Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä surullisen anopin tarina. Miniä on eristänyt meidät perheensä elämästä täysin. Olen niin pahoillani, että lapsenlapsia edes emme saa tavata, vaikka asumme melko lähekkäin. Kaikki vierailukutsut miniä tyrmää kiireisiin vedoten (olipa pyhä tai arki). Merkkipäivinä olemme tähän saakka muistaneet, mutta niistä ei koskaan ole kiitosta tullut. Jotenkin kuvittelin kuuluvan sivistykseen, että lahjasta kiitetään. Poikakaan ei enää käy, kun pyydämme, niin hänellä on paljon kotona tehtävää, ei kerkiä koskaan.
Mietin usein, että näinkö olen lapseni kasvattanut, että eivät edes halua koskaan meitä nähdäkään. Tietysti heidän omat lapset vievät paljon vapaa-aikaa, mutta kyllä mekin mielellämme olisimme lastenvahtina, jotta pääsisivät vaikka johonkin kahdestaan. Miniän vanhemmat on kyllä kelpuutettu siihen puuhaan, ei meitä. Kovasti olen yrittänyt unohtaa koko perheen, mutta eihän siihen pysty, Sukulaisetkin ihmettelevät, kun yhteisiin juhliin ei poika puolisoineen koskaan tule. Aina kuitenkin heitä pyydämme, kun jotain järjestämme. Poika ja miniä eivät koskaan kutsu meitä käymään, lasten syntymäpäivät, jotka ovat lastenjuhlat, ovat ainoat kerrat, jolloin olemme heillä olleet kylässä. Siis yksi kerta vuodessa. Jo heti naimisiin mentyä miniä kyllä ilmoittikin, että he haluavat omaa rauhaa. Sitähän on kunnioitettava tietysti. Mutta mielestäni lasten sosiaalinen pääoma kasvaa, kun saa olla sukulaistenkin kanssa tekemisissä, siis oppii olemaan kaiken ikäisten kanssa ja siitähän sivistyskin lisääntyy jo pienestä pitäen.
Tähän olisi mukava kuulla pojan ja miniän näkemykset. Hyvin harvoin välit katkeavat ilman mitään syytä. Teksti olisi voinut olla anoppini kirjoittama, näppärästi unohdettu mainita oma käytöksensä ja sanansa minua kohtaan. Yritin olla pää kylmänä, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta rouva sai vain vettä myllyyn siitä. Alkoi maireana ivata minua, aivan avoimesti, "ethän sinä sitäkään asiaa tiennyt... Et sinä sellaista osaa..." kun kyse vauvanhoidosta. Vilkuili hymyillen paikalla olijoita ja haki appiukolta vahvistusta "enkö vain opettanutkin vauvat nukkumaan täysiä öitä" jne. Kerran sitten erehtyi sanomaan "mummun kulta sais nyt kyllä jo jäädä yöksi. Nyt tehdään niin että te menette kotio ja saatte nukkua rauhassa ja vauva jää nyt mummulle." vastasin tähän että no ei todellakaan jää pieni vauva yökylään mihkään. Anoppi ei ehtinyt ajatella, vaan lipsautti sen mitä ajatteli: "parempi sen täällä olis..."
Loput arvaattekin, ja tosiaan minähän olen hysteerinen, kommunikaatiokyvytön, epävarma, sekopää-nykyäiti.
Tähän olisi mukava kuulla sinun motiivit tehtailla saman tyyppisiä aloituksia ja kommentteja. Voin olla toki väärässäkin mutta miten teidän porot jakselevat, oliko se villahaalari pakko heittää roskiin ja syötkö ollenkaan sieniä? Vai onko asia niin ahdistava, tilanne päällä, että palaat tähän asiaan palstalla uudestaan ja uudestaan kuin Teletapit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, on asioita ja mielipiteitä puolesta ja vastaan. Viisas ymmärtää asioiden molemmat puolet. Minusta sellaisen keskustelijan uskottavuus menee kyseenalaiseksi kun huomaa hänen kääntävän kaiken tukemaan hänen mielipidettään. Miettii, onko hän yhden totuuden ihminen, yksinkertainen, hahmotushäiriöinen vai ketunhäntä kainalossa, ajaa jotain omaa agendaa muiden ihmisten luottamuksen ja avautumiseen kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vauva on tosiaan tärkeä... Minut on anoppi käskenyt pois valokuvasta oman vauvani ristiäisissä, hän otatti kuvan vain omasta suvustaan eli anopin äiti, anoppi, mieheni ja meidän vauvamme. Hän sanoi, että varmasti ymmärrän kuvasta poistamisen kun en ole heille sukuakaan. Sellaista. Tulipahan muisto mieleen jutuistanne.
Eikö tässä kuvassa ollut kysymys 4 sukupolven ikuistamisesta samaan kuvaan. Olisitko itse kokenut, että paikkasi olisi ollut ao kuvassa. Varmaan ristiäisissä olitte monissa kuvissa perheenä: sinä, miehesi ja lapsesi. Tarvitseeko kaikesta hermostua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva on tosiaan tärkeä... Minut on anoppi käskenyt pois valokuvasta oman vauvani ristiäisissä, hän otatti kuvan vain omasta suvustaan eli anopin äiti, anoppi, mieheni ja meidän vauvamme. Hän sanoi, että varmasti ymmärrän kuvasta poistamisen kun en ole heille sukuakaan. Sellaista. Tulipahan muisto mieleen jutuistanne.
Eikö tässä kuvassa ollut kysymys 4 sukupolven ikuistamisesta samaan kuvaan. Olisitko itse kokenut, että paikkasi olisi ollut ao kuvassa. Varmaan ristiäisissä olitte monissa kuvissa perheenä: sinä, miehesi ja lapsesi. Tarvitseeko kaikesta hermostua.
Älä nyt viitsi. Ei ristiäisissä voi sulkea lapsen äitiä pois kuvista.
Miksei se mummo jäänyt pois. Vaari edustanut ko sukupolvea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva on tosiaan tärkeä... Minut on anoppi käskenyt pois valokuvasta oman vauvani ristiäisissä, hän otatti kuvan vain omasta suvustaan eli anopin äiti, anoppi, mieheni ja meidän vauvamme. Hän sanoi, että varmasti ymmärrän kuvasta poistamisen kun en ole heille sukuakaan. Sellaista. Tulipahan muisto mieleen jutuistanne.
Eikö tässä kuvassa ollut kysymys 4 sukupolven ikuistamisesta samaan kuvaan. Olisitko itse kokenut, että paikkasi olisi ollut ao kuvassa. Varmaan ristiäisissä olitte monissa kuvissa perheenä: sinä, miehesi ja lapsesi. Tarvitseeko kaikesta hermostua.
Älä nyt viitsi. Ei ristiäisissä voi sulkea lapsen äitiä pois kuvista.
Miksei se mummo jäänyt pois. Vaari edustanut ko sukupolvea.
Kyllä voi. Itse jäin mieluusti pois kuvasta, kun haluttiin meljä sukupolvea kuvaan. Miksi minun olisi siinä pitänyt olla, kun kyse oli miehen puolen kuvasta, jossa ANOPPINI OLI. :-)
Iha normi tilanne, joita sukujuhlissa tulee eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva on tosiaan tärkeä... Minut on anoppi käskenyt pois valokuvasta oman vauvani ristiäisissä, hän otatti kuvan vain omasta suvustaan eli anopin äiti, anoppi, mieheni ja meidän vauvamme. Hän sanoi, että varmasti ymmärrän kuvasta poistamisen kun en ole heille sukuakaan. Sellaista. Tulipahan muisto mieleen jutuistanne.
Eikö tässä kuvassa ollut kysymys 4 sukupolven ikuistamisesta samaan kuvaan. Olisitko itse kokenut, että paikkasi olisi ollut ao kuvassa. Varmaan ristiäisissä olitte monissa kuvissa perheenä: sinä, miehesi ja lapsesi. Tarvitseeko kaikesta hermostua.
Älä nyt viitsi. Ei ristiäisissä voi sulkea lapsen äitiä pois kuvista.
Miksei se mummo jäänyt pois. Vaari edustanut ko sukupolvea.
Mitä ihmeen erityisoikeuksia äidillä on tunkea joka paikkaan nokkansa, mihin se ei kuulu? Tekeekö äitiys naisesta jonkun ihme jumalolennon, jolle kuuluu kaikki oikeudet ja valta?
Lapsellista ajattelua. Kasvakaa aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva on tosiaan tärkeä... Minut on anoppi käskenyt pois valokuvasta oman vauvani ristiäisissä, hän otatti kuvan vain omasta suvustaan eli anopin äiti, anoppi, mieheni ja meidän vauvamme. Hän sanoi, että varmasti ymmärrän kuvasta poistamisen kun en ole heille sukuakaan. Sellaista. Tulipahan muisto mieleen jutuistanne.
Eikö tässä kuvassa ollut kysymys 4 sukupolven ikuistamisesta samaan kuvaan. Olisitko itse kokenut, että paikkasi olisi ollut ao kuvassa. Varmaan ristiäisissä olitte monissa kuvissa perheenä: sinä, miehesi ja lapsesi. Tarvitseeko kaikesta hermostua.
Älä nyt viitsi. Ei ristiäisissä voi sulkea lapsen äitiä pois kuvista.
Miksei se mummo jäänyt pois. Vaari edustanut ko sukupolvea.
Minä halusin ristiäisissä lapsista serkusten kuvat ja vauvan vanhimman serkun syliin. En minä halunnut lapsen äitiä siihen kuvaan vaikka ristiäisistä oli kysymys.
Jos otetaan vaikka kuvaan vaari, isä ja pojanpoika eli vauva niin pitääkö ottaa äiti kuvaan? Jos halutaan kuva vauva ja koira niin äiti myös kuvaan? Jos halutaan kuva vauva ja karvalankamatto niin äiti myös kuvaan ja ilmeisesti myös nakuna? Ja passikuvaan vauvan äiti? Jatkossa luokkakuvassa, rippikuvassa ja ylioppilaskuvsssa on äiti. Hääkuvassa aikanaan on myös äiti, siis tuleva anoppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva on tosiaan tärkeä... Minut on anoppi käskenyt pois valokuvasta oman vauvani ristiäisissä, hän otatti kuvan vain omasta suvustaan eli anopin äiti, anoppi, mieheni ja meidän vauvamme. Hän sanoi, että varmasti ymmärrän kuvasta poistamisen kun en ole heille sukuakaan. Sellaista. Tulipahan muisto mieleen jutuistanne.
Eikö tässä kuvassa ollut kysymys 4 sukupolven ikuistamisesta samaan kuvaan. Olisitko itse kokenut, että paikkasi olisi ollut ao kuvassa. Varmaan ristiäisissä olitte monissa kuvissa perheenä: sinä, miehesi ja lapsesi. Tarvitseeko kaikesta hermostua.
Älä nyt viitsi. Ei ristiäisissä voi sulkea lapsen äitiä pois kuvista.
Miksei se mummo jäänyt pois. Vaari edustanut ko sukupolvea.
Minä halusin ristiäisissä lapsista serkusten kuvat ja vauvan vanhimman serkun syliin. En minä halunnut lapsen äitiä siihen kuvaan vaikka ristiäisistä oli kysymys.
Jos otetaan vaikka kuvaan vaari, isä ja pojanpoika eli vauva niin pitääkö ottaa äiti kuvaan? Jos halutaan kuva vauva ja koira niin äiti myös kuvaan? Jos halutaan kuva vauva ja karvalankamatto niin äiti myös kuvaan ja ilmeisesti myös nakuna? Ja passikuvaan vauvan äiti? Jatkossa luokkakuvassa, rippikuvassa ja ylioppilaskuvsssa on äiti. Hääkuvassa aikanaan on myös äiti, siis tuleva anoppi.
Täällä aiemmin mainitussa rippikuvauksessa vain se lapsen äiti oli estetty tulemasta kuvaan.
Miksi sinusta juuri sen anopin piti saada pidellä lasta kuin omaansa kun otetaan ns yhteiskuva ja jätetään äiti pois koko kuvasta? Tääkö on sinusta asiallista? Minusta asiatonta on jo se, että yhteiskuvassa vauvaa pitelee joku muu kuin äiti/isä/kummi/sisarus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva on tosiaan tärkeä... Minut on anoppi käskenyt pois valokuvasta oman vauvani ristiäisissä, hän otatti kuvan vain omasta suvustaan eli anopin äiti, anoppi, mieheni ja meidän vauvamme. Hän sanoi, että varmasti ymmärrän kuvasta poistamisen kun en ole heille sukuakaan. Sellaista. Tulipahan muisto mieleen jutuistanne.
Eikö tässä kuvassa ollut kysymys 4 sukupolven ikuistamisesta samaan kuvaan. Olisitko itse kokenut, että paikkasi olisi ollut ao kuvassa. Varmaan ristiäisissä olitte monissa kuvissa perheenä: sinä, miehesi ja lapsesi. Tarvitseeko kaikesta hermostua.
Älä nyt viitsi. Ei ristiäisissä voi sulkea lapsen äitiä pois kuvista.
Miksei se mummo jäänyt pois. Vaari edustanut ko sukupolvea.
Mitä ihmeen erityisoikeuksia äidillä on tunkea joka paikkaan nokkansa, mihin se ei kuulu? Tekeekö äitiys naisesta jonkun ihme jumalolennon, jolle kuuluu kaikki oikeudet ja valta?
Lapsellista ajattelua. Kasvakaa aikuiseksi.
Minne ei kuulu? Kyllä se lapsen äiti kuuluu oman lapsensa ristiäisissä ns yhteiskuvaan. Provo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva on tosiaan tärkeä... Minut on anoppi käskenyt pois valokuvasta oman vauvani ristiäisissä, hän otatti kuvan vain omasta suvustaan eli anopin äiti, anoppi, mieheni ja meidän vauvamme. Hän sanoi, että varmasti ymmärrän kuvasta poistamisen kun en ole heille sukuakaan. Sellaista. Tulipahan muisto mieleen jutuistanne.
Eikö tässä kuvassa ollut kysymys 4 sukupolven ikuistamisesta samaan kuvaan. Olisitko itse kokenut, että paikkasi olisi ollut ao kuvassa. Varmaan ristiäisissä olitte monissa kuvissa perheenä: sinä, miehesi ja lapsesi. Tarvitseeko kaikesta hermostua.
Älä nyt viitsi. Ei ristiäisissä voi sulkea lapsen äitiä pois kuvista.
Miksei se mummo jäänyt pois. Vaari edustanut ko sukupolvea.
Minä halusin ristiäisissä lapsista serkusten kuvat ja vauvan vanhimman serkun syliin. En minä halunnut lapsen äitiä siihen kuvaan vaikka ristiäisistä oli kysymys.
Jos otetaan vaikka kuvaan vaari, isä ja pojanpoika eli vauva niin pitääkö ottaa äiti kuvaan? Jos halutaan kuva vauva ja koira niin äiti myös kuvaan? Jos halutaan kuva vauva ja karvalankamatto niin äiti myös kuvaan ja ilmeisesti myös nakuna? Ja passikuvaan vauvan äiti? Jatkossa luokkakuvassa, rippikuvassa ja ylioppilaskuvsssa on äiti. Hääkuvassa aikanaan on myös äiti, siis tuleva anoppi.
Tuoreista äideistä kehittyy hirviöanoppeja. Naps, jotain vain tapahtuu. Napanuora ei katkea. Ehkä vaan pitää tutkia tulevan puolison napa huolella. Ja lakata tuijottamasta vain siihen omaan napaansa kun on täysi-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva on tosiaan tärkeä... Minut on anoppi käskenyt pois valokuvasta oman vauvani ristiäisissä, hän otatti kuvan vain omasta suvustaan eli anopin äiti, anoppi, mieheni ja meidän vauvamme. Hän sanoi, että varmasti ymmärrän kuvasta poistamisen kun en ole heille sukuakaan. Sellaista. Tulipahan muisto mieleen jutuistanne.
Eikö tässä kuvassa ollut kysymys 4 sukupolven ikuistamisesta samaan kuvaan. Olisitko itse kokenut, että paikkasi olisi ollut ao kuvassa. Varmaan ristiäisissä olitte monissa kuvissa perheenä: sinä, miehesi ja lapsesi. Tarvitseeko kaikesta hermostua.
Älä nyt viitsi. Ei ristiäisissä voi sulkea lapsen äitiä pois kuvista.
Miksei se mummo jäänyt pois. Vaari edustanut ko sukupolvea.
Mä kyllä ymmärrän hyvin tuollaiset neljän sukupolven kuvat, voihan sellaisen ottaa myös toisen puolen sukulaisista, niin monesta sukupolvesta kun on paikalla.
Vauvallahan kuitenkin on kaksi sukua, isän ja äidin. Joiden toki soisi olevan sulassa sovussa keskenään noin muuten.
Mut ymmärrän täysin tuon kuvan, ja sehän on vain yksi kuva, mutta hieno muisto, siihen on ikuistettu monta sukupolvea samaan kuvaan, harvoin kai kaikki em ihmiset on samaan aikaan samassa paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja avun pyytämisessä ei ole mitään hävettävää, aina ei onnistu pääsemään irti asioista yksin, tarvitaan ammattilainen avuksi, että pystyy päästämään irti vanhoista ajatusmalleista ja ahdistuksesta. Kannattaa miettiä niin ei tarvitse rikkoa itseään väittelemällä vauva-palstalla ja käyttämällä energiaa vääriin asioihin.
Ap:n anoppihan viime tietojen mukaan on hakenut itselleen keskusteluapua, on tosi hyvä että tunnistaa omat ongelmansa.
Olet ihan oikeassa, ja kun harvoin asioissa on sitä yhtä syypäätä, yleensä koko perhe kärsii kommunikointiongelmista, mitä olen tästä ketjusta lukenut, niin kaikille puhuminen ammattilaisille on avuksi. Pahinta on jos vanhemmat siirtävät omat ongelmansa lapsilleen niin ketju olisi hyvä katkaista jo tässä vaiheessa.
Jos se mummo siirtää omia ongelmiaan lapselleen ja tämä puolisolle niin kyllä ihan sen mummon läsnäolon rajoittamienn riittää. Vähän kuin paiseen poistaisi. Lakkaa jomottamasta, kun sen puhkaisee.
Ja toisen ihmisen mt-ongelmat ei kyllä ole mitään kommunikointiongelmia. Ne on ihan sen ihmisen mt-ongelmia.
Mutta oletko lukenut palstan vastauksia? My-ongelmat ovat asia erikseen mutta niin agressiivisia ja mustavalkoisia kommentteja olen lukenut, että tuntuu ongelmien olevan laajemmalla kuin yhden sukulaisen Mr-ongelmat. Jos nämä ihmiset siirtävät lapsilleen tapansa käsitellä ongelmia ja kommunikoida niin tästä kymmenen vuotta eteenpäin ja se paise on märkinyt puhkaisematta ja räjähtää meidän veronmaksajien silmille. Pelottava ajatus millaiset ihmiset kasvattavat tulevaa sukupolvea.
On ihan normaalia ja ymmärrettävää tuntea jopa vihaa tällaista perheeseen tunkeutujaa kohtaan. Se on jopa terveen vanhemman merkki. Ja vertaistukiketjussa, kuten tämä, nimenomaan on tarkoitus tuulettaa niitä tunteitaan. Sekin on vain tervettä. Ja mikä on sinusta muka mustavalkoista? Rajaton mummo on rajaton mummo, eikä sen toteaminen ääneen tee siitä toteajasta mustavalkoista. Totuushan se vain on.
Parempaa kasvatustyötä tulevat tekemään kuin edeltäjänsä, koska tunnistavat ja hoitavat ongelman. Eivät vain alistu. Sekin on terveen ihmisen merkki.
Vertaistuki myös rohkaisee ihmisiä laveeraamaan perheen ongelmat yhden syntipukin niskaan ja käyttämään termejä rajaton, narsisti, mt-ongelmat. Vauva-palstalla avautuminen ei ole diagnoosi. Terve harkinta on paikallaan, mistä oikeasti on kysymys. Usein syyt on kommunikointiongelmissa ja siinä ei auta sulkea silmiä omalta osuudelta miten on edesauttanut ongelmavyyhdin syntymiseen. Vertaistuki helposti antaa luvan olla vain henkisessä poterossa ja siirtää vastuun sille syntipukille. Vai mitä mieltä sinä olet? Minä en kannata sokeaa hymistelyä, sitä tarkoitin mustavalkoisuudella.
Vertaistuki on ihan kirjaimellisesti vertaistukea. Tämä ketju on äärimmäisen arvokas niille, jotka kamppailee rajattomien sukulaisten kanssa. Jo siksi, että nyky-yhteiskunta edelleen on täysin sokea ja tietämätön tästä ilmiöstä. Neuvolassakin on vain hymistelty ja kehotettu vain "keskustelemaan" ja pahimmassa tapauksessa jopa neuvottu tuomaan se häiriköivä sukulainenkin sinne neuvolaan "keskustelemaan".
Se että tämä ongelma selkeästi ja kirkkaasti ja yksiselitteisesti lausutaan ääneen jo pelkästään voimauttaa.
No jo on lähtenyt sulla viha lapasesta, koita nyt olla ainakin myrkyttämättä sillä puolisoasi ja lapsiasi jos itse istut kuin tatti paskassa.
Kiinnitin näihin huomiota ylisanoihin
"Äärimmäisen, kamppailee, nyky-yhteiskunta on sokea ja tietämätön, selkeästi, kirkkaasti, yksiselitteisesti (ja kaikki sanat pötkössä todistamassa kuinka oikeassa olet)."Tulee vaan pakosti mieleen, että sun on pakko olla oikeassa, et näe muita syy-yhteyksiä ja ratkaisuja kuin omasi, tyrkytät sitä muille kuin pakkopullaa ja kiellät muut mielipiteet vaikkas tässä ketjussa - kaiken takana on tarve saada omalle tulkinnalle pönkitystä. Ihan kuin kukaan sosiaali-ihminen ikinä olisi kuullut rajattomuudesta "ooo tuntematon ilmiö" oisko vaan ettei ammatti-ihmiset ihan heti lähde tukemaan sinun käsitystäsi vaan asiat pohditaan perusteellisesti ja ulkopuolelta, ottamatta kantaa kuka on oikeassa ja kuka väärässä.
Voimaantumisessa ja keskustelussa ei ole mitään sinänsä negatiivista vaan ihmisten asenteissa tämä on minun tulkintani ja totuuteni, älä pidä muita tulkintoja ja totuuksia sen sijaan on pahasti pielessä esimerkiksi se asenne ja ajattelukyky. Ei mulla muuta.
Esimerkiksi ap:n tapauksessa mummolla selviä mt-ongelmia, työssäjaksamisongelmia ja parisuhdekin selkeästi kuralla. MIKSI ap:n perheen pitäiis nyt alkaa kannattelemaan ja terapoimaan perheen ulkopuolista ihmistä, tilanteessa joka itsessään on stressaava?
Sinun asenteessasi mättää ja rajusti,
Kerrohan oma kokemuksesi niin ruoditaan se.
Tarkoititko perheen ulkopuolista ihmistä vai ydinperheen ulkopuolista ihmistä? Ja sinä et erityisemmin kanna huolta vaikka miehesi äidin jaksamisesta tai mielenterveyden häiriöistä tai oman äitisi jaksamisesta tai mielenterveyden häiriöistä. Tai oikeastaan kenenkään muun hyvinvoinnista kuin perheesi ja vielä tarkentaen ydinperheesi ja suoraan puhuen itsesi hyvinvoinnista. Eikö niin, ymmärsinkö oikein?
Jos on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla vaatia, näinhän se menee.
Tuoreella äidillä on oikeus ja ennen kaikkea velvollisuus keskittyä siihen lapseensa ja lapsen kehittymiseen ja lapsen suhteisiin omiin vanhempiinsa.
Miehen äidin tai vaimon äidin terveys on ensisijaisesti miehen äidin ja puolison ja oman perheensä ongelma. Toki jos miniä/tytär on esim lääkäri, lähetettä voi pyytää. Mutta siinä menee se raja.
Joillakin ihmisillä on tarve rajata asiat itselleen käsiteltäviin lohkoihin, kyse on hahmottamiskyvystä. Kommenttisi selkeytti asiaa minulle, kiitos. Kuulut ihmisiin, jotka jakavat asiat sulle mulle ja kokonaisuuden, syy-yhteyksien hahmottaminen ei ole sinulle luontaista. Itse olen yhteisöllinen ihminen ja taipumus huomioida kokonaisuus, kerätä ihmiset yhteen. Sinä pärjäät paremmin kun eristäydyt ja jaat asiat käsityskykyysi sopiviksi paloiksi sinun perhe, sinun sukulaiset, miehen perhe, miehen sukulaiset, tyylisi on enemmän hajoittaa kuin koota.
Yritä ymmärtää lastasi, hän kuuluu kahteen sukuun. Yritä ymmärtää miestäsi, hänen perheensä vaikuttaa häneen.
Aivan tyhjää lätinää, "taipumus huomioida kokonaisuus, kerätä ihmiset yhteen" 😂 Olet anoppi joka yrittää selittää mustan valkoiseksi, siinä onnistumatta. Tämä ongelma on ollut olemassa iät ajat, nyt on meneillään suuri murros alkujaan autoritääristen sukulaissuhteiden dynamiikassa ja se pitää sisällään myös tämän asian. Enää ei olla riippuvaisia vanhemman polven pellon-ja maan omistuksista eikä lastenhoitoavusta kun vanhemmat ovat rankametsällä. Ydinperheessä toimitaan ydinperheen omilla säännöillä eikä kellään perheen ulkopuolisella sukulaisella ole auktoriteettiasemaa.
Ihan ohiksena maaltamuutto Suomessa tapahtui 1950 - 1960 luvuilla ja ne sotakorvauksetkin on maksettu. 1990-luvulla taas lama tasoitti 1970-luvun piikin, mikä oli lähellä 1950-luvun huippulukemia.
Kyllä näissä äidin oikeuksissa on tapahtumassa selkeä muutos. Nykyiset mummot ovat vielä porukkaa, joille kasvatettiin ”vanhempien kunnioittamista” jne. Minunkin anoppini esim komenteli ikäisiäni kälyjä aivan kaikessa lastenkasvatuksessa ja se oli ihan vaan, että siihen piti alistua.
T. Mummo, 58 v
Minä olen oikeasti mummo 58v. Ja ihan kyllä päätin itse mitä tein enkä totellut sen enempää anoppiani kuin äitiänikään lastenkasvatuksessa .
Näin lienee siihen aikaan 80-90- luvuilla tehneet muutkin, ainakin tuttavani. Suurin osa meistä asuikin kaukana mummoista. Eipä sillä, sain ihan järkeviäkin neuvoja ja sitten vanhanaikaisia mutta itse päätin mitä noudatin.
Sinun kokemuksesi on teidän suvussa tyypillistä, ei yleisesti.
Me oltiin ensimmäisiä sukupolvia jotka pääsivät kouluttautumaan vaikka vanhemmat eivät olleet varakkaita, siitä johtunee muutos.Ei minun suvussani. Miehen.
Olen itse Helsingistä enkä minä toiminut noin. Miehen suku on Itä-Suomesta siellä ilmeisesti tuo oli vielä voimissaan.
Ehkä siihen vaikuttaa koulutusaste. Minä tulen suvusta jossa on oltu akateemisia 500 vuotta. Miehen suku on sivistymätöntä, mies kyllä on akateeminen. Sukunsa eka.
Maalta olen mutta en Itä-Suomesta eli en osaa sanoa oliko siellä sitten erilainen kulttuuri kuin Länsi-Suomessa maaseudulla. Mutta ihan vierasta tuo tyyli ainakaan yleisesti kyllä oli jo silloin kun lapseni olen saanut.
Sukuni on kouluttamatonta kunnes minun sukupolveni , minä ja sisarukseni ja serkkuni ollaan kouluttauduttu. Mutta ei sukuni silti sivistymätöntä ollut vanhemmassakaan polvessa.
Ehkäpä siksi ei olekaan ollut mitään suuria miniä- anoppi tai pienen lapsen äiti- mummo - ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva on tosiaan tärkeä... Minut on anoppi käskenyt pois valokuvasta oman vauvani ristiäisissä, hän otatti kuvan vain omasta suvustaan eli anopin äiti, anoppi, mieheni ja meidän vauvamme. Hän sanoi, että varmasti ymmärrän kuvasta poistamisen kun en ole heille sukuakaan. Sellaista. Tulipahan muisto mieleen jutuistanne.
Eikö tässä kuvassa ollut kysymys 4 sukupolven ikuistamisesta samaan kuvaan. Olisitko itse kokenut, että paikkasi olisi ollut ao kuvassa. Varmaan ristiäisissä olitte monissa kuvissa perheenä: sinä, miehesi ja lapsesi. Tarvitseeko kaikesta hermostua.
Älä nyt viitsi. Ei ristiäisissä voi sulkea lapsen äitiä pois kuvista.
Miksei se mummo jäänyt pois. Vaari edustanut ko sukupolvea.
Minä halusin ristiäisissä lapsista serkusten kuvat ja vauvan vanhimman serkun syliin. En minä halunnut lapsen äitiä siihen kuvaan vaikka ristiäisistä oli kysymys.
Jos otetaan vaikka kuvaan vaari, isä ja pojanpoika eli vauva niin pitääkö ottaa äiti kuvaan? Jos halutaan kuva vauva ja koira niin äiti myös kuvaan? Jos halutaan kuva vauva ja karvalankamatto niin äiti myös kuvaan ja ilmeisesti myös nakuna? Ja passikuvaan vauvan äiti? Jatkossa luokkakuvassa, rippikuvassa ja ylioppilaskuvsssa on äiti. Hääkuvassa aikanaan on myös äiti, siis tuleva anoppi.
Täällä aiemmin mainitussa rippikuvauksessa vain se lapsen äiti oli estetty tulemasta kuvaan.
Miksi sinusta juuri sen anopin piti saada pidellä lasta kuin omaansa kun otetaan ns yhteiskuva ja jätetään äiti pois koko kuvasta? Tääkö on sinusta asiallista? Minusta asiatonta on jo se, että yhteiskuvassa vauvaa pitelee joku muu kuin äiti/isä/kummi/sisarus.
Et oo tosissas, ei yhden kuvan ottaminen voi olla noin vaikeaa ja niin tärkeää kuka sitä vauvaa siinä pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauva on tosiaan tärkeä... Minut on anoppi käskenyt pois valokuvasta oman vauvani ristiäisissä, hän otatti kuvan vain omasta suvustaan eli anopin äiti, anoppi, mieheni ja meidän vauvamme. Hän sanoi, että varmasti ymmärrän kuvasta poistamisen kun en ole heille sukuakaan. Sellaista. Tulipahan muisto mieleen jutuistanne.
Eikö tuo nyt ollut sellainen 4 sukupolven kuva? Minä halusin sellaisen omasta lapsestani kun mieheni puolella oli hengissä isomummokin. Ja todellakin olin itse pois kuvasta.
Mutta ei se ainoa kuva nimijuhlista ollut. Minusta ja vauvasta otettiin kyllä myös monta kuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja avun pyytämisessä ei ole mitään hävettävää, aina ei onnistu pääsemään irti asioista yksin, tarvitaan ammattilainen avuksi, että pystyy päästämään irti vanhoista ajatusmalleista ja ahdistuksesta. Kannattaa miettiä niin ei tarvitse rikkoa itseään väittelemällä vauva-palstalla ja käyttämällä energiaa vääriin asioihin.
Ap:n anoppihan viime tietojen mukaan on hakenut itselleen keskusteluapua, on tosi hyvä että tunnistaa omat ongelmansa.
Olet ihan oikeassa, ja kun harvoin asioissa on sitä yhtä syypäätä, yleensä koko perhe kärsii kommunikointiongelmista, mitä olen tästä ketjusta lukenut, niin kaikille puhuminen ammattilaisille on avuksi. Pahinta on jos vanhemmat siirtävät omat ongelmansa lapsilleen niin ketju olisi hyvä katkaista jo tässä vaiheessa.
Jos se mummo siirtää omia ongelmiaan lapselleen ja tämä puolisolle niin kyllä ihan sen mummon läsnäolon rajoittamienn riittää. Vähän kuin paiseen poistaisi. Lakkaa jomottamasta, kun sen puhkaisee.
Ja toisen ihmisen mt-ongelmat ei kyllä ole mitään kommunikointiongelmia. Ne on ihan sen ihmisen mt-ongelmia.
Mutta oletko lukenut palstan vastauksia? My-ongelmat ovat asia erikseen mutta niin agressiivisia ja mustavalkoisia kommentteja olen lukenut, että tuntuu ongelmien olevan laajemmalla kuin yhden sukulaisen Mr-ongelmat. Jos nämä ihmiset siirtävät lapsilleen tapansa käsitellä ongelmia ja kommunikoida niin tästä kymmenen vuotta eteenpäin ja se paise on märkinyt puhkaisematta ja räjähtää meidän veronmaksajien silmille. Pelottava ajatus millaiset ihmiset kasvattavat tulevaa sukupolvea.
On ihan normaalia ja ymmärrettävää tuntea jopa vihaa tällaista perheeseen tunkeutujaa kohtaan. Se on jopa terveen vanhemman merkki. Ja vertaistukiketjussa, kuten tämä, nimenomaan on tarkoitus tuulettaa niitä tunteitaan. Sekin on vain tervettä. Ja mikä on sinusta muka mustavalkoista? Rajaton mummo on rajaton mummo, eikä sen toteaminen ääneen tee siitä toteajasta mustavalkoista. Totuushan se vain on.
Parempaa kasvatustyötä tulevat tekemään kuin edeltäjänsä, koska tunnistavat ja hoitavat ongelman. Eivät vain alistu. Sekin on terveen ihmisen merkki.
Vertaistuki myös rohkaisee ihmisiä laveeraamaan perheen ongelmat yhden syntipukin niskaan ja käyttämään termejä rajaton, narsisti, mt-ongelmat. Vauva-palstalla avautuminen ei ole diagnoosi. Terve harkinta on paikallaan, mistä oikeasti on kysymys. Usein syyt on kommunikointiongelmissa ja siinä ei auta sulkea silmiä omalta osuudelta miten on edesauttanut ongelmavyyhdin syntymiseen. Vertaistuki helposti antaa luvan olla vain henkisessä poterossa ja siirtää vastuun sille syntipukille. Vai mitä mieltä sinä olet? Minä en kannata sokeaa hymistelyä, sitä tarkoitin mustavalkoisuudella.
Vertaistuki on ihan kirjaimellisesti vertaistukea. Tämä ketju on äärimmäisen arvokas niille, jotka kamppailee rajattomien sukulaisten kanssa. Jo siksi, että nyky-yhteiskunta edelleen on täysin sokea ja tietämätön tästä ilmiöstä. Neuvolassakin on vain hymistelty ja kehotettu vain "keskustelemaan" ja pahimmassa tapauksessa jopa neuvottu tuomaan se häiriköivä sukulainenkin sinne neuvolaan "keskustelemaan".
Se että tämä ongelma selkeästi ja kirkkaasti ja yksiselitteisesti lausutaan ääneen jo pelkästään voimauttaa.
No jo on lähtenyt sulla viha lapasesta, koita nyt olla ainakin myrkyttämättä sillä puolisoasi ja lapsiasi jos itse istut kuin tatti paskassa.
Kiinnitin näihin huomiota ylisanoihin
"Äärimmäisen, kamppailee, nyky-yhteiskunta on sokea ja tietämätön, selkeästi, kirkkaasti, yksiselitteisesti (ja kaikki sanat pötkössä todistamassa kuinka oikeassa olet)."Tulee vaan pakosti mieleen, että sun on pakko olla oikeassa, et näe muita syy-yhteyksiä ja ratkaisuja kuin omasi, tyrkytät sitä muille kuin pakkopullaa ja kiellät muut mielipiteet vaikkas tässä ketjussa - kaiken takana on tarve saada omalle tulkinnalle pönkitystä. Ihan kuin kukaan sosiaali-ihminen ikinä olisi kuullut rajattomuudesta "ooo tuntematon ilmiö" oisko vaan ettei ammatti-ihmiset ihan heti lähde tukemaan sinun käsitystäsi vaan asiat pohditaan perusteellisesti ja ulkopuolelta, ottamatta kantaa kuka on oikeassa ja kuka väärässä.
Voimaantumisessa ja keskustelussa ei ole mitään sinänsä negatiivista vaan ihmisten asenteissa tämä on minun tulkintani ja totuuteni, älä pidä muita tulkintoja ja totuuksia sen sijaan on pahasti pielessä esimerkiksi se asenne ja ajattelukyky. Ei mulla muuta.
Esimerkiksi ap:n tapauksessa mummolla selviä mt-ongelmia, työssäjaksamisongelmia ja parisuhdekin selkeästi kuralla. MIKSI ap:n perheen pitäiis nyt alkaa kannattelemaan ja terapoimaan perheen ulkopuolista ihmistä, tilanteessa joka itsessään on stressaava?
Sinun asenteessasi mättää ja rajusti,
Kerrohan oma kokemuksesi niin ruoditaan se.
Tarkoititko perheen ulkopuolista ihmistä vai ydinperheen ulkopuolista ihmistä? Ja sinä et erityisemmin kanna huolta vaikka miehesi äidin jaksamisesta tai mielenterveyden häiriöistä tai oman äitisi jaksamisesta tai mielenterveyden häiriöistä. Tai oikeastaan kenenkään muun hyvinvoinnista kuin perheesi ja vielä tarkentaen ydinperheesi ja suoraan puhuen itsesi hyvinvoinnista. Eikö niin, ymmärsinkö oikein?
Jos on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla vaatia, näinhän se menee.
Tuoreella äidillä on oikeus ja ennen kaikkea velvollisuus keskittyä siihen lapseensa ja lapsen kehittymiseen ja lapsen suhteisiin omiin vanhempiinsa.
Miehen äidin tai vaimon äidin terveys on ensisijaisesti miehen äidin ja puolison ja oman perheensä ongelma. Toki jos miniä/tytär on esim lääkäri, lähetettä voi pyytää. Mutta siinä menee se raja.
Joillakin ihmisillä on tarve rajata asiat itselleen käsiteltäviin lohkoihin, kyse on hahmottamiskyvystä. Kommenttisi selkeytti asiaa minulle, kiitos. Kuulut ihmisiin, jotka jakavat asiat sulle mulle ja kokonaisuuden, syy-yhteyksien hahmottaminen ei ole sinulle luontaista. Itse olen yhteisöllinen ihminen ja taipumus huomioida kokonaisuus, kerätä ihmiset yhteen. Sinä pärjäät paremmin kun eristäydyt ja jaat asiat käsityskykyysi sopiviksi paloiksi sinun perhe, sinun sukulaiset, miehen perhe, miehen sukulaiset, tyylisi on enemmän hajoittaa kuin koota.
Yritä ymmärtää lastasi, hän kuuluu kahteen sukuun. Yritä ymmärtää miestäsi, hänen perheensä vaikuttaa häneen.
Aivan tyhjää lätinää, "taipumus huomioida kokonaisuus, kerätä ihmiset yhteen" 😂 Olet anoppi joka yrittää selittää mustan valkoiseksi, siinä onnistumatta. Tämä ongelma on ollut olemassa iät ajat, nyt on meneillään suuri murros alkujaan autoritääristen sukulaissuhteiden dynamiikassa ja se pitää sisällään myös tämän asian. Enää ei olla riippuvaisia vanhemman polven pellon-ja maan omistuksista eikä lastenhoitoavusta kun vanhemmat ovat rankametsällä. Ydinperheessä toimitaan ydinperheen omilla säännöillä eikä kellään perheen ulkopuolisella sukulaisella ole auktoriteettiasemaa.
Ihan ohiksena maaltamuutto Suomessa tapahtui 1950 - 1960 luvuilla ja ne sotakorvauksetkin on maksettu. 1990-luvulla taas lama tasoitti 1970-luvun piikin, mikä oli lähellä 1950-luvun huippulukemia.
Kyllä näissä äidin oikeuksissa on tapahtumassa selkeä muutos. Nykyiset mummot ovat vielä porukkaa, joille kasvatettiin ”vanhempien kunnioittamista” jne. Minunkin anoppini esim komenteli ikäisiäni kälyjä aivan kaikessa lastenkasvatuksessa ja se oli ihan vaan, että siihen piti alistua.
T. Mummo, 58 v
Minä olen oikeasti mummo 58v. Ja ihan kyllä päätin itse mitä tein enkä totellut sen enempää anoppiani kuin äitiänikään lastenkasvatuksessa .
Näin lienee siihen aikaan 80-90- luvuilla tehneet muutkin, ainakin tuttavani. Suurin osa meistä asuikin kaukana mummoista. Eipä sillä, sain ihan järkeviäkin neuvoja ja sitten vanhanaikaisia mutta itse päätin mitä noudatin.
Sinun kokemuksesi on teidän suvussa tyypillistä, ei yleisesti.
Me oltiin ensimmäisiä sukupolvia jotka pääsivät kouluttautumaan vaikka vanhemmat eivät olleet varakkaita, siitä johtunee muutos.Ei minun suvussani. Miehen.
Olen itse Helsingistä enkä minä toiminut noin. Miehen suku on Itä-Suomesta siellä ilmeisesti tuo oli vielä voimissaan.
Ehkä siihen vaikuttaa koulutusaste. Minä tulen suvusta jossa on oltu akateemisia 500 vuotta. Miehen suku on sivistymätöntä, mies kyllä on akateeminen. Sukunsa eka.
Maalta olen mutta en Itä-Suomesta eli en osaa sanoa oliko siellä sitten erilainen kulttuuri kuin Länsi-Suomessa maaseudulla. Mutta ihan vierasta tuo tyyli ainakaan yleisesti kyllä oli jo silloin kun lapseni olen saanut.
Sukuni on kouluttamatonta kunnes minun sukupolveni , minä ja sisarukseni ja serkkuni ollaan kouluttauduttu. Mutta ei sukuni silti sivistymätöntä ollut vanhemmassakaan polvessa.
Ehkäpä siksi ei olekaan ollut mitään suuria miniä- anoppi tai pienen lapsen äiti- mummo - ongelmia.
Ohiksena millainen puoliso sanoo miehensä suvun olevan sivistymätöntä, hämmästyin tuota jolle vastasit. Ehkä hänen miehensä suku ei ole korkeasti koulutettua mutta sivistymättömältä nyt vaikuttaa tuo akateemikko itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo rajattomuus ja omiminen ovat siksikin erikoista käytöstä, koska se on hyvin epäsuomalaista. Varhainen itsenäistäminen on meidän kulttuurimme ominaispiirre. Se ei siis kumpua tavoista ja kulttuurista vaan persoonasta ja luonteesta.
Ap:lle ja muille samassa tilanteessa oleville antaisin neuvoksi kokeilla keinoa, jota käytän yläkoululaisten kanssa töissä. Kun mummo omii vauvan eikä anna sitä sylistään pois, sanoisin lyhyesti :”Anna vauva minulle.” Sitä lausetta toistaisin niin monta kertaa, että lapsi on minun käsissäni. Ei mitään perusteluja eikä altavastaajaksi asettumista. Myöhemmin voidaan sitten keskustella ja kasvattaa erillisessä tilanteessa, jos se on tarpeellista.
Kyllä miniän ja ensikertalaisen äidin lyttääminen kuuluu kulttuuriin valitettavasti..
e
No ei ainakaan meillä kuulu kummankaan vanhemman suvun tapoihin/kulttuuriin. Nämä ketjut ovat olleet mielenkiintoisia siksikin lukea, että tuollainen ihme tunkeminen vauvan ja äidin väliin on itselle täysin vierasta. Olen miettinyt että voiko todella joillakin olla tuollaista? Minusta jopa vaikuttaa vähän kieroutuneelta eikä niin terveeltä käytökseltä, että miniälle esimerkiksi tuputetaan kahvipöydässä aina lisää syömistä, että mummu saisi "hoitaa" vauvaa. Tai että vauva "kaapataan" toiseen huoneeseen, siis anteeksi vain mutta wtf??! Tuohan on aivan älytöntä, miten nuo ihmiset eivät itse näe sitä??!! Ja kyllä meidänkin suvussa mummut ja papat "hurahtaa" uuteen vauvaan, lepertelee ja pitää hyvänä, ostelee vauvan vaatteita ja leluja, mutta sen vauvan ehdoilla! Ja totta kai vauvan vanhemmat huomioiden! Koskaan en ole todistanut tilannetta, jossa uutta, ensikertalaista äitiä lytättäisiin tai mitätöitäisiin. Ja minulla ja miehelläni on paljon serkkuja, joten vauvoja on tupsahdellut tähän sukuun tasaiseen tahtiin. Mielestäni ei kyllä voi sanoa, että miniöiden ja ensikertalaisten äitien lyttääminen kuuluisi yleisesti suomalaiseen kulttuuriin.
Ehkä ne sukulaiset yrittää näyttää että vauva on tervetullut sukuun ja rakas heillekin, sekä antaa äidille pienen hetken olla ns aikuisten seurassa, ettei se äiti ole koko ajan se joka hoitaa, vaikka on muitakin aikuisia ympärillä Ja kahvin tuputtamunen ym on sitä että käytetään ns pehmeitä keinoja ettei oltaisi liian tungettelevia, mutta kuitenkin osoitetaan että voi äiti välillä hetken istua rauhassa kahvipöydässä???
Voisko kyse olla tuosta?
Niin, useinhan kuulee kuinka vauvan äiti ei saa hetkeäkään puhua tai tehdä muuta kun vauvajuttuja, joten ehkä sukulaiset ei halua tungetella, mutta kuitenkin antavat äidille tilaisuuden ettei aina tarvitse olla se, joka siitä kahvipöydästä nousee, ellei siis itse halua.
En siis näkisi mitään pahaa siinä että apua tarjotaan, muttei kuitenkaan kovin tungettelevasti.
Onhan tuossa tilaisuus sanoa, että ei kiitos enää kahvia, mä meen katsomaan vauvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva on tosiaan tärkeä... Minut on anoppi käskenyt pois valokuvasta oman vauvani ristiäisissä, hän otatti kuvan vain omasta suvustaan eli anopin äiti, anoppi, mieheni ja meidän vauvamme. Hän sanoi, että varmasti ymmärrän kuvasta poistamisen kun en ole heille sukuakaan. Sellaista. Tulipahan muisto mieleen jutuistanne.
Eikö tässä kuvassa ollut kysymys 4 sukupolven ikuistamisesta samaan kuvaan. Olisitko itse kokenut, että paikkasi olisi ollut ao kuvassa. Varmaan ristiäisissä olitte monissa kuvissa perheenä: sinä, miehesi ja lapsesi. Tarvitseeko kaikesta hermostua.
Älä nyt viitsi. Ei ristiäisissä voi sulkea lapsen äitiä pois kuvista.
Miksei se mummo jäänyt pois. Vaari edustanut ko sukupolvea.
Mitä ihmeen erityisoikeuksia äidillä on tunkea joka paikkaan nokkansa, mihin se ei kuulu? Tekeekö äitiys naisesta jonkun ihme jumalolennon, jolle kuuluu kaikki oikeudet ja valta?
Lapsellista ajattelua. Kasvakaa aikuiseksi.Minne ei kuulu? Kyllä se lapsen äiti kuuluu oman lapsensa ristiäisissä ns yhteiskuvaan. Provo!
Yhteiskuva ja isän suvun 4 sukupolven kuva on kaksi eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä surullisen anopin tarina. Miniä on eristänyt meidät perheensä elämästä täysin. Olen niin pahoillani, että lapsenlapsia edes emme saa tavata, vaikka asumme melko lähekkäin. Kaikki vierailukutsut miniä tyrmää kiireisiin vedoten (olipa pyhä tai arki). Merkkipäivinä olemme tähän saakka muistaneet, mutta niistä ei koskaan ole kiitosta tullut. Jotenkin kuvittelin kuuluvan sivistykseen, että lahjasta kiitetään. Poikakaan ei enää käy, kun pyydämme, niin hänellä on paljon kotona tehtävää, ei kerkiä koskaan.
Mietin usein, että näinkö olen lapseni kasvattanut, että eivät edes halua koskaan meitä nähdäkään. Tietysti heidän omat lapset vievät paljon vapaa-aikaa, mutta kyllä mekin mielellämme olisimme lastenvahtina, jotta pääsisivät vaikka johonkin kahdestaan. Miniän vanhemmat on kyllä kelpuutettu siihen puuhaan, ei meitä. Kovasti olen yrittänyt unohtaa koko perheen, mutta eihän siihen pysty, Sukulaisetkin ihmettelevät, kun yhteisiin juhliin ei poika puolisoineen koskaan tule. Aina kuitenkin heitä pyydämme, kun jotain järjestämme. Poika ja miniä eivät koskaan kutsu meitä käymään, lasten syntymäpäivät, jotka ovat lastenjuhlat, ovat ainoat kerrat, jolloin olemme heillä olleet kylässä. Siis yksi kerta vuodessa. Jo heti naimisiin mentyä miniä kyllä ilmoittikin, että he haluavat omaa rauhaa. Sitähän on kunnioitettava tietysti. Mutta mielestäni lasten sosiaalinen pääoma kasvaa, kun saa olla sukulaistenkin kanssa tekemisissä, siis oppii olemaan kaiken ikäisten kanssa ja siitähän sivistyskin lisääntyy jo pienestä pitäen.
Niin, minun anoppini voisi sopertaa jotain tällaista. Unohtaen kaikki loukkaukset, solvaukset, herjaukset, yksityisyyden loukkaamiset,, rahapyynnöt, kyykyttämiset, oharit ja sen miten miestäni on aina kohdeltu eriarvoisesti. Ja aen miten he menivät marjaan kun me menimme oven taa turhaan kolkuttelemaan esikoisen kanssa.
Hei on tosi rumaa käytöstä mennä mitätöimään toisen kokemusta ja runkkumaisesti käyttää sanaa "sopertaa", sulla voi olla tympeä ja välinpitämätön anoppi ja olet ihan oikeutetusti loukkaantunut mutta älä nyt mene muille huutelemaan. Tosi typerää käytöstä sinulta.
Sopertelu on sopertelua. Jotain tuollakin on tapahtunut. Soperteluista huolimatta.
Ei voi tietää kun ei ole ollut näkemässä. Et sinäkään. Mutta sen lisäksi että on paskoja anoppeja , on ihan oikeasti olemassa myös inhottavia miniöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva on tosiaan tärkeä... Minut on anoppi käskenyt pois valokuvasta oman vauvani ristiäisissä, hän otatti kuvan vain omasta suvustaan eli anopin äiti, anoppi, mieheni ja meidän vauvamme. Hän sanoi, että varmasti ymmärrän kuvasta poistamisen kun en ole heille sukuakaan. Sellaista. Tulipahan muisto mieleen jutuistanne.
Eikö tässä kuvassa ollut kysymys 4 sukupolven ikuistamisesta samaan kuvaan. Olisitko itse kokenut, että paikkasi olisi ollut ao kuvassa. Varmaan ristiäisissä olitte monissa kuvissa perheenä: sinä, miehesi ja lapsesi. Tarvitseeko kaikesta hermostua.
Älä nyt viitsi. Ei ristiäisissä voi sulkea lapsen äitiä pois kuvista.
Miksei se mummo jäänyt pois. Vaari edustanut ko sukupolvea.
Minä halusin ristiäisissä lapsista serkusten kuvat ja vauvan vanhimman serkun syliin. En minä halunnut lapsen äitiä siihen kuvaan vaikka ristiäisistä oli kysymys.
Jos otetaan vaikka kuvaan vaari, isä ja pojanpoika eli vauva niin pitääkö ottaa äiti kuvaan? Jos halutaan kuva vauva ja koira niin äiti myös kuvaan? Jos halutaan kuva vauva ja karvalankamatto niin äiti myös kuvaan ja ilmeisesti myös nakuna? Ja passikuvaan vauvan äiti? Jatkossa luokkakuvassa, rippikuvassa ja ylioppilaskuvsssa on äiti. Hääkuvassa aikanaan on myös äiti, siis tuleva anoppi.
Täällä aiemmin mainitussa rippikuvauksessa vain se lapsen äiti oli estetty tulemasta kuvaan.
Miksi sinusta juuri sen anopin piti saada pidellä lasta kuin omaansa kun otetaan ns yhteiskuva ja jätetään äiti pois koko kuvasta? Tääkö on sinusta asiallista? Minusta asiatonta on jo se, että yhteiskuvassa vauvaa pitelee joku muu kuin äiti/isä/kummi/sisarus.
Et oo tosissas, ei yhden kuvan ottaminen voi olla noin vaikeaa ja niin tärkeää kuka sitä vauvaa siinä pitää.
Edelliselle kommentoijalle tuntuu olevan tärkeintä, että anoppi ei saa pitää sitä vauvaa sen minuutin, mikä kuluu kuvan napsautukseen. Saastuuko se vauva siitä, vai miksei se saa olla mumminsa sylissä ??? Tuo pysyy mulle täytenä mysteerinä.
Tai on vaan provo joka ärsyttää tahallaan anoppeja täällä.
Hei halooooo!!! Miksi et peräänkuuluta myös ap:n mummon näkemystä asioihin, tai
kaikkien näiden yksipuolisesten anopinhaukkumistarinoiden toisten osapuolten versioita ?