Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi tyttömme ollessa vauva hoki kovaan ääneen” äiti kiusaa” .
Juu en kiusannu, enkä pyytänyt häneltä neuvoja. Tyttärensä vauvan hän oli ominut, väitti etteivät he oikein osanneet hoitaa vauvaansa. (
Hän kun oli jo 3 lastaan
menestyksekkäästi, mallikelpoisasti.)Onkohan tuollainen typerä "äiti kiusaa" -hokeminen muka vitsi, vai onkohan se mummeli todella tuota mieltä? Täysin asiatonta joka tapauksessa, motiivi tuollaiseen kiinnostaisi kovasti.
Mua kans kiinnostais motiivi tähän ”äiti kiusaa” kommentointiin. Anoppi tykkäs sitä viljellä jokaiseen asiaan. Säännöt, kieltäminen, ruokarajotteet allergioiden takia ym. oli kaikki lapsen kiusaamista. Kiva yrittää kitkeä lapselta pois toi kiusaamisajatus jonka mummo on saanut iskostettua lapsen päähän.
Nyt onneks välit miehen toimesta täysin poikki anoppiin niin ei enää tarvii olla missään tekemisissä.
Meillä se on muotoa "äiti on tyhmä", "äiti on väsynyt", "äiti ei viitsi", "äiti nipottaa" jne.
Mitä tahansa jolla voi itseään nostaa.
Positiivisempi äiti ottaisi sen harjoituksena lapsen tulevaa uhma- ja teini-ikää varten. Silloin noita reploja saa väistämättä kuulla ainakin joskus ja oi voi, jos silloin mutsi ei osaa ottaa niitä asian vaatimalla vakavuudella (siis nauraa niille) vaan romahtaa...
Millähän tavalla anopin kiukuttelu valmentaa oman lapsen uhmaan ja teini-ikään?
Ikinä en kyllä lähtis lapselle nauramaan kun huutaa että äiti on tyhmä ja kiusaa. Loistavaa lapsen tunteen mitätöintiä.
Äidin tehtävä on joskus olla tyhmä ja ikävä mutta se ei ole anopin tehtävä huomautella siitä ja puhua siitä lapselle halventavaan sävyyn. Anopin tehtävä on tukea vanhemmuudessa eikä mitätöidä vanhempia lapsille. Koska siitähän tuossa on kyse. Kun anoppi puhuu äidistä tyhmänä ja kiusaavana hän antaa lapselle esimerkkiä ettei vanhempien sääntöjä tarvitse noudattaa. Mummo on kiva kun antaa lapsen tehdä mitä haluaa ja äiti on tyhmä kun sillä on sääntöjä ja kiusaa vaan niillä lapsia...
Normaalit lapset ymmärtää kyllä ihan vaivatta, että kotona voi olla eri säännöt kuin mummolassa. Siitä voi aivan hyvin muistuttaa sellaisessakin tilanteessa, että ollaan teillä kotona ja mummu on teillä ja menee lapsen "puolelle" tyhmistelemään äitiä, jolla on tyhmän äidin tyhmät säännöt. Sen voi ohittaa sillä, että kotona on kotisäännöt ja siitä pidetään kiinni.
Toinen asia on sitten se, että ihan varmasti se lapsi keksii ajan mittaan miljoona asiaa, minkä takia milloinkin iskä, äiti tai molemmat on ihan tyhmiä ja typeriä. Vanhempien pitää oppia selviämään myös niistä ilman haavoja sielussaan ja yksi keino on lyödä ne leikiksi: joo. olen tyhmä ja se on hauskaa! Tai että joo, olen tyhmä, mutta tyhmyydelle voi tehdä jotakin. Mutta jos minä olen tyhmä, mikäs se sinusta tekee, tyhmän lapsen, ja sille sä et voi tehdä mitään. Koulun vanhempainillassa kerran yksi isä ehdotti vastaukseksi, että sinusta voi tuntua siltä että iskä on tyhmä, mutta iskä ei ole tyhmä, koska iskä on opiskellut yliopistossa maisteriksi. Muistaakseni Jari Sinkkonen hieman nieleskeli ja sanoi jotain sovittelevan oloista siihen.
Siitä ei sen sijaan tule mitään, että äiti lannistuu, kun mummuanoppi kotona lyöttäytyy lapsen leiriin ja sanoo, että äiti on ihan tyhmä.
Tyhmän mummun olisi jo viimeistään aika oppia normaaleja käytöstapoja, jos ne eivät tuohon ikään menessä ole vieläkään hallinnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikäihmisten kerhossa juteltiin tästä ja useat kertoivat etteivät halua hoitaa, mutta on joutuneet 'pakosta' hoitamaan muutamia tunteja. Mieluisinta on tavata lapsia vanhempien läsnäollessa. Vastuu on liikaa jo ikääntyvälle ihmiselle. Ei sitä jaksa itkevää ja levotonta lasta.
Isovanhemmat eivät käy missään ikäihmisten kerhoissa vaan monet ovat ihan työelmässä tai vasta vähän aikaa eläkkeellä olleita. Pientä suhteellisuudentajua nyt!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on aika iso ero, sanooko äitiä tyhmäksi uhma/teini-ikäinen lapsi vai anoppi. Lapsi testaa siinä rajojaan ja käyttäytyy niinkuin lapset nyt tekee joskus. Anoppi sen sijaan yrittää tietoisesti murentaa äidin auktoriteettiä lapsen silmissä ja heikentää äidin ja lapsen suhdetta. Se on vahingollista ja törkeää, ja antaa vielä lapselle kuvan, että on ok ja sallittua haukkua toista tyhmäksi.
Heikoissa kantimissa on äidin auktoriteetti, jos se anopin pari kertaa vuodessa sanomisista luhistuu ja vaikuttaa äidin ja lapsen suhteeseen. Lapset tietysti tarkkailee, miten äiti reagoi. Jos äiti näyttää, että mummun höpötys on turhaa suunpieksentää, äidin ja lapsen suhde ei miksikään muutu.
Vähän sama juttu kuin lapsen hoitoon viennin kanssa. Jos äiti jää portinkulmalle poraamaan joka aamu, sen sijaan että jättäisi iloiset heipat ja läksisi töihin reippaasti, lapsi alkaa kuvitella, että hoidossa olemisessa on jotain pahasti vinksallaan.
Jaaha.
Nyt on sitten tää solvausvaihde päällä, että saisi ketjun poistettua.
Ketä nyt on solvattu ja missä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi tyttömme ollessa vauva hoki kovaan ääneen” äiti kiusaa” .
Juu en kiusannu, enkä pyytänyt häneltä neuvoja. Tyttärensä vauvan hän oli ominut, väitti etteivät he oikein osanneet hoitaa vauvaansa. (
Hän kun oli jo 3 lastaan
menestyksekkäästi, mallikelpoisasti.)Onkohan tuollainen typerä "äiti kiusaa" -hokeminen muka vitsi, vai onkohan se mummeli todella tuota mieltä? Täysin asiatonta joka tapauksessa, motiivi tuollaiseen kiinnostaisi kovasti.
Mua kans kiinnostais motiivi tähän ”äiti kiusaa” kommentointiin. Anoppi tykkäs sitä viljellä jokaiseen asiaan. Säännöt, kieltäminen, ruokarajotteet allergioiden takia ym. oli kaikki lapsen kiusaamista. Kiva yrittää kitkeä lapselta pois toi kiusaamisajatus jonka mummo on saanut iskostettua lapsen päähän.
Nyt onneks välit miehen toimesta täysin poikki anoppiin niin ei enää tarvii olla missään tekemisissä.
Meillä se on muotoa "äiti on tyhmä", "äiti on väsynyt", "äiti ei viitsi", "äiti nipottaa" jne.
Mitä tahansa jolla voi itseään nostaa.
Positiivisempi äiti ottaisi sen harjoituksena lapsen tulevaa uhma- ja teini-ikää varten. Silloin noita reploja saa väistämättä kuulla ainakin joskus ja oi voi, jos silloin mutsi ei osaa ottaa niitä asian vaatimalla vakavuudella (siis nauraa niille) vaan romahtaa...
Millähän tavalla anopin kiukuttelu valmentaa oman lapsen uhmaan ja teini-ikään?
Ikinä en kyllä lähtis lapselle nauramaan kun huutaa että äiti on tyhmä ja kiusaa. Loistavaa lapsen tunteen mitätöintiä.
Äidin tehtävä on joskus olla tyhmä ja ikävä mutta se ei ole anopin tehtävä huomautella siitä ja puhua siitä lapselle halventavaan sävyyn. Anopin tehtävä on tukea vanhemmuudessa eikä mitätöidä vanhempia lapsille. Koska siitähän tuossa on kyse. Kun anoppi puhuu äidistä tyhmänä ja kiusaavana hän antaa lapselle esimerkkiä ettei vanhempien sääntöjä tarvitse noudattaa. Mummo on kiva kun antaa lapsen tehdä mitä haluaa ja äiti on tyhmä kun sillä on sääntöjä ja kiusaa vaan niillä lapsia...
Normaalit lapset ymmärtää kyllä ihan vaivatta, että kotona voi olla eri säännöt kuin mummolassa. Siitä voi aivan hyvin muistuttaa sellaisessakin tilanteessa, että ollaan teillä kotona ja mummu on teillä ja menee lapsen "puolelle" tyhmistelemään äitiä, jolla on tyhmän äidin tyhmät säännöt. Sen voi ohittaa sillä, että kotona on kotisäännöt ja siitä pidetään kiinni.
Toinen asia on sitten se, että ihan varmasti se lapsi keksii ajan mittaan miljoona asiaa, minkä takia milloinkin iskä, äiti tai molemmat on ihan tyhmiä ja typeriä. Vanhempien pitää oppia selviämään myös niistä ilman haavoja sielussaan ja yksi keino on lyödä ne leikiksi: joo. olen tyhmä ja se on hauskaa! Tai että joo, olen tyhmä, mutta tyhmyydelle voi tehdä jotakin. Mutta jos minä olen tyhmä, mikäs se sinusta tekee, tyhmän lapsen, ja sille sä et voi tehdä mitään. Koulun vanhempainillassa kerran yksi isä ehdotti vastaukseksi, että sinusta voi tuntua siltä että iskä on tyhmä, mutta iskä ei ole tyhmä, koska iskä on opiskellut yliopistossa maisteriksi. Muistaakseni Jari Sinkkonen hieman nieleskeli ja sanoi jotain sovittelevan oloista siihen.
Siitä ei sen sijaan tule mitään, että äiti lannistuu, kun mummuanoppi kotona lyöttäytyy lapsen leiriin ja sanoo, että äiti on ihan tyhmä.
Tyhmän mummun olisi jo viimeistään aika oppia normaaleja käytöstapoja, jos ne eivät tuohon ikään menessä ole vieläkään hallinnassa.
Mitä vanhemmaksi ihminen on ehtinyt, sitä vaikeampaa muuttuminen on... ja toinen juttu on, että jokainen voi muuttaa ainoastaan itseään.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina tuon kirjailija Tuulan ideaa mistä oli juttu tuolla että mummon tehtävä on kehittää itseään ja käyttää aikansa itsekkäästi. Meillä ainakin olisi mummolle työtä. Olemme molemmat töissä ja pieni apu päivittäin ei haittaisi. Ystäväni aiti asuu naapurissa ja käy päivittäin imuroimassa ja laittamassa ruuat töista palaavalle perheelle. Eikä tämä maksa mitään. Koti siisti ja päivällinen. Valmiina. Voisiko enempää toivoa. Mummo estää samalla dementoitumisen ja osa kokata kotitalousopena. Oma äitini joka kuluttaa rahansa ja aikansa itseensä kauhistelee tätä ystäväni äidin avuliaisuutta.
Naapurit ovat löytäneet molempia osapuolia tyydyttävän systeemin. Se on hieno juttu. Kaikille vastaava ei kuitenkaan tunnu sopivan. Ihmiset haluaa, viitsii ja jaksaa eri tavoin eri asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi tyttömme ollessa vauva hoki kovaan ääneen” äiti kiusaa” .
Juu en kiusannu, enkä pyytänyt häneltä neuvoja. Tyttärensä vauvan hän oli ominut, väitti etteivät he oikein osanneet hoitaa vauvaansa. (
Hän kun oli jo 3 lastaan
menestyksekkäästi, mallikelpoisasti.)Onkohan tuollainen typerä "äiti kiusaa" -hokeminen muka vitsi, vai onkohan se mummeli todella tuota mieltä? Täysin asiatonta joka tapauksessa, motiivi tuollaiseen kiinnostaisi kovasti.
Mua kans kiinnostais motiivi tähän ”äiti kiusaa” kommentointiin. Anoppi tykkäs sitä viljellä jokaiseen asiaan. Säännöt, kieltäminen, ruokarajotteet allergioiden takia ym. oli kaikki lapsen kiusaamista. Kiva yrittää kitkeä lapselta pois toi kiusaamisajatus jonka mummo on saanut iskostettua lapsen päähän.
Nyt onneks välit miehen toimesta täysin poikki anoppiin niin ei enää tarvii olla missään tekemisissä.
Meillä se on muotoa "äiti on tyhmä", "äiti on väsynyt", "äiti ei viitsi", "äiti nipottaa" jne.
Mitä tahansa jolla voi itseään nostaa.
Positiivisempi äiti ottaisi sen harjoituksena lapsen tulevaa uhma- ja teini-ikää varten. Silloin noita reploja saa väistämättä kuulla ainakin joskus ja oi voi, jos silloin mutsi ei osaa ottaa niitä asian vaatimalla vakavuudella (siis nauraa niille) vaan romahtaa...
Millähän tavalla anopin kiukuttelu valmentaa oman lapsen uhmaan ja teini-ikään?
Ikinä en kyllä lähtis lapselle nauramaan kun huutaa että äiti on tyhmä ja kiusaa. Loistavaa lapsen tunteen mitätöintiä.
Äidin tehtävä on joskus olla tyhmä ja ikävä mutta se ei ole anopin tehtävä huomautella siitä ja puhua siitä lapselle halventavaan sävyyn. Anopin tehtävä on tukea vanhemmuudessa eikä mitätöidä vanhempia lapsille. Koska siitähän tuossa on kyse. Kun anoppi puhuu äidistä tyhmänä ja kiusaavana hän antaa lapselle esimerkkiä ettei vanhempien sääntöjä tarvitse noudattaa. Mummo on kiva kun antaa lapsen tehdä mitä haluaa ja äiti on tyhmä kun sillä on sääntöjä ja kiusaa vaan niillä lapsia...
Normaalit lapset ymmärtää kyllä ihan vaivatta, että kotona voi olla eri säännöt kuin mummolassa. Siitä voi aivan hyvin muistuttaa sellaisessakin tilanteessa, että ollaan teillä kotona ja mummu on teillä ja menee lapsen "puolelle" tyhmistelemään äitiä, jolla on tyhmän äidin tyhmät säännöt. Sen voi ohittaa sillä, että kotona on kotisäännöt ja siitä pidetään kiinni.
Toinen asia on sitten se, että ihan varmasti se lapsi keksii ajan mittaan miljoona asiaa, minkä takia milloinkin iskä, äiti tai molemmat on ihan tyhmiä ja typeriä. Vanhempien pitää oppia selviämään myös niistä ilman haavoja sielussaan ja yksi keino on lyödä ne leikiksi: joo. olen tyhmä ja se on hauskaa! Tai että joo, olen tyhmä, mutta tyhmyydelle voi tehdä jotakin. Mutta jos minä olen tyhmä, mikäs se sinusta tekee, tyhmän lapsen, ja sille sä et voi tehdä mitään. Koulun vanhempainillassa kerran yksi isä ehdotti vastaukseksi, että sinusta voi tuntua siltä että iskä on tyhmä, mutta iskä ei ole tyhmä, koska iskä on opiskellut yliopistossa maisteriksi. Muistaakseni Jari Sinkkonen hieman nieleskeli ja sanoi jotain sovittelevan oloista siihen.
Siitä ei sen sijaan tule mitään, että äiti lannistuu, kun mummuanoppi kotona lyöttäytyy lapsen leiriin ja sanoo, että äiti on ihan tyhmä.
Tyhmän mummun olisi jo viimeistään aika oppia normaaleja käytöstapoja, jos ne eivät tuohon ikään menessä ole vieläkään hallinnassa.
Mitä vanhemmaksi ihminen on ehtinyt, sitä vaikeampaa muuttuminen on... ja toinen juttu on, että jokainen voi muuttaa ainoastaan itseään.
Sitten on turha vollottaa, kun huonotapainen seuransa ei kelpaa. Niin makaa, kun petaa.
Joo, miniä jääköön sit pois. Mutta ei voi määrätä lastensa suhteesta isovanhempiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, miniä jääköön sit pois. Mutta ei voi määrätä lastensa suhteesta isovanhempiin.
Tietenkin voi😂😂😂😂 ja kuuluukin määrätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, miniä jääköön sit pois. Mutta ei voi määrätä lastensa suhteesta isovanhempiin.
Tietenkin voi😂😂😂😂 ja kuuluukin määrätä.
Ei voi kävellä isän oikeuksien yli, vaikka niin kuvittelet. Sitten isä ottaa eron ja saa tehdä lastensa kanssa (vihdoin) mitä haluaa.
Katsos äitillä ei ole yhtään suurempi valta-asema tässä.
Tasa-arvoa nääs!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, miniä jääköön sit pois. Mutta ei voi määrätä lastensa suhteesta isovanhempiin.
Tietenkin voi😂😂😂😂 ja kuuluukin määrätä.
Jos lasten isää vituttaa appivanhempansa, niin on ok estää lasten suhteet isovanhempiin?
Ihan oikeesti nyt, aikuiset naiset. Eikö hävetä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, miniä jääköön sit pois. Mutta ei voi määrätä lastensa suhteesta isovanhempiin.
Tietenkin voi😂😂😂😂 ja kuuluukin määrätä.
Ei voi kävellä isän oikeuksien yli, vaikka niin kuvittelet. Sitten isä ottaa eron ja saa tehdä lastensa kanssa (vihdoin) mitä haluaa.
Katsos äitillä ei ole yhtään suurempi valta-asema tässä.
Tasa-arvoa nääs!
Että tämmönen voimafantasia tänään.
Kyllä se vanhempi voi estää lastensa yhteydenpidon henkisesti tasapainottoman ihmisen kanssa. Aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, miniä jääköön sit pois. Mutta ei voi määrätä lastensa suhteesta isovanhempiin.
Tietenkin voi😂😂😂😂 ja kuuluukin määrätä.
Ei voi kävellä isän oikeuksien yli, vaikka niin kuvittelet. Sitten isä ottaa eron ja saa tehdä lastensa kanssa (vihdoin) mitä haluaa.
Katsos äitillä ei ole yhtään suurempi valta-asema tässä.
Tasa-arvoa nääs!
Että tämmönen voimafantasia tänään.
Kyllä se vanhempi voi estää lastensa yhteydenpidon henkisesti tasapainottoman ihmisen kanssa. Aina.
Älä viitsi nyt. En voi edes ottaa sua tosissaan. Toivottavasti isät heräävät puolustamaan oikeuksiaan oikein vankasti. Aionkin tukea tätä taloudellisesti jollain tavalla. Oksettaa naisena ja äitinä nää itsekeskeiset kaksinaismoralistit, jotka kuvittelee voivansa polkea lapsen etua oman mielipahansa vuoksi.
Ja teitä riittää.
Kyllä se karmakin tekee tehtävänsä. Viimeistään siinä vaiheessa kun lapset tajuaa, et äiti on pyrkinyt katkaisemaan lapsenkin välit isovanhempiinsa vain koska oma paha mieli, niin lapset tekevät omat johtopäätöksensä. Täytyy olla todella paha narsisti, jos tuollaiseen ryhtyy, joten eiköhän se tulee äidin käytöksestä muutenkin ilmi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se karmakin tekee tehtävänsä. Viimeistään siinä vaiheessa kun lapset tajuaa, et äiti on pyrkinyt katkaisemaan lapsenkin välit isovanhempiinsa vain koska oma paha mieli, niin lapset tekevät omat johtopäätöksensä. Täytyy olla todella paha narsisti, jos tuollaiseen ryhtyy, joten eiköhän se tulee äidin käytöksestä muutenkin ilmi...
Entäs silloin kun isovanhemman käytös on haitallista sekä lapsen kehitykselle että lapsen suhteelle vanhempiinsa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se karmakin tekee tehtävänsä. Viimeistään siinä vaiheessa kun lapset tajuaa, et äiti on pyrkinyt katkaisemaan lapsenkin välit isovanhempiinsa vain koska oma paha mieli, niin lapset tekevät omat johtopäätöksensä. Täytyy olla todella paha narsisti, jos tuollaiseen ryhtyy, joten eiköhän se tulee äidin käytöksestä muutenkin ilmi...
Entäs silloin kun isovanhemman käytös on haitallista sekä lapsen kehitykselle että lapsen suhteelle vanhempiinsa?
Mistähän johtuu et se haitallinen isovanhempi on aina toisen puolelta, ja nimenomaan miniä tekemässä ja henkisen tasapainottomuuden arvioinnit? Meneeköhän ihan oikein? Jos minä uskoisin ystäviäni, ni yli puolien appivanhemmat olis ihan sekopäisiä, osa hirviöitä.
Mut anna ku veikkaan: susta olis oikein, et äiti (nimenomaan äiti, koska tässä yhteydessä äiti kuitenkin on se ylivertainen vanhempi, jolla on enemmän oikeuksia - silloin molemmat on ihan 50 - 50 kun velvollisuuksia aletaan jakamaan) vois halutessaan mielivaltaisesti päättää milloin kukakin sukulainen (yleensä lasten isän puolelta) on niin huonoa seuraa, et lapsia pitää niiltä suojella?
Muistakaa et ne roolit kääntyy pian. :D Kohta olette epätasapainoisia anoppeja, jotka ei osaa tehdä mitään oikein. Paitsi jos teillä on vävyjä, jotka on huomattavasti harmittomampia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se karmakin tekee tehtävänsä. Viimeistään siinä vaiheessa kun lapset tajuaa, et äiti on pyrkinyt katkaisemaan lapsenkin välit isovanhempiinsa vain koska oma paha mieli, niin lapset tekevät omat johtopäätöksensä. Täytyy olla todella paha narsisti, jos tuollaiseen ryhtyy, joten eiköhän se tulee äidin käytöksestä muutenkin ilmi...
Entäs silloin kun isovanhemman käytös on haitallista sekä lapsen kehitykselle että lapsen suhteelle vanhempiinsa?
Mistähän johtuu et se haitallinen isovanhempi on aina toisen puolelta, ja nimenomaan miniä tekemässä ja henkisen tasapainottomuuden arvioinnit? Meneeköhän ihan oikein? Jos minä uskoisin ystäviäni, ni yli puolien appivanhemmat olis ihan sekopäisiä, osa hirviöitä.
Mut anna ku veikkaan: susta olis oikein, et äiti (nimenomaan äiti, koska tässä yhteydessä äiti kuitenkin on se ylivertainen vanhempi, jolla on enemmän oikeuksia - silloin molemmat on ihan 50 - 50 kun velvollisuuksia aletaan jakamaan) vois halutessaan mielivaltaisesti päättää milloin kukakin sukulainen (yleensä lasten isän puolelta) on niin huonoa seuraa, et lapsia pitää niiltä suojella?
Ei ole. Tässäkin ketjussa on kymmeniä ja kymmeniä kirjoituksia perheen äidin vanhempiwn toiminnasta. Mm minä olen kirjoittanut siitä.
Vanhemman velvollisuus on katsoa että henkisesti epävakaat euvät vaaranna lapsen kehitystä. Myös isän.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa et ne roolit kääntyy pian. :D Kohta olette epätasapainoisia anoppeja, jotka ei osaa tehdä mitään oikein. Paitsi jos teillä on vävyjä, jotka on huomattavasti harmittomampia.
Niin väsynyttä toistoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se karmakin tekee tehtävänsä. Viimeistään siinä vaiheessa kun lapset tajuaa, et äiti on pyrkinyt katkaisemaan lapsenkin välit isovanhempiinsa vain koska oma paha mieli, niin lapset tekevät omat johtopäätöksensä. Täytyy olla todella paha narsisti, jos tuollaiseen ryhtyy, joten eiköhän se tulee äidin käytöksestä muutenkin ilmi...
Entäs silloin kun isovanhemman käytös on haitallista sekä lapsen kehitykselle että lapsen suhteelle vanhempiinsa?
Mistähän johtuu et se haitallinen isovanhempi on aina toisen puolelta, ja nimenomaan miniä tekemässä ja henkisen tasapainottomuuden arvioinnit? Meneeköhän ihan oikein? Jos minä uskoisin ystäviäni, ni yli puolien appivanhemmat olis ihan sekopäisiä, osa hirviöitä.
Mut anna ku veikkaan: susta olis oikein, et äiti (nimenomaan äiti, koska tässä yhteydessä äiti kuitenkin on se ylivertainen vanhempi, jolla on enemmän oikeuksia - silloin molemmat on ihan 50 - 50 kun velvollisuuksia aletaan jakamaan) vois halutessaan mielivaltaisesti päättää milloin kukakin sukulainen (yleensä lasten isän puolelta) on niin huonoa seuraa, et lapsia pitää niiltä suojella?
Ei ole. Tässäkin ketjussa on kymmeniä ja kymmeniä kirjoituksia perheen äidin vanhempiwn toiminnasta. Mm minä olen kirjoittanut siitä.
Vanhemman velvollisuus on katsoa että henkisesti epävakaat euvät vaaranna lapsen kehitystä. Myös isän.
Entä jos vanhemmat ovat asiasta erimielisiä? Kenen sana ratkaisee? Isän oikeuksille täällä on painettu alapeukkua kertaakaan perustelematta asiaa.
Entä jos omasta mielestäsi vanhempiesi tavat ja toiminta on ok ja puolisosi ei. Mitäs sitten?
Joo, yrittäkääpä keksiä joku vastauskin tähän. Pelkät alapeukut ei riitä. Mikä oikeus äideillä on määrätä näistä asioista? Ei yhtään mikään.