Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei kellään ole mitään oikeuksia kahdenkeskiseen aikaan toisten vauvojen kanssa. Sellainen tilanne voi tarjoutua, jos vanhemmat pyytävät apua, mutta kuka oikeasti uskaltaa jättää vauvan sellaiselle, jonka ensisijainen tarkoitus on olla vauvan kanssa ilman kyttäystä - eikä olla avuksi vanhemmille."

Hetkinen , nyt en ymmärrä. Jos vauvasta huolehtii jonkun aikaa joku muu niin eikö se ole avuksi vanhemmille? Aivan varmasti myös itkevän vauvan lohdutus onnistuu ei sen ole pakko olla äiti mm.isät on tässä keskustelussa häivytetty kokonaan. Oma isäni työnteli lastani alle puolivuotiaana ulkona ja huom.ilman minua , olisiko hänen pitänyt laukata luokseni ,jos lapsi itki ? Koska vain minä äitinä olisin voinut lohduttaa. Ihan noin korvaamattomana en itseäni pidä

Muiden vauvoihin ei ole kellään OIKEUKSIA.

Mä nyt vaan näen tämän toisinpäin.Sain apua vauvan hoidossa ,mikä lähti minun tarpeestani ei isovanhempien vauvakuumeesta. Vauva tuskin tiesi kuka niitä vaunuja lykki.

Ja todella halusin olla joskus tunnin kaksi ilman ,että huolehdin vauvasta ja vaikka nukkua .

Mutta kukin tavallaan. On oma valinta , jos haluaa elää symbioosissa ensimmäiset vuodet.

Eri

Tuohan on se ihanne, sinä halusit apua ja sait sitä ja ilmeisesti vaarikin nautti vaunukävelystä.

Mutta jos ei avuntarvetta ole, tai halua antaa vauvaa hoitoon kyseiselle henkilölle johon ei luota niin se ei todellakaan ole rentouttavaa omaa-aikaa josta saisi jotain hyötyä itselleen. Silloin se hoitaminen on vain ja ainoastaan sen isovanhemman tarpeista lähtöisin ja lisää tuoreen äidin tai isän stressiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei kellään ole mitään oikeuksia kahdenkeskiseen aikaan toisten vauvojen kanssa. Sellainen tilanne voi tarjoutua, jos vanhemmat pyytävät apua, mutta kuka oikeasti uskaltaa jättää vauvan sellaiselle, jonka ensisijainen tarkoitus on olla vauvan kanssa ilman kyttäystä - eikä olla avuksi vanhemmille."

Hetkinen , nyt en ymmärrä. Jos vauvasta huolehtii jonkun aikaa joku muu niin eikö se ole avuksi vanhemmille? Aivan varmasti myös itkevän vauvan lohdutus onnistuu ei sen ole pakko olla äiti mm.isät on tässä keskustelussa häivytetty kokonaan. Oma isäni työnteli lastani alle puolivuotiaana ulkona ja huom.ilman minua , olisiko hänen pitänyt laukata luokseni ,jos lapsi itki ? Koska vain minä äitinä olisin voinut lohduttaa. Ihan noin korvaamattomana en itseäni pidä

Muiden vauvoihin ei ole kellään OIKEUKSIA.

Mä nyt vaan näen tämän toisinpäin.Sain apua vauvan hoidossa ,mikä lähti minun tarpeestani ei isovanhempien vauvakuumeesta. Vauva tuskin tiesi kuka niitä vaunuja lykki.

Ja todella halusin olla joskus tunnin kaksi ilman ,että huolehdin vauvasta ja vaikka nukkua .

Mutta kukin tavallaan. On oma valinta , jos haluaa elää symbioosissa ensimmäiset vuodet.

Hei, tiedätkö minä ja suurin osa ketjun tyypeistä ei kritisoi sinun valintoja. Jotkut vauvat ovat tarvitsevampia, jotkut äidit tarvitsevat enemmän tukea, toisilla ei ole puolisoa apuna jne. Sinä tarvitsit apua, pyysit sitä luotettavilta ihmisiltä, jotka mitä ilmeisimmin pystyivät erottamaan vauvan tarpeet omistaan. Hyvä että sait apua, sillä uupuneesta äidistä ei olisi kukaan hyötynyt.

Tästä ei tässä ketjussa kuitenkaan ole kyse, vaan siitä kun isovanhempi kiilaa vanhemman paikalla. Tässä on puhuttu kiintymyssuhteesta yms., mutta monet asiat vanhemmuudessa ovat sellaisia että pitää valita pienestä pahasta isomman pahan sijaan. Joskus on ihan ymmärrettävää antaa vauva hoitoon, ja silloin on hyvä että vauvaa hoitaa mahdollisimman tuttu ihminen mahdollisimman tutulla tavalla ja minimoidaan eroaika äidistä. Eli ei täällä ihan todella sun valintoja kritisoida. Kiintymyssuhteesta yms. on puhuttu, koska esimerkiksi ap:n tilanteessa isovanhempi viikottain estää vauvan ja äidin keskinäistä vuorovaikutusta ja lähestyy vauvaa omista tarpeista käsin - eli ihan eri tavalla kuin teidän tilanteessa.

Tässä ketjussa on monenlaisia tarinoita siitä kun isovanhemmat käyttäytyvöt huonosti, mutta ei ketjussa yksikään kuvittele kaikkien isovanhempien näin käyttäytyvän. Hienoa että teillä on hyvät isovanhemmat, joiden hyväntahtoisuuteen ja apuun voi luottaa. Kaikilla ei näin ole, ja toivottavasti sinäkin sen ymmärrät.

Ja tiedätkö, ei sinunkaan vauvaan kenelläkään oikeuksia ole. Kyllä tuo teidän kuvio kuulostaa olevan ihan normaalilta molempien osapuolten vapaaehtoisuuteen perustuvalta hoitoon jättämiseltä. Jos isovanhemmilla olisi oikeuksia, he voisivat vaatia asioita. Vastivatko teillä? Aivan. Itsekin kirjoitit, että hoitoon meno on ollut sinun aloitteesta, joten taidat nyt sekoittaa vähän mitä se oikeus oikein tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei kellään ole mitään oikeuksia kahdenkeskiseen aikaan toisten vauvojen kanssa. Sellainen tilanne voi tarjoutua, jos vanhemmat pyytävät apua, mutta kuka oikeasti uskaltaa jättää vauvan sellaiselle, jonka ensisijainen tarkoitus on olla vauvan kanssa ilman kyttäystä - eikä olla avuksi vanhemmille."

Hetkinen , nyt en ymmärrä. Jos vauvasta huolehtii jonkun aikaa joku muu niin eikö se ole avuksi vanhemmille? Aivan varmasti myös itkevän vauvan lohdutus onnistuu ei sen ole pakko olla äiti mm.isät on tässä keskustelussa häivytetty kokonaan. Oma isäni työnteli lastani alle puolivuotiaana ulkona ja huom.ilman minua , olisiko hänen pitänyt laukata luokseni ,jos lapsi itki ? Koska vain minä äitinä olisin voinut lohduttaa. Ihan noin korvaamattomana en itseäni pidä

Muiden vauvoihin ei ole kellään OIKEUKSIA.

Mä nyt vaan näen tämän toisinpäin.Sain apua vauvan hoidossa ,mikä lähti minun tarpeestani ei isovanhempien vauvakuumeesta. Vauva tuskin tiesi kuka niitä vaunuja lykki.

Ja todella halusin olla joskus tunnin kaksi ilman ,että huolehdin vauvasta ja vaikka nukkua .

Mutta kukin tavallaan. On oma valinta , jos haluaa elää symbioosissa ensimmäiset vuodet.

Siis näet, että sun vauvaan on muilla ihmisillä nimenomaan oikeuksia?

Ymmärrätköhän nyt mistä puhutaan :) avun saaminen on varmasti kaikille äideille tosi mieluista. Mutta ethän sinäkään sitä katsoisi sormien läpi jos joku kuvittelee, että sillä on jotain oikeuksia sun vauvaan? Siis sillälailla vinksahtaneessa mielessä? Niinkuin tässä ketjussa..? Ihanko oikeesti?

Vaikka sun siskos vaatis OIKEUKSIAAN olla vauvan kanssa joka viikko muutaman tunnin kahdestaan. Ei hänellä sinun auttaminen ole siinä taka-ajatuksena todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairasta viedä vastasyntynyt erilleen äidistä ja ovi kiinni :( oma äitini yritti viedä nukkuvan vauvan kun nukuimme vierekkäin. En ymmärrä kyllä yhtään loogista syytä moiselle toiminnalle.

Niin on.

Joidenkin mielestä ilmeisesti normaalia höpsähdystä, mutta oikeasti olisiko se ihan jees jos perhe menisi mummolaan ja mummo ottaisi vaikka kuusivuotiaan lapsen jo ovelta syliinsä ja raahaisi toiseen huoneeseen sanomatta mitään. Sulkisi oven muun perheen edestä ja pysyisi vaikka puolituntia siellä ilman, että kuuluu pihaustakaan tai ehkä välillä lapsen nyyhkäisyjä ja mummon hyssytystä.

En usko, että kukaan katsoisi sellaista vierestä vaan vähintään menisi koputtelemaan oveen.

Kuitenkin joidenkin mielestä pienen puhekyvyttömän vauvan omiminen ja vieminen näkymättömiin on ihan jees, se on mielestäni erikoista.

Kuusivuotia ja sylivauva ovat aivan eri asioita. Emme myöskään tiedä, millainen ap on, kyttääkö vieressä huohottaen kulmat pomppien jokaista liiketta tms. Nythän tiedämme vain toisen puolen näkemyksen, jos edes on totta.

Miten ne tuossa tilanteessa ovat sinun mielestäsi eri asioita?

Miksi ap ei saisi katsella ja pomputella kulmiaan niin paljon kuin haluaa?

Tuli tuosta sokeri vääntämisestä mieleen oma tapaus, kun anoppi yritti väkisin antaa täytekakkua muutaman viikon ikäiselle vauvalle, kielsin ja lusikka syöksähti kohti vauvan suuta, onneksi istuin vieressä ja sain törkättyä käteni väliin.

Nykyään lapsi on jo useamman vuoden ikäinen, muttei paljoa saa sokeria. Kesällä sai pillimehuja, kun juominen tahtoi hiukan jäädä, mutta niitä joi, muuten saa silloin tällöin sokerisia herkkuja.

Itse yritän välttää antamasta lapselle paljoa herkkuja, koska itselläni on paha ongelma niiden kanssa, enkä todellakaan halua lapselle samaa ongelmaa. Miten joku isoäiti voi tahtoa lapselle ongelman? Useimmitenhan mummojen sokerin tuputtaminen ei jää normaaliin rajoihin, vaan sitä lykätään jatkuvasti joka puolelta ja hups, lapsi on koukussa sokeriin.

Mun äiti, joka on aina tuonut lapsivihansa hyvin ilmi, päätti jo ennen lapseni syntymää, että ottaa sitten meidän kotihoidontuen ja jää hoitamaan vauvaa :D Ei muuten jäänyt.

Kokeili joskus myös vuoden ajan olla perhepäivähoitaja. Se oli lapsuuteni paras vuosi, sain aamupalaa ja selkäsaunojakin vain iltaisin kun äiti purki kiukkunsa omiin lapsiinsa.

Joku tuolla sanoi hienosti että äiti on oman vauvansa paras hoitaja. Koska äiti tuntee vauvansa parhaiten ja on hormonitoimintansa vuoksi herkistynyt vauvan viesteille.

Mummo ei siis ole vauvan paras hoitaja vaikka olisi kuinka kokemusta. Arvokkaita neuvoja varmasti on muttei kannata kuvitella liikoja ja kävellä äidin yli.

Tuo ap:n esittelemä mummo on sairas! Tuli aivan kuvottava olo. Ap:n "flunssa" voisi jatkua seuraavat 10 vuotta :-D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen, kun joku kirjoitti koiristaan, miten meillä kävi raskausaikana lemmikkien kanssa. 

Meillä oli ja on vieläkin kissoja. Heti kun mummo kuuli raskaudesta, ensimmäinen reaktionsa oli itku järkytyksestä. Hän siis vihasi minua aika avoimesti, nykyään piilovihaa mutta mielistelee jotta välit säilyisivät edes jonkinlaisina. Itkua jatkui monta minuuttia, eikä häneen saanut mitään kontaktia, joten jätimme sitten pillittämään yksinään.

Kun seuraavaksi näimme, vihjaili abortista. Minä en jäänyt kuuntelemaan ja mies jäi möykkäämään äidilleen asiasta, olin kokenut keskenmenon ennen tätä raskautta, lapsi oli suunniteltu ja toivottu, joten tuo satutti. 

Kolmannella kerralla oli hyväksynyt, että lapsi meille tulee. Kysyi heti meidät nähdessään, että mitä aiomme tehdä kissoille. Hämmentyneenä totesimme, ettemme mitään, miksi pitäisi. Kissat kuulemma tappavat vauvan ihan varmasti, aiheuttavat tälle tappavan allergian, tukehduttavat vauvan, hän on lukenut että kissojen kakassa on vaarallista ainetta vauvoille ja raskaana oleville, vähintään kissat nyt ainakin käyvät vauvan kimppuun ja raapivat silmät päästä.

Tätä kissa vouhotusta jatkuikin sitten synnytykseen asti ja vielä senkin jälkeen, joka ikisessä puhelussa ja joka ikinen kerta kun näimme. Laittoi asiasta viestejä ja soitteli ja jätti ääniviestejä. Aina sama laulu, "joko ootte hävittäneet kissat, joko ootte päättäneet mihin laitatte ne".Hänellä oli ties miten monta hyvää ideaa kissoille. Näitä olivat mm. löytöeläintaloon vieminen kodittomina, vapaaksi päästäminen jotta joku elukka vie ne, hänen kaverinsa on hankkimassa kissaa, annetaan hänelle kissat, myydään kissat, lopetetaan kissat ja kaikkein törkeimpänä ehdotti, että annetaan kissat hänen kaverilleen, joka on metsästäjä, niin meidän ei tarvitse murehtia niiden hävittämisestä. 

Kerran hän soitti meille, että oli kaupungissa ja hänellä oli todella tärkeää asiaa. Olimme siellä suunnalla muutenkin, joten kävimme sitten katsomassa, mikä niin tärkeä asiansa oikein oli. Hän oli meitä odottamassa jonkun tuttunsa kanssa, jolla oli eläinten turvatalo tai vastaava ja oli sopinut hänen kanssaan, että kissamme menevät sinne. Kesti hetken tajuta, että mistä ihmeestä tämä hänen kaverinsa puhuu, kunnes kysyi milloin tuomme kissat. Tuo oli aivan törkeyden huippu tässä kissa-asiassa anopilta, ei käynyt mielessä että olisi saanut tuollaista päähänsä.

Vielä tänä päivänä lapsi ja kissat ovat kaikki täysissä sielun ja ruumiin voimissaan kotona, eivätkä kissat myöskään koskaan käyneet lapsen kimppuun. Lapsi oli jo 3v, kun anoppi vieläkin jankutti kissojen hävittämisestä. Silloin hän oli saanut päähänsä, että hankimme toisen lapsen, jonka kimppuun ne aivan varmasti käyvät suojellakseen esikoista. 

Mun anoppi teki vielä törkeämmän tempun. Myi meidän kissat meidän selän takana. Tuli vara-avaimella sisään kun oltiin töissä ja antoi kissat matkaan kaverilleen. Lopulta saatiin puskaradion kautta kissat takaisin, kun viesti siitä, että me ei todellakaan haluttu luopua niistä tavoitti anopin kaverin.

Herranjumala, onneksi saitte kissat kuitenkin takaisin. Otittehan anopilta avaimet pois tuon jälkeen? Uskon, että meille olisi käynyt samalla tavalla, jos anopilla olisi avain meille ollut. Hänelle ei koskaan annettu yhteenkään asuntoon avainta, vaikka sitä kärtti kaikilla mahdollisilla tekosyillä. Toisella sukulaisella oli meille vara-avain ja anoppi sitä häneltä kärtti milloin milläkin syyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei kellään ole mitään oikeuksia kahdenkeskiseen aikaan toisten vauvojen kanssa. Sellainen tilanne voi tarjoutua, jos vanhemmat pyytävät apua, mutta kuka oikeasti uskaltaa jättää vauvan sellaiselle, jonka ensisijainen tarkoitus on olla vauvan kanssa ilman kyttäystä - eikä olla avuksi vanhemmille."

Hetkinen , nyt en ymmärrä. Jos vauvasta huolehtii jonkun aikaa joku muu niin eikö se ole avuksi vanhemmille? Aivan varmasti myös itkevän vauvan lohdutus onnistuu ei sen ole pakko olla äiti mm.isät on tässä keskustelussa häivytetty kokonaan. Oma isäni työnteli lastani alle puolivuotiaana ulkona ja huom.ilman minua , olisiko hänen pitänyt laukata luokseni ,jos lapsi itki ? Koska vain minä äitinä olisin voinut lohduttaa. Ihan noin korvaamattomana en itseäni pidä

Muiden vauvoihin ei ole kellään OIKEUKSIA.

Mä nyt vaan näen tämän toisinpäin.Sain apua vauvan hoidossa ,mikä lähti minun tarpeestani ei isovanhempien vauvakuumeesta. Vauva tuskin tiesi kuka niitä vaunuja lykki.

Ja todella halusin olla joskus tunnin kaksi ilman ,että huolehdin vauvasta ja vaikka nukkua .

Mutta kukin tavallaan. On oma valinta , jos haluaa elää symbioosissa ensimmäiset vuodet.

Eli satunnaisella lykkillä on lapseesi oikeudet? Aika halvalla myit lapsesi.

Miten osa kommentoijista kehtaa tulla kirjoittamaan, miten kaikki rajattomien ihmisten, anoppien, mummojen, setien, ihan sama kenen, uhrit ovat vain yliherkkiä ja ylireagoivat? Tämä on vertaistukiketju meille, jotka ovat sen kanssa joutuneet tai tälläkin hetkellä joudumme elämään. Aloittakaa oma ketju, jossa voitte hehkuttaa mummojanne ja arvuutella, onko rajattomia ihmisiä oikeasti olemassa, koska te ette heihin ole törmänneet.

Vierailija kirjoitti:

Miten osa kommentoijista kehtaa tulla kirjoittamaan, miten kaikki rajattomien ihmisten, anoppien, mummojen, setien, ihan sama kenen, uhrit ovat vain yliherkkiä ja ylireagoivat? Tämä on vertaistukiketju meille, jotka ovat sen kanssa joutuneet tai tälläkin hetkellä joudumme elämään. Aloittakaa oma ketju, jossa voitte hehkuttaa mummojanne ja arvuutella, onko rajattomia ihmisiä oikeasti olemassa, koska te ette heihin ole törmänneet.

Minulla on erittäin rajaton äiti, joten tiedän valitettavasti ilmiön. Silti uskon, että moni "rajaton" tapaus on vain sitä, ettei itse osaa tuoda tarpeitaan ja itseään esiin aikuisella tavalla. Usein tähän liittyy oma epävarmuus, jota korostetaan tekemällä kaikkj suhteessa lapsiin aivan yli. Tartutaan johonkin aivan mitättömään "virheeseen" ja uhriudutaan sen sijaan, että tiedostetaan eri sukupolvien erot ja rakennetaan suhdetta sen mukaan, aikuisina ja tasavertaisina.

Enkä sano, että aloittaja toimisi näin tai kukaan muukaan tietty yksilö. Vaan että tällaistakin näkee, ja syy siitä kaadetaan sitten yleensä sen anopin niskaan. Omaa vanhempaa yleensä kritisoi enemmän aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei kellään ole mitään oikeuksia kahdenkeskiseen aikaan toisten vauvojen kanssa. Sellainen tilanne voi tarjoutua, jos vanhemmat pyytävät apua, mutta kuka oikeasti uskaltaa jättää vauvan sellaiselle, jonka ensisijainen tarkoitus on olla vauvan kanssa ilman kyttäystä - eikä olla avuksi vanhemmille."

Hetkinen , nyt en ymmärrä. Jos vauvasta huolehtii jonkun aikaa joku muu niin eikö se ole avuksi vanhemmille? Aivan varmasti myös itkevän vauvan lohdutus onnistuu ei sen ole pakko olla äiti mm.isät on tässä keskustelussa häivytetty kokonaan. Oma isäni työnteli lastani alle puolivuotiaana ulkona ja huom.ilman minua , olisiko hänen pitänyt laukata luokseni ,jos lapsi itki ? Koska vain minä äitinä olisin voinut lohduttaa. Ihan noin korvaamattomana en itseäni pidä

Muiden vauvoihin ei ole kellään OIKEUKSIA.

Mä nyt vaan näen tämän toisinpäin.Sain apua vauvan hoidossa ,mikä lähti minun tarpeestani ei isovanhempien vauvakuumeesta. Vauva tuskin tiesi kuka niitä vaunuja lykki.

Ja todella halusin olla joskus tunnin kaksi ilman ,että huolehdin vauvasta ja vaikka nukkua .

Mutta kukin tavallaan. On oma valinta , jos haluaa elää symbioosissa ensimmäiset vuodet.

Siis näet, että sun vauvaan on muilla ihmisillä nimenomaan oikeuksia?

Ymmärrätköhän nyt mistä puhutaan :) avun saaminen on varmasti kaikille äideille tosi mieluista. Mutta ethän sinäkään sitä katsoisi sormien läpi jos joku kuvittelee, että sillä on jotain oikeuksia sun vauvaan? Siis sillälailla vinksahtaneessa mielessä? Niinkuin tässä ketjussa..? Ihanko oikeesti?

Vaikka sun siskos vaatis OIKEUKSIAAN olla vauvan kanssa joka viikko muutaman tunnin kahdestaan. Ei hänellä sinun auttaminen ole siinä taka-ajatuksena todellakaan.

Luovutan, mä en vain oman kokemuspohjan puuttuessa ymmärrä tätä "muiden ihmisten oikeuksia vauvaan" siis miten kenelläkään voisi olla mitään oikeuksia kehenkään.Em.syystä en myöskään koskaan miettinyt, että auttamisessa olisi kyse omimisesta.

Vertaistukiketju kuten moneen kertaan sanottu joten jatkan ihmettelyä hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei kellään ole mitään oikeuksia kahdenkeskiseen aikaan toisten vauvojen kanssa. Sellainen tilanne voi tarjoutua, jos vanhemmat pyytävät apua, mutta kuka oikeasti uskaltaa jättää vauvan sellaiselle, jonka ensisijainen tarkoitus on olla vauvan kanssa ilman kyttäystä - eikä olla avuksi vanhemmille."

Hetkinen , nyt en ymmärrä. Jos vauvasta huolehtii jonkun aikaa joku muu niin eikö se ole avuksi vanhemmille? Aivan varmasti myös itkevän vauvan lohdutus onnistuu ei sen ole pakko olla äiti mm.isät on tässä keskustelussa häivytetty kokonaan. Oma isäni työnteli lastani alle puolivuotiaana ulkona ja huom.ilman minua , olisiko hänen pitänyt laukata luokseni ,jos lapsi itki ? Koska vain minä äitinä olisin voinut lohduttaa. Ihan noin korvaamattomana en itseäni pidä

Muiden vauvoihin ei ole kellään OIKEUKSIA.

Mä nyt vaan näen tämän toisinpäin.Sain apua vauvan hoidossa ,mikä lähti minun tarpeestani ei isovanhempien vauvakuumeesta. Vauva tuskin tiesi kuka niitä vaunuja lykki.

Ja todella halusin olla joskus tunnin kaksi ilman ,että huolehdin vauvasta ja vaikka nukkua .

Mutta kukin tavallaan. On oma valinta , jos haluaa elää symbioosissa ensimmäiset vuodet.

Siis näet, että sun vauvaan on muilla ihmisillä nimenomaan oikeuksia?

Ymmärrätköhän nyt mistä puhutaan :) avun saaminen on varmasti kaikille äideille tosi mieluista. Mutta ethän sinäkään sitä katsoisi sormien läpi jos joku kuvittelee, että sillä on jotain oikeuksia sun vauvaan? Siis sillälailla vinksahtaneessa mielessä? Niinkuin tässä ketjussa..? Ihanko oikeesti?

Vaikka sun siskos vaatis OIKEUKSIAAN olla vauvan kanssa joka viikko muutaman tunnin kahdestaan. Ei hänellä sinun auttaminen ole siinä taka-ajatuksena todellakaan.

Luovutan, mä en vain oman kokemuspohjan puuttuessa ymmärrä tätä "muiden ihmisten oikeuksia vauvaan" siis miten kenelläkään voisi olla mitään oikeuksia kehenkään.Em.syystä en myöskään koskaan miettinyt, että auttamisessa olisi kyse omimisesta.

Vertaistukiketju kuten moneen kertaan sanottu joten jatkan ihmettelyä hiljaa.

Sinähän juuri puolustit niitä oikeuksia.

Minulla toinen lapsi sairasti astmaa pienenä. En nukkunut kuuteen vuoteen.

Silti en ottanut äitiäni avuksi, koska tiesin että siinä sitten samalla myisin koko perheeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole omakohtaista kokemusta. Meillä on hyvät isovanhemmat - osaavat sanoa ei ja osaavat ottaa vastaan myös ei:n.

Mutta omalla siskollani on tuollainen anoppi ja sieltä kyllä voin kertoa varoittavan esimerkin. He vetivät aina tiukasti rajoja sinne suuntaan, mutta selittivät asian niin että mummo nyt vaan on höpsähtänyt mummouteen. Kun lapsi kasvoi, niin antoivat hoitaa, kunnes kävi ilmi että mummo puhui vanhemmista ilkeästi ja mustamaalasi heitä lapselle. Tämän kertoi lapsi itse sekä lisäksi yksi ulkopuolinen henkilö, joka oli ollut paikalla kun mummo oli lasta kerran hoitanut. Välit menivät poikki sitten.

En nyt siis ihan tunnistamisen vuoksi kaikkea kerro täysin autenttisesti, mutta mummo oli puhunut kaikkea, että vanhemmilla ei ole varaa elättää lasta (ei ole totta) ja siksi mummo hoitaa häntä, että hän on tavallaan yksi vanhempi, sanonut mm. että mummoa voi sanoa mummolassa äidiksi. Oli udellut lapselta meistä äidin puolen sukulaisista ja äidistään kaikkea, oli sanonut etteivät vanhemmat ymmärrä kuinka ihana lapsi heille on suotu, että mummo kyllä ymmärtää jne. Oli pyytänyt salaisuuksiakin pitämään mummon henkilökohtaisista asioista.

Kyllä mä luottaisin omiin vaistoihin, kun kyse on omasta lapsesta. Ylipäätään nyrkkisääntönä voi pitää, että jos joku ihminen (oli sukulainen tai ystävä) on fanaattisen tasoisesti kiinnostunut lapsestasi, niin älä jätä häntä ja lasta kahden. Enkä puhu nyt vain hyväksikäytön mahdollisuudesta, vaan ihan siitä että osa ihmisistä etsii itselleen lapsista jotain sellaista (hellyys, ihailu,tärkeyden tunne) mitä he eivät itse saa ja mitä erityisesti lapselta on helppo itselle manipuloida lapsen oman hyvinvoinnin kustannuksella.

Aika varma tapa saada lapsi inhoamaan itseään. Ainakin jos ajattelen itseäni lapsena, niin minuun fyysisesti sattui, jos joku haukkui vanhempiani.

Aivokuvantamismenetelmillä on saatu selville, että lapselle kiusaaminen aktivoi samoja osia hermostossa kun fyysinen kipu. Ja vanhempien haukkuminen on kiusaamista. Ymmärrän. Mun mummi vihas mun äitiä ja alensi ja haukkui koska saamelainen mutta olen sen tarinan jo kertonut täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei kellään ole mitään oikeuksia kahdenkeskiseen aikaan toisten vauvojen kanssa. Sellainen tilanne voi tarjoutua, jos vanhemmat pyytävät apua, mutta kuka oikeasti uskaltaa jättää vauvan sellaiselle, jonka ensisijainen tarkoitus on olla vauvan kanssa ilman kyttäystä - eikä olla avuksi vanhemmille."

Hetkinen , nyt en ymmärrä. Jos vauvasta huolehtii jonkun aikaa joku muu niin eikö se ole avuksi vanhemmille? Aivan varmasti myös itkevän vauvan lohdutus onnistuu ei sen ole pakko olla äiti mm.isät on tässä keskustelussa häivytetty kokonaan. Oma isäni työnteli lastani alle puolivuotiaana ulkona ja huom.ilman minua , olisiko hänen pitänyt laukata luokseni ,jos lapsi itki ? Koska vain minä äitinä olisin voinut lohduttaa. Ihan noin korvaamattomana en itseäni pidä

Muiden vauvoihin ei ole kellään OIKEUKSIA.

Mä nyt vaan näen tämän toisinpäin.Sain apua vauvan hoidossa ,mikä lähti minun tarpeestani ei isovanhempien vauvakuumeesta. Vauva tuskin tiesi kuka niitä vaunuja lykki.

Ja todella halusin olla joskus tunnin kaksi ilman ,että huolehdin vauvasta ja vaikka nukkua .

Mutta kukin tavallaan. On oma valinta , jos haluaa elää symbioosissa ensimmäiset vuodet.

Siis näet, että sun vauvaan on muilla ihmisillä nimenomaan oikeuksia?

Ymmärrätköhän nyt mistä puhutaan :) avun saaminen on varmasti kaikille äideille tosi mieluista. Mutta ethän sinäkään sitä katsoisi sormien läpi jos joku kuvittelee, että sillä on jotain oikeuksia sun vauvaan? Siis sillälailla vinksahtaneessa mielessä? Niinkuin tässä ketjussa..? Ihanko oikeesti?

Vaikka sun siskos vaatis OIKEUKSIAAN olla vauvan kanssa joka viikko muutaman tunnin kahdestaan. Ei hänellä sinun auttaminen ole siinä taka-ajatuksena todellakaan.

Luovutan, mä en vain oman kokemuspohjan puuttuessa ymmärrä tätä "muiden ihmisten oikeuksia vauvaan" siis miten kenelläkään voisi olla mitään oikeuksia kehenkään.Em.syystä en myöskään koskaan miettinyt, että auttamisessa olisi kyse omimisesta.

Vertaistukiketju kuten moneen kertaan sanottu joten jatkan ihmettelyä hiljaa.

Auttaminen on eri asia.

On eri asia jos joku ajattelee, että

"tarjoudumpas viemään tuon lapsen ulos niin sen vanhemmat voi levätä kun vauvan hoito on niin raskasta, samalla saan viettää aikaa vauvan kanssa kahden"

versus

"minä haluan viedä tuon vauvan ulos, koska se on oikeuteni, sanovat mitä sanovat, minä haluan viettää lapsen kanssa aikaa yksin".

Hei, tämä on ”vertaistukiryhmä”, joka selkeesti ei viikonkaan kännykät yhdessä jutustelun jälkeen ole päässyt lopputulokseen. Tehokasta tämä vertaistuki!

Torppaatte ne, jotka vastaavasti tulevat isoäitiensä kanssa toimeen ja olette sitä mieltä, että näitä nyt ei ainakaan kannata kuunnella. Kuinka voittekin olla noin tietäviä ja silti olette tässä ongelmassa.

Vierailija kirjoitti:

Hei, tämä on ”vertaistukiryhmä”, joka selkeesti ei viikonkaan kännykät yhdessä jutustelun jälkeen ole päässyt lopputulokseen. Tehokasta tämä vertaistuki!

Torppaatte ne, jotka vastaavasti tulevat isoäitiensä kanssa toimeen ja olette sitä mieltä, että näitä nyt ei ainakaan kannata kuunnella. Kuinka voittekin olla noin tietäviä ja silti olette tässä ongelmassa.

Hei, minä menenkin tästä kirjoittelemaan ketjuun joka käsittelee parisuhdeväkivaltaa ja siitä toipumista. Kerron siellä kuinka minun mieheni on ainakin ihana eikä ikinä löisi minua - mikseivät ne kuuntele minua?? Torppaavat rakentavan näkemykseni asiaan. Oma vikansa kun eivät ota oppia minusta ja parisuhteestani!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, tämä on ”vertaistukiryhmä”, joka selkeesti ei viikonkaan kännykät yhdessä jutustelun jälkeen ole päässyt lopputulokseen. Tehokasta tämä vertaistuki!

Torppaatte ne, jotka vastaavasti tulevat isoäitiensä kanssa toimeen ja olette sitä mieltä, että näitä nyt ei ainakaan kannata kuunnella. Kuinka voittekin olla noin tietäviä ja silti olette tässä ongelmassa.

Hei, minä menenkin tästä kirjoittelemaan ketjuun joka käsittelee parisuhdeväkivaltaa ja siitä toipumista. Kerron siellä kuinka minun mieheni on ainakin ihana eikä ikinä löisi minua - mikseivät ne kuuntele minua?? Torppaavat rakentavan näkemykseni asiaan. Oma vikansa kun eivät ota oppia minusta ja parisuhteestani!

Minä voisin mennä häiriköimään köyhien ketjuun ja ihmettelemään, että mikseivät vaan rikastu, kuten minä.

Se vauva ei ole kenenkään omaisuutta ja kellään ei ole mitään "oikeuksia" vauvaan. Vauvalla sen sijaan on oikeus hoivaan, rakkauteen jne.

Vanhemman tehtävä on pyrkiä toimimaan vauvan tarpeiden tulkkina. Usein vanhempi oppii aika hyväksi tässä, mutta yleisesti harvemmin on haittaa kuunnella vanhemmankaan sukupolven ajatuksia - toteuttaa jos hyväksi kokee.

Sen kun ihan kaikki tajuaisivat, ei sitä vauvaa voi käyttää minään kiistakappaleena sukupolvien välisissä ongelmissa. Tai täyttämään omia tarpeita tai henkistä tyhjiötä. Ei vanhempi, ei isovanhempi eikä kukaan muukaan.