Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Jotkut ihmiset käsittävät kaiken mustavalkoisesti, joko tai. Joko olet anopin tai miniän puolella, piste. Minä taas olen järkevien mielipiteiden puolella, piste. Oli se mielipide sitten anopin tai miniän, piste. Olen kyllä välillä miehenä puun ja kuoren välissä, se täytyy tunnustaa, piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kuulkaas mummo, jonka tulee suhtautua tuoreen perheen ja pienokaisen tapoihin.

Ehkä siinä tapauksessa isovanhemmuus ole käytännössä mahdollista, jos suhde perustuu yksipuolisesti vaatimuksiin ja ehtoin.

Eikään mikään ihmissuhde, kyllä se on kahden kauppa, jossa molemmat osapuolet on hyväksyttävä omine vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Ehkä mummoillakin on omat tapansa, miksi ne eivät ole yhtä arvokkaita, kuin vauvaperheen arvot.

Juu ja sitten valitetaan miksi isovanhemmat auta lastenhoidossa.

Mutta sehän on toisaalta helpottavaa kuulla, että meitä mummoja/anoppeja ei tarvitakaan mihinkään. Itsellä kun on riittämätön olo, että pitäis poikien perheitä auttaa enemmän. Eipä taida tarvitakaan... Voidaankin tästä lähteä vaikka aurinkorannikolle! :-)

Ei muuten auta yksikään marttyyrimummo kenenkään asiaa eteenpäin. Suomalaiset taitaa olla ihan hirveitä loukkaantujia ja mielensä pahoittajia, niin anopit kuin miniätkin. Teillä pitäisi olla karvahattu kesät talvet niin osaisi normaalit ihmiset varoa sanojaan. Menkää aurinkorannikolle ja lähettäjää postikortti poikien perheille niin julistaudutte vielä vittupäiksikin samalla rahalla :-D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kuulkaas mummo, jonka tulee suhtautua tuoreen perheen ja pienokaisen tapoihin.

Ehkä siinä tapauksessa isovanhemmuus ole käytännössä mahdollista, jos suhde perustuu yksipuolisesti vaatimuksiin ja ehtoin.

Eikään mikään ihmissuhde, kyllä se on kahden kauppa, jossa molemmat osapuolet on hyväksyttävä omine vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Ehkä mummoillakin on omat tapansa, miksi ne eivät ole yhtä arvokkaita, kuin vauvaperheen arvot.

Juu ja sitten valitetaan miksi isovanhemmat auta lastenhoidossa.

Mutta sehän on toisaalta helpottavaa kuulla, että meitä mummoja/anoppeja ei tarvitakaan mihinkään. Itsellä kun on riittämätön olo, että pitäis poikien perheitä auttaa enemmän. Eipä taida tarvitakaan... Voidaankin tästä lähteä vaikka aurinkorannikolle! :-)

Ei muuten auta yksikään marttyyrimummo kenenkään asiaa eteenpäin. Suomalaiset taitaa olla ihan hirveitä loukkaantujia ja mielensä pahoittajia, niin anopit kuin miniätkin. Teillä pitäisi olla karvahattu kesät talvet niin osaisi normaalit ihmiset varoa sanojaan. Menkää aurinkorannikolle ja lähettäjää postikortti poikien perheille niin julistaudutte vielä vittupäiksikin samalla rahalla :-D

Väkisinkin tässä marttyrisoituu tämmösessä mollaamismyllyssä! Tuuppa itte kokeileen! :-D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kuulkaas mummo, jonka tulee suhtautua tuoreen perheen ja pienokaisen tapoihin.

Ehkä siinä tapauksessa isovanhemmuus ole käytännössä mahdollista, jos suhde perustuu yksipuolisesti vaatimuksiin ja ehtoin.

Eikään mikään ihmissuhde, kyllä se on kahden kauppa, jossa molemmat osapuolet on hyväksyttävä omine vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Ehkä mummoillakin on omat tapansa, miksi ne eivät ole yhtä arvokkaita, kuin vauvaperheen arvot.

Juu ja sitten valitetaan miksi isovanhemmat auta lastenhoidossa.

Mutta sehän on toisaalta helpottavaa kuulla, että meitä mummoja/anoppeja ei tarvitakaan mihinkään. Itsellä kun on riittämätön olo, että pitäis poikien perheitä auttaa enemmän. Eipä taida tarvitakaan... Voidaankin tästä lähteä vaikka aurinkorannikolle! :-)

Ei muuten auta yksikään marttyyrimummo kenenkään asiaa eteenpäin. Suomalaiset taitaa olla ihan hirveitä loukkaantujia ja mielensä pahoittajia, niin anopit kuin miniätkin. Teillä pitäisi olla karvahattu kesät talvet niin osaisi normaalit ihmiset varoa sanojaan. Menkää aurinkorannikolle ja lähettäjää postikortti poikien perheille niin julistaudutte vielä vittupäiksikin samalla rahalla :-D

Väkisinkin tässä marttyrisoituu tämmösessä mollaamismyllyssä! Tuuppa itte kokeileen! :-D

Täällä on keskusteltu rajattomista mt-ongelmaisista narsisteista. Sellaiseksiko itsesi tunnistit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kuulkaas mummo, jonka tulee suhtautua tuoreen perheen ja pienokaisen tapoihin.

Ehkä siinä tapauksessa isovanhemmuus ole käytännössä mahdollista, jos suhde perustuu yksipuolisesti vaatimuksiin ja ehtoin.

Eikään mikään ihmissuhde, kyllä se on kahden kauppa, jossa molemmat osapuolet on hyväksyttävä omine vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Ehkä mummoillakin on omat tapansa, miksi ne eivät ole yhtä arvokkaita, kuin vauvaperheen arvot.

Juu ja sitten valitetaan miksi isovanhemmat auta lastenhoidossa.

Mutta sehän on toisaalta helpottavaa kuulla, että meitä mummoja/anoppeja ei tarvitakaan mihinkään. Itsellä kun on riittämätön olo, että pitäis poikien perheitä auttaa enemmän. Eipä taida tarvitakaan... Voidaankin tästä lähteä vaikka aurinkorannikolle! :-)

Ei muuten auta yksikään marttyyrimummo kenenkään asiaa eteenpäin. Suomalaiset taitaa olla ihan hirveitä loukkaantujia ja mielensä pahoittajia, niin anopit kuin miniätkin. Teillä pitäisi olla karvahattu kesät talvet niin osaisi normaalit ihmiset varoa sanojaan. Menkää aurinkorannikolle ja lähettäjää postikortti poikien perheille niin julistaudutte vielä vittupäiksikin samalla rahalla :-D

Väkisinkin tässä marttyrisoituu tämmösessä mollaamismyllyssä! Tuuppa itte kokeileen! :-D

Olen kyllä nähnyt mutta kun ei pidä jäädä siihen tuleen makaamaan. Tuo on niin veltto asenne, että niin minäkin kun tuokin ja tuo sitäpaitsi aloitti. Minä teen tonttini oikein ja jos saan siitä kurat silmilleni niin voi voi ja aurinkorannikolle keräämään voimia. Jos taas muiden ininöiden antaa aina vaikuttaa siihen mihin arvoihin uskon ja miten teen elämässäni niin se on minulle itselleni voi voi ja ei ole kivaa edes aurinkorannikolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kuulkaas mummo, jonka tulee suhtautua tuoreen perheen ja pienokaisen tapoihin.

Ehkä siinä tapauksessa isovanhemmuus ole käytännössä mahdollista, jos suhde perustuu yksipuolisesti vaatimuksiin ja ehtoin.

Eikään mikään ihmissuhde, kyllä se on kahden kauppa, jossa molemmat osapuolet on hyväksyttävä omine vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Ehkä mummoillakin on omat tapansa, miksi ne eivät ole yhtä arvokkaita, kuin vauvaperheen arvot.

Juu ja sitten valitetaan miksi isovanhemmat auta lastenhoidossa.

Mutta sehän on toisaalta helpottavaa kuulla, että meitä mummoja/anoppeja ei tarvitakaan mihinkään. Itsellä kun on riittämätön olo, että pitäis poikien perheitä auttaa enemmän. Eipä taida tarvitakaan... Voidaankin tästä lähteä vaikka aurinkorannikolle! :-)

Ei muuten auta yksikään marttyyrimummo kenenkään asiaa eteenpäin. Suomalaiset taitaa olla ihan hirveitä loukkaantujia ja mielensä pahoittajia, niin anopit kuin miniätkin. Teillä pitäisi olla karvahattu kesät talvet niin osaisi normaalit ihmiset varoa sanojaan. Menkää aurinkorannikolle ja lähettäjää postikortti poikien perheille niin julistaudutte vielä vittupäiksikin samalla rahalla :-D

Väkisinkin tässä marttyrisoituu tämmösessä mollaamismyllyssä! Tuuppa itte kokeileen! :-D

Täällä on keskusteltu rajattomista mt-ongelmaisista narsisteista. Sellaiseksiko itsesi tunnistit?

Ja mitä sinä tulet siihen aukomaan päätäsi ja viemään terää keskustelulta, ihan turha kommentti. Yrität päteä, oikein tehoilla mutta olet vaan ankeuttaja. Eka lause vielä kertaa otsikkoa, toinen oli ihan turha. Jäähynurkkaan. Penaltya, paskaa keskustelua, amatöörin moka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun appi tiesi sanoa kun vauva heräsi ja itki että unissaan vain inisee ja naljaili kun menin hakemaan vauvan. Ehkä tiesin 8kk kohdalla hieman paremmin vauvan uniääntelyt kuin hän. Muutenkin ois pitänyt turpansa kiinni, sitä oltiin yhtäkkiä niin eksperttiä vaikka omiansa ei hoitanut yksin koskaan.

Enitenhän niitä neuvoja ja "apua" (lainausmerkeissä, koska oikea apu lähtee aina avunsaajan tarpeista ja halusta olla autettu) tyrkyttävät juuri ne, jotka ovat jollain tavalla itse olleet epävarmoja vanhemmuudessaan.

Meidän yksi ei ei-lähisukulainen neuvoi ihan jo raskausaikana kuinka vauvalle sitten pitää ostaa amme ja teki tarkistussoittoja joko olemme sitä ja tätä hankkineet (hox ei kysellyt ostaakseen meille, vaan ihan oikeasti luuli että olemme velvollisia päivittämään hänelle ja hän on velvollinen selvittämään meille mitä pitää hankkia), ja sitten tieyysti neuvoi kuinka pitää ne kiinteätkin aloittaa, ja viikon vanhaakin olisi kovin innostunut ollut hoitamaan jne.

Tajuatte varmaan kuvion.. Oli itse aikoinaan todella epävarma äiti, vei vastasyntynyttä äidilleen hoitoon, siskonsa oli käytännössä ollut varaäiti hänen lapsilleen, ja jättipä nämä lapsensa teineinä ihan omilleen kun ei vaan kestänyt murrosikää.

Monesti mietin, että haluaako hän että muut ovat yhtä avuttomia äiteinä, vai jäikö hänellä jotenkin traumat siitä kuinka vaikeana ja ehkä pelottavanakin koki vanhemmuuden.

Voihan olla että tarkoitus on hyvä. Ehkä koko oman äitiytensä niin rankkana ja vaikeana että haluaa auttaa. Uusi vauva voi nostaa tunteet pintaan ja tulee tarve auttaa ettei sulla olisi yhtä rankkaa.

Siinä tapauksessa pitää hakeutua terapiaan ja hankkia apua omiin kipupisteisiinsä. Ei tunkea toisen kotiin ja toisen äitiyteen. Vauva ei ole terapialelu.

Voi hyvänen aika. Jos tuo mummo haluaa auttaa ettei tuoreella äidillä olisi niin rankkaa, niin vaatiiko se terapiaa?

Voihan sitä sanoa ääneen selkeästi , mistä on oikeasti apua.

Usein sitä yrittää tehdä toiselle sitä mitä itse olisi tarvinnut tai arvostanut mutta eihän ne kaikilla olekaan samat asiat.

Mä ainakin sanoin anopille suoraan muutamaan otteeseen että missä tarttisin apua (mm. kaupassa käyminen, kodin siivoaminen ennen ristiäisiä) ni anoppi totes että ottaa meidän vauvan että mä voin siivota kotona. Kun kerran pyysin että anoppi ois vahtinu vauvaa muutaman tunnin että oisin saanu nukkua ku vauva valvotti muutaman kuukauden niin anoppi totes että ite ollaan lapsemme hankittu että kyllähän nyt vaan pitää jaksaa valvoa. Sukulaisille sitte kertoili kuinka me ikinä pärjättäis ilman hänen apuaan ku vauva on niin hankala eikä me kuulema osata hoitaa vauvaa.

Nää kaikki kuulin siis anopin siskolta kun oltiin heillä käymässä ja hän ihmetteli et miten me ollaan niin väsyneitä ku onhan meidän vauva kuulema joka viikonloppu ollu anopilla hoidossa ja anoppi käyny meille kaupassa ja siivoamassa. Jännä vaan et anoppi ei oo kertaakaan ottanu meidän lasta hoitoon eikä käyny meille kaupassa. Kerran kävi siivoamassa ja sisusti samalla koko olohuoneen uudelleen, penko mm. meidän laskut ja mun terveyspaperit läpi.

Enää ei tuu mielen viereenkään kysyä anopilta apua vaan maksan tuntemattomille ihan mielelläni siitä että saan just sitä apua mitä kaipaankin. Ja silti anoppi kertoilee pitkin kyliä tarinaa siitä kuinka iso osa meidän perhettä hän on vaikka ei olla oltu nyt yli vuoteen missään tekemisissä.

Samaa mieltä, täysin turhat kommentit, jotka ovat vain heittoja pitäisi kommentoijan osata itse poistaa ennenkuin ne tänne ilmestyvät muiden luettavaksi. Alkaa ärsyttämään kun niitä viljellään tällä palstalla jatkuvasti tyyliin "pääsinpäs sanomaan ja osoittamaan tuolle paikkansa". Ei se ole osoitus, että joku on tosi näppärä vaan osoitus, että joku on todella typerys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kuulkaas mummo, jonka tulee suhtautua tuoreen perheen ja pienokaisen tapoihin.

Ehkä siinä tapauksessa isovanhemmuus ole käytännössä mahdollista, jos suhde perustuu yksipuolisesti vaatimuksiin ja ehtoin.

Eikään mikään ihmissuhde, kyllä se on kahden kauppa, jossa molemmat osapuolet on hyväksyttävä omine vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Ehkä mummoillakin on omat tapansa, miksi ne eivät ole yhtä arvokkaita, kuin vauvaperheen arvot.

Juu ja sitten valitetaan miksi isovanhemmat auta lastenhoidossa.

Mutta sehän on toisaalta helpottavaa kuulla, että meitä mummoja/anoppeja ei tarvitakaan mihinkään. Itsellä kun on riittämätön olo, että pitäis poikien perheitä auttaa enemmän. Eipä taida tarvitakaan... Voidaankin tästä lähteä vaikka aurinkorannikolle! :-)

Ei muuten auta yksikään marttyyrimummo kenenkään asiaa eteenpäin. Suomalaiset taitaa olla ihan hirveitä loukkaantujia ja mielensä pahoittajia, niin anopit kuin miniätkin. Teillä pitäisi olla karvahattu kesät talvet niin osaisi normaalit ihmiset varoa sanojaan. Menkää aurinkorannikolle ja lähettäjää postikortti poikien perheille niin julistaudutte vielä vittupäiksikin samalla rahalla :-D

Väkisinkin tässä marttyrisoituu tämmösessä mollaamismyllyssä! Tuuppa itte kokeileen! :-D

Täällä on keskusteltu rajattomista mt-ongelmaisista narsisteista. Sellaiseksiko itsesi tunnistit?

Täällä on paljolti keskusteltu anopeista, jotka asuvat suht lähellä poikansa perhettä, rakastavat ja haluaisivat hoitaa lastenlapsiaan, mutta, miniä ei siedä sitä yhtään.

Pieni prosentti sitten on niitä oikeasti mt-potilaita. Heidän ihmissuhteiden puiminen kuuluu lääkäreille, terapeuteille yms ammattilaisille, EI AV-PALSTALLE.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun appi tiesi sanoa kun vauva heräsi ja itki että unissaan vain inisee ja naljaili kun menin hakemaan vauvan. Ehkä tiesin 8kk kohdalla hieman paremmin vauvan uniääntelyt kuin hän. Muutenkin ois pitänyt turpansa kiinni, sitä oltiin yhtäkkiä niin eksperttiä vaikka omiansa ei hoitanut yksin koskaan.

Enitenhän niitä neuvoja ja "apua" (lainausmerkeissä, koska oikea apu lähtee aina avunsaajan tarpeista ja halusta olla autettu) tyrkyttävät juuri ne, jotka ovat jollain tavalla itse olleet epävarmoja vanhemmuudessaan.

Meidän yksi ei ei-lähisukulainen neuvoi ihan jo raskausaikana kuinka vauvalle sitten pitää ostaa amme ja teki tarkistussoittoja joko olemme sitä ja tätä hankkineet (hox ei kysellyt ostaakseen meille, vaan ihan oikeasti luuli että olemme velvollisia päivittämään hänelle ja hän on velvollinen selvittämään meille mitä pitää hankkia), ja sitten tieyysti neuvoi kuinka pitää ne kiinteätkin aloittaa, ja viikon vanhaakin olisi kovin innostunut ollut hoitamaan jne.

Tajuatte varmaan kuvion.. Oli itse aikoinaan todella epävarma äiti, vei vastasyntynyttä äidilleen hoitoon, siskonsa oli käytännössä ollut varaäiti hänen lapsilleen, ja jättipä nämä lapsensa teineinä ihan omilleen kun ei vaan kestänyt murrosikää.

Monesti mietin, että haluaako hän että muut ovat yhtä avuttomia äiteinä, vai jäikö hänellä jotenkin traumat siitä kuinka vaikeana ja ehkä pelottavanakin koki vanhemmuuden.

Voihan olla että tarkoitus on hyvä. Ehkä koko oman äitiytensä niin rankkana ja vaikeana että haluaa auttaa. Uusi vauva voi nostaa tunteet pintaan ja tulee tarve auttaa ettei sulla olisi yhtä rankkaa.

Siinä tapauksessa pitää hakeutua terapiaan ja hankkia apua omiin kipupisteisiinsä. Ei tunkea toisen kotiin ja toisen äitiyteen. Vauva ei ole terapialelu.

Voi hyvänen aika. Jos tuo mummo haluaa auttaa ettei tuoreella äidillä olisi niin rankkaa, niin vaatiiko se terapiaa?

Voihan sitä sanoa ääneen selkeästi , mistä on oikeasti apua.

Usein sitä yrittää tehdä toiselle sitä mitä itse olisi tarvinnut tai arvostanut mutta eihän ne kaikilla olekaan samat asiat.

Mä ainakin sanoin anopille suoraan muutamaan otteeseen että missä tarttisin apua (mm. kaupassa käyminen, kodin siivoaminen ennen ristiäisiä) ni anoppi totes että ottaa meidän vauvan että mä voin siivota kotona. Kun kerran pyysin että anoppi ois vahtinu vauvaa muutaman tunnin että oisin saanu nukkua ku vauva valvotti muutaman kuukauden niin anoppi totes että ite ollaan lapsemme hankittu että kyllähän nyt vaan pitää jaksaa valvoa. Sukulaisille sitte kertoili kuinka me ikinä pärjättäis ilman hänen apuaan ku vauva on niin hankala eikä me kuulema osata hoitaa vauvaa.

Nää kaikki kuulin siis anopin siskolta kun oltiin heillä käymässä ja hän ihmetteli et miten me ollaan niin väsyneitä ku onhan meidän vauva kuulema joka viikonloppu ollu anopilla hoidossa ja anoppi käyny meille kaupassa ja siivoamassa. Jännä vaan et anoppi ei oo kertaakaan ottanu meidän lasta hoitoon eikä käyny meille kaupassa. Kerran kävi siivoamassa ja sisusti samalla koko olohuoneen uudelleen, penko mm. meidän laskut ja mun terveyspaperit läpi.

Enää ei tuu mielen viereenkään kysyä anopilta apua vaan maksan tuntemattomille ihan mielelläni siitä että saan just sitä apua mitä kaipaankin. Ja silti anoppi kertoilee pitkin kyliä tarinaa siitä kuinka iso osa meidän perhettä hän on vaikka ei olla oltu nyt yli vuoteen missään tekemisissä.

Minä tekisin tuon läpinäkyväksi. Kertoisin joka sukulaiselle miten asia on. Vielä parempi jos kaikki on facessa niin oikein kiittää anoppia, että on yhden kerran ottanut vauvan hoitoon ja se yksi kerta tässä neljän kuulauden aikana meni oikein hyvin. Silleen positiivisesti esittää asia mutta että ei jää epäselväksi. Ja olohuoneesta se ennen ja jälkeen kuva ja vitsillä sisään, kiitos anoppi mutta meidän koti on meidän koti, ja kuva kun raivaatte kaiken takaisin paikoilleen.

Mun tyyli on kaikki läpinäkyväksi niin kukaan ei voi väittää mitään vasten totuutta. Samoin suoraan puhuminen, ei sen tarvitse olla tylyä mutta pitää olla jämäkkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kuulkaas mummo, jonka tulee suhtautua tuoreen perheen ja pienokaisen tapoihin.

Ehkä siinä tapauksessa isovanhemmuus ole käytännössä mahdollista, jos suhde perustuu yksipuolisesti vaatimuksiin ja ehtoin.

Eikään mikään ihmissuhde, kyllä se on kahden kauppa, jossa molemmat osapuolet on hyväksyttävä omine vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Ehkä mummoillakin on omat tapansa, miksi ne eivät ole yhtä arvokkaita, kuin vauvaperheen arvot.

Juu ja sitten valitetaan miksi isovanhemmat auta lastenhoidossa.

Mutta sehän on toisaalta helpottavaa kuulla, että meitä mummoja/anoppeja ei tarvitakaan mihinkään. Itsellä kun on riittämätön olo, että pitäis poikien perheitä auttaa enemmän. Eipä taida tarvitakaan... Voidaankin tästä lähteä vaikka aurinkorannikolle! :-)

Ei muuten auta yksikään marttyyrimummo kenenkään asiaa eteenpäin. Suomalaiset taitaa olla ihan hirveitä loukkaantujia ja mielensä pahoittajia, niin anopit kuin miniätkin. Teillä pitäisi olla karvahattu kesät talvet niin osaisi normaalit ihmiset varoa sanojaan. Menkää aurinkorannikolle ja lähettäjää postikortti poikien perheille niin julistaudutte vielä vittupäiksikin samalla rahalla :-D

Väkisinkin tässä marttyrisoituu tämmösessä mollaamismyllyssä! Tuuppa itte kokeileen! :-D

Täällä on keskusteltu rajattomista mt-ongelmaisista narsisteista. Sellaiseksiko itsesi tunnistit?

Täällä on paljolti keskusteltu anopeista, jotka asuvat suht lähellä poikansa perhettä, rakastavat ja haluaisivat hoitaa lastenlapsiaan, mutta, miniä ei siedä sitä yhtään.

Pieni prosentti sitten on niitä oikeasti mt-potilaita. Heidän ihmissuhteiden puiminen kuuluu lääkäreille, terapeuteille yms ammattilaisille, EI AV-PALSTALLE.

MISSÄ MUKA?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kuulkaas mummo, jonka tulee suhtautua tuoreen perheen ja pienokaisen tapoihin.

Ehkä siinä tapauksessa isovanhemmuus ole käytännössä mahdollista, jos suhde perustuu yksipuolisesti vaatimuksiin ja ehtoin.

Eikään mikään ihmissuhde, kyllä se on kahden kauppa, jossa molemmat osapuolet on hyväksyttävä omine vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Ehkä mummoillakin on omat tapansa, miksi ne eivät ole yhtä arvokkaita, kuin vauvaperheen arvot.

Juu ja sitten valitetaan miksi isovanhemmat auta lastenhoidossa.

Mutta sehän on toisaalta helpottavaa kuulla, että meitä mummoja/anoppeja ei tarvitakaan mihinkään. Itsellä kun on riittämätön olo, että pitäis poikien perheitä auttaa enemmän. Eipä taida tarvitakaan... Voidaankin tästä lähteä vaikka aurinkorannikolle! :-)

Ei muuten auta yksikään marttyyrimummo kenenkään asiaa eteenpäin. Suomalaiset taitaa olla ihan hirveitä loukkaantujia ja mielensä pahoittajia, niin anopit kuin miniätkin. Teillä pitäisi olla karvahattu kesät talvet niin osaisi normaalit ihmiset varoa sanojaan. Menkää aurinkorannikolle ja lähettäjää postikortti poikien perheille niin julistaudutte vielä vittupäiksikin samalla rahalla :-D

Väkisinkin tässä marttyrisoituu tämmösessä mollaamismyllyssä! Tuuppa itte kokeileen! :-D

Täällä on keskusteltu rajattomista mt-ongelmaisista narsisteista. Sellaiseksiko itsesi tunnistit?

Täällä on paljolti keskusteltu anopeista, jotka asuvat suht lähellä poikansa perhettä, rakastavat ja haluaisivat hoitaa lastenlapsiaan, mutta, miniä ei siedä sitä yhtään.

Pieni prosentti sitten on niitä oikeasti mt-potilaita. Heidän ihmissuhteiden puiminen kuuluu lääkäreille, terapeuteille yms ammattilaisille, EI AV-PALSTALLE.

MISSÄ MUKA?

NO TÄÄLLÄ!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja avun pyytämisessä ei ole mitään hävettävää, aina ei onnistu pääsemään irti asioista yksin, tarvitaan ammattilainen avuksi, että pystyy päästämään irti vanhoista ajatusmalleista ja ahdistuksesta. Kannattaa miettiä niin ei tarvitse rikkoa itseään väittelemällä vauva-palstalla ja käyttämällä energiaa vääriin asioihin.

Ap:n anoppihan viime tietojen mukaan on hakenut itselleen keskusteluapua, on tosi hyvä että tunnistaa omat ongelmansa.

Olet ihan oikeassa, ja kun harvoin asioissa on sitä yhtä syypäätä, yleensä koko perhe kärsii kommunikointiongelmista, mitä olen tästä ketjusta lukenut, niin kaikille puhuminen ammattilaisille on avuksi. Pahinta on jos vanhemmat siirtävät omat ongelmansa lapsilleen niin ketju olisi hyvä katkaista jo tässä vaiheessa.

Jos se mummo siirtää omia ongelmiaan lapselleen ja tämä puolisolle niin kyllä ihan sen mummon läsnäolon rajoittamienn riittää. Vähän kuin paiseen poistaisi. Lakkaa jomottamasta, kun sen puhkaisee.

Ja toisen ihmisen mt-ongelmat ei kyllä ole mitään kommunikointiongelmia. Ne on ihan sen ihmisen mt-ongelmia.

Mutta oletko lukenut palstan vastauksia? My-ongelmat ovat asia erikseen mutta niin agressiivisia ja mustavalkoisia kommentteja olen lukenut, että tuntuu ongelmien olevan laajemmalla kuin yhden sukulaisen Mr-ongelmat. Jos nämä ihmiset siirtävät lapsilleen tapansa käsitellä ongelmia ja kommunikoida niin tästä kymmenen vuotta eteenpäin ja se paise on märkinyt puhkaisematta ja räjähtää meidän veronmaksajien silmille. Pelottava ajatus millaiset ihmiset kasvattavat tulevaa sukupolvea.

On ihan normaalia ja ymmärrettävää tuntea jopa vihaa tällaista perheeseen tunkeutujaa kohtaan. Se on jopa terveen vanhemman merkki. Ja vertaistukiketjussa, kuten tämä, nimenomaan on tarkoitus tuulettaa niitä tunteitaan. Sekin on vain tervettä. Ja mikä on sinusta muka mustavalkoista? Rajaton mummo on rajaton mummo, eikä sen toteaminen ääneen tee siitä toteajasta mustavalkoista. Totuushan se vain on.

Parempaa kasvatustyötä tulevat tekemään kuin edeltäjänsä, koska tunnistavat ja hoitavat ongelman. Eivät vain alistu. Sekin on terveen ihmisen merkki.

Jaa,a saattaa olla. Mutta juurihan oli lehdessä että käytöshäiriöt lapsilla ovat lisääntyneet. Että kun luokassa oli aiemmin pari häirikköä , niin nyt niitä on monta ja koko tunti menee näiden aiheuttamien selkkausten selvittelyyn. Ja avoimesti haistattelevat opettajalle ja käyttävät v- sanaa jne.

Ei vaikuta siltä että kasvatus olisi mennyt parempaan suuntaan viime vuosina.

Miten selität tämän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kuulkaas mummo, jonka tulee suhtautua tuoreen perheen ja pienokaisen tapoihin.

Ehkä siinä tapauksessa isovanhemmuus ole käytännössä mahdollista, jos suhde perustuu yksipuolisesti vaatimuksiin ja ehtoin.

Eikään mikään ihmissuhde, kyllä se on kahden kauppa, jossa molemmat osapuolet on hyväksyttävä omine vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Ehkä mummoillakin on omat tapansa, miksi ne eivät ole yhtä arvokkaita, kuin vauvaperheen arvot.

Juu ja sitten valitetaan miksi isovanhemmat auta lastenhoidossa.

Mutta sehän on toisaalta helpottavaa kuulla, että meitä mummoja/anoppeja ei tarvitakaan mihinkään. Itsellä kun on riittämätön olo, että pitäis poikien perheitä auttaa enemmän. Eipä taida tarvitakaan... Voidaankin tästä lähteä vaikka aurinkorannikolle! :-)

Ei muuten auta yksikään marttyyrimummo kenenkään asiaa eteenpäin. Suomalaiset taitaa olla ihan hirveitä loukkaantujia ja mielensä pahoittajia, niin anopit kuin miniätkin. Teillä pitäisi olla karvahattu kesät talvet niin osaisi normaalit ihmiset varoa sanojaan. Menkää aurinkorannikolle ja lähettäjää postikortti poikien perheille niin julistaudutte vielä vittupäiksikin samalla rahalla :-D

Väkisinkin tässä marttyrisoituu tämmösessä mollaamismyllyssä! Tuuppa itte kokeileen! :-D

Täällä on keskusteltu rajattomista mt-ongelmaisista narsisteista. Sellaiseksiko itsesi tunnistit?

Täällä on paljolti keskusteltu anopeista, jotka asuvat suht lähellä poikansa perhettä, rakastavat ja haluaisivat hoitaa lastenlapsiaan, mutta, miniä ei siedä sitä yhtään.

Pieni prosentti sitten on niitä oikeasti mt-potilaita. Heidän ihmissuhteiden puiminen kuuluu lääkäreille, terapeuteille yms ammattilaisille, EI AV-PALSTALLE.

MISSÄ MUKA?

NO TÄÄLLÄ!

Kopioi yksikin tällainen puheenvuoro, jossa hyveellinen ah-niin-ihana ja täysin tervepäinen anoppi on ihan vaan ilkeän miniän toimesta suljettu pois. Yhtään en nimittäin minä kyllä löydä.

Ap:lla on mielenvikainen anoppi. Sitten täällä riehuu tuo brunssimummo ja pari muuta sekopäätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kuulkaas mummo, jonka tulee suhtautua tuoreen perheen ja pienokaisen tapoihin.

Ehkä siinä tapauksessa isovanhemmuus ole käytännössä mahdollista, jos suhde perustuu yksipuolisesti vaatimuksiin ja ehtoin.

Eikään mikään ihmissuhde, kyllä se on kahden kauppa, jossa molemmat osapuolet on hyväksyttävä omine vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Ehkä mummoillakin on omat tapansa, miksi ne eivät ole yhtä arvokkaita, kuin vauvaperheen arvot.

Juu ja sitten valitetaan miksi isovanhemmat auta lastenhoidossa.

Mutta sehän on toisaalta helpottavaa kuulla, että meitä mummoja/anoppeja ei tarvitakaan mihinkään. Itsellä kun on riittämätön olo, että pitäis poikien perheitä auttaa enemmän. Eipä taida tarvitakaan... Voidaankin tästä lähteä vaikka aurinkorannikolle! :-)

Ei muuten auta yksikään marttyyrimummo kenenkään asiaa eteenpäin. Suomalaiset taitaa olla ihan hirveitä loukkaantujia ja mielensä pahoittajia, niin anopit kuin miniätkin. Teillä pitäisi olla karvahattu kesät talvet niin osaisi normaalit ihmiset varoa sanojaan. Menkää aurinkorannikolle ja lähettäjää postikortti poikien perheille niin julistaudutte vielä vittupäiksikin samalla rahalla :-D

Väkisinkin tässä marttyrisoituu tämmösessä mollaamismyllyssä! Tuuppa itte kokeileen! :-D

Täällä on keskusteltu rajattomista mt-ongelmaisista narsisteista. Sellaiseksiko itsesi tunnistit?

Täällä on paljolti keskusteltu anopeista, jotka asuvat suht lähellä poikansa perhettä, rakastavat ja haluaisivat hoitaa lastenlapsiaan, mutta, miniä ei siedä sitä yhtään.

Pieni prosentti sitten on niitä oikeasti mt-potilaita. Heidän ihmissuhteiden puiminen kuuluu lääkäreille, terapeuteille yms ammattilaisille, EI AV-PALSTALLE.

MISSÄ MUKA?

NO TÄÄLLÄ!

Kopioi yksikin tällainen puheenvuoro, jossa hyveellinen ah-niin-ihana ja täysin tervepäinen anoppi on ihan vaan ilkeän miniän toimesta suljettu pois. Yhtään en nimittäin minä kyllä löydä.

Ap:lla on mielenvikainen anoppi. Sitten täällä riehuu tuo brunssimummo ja pari muuta sekopäätä.

Kuten sinä. Säälin anoppia, jonka miniä oot. Varmasti menee terveys.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa näistä ongelmista johtuu siitä, että miniä ei saa sanottua anopille mitään. Jos anopin apu ei miellytä niin sanotaan, että kiitos ei, me tiedämme miten tämä tehdään. Asia sanotaan kohteliaasti mutta napakasti. Ei syyllistetä, ei syytetä, todetaan ja toimitaan. Sen lapsen kanssa kun joutuu vielä monta kertaa vastaaviin tilanteisiin eli anoppi uskoo olevansa hyödyksi, mutta sinun mielestä hän ei ole.

Voi kuule! Mun anopille jos sanoo ei ni se ois sama kun alottaisit kolmannen maailmansodan. On sanottu kohteliaasti sen sata kertaa ja joka ikinen kerta vastaus on ollut ”mut mä vaan ajattelen teidän parasta!” Viimeks jouduin oikeesti sanomaan pahasti jolloin anoppi haukkui mut pystyyn. Tän jälkeen käytiin tiukka keskustelu siitä miten jatkossa toimitaan. Anoppi sanoi mulle suoraan että mä olen syyllinen hänen pahaan oloon ja mun pitäis vaan poistua hänen poikansa ja meidän lapsen elämästä. Viimeisimmän jälkeen totesin et vaikka mä kuinka toimisin niinku anoppi tahtoo niin hän löytää aina jotain valittamista. Ja loppujenlopuks ei se ole lapsen eikä tehtävä tehdä anopille hyvää oloa vaan sen anopin on otettava vastuu omasta elämästään ja tajuttava että ei voi vaikuttaa kenenkään muun toimintaan kun omaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kuulkaas mummo, jonka tulee suhtautua tuoreen perheen ja pienokaisen tapoihin.

Ehkä siinä tapauksessa isovanhemmuus ole käytännössä mahdollista, jos suhde perustuu yksipuolisesti vaatimuksiin ja ehtoin.

Eikään mikään ihmissuhde, kyllä se on kahden kauppa, jossa molemmat osapuolet on hyväksyttävä omine vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Ehkä mummoillakin on omat tapansa, miksi ne eivät ole yhtä arvokkaita, kuin vauvaperheen arvot.

Juu ja sitten valitetaan miksi isovanhemmat auta lastenhoidossa.

Mutta sehän on toisaalta helpottavaa kuulla, että meitä mummoja/anoppeja ei tarvitakaan mihinkään. Itsellä kun on riittämätön olo, että pitäis poikien perheitä auttaa enemmän. Eipä taida tarvitakaan... Voidaankin tästä lähteä vaikka aurinkorannikolle! :-)

Ei muuten auta yksikään marttyyrimummo kenenkään asiaa eteenpäin. Suomalaiset taitaa olla ihan hirveitä loukkaantujia ja mielensä pahoittajia, niin anopit kuin miniätkin. Teillä pitäisi olla karvahattu kesät talvet niin osaisi normaalit ihmiset varoa sanojaan. Menkää aurinkorannikolle ja lähettäjää postikortti poikien perheille niin julistaudutte vielä vittupäiksikin samalla rahalla :-D

Väkisinkin tässä marttyrisoituu tämmösessä mollaamismyllyssä! Tuuppa itte kokeileen! :-D

Täällä on keskusteltu rajattomista mt-ongelmaisista narsisteista. Sellaiseksiko itsesi tunnistit?

Täällä on paljolti keskusteltu anopeista, jotka asuvat suht lähellä poikansa perhettä, rakastavat ja haluaisivat hoitaa lastenlapsiaan, mutta, miniä ei siedä sitä yhtään.

Pieni prosentti sitten on niitä oikeasti mt-potilaita. Heidän ihmissuhteiden puiminen kuuluu lääkäreille, terapeuteille yms ammattilaisille, EI AV-PALSTALLE.

MISSÄ MUKA?

NO TÄÄLLÄ!

Kopioi yksikin tällainen puheenvuoro, jossa hyveellinen ah-niin-ihana ja täysin tervepäinen anoppi on ihan vaan ilkeän miniän toimesta suljettu pois. Yhtään en nimittäin minä kyllä löydä.

Ap:lla on mielenvikainen anoppi. Sitten täällä riehuu tuo brunssimummo ja pari muuta sekopäätä.

Kuten sinä. Säälin anoppia, jonka miniä oot. Varmasti menee terveys.

Minun anoppini kuoli 2005. Imusolmukesyöpään. Sellainen ei tartu miniältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja avun pyytämisessä ei ole mitään hävettävää, aina ei onnistu pääsemään irti asioista yksin, tarvitaan ammattilainen avuksi, että pystyy päästämään irti vanhoista ajatusmalleista ja ahdistuksesta. Kannattaa miettiä niin ei tarvitse rikkoa itseään väittelemällä vauva-palstalla ja käyttämällä energiaa vääriin asioihin.

Ap:n anoppihan viime tietojen mukaan on hakenut itselleen keskusteluapua, on tosi hyvä että tunnistaa omat ongelmansa.

Olet ihan oikeassa, ja kun harvoin asioissa on sitä yhtä syypäätä, yleensä koko perhe kärsii kommunikointiongelmista, mitä olen tästä ketjusta lukenut, niin kaikille puhuminen ammattilaisille on avuksi. Pahinta on jos vanhemmat siirtävät omat ongelmansa lapsilleen niin ketju olisi hyvä katkaista jo tässä vaiheessa.

Jos se mummo siirtää omia ongelmiaan lapselleen ja tämä puolisolle niin kyllä ihan sen mummon läsnäolon rajoittamienn riittää. Vähän kuin paiseen poistaisi. Lakkaa jomottamasta, kun sen puhkaisee.

Ja toisen ihmisen mt-ongelmat ei kyllä ole mitään kommunikointiongelmia. Ne on ihan sen ihmisen mt-ongelmia.

Mutta oletko lukenut palstan vastauksia? My-ongelmat ovat asia erikseen mutta niin agressiivisia ja mustavalkoisia kommentteja olen lukenut, että tuntuu ongelmien olevan laajemmalla kuin yhden sukulaisen Mr-ongelmat. Jos nämä ihmiset siirtävät lapsilleen tapansa käsitellä ongelmia ja kommunikoida niin tästä kymmenen vuotta eteenpäin ja se paise on märkinyt puhkaisematta ja räjähtää meidän veronmaksajien silmille. Pelottava ajatus millaiset ihmiset kasvattavat tulevaa sukupolvea.

On ihan normaalia ja ymmärrettävää tuntea jopa vihaa tällaista perheeseen tunkeutujaa kohtaan. Se on jopa terveen vanhemman merkki. Ja vertaistukiketjussa, kuten tämä, nimenomaan on tarkoitus tuulettaa niitä tunteitaan. Sekin on vain tervettä. Ja mikä on sinusta muka mustavalkoista? Rajaton mummo on rajaton mummo, eikä sen toteaminen ääneen tee siitä toteajasta mustavalkoista. Totuushan se vain on.

Parempaa kasvatustyötä tulevat tekemään kuin edeltäjänsä, koska tunnistavat ja hoitavat ongelman. Eivät vain alistu. Sekin on terveen ihmisen merkki.

Vertaistuki myös rohkaisee ihmisiä laveeraamaan perheen ongelmat yhden syntipukin niskaan ja käyttämään termejä rajaton, narsisti, mt-ongelmat. Vauva-palstalla avautuminen ei ole diagnoosi. Terve harkinta on paikallaan, mistä oikeasti on kysymys. Usein syyt on kommunikointiongelmissa ja siinä ei auta sulkea silmiä omalta osuudelta miten on edesauttanut ongelmavyyhdin syntymiseen. Vertaistuki helposti antaa luvan olla vain henkisessä poterossa ja siirtää vastuun sille syntipukille. Vai mitä mieltä sinä olet? Minä en kannata sokeaa hymistelyä, sitä tarkoitin mustavalkoisuudella.

Vertaistuki on ihan kirjaimellisesti vertaistukea. Tämä ketju on äärimmäisen arvokas niille, jotka kamppailee rajattomien sukulaisten kanssa. Jo siksi, että nyky-yhteiskunta edelleen on täysin sokea ja tietämätön tästä ilmiöstä. Neuvolassakin on vain hymistelty ja kehotettu vain "keskustelemaan" ja pahimmassa tapauksessa jopa neuvottu tuomaan se häiriköivä sukulainenkin sinne neuvolaan "keskustelemaan".

Se että tämä ongelma selkeästi ja kirkkaasti ja yksiselitteisesti lausutaan ääneen jo pelkästään voimauttaa.

No jo on lähtenyt sulla viha lapasesta, koita nyt olla ainakin myrkyttämättä sillä puolisoasi ja lapsiasi jos itse istut kuin tatti paskassa.

Kiinnitin näihin huomiota ylisanoihin

"Äärimmäisen, kamppailee, nyky-yhteiskunta on sokea ja tietämätön, selkeästi, kirkkaasti, yksiselitteisesti (ja kaikki sanat pötkössä todistamassa kuinka oikeassa olet)."

Tulee vaan pakosti mieleen, että sun on pakko olla oikeassa, et näe muita syy-yhteyksiä ja ratkaisuja kuin omasi, tyrkytät sitä muille kuin pakkopullaa ja kiellät muut mielipiteet vaikkas tässä ketjussa - kaiken takana on tarve saada omalle tulkinnalle pönkitystä. Ihan kuin kukaan sosiaali-ihminen ikinä olisi kuullut rajattomuudesta "ooo tuntematon ilmiö" oisko vaan ettei ammatti-ihmiset ihan heti lähde tukemaan sinun käsitystäsi vaan asiat pohditaan perusteellisesti ja ulkopuolelta, ottamatta kantaa kuka on oikeassa ja kuka väärässä.

Voimaantumisessa ja keskustelussa ei ole mitään sinänsä negatiivista vaan ihmisten asenteissa tämä on minun tulkintani ja totuuteni, älä pidä muita tulkintoja ja totuuksia sen sijaan on pahasti pielessä esimerkiksi se asenne ja ajattelukyky. Ei mulla muuta.

Esimerkiksi ap:n tapauksessa mummolla selviä mt-ongelmia, työssäjaksamisongelmia ja parisuhdekin selkeästi kuralla. MIKSI ap:n perheen pitäiis nyt alkaa kannattelemaan ja terapoimaan perheen ulkopuolista ihmistä, tilanteessa joka itsessään on stressaava?

Sinun asenteessasi mättää ja rajusti,

Kerrohan oma kokemuksesi niin ruoditaan se.

Tarkoititko perheen ulkopuolista ihmistä vai ydinperheen ulkopuolista ihmistä? Ja sinä et erityisemmin kanna huolta vaikka miehesi äidin jaksamisesta tai mielenterveyden häiriöistä tai oman äitisi jaksamisesta tai mielenterveyden häiriöistä. Tai oikeastaan kenenkään muun hyvinvoinnista kuin perheesi ja vielä tarkentaen ydinperheesi ja suoraan puhuen itsesi hyvinvoinnista. Eikö niin, ymmärsinkö oikein?

Jos on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla vaatia, näinhän se menee.

Tuoreella äidillä on oikeus ja ennen kaikkea velvollisuus keskittyä siihen lapseensa ja lapsen kehittymiseen ja lapsen suhteisiin omiin vanhempiinsa.

Miehen äidin tai vaimon äidin terveys on ensisijaisesti miehen äidin ja puolison ja oman perheensä ongelma. Toki jos miniä/tytär on esim lääkäri, lähetettä voi pyytää. Mutta siinä menee se raja.

Joillakin ihmisillä on tarve rajata asiat itselleen käsiteltäviin lohkoihin, kyse on hahmottamiskyvystä. Kommenttisi selkeytti asiaa minulle, kiitos. Kuulut ihmisiin, jotka jakavat asiat sulle mulle ja kokonaisuuden, syy-yhteyksien hahmottaminen ei ole sinulle luontaista. Itse olen yhteisöllinen ihminen ja taipumus huomioida kokonaisuus, kerätä ihmiset yhteen. Sinä pärjäät paremmin kun eristäydyt ja jaat asiat käsityskykyysi sopiviksi paloiksi sinun perhe, sinun sukulaiset, miehen perhe, miehen sukulaiset, tyylisi on enemmän hajoittaa kuin koota.

Yritä ymmärtää lastasi, hän kuuluu kahteen sukuun. Yritä ymmärtää miestäsi, hänen perheensä vaikuttaa häneen.

Aivan tyhjää lätinää, "taipumus huomioida kokonaisuus, kerätä ihmiset yhteen" 😂 Olet anoppi joka yrittää selittää mustan valkoiseksi, siinä onnistumatta. Tämä ongelma on ollut olemassa iät ajat, nyt on meneillään suuri murros alkujaan autoritääristen sukulaissuhteiden dynamiikassa ja se pitää sisällään myös tämän asian. Enää ei olla riippuvaisia vanhemman polven pellon-ja maan omistuksista eikä lastenhoitoavusta kun vanhemmat ovat rankametsällä. Ydinperheessä toimitaan ydinperheen omilla säännöillä eikä kellään perheen ulkopuolisella sukulaisella ole auktoriteettiasemaa.

Ihan ohiksena maaltamuutto Suomessa tapahtui 1950 - 1960 luvuilla ja ne sotakorvauksetkin on maksettu. 1990-luvulla taas lama tasoitti 1970-luvun piikin, mikä oli lähellä 1950-luvun huippulukemia.

Kyllä näissä äidin oikeuksissa on tapahtumassa selkeä muutos. Nykyiset mummot ovat vielä porukkaa, joille kasvatettiin ”vanhempien kunnioittamista” jne. Minunkin anoppini esim komenteli ikäisiäni kälyjä aivan kaikessa lastenkasvatuksessa ja se oli ihan vaan, että siihen piti alistua.

T. Mummo, 58 v

Minä olen oikeasti mummo 58v. Ja ihan kyllä päätin itse mitä tein enkä totellut sen enempää anoppiani kuin äitiänikään lastenkasvatuksessa .

Näin lienee siihen aikaan 80-90- luvuilla tehneet muutkin, ainakin tuttavani. Suurin osa meistä asuikin kaukana mummoista. Eipä sillä, sain ihan järkeviäkin neuvoja ja sitten vanhanaikaisia mutta itse päätin mitä noudatin.

Sinun kokemuksesi on teidän suvussa tyypillistä, ei yleisesti.

Me oltiin ensimmäisiä sukupolvia jotka pääsivät kouluttautumaan vaikka vanhemmat eivät olleet varakkaita, siitä johtunee muutos.

Vierailija kirjoitti:

Yksi mummo täällä ja yksi tarina myös.

Kasvatin omat lapset aika kovalla kurilla ja säännöillä. Tiesivät, mikä on oikein ja mikä väärin. Kurin toinen puoli oli rakkaus ja se helppous, kun lapset tiesivät, miten toimitaan. 

Nyt on tullut puolisoita ja lapsenlapsia. Tytöt kun ovat käyneet kurikasvatukseni läpi, kasvattavat omia lapsiaankin rajoilla ja rakkaudella. Heidän lapsiensa kanssa on helppo olla, kun on samat säännöt, mitä on minunkin kotonani.

Poikia on kaksi ja kaksi miniää ja siten myös kaksi erilaista kasvatustyyliä, koska tietenkin miniät kasvattavat lapsia siten, kuin heidän kotonaan on heidät kasvatettu. Ja tässä tulee se ongelma, mikä monissa perheissä on. Juuri se paha anoppi ja inhottava miehen äiti.

En mielelläni hoida poikien lapsia kotonani, koska kasvattusperiaatteet ovat niin erilaisia. En raivaa kotiani lapsikuntoon, jotta lapset saa vapaasti tutkia jokaista paikkaa heitä kieltämättä. En muokkaa koko perheen ruokailua lapsille sopivaksi, ettei tule houkutuksia syödä jotain ei-sallittua. Ja kun kieltää, tulee iso poru ja paha mieli ja itku.

Onhan tämä melkoista tasapainoilua välillä. Mutta silti kotini on minun kotini ja kotini säännöt ovat minun kotini sääntöjä. Mutta olemme tosiaan löytäneet ratkaisun. Tyttöjen lapset tulevat meille hoitoon ja poikien lapsia käyn hoitamassa heidän kotonaan. Näin on kaikille helpompaa, enkä astu näin äitien varpaille.

Olen kohteiaissa väleissä miniöideni kanssa. Emme ylimpiä ystäviä, mutta kohtelemme toisiamme arvotaen ja antaen tilaa ja pidämme etäisyyttä toisiimme niin, että emme sekaannu toistemme elämään.

Heti tuli mieleen mummo 2791, mummo hoitaa tilanteen. Piti kopioida yksikin hyvä mummo kun eräskin asenteellinen kommentoija numero 2871 ei ole millään, ei niin millään löytänyt. No tossa on!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja avun pyytämisessä ei ole mitään hävettävää, aina ei onnistu pääsemään irti asioista yksin, tarvitaan ammattilainen avuksi, että pystyy päästämään irti vanhoista ajatusmalleista ja ahdistuksesta. Kannattaa miettiä niin ei tarvitse rikkoa itseään väittelemällä vauva-palstalla ja käyttämällä energiaa vääriin asioihin.

Ap:n anoppihan viime tietojen mukaan on hakenut itselleen keskusteluapua, on tosi hyvä että tunnistaa omat ongelmansa.

Olet ihan oikeassa, ja kun harvoin asioissa on sitä yhtä syypäätä, yleensä koko perhe kärsii kommunikointiongelmista, mitä olen tästä ketjusta lukenut, niin kaikille puhuminen ammattilaisille on avuksi. Pahinta on jos vanhemmat siirtävät omat ongelmansa lapsilleen niin ketju olisi hyvä katkaista jo tässä vaiheessa.

Jos se mummo siirtää omia ongelmiaan lapselleen ja tämä puolisolle niin kyllä ihan sen mummon läsnäolon rajoittamienn riittää. Vähän kuin paiseen poistaisi. Lakkaa jomottamasta, kun sen puhkaisee.

Ja toisen ihmisen mt-ongelmat ei kyllä ole mitään kommunikointiongelmia. Ne on ihan sen ihmisen mt-ongelmia.

Mutta oletko lukenut palstan vastauksia? My-ongelmat ovat asia erikseen mutta niin agressiivisia ja mustavalkoisia kommentteja olen lukenut, että tuntuu ongelmien olevan laajemmalla kuin yhden sukulaisen Mr-ongelmat. Jos nämä ihmiset siirtävät lapsilleen tapansa käsitellä ongelmia ja kommunikoida niin tästä kymmenen vuotta eteenpäin ja se paise on märkinyt puhkaisematta ja räjähtää meidän veronmaksajien silmille. Pelottava ajatus millaiset ihmiset kasvattavat tulevaa sukupolvea.

On ihan normaalia ja ymmärrettävää tuntea jopa vihaa tällaista perheeseen tunkeutujaa kohtaan. Se on jopa terveen vanhemman merkki. Ja vertaistukiketjussa, kuten tämä, nimenomaan on tarkoitus tuulettaa niitä tunteitaan. Sekin on vain tervettä. Ja mikä on sinusta muka mustavalkoista? Rajaton mummo on rajaton mummo, eikä sen toteaminen ääneen tee siitä toteajasta mustavalkoista. Totuushan se vain on.

Parempaa kasvatustyötä tulevat tekemään kuin edeltäjänsä, koska tunnistavat ja hoitavat ongelman. Eivät vain alistu. Sekin on terveen ihmisen merkki.

Vertaistuki myös rohkaisee ihmisiä laveeraamaan perheen ongelmat yhden syntipukin niskaan ja käyttämään termejä rajaton, narsisti, mt-ongelmat. Vauva-palstalla avautuminen ei ole diagnoosi. Terve harkinta on paikallaan, mistä oikeasti on kysymys. Usein syyt on kommunikointiongelmissa ja siinä ei auta sulkea silmiä omalta osuudelta miten on edesauttanut ongelmavyyhdin syntymiseen. Vertaistuki helposti antaa luvan olla vain henkisessä poterossa ja siirtää vastuun sille syntipukille. Vai mitä mieltä sinä olet? Minä en kannata sokeaa hymistelyä, sitä tarkoitin mustavalkoisuudella.

Vertaistuki on ihan kirjaimellisesti vertaistukea. Tämä ketju on äärimmäisen arvokas niille, jotka kamppailee rajattomien sukulaisten kanssa. Jo siksi, että nyky-yhteiskunta edelleen on täysin sokea ja tietämätön tästä ilmiöstä. Neuvolassakin on vain hymistelty ja kehotettu vain "keskustelemaan" ja pahimmassa tapauksessa jopa neuvottu tuomaan se häiriköivä sukulainenkin sinne neuvolaan "keskustelemaan".

Se että tämä ongelma selkeästi ja kirkkaasti ja yksiselitteisesti lausutaan ääneen jo pelkästään voimauttaa.

No jo on lähtenyt sulla viha lapasesta, koita nyt olla ainakin myrkyttämättä sillä puolisoasi ja lapsiasi jos itse istut kuin tatti paskassa.

Kiinnitin näihin huomiota ylisanoihin

"Äärimmäisen, kamppailee, nyky-yhteiskunta on sokea ja tietämätön, selkeästi, kirkkaasti, yksiselitteisesti (ja kaikki sanat pötkössä todistamassa kuinka oikeassa olet)."

Tulee vaan pakosti mieleen, että sun on pakko olla oikeassa, et näe muita syy-yhteyksiä ja ratkaisuja kuin omasi, tyrkytät sitä muille kuin pakkopullaa ja kiellät muut mielipiteet vaikkas tässä ketjussa - kaiken takana on tarve saada omalle tulkinnalle pönkitystä. Ihan kuin kukaan sosiaali-ihminen ikinä olisi kuullut rajattomuudesta "ooo tuntematon ilmiö" oisko vaan ettei ammatti-ihmiset ihan heti lähde tukemaan sinun käsitystäsi vaan asiat pohditaan perusteellisesti ja ulkopuolelta, ottamatta kantaa kuka on oikeassa ja kuka väärässä.

Voimaantumisessa ja keskustelussa ei ole mitään sinänsä negatiivista vaan ihmisten asenteissa tämä on minun tulkintani ja totuuteni, älä pidä muita tulkintoja ja totuuksia sen sijaan on pahasti pielessä esimerkiksi se asenne ja ajattelukyky. Ei mulla muuta.

Esimerkiksi ap:n tapauksessa mummolla selviä mt-ongelmia, työssäjaksamisongelmia ja parisuhdekin selkeästi kuralla. MIKSI ap:n perheen pitäiis nyt alkaa kannattelemaan ja terapoimaan perheen ulkopuolista ihmistä, tilanteessa joka itsessään on stressaava?

Sinun asenteessasi mättää ja rajusti,

Kerrohan oma kokemuksesi niin ruoditaan se.

Tarkoititko perheen ulkopuolista ihmistä vai ydinperheen ulkopuolista ihmistä? Ja sinä et erityisemmin kanna huolta vaikka miehesi äidin jaksamisesta tai mielenterveyden häiriöistä tai oman äitisi jaksamisesta tai mielenterveyden häiriöistä. Tai oikeastaan kenenkään muun hyvinvoinnista kuin perheesi ja vielä tarkentaen ydinperheesi ja suoraan puhuen itsesi hyvinvoinnista. Eikö niin, ymmärsinkö oikein?

Jos on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla vaatia, näinhän se menee.

Tuoreella äidillä on oikeus ja ennen kaikkea velvollisuus keskittyä siihen lapseensa ja lapsen kehittymiseen ja lapsen suhteisiin omiin vanhempiinsa.

Miehen äidin tai vaimon äidin terveys on ensisijaisesti miehen äidin ja puolison ja oman perheensä ongelma. Toki jos miniä/tytär on esim lääkäri, lähetettä voi pyytää. Mutta siinä menee se raja.

Joillakin ihmisillä on tarve rajata asiat itselleen käsiteltäviin lohkoihin, kyse on hahmottamiskyvystä. Kommenttisi selkeytti asiaa minulle, kiitos. Kuulut ihmisiin, jotka jakavat asiat sulle mulle ja kokonaisuuden, syy-yhteyksien hahmottaminen ei ole sinulle luontaista. Itse olen yhteisöllinen ihminen ja taipumus huomioida kokonaisuus, kerätä ihmiset yhteen. Sinä pärjäät paremmin kun eristäydyt ja jaat asiat käsityskykyysi sopiviksi paloiksi sinun perhe, sinun sukulaiset, miehen perhe, miehen sukulaiset, tyylisi on enemmän hajoittaa kuin koota.

Yritä ymmärtää lastasi, hän kuuluu kahteen sukuun. Yritä ymmärtää miestäsi, hänen perheensä vaikuttaa häneen.

Aivan tyhjää lätinää, "taipumus huomioida kokonaisuus, kerätä ihmiset yhteen" 😂 Olet anoppi joka yrittää selittää mustan valkoiseksi, siinä onnistumatta. Tämä ongelma on ollut olemassa iät ajat, nyt on meneillään suuri murros alkujaan autoritääristen sukulaissuhteiden dynamiikassa ja se pitää sisällään myös tämän asian. Enää ei olla riippuvaisia vanhemman polven pellon-ja maan omistuksista eikä lastenhoitoavusta kun vanhemmat ovat rankametsällä. Ydinperheessä toimitaan ydinperheen omilla säännöillä eikä kellään perheen ulkopuolisella sukulaisella ole auktoriteettiasemaa.

Ihan ohiksena maaltamuutto Suomessa tapahtui 1950 - 1960 luvuilla ja ne sotakorvauksetkin on maksettu. 1990-luvulla taas lama tasoitti 1970-luvun piikin, mikä oli lähellä 1950-luvun huippulukemia.

Kyllä näissä äidin oikeuksissa on tapahtumassa selkeä muutos. Nykyiset mummot ovat vielä porukkaa, joille kasvatettiin ”vanhempien kunnioittamista” jne. Minunkin anoppini esim komenteli ikäisiäni kälyjä aivan kaikessa lastenkasvatuksessa ja se oli ihan vaan, että siihen piti alistua.

T. Mummo, 58 v

Minä olen oikeasti mummo 58v. Ja ihan kyllä päätin itse mitä tein enkä totellut sen enempää anoppiani kuin äitiänikään lastenkasvatuksessa .

Näin lienee siihen aikaan 80-90- luvuilla tehneet muutkin, ainakin tuttavani. Suurin osa meistä asuikin kaukana mummoista. Eipä sillä, sain ihan järkeviäkin neuvoja ja sitten vanhanaikaisia mutta itse päätin mitä noudatin.

Sinun kokemuksesi on teidän suvussa tyypillistä, ei yleisesti.

Me oltiin ensimmäisiä sukupolvia jotka pääsivät kouluttautumaan vaikka vanhemmat eivät olleet varakkaita, siitä johtunee muutos.

Ei minun suvussani. Miehen.

Olen itse Helsingistä enkä minä toiminut noin. Miehen suku on Itä-Suomesta siellä ilmeisesti tuo oli vielä voimissaan.

Ehkä siihen vaikuttaa koulutusaste. Minä tulen suvusta jossa on oltu akateemisia 500 vuotta. Miehen suku on sivistymätöntä, mies kyllä on akateeminen. Sukunsa eka.