Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turvakielto ja lähestymiskielto. Sillä noista saa.tanan häiriköistä pääsee parhaiten eroon.
Aika julma tapa rangaista vanhempia. Tuohan on käytännössä lapsen huostaanotto.
Huostaanotto isovanhemmilta? Ei ne alunperinkään ollut lasten huoltajia...
Jos vauva tekee vanhemmistaan lähestymiskieltovaatimuksen, niin se on käytännössä huostaanoton paikka.
Joo. nämä on kyllä kauheita. Varsinkin sille mummeli-paralle, joka joutuu käytännössä tuon vaatimuksen välittämään viranomaisille. Vaikka vauva on jo 2 viikon ikäisenä osannut sanoa, että "rakastan sinua kultamummu", niin ei ole sitten osannutkaan itse ilmaista tätä lähestymiskieltoa. Mummeliparka on joutunut sen sitten tekemään. Kamalan traumaattista siis etenkin sille mummelille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Ei aika paranna mitään mutta voit kyllä kieltää anoppia puhumasta ilkeästi sinun kodissasi! Katso silmiin ja sano rauhallisesti: Sovitaanko niin, että minun kodissani et puhu tuohon tyyliin.
Terv. Mummo
Voisiko tehdä niin, että on valmis lähtemään lapsen kanssa pois/ulos/asioille joka kerta kun mummo alkaa aukoa päätään. Tiedän, että puhumisella ja ohjeilla ei hiljennetä sekomummoja, mutta auttaisiko se, että puheista on välitön käytännön seuraus. Koiratkin oppivat tällä tyyliillä.
Ero koiralla ja anopilla; koira haluaa yleensä tulla toimeen eikä tavoite ole tehdä pahaa toiselle, anoppi taas...
Vierailija kirjoitti:
Täällä monet häiriintyneet sairaat pikkuisen äidit pitävät lastaan terapialeluna. Mahtaa jättää isot ongelmat lapseen. Äitien kuvaukset omasta mielenterveydestään ovat järkyttäviä.
Minustakin on todella inhottavaa, kuinka jopa 60-vuotiaatkin pitävät lastaan "pikkuisena" ja omana terapialelunaan. Ei ole mikään ihme, etteivät näiden pikkuisten aviopuolisot tahdo jaksaa anoppejaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.
Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.
Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?
Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.
Ei tietenkään saa.
Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.
Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?
Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.
Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.
Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?
Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.
No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.
Tässähän nyt on alapeukutettu hyvin vahvasti kaikki viestit, joissa olen sanonut että lapsella pitää olla oikeus päättää itse.
Ennen vanhaan vanhempia painostettiin "tulemaan toimeen sukulaisten kanssa" vaikka väkisin. Se sitten näkyi tuollaisena, että lastakin jopa pakotettiin jonkin kamalan sukulaisen hoteisiin.
Nykyään vanhemmat eivät toimi niin. He eivät itse alistu, eivätkä he anna alistaa lapsiaan.
Sitähän tämä ketju juuri käsittelee: Vanhempien sukulaisten häiriökäytöstä ja sitä, miten sille ei enää alistuta.
Nimenomaan alistavat jos lapsella ei ole oikeutta päättää. Silloinhan vanhempi valitsee ne sukulaiset joiden kanssa sattuu itse sillä hetkellä olemaan puheväleissä ja pakottaa lapsen tapaamaan juuri heitä, ilman että lapsi voi kieltäytyä.
Nyt järki käteen. Tässä on puhuttu siitä, ettei mummo voi lapsen kanssa sopia tapaamisista vanhempien selän takana. Nyt olet vääntänyt siitä jotain aivan älytöntä, mistä vedit ton "ilman että lapsi voi kieltäytyä"? Kuka on väittänyt noin? Tietenkin lapsi saa mielipiteensä sanoa, mutta jos koko perhe on menossa esim mummon syntymäpäiville, eikä lasta huvita tulla, niin eihän se lapsi voi koko perheen puolesta päättää ettei ole sinne menossa. Aivan eri juttu on mennä vanhempien kanssa kuin yksin mummolaan, kuten tuossa aikaisemmin oli kyse. Mummo yritti vanhempien selän takana houkutella pientä lasta luokseen, jätskillä mm. Ei lapsi voi sellaista sopia ilman että vanhemmat ovat edes tietoisia asiasta. Meillä kysyttiin aina vanhemmilta, ja näin tulen minäkin vaatimaan oman lapseni kanssa.
Jätätte lapsen kannan huomioimatta kokonaan. Ei lapsella edes ole sellaisia neuvottelukykyjä kuin aikuisilla, mutta silti lapsen pitäisi sietää inhottavaa aikuista esim. tilanteessa, jolloin äiti ei enää sinne haukkuvalle anopilleen suostu lähtemään mutta isä lähtee. Lapsi kuitenkaan ei saisi kieltäytyä lähtemästä haukuttavaksi. Eihän siinä ole mitään järkeä.
Ihmetyttää, että tämä saa alapeukkuja. Lapsellako on mielestänne velvollisuus lähteä sukulaisten haukuttavaksi, vaikka heidän äitinsäkään ei sellaista enää kestäisi? Lapsen pitää silti kestää? Eli lapsella on sittenkin otsikossa mainittu velvollisuus hoitaa isoäitiä? Perustelkaa toki, te alapeukuttaneet.
kUKAAN ei väittänyt niin. Sen takia alapeukutus.
Kyllähän tuohon tuli heti ihan esimerkkikin, että jos äiti lähtee mukaan niin lapsillakaan ei ole oikeutta olla lähtemättä. Siis tämä kirjoittaja joka lähti jos pystyi pelastamaan itsensä puolison siskosten seurassa. Eiväthän lapset pysty ajattelemaan noin vaan pelkäävät yhtä paljon joka kerta.
No väännetään rautalangasta. Sinne mummulaan mennään lasten kanssa tapaamaan ensisijaisesti lasten tätiä ja/tai setää. He ovat hyviä tyyppejä äidistään huolimatta. Vierailulla pidetään tietysti huolta, ettei lapset jää ilkeä mummun kanssa ilman muita aikuisia. Jos mummu on epäasiallinen, asiaan puututaan välittömästi. Kummasti mummu osaa käyttäytyä jotakuinkin hyvin, kun kultalapsi (lapsen täti) on paikalla. Eipä nuo lapset kovin pelokkailta vaikuta, kun heitä on alusta asti suojeltu isoäidiltään. Ja suojellaan jatkossakin. En siis vie lapsia sinne haukuttavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä monet häiriintyneet sairaat pikkuisen äidit pitävät lastaan terapialeluna. Mahtaa jättää isot ongelmat lapseen. Äitien kuvaukset omasta mielenterveydestään ovat järkyttäviä.
Minustakin on todella inhottavaa, kuinka jopa 60-vuotiaatkin pitävät lastaan "pikkuisena" ja omana terapialelunaan. Ei ole mikään ihme, etteivät näiden pikkuisten aviopuolisot tahdo jaksaa anoppejaan.
Olisikin jäänyt sinne 60-vuotissynttäreille tuo tarve. Aina vaan seuraa ja vahtii anoppi kohta 75 v poikaansa, joka on kohta 45.
niin. 99v mummo oli onnellinen kun nuorinkin poika 75v oli päässyt hoivakotiin. Nyt voi laskea itsensä rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Ei aika paranna mitään mutta voit kyllä kieltää anoppia puhumasta ilkeästi sinun kodissasi! Katso silmiin ja sano rauhallisesti: Sovitaanko niin, että minun kodissani et puhu tuohon tyyliin.
Terv. Mummo
Voisiko tehdä niin, että on valmis lähtemään lapsen kanssa pois/ulos/asioille joka kerta kun mummo alkaa aukoa päätään. Tiedän, että puhumisella ja ohjeilla ei hiljennetä sekomummoja, mutta auttaisiko se, että puheista on välitön käytännön seuraus. Koiratkin oppivat tällä tyyliillä.
Ero koiralla ja anopilla; koira haluaa yleensä tulla toimeen eikä tavoite ole tehdä pahaa toiselle, anoppi taas...
Sen minkä narskuja tunnen, niin tiedän, että heilläkin on agenda ja jos ei toteudu vallitsevissa oloissa, he pystyvät muuttamaan toimintaa. Jos vierailijaa häiritsee se, ette kukaan ole paikalla tai jää taloon, kun hän aukaisee suunsa, niin se tuskin vastaa hänen tavoitteitaan. Tietysti voihan olla niinkin, että seko saa riittävästi mielihyvää siitä, kun näkee että jotkut ottavat ja lähtevät, kun hän sanoo sanasen, mutta asianomaiset itse tietävät, mistä naruista kannattaa vetää. Joskus sen naru on se, ettei päästä taloon sisään ollenkaan.
Jos mikään ei auta, sanoisin mummelille, että seuraavan kerran saa tulla, kun osaa käyttäytyä (hän voi itse ilmoittaa "nyt osaan käyttäytyä") ja jokaisesta rikkeestä tulee aina tietyn pituinen karenssi. Tärkeää on myös toteuttaa uhkaus, oli se mikä hyvänsä, ei vain puhua siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ilmeisesti jo(t)ku(t) hautautuneet niin syvälle juoksuhautaan, että rasahduskin "vihollisen" puolelta ja ammutaan heti, vaikka sieltä olisi tulossa täysin sivullinen rauhanturvaaja neuvottelemaan tulitauosta.
Käsittämätöntä käytöstä aikuisilta ihmisiltä.
Tämän ketjun pilaa nyt tämä palstan vakihäirikkö joka vönkyttää ja länkyttää ivaviestejään koko ajan. Vääntää ja yrittää pilata ketjun.
Älkää vastatko sille!
Miten voit yleensä pärjätä elämässä, jos et siedä lainkaan erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä? Syytät toista länkyttämisestä, vaikka omat viestisi muistuttavat äänilevyä, joka on juuttunut samalle uralle.
Lisäksi kuvittelet, että kaikki eriävät mielipiteet olisivat yhdeltä samalta henkilöltä, vaikka näin ei ole. Ilmeisesti siis tahattomasti (tai jopa tahallaan) pyrit vähättelemään niiden merkitystä kutsumalla niitä palstan ”vakihäirikön” ivaviesteiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää menkö tuon vakihäirikön retkuun! Pilaa vain ketjuja.
Vierailija kirjoitti:
Älkää menkö tuon vakihäirikön retkuun! Pilaa vain ketjuja.
Vaihda jo levyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää menkö tuon vakihäirikön retkuun! Pilaa vain ketjuja.
Ei mennä. Ei huolta. Hänet kyllä tunnistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.
Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.
Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?
Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.
Ei tietenkään saa.
Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.
Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?
Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.
Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.
Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?
Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.
No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.
Tässähän nyt on alapeukutettu hyvin vahvasti kaikki viestit, joissa olen sanonut että lapsella pitää olla oikeus päättää itse.
Ennen vanhaan vanhempia painostettiin "tulemaan toimeen sukulaisten kanssa" vaikka väkisin. Se sitten näkyi tuollaisena, että lastakin jopa pakotettiin jonkin kamalan sukulaisen hoteisiin.
Nykyään vanhemmat eivät toimi niin. He eivät itse alistu, eivätkä he anna alistaa lapsiaan.
Sitähän tämä ketju juuri käsittelee: Vanhempien sukulaisten häiriökäytöstä ja sitä, miten sille ei enää alistuta.
Nimenomaan alistavat jos lapsella ei ole oikeutta päättää. Silloinhan vanhempi valitsee ne sukulaiset joiden kanssa sattuu itse sillä hetkellä olemaan puheväleissä ja pakottaa lapsen tapaamaan juuri heitä, ilman että lapsi voi kieltäytyä.
Nyt järki käteen. Tässä on puhuttu siitä, ettei mummo voi lapsen kanssa sopia tapaamisista vanhempien selän takana. Nyt olet vääntänyt siitä jotain aivan älytöntä, mistä vedit ton "ilman että lapsi voi kieltäytyä"? Kuka on väittänyt noin? Tietenkin lapsi saa mielipiteensä sanoa, mutta jos koko perhe on menossa esim mummon syntymäpäiville, eikä lasta huvita tulla, niin eihän se lapsi voi koko perheen puolesta päättää ettei ole sinne menossa. Aivan eri juttu on mennä vanhempien kanssa kuin yksin mummolaan, kuten tuossa aikaisemmin oli kyse. Mummo yritti vanhempien selän takana houkutella pientä lasta luokseen, jätskillä mm. Ei lapsi voi sellaista sopia ilman että vanhemmat ovat edes tietoisia asiasta. Meillä kysyttiin aina vanhemmilta, ja näin tulen minäkin vaatimaan oman lapseni kanssa.
Jätätte lapsen kannan huomioimatta kokonaan. Ei lapsella edes ole sellaisia neuvottelukykyjä kuin aikuisilla, mutta silti lapsen pitäisi sietää inhottavaa aikuista esim. tilanteessa, jolloin äiti ei enää sinne haukkuvalle anopilleen suostu lähtemään mutta isä lähtee. Lapsi kuitenkaan ei saisi kieltäytyä lähtemästä haukuttavaksi. Eihän siinä ole mitään järkeä.
Ihmetyttää, että tämä saa alapeukkuja. Lapsellako on mielestänne velvollisuus lähteä sukulaisten haukuttavaksi, vaikka heidän äitinsäkään ei sellaista enää kestäisi? Lapsen pitää silti kestää? Eli lapsella on sittenkin otsikossa mainittu velvollisuus hoitaa isoäitiä? Perustelkaa toki, te alapeukuttaneet.
kUKAAN ei väittänyt niin. Sen takia alapeukutus.
Kyllähän tuohon tuli heti ihan esimerkkikin, että jos äiti lähtee mukaan niin lapsillakaan ei ole oikeutta olla lähtemättä. Siis tämä kirjoittaja joka lähti jos pystyi pelastamaan itsensä puolison siskosten seurassa. Eiväthän lapset pysty ajattelemaan noin vaan pelkäävät yhtä paljon joka kerta.
Mites kun ne lapset ovat niin pieniä, etteivät heitä voi jättää vierailun ajaksi keskenään kotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikonloppuna kävi pitkästä aikaa anoppi kylässä, samoin mun vanhemmat. Siinä menin piiloutumaan keittiöön, mutta kuulin puolella korvalla, kun anoppi selitti kuinka ihana kesä hänellä on ollut, kun ei ole ollut sitä vanhaa kääkkää (puolisoaan) vaivana. Puoliso kuoli vähän ennen joulua viime vuonna. Varmasti on ollut rankkaa puolison sairastelujen takia, mutta en näe kovin kohteliaana selittää tuollaista satunnaisille tuttaville. Aiemminkin anoppi antanut ymmärtää, että miehensä sairastelu oli tahallista kiusantekoa. Tämä sama mies tuki anoppia taistelussa syöpää vastaan. Onneksi lapset eivät olleet kuulemassa.
Koskettelusta. Espoolainen Milli Nelskylä on julkaissut netissä ja 6 lehdessä kiellon ettei hänen lapsensa pitkään tukkaan saa kajota. Tukka on näyttävä mutta lapsi kärsii kun ihaillaan ja ronkitaan.
Julkaiskaa miniät lehdissä ne ettei A oppi saa kajota lapseen. Saatte huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Koskettelusta. Espoolainen Milli Nelskylä on julkaissut netissä ja 6 lehdessä kiellon ettei hänen lapsensa pitkään tukkaan saa kajota. Tukka on näyttävä mutta lapsi kärsii kun ihaillaan ja ronkitaan.
Julkaiskaa miniät lehdissä ne ettei A oppi saa kajota lapseen. Saatte huomiota.
En halua huomiota. Haluan, että anoppi pysyy kaukana.
Tuo Milli- juttu taitaa olla vahvasti liioiteltua huomiohakuisuutta. Naama lehteen hinnalla millä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään ajatuksia :(? Huomenna taas nähdään mummoa. Mitään kaunista tapaa ottaa tilaa vähän itselleenkin?
Miksi törkeästi käyttäytyvää mummoa kohtaan pitäisi olla erityisen ystävällinen tai kauniisti käyttäytyvä? Oman kokemuksen mukaan kauniisti käyttäytymällä tuollainen jyrä kokee käytöksensä olevan oikeutettua. Kova kovaa vasten, ei tuossa muu auta.
Tämä ei nyt kokonaan liity isovanhempiin mutta voitteko kertoa olenko ihan tyhmä..
Heti kun vauva oli syntynyt niin isovanhemmat alkoivat puhua hoitoon ottamisesta ja siitä kuinka lähtevät seuraavana kesänä vauvan kanssa ulkomaille jotta saadaan omaa aikaa. Ahdisti ihan hitosti ja kerroin etten halua antaa vauvaa hoitoon vielä ainakaan vuoteen. Joka kerta nähdessämme hoitopuheet silti jatkuivat.
Vauva oli muutaman kk ikäinen kun mies alkoi puhumaan miten mä olen huijannut olevani perhekeskeinen ihminen. Hänen ajatuksissaan vauva olisi joka vkl hoidossa kun kerta haluavia hoitajia on. Mä sanoin että haluan itse viettää aikaa lapseni kanssa (mielestäni tämä on enemmän perhekeskeisyyttä kuin se että lapsi viedään jatkuvasti hoitoon).
No mies ahdisteli tällä hoitamisjutulla ja haukkui mua kun olen liian kiinni vauvassa ja ei ole normaalia ja mut pitää saada eroon vauvasta (ja se oli siis sen muutaman kk vanha). Pidin pääni riidoista huolimatta ja lopulta mies lopetti tuon jankkaamisen (isovanhemmat jatkaa edelleen). Nyt vauva on vajaa 1v ja ahdistaa entistä enemmän se että "pitäisi" kohta antaa vauva hoitoon. Jotenkin tuntuu että jotain "hajosi" tuolloin kun minua yritettiin erottaa vauvasta vaikka halusin olla sen kanssa. Nyt mieheltä on alkanut tulla varovaisia vihjailuita kuinka voitais talvella reissata isovanhempien kanssa ja he voisivat hoitaa vauvaa. Ahdistaa. Ymmärtääkö kukaan miltä musta tuntuu vai olenko väärässä tunteideni kanssa..
Niin ja mies on tietysti ollut vauvan kanssa kahden ja mä olen tehnyt omia juttujani, ja ollaan vietetty yhteistä aikaa iltaisin kun vauva nukkuu. Eli en ole 247 ollut vauvassa kiinni.
Ei ole totta. Ei itse äitinä ollut halua erottaa vauvaa äidistään. Ymmärtää kyllä ,kun on äitiyden kokenut. Uskon sen, että isovanhemmat tarjoavat apuaan ja ovat valmiit hoitamaan lapsia esim. neuvola ja äidin lääkärissä käyntien ajan. Ikäihmisten kerhossa juteltiin tästä ja useat kertoivat etteivät halua hoitaa, mutta on joutuneet 'pakosta' hoitamaan muutamia tunteja. Mieluisinta on tavata lapsia vanhempien läsnäollessa. Vastuu on liikaa jo ikääntyvälle ihmiselle. Ei sitä jaksa itkevää ja levotonta lasta.
Ei tuohon sentään Jumalaa tarvita, ihan normaali ehkäisy riittää. Tosin kultamummille vaikea ymmärtää.