Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kaikkein koomisinta että mummot käyttäytyy niinkuin uhmaikäiset lapset.
-”Mä haluuuuun antaa jäätelöä!”
- ”Ei valitettavasti käy, pidetään sokeritonta linjaa vielä toistaiseksi”
- Mutta miksi, perustele miksi!! Hei miksi hei! Ihan tyhmä sääntö, Mä haluan antaa sitä jätskiä, Pirkon täytyy saada maistaa! Eihän tossa oo mitään järkeä! Pirkonkin lapsenlapsi saa jo syödä mitä vaan!Ja samalla tämä lapsi on ihan että ”jätskiä, ihan sama”
Meidän mummo oli odottanut 1v synttäreitä kieli pitkänä kun tiesi että silloin saa maistaa, kyseli 10kk iässä että kyllähän synttäreillä sitten, ja täytyyhän omaa kakkua saada maistaa, ja minä vastasin että ”juu juu, 1-vuotiaana saa maistaa omaa kakkuaan”
Sitten synttäripäivänä otettiin hirveät kierrokset siitä kun lapsi ei ollutkaan kakusta niin innostunut, maistoi ja sylki ulos. Sitä sitten tuputettiin väkisin sitä hemmetin kakkua. En edelleenkään ymmärrä mikä ongelma on jos lapsi ei halua kakkua syödä? Sairasta. Toteutetaan jotain omia syöttöpossuhaluja lapsen kautta, otetaan tosi henkilökohtaisesti ”jos torjut kakun, torjut rakkauteni ja minut, enkö kelpaa kun kakku ei kelpaa,buhuu”
Ja tämä kaikki kun kyseessä on vauva!
Hirveät paineet pienelle lapselle.Ei muuten kamalasti naurata kun kotona on kaksi teiniä, joille pitää vääntää niitä rajoja. Ja koko ajan paikalle tunkee sitten vielä mummo, joka kinuaa, että miksei ne teinit voi tulla käymään, Pirkollakin käy lastenlapset kylässä, kaikki muutkin saa.
Ja jos ei edelleenkään saa tahtoaan läpi, lähettää viisi postikorttia viikossa ja 20 tekstaria, että josko kuitenkin nyt ne lapset tulis käymään.
Kun edelleen sanptaan ei, alkaa tyrkyttää rahaa, että jos ne tulis kuitenkin.
Ja jos on paikalla jossain ja vanhempi kieltää teiniltä jotain, ryntää heti sallimaan sen vanhemman kieltämän asian. Oli se sittne vaikka niin absurdi asia kuon vääränvahvuiset silmälasit murrosikäiselle, jolla on migreenitaipumus.
Sitten kun lopulta on pakko laittaa estot puhelimiin, kun ei muuten saada kotirauhaa, alkaa se uhriutuminen (ei kertakaikkiaan ymmärretä että mikä sitä perheen äitiä oikein vaivaa) ja takanapäin haukkuminen.
Mä (ehkä) muistan sut jostain ketjusta. Oliko mummo oma äitisi ja kesällä meni ihan höpöksi koko touhu kun ei voi sietää teinien itsenäistymistä?
Hyvältä kuitenkin teidän tilanteessa on kuulostanut se että teinit eivät lähde mummon kelkkaan matkaan, vaikka varmasti tietävät ja osaavat murkkuina vetää juuri oikeista napukoista kun haluavat jotain minkä äiti kieltää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun mummut ovat kuin oma äitini. Äitini käytös on aina ollut aika määräilevää ja jo silloin, kun odotin esikoistani, hän uhkailemalla sai minut tekemään tiettyjä asioita. Sama jatkui, kun lapsi syntyi. Hän ei kuitenkaan itse vauvasta näyttänyt niin olevan kiinnostunut (halailu yms. ei kiinnostanut), mutta meidän elämän suurimpien asioiden kohdalla hän halusi määrätä. Asiat vaan pahenivat, kun sairastuin vakavasti.
Nyt lapseni ovat jo molemmat n.10v ja ovat itsekin huomanneet mummon käytöksen. Jos lapset sanovat jotain mummolle hänen käytöksestään, hän kuvittelee, että minä olen pakottanut lapset sanomaan niin, eikä hän todellakaan näe, että olisi itse oikeasti tehnyt mitään väärää. Hän on vuosien varrella muuttunut niin, että pahimmat huutomatsit ovat jo takana, mutta käytös on silti marttyyriutta, piilovittuilua ja vähättelyä. Niin kuin aikaisemmin tässä ketjussa on sanottu, että jos joku näkisi yksittäisen tilanteen ja minun reaktion, niin ajattelisi, että minä vaan olen yliherkkä, mutta kun niitä tilanteita on ollut miljoonia.
Olen yrittänyt jutella hänen kanssaan monia kertoja mutta viimeisimmän keskustelun aikana tajusin, että tämä on täysin turhaa, koska hän ei näytä tuntevan itseään tai minua ollenkaan. Hänen mielestään hän on suloinen mummeli, joka vaan aina yrittää auttaa kiittämätöntä tytärtään. Minun mielestäni hän on tunnekylmä, hallitseva kiusaaja. Se on pahinta, kun en vaan ymmärrä häntä, hän toisaalta on myös oikeasti auttanut minua, mutta sitten muuten hän osaa olla hirviö.
Minä kirjoitin tuonne aikaisemmin että omalla rajattomalla vanhemmalla ei ole stressinsieto kykyä ollenkaan. Tästä kommentista muistan myös sen että hän ei tiedosta itseään ollenkaan. Pitää minua jonain toisena kuin olen ja varmaan näkee itsensäkin jonain muuna. Pähkinänkuoressa olen kokenut että hän on pikkulapsi aikuisen kaavussa. Kerta toisensa jälkeen se sokeus omaa toimintaa ja itseä kohtaa ihmetyttää. Minkälaisessa todellisuudessa tai tietoisuuden tilassa nämä ihmiset elävät? Minunkin äitini osaa olla auttavainen myös ja vaikuttaa hetkittäin hyväntahtoiselta, mikä tekee rajanvedosta hankalaa.
Täällä muuten rajaton isoäiti (myöhemmin RI) soitteli "normaalille" isoäidille (myöhemmin NI) ja koitti päteä eräässä lääketieteen asiassa sillä että hänen äitinsä oli apuhoitaja ja NI kun vastasi että hänellä ehkä paremmin tietoa kun on itse sairaanhoitaja. RI jatkoi jankkaamista että ei kun hän tietää kun on apuhoitajan tytär. Lopulta kun ei muuten saanut suunvuoroa niin NI totesi hieman ääntä korottaen että kyllä hän nyt ehkä tietää kun on lääkärin sairaanhoitajatytär, RI totesi että "ai oletko oikeasti?". Puhelun lopetti pikaisesti ja mielenosoituksellisesti lopettanut puhelinterrorinsa NI:tä kohtaan (aiemmin soitteli jatkuvasti suunnitellen meidän elämään ja valintoihin sekaantumista) ja muille kertoillut kuinka NI oli karjunut hänelle.
Joku kuitenkin kysyy, niin asia oli meidän lapsen allergiat ja RI oli sitä mieltä että anafylaktista lasta _pitää_ siedättää vanhemmilta salaa eli tehdä tarjottavia joissa on tätä ruoka-ainetta eikä kertoa edes kysyttäessä että sitä on. NI kielsi tämän ehdottomasti (kuten ihan maalaisjärjellä kuka tahansa) ja tietysti heti kertoi meille. 2v myöhemmin ei vieläkään syödä kuin itse vietyjä elintarvikkeita siellä tai avaamattomasta kaupan tuotteesta (lapsi edelleen 6v vaikeasti allerginen). Ja jostain syystä ei saa hoitoon ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Täällä muuten rajaton isoäiti (myöhemmin RI) soitteli "normaalille" isoäidille (myöhemmin NI) ja koitti päteä eräässä lääketieteen asiassa sillä että hänen äitinsä oli apuhoitaja ja NI kun vastasi että hänellä ehkä paremmin tietoa kun on itse sairaanhoitaja. RI jatkoi jankkaamista että ei kun hän tietää kun on apuhoitajan tytär. Lopulta kun ei muuten saanut suunvuoroa niin NI totesi hieman ääntä korottaen että kyllä hän nyt ehkä tietää kun on lääkärin sairaanhoitajatytär, RI totesi että "ai oletko oikeasti?". Puhelun lopetti pikaisesti ja mielenosoituksellisesti lopettanut puhelinterrorinsa NI:tä kohtaan (aiemmin soitteli jatkuvasti suunnitellen meidän elämään ja valintoihin sekaantumista) ja muille kertoillut kuinka NI oli karjunut hänelle.
Joku kuitenkin kysyy, niin asia oli meidän lapsen allergiat ja RI oli sitä mieltä että anafylaktista lasta _pitää_ siedättää vanhemmilta salaa eli tehdä tarjottavia joissa on tätä ruoka-ainetta eikä kertoa edes kysyttäessä että sitä on. NI kielsi tämän ehdottomasti (kuten ihan maalaisjärjellä kuka tahansa) ja tietysti heti kertoi meille. 2v myöhemmin ei vieläkään syödä kuin itse vietyjä elintarvikkeita siellä tai avaamattomasta kaupan tuotteesta (lapsi edelleen 6v vaikeasti allerginen). Ja jostain syystä ei saa hoitoon ollenkaan.
Todella järkevä päätös. Tuttavaperheen maitoallerginen lapsi pääsi piipaa-autolla sairaalaan anafylaktisen shokin kanssa, kun isovanhemmat olivat pohtineet, että pitää tuon pikkupetterin saada kauniina kesäpäivä vähän jätskiä. Mitä se haittaa, jos pientä pikkuisen pierettää jätskin jälkeen... Oli ensimmäinen, ainut ja viimeinen kerta, kun jättivät hoitoon noille isovanhemmille.
Isovanhemmat tietysti järkyttyivät, ja oli mummeli siinä sopertanut, että kun ei hän tiennyt. Asiasta oli sanottu monta kertaa, vannotettu, että lapselle ei anneta mitään, missä on tippaakaan maitoa. Mutta ei, jäätelöä oli pakko saada maistattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kaikkein koomisinta että mummot käyttäytyy niinkuin uhmaikäiset lapset.
-”Mä haluuuuun antaa jäätelöä!”
- ”Ei valitettavasti käy, pidetään sokeritonta linjaa vielä toistaiseksi”
- Mutta miksi, perustele miksi!! Hei miksi hei! Ihan tyhmä sääntö, Mä haluan antaa sitä jätskiä, Pirkon täytyy saada maistaa! Eihän tossa oo mitään järkeä! Pirkonkin lapsenlapsi saa jo syödä mitä vaan!Ja samalla tämä lapsi on ihan että ”jätskiä, ihan sama”
Meidän mummo oli odottanut 1v synttäreitä kieli pitkänä kun tiesi että silloin saa maistaa, kyseli 10kk iässä että kyllähän synttäreillä sitten, ja täytyyhän omaa kakkua saada maistaa, ja minä vastasin että ”juu juu, 1-vuotiaana saa maistaa omaa kakkuaan”
Sitten synttäripäivänä otettiin hirveät kierrokset siitä kun lapsi ei ollutkaan kakusta niin innostunut, maistoi ja sylki ulos. Sitä sitten tuputettiin väkisin sitä hemmetin kakkua. En edelleenkään ymmärrä mikä ongelma on jos lapsi ei halua kakkua syödä? Sairasta. Toteutetaan jotain omia syöttöpossuhaluja lapsen kautta, otetaan tosi henkilökohtaisesti ”jos torjut kakun, torjut rakkauteni ja minut, enkö kelpaa kun kakku ei kelpaa,buhuu”
Ja tämä kaikki kun kyseessä on vauva!
Hirveät paineet pienelle lapselle.Ei muuten kamalasti naurata kun kotona on kaksi teiniä, joille pitää vääntää niitä rajoja. Ja koko ajan paikalle tunkee sitten vielä mummo, joka kinuaa, että miksei ne teinit voi tulla käymään, Pirkollakin käy lastenlapset kylässä, kaikki muutkin saa.
Ja jos ei edelleenkään saa tahtoaan läpi, lähettää viisi postikorttia viikossa ja 20 tekstaria, että josko kuitenkin nyt ne lapset tulis käymään.
Kun edelleen sanptaan ei, alkaa tyrkyttää rahaa, että jos ne tulis kuitenkin.
Ja jos on paikalla jossain ja vanhempi kieltää teiniltä jotain, ryntää heti sallimaan sen vanhemman kieltämän asian. Oli se sittne vaikka niin absurdi asia kuon vääränvahvuiset silmälasit murrosikäiselle, jolla on migreenitaipumus.
Sitten kun lopulta on pakko laittaa estot puhelimiin, kun ei muuten saada kotirauhaa, alkaa se uhriutuminen (ei kertakaikkiaan ymmärretä että mikä sitä perheen äitiä oikein vaivaa) ja takanapäin haukkuminen.
Mä (ehkä) muistan sut jostain ketjusta. Oliko mummo oma äitisi ja kesällä meni ihan höpöksi koko touhu kun ei voi sietää teinien itsenäistymistä?
Hyvältä kuitenkin teidän tilanteessa on kuulostanut se että teinit eivät lähde mummon kelkkaan matkaan, vaikka varmasti tietävät ja osaavat murkkuina vetää juuri oikeista napukoista kun haluavat jotain minkä äiti kieltää.
Kyllä.
Jostain syystä olen omassa lastenkasvatuksessa korostanut sitä, että lapset tunnistavat omat tunteensa ja rajansa. He nimenomaan aktiivisesti tulivat sanomaan, että kokivat mummon rajattoman käytöksen toistuvasti ahdistavana.
Itseni on kasvatettu niin, etten tajua rajojani, eikä tunteitani ole ikinä kunnioitettu. Eli en edes tiedä spontaanisti, milloin minua kohtaan kohdistetaan henkistä väkivaltaa. Joudun tavallaan opettelemaan kaiken tällaisen teorian kautta.
Vasta viime aikoina olen alkanut yhdistää selkeän huonon olotilani erilaisiin tilanteisiin, joissa minua poljetaan ja ylitseni kävellään. Ennen kuvittelin että niin saa tehdä ja että vika on minussa. Olen "hankala".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä muuten rajaton isoäiti (myöhemmin RI) soitteli "normaalille" isoäidille (myöhemmin NI) ja koitti päteä eräässä lääketieteen asiassa sillä että hänen äitinsä oli apuhoitaja ja NI kun vastasi että hänellä ehkä paremmin tietoa kun on itse sairaanhoitaja. RI jatkoi jankkaamista että ei kun hän tietää kun on apuhoitajan tytär. Lopulta kun ei muuten saanut suunvuoroa niin NI totesi hieman ääntä korottaen että kyllä hän nyt ehkä tietää kun on lääkärin sairaanhoitajatytär, RI totesi että "ai oletko oikeasti?". Puhelun lopetti pikaisesti ja mielenosoituksellisesti lopettanut puhelinterrorinsa NI:tä kohtaan (aiemmin soitteli jatkuvasti suunnitellen meidän elämään ja valintoihin sekaantumista) ja muille kertoillut kuinka NI oli karjunut hänelle.
Joku kuitenkin kysyy, niin asia oli meidän lapsen allergiat ja RI oli sitä mieltä että anafylaktista lasta _pitää_ siedättää vanhemmilta salaa eli tehdä tarjottavia joissa on tätä ruoka-ainetta eikä kertoa edes kysyttäessä että sitä on. NI kielsi tämän ehdottomasti (kuten ihan maalaisjärjellä kuka tahansa) ja tietysti heti kertoi meille. 2v myöhemmin ei vieläkään syödä kuin itse vietyjä elintarvikkeita siellä tai avaamattomasta kaupan tuotteesta (lapsi edelleen 6v vaikeasti allerginen). Ja jostain syystä ei saa hoitoon ollenkaan.
Todella järkevä päätös. Tuttavaperheen maitoallerginen lapsi pääsi piipaa-autolla sairaalaan anafylaktisen shokin kanssa, kun isovanhemmat olivat pohtineet, että pitää tuon pikkupetterin saada kauniina kesäpäivä vähän jätskiä. Mitä se haittaa, jos pientä pikkuisen pierettää jätskin jälkeen... Oli ensimmäinen, ainut ja viimeinen kerta, kun jättivät hoitoon noille isovanhemmille.
Isovanhemmat tietysti järkyttyivät, ja oli mummeli siinä sopertanut, että kun ei hän tiennyt. Asiasta oli sanottu monta kertaa, vannotettu, että lapselle ei anneta mitään, missä on tippaakaan maitoa. Mutta ei, jäätelöä oli pakko saada maistattaa.
Meillä lapsella anafylaksiaan johtava pähkinäallergia. Anopille kerrottiin että nyt ei saa sitten antaa mitään missä lukee edes "saattaa sisältä pähkinää" niin anopin kommentti oli "no mutta kyllähän se pitää vähän antaa pähkinää niin ettei sitten isompana enää allergia vaivaa. Eihän se haittaa jos vähän tulee ihottumaa ni antaa sitten vaan allergialääkettä." Yritä siinä sitte kertoa miten epipeniä käytetään ku toinen on sitä mieltä että kyllä siitä allergialääkkeellä pärjää.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, että minkälainen käytös isovanhemmille on suotavaa? Kun en tästä ketjusta saa sitä irti. Osaan sitten tulevaisuudessa käyttäytyä oikein..
Eikö kukaan ole opettanut normaaleja käytöstapoja, toisten kunnioittamista, Suomen lakeja, eikä sitä mikä ero on päästään terveellä ja pipipäällä?
Normaalit käytöstavat? Haluaisitko määritellä ne? Ainakaan tuosta omasta vastauksestasi ei ilmene sellaiset, tuollainen tiuskiminen ja nälviminen "eikö kukaan ole.."-tyyli kuuluu lähinnä teineille.
Suomen lait. Moniko näistä kertomuksista on rikkonut Suomen lakeja?
Terveen ja "pipipään" (taas sinulta epäonnistunut sanavalinta) määritelmä on psykiatrillekin haastavaa. Täällä mahtaakin kirjoitella sitten Suomen kovimmat käyttäytymistieteilijät, psykologit ja psykiatrit.
Vinkki: jos haluatte tälle ongelmalle pontta, niin argumentoikaa edes todellisiin asioihin vedoten. Nyt täällä huokuu lähinnä henkilökohtaisten mieltymysten loukkaukset ja egojen loukkaantumiset. Näen, että taustalla on jokin määrittelemätön ilmiö, jolle olisi hyvä saada termistö. Sitä ennen näitä asioita on vaikea tunnistaa. Koko keskustelu vaikuttaa äänekkäiden torimuijien melskaamiselta. Täällä on pakko olla fiksuja ja koulutettuja joukossa, miksi tietoa ei käytetyä hyväksi? Mikä on tämä ilmiö?
Tässä sulle vastaus alkuperäiseen kysymykseesi: Ei näin. Mikään tästä kirjoitelmastasi ei ole sellaista käytöstä, jolla kannattaa isovanhempana edetä yhtään minnekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä muuten rajaton isoäiti (myöhemmin RI) soitteli "normaalille" isoäidille (myöhemmin NI) ja koitti päteä eräässä lääketieteen asiassa sillä että hänen äitinsä oli apuhoitaja ja NI kun vastasi että hänellä ehkä paremmin tietoa kun on itse sairaanhoitaja. RI jatkoi jankkaamista että ei kun hän tietää kun on apuhoitajan tytär. Lopulta kun ei muuten saanut suunvuoroa niin NI totesi hieman ääntä korottaen että kyllä hän nyt ehkä tietää kun on lääkärin sairaanhoitajatytär, RI totesi että "ai oletko oikeasti?". Puhelun lopetti pikaisesti ja mielenosoituksellisesti lopettanut puhelinterrorinsa NI:tä kohtaan (aiemmin soitteli jatkuvasti suunnitellen meidän elämään ja valintoihin sekaantumista) ja muille kertoillut kuinka NI oli karjunut hänelle.
Joku kuitenkin kysyy, niin asia oli meidän lapsen allergiat ja RI oli sitä mieltä että anafylaktista lasta _pitää_ siedättää vanhemmilta salaa eli tehdä tarjottavia joissa on tätä ruoka-ainetta eikä kertoa edes kysyttäessä että sitä on. NI kielsi tämän ehdottomasti (kuten ihan maalaisjärjellä kuka tahansa) ja tietysti heti kertoi meille. 2v myöhemmin ei vieläkään syödä kuin itse vietyjä elintarvikkeita siellä tai avaamattomasta kaupan tuotteesta (lapsi edelleen 6v vaikeasti allerginen). Ja jostain syystä ei saa hoitoon ollenkaan.
Todella järkevä päätös. Tuttavaperheen maitoallerginen lapsi pääsi piipaa-autolla sairaalaan anafylaktisen shokin kanssa, kun isovanhemmat olivat pohtineet, että pitää tuon pikkupetterin saada kauniina kesäpäivä vähän jätskiä. Mitä se haittaa, jos pientä pikkuisen pierettää jätskin jälkeen... Oli ensimmäinen, ainut ja viimeinen kerta, kun jättivät hoitoon noille isovanhemmille.
Isovanhemmat tietysti järkyttyivät, ja oli mummeli siinä sopertanut, että kun ei hän tiennyt. Asiasta oli sanottu monta kertaa, vannotettu, että lapselle ei anneta mitään, missä on tippaakaan maitoa. Mutta ei, jäätelöä oli pakko saada maistattaa.
Meillä lapsella anafylaksiaan johtava pähkinäallergia. Anopille kerrottiin että nyt ei saa sitten antaa mitään missä lukee edes "saattaa sisältä pähkinää" niin anopin kommentti oli "no mutta kyllähän se pitää vähän antaa pähkinää niin ettei sitten isompana enää allergia vaivaa. Eihän se haittaa jos vähän tulee ihottumaa ni antaa sitten vaan allergialääkettä." Yritä siinä sitte kertoa miten epipeniä käytetään ku toinen on sitä mieltä että kyllä siitä allergialääkkeellä pärjää.....
Meillä lapsella kissa-allergia. Anoppi lopetti kaksi kissaansa, ettei "ne vaan estä lapsen vierailuja".
Lievää liioitteluja, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, että minkälainen käytös isovanhemmille on suotavaa? Kun en tästä ketjusta saa sitä irti. Osaan sitten tulevaisuudessa käyttäytyä oikein..
Eikö kukaan ole opettanut normaaleja käytöstapoja, toisten kunnioittamista, Suomen lakeja, eikä sitä mikä ero on päästään terveellä ja pipipäällä?
Normaalit käytöstavat? Haluaisitko määritellä ne? Ainakaan tuosta omasta vastauksestasi ei ilmene sellaiset, tuollainen tiuskiminen ja nälviminen "eikö kukaan ole.."-tyyli kuuluu lähinnä teineille.
Suomen lait. Moniko näistä kertomuksista on rikkonut Suomen lakeja?
Terveen ja "pipipään" (taas sinulta epäonnistunut sanavalinta) määritelmä on psykiatrillekin haastavaa. Täällä mahtaakin kirjoitella sitten Suomen kovimmat käyttäytymistieteilijät, psykologit ja psykiatrit.
Vinkki: jos haluatte tälle ongelmalle pontta, niin argumentoikaa edes todellisiin asioihin vedoten. Nyt täällä huokuu lähinnä henkilökohtaisten mieltymysten loukkaukset ja egojen loukkaantumiset. Näen, että taustalla on jokin määrittelemätön ilmiö, jolle olisi hyvä saada termistö. Sitä ennen näitä asioita on vaikea tunnistaa. Koko keskustelu vaikuttaa äänekkäiden torimuijien melskaamiselta. Täällä on pakko olla fiksuja ja koulutettuja joukossa, miksi tietoa ei käytetyä hyväksi? Mikä on tämä ilmiö?
Kiinnostaisi tosiaan tietää mikä on tämän ilmiön takana. Syyttävä sormi kohdistuu kylläkin siihen vanhempaan polveen. Hyvät isovanhemmat ovat niin suuri apu lapsiperheelle että ihan pikkuasioista välejä ei yleensä katkaista. Miten voi olla niin vaikeaa kunnioittaa aikuista jälkikasvuaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, että minkälainen käytös isovanhemmille on suotavaa? Kun en tästä ketjusta saa sitä irti. Osaan sitten tulevaisuudessa käyttäytyä oikein..
Eikö kukaan ole opettanut normaaleja käytöstapoja, toisten kunnioittamista, Suomen lakeja, eikä sitä mikä ero on päästään terveellä ja pipipäällä?
Normaalit käytöstavat? Haluaisitko määritellä ne? Ainakaan tuosta omasta vastauksestasi ei ilmene sellaiset, tuollainen tiuskiminen ja nälviminen "eikö kukaan ole.."-tyyli kuuluu lähinnä teineille.
Suomen lait. Moniko näistä kertomuksista on rikkonut Suomen lakeja?
Terveen ja "pipipään" (taas sinulta epäonnistunut sanavalinta) määritelmä on psykiatrillekin haastavaa. Täällä mahtaakin kirjoitella sitten Suomen kovimmat käyttäytymistieteilijät, psykologit ja psykiatrit.
Vinkki: jos haluatte tälle ongelmalle pontta, niin argumentoikaa edes todellisiin asioihin vedoten. Nyt täällä huokuu lähinnä henkilökohtaisten mieltymysten loukkaukset ja egojen loukkaantumiset. Näen, että taustalla on jokin määrittelemätön ilmiö, jolle olisi hyvä saada termistö. Sitä ennen näitä asioita on vaikea tunnistaa. Koko keskustelu vaikuttaa äänekkäiden torimuijien melskaamiselta. Täällä on pakko olla fiksuja ja koulutettuja joukossa, miksi tietoa ei käytetyä hyväksi? Mikä on tämä ilmiö?
Tässä sulle vastaus alkuperäiseen kysymykseesi: Ei näin. Mikään tästä kirjoitelmastasi ei ole sellaista käytöstä, jolla kannattaa isovanhempana edetä yhtään minnekään.
Eli faktat eivät kiinnosta äitejä? Alright, itse olen kolmen pienen lapsen äiti ja voin kertoa, että odotan lapsiltani jo faktoissa pysymistä. Tällaisiin keittiöpsykologien ryhmähysteriaan ei vain voi lähteä tai siitä seuraa ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kaikkein koomisinta että mummot käyttäytyy niinkuin uhmaikäiset lapset.
-”Mä haluuuuun antaa jäätelöä!”
- ”Ei valitettavasti käy, pidetään sokeritonta linjaa vielä toistaiseksi”
- Mutta miksi, perustele miksi!! Hei miksi hei! Ihan tyhmä sääntö, Mä haluan antaa sitä jätskiä, Pirkon täytyy saada maistaa! Eihän tossa oo mitään järkeä! Pirkonkin lapsenlapsi saa jo syödä mitä vaan!Ja samalla tämä lapsi on ihan että ”jätskiä, ihan sama”
Meidän mummo oli odottanut 1v synttäreitä kieli pitkänä kun tiesi että silloin saa maistaa, kyseli 10kk iässä että kyllähän synttäreillä sitten, ja täytyyhän omaa kakkua saada maistaa, ja minä vastasin että ”juu juu, 1-vuotiaana saa maistaa omaa kakkuaan”
Sitten synttäripäivänä otettiin hirveät kierrokset siitä kun lapsi ei ollutkaan kakusta niin innostunut, maistoi ja sylki ulos. Sitä sitten tuputettiin väkisin sitä hemmetin kakkua. En edelleenkään ymmärrä mikä ongelma on jos lapsi ei halua kakkua syödä? Sairasta. Toteutetaan jotain omia syöttöpossuhaluja lapsen kautta, otetaan tosi henkilökohtaisesti ”jos torjut kakun, torjut rakkauteni ja minut, enkö kelpaa kun kakku ei kelpaa,buhuu”
Ja tämä kaikki kun kyseessä on vauva!
Hirveät paineet pienelle lapselle.Tulipa mieleen meidän jäätelö keskustelu
Anoppi: "Kyllä pitää sitten lomalla saada jäätelöä!"
Minä: "Jaa, ei kyllä saa ku ei saa sokeria ennenku on itse kiinnostunut"
A: "no mutta kyllä mummon pitää saada antaa jäätelöä!"
M: "Joo, varmasti sitten myöhemmin. Mutta nyt ei vielä saa kun on niin pieni."
A: "No mutta tajuaahan se kun muut vieressä syö jäätelöä että ei saa ja tulee kateelliseksi!"
M: Ei se ees tiedä mitä on jäätelö niin miten se vois tulla kateelliseks yhtään mistään ja saahan se kuitenki lempihedelmiään syödä"
Anoppi lapselle: "kyllä toi sun äitis on ihan tyhmä kun ei anna sun mitään herkkua syödä ja pitää nälässä!"Puol vuotta myöhemmin käytiin uudelleen tätä keskustelua sokerin antamisesta ja anopin selitys oli että meidän pitää antaa lapselle herkkuja koska syödään ite ja ollaan läskejä
Meillä taas niinpäin että mummo valittaa minulle että enkö tajua ettei lapselle saa antaa sokeroituja muroja ja kaikkea epäterveellistä. Siis ihan saarnaamalla saarnaa siitä joka kerta kun nähdään. Sitten itse syöttää lapselle kotonaan kakkuja, karkkia ja jäätelöä. "Mummon kulti...."
Siis what??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, että minkälainen käytös isovanhemmille on suotavaa? Kun en tästä ketjusta saa sitä irti. Osaan sitten tulevaisuudessa käyttäytyä oikein..
Eikö kukaan ole opettanut normaaleja käytöstapoja, toisten kunnioittamista, Suomen lakeja, eikä sitä mikä ero on päästään terveellä ja pipipäällä?
Normaalit käytöstavat? Haluaisitko määritellä ne? Ainakaan tuosta omasta vastauksestasi ei ilmene sellaiset, tuollainen tiuskiminen ja nälviminen "eikö kukaan ole.."-tyyli kuuluu lähinnä teineille.
Suomen lait. Moniko näistä kertomuksista on rikkonut Suomen lakeja?
Terveen ja "pipipään" (taas sinulta epäonnistunut sanavalinta) määritelmä on psykiatrillekin haastavaa. Täällä mahtaakin kirjoitella sitten Suomen kovimmat käyttäytymistieteilijät, psykologit ja psykiatrit.
Vinkki: jos haluatte tälle ongelmalle pontta, niin argumentoikaa edes todellisiin asioihin vedoten. Nyt täällä huokuu lähinnä henkilökohtaisten mieltymysten loukkaukset ja egojen loukkaantumiset. Näen, että taustalla on jokin määrittelemätön ilmiö, jolle olisi hyvä saada termistö. Sitä ennen näitä asioita on vaikea tunnistaa. Koko keskustelu vaikuttaa äänekkäiden torimuijien melskaamiselta. Täällä on pakko olla fiksuja ja koulutettuja joukossa, miksi tietoa ei käytetyä hyväksi? Mikä on tämä ilmiö?
Kiinnostaisi tosiaan tietää mikä on tämän ilmiön takana. Syyttävä sormi kohdistuu kylläkin siihen vanhempaan polveen. Hyvät isovanhemmat ovat niin suuri apu lapsiperheelle että ihan pikkuasioista välejä ei yleensä katkaista. Miten voi olla niin vaikeaa kunnioittaa aikuista jälkikasvuaan?
Tätä pohdintaa juuri hain. Onko tämä suurten ikäluokkien juttu? Vai joku aataminaikainen kostokierre.. Tuleeko meistä tällaisia? Kuinka suuri osuus isovanhemmista käyttäytyy näin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, että minkälainen käytös isovanhemmille on suotavaa? Kun en tästä ketjusta saa sitä irti. Osaan sitten tulevaisuudessa käyttäytyä oikein..
Eikö kukaan ole opettanut normaaleja käytöstapoja, toisten kunnioittamista, Suomen lakeja, eikä sitä mikä ero on päästään terveellä ja pipipäällä?
Normaalit käytöstavat? Haluaisitko määritellä ne? Ainakaan tuosta omasta vastauksestasi ei ilmene sellaiset, tuollainen tiuskiminen ja nälviminen "eikö kukaan ole.."-tyyli kuuluu lähinnä teineille.
Suomen lait. Moniko näistä kertomuksista on rikkonut Suomen lakeja?
Terveen ja "pipipään" (taas sinulta epäonnistunut sanavalinta) määritelmä on psykiatrillekin haastavaa. Täällä mahtaakin kirjoitella sitten Suomen kovimmat käyttäytymistieteilijät, psykologit ja psykiatrit.
Vinkki: jos haluatte tälle ongelmalle pontta, niin argumentoikaa edes todellisiin asioihin vedoten. Nyt täällä huokuu lähinnä henkilökohtaisten mieltymysten loukkaukset ja egojen loukkaantumiset. Näen, että taustalla on jokin määrittelemätön ilmiö, jolle olisi hyvä saada termistö. Sitä ennen näitä asioita on vaikea tunnistaa. Koko keskustelu vaikuttaa äänekkäiden torimuijien melskaamiselta. Täällä on pakko olla fiksuja ja koulutettuja joukossa, miksi tietoa ei käytetyä hyväksi? Mikä on tämä ilmiö?
Tässä sulle vastaus alkuperäiseen kysymykseesi: Ei näin. Mikään tästä kirjoitelmastasi ei ole sellaista käytöstä, jolla kannattaa isovanhempana edetä yhtään minnekään.
Eli faktat eivät kiinnosta äitejä? Alright, itse olen kolmen pienen lapsen äiti ja voin kertoa, että odotan lapsiltani jo faktoissa pysymistä. Tällaisiin keittiöpsykologien ryhmähysteriaan ei vain voi lähteä tai siitä seuraa ongelmia.
Et sinä mitään faktoja tarjonnut. Herjasit, pilkkasit, ivasit, mitätöit, lyttäsit ja vähättelit. Ja saivartelit.
Minua kiinnostaa se että mikä sinut saa aina ryhtymään tuohon samaan lokakampanjointiin kaikissa vähänkään tätä aihetta sivuavissa ketjuissa? Koska ilmaannut näihin aina raivoamaan. Mikä on sinun kipupisteesi joka laukaisee tuon ikävän käytöksen. Kerropa faktoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, että minkälainen käytös isovanhemmille on suotavaa? Kun en tästä ketjusta saa sitä irti. Osaan sitten tulevaisuudessa käyttäytyä oikein..
Eikö kukaan ole opettanut normaaleja käytöstapoja, toisten kunnioittamista, Suomen lakeja, eikä sitä mikä ero on päästään terveellä ja pipipäällä?
Normaalit käytöstavat? Haluaisitko määritellä ne? Ainakaan tuosta omasta vastauksestasi ei ilmene sellaiset, tuollainen tiuskiminen ja nälviminen "eikö kukaan ole.."-tyyli kuuluu lähinnä teineille.
Suomen lait. Moniko näistä kertomuksista on rikkonut Suomen lakeja?
Terveen ja "pipipään" (taas sinulta epäonnistunut sanavalinta) määritelmä on psykiatrillekin haastavaa. Täällä mahtaakin kirjoitella sitten Suomen kovimmat käyttäytymistieteilijät, psykologit ja psykiatrit.
Vinkki: jos haluatte tälle ongelmalle pontta, niin argumentoikaa edes todellisiin asioihin vedoten. Nyt täällä huokuu lähinnä henkilökohtaisten mieltymysten loukkaukset ja egojen loukkaantumiset. Näen, että taustalla on jokin määrittelemätön ilmiö, jolle olisi hyvä saada termistö. Sitä ennen näitä asioita on vaikea tunnistaa. Koko keskustelu vaikuttaa äänekkäiden torimuijien melskaamiselta. Täällä on pakko olla fiksuja ja koulutettuja joukossa, miksi tietoa ei käytetyä hyväksi? Mikä on tämä ilmiö?
Eri
Alkuperäiseen kysymykseen jos nyt yrittäisin jotain vastata.
Kunnioita vanhempien päätöksiä koskien lapsen asioita. Luota lapsen vanhempiin ainakin niissä päivittäisissä asioissa ja jos on jotain minkä et ihan usko olevan oikein, niin keskustele asiasta mutta älä oleta vanhempien alkavan toimia niin kuin sinä haluat vain koska sinä haluat.
Esim. lapsi tulee hoitoon ja huomaat että pakkasesta huolimatta tavaroissa ei ole villasukkia, voit kysyä tarvitseekohan lapsi toisetkin sukat ja jos vanhemmat sanoo "ei" niin se siitä, sukkia ei tarvita vaikka omat jalkasi palelisivat ja omalla pojallasi oli kolmet villasukat aina lapsena ja lumi on kylmää ja jne. jos "kyllä" niin hyvä kun huomasit)
Pidä mielessä, että sinä et ole samalla viivalla lapseen nähden kuin sen vanhemmat. Sinä olet isoisä tai isoäiti, sukulainen mutta et perhettä.
Lapsen kanssa tietty käyttäydytään ikätason mukaan ja ihan niinkuin kenen tahansa (rakkaan) sukulaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, että minkälainen käytös isovanhemmille on suotavaa? Kun en tästä ketjusta saa sitä irti. Osaan sitten tulevaisuudessa käyttäytyä oikein..
Eikö kukaan ole opettanut normaaleja käytöstapoja, toisten kunnioittamista, Suomen lakeja, eikä sitä mikä ero on päästään terveellä ja pipipäällä?
Normaalit käytöstavat? Haluaisitko määritellä ne? Ainakaan tuosta omasta vastauksestasi ei ilmene sellaiset, tuollainen tiuskiminen ja nälviminen "eikö kukaan ole.."-tyyli kuuluu lähinnä teineille.
Suomen lait. Moniko näistä kertomuksista on rikkonut Suomen lakeja?
Terveen ja "pipipään" (taas sinulta epäonnistunut sanavalinta) määritelmä on psykiatrillekin haastavaa. Täällä mahtaakin kirjoitella sitten Suomen kovimmat käyttäytymistieteilijät, psykologit ja psykiatrit.
Vinkki: jos haluatte tälle ongelmalle pontta, niin argumentoikaa edes todellisiin asioihin vedoten. Nyt täällä huokuu lähinnä henkilökohtaisten mieltymysten loukkaukset ja egojen loukkaantumiset. Näen, että taustalla on jokin määrittelemätön ilmiö, jolle olisi hyvä saada termistö. Sitä ennen näitä asioita on vaikea tunnistaa. Koko keskustelu vaikuttaa äänekkäiden torimuijien melskaamiselta. Täällä on pakko olla fiksuja ja koulutettuja joukossa, miksi tietoa ei käytetyä hyväksi? Mikä on tämä ilmiö?
Teillä vanhemmilla ihmisillä on tuota rajattomuutta. Nykyään on erilaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, että minkälainen käytös isovanhemmille on suotavaa? Kun en tästä ketjusta saa sitä irti. Osaan sitten tulevaisuudessa käyttäytyä oikein..
Eikö kukaan ole opettanut normaaleja käytöstapoja, toisten kunnioittamista, Suomen lakeja, eikä sitä mikä ero on päästään terveellä ja pipipäällä?
Normaalit käytöstavat? Haluaisitko määritellä ne? Ainakaan tuosta omasta vastauksestasi ei ilmene sellaiset, tuollainen tiuskiminen ja nälviminen "eikö kukaan ole.."-tyyli kuuluu lähinnä teineille.
Suomen lait. Moniko näistä kertomuksista on rikkonut Suomen lakeja?
Terveen ja "pipipään" (taas sinulta epäonnistunut sanavalinta) määritelmä on psykiatrillekin haastavaa. Täällä mahtaakin kirjoitella sitten Suomen kovimmat käyttäytymistieteilijät, psykologit ja psykiatrit.
Vinkki: jos haluatte tälle ongelmalle pontta, niin argumentoikaa edes todellisiin asioihin vedoten. Nyt täällä huokuu lähinnä henkilökohtaisten mieltymysten loukkaukset ja egojen loukkaantumiset. Näen, että taustalla on jokin määrittelemätön ilmiö, jolle olisi hyvä saada termistö. Sitä ennen näitä asioita on vaikea tunnistaa. Koko keskustelu vaikuttaa äänekkäiden torimuijien melskaamiselta. Täällä on pakko olla fiksuja ja koulutettuja joukossa, miksi tietoa ei käytetyä hyväksi? Mikä on tämä ilmiö?
Tässä sulle vastaus alkuperäiseen kysymykseesi: Ei näin. Mikään tästä kirjoitelmastasi ei ole sellaista käytöstä, jolla kannattaa isovanhempana edetä yhtään minnekään.
Eli faktat eivät kiinnosta äitejä? Alright, itse olen kolmen pienen lapsen äiti ja voin kertoa, että odotan lapsiltani jo faktoissa pysymistä. Tällaisiin keittiöpsykologien ryhmähysteriaan ei vain voi lähteä tai siitä seuraa ongelmia.
Mutta kun ihmisten välisissä suhteissa ei ole kyse ”faktoista”, vaan inhimillisistä tunteista, kunnioituksesta, kiintymyksestä, välittämisestä, ja yhteyden luomisesta toiseen.
Jatkuva toisen haastaminen luo eripuraa. Ja vaikka voittaisit kaikki väittelyt, eli faktat olisivat puolellasi, niin menettäisit lämpimät perhesuhteet. Siitä tässä on kyse, ei siitä kuka on ”oikeassa” ja kuka ”väärässä”.
Tätä nämä mummot eivät vaan saa päähänsä, edelleen ajattelevat että kun se miniä tai tytär vain tajuaisi hänen olevan oikeassa, niin tehtäisiin kuten hän määrää ja kaikki toimisi. Elämässä tehtävissä valinnoissa on kyse halusta, siitä miten minä ja meidän perhe _haluaa_ elää, ei mistään parhain argumentein valitusta elämästä, joka muutetaan kun mummo latelee faktoja tiskiin. Ja kaikkien tulee kunnioittaa toisten valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, että minkälainen käytös isovanhemmille on suotavaa? Kun en tästä ketjusta saa sitä irti. Osaan sitten tulevaisuudessa käyttäytyä oikein..
Eikö kukaan ole opettanut normaaleja käytöstapoja, toisten kunnioittamista, Suomen lakeja, eikä sitä mikä ero on päästään terveellä ja pipipäällä?
Normaalit käytöstavat? Haluaisitko määritellä ne? Ainakaan tuosta omasta vastauksestasi ei ilmene sellaiset, tuollainen tiuskiminen ja nälviminen "eikö kukaan ole.."-tyyli kuuluu lähinnä teineille.
Suomen lait. Moniko näistä kertomuksista on rikkonut Suomen lakeja?
Terveen ja "pipipään" (taas sinulta epäonnistunut sanavalinta) määritelmä on psykiatrillekin haastavaa. Täällä mahtaakin kirjoitella sitten Suomen kovimmat käyttäytymistieteilijät, psykologit ja psykiatrit.
Vinkki: jos haluatte tälle ongelmalle pontta, niin argumentoikaa edes todellisiin asioihin vedoten. Nyt täällä huokuu lähinnä henkilökohtaisten mieltymysten loukkaukset ja egojen loukkaantumiset. Näen, että taustalla on jokin määrittelemätön ilmiö, jolle olisi hyvä saada termistö. Sitä ennen näitä asioita on vaikea tunnistaa. Koko keskustelu vaikuttaa äänekkäiden torimuijien melskaamiselta. Täällä on pakko olla fiksuja ja koulutettuja joukossa, miksi tietoa ei käytetyä hyväksi? Mikä on tämä ilmiö?
Tässä sulle vastaus alkuperäiseen kysymykseesi: Ei näin. Mikään tästä kirjoitelmastasi ei ole sellaista käytöstä, jolla kannattaa isovanhempana edetä yhtään minnekään.
Eli faktat eivät kiinnosta äitejä? Alright, itse olen kolmen pienen lapsen äiti ja voin kertoa, että odotan lapsiltani jo faktoissa pysymistä. Tällaisiin keittiöpsykologien ryhmähysteriaan ei vain voi lähteä tai siitä seuraa ongelmia.
Mutta kun ihmisten välisissä suhteissa ei ole kyse ”faktoista”, vaan inhimillisistä tunteista, kunnioituksesta, kiintymyksestä, välittämisestä, ja yhteyden luomisesta toiseen.
Jatkuva toisen haastaminen luo eripuraa. Ja vaikka voittaisit kaikki väittelyt, eli faktat olisivat puolellasi, niin menettäisit lämpimät perhesuhteet. Siitä tässä on kyse, ei siitä kuka on ”oikeassa” ja kuka ”väärässä”.
Tätä nämä mummot eivät vaan saa päähänsä, edelleen ajattelevat että kun se miniä tai tytär vain tajuaisi hänen olevan oikeassa, niin tehtäisiin kuten hän määrää ja kaikki toimisi. Elämässä tehtävissä valinnoissa on kyse halusta, siitä miten minä ja meidän perhe _haluaa_ elää, ei mistään parhain argumentein valitusta elämästä, joka muutetaan kun mummo latelee faktoja tiskiin. Ja kaikkien tulee kunnioittaa toisten valintoja.
Hyvin kirjoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, että minkälainen käytös isovanhemmille on suotavaa? Kun en tästä ketjusta saa sitä irti. Osaan sitten tulevaisuudessa käyttäytyä oikein..
Eikö kukaan ole opettanut normaaleja käytöstapoja, toisten kunnioittamista, Suomen lakeja, eikä sitä mikä ero on päästään terveellä ja pipipäällä?
Normaalit käytöstavat? Haluaisitko määritellä ne? Ainakaan tuosta omasta vastauksestasi ei ilmene sellaiset, tuollainen tiuskiminen ja nälviminen "eikö kukaan ole.."-tyyli kuuluu lähinnä teineille.
Suomen lait. Moniko näistä kertomuksista on rikkonut Suomen lakeja?
Terveen ja "pipipään" (taas sinulta epäonnistunut sanavalinta) määritelmä on psykiatrillekin haastavaa. Täällä mahtaakin kirjoitella sitten Suomen kovimmat käyttäytymistieteilijät, psykologit ja psykiatrit.
Vinkki: jos haluatte tälle ongelmalle pontta, niin argumentoikaa edes todellisiin asioihin vedoten. Nyt täällä huokuu lähinnä henkilökohtaisten mieltymysten loukkaukset ja egojen loukkaantumiset. Näen, että taustalla on jokin määrittelemätön ilmiö, jolle olisi hyvä saada termistö. Sitä ennen näitä asioita on vaikea tunnistaa. Koko keskustelu vaikuttaa äänekkäiden torimuijien melskaamiselta. Täällä on pakko olla fiksuja ja koulutettuja joukossa, miksi tietoa ei käytetyä hyväksi? Mikä on tämä ilmiö?
Teillä vanhemmilla ihmisillä on tuota rajattomuutta. Nykyään on erilaista.
Olen 37! olenko jo vanhus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.
Äitini otti asian esille kun ilmeni että veljen vaimo oli pitänyt pahana. Rakentavasti, kauniisti oli puhunut. Toinen osapuoli sattui olemaa "vastaanotto kiinni", valitti vanhoja asioita mitä ei oltu edes puhuttu ennemmin ja arvosteli oikein vaahto suussa. Selitystä sokerin ylivarovaisuuten ei tullut vaan eipä se ollut meille yllätys. Ennemmin kyse mielestäni on periaatteesta "et anna kun MINÄ kiellän".
Pyysikö äitisi anteeksi?
Siihen pisteeseen ei päässyt kun miniänsä laittoi lunta tupaan oikein kunnolla. Pahoitti äitimme mielen tarkoituksellisesti. Anteeksi olisi pyytänyt jos miniä olisi sanonut edes jonkun syyn 100% kiellolle. Täälläkin yhdessä kuorossa nostetaan lapsen äidin joka sana jalustalle, mitä olisi maksanut kertoa se syy ja laittaa riita poikki. Aina se maailman viisain kaiken päättävä yliolento äiti ei ole se paras sanoja. Vähän väliä tapahtuu lasten kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä myös Suomessa. Mutta täällä äiti on periaatteesta aina oikeassa?
Eli siis äitisi rikkoo tarkoituksellisesti sääntöä, joka koskee toisen ihmisen lasta, ja sitten kun miniä yllättäen pahoittaa mielensä, niin hän "myy" anteeksipyyntöään miniän antamaa selitystä vastaan. Ja kun sitä selitystä ei tullut, sinä vaahtoat täällä lasten kaltoinkohtelusta. Äidin ei tarvitse antaa perheen ulkopuolisille ihmisille. Ihan itse se äitisi on tämän valinnan tehnyt, kärsikööt nyt tekojensa seuraukset. Ei kannata vinkua kun p*ska on jo housussa.
Voe ristus mitä settiä taas.
Voe ristus, kannattaako välit katkoa yhden jäätelölusikallisen vuoksi? Kerrotaanko lapselle aikuisena, että ei me aikuiset ihmiset voitu sopia tätä asiaa jäätelölusikallisesta niin sulla ei nyt ole isovanhempia?? Nyt vähän suhteellisuudentajua tarvittais tähän ketjuun...
Tuon mummon ja tuon tädin ns menettäminen on vain positiivinen juttu.
Ihan sairaaksi mennyt koko keskustelu. Kai mieskin heivataan helvettiin, jos se erehtyy vastoin lupaa antamaan kerran sokeria lapselle vai koskeeko tämä vain psykomummoja.
Siis ihan oikeastikko et nää mitään eroa siinä, että vieras/perheen ulkopuolinen tekee päätöksiä toisen lapsesta vs. lapsen vanhempi tekee päätöksiä koskien lasta?
Näen kyllä, mutta tietääkseni lusikallinen jäätelöä ei aiheuta minkäänlaista oikeaa vaaratilannetta lapselle, joten YHDEN kerran varmaan voisi kuka tahansa katsoa läpi sormien. Eri asia jos mummo ei ota opiksi.
Huoh. Toiset meistä haluavat kasvattaa lapsistamme tasapainoisia ihmisiä, joille ruoka on ruokaa. Nautinnollista, hyvää, terveellistä, mutta ei mikään palkinto tai herkut mikään tavoittelemisen arvoinen asia. Meidän koko perhe myös syö vain ruoka-aikoina kuten sivistyneet ihmiset.
Meillä kyllä lapset saavat pieniä määriä sokeria, jos sitä sattuu jälkiruoassa olemaan. Hyvin pieniä määriä. Mutta koskaan, missään olosuhteissa meillä ei ole mitään tuollaista "mamma antaa nannaa" juttuja. Pelkästään se, että jostain ruoasta käytetään ilmaisuja kuten "nanna" tai "lällä", kertoo että asenne syömiseen on aivan väärä.
Ihmisen suu ei isommin edes kaipaa keinotekoista makeaa jos siihen ei sitä totuteta. Jokainen, joka antaa lapselle sokeria tekee sille hirveän karhunpalveluksen.
En ymmärrä näitä mummoja ja pappoja joita sen ah niin rakkaan lapsenlapsen terveys ei kiinnosta pätkääkään. Syötetään sokeria vanhempien selän takana että oikein saadaan verensokerit heittelehtimään ja kiukku päälle ja lusikkaa käytetään omassa saastaisessa suussa.
Niin joo, ja meillä tässä ei kyse ole "äidin säännöistä" vaan meillä isä on se joka erityisesti ei hyväksy makeisten syömistä. Hänen mielestään makeanhimo on merkki siitä ettei ole syöty oikeaa ruokaa tarpeeksi, niin kuin tietysti onkin. Ja pappa (minun isäni) on se pahin makean tuputtaja. Se on yrittänyt syöttää meidän koirallekin suklaata.
Mulla oli oma äiti niin se helpotti tilannetta, toki mies näytti kohtalaisen suurta vihreää valoa mun päätökselle :D