna, mutta mitä ihmettä se mummo teki teillä ?
Miten se oli sinne päässyt ? Vastasyntynyt , mä en koskis tikullakaan ilman valvontaa ,sehän vaatii jatkuvaa huomiota ja arvailua mikä on hätänä.
Ymmärrän , että lapsenlapsiin voi hurahtaa, mutta ei lasta oli se 10v tai 0,1 v kotoa ryöstetä.
Nämä kertomuksethan ovat kuin versio Handmaid's Tale:sta.Miniä/tytär synnyttää uuden lapsen maholle anopilleen.Olen se joka asuu 0,5km päässä anoppilasta. Asumme maalla, ulko-ovi ei ollut lukossa. Oli tullut päiväuniaikaan (kengät jalassa) sisälle. Kun heräsin eikä vauvaa näkynyt, tiesin heti mitä on tapahtunut. Vauva oli mummon sylissä anoppilassa, oli yrittänyt jotain kantoliina-väkerrystä laittaa. Hurmioitunut hymy naamalla touhusi kotonaan vauva sylissä, "ai miten noin pian heräsit" oli reaktio minun näkemiseen. Ei siis ilmeisesti tajunnut mitä oli juuri tehnyt. Kyseinen mummo on ollut jo aika pitkään ihan omassa rauhassaan meidän osalta. Kävimme perheneuvolassa ja pariterapiassa miehen kanssa ja esikoisen vauva-ajan onnistui mummo pilaamaan.
Onkin joo mummon syy, jos hän kävelee lukitsemattomasta ovesta sisään väen nukkuessa ja vie lapsen. Jos ko. mummo kerran onnistui pilaamaan jo esikoisen vauva-ajan, miten kummassa te ette oppineet siitä yhtään mitään? Ovi vähintään säppiin ja avaimet anopilta pois, niin ei varmasti astele kutsumatta sisälle hääräämään omiaan.
Oletko aivovammainen? Tuossa alkuperäisessä lainatussa kommentissa kerrotaan että vauva oli vastasyntynyt ja esikoinen. Ja kyllä se naapurissa asuva rajaton vauvakuumeilija-mummo saa tuhoa aikaan ennen kuin välit on pakko katkaista kokonaan.
Ei muuten kerrota, että oli esikoisesta kysymys. "Kävimme perheneuvolassa ja pariterapiassa miehen kanssa ja esikoisen vauva-ajan onnistui mummo pilaamaan" voi aivan hyvin viitata taustatapahtumiin.
Sinusta taas kertoo olennaisen se, että rupeat yhden kommentin takia haukkumaan muita kirjoittajia aivovammaisiksi.
Lue taaksepäin noita lainattuja kommentteja.
Vaikka luettaisit kuinka monta kertaa, ei teksti muuksi muutu.
Nyt kävi kyllä ihmetyttämään, mitä merkitystä on sillä, että anoppi tuli sisään kengät jalassa kun se ansaitsee aivan erityisesti tulla mainituksi. Tarkoittaako se sitä, että miniä on ollut niin tajuttoman unessa, ettei ole herännyt edes siihen? Sehän on pienen lapsen heitteille jättöä myös, äiti ei varmaan olisi herännyt, vaikka lapsi olisi alkanut valittaa
Anoppi alunperinkin aikonut kaapata sen lapsen. Siksi suhannut suoraan ovesta tekosiinsa.
Äitihän nukkui. Mistä hän tiesi, että anopilla oli kengät jalassa?
Se äiti tässä. Vauva oli anopilla jossain 90-luvun rintareppusysteemissä, niitä vanhoja jotka pakottavat vauvan selän suoraksi kantoasennossa. Anoppi oli tarjonnut meille sitä käyttöön jo aiemmin.
Koko kämpän läpi kulki paskaiset kengänjäljet, siitä tiesin. Mihin tämä juttu on muutenkin lähtenyt, vauva mättäällä ja karhu hakee, joo.Asutteko keskellä lättiä? Mummo hiihtää ainotossuilla kynnöspellon läpi poikansa kotiin noutamaan vauvan? Kuulostaa halloweenelokuvan juonelta. Miksi ihmeessä ovi oli auki? Miksi ihmeessä äiti ei herännyt?
Sulla on varmaan siellä omassa elämässäsi aika paha olla? Taisit kirjoitella tuonne isovanhemmat& tavaranpaljous ketjuunkin?
Oletko yksinäinen, tai onko sulla esimerkiksi välit poikki omaan lapsenlapseen?
Siis yritän vain miettiä motiivejasi. Joskus itselläkin kyllä käy niin, että jään jankkaamaan jotain asiaa johonkin ketjuun, mutta sinä olet sivu kaupalla jo kirjoitellut näitä viestejä ja olet ihan tietoisesti tahallasi käsittänyt väärin toisten kirjoituksia. Mietin vain nyt kun oma lapsi vielä nukkuu päiväunia, että millainenhan lapsuus, elämä ja kaikki lopulta johtaa noin syvään katkeruuden tunteeseen.
Olen ihan aidosti pahoillani puolestasi. Kuulostaa siltä että sinulla on paha olla.
Tää sama ilkkuja häiriköi aivan kaikissa isovanhempia käsittelvissä ketjuissa? Olen välillä miettinyt, että onko hän minun sukulaiseni joka oli pakko mt-ongelmien takia sulkea pois. Yhtä häiriintynyttä settiä on. Aggressiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tuossahan kyllä säläytetään mummon onnellisuus vauvan harteille ja se varmasti on lapsellekin ahdistavaa, vaikka lapsi ei vielä tietysti osaakaan eritellä tunteitaan. Ja se on lapselle aika huono kun tunne on vaan epämääräinen ahdistusmöykky. Ensiluokkaista energiankuppausta mummolta. Noin pienikin vaistoaa että nyt vaaditaan liikaa. Mulla on vähän samantyylinen kokemus lapsuudesta itselläni. Mummo vois hommata vaikka kissan.
Miten saisin mummon ymmärtämään asian!? Jos sanon "vauva tai lapsi ei mielestäni saa koskaan tuntea niin, että hän on vastuussa aikuisen mielialasta tai jaksamisesta" niin mummo katsoo minua kahden sekunti ajan ilmeettömänä ja kaikki jatkuu ennallaan. Hän kokee että minun kanssani ei tarvitse olla kovin hyvää pataa koska hänellä on muutenkin suora reitti lasteni elämään. Etäisyyden pitäminen on ollut vaikeaa, harvase päivä olisi mummo tuomassa jonkun naistenlehden "jossa on hyvä artikkeli" tms. tikusta asiaa että pääsisi höyryämään perheeseemme. Ja kun ongelma on se että me kaksi emme ole olleet aikoihin missään kaveriväleissä ja hän tietää sen. Vetoaa ärsyttävästi viesteillä "mummon sylkky kaipaisi nyt kyllä jo pulleroista, on ollut töissäkin niin kiirettä :(" Kiva vastata tuohon mitään?
Jos ilmaiset asian noin niin ei ihme ettei mummo ota vakavasti, esität asian niinkuin se olisi mielipideasia, mitä se ei todellakaan ole.
Yksinkertaisempia ja ehdottomia lauseita niin ei voi jäädä ymmärryksestä kiinni, sitten kyse on vain haluttomuudesta toimia syyllistämättä."Nyt mummo tarvitsee Pulleroista sylkyteltäväksi, muuten tulee mummolle paha mieli"
"Pulleroinen ei ole vastuussa tunteistasi, nyt ei sovi"
Olet ihan oikeassa. Mutta mummo vastaisi tuohon "voi jo herranen aika! Niin kuin tekisin pahhaa pienelle? :( ainahan niitä vauvoja on sylitelty!" Ja tadaa, minä olen sanaton, nii kuin hän varmaan toivookin.
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvalle sylittelylle pitää tehdä stoppi siksikin, että muuten mummo jatkaa tuota lapsen kasvettua. Ei ole lapsen velvollisuus täyttää mummon läheisyyden tarvetta. Lapsella pitää saada olla omat fyysiset rajat, ei tarvitse olla kaikkien syliteltävänä ja kosketeltavana.
Omasta lapsuudesta muistan, että oli kiva jos joku vaikka letitti tukkaa, mutta muuten en halunnut vieraiden ihmisten syliin tai halailtavaksi. Lapsi ymmärtää nämä jo pienenä.
Voimia ap sekomummon kanssa!
On tuskaa seurata vierestä kun anoppi pitelee miehen veljen lapsia. Pitää ihan voimalla sylissään ja koko ajan pyrkii piilottamaan lapsen venkoilun kun haluaa irti otteesta. Kaikkea että "sinä se pyöriskelet, hih hih, mummo joutuu pitämään lujemmin!" ja kun lapsi alkaa pitämään ääntä, ährää ja kiukkuaa, mummo loikkaa pystyyn lapsi edelleen sylissä ja toistaa niitä ähertäviä ääniä kimeällä äänellä. "äh äh, ähh!" Ihan kuin olisi joku leikki tms. se että lapsi haluaa pois sylistä. Miniänsä istuu kädet sylissä kahvipöydässä, lasten isä vilkuilee äitiään hermostuneena. Kukaan ei sano MITÄÄN. Olen valmistautunut puuttumaan asiaan seuraavalla kerralla, en tiedä vielä miten. "Leena hei, eikö lapsi halua lattialle kun noin ähertää?" Tosin anoppi vastaisi tuohon että "vauvat ruuhkaa pyöriä näin!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tuossahan kyllä säläytetään mummon onnellisuus vauvan harteille ja se varmasti on lapsellekin ahdistavaa, vaikka lapsi ei vielä tietysti osaakaan eritellä tunteitaan. Ja se on lapselle aika huono kun tunne on vaan epämääräinen ahdistusmöykky. Ensiluokkaista energiankuppausta mummolta. Noin pienikin vaistoaa että nyt vaaditaan liikaa. Mulla on vähän samantyylinen kokemus lapsuudesta itselläni. Mummo vois hommata vaikka kissan.
Miten saisin mummon ymmärtämään asian!? Jos sanon "vauva tai lapsi ei mielestäni saa koskaan tuntea niin, että hän on vastuussa aikuisen mielialasta tai jaksamisesta" niin mummo katsoo minua kahden sekunti ajan ilmeettömänä ja kaikki jatkuu ennallaan. Hän kokee että minun kanssani ei tarvitse olla kovin hyvää pataa koska hänellä on muutenkin suora reitti lasteni elämään. Etäisyyden pitäminen on ollut vaikeaa, harvase päivä olisi mummo tuomassa jonkun naistenlehden "jossa on hyvä artikkeli" tms. tikusta asiaa että pääsisi höyryämään perheeseemme. Ja kun ongelma on se että me kaksi emme ole olleet aikoihin missään kaveriväleissä ja hän tietää sen. Vetoaa ärsyttävästi viesteillä "mummon sylkky kaipaisi nyt kyllä jo pulleroista, on ollut töissäkin niin kiirettä :(" Kiva vastata tuohon mitään?
Jos ilmaiset asian noin niin ei ihme ettei mummo ota vakavasti, esität asian niinkuin se olisi mielipideasia, mitä se ei todellakaan ole.
Yksinkertaisempia ja ehdottomia lauseita niin ei voi jäädä ymmärryksestä kiinni, sitten kyse on vain haluttomuudesta toimia syyllistämättä."Nyt mummo tarvitsee Pulleroista sylkyteltäväksi, muuten tulee mummolle paha mieli"
"Pulleroinen ei ole vastuussa tunteistasi, nyt ei sovi"Olet ihan oikeassa. Mutta mummo vastaisi tuohon "voi jo herranen aika! Niin kuin tekisin pahhaa pienelle? :( ainahan niitä vauvoja on sylitelty!" Ja tadaa, minä olen sanaton, nii kuin hän varmaan toivookin.
Miksei miehesi sano äidilleen mitään?
Onko ap:n anoppi menettänyt joskus lapsen tai jotain? Tuo lapsen maaninen heijaaminen ja itkeskely vähän viittaisi siihen. Tai en tiedä, mutta jotain traumaa tuolla ihmisellä kyllä varmasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu vähän siltä, että anoppien sielunelämää monimutkaistetaan ihan liikaa. Ei heillä ole välttämättä tarvetta "ylläpitää napanuoraa poikaansa" ja " mollata ja kyseenalaistaa miniää kaikessa". Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että miniä tekee asiat eri tavalla kuin anoppi tekee. Tyttärensä kanssa anopilla ei tällaista ongelmaa ole, koska tytär on oppinut äitinsä tavat ja ottaa myös lastenhoidossa äitinsä vinkit helpommin vastaan ja kokeilee niitä. Miniästä sen sijaan tuntuu että koko ajan anoppi tuppaa hänen reviirilleen. Ja joo, kyllä minusta on tuntunut ihan samalta.
Joku äsken totesi, miten anoppi aina kehuu serkkuja ja olettama on että se tapahtuu siksi, että serkut ovat niin paljon parempia. Ehkä näin, mutta voi olla niinkin, että anoppi haluaa vain välittää serkkujen kuulumisia. Miniän "kyseenalaistaminen" ja "vanhojen neuvojen tuputtaminen" voivat olla vain halua osallistua ja jakaa omia kokemuksia, joissa hyvinkin voi olla seassa kokeilun arvoisia vinkkejä.
Itse en ole havainnut ryöväri/monsterianoppeja lähipiirissä eikä kavereillakaan ole sellaisia ollut. Luulen että heitä ei älyttömän paljon ole, valtaosa on aika varovaisia toiminnassaan mummona pojan perheen suuntaan.
Et ole kohdannut rajattomuutta ja omimista niin kuin monet tässä ketjussa. On siten ihan ymmärrettävää että pyrit näkemään ongelman tuosta vinkkelistä. Mutta olet kovin väärässä. Lapsen vanhempi tunnistaa yleensä varsin hyvin onko mummon toiminnan motiivina viaton, vähän hössäävä halu olla avuksi, kertoa kokemuksia. Tuollaista kyllä kestää, jutut saa laitettua tarvittaessa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tässä ketjussa on kyse isovanhemman itsekkäästä halusta päästä ensisijaisen hoivaajan paikalle, tyydyttämään omia kaipuitaan ja tarpeitaan. Sellainen käytös rikkoo vauvan ja vanhemman symbioosia ja on haitaksi vauvan kehitykselle. Vanhempi saattaa aluksi tuntea voimistuvaa mutta epämääräistä ahdistusta tietyn ihmisen läsnäollessa - vauvaa ei tee mieli antaa syliin. Kotimatkalla mummolasta ahdistus jäytää vatsanpohjassa ja mielessä risteilee epävarmoja ajatuksia omasta vanhemmuudesta ja kyvystä tulkita vauvan viestejä. Näin toimii vaisto. Parjatut hormonit ja "yliherkkyydet" ovat olemassa syystä. Ne ovat luonnon keino varmistaa että vanhempi huolehtii vauvastaan.
Isovanhempien tehtävä on tukea vanhemmuutta. Jos he tukevat vanhemmuutta (oikeasti, omasta halustaan tehdä niin, kyvystä tunnistaa vauvan tarpeet omaan hoivaajaan) niin vanhemmalle ei tule em. tuntemuksia ainakaan suuressa määrin. Toki eri asia jälleen kerran on esimerkiksi vaikeat synnytyksen jälkeiset masennukset yms. ja siksi vääristynyt kokemus ympäristöstä mutta nyt on puhe ihan terveistä vanhemmista ja todellisesta ongelmasta.
Entisaikojen miniät rusikoitiin lattianrakoon, talon vanha emäntä oli se joka määräsi, myös miniän lapsista. Ne idylliset, yhteisölliset sukutilat kätkevät historiaansa kurjia ihmiskohtaloita ja hyvin julmia perhekäytäntöjä. (Minun isoäitini anoppi pakotti nuoren isoäitini katsomaan vaiti kehdon vieressä vauvansa huutoa. Piti karaista, ei saanut ottaa syliin. Anoppinsa poltti piippua ja hymyili.)Olen ollut ja edelleenkin olen sitä mieltä, että kerran viikossa muutaman tunnin lapsenlapsia näkevä mummu ei kerta kaikkiaan kykene pääsemään "ensisijaisen hoivaajan paikalle", vaikka kuinka yrittäiskin.
Täh? Nyt väität vastaan itsekeksimällesi ajatukselle. Ei kukaan äiti luulekaan, että mummosta tulisi lapselle tärkein ihminen. Silti tuonsuuntaiset pyrkimykset ovat raskaita sietää.
Ei kuitenkaan voida millään sanoa, että tällaiset äidit ovat hysteerisinä ylikierroksilla. Vika on siinä mummossa, joka hössöttää.
Äh, olenpa tyhmä. Tein kärpäsestä härkäsen ja katkaisin välit mummoon joka vei vastasyntyneen vauvan vierestäni päiväunien aikana omaan kotiinsa ja sanoi pojalleen eli miehelleni että hänellä olisi nyt aikaa "polvistella" lapsen kanssa, minä voisin lähteä töihin kun vauva täyttää 6kk ja mummon luona vauva on muutenkin iloisempi kuin minun kanssani. Söpöä hössötystä jonka minä dramaqueen paisuttelin hormonipäissäni :(
Älä nyt ota tätä veetuiluna, mutta mitä ihmettä se mummo teki teillä ?
Miten se oli sinne päässyt ? Vastasyntynyt , mä en koskis tikullakaan ilman valvontaa ,sehän vaatii jatkuvaa huomiota ja arvailua mikä on hätänä.
Ymmärrän , että lapsenlapsiin voi hurahtaa, mutta ei lasta oli se 10v tai 0,1 v kotoa ryöstetä.
Nämä kertomuksethan ovat kuin versio Handmaid's Tale:sta.Miniä/tytär synnyttää uuden lapsen maholle anopilleen.Olen se joka asuu 0,5km päässä anoppilasta. Asumme maalla, ulko-ovi ei ollut lukossa. Oli tullut päiväuniaikaan (kengät jalassa) sisälle. Kun heräsin eikä vauvaa näkynyt, tiesin heti mitä on tapahtunut. Vauva oli mummon sylissä anoppilassa, oli yrittänyt jotain kantoliina-väkerrystä laittaa. Hurmioitunut hymy naamalla touhusi kotonaan vauva sylissä, "ai miten noin pian heräsit" oli reaktio minun näkemiseen. Ei siis ilmeisesti tajunnut mitä oli juuri tehnyt. Kyseinen mummo on ollut jo aika pitkään ihan omassa rauhassaan meidän osalta. Kävimme perheneuvolassa ja pariterapiassa miehen kanssa ja esikoisen vauva-ajan onnistui mummo pilaamaan.
Onkin joo mummon syy, jos hän kävelee lukitsemattomasta ovesta sisään väen nukkuessa ja vie lapsen. Jos ko. mummo kerran onnistui pilaamaan jo esikoisen vauva-ajan, miten kummassa te ette oppineet siitä yhtään mitään? Ovi vähintään säppiin ja avaimet anopilta pois, niin ei varmasti astele kutsumatta sisälle hääräämään omiaan.
Oletko aivovammainen? Tuossa alkuperäisessä lainatussa kommentissa kerrotaan että vauva oli vastasyntynyt ja esikoinen. Ja kyllä se naapurissa asuva rajaton vauvakuumeilija-mummo saa tuhoa aikaan ennen kuin välit on pakko katkaista kokonaan.
Ei muuten kerrota, että oli esikoisesta kysymys. "Kävimme perheneuvolassa ja pariterapiassa miehen kanssa ja esikoisen vauva-ajan onnistui mummo pilaamaan" voi aivan hyvin viitata taustatapahtumiin.
Sinusta taas kertoo olennaisen se, että rupeat yhden kommentin takia haukkumaan muita kirjoittajia aivovammaisiksi.
Lue taaksepäin noita lainattuja kommentteja.
Vaikka luettaisit kuinka monta kertaa, ei teksti muuksi muutu.
Nyt kävi kyllä ihmetyttämään, mitä merkitystä on sillä, että anoppi tuli sisään kengät jalassa kun se ansaitsee aivan erityisesti tulla mainituksi. Tarkoittaako se sitä, että miniä on ollut niin tajuttoman unessa, ettei ole herännyt edes siihen? Sehän on pienen lapsen heitteille jättöä myös, äiti ei varmaan olisi herännyt, vaikka lapsi olisi alkanut valittaa
Anoppi alunperinkin aikonut kaapata sen lapsen. Siksi suhannut suoraan ovesta tekosiinsa.
Äitihän nukkui. Mistä hän tiesi, että anopilla oli kengät jalassa?
Se äiti tässä. Vauva oli anopilla jossain 90-luvun rintareppusysteemissä, niitä vanhoja jotka pakottavat vauvan selän suoraksi kantoasennossa. Anoppi oli tarjonnut meille sitä käyttöön jo aiemmin.
Koko kämpän läpi kulki paskaiset kengänjäljet, siitä tiesin. Mihin tämä juttu on muutenkin lähtenyt, vauva mättäällä ja karhu hakee, joo.Asutteko keskellä lättiä? Mummo hiihtää ainotossuilla kynnöspellon läpi poikansa kotiin noutamaan vauvan? Kuulostaa halloweenelokuvan juonelta. Miksi ihmeessä ovi oli auki? Miksi ihmeessä äiti ei herännyt?
Ole jo hiljaa. Viestit hukkuu noihin väkisin väännettuihin provoihin.
Jos et kykene vastaamaan aiheellisiin kysymyksiin, ole hiljaa itse. Minulle ei tulisi mieleenkään ruveta nukkumaan ovet auki, olin kaupungissa tai maalla. Nykyään liikkuu kaikenlaista porukkaa kaikkialla mitä moninaisimmin aikein. On myös aika kummallista, ettei äiti herää, vaikka joku astelee kengät jalassa sisälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tuossahan kyllä säläytetään mummon onnellisuus vauvan harteille ja se varmasti on lapsellekin ahdistavaa, vaikka lapsi ei vielä tietysti osaakaan eritellä tunteitaan. Ja se on lapselle aika huono kun tunne on vaan epämääräinen ahdistusmöykky. Ensiluokkaista energiankuppausta mummolta. Noin pienikin vaistoaa että nyt vaaditaan liikaa. Mulla on vähän samantyylinen kokemus lapsuudesta itselläni. Mummo vois hommata vaikka kissan.
Miten saisin mummon ymmärtämään asian!? Jos sanon "vauva tai lapsi ei mielestäni saa koskaan tuntea niin, että hän on vastuussa aikuisen mielialasta tai jaksamisesta" niin mummo katsoo minua kahden sekunti ajan ilmeettömänä ja kaikki jatkuu ennallaan. Hän kokee että minun kanssani ei tarvitse olla kovin hyvää pataa koska hänellä on muutenkin suora reitti lasteni elämään. Etäisyyden pitäminen on ollut vaikeaa, harvase päivä olisi mummo tuomassa jonkun naistenlehden "jossa on hyvä artikkeli" tms. tikusta asiaa että pääsisi höyryämään perheeseemme. Ja kun ongelma on se että me kaksi emme ole olleet aikoihin missään kaveriväleissä ja hän tietää sen. Vetoaa ärsyttävästi viesteillä "mummon sylkky kaipaisi nyt kyllä jo pulleroista, on ollut töissäkin niin kiirettä :(" Kiva vastata tuohon mitään?
Jos ilmaiset asian noin niin ei ihme ettei mummo ota vakavasti, esität asian niinkuin se olisi mielipideasia, mitä se ei todellakaan ole.
Yksinkertaisempia ja ehdottomia lauseita niin ei voi jäädä ymmärryksestä kiinni, sitten kyse on vain haluttomuudesta toimia syyllistämättä."Nyt mummo tarvitsee Pulleroista sylkyteltäväksi, muuten tulee mummolle paha mieli"
"Pulleroinen ei ole vastuussa tunteistasi, nyt ei sovi"Olet ihan oikeassa. Mutta mummo vastaisi tuohon "voi jo herranen aika! Niin kuin tekisin pahhaa pienelle? :( ainahan niitä vauvoja on sylitelty!" Ja tadaa, minä olen sanaton, nii kuin hän varmaan toivookin.
Miksei miehesi sano äidilleen mitään?
On sanonut. Mutta äitinsä vain hymyilee kysyvästi, vilkaisee huvittuneena miestään ja kohta väännetään vitsiä asiasta. Kuten viimeksi kun mies sanoi että vauva annetaan äidilleen kun sanotaan. Tästä tuli hulvaton vitsi- aina kun vauva oli appiukolla tai anopilla, appiukko sanoi "no niin nyt katotaan kellosta aikaa". Ihan siis "vitsillä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu vähän siltä, että anoppien sielunelämää monimutkaistetaan ihan liikaa. Ei heillä ole välttämättä tarvetta "ylläpitää napanuoraa poikaansa" ja " mollata ja kyseenalaistaa miniää kaikessa". Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että miniä tekee asiat eri tavalla kuin anoppi tekee. Tyttärensä kanssa anopilla ei tällaista ongelmaa ole, koska tytär on oppinut äitinsä tavat ja ottaa myös lastenhoidossa äitinsä vinkit helpommin vastaan ja kokeilee niitä. Miniästä sen sijaan tuntuu että koko ajan anoppi tuppaa hänen reviirilleen. Ja joo, kyllä minusta on tuntunut ihan samalta.
Joku äsken totesi, miten anoppi aina kehuu serkkuja ja olettama on että se tapahtuu siksi, että serkut ovat niin paljon parempia. Ehkä näin, mutta voi olla niinkin, että anoppi haluaa vain välittää serkkujen kuulumisia. Miniän "kyseenalaistaminen" ja "vanhojen neuvojen tuputtaminen" voivat olla vain halua osallistua ja jakaa omia kokemuksia, joissa hyvinkin voi olla seassa kokeilun arvoisia vinkkejä.
Itse en ole havainnut ryöväri/monsterianoppeja lähipiirissä eikä kavereillakaan ole sellaisia ollut. Luulen että heitä ei älyttömän paljon ole, valtaosa on aika varovaisia toiminnassaan mummona pojan perheen suuntaan.
Et ole kohdannut rajattomuutta ja omimista niin kuin monet tässä ketjussa. On siten ihan ymmärrettävää että pyrit näkemään ongelman tuosta vinkkelistä. Mutta olet kovin väärässä. Lapsen vanhempi tunnistaa yleensä varsin hyvin onko mummon toiminnan motiivina viaton, vähän hössäävä halu olla avuksi, kertoa kokemuksia. Tuollaista kyllä kestää, jutut saa laitettua tarvittaessa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tässä ketjussa on kyse isovanhemman itsekkäästä halusta päästä ensisijaisen hoivaajan paikalle, tyydyttämään omia kaipuitaan ja tarpeitaan. Sellainen käytös rikkoo vauvan ja vanhemman symbioosia ja on haitaksi vauvan kehitykselle. Vanhempi saattaa aluksi tuntea voimistuvaa mutta epämääräistä ahdistusta tietyn ihmisen läsnäollessa - vauvaa ei tee mieli antaa syliin. Kotimatkalla mummolasta ahdistus jäytää vatsanpohjassa ja mielessä risteilee epävarmoja ajatuksia omasta vanhemmuudesta ja kyvystä tulkita vauvan viestejä. Näin toimii vaisto. Parjatut hormonit ja "yliherkkyydet" ovat olemassa syystä. Ne ovat luonnon keino varmistaa että vanhempi huolehtii vauvastaan.
Isovanhempien tehtävä on tukea vanhemmuutta. Jos he tukevat vanhemmuutta (oikeasti, omasta halustaan tehdä niin, kyvystä tunnistaa vauvan tarpeet omaan hoivaajaan) niin vanhemmalle ei tule em. tuntemuksia ainakaan suuressa määrin. Toki eri asia jälleen kerran on esimerkiksi vaikeat synnytyksen jälkeiset masennukset yms. ja siksi vääristynyt kokemus ympäristöstä mutta nyt on puhe ihan terveistä vanhemmista ja todellisesta ongelmasta.
Entisaikojen miniät rusikoitiin lattianrakoon, talon vanha emäntä oli se joka määräsi, myös miniän lapsista. Ne idylliset, yhteisölliset sukutilat kätkevät historiaansa kurjia ihmiskohtaloita ja hyvin julmia perhekäytäntöjä. (Minun isoäitini anoppi pakotti nuoren isoäitini katsomaan vaiti kehdon vieressä vauvansa huutoa. Piti karaista, ei saanut ottaa syliin. Anoppinsa poltti piippua ja hymyili.)Olen ollut ja edelleenkin olen sitä mieltä, että kerran viikossa muutaman tunnin lapsenlapsia näkevä mummu ei kerta kaikkiaan kykene pääsemään "ensisijaisen hoivaajan paikalle", vaikka kuinka yrittäiskin.
Täh? Nyt väität vastaan itsekeksimällesi ajatukselle. Ei kukaan äiti luulekaan, että mummosta tulisi lapselle tärkein ihminen. Silti tuonsuuntaiset pyrkimykset ovat raskaita sietää.
Ei kuitenkaan voida millään sanoa, että tällaiset äidit ovat hysteerisinä ylikierroksilla. Vika on siinä mummossa, joka hössöttää.
Äh, olenpa tyhmä. Tein kärpäsestä härkäsen ja katkaisin välit mummoon joka vei vastasyntyneen vauvan vierestäni päiväunien aikana omaan kotiinsa ja sanoi pojalleen eli miehelleni että hänellä olisi nyt aikaa "polvistella" lapsen kanssa, minä voisin lähteä töihin kun vauva täyttää 6kk ja mummon luona vauva on muutenkin iloisempi kuin minun kanssani. Söpöä hössötystä jonka minä dramaqueen paisuttelin hormonipäissäni :(
Älä nyt ota tätä veetuiluna, mutta mitä ihmettä se mummo teki teillä ?
Miten se oli sinne päässyt ? Vastasyntynyt , mä en koskis tikullakaan ilman valvontaa ,sehän vaatii jatkuvaa huomiota ja arvailua mikä on hätänä.
Ymmärrän , että lapsenlapsiin voi hurahtaa, mutta ei lasta oli se 10v tai 0,1 v kotoa ryöstetä.
Nämä kertomuksethan ovat kuin versio Handmaid's Tale:sta.Miniä/tytär synnyttää uuden lapsen maholle anopilleen.Olen se joka asuu 0,5km päässä anoppilasta. Asumme maalla, ulko-ovi ei ollut lukossa. Oli tullut päiväuniaikaan (kengät jalassa) sisälle. Kun heräsin eikä vauvaa näkynyt, tiesin heti mitä on tapahtunut. Vauva oli mummon sylissä anoppilassa, oli yrittänyt jotain kantoliina-väkerrystä laittaa. Hurmioitunut hymy naamalla touhusi kotonaan vauva sylissä, "ai miten noin pian heräsit" oli reaktio minun näkemiseen. Ei siis ilmeisesti tajunnut mitä oli juuri tehnyt. Kyseinen mummo on ollut jo aika pitkään ihan omassa rauhassaan meidän osalta. Kävimme perheneuvolassa ja pariterapiassa miehen kanssa ja esikoisen vauva-ajan onnistui mummo pilaamaan.
Onkin joo mummon syy, jos hän kävelee lukitsemattomasta ovesta sisään väen nukkuessa ja vie lapsen. Jos ko. mummo kerran onnistui pilaamaan jo esikoisen vauva-ajan, miten kummassa te ette oppineet siitä yhtään mitään? Ovi vähintään säppiin ja avaimet anopilta pois, niin ei varmasti astele kutsumatta sisälle hääräämään omiaan.
Oletko aivovammainen? Tuossa alkuperäisessä lainatussa kommentissa kerrotaan että vauva oli vastasyntynyt ja esikoinen. Ja kyllä se naapurissa asuva rajaton vauvakuumeilija-mummo saa tuhoa aikaan ennen kuin välit on pakko katkaista kokonaan.
Ei muuten kerrota, että oli esikoisesta kysymys. "Kävimme perheneuvolassa ja pariterapiassa miehen kanssa ja esikoisen vauva-ajan onnistui mummo pilaamaan" voi aivan hyvin viitata taustatapahtumiin.
Sinusta taas kertoo olennaisen se, että rupeat yhden kommentin takia haukkumaan muita kirjoittajia aivovammaisiksi.
Lue taaksepäin noita lainattuja kommentteja.
Vaikka luettaisit kuinka monta kertaa, ei teksti muuksi muutu.
Nyt kävi kyllä ihmetyttämään, mitä merkitystä on sillä, että anoppi tuli sisään kengät jalassa kun se ansaitsee aivan erityisesti tulla mainituksi. Tarkoittaako se sitä, että miniä on ollut niin tajuttoman unessa, ettei ole herännyt edes siihen? Sehän on pienen lapsen heitteille jättöä myös, äiti ei varmaan olisi herännyt, vaikka lapsi olisi alkanut valittaa
Anoppi alunperinkin aikonut kaapata sen lapsen. Siksi suhannut suoraan ovesta tekosiinsa.
Äitihän nukkui. Mistä hän tiesi, että anopilla oli kengät jalassa?
Se äiti tässä. Vauva oli anopilla jossain 90-luvun rintareppusysteemissä, niitä vanhoja jotka pakottavat vauvan selän suoraksi kantoasennossa. Anoppi oli tarjonnut meille sitä käyttöön jo aiemmin.
Koko kämpän läpi kulki paskaiset kengänjäljet, siitä tiesin. Mihin tämä juttu on muutenkin lähtenyt, vauva mättäällä ja karhu hakee, joo.Asutteko keskellä lättiä? Mummo hiihtää ainotossuilla kynnöspellon läpi poikansa kotiin noutamaan vauvan? Kuulostaa halloweenelokuvan juonelta. Miksi ihmeessä ovi oli auki? Miksi ihmeessä äiti ei herännyt?
Ole jo hiljaa. Viestit hukkuu noihin väkisin väännettuihin provoihin.
Jos et kykene vastaamaan aiheellisiin kysymyksiin, ole hiljaa itse. Minulle ei tulisi mieleenkään ruveta nukkumaan ovet auki, olin kaupungissa tai maalla. Nykyään liikkuu kaikenlaista porukkaa kaikkialla mitä moninaisimmin aikein. On myös aika kummallista, ettei äiti herää, vaikka joku astelee kengät jalassa sisälle.
Älkää oikeasti vastailko tälle, haluaa huomiota vaan. Reppana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tuossahan kyllä säläytetään mummon onnellisuus vauvan harteille ja se varmasti on lapsellekin ahdistavaa, vaikka lapsi ei vielä tietysti osaakaan eritellä tunteitaan. Ja se on lapselle aika huono kun tunne on vaan epämääräinen ahdistusmöykky. Ensiluokkaista energiankuppausta mummolta. Noin pienikin vaistoaa että nyt vaaditaan liikaa. Mulla on vähän samantyylinen kokemus lapsuudesta itselläni. Mummo vois hommata vaikka kissan.
Miten saisin mummon ymmärtämään asian!? Jos sanon "vauva tai lapsi ei mielestäni saa koskaan tuntea niin, että hän on vastuussa aikuisen mielialasta tai jaksamisesta" niin mummo katsoo minua kahden sekunti ajan ilmeettömänä ja kaikki jatkuu ennallaan. Hän kokee että minun kanssani ei tarvitse olla kovin hyvää pataa koska hänellä on muutenkin suora reitti lasteni elämään. Etäisyyden pitäminen on ollut vaikeaa, harvase päivä olisi mummo tuomassa jonkun naistenlehden "jossa on hyvä artikkeli" tms. tikusta asiaa että pääsisi höyryämään perheeseemme. Ja kun ongelma on se että me kaksi emme ole olleet aikoihin missään kaveriväleissä ja hän tietää sen. Vetoaa ärsyttävästi viesteillä "mummon sylkky kaipaisi nyt kyllä jo pulleroista, on ollut töissäkin niin kiirettä :(" Kiva vastata tuohon mitään?
Jos ilmaiset asian noin niin ei ihme ettei mummo ota vakavasti, esität asian niinkuin se olisi mielipideasia, mitä se ei todellakaan ole.
Yksinkertaisempia ja ehdottomia lauseita niin ei voi jäädä ymmärryksestä kiinni, sitten kyse on vain haluttomuudesta toimia syyllistämättä."Nyt mummo tarvitsee Pulleroista sylkyteltäväksi, muuten tulee mummolle paha mieli"
"Pulleroinen ei ole vastuussa tunteistasi, nyt ei sovi"Olet ihan oikeassa. Mutta mummo vastaisi tuohon "voi jo herranen aika! Niin kuin tekisin pahhaa pienelle? :( ainahan niitä vauvoja on sylitelty!" Ja tadaa, minä olen sanaton, nii kuin hän varmaan toivookin.
Sitten vaan toistaa tuon loppuosan ja vaihtaa puheenaihetta. Ei tarvii olla kohtelias kun mummokaan ei ole.
"Nyt ei sovi.... tuleekohan pysyvä lumi jo pian, sitä jo kaipaaleekin kesän jälkeen."
Vierailija kirjoitti:
Onko ap:n anoppi menettänyt joskus lapsen tai jotain? Tuo lapsen maaninen heijaaminen ja itkeskely vähän viittaisi siihen. Tai en tiedä, mutta jotain traumaa tuolla ihmisellä kyllä varmasti on.
Ei välttämättä muuta kuin että ikä alkaa painaa ja tekee monesta asiasta, mm. työn tekemisestä hankalampaa kuin ennen. Uuden oppiminen käy vaikeammaksi ja muistaminen myös. Kyllä tämä on meillä kaikilla jossain vaiheessa vastassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap:n anoppi menettänyt joskus lapsen tai jotain? Tuo lapsen maaninen heijaaminen ja itkeskely vähän viittaisi siihen. Tai en tiedä, mutta jotain traumaa tuolla ihmisellä kyllä varmasti on.
Ei välttämättä muuta kuin että ikä alkaa painaa ja tekee monesta asiasta, mm. työn tekemisestä hankalampaa kuin ennen. Uuden oppiminen käy vaikeammaksi ja muistaminen myös. Kyllä tämä on meillä kaikilla jossain vaiheessa vastassa.
Mitrn tää liittyy heijaamiseen, lapsen pakkosylittämiseen ja muuhun sairaaseen käytökseen?
Alue: Aihe vapaa
Kengistä jäi jäljet...