Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina näiden vouhottajien pitää löytää tiensä näihin ketjuihin, ymmärrättekö, että olette rasittavia? Perustakaa oma ketju, jossa voitte haukkua "kamalia" miniöitänne, kuinka nyt se kielsi antamansa vastasyntyneelle perunaa, "Kyllä silloin kun minulla oli lapsia..."

Toisaalta eikö olisi ihana kun joku vauvan itselleen ottava "omaa aikaa" vauvan kanssa tarvitseva mummo selittäisi miksi toimii kuten toimii ja miksi kokee oikeudekseen ottaa vauvan omaksi ilokseen ja esim olla antamatta itkevää vauvaa vauvan vanhemmalle.

Mua kiinnostaa myös! Haluaisin kuulla selityksen sille miksi joku isoäiti kokee oikeudekseen ja sopivaksi käytökseksi sanoa vauvaa sylitellessään vastasyntyneen äidille "mene jo siitä, älä vahtaa"!? Ensikohtaaminen vielä kyseessä ja isoäiti aiemmin ihan ok tyyppi ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina näiden vouhottajien pitää löytää tiensä näihin ketjuihin, ymmärrättekö, että olette rasittavia? Perustakaa oma ketju, jossa voitte haukkua "kamalia" miniöitänne, kuinka nyt se kielsi antamansa vastasyntyneelle perunaa, "Kyllä silloin kun minulla oli lapsia..."

Toisaalta eikö olisi ihana kun joku vauvan itselleen ottava "omaa aikaa" vauvan kanssa tarvitseva mummo selittäisi miksi toimii kuten toimii ja miksi kokee oikeudekseen ottaa vauvan omaksi ilokseen ja esim olla antamatta itkevää vauvaa vauvan vanhemmalle.

Mua kiinnostaa myös! Haluaisin kuulla selityksen sille miksi joku isoäiti kokee oikeudekseen ja sopivaksi käytökseksi sanoa vauvaa sylitellessään vastasyntyneen äidille "mene jo siitä, älä vahtaa"!? Ensikohtaaminen vielä kyseessä ja isoäiti aiemmin ihan ok tyyppi ollut.

No se voi olla ihan sitä että haluaa rauhassa höpötellä hupsuja ja ihailla sitä pientä vauvaa. Vaikka tuollanen kommentti ei kivaa käytöstä olekaan:/ onhan se eri juttu olla vauvan kanssa jos lapsen äiti istuu ja tarkkailee ihan vierellä.

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni ovat pieniä, ja suurimmaksi haasteeksi vanhemmuudessa koen juurikin oman valta-asemani ja vallankäytön. Tajuan että noiden ihmisten puolesta kaikki päätökset teen minä, ja niin täytyy tietenkin olla, sillä he eivät ole autonomisia yksilöitä vielä. Silti tämä vallankäyttäjän rooli tuntuu itselleni vieraalta ja epämukavalta. Annan lasteni aina ikätasoisesti valita itse, ja iloisen heidän kasvustaan kohti itsenäisyyttä.

Odotan sitä päivää kun he ovat aikuisia ja saan vain nauttia heidän seurastaan, ilman jatkuvaa pohdintaa heidän elämäänsä vaikuttavista valinnoista, syiden ja seurausten analysointia ja huolta siitä, valitsenko minä heidän puolestaan väärin. Mikä ihanuus kun kaikki heidän valintansa ovat heidän omiaan! Minä sitten cheerleaderina tsemppaan jos menee huonosti ja iloitsen jos menee hyvin.

Täysin vieras ajatus minulle että alkaisin jotenkin sekaantumaan tai puuttumaan tai käyttämään valtaa vielä aikuisen lapseni elämässä, minkä ihmeen takia??

Samoja fiiliksiä täällä, ei voi käsittää. Olet varmaan kiva tyyppi :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nythän se on sitten nähty että nämä miniät tekevät kaikkensa ettei miehen perheen kanssa saisi olla missään tekemisessä. Nähdään lapsen isoäiti melkein mielisairaana. Vauva on jotain joka on vain miniän ja häntä näytetään maksua vastaan kerran vuodessa.. Selvää avioeromatskua nämä hirviöminiät. Minä, minä minä.  Normaaliperheet antavat aviomiehensä tavata äitiä ja isäänsä. Yleensä tuollainen miniä on itsestään niin kovin epävarma, että yrittää pitää perhekeskeistä miestään erossa rakkaistaan. Rakkaus ja halu pitää suvun vauvaa sylissä ei ole mikään sairaus, eikä se ole syy laittaa välit poikki. Tiedän tapauksen ,jossa nuoret isoäidit kilpailivat vauvan hoidosta. Ihan kiva aikuinen hänestäkin kasvoi.

Ai suvun vauva? Sinulla on äo varmaan täys kymppi.

Suvun vauva = sukuun kuuluva vauva, ainakin minä luen tuon niin. Mutta pitäähän siitäkin tietty raivo nostattaa.  Palstalle niin tyypillistä, että takerrutaan pariin sanaan, nostetaan ne irralleen ja suututaan sitten siitä koko kyökkipsykologin "ammattitaidolla".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina näiden vouhottajien pitää löytää tiensä näihin ketjuihin, ymmärrättekö, että olette rasittavia? Perustakaa oma ketju, jossa voitte haukkua "kamalia" miniöitänne, kuinka nyt se kielsi antamansa vastasyntyneelle perunaa, "Kyllä silloin kun minulla oli lapsia..."

Toisaalta eikö olisi ihana kun joku vauvan itselleen ottava "omaa aikaa" vauvan kanssa tarvitseva mummo selittäisi miksi toimii kuten toimii ja miksi kokee oikeudekseen ottaa vauvan omaksi ilokseen ja esim olla antamatta itkevää vauvaa vauvan vanhemmalle.

Olisi toki, ikävä vain nämä vouhottajat eivät ikinä kerro kantaansa tähän asiaan, vaan viljelevät lapsellisia nimittely juttujaan. He eivät osaa perustella ikinä mitään, mitä heiltä kysyy, tai perustelu on korkeintaan "mutkun se vaan on niin/kuuluu mennä niin". Kertokaa toki näin käyttäytyvät mummot, miksi käyttäydytte niin?

-Lainaamasi

Tämä on nyt vähän off topic, mutta pakko kommentoida, koska jotenkin näen tämän tilanteen olevan oma tulevaisuuteni. Tässä on kyse mun omasta äidistä. Meillä ei ole vielä lapsia, mutta toivon mukaan lähivuosina voisi olla. Meillä on kuitenkin kaksi koiraa, joita äitini on yrittänyt aika lailla samaan tapaan omia ja ollut niistäkin jo marttyyrinä, jos emme käy, kun ne häntä niin ilahduttavat. Voin jotenkin niin nähdä, että lapsen kanssa tilanne olis vielä kahta kauheampi! Olen näissä keskusteluissa käynytkin siksi jo valmiiksi miettimässä mitä tehdä, jos tilanne tosiaan vastaavan laiseksi menee!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nythän se on sitten nähty että nämä miniät tekevät kaikkensa ettei miehen perheen kanssa saisi olla missään tekemisessä. Nähdään lapsen isoäiti melkein mielisairaana. Vauva on jotain joka on vain miniän ja häntä näytetään maksua vastaan kerran vuodessa.. Selvää avioeromatskua nämä hirviöminiät. Minä, minä minä.  Normaaliperheet antavat aviomiehensä tavata äitiä ja isäänsä. Yleensä tuollainen miniä on itsestään niin kovin epävarma, että yrittää pitää perhekeskeistä miestään erossa rakkaistaan. Rakkaus ja halu pitää suvun vauvaa sylissä ei ole mikään sairaus, eikä se ole syy laittaa välit poikki. Tiedän tapauksen ,jossa nuoret isoäidit kilpailivat vauvan hoidosta. Ihan kiva aikuinen hänestäkin kasvoi.

Ai suvun vauva? Sinulla on äo varmaan täys kymppi.

Suvun vauva = sukuun kuuluva vauva, ainakin minä luen tuon niin. Mutta pitäähän siitäkin tietty raivo nostattaa.  Palstalle niin tyypillistä, että takerrutaan pariin sanaan, nostetaan ne irralleen ja suututaan sitten siitä koko kyökkipsykologin "ammattitaidolla".

Lapsi ei ole mikään kolhoosin maskotti. Vaan lapsi tarvitsee selkeän ensisijaisen hoitajan kehittyäkseen kunnolla.

Se että sukulaisilla on mt-ongelmia ei ole asia,jonka voi sälyttää maskotille.

Kuten moni täällä on sanonut; NYT tiukat rajat heti, ei minkäänlaisia myönnytyksiä jotka ei tunnu sinusta hyvältä tai sovi SINUN perheellesi. Pahinta manipulointiahan tuollainen muka kiltteys on, siihen on vaikeampi puuttua kuin suoranaiseen kusipäisyyteen. Isoäitihän laskee sen varaan, ettei hänen toimintansa ole väärin; hänhän on vain rakastunut lapsenlapseensa ja haluaa luonnollisesti hoivata vauvaa... 

Täällä myös moni kommentoinut, että juuri miehen äidit olisivat tuollaisia. En allekirjoita tätä. Miehen vanhempien kanssa pelisäännöt ovat olleet alusta alkaen selkeät ja nykyään annammekin mielellämme taaperomme yökylään, silloin kun se sopii sekä meille että appivanhemmilleni. Vauvaikäisenä häntä ei edes pyydetty yöpymään, en toki sitä olisi edes sallinut sillä ikävöin vauvaa jo tyyliin kauppareissun aikana jos jäi isänsä kanssa kahden :) Nykyään helppo luottaa, kun rajoja kunnioitettiin alusta asti puolin ja toisin - en itsekään oleta, että isovanhemmat ovat ilmainen lapsenhoitopalvelu jolle lapset vaan lykätään milloin tahansa. Ei suinkaan. Avain sinunkin ongelmaasi muuten lienee se, että nyt olisi tuoreen mummun aika elää myös omaa elämäänsä, ei ripustautua aikuisen poikansa perheeseen! 

Myös oman äitini&hänen miehensä kanssa kaikki on sujunut ok, mutta oma isäni on kyllä yrittänyt venytellä rajoja niin että paukkuu. Ei niinkään missään tapaamisasioissa tai yöpymisissä, niissä käyttäytyy kuin järjellinen ihminen mutta hän pyrkii avoimesti rikkomaan päätöksiämme. Taaperomme ei vielä todellakaan herkuttele karkeilla tai limsalla (!), mutta isäni niitä niin kovasti haluaisi antaa. Pyytää aina tulemaan vaarin mukaan hakemaan vähän karkkia ja sihinäjuomaa... Tähän kerta toisensa jälkeen sanomme tiukasti EI, ja aina hän sitten jättää aikeensa suht mukisematta. Mutta seuraavalla kyläilyllä taas pitäisi päästä poikamme kanssa vähän karkin makuun. Tästä syystä lapsi ei isälleni hoitoon valvomatta jää, vaikka muuten oikea unelmavaari on. Niin kauan kuin hän uhmaa minun ja mieheni laatimia sääntöjä avoimesti, on turha luottaa siihen että niitä kunnioitettaisiin selkämme takana. Tästä pidän kiinni; minä olen isäni lapsi, mutta minun lapseni on MINUN lapseni jonka isä on avomieheni, ei oma isäni. 

Muista ap, sinä olet parasta lapsellesi <3 Käyttäydy sen mukaan äläkä anna muiden horjuttaa asemaasi. 

Nurinkurista näissä jutuissa on se, että mummot eivät vain tajua, että "tie vauvan sydämeen vie äidin ja isän kautta". Jos mummo kunnioittaa tuoreita vanhempia ja heidän päätöksiään, vanhemmat luottavat häneen. Ja kun mummoon voi luottaa, hän varmasti automaattisesti saa viettää aikaa vauvan kanssa. Varmasti suurin osa vanhemmista toivoo, että lähipiirissä olisi aikuisia, joiden huomaan lapsen voi huolettaa jättää tietäen, että kyseinen aikuinen toimii vanhempien toivomalla tavalla. Kypsä ja tasapainoinen aikuinen toimiikin juuri niin kuin vanhemmat toivovat - epäilenkin, että isovanhempi-ikäisillä saattaa lastenlasten myötä nousta pintaan käsittelemättömiä asioita/traumoja, jotka sitten purkautuvat näin. Hyväksyttäväksi se ei tietenkään käytöstä tee, eikä varsinkaan pieni lapsi saa koskaan joutua isovanhemman tai ylipäänsä kenenkään toisen ihmisen tunteiden kannattelijaksi, kuten tässäkin ketjussa on jo puhuttu. 

Tuli mieleen, kun joku kirjoitti koiristaan, miten meillä kävi raskausaikana lemmikkien kanssa. 

Meillä oli ja on vieläkin kissoja. Heti kun mummo kuuli raskaudesta, ensimmäinen reaktionsa oli itku järkytyksestä. Hän siis vihasi minua aika avoimesti, nykyään piilovihaa mutta mielistelee jotta välit säilyisivät edes jonkinlaisina. Itkua jatkui monta minuuttia, eikä häneen saanut mitään kontaktia, joten jätimme sitten pillittämään yksinään.

Kun seuraavaksi näimme, vihjaili abortista. Minä en jäänyt kuuntelemaan ja mies jäi möykkäämään äidilleen asiasta, olin kokenut keskenmenon ennen tätä raskautta, lapsi oli suunniteltu ja toivottu, joten tuo satutti. 

Kolmannella kerralla oli hyväksynyt, että lapsi meille tulee. Kysyi heti meidät nähdessään, että mitä aiomme tehdä kissoille. Hämmentyneenä totesimme, ettemme mitään, miksi pitäisi. Kissat kuulemma tappavat vauvan ihan varmasti, aiheuttavat tälle tappavan allergian, tukehduttavat vauvan, hän on lukenut että kissojen kakassa on vaarallista ainetta vauvoille ja raskaana oleville, vähintään kissat nyt ainakin käyvät vauvan kimppuun ja raapivat silmät päästä.

Tätä kissa vouhotusta jatkuikin sitten synnytykseen asti ja vielä senkin jälkeen, joka ikisessä puhelussa ja joka ikinen kerta kun näimme. Laittoi asiasta viestejä ja soitteli ja jätti ääniviestejä. Aina sama laulu, "joko ootte hävittäneet kissat, joko ootte päättäneet mihin laitatte ne".Hänellä oli ties miten monta hyvää ideaa kissoille. Näitä olivat mm. löytöeläintaloon vieminen kodittomina, vapaaksi päästäminen jotta joku elukka vie ne, hänen kaverinsa on hankkimassa kissaa, annetaan hänelle kissat, myydään kissat, lopetetaan kissat ja kaikkein törkeimpänä ehdotti, että annetaan kissat hänen kaverilleen, joka on metsästäjä, niin meidän ei tarvitse murehtia niiden hävittämisestä. 

Kerran hän soitti meille, että oli kaupungissa ja hänellä oli todella tärkeää asiaa. Olimme siellä suunnalla muutenkin, joten kävimme sitten katsomassa, mikä niin tärkeä asiansa oikein oli. Hän oli meitä odottamassa jonkun tuttunsa kanssa, jolla oli eläinten turvatalo tai vastaava ja oli sopinut hänen kanssaan, että kissamme menevät sinne. Kesti hetken tajuta, että mistä ihmeestä tämä hänen kaverinsa puhuu, kunnes kysyi milloin tuomme kissat. Tuo oli aivan törkeyden huippu tässä kissa-asiassa anopilta, ei käynyt mielessä että olisi saanut tuollaista päähänsä.

Vielä tänä päivänä lapsi ja kissat ovat kaikki täysissä sielun ja ruumiin voimissaan kotona, eivätkä kissat myöskään koskaan käyneet lapsen kimppuun. Lapsi oli jo 3v, kun anoppi vieläkin jankutti kissojen hävittämisestä. Silloin hän oli saanut päähänsä, että hankimme toisen lapsen, jonka kimppuun ne aivan varmasti käyvät suojellakseen esikoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina näiden vouhottajien pitää löytää tiensä näihin ketjuihin, ymmärrättekö, että olette rasittavia? Perustakaa oma ketju, jossa voitte haukkua "kamalia" miniöitänne, kuinka nyt se kielsi antamansa vastasyntyneelle perunaa, "Kyllä silloin kun minulla oli lapsia..."

Toisaalta eikö olisi ihana kun joku vauvan itselleen ottava "omaa aikaa" vauvan kanssa tarvitseva mummo selittäisi miksi toimii kuten toimii ja miksi kokee oikeudekseen ottaa vauvan omaksi ilokseen ja esim olla antamatta itkevää vauvaa vauvan vanhemmalle.

Mua kiinnostaa myös! Haluaisin kuulla selityksen sille miksi joku isoäiti kokee oikeudekseen ja sopivaksi käytökseksi sanoa vauvaa sylitellessään vastasyntyneen äidille "mene jo siitä, älä vahtaa"!? Ensikohtaaminen vielä kyseessä ja isoäiti aiemmin ihan ok tyyppi ollut.

No se voi olla ihan sitä että haluaa rauhassa höpötellä hupsuja ja ihailla sitä pientä vauvaa. Vaikka tuollanen kommentti ei kivaa käytöstä olekaan:/ onhan se eri juttu olla vauvan kanssa jos lapsen äiti istuu ja tarkkailee ihan vierellä.

Jos on jotain sellaista, mitä ei lapsen oman äidin edessä voi tehdä tai sanoa, niin yleensä siinä on jotain väärää tai vinksallaan.

Mummon ja muiden perheenjäsenten tulisi tukea äitiyttä ja isyyttä sekä rohkaista uusia vanhempia heidän mahdollisesti uudessa elämäntilanteessaan ei toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina näiden vouhottajien pitää löytää tiensä näihin ketjuihin, ymmärrättekö, että olette rasittavia? Perustakaa oma ketju, jossa voitte haukkua "kamalia" miniöitänne, kuinka nyt se kielsi antamansa vastasyntyneelle perunaa, "Kyllä silloin kun minulla oli lapsia..."

Toisaalta eikö olisi ihana kun joku vauvan itselleen ottava "omaa aikaa" vauvan kanssa tarvitseva mummo selittäisi miksi toimii kuten toimii ja miksi kokee oikeudekseen ottaa vauvan omaksi ilokseen ja esim olla antamatta itkevää vauvaa vauvan vanhemmalle.

Mua kiinnostaa myös! Haluaisin kuulla selityksen sille miksi joku isoäiti kokee oikeudekseen ja sopivaksi käytökseksi sanoa vauvaa sylitellessään vastasyntyneen äidille "mene jo siitä, älä vahtaa"!? Ensikohtaaminen vielä kyseessä ja isoäiti aiemmin ihan ok tyyppi ollut.

No se voi olla ihan sitä että haluaa rauhassa höpötellä hupsuja ja ihailla sitä pientä vauvaa. Vaikka tuollanen kommentti ei kivaa käytöstä olekaan:/ onhan se eri juttu olla vauvan kanssa jos lapsen äiti istuu ja tarkkailee ihan vierellä.

Jos on jotain sellaista, mitä ei lapsen oman äidin edessä voi tehdä tai sanoa, niin yleensä siinä on jotain väärää tai vinksallaan.

Ööh, ei ihan noinkaan. Paitsi ääritapauksissa. Kivempi on sylittää vauvaa ja puhella "mitäsattuu" ja olla vaan, kahdestaan. Siinä ei ole mitään vinksallaan tietääkseni.. meidän suvussa tämä rauha on tapana antaa ja oma miniäkin sen jo ymmärtää. Viimeksi sai rauhassa laitella vaatekaappeja, lueskella ym. eipä tuo ainakaan valittanut ;)

Näin mummona ei voi kun ihmetellä, miten paljon on sekopäisiä mummoja. Omalla käytöksellä ne pilaa välit lastenlapsiinsa, eikä edes tajua sitä. Onneks on olemassa ihaniakin mummoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina näiden vouhottajien pitää löytää tiensä näihin ketjuihin, ymmärrättekö, että olette rasittavia? Perustakaa oma ketju, jossa voitte haukkua "kamalia" miniöitänne, kuinka nyt se kielsi antamansa vastasyntyneelle perunaa, "Kyllä silloin kun minulla oli lapsia..."

Toisaalta eikö olisi ihana kun joku vauvan itselleen ottava "omaa aikaa" vauvan kanssa tarvitseva mummo selittäisi miksi toimii kuten toimii ja miksi kokee oikeudekseen ottaa vauvan omaksi ilokseen ja esim olla antamatta itkevää vauvaa vauvan vanhemmalle.

Mua kiinnostaa myös! Haluaisin kuulla selityksen sille miksi joku isoäiti kokee oikeudekseen ja sopivaksi käytökseksi sanoa vauvaa sylitellessään vastasyntyneen äidille "mene jo siitä, älä vahtaa"!? Ensikohtaaminen vielä kyseessä ja isoäiti aiemmin ihan ok tyyppi ollut.

No se voi olla ihan sitä että haluaa rauhassa höpötellä hupsuja ja ihailla sitä pientä vauvaa. Vaikka tuollanen kommentti ei kivaa käytöstä olekaan:/ onhan se eri juttu olla vauvan kanssa jos lapsen äiti istuu ja tarkkailee ihan vierellä.

Jos on jotain sellaista, mitä ei lapsen oman äidin edessä voi tehdä tai sanoa, niin yleensä siinä on jotain väärää tai vinksallaan.

Ööh, ei ihan noinkaan. Paitsi ääritapauksissa. Kivempi on sylittää vauvaa ja puhella "mitäsattuu" ja olla vaan, kahdestaan. Siinä ei ole mitään vinksallaan tietääkseni.. meidän suvussa tämä rauha on tapana antaa ja oma miniäkin sen jo ymmärtää. Viimeksi sai rauhassa laitella vaatekaappeja, lueskella ym. eipä tuo ainakaan valittanut ;)

Tajuatko että siitä miniästä on voinut tuntua pahalta? On ehkä taipunut teidän "suvun tapaan" jos on yhtään samanlainen ihminen kuin minä, välttelee konfliktia. Nyrkkisääntö pitäisi olla että äitiä ja vauvaa ei eroteta millään "saat omaa aikaa"- verukkeella saati että oikein suvun tapa. Siihen väliin EI KERTAKAIKKIAAN MENNÄ kyynärpäätaktiikalla. Jos miniä itse ehdottaa tuollaista sylittelytuokiota oman ajan toivossa niin asia on ok. Pieni vauva EI KAIPAA kahdenkeskistä aikaa tai sylittelyä sinun kanssasi, sinä olet vastasyntyneelle yhtä vieras kuin kaupan kassa!!

nukka kirjoitti:

Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.

Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä.

Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.

On sitten joku Psyko-Mummo ? No parempi sekin kuin Puli-Mummo Feat. Marita Taavitsainen jäädessään ratista kiinni.

Poitsu oli 7kk hoidossa päiväseltään mummolassa ja mummu väitti kivenkovaan (väittää edelleen) et poika sanoi ekan sanansa heillä ja sana oli mummu... ei jäänyt yksikään sukulainen paitsi tästä hehkutuksesta. En usko koko hommaa sillä vasta 10kk ikäsenä tuli eka "ät-tä" eli äiti. Mummua alkoi toistella joskus kesällä eli 1,5v. Kiinnostaapa jättää hoitoon kun autossa kuului viimeksi mummolan jälkeen "äiti ö-öpöttää" eli höpöttää. Että näitä on!

Vierailija kirjoitti:

Nurinkurista näissä jutuissa on se, että mummot eivät vain tajua, että "tie vauvan sydämeen vie äidin ja isän kautta". Jos mummo kunnioittaa tuoreita vanhempia ja heidän päätöksiään, vanhemmat luottavat häneen. Ja kun mummoon voi luottaa, hän varmasti automaattisesti saa viettää aikaa vauvan kanssa. Varmasti suurin osa vanhemmista toivoo, että lähipiirissä olisi aikuisia, joiden huomaan lapsen voi huolettaa jättää tietäen, että kyseinen aikuinen toimii vanhempien toivomalla tavalla. Kypsä ja tasapainoinen aikuinen toimiikin juuri niin kuin vanhemmat toivovat - epäilenkin, että isovanhempi-ikäisillä saattaa lastenlasten myötä nousta pintaan käsittelemättömiä asioita/traumoja, jotka sitten purkautuvat näin. Hyväksyttäväksi se ei tietenkään käytöstä tee, eikä varsinkaan pieni lapsi saa koskaan joutua isovanhemman tai ylipäänsä kenenkään toisen ihmisen tunteiden kannattelijaksi, kuten tässäkin ketjussa on jo puhuttu. 

Meillä tämä ei mene jakeluun. Millään.

Vaan äidin kanssa aina kilpaillaan lapsesa. Ajetaan omia vahvoja näkemyksiä lastenkasvatuksesta. Ja lyödään oikein olan takaa kiilaa lapsen ja äidin väliin.

Ja sitten ihmetellään, kun lasta ei nähdä.

Joka kerta kun lapsen suhteen on pitänyt tehdä jokin päätös ja jos se päätös ei ole mieleinen, on alettu kampanjoida oman näkemyksen puolesta. Säälitellä lasta, juoruilla selän takana, alettu nähdä lapsessa ”oireilua” ja ”huolestuttu” siitä.

Joka hemmetin kerta. Oli sitten kyse lapsen harrastuksista, hoitovalinnoista, kouluvalinnoista, matkoista. Ihan mistä vaan.

Syöty ja näverretty sitä äidin auktoriteettia. Aina.

Vierailija kirjoitti:

Päivän paras, mummi on vauvalle sama asia kuin kaupan kanssa. Jännä vaan kun mummin nähdessään hymyilee korvasta korvaan joka kerran ja ojentaa pikku kädet, että sylkkyyn. "Lakastan sinua" sanoo usein... :) ei mutta, varmasti huijaa kun mummi on sama asia kuin kaupan kassa. 

No voi tentään! Ehkäpä tuossa puhuttiin vastasyntyneestä...

Vierailija kirjoitti:

Päivän paras, mummi on vauvalle sama asia kuin kaupan kanssa. Jännä vaan kun mummin nähdessään hymyilee korvasta korvaan joka kerran ja ojentaa pikku kädet, että sylkkyyn. "Lakastan sinua" sanoo usein... :) ei mutta, varmasti huijaa kun mummi on sama asia kuin kaupan kassa. 

Nyt kaupan kassa on hyvä ja ottaa päivälääkkeet ja menee nukkumaan :D