Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mitäs tässä on väärin ja syyttävää ja erinomaisen väärää, siis hallita omia tunteitaan

"Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.

Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta."

On todella vaarallista jos ei reagoi tunnetasolla esimerkiksi narsistiin. Se että reagoi tunteella kertoo siitä, että itse on normaali. Ja esim se että ap:lla soi hälytysmerkit vaikka ympäristö hyssyttelee on vain ja ainoastaan terveyden ja hyvän äitiyden merkki.

Fiksuus ei edes liity koko ketjun teemaan.

Ei ole mitenkään todella vaarallista, riippuu missä vaiheessa olet irtautumista tai toipumista ja missä suhteessa narsustiin. Jotkut tutkijat suosittavat kapinaa ja jopa vihaa päästäkseen irti.

Toipuakseen uhrin tulisi tiedostaa ja hyväksyä tosiasiat, nähdä narsistin todellinen luonne ja ymmärtää, ettei häntä voi muuttaa. Uhrin on keskityttävä itseensä, irtauduttava ja otettava vastuu omasta elämästään. Anteeksianto, sekä itselleen, että narsistille, ja asian hyväksyminen osaksi omaa elämäntarinaa ovat vapauttavia ja voimaannuttavia myöhemmin toipumisen prosessissa, kun asioihin on saanut jo hieman etäisyyttä. Vihasta on lopulta osattava päästää irti, jotta ei jää vihakoukkuun, joka taas estää narsistin vaikutuspiiristä pääsemistä. Kun uhri on päässyt pois uhriudesta, hän ei enää tarvitse kuluttavaa ja katkeroittavaa vihaa. Jos tämä ei onnistu yksin, voi terapiasta olla hyötyä.

Puhunkin tilanteesta jossa siihen narsismiin törmää. Kuten ap on törmännyt outoon käytökseen joka hälyttää.

Terve reaktio on tunnereaktio.

Niin no minä taas puhuin tilanteesta jossa siihen narsismiin on törmätty niin mitä kannattaa tehdä. Jotenkin ei tunnu hyvältä idealta jäädä siihen tilanteeseen 3178 viestin ajaksi. Mistä tässä on kysymys ja etäännyttää itsensä tilanteesta, hallita tunteensa, että pystyy miettimään ratkaisun. Ideaalitilanne ei ole jäädä siihen tunnistelemaan.

Ja kukanäin on sinusta siis tehnyt?

Jäit siihen jumiin, siihen viittasit ihan kuin olisit vasta ap:n aloituksessa etkä olisi lukenut koko ketjua. Kuule kun perusteluiden pitää toimia. Et voi viitata aloitukseen silloin kun se sopivimmin tukee mielipidettäsi ja sitten yhtäkkiä ihmetellä, että kuka niin muka sanoi. Nyt tipahdit keskustelusta.

Sinun jutuissasi ei ole mitään järkeä. Kuka on jäänyt narsistin uhriksi 3178 viestin ajaksi? Koska on tunteiden vallassa eikä ole tarpeeksi älykäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja usein ajatellekseen selkeästi ja toimiakseen järkevästi on hallittava tunteet. Se ei tarkoita huonon kohtelun sietämistä ja hyväksymistä mutta toimiaksesi järkevällä tavalla esimerkiksi poistuaksesi paikalta autolla niin sinulla on oltava kontrolli, ja taas vaikka kolaripaikalla koottava itsesi toimintaan. Toiset ovat hysteerisiä ja kyvyttömiä toimimaan ja toiset hillitsevät itsensä kyetäkseen toimimaan. Ehkä riippuu myös ammatinvalinnasta.

Ei tunteilla reagoiminen tarkoita hysteriaa... olet kyllä ihan pöpi.

No kolaripaikalla kun etsitään raajoja ojista ja puista niin se tarkoittaa just sitä.

Ei tarkoita. Hysteria on hysteriaa. Ei se ole sama asia kuin tunteilla reagointi. 😂😂😂😂

Anteeksi, ilmoitan vain poistuvani toiseen keskusteluun aiheesta koska minulla loppuu mielenkiinto kun kommentissa on kolme tai jopa neljä hymiötä. Tietää keskustelevansa urpon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, ilmoitan vain poistuvani toiseen keskusteluun aiheesta koska minulla loppuu mielenkiinto kun kommentissa on kolme tai jopa neljä hymiötä. Tietää keskustelevansa urpon kanssa.

Jaaha. Alkoi solvaaminen ja tenttarointi kun on sössöttänyt itsensä pussiin. Ihan niinku mt-ongelmainen anoppi käyttäytyisi. Ei saa antaa tolleen mennä tunteisiin.😂😂😂😂

Ja nämä liittyvät pöpeihin anoppeihin miten ?

Aiemmin ihmettelin näitä outoja anoppeja ja muita mummoja, nyt en enää edes ymmärrä mistä te puhutte.

Ei , että tarvitsi .On vain ollut avartavaa seurata.

Toi yksi yritti väittää että miniöiden pitäis muka hallita tunteensa 😂😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensiksi kannattaa opetella oma tunnekontrolli ettei lähde käyrä nousemaan liian helposti. Kun osaa hallita omat tunteet, tarkastella tilannetta ja ihmisten käyttäytymistä vähän etäämpää niin pystyy valitsemaan ne parhaimmat sanat ja tavat toimia. Jos hormonit on pinnassa ja suojeluvaisto nousee 0-100 niin voi tulla ylilyöntejä. Hengityksen säätely auttaa.

Kokeneimmat tyypit osaa katsoa itseään, muita ja tilannetta helikopterinäkökulmasta mutta en tarkoita tällä helikopteriäitiä. Ja hengityksen säätely ei kehoita ketään ottamaan anoppia tai miniää pillistä kiinni. Vaikka mieli tekisi, vain mielikuvia, mielikuvia kehiin.

Ja taas! Miksi sen tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää? Mikä oikeus sillä mummolla on tulla päällepäsmäröimään tuoretta äitiä? Miksi se tahdikkuus ei ole sen mummon tehtävä vaan sen tuoreen äidin? Selittäkää nyt joku että mikä ihme tää ajatusmalli on mitä tänne viljelette!

Ihmisten kanssa toimiminen on vastavuoroista ja pätee kumpaankin osapuoleen, myönnän sen. En vaan ymmärrä miksi täällä vaaditaan miniöiltä ymmärrystä anopin suuntaan kun ei sieltä anopin suunnalta ole monessakaan täällä kerrotuista jutuissa tullut yhtään mitään ymmärrystä miniän suuntaan. Se että toinen nyt on sattunut syntymään aikaisemmin ja elänyt täällä pidempään ei automaattisesti tarkoita sitä että saa käyttäytyä miten tahtoo ja nuoremmat vaan myötäilee ja hyväksyy kaiken

Siksi tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää, koska se on nopein tie tilanteen hallintaan. 

Vai ajatteletko, että koska anoppi on vanhempi, niin hänen tulisi automaattisesti olla osaavampi tunnepuolen hallinnassa? Että se, kun on syntynyt aiemmin, niin on oppinut hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymään oikeudenmukaisesti jne?

Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea".  

Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin. 

Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta.  

Ajattelen samoin, vähän jo kyllästytti lukea niitä "anoppihan se on väärässä ja miksi miniän täytyy ymmärtää" kun se pointti on, että ihmiselle on hyväksi ymmärtää. Mistä tässä on kysymys ja etäännyttää itsensä tilanteesta, hallita tunteensa ja miettiä ratkausu. Ehkä se ratkaisu on sitten etääntyminen ja kunnolla. Muutenkin koitan mieluummin löytää ratkaisut tilanteeseen kuin jäädä siihen tilanteeseen vellomaan. Vertaistuki on tärkeää mutta siihen on niin helppo jäädä makaamaan. Ymmärrys lohduttaa mutta sitten siihen jäädään latkimaan empatiaa kuin hirvi nuolukiveen.

Eli teidän mielestä ”antaa anopin olla sellanen kun on miniän pitää katsoa peiliin ja miettiä miksi loukkaantuu kun häntä haukutaan” asia selvä.

Taisit loukkaantua. Miksi sinä annat muiden painella nappejasi, ne on sinun napit ne. Mitä sinä ajattelet kun anoppi haukkuu sinua?

En loukkaantunut enkä anna muiden painella mun nappeja. Kun mun anoppi haukkuu mua niin tunnen sääliä anoppia kohtaan koska tiedän että hänellä on paha olla. Mua lähinnä vaan ihmetyttää tää tapa syyttä uhreja.

Eli sun pitäis periaatteessa ymmärtää mutta jostain syystä et kuitenkaan. Tai sanot vaan ymmärtäväsi mutta et ole sisäistänyt asiaa? Jostainhan loukkaannuit kun nyt muka "syytellään".

Tuo yksi kommentoija sanoi todella viisaasti:

"Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea". Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.

Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta. "

Eli ymmärrätkö vai etkö? En minä tiedä onko sinulla ymmärrys ja aivot mistä keskustellaan vai ei.

On mulla aivot kiitos vaan kysymästä. Selkeesti sulla ei ole ymmärrystä tilanteessa jossa vastassa on sairas ihminen. Siinä ei auta vaikka kuinka hallitset omat tunteet kun se toinen osapuoli kääntää ihan kaiken sun syyks. Oon myös testannut sitä että myötäilen anoppia ihan kaikessa mitä hän sanoo ja tekee ja sain myöhemmin miehen sukulaisilta kuulla kuinka mä nuolen anopin takamusta eikä mulla oo omia mielipiteitä. Hetkeä aikasemmin oli valittanut kuinka mulla on liikaa mielipiteitä enkä osaa ottaa muita huomioon. Niinku sanoin teet niin tai näin ni aina on väärin.

Kannattaako tämmöistä keskustelua täällä käydä ihmisestä, joka on leimattu mielisairaaksi?  Siis tämä joku anoppi.

Tämä miniä on diagnoosinsa anopista tehnyt, joten kyse on vain siitä, onko anoppi hoidossa?  Onko hän muiden ihmisten mielestä mieleltään sairas?  Onko hänellä lääkärin tekemä diagnoosi?  Tietääkö tämä miniä, mikä mielisairaus anopilla on?

Sairaasta ihmisestä täällä jaksetaan jauhaa.  "Sairas mieleltään" tarkoittaa, että ihminen on sairas.  mielenterveyspotilaalta voikin odottaa epävakaata ja outoa käytöstä.  Eikä siitä pidä lähteä missään vauva-palstalla jankuttamaan.  Mielenterveysongelma  on aina raskas asia, kaikille lähipiirissä ja potilaalle itselleen.  Se on kestettävä, koska muuta vaihtoehtoa ei ole.   Kannattaa muistaa, että se voi kulkea myös suvussa, joten tämän miniän aviomies ja lapsi ovat myös alttiita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensiksi kannattaa opetella oma tunnekontrolli ettei lähde käyrä nousemaan liian helposti. Kun osaa hallita omat tunteet, tarkastella tilannetta ja ihmisten käyttäytymistä vähän etäämpää niin pystyy valitsemaan ne parhaimmat sanat ja tavat toimia. Jos hormonit on pinnassa ja suojeluvaisto nousee 0-100 niin voi tulla ylilyöntejä. Hengityksen säätely auttaa.

Kokeneimmat tyypit osaa katsoa itseään, muita ja tilannetta helikopterinäkökulmasta mutta en tarkoita tällä helikopteriäitiä. Ja hengityksen säätely ei kehoita ketään ottamaan anoppia tai miniää pillistä kiinni. Vaikka mieli tekisi, vain mielikuvia, mielikuvia kehiin.

Ja taas! Miksi sen tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää? Mikä oikeus sillä mummolla on tulla päällepäsmäröimään tuoretta äitiä? Miksi se tahdikkuus ei ole sen mummon tehtävä vaan sen tuoreen äidin? Selittäkää nyt joku että mikä ihme tää ajatusmalli on mitä tänne viljelette!

Ihmisten kanssa toimiminen on vastavuoroista ja pätee kumpaankin osapuoleen, myönnän sen. En vaan ymmärrä miksi täällä vaaditaan miniöiltä ymmärrystä anopin suuntaan kun ei sieltä anopin suunnalta ole monessakaan täällä kerrotuista jutuissa tullut yhtään mitään ymmärrystä miniän suuntaan. Se että toinen nyt on sattunut syntymään aikaisemmin ja elänyt täällä pidempään ei automaattisesti tarkoita sitä että saa käyttäytyä miten tahtoo ja nuoremmat vaan myötäilee ja hyväksyy kaiken

Siksi tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää, koska se on nopein tie tilanteen hallintaan. 

Vai ajatteletko, että koska anoppi on vanhempi, niin hänen tulisi automaattisesti olla osaavampi tunnepuolen hallinnassa? Että se, kun on syntynyt aiemmin, niin on oppinut hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymään oikeudenmukaisesti jne?

Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea".  

Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin. 

Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta.  

Ajattelen samoin, vähän jo kyllästytti lukea niitä "anoppihan se on väärässä ja miksi miniän täytyy ymmärtää" kun se pointti on, että ihmiselle on hyväksi ymmärtää. Mistä tässä on kysymys ja etäännyttää itsensä tilanteesta, hallita tunteensa ja miettiä ratkausu. Ehkä se ratkaisu on sitten etääntyminen ja kunnolla. Muutenkin koitan mieluummin löytää ratkaisut tilanteeseen kuin jäädä siihen tilanteeseen vellomaan. Vertaistuki on tärkeää mutta siihen on niin helppo jäädä makaamaan. Ymmärrys lohduttaa mutta sitten siihen jäädään latkimaan empatiaa kuin hirvi nuolukiveen.

Eli teidän mielestä ”antaa anopin olla sellanen kun on miniän pitää katsoa peiliin ja miettiä miksi loukkaantuu kun häntä haukutaan” asia selvä.

Taisit loukkaantua. Miksi sinä annat muiden painella nappejasi, ne on sinun napit ne. Mitä sinä ajattelet kun anoppi haukkuu sinua?

En loukkaantunut enkä anna muiden painella mun nappeja. Kun mun anoppi haukkuu mua niin tunnen sääliä anoppia kohtaan koska tiedän että hänellä on paha olla. Mua lähinnä vaan ihmetyttää tää tapa syyttä uhreja.

Eli sun pitäis periaatteessa ymmärtää mutta jostain syystä et kuitenkaan. Tai sanot vaan ymmärtäväsi mutta et ole sisäistänyt asiaa? Jostainhan loukkaannuit kun nyt muka "syytellään".

Tuo yksi kommentoija sanoi todella viisaasti:

"Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea". Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.

Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta. "

Eli ymmärrätkö vai etkö? En minä tiedä onko sinulla ymmärrys ja aivot mistä keskustellaan vai ei.

On mulla aivot kiitos vaan kysymästä. Selkeesti sulla ei ole ymmärrystä tilanteessa jossa vastassa on sairas ihminen. Siinä ei auta vaikka kuinka hallitset omat tunteet kun se toinen osapuoli kääntää ihan kaiken sun syyks. Oon myös testannut sitä että myötäilen anoppia ihan kaikessa mitä hän sanoo ja tekee ja sain myöhemmin miehen sukulaisilta kuulla kuinka mä nuolen anopin takamusta eikä mulla oo omia mielipiteitä. Hetkeä aikasemmin oli valittanut kuinka mulla on liikaa mielipiteitä enkä osaa ottaa muita huomioon. Niinku sanoin teet niin tai näin ni aina on väärin.

Kannattaako tämmöistä keskustelua täällä käydä ihmisestä, joka on leimattu mielisairaaksi?  Siis tämä joku anoppi.

Tämä miniä on diagnoosinsa anopista tehnyt, joten kyse on vain siitä, onko anoppi hoidossa?  Onko hän muiden ihmisten mielestä mieleltään sairas?  Onko hänellä lääkärin tekemä diagnoosi?  Tietääkö tämä miniä, mikä mielisairaus anopilla on?

Sairaasta ihmisestä täällä jaksetaan jauhaa.  "Sairas mieleltään" tarkoittaa, että ihminen on sairas.  mielenterveyspotilaalta voikin odottaa epävakaata ja outoa käytöstä.  Eikä siitä pidä lähteä missään vauva-palstalla jankuttamaan.  Mielenterveysongelma  on aina raskas asia, kaikille lähipiirissä ja potilaalle itselleen.  Se on kestettävä, koska muuta vaihtoehtoa ei ole.   Kannattaa muistaa, että se voi kulkea myös suvussa, joten tämän miniän aviomies ja lapsi ovat myös alttiita. 

Kyseinen anoppi on ihan lääkärin toimesta diagnosoitu mutta päätti itse katkaista hoitosuhteen.

Suomessa on sellanen hauska juttu ettei täällä voi pakottaa vastantahtoa hoitoon joten aika moni jää ilman diagnoosia. Suuri osa täälläkin kuvatuista tarttis ihan oikeesti hoitoa.

Henkilö kertoo anoppinsa olevan tyytymätön oli kakku leivottu itse tai ostettu kaupasta ja mikään ei miellytä anoppia. Seuraavassa lauseessa hän kertoo anopin olevan diagnosoitu. Normaali ihminen ymmärtäisi ettei sairaalta ihmiseltä voida odottaa normaalia käytöstä.

Voisiko joku kertoa mikä ihmisessä on silloin rikki, kun hän kuvittelee että oman pojan lapsi on hänen lapsi? Kaikki nämä järkyttävät esimerkit mitä tässä ketjussa on esillä. Miten on mahdollista, että isovanhemmaksi tulo ajaa ihmisen aivan sekopäiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa mikä ihmisessä on silloin rikki, kun hän kuvittelee että oman pojan lapsi on hänen lapsi? Kaikki nämä järkyttävät esimerkit mitä tässä ketjussa on esillä. Miten on mahdollista, että isovanhemmaksi tulo ajaa ihmisen aivan sekopäiseksi?

Kyseinen anoppi on lääkärin toimesta diagnosoitu.

Vierailija kirjoitti:

Henkilö kertoo anoppinsa olevan tyytymätön oli kakku leivottu itse tai ostettu kaupasta ja mikään ei miellytä anoppia. Seuraavassa lauseessa hän kertoo anopin olevan diagnosoitu. Normaali ihminen ymmärtäisi ettei sairaalta ihmiseltä voida odottaa normaalia käytöstä.

Täällä on useampaan otteeseen sanottu että kun hallitsee omia tunteita niin hallitsee muita. Sairaan ihmisen kanssa näin ei kuitenkaan ole. Jokainen normaali ihminen ymmärtää sen.

Narsistin tms kanss ainoa keino hallita omaa elämäänsä on laajennettu lähestymiskielto, eikä sekään tahdo riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa mikä ihmisessä on silloin rikki, kun hän kuvittelee että oman pojan lapsi on hänen lapsi? Kaikki nämä järkyttävät esimerkit mitä tässä ketjussa on esillä. Miten on mahdollista, että isovanhemmaksi tulo ajaa ihmisen aivan sekopäiseksi?

Kyseinen anoppi on lääkärin toimesta diagnosoitu.

Sinäkö olit se lääkäri. Kaikki ei ole totta mitä tässä ketjussa on esillä. Provoa riittää ihan liiaksi asti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilö kertoo anoppinsa olevan tyytymätön oli kakku leivottu itse tai ostettu kaupasta ja mikään ei miellytä anoppia. Seuraavassa lauseessa hän kertoo anopin olevan diagnosoitu. Normaali ihminen ymmärtäisi ettei sairaalta ihmiseltä voida odottaa normaalia käytöstä.

Täällä on useampaan otteeseen sanottu että kun hallitsee omia tunteita niin hallitsee muita. Sairaan ihmisen kanssa näin ei kuitenkaan ole. Jokainen normaali ihminen ymmärtää sen.

Olen opetellut olemaan ilmaisematta tunteitani, olemaan cool tilanteissa kun anopilla puskee ne olot päälle tai mitä nyt ovatkaan. Kun nyyhkyttää vauva sylissä ja samalla irvistelee minulle, kun teemme lähtöä heiltä tai kun pussailee väkisin esikoista ja vaatii tätä toistamaan "mummi on ihana". Käskee tavallaan ystävällisellä äänellä mutta silti tiukemmin ja tiukemmin koko ajan. Olen vain tyynesti alkanut tehdä lähtöä ja sanonut reippaalla äänellä heipat. Ei ole auttanut, ehkä vähän pahentanut vain mummin kierroksia. Tuntuu ajattelevan että käytös on ok ja menee pidemmälle ja pidemmälle ja laittaa perään syyllistäviä viestejä "Tomi ei olis halunnu vielä lähteä mummin luota, kumma kun ei voi lapsia ajatella, minä olisin halunnut pidellä Sonjaa rauhassa, tulen huomenna käymään!!" Näihin vastaan nykyään vain että huomenna ei käy tms. Ei ole apua. Ja tämä on ihana pullantuoksuinen mummi ulkopuolisten silmissä. Vältän viimeiseen asti tapaamista ilman kolmannen aikuisen läsnäoloa, me kaksi ja lapset - tilanteet ovat kaikkein pahimpia. Myös mummi, vaari, minä ja lapset on hirveä tilanne, mummi pyrkii koko ajan todistamaan myös vaarille kuinka hän osaa ja hän on oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilö kertoo anoppinsa olevan tyytymätön oli kakku leivottu itse tai ostettu kaupasta ja mikään ei miellytä anoppia. Seuraavassa lauseessa hän kertoo anopin olevan diagnosoitu. Normaali ihminen ymmärtäisi ettei sairaalta ihmiseltä voida odottaa normaalia käytöstä.

Täällä on useampaan otteeseen sanottu että kun hallitsee omia tunteita niin hallitsee muita. Sairaan ihmisen kanssa näin ei kuitenkaan ole. Jokainen normaali ihminen ymmärtää sen.

Olen opetellut olemaan ilmaisematta tunteitani, olemaan cool tilanteissa kun anopilla puskee ne olot päälle tai mitä nyt ovatkaan. Kun nyyhkyttää vauva sylissä ja samalla irvistelee minulle, kun teemme lähtöä heiltä tai kun pussailee väkisin esikoista ja vaatii tätä toistamaan "mummi on ihana". Käskee tavallaan ystävällisellä äänellä mutta silti tiukemmin ja tiukemmin koko ajan. Olen vain tyynesti alkanut tehdä lähtöä ja sanonut reippaalla äänellä heipat. Ei ole auttanut, ehkä vähän pahentanut vain mummin kierroksia. Tuntuu ajattelevan että käytös on ok ja menee pidemmälle ja pidemmälle ja laittaa perään syyllistäviä viestejä "Tomi ei olis halunnu vielä lähteä mummin luota, kumma kun ei voi lapsia ajatella, minä olisin halunnut pidellä Sonjaa rauhassa, tulen huomenna käymään!!" Näihin vastaan nykyään vain että huomenna ei käy tms. Ei ole apua. Ja tämä on ihana pullantuoksuinen mummi ulkopuolisten silmissä. Vältän viimeiseen asti tapaamista ilman kolmannen aikuisen läsnäoloa, me kaksi ja lapset - tilanteet ovat kaikkein pahimpia. Myös mummi, vaari, minä ja lapset on hirveä tilanne, mummi pyrkii koko ajan todistamaan myös vaarille kuinka hän osaa ja hän on oikeassa.

Tämä. Ennen kuin meidän mt-ongelmainen lopullisesti kilahti, yritin tätä, sen jälkeen ihan selkeitä rajattuja juttuja lasten kanssa valvotusti jne.

Seuraus oli vain se että kaappasi toisen lapsen ja sen jälkeen alkoi stalkata heitä puistossa (olivat puistotädillä).

Sitten kun se estettiin, räjähtikin helvetti valloilleen kaikkine mahdollisine häirintöineen. Yksikin yö oli tuonut meidän parkkipaikalle isot kassit viinapulloja ja tehnyt sitten lastensuojeluun ilmiannon, että me ollaan alkoholisteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilö kertoo anoppinsa olevan tyytymätön oli kakku leivottu itse tai ostettu kaupasta ja mikään ei miellytä anoppia. Seuraavassa lauseessa hän kertoo anopin olevan diagnosoitu. Normaali ihminen ymmärtäisi ettei sairaalta ihmiseltä voida odottaa normaalia käytöstä.

Täällä on useampaan otteeseen sanottu että kun hallitsee omia tunteita niin hallitsee muita. Sairaan ihmisen kanssa näin ei kuitenkaan ole. Jokainen normaali ihminen ymmärtää sen.

Minusta tämä oli oikein hyvä.

"Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea".

Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.

Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta. "

Kyse on miten reagoit toiseen ihmiseen, ei se, että pinnistämällä ja pieruasi pidättämällä saat anoppisi levitoimaan.. tarkoitus on pitää omat hermot kurissa ja vaikka poistua paikalta.

Itse olen jo toipunut kauan sitten, toisilta matka kestää kauemmin.

Ei kannata keskustella Vauva-palstalla jos anoppisi on sairas. Siihen eivät mitkään neuvot auta.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata keskustella Vauva-palstalla jos anoppisi on sairas. Siihen eivät mitkään neuvot auta.

Ei tuo apuakaan ota vastaan ja asuu naapurissa. Kiva yrittää lasten nähden jotenkin aikuismaisesti luovia noissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata keskustella Vauva-palstalla jos anoppisi on sairas. Siihen eivät mitkään neuvot auta.

Minusta tää ketju on todella antoisa ja voimauttava.

T. Häirikkösukulaisen uhri