Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko tuosta puhua neuvolassa??? Lapsihan on vieraannuttettu äidistään ja vieraantunutkin. Mielestäni olisi aiheellista ajatella muuttoa äidin luokse, jotta kiintymyssuhde voisi syntyä ja vahinko korjattua.
Ja aivan turha kuvitella että poikasi olisi hyvässä hoidossa, häntä kasvattaa persoonallisuushäiriöinen ihminen. Tuo ei ole rakkautta, vaan emotionaalista hyväksikäyttöä. Auta lastasi kun kerran ymmärrät kuvion!!
Lapsi on jo kahdeksan eikä enää neuvolan asiakas.
Viestistä ei oikein selvinnyt asuuko poika isällään vai mummolassa. Äidin ja lapsen tapaamisia pitäisi ensin tihentää jotta molemmat tutustuisivat ja sitten ehkä pidentää pojan vierailuja äidillään. Tämä on tietenkin vakeaa kun lapsi on jo koululainen ja etäisyys vanhempien välillä on pitkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös nimenomaan esikoinen ollut tykityksen ja omimisen kohteena. Sitkeät väitteet siitä että häntä kaltoinkohdeltaisiin elävät voimakkaina. Kuopus on kuin jokin jäte, joka kelpaa hätätilassa, kun kultalasta ei saa.
"No kun "Valtteri" on vain niin ihana"! Oli mummun kommentti kun sanoin että lapset tajuavat kyllä tuon ykkös ja kakkos-asetelman. "Valtteri" on esikoinen ja puolen vuoden ikään asti mummun omima. Silloin vasta heräsin, hormonitkin hellitti. Olin aiemmin hysteerisesti varonut etten vaan millään lailla omi lastani enkä pörrää "häiritsemässä" mummun ja lapsen ympärillä. Kuopus ei ole ollut yhtään mitään. Ehkä sen takia koska kuopukselle osasin olla äiti ihan alusta asti. Pystyin sanomaan mummulle hymyillen "nyt tää pieni taitaa kaivata äidin syliä, annahan tänne!" esikoisen kohdalla mummu vain hymyili ja kääntyi poispäin kun yritin siinä ojennella käsiäni. Vauvaa ei pystynyt antamaan minulle. Ei pystynyt, oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko tuosta puhua neuvolassa??? Lapsihan on vieraannuttettu äidistään ja vieraantunutkin. Mielestäni olisi aiheellista ajatella muuttoa äidin luokse, jotta kiintymyssuhde voisi syntyä ja vahinko korjattua.
Ja aivan turha kuvitella että poikasi olisi hyvässä hoidossa, häntä kasvattaa persoonallisuushäiriöinen ihminen. Tuo ei ole rakkautta, vaan emotionaalista hyväksikäyttöä. Auta lastasi kun kerran ymmärrät kuvion!!Lapsi on jo kahdeksan eikä enää neuvolan asiakas.
Viestistä ei oikein selvinnyt asuuko poika isällään vai mummolassa. Äidin ja lapsen tapaamisia pitäisi ensin tihentää jotta molemmat tutustuisivat ja sitten ehkä pidentää pojan vierailuja äidillään. Tämä on tietenkin vakeaa kun lapsi on jo koululainen ja etäisyys vanhempien välillä on pitkä.
Itseasiassa lapsi asuu tällä hetkellä sijaisperheessä. Oli kaikenlaista oireilua joiden kanssa ex ei pärjännyt, ja mummikin alkoi nostaa käsiä pystyyn siinä vaiheessa. Välimatkaa on, koska erotessa katsoin viisaammaksi muuttaa mahdollisimman kauas/lähelle omia sukulaisiani, ja exällä on krooninen rahapula = ei varaa matkustaa = poika ei ole koskaan vieraillut luonani, tapaamme vain exän luona.
En muutenkaan viitsisi alkaa sörkkiä asioita enempää enää tässä vaiheessa. Esikoisesta on tosiaan tullut minulle kuin vieras lapsi. Kamalan kurjaahan se on hänen kannaltaan. Olisinpa aikoinaan ollut vahvempi, olisimmepa asuneet kauempana anopista, olisipa moni muukin asia mennyt eri tavalla.
1/2 lasta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko tuosta puhua neuvolassa??? Lapsihan on vieraannuttettu äidistään ja vieraantunutkin. Mielestäni olisi aiheellista ajatella muuttoa äidin luokse, jotta kiintymyssuhde voisi syntyä ja vahinko korjattua.
Ja aivan turha kuvitella että poikasi olisi hyvässä hoidossa, häntä kasvattaa persoonallisuushäiriöinen ihminen. Tuo ei ole rakkautta, vaan emotionaalista hyväksikäyttöä. Auta lastasi kun kerran ymmärrät kuvion!!Lapsi on jo kahdeksan eikä enää neuvolan asiakas.
Viestistä ei oikein selvinnyt asuuko poika isällään vai mummolassa. Äidin ja lapsen tapaamisia pitäisi ensin tihentää jotta molemmat tutustuisivat ja sitten ehkä pidentää pojan vierailuja äidillään. Tämä on tietenkin vakeaa kun lapsi on jo koululainen ja etäisyys vanhempien välillä on pitkä.Itseasiassa lapsi asuu tällä hetkellä sijaisperheessä. Oli kaikenlaista oireilua joiden kanssa ex ei pärjännyt, ja mummikin alkoi nostaa käsiä pystyyn siinä vaiheessa. Välimatkaa on, koska erotessa katsoin viisaammaksi muuttaa mahdollisimman kauas/lähelle omia sukulaisiani, ja exällä on krooninen rahapula = ei varaa matkustaa = poika ei ole koskaan vieraillut luonani, tapaamme vain exän luona.
En muutenkaan viitsisi alkaa sörkkiä asioita enempää enää tässä vaiheessa. Esikoisesta on tosiaan tullut minulle kuin vieras lapsi. Kamalan kurjaahan se on hänen kannaltaan. Olisinpa aikoinaan ollut vahvempi, olisimmepa asuneet kauempana anopista, olisipa moni muukin asia mennyt eri tavalla.
Voit lohduttautua kuitenkin sillä, että lapsi on nyt turvassa sairailta ihmisiltä.
Kaikkein omituisinta on kuitenkin, että annat toisenkin lapsen mummolle leluksi, vaikkakin vain harvoin onneksi.
1/2 lasta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko tuosta puhua neuvolassa??? Lapsihan on vieraannuttettu äidistään ja vieraantunutkin. Mielestäni olisi aiheellista ajatella muuttoa äidin luokse, jotta kiintymyssuhde voisi syntyä ja vahinko korjattua.
Ja aivan turha kuvitella että poikasi olisi hyvässä hoidossa, häntä kasvattaa persoonallisuushäiriöinen ihminen. Tuo ei ole rakkautta, vaan emotionaalista hyväksikäyttöä. Auta lastasi kun kerran ymmärrät kuvion!!Lapsi on jo kahdeksan eikä enää neuvolan asiakas.
Viestistä ei oikein selvinnyt asuuko poika isällään vai mummolassa. Äidin ja lapsen tapaamisia pitäisi ensin tihentää jotta molemmat tutustuisivat ja sitten ehkä pidentää pojan vierailuja äidillään. Tämä on tietenkin vakeaa kun lapsi on jo koululainen ja etäisyys vanhempien välillä on pitkä.Itseasiassa lapsi asuu tällä hetkellä sijaisperheessä. Oli kaikenlaista oireilua joiden kanssa ex ei pärjännyt, ja mummikin alkoi nostaa käsiä pystyyn siinä vaiheessa. Välimatkaa on, koska erotessa katsoin viisaammaksi muuttaa mahdollisimman kauas/lähelle omia sukulaisiani, ja exällä on krooninen rahapula = ei varaa matkustaa = poika ei ole koskaan vieraillut luonani, tapaamme vain exän luona.
En muutenkaan viitsisi alkaa sörkkiä asioita enempää enää tässä vaiheessa. Esikoisesta on tosiaan tullut minulle kuin vieras lapsi. Kamalan kurjaahan se on hänen kannaltaan. Olisinpa aikoinaan ollut vahvempi, olisimmepa asuneet kauempana anopista, olisipa moni muukin asia mennyt eri tavalla.
Olen sanaton. Ei ole ihme että oireilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1/2 lasta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko tuosta puhua neuvolassa??? Lapsihan on vieraannuttettu äidistään ja vieraantunutkin. Mielestäni olisi aiheellista ajatella muuttoa äidin luokse, jotta kiintymyssuhde voisi syntyä ja vahinko korjattua.
Ja aivan turha kuvitella että poikasi olisi hyvässä hoidossa, häntä kasvattaa persoonallisuushäiriöinen ihminen. Tuo ei ole rakkautta, vaan emotionaalista hyväksikäyttöä. Auta lastasi kun kerran ymmärrät kuvion!!Lapsi on jo kahdeksan eikä enää neuvolan asiakas.
Viestistä ei oikein selvinnyt asuuko poika isällään vai mummolassa. Äidin ja lapsen tapaamisia pitäisi ensin tihentää jotta molemmat tutustuisivat ja sitten ehkä pidentää pojan vierailuja äidillään. Tämä on tietenkin vakeaa kun lapsi on jo koululainen ja etäisyys vanhempien välillä on pitkä.Itseasiassa lapsi asuu tällä hetkellä sijaisperheessä. Oli kaikenlaista oireilua joiden kanssa ex ei pärjännyt, ja mummikin alkoi nostaa käsiä pystyyn siinä vaiheessa. Välimatkaa on, koska erotessa katsoin viisaammaksi muuttaa mahdollisimman kauas/lähelle omia sukulaisiani, ja exällä on krooninen rahapula = ei varaa matkustaa = poika ei ole koskaan vieraillut luonani, tapaamme vain exän luona.
En muutenkaan viitsisi alkaa sörkkiä asioita enempää enää tässä vaiheessa. Esikoisesta on tosiaan tullut minulle kuin vieras lapsi. Kamalan kurjaahan se on hänen kannaltaan. Olisinpa aikoinaan ollut vahvempi, olisimmepa asuneet kauempana anopista, olisipa moni muukin asia mennyt eri tavalla.
Voit lohduttautua kuitenkin sillä, että lapsi on nyt turvassa sairailta ihmisiltä.
Kaikkein omituisinta on kuitenkin, että annat toisenkin lapsen mummolle leluksi, vaikkakin vain harvoin onneksi.
Ei tytär ole mummin lelu ollenkaan :D Kuten sanoin alkuperäisessä viestissäni, ex-anoppi on rauhottunut ajan myötä. Vähän vaan enää yrittää napata exän nuorempia lapsia salaa mukaansa joskus :P Eikä tyttäreni koskaan ole ollut Tärkeä Lapsi, ex-anoppi luultavasti hyväksyy hänet kylään vain exän toiveiden ja pienempien sisarusten vuoksi. Olen käsityksessä että kaikki tulevat (max. yhden yön yli kestävien) kyläilyjen aikana toimeen. Ja jos eivät tule, tai jos mummi alkaa ottaa olusia, ex on kärppänä paikalla ja lakaisee lapset ulos mummilasta. Eli hänkin on hieman aikuistunut näiden vuosien saatossa.
Lisäksi se, että tytär on kohta 7, fiksu lapsi ja haluaa itse mummille mennä, joten sallin tämän sen 2-3 kertaa vuodessa kun exän luona vieraillaan. Jos ei haluaisi, tai vierailuista kehkeytyisi katastrofi, niin sitten ei menisi.
1/2 lasta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1/2 lasta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko tuosta puhua neuvolassa??? Lapsihan on vieraannuttettu äidistään ja vieraantunutkin. Mielestäni olisi aiheellista ajatella muuttoa äidin luokse, jotta kiintymyssuhde voisi syntyä ja vahinko korjattua.
Ja aivan turha kuvitella että poikasi olisi hyvässä hoidossa, häntä kasvattaa persoonallisuushäiriöinen ihminen. Tuo ei ole rakkautta, vaan emotionaalista hyväksikäyttöä. Auta lastasi kun kerran ymmärrät kuvion!!Lapsi on jo kahdeksan eikä enää neuvolan asiakas.
Viestistä ei oikein selvinnyt asuuko poika isällään vai mummolassa. Äidin ja lapsen tapaamisia pitäisi ensin tihentää jotta molemmat tutustuisivat ja sitten ehkä pidentää pojan vierailuja äidillään. Tämä on tietenkin vakeaa kun lapsi on jo koululainen ja etäisyys vanhempien välillä on pitkä.Itseasiassa lapsi asuu tällä hetkellä sijaisperheessä. Oli kaikenlaista oireilua joiden kanssa ex ei pärjännyt, ja mummikin alkoi nostaa käsiä pystyyn siinä vaiheessa. Välimatkaa on, koska erotessa katsoin viisaammaksi muuttaa mahdollisimman kauas/lähelle omia sukulaisiani, ja exällä on krooninen rahapula = ei varaa matkustaa = poika ei ole koskaan vieraillut luonani, tapaamme vain exän luona.
En muutenkaan viitsisi alkaa sörkkiä asioita enempää enää tässä vaiheessa. Esikoisesta on tosiaan tullut minulle kuin vieras lapsi. Kamalan kurjaahan se on hänen kannaltaan. Olisinpa aikoinaan ollut vahvempi, olisimmepa asuneet kauempana anopista, olisipa moni muukin asia mennyt eri tavalla.
Voit lohduttautua kuitenkin sillä, että lapsi on nyt turvassa sairailta ihmisiltä.
Kaikkein omituisinta on kuitenkin, että annat toisenkin lapsen mummolle leluksi, vaikkakin vain harvoin onneksi.Ei tytär ole mummin lelu ollenkaan :D Kuten sanoin alkuperäisessä viestissäni, ex-anoppi on rauhottunut ajan myötä. Vähän vaan enää yrittää napata exän nuorempia lapsia salaa mukaansa joskus :P Eikä tyttäreni koskaan ole ollut Tärkeä Lapsi, ex-anoppi luultavasti hyväksyy hänet kylään vain exän toiveiden ja pienempien sisarusten vuoksi. Olen käsityksessä että kaikki tulevat (max. yhden yön yli kestävien) kyläilyjen aikana toimeen. Ja jos eivät tule, tai jos mummi alkaa ottaa olusia, ex on kärppänä paikalla ja lakaisee lapset ulos mummilasta. Eli hänkin on hieman aikuistunut näiden vuosien saatossa.
Lisäksi se, että tytär on kohta 7, fiksu lapsi ja haluaa itse mummille mennä, joten sallin tämän sen 2-3 kertaa vuodessa kun exän luona vieraillaan. Jos ei haluaisi, tai vierailuista kehkeytyisi katastrofi, niin sitten ei menisi.
Kai se sitten on hyvä, että näet tilanteessa jotain huvittavaa. Itse en antaisi lapseni tavata häiriintynyttä ihmistä valvomatta, etenkin kun tietää, että kyseinen henkilö ei joko ymmärrä tai välitä toisten ihmisten tunteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1/2 lasta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko tuosta puhua neuvolassa??? Lapsihan on vieraannuttettu äidistään ja vieraantunutkin. Mielestäni olisi aiheellista ajatella muuttoa äidin luokse, jotta kiintymyssuhde voisi syntyä ja vahinko korjattua.
Ja aivan turha kuvitella että poikasi olisi hyvässä hoidossa, häntä kasvattaa persoonallisuushäiriöinen ihminen. Tuo ei ole rakkautta, vaan emotionaalista hyväksikäyttöä. Auta lastasi kun kerran ymmärrät kuvion!!Lapsi on jo kahdeksan eikä enää neuvolan asiakas.
Viestistä ei oikein selvinnyt asuuko poika isällään vai mummolassa. Äidin ja lapsen tapaamisia pitäisi ensin tihentää jotta molemmat tutustuisivat ja sitten ehkä pidentää pojan vierailuja äidillään. Tämä on tietenkin vakeaa kun lapsi on jo koululainen ja etäisyys vanhempien välillä on pitkä.Itseasiassa lapsi asuu tällä hetkellä sijaisperheessä. Oli kaikenlaista oireilua joiden kanssa ex ei pärjännyt, ja mummikin alkoi nostaa käsiä pystyyn siinä vaiheessa. Välimatkaa on, koska erotessa katsoin viisaammaksi muuttaa mahdollisimman kauas/lähelle omia sukulaisiani, ja exällä on krooninen rahapula = ei varaa matkustaa = poika ei ole koskaan vieraillut luonani, tapaamme vain exän luona.
En muutenkaan viitsisi alkaa sörkkiä asioita enempää enää tässä vaiheessa. Esikoisesta on tosiaan tullut minulle kuin vieras lapsi. Kamalan kurjaahan se on hänen kannaltaan. Olisinpa aikoinaan ollut vahvempi, olisimmepa asuneet kauempana anopista, olisipa moni muukin asia mennyt eri tavalla.
Voit lohduttautua kuitenkin sillä, että lapsi on nyt turvassa sairailta ihmisiltä.
Kaikkein omituisinta on kuitenkin, että annat toisenkin lapsen mummolle leluksi, vaikkakin vain harvoin onneksi.
Tässä nyt kyllä paapotaan liiaksi tätä kirjoittajaa eli äitiä ja syytetään anoppia, mutta totuus on, että äiti ei hoitanut lastaan, kun tämä oli pieni. Miksi antoi tämän anopille jopa viitenä päivänä viikossa hoitoon? Sairasta, ei noin kukaan nuorikaan äiti toimi, ellei ole itse asiassa mukana. Syyttää exäänsä, kun tämä halusi "omaa aikaa," mutta kyllä saa katsoa itseään peiliin. Miksi poika ei ole äidillään? Miksi hänet on lykätty sijaiskotiin? Joku kehui, että nyt on poika hyvässä hoidossa, sori vaan ei välttämättä. Sijaiskodeissa on monenlaisia, ja jotkut pitää sijaislapsia rahan takia, vaikka sitä eivät myöntäisikään. Varmasti on hyviäkin, mutta onnenkauppaa se on.
Jos poikaa ei halunnut isänsä eikä mummonsakaan enää, niin äiti tässä nyt sitten kirjoittaa, että ei tunne hänkään kiintymystä lapseensa. Sijaisperheen vanhempienko sitä pitää tuntea?
Ja miniäkuoro täällä syyttää anoppia! Anoppi on kaiken pahan aiheuttaja kun tunkeutui nuoren perheen elämään, no kas kun ANNETTIIN tunkeutua. Lykättiin vain lapsi anopille, kun tämä halusi ja piti olla omaa aikaa. Oikeasti, lapsella on äidin puute. Mutta äiti muutti pois tyttärensä kanssa ja poika on nyt sitten muitten hoivissa. Miksi äiti ei ottanut poikaansa itselleen ja muuttanut kummankin lapsen kanssa? Kuka tästä kuviosta päätti?
Tässä asiassa ei ole kaikki kohdallaan. Jotain jätetään nyt kertomatta ja vedetään mutkat suoriksi.
Toivottavasti poika selviää elämässään.
Vierailija kirjoitti:
1/2 lasta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1/2 lasta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko tuosta puhua neuvolassa??? Lapsihan on vieraannuttettu äidistään ja vieraantunutkin. Mielestäni olisi aiheellista ajatella muuttoa äidin luokse, jotta kiintymyssuhde voisi syntyä ja vahinko korjattua.
Ja aivan turha kuvitella että poikasi olisi hyvässä hoidossa, häntä kasvattaa persoonallisuushäiriöinen ihminen. Tuo ei ole rakkautta, vaan emotionaalista hyväksikäyttöä. Auta lastasi kun kerran ymmärrät kuvion!!Lapsi on jo kahdeksan eikä enää neuvolan asiakas.
Viestistä ei oikein selvinnyt asuuko poika isällään vai mummolassa. Äidin ja lapsen tapaamisia pitäisi ensin tihentää jotta molemmat tutustuisivat ja sitten ehkä pidentää pojan vierailuja äidillään. Tämä on tietenkin vakeaa kun lapsi on jo koululainen ja etäisyys vanhempien välillä on pitkä.Itseasiassa lapsi asuu tällä hetkellä sijaisperheessä. Oli kaikenlaista oireilua joiden kanssa ex ei pärjännyt, ja mummikin alkoi nostaa käsiä pystyyn siinä vaiheessa. Välimatkaa on, koska erotessa katsoin viisaammaksi muuttaa mahdollisimman kauas/lähelle omia sukulaisiani, ja exällä on krooninen rahapula = ei varaa matkustaa = poika ei ole koskaan vieraillut luonani, tapaamme vain exän luona.
En muutenkaan viitsisi alkaa sörkkiä asioita enempää enää tässä vaiheessa. Esikoisesta on tosiaan tullut minulle kuin vieras lapsi. Kamalan kurjaahan se on hänen kannaltaan. Olisinpa aikoinaan ollut vahvempi, olisimmepa asuneet kauempana anopista, olisipa moni muukin asia mennyt eri tavalla.
Voit lohduttautua kuitenkin sillä, että lapsi on nyt turvassa sairailta ihmisiltä.
Kaikkein omituisinta on kuitenkin, että annat toisenkin lapsen mummolle leluksi, vaikkakin vain harvoin onneksi.Ei tytär ole mummin lelu ollenkaan :D Kuten sanoin alkuperäisessä viestissäni, ex-anoppi on rauhottunut ajan myötä. Vähän vaan enää yrittää napata exän nuorempia lapsia salaa mukaansa joskus :P Eikä tyttäreni koskaan ole ollut Tärkeä Lapsi, ex-anoppi luultavasti hyväksyy hänet kylään vain exän toiveiden ja pienempien sisarusten vuoksi. Olen käsityksessä että kaikki tulevat (max. yhden yön yli kestävien) kyläilyjen aikana toimeen. Ja jos eivät tule, tai jos mummi alkaa ottaa olusia, ex on kärppänä paikalla ja lakaisee lapset ulos mummilasta. Eli hänkin on hieman aikuistunut näiden vuosien saatossa.
Lisäksi se, että tytär on kohta 7, fiksu lapsi ja haluaa itse mummille mennä, joten sallin tämän sen 2-3 kertaa vuodessa kun exän luona vieraillaan. Jos ei haluaisi, tai vierailuista kehkeytyisi katastrofi, niin sitten ei menisi.
Kai se sitten on hyvä, että näet tilanteessa jotain huvittavaa. Itse en antaisi lapseni tavata häiriintynyttä ihmistä valvomatta, etenkin kun tietää, että kyseinen henkilö ei joko ymmärrä tai välitä toisten ihmisten tunteista.
Mun lapset eivät olisi tuollaisen ihmisen vaikutuspiirissä. Enkä voisi ikinä antaa anteeksi sitä että tuhosi minun ja esikoispojan keskinäisen suhteen ja pienen pojan lapsuuden siltä osin ja oireilun perusteella ilmeisesti muutenkin. Vaikuttaa siltä että noiden juttujen kirjoittajallakaan ei ole kaikki ihan ok. Pikku juttu hei, tuo on vain sun lasten ainoa lapsuus, yksi meni jo, eihän tässä mitään, lol.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1/2 lasta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko tuosta puhua neuvolassa??? Lapsihan on vieraannuttettu äidistään ja vieraantunutkin. Mielestäni olisi aiheellista ajatella muuttoa äidin luokse, jotta kiintymyssuhde voisi syntyä ja vahinko korjattua.
Ja aivan turha kuvitella että poikasi olisi hyvässä hoidossa, häntä kasvattaa persoonallisuushäiriöinen ihminen. Tuo ei ole rakkautta, vaan emotionaalista hyväksikäyttöä. Auta lastasi kun kerran ymmärrät kuvion!!Lapsi on jo kahdeksan eikä enää neuvolan asiakas.
Viestistä ei oikein selvinnyt asuuko poika isällään vai mummolassa. Äidin ja lapsen tapaamisia pitäisi ensin tihentää jotta molemmat tutustuisivat ja sitten ehkä pidentää pojan vierailuja äidillään. Tämä on tietenkin vakeaa kun lapsi on jo koululainen ja etäisyys vanhempien välillä on pitkä.Itseasiassa lapsi asuu tällä hetkellä sijaisperheessä. Oli kaikenlaista oireilua joiden kanssa ex ei pärjännyt, ja mummikin alkoi nostaa käsiä pystyyn siinä vaiheessa. Välimatkaa on, koska erotessa katsoin viisaammaksi muuttaa mahdollisimman kauas/lähelle omia sukulaisiani, ja exällä on krooninen rahapula = ei varaa matkustaa = poika ei ole koskaan vieraillut luonani, tapaamme vain exän luona.
En muutenkaan viitsisi alkaa sörkkiä asioita enempää enää tässä vaiheessa. Esikoisesta on tosiaan tullut minulle kuin vieras lapsi. Kamalan kurjaahan se on hänen kannaltaan. Olisinpa aikoinaan ollut vahvempi, olisimmepa asuneet kauempana anopista, olisipa moni muukin asia mennyt eri tavalla.
Voit lohduttautua kuitenkin sillä, että lapsi on nyt turvassa sairailta ihmisiltä.
Kaikkein omituisinta on kuitenkin, että annat toisenkin lapsen mummolle leluksi, vaikkakin vain harvoin onneksi.Tässä nyt kyllä paapotaan liiaksi tätä kirjoittajaa eli äitiä ja syytetään anoppia, mutta totuus on, että äiti ei hoitanut lastaan, kun tämä oli pieni. Miksi antoi tämän anopille jopa viitenä päivänä viikossa hoitoon? Sairasta, ei noin kukaan nuorikaan äiti toimi, ellei ole itse asiassa mukana. Syyttää exäänsä, kun tämä halusi "omaa aikaa," mutta kyllä saa katsoa itseään peiliin. Miksi poika ei ole äidillään? Miksi hänet on lykätty sijaiskotiin? Joku kehui, että nyt on poika hyvässä hoidossa, sori vaan ei välttämättä. Sijaiskodeissa on monenlaisia, ja jotkut pitää sijaislapsia rahan takia, vaikka sitä eivät myöntäisikään. Varmasti on hyviäkin, mutta onnenkauppaa se on.
Jos poikaa ei halunnut isänsä eikä mummonsakaan enää, niin äiti tässä nyt sitten kirjoittaa, että ei tunne hänkään kiintymystä lapseensa. Sijaisperheen vanhempienko sitä pitää tuntea?
Ja miniäkuoro täällä syyttää anoppia! Anoppi on kaiken pahan aiheuttaja kun tunkeutui nuoren perheen elämään, no kas kun ANNETTIIN tunkeutua. Lykättiin vain lapsi anopille, kun tämä halusi ja piti olla omaa aikaa. Oikeasti, lapsella on äidin puute. Mutta äiti muutti pois tyttärensä kanssa ja poika on nyt sitten muitten hoivissa. Miksi äiti ei ottanut poikaansa itselleen ja muuttanut kummankin lapsen kanssa? Kuka tästä kuviosta päätti?
Tässä asiassa ei ole kaikki kohdallaan. Jotain jätetään nyt kertomatta ja vedetään mutkat suoriksi.
Toivottavasti poika selviää elämässään.
Olen samaa mieltä. Lasta ei ole suojeltu sairaalta isoäidiltä. Ei mene enää äidin nuoren iän piikkiin, jotain todella suurta ongelmaa on ollut muutenkin. Poika kasvanut ilman äitiä, hienoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei viety koskaan yökylään sukulaisille lapsena, ekan kerran teininä 13-vuotiaana ja jouduin soittaa vanhemmille illalla ennen nukkumaanmenoa että tulkaa hakemaan kun tuli ihan kauhea ahdistuskohtaus ja sellainen tunne että pitää päästä kotiin. Vietin kaikki lomat vain perheeni seurassa.
Seuraavan kerran lähdin ulkomaanmatkoille 20-vuotiaan poikaystävän kanssa 19-vuotiaana, jo parin päivän päästä tuli kamala koti-ikävä, stressasin ja jännitin loppuloman ja halusin vaan päästä kotiin.
Nykyään minua ahdistaa todella paljon lähteä minnekään vieraaseen paikkaan tai hotelliin yöksi, ja olen sentään jo 38-vuotias, enkä ole halunnut lapsia, myös sen takia jottei niille tulisi samanlaista ahdistusta :(
Sulla on tainnut sitten olla tosi sensitiiviset vanhemmat kun on nähnyt jo lapsena susta ettet oo mikään kyläilijätyyppi. Olisi ollut varmasti kamalaa kokea noita ahdistuksia jo pikkulapsena.
Tuossa on mennyt jotain muutakin pahasti pieleen jos 38v. oireilee noin...
Samaa mieltä. En minäkään ole ollut koskaan missään yökylässä lapsena, mutta en silti oireile tuolla tavoin. Minä en ollut yökylissä sen takia, ettei ollut mitään yökyläilypaikkoja, ei mummoloita ei sukulaisia. Ekan kerran elämässäni olin "yökylässä" miesystävälläni. ei ollut ahdistuksia. Jotain outoa on, jos 38-vuotias ei kykene nukkumaan missään muualla kuin omassa sängyssään, vaikeuksia tulee elämään. Pystyitkö muuten olemaan rippileirillä vai kävitkö riparia ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi,huolet on monet.Olen viiden lapsen isoäiti ja olen suonut tyttärelleni ja vävylleni "lapsivapaita viikonloppuja" vähintään joka toinen kuukausi,keskimäärin.
Ovat ottaneet ne mielellään vastaan.Tyttäreni on hyvä äiti ja vävy hyvä isä,mutta vauvan aiheuttamat yövalvomiset näkyvät runsaana väsymyksenä ja välillä oma aika on tarpeen.Etkö ole kahdeksan-kuista vauvaa päästänyt kertaakaan yökylään.Et siis ole käynyt missään tuulettumassa tai vain löffinyt kotona nukkuen univelkojasi pois.
Ihmettelen miten täällä kaikki ovat kanssasi samaa mieltä.Minä kuuskymppisenä mummina ymmärrän tuon toisen puolen.En toki ole toiminut sinun kertomasi mummon tavoin,en itse asiassa ole mikään hempeilijä vauvojen suhteen,mutta tiedän paljonko pikkuvauva väsyttää.
Minun mummo"velvollisuuteni" alkoivat vuonna 2002.Ensimmäinen olikin mulla yökylässä ennen kastejuhlaa jo ekan kerran,tyttäreltäni loppui maidon tulo lyhyeen.
Seuraavat kolme ovat olleet tarpeen mukaan,maitoa on lypsetty ja kun maito väheni,siirryttiin lisäksi korvikkeeseen muutenkin.Kaikki ovat viihtyneet niin kotona kuin mummolassakin ja kaikilla on pysynyt järki kasassa.
Nyt meillä onkin sitten kinkkisempi juttu.Nuorin syntyi vuosi sitten elokuussa ja vaari kuoli pian perästä.
Eihän siinä tyttärenkään mieli tehnyt kotoa mihinkään suuren surun keskellä.Näin ollen nuorimmasta tuli oikein "äidin vierivauva",joka ei oikein vieläkään erkanisi äidin rinnasta,vaikka on jo tavallisen maidon ja osittain tavallisen ruuan syöjä.
Huutaa ja kiukuttelee kun on muutaman kerran ollut mulla vkl.hoidossa.Huutaminen liittyy toki iltoihin,
muuten hymyilee kuin aurinko.Olisi pitänyt sisarustensa lailla olla enemmän mummulassa,mutta kuten sanoin,vaarin kuolema teki hänestä "vierivauvan".
Tyttäreni ja vävyni oikein ihmettelevät,kun lukevat vanhemmista,jotka eivät anna lapsia isovanhempien hoitoon.Ihmettelen minäkin.Jokatapauksessa jaksamista teille,minkä tien sitten valitsettekin.
Yökyläilyä ei suositella ollenkaan alle yksivuotiaille.
Ei niin. Ja muistakaa kaikki pienten lasten vanhemmat, että teille ei kuulu enää mitkään yön yli olevat menot, ei pikkujoulut eikä tuparit, ei kenenkään hääjuhlat ilman lapsia ja polttarit ja mitkään muutkaan, pysytelkää kotona lastenne kanssa. Ketään ette vaivaa lastenhoidolla, kummit ei ole velvollisia eikä kukaan muukaan. Vaikka haluaisivatkin, niin ette poistu kotoanne lastenne luota. Mitä olen ihmetellytkin niin juuri tuota, että miten on mahdollista, että pienen lapsen isät ja äidit lähtee omiin menoihinsa ihan niin kuin ei heillä lapsia olisikaan. Mihin ihmeen merimatkalle se Jere Karalahtikin lähtee, eikös se vasta saanut lapsenkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi,huolet on monet.Olen viiden lapsen isoäiti ja olen suonut tyttärelleni ja vävylleni "lapsivapaita viikonloppuja" vähintään joka toinen kuukausi,keskimäärin.
Ovat ottaneet ne mielellään vastaan.Tyttäreni on hyvä äiti ja vävy hyvä isä,mutta vauvan aiheuttamat yövalvomiset näkyvät runsaana väsymyksenä ja välillä oma aika on tarpeen.Etkö ole kahdeksan-kuista vauvaa päästänyt kertaakaan yökylään.Et siis ole käynyt missään tuulettumassa tai vain löffinyt kotona nukkuen univelkojasi pois.
Ihmettelen miten täällä kaikki ovat kanssasi samaa mieltä.Minä kuuskymppisenä mummina ymmärrän tuon toisen puolen.En toki ole toiminut sinun kertomasi mummon tavoin,en itse asiassa ole mikään hempeilijä vauvojen suhteen,mutta tiedän paljonko pikkuvauva väsyttää.
Minun mummo"velvollisuuteni" alkoivat vuonna 2002.Ensimmäinen olikin mulla yökylässä ennen kastejuhlaa jo ekan kerran,tyttäreltäni loppui maidon tulo lyhyeen.
Seuraavat kolme ovat olleet tarpeen mukaan,maitoa on lypsetty ja kun maito väheni,siirryttiin lisäksi korvikkeeseen muutenkin.Kaikki ovat viihtyneet niin kotona kuin mummolassakin ja kaikilla on pysynyt järki kasassa.
Nyt meillä onkin sitten kinkkisempi juttu.Nuorin syntyi vuosi sitten elokuussa ja vaari kuoli pian perästä.
Eihän siinä tyttärenkään mieli tehnyt kotoa mihinkään suuren surun keskellä.Näin ollen nuorimmasta tuli oikein "äidin vierivauva",joka ei oikein vieläkään erkanisi äidin rinnasta,vaikka on jo tavallisen maidon ja osittain tavallisen ruuan syöjä.
Huutaa ja kiukuttelee kun on muutaman kerran ollut mulla vkl.hoidossa.Huutaminen liittyy toki iltoihin,
muuten hymyilee kuin aurinko.Olisi pitänyt sisarustensa lailla olla enemmän mummulassa,mutta kuten sanoin,vaarin kuolema teki hänestä "vierivauvan".
Tyttäreni ja vävyni oikein ihmettelevät,kun lukevat vanhemmista,jotka eivät anna lapsia isovanhempien hoitoon.Ihmettelen minäkin.Jokatapauksessa jaksamista teille,minkä tien sitten valitsettekin.
Yökyläilyä ei suositella ollenkaan alle yksivuotiaille.
Ei niin. Ja muistakaa kaikki pienten lasten vanhemmat, että teille ei kuulu enää mitkään yön yli olevat menot, ei pikkujoulut eikä tuparit, ei kenenkään hääjuhlat ilman lapsia ja polttarit ja mitkään muutkaan, pysytelkää kotona lastenne kanssa. Ketään ette vaivaa lastenhoidolla, kummit ei ole velvollisia eikä kukaan muukaan. Vaikka haluaisivatkin, niin ette poistu kotoanne lastenne luota. Mitä olen ihmetellytkin niin juuri tuota, että miten on mahdollista, että pienen lapsen isät ja äidit lähtee omiin menoihinsa ihan niin kuin ei heillä lapsia olisikaan. Mihin ihmeen merimatkalle se Jere Karalahtikin lähtee, eikös se vasta saanut lapsenkin?
Ja jos lähdette, varokaakin mummille viedä! Se nimittäi vaivihkaa vie koko lapsen!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi,huolet on monet.Olen viiden lapsen isoäiti ja olen suonut tyttärelleni ja vävylleni "lapsivapaita viikonloppuja" vähintään joka toinen kuukausi,keskimäärin.
Ovat ottaneet ne mielellään vastaan.Tyttäreni on hyvä äiti ja vävy hyvä isä,mutta vauvan aiheuttamat yövalvomiset näkyvät runsaana väsymyksenä ja välillä oma aika on tarpeen.Etkö ole kahdeksan-kuista vauvaa päästänyt kertaakaan yökylään.Et siis ole käynyt missään tuulettumassa tai vain löffinyt kotona nukkuen univelkojasi pois.
Ihmettelen miten täällä kaikki ovat kanssasi samaa mieltä.Minä kuuskymppisenä mummina ymmärrän tuon toisen puolen.En toki ole toiminut sinun kertomasi mummon tavoin,en itse asiassa ole mikään hempeilijä vauvojen suhteen,mutta tiedän paljonko pikkuvauva väsyttää.
Minun mummo"velvollisuuteni" alkoivat vuonna 2002.Ensimmäinen olikin mulla yökylässä ennen kastejuhlaa jo ekan kerran,tyttäreltäni loppui maidon tulo lyhyeen.
Seuraavat kolme ovat olleet tarpeen mukaan,maitoa on lypsetty ja kun maito väheni,siirryttiin lisäksi korvikkeeseen muutenkin.Kaikki ovat viihtyneet niin kotona kuin mummolassakin ja kaikilla on pysynyt järki kasassa.
Nyt meillä onkin sitten kinkkisempi juttu.Nuorin syntyi vuosi sitten elokuussa ja vaari kuoli pian perästä.
Eihän siinä tyttärenkään mieli tehnyt kotoa mihinkään suuren surun keskellä.Näin ollen nuorimmasta tuli oikein "äidin vierivauva",joka ei oikein vieläkään erkanisi äidin rinnasta,vaikka on jo tavallisen maidon ja osittain tavallisen ruuan syöjä.
Huutaa ja kiukuttelee kun on muutaman kerran ollut mulla vkl.hoidossa.Huutaminen liittyy toki iltoihin,
muuten hymyilee kuin aurinko.Olisi pitänyt sisarustensa lailla olla enemmän mummulassa,mutta kuten sanoin,vaarin kuolema teki hänestä "vierivauvan".
Tyttäreni ja vävyni oikein ihmettelevät,kun lukevat vanhemmista,jotka eivät anna lapsia isovanhempien hoitoon.Ihmettelen minäkin.Jokatapauksessa jaksamista teille,minkä tien sitten valitsettekin.
Yökyläilyä ei suositella ollenkaan alle yksivuotiaille.
Ei niin. Ja muistakaa kaikki pienten lasten vanhemmat, että teille ei kuulu enää mitkään yön yli olevat menot, ei pikkujoulut eikä tuparit, ei kenenkään hääjuhlat ilman lapsia ja polttarit ja mitkään muutkaan, pysytelkää kotona lastenne kanssa. Ketään ette vaivaa lastenhoidolla, kummit ei ole velvollisia eikä kukaan muukaan. Vaikka haluaisivatkin, niin ette poistu kotoanne lastenne luota. Mitä olen ihmetellytkin niin juuri tuota, että miten on mahdollista, että pienen lapsen isät ja äidit lähtee omiin menoihinsa ihan niin kuin ei heillä lapsia olisikaan. Mihin ihmeen merimatkalle se Jere Karalahtikin lähtee, eikös se vasta saanut lapsenkin?
Vauvavuosi on lopulta todella lyhyt aika. Minä enkä mieheni emme ole kokeneet ylivoimaisena "pyhittää" lastemme elämän alkutaivalta, yömenoihin kyllä ehtii mutta vauva-aikaa ei saa takaisin. Jos meillä on ollut yön yli menoja, on jompi kumpi ollut kotona lasten kanssa. Mummit ja kummit ovat saaneet hoitaa päiväsaikaan muutamia tunteja kerrallaan paitsi pahimman vierastuksen aikaan. Sinun tekstistäsi paistaa katkeruus, minkä takia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi,huolet on monet.Olen viiden lapsen isoäiti ja olen suonut tyttärelleni ja vävylleni "lapsivapaita viikonloppuja" vähintään joka toinen kuukausi,keskimäärin.
Ovat ottaneet ne mielellään vastaan.Tyttäreni on hyvä äiti ja vävy hyvä isä,mutta vauvan aiheuttamat yövalvomiset näkyvät runsaana väsymyksenä ja välillä oma aika on tarpeen.Etkö ole kahdeksan-kuista vauvaa päästänyt kertaakaan yökylään.Et siis ole käynyt missään tuulettumassa tai vain löffinyt kotona nukkuen univelkojasi pois.
Ihmettelen miten täällä kaikki ovat kanssasi samaa mieltä.Minä kuuskymppisenä mummina ymmärrän tuon toisen puolen.En toki ole toiminut sinun kertomasi mummon tavoin,en itse asiassa ole mikään hempeilijä vauvojen suhteen,mutta tiedän paljonko pikkuvauva väsyttää.
Minun mummo"velvollisuuteni" alkoivat vuonna 2002.Ensimmäinen olikin mulla yökylässä ennen kastejuhlaa jo ekan kerran,tyttäreltäni loppui maidon tulo lyhyeen.
Seuraavat kolme ovat olleet tarpeen mukaan,maitoa on lypsetty ja kun maito väheni,siirryttiin lisäksi korvikkeeseen muutenkin.Kaikki ovat viihtyneet niin kotona kuin mummolassakin ja kaikilla on pysynyt järki kasassa.
Nyt meillä onkin sitten kinkkisempi juttu.Nuorin syntyi vuosi sitten elokuussa ja vaari kuoli pian perästä.
Eihän siinä tyttärenkään mieli tehnyt kotoa mihinkään suuren surun keskellä.Näin ollen nuorimmasta tuli oikein "äidin vierivauva",joka ei oikein vieläkään erkanisi äidin rinnasta,vaikka on jo tavallisen maidon ja osittain tavallisen ruuan syöjä.
Huutaa ja kiukuttelee kun on muutaman kerran ollut mulla vkl.hoidossa.Huutaminen liittyy toki iltoihin,
muuten hymyilee kuin aurinko.Olisi pitänyt sisarustensa lailla olla enemmän mummulassa,mutta kuten sanoin,vaarin kuolema teki hänestä "vierivauvan".
Tyttäreni ja vävyni oikein ihmettelevät,kun lukevat vanhemmista,jotka eivät anna lapsia isovanhempien hoitoon.Ihmettelen minäkin.Jokatapauksessa jaksamista teille,minkä tien sitten valitsettekin.
Yökyläilyä ei suositella ollenkaan alle yksivuotiaille.
Ei niin. Ja muistakaa kaikki pienten lasten vanhemmat, että teille ei kuulu enää mitkään yön yli olevat menot, ei pikkujoulut eikä tuparit, ei kenenkään hääjuhlat ilman lapsia ja polttarit ja mitkään muutkaan, pysytelkää kotona lastenne kanssa. Ketään ette vaivaa lastenhoidolla, kummit ei ole velvollisia eikä kukaan muukaan. Vaikka haluaisivatkin, niin ette poistu kotoanne lastenne luota. Mitä olen ihmetellytkin niin juuri tuota, että miten on mahdollista, että pienen lapsen isät ja äidit lähtee omiin menoihinsa ihan niin kuin ei heillä lapsia olisikaan. Mihin ihmeen merimatkalle se Jere Karalahtikin lähtee, eikös se vasta saanut lapsenkin?
Harvemmin esim häät yön yli kestää...
Ja Jeren lastahan hoitaa oma äiti. Mitä sinä horiset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1/2 lasta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko tuosta puhua neuvolassa??? Lapsihan on vieraannuttettu äidistään ja vieraantunutkin. Mielestäni olisi aiheellista ajatella muuttoa äidin luokse, jotta kiintymyssuhde voisi syntyä ja vahinko korjattua.
Ja aivan turha kuvitella että poikasi olisi hyvässä hoidossa, häntä kasvattaa persoonallisuushäiriöinen ihminen. Tuo ei ole rakkautta, vaan emotionaalista hyväksikäyttöä. Auta lastasi kun kerran ymmärrät kuvion!!Lapsi on jo kahdeksan eikä enää neuvolan asiakas.
Viestistä ei oikein selvinnyt asuuko poika isällään vai mummolassa. Äidin ja lapsen tapaamisia pitäisi ensin tihentää jotta molemmat tutustuisivat ja sitten ehkä pidentää pojan vierailuja äidillään. Tämä on tietenkin vakeaa kun lapsi on jo koululainen ja etäisyys vanhempien välillä on pitkä.Itseasiassa lapsi asuu tällä hetkellä sijaisperheessä. Oli kaikenlaista oireilua joiden kanssa ex ei pärjännyt, ja mummikin alkoi nostaa käsiä pystyyn siinä vaiheessa. Välimatkaa on, koska erotessa katsoin viisaammaksi muuttaa mahdollisimman kauas/lähelle omia sukulaisiani, ja exällä on krooninen rahapula = ei varaa matkustaa = poika ei ole koskaan vieraillut luonani, tapaamme vain exän luona.
En muutenkaan viitsisi alkaa sörkkiä asioita enempää enää tässä vaiheessa. Esikoisesta on tosiaan tullut minulle kuin vieras lapsi. Kamalan kurjaahan se on hänen kannaltaan. Olisinpa aikoinaan ollut vahvempi, olisimmepa asuneet kauempana anopista, olisipa moni muukin asia mennyt eri tavalla.
Voit lohduttautua kuitenkin sillä, että lapsi on nyt turvassa sairailta ihmisiltä.
Kaikkein omituisinta on kuitenkin, että annat toisenkin lapsen mummolle leluksi, vaikkakin vain harvoin onneksi.Tässä nyt kyllä paapotaan liiaksi tätä kirjoittajaa eli äitiä ja syytetään anoppia, mutta totuus on, että äiti ei hoitanut lastaan, kun tämä oli pieni. Miksi antoi tämän anopille jopa viitenä päivänä viikossa hoitoon? Sairasta, ei noin kukaan nuorikaan äiti toimi, ellei ole itse asiassa mukana. Syyttää exäänsä, kun tämä halusi "omaa aikaa," mutta kyllä saa katsoa itseään peiliin. Miksi poika ei ole äidillään? Miksi hänet on lykätty sijaiskotiin? Joku kehui, että nyt on poika hyvässä hoidossa, sori vaan ei välttämättä. Sijaiskodeissa on monenlaisia, ja jotkut pitää sijaislapsia rahan takia, vaikka sitä eivät myöntäisikään. Varmasti on hyviäkin, mutta onnenkauppaa se on.
Jos poikaa ei halunnut isänsä eikä mummonsakaan enää, niin äiti tässä nyt sitten kirjoittaa, että ei tunne hänkään kiintymystä lapseensa. Sijaisperheen vanhempienko sitä pitää tuntea?
Ja miniäkuoro täällä syyttää anoppia! Anoppi on kaiken pahan aiheuttaja kun tunkeutui nuoren perheen elämään, no kas kun ANNETTIIN tunkeutua. Lykättiin vain lapsi anopille, kun tämä halusi ja piti olla omaa aikaa. Oikeasti, lapsella on äidin puute. Mutta äiti muutti pois tyttärensä kanssa ja poika on nyt sitten muitten hoivissa. Miksi äiti ei ottanut poikaansa itselleen ja muuttanut kummankin lapsen kanssa? Kuka tästä kuviosta päätti?
Tässä asiassa ei ole kaikki kohdallaan. Jotain jätetään nyt kertomatta ja vedetään mutkat suoriksi.
Toivottavasti poika selviää elämässään.
Olen samaa mieltä. Lasta ei ole suojeltu sairaalta isoäidiltä. Ei mene enää äidin nuoren iän piikkiin, jotain todella suurta ongelmaa on ollut muutenkin. Poika kasvanut ilman äitiä, hienoa.
Narsistit on mestareita manipuloimaan. Äitini on narsisti ja hän pyörittää ihmisiä mennen tullen. Ei minua koska tajusin homman jo teininä mutta siskoni on tyystin satimessa ja uudet ihmiset uskoo höntteinä aina aivan kaiken.
Narsistit aiheuttavat todella pahaa jälkeä perheissä. Narsistin vanhemman lapsi ei tule koskaan unohtamaan kohtelua lapsuudessaan eikä koskaan toipumaan siitä kohtelusta täysin. Häneen jää aina siivu samaa ilkeyttä kuin narsisti-vanhemmassa ja se taas näkyy hänen kanssaan tekemisissä oleville ihmisille. Ketju jatkuu, valitettavasti, jossain määrin. Se on todella vaikea katkaista.
Vierailija kirjoitti:
Narsistit aiheuttavat todella pahaa jälkeä perheissä. Narsistin vanhemman lapsi ei tule koskaan unohtamaan kohtelua lapsuudessaan eikä koskaan toipumaan siitä kohtelusta täysin. Häneen jää aina siivu samaa ilkeyttä kuin narsisti-vanhemmassa ja se taas näkyy hänen kanssaan tekemisissä oleville ihmisille. Ketju jatkuu, valitettavasti, jossain määrin. Se on todella vaikea katkaista.
Riippuu kuka hän on perheessä ollut. Minä olin näkymätön keskimmäinen ja ulkoistin itseni perheestä henkisesti jo varhain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi,huolet on monet.Olen viiden lapsen isoäiti ja olen suonut tyttärelleni ja vävylleni "lapsivapaita viikonloppuja" vähintään joka toinen kuukausi,keskimäärin.
Ovat ottaneet ne mielellään vastaan.Tyttäreni on hyvä äiti ja vävy hyvä isä,mutta vauvan aiheuttamat yövalvomiset näkyvät runsaana väsymyksenä ja välillä oma aika on tarpeen.Etkö ole kahdeksan-kuista vauvaa päästänyt kertaakaan yökylään.Et siis ole käynyt missään tuulettumassa tai vain löffinyt kotona nukkuen univelkojasi pois.
Ihmettelen miten täällä kaikki ovat kanssasi samaa mieltä.Minä kuuskymppisenä mummina ymmärrän tuon toisen puolen.En toki ole toiminut sinun kertomasi mummon tavoin,en itse asiassa ole mikään hempeilijä vauvojen suhteen,mutta tiedän paljonko pikkuvauva väsyttää.
Minun mummo"velvollisuuteni" alkoivat vuonna 2002.Ensimmäinen olikin mulla yökylässä ennen kastejuhlaa jo ekan kerran,tyttäreltäni loppui maidon tulo lyhyeen.
Seuraavat kolme ovat olleet tarpeen mukaan,maitoa on lypsetty ja kun maito väheni,siirryttiin lisäksi korvikkeeseen muutenkin.Kaikki ovat viihtyneet niin kotona kuin mummolassakin ja kaikilla on pysynyt järki kasassa.
Nyt meillä onkin sitten kinkkisempi juttu.Nuorin syntyi vuosi sitten elokuussa ja vaari kuoli pian perästä.
Eihän siinä tyttärenkään mieli tehnyt kotoa mihinkään suuren surun keskellä.Näin ollen nuorimmasta tuli oikein "äidin vierivauva",joka ei oikein vieläkään erkanisi äidin rinnasta,vaikka on jo tavallisen maidon ja osittain tavallisen ruuan syöjä.
Huutaa ja kiukuttelee kun on muutaman kerran ollut mulla vkl.hoidossa.Huutaminen liittyy toki iltoihin,
muuten hymyilee kuin aurinko.Olisi pitänyt sisarustensa lailla olla enemmän mummulassa,mutta kuten sanoin,vaarin kuolema teki hänestä "vierivauvan".
Tyttäreni ja vävyni oikein ihmettelevät,kun lukevat vanhemmista,jotka eivät anna lapsia isovanhempien hoitoon.Ihmettelen minäkin.Jokatapauksessa jaksamista teille,minkä tien sitten valitsettekin.
Yökyläilyä ei suositella ollenkaan alle yksivuotiaille.
Ei niin. Ja muistakaa kaikki pienten lasten vanhemmat, että teille ei kuulu enää mitkään yön yli olevat menot, ei pikkujoulut eikä tuparit, ei kenenkään hääjuhlat ilman lapsia ja polttarit ja mitkään muutkaan, pysytelkää kotona lastenne kanssa. Ketään ette vaivaa lastenhoidolla, kummit ei ole velvollisia eikä kukaan muukaan. Vaikka haluaisivatkin, niin ette poistu kotoanne lastenne luota. Mitä olen ihmetellytkin niin juuri tuota, että miten on mahdollista, että pienen lapsen isät ja äidit lähtee omiin menoihinsa ihan niin kuin ei heillä lapsia olisikaan. Mihin ihmeen merimatkalle se Jere Karalahtikin lähtee, eikös se vasta saanut lapsenkin?
Harvemmin esim häät yön yli kestää...
Ja Jeren lastahan hoitaa oma äiti. Mitä sinä horiset?
Miettiköhän Jere loppuun asti, kun vei mummolle lapsensa hoitoon ???
Alue: Aihe vapaa
Kannattaisiko tuosta puhua neuvolassa??? Lapsihan on vieraannuttettu äidistään ja vieraantunutkin. Mielestäni olisi aiheellista ajatella muuttoa äidin luokse, jotta kiintymyssuhde voisi syntyä ja vahinko korjattua.
Ja aivan turha kuvitella että poikasi olisi hyvässä hoidossa, häntä kasvattaa persoonallisuushäiriöinen ihminen. Tuo ei ole rakkautta, vaan emotionaalista hyväksikäyttöä. Auta lastasi kun kerran ymmärrät kuvion!!