Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Kaikilla ihmisillä ei ole mitään pointtia vaan he vaan valittavat, se on itseisarvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi kannattaa opetella oma tunnekontrolli ettei lähde käyrä nousemaan liian helposti. Kun osaa hallita omat tunteet, tarkastella tilannetta ja ihmisten käyttäytymistä vähän etäämpää niin pystyy valitsemaan ne parhaimmat sanat ja tavat toimia. Jos hormonit on pinnassa ja suojeluvaisto nousee 0-100 niin voi tulla ylilyöntejä. Hengityksen säätely auttaa.
Kokeneimmat tyypit osaa katsoa itseään, muita ja tilannetta helikopterinäkökulmasta mutta en tarkoita tällä helikopteriäitiä. Ja hengityksen säätely ei kehoita ketään ottamaan anoppia tai miniää pillistä kiinni. Vaikka mieli tekisi, vain mielikuvia, mielikuvia kehiin.
Ja taas! Miksi sen tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää? Mikä oikeus sillä mummolla on tulla päällepäsmäröimään tuoretta äitiä? Miksi se tahdikkuus ei ole sen mummon tehtävä vaan sen tuoreen äidin? Selittäkää nyt joku että mikä ihme tää ajatusmalli on mitä tänne viljelette!
Ihmisten kanssa toimiminen on vastavuoroista ja pätee kumpaankin osapuoleen, myönnän sen. En vaan ymmärrä miksi täällä vaaditaan miniöiltä ymmärrystä anopin suuntaan kun ei sieltä anopin suunnalta ole monessakaan täällä kerrotuista jutuissa tullut yhtään mitään ymmärrystä miniän suuntaan. Se että toinen nyt on sattunut syntymään aikaisemmin ja elänyt täällä pidempään ei automaattisesti tarkoita sitä että saa käyttäytyä miten tahtoo ja nuoremmat vaan myötäilee ja hyväksyy kaiken
Siksi tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää, koska se on nopein tie tilanteen hallintaan.
Vai ajatteletko, että koska anoppi on vanhempi, niin hänen tulisi automaattisesti olla osaavampi tunnepuolen hallinnassa? Että se, kun on syntynyt aiemmin, niin on oppinut hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymään oikeudenmukaisesti jne?
Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea".
Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta.
Ajattelen samoin, vähän jo kyllästytti lukea niitä "anoppihan se on väärässä ja miksi miniän täytyy ymmärtää" kun se pointti on, että ihmiselle on hyväksi ymmärtää. Mistä tässä on kysymys ja etäännyttää itsensä tilanteesta, hallita tunteensa ja miettiä ratkausu. Ehkä se ratkaisu on sitten etääntyminen ja kunnolla. Muutenkin koitan mieluummin löytää ratkaisut tilanteeseen kuin jäädä siihen tilanteeseen vellomaan. Vertaistuki on tärkeää mutta siihen on niin helppo jäädä makaamaan. Ymmärrys lohduttaa mutta sitten siihen jäädään latkimaan empatiaa kuin hirvi nuolukiveen.
Eli teidän mielestä ”antaa anopin olla sellanen kun on miniän pitää katsoa peiliin ja miettiä miksi loukkaantuu kun häntä haukutaan” asia selvä.
Taisit loukkaantua. Miksi sinä annat muiden painella nappejasi, ne on sinun napit ne. Mitä sinä ajattelet kun anoppi haukkuu sinua?
En loukkaantunut enkä anna muiden painella mun nappeja. Kun mun anoppi haukkuu mua niin tunnen sääliä anoppia kohtaan koska tiedän että hänellä on paha olla. Mua lähinnä vaan ihmetyttää tää tapa syyttä uhreja.
Eli sun pitäis periaatteessa ymmärtää mutta jostain syystä et kuitenkaan. Tai sanot vaan ymmärtäväsi mutta et ole sisäistänyt asiaa? Jostainhan loukkaannuit kun nyt muka "syytellään".
Tuo yksi kommentoija sanoi todella viisaasti:
"Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea". Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta. "Eli ymmärrätkö vai etkö? En minä tiedä onko sinulla ymmärrys ja aivot mistä keskustellaan vai ei.
On mulla aivot kiitos vaan kysymästä. Selkeesti sulla ei ole ymmärrystä tilanteessa jossa vastassa on sairas ihminen. Siinä ei auta vaikka kuinka hallitset omat tunteet kun se toinen osapuoli kääntää ihan kaiken sun syyks. Oon myös testannut sitä että myötäilen anoppia ihan kaikessa mitä hän sanoo ja tekee ja sain myöhemmin miehen sukulaisilta kuulla kuinka mä nuolen anopin takamusta eikä mulla oo omia mielipiteitä. Hetkeä aikasemmin oli valittanut kuinka mulla on liikaa mielipiteitä enkä osaa ottaa muita huomioon. Niinku sanoin teet niin tai näin ni aina on väärin.
No jos kyseessä on sairas ihminen niin eikö asia ole täysin selvä, et saa häneen kontaktia. Mikä sun ongelma on eli mikä on asia, josta nyt valitat?
En valittanut mistään. no mut toisaalta turha vaatia kauhalla jos on lusikalla annettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi kannattaa opetella oma tunnekontrolli ettei lähde käyrä nousemaan liian helposti. Kun osaa hallita omat tunteet, tarkastella tilannetta ja ihmisten käyttäytymistä vähän etäämpää niin pystyy valitsemaan ne parhaimmat sanat ja tavat toimia. Jos hormonit on pinnassa ja suojeluvaisto nousee 0-100 niin voi tulla ylilyöntejä. Hengityksen säätely auttaa.
Kokeneimmat tyypit osaa katsoa itseään, muita ja tilannetta helikopterinäkökulmasta mutta en tarkoita tällä helikopteriäitiä. Ja hengityksen säätely ei kehoita ketään ottamaan anoppia tai miniää pillistä kiinni. Vaikka mieli tekisi, vain mielikuvia, mielikuvia kehiin.
Ja taas! Miksi sen tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää? Mikä oikeus sillä mummolla on tulla päällepäsmäröimään tuoretta äitiä? Miksi se tahdikkuus ei ole sen mummon tehtävä vaan sen tuoreen äidin? Selittäkää nyt joku että mikä ihme tää ajatusmalli on mitä tänne viljelette!
Ihmisten kanssa toimiminen on vastavuoroista ja pätee kumpaankin osapuoleen, myönnän sen. En vaan ymmärrä miksi täällä vaaditaan miniöiltä ymmärrystä anopin suuntaan kun ei sieltä anopin suunnalta ole monessakaan täällä kerrotuista jutuissa tullut yhtään mitään ymmärrystä miniän suuntaan. Se että toinen nyt on sattunut syntymään aikaisemmin ja elänyt täällä pidempään ei automaattisesti tarkoita sitä että saa käyttäytyä miten tahtoo ja nuoremmat vaan myötäilee ja hyväksyy kaiken
Siksi tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää, koska se on nopein tie tilanteen hallintaan.
Vai ajatteletko, että koska anoppi on vanhempi, niin hänen tulisi automaattisesti olla osaavampi tunnepuolen hallinnassa? Että se, kun on syntynyt aiemmin, niin on oppinut hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymään oikeudenmukaisesti jne?
Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea".
Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta.
Ajattelen samoin, vähän jo kyllästytti lukea niitä "anoppihan se on väärässä ja miksi miniän täytyy ymmärtää" kun se pointti on, että ihmiselle on hyväksi ymmärtää. Mistä tässä on kysymys ja etäännyttää itsensä tilanteesta, hallita tunteensa ja miettiä ratkausu. Ehkä se ratkaisu on sitten etääntyminen ja kunnolla. Muutenkin koitan mieluummin löytää ratkaisut tilanteeseen kuin jäädä siihen tilanteeseen vellomaan. Vertaistuki on tärkeää mutta siihen on niin helppo jäädä makaamaan. Ymmärrys lohduttaa mutta sitten siihen jäädään latkimaan empatiaa kuin hirvi nuolukiveen.
Eli teidän mielestä ”antaa anopin olla sellanen kun on miniän pitää katsoa peiliin ja miettiä miksi loukkaantuu kun häntä haukutaan” asia selvä.
Taisit loukkaantua. Miksi sinä annat muiden painella nappejasi, ne on sinun napit ne. Mitä sinä ajattelet kun anoppi haukkuu sinua?
En loukkaantunut enkä anna muiden painella mun nappeja. Kun mun anoppi haukkuu mua niin tunnen sääliä anoppia kohtaan koska tiedän että hänellä on paha olla. Mua lähinnä vaan ihmetyttää tää tapa syyttä uhreja.
Eli sun pitäis periaatteessa ymmärtää mutta jostain syystä et kuitenkaan. Tai sanot vaan ymmärtäväsi mutta et ole sisäistänyt asiaa? Jostainhan loukkaannuit kun nyt muka "syytellään".
Tuo yksi kommentoija sanoi todella viisaasti:
"Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea". Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta. "Eli ymmärrätkö vai etkö? En minä tiedä onko sinulla ymmärrys ja aivot mistä keskustellaan vai ei.
On mulla aivot kiitos vaan kysymästä. Selkeesti sulla ei ole ymmärrystä tilanteessa jossa vastassa on sairas ihminen. Siinä ei auta vaikka kuinka hallitset omat tunteet kun se toinen osapuoli kääntää ihan kaiken sun syyks. Oon myös testannut sitä että myötäilen anoppia ihan kaikessa mitä hän sanoo ja tekee ja sain myöhemmin miehen sukulaisilta kuulla kuinka mä nuolen anopin takamusta eikä mulla oo omia mielipiteitä. Hetkeä aikasemmin oli valittanut kuinka mulla on liikaa mielipiteitä enkä osaa ottaa muita huomioon. Niinku sanoin teet niin tai näin ni aina on väärin.
Keskustelu ei oikein toimi kun toisella ei ole haluakaan ymmärtää tai tarve purkaa pahaa oloa keskustelukumppaniin kuten
- En ymmärrä miksi pitää katsoa omaa toimintaa
- Ihan turha syyllistää
- Miksi vaaditaan ymmärrystä
- Selkeesti sulla ei ole ymmärrystä
Ei ei ei ei ja ei, eipä kannata keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi kannattaa opetella oma tunnekontrolli ettei lähde käyrä nousemaan liian helposti. Kun osaa hallita omat tunteet, tarkastella tilannetta ja ihmisten käyttäytymistä vähän etäämpää niin pystyy valitsemaan ne parhaimmat sanat ja tavat toimia. Jos hormonit on pinnassa ja suojeluvaisto nousee 0-100 niin voi tulla ylilyöntejä. Hengityksen säätely auttaa.
Kokeneimmat tyypit osaa katsoa itseään, muita ja tilannetta helikopterinäkökulmasta mutta en tarkoita tällä helikopteriäitiä. Ja hengityksen säätely ei kehoita ketään ottamaan anoppia tai miniää pillistä kiinni. Vaikka mieli tekisi, vain mielikuvia, mielikuvia kehiin.
Ja taas! Miksi sen tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää? Mikä oikeus sillä mummolla on tulla päällepäsmäröimään tuoretta äitiä? Miksi se tahdikkuus ei ole sen mummon tehtävä vaan sen tuoreen äidin? Selittäkää nyt joku että mikä ihme tää ajatusmalli on mitä tänne viljelette!
Ihmisten kanssa toimiminen on vastavuoroista ja pätee kumpaankin osapuoleen, myönnän sen. En vaan ymmärrä miksi täällä vaaditaan miniöiltä ymmärrystä anopin suuntaan kun ei sieltä anopin suunnalta ole monessakaan täällä kerrotuista jutuissa tullut yhtään mitään ymmärrystä miniän suuntaan. Se että toinen nyt on sattunut syntymään aikaisemmin ja elänyt täällä pidempään ei automaattisesti tarkoita sitä että saa käyttäytyä miten tahtoo ja nuoremmat vaan myötäilee ja hyväksyy kaiken
Siksi tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää, koska se on nopein tie tilanteen hallintaan.
Vai ajatteletko, että koska anoppi on vanhempi, niin hänen tulisi automaattisesti olla osaavampi tunnepuolen hallinnassa? Että se, kun on syntynyt aiemmin, niin on oppinut hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymään oikeudenmukaisesti jne?
Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea".
Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta.
Ajattelen samoin, vähän jo kyllästytti lukea niitä "anoppihan se on väärässä ja miksi miniän täytyy ymmärtää" kun se pointti on, että ihmiselle on hyväksi ymmärtää. Mistä tässä on kysymys ja etäännyttää itsensä tilanteesta, hallita tunteensa ja miettiä ratkausu. Ehkä se ratkaisu on sitten etääntyminen ja kunnolla. Muutenkin koitan mieluummin löytää ratkaisut tilanteeseen kuin jäädä siihen tilanteeseen vellomaan. Vertaistuki on tärkeää mutta siihen on niin helppo jäädä makaamaan. Ymmärrys lohduttaa mutta sitten siihen jäädään latkimaan empatiaa kuin hirvi nuolukiveen.
Eli teidän mielestä ”antaa anopin olla sellanen kun on miniän pitää katsoa peiliin ja miettiä miksi loukkaantuu kun häntä haukutaan” asia selvä.
Taisit loukkaantua. Miksi sinä annat muiden painella nappejasi, ne on sinun napit ne. Mitä sinä ajattelet kun anoppi haukkuu sinua?
En loukkaantunut enkä anna muiden painella mun nappeja. Kun mun anoppi haukkuu mua niin tunnen sääliä anoppia kohtaan koska tiedän että hänellä on paha olla. Mua lähinnä vaan ihmetyttää tää tapa syyttä uhreja.
Eli sun pitäis periaatteessa ymmärtää mutta jostain syystä et kuitenkaan. Tai sanot vaan ymmärtäväsi mutta et ole sisäistänyt asiaa? Jostainhan loukkaannuit kun nyt muka "syytellään".
Tuo yksi kommentoija sanoi todella viisaasti:
"Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea". Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta. "Eli ymmärrätkö vai etkö? En minä tiedä onko sinulla ymmärrys ja aivot mistä keskustellaan vai ei.
On mulla aivot kiitos vaan kysymästä. Selkeesti sulla ei ole ymmärrystä tilanteessa jossa vastassa on sairas ihminen. Siinä ei auta vaikka kuinka hallitset omat tunteet kun se toinen osapuoli kääntää ihan kaiken sun syyks. Oon myös testannut sitä että myötäilen anoppia ihan kaikessa mitä hän sanoo ja tekee ja sain myöhemmin miehen sukulaisilta kuulla kuinka mä nuolen anopin takamusta eikä mulla oo omia mielipiteitä. Hetkeä aikasemmin oli valittanut kuinka mulla on liikaa mielipiteitä enkä osaa ottaa muita huomioon. Niinku sanoin teet niin tai näin ni aina on väärin.
Keskustelu ei oikein toimi kun toisella ei ole haluakaan ymmärtää tai tarve purkaa pahaa oloa keskustelukumppaniin kuten
- En ymmärrä miksi pitää katsoa omaa toimintaa
- Ihan turha syyllistää
- Miksi vaaditaan ymmärrystä
- Selkeesti sulla ei ole ymmärrystäEi ei ei ei ja ei, eipä kannata keskustella.
Mähän nimenomaan olen tarkastellut omaa toimintaani ja todennut ettei oikeesti sillä miten toimin ole mitään tekemistä sen kanssa miten mun anoppi käyttäytyy. Siihen mulla ei ole ymmärrystä että täällä syytetään uhreja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi kannattaa opetella oma tunnekontrolli ettei lähde käyrä nousemaan liian helposti. Kun osaa hallita omat tunteet, tarkastella tilannetta ja ihmisten käyttäytymistä vähän etäämpää niin pystyy valitsemaan ne parhaimmat sanat ja tavat toimia. Jos hormonit on pinnassa ja suojeluvaisto nousee 0-100 niin voi tulla ylilyöntejä. Hengityksen säätely auttaa.
Kokeneimmat tyypit osaa katsoa itseään, muita ja tilannetta helikopterinäkökulmasta mutta en tarkoita tällä helikopteriäitiä. Ja hengityksen säätely ei kehoita ketään ottamaan anoppia tai miniää pillistä kiinni. Vaikka mieli tekisi, vain mielikuvia, mielikuvia kehiin.
Ja taas! Miksi sen tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää? Mikä oikeus sillä mummolla on tulla päällepäsmäröimään tuoretta äitiä? Miksi se tahdikkuus ei ole sen mummon tehtävä vaan sen tuoreen äidin? Selittäkää nyt joku että mikä ihme tää ajatusmalli on mitä tänne viljelette!
Ihmisten kanssa toimiminen on vastavuoroista ja pätee kumpaankin osapuoleen, myönnän sen. En vaan ymmärrä miksi täällä vaaditaan miniöiltä ymmärrystä anopin suuntaan kun ei sieltä anopin suunnalta ole monessakaan täällä kerrotuista jutuissa tullut yhtään mitään ymmärrystä miniän suuntaan. Se että toinen nyt on sattunut syntymään aikaisemmin ja elänyt täällä pidempään ei automaattisesti tarkoita sitä että saa käyttäytyä miten tahtoo ja nuoremmat vaan myötäilee ja hyväksyy kaiken
Siksi tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää, koska se on nopein tie tilanteen hallintaan.
Vai ajatteletko, että koska anoppi on vanhempi, niin hänen tulisi automaattisesti olla osaavampi tunnepuolen hallinnassa? Että se, kun on syntynyt aiemmin, niin on oppinut hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymään oikeudenmukaisesti jne?
Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea".
Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta.
Ajattelen samoin, vähän jo kyllästytti lukea niitä "anoppihan se on väärässä ja miksi miniän täytyy ymmärtää" kun se pointti on, että ihmiselle on hyväksi ymmärtää. Mistä tässä on kysymys ja etäännyttää itsensä tilanteesta, hallita tunteensa ja miettiä ratkausu. Ehkä se ratkaisu on sitten etääntyminen ja kunnolla. Muutenkin koitan mieluummin löytää ratkaisut tilanteeseen kuin jäädä siihen tilanteeseen vellomaan. Vertaistuki on tärkeää mutta siihen on niin helppo jäädä makaamaan. Ymmärrys lohduttaa mutta sitten siihen jäädään latkimaan empatiaa kuin hirvi nuolukiveen.
Eli teidän mielestä ”antaa anopin olla sellanen kun on miniän pitää katsoa peiliin ja miettiä miksi loukkaantuu kun häntä haukutaan” asia selvä.
Taisit loukkaantua. Miksi sinä annat muiden painella nappejasi, ne on sinun napit ne. Mitä sinä ajattelet kun anoppi haukkuu sinua?
En loukkaantunut enkä anna muiden painella mun nappeja. Kun mun anoppi haukkuu mua niin tunnen sääliä anoppia kohtaan koska tiedän että hänellä on paha olla. Mua lähinnä vaan ihmetyttää tää tapa syyttä uhreja.
Eli sun pitäis periaatteessa ymmärtää mutta jostain syystä et kuitenkaan. Tai sanot vaan ymmärtäväsi mutta et ole sisäistänyt asiaa? Jostainhan loukkaannuit kun nyt muka "syytellään".
Tuo yksi kommentoija sanoi todella viisaasti:
"Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea". Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta. "Eli ymmärrätkö vai etkö? En minä tiedä onko sinulla ymmärrys ja aivot mistä keskustellaan vai ei.
On mulla aivot kiitos vaan kysymästä. Selkeesti sulla ei ole ymmärrystä tilanteessa jossa vastassa on sairas ihminen. Siinä ei auta vaikka kuinka hallitset omat tunteet kun se toinen osapuoli kääntää ihan kaiken sun syyks. Oon myös testannut sitä että myötäilen anoppia ihan kaikessa mitä hän sanoo ja tekee ja sain myöhemmin miehen sukulaisilta kuulla kuinka mä nuolen anopin takamusta eikä mulla oo omia mielipiteitä. Hetkeä aikasemmin oli valittanut kuinka mulla on liikaa mielipiteitä enkä osaa ottaa muita huomioon. Niinku sanoin teet niin tai näin ni aina on väärin.
Keskustelu ei oikein toimi kun toisella ei ole haluakaan ymmärtää tai tarve purkaa pahaa oloa keskustelukumppaniin kuten
- En ymmärrä miksi pitää katsoa omaa toimintaa
- Ihan turha syyllistää
- Miksi vaaditaan ymmärrystä
- Selkeesti sulla ei ole ymmärrystäEi ei ei ei ja ei, eipä kannata keskustella.
Mähän nimenomaan olen tarkastellut omaa toimintaani ja todennut ettei oikeesti sillä miten toimin ole mitään tekemistä sen kanssa miten mun anoppi käyttäytyy. Siihen mulla ei ole ymmärrystä että täällä syytetään uhreja.
Niin millä lailla syytetään uhreja, annatko esimerkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi kannattaa opetella oma tunnekontrolli ettei lähde käyrä nousemaan liian helposti. Kun osaa hallita omat tunteet, tarkastella tilannetta ja ihmisten käyttäytymistä vähän etäämpää niin pystyy valitsemaan ne parhaimmat sanat ja tavat toimia. Jos hormonit on pinnassa ja suojeluvaisto nousee 0-100 niin voi tulla ylilyöntejä. Hengityksen säätely auttaa.
Kokeneimmat tyypit osaa katsoa itseään, muita ja tilannetta helikopterinäkökulmasta mutta en tarkoita tällä helikopteriäitiä. Ja hengityksen säätely ei kehoita ketään ottamaan anoppia tai miniää pillistä kiinni. Vaikka mieli tekisi, vain mielikuvia, mielikuvia kehiin.
Ja taas! Miksi sen tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää? Mikä oikeus sillä mummolla on tulla päällepäsmäröimään tuoretta äitiä? Miksi se tahdikkuus ei ole sen mummon tehtävä vaan sen tuoreen äidin? Selittäkää nyt joku että mikä ihme tää ajatusmalli on mitä tänne viljelette!
Ihmisten kanssa toimiminen on vastavuoroista ja pätee kumpaankin osapuoleen, myönnän sen. En vaan ymmärrä miksi täällä vaaditaan miniöiltä ymmärrystä anopin suuntaan kun ei sieltä anopin suunnalta ole monessakaan täällä kerrotuista jutuissa tullut yhtään mitään ymmärrystä miniän suuntaan. Se että toinen nyt on sattunut syntymään aikaisemmin ja elänyt täällä pidempään ei automaattisesti tarkoita sitä että saa käyttäytyä miten tahtoo ja nuoremmat vaan myötäilee ja hyväksyy kaiken
Siksi tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää, koska se on nopein tie tilanteen hallintaan.
Vai ajatteletko, että koska anoppi on vanhempi, niin hänen tulisi automaattisesti olla osaavampi tunnepuolen hallinnassa? Että se, kun on syntynyt aiemmin, niin on oppinut hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymään oikeudenmukaisesti jne?
Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea".
Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta.
Ajattelen samoin, vähän jo kyllästytti lukea niitä "anoppihan se on väärässä ja miksi miniän täytyy ymmärtää" kun se pointti on, että ihmiselle on hyväksi ymmärtää. Mistä tässä on kysymys ja etäännyttää itsensä tilanteesta, hallita tunteensa ja miettiä ratkausu. Ehkä se ratkaisu on sitten etääntyminen ja kunnolla. Muutenkin koitan mieluummin löytää ratkaisut tilanteeseen kuin jäädä siihen tilanteeseen vellomaan. Vertaistuki on tärkeää mutta siihen on niin helppo jäädä makaamaan. Ymmärrys lohduttaa mutta sitten siihen jäädään latkimaan empatiaa kuin hirvi nuolukiveen.
Eli teidän mielestä ”antaa anopin olla sellanen kun on miniän pitää katsoa peiliin ja miettiä miksi loukkaantuu kun häntä haukutaan” asia selvä.
Taisit loukkaantua. Miksi sinä annat muiden painella nappejasi, ne on sinun napit ne. Mitä sinä ajattelet kun anoppi haukkuu sinua?
En loukkaantunut enkä anna muiden painella mun nappeja. Kun mun anoppi haukkuu mua niin tunnen sääliä anoppia kohtaan koska tiedän että hänellä on paha olla. Mua lähinnä vaan ihmetyttää tää tapa syyttä uhreja.
Eli sun pitäis periaatteessa ymmärtää mutta jostain syystä et kuitenkaan. Tai sanot vaan ymmärtäväsi mutta et ole sisäistänyt asiaa? Jostainhan loukkaannuit kun nyt muka "syytellään".
Tuo yksi kommentoija sanoi todella viisaasti:
"Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea". Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta. "Eli ymmärrätkö vai etkö? En minä tiedä onko sinulla ymmärrys ja aivot mistä keskustellaan vai ei.
On mulla aivot kiitos vaan kysymästä. Selkeesti sulla ei ole ymmärrystä tilanteessa jossa vastassa on sairas ihminen. Siinä ei auta vaikka kuinka hallitset omat tunteet kun se toinen osapuoli kääntää ihan kaiken sun syyks. Oon myös testannut sitä että myötäilen anoppia ihan kaikessa mitä hän sanoo ja tekee ja sain myöhemmin miehen sukulaisilta kuulla kuinka mä nuolen anopin takamusta eikä mulla oo omia mielipiteitä. Hetkeä aikasemmin oli valittanut kuinka mulla on liikaa mielipiteitä enkä osaa ottaa muita huomioon. Niinku sanoin teet niin tai näin ni aina on väärin.
Keskustelu ei oikein toimi kun toisella ei ole haluakaan ymmärtää tai tarve purkaa pahaa oloa keskustelukumppaniin kuten
- En ymmärrä miksi pitää katsoa omaa toimintaa
- Ihan turha syyllistää
- Miksi vaaditaan ymmärrystä
- Selkeesti sulla ei ole ymmärrystäEi ei ei ei ja ei, eipä kannata keskustella.
Mähän nimenomaan olen tarkastellut omaa toimintaani ja todennut ettei oikeesti sillä miten toimin ole mitään tekemistä sen kanssa miten mun anoppi käyttäytyy. Siihen mulla ei ole ymmärrystä että täällä syytetään uhreja.
Niin millä lailla syytetään uhreja, annatko esimerkin?
No esim puhumalla ”riitelystä” kun kyse on yksipuolisesta henkisestä väkivallasta tai mt-ongelmasta.
T ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi kannattaa opetella oma tunnekontrolli ettei lähde käyrä nousemaan liian helposti. Kun osaa hallita omat tunteet, tarkastella tilannetta ja ihmisten käyttäytymistä vähän etäämpää niin pystyy valitsemaan ne parhaimmat sanat ja tavat toimia. Jos hormonit on pinnassa ja suojeluvaisto nousee 0-100 niin voi tulla ylilyöntejä. Hengityksen säätely auttaa.
Kokeneimmat tyypit osaa katsoa itseään, muita ja tilannetta helikopterinäkökulmasta mutta en tarkoita tällä helikopteriäitiä. Ja hengityksen säätely ei kehoita ketään ottamaan anoppia tai miniää pillistä kiinni. Vaikka mieli tekisi, vain mielikuvia, mielikuvia kehiin.
Ja taas! Miksi sen tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää? Mikä oikeus sillä mummolla on tulla päällepäsmäröimään tuoretta äitiä? Miksi se tahdikkuus ei ole sen mummon tehtävä vaan sen tuoreen äidin? Selittäkää nyt joku että mikä ihme tää ajatusmalli on mitä tänne viljelette!
Ihmisten kanssa toimiminen on vastavuoroista ja pätee kumpaankin osapuoleen, myönnän sen. En vaan ymmärrä miksi täällä vaaditaan miniöiltä ymmärrystä anopin suuntaan kun ei sieltä anopin suunnalta ole monessakaan täällä kerrotuista jutuissa tullut yhtään mitään ymmärrystä miniän suuntaan. Se että toinen nyt on sattunut syntymään aikaisemmin ja elänyt täällä pidempään ei automaattisesti tarkoita sitä että saa käyttäytyä miten tahtoo ja nuoremmat vaan myötäilee ja hyväksyy kaiken
Siksi tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää, koska se on nopein tie tilanteen hallintaan.
Vai ajatteletko, että koska anoppi on vanhempi, niin hänen tulisi automaattisesti olla osaavampi tunnepuolen hallinnassa? Että se, kun on syntynyt aiemmin, niin on oppinut hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymään oikeudenmukaisesti jne?
Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea".
Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta.
Ajattelen samoin, vähän jo kyllästytti lukea niitä "anoppihan se on väärässä ja miksi miniän täytyy ymmärtää" kun se pointti on, että ihmiselle on hyväksi ymmärtää. Mistä tässä on kysymys ja etäännyttää itsensä tilanteesta, hallita tunteensa ja miettiä ratkausu. Ehkä se ratkaisu on sitten etääntyminen ja kunnolla. Muutenkin koitan mieluummin löytää ratkaisut tilanteeseen kuin jäädä siihen tilanteeseen vellomaan. Vertaistuki on tärkeää mutta siihen on niin helppo jäädä makaamaan. Ymmärrys lohduttaa mutta sitten siihen jäädään latkimaan empatiaa kuin hirvi nuolukiveen.
Eli teidän mielestä ”antaa anopin olla sellanen kun on miniän pitää katsoa peiliin ja miettiä miksi loukkaantuu kun häntä haukutaan” asia selvä.
Taisit loukkaantua. Miksi sinä annat muiden painella nappejasi, ne on sinun napit ne. Mitä sinä ajattelet kun anoppi haukkuu sinua?
En loukkaantunut enkä anna muiden painella mun nappeja. Kun mun anoppi haukkuu mua niin tunnen sääliä anoppia kohtaan koska tiedän että hänellä on paha olla. Mua lähinnä vaan ihmetyttää tää tapa syyttä uhreja.
Eli sun pitäis periaatteessa ymmärtää mutta jostain syystä et kuitenkaan. Tai sanot vaan ymmärtäväsi mutta et ole sisäistänyt asiaa? Jostainhan loukkaannuit kun nyt muka "syytellään".
Tuo yksi kommentoija sanoi todella viisaasti:
"Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea". Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta. "Eli ymmärrätkö vai etkö? En minä tiedä onko sinulla ymmärrys ja aivot mistä keskustellaan vai ei.
On mulla aivot kiitos vaan kysymästä. Selkeesti sulla ei ole ymmärrystä tilanteessa jossa vastassa on sairas ihminen. Siinä ei auta vaikka kuinka hallitset omat tunteet kun se toinen osapuoli kääntää ihan kaiken sun syyks. Oon myös testannut sitä että myötäilen anoppia ihan kaikessa mitä hän sanoo ja tekee ja sain myöhemmin miehen sukulaisilta kuulla kuinka mä nuolen anopin takamusta eikä mulla oo omia mielipiteitä. Hetkeä aikasemmin oli valittanut kuinka mulla on liikaa mielipiteitä enkä osaa ottaa muita huomioon. Niinku sanoin teet niin tai näin ni aina on väärin.
Keskustelu ei oikein toimi kun toisella ei ole haluakaan ymmärtää tai tarve purkaa pahaa oloa keskustelukumppaniin kuten
- En ymmärrä miksi pitää katsoa omaa toimintaa
- Ihan turha syyllistää
- Miksi vaaditaan ymmärrystä
- Selkeesti sulla ei ole ymmärrystäEi ei ei ei ja ei, eipä kannata keskustella.
Mähän nimenomaan olen tarkastellut omaa toimintaani ja todennut ettei oikeesti sillä miten toimin ole mitään tekemistä sen kanssa miten mun anoppi käyttäytyy. Siihen mulla ei ole ymmärrystä että täällä syytetään uhreja.
Niin millä lailla syytetään uhreja, annatko esimerkin?
Suosittelen lukemaan ketjun alusta ihan ajatuksen kanssa niin ehkä sulla välähtää jossain vaiheessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi kannattaa opetella oma tunnekontrolli ettei lähde käyrä nousemaan liian helposti. Kun osaa hallita omat tunteet, tarkastella tilannetta ja ihmisten käyttäytymistä vähän etäämpää niin pystyy valitsemaan ne parhaimmat sanat ja tavat toimia. Jos hormonit on pinnassa ja suojeluvaisto nousee 0-100 niin voi tulla ylilyöntejä. Hengityksen säätely auttaa.
Kokeneimmat tyypit osaa katsoa itseään, muita ja tilannetta helikopterinäkökulmasta mutta en tarkoita tällä helikopteriäitiä. Ja hengityksen säätely ei kehoita ketään ottamaan anoppia tai miniää pillistä kiinni. Vaikka mieli tekisi, vain mielikuvia, mielikuvia kehiin.
Ja taas! Miksi sen tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää? Mikä oikeus sillä mummolla on tulla päällepäsmäröimään tuoretta äitiä? Miksi se tahdikkuus ei ole sen mummon tehtävä vaan sen tuoreen äidin? Selittäkää nyt joku että mikä ihme tää ajatusmalli on mitä tänne viljelette!
Ihmisten kanssa toimiminen on vastavuoroista ja pätee kumpaankin osapuoleen, myönnän sen. En vaan ymmärrä miksi täällä vaaditaan miniöiltä ymmärrystä anopin suuntaan kun ei sieltä anopin suunnalta ole monessakaan täällä kerrotuista jutuissa tullut yhtään mitään ymmärrystä miniän suuntaan. Se että toinen nyt on sattunut syntymään aikaisemmin ja elänyt täällä pidempään ei automaattisesti tarkoita sitä että saa käyttäytyä miten tahtoo ja nuoremmat vaan myötäilee ja hyväksyy kaiken
Siksi tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää, koska se on nopein tie tilanteen hallintaan.
Vai ajatteletko, että koska anoppi on vanhempi, niin hänen tulisi automaattisesti olla osaavampi tunnepuolen hallinnassa? Että se, kun on syntynyt aiemmin, niin on oppinut hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymään oikeudenmukaisesti jne?
Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea".
Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta.
Ajattelen samoin, vähän jo kyllästytti lukea niitä "anoppihan se on väärässä ja miksi miniän täytyy ymmärtää" kun se pointti on, että ihmiselle on hyväksi ymmärtää. Mistä tässä on kysymys ja etäännyttää itsensä tilanteesta, hallita tunteensa ja miettiä ratkausu. Ehkä se ratkaisu on sitten etääntyminen ja kunnolla. Muutenkin koitan mieluummin löytää ratkaisut tilanteeseen kuin jäädä siihen tilanteeseen vellomaan. Vertaistuki on tärkeää mutta siihen on niin helppo jäädä makaamaan. Ymmärrys lohduttaa mutta sitten siihen jäädään latkimaan empatiaa kuin hirvi nuolukiveen.
Eli teidän mielestä ”antaa anopin olla sellanen kun on miniän pitää katsoa peiliin ja miettiä miksi loukkaantuu kun häntä haukutaan” asia selvä.
Taisit loukkaantua. Miksi sinä annat muiden painella nappejasi, ne on sinun napit ne. Mitä sinä ajattelet kun anoppi haukkuu sinua?
En loukkaantunut enkä anna muiden painella mun nappeja. Kun mun anoppi haukkuu mua niin tunnen sääliä anoppia kohtaan koska tiedän että hänellä on paha olla. Mua lähinnä vaan ihmetyttää tää tapa syyttä uhreja.
Eli sun pitäis periaatteessa ymmärtää mutta jostain syystä et kuitenkaan. Tai sanot vaan ymmärtäväsi mutta et ole sisäistänyt asiaa? Jostainhan loukkaannuit kun nyt muka "syytellään".
Tuo yksi kommentoija sanoi todella viisaasti:
"Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea". Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta. "Eli ymmärrätkö vai etkö? En minä tiedä onko sinulla ymmärrys ja aivot mistä keskustellaan vai ei.
On mulla aivot kiitos vaan kysymästä. Selkeesti sulla ei ole ymmärrystä tilanteessa jossa vastassa on sairas ihminen. Siinä ei auta vaikka kuinka hallitset omat tunteet kun se toinen osapuoli kääntää ihan kaiken sun syyks. Oon myös testannut sitä että myötäilen anoppia ihan kaikessa mitä hän sanoo ja tekee ja sain myöhemmin miehen sukulaisilta kuulla kuinka mä nuolen anopin takamusta eikä mulla oo omia mielipiteitä. Hetkeä aikasemmin oli valittanut kuinka mulla on liikaa mielipiteitä enkä osaa ottaa muita huomioon. Niinku sanoin teet niin tai näin ni aina on väärin.
Keskustelu ei oikein toimi kun toisella ei ole haluakaan ymmärtää tai tarve purkaa pahaa oloa keskustelukumppaniin kuten
- En ymmärrä miksi pitää katsoa omaa toimintaa
- Ihan turha syyllistää
- Miksi vaaditaan ymmärrystä
- Selkeesti sulla ei ole ymmärrystäEi ei ei ei ja ei, eipä kannata keskustella.
Mähän nimenomaan olen tarkastellut omaa toimintaani ja todennut ettei oikeesti sillä miten toimin ole mitään tekemistä sen kanssa miten mun anoppi käyttäytyy. Siihen mulla ei ole ymmärrystä että täällä syytetään uhreja.
Niin millä lailla syytetään uhreja, annatko esimerkin?
No esim puhumalla ”riitelystä” kun kyse on yksipuolisesta henkisestä väkivallasta tai mt-ongelmasta.
T ohis
Tai kehottaa ”hormonihuuruista äityliä” miettimään mitä suustaan päästää ettei anoppi vaan loukkaannu.
Toinen ohis
Ja mitäs tässä on väärin ja syyttävää ja erinomaisen väärää, siis hallita omia tunteitaan
"Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja mitäs tässä on väärin ja syyttävää ja erinomaisen väärää, siis hallita omia tunteitaan
"Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta."
On todella vaarallista jos ei reagoi tunnetasolla esimerkiksi narsistiin. Se että reagoi tunteella kertoo siitä, että itse on normaali. Ja esim se että ap:lla soi hälytysmerkit vaikka ympäristö hyssyttelee on vain ja ainoastaan terveyden ja hyvän äitiyden merkki.
Fiksuus ei edes liity koko ketjun teemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja mitäs tässä on väärin ja syyttävää ja erinomaisen väärää, siis hallita omia tunteitaan
"Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta."
On jo avattu täällä. Sillä miten itse hallitset tunteesi ei ole mitään tekemistä sen kanssa miten narsisti toimii. Narsisti pitää vallassaan kaikin keinoin ja vaikka itse toimisit oikein niin narsisti keksii aina uuden tavan saada koukkuun. Ainoa oikea tapa toimia on todeta että ansaitsee itse parempaa kohtelua, sillä taas ei ole mitään tekemistä tunteiden hallinnan kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitäs tässä on väärin ja syyttävää ja erinomaisen väärää, siis hallita omia tunteitaan
"Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta."On todella vaarallista jos ei reagoi tunnetasolla esimerkiksi narsistiin. Se että reagoi tunteella kertoo siitä, että itse on normaali. Ja esim se että ap:lla soi hälytysmerkit vaikka ympäristö hyssyttelee on vain ja ainoastaan terveyden ja hyvän äitiyden merkki.
Fiksuus ei edes liity koko ketjun teemaan.
Ei ole mitenkään todella vaarallista, riippuu missä vaiheessa olet irtautumista tai toipumista ja missä suhteessa narsustiin. Jotkut tutkijat suosittavat kapinaa ja jopa vihaa päästäkseen irti.
Toipuakseen uhrin tulisi tiedostaa ja hyväksyä tosiasiat, nähdä narsistin todellinen luonne ja ymmärtää, ettei häntä voi muuttaa. Uhrin on keskityttävä itseensä, irtauduttava ja otettava vastuu omasta elämästään. Anteeksianto, sekä itselleen, että narsistille, ja asian hyväksyminen osaksi omaa elämäntarinaa ovat vapauttavia ja voimaannuttavia myöhemmin toipumisen prosessissa, kun asioihin on saanut jo hieman etäisyyttä. Vihasta on lopulta osattava päästää irti, jotta ei jää vihakoukkuun, joka taas estää narsistin vaikutuspiiristä pääsemistä. Kun uhri on päässyt pois uhriudesta, hän ei enää tarvitse kuluttavaa ja katkeroittavaa vihaa. Jos tämä ei onnistu yksin, voi terapiasta olla hyötyä.
Ja usein ajatellekseen selkeästi ja toimiakseen järkevästi on hallittava tunteet. Se ei tarkoita huonon kohtelun sietämistä ja hyväksymistä mutta toimiaksesi järkevällä tavalla esimerkiksi poistuaksesi paikalta autolla niin sinulla on oltava kontrolli, ja taas vaikka kolaripaikalla koottava itsesi toimintaan. Toiset ovat hysteerisiä ja kyvyttömiä toimimaan ja toiset hillitsevät itsensä kyetäkseen toimimaan. Ehkä riippuu myös ammatinvalinnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitäs tässä on väärin ja syyttävää ja erinomaisen väärää, siis hallita omia tunteitaan
"Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta."On todella vaarallista jos ei reagoi tunnetasolla esimerkiksi narsistiin. Se että reagoi tunteella kertoo siitä, että itse on normaali. Ja esim se että ap:lla soi hälytysmerkit vaikka ympäristö hyssyttelee on vain ja ainoastaan terveyden ja hyvän äitiyden merkki.
Fiksuus ei edes liity koko ketjun teemaan.
Ei ole mitenkään todella vaarallista, riippuu missä vaiheessa olet irtautumista tai toipumista ja missä suhteessa narsustiin. Jotkut tutkijat suosittavat kapinaa ja jopa vihaa päästäkseen irti.
Toipuakseen uhrin tulisi tiedostaa ja hyväksyä tosiasiat, nähdä narsistin todellinen luonne ja ymmärtää, ettei häntä voi muuttaa. Uhrin on keskityttävä itseensä, irtauduttava ja otettava vastuu omasta elämästään. Anteeksianto, sekä itselleen, että narsistille, ja asian hyväksyminen osaksi omaa elämäntarinaa ovat vapauttavia ja voimaannuttavia myöhemmin toipumisen prosessissa, kun asioihin on saanut jo hieman etäisyyttä. Vihasta on lopulta osattava päästää irti, jotta ei jää vihakoukkuun, joka taas estää narsistin vaikutuspiiristä pääsemistä. Kun uhri on päässyt pois uhriudesta, hän ei enää tarvitse kuluttavaa ja katkeroittavaa vihaa. Jos tämä ei onnistu yksin, voi terapiasta olla hyötyä.
Puhunkin tilanteesta jossa siihen narsismiin törmää. Kuten ap on törmännyt outoon käytökseen joka hälyttää.
Terve reaktio on tunnereaktio.
Vierailija kirjoitti:
Ja usein ajatellekseen selkeästi ja toimiakseen järkevästi on hallittava tunteet. Se ei tarkoita huonon kohtelun sietämistä ja hyväksymistä mutta toimiaksesi järkevällä tavalla esimerkiksi poistuaksesi paikalta autolla niin sinulla on oltava kontrolli, ja taas vaikka kolaripaikalla koottava itsesi toimintaan. Toiset ovat hysteerisiä ja kyvyttömiä toimimaan ja toiset hillitsevät itsensä kyetäkseen toimimaan. Ehkä riippuu myös ammatinvalinnasta.
Ei tunteilla reagoiminen tarkoita hysteriaa... olet kyllä ihan pöpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitäs tässä on väärin ja syyttävää ja erinomaisen väärää, siis hallita omia tunteitaan
"Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta."On todella vaarallista jos ei reagoi tunnetasolla esimerkiksi narsistiin. Se että reagoi tunteella kertoo siitä, että itse on normaali. Ja esim se että ap:lla soi hälytysmerkit vaikka ympäristö hyssyttelee on vain ja ainoastaan terveyden ja hyvän äitiyden merkki.
Fiksuus ei edes liity koko ketjun teemaan.
Ei ole mitenkään todella vaarallista, riippuu missä vaiheessa olet irtautumista tai toipumista ja missä suhteessa narsustiin. Jotkut tutkijat suosittavat kapinaa ja jopa vihaa päästäkseen irti.
Toipuakseen uhrin tulisi tiedostaa ja hyväksyä tosiasiat, nähdä narsistin todellinen luonne ja ymmärtää, ettei häntä voi muuttaa. Uhrin on keskityttävä itseensä, irtauduttava ja otettava vastuu omasta elämästään. Anteeksianto, sekä itselleen, että narsistille, ja asian hyväksyminen osaksi omaa elämäntarinaa ovat vapauttavia ja voimaannuttavia myöhemmin toipumisen prosessissa, kun asioihin on saanut jo hieman etäisyyttä. Vihasta on lopulta osattava päästää irti, jotta ei jää vihakoukkuun, joka taas estää narsistin vaikutuspiiristä pääsemistä. Kun uhri on päässyt pois uhriudesta, hän ei enää tarvitse kuluttavaa ja katkeroittavaa vihaa. Jos tämä ei onnistu yksin, voi terapiasta olla hyötyä.
Puhunkin tilanteesta jossa siihen narsismiin törmää. Kuten ap on törmännyt outoon käytökseen joka hälyttää.
Terve reaktio on tunnereaktio.
Niin no minä taas puhuin tilanteesta jossa siihen narsismiin on törmätty niin mitä kannattaa tehdä. Jotenkin ei tunnu hyvältä idealta jäädä siihen tilanteeseen 3178 viestin ajaksi. Mistä tässä on kysymys ja etäännyttää itsensä tilanteesta, hallita tunteensa, että pystyy miettimään ratkaisun. Ideaalitilanne ei ole jäädä siihen tunnistelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitäs tässä on väärin ja syyttävää ja erinomaisen väärää, siis hallita omia tunteitaan
"Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta."On todella vaarallista jos ei reagoi tunnetasolla esimerkiksi narsistiin. Se että reagoi tunteella kertoo siitä, että itse on normaali. Ja esim se että ap:lla soi hälytysmerkit vaikka ympäristö hyssyttelee on vain ja ainoastaan terveyden ja hyvän äitiyden merkki.
Fiksuus ei edes liity koko ketjun teemaan.
Ei ole mitenkään todella vaarallista, riippuu missä vaiheessa olet irtautumista tai toipumista ja missä suhteessa narsustiin. Jotkut tutkijat suosittavat kapinaa ja jopa vihaa päästäkseen irti.
Toipuakseen uhrin tulisi tiedostaa ja hyväksyä tosiasiat, nähdä narsistin todellinen luonne ja ymmärtää, ettei häntä voi muuttaa. Uhrin on keskityttävä itseensä, irtauduttava ja otettava vastuu omasta elämästään. Anteeksianto, sekä itselleen, että narsistille, ja asian hyväksyminen osaksi omaa elämäntarinaa ovat vapauttavia ja voimaannuttavia myöhemmin toipumisen prosessissa, kun asioihin on saanut jo hieman etäisyyttä. Vihasta on lopulta osattava päästää irti, jotta ei jää vihakoukkuun, joka taas estää narsistin vaikutuspiiristä pääsemistä. Kun uhri on päässyt pois uhriudesta, hän ei enää tarvitse kuluttavaa ja katkeroittavaa vihaa. Jos tämä ei onnistu yksin, voi terapiasta olla hyötyä.
Puhunkin tilanteesta jossa siihen narsismiin törmää. Kuten ap on törmännyt outoon käytökseen joka hälyttää.
Terve reaktio on tunnereaktio.
Niin no minä taas puhuin tilanteesta jossa siihen narsismiin on törmätty niin mitä kannattaa tehdä. Jotenkin ei tunnu hyvältä idealta jäädä siihen tilanteeseen 3178 viestin ajaksi. Mistä tässä on kysymys ja etäännyttää itsensä tilanteesta, hallita tunteensa, että pystyy miettimään ratkaisun. Ideaalitilanne ei ole jäädä siihen tunnistelemaan.
Ja kukanäin on sinusta siis tehnyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitäs tässä on väärin ja syyttävää ja erinomaisen väärää, siis hallita omia tunteitaan
"Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta."On todella vaarallista jos ei reagoi tunnetasolla esimerkiksi narsistiin. Se että reagoi tunteella kertoo siitä, että itse on normaali. Ja esim se että ap:lla soi hälytysmerkit vaikka ympäristö hyssyttelee on vain ja ainoastaan terveyden ja hyvän äitiyden merkki.
Fiksuus ei edes liity koko ketjun teemaan.
Ei ole mitenkään todella vaarallista, riippuu missä vaiheessa olet irtautumista tai toipumista ja missä suhteessa narsustiin. Jotkut tutkijat suosittavat kapinaa ja jopa vihaa päästäkseen irti.
Toipuakseen uhrin tulisi tiedostaa ja hyväksyä tosiasiat, nähdä narsistin todellinen luonne ja ymmärtää, ettei häntä voi muuttaa. Uhrin on keskityttävä itseensä, irtauduttava ja otettava vastuu omasta elämästään. Anteeksianto, sekä itselleen, että narsistille, ja asian hyväksyminen osaksi omaa elämäntarinaa ovat vapauttavia ja voimaannuttavia myöhemmin toipumisen prosessissa, kun asioihin on saanut jo hieman etäisyyttä. Vihasta on lopulta osattava päästää irti, jotta ei jää vihakoukkuun, joka taas estää narsistin vaikutuspiiristä pääsemistä. Kun uhri on päässyt pois uhriudesta, hän ei enää tarvitse kuluttavaa ja katkeroittavaa vihaa. Jos tämä ei onnistu yksin, voi terapiasta olla hyötyä.
Puhunkin tilanteesta jossa siihen narsismiin törmää. Kuten ap on törmännyt outoon käytökseen joka hälyttää.
Terve reaktio on tunnereaktio.
Niin no minä taas puhuin tilanteesta jossa siihen narsismiin on törmätty niin mitä kannattaa tehdä. Jotenkin ei tunnu hyvältä idealta jäädä siihen tilanteeseen 3178 viestin ajaksi. Mistä tässä on kysymys ja etäännyttää itsensä tilanteesta, hallita tunteensa, että pystyy miettimään ratkaisun. Ideaalitilanne ei ole jäädä siihen tunnistelemaan.
Ja kukanäin on sinusta siis tehnyt?
Jäit siihen jumiin, siihen viittasit ihan kuin olisit vasta ap:n aloituksessa etkä olisi lukenut koko ketjua. Kuule kun perusteluiden pitää toimia. Et voi viitata aloitukseen silloin kun se sopivimmin tukee mielipidettäsi ja sitten yhtäkkiä ihmetellä, että kuka niin muka sanoi. Nyt tipahdit keskustelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja usein ajatellekseen selkeästi ja toimiakseen järkevästi on hallittava tunteet. Se ei tarkoita huonon kohtelun sietämistä ja hyväksymistä mutta toimiaksesi järkevällä tavalla esimerkiksi poistuaksesi paikalta autolla niin sinulla on oltava kontrolli, ja taas vaikka kolaripaikalla koottava itsesi toimintaan. Toiset ovat hysteerisiä ja kyvyttömiä toimimaan ja toiset hillitsevät itsensä kyetäkseen toimimaan. Ehkä riippuu myös ammatinvalinnasta.
Ei tunteilla reagoiminen tarkoita hysteriaa... olet kyllä ihan pöpi.
No kolaripaikalla kun etsitään raajoja ojista ja puista niin se tarkoittaa just sitä.
Alue: Aihe vapaa
No jos kyseessä on sairas ihminen niin eikö asia ole täysin selvä, et saa häneen kontaktia. Mikä sun ongelma on eli mikä on asia, josta nyt valitat?