Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Mietin ettei yksikään seurustelukumppanini äiti ole päässyt minua päsmäämään eikä kumpikaan anoppi (ex-anoppi tai anoppi). Ja toimeen on tultu, toisten kanssa paremmin ja toisten kanssa huonommin, niinhän se menee ihmisten kanssa.
Pitää pitää puolensa ja rajansa, pitää olla kuitenkin avoin yhteydelle. Turhasta ei kannata loukkaantua, suuttua ja sanoa, ne sodat kannattaa valita. Minulla on ollut kyllä taipumus puhua suoraan ja se on toiminut, en ole haukkunut tai moittinut, sanonut vain mitä ajattelen ja miten toimitaan. En ole koskaan antanut muiden kävellä ylitseni asioissa, jotka ovat minun päätettävissäni. Ja sen olen sanonut suoraan. Ehkä sillä olen saanut nuoresta pitäen kunnioituksen. Vanhempani ovat kasvattaneet minusta arvoni tuntevan, antaneet itseluottamuksen mutta opettaneet myös huomioimaan toiset ihmiset. Nämä taidot siirrän omille lapsilleni. Minusta myös suku on rikkaus lapsen elämässä jos se on heidän hyvinvoinnilleen positiivista. Kyllä minä jaksan kuunnella anopin motkotusta kun mieheni joutuu raskaan työnsä ohella myös hoitamaan lapsia ja taloutta alkaen koiran kusetuksesta. Ei meidän Harri helpolla pääse, ei. Mutta mummo tuo hyvää korvapuustia samalla kun päivittelee, että Harri se taas kahvit keittää niin minulla on pullaa suu täynnä enkä voi vastata. Parempi niin koska meillä Harri on varsin näppärä keittiössä kun taas minä olen nopeampi siivoamaan. Harrilla on viisas vaimo vaikka itse sanonkin.
Saitko nyt varmasti oman sädekehäs kiillotettua tarpeeks hyvin? Et selkeesti ole ollut tekemisissä rajattoman ihmisen kanssa. Mut on myös kasvatettu tuntemaan oma arvoni, ottamaan muut huomioon, olemaan kohtelias, kunnioittamaan muita ihmisiä ja pitämään omat puoleni. Siltikin mun mt-ongelmainen anoppi saa jokaikisestä asiasta sodan pystyyn. Itse en vaan kuuntele hetkeäkään sitä että mm. mun ulkonäköön puututaan tai siihen millanen äiti olen lapsilleni ja jos anoppi siitä suuttuu että pidän puoleni ni se on anopin henkilökohtainen ongelma, ei mun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin ettei yksikään seurustelukumppanini äiti ole päässyt minua päsmäämään eikä kumpikaan anoppi (ex-anoppi tai anoppi). Ja toimeen on tultu, toisten kanssa paremmin ja toisten kanssa huonommin, niinhän se menee ihmisten kanssa.
Pitää pitää puolensa ja rajansa, pitää olla kuitenkin avoin yhteydelle. Turhasta ei kannata loukkaantua, suuttua ja sanoa, ne sodat kannattaa valita. Minulla on ollut kyllä taipumus puhua suoraan ja se on toiminut, en ole haukkunut tai moittinut, sanonut vain mitä ajattelen ja miten toimitaan. En ole koskaan antanut muiden kävellä ylitseni asioissa, jotka ovat minun päätettävissäni. Ja sen olen sanonut suoraan. Ehkä sillä olen saanut nuoresta pitäen kunnioituksen. Vanhempani ovat kasvattaneet minusta arvoni tuntevan, antaneet itseluottamuksen mutta opettaneet myös huomioimaan toiset ihmiset. Nämä taidot siirrän omille lapsilleni. Minusta myös suku on rikkaus lapsen elämässä jos se on heidän hyvinvoinnilleen positiivista. Kyllä minä jaksan kuunnella anopin motkotusta kun mieheni joutuu raskaan työnsä ohella myös hoitamaan lapsia ja taloutta alkaen koiran kusetuksesta. Ei meidän Harri helpolla pääse, ei. Mutta mummo tuo hyvää korvapuustia samalla kun päivittelee, että Harri se taas kahvit keittää niin minulla on pullaa suu täynnä enkä voi vastata. Parempi niin koska meillä Harri on varsin näppärä keittiössä kun taas minä olen nopeampi siivoamaan. Harrilla on viisas vaimo vaikka itse sanonkin.
Saitko nyt varmasti oman sädekehäs kiillotettua tarpeeks hyvin? Et selkeesti ole ollut tekemisissä rajattoman ihmisen kanssa. Mut on myös kasvatettu tuntemaan oma arvoni, ottamaan muut huomioon, olemaan kohtelias, kunnioittamaan muita ihmisiä ja pitämään omat puoleni. Siltikin mun mt-ongelmainen anoppi saa jokaikisestä asiasta sodan pystyyn. Itse en vaan kuuntele hetkeäkään sitä että mm. mun ulkonäköön puututaan tai siihen millanen äiti olen lapsilleni ja jos anoppi siitä suuttuu että pidän puoleni ni se on anopin henkilökohtainen ongelma, ei mun.
Kannattaa varmaan työstää itsetuntoa jos toisen kokemus kirpasee noin pahasti "sädekehä" ja että tuo ihminen ei ole ollut tekemisissä rajattoman ihmisen kanssa koska teillä vasta vaikeeta on. No voi olla vaikeeta mutta tossa oli ihan hänen kokemuksensa ja siitä voi joku hyötyä. Ärsyttää teissä ongelmaisissa ihmisissä, että otatte kaiken teihin henkilökohtaisesti kohdistuvana arvosteluna, syytöksinä ja hyökkäyksenä ja sitten reagoitte just niin. Kiva. Mitä erilaista tuossa oli mitä sinä teet: pidä puolesi ja rajasi? Niinhän sinä teet mutta jos olet tekemisissä diagnoosin saaneen häiriintyneen ihmisen kanssa se avoin yhteys ei taida toimia, riippuu tapauksesta. Tommosta vaan tapahtuu niin älä heittäydy marttyyriksi, on vähän luontaan työntävää käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kirjoittaja takoo nyt hiki päässä noita "voi näitä miniöitä" - ruikutuksia.
Miksi siitä aiheesta pitäisi vaieta?
Juurikin HE tappelevat anoppinsa kanssa ja juuri HE kirjoittelevat sitten tänne yksipuolisia versioita riidoista, joissa ei omista virheistä taatusti ole mainintoja.
Anopista on myös lukuisissa tarinoissa tehty mt-potilas, mutta ei huomata, että onkin ITSE sellainen.
Eiköhän täällä jokainen, lähes ainakin, tajua että rajaton, hankala ihminen voi olla kuka tahansa, ei pelkästään anoppi (tai oma vanhempi, monillahan on kokemusta myös siitä). Tämä on kuitenkin ketju jossa keskustellaan nimenomaan niistä isovanhemmista. Hankalista miniöistä voi sitten tehdä vaikka oman keskustelunsa.
Joillakin täällä tuntuu olevan tarve lytätä muiden kokemukset isovanhemmista vedoten juuri siihen että miniäkin voi olla hankala. Kyllä, hankalia miniöitä on, mutta se ei poista tosiasiaa siitä että rajattomia, hankalia isovanhempia on olemassa ja että monille tässä ketjussa kuvatut kokemukset on totisinta totta, ei vain jotain aiheetonta haukkumista.
Joillain tuntuu olevan myös kumma käsitys siitä mitä vertaistuki on. Ei se ole sitä että haukutaan nyt joukolla (viattomat ja syyttömät) anopit. Vaan sitä että pääsee kerrankin purkamaan omia kokemuksiaan ja tuntojaan samaa kokeneiden kesken saaden ymmärrystä. Sekään ei ole pääpointti että ongelmiin löytyy hyvä ratkaisu, vaikka aina se on todella positiivista jos ratkaisu löytyy.
En ymmärrä miksi tänne tullaan lynkkaamaan vertaistukea hakevia ihmisiä, yritetään kumota heidän kokemuksensa jne. Jos on itse sitä mieltä että ongelma on miniöissä, tai ettei ongelmaa edes ole oikeasti, niin sitten kannattaa mennä muita keskusteluja lukemaan tai perustaa se omansa. Tämmöinen eipäs-juupas jankkaus,kumpi on nyt oikeassa, on ihan typerää. Täällä keskustellaan anonyymisti joten kukaan ei voi tulla sanomaan onko jonkun kertoma totta vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin ettei yksikään seurustelukumppanini äiti ole päässyt minua päsmäämään eikä kumpikaan anoppi (ex-anoppi tai anoppi). Ja toimeen on tultu, toisten kanssa paremmin ja toisten kanssa huonommin, niinhän se menee ihmisten kanssa.
Pitää pitää puolensa ja rajansa, pitää olla kuitenkin avoin yhteydelle. Turhasta ei kannata loukkaantua, suuttua ja sanoa, ne sodat kannattaa valita. Minulla on ollut kyllä taipumus puhua suoraan ja se on toiminut, en ole haukkunut tai moittinut, sanonut vain mitä ajattelen ja miten toimitaan. En ole koskaan antanut muiden kävellä ylitseni asioissa, jotka ovat minun päätettävissäni. Ja sen olen sanonut suoraan. Ehkä sillä olen saanut nuoresta pitäen kunnioituksen. Vanhempani ovat kasvattaneet minusta arvoni tuntevan, antaneet itseluottamuksen mutta opettaneet myös huomioimaan toiset ihmiset. Nämä taidot siirrän omille lapsilleni. Minusta myös suku on rikkaus lapsen elämässä jos se on heidän hyvinvoinnilleen positiivista. Kyllä minä jaksan kuunnella anopin motkotusta kun mieheni joutuu raskaan työnsä ohella myös hoitamaan lapsia ja taloutta alkaen koiran kusetuksesta. Ei meidän Harri helpolla pääse, ei. Mutta mummo tuo hyvää korvapuustia samalla kun päivittelee, että Harri se taas kahvit keittää niin minulla on pullaa suu täynnä enkä voi vastata. Parempi niin koska meillä Harri on varsin näppärä keittiössä kun taas minä olen nopeampi siivoamaan. Harrilla on viisas vaimo vaikka itse sanonkin.
Saitko nyt varmasti oman sädekehäs kiillotettua tarpeeks hyvin? Et selkeesti ole ollut tekemisissä rajattoman ihmisen kanssa. Mut on myös kasvatettu tuntemaan oma arvoni, ottamaan muut huomioon, olemaan kohtelias, kunnioittamaan muita ihmisiä ja pitämään omat puoleni. Siltikin mun mt-ongelmainen anoppi saa jokaikisestä asiasta sodan pystyyn. Itse en vaan kuuntele hetkeäkään sitä että mm. mun ulkonäköön puututaan tai siihen millanen äiti olen lapsilleni ja jos anoppi siitä suuttuu että pidän puoleni ni se on anopin henkilökohtainen ongelma, ei mun.
Kannattaa varmaan työstää itsetuntoa jos toisen kokemus kirpasee noin pahasti "sädekehä" ja että tuo ihminen ei ole ollut tekemisissä rajattoman ihmisen kanssa koska teillä vasta vaikeeta on. No voi olla vaikeeta mutta tossa oli ihan hänen kokemuksensa ja siitä voi joku hyötyä. Ärsyttää teissä ongelmaisissa ihmisissä, että otatte kaiken teihin henkilökohtaisesti kohdistuvana arvosteluna, syytöksinä ja hyökkäyksenä ja sitten reagoitte just niin. Kiva. Mitä erilaista tuossa oli mitä sinä teet: pidä puolesi ja rajasi? Niinhän sinä teet mutta jos olet tekemisissä diagnoosin saaneen häiriintyneen ihmisen kanssa se avoin yhteys ei taida toimia, riippuu tapauksesta. Tommosta vaan tapahtuu niin älä heittäydy marttyyriksi, on vähän luontaan työntävää käytöstä.
Mun itsetunnossa ei oo mitään vikaa. En tietääkseni heittäytynyt martyyriksi. En ole tekemisissä anoppini kanssa hänen käytöksensä takia. Se ei toki estä anoppiani haukkumasta minua miehelleni ja sukulaisilleen.
En vaan pysty ymmärtämään miksi pitää tulla sanomaan että "kyllä tekin kestäisitte anoppejanne kunhan vaan pistäisitte rajat kuntoon" Ihan kun se olisi sen miniän syy että anoppi käyttäytyy huonosti. Koko toi "koska mä pystyn ni kaikki muutkin pystyy"-ajattelu on syvältä sieltä itsestään ettei niin mitään rajaa ja osottaa vaan sen ettei kyseisellä ihmisellä ole kokemuspohjaa rajattomista ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin ettei yksikään seurustelukumppanini äiti ole päässyt minua päsmäämään eikä kumpikaan anoppi (ex-anoppi tai anoppi). Ja toimeen on tultu, toisten kanssa paremmin ja toisten kanssa huonommin, niinhän se menee ihmisten kanssa.
Pitää pitää puolensa ja rajansa, pitää olla kuitenkin avoin yhteydelle. Turhasta ei kannata loukkaantua, suuttua ja sanoa, ne sodat kannattaa valita. Minulla on ollut kyllä taipumus puhua suoraan ja se on toiminut, en ole haukkunut tai moittinut, sanonut vain mitä ajattelen ja miten toimitaan. En ole koskaan antanut muiden kävellä ylitseni asioissa, jotka ovat minun päätettävissäni. Ja sen olen sanonut suoraan. Ehkä sillä olen saanut nuoresta pitäen kunnioituksen. Vanhempani ovat kasvattaneet minusta arvoni tuntevan, antaneet itseluottamuksen mutta opettaneet myös huomioimaan toiset ihmiset. Nämä taidot siirrän omille lapsilleni. Minusta myös suku on rikkaus lapsen elämässä jos se on heidän hyvinvoinnilleen positiivista. Kyllä minä jaksan kuunnella anopin motkotusta kun mieheni joutuu raskaan työnsä ohella myös hoitamaan lapsia ja taloutta alkaen koiran kusetuksesta. Ei meidän Harri helpolla pääse, ei. Mutta mummo tuo hyvää korvapuustia samalla kun päivittelee, että Harri se taas kahvit keittää niin minulla on pullaa suu täynnä enkä voi vastata. Parempi niin koska meillä Harri on varsin näppärä keittiössä kun taas minä olen nopeampi siivoamaan. Harrilla on viisas vaimo vaikka itse sanonkin.
Saitko nyt varmasti oman sädekehäs kiillotettua tarpeeks hyvin? Et selkeesti ole ollut tekemisissä rajattoman ihmisen kanssa. Mut on myös kasvatettu tuntemaan oma arvoni, ottamaan muut huomioon, olemaan kohtelias, kunnioittamaan muita ihmisiä ja pitämään omat puoleni. Siltikin mun mt-ongelmainen anoppi saa jokaikisestä asiasta sodan pystyyn. Itse en vaan kuuntele hetkeäkään sitä että mm. mun ulkonäköön puututaan tai siihen millanen äiti olen lapsilleni ja jos anoppi siitä suuttuu että pidän puoleni ni se on anopin henkilökohtainen ongelma, ei mun.
Kannattaa varmaan työstää itsetuntoa jos toisen kokemus kirpasee noin pahasti "sädekehä" ja että tuo ihminen ei ole ollut tekemisissä rajattoman ihmisen kanssa koska teillä vasta vaikeeta on. No voi olla vaikeeta mutta tossa oli ihan hänen kokemuksensa ja siitä voi joku hyötyä. Ärsyttää teissä ongelmaisissa ihmisissä, että otatte kaiken teihin henkilökohtaisesti kohdistuvana arvosteluna, syytöksinä ja hyökkäyksenä ja sitten reagoitte just niin. Kiva. Mitä erilaista tuossa oli mitä sinä teet: pidä puolesi ja rajasi? Niinhän sinä teet mutta jos olet tekemisissä diagnoosin saaneen häiriintyneen ihmisen kanssa se avoin yhteys ei taida toimia, riippuu tapauksesta. Tommosta vaan tapahtuu niin älä heittäydy marttyyriksi, on vähän luontaan työntävää käytöstä.
Mun itsetunnossa ei oo mitään vikaa. En tietääkseni heittäytynyt martyyriksi. En ole tekemisissä anoppini kanssa hänen käytöksensä takia. Se ei toki estä anoppiani haukkumasta minua miehelleni ja sukulaisilleen.
En vaan pysty ymmärtämään miksi pitää tulla sanomaan että "kyllä tekin kestäisitte anoppejanne kunhan vaan pistäisitte rajat kuntoon" Ihan kun se olisi sen miniän syy että anoppi käyttäytyy huonosti. Koko toi "koska mä pystyn ni kaikki muutkin pystyy"-ajattelu on syvältä sieltä itsestään ettei niin mitään rajaa ja osottaa vaan sen ettei kyseisellä ihmisellä ole kokemuspohjaa rajattomista ihmisistä.
Tai Sitten Sinä Vain Käsitit Väärin
Minä en lukenut syytöstä tai sädekehää, itse herkkänä vaan otit sen sillä tavalla ja itseesi. Kauheeta, nyt herää ajatus, että osittain otat asioita itseesi 0-100 ja siitä osa ongelmistasi johtuu. Mutta tässä tapauksessa anoppisi on selkeästi diagnosoitu ja todistettavasti haukkunut sinua niin ei ole kyse siitä. Onneksi. Jollakin muulla muuten voi olla, tajusin kommentistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistettakoon kuitenkin että tämän päivän miniöistä tulee huomispäivän anoppeja, isoäitejä. Toivottavasti paljon parempia kun tämän päivän murheenkryynit. Sitä odotellessa.
Tämäkin on jo moneen kertaan tässä ketjussa käyty läpi. Mikä ihmeen olettamus se on että koska anopppini kohtelee minua huonosti niin kostaisin sen omalle tulevalle miniälleni? Miksi ihmeessä pitäis kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Just noin mun anoppi perustelee omaa käytöstään, koska hänen anoppinsa kohteli häntä huonosti niin hän kohtelee mua huonosti. Mä nyt vaan oon päättänyt että mua ei kukaan kohtele huonosti ja sekös anoppia suututtaa. Mä oon ainakin luvannu itselleni etten koskaan tuu käyttäytymään siten kun oma anoppini ja kohtelen tulevia miniöitä/vävyjä niinkun tasavertasia aikuisia kuuluukin kohdella.
Semmonen juttu että ex-mieheni sanoi että kärsi lapsena kun isänsä ei antanut hänelle aikaa ja huomiota, ei ollut paikalla, aina töissä tai ystävien kanssa. Ja että hän aikoo olla parempi isä kun niin kärsi tästä. No ei hän ollut vaan toisti samaa kaavaa. Kannattaa sinun tiedostaa tämä, kaavaa täytyy huolella rikkoa ettei luisu samaan mitä niin halusi vältää. Sanat ovat helppoja, teot vaikeampia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistettakoon kuitenkin että tämän päivän miniöistä tulee huomispäivän anoppeja, isoäitejä. Toivottavasti paljon parempia kun tämän päivän murheenkryynit. Sitä odotellessa.
Tämäkin on jo moneen kertaan tässä ketjussa käyty läpi. Mikä ihmeen olettamus se on että koska anopppini kohtelee minua huonosti niin kostaisin sen omalle tulevalle miniälleni? Miksi ihmeessä pitäis kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Just noin mun anoppi perustelee omaa käytöstään, koska hänen anoppinsa kohteli häntä huonosti niin hän kohtelee mua huonosti. Mä nyt vaan oon päättänyt että mua ei kukaan kohtele huonosti ja sekös anoppia suututtaa. Mä oon ainakin luvannu itselleni etten koskaan tuu käyttäytymään siten kun oma anoppini ja kohtelen tulevia miniöitä/vävyjä niinkun tasavertasia aikuisia kuuluukin kohdella.
Semmonen juttu että ex-mieheni sanoi että kärsi lapsena kun isänsä ei antanut hänelle aikaa ja huomiota, ei ollut paikalla, aina töissä tai ystävien kanssa. Ja että hän aikoo olla parempi isä kun niin kärsi tästä. No ei hän ollut vaan toisti samaa kaavaa. Kannattaa sinun tiedostaa tämä, kaavaa täytyy huolella rikkoa ettei luisu samaan mitä niin halusi vältää. Sanat ovat helppoja, teot vaikeampia.
Eri asia.
On aivan eri juttu toistaa lapsuudenkodin malleja kuin toimintaa, jonka uhrina on itse ollut 30-40-vuotiaana. Insestin uhrista tulee helposti pedofiili, raiskauksen uhrista ei tule raiskaajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin ettei yksikään seurustelukumppanini äiti ole päässyt minua päsmäämään eikä kumpikaan anoppi (ex-anoppi tai anoppi). Ja toimeen on tultu, toisten kanssa paremmin ja toisten kanssa huonommin, niinhän se menee ihmisten kanssa.
Pitää pitää puolensa ja rajansa, pitää olla kuitenkin avoin yhteydelle. Turhasta ei kannata loukkaantua, suuttua ja sanoa, ne sodat kannattaa valita. Minulla on ollut kyllä taipumus puhua suoraan ja se on toiminut, en ole haukkunut tai moittinut, sanonut vain mitä ajattelen ja miten toimitaan. En ole koskaan antanut muiden kävellä ylitseni asioissa, jotka ovat minun päätettävissäni. Ja sen olen sanonut suoraan. Ehkä sillä olen saanut nuoresta pitäen kunnioituksen. Vanhempani ovat kasvattaneet minusta arvoni tuntevan, antaneet itseluottamuksen mutta opettaneet myös huomioimaan toiset ihmiset. Nämä taidot siirrän omille lapsilleni. Minusta myös suku on rikkaus lapsen elämässä jos se on heidän hyvinvoinnilleen positiivista. Kyllä minä jaksan kuunnella anopin motkotusta kun mieheni joutuu raskaan työnsä ohella myös hoitamaan lapsia ja taloutta alkaen koiran kusetuksesta. Ei meidän Harri helpolla pääse, ei. Mutta mummo tuo hyvää korvapuustia samalla kun päivittelee, että Harri se taas kahvit keittää niin minulla on pullaa suu täynnä enkä voi vastata. Parempi niin koska meillä Harri on varsin näppärä keittiössä kun taas minä olen nopeampi siivoamaan. Harrilla on viisas vaimo vaikka itse sanonkin.
Saitko nyt varmasti oman sädekehäs kiillotettua tarpeeks hyvin? Et selkeesti ole ollut tekemisissä rajattoman ihmisen kanssa. Mut on myös kasvatettu tuntemaan oma arvoni, ottamaan muut huomioon, olemaan kohtelias, kunnioittamaan muita ihmisiä ja pitämään omat puoleni. Siltikin mun mt-ongelmainen anoppi saa jokaikisestä asiasta sodan pystyyn. Itse en vaan kuuntele hetkeäkään sitä että mm. mun ulkonäköön puututaan tai siihen millanen äiti olen lapsilleni ja jos anoppi siitä suuttuu että pidän puoleni ni se on anopin henkilökohtainen ongelma, ei mun.
Kannattaa varmaan työstää itsetuntoa jos toisen kokemus kirpasee noin pahasti "sädekehä" ja että tuo ihminen ei ole ollut tekemisissä rajattoman ihmisen kanssa koska teillä vasta vaikeeta on. No voi olla vaikeeta mutta tossa oli ihan hänen kokemuksensa ja siitä voi joku hyötyä. Ärsyttää teissä ongelmaisissa ihmisissä, että otatte kaiken teihin henkilökohtaisesti kohdistuvana arvosteluna, syytöksinä ja hyökkäyksenä ja sitten reagoitte just niin. Kiva. Mitä erilaista tuossa oli mitä sinä teet: pidä puolesi ja rajasi? Niinhän sinä teet mutta jos olet tekemisissä diagnoosin saaneen häiriintyneen ihmisen kanssa se avoin yhteys ei taida toimia, riippuu tapauksesta. Tommosta vaan tapahtuu niin älä heittäydy marttyyriksi, on vähän luontaan työntävää käytöstä.
Mun itsetunnossa ei oo mitään vikaa. En tietääkseni heittäytynyt martyyriksi. En ole tekemisissä anoppini kanssa hänen käytöksensä takia. Se ei toki estä anoppiani haukkumasta minua miehelleni ja sukulaisilleen.
En vaan pysty ymmärtämään miksi pitää tulla sanomaan että "kyllä tekin kestäisitte anoppejanne kunhan vaan pistäisitte rajat kuntoon" Ihan kun se olisi sen miniän syy että anoppi käyttäytyy huonosti. Koko toi "koska mä pystyn ni kaikki muutkin pystyy"-ajattelu on syvältä sieltä itsestään ettei niin mitään rajaa ja osottaa vaan sen ettei kyseisellä ihmisellä ole kokemuspohjaa rajattomista ihmisistä.
Tai Sitten Sinä Vain Käsitit Väärin
Minä en lukenut syytöstä tai sädekehää, itse herkkänä vaan otit sen sillä tavalla ja itseesi. Kauheeta, nyt herää ajatus, että osittain otat asioita itseesi 0-100 ja siitä osa ongelmistasi johtuu. Mutta tässä tapauksessa anoppisi on selkeästi diagnosoitu ja todistettavasti haukkunut sinua niin ei ole kyse siitä. Onneksi. Jollakin muulla muuten voi olla, tajusin kommentistasi.
Ei, en ottanut itseeni tosta kommentista millään tavalla. Mun mielestä on vaan asiatonta tulla sanomaan "katso peiliin" sellaseen ketjuun jossa haetaan vertaistukea tilanteeseen jossa syy on selkeästi jossain muualla kun kirjoittajassa itsessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kirjoittaja takoo nyt hiki päässä noita "voi näitä miniöitä" - ruikutuksia.
Miksi siitä aiheesta pitäisi vaieta?
Juurikin HE tappelevat anoppinsa kanssa ja juuri HE kirjoittelevat sitten tänne yksipuolisia versioita riidoista, joissa ei omista virheistä taatusti ole mainintoja.
Anopista on myös lukuisissa tarinoissa tehty mt-potilas, mutta ei huomata, että onkin ITSE sellainen.
Eiköhän täällä jokainen, lähes ainakin, tajua että rajaton, hankala ihminen voi olla kuka tahansa, ei pelkästään anoppi (tai oma vanhempi, monillahan on kokemusta myös siitä). Tämä on kuitenkin ketju jossa keskustellaan nimenomaan niistä isovanhemmista. Hankalista miniöistä voi sitten tehdä vaikka oman keskustelunsa.
Joillakin täällä tuntuu olevan tarve lytätä muiden kokemukset isovanhemmista vedoten juuri siihen että miniäkin voi olla hankala. Kyllä, hankalia miniöitä on, mutta se ei poista tosiasiaa siitä että rajattomia, hankalia isovanhempia on olemassa ja että monille tässä ketjussa kuvatut kokemukset on totisinta totta, ei vain jotain aiheetonta haukkumista.
Joillain tuntuu olevan myös kumma käsitys siitä mitä vertaistuki on. Ei se ole sitä että haukutaan nyt joukolla (viattomat ja syyttömät) anopit. Vaan sitä että pääsee kerrankin purkamaan omia kokemuksiaan ja tuntojaan samaa kokeneiden kesken saaden ymmärrystä. Sekään ei ole pääpointti että ongelmiin löytyy hyvä ratkaisu, vaikka aina se on todella positiivista jos ratkaisu löytyy.
En ymmärrä miksi tänne tullaan lynkkaamaan vertaistukea hakevia ihmisiä, yritetään kumota heidän kokemuksensa jne. Jos on itse sitä mieltä että ongelma on miniöissä, tai ettei ongelmaa edes ole oikeasti, niin sitten kannattaa mennä muita keskusteluja lukemaan tai perustaa se omansa. Tämmöinen eipäs-juupas jankkaus,kumpi on nyt oikeassa, on ihan typerää. Täällä keskustellaan anonyymisti joten kukaan ei voi tulla sanomaan onko jonkun kertoma totta vai ei.
Niin jos sinä otat tämän ketjun samanmielisten hymistelynä niin se on sinun tapasi keskustella. Jos minä otan keskustelun asian pohdintana molempien osapuolten kannalta ja muiden kokemuksien perusteella oman mielipiteeni muodostamiseksi niin se on minun valintani. Et sinä voi ohjata keskustelua hyväksymääsi suuntaan yhtään sen enempää kuin voit vaikuttaa ihmisiin ympärilläsi. Itse on oltava aktiivisempi, että keskustelun painopiste muuttuu. Itse on muututtava jos kärsii ihmissuhdeongelmista. Tai valittava se etäisyys.
Ennenkuin lyttäät mielipiteeni niin mieti hetki mitä tarkoitin, en yritä olla nokkela vaan ihan vilpittömästi kerron mitä mieltä olen, enkä pahantahtoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kirjoittaja takoo nyt hiki päässä noita "voi näitä miniöitä" - ruikutuksia.
Miksi siitä aiheesta pitäisi vaieta?
Juurikin HE tappelevat anoppinsa kanssa ja juuri HE kirjoittelevat sitten tänne yksipuolisia versioita riidoista, joissa ei omista virheistä taatusti ole mainintoja.
Anopista on myös lukuisissa tarinoissa tehty mt-potilas, mutta ei huomata, että onkin ITSE sellainen.
Eiköhän täällä jokainen, lähes ainakin, tajua että rajaton, hankala ihminen voi olla kuka tahansa, ei pelkästään anoppi (tai oma vanhempi, monillahan on kokemusta myös siitä). Tämä on kuitenkin ketju jossa keskustellaan nimenomaan niistä isovanhemmista. Hankalista miniöistä voi sitten tehdä vaikka oman keskustelunsa.
Joillakin täällä tuntuu olevan tarve lytätä muiden kokemukset isovanhemmista vedoten juuri siihen että miniäkin voi olla hankala. Kyllä, hankalia miniöitä on, mutta se ei poista tosiasiaa siitä että rajattomia, hankalia isovanhempia on olemassa ja että monille tässä ketjussa kuvatut kokemukset on totisinta totta, ei vain jotain aiheetonta haukkumista.
Joillain tuntuu olevan myös kumma käsitys siitä mitä vertaistuki on. Ei se ole sitä että haukutaan nyt joukolla (viattomat ja syyttömät) anopit. Vaan sitä että pääsee kerrankin purkamaan omia kokemuksiaan ja tuntojaan samaa kokeneiden kesken saaden ymmärrystä. Sekään ei ole pääpointti että ongelmiin löytyy hyvä ratkaisu, vaikka aina se on todella positiivista jos ratkaisu löytyy.
En ymmärrä miksi tänne tullaan lynkkaamaan vertaistukea hakevia ihmisiä, yritetään kumota heidän kokemuksensa jne. Jos on itse sitä mieltä että ongelma on miniöissä, tai ettei ongelmaa edes ole oikeasti, niin sitten kannattaa mennä muita keskusteluja lukemaan tai perustaa se omansa. Tämmöinen eipäs-juupas jankkaus,kumpi on nyt oikeassa, on ihan typerää. Täällä keskustellaan anonyymisti joten kukaan ei voi tulla sanomaan onko jonkun kertoma totta vai ei.Niin jos sinä otat tämän ketjun samanmielisten hymistelynä niin se on sinun tapasi keskustella. Jos minä otan keskustelun asian pohdintana molempien osapuolten kannalta ja muiden kokemuksien perusteella oman mielipiteeni muodostamiseksi niin se on minun valintani. Et sinä voi ohjata keskustelua hyväksymääsi suuntaan yhtään sen enempää kuin voit vaikuttaa ihmisiin ympärilläsi. Itse on oltava aktiivisempi, että keskustelun painopiste muuttuu. Itse on muututtava jos kärsii ihmissuhdeongelmista. Tai valittava se etäisyys.
Ennenkuin lyttäät mielipiteeni niin mieti hetki mitä tarkoitin, en yritä olla nokkela vaan ihan vilpittömästi kerron mitä mieltä olen, enkä pahantahtoisesti.
Sinä vain pilaat käytökselläsi nämä vertaistukiketjut, kun jauhat kymmeniä puheenvuoroja tätä samaa paskaasi joka ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin ettei yksikään seurustelukumppanini äiti ole päässyt minua päsmäämään eikä kumpikaan anoppi (ex-anoppi tai anoppi). Ja toimeen on tultu, toisten kanssa paremmin ja toisten kanssa huonommin, niinhän se menee ihmisten kanssa.
Pitää pitää puolensa ja rajansa, pitää olla kuitenkin avoin yhteydelle. Turhasta ei kannata loukkaantua, suuttua ja sanoa, ne sodat kannattaa valita. Minulla on ollut kyllä taipumus puhua suoraan ja se on toiminut, en ole haukkunut tai moittinut, sanonut vain mitä ajattelen ja miten toimitaan. En ole koskaan antanut muiden kävellä ylitseni asioissa, jotka ovat minun päätettävissäni. Ja sen olen sanonut suoraan. Ehkä sillä olen saanut nuoresta pitäen kunnioituksen. Vanhempani ovat kasvattaneet minusta arvoni tuntevan, antaneet itseluottamuksen mutta opettaneet myös huomioimaan toiset ihmiset. Nämä taidot siirrän omille lapsilleni. Minusta myös suku on rikkaus lapsen elämässä jos se on heidän hyvinvoinnilleen positiivista. Kyllä minä jaksan kuunnella anopin motkotusta kun mieheni joutuu raskaan työnsä ohella myös hoitamaan lapsia ja taloutta alkaen koiran kusetuksesta. Ei meidän Harri helpolla pääse, ei. Mutta mummo tuo hyvää korvapuustia samalla kun päivittelee, että Harri se taas kahvit keittää niin minulla on pullaa suu täynnä enkä voi vastata. Parempi niin koska meillä Harri on varsin näppärä keittiössä kun taas minä olen nopeampi siivoamaan. Harrilla on viisas vaimo vaikka itse sanonkin.
Saitko nyt varmasti oman sädekehäs kiillotettua tarpeeks hyvin? Et selkeesti ole ollut tekemisissä rajattoman ihmisen kanssa. Mut on myös kasvatettu tuntemaan oma arvoni, ottamaan muut huomioon, olemaan kohtelias, kunnioittamaan muita ihmisiä ja pitämään omat puoleni. Siltikin mun mt-ongelmainen anoppi saa jokaikisestä asiasta sodan pystyyn. Itse en vaan kuuntele hetkeäkään sitä että mm. mun ulkonäköön puututaan tai siihen millanen äiti olen lapsilleni ja jos anoppi siitä suuttuu että pidän puoleni ni se on anopin henkilökohtainen ongelma, ei mun.
Kannattaa varmaan työstää itsetuntoa jos toisen kokemus kirpasee noin pahasti "sädekehä" ja että tuo ihminen ei ole ollut tekemisissä rajattoman ihmisen kanssa koska teillä vasta vaikeeta on. No voi olla vaikeeta mutta tossa oli ihan hänen kokemuksensa ja siitä voi joku hyötyä. Ärsyttää teissä ongelmaisissa ihmisissä, että otatte kaiken teihin henkilökohtaisesti kohdistuvana arvosteluna, syytöksinä ja hyökkäyksenä ja sitten reagoitte just niin. Kiva. Mitä erilaista tuossa oli mitä sinä teet: pidä puolesi ja rajasi? Niinhän sinä teet mutta jos olet tekemisissä diagnoosin saaneen häiriintyneen ihmisen kanssa se avoin yhteys ei taida toimia, riippuu tapauksesta. Tommosta vaan tapahtuu niin älä heittäydy marttyyriksi, on vähän luontaan työntävää käytöstä.
Mun itsetunnossa ei oo mitään vikaa. En tietääkseni heittäytynyt martyyriksi. En ole tekemisissä anoppini kanssa hänen käytöksensä takia. Se ei toki estä anoppiani haukkumasta minua miehelleni ja sukulaisilleen.
En vaan pysty ymmärtämään miksi pitää tulla sanomaan että "kyllä tekin kestäisitte anoppejanne kunhan vaan pistäisitte rajat kuntoon" Ihan kun se olisi sen miniän syy että anoppi käyttäytyy huonosti. Koko toi "koska mä pystyn ni kaikki muutkin pystyy"-ajattelu on syvältä sieltä itsestään ettei niin mitään rajaa ja osottaa vaan sen ettei kyseisellä ihmisellä ole kokemuspohjaa rajattomista ihmisistä.
Tai Sitten Sinä Vain Käsitit Väärin
Minä en lukenut syytöstä tai sädekehää, itse herkkänä vaan otit sen sillä tavalla ja itseesi. Kauheeta, nyt herää ajatus, että osittain otat asioita itseesi 0-100 ja siitä osa ongelmistasi johtuu. Mutta tässä tapauksessa anoppisi on selkeästi diagnosoitu ja todistettavasti haukkunut sinua niin ei ole kyse siitä. Onneksi. Jollakin muulla muuten voi olla, tajusin kommentistasi.
Ei, en ottanut itseeni tosta kommentista millään tavalla. Mun mielestä on vaan asiatonta tulla sanomaan "katso peiliin" sellaseen ketjuun jossa haetaan vertaistukea tilanteeseen jossa syy on selkeästi jossain muualla kun kirjoittajassa itsessään.
Mun pointti olikin ettei missään sanottu, että katso peiliin. Sinä vaan ymmärsit sen omalla tavallasi juuri niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten eletään miniän kanssa, joka on vihamielinen, mutta ei keskustelukykyinen? Jonka mielestä vittuilua on se, kun kysyt miten olette voineet ja ovatko kaikki olleet terveitä? Miten tällaisen ihmisen kanssa eletään?
Haluan vilpittömästi ja oikeasti vain ja ainoastaan elää sovussa hänen kanssaan, mutta en osaa tehdä mitään oikein. Jos kudon sukat, hän tekee sen paremmin. Jos kerron lukemastani kirjasta, se on hänen mielestään roskaa. Jopa joulukuusi voi olla väärin koristeltu. Olen myötäillyt ja mukaillut, suuttunut ja parkunut ja todennut itseni kelvottomaksi. En tiedä, mitä hän haluaa. Ei hän sitä myöskään kerro. Miniällä on yliopistotutkinto ja hän väittää vastaan joka asiaan mitä minä sanon että olisit sinäkin koulusi käynyt niin tietäisit tämänkin. Hän puhuu lapsille ja puolisolleen mä/sä mutta jos minä tulen mukaan jutteluun niin vaihtuu minä/sinä ja sävy muuttuu kylmäksi, hän käyttää paljon vaikeampia sanoja, hymyilee vinosti jos kysyn mitä hän tarkoittaa.
Ei ole helppoa olla koko ajan tarkastelun alla kun hän oikein odottaa, että teen jonkun hänen mielestä virheen ja alkaa sitten hokemaan näin, näin, näin, taas näin. Alan kyllä epäilemään, että miniällä ei ole kaikki ihan kunnossa mutta vihamielisyys kohdistuu toistaiseksi vain minuun.
Onhan niitä ikäviä ja hankalia miniöitäkin tietysti. Ei tämä ketju ole mikään autenttinen otanta suomalaisten ihmissuhteista. On vähän vaikeaa neuvoa sanoa mitään viestiisi, sillä nuo ovat vähän sellaisia leijumaan jääviä asioita. Miten se miniä konkreettisesti kommentoi sinun kutomia villasukkia esimerkiksi? Sanooko hän suoraan lukemaasi kirjaa roskaksi, vai päätteletkö sen hänen eleistään?
Sanoit miten tulla toimeen, no rajaat kanssakäymistä miniän kanssa sellaiseen määrään mitä itse jaksat. Toisekseen suhtaudut vähän niin kuin hankalaan työkaveriin. Jos toinen käyttäytyy sinua kohtaan ikävästi ja epäkunnioittavasti, niin sinulla on totta kai täysi oikeus myös olla häntä tapaamatta. Näin tehdessäsi sinun tulee kuitenkin ymmärtää, että hän on poikasi vaimo ja lastenlastesi äiti, eikä sinulla ole "oikeutta" esim. heille puhua hänestä negatiivisesti, mikäli heidän tapaamiset edelleen onnistuvat. Sinun tulee myös varautua siihen, ettei tällöin poikasi ja lastenlapsetkaan sinua halua tavata.
Onhan tuo sellainen tilanne, missä et voi "voittaa", ja se on ihan ensimmäiseksi varmaan hyväksyttävä. Toki on vielä sellainen mahdollisuus, että otat tämän käytöksen miniän kanssa puheeksi, ja kysyt suoraan oletko loukannut jollain tavalla esim. lasten syntyessä tai aiemmin? Se on nähdäkseni oikeastaan ainoa tapa, millä saada välit paremmaksi - mikäli niitä voi saada edes paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kirjoittaja takoo nyt hiki päässä noita "voi näitä miniöitä" - ruikutuksia.
Miksi siitä aiheesta pitäisi vaieta?
Juurikin HE tappelevat anoppinsa kanssa ja juuri HE kirjoittelevat sitten tänne yksipuolisia versioita riidoista, joissa ei omista virheistä taatusti ole mainintoja.
Anopista on myös lukuisissa tarinoissa tehty mt-potilas, mutta ei huomata, että onkin ITSE sellainen.
Eiköhän täällä jokainen, lähes ainakin, tajua että rajaton, hankala ihminen voi olla kuka tahansa, ei pelkästään anoppi (tai oma vanhempi, monillahan on kokemusta myös siitä). Tämä on kuitenkin ketju jossa keskustellaan nimenomaan niistä isovanhemmista. Hankalista miniöistä voi sitten tehdä vaikka oman keskustelunsa.
Joillakin täällä tuntuu olevan tarve lytätä muiden kokemukset isovanhemmista vedoten juuri siihen että miniäkin voi olla hankala. Kyllä, hankalia miniöitä on, mutta se ei poista tosiasiaa siitä että rajattomia, hankalia isovanhempia on olemassa ja että monille tässä ketjussa kuvatut kokemukset on totisinta totta, ei vain jotain aiheetonta haukkumista.
Joillain tuntuu olevan myös kumma käsitys siitä mitä vertaistuki on. Ei se ole sitä että haukutaan nyt joukolla (viattomat ja syyttömät) anopit. Vaan sitä että pääsee kerrankin purkamaan omia kokemuksiaan ja tuntojaan samaa kokeneiden kesken saaden ymmärrystä. Sekään ei ole pääpointti että ongelmiin löytyy hyvä ratkaisu, vaikka aina se on todella positiivista jos ratkaisu löytyy.
En ymmärrä miksi tänne tullaan lynkkaamaan vertaistukea hakevia ihmisiä, yritetään kumota heidän kokemuksensa jne. Jos on itse sitä mieltä että ongelma on miniöissä, tai ettei ongelmaa edes ole oikeasti, niin sitten kannattaa mennä muita keskusteluja lukemaan tai perustaa se omansa. Tämmöinen eipäs-juupas jankkaus,kumpi on nyt oikeassa, on ihan typerää. Täällä keskustellaan anonyymisti joten kukaan ei voi tulla sanomaan onko jonkun kertoma totta vai ei.Niin jos sinä otat tämän ketjun samanmielisten hymistelynä niin se on sinun tapasi keskustella. Jos minä otan keskustelun asian pohdintana molempien osapuolten kannalta ja muiden kokemuksien perusteella oman mielipiteeni muodostamiseksi niin se on minun valintani. Et sinä voi ohjata keskustelua hyväksymääsi suuntaan yhtään sen enempää kuin voit vaikuttaa ihmisiin ympärilläsi. Itse on oltava aktiivisempi, että keskustelun painopiste muuttuu. Itse on muututtava jos kärsii ihmissuhdeongelmista. Tai valittava se etäisyys.
Ennenkuin lyttäät mielipiteeni niin mieti hetki mitä tarkoitin, en yritä olla nokkela vaan ihan vilpittömästi kerron mitä mieltä olen, enkä pahantahtoisesti.
Sinä vain pilaat käytökselläsi nämä vertaistukiketjut, kun jauhat kymmeniä puheenvuoroja tätä samaa paskaasi joka ketjuun.
No oho. Mulla on pari kommenttia. Sulla on outo tapa mieltää kaikki omasta mielipiteestäsi eroavat mielipiteet a) yhdeksi henkilöksi b) paskaksi. Tietää ongelmia ja on lähes vainoharhaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin ettei yksikään seurustelukumppanini äiti ole päässyt minua päsmäämään eikä kumpikaan anoppi (ex-anoppi tai anoppi). Ja toimeen on tultu, toisten kanssa paremmin ja toisten kanssa huonommin, niinhän se menee ihmisten kanssa.
Pitää pitää puolensa ja rajansa, pitää olla kuitenkin avoin yhteydelle. Turhasta ei kannata loukkaantua, suuttua ja sanoa, ne sodat kannattaa valita. Minulla on ollut kyllä taipumus puhua suoraan ja se on toiminut, en ole haukkunut tai moittinut, sanonut vain mitä ajattelen ja miten toimitaan. En ole koskaan antanut muiden kävellä ylitseni asioissa, jotka ovat minun päätettävissäni. Ja sen olen sanonut suoraan. Ehkä sillä olen saanut nuoresta pitäen kunnioituksen. Vanhempani ovat kasvattaneet minusta arvoni tuntevan, antaneet itseluottamuksen mutta opettaneet myös huomioimaan toiset ihmiset. Nämä taidot siirrän omille lapsilleni. Minusta myös suku on rikkaus lapsen elämässä jos se on heidän hyvinvoinnilleen positiivista. Kyllä minä jaksan kuunnella anopin motkotusta kun mieheni joutuu raskaan työnsä ohella myös hoitamaan lapsia ja taloutta alkaen koiran kusetuksesta. Ei meidän Harri helpolla pääse, ei. Mutta mummo tuo hyvää korvapuustia samalla kun päivittelee, että Harri se taas kahvit keittää niin minulla on pullaa suu täynnä enkä voi vastata. Parempi niin koska meillä Harri on varsin näppärä keittiössä kun taas minä olen nopeampi siivoamaan. Harrilla on viisas vaimo vaikka itse sanonkin.
Saitko nyt varmasti oman sädekehäs kiillotettua tarpeeks hyvin? Et selkeesti ole ollut tekemisissä rajattoman ihmisen kanssa. Mut on myös kasvatettu tuntemaan oma arvoni, ottamaan muut huomioon, olemaan kohtelias, kunnioittamaan muita ihmisiä ja pitämään omat puoleni. Siltikin mun mt-ongelmainen anoppi saa jokaikisestä asiasta sodan pystyyn. Itse en vaan kuuntele hetkeäkään sitä että mm. mun ulkonäköön puututaan tai siihen millanen äiti olen lapsilleni ja jos anoppi siitä suuttuu että pidän puoleni ni se on anopin henkilökohtainen ongelma, ei mun.
Kannattaa varmaan työstää itsetuntoa jos toisen kokemus kirpasee noin pahasti "sädekehä" ja että tuo ihminen ei ole ollut tekemisissä rajattoman ihmisen kanssa koska teillä vasta vaikeeta on. No voi olla vaikeeta mutta tossa oli ihan hänen kokemuksensa ja siitä voi joku hyötyä. Ärsyttää teissä ongelmaisissa ihmisissä, että otatte kaiken teihin henkilökohtaisesti kohdistuvana arvosteluna, syytöksinä ja hyökkäyksenä ja sitten reagoitte just niin. Kiva. Mitä erilaista tuossa oli mitä sinä teet: pidä puolesi ja rajasi? Niinhän sinä teet mutta jos olet tekemisissä diagnoosin saaneen häiriintyneen ihmisen kanssa se avoin yhteys ei taida toimia, riippuu tapauksesta. Tommosta vaan tapahtuu niin älä heittäydy marttyyriksi, on vähän luontaan työntävää käytöstä.
Mun itsetunnossa ei oo mitään vikaa. En tietääkseni heittäytynyt martyyriksi. En ole tekemisissä anoppini kanssa hänen käytöksensä takia. Se ei toki estä anoppiani haukkumasta minua miehelleni ja sukulaisilleen.
En vaan pysty ymmärtämään miksi pitää tulla sanomaan että "kyllä tekin kestäisitte anoppejanne kunhan vaan pistäisitte rajat kuntoon" Ihan kun se olisi sen miniän syy että anoppi käyttäytyy huonosti. Koko toi "koska mä pystyn ni kaikki muutkin pystyy"-ajattelu on syvältä sieltä itsestään ettei niin mitään rajaa ja osottaa vaan sen ettei kyseisellä ihmisellä ole kokemuspohjaa rajattomista ihmisistä.
Tai Sitten Sinä Vain Käsitit Väärin
Minä en lukenut syytöstä tai sädekehää, itse herkkänä vaan otit sen sillä tavalla ja itseesi. Kauheeta, nyt herää ajatus, että osittain otat asioita itseesi 0-100 ja siitä osa ongelmistasi johtuu. Mutta tässä tapauksessa anoppisi on selkeästi diagnosoitu ja todistettavasti haukkunut sinua niin ei ole kyse siitä. Onneksi. Jollakin muulla muuten voi olla, tajusin kommentistasi.
Ei, en ottanut itseeni tosta kommentista millään tavalla. Mun mielestä on vaan asiatonta tulla sanomaan "katso peiliin" sellaseen ketjuun jossa haetaan vertaistukea tilanteeseen jossa syy on selkeästi jossain muualla kun kirjoittajassa itsessään.
Mun pointti olikin ettei missään sanottu, että katso peiliin. Sinä vaan ymmärsit sen omalla tavallasi juuri niin.
Antaa olla, en jaksa sun kanssa vääntää kun selkeesti et ymmärrä tai halua ymmärtää mitä on vertaistuki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin ettei yksikään seurustelukumppanini äiti ole päässyt minua päsmäämään eikä kumpikaan anoppi (ex-anoppi tai anoppi). Ja toimeen on tultu, toisten kanssa paremmin ja toisten kanssa huonommin, niinhän se menee ihmisten kanssa.
Pitää pitää puolensa ja rajansa, pitää olla kuitenkin avoin yhteydelle. Turhasta ei kannata loukkaantua, suuttua ja sanoa, ne sodat kannattaa valita. Minulla on ollut kyllä taipumus puhua suoraan ja se on toiminut, en ole haukkunut tai moittinut, sanonut vain mitä ajattelen ja miten toimitaan. En ole koskaan antanut muiden kävellä ylitseni asioissa, jotka ovat minun päätettävissäni. Ja sen olen sanonut suoraan. Ehkä sillä olen saanut nuoresta pitäen kunnioituksen. Vanhempani ovat kasvattaneet minusta arvoni tuntevan, antaneet itseluottamuksen mutta opettaneet myös huomioimaan toiset ihmiset. Nämä taidot siirrän omille lapsilleni. Minusta myös suku on rikkaus lapsen elämässä jos se on heidän hyvinvoinnilleen positiivista. Kyllä minä jaksan kuunnella anopin motkotusta kun mieheni joutuu raskaan työnsä ohella myös hoitamaan lapsia ja taloutta alkaen koiran kusetuksesta. Ei meidän Harri helpolla pääse, ei. Mutta mummo tuo hyvää korvapuustia samalla kun päivittelee, että Harri se taas kahvit keittää niin minulla on pullaa suu täynnä enkä voi vastata. Parempi niin koska meillä Harri on varsin näppärä keittiössä kun taas minä olen nopeampi siivoamaan. Harrilla on viisas vaimo vaikka itse sanonkin.
Saitko nyt varmasti oman sädekehäs kiillotettua tarpeeks hyvin? Et selkeesti ole ollut tekemisissä rajattoman ihmisen kanssa. Mut on myös kasvatettu tuntemaan oma arvoni, ottamaan muut huomioon, olemaan kohtelias, kunnioittamaan muita ihmisiä ja pitämään omat puoleni. Siltikin mun mt-ongelmainen anoppi saa jokaikisestä asiasta sodan pystyyn. Itse en vaan kuuntele hetkeäkään sitä että mm. mun ulkonäköön puututaan tai siihen millanen äiti olen lapsilleni ja jos anoppi siitä suuttuu että pidän puoleni ni se on anopin henkilökohtainen ongelma, ei mun.
Kannattaa varmaan työstää itsetuntoa jos toisen kokemus kirpasee noin pahasti "sädekehä" ja että tuo ihminen ei ole ollut tekemisissä rajattoman ihmisen kanssa koska teillä vasta vaikeeta on. No voi olla vaikeeta mutta tossa oli ihan hänen kokemuksensa ja siitä voi joku hyötyä. Ärsyttää teissä ongelmaisissa ihmisissä, että otatte kaiken teihin henkilökohtaisesti kohdistuvana arvosteluna, syytöksinä ja hyökkäyksenä ja sitten reagoitte just niin. Kiva. Mitä erilaista tuossa oli mitä sinä teet: pidä puolesi ja rajasi? Niinhän sinä teet mutta jos olet tekemisissä diagnoosin saaneen häiriintyneen ihmisen kanssa se avoin yhteys ei taida toimia, riippuu tapauksesta. Tommosta vaan tapahtuu niin älä heittäydy marttyyriksi, on vähän luontaan työntävää käytöstä.
Mun itsetunnossa ei oo mitään vikaa. En tietääkseni heittäytynyt martyyriksi. En ole tekemisissä anoppini kanssa hänen käytöksensä takia. Se ei toki estä anoppiani haukkumasta minua miehelleni ja sukulaisilleen.
En vaan pysty ymmärtämään miksi pitää tulla sanomaan että "kyllä tekin kestäisitte anoppejanne kunhan vaan pistäisitte rajat kuntoon" Ihan kun se olisi sen miniän syy että anoppi käyttäytyy huonosti. Koko toi "koska mä pystyn ni kaikki muutkin pystyy"-ajattelu on syvältä sieltä itsestään ettei niin mitään rajaa ja osottaa vaan sen ettei kyseisellä ihmisellä ole kokemuspohjaa rajattomista ihmisistä.
Tai Sitten Sinä Vain Käsitit Väärin
Minä en lukenut syytöstä tai sädekehää, itse herkkänä vaan otit sen sillä tavalla ja itseesi. Kauheeta, nyt herää ajatus, että osittain otat asioita itseesi 0-100 ja siitä osa ongelmistasi johtuu. Mutta tässä tapauksessa anoppisi on selkeästi diagnosoitu ja todistettavasti haukkunut sinua niin ei ole kyse siitä. Onneksi. Jollakin muulla muuten voi olla, tajusin kommentistasi.
Ei, en ottanut itseeni tosta kommentista millään tavalla. Mun mielestä on vaan asiatonta tulla sanomaan "katso peiliin" sellaseen ketjuun jossa haetaan vertaistukea tilanteeseen jossa syy on selkeästi jossain muualla kun kirjoittajassa itsessään.
Mun pointti olikin ettei missään sanottu, että katso peiliin. Sinä vaan ymmärsit sen omalla tavallasi juuri niin.
Antaa olla, en jaksa sun kanssa vääntää kun selkeesti et ymmärrä tai halua ymmärtää mitä on vertaistuki.
Kyllä minä tiedän mitä on vertaistuki. Se mitä sinä tarjoat ei ole sitä. Se on ihan vaan paskan jankutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin ettei yksikään seurustelukumppanini äiti ole päässyt minua päsmäämään eikä kumpikaan anoppi (ex-anoppi tai anoppi). Ja toimeen on tultu, toisten kanssa paremmin ja toisten kanssa huonommin, niinhän se menee ihmisten kanssa.
Pitää pitää puolensa ja rajansa, pitää olla kuitenkin avoin yhteydelle. Turhasta ei kannata loukkaantua, suuttua ja sanoa, ne sodat kannattaa valita. Minulla on ollut kyllä taipumus puhua suoraan ja se on toiminut, en ole haukkunut tai moittinut, sanonut vain mitä ajattelen ja miten toimitaan. En ole koskaan antanut muiden kävellä ylitseni asioissa, jotka ovat minun päätettävissäni. Ja sen olen sanonut suoraan. Ehkä sillä olen saanut nuoresta pitäen kunnioituksen. Vanhempani ovat kasvattaneet minusta arvoni tuntevan, antaneet itseluottamuksen mutta opettaneet myös huomioimaan toiset ihmiset. Nämä taidot siirrän omille lapsilleni. Minusta myös suku on rikkaus lapsen elämässä jos se on heidän hyvinvoinnilleen positiivista. Kyllä minä jaksan kuunnella anopin motkotusta kun mieheni joutuu raskaan työnsä ohella myös hoitamaan lapsia ja taloutta alkaen koiran kusetuksesta. Ei meidän Harri helpolla pääse, ei. Mutta mummo tuo hyvää korvapuustia samalla kun päivittelee, että Harri se taas kahvit keittää niin minulla on pullaa suu täynnä enkä voi vastata. Parempi niin koska meillä Harri on varsin näppärä keittiössä kun taas minä olen nopeampi siivoamaan. Harrilla on viisas vaimo vaikka itse sanonkin.
Saitko nyt varmasti oman sädekehäs kiillotettua tarpeeks hyvin? Et selkeesti ole ollut tekemisissä rajattoman ihmisen kanssa. Mut on myös kasvatettu tuntemaan oma arvoni, ottamaan muut huomioon, olemaan kohtelias, kunnioittamaan muita ihmisiä ja pitämään omat puoleni. Siltikin mun mt-ongelmainen anoppi saa jokaikisestä asiasta sodan pystyyn. Itse en vaan kuuntele hetkeäkään sitä että mm. mun ulkonäköön puututaan tai siihen millanen äiti olen lapsilleni ja jos anoppi siitä suuttuu että pidän puoleni ni se on anopin henkilökohtainen ongelma, ei mun.
Kannattaa varmaan työstää itsetuntoa jos toisen kokemus kirpasee noin pahasti "sädekehä" ja että tuo ihminen ei ole ollut tekemisissä rajattoman ihmisen kanssa koska teillä vasta vaikeeta on. No voi olla vaikeeta mutta tossa oli ihan hänen kokemuksensa ja siitä voi joku hyötyä. Ärsyttää teissä ongelmaisissa ihmisissä, että otatte kaiken teihin henkilökohtaisesti kohdistuvana arvosteluna, syytöksinä ja hyökkäyksenä ja sitten reagoitte just niin. Kiva. Mitä erilaista tuossa oli mitä sinä teet: pidä puolesi ja rajasi? Niinhän sinä teet mutta jos olet tekemisissä diagnoosin saaneen häiriintyneen ihmisen kanssa se avoin yhteys ei taida toimia, riippuu tapauksesta. Tommosta vaan tapahtuu niin älä heittäydy marttyyriksi, on vähän luontaan työntävää käytöstä.
Mun itsetunnossa ei oo mitään vikaa. En tietääkseni heittäytynyt martyyriksi. En ole tekemisissä anoppini kanssa hänen käytöksensä takia. Se ei toki estä anoppiani haukkumasta minua miehelleni ja sukulaisilleen.
En vaan pysty ymmärtämään miksi pitää tulla sanomaan että "kyllä tekin kestäisitte anoppejanne kunhan vaan pistäisitte rajat kuntoon" Ihan kun se olisi sen miniän syy että anoppi käyttäytyy huonosti. Koko toi "koska mä pystyn ni kaikki muutkin pystyy"-ajattelu on syvältä sieltä itsestään ettei niin mitään rajaa ja osottaa vaan sen ettei kyseisellä ihmisellä ole kokemuspohjaa rajattomista ihmisistä.
Tai Sitten Sinä Vain Käsitit Väärin
Minä en lukenut syytöstä tai sädekehää, itse herkkänä vaan otit sen sillä tavalla ja itseesi. Kauheeta, nyt herää ajatus, että osittain otat asioita itseesi 0-100 ja siitä osa ongelmistasi johtuu. Mutta tässä tapauksessa anoppisi on selkeästi diagnosoitu ja todistettavasti haukkunut sinua niin ei ole kyse siitä. Onneksi. Jollakin muulla muuten voi olla, tajusin kommentistasi.
Ei, en ottanut itseeni tosta kommentista millään tavalla. Mun mielestä on vaan asiatonta tulla sanomaan "katso peiliin" sellaseen ketjuun jossa haetaan vertaistukea tilanteeseen jossa syy on selkeästi jossain muualla kun kirjoittajassa itsessään.
Mun pointti olikin ettei missään sanottu, että katso peiliin. Sinä vaan ymmärsit sen omalla tavallasi juuri niin.
Antaa olla, en jaksa sun kanssa vääntää kun selkeesti et ymmärrä tai halua ymmärtää mitä on vertaistuki.
Kyllä minä tiedän mitä on vertaistuki. Se mitä sinä tarjoat ei ole sitä. Se on ihan vaan paskan jankutusta.
Eli sun mielestä vertaistuki on toisten kokemusten lyttäämistä ja toisten haukkumista. Asia selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin ettei yksikään seurustelukumppanini äiti ole päässyt minua päsmäämään eikä kumpikaan anoppi (ex-anoppi tai anoppi). Ja toimeen on tultu, toisten kanssa paremmin ja toisten kanssa huonommin, niinhän se menee ihmisten kanssa.
Pitää pitää puolensa ja rajansa, pitää olla kuitenkin avoin yhteydelle. Turhasta ei kannata loukkaantua, suuttua ja sanoa, ne sodat kannattaa valita. Minulla on ollut kyllä taipumus puhua suoraan ja se on toiminut, en ole haukkunut tai moittinut, sanonut vain mitä ajattelen ja miten toimitaan. En ole koskaan antanut muiden kävellä ylitseni asioissa, jotka ovat minun päätettävissäni. Ja sen olen sanonut suoraan. Ehkä sillä olen saanut nuoresta pitäen kunnioituksen. Vanhempani ovat kasvattaneet minusta arvoni tuntevan, antaneet itseluottamuksen mutta opettaneet myös huomioimaan toiset ihmiset. Nämä taidot siirrän omille lapsilleni. Minusta myös suku on rikkaus lapsen elämässä jos se on heidän hyvinvoinnilleen positiivista. Kyllä minä jaksan kuunnella anopin motkotusta kun mieheni joutuu raskaan työnsä ohella myös hoitamaan lapsia ja taloutta alkaen koiran kusetuksesta. Ei meidän Harri helpolla pääse, ei. Mutta mummo tuo hyvää korvapuustia samalla kun päivittelee, että Harri se taas kahvit keittää niin minulla on pullaa suu täynnä enkä voi vastata. Parempi niin koska meillä Harri on varsin näppärä keittiössä kun taas minä olen nopeampi siivoamaan. Harrilla on viisas vaimo vaikka itse sanonkin.
Saitko nyt varmasti oman sädekehäs kiillotettua tarpeeks hyvin? Et selkeesti ole ollut tekemisissä rajattoman ihmisen kanssa. Mut on myös kasvatettu tuntemaan oma arvoni, ottamaan muut huomioon, olemaan kohtelias, kunnioittamaan muita ihmisiä ja pitämään omat puoleni. Siltikin mun mt-ongelmainen anoppi saa jokaikisestä asiasta sodan pystyyn. Itse en vaan kuuntele hetkeäkään sitä että mm. mun ulkonäköön puututaan tai siihen millanen äiti olen lapsilleni ja jos anoppi siitä suuttuu että pidän puoleni ni se on anopin henkilökohtainen ongelma, ei mun.
Kannattaa varmaan työstää itsetuntoa jos toisen kokemus kirpasee noin pahasti "sädekehä" ja että tuo ihminen ei ole ollut tekemisissä rajattoman ihmisen kanssa koska teillä vasta vaikeeta on. No voi olla vaikeeta mutta tossa oli ihan hänen kokemuksensa ja siitä voi joku hyötyä. Ärsyttää teissä ongelmaisissa ihmisissä, että otatte kaiken teihin henkilökohtaisesti kohdistuvana arvosteluna, syytöksinä ja hyökkäyksenä ja sitten reagoitte just niin. Kiva. Mitä erilaista tuossa oli mitä sinä teet: pidä puolesi ja rajasi? Niinhän sinä teet mutta jos olet tekemisissä diagnoosin saaneen häiriintyneen ihmisen kanssa se avoin yhteys ei taida toimia, riippuu tapauksesta. Tommosta vaan tapahtuu niin älä heittäydy marttyyriksi, on vähän luontaan työntävää käytöstä.
Mun itsetunnossa ei oo mitään vikaa. En tietääkseni heittäytynyt martyyriksi. En ole tekemisissä anoppini kanssa hänen käytöksensä takia. Se ei toki estä anoppiani haukkumasta minua miehelleni ja sukulaisilleen.
En vaan pysty ymmärtämään miksi pitää tulla sanomaan että "kyllä tekin kestäisitte anoppejanne kunhan vaan pistäisitte rajat kuntoon" Ihan kun se olisi sen miniän syy että anoppi käyttäytyy huonosti. Koko toi "koska mä pystyn ni kaikki muutkin pystyy"-ajattelu on syvältä sieltä itsestään ettei niin mitään rajaa ja osottaa vaan sen ettei kyseisellä ihmisellä ole kokemuspohjaa rajattomista ihmisistä.
Tai Sitten Sinä Vain Käsitit Väärin
Minä en lukenut syytöstä tai sädekehää, itse herkkänä vaan otit sen sillä tavalla ja itseesi. Kauheeta, nyt herää ajatus, että osittain otat asioita itseesi 0-100 ja siitä osa ongelmistasi johtuu. Mutta tässä tapauksessa anoppisi on selkeästi diagnosoitu ja todistettavasti haukkunut sinua niin ei ole kyse siitä. Onneksi. Jollakin muulla muuten voi olla, tajusin kommentistasi.
Ei, en ottanut itseeni tosta kommentista millään tavalla. Mun mielestä on vaan asiatonta tulla sanomaan "katso peiliin" sellaseen ketjuun jossa haetaan vertaistukea tilanteeseen jossa syy on selkeästi jossain muualla kun kirjoittajassa itsessään.
Mun pointti olikin ettei missään sanottu, että katso peiliin. Sinä vaan ymmärsit sen omalla tavallasi juuri niin.
Antaa olla, en jaksa sun kanssa vääntää kun selkeesti et ymmärrä tai halua ymmärtää mitä on vertaistuki.
Vertaistuki ei ole sitä, että myötäillään toisen mielipidettä jos oma mielipide on toinen. Ja jos joku kertoo omasta kokemuksestaan niin sitä ei tarvitse ottaa hyökkäyksenä itseään kohtaan. Te olitte ihan samaa mieltä miten olla, sinun tilanteesi on vaikeampi, hänen helpompi. Kyllä minä sinuna miettisin kannattaako joka asiasta ottaa itseensä, antaa asioiden ja toisten kokemusten henkilöityä. Pääset tavallaan helpommalla kun suhtaudut neutraalimmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin ettei yksikään seurustelukumppanini äiti ole päässyt minua päsmäämään eikä kumpikaan anoppi (ex-anoppi tai anoppi). Ja toimeen on tultu, toisten kanssa paremmin ja toisten kanssa huonommin, niinhän se menee ihmisten kanssa.
Pitää pitää puolensa ja rajansa, pitää olla kuitenkin avoin yhteydelle. Turhasta ei kannata loukkaantua, suuttua ja sanoa, ne sodat kannattaa valita. Minulla on ollut kyllä taipumus puhua suoraan ja se on toiminut, en ole haukkunut tai moittinut, sanonut vain mitä ajattelen ja miten toimitaan. En ole koskaan antanut muiden kävellä ylitseni asioissa, jotka ovat minun päätettävissäni. Ja sen olen sanonut suoraan. Ehkä sillä olen saanut nuoresta pitäen kunnioituksen. Vanhempani ovat kasvattaneet minusta arvoni tuntevan, antaneet itseluottamuksen mutta opettaneet myös huomioimaan toiset ihmiset. Nämä taidot siirrän omille lapsilleni. Minusta myös suku on rikkaus lapsen elämässä jos se on heidän hyvinvoinnilleen positiivista. Kyllä minä jaksan kuunnella anopin motkotusta kun mieheni joutuu raskaan työnsä ohella myös hoitamaan lapsia ja taloutta alkaen koiran kusetuksesta. Ei meidän Harri helpolla pääse, ei. Mutta mummo tuo hyvää korvapuustia samalla kun päivittelee, että Harri se taas kahvit keittää niin minulla on pullaa suu täynnä enkä voi vastata. Parempi niin koska meillä Harri on varsin näppärä keittiössä kun taas minä olen nopeampi siivoamaan. Harrilla on viisas vaimo vaikka itse sanonkin.
Saitko nyt varmasti oman sädekehäs kiillotettua tarpeeks hyvin? Et selkeesti ole ollut tekemisissä rajattoman ihmisen kanssa. Mut on myös kasvatettu tuntemaan oma arvoni, ottamaan muut huomioon, olemaan kohtelias, kunnioittamaan muita ihmisiä ja pitämään omat puoleni. Siltikin mun mt-ongelmainen anoppi saa jokaikisestä asiasta sodan pystyyn. Itse en vaan kuuntele hetkeäkään sitä että mm. mun ulkonäköön puututaan tai siihen millanen äiti olen lapsilleni ja jos anoppi siitä suuttuu että pidän puoleni ni se on anopin henkilökohtainen ongelma, ei mun.
Kannattaa varmaan työstää itsetuntoa jos toisen kokemus kirpasee noin pahasti "sädekehä" ja että tuo ihminen ei ole ollut tekemisissä rajattoman ihmisen kanssa koska teillä vasta vaikeeta on. No voi olla vaikeeta mutta tossa oli ihan hänen kokemuksensa ja siitä voi joku hyötyä. Ärsyttää teissä ongelmaisissa ihmisissä, että otatte kaiken teihin henkilökohtaisesti kohdistuvana arvosteluna, syytöksinä ja hyökkäyksenä ja sitten reagoitte just niin. Kiva. Mitä erilaista tuossa oli mitä sinä teet: pidä puolesi ja rajasi? Niinhän sinä teet mutta jos olet tekemisissä diagnoosin saaneen häiriintyneen ihmisen kanssa se avoin yhteys ei taida toimia, riippuu tapauksesta. Tommosta vaan tapahtuu niin älä heittäydy marttyyriksi, on vähän luontaan työntävää käytöstä.
Mun itsetunnossa ei oo mitään vikaa. En tietääkseni heittäytynyt martyyriksi. En ole tekemisissä anoppini kanssa hänen käytöksensä takia. Se ei toki estä anoppiani haukkumasta minua miehelleni ja sukulaisilleen.
En vaan pysty ymmärtämään miksi pitää tulla sanomaan että "kyllä tekin kestäisitte anoppejanne kunhan vaan pistäisitte rajat kuntoon" Ihan kun se olisi sen miniän syy että anoppi käyttäytyy huonosti. Koko toi "koska mä pystyn ni kaikki muutkin pystyy"-ajattelu on syvältä sieltä itsestään ettei niin mitään rajaa ja osottaa vaan sen ettei kyseisellä ihmisellä ole kokemuspohjaa rajattomista ihmisistä.
Tai Sitten Sinä Vain Käsitit Väärin
Minä en lukenut syytöstä tai sädekehää, itse herkkänä vaan otit sen sillä tavalla ja itseesi. Kauheeta, nyt herää ajatus, että osittain otat asioita itseesi 0-100 ja siitä osa ongelmistasi johtuu. Mutta tässä tapauksessa anoppisi on selkeästi diagnosoitu ja todistettavasti haukkunut sinua niin ei ole kyse siitä. Onneksi. Jollakin muulla muuten voi olla, tajusin kommentistasi.
Ei, en ottanut itseeni tosta kommentista millään tavalla. Mun mielestä on vaan asiatonta tulla sanomaan "katso peiliin" sellaseen ketjuun jossa haetaan vertaistukea tilanteeseen jossa syy on selkeästi jossain muualla kun kirjoittajassa itsessään.
Mun pointti olikin ettei missään sanottu, että katso peiliin. Sinä vaan ymmärsit sen omalla tavallasi juuri niin.
Antaa olla, en jaksa sun kanssa vääntää kun selkeesti et ymmärrä tai halua ymmärtää mitä on vertaistuki.
Kyllä minä tiedän mitä on vertaistuki. Se mitä sinä tarjoat ei ole sitä. Se on ihan vaan paskan jankutusta.
Tällä haukkujalla meni ilmeisesti tunteisiin ja nopeana (ja typeränä) haukkui ihan väärää puuta. *tirsk*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kirjoittaja takoo nyt hiki päässä noita "voi näitä miniöitä" - ruikutuksia.
Miksi siitä aiheesta pitäisi vaieta?
Juurikin HE tappelevat anoppinsa kanssa ja juuri HE kirjoittelevat sitten tänne yksipuolisia versioita riidoista, joissa ei omista virheistä taatusti ole mainintoja.
Anopista on myös lukuisissa tarinoissa tehty mt-potilas, mutta ei huomata, että onkin ITSE sellainen.
Eiköhän täällä jokainen, lähes ainakin, tajua että rajaton, hankala ihminen voi olla kuka tahansa, ei pelkästään anoppi (tai oma vanhempi, monillahan on kokemusta myös siitä). Tämä on kuitenkin ketju jossa keskustellaan nimenomaan niistä isovanhemmista. Hankalista miniöistä voi sitten tehdä vaikka oman keskustelunsa.
Joillakin täällä tuntuu olevan tarve lytätä muiden kokemukset isovanhemmista vedoten juuri siihen että miniäkin voi olla hankala. Kyllä, hankalia miniöitä on, mutta se ei poista tosiasiaa siitä että rajattomia, hankalia isovanhempia on olemassa ja että monille tässä ketjussa kuvatut kokemukset on totisinta totta, ei vain jotain aiheetonta haukkumista.
Joillain tuntuu olevan myös kumma käsitys siitä mitä vertaistuki on. Ei se ole sitä että haukutaan nyt joukolla (viattomat ja syyttömät) anopit. Vaan sitä että pääsee kerrankin purkamaan omia kokemuksiaan ja tuntojaan samaa kokeneiden kesken saaden ymmärrystä. Sekään ei ole pääpointti että ongelmiin löytyy hyvä ratkaisu, vaikka aina se on todella positiivista jos ratkaisu löytyy.
En ymmärrä miksi tänne tullaan lynkkaamaan vertaistukea hakevia ihmisiä, yritetään kumota heidän kokemuksensa jne. Jos on itse sitä mieltä että ongelma on miniöissä, tai ettei ongelmaa edes ole oikeasti, niin sitten kannattaa mennä muita keskusteluja lukemaan tai perustaa se omansa. Tämmöinen eipäs-juupas jankkaus,kumpi on nyt oikeassa, on ihan typerää. Täällä keskustellaan anonyymisti joten kukaan ei voi tulla sanomaan onko jonkun kertoma totta vai ei.Niin jos sinä otat tämän ketjun samanmielisten hymistelynä niin se on sinun tapasi keskustella. Jos minä otan keskustelun asian pohdintana molempien osapuolten kannalta ja muiden kokemuksien perusteella oman mielipiteeni muodostamiseksi niin se on minun valintani. Et sinä voi ohjata keskustelua hyväksymääsi suuntaan yhtään sen enempää kuin voit vaikuttaa ihmisiin ympärilläsi. Itse on oltava aktiivisempi, että keskustelun painopiste muuttuu. Itse on muututtava jos kärsii ihmissuhdeongelmista. Tai valittava se etäisyys.
Ennenkuin lyttäät mielipiteeni niin mieti hetki mitä tarkoitin, en yritä olla nokkela vaan ihan vilpittömästi kerron mitä mieltä olen, enkä pahantahtoisesti.
Sinä vain pilaat käytökselläsi nämä vertaistukiketjut, kun jauhat kymmeniä puheenvuoroja tätä samaa paskaasi joka ketjuun.
No oho. Mulla on pari kommenttia. Sulla on outo tapa mieltää kaikki omasta mielipiteestäsi eroavat mielipiteet a) yhdeksi henkilöksi b) paskaksi. Tietää ongelmia ja on lähes vainoharhaista.
Taisit nyt itse syyllistyä siihen mistä syytät toista. Olen tuon alkuperäisen pidemmän viestin kirjoittaja, jolle siis vastasit, ja joka nähtävästi sinun viestiäsi kommentoi. En kirjoittanut tuota edellistä. Tämä kyseinen viesti, jota nyt kirjoitan, on toinen tähän ketjuun kirjoittama viesti. Olen taustalla vain lukenut hiljaa vaikka ketjun aihe omaan elämääni liittyykin. Ketjun alkupuoli olikin hyvää vertaistukea. Tämä lopuupuoli on mennyt sitten juuri tuoksi eipäs-juupas väittelyksi.
Haluat keskustella omalla tavallasi. Se toki on kaikille sallittua. Mutta minkä takia haluat tulla väittelemään vertaistukiketjuun, aiheuttamaan turhaa eripuraa ja joillekin jopa pahaa mieltä. Keskustelutaitoihin kuuluu myös tahdikkuus ja sen ymmärtäminen mitä on sopivaa sanoa ja missä. Joka tapauksessa, koska täällä keskustellaan anonyymisti, eikä kukaan muu ole päässyt omin silmin ja korvin todistamaan kuvattuja tilanteita, on sinällään aivan turhaa jauhaa molempien osapuolten kannasta, koska siitä ei ole mitään tietoa. Emme tiedä mikä on sen toisen osapuolen kanta, joten asiaa on sinällään turha spekuloida ja samalla lytätä toista joka on itselleen herkästäkin aiheesta avautunut. Käytkö muissakin vertaistukiketjuissa vääntämässä omaa näkökulmaasi, tavallaan aiheen vierestä? Syöpäkeskustelussa väittämässä että asioilla on aina kaksi puolta, eikä syöpää välttämättä ole ollenkaan? Tai narsistien tuki infossa jankkaamassa kuinka vika voi olla kirjoittajassa itsessään?
Alue: Aihe vapaa
Tämäkin on jo moneen kertaan tässä ketjussa käyty läpi. Mikä ihmeen olettamus se on että koska anopppini kohtelee minua huonosti niin kostaisin sen omalle tulevalle miniälleni? Miksi ihmeessä pitäis kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Just noin mun anoppi perustelee omaa käytöstään, koska hänen anoppinsa kohteli häntä huonosti niin hän kohtelee mua huonosti. Mä nyt vaan oon päättänyt että mua ei kukaan kohtele huonosti ja sekös anoppia suututtaa. Mä oon ainakin luvannu itselleni etten koskaan tuu käyttäytymään siten kun oma anoppini ja kohtelen tulevia miniöitä/vävyjä niinkun tasavertasia aikuisia kuuluukin kohdella.