Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi tyttömme ollessa vauva hoki kovaan ääneen” äiti kiusaa” .
Juu en kiusannu, enkä pyytänyt häneltä neuvoja. Tyttärensä vauvan hän oli ominut, väitti etteivät he oikein osanneet hoitaa vauvaansa. (
Hän kun oli jo 3 lastaan
menestyksekkäästi, mallikelpoisasti.)Onkohan tuollainen typerä "äiti kiusaa" -hokeminen muka vitsi, vai onkohan se mummeli todella tuota mieltä? Täysin asiatonta joka tapauksessa, motiivi tuollaiseen kiinnostaisi kovasti.
Mua kans kiinnostais motiivi tähän ”äiti kiusaa” kommentointiin. Anoppi tykkäs sitä viljellä jokaiseen asiaan. Säännöt, kieltäminen, ruokarajotteet allergioiden takia ym. oli kaikki lapsen kiusaamista. Kiva yrittää kitkeä lapselta pois toi kiusaamisajatus jonka mummo on saanut iskostettua lapsen päähän.
Nyt onneks välit miehen toimesta täysin poikki anoppiin niin ei enää tarvii olla missään tekemisissä.
Meillä se on muotoa "äiti on tyhmä", "äiti on väsynyt", "äiti ei viitsi", "äiti nipottaa" jne.
Mitä tahansa jolla voi itseään nostaa.
Positiivisempi äiti ottaisi sen harjoituksena lapsen tulevaa uhma- ja teini-ikää varten. Silloin noita reploja saa väistämättä kuulla ainakin joskus ja oi voi, jos silloin mutsi ei osaa ottaa niitä asian vaatimalla vakavuudella (siis nauraa niille) vaan romahtaa...
No eh eh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi tyttömme ollessa vauva hoki kovaan ääneen” äiti kiusaa” .
Juu en kiusannu, enkä pyytänyt häneltä neuvoja. Tyttärensä vauvan hän oli ominut, väitti etteivät he oikein osanneet hoitaa vauvaansa. (
Hän kun oli jo 3 lastaan
menestyksekkäästi, mallikelpoisasti.)Onkohan tuollainen typerä "äiti kiusaa" -hokeminen muka vitsi, vai onkohan se mummeli todella tuota mieltä? Täysin asiatonta joka tapauksessa, motiivi tuollaiseen kiinnostaisi kovasti.
Mua kans kiinnostais motiivi tähän ”äiti kiusaa” kommentointiin. Anoppi tykkäs sitä viljellä jokaiseen asiaan. Säännöt, kieltäminen, ruokarajotteet allergioiden takia ym. oli kaikki lapsen kiusaamista. Kiva yrittää kitkeä lapselta pois toi kiusaamisajatus jonka mummo on saanut iskostettua lapsen päähän.
Nyt onneks välit miehen toimesta täysin poikki anoppiin niin ei enää tarvii olla missään tekemisissä.
Meillä se on muotoa "äiti on tyhmä", "äiti on väsynyt", "äiti ei viitsi", "äiti nipottaa" jne.
Mitä tahansa jolla voi itseään nostaa.
Jos otat noista itseesi niin että elämää haittaa, niin olet kyllä ihan yliherkkä. Joko nuo voi jättää omaan arvoonsa tai kääntää ne pilaksi tai jos on oikein taitava, niin nolaukseksi lauseen heittäjää kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi tyttömme ollessa vauva hoki kovaan ääneen” äiti kiusaa” .
Juu en kiusannu, enkä pyytänyt häneltä neuvoja. Tyttärensä vauvan hän oli ominut, väitti etteivät he oikein osanneet hoitaa vauvaansa. (
Hän kun oli jo 3 lastaan
menestyksekkäästi, mallikelpoisasti.)Onkohan tuollainen typerä "äiti kiusaa" -hokeminen muka vitsi, vai onkohan se mummeli todella tuota mieltä? Täysin asiatonta joka tapauksessa, motiivi tuollaiseen kiinnostaisi kovasti.
Mua kans kiinnostais motiivi tähän ”äiti kiusaa” kommentointiin. Anoppi tykkäs sitä viljellä jokaiseen asiaan. Säännöt, kieltäminen, ruokarajotteet allergioiden takia ym. oli kaikki lapsen kiusaamista. Kiva yrittää kitkeä lapselta pois toi kiusaamisajatus jonka mummo on saanut iskostettua lapsen päähän.
Nyt onneks välit miehen toimesta täysin poikki anoppiin niin ei enää tarvii olla missään tekemisissä.
Meillä se on muotoa "äiti on tyhmä", "äiti on väsynyt", "äiti ei viitsi", "äiti nipottaa" jne.
Mitä tahansa jolla voi itseään nostaa.
Positiivisempi äiti ottaisi sen harjoituksena lapsen tulevaa uhma- ja teini-ikää varten. Silloin noita reploja saa väistämättä kuulla ainakin joskus ja oi voi, jos silloin mutsi ei osaa ottaa niitä asian vaatimalla vakavuudella (siis nauraa niille) vaan romahtaa...
No eh eh.
Ikävä juttu että olet v-utuksesta jäykistynyt tönkkömuikuksi. Mutta joo, ainahan ne viat ovat muualla kuin itsessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi tyttömme ollessa vauva hoki kovaan ääneen” äiti kiusaa” .
Juu en kiusannu, enkä pyytänyt häneltä neuvoja. Tyttärensä vauvan hän oli ominut, väitti etteivät he oikein osanneet hoitaa vauvaansa. (
Hän kun oli jo 3 lastaan
menestyksekkäästi, mallikelpoisasti.)Onkohan tuollainen typerä "äiti kiusaa" -hokeminen muka vitsi, vai onkohan se mummeli todella tuota mieltä? Täysin asiatonta joka tapauksessa, motiivi tuollaiseen kiinnostaisi kovasti.
Mua kans kiinnostais motiivi tähän ”äiti kiusaa” kommentointiin. Anoppi tykkäs sitä viljellä jokaiseen asiaan. Säännöt, kieltäminen, ruokarajotteet allergioiden takia ym. oli kaikki lapsen kiusaamista. Kiva yrittää kitkeä lapselta pois toi kiusaamisajatus jonka mummo on saanut iskostettua lapsen päähän.
Nyt onneks välit miehen toimesta täysin poikki anoppiin niin ei enää tarvii olla missään tekemisissä.
Meillä se on muotoa "äiti on tyhmä", "äiti on väsynyt", "äiti ei viitsi", "äiti nipottaa" jne.
Mitä tahansa jolla voi itseään nostaa.
Positiivisempi äiti ottaisi sen harjoituksena lapsen tulevaa uhma- ja teini-ikää varten. Silloin noita reploja saa väistämättä kuulla ainakin joskus ja oi voi, jos silloin mutsi ei osaa ottaa niitä asian vaatimalla vakavuudella (siis nauraa niille) vaan romahtaa...
Eli täyskasvuisella anopilla saa pukata uhmaikää, teini-ikää, vaihdevuosia ja herratiesmitäkehityskausia ja aina on silloin oikeus olla törkeä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi tyttömme ollessa vauva hoki kovaan ääneen” äiti kiusaa” .
Juu en kiusannu, enkä pyytänyt häneltä neuvoja. Tyttärensä vauvan hän oli ominut, väitti etteivät he oikein osanneet hoitaa vauvaansa. (
Hän kun oli jo 3 lastaan
menestyksekkäästi, mallikelpoisasti.)Onkohan tuollainen typerä "äiti kiusaa" -hokeminen muka vitsi, vai onkohan se mummeli todella tuota mieltä? Täysin asiatonta joka tapauksessa, motiivi tuollaiseen kiinnostaisi kovasti.
Mua kans kiinnostais motiivi tähän ”äiti kiusaa” kommentointiin. Anoppi tykkäs sitä viljellä jokaiseen asiaan. Säännöt, kieltäminen, ruokarajotteet allergioiden takia ym. oli kaikki lapsen kiusaamista. Kiva yrittää kitkeä lapselta pois toi kiusaamisajatus jonka mummo on saanut iskostettua lapsen päähän.
Nyt onneks välit miehen toimesta täysin poikki anoppiin niin ei enää tarvii olla missään tekemisissä.
Meillä se on muotoa "äiti on tyhmä", "äiti on väsynyt", "äiti ei viitsi", "äiti nipottaa" jne.
Mitä tahansa jolla voi itseään nostaa.
Positiivisempi äiti ottaisi sen harjoituksena lapsen tulevaa uhma- ja teini-ikää varten. Silloin noita reploja saa väistämättä kuulla ainakin joskus ja oi voi, jos silloin mutsi ei osaa ottaa niitä asian vaatimalla vakavuudella (siis nauraa niille) vaan romahtaa...
Eli täyskasvuisella anopilla saa pukata uhmaikää, teini-ikää, vaihdevuosia ja herratiesmitäkehityskausia ja aina on silloin oikeus olla törkeä?
Mitäh? Lapsen uhmaiästä ja murkkuiästähän tuossa oli puhe.
Mitä anopin käyttäytymiseen tulee, jokainen voi vaikuttaa vaan omaan käytökseensä. Jos valitset ottaa nokkiisi aivan kaikista sanomisista, niin be my guest kaikin mokomin, itseäsihän sillä ensisijaisesti kuormitat - ja aivan turhaan, mikäli ongelma on tosiaan tuo, että anoppi sanoo lapselle, että äiti on tyhme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi tyttömme ollessa vauva hoki kovaan ääneen” äiti kiusaa” .
Juu en kiusannu, enkä pyytänyt häneltä neuvoja. Tyttärensä vauvan hän oli ominut, väitti etteivät he oikein osanneet hoitaa vauvaansa. (
Hän kun oli jo 3 lastaan
menestyksekkäästi, mallikelpoisasti.)Onkohan tuollainen typerä "äiti kiusaa" -hokeminen muka vitsi, vai onkohan se mummeli todella tuota mieltä? Täysin asiatonta joka tapauksessa, motiivi tuollaiseen kiinnostaisi kovasti.
Mua kans kiinnostais motiivi tähän ”äiti kiusaa” kommentointiin. Anoppi tykkäs sitä viljellä jokaiseen asiaan. Säännöt, kieltäminen, ruokarajotteet allergioiden takia ym. oli kaikki lapsen kiusaamista. Kiva yrittää kitkeä lapselta pois toi kiusaamisajatus jonka mummo on saanut iskostettua lapsen päähän.
Nyt onneks välit miehen toimesta täysin poikki anoppiin niin ei enää tarvii olla missään tekemisissä.
Meillä se on muotoa "äiti on tyhmä", "äiti on väsynyt", "äiti ei viitsi", "äiti nipottaa" jne.
Mitä tahansa jolla voi itseään nostaa.
Positiivisempi äiti ottaisi sen harjoituksena lapsen tulevaa uhma- ja teini-ikää varten. Silloin noita reploja saa väistämättä kuulla ainakin joskus ja oi voi, jos silloin mutsi ei osaa ottaa niitä asian vaatimalla vakavuudella (siis nauraa niille) vaan romahtaa...
Eli täyskasvuisella anopilla saa pukata uhmaikää, teini-ikää, vaihdevuosia ja herratiesmitäkehityskausia ja aina on silloin oikeus olla törkeä?
Mitäh? Lapsen uhmaiästä ja murkkuiästähän tuossa oli puhe.
Mitä anopin käyttäytymiseen tulee, jokainen voi vaikuttaa vaan omaan käytökseensä. Jos valitset ottaa nokkiisi aivan kaikista sanomisista, niin be my guest kaikin mokomin, itseäsihän sillä ensisijaisesti kuormitat - ja aivan turhaan, mikäli ongelma on tosiaan tuo, että anoppi sanoo lapselle, että äiti on tyhme.
Tyypillistä kiusaajan puhetta.
'Äiti kiusaa'-kommenttiin voi tokaista:--Nyt äiti kiusaa (sormet ilmassa näyttämässä lainausmerkkejä ) mummoa,jonka on syytä kerätä kimpsunsa ja kampsunsa ja häipyä tästä taloudesta ja sassiin. Mummo on tervetullut takaisin,kun ymmärtää sanan 'kiusaaminen'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi tyttömme ollessa vauva hoki kovaan ääneen” äiti kiusaa” .
Juu en kiusannu, enkä pyytänyt häneltä neuvoja. Tyttärensä vauvan hän oli ominut, väitti etteivät he oikein osanneet hoitaa vauvaansa. (
Hän kun oli jo 3 lastaan
menestyksekkäästi, mallikelpoisasti.)Onkohan tuollainen typerä "äiti kiusaa" -hokeminen muka vitsi, vai onkohan se mummeli todella tuota mieltä? Täysin asiatonta joka tapauksessa, motiivi tuollaiseen kiinnostaisi kovasti.
Mua kans kiinnostais motiivi tähän ”äiti kiusaa” kommentointiin. Anoppi tykkäs sitä viljellä jokaiseen asiaan. Säännöt, kieltäminen, ruokarajotteet allergioiden takia ym. oli kaikki lapsen kiusaamista. Kiva yrittää kitkeä lapselta pois toi kiusaamisajatus jonka mummo on saanut iskostettua lapsen päähän.
Nyt onneks välit miehen toimesta täysin poikki anoppiin niin ei enää tarvii olla missään tekemisissä.
Meillä se on muotoa "äiti on tyhmä", "äiti on väsynyt", "äiti ei viitsi", "äiti nipottaa" jne.
Mitä tahansa jolla voi itseään nostaa.
Positiivisempi äiti ottaisi sen harjoituksena lapsen tulevaa uhma- ja teini-ikää varten. Silloin noita reploja saa väistämättä kuulla ainakin joskus ja oi voi, jos silloin mutsi ei osaa ottaa niitä asian vaatimalla vakavuudella (siis nauraa niille) vaan romahtaa...
Millähän tavalla anopin kiukuttelu valmentaa oman lapsen uhmaan ja teini-ikään?
Ikinä en kyllä lähtis lapselle nauramaan kun huutaa että äiti on tyhmä ja kiusaa. Loistavaa lapsen tunteen mitätöintiä.
Äidin tehtävä on joskus olla tyhmä ja ikävä mutta se ei ole anopin tehtävä huomautella siitä ja puhua siitä lapselle halventavaan sävyyn. Anopin tehtävä on tukea vanhemmuudessa eikä mitätöidä vanhempia lapsille. Koska siitähän tuossa on kyse. Kun anoppi puhuu äidistä tyhmänä ja kiusaavana hän antaa lapselle esimerkkiä ettei vanhempien sääntöjä tarvitse noudattaa. Mummo on kiva kun antaa lapsen tehdä mitä haluaa ja äiti on tyhmä kun sillä on sääntöjä ja kiusaa vaan niillä lapsia...
Siinä on aika iso ero, sanooko äitiä tyhmäksi uhma/teini-ikäinen lapsi vai anoppi. Lapsi testaa siinä rajojaan ja käyttäytyy niinkuin lapset nyt tekee joskus. Anoppi sen sijaan yrittää tietoisesti murentaa äidin auktoriteettiä lapsen silmissä ja heikentää äidin ja lapsen suhdetta. Se on vahingollista ja törkeää, ja antaa vielä lapselle kuvan, että on ok ja sallittua haukkua toista tyhmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjailija Tuula Kallioniemi julistaa joka lehdessä ettei hoida lapsenlapsiaan eikä ne sä tulla kylään. Hän ei ole mikään hoitaja se on vanhempien tehtävä. Tuula toimii eri lailla. Hän keskittyy itsensä kehittämiseen ja kirjoittamiseen ja matkoihin. Mummilla ei ole velvollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Kirjailija Tuula Kallioniemi julistaa joka lehdessä ettei hoida lapsenlapsiaan eikä ne sä tulla kylään. Hän ei ole mikään hoitaja se on vanhempien tehtävä. Tuula toimii eri lailla. Hän keskittyy itsensä kehittämiseen ja kirjoittamiseen ja matkoihin. Mummilla ei ole velvollisuuksia.
Ja????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä on aika iso ero, sanooko äitiä tyhmäksi uhma/teini-ikäinen lapsi vai anoppi. Lapsi testaa siinä rajojaan ja käyttäytyy niinkuin lapset nyt tekee joskus. Anoppi sen sijaan yrittää tietoisesti murentaa äidin auktoriteettiä lapsen silmissä ja heikentää äidin ja lapsen suhdetta. Se on vahingollista ja törkeää, ja antaa vielä lapselle kuvan, että on ok ja sallittua haukkua toista tyhmäksi.
Heikoissa kantimissa on äidin auktoriteetti, jos se anopin pari kertaa vuodessa sanomisista luhistuu ja vaikuttaa äidin ja lapsen suhteeseen. Lapset tietysti tarkkailee, miten äiti reagoi. Jos äiti näyttää, että mummun höpötys on turhaa suunpieksentää, äidin ja lapsen suhde ei miksikään muutu.
Vähän sama juttu kuin lapsen hoitoon viennin kanssa. Jos äiti jää portinkulmalle poraamaan joka aamu, sen sijaan että jättäisi iloiset heipat ja läksisi töihin reippaasti, lapsi alkaa kuvitella, että hoidossa olemisessa on jotain pahasti vinksallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi tyttömme ollessa vauva hoki kovaan ääneen” äiti kiusaa” .
Juu en kiusannu, enkä pyytänyt häneltä neuvoja. Tyttärensä vauvan hän oli ominut, väitti etteivät he oikein osanneet hoitaa vauvaansa. (
Hän kun oli jo 3 lastaan
menestyksekkäästi, mallikelpoisasti.)Onkohan tuollainen typerä "äiti kiusaa" -hokeminen muka vitsi, vai onkohan se mummeli todella tuota mieltä? Täysin asiatonta joka tapauksessa, motiivi tuollaiseen kiinnostaisi kovasti.
Mua kans kiinnostais motiivi tähän ”äiti kiusaa” kommentointiin. Anoppi tykkäs sitä viljellä jokaiseen asiaan. Säännöt, kieltäminen, ruokarajotteet allergioiden takia ym. oli kaikki lapsen kiusaamista. Kiva yrittää kitkeä lapselta pois toi kiusaamisajatus jonka mummo on saanut iskostettua lapsen päähän.
Nyt onneks välit miehen toimesta täysin poikki anoppiin niin ei enää tarvii olla missään tekemisissä.
Meillä se on muotoa "äiti on tyhmä", "äiti on väsynyt", "äiti ei viitsi", "äiti nipottaa" jne.
Mitä tahansa jolla voi itseään nostaa.
Positiivisempi äiti ottaisi sen harjoituksena lapsen tulevaa uhma- ja teini-ikää varten. Silloin noita reploja saa väistämättä kuulla ainakin joskus ja oi voi, jos silloin mutsi ei osaa ottaa niitä asian vaatimalla vakavuudella (siis nauraa niille) vaan romahtaa...
Eli täyskasvuisella anopilla saa pukata uhmaikää, teini-ikää, vaihdevuosia ja herratiesmitäkehityskausia ja aina on silloin oikeus olla törkeä?
Mitäh? Lapsen uhmaiästä ja murkkuiästähän tuossa oli puhe.
Mitä anopin käyttäytymiseen tulee, jokainen voi vaikuttaa vaan omaan käytökseensä. Jos valitset ottaa nokkiisi aivan kaikista sanomisista, niin be my guest kaikin mokomin, itseäsihän sillä ensisijaisesti kuormitat - ja aivan turhaan, mikäli ongelma on tosiaan tuo, että anoppi sanoo lapselle, että äiti on tyhme.
Tyypillistä kiusaajan puhetta.
Sinulla tyypillistä uhrautujan puhetta. Elämäsi täytyy olla kaikin puolin äärimmäisen raskasta, jos tuon tasoisesta nälvimisestä korttitalosi kaatuu. Opettele päättävästi olemaan piittaamatta tuollaisesta! Ja aivan varmasti saat kuulla tyhmä äiti-juttuja lapsiltasi vielä vuosien mittaan monet kerrat, aiotko romahtaa niihinkin?
Ilmoitettu asiattomaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomatonta mutta totta! Vauva.fi-palstalla on 437 (neljäsataakolmekymmentäseitsemän) sivua aiheesta "VAUVAN TEHTÄVÄ HOITAA ISOÄITIÄ?"!!! Päästäänkö tällä jo Guinnessin ennätystenkirjaan???
Mikä tässä on niin vaikeaa? Vauvan ja lapsen tehtävä EI ole hoitaa isoäitiä tai isoisää! Luonnehäiriöiset ja narsistiset isovanhemmat menkööt hoitoon ja terapiaan! Tälläkin Vauva.fi-palstalla riehuu isovanhempia ja ilkeitä anoppeja, joilla on pahoja ongelmia elämän eri alueilla. Menkää hoitoon ja terapiaan ja riehukaa ET-lehden (Ennen Tuonelaa) palstoilla! Lopettakaa lapsiperheen asioihin puuttuminen ja sekaantuminen!
Hankalat isovanhemmat yrittävät paikata raivokkaasti omia kasvatusvirheitään "hoitamalla" ja "kasvattamalla" lapsenlapsia. Kun oma vanhemmuus - äitiys ja isyys - on aikanaan sujunut huonosti, aletaan riehua aikuisten lasten perheissä. Tämä tapahtuu valitettavasti lapsen oman äidin ja isän yli kävelemällä. Ei kannata - se juna meni jo! Äiti ja isä ovat vastuussa lapsenhoidosta ja lapsenkasvatuksesta. Isovanhemmat pysykööt erossa lapsiperheen asioista, jotka eivät heille kuulu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on aika iso ero, sanooko äitiä tyhmäksi uhma/teini-ikäinen lapsi vai anoppi. Lapsi testaa siinä rajojaan ja käyttäytyy niinkuin lapset nyt tekee joskus. Anoppi sen sijaan yrittää tietoisesti murentaa äidin auktoriteettiä lapsen silmissä ja heikentää äidin ja lapsen suhdetta. Se on vahingollista ja törkeää, ja antaa vielä lapselle kuvan, että on ok ja sallittua haukkua toista tyhmäksi.
Heikoissa kantimissa on äidin auktoriteetti, jos se anopin pari kertaa vuodessa sanomisista luhistuu ja vaikuttaa äidin ja lapsen suhteeseen. Lapset tietysti tarkkailee, miten äiti reagoi. Jos äiti näyttää, että mummun höpötys on turhaa suunpieksentää, äidin ja lapsen suhde ei miksikään muutu.
Vähän sama juttu kuin lapsen hoitoon viennin kanssa. Jos äiti jää portinkulmalle poraamaan joka aamu, sen sijaan että jättäisi iloiset heipat ja läksisi töihin reippaasti, lapsi alkaa kuvitella, että hoidossa olemisessa on jotain pahasti vinksallaan.
Jaaha.
Nyt on sitten tää solvausvaihde päällä, että saisi ketjun poistettua.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin potku "miehen" persuksille. Onko hän mies ensinkään?
Teidän tulee yhdessä tehdä mummolle nyt selväksi, että on ihanaa kun hän rakastaa lapsenlastaan ja toki haluatte, että heillä on jatkossakin hyvä ja lämmin suhde, mutta nyt menee överiksi. Yökyläilyjen aika on myöhemmin, ja vauvaa ei viedä pois teiltä piiloon.
Miksi ihmeessä? Jos mies on tästä asiasta eri mieltä, kuten näyttää olevankin? Eikö miehellä ole tasan samat oikeudet määrittää mikä on liikaa ja mikä ei??? Kuvitellaanpa, et kyse olisi ap:n äidistä, jonka tunkeutuu noin vahvasti vauvan elämään ja ap olisi asian kanssa ihan ok. Miten luulisit tässä sitten asioiden menevän?
Ihmettelen aina tuon kirjailija Tuulan ideaa mistä oli juttu tuolla että mummon tehtävä on kehittää itseään ja käyttää aikansa itsekkäästi. Meillä ainakin olisi mummolle työtä. Olemme molemmat töissä ja pieni apu päivittäin ei haittaisi. Ystäväni aiti asuu naapurissa ja käy päivittäin imuroimassa ja laittamassa ruuat töista palaavalle perheelle. Eikä tämä maksa mitään. Koti siisti ja päivällinen. Valmiina. Voisiko enempää toivoa. Mummo estää samalla dementoitumisen ja osa kokata kotitalousopena. Oma äitini joka kuluttaa rahansa ja aikansa itseensä kauhistelee tätä ystäväni äidin avuliaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi tyttömme ollessa vauva hoki kovaan ääneen” äiti kiusaa” .
Juu en kiusannu, enkä pyytänyt häneltä neuvoja. Tyttärensä vauvan hän oli ominut, väitti etteivät he oikein osanneet hoitaa vauvaansa. (
Hän kun oli jo 3 lastaan
menestyksekkäästi, mallikelpoisasti.)Onkohan tuollainen typerä "äiti kiusaa" -hokeminen muka vitsi, vai onkohan se mummeli todella tuota mieltä? Täysin asiatonta joka tapauksessa, motiivi tuollaiseen kiinnostaisi kovasti.
Mua kans kiinnostais motiivi tähän ”äiti kiusaa” kommentointiin. Anoppi tykkäs sitä viljellä jokaiseen asiaan. Säännöt, kieltäminen, ruokarajotteet allergioiden takia ym. oli kaikki lapsen kiusaamista. Kiva yrittää kitkeä lapselta pois toi kiusaamisajatus jonka mummo on saanut iskostettua lapsen päähän.
Nyt onneks välit miehen toimesta täysin poikki anoppiin niin ei enää tarvii olla missään tekemisissä.
Meillä se on muotoa "äiti on tyhmä", "äiti on väsynyt", "äiti ei viitsi", "äiti nipottaa" jne.
Mitä tahansa jolla voi itseään nostaa.
Positiivisempi äiti ottaisi sen harjoituksena lapsen tulevaa uhma- ja teini-ikää varten. Silloin noita reploja saa väistämättä kuulla ainakin joskus ja oi voi, jos silloin mutsi ei osaa ottaa niitä asian vaatimalla vakavuudella (siis nauraa niille) vaan romahtaa...
Millähän tavalla anopin kiukuttelu valmentaa oman lapsen uhmaan ja teini-ikään?
Ikinä en kyllä lähtis lapselle nauramaan kun huutaa että äiti on tyhmä ja kiusaa. Loistavaa lapsen tunteen mitätöintiä.
Äidin tehtävä on joskus olla tyhmä ja ikävä mutta se ei ole anopin tehtävä huomautella siitä ja puhua siitä lapselle halventavaan sävyyn. Anopin tehtävä on tukea vanhemmuudessa eikä mitätöidä vanhempia lapsille. Koska siitähän tuossa on kyse. Kun anoppi puhuu äidistä tyhmänä ja kiusaavana hän antaa lapselle esimerkkiä ettei vanhempien sääntöjä tarvitse noudattaa. Mummo on kiva kun antaa lapsen tehdä mitä haluaa ja äiti on tyhmä kun sillä on sääntöjä ja kiusaa vaan niillä lapsia...
Normaalit lapset ymmärtää kyllä ihan vaivatta, että kotona voi olla eri säännöt kuin mummolassa. Siitä voi aivan hyvin muistuttaa sellaisessakin tilanteessa, että ollaan teillä kotona ja mummu on teillä ja menee lapsen "puolelle" tyhmistelemään äitiä, jolla on tyhmän äidin tyhmät säännöt. Sen voi ohittaa sillä, että kotona on kotisäännöt ja siitä pidetään kiinni.
Toinen asia on sitten se, että ihan varmasti se lapsi keksii ajan mittaan miljoona asiaa, minkä takia milloinkin iskä, äiti tai molemmat on ihan tyhmiä ja typeriä. Vanhempien pitää oppia selviämään myös niistä ilman haavoja sielussaan ja yksi keino on lyödä ne leikiksi: joo. olen tyhmä ja se on hauskaa! Tai että joo, olen tyhmä, mutta tyhmyydelle voi tehdä jotakin. Mutta jos minä olen tyhmä, mikäs se sinusta tekee, tyhmän lapsen, ja sille sä et voi tehdä mitään. Koulun vanhempainillassa kerran yksi isä ehdotti vastaukseksi, että sinusta voi tuntua siltä että iskä on tyhmä, mutta iskä ei ole tyhmä, koska iskä on opiskellut yliopistossa maisteriksi. Muistaakseni Jari Sinkkonen hieman nieleskeli ja sanoi jotain sovittelevan oloista siihen.
Siitä ei sen sijaan tule mitään, että äiti lannistuu, kun mummuanoppi kotona lyöttäytyy lapsen leiriin ja sanoo, että äiti on ihan tyhmä.
Positiivisempi äiti ottaisi sen harjoituksena lapsen tulevaa uhma- ja teini-ikää varten. Silloin noita reploja saa väistämättä kuulla ainakin joskus ja oi voi, jos silloin mutsi ei osaa ottaa niitä asian vaatimalla vakavuudella (siis nauraa niille) vaan romahtaa...