Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, tämä on ”vertaistukiryhmä”, joka selkeesti ei viikonkaan kännykät yhdessä jutustelun jälkeen ole päässyt lopputulokseen. Tehokasta tämä vertaistuki!
Torppaatte ne, jotka vastaavasti tulevat isoäitiensä kanssa toimeen ja olette sitä mieltä, että näitä nyt ei ainakaan kannata kuunnella. Kuinka voittekin olla noin tietäviä ja silti olette tässä ongelmassa.Hei, minä menenkin tästä kirjoittelemaan ketjuun joka käsittelee parisuhdeväkivaltaa ja siitä toipumista. Kerron siellä kuinka minun mieheni on ainakin ihana eikä ikinä löisi minua - mikseivät ne kuuntele minua?? Torppaavat rakentavan näkemykseni asiaan. Oma vikansa kun eivät ota oppia minusta ja parisuhteestani!
Olet siis sitä mieltä, että jos isovanhempi käy rajattomaksi lapsen syntyessä, mutta sitä ennen on ollut ihmisenä ok, että tästä ei keskustelemalla pääse koskaan yli?
Tämä on aivan täysin mahdollista. Niinhän ap:kin juuri kertoi.
Meillä sinällään outo ihminen muuttui aggressiiviseksi stalkkeriksi.
Äh, tottakai se on mahdollista. Mutta olisiko mahdollista myös, että se mummo menee hupsahtaneisuudessaan liian pitkälle ja olisi mahdollista kertoa hänelle rajat?
Kun täällä ei nyt keskustella herttaisista höpsöistä.
Mistä tietää aukottomasti kummasta on kyse? Manipulointi on täysin mahdollista pukea herttaisen kuoren alle. Ja toisaalta aito hyväntahtoisuus voi ilmetä välillä aika kovan tuntuisin tavoin.
Ajan kanssa varmaankin.
Jos mummo on vain höpsähtänyt, niin kun hänen toiminnalle laittaa rajat niin hän rauhoittuu ja jos ei ole vain höpsähtänyt niin yrittää varmasti pyristellä rajoja vastaan. Siinähän sen sitten näkee.
No onko ap aidosti niitä rajoja laittanut ja napakasti ilmoittanut, ettei tuo käytös sovi? Kysyn siis ihan vilpittömästi, en lukenut niin tarkasti kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaduilla liikkuisi tällainen määrä rajattomia psyko mummoja, niin miksi ne eivät olisi saman tein jo tehneet vallankumousta. Kuinka rajaton mummo pystyy vetämään narsistisen käyttäytymisen rajat omien verisukulaistensa piirin ympärille. Kyllähän rajattomuus ilmenisi laajempana epidemiana koko yhteiskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaduilla liikkuisi tällainen määrä rajattomia psyko mummoja, niin miksi ne eivät olisi saman tein jo tehneet vallankumousta. Kuinka rajaton mummo pystyy vetämään narsistisen käyttäytymisen rajat omien verisukulaistensa piirin ympärille. Kyllähän rajattomuus ilmenisi laajempana epidemiana koko yhteiskunnassa.
Kyllähän heitö on työpaikoillakin. Ja naapureina.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaduilla liikkuisi tällainen määrä rajattomia psyko mummoja, niin miksi ne eivät olisi saman tein jo tehneet vallankumousta. Kuinka rajaton mummo pystyy vetämään narsistisen käyttäytymisen rajat omien verisukulaistensa piirin ympärille. Kyllähän rajattomuus ilmenisi laajempana epidemiana koko yhteiskunnassa.
Se ns rajattomuus on peruja sieltä mummojen omasta lapsuudesta, missä lapsi ei ollut yksilönä mitenkään arvokas, vaan perheensä osa. Eivät he välttämättä oikein osaa muuta mallia olla, vanhempaa sukupolvea oli tapana kunnioittaa vain koska olivat vanhempia, ei siksi että erityisesti ansaitsisivat sen. Ja nyt ovat hämillään, kun omat lapset murtavat tätä mallia, maailman muuttuessa jatkuvasti individualismia ihailevammaksi. Suhteessa muihin ihmisiin ei ole samanlaista valta-asetelmaa, siksi se ilmenee vain perhepiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaduilla liikkuisi tällainen määrä rajattomia psyko mummoja, niin miksi ne eivät olisi saman tein jo tehneet vallankumousta. Kuinka rajaton mummo pystyy vetämään narsistisen käyttäytymisen rajat omien verisukulaistensa piirin ympärille. Kyllähän rajattomuus ilmenisi laajempana epidemiana koko yhteiskunnassa.
Kyllähän heitö on työpaikoillakin. Ja naapureina.
Totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva tarvitsee äidin ja isän. (Tai vain jommankumman, mutta kuitenkin sen oman, ensisijaisen hoivaajansa). Piste. Isompana lapsi alkaa hyötyä muista sosiaalisista suhteista - jotkut kaipaavat niitä jo 1v. iässä, toiset vasta 4 vuotiaina. Vauva ei kärsi, ei mene rikki jos ei saa olla isovanhempiensa kanssa. (Hiustenhalkojien varalta - nyt puhutaan ihan normaaleista perheistä, joissa ei ulkopuolisen tuen tarvetta, "onko se rättiväsynyt, huutava äiti vauvan etu"-jutut voitte jättää siis sanomatta)
Se, mikä rikkoo vauvaa ja tämän kokemusta maailmasta, on olla ilman vanhempiaan tai joutua toistuvasti tilanteisiin joissa kanssakäyminen ja kontakti omaan vanhempaan estetään, tai sitä mitätöidään millään tavalla. Tai jos aiheutetaan vauvan vanhemmalle ahdistusta omalla käytöksellä.
Jos vanhemmalla on tunne, että isovanhempi/muu sukulainen pyrkii jyräämään hänet ja estämään kontaktin lapseen tai "vieroittamaan" lasta vanhemmastaan, on vanhemman oikeus ja velvollisuus puuttua asiaan. Siinä ei aleta arpomaan että noh juupas eipäs kyllähän mummo joskus saattaa tulla järkiinsä, voi kauhea jos minä nyt olen niuho ja lapsi menettää tulevaisuuden lettukestit isovanhempien kanssa jne.
Jos ystävällinen itseilmaisu ja rajanveto ei auta (niin kuin ei yleensä auta ketjun kaltaisissa tapauksissa) niin sitten tapaamiset loppuvat. Yksinkertaista. Fiksuista isovanhemmista on niin iso apu että turha kirjoitella kuinka vanhemman yliherkkyys pilaa välit. Pieniltä asioilta kuulostavat yksittäiset jutut muodostavat kokonaisuuden jossa isovanhempi vahingoittaa lapsen suhdetta omaan vanhempaansa. Aikuinen, kypsä vanhempi tunnistaa tuon intuitiivisesti ja toimii sen mukaan. Toimii OIKEIN.
Kun luen tätä, olen helpottunut omien lapsien isovanhemmista. Molemmat isovanhemmat ovat alusta asti ilmaisseet halunsa olla osana lapsen elämässä, mutta painottaneet myös että heillä on omat elämät, eikä vauvaa voi heivata heille lyhyellä varoitusajalla. Arvostan omia vanhempiani ja mieheni vanhempia todella paljon, varsinkin tämän luettuani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaduilla liikkuisi tällainen määrä rajattomia psyko mummoja, niin miksi ne eivät olisi saman tein jo tehneet vallankumousta. Kuinka rajaton mummo pystyy vetämään narsistisen käyttäytymisen rajat omien verisukulaistensa piirin ympärille. Kyllähän rajattomuus ilmenisi laajempana epidemiana koko yhteiskunnassa.
Se ns rajattomuus on peruja sieltä mummojen omasta lapsuudesta, missä lapsi ei ollut yksilönä mitenkään arvokas, vaan perheensä osa. Eivät he välttämättä oikein osaa muuta mallia olla, vanhempaa sukupolvea oli tapana kunnioittaa vain koska olivat vanhempia, ei siksi että erityisesti ansaitsisivat sen. Ja nyt ovat hämillään, kun omat lapset murtavat tätä mallia, maailman muuttuessa jatkuvasti individualismia ihailevammaksi. Suhteessa muihin ihmisiin ei ole samanlaista valta-asetelmaa, siksi se ilmenee vain perhepiirissä.
Hyvin perusteltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaduilla liikkuisi tällainen määrä rajattomia psyko mummoja, niin miksi ne eivät olisi saman tein jo tehneet vallankumousta. Kuinka rajaton mummo pystyy vetämään narsistisen käyttäytymisen rajat omien verisukulaistensa piirin ympärille. Kyllähän rajattomuus ilmenisi laajempana epidemiana koko yhteiskunnassa.
Kyllähän heitö on työpaikoillakin. Ja naapureina.
Minun äitini oli 20 vuotta kotona. Sen jälkeen yritti työelämään mutta kaikista tuli potkut. Juuri tuon omavaltaisen käytöksen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaduilla liikkuisi tällainen määrä rajattomia psyko mummoja, niin miksi ne eivät olisi saman tein jo tehneet vallankumousta. Kuinka rajaton mummo pystyy vetämään narsistisen käyttäytymisen rajat omien verisukulaistensa piirin ympärille. Kyllähän rajattomuus ilmenisi laajempana epidemiana koko yhteiskunnassa.
Se ns rajattomuus on peruja sieltä mummojen omasta lapsuudesta, missä lapsi ei ollut yksilönä mitenkään arvokas, vaan perheensä osa. Eivät he välttämättä oikein osaa muuta mallia olla, vanhempaa sukupolvea oli tapana kunnioittaa vain koska olivat vanhempia, ei siksi että erityisesti ansaitsisivat sen. Ja nyt ovat hämillään, kun omat lapset murtavat tätä mallia, maailman muuttuessa jatkuvasti individualismia ihailevammaksi. Suhteessa muihin ihmisiin ei ole samanlaista valta-asetelmaa, siksi se ilmenee vain perhepiirissä.
Varmasti hyvin pitkälle näin. Se että kunnioitus pitäisi ansaita, on ajatuksena vieras. Ja siksi minusta nuorempienkin on hyvä hieman suoda armoa niille vanhemmilleen ja antaa mahdollisuus toimia oikein, jos mitään toivoa on. Olosuhteiden uhreja me olemme ihan jokainen ja aikamme traumojen peilejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaduilla liikkuisi tällainen määrä rajattomia psyko mummoja, niin miksi ne eivät olisi saman tein jo tehneet vallankumousta. Kuinka rajaton mummo pystyy vetämään narsistisen käyttäytymisen rajat omien verisukulaistensa piirin ympärille. Kyllähän rajattomuus ilmenisi laajempana epidemiana koko yhteiskunnassa.
Se ns rajattomuus on peruja sieltä mummojen omasta lapsuudesta, missä lapsi ei ollut yksilönä mitenkään arvokas, vaan perheensä osa. Eivät he välttämättä oikein osaa muuta mallia olla, vanhempaa sukupolvea oli tapana kunnioittaa vain koska olivat vanhempia, ei siksi että erityisesti ansaitsisivat sen. Ja nyt ovat hämillään, kun omat lapset murtavat tätä mallia, maailman muuttuessa jatkuvasti individualismia ihailevammaksi. Suhteessa muihin ihmisiin ei ole samanlaista valta-asetelmaa, siksi se ilmenee vain perhepiirissä.
Varmasti hyvin pitkälle näin. Se että kunnioitus pitäisi ansaita, on ajatuksena vieras. Ja siksi minusta nuorempienkin on hyvä hieman suoda armoa niille vanhemmilleen ja antaa mahdollisuus toimia oikein, jos mitään toivoa on. Olosuhteiden uhreja me olemme ihan jokainen ja aikamme traumojen peilejä.
Se homma menee niin, että voihan se vanhempien polvi vielä ”joustaakin” (jos psyyke kestää), mutta lapsiaan ei missään tapauksessa pidä kyllä tuohon antaa ja altistaa. Lapsi on puolustuskyvytön.
50-70-vuotias ei kykene muuttamaan enää käytöstään.
Itse en kykene olemaan samassa tilassa rajattoman äitini kanssa. Saan ihan fyysisiä vieroitusoireita. En kykene nukkumaan, samat vanhat traumat alkaa jauhaa päässä, menetän yöuneni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaduilla liikkuisi tällainen määrä rajattomia psyko mummoja, niin miksi ne eivät olisi saman tein jo tehneet vallankumousta. Kuinka rajaton mummo pystyy vetämään narsistisen käyttäytymisen rajat omien verisukulaistensa piirin ympärille. Kyllähän rajattomuus ilmenisi laajempana epidemiana koko yhteiskunnassa.
Se ns rajattomuus on peruja sieltä mummojen omasta lapsuudesta, missä lapsi ei ollut yksilönä mitenkään arvokas, vaan perheensä osa. Eivät he välttämättä oikein osaa muuta mallia olla, vanhempaa sukupolvea oli tapana kunnioittaa vain koska olivat vanhempia, ei siksi että erityisesti ansaitsisivat sen. Ja nyt ovat hämillään, kun omat lapset murtavat tätä mallia, maailman muuttuessa jatkuvasti individualismia ihailevammaksi. Suhteessa muihin ihmisiin ei ole samanlaista valta-asetelmaa, siksi se ilmenee vain perhepiirissä.
Varmasti hyvin pitkälle näin. Se että kunnioitus pitäisi ansaita, on ajatuksena vieras. Ja siksi minusta nuorempienkin on hyvä hieman suoda armoa niille vanhemmilleen ja antaa mahdollisuus toimia oikein, jos mitään toivoa on. Olosuhteiden uhreja me olemme ihan jokainen ja aikamme traumojen peilejä.
Minua tämä vain ärsyttää. Olen jo itsekin lapsena joutunut silittelemään äitini päätä ja paapomaan ja varmitselemaan että ei vaan tule paha mieli ja hän ei itse ole pistänyt tikkua ristiin itsensä kehittämisen ja oman menneisyytensä käsittelyn vuoksi. Ei mitään hyötyä ole tuollaisesta loputtomasta ymmärtämisestä, varsinkin omat tarpeet jää siinä sivuun ja saa tehdä sen vanhemman tekemättömän työn tuplana terapiassa myöhemmin. t. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaduilla liikkuisi tällainen määrä rajattomia psyko mummoja, niin miksi ne eivät olisi saman tein jo tehneet vallankumousta. Kuinka rajaton mummo pystyy vetämään narsistisen käyttäytymisen rajat omien verisukulaistensa piirin ympärille. Kyllähän rajattomuus ilmenisi laajempana epidemiana koko yhteiskunnassa.
Se ns rajattomuus on peruja sieltä mummojen omasta lapsuudesta, missä lapsi ei ollut yksilönä mitenkään arvokas, vaan perheensä osa. Eivät he välttämättä oikein osaa muuta mallia olla, vanhempaa sukupolvea oli tapana kunnioittaa vain koska olivat vanhempia, ei siksi että erityisesti ansaitsisivat sen. Ja nyt ovat hämillään, kun omat lapset murtavat tätä mallia, maailman muuttuessa jatkuvasti individualismia ihailevammaksi. Suhteessa muihin ihmisiin ei ole samanlaista valta-asetelmaa, siksi se ilmenee vain perhepiirissä.
Varmasti hyvin pitkälle näin. Se että kunnioitus pitäisi ansaita, on ajatuksena vieras. Ja siksi minusta nuorempienkin on hyvä hieman suoda armoa niille vanhemmilleen ja antaa mahdollisuus toimia oikein, jos mitään toivoa on. Olosuhteiden uhreja me olemme ihan jokainen ja aikamme traumojen peilejä.
Kuinka monta mahdollisuutta olisi hyvä määrä? Loputtomasti? Sitä en millään jaksa.
Olisiko, kolmannella kerralla "pihalle", hyvä rajaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua tämä vain ärsyttää. Olen jo itsekin lapsena joutunut silittelemään äitini päätä ja paapomaan ja varmitselemaan että ei vaan tule paha mieli ja hän ei itse ole pistänyt tikkua ristiin itsensä kehittämisen ja oman menneisyytensä käsittelyn vuoksi. Ei mitään hyötyä ole tuollaisesta loputtomasta ymmärtämisestä, varsinkin omat tarpeet jää siinä sivuun ja saa tehdä sen vanhemman tekemättömän työn tuplana terapiassa myöhemmin. t. eri
Tämä! Olisin voinut harkita jonkunasteista luottamusta äitiini mummona, jos hän olisi hoitanut nuppinsa kuntoon. Mutta ei, hän ei ole koskaan pahoitellut mitään tekemisiään, eikä nähnyt niissä mitään vikaa. Kävi hän joskus sen verran psykon juttusilla, että huijasi itselleen sairaslomaa pariksi vuodeksi. Silloinkin naureskeli vain, kuinka käy näyttelemässä kahjoa, kun oli niin huono työpaikka. Olisi nyt vaikka ottanut siitä terapiastaan jotain irti "samalla rahalla", ja yrittänyt hakea apua ongelmiinsa. Mutta kun ei niitä itse näe, ja muisti painottaa että ongelmia ei oikeasti ollut, ja lääkkeitään ei todellakaan syönyt.
Nyt ilmeisesti leikimme yhdessä, että hän ei ole se sadistinen sekopää, mutta leikin myös kovin kovin kiireistä, ja palkkaan salaa lapsenvahdin, jos johonkin joskus haluan mieheni kanssa kahdestaan päästä. Jos mummo saisi tietää että täällä on joku lapsenvahti, tulisi varmaan oven taa sekoilemaan. On antanut ymmärtää että jos hän ei saa lasta hoitaa, niin ei kyllä kukaan muukaan. Ja jos joku muu hoitaa, niin hän ei sen jälkeen hoida! (hui :D :D :D )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaduilla liikkuisi tällainen määrä rajattomia psyko mummoja, niin miksi ne eivät olisi saman tein jo tehneet vallankumousta. Kuinka rajaton mummo pystyy vetämään narsistisen käyttäytymisen rajat omien verisukulaistensa piirin ympärille. Kyllähän rajattomuus ilmenisi laajempana epidemiana koko yhteiskunnassa.
Se ns rajattomuus on peruja sieltä mummojen omasta lapsuudesta, missä lapsi ei ollut yksilönä mitenkään arvokas, vaan perheensä osa. Eivät he välttämättä oikein osaa muuta mallia olla, vanhempaa sukupolvea oli tapana kunnioittaa vain koska olivat vanhempia, ei siksi että erityisesti ansaitsisivat sen. Ja nyt ovat hämillään, kun omat lapset murtavat tätä mallia, maailman muuttuessa jatkuvasti individualismia ihailevammaksi. Suhteessa muihin ihmisiin ei ole samanlaista valta-asetelmaa, siksi se ilmenee vain perhepiirissä.
Varmasti hyvin pitkälle näin. Se että kunnioitus pitäisi ansaita, on ajatuksena vieras. Ja siksi minusta nuorempienkin on hyvä hieman suoda armoa niille vanhemmilleen ja antaa mahdollisuus toimia oikein, jos mitään toivoa on. Olosuhteiden uhreja me olemme ihan jokainen ja aikamme traumojen peilejä.
Minua tämä vain ärsyttää. Olen jo itsekin lapsena joutunut silittelemään äitini päätä ja paapomaan ja varmitselemaan että ei vaan tule paha mieli ja hän ei itse ole pistänyt tikkua ristiin itsensä kehittämisen ja oman menneisyytensä käsittelyn vuoksi. Ei mitään hyötyä ole tuollaisesta loputtomasta ymmärtämisestä, varsinkin omat tarpeet jää siinä sivuun ja saa tehdä sen vanhemman tekemättömän työn tuplana terapiassa myöhemmin. t. eri
Minulla on tällainen suhde isääni. Terapiassa käyn myös. Tosin häntä ei lapsi jaksa kiinnostaa, vaan yhä samanlainen avautuminen minulle. Se taas ei minua jaksa kiinnostaa, joten emme pahemmin tapaa.
Ärsyttää vietävästi kun luin tämän aloituksen. Tulee elävästi mieleen anoppini käytös kun minun ja mieheni esikoinen syntyi. Lapsemme oli kummankin suvun ensimmäinen lapsenlapsi. Anoppi suoraan sanottuna pilasi vauva-ajan. Ei mennyt jakeluun että vauva ei ole yhteinen, eikä hänen hoivattinsa vaan minun ja mieheni. Kutsui itseään jopa äidiksi "vahingossa" usein. Hän aiheutti minulle mielettömän stressin käytöksellään, muutenkin oli raskasta yöherätysten jne. kaiken uuden kanssa. Ja vielä anopin itkut ja sekoilut päälle. Hän itki pojalleen kuinka minä en anna hänen nähdä vauvaa, kuinka yritän etäännyttää hänet vauvasta, kuinka hän EI PÄÄSE LUOMAAN SUHDETTA VAUVAAN. Jep jep. Sehän se pikkuvauvan tärkein ihmissuhde on. Iski kaikin voimin kiilaa mieheni ja minun väliin... Meni pitkään ennen kuin saimme miehen kanssa kaikki sotkut selvitettyä ja jonkinlaisen yhteisen linjan. Miehelleni prosessi oli tietysti lopullista "äidistä erkaantumista". Raskasta oli kaikin puolin. Kannan ikuista kaunaa tästä kaikesta anopilleni, en koskaan unohda, olen luvannut itselleni. Todella inhoan koko ihmistä vaikka näennäisesti asiat ovat korjaantuneet. Nykyään meillä on useampi lapsi ja anoppi jotenkin ymmärtää paikkansa. Välillä toki häneltä tulee ylilyöntejä mutta silloin mies osaa palauttaa äitinsä maanpinnalle.
Äitini on ehkä huomannut, että välttelemme häntä. En usko, että hän millään voi kuvitella, että se on minun aloitteestani, että koskaan uskaltaisin pistää hanttiin. Syyn täytyy siis olla miehessäni.
Hän oikein janoaa että pääsisi lyömään kiilaa suhteeseemme, ja olettaa varmaan, että jos eroaisimme, hän ottaisi mieheni paikan. On vihjaillut mm. meille muuttamisesta vanhuuden päivinään. Ei kävisi missään tapauksessa, ennemmin muuttaisimme vaikka veneen alle...
En ikinä kerro, jos joku asia miehessäni minua joskus kiukuttaa, tai jos ero tulisi, muuttaisin varmaan mahdollisimman kauas äidin luota. Mutta onneksi siis kaikki on ihan hyvin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaduilla liikkuisi tällainen määrä rajattomia psyko mummoja, niin miksi ne eivät olisi saman tein jo tehneet vallankumousta. Kuinka rajaton mummo pystyy vetämään narsistisen käyttäytymisen rajat omien verisukulaistensa piirin ympärille. Kyllähän rajattomuus ilmenisi laajempana epidemiana koko yhteiskunnassa.
Se ns rajattomuus on peruja sieltä mummojen omasta lapsuudesta, missä lapsi ei ollut yksilönä mitenkään arvokas, vaan perheensä osa. Eivät he välttämättä oikein osaa muuta mallia olla, vanhempaa sukupolvea oli tapana kunnioittaa vain koska olivat vanhempia, ei siksi että erityisesti ansaitsisivat sen. Ja nyt ovat hämillään, kun omat lapset murtavat tätä mallia, maailman muuttuessa jatkuvasti individualismia ihailevammaksi. Suhteessa muihin ihmisiin ei ole samanlaista valta-asetelmaa, siksi se ilmenee vain perhepiirissä.
Varmasti hyvin pitkälle näin. Se että kunnioitus pitäisi ansaita, on ajatuksena vieras. Ja siksi minusta nuorempienkin on hyvä hieman suoda armoa niille vanhemmilleen ja antaa mahdollisuus toimia oikein, jos mitään toivoa on. Olosuhteiden uhreja me olemme ihan jokainen ja aikamme traumojen peilejä.
Minua tämä vain ärsyttää. Olen jo itsekin lapsena joutunut silittelemään äitini päätä ja paapomaan ja varmitselemaan että ei vaan tule paha mieli ja hän ei itse ole pistänyt tikkua ristiin itsensä kehittämisen ja oman menneisyytensä käsittelyn vuoksi. Ei mitään hyötyä ole tuollaisesta loputtomasta ymmärtämisestä, varsinkin omat tarpeet jää siinä sivuun ja saa tehdä sen vanhemman tekemättömän työn tuplana terapiassa myöhemmin. t. eri
Armon antaminen ei tarkoita vanhemman vanhempana olemista, tai juuri tuota kaiken varomista. Vaan sitä, että hyväksyy itsensäkin vuoksi ajatuksen, ettei välttämättä ole kyse pahuudesta, vaan olosuhteista ja että se vanhempi on aikansa uhri, kuten me kaikki. Se että pystyykö asiaa sitten käsittelemään yhdessä ja luomaan parempaa suhdetta riippuu tietenkin kuinka vakavasta tapauksesta on kyse. Jos käytös on hyvin narsistista ja hallitsevaa, se on varmasti vaikeaa ellei mahdotonta. Joku lievempi tapaus voikin herätä, kun antaa sen mahdollisuuden ja kertoo rajat sopivalle tavalle olla vaikkapa sen vauvan kanssa.
Se että valitsee armollisuuden, auttaa myös itseä eteenpäin. Olen ainakin itse terapian kautta tämän löytänyt. Vanhemman vihaaminen kun on tavallaan itsensä vihaamista lopulta. Ja ei, me emme valitettavasti ole saaneet suhdetta kuntoon ja vanhempani eivät rajattomuuden vuoksi tapaa lapsiani. Mutta en enää vihaa heitä, vaan ymmärrän, etteivät he osaa toimia toisinkaan ja se auttaa itseni hyväksymisessä.
Vierailija kirjoitti:
Aivan typerä kommentti. Kyllä molemmat isovanhemmat ovat yhtä tärkeitä. Nämä anoppien haukkumiset ovat täällä vauvapalstalla ihan omaa luokkaansa ja tähän syyllistyvät nimenomaan naiset. Itselläni on ihanat appivanhemmat, jotka ovat vuosien varrella auttaneet monella tavalla. Toki olen paljosta kiitollinen myös omille vanhemmilleni. Harvoin isät haukkuvat samalla tavalla appivanhempiaan..
Kyllä tässä ketjussa on ihan tasapuolisesti ollut valituksen aiheena anoppi tai oma äiti, kun on näistä rajattomista ihmisistä ollut kyse. Sulla on ihanat appivanhemmat, mutta ei kaikilla ole, miksi tämä on niin vaikea ymmärtää?
Mutta toisaalta voisi kuvitella, että nimenomaan miehen äideillä olisi enemmän ongelmia näiden rajojen kanssa ja eivät luota miniöihinsä äiteinä, koska eivät ole heitä itse kasvattaneet.
No minä tiedän. Toinen hälyttävä merkki on tuo oman jaksamisen kytkeminen toiseen ihmiseen. Tukahduttava sairas ripustautuminen.
Myös se että ap reagou vaistomaisedti inholla. Itseltäni rajat tallottu jo vauvasta ja sallin kaikenlaisra sairasta jota luulin normaaliksi. Ap reagoi terveesti. Vaistolla.