Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi,huolet on monet.Olen viiden lapsen isoäiti ja olen suonut tyttärelleni ja vävylleni "lapsivapaita viikonloppuja" vähintään joka toinen kuukausi,keskimäärin.
Ovat ottaneet ne mielellään vastaan.Tyttäreni on hyvä äiti ja vävy hyvä isä,mutta vauvan aiheuttamat yövalvomiset näkyvät runsaana väsymyksenä ja välillä oma aika on tarpeen.Etkö ole kahdeksan-kuista vauvaa päästänyt kertaakaan yökylään.Et siis ole käynyt missään tuulettumassa tai vain löffinyt kotona nukkuen univelkojasi pois.
Ihmettelen miten täällä kaikki ovat kanssasi samaa mieltä.Minä kuuskymppisenä mummina ymmärrän tuon toisen puolen.En toki ole toiminut sinun kertomasi mummon tavoin,en itse asiassa ole mikään hempeilijä vauvojen suhteen,mutta tiedän paljonko pikkuvauva väsyttää.
Minun mummo"velvollisuuteni" alkoivat vuonna 2002.Ensimmäinen olikin mulla yökylässä ennen kastejuhlaa jo ekan kerran,tyttäreltäni loppui maidon tulo lyhyeen.
Seuraavat kolme ovat olleet tarpeen mukaan,maitoa on lypsetty ja kun maito väheni,siirryttiin lisäksi korvikkeeseen muutenkin.Kaikki ovat viihtyneet niin kotona kuin mummolassakin ja kaikilla on pysynyt järki kasassa.
Nyt meillä onkin sitten kinkkisempi juttu.Nuorin syntyi vuosi sitten elokuussa ja vaari kuoli pian perästä.
Eihän siinä tyttärenkään mieli tehnyt kotoa mihinkään suuren surun keskellä.Näin ollen nuorimmasta tuli oikein "äidin vierivauva",joka ei oikein vieläkään erkanisi äidin rinnasta,vaikka on jo tavallisen maidon ja osittain tavallisen ruuan syöjä.
Huutaa ja kiukuttelee kun on muutaman kerran ollut mulla vkl.hoidossa.Huutaminen liittyy toki iltoihin,
muuten hymyilee kuin aurinko.Olisi pitänyt sisarustensa lailla olla enemmän mummulassa,mutta kuten sanoin,vaarin kuolema teki hänestä "vierivauvan".
Tyttäreni ja vävyni oikein ihmettelevät,kun lukevat vanhemmista,jotka eivät anna lapsia isovanhempien hoitoon.Ihmettelen minäkin.Jokatapauksessa jaksamista teille,minkä tien sitten valitsettekin.
Yökyläilyä ei suositella ollenkaan alle yksivuotiaille.
Ei niin. Ja muistakaa kaikki pienten lasten vanhemmat, että teille ei kuulu enää mitkään yön yli olevat menot, ei pikkujoulut eikä tuparit, ei kenenkään hääjuhlat ilman lapsia ja polttarit ja mitkään muutkaan, pysytelkää kotona lastenne kanssa. Ketään ette vaivaa lastenhoidolla, kummit ei ole velvollisia eikä kukaan muukaan. Vaikka haluaisivatkin, niin ette poistu kotoanne lastenne luota. Mitä olen ihmetellytkin niin juuri tuota, että miten on mahdollista, että pienen lapsen isät ja äidit lähtee omiin menoihinsa ihan niin kuin ei heillä lapsia olisikaan. Mihin ihmeen merimatkalle se Jere Karalahtikin lähtee, eikös se vasta saanut lapsenkin?
Harvemmin esim häät yön yli kestää...
Ja Jeren lastahan hoitaa oma äiti. Mitä sinä horiset?
Miettiköhän Jere loppuun asti, kun vei mummolle lapsensa hoitoon ???
Ei kai Nanna vielä mummo ole sentään, ja taitavat asuakkin yhdessä niin ei lapsia mihinkään tartte viedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1/2 lasta kirjoitti:
Nyt poika on 8 ja tytär täyttää muutaman kuukauden kuluttua 7. Välit exään ovat hyvät, mutta välimatkan takia tapaamme harvoin. Exällä on uusi kumppani ja uudet kaksi lasta, ja tuen exän suhdetta tyttäreensä ja tyttären suhdetta sisarpuoliinsa, mutta esikoispoikamme on edelleen vähän kuin kiusallinen käenpoikanen joukossamme. En osaa keskustella hänen kanssaan enkä osoittaa hellyyttä. Huono omatunto valtaa mielen, kun osoitan enemmän välittämistä jopa niitä exän uusia lapsia kohtaan.
Ex-anoppi taas on rauhoittunut vuosien saatossa, ja nykyään tyttärenikin käy hänen luonaan yökylässä, muutaman kerran vuoteen, yhdessä sisaruksiensa kanssa. Varsinaisesti en edelleenkään pidä ex-anopista, mutta siedän häntä ja tilannetta, koska se on tyttärelleni tärkeää, ja myös koska tytär on jo tarpeeksi vanha huolehtimaan itsestään sen verran, että pärjää, vaikkei mummi kävisi ihan täysillä joka hetki.
Siis seitsemänvuotias on tarpeeksi vanha pärjäämään manipuloivan hullun kanssa?! Et säkään ihan täysillä käy, mistä tiedät mitä se mummo siellä tyttärellesi opettaa selittää kun et ole kuulemassa. Ihan hullua myös että poika on vain annettu mummolle kun on sitä tarpeeksi vaatinut, toivottavasti exäsi ja sinä edes kadutte lapsenne elämän pilaamista antamalla tämän leikkikaluksi mielisairaalle mummolle.
Vierailija kirjoitti:
mitenköhä mun kolmevuotinen kakara elättää mummonsa
Ei varmaan kummoisesti koska sinulla ei ole lapsia. "mun kolmevuotinen kakara", kukaan ei sano noin.
Vierailija kirjoitti:
Narsistit aiheuttavat todella pahaa jälkeä perheissä. Narsistin vanhemman lapsi ei tule koskaan unohtamaan kohtelua lapsuudessaan eikä koskaan toipumaan siitä kohtelusta täysin. Häneen jää aina siivu samaa ilkeyttä kuin narsisti-vanhemmassa ja se taas näkyy hänen kanssaan tekemisissä oleville ihmisille. Ketju jatkuu, valitettavasti, jossain määrin. Se on todella vaikea katkaista.
Joku oikeus toteutuu maailmassa siinä kohtaa, että narsissin lempilapsi jää lopulta pahimmin kiinni lapsuuteensa ja omaksuu sosiaaliset taidot narsissilta kattavimmin. Epäsuositut lapset saavat kyllä tuta koko lapsuutensa, mutta pystyvät pois päästyään paremmin irtautumaan kuviosta ja huomaamaan epäterveet piirteet.
Suosikkihan suojaa itseään uskomalla tai uskottelemalla olevansa niin erityisen ihana, että ansaitsee täysin suosikkiasemansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistit aiheuttavat todella pahaa jälkeä perheissä. Narsistin vanhemman lapsi ei tule koskaan unohtamaan kohtelua lapsuudessaan eikä koskaan toipumaan siitä kohtelusta täysin. Häneen jää aina siivu samaa ilkeyttä kuin narsisti-vanhemmassa ja se taas näkyy hänen kanssaan tekemisissä oleville ihmisille. Ketju jatkuu, valitettavasti, jossain määrin. Se on todella vaikea katkaista.
Joku oikeus toteutuu maailmassa siinä kohtaa, että narsissin lempilapsi jää lopulta pahimmin kiinni lapsuuteensa ja omaksuu sosiaaliset taidot narsissilta kattavimmin. Epäsuositut lapset saavat kyllä tuta koko lapsuutensa, mutta pystyvät pois päästyään paremmin irtautumaan kuviosta ja huomaamaan epäterveet piirteet.
Suosikkihan suojaa itseään uskomalla tai uskottelemalla olevansa niin erityisen ihana, että ansaitsee täysin suosikkiasemansa.
Välit sisaruksiisi voivat olla suunnattoman kilpailuhenkiset tai vihamieliset. Narsistisella ihmisellä on taipumus pitää muita ihmisiä itsensä jatkeena. Jos perheessä on useampi lapsi, narsistivanhempi saattaa valita yhden lapsen, johon hän heijastaa parhaat omat ominaisuutensa. Tämä lapsi saa kaiken huomion, kehut ja tuen, mutta myös korkeimmat odotukset. Toinen lapsi taas saa syntipukin roolin: hänestä tulee vanhemmalle epäonnistuja, taakka, joka ei koskaan pysty tekemään mitään oikein verrattuna suosikkilapaseen. Vanhempi saa lapsen luulemaan, että hän on syyllinen vanhemman alistavaan käytökseen.
Mitä voit tehdä: Kerro sisaruksellesi havainnostasi. Jos olit suosikki, saatat olla katkera sisaruksellesi siitä, ettei heille asetettu yhtä paljon paineita kuin sinulle. Jos taas olit altavastaava, sinusta saattaa tuntua, että suosikkilapsi imi itseensä kaikki ne kehut ja kiitokset, joita myös sinä olisit tarvinnut. Ymmärrä, että narsisti käytti teitä ainoastaan välineinä omien tarkoitusperiensä saavuttamiseen. Mikään ei ollut sinun syytäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistit aiheuttavat todella pahaa jälkeä perheissä. Narsistin vanhemman lapsi ei tule koskaan unohtamaan kohtelua lapsuudessaan eikä koskaan toipumaan siitä kohtelusta täysin. Häneen jää aina siivu samaa ilkeyttä kuin narsisti-vanhemmassa ja se taas näkyy hänen kanssaan tekemisissä oleville ihmisille. Ketju jatkuu, valitettavasti, jossain määrin. Se on todella vaikea katkaista.
Joku oikeus toteutuu maailmassa siinä kohtaa, että narsissin lempilapsi jää lopulta pahimmin kiinni lapsuuteensa ja omaksuu sosiaaliset taidot narsissilta kattavimmin. Epäsuositut lapset saavat kyllä tuta koko lapsuutensa, mutta pystyvät pois päästyään paremmin irtautumaan kuviosta ja huomaamaan epäterveet piirteet.
Suosikkihan suojaa itseään uskomalla tai uskottelemalla olevansa niin erityisen ihana, että ansaitsee täysin suosikkiasemansa.
Välit sisaruksiisi voivat olla suunnattoman kilpailuhenkiset tai vihamieliset. Narsistisella ihmisellä on taipumus pitää muita ihmisiä itsensä jatkeena. Jos perheessä on useampi lapsi, narsistivanhempi saattaa valita yhden lapsen, johon hän heijastaa parhaat omat ominaisuutensa. Tämä lapsi saa kaiken huomion, kehut ja tuen, mutta myös korkeimmat odotukset. Toinen lapsi taas saa syntipukin roolin: hänestä tulee vanhemmalle epäonnistuja, taakka, joka ei koskaan pysty tekemään mitään oikein verrattuna suosikkilapaseen. Vanhempi saa lapsen luulemaan, että hän on syyllinen vanhemman alistavaan käytökseen.
Mitä voit tehdä: Kerro sisaruksellesi havainnostasi. Jos olit suosikki, saatat olla katkera sisaruksellesi siitä, ettei heille asetettu yhtä paljon paineita kuin sinulle. Jos taas olit altavastaava, sinusta saattaa tuntua, että suosikkilapsi imi itseensä kaikki ne kehut ja kiitokset, joita myös sinä olisit tarvinnut. Ymmärrä, että narsisti käytti teitä ainoastaan välineinä omien tarkoitusperiensä saavuttamiseen. Mikään ei ollut sinun syytäsi.
No tuo juuri edellyttäisi, että sisarus on jokseenkin tervepäinen. Suosikkilapsi vastaa aikuisenakin herkästi, että mitäs olit niin hankala lapsi, toisin kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi kannattaa opetella oma tunnekontrolli ettei lähde käyrä nousemaan liian helposti. Kun osaa hallita omat tunteet, tarkastella tilannetta ja ihmisten käyttäytymistä vähän etäämpää niin pystyy valitsemaan ne parhaimmat sanat ja tavat toimia. Jos hormonit on pinnassa ja suojeluvaisto nousee 0-100 niin voi tulla ylilyöntejä. Hengityksen säätely auttaa.
Kokeneimmat tyypit osaa katsoa itseään, muita ja tilannetta helikopterinäkökulmasta mutta en tarkoita tällä helikopteriäitiä. Ja hengityksen säätely ei kehoita ketään ottamaan anoppia tai miniää pillistä kiinni. Vaikka mieli tekisi, vain mielikuvia, mielikuvia kehiin.
Ja taas! Miksi sen tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää? Mikä oikeus sillä mummolla on tulla päällepäsmäröimään tuoretta äitiä? Miksi se tahdikkuus ei ole sen mummon tehtävä vaan sen tuoreen äidin? Selittäkää nyt joku että mikä ihme tää ajatusmalli on mitä tänne viljelette!
Ihmisten kanssa toimiminen on vastavuoroista ja pätee kumpaankin osapuoleen, myönnän sen. En vaan ymmärrä miksi täällä vaaditaan miniöiltä ymmärrystä anopin suuntaan kun ei sieltä anopin suunnalta ole monessakaan täällä kerrotuista jutuissa tullut yhtään mitään ymmärrystä miniän suuntaan. Se että toinen nyt on sattunut syntymään aikaisemmin ja elänyt täällä pidempään ei automaattisesti tarkoita sitä että saa käyttäytyä miten tahtoo ja nuoremmat vaan myötäilee ja hyväksyy kaiken
Siksi tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää, koska se on nopein tie tilanteen hallintaan.
Vai ajatteletko, että koska anoppi on vanhempi, niin hänen tulisi automaattisesti olla osaavampi tunnepuolen hallinnassa? Että se, kun on syntynyt aiemmin, niin on oppinut hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymään oikeudenmukaisesti jne?
Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea".
Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi kannattaa opetella oma tunnekontrolli ettei lähde käyrä nousemaan liian helposti. Kun osaa hallita omat tunteet, tarkastella tilannetta ja ihmisten käyttäytymistä vähän etäämpää niin pystyy valitsemaan ne parhaimmat sanat ja tavat toimia. Jos hormonit on pinnassa ja suojeluvaisto nousee 0-100 niin voi tulla ylilyöntejä. Hengityksen säätely auttaa.
Kokeneimmat tyypit osaa katsoa itseään, muita ja tilannetta helikopterinäkökulmasta mutta en tarkoita tällä helikopteriäitiä. Ja hengityksen säätely ei kehoita ketään ottamaan anoppia tai miniää pillistä kiinni. Vaikka mieli tekisi, vain mielikuvia, mielikuvia kehiin.
Ja taas! Miksi sen tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää? Mikä oikeus sillä mummolla on tulla päällepäsmäröimään tuoretta äitiä? Miksi se tahdikkuus ei ole sen mummon tehtävä vaan sen tuoreen äidin? Selittäkää nyt joku että mikä ihme tää ajatusmalli on mitä tänne viljelette!
Ihmisten kanssa toimiminen on vastavuoroista ja pätee kumpaankin osapuoleen, myönnän sen. En vaan ymmärrä miksi täällä vaaditaan miniöiltä ymmärrystä anopin suuntaan kun ei sieltä anopin suunnalta ole monessakaan täällä kerrotuista jutuissa tullut yhtään mitään ymmärrystä miniän suuntaan. Se että toinen nyt on sattunut syntymään aikaisemmin ja elänyt täällä pidempään ei automaattisesti tarkoita sitä että saa käyttäytyä miten tahtoo ja nuoremmat vaan myötäilee ja hyväksyy kaiken
Siksi tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää, koska se on nopein tie tilanteen hallintaan.
Vai ajatteletko, että koska anoppi on vanhempi, niin hänen tulisi automaattisesti olla osaavampi tunnepuolen hallinnassa? Että se, kun on syntynyt aiemmin, niin on oppinut hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymään oikeudenmukaisesti jne?
Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea".
Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta.
Ajattelen samoin, vähän jo kyllästytti lukea niitä "anoppihan se on väärässä ja miksi miniän täytyy ymmärtää" kun se pointti on, että ihmiselle on hyväksi ymmärtää. Mistä tässä on kysymys ja etäännyttää itsensä tilanteesta, hallita tunteensa ja miettiä ratkausu. Ehkä se ratkaisu on sitten etääntyminen ja kunnolla. Muutenkin koitan mieluummin löytää ratkaisut tilanteeseen kuin jäädä siihen tilanteeseen vellomaan. Vertaistuki on tärkeää mutta siihen on niin helppo jäädä makaamaan. Ymmärrys lohduttaa mutta sitten siihen jäädään latkimaan empatiaa kuin hirvi nuolukiveen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi kannattaa opetella oma tunnekontrolli ettei lähde käyrä nousemaan liian helposti. Kun osaa hallita omat tunteet, tarkastella tilannetta ja ihmisten käyttäytymistä vähän etäämpää niin pystyy valitsemaan ne parhaimmat sanat ja tavat toimia. Jos hormonit on pinnassa ja suojeluvaisto nousee 0-100 niin voi tulla ylilyöntejä. Hengityksen säätely auttaa.
Kokeneimmat tyypit osaa katsoa itseään, muita ja tilannetta helikopterinäkökulmasta mutta en tarkoita tällä helikopteriäitiä. Ja hengityksen säätely ei kehoita ketään ottamaan anoppia tai miniää pillistä kiinni. Vaikka mieli tekisi, vain mielikuvia, mielikuvia kehiin.
Ja taas! Miksi sen tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää? Mikä oikeus sillä mummolla on tulla päällepäsmäröimään tuoretta äitiä? Miksi se tahdikkuus ei ole sen mummon tehtävä vaan sen tuoreen äidin? Selittäkää nyt joku että mikä ihme tää ajatusmalli on mitä tänne viljelette!
Ihmisten kanssa toimiminen on vastavuoroista ja pätee kumpaankin osapuoleen, myönnän sen. En vaan ymmärrä miksi täällä vaaditaan miniöiltä ymmärrystä anopin suuntaan kun ei sieltä anopin suunnalta ole monessakaan täällä kerrotuista jutuissa tullut yhtään mitään ymmärrystä miniän suuntaan. Se että toinen nyt on sattunut syntymään aikaisemmin ja elänyt täällä pidempään ei automaattisesti tarkoita sitä että saa käyttäytyä miten tahtoo ja nuoremmat vaan myötäilee ja hyväksyy kaiken
Siksi tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää, koska se on nopein tie tilanteen hallintaan.
Vai ajatteletko, että koska anoppi on vanhempi, niin hänen tulisi automaattisesti olla osaavampi tunnepuolen hallinnassa? Että se, kun on syntynyt aiemmin, niin on oppinut hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymään oikeudenmukaisesti jne?
Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea".
Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta.
Ajattelen samoin, vähän jo kyllästytti lukea niitä "anoppihan se on väärässä ja miksi miniän täytyy ymmärtää" kun se pointti on, että ihmiselle on hyväksi ymmärtää. Mistä tässä on kysymys ja etäännyttää itsensä tilanteesta, hallita tunteensa ja miettiä ratkausu. Ehkä se ratkaisu on sitten etääntyminen ja kunnolla. Muutenkin koitan mieluummin löytää ratkaisut tilanteeseen kuin jäädä siihen tilanteeseen vellomaan. Vertaistuki on tärkeää mutta siihen on niin helppo jäädä makaamaan. Ymmärrys lohduttaa mutta sitten siihen jäädään latkimaan empatiaa kuin hirvi nuolukiveen.
Eli teidän mielestä ”antaa anopin olla sellanen kun on miniän pitää katsoa peiliin ja miettiä miksi loukkaantuu kun häntä haukutaan” asia selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi kannattaa opetella oma tunnekontrolli ettei lähde käyrä nousemaan liian helposti. Kun osaa hallita omat tunteet, tarkastella tilannetta ja ihmisten käyttäytymistä vähän etäämpää niin pystyy valitsemaan ne parhaimmat sanat ja tavat toimia. Jos hormonit on pinnassa ja suojeluvaisto nousee 0-100 niin voi tulla ylilyöntejä. Hengityksen säätely auttaa.
Kokeneimmat tyypit osaa katsoa itseään, muita ja tilannetta helikopterinäkökulmasta mutta en tarkoita tällä helikopteriäitiä. Ja hengityksen säätely ei kehoita ketään ottamaan anoppia tai miniää pillistä kiinni. Vaikka mieli tekisi, vain mielikuvia, mielikuvia kehiin.
Ja taas! Miksi sen tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää? Mikä oikeus sillä mummolla on tulla päällepäsmäröimään tuoretta äitiä? Miksi se tahdikkuus ei ole sen mummon tehtävä vaan sen tuoreen äidin? Selittäkää nyt joku että mikä ihme tää ajatusmalli on mitä tänne viljelette!
Ihmisten kanssa toimiminen on vastavuoroista ja pätee kumpaankin osapuoleen, myönnän sen. En vaan ymmärrä miksi täällä vaaditaan miniöiltä ymmärrystä anopin suuntaan kun ei sieltä anopin suunnalta ole monessakaan täällä kerrotuista jutuissa tullut yhtään mitään ymmärrystä miniän suuntaan. Se että toinen nyt on sattunut syntymään aikaisemmin ja elänyt täällä pidempään ei automaattisesti tarkoita sitä että saa käyttäytyä miten tahtoo ja nuoremmat vaan myötäilee ja hyväksyy kaiken
Siksi tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää, koska se on nopein tie tilanteen hallintaan.
Vai ajatteletko, että koska anoppi on vanhempi, niin hänen tulisi automaattisesti olla osaavampi tunnepuolen hallinnassa? Että se, kun on syntynyt aiemmin, niin on oppinut hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymään oikeudenmukaisesti jne?
Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea".
Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta.
Mä lähinnä kyseenalaistan ton ajattelutavan. Meillä on ihan se ja sama mitä teen niin anoppi keksii jotain mistä nostaa metelin. Esim. Leivoin lapsen ristiäisiin itse alusta asti kaiken niin anoppi päivitteli juhlissa kovaan ääneen että kyllähän nyt tuore äiti ois voinu tilata ne kakut valmiina et ois voinu vauvaan keskittyä leipomisen sijaan. Synttäreille sitten tilasin kakun niin eikös sitten juhlissa anoppi päivitellyt kun ei ollutkaan itse leivottu kakku että kyllähän nyt naisen pitää osata leipoa. Ja toi on nyt vaan yks esimerkki. Anoppi harrastaa tätä ihan jokaikisessä asiassa eli ihan sama vaikka mä kuinka tekisin niinku anoppi tahtoo niin teen aina kaiken väärin. Siinä on turha kauheesti miettiä että miten ois voinu asiat tehdä eritavalla tai miettiä omaa käytöstään kun se ongelma oikeesti on siellä anopin päässä. Ja ennenku joku kerkee sanomaan että tää on nyt vaan meidän tilanne ni valitettavasti useimmiten se syy on siellä anopin päässä joten miniää on ihan turha kehottaa miettimään omaa toimintaansa, sillä saa vaan entistä huonomman fiiliksen ihmiselle joka muutenkin kamppailee sen tunteen kanssa ettei ole riittävän hyvä anoppinsa mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi kannattaa opetella oma tunnekontrolli ettei lähde käyrä nousemaan liian helposti. Kun osaa hallita omat tunteet, tarkastella tilannetta ja ihmisten käyttäytymistä vähän etäämpää niin pystyy valitsemaan ne parhaimmat sanat ja tavat toimia. Jos hormonit on pinnassa ja suojeluvaisto nousee 0-100 niin voi tulla ylilyöntejä. Hengityksen säätely auttaa.
Kokeneimmat tyypit osaa katsoa itseään, muita ja tilannetta helikopterinäkökulmasta mutta en tarkoita tällä helikopteriäitiä. Ja hengityksen säätely ei kehoita ketään ottamaan anoppia tai miniää pillistä kiinni. Vaikka mieli tekisi, vain mielikuvia, mielikuvia kehiin.
Ja taas! Miksi sen tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää? Mikä oikeus sillä mummolla on tulla päällepäsmäröimään tuoretta äitiä? Miksi se tahdikkuus ei ole sen mummon tehtävä vaan sen tuoreen äidin? Selittäkää nyt joku että mikä ihme tää ajatusmalli on mitä tänne viljelette!
Ihmisten kanssa toimiminen on vastavuoroista ja pätee kumpaankin osapuoleen, myönnän sen. En vaan ymmärrä miksi täällä vaaditaan miniöiltä ymmärrystä anopin suuntaan kun ei sieltä anopin suunnalta ole monessakaan täällä kerrotuista jutuissa tullut yhtään mitään ymmärrystä miniän suuntaan. Se että toinen nyt on sattunut syntymään aikaisemmin ja elänyt täällä pidempään ei automaattisesti tarkoita sitä että saa käyttäytyä miten tahtoo ja nuoremmat vaan myötäilee ja hyväksyy kaiken
Siksi tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää, koska se on nopein tie tilanteen hallintaan.
Vai ajatteletko, että koska anoppi on vanhempi, niin hänen tulisi automaattisesti olla osaavampi tunnepuolen hallinnassa? Että se, kun on syntynyt aiemmin, niin on oppinut hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymään oikeudenmukaisesti jne?
Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea".
Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta.
Ajattelen samoin, vähän jo kyllästytti lukea niitä "anoppihan se on väärässä ja miksi miniän täytyy ymmärtää" kun se pointti on, että ihmiselle on hyväksi ymmärtää. Mistä tässä on kysymys ja etäännyttää itsensä tilanteesta, hallita tunteensa ja miettiä ratkausu. Ehkä se ratkaisu on sitten etääntyminen ja kunnolla. Muutenkin koitan mieluummin löytää ratkaisut tilanteeseen kuin jäädä siihen tilanteeseen vellomaan. Vertaistuki on tärkeää mutta siihen on niin helppo jäädä makaamaan. Ymmärrys lohduttaa mutta sitten siihen jäädään latkimaan empatiaa kuin hirvi nuolukiveen.
Eli teidän mielestä ”antaa anopin olla sellanen kun on miniän pitää katsoa peiliin ja miettiä miksi loukkaantuu kun häntä haukutaan” asia selvä.
Taisit loukkaantua. Miksi sinä annat muiden painella nappejasi, ne on sinun napit ne. Mitä sinä ajattelet kun anoppi haukkuu sinua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi kannattaa opetella oma tunnekontrolli ettei lähde käyrä nousemaan liian helposti. Kun osaa hallita omat tunteet, tarkastella tilannetta ja ihmisten käyttäytymistä vähän etäämpää niin pystyy valitsemaan ne parhaimmat sanat ja tavat toimia. Jos hormonit on pinnassa ja suojeluvaisto nousee 0-100 niin voi tulla ylilyöntejä. Hengityksen säätely auttaa.
Kokeneimmat tyypit osaa katsoa itseään, muita ja tilannetta helikopterinäkökulmasta mutta en tarkoita tällä helikopteriäitiä. Ja hengityksen säätely ei kehoita ketään ottamaan anoppia tai miniää pillistä kiinni. Vaikka mieli tekisi, vain mielikuvia, mielikuvia kehiin.
Ja taas! Miksi sen tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää? Mikä oikeus sillä mummolla on tulla päällepäsmäröimään tuoretta äitiä? Miksi se tahdikkuus ei ole sen mummon tehtävä vaan sen tuoreen äidin? Selittäkää nyt joku että mikä ihme tää ajatusmalli on mitä tänne viljelette!
Ihmisten kanssa toimiminen on vastavuoroista ja pätee kumpaankin osapuoleen, myönnän sen. En vaan ymmärrä miksi täällä vaaditaan miniöiltä ymmärrystä anopin suuntaan kun ei sieltä anopin suunnalta ole monessakaan täällä kerrotuista jutuissa tullut yhtään mitään ymmärrystä miniän suuntaan. Se että toinen nyt on sattunut syntymään aikaisemmin ja elänyt täällä pidempään ei automaattisesti tarkoita sitä että saa käyttäytyä miten tahtoo ja nuoremmat vaan myötäilee ja hyväksyy kaiken
Siksi tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää, koska se on nopein tie tilanteen hallintaan.
Vai ajatteletko, että koska anoppi on vanhempi, niin hänen tulisi automaattisesti olla osaavampi tunnepuolen hallinnassa? Että se, kun on syntynyt aiemmin, niin on oppinut hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymään oikeudenmukaisesti jne?
Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea".
Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta.
Ajattelen samoin, vähän jo kyllästytti lukea niitä "anoppihan se on väärässä ja miksi miniän täytyy ymmärtää" kun se pointti on, että ihmiselle on hyväksi ymmärtää. Mistä tässä on kysymys ja etäännyttää itsensä tilanteesta, hallita tunteensa ja miettiä ratkausu. Ehkä se ratkaisu on sitten etääntyminen ja kunnolla. Muutenkin koitan mieluummin löytää ratkaisut tilanteeseen kuin jäädä siihen tilanteeseen vellomaan. Vertaistuki on tärkeää mutta siihen on niin helppo jäädä makaamaan. Ymmärrys lohduttaa mutta sitten siihen jäädään latkimaan empatiaa kuin hirvi nuolukiveen.
Eli teidän mielestä ”antaa anopin olla sellanen kun on miniän pitää katsoa peiliin ja miettiä miksi loukkaantuu kun häntä haukutaan” asia selvä.
Taisit loukkaantua. Miksi sinä annat muiden painella nappejasi, ne on sinun napit ne. Mitä sinä ajattelet kun anoppi haukkuu sinua?
En loukkaantunut enkä anna muiden painella mun nappeja. Kun mun anoppi haukkuu mua niin tunnen sääliä anoppia kohtaan koska tiedän että hänellä on paha olla. Mua lähinnä vaan ihmetyttää tää tapa syyttä uhreja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi kannattaa opetella oma tunnekontrolli ettei lähde käyrä nousemaan liian helposti. Kun osaa hallita omat tunteet, tarkastella tilannetta ja ihmisten käyttäytymistä vähän etäämpää niin pystyy valitsemaan ne parhaimmat sanat ja tavat toimia. Jos hormonit on pinnassa ja suojeluvaisto nousee 0-100 niin voi tulla ylilyöntejä. Hengityksen säätely auttaa.
Kokeneimmat tyypit osaa katsoa itseään, muita ja tilannetta helikopterinäkökulmasta mutta en tarkoita tällä helikopteriäitiä. Ja hengityksen säätely ei kehoita ketään ottamaan anoppia tai miniää pillistä kiinni. Vaikka mieli tekisi, vain mielikuvia, mielikuvia kehiin.
Ja taas! Miksi sen tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää? Mikä oikeus sillä mummolla on tulla päällepäsmäröimään tuoretta äitiä? Miksi se tahdikkuus ei ole sen mummon tehtävä vaan sen tuoreen äidin? Selittäkää nyt joku että mikä ihme tää ajatusmalli on mitä tänne viljelette!
Ihmisten kanssa toimiminen on vastavuoroista ja pätee kumpaankin osapuoleen, myönnän sen. En vaan ymmärrä miksi täällä vaaditaan miniöiltä ymmärrystä anopin suuntaan kun ei sieltä anopin suunnalta ole monessakaan täällä kerrotuista jutuissa tullut yhtään mitään ymmärrystä miniän suuntaan. Se että toinen nyt on sattunut syntymään aikaisemmin ja elänyt täällä pidempään ei automaattisesti tarkoita sitä että saa käyttäytyä miten tahtoo ja nuoremmat vaan myötäilee ja hyväksyy kaiken
Siksi tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää, koska se on nopein tie tilanteen hallintaan.
Vai ajatteletko, että koska anoppi on vanhempi, niin hänen tulisi automaattisesti olla osaavampi tunnepuolen hallinnassa? Että se, kun on syntynyt aiemmin, niin on oppinut hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymään oikeudenmukaisesti jne?
Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea".
Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta.
Mä lähinnä kyseenalaistan ton ajattelutavan. Meillä on ihan se ja sama mitä teen niin anoppi keksii jotain mistä nostaa metelin. Esim. Leivoin lapsen ristiäisiin itse alusta asti kaiken niin anoppi päivitteli juhlissa kovaan ääneen että kyllähän nyt tuore äiti ois voinu tilata ne kakut valmiina et ois voinu vauvaan keskittyä leipomisen sijaan. Synttäreille sitten tilasin kakun niin eikös sitten juhlissa anoppi päivitellyt kun ei ollutkaan itse leivottu kakku että kyllähän nyt naisen pitää osata leipoa. Ja toi on nyt vaan yks esimerkki. Anoppi harrastaa tätä ihan jokaikisessä asiassa eli ihan sama vaikka mä kuinka tekisin niinku anoppi tahtoo niin teen aina kaiken väärin. Siinä on turha kauheesti miettiä että miten ois voinu asiat tehdä eritavalla tai miettiä omaa käytöstään kun se ongelma oikeesti on siellä anopin päässä. Ja ennenku joku kerkee sanomaan että tää on nyt vaan meidän tilanne ni valitettavasti useimmiten se syy on siellä anopin päässä joten miniää on ihan turha kehottaa miettimään omaa toimintaansa, sillä saa vaan entistä huonomman fiiliksen ihmiselle joka muutenkin kamppailee sen tunteen kanssa ettei ole riittävän hyvä anoppinsa mielestä.
No en ole kelle vastasit mutta olet ymmärtänyt pointin väärin. Jos ristiäisissä on leivotut kakut ja anoppi sanoo mitä sinä nyt menit leipomaan niin sanot, että ristiäiset on niin tärkeä juhla pitää olla itte leivottu, hyvänen aika. Lapsen tärkein juhla ja äiti rakastaa lastaan. Ja kun synttäreillä on kaupan kakku ja anoppi sanoo että itte pitää naisen leipoa niin sanotaan, että lapsen synttärit tässä on tärkein asia, tärkein on tämä meidän rakas synttärisankari, jota oma äiti rakastaa maailman eniten niin ei tässä kakkuja lasketa. Hyvää se on ja jos ei kelpaa niin ilman oloa piisaa. Ja naurut päälle. Mikä nyt tyyliin sopii. Reippaasti vaan kävelet anopin päältä ja otat valtasi takaisin.
Miettimisellä taas tarkoitetaan, että näet anopin käytöksen taakse onko se kateutta tai jotain mikä saa hänet olemaan tuollainen. Ja ymmärrät, että joku on ihmisellä huonosti jos noin käyttäytyy. Ja astut kauemmaksi, et anna hänen tunteidensa, käytöksensä, sanojensa pilata sinun oloasi, hänen tunteensa eivät ole sinun tunteita, pidät ne kaukana etkä ota niitä itsellesi. Pointti on se, että anoppisi on sellainen ja jotain sillä on pielessä, omapa on ongelmansa ja sen ei kannata antaa vaikuttaa.
Minä en yrittäisi haukkua takaisin. Sanoisin ehkä, että kakku kun kakku, saa ottaa tai olla ottamatta. Olisin välittämättä, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jossain kohtaa sanoisin, että otatko kupin kahvia. Jossain kohtaa, että otetaanko mummusta ja vauvasta kuva. Tekisin asiat oikein piittaamatta muusta liikenteestä. Ja katsoisin onko sillä vaikutusta muutaman vuoden ajan.
En lähtisi sen ihmisen tunteisiin mukaan. En antaisi hänen painella nappejani. Antaisin anopille napin, tuossa, painele tuota. Minun nappeja sinulla ei ole voimaa painella. Onhan se nähty.
Vierailija kirjoitti:
Miettimisellä taas tarkoitetaan, että näet anopin käytöksen taakse onko se kateutta tai jotain mikä saa hänet olemaan tuollainen. Ja ymmärrät, että joku on ihmisellä huonosti jos noin käyttäytyy. Ja astut kauemmaksi, et anna hänen tunteidensa, käytöksensä, sanojensa pilata sinun oloasi, hänen tunteensa eivät ole sinun tunteita, pidät ne kaukana etkä ota niitä itsellesi. Pointti on se, että anoppisi on sellainen ja jotain sillä on pielessä, omapa on ongelmansa ja sen ei kannata antaa vaikuttaa.
Minä en yrittäisi haukkua takaisin. Sanoisin ehkä, että kakku kun kakku, saa ottaa tai olla ottamatta. Olisin välittämättä, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jossain kohtaa sanoisin, että otatko kupin kahvia. Jossain kohtaa, että otetaanko mummusta ja vauvasta kuva. Tekisin asiat oikein piittaamatta muusta liikenteestä. Ja katsoisin onko sillä vaikutusta muutaman vuoden ajan.
En lähtisi sen ihmisen tunteisiin mukaan. En antaisi hänen painella nappejani. Antaisin anopille napin, tuossa, painele tuota. Minun nappeja sinulla ei ole voimaa painella. Onhan se nähty.
Paitsi että se ihminen saattaa myös olla niin mielenvikainen että kannattaa saman tienntodeta, että ei pidä sellaista elämässään ollenkaan.
Sen sijaan että elämästään 20 vuotta naseven vastausten keksimiseen ja väistelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi kannattaa opetella oma tunnekontrolli ettei lähde käyrä nousemaan liian helposti. Kun osaa hallita omat tunteet, tarkastella tilannetta ja ihmisten käyttäytymistä vähän etäämpää niin pystyy valitsemaan ne parhaimmat sanat ja tavat toimia. Jos hormonit on pinnassa ja suojeluvaisto nousee 0-100 niin voi tulla ylilyöntejä. Hengityksen säätely auttaa.
Kokeneimmat tyypit osaa katsoa itseään, muita ja tilannetta helikopterinäkökulmasta mutta en tarkoita tällä helikopteriäitiä. Ja hengityksen säätely ei kehoita ketään ottamaan anoppia tai miniää pillistä kiinni. Vaikka mieli tekisi, vain mielikuvia, mielikuvia kehiin.
Ja taas! Miksi sen tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää? Mikä oikeus sillä mummolla on tulla päällepäsmäröimään tuoretta äitiä? Miksi se tahdikkuus ei ole sen mummon tehtävä vaan sen tuoreen äidin? Selittäkää nyt joku että mikä ihme tää ajatusmalli on mitä tänne viljelette!
Ihmisten kanssa toimiminen on vastavuoroista ja pätee kumpaankin osapuoleen, myönnän sen. En vaan ymmärrä miksi täällä vaaditaan miniöiltä ymmärrystä anopin suuntaan kun ei sieltä anopin suunnalta ole monessakaan täällä kerrotuista jutuissa tullut yhtään mitään ymmärrystä miniän suuntaan. Se että toinen nyt on sattunut syntymään aikaisemmin ja elänyt täällä pidempään ei automaattisesti tarkoita sitä että saa käyttäytyä miten tahtoo ja nuoremmat vaan myötäilee ja hyväksyy kaiken
Siksi tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää, koska se on nopein tie tilanteen hallintaan.
Vai ajatteletko, että koska anoppi on vanhempi, niin hänen tulisi automaattisesti olla osaavampi tunnepuolen hallinnassa? Että se, kun on syntynyt aiemmin, niin on oppinut hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymään oikeudenmukaisesti jne?
Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea".
Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta.
Ajattelen samoin, vähän jo kyllästytti lukea niitä "anoppihan se on väärässä ja miksi miniän täytyy ymmärtää" kun se pointti on, että ihmiselle on hyväksi ymmärtää. Mistä tässä on kysymys ja etäännyttää itsensä tilanteesta, hallita tunteensa ja miettiä ratkausu. Ehkä se ratkaisu on sitten etääntyminen ja kunnolla. Muutenkin koitan mieluummin löytää ratkaisut tilanteeseen kuin jäädä siihen tilanteeseen vellomaan. Vertaistuki on tärkeää mutta siihen on niin helppo jäädä makaamaan. Ymmärrys lohduttaa mutta sitten siihen jäädään latkimaan empatiaa kuin hirvi nuolukiveen.
Eli teidän mielestä ”antaa anopin olla sellanen kun on miniän pitää katsoa peiliin ja miettiä miksi loukkaantuu kun häntä haukutaan” asia selvä.
Taisit loukkaantua. Miksi sinä annat muiden painella nappejasi, ne on sinun napit ne. Mitä sinä ajattelet kun anoppi haukkuu sinua?
En loukkaantunut enkä anna muiden painella mun nappeja. Kun mun anoppi haukkuu mua niin tunnen sääliä anoppia kohtaan koska tiedän että hänellä on paha olla. Mua lähinnä vaan ihmetyttää tää tapa syyttä uhreja.
Eli sun pitäis periaatteessa ymmärtää mutta jostain syystä et kuitenkaan. Tai sanot vaan ymmärtäväsi mutta et ole sisäistänyt asiaa? Jostainhan loukkaannuit kun nyt muka "syytellään".
Tuo yksi kommentoija sanoi todella viisaasti:
"Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea". Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta. "
Eli ymmärrätkö vai etkö? En minä tiedä onko sinulla ymmärrys ja aivot mistä keskustellaan vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettimisellä taas tarkoitetaan, että näet anopin käytöksen taakse onko se kateutta tai jotain mikä saa hänet olemaan tuollainen. Ja ymmärrät, että joku on ihmisellä huonosti jos noin käyttäytyy. Ja astut kauemmaksi, et anna hänen tunteidensa, käytöksensä, sanojensa pilata sinun oloasi, hänen tunteensa eivät ole sinun tunteita, pidät ne kaukana etkä ota niitä itsellesi. Pointti on se, että anoppisi on sellainen ja jotain sillä on pielessä, omapa on ongelmansa ja sen ei kannata antaa vaikuttaa.
Minä en yrittäisi haukkua takaisin. Sanoisin ehkä, että kakku kun kakku, saa ottaa tai olla ottamatta. Olisin välittämättä, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jossain kohtaa sanoisin, että otatko kupin kahvia. Jossain kohtaa, että otetaanko mummusta ja vauvasta kuva. Tekisin asiat oikein piittaamatta muusta liikenteestä. Ja katsoisin onko sillä vaikutusta muutaman vuoden ajan.
En lähtisi sen ihmisen tunteisiin mukaan. En antaisi hänen painella nappejani. Antaisin anopille napin, tuossa, painele tuota. Minun nappeja sinulla ei ole voimaa painella. Onhan se nähty.
Paitsi että se ihminen saattaa myös olla niin mielenvikainen että kannattaa saman tienntodeta, että ei pidä sellaista elämässään ollenkaan.
Sen sijaan että elämästään 20 vuotta naseven vastausten keksimiseen ja väistelyyn.
Sekin on totta jos kyse on oikeasta sairaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi kannattaa opetella oma tunnekontrolli ettei lähde käyrä nousemaan liian helposti. Kun osaa hallita omat tunteet, tarkastella tilannetta ja ihmisten käyttäytymistä vähän etäämpää niin pystyy valitsemaan ne parhaimmat sanat ja tavat toimia. Jos hormonit on pinnassa ja suojeluvaisto nousee 0-100 niin voi tulla ylilyöntejä. Hengityksen säätely auttaa.
Kokeneimmat tyypit osaa katsoa itseään, muita ja tilannetta helikopterinäkökulmasta mutta en tarkoita tällä helikopteriäitiä. Ja hengityksen säätely ei kehoita ketään ottamaan anoppia tai miniää pillistä kiinni. Vaikka mieli tekisi, vain mielikuvia, mielikuvia kehiin.
Ja taas! Miksi sen tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää? Mikä oikeus sillä mummolla on tulla päällepäsmäröimään tuoretta äitiä? Miksi se tahdikkuus ei ole sen mummon tehtävä vaan sen tuoreen äidin? Selittäkää nyt joku että mikä ihme tää ajatusmalli on mitä tänne viljelette!
Ihmisten kanssa toimiminen on vastavuoroista ja pätee kumpaankin osapuoleen, myönnän sen. En vaan ymmärrä miksi täällä vaaditaan miniöiltä ymmärrystä anopin suuntaan kun ei sieltä anopin suunnalta ole monessakaan täällä kerrotuista jutuissa tullut yhtään mitään ymmärrystä miniän suuntaan. Se että toinen nyt on sattunut syntymään aikaisemmin ja elänyt täällä pidempään ei automaattisesti tarkoita sitä että saa käyttäytyä miten tahtoo ja nuoremmat vaan myötäilee ja hyväksyy kaiken
Siksi tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää, koska se on nopein tie tilanteen hallintaan.
Vai ajatteletko, että koska anoppi on vanhempi, niin hänen tulisi automaattisesti olla osaavampi tunnepuolen hallinnassa? Että se, kun on syntynyt aiemmin, niin on oppinut hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymään oikeudenmukaisesti jne?
Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea".
Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta.
Ajattelen samoin, vähän jo kyllästytti lukea niitä "anoppihan se on väärässä ja miksi miniän täytyy ymmärtää" kun se pointti on, että ihmiselle on hyväksi ymmärtää. Mistä tässä on kysymys ja etäännyttää itsensä tilanteesta, hallita tunteensa ja miettiä ratkausu. Ehkä se ratkaisu on sitten etääntyminen ja kunnolla. Muutenkin koitan mieluummin löytää ratkaisut tilanteeseen kuin jäädä siihen tilanteeseen vellomaan. Vertaistuki on tärkeää mutta siihen on niin helppo jäädä makaamaan. Ymmärrys lohduttaa mutta sitten siihen jäädään latkimaan empatiaa kuin hirvi nuolukiveen.
Eli teidän mielestä ”antaa anopin olla sellanen kun on miniän pitää katsoa peiliin ja miettiä miksi loukkaantuu kun häntä haukutaan” asia selvä.
Taisit loukkaantua. Miksi sinä annat muiden painella nappejasi, ne on sinun napit ne. Mitä sinä ajattelet kun anoppi haukkuu sinua?
En loukkaantunut enkä anna muiden painella mun nappeja. Kun mun anoppi haukkuu mua niin tunnen sääliä anoppia kohtaan koska tiedän että hänellä on paha olla. Mua lähinnä vaan ihmetyttää tää tapa syyttä uhreja.
Eli sun pitäis periaatteessa ymmärtää mutta jostain syystä et kuitenkaan. Tai sanot vaan ymmärtäväsi mutta et ole sisäistänyt asiaa? Jostainhan loukkaannuit kun nyt muka "syytellään".
Tuo yksi kommentoija sanoi todella viisaasti:
"Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea". Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta. "Eli ymmärrätkö vai etkö? En minä tiedä onko sinulla ymmärrys ja aivot mistä keskustellaan vai ei.
On mulla aivot kiitos vaan kysymästä. Selkeesti sulla ei ole ymmärrystä tilanteessa jossa vastassa on sairas ihminen. Siinä ei auta vaikka kuinka hallitset omat tunteet kun se toinen osapuoli kääntää ihan kaiken sun syyks. Oon myös testannut sitä että myötäilen anoppia ihan kaikessa mitä hän sanoo ja tekee ja sain myöhemmin miehen sukulaisilta kuulla kuinka mä nuolen anopin takamusta eikä mulla oo omia mielipiteitä. Hetkeä aikasemmin oli valittanut kuinka mulla on liikaa mielipiteitä enkä osaa ottaa muita huomioon. Niinku sanoin teet niin tai näin ni aina on väärin.
Alue: Aihe vapaa
Mitvit????
Lapset on kotona OMAN äitinsä kanssa.