Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas se kina alkaa...

Kun ei tajuta että se oma poika ei enää ole omaa perhettä vaan just sen miniän.

Eiks sillä pojalla ole kuitenkin lapsuudenperhe?  Eihän se mihinkään häviä, vaikka perustais perheen elämänsä naisen kanssa ja saisi lapsia.

Kyllä mun mies saa käydä äidillään ihan niin paljon kuin tahtoo.  Käynhän mäkin omilla vanhemmillani.   Molemmissa käydään  sekä yksin että erikseen. 

On vaan hieno ja hyvä asia, että mies käy äitiään tapaamassa ja tätä auttelemassa, kun anoppi ei enää kovin hyväkuntonenkaan ole.  Sehän on normaalia vastuullisuutta ja välittämistä.  Tää on ihme taistelemista, tossa toisessa ketjussa arvostellaan, kun ei lapset käy vanhemmillaan  (se iltasanomien juttu yksinäisestä vanhuudesta)  ja tässä sitten kynsin hampain vaaditaan, et pojalla saa olla vain se vaimo ja perhe sen kanssa, ei mitään tekemistä enää äitinsä kanssa.   Mikä ihme teitä vaivaa?

Ja sitä paitsi, ei se "oma poika" välttämättä ole sen miniän ikuisesti, ottakaa huomioon avioerotilastot.  Vanhemmat on ne jotka pysyy, puoliso ei välttämättä.  Ja yleensäkin, ei puolisot omista toisiaan.  He on vaan lupautuneet toisilleen, mut ei he toisiaan omista.  Ei ihmistä voi omistaa.  Ei lastaankaan, ei aikuista eikä pikkulasta.   Kaikki on omia yksilöitä ja vapaita.  Viime kädessä siis pienet lapsetkin, niillä on oikeutensa niilläkin. 

Mitä se keltään miniältä on pois, jos mies käy entisessä kotonaan?  Onhan niitä paljon pahempiakin paikkoja missä se mies vois käydä.  Vaikka vieraissa.  Käyköön mieluummin äitillään.  Ei mulöle tule koskaan mieleenkään, että siellä se anoppi nyt omii mun miestä.  Ihan sairasta.

Poika ei ole enää anopin ydinperhettä aikuistuttuaan.

Hänellä on oma perhe. Oma elämä.

Niin.  Ja silti sillä on vielä se lapsuudenperhekin.  Sillä on vielä äiti ja isä (jos ne on elossa).  Siitä ei mihinkään pääse.  Kyllä ne vanhemmat siellä virallisissa tiedoissakin ovat ihan maailman loppuun asti. 

Ydinperhe.  Voi hyvänen aika.  Mikä se ydin siinä on?  Vaimoko?  Mikähän se meillä on?  Koira vissiin.  Kun ei meillä toistemme lisäksi muita tässä enää ole.  Ja siitä kovasti tykätään ja huolehditaan. 

Et sinä voi varastaa itsellesi perheenjäseniä muilta.

Ydinperheesi olet tasan sinä ja vaimo jos lapset ovat jo täysikäisiä.

Olet tämän kaiken typerän älämölösi kuten perheenjäsenten "varastamisen" jänkyttänyt tänne ketjuun jo mooooooneen kertaan. Silti se on ja pysyy just sinä. Älämölönä.

Ihan on sama fakta kuin viimeksikin. Tosiasia.

"Paglia on verrannut ydinperhettä klaustrofobiseen selliin, vankiselliin ja epävakaaseen selliin ja sanonut että voi olla että lapsia ei ole tarkoitettu teljettäväksi taloon vanhempiensa kanssa."

Tämähän oli hyvä :D

Mutta sinä telkeet sinne aikuistuneet lapsesikin, joilla on jo omat perheet. Intiimiin brunssisaunailtaan mamman kanssa, vailla kontakteja ulkomaailmaan ja saastuttavaa miniää.

Minä en voi olla vastuussa miniän piereskelystä. Kukin vastaa omista päästöistään. Meidän suvussa ei ole laktoosi-intoleranssia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hetkinen, mikä siinä onkin niin vaikeaa ymmärtää, että jos miniät toivovat etteivät anopit tule kylään niin usein eikä kutsumatta niin miniä tosiaan olettavat olevansa aina tervetulleita anoppinsa kotiin? Suututaan ihan hirveästi jos anoppi uskaltaa toivoa, että aikuiset lapset tulisivat käymään ilman puolisoitaan. En minäkään halua tyttöjen saunailtaan kenenkään miehiä enkä oikeastaan lapsiakaan mukaan.

Toivottavasti tämä, että lapset tulisivat käymään ilman puolisoitaan, yleistyy. Yleistyy, että se pidettäisiin normaalina, avoimena ja etenkin y m m ä r r e t t ä v ä n ä kyläilytapana.

Ovathan sisarukset tunteneet toisensa kuitenkin kauan aikaa ja heillä on sama kokemusmaailma, samat hullut jutut joille käkätetään.

Toisinaan miniävävyt eivät ymmärrä sisarusten huumoria. Ja se on paha juttu. Aina on joku, jonka suu on viivana, kun kerrotaan jostakin vanhasta sattumuksesta.

Itse olen kaivannut vanhojen asioiden muistelua sisarusteni kanssa. Ja jos vanhemmat elävät, sitä hauskempaa.

Ja pitäisi ymmärtää, että pahaa siellä ei puhuta toisten puolisoista.

Ei näin tule kuitenkaan käymään, ei siitä tule ikinä normaalia eikä yleistä. Suurin osa ihmisistä osaa hyväksyä sen, että elämä muuttuu ja menee eteenpäin. Joskus oli se sisarusperhe ,sitä ei ole enää olemassa ja sitä on turha haikailla. Tottakai sisarukset nyt toisiaan tapaavat siinä missä kaveritkin, eihän tässä siitä ollut kyse. Sen sijaan en ole eläessäni ikinä kokenut mitään tuollaista, että "ollaan suut viivana". Se on kylläkin ihan sinun päässäsi joku omituinen kummallinen kuvitelma. Eikä kukaan todellakaan luule, että puhutaan pahaa jostain puolisoista. Ihan kaikissa kulttuureissa ympäri maailman ja Suomessakin 99% perheissä vanhemmat hyväksyvät lapsensa puolison ja sen perheen, kutsu on aina poikkeuksetta avoin kaikille. Epäilen erittäin vahvasti, että siitä tulee ikinä normaalia, että miniöitä ei kutsuta kylään  samalla kun se oma lapsi. Se on erittäin poikkeuksellista käytöstä.

Miks tää pitää aina ymmärtää väärin?

Missä kohtaa kiellettiin puolisoita osallistumasta?????!!

Onneks meillä pystytään kokoontumaan lapsuudenperheeseen ilman puolisoita, ja edes ilman että mitään kutsua/kutsumattomuutta tarvitsee esittää. Juttu vaan on niin, että mun mies ei jaksa kuunnella mun ja mun äitin juttuja eikä me haluta sitä siihen huokailemaan. Vastavuoroisesti pidän omaa aikaa sillä aikaa kun mies moikkaa omaa äitiään

Tässäketjussa on läpiraivottu omituinen käsitys "ainoasta ja oikeasta" tavasta viettää aikaa..

Anoppi oli alussa kuin riivinrauta, aina nälvimässä ja arvostelemassa. Nuori kun olin en uskaltanut laittaa hanttiin. Sitten tuli ikää ja kokemusta ja aloin sanoa takaisin, nyt anoppi on yhtä mielistelyä kun tavataan pari kertaa vuodessa. Eniten sitä ehkä ketuttaa että mieskään ei halua pitää yhteyttä, ei jaksa sitä ripustautumista ja läheisriippuvuutta.

Viime vuonna minusta tuli anoppi, en todellakaan puutu nuorenparin elämään mitenkään, an arvostele ja heittele ilmana muka hauskoja vitsejä mutta oikeasti ne on nälvimistä. En puutu sisustukseensa, en töihinsä, en mihinkään, elävät niin kuin haluavat. Käyvät meillä aika useinkin, ehkä juuri siksi että suhtaudun heihin neutraalisti enkä arvostele. Yhteisessä kodissaan en ole käynyt koskaan, ei ole kutsuttu enkä tuppaudu. Ei se minua ja miestäni haittaa, se on nuorten valinta.

Pysy ap tiukkana, pidä välimatka, se on ainut keino millä jaksat. Älä vastaa viesteihin ja puheluihin mitään, älä selittele toimintaasi.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi oli alussa kuin riivinrauta, aina nälvimässä ja arvostelemassa. Nuori kun olin en uskaltanut laittaa hanttiin. Sitten tuli ikää ja kokemusta ja aloin sanoa takaisin, nyt anoppi on yhtä mielistelyä kun tavataan pari kertaa vuodessa. Eniten sitä ehkä ketuttaa että mieskään ei halua pitää yhteyttä, ei jaksa sitä ripustautumista ja läheisriippuvuutta.

Viime vuonna minusta tuli anoppi, en todellakaan puutu nuorenparin elämään mitenkään, an arvostele ja heittele ilmana muka hauskoja vitsejä mutta oikeasti ne on nälvimistä. En puutu sisustukseensa, en töihinsä, en mihinkään, elävät niin kuin haluavat. Käyvät meillä aika useinkin, ehkä juuri siksi että suhtaudun heihin neutraalisti enkä arvostele. Yhteisessä kodissaan en ole käynyt koskaan, ei ole kutsuttu enkä tuppaudu. Ei se minua ja miestäni haittaa, se on nuorten valinta.

Pysy ap tiukkana, pidä välimatka, se on ainut keino millä jaksat. Älä vastaa viesteihin ja puheluihin mitään, älä selittele toimintaasi.

EI se anoppi poikansa ja miniänsä kotiin tule kutsumatta, mutta ei todella ole tervettä eikä normaalia olla kutsumatta anoppia. En osaisi ikinä kuvitellakaan tällaista tilannetta omalle kohdalle tapahtuvaksi enkä ole lähipiirissäkään kuullut, että anopin kotiin ollaan tervetulleita mutta anoppi ei ole pojan ja miniän kotiin tervetullut. Toki voi joskus joku poikkeus olla, olen kuullut tuollaista tapahtuvan ehkä kerran kahdessa vuodessa. Se vain on todella todella outoa. Sinulla on vain todella outo miniä ja hänellä on todella outo suhde poikasi äitiin, en ymmärrä yhtään, miksi hän kokee sinut tuollaisena ongelmana ja miksi hän on sosiaalisesti niin vaikea ja hankala.

Voi kun ne miniät ja vävyt ymmärtäisivät ilman kieltoja etteivät he tulisi aina mukaan, olisi joskus tai rehellisesti sanottuna useimmiten mukavaa rupatella vain sillä lapsuuden perheen porukalla. Eikö asioista voi sanoa suoraan? Ei ne miniät ja vävyt ole yhtään sen kiinnostuneempia puolisonsa vanhempien seurasta kuin vanhemmat heidän seurastaan niin miksi pitää teeskennellä?

Mitä mummo sanoo: Ai Rauno/Liisakin tuli, onpa mukavaa kun vanhojen ihmisten seura kiinnostaa teitä nuoria! Mitä mummo ajattelee: Voi jeesus taas se Rauno/Liisa tuli mukana kuin kylkiäinen tänne sohvalle istumaan ja siirtelee siinä hermostuneena jalkojaan, sitten se yrittää pakollisen kyläilykitutunnin jälkeen morsettaa kulmakarvoillaan, että joko lähdetään. Hyvästi leppoisa keskustelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi oli alussa kuin riivinrauta, aina nälvimässä ja arvostelemassa. Nuori kun olin en uskaltanut laittaa hanttiin. Sitten tuli ikää ja kokemusta ja aloin sanoa takaisin, nyt anoppi on yhtä mielistelyä kun tavataan pari kertaa vuodessa. Eniten sitä ehkä ketuttaa että mieskään ei halua pitää yhteyttä, ei jaksa sitä ripustautumista ja läheisriippuvuutta.

Viime vuonna minusta tuli anoppi, en todellakaan puutu nuorenparin elämään mitenkään, an arvostele ja heittele ilmana muka hauskoja vitsejä mutta oikeasti ne on nälvimistä. En puutu sisustukseensa, en töihinsä, en mihinkään, elävät niin kuin haluavat. Käyvät meillä aika useinkin, ehkä juuri siksi että suhtaudun heihin neutraalisti enkä arvostele. Yhteisessä kodissaan en ole käynyt koskaan, ei ole kutsuttu enkä tuppaudu. Ei se minua ja miestäni haittaa, se on nuorten valinta.

Pysy ap tiukkana, pidä välimatka, se on ainut keino millä jaksat. Älä vastaa viesteihin ja puheluihin mitään, älä selittele toimintaasi.

EI se anoppi poikansa ja miniänsä kotiin tule kutsumatta, mutta ei todella ole tervettä eikä normaalia olla kutsumatta anoppia. En osaisi ikinä kuvitellakaan tällaista tilannetta omalle kohdalle tapahtuvaksi enkä ole lähipiirissäkään kuullut, että anopin kotiin ollaan tervetulleita mutta anoppi ei ole pojan ja miniän kotiin tervetullut. Toki voi joskus joku poikkeus olla, olen kuullut tuollaista tapahtuvan ehkä kerran kahdessa vuodessa. Se vain on todella todella outoa. Sinulla on vain todella outo miniä ja hänellä on todella outo suhde poikasi äitiin, en ymmärrä yhtään, miksi hän kokee sinut tuollaisena ongelmana ja miksi hän on sosiaalisesti niin vaikea ja hankala.

Minä en kutsu appivanhempia meille. App haukkuu kaiken lyttyyn. Viimeksi jopa asuinalueemme ojat oli vääränlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi oli alussa kuin riivinrauta, aina nälvimässä ja arvostelemassa. Nuori kun olin en uskaltanut laittaa hanttiin. Sitten tuli ikää ja kokemusta ja aloin sanoa takaisin, nyt anoppi on yhtä mielistelyä kun tavataan pari kertaa vuodessa. Eniten sitä ehkä ketuttaa että mieskään ei halua pitää yhteyttä, ei jaksa sitä ripustautumista ja läheisriippuvuutta.

Viime vuonna minusta tuli anoppi, en todellakaan puutu nuorenparin elämään mitenkään, an arvostele ja heittele ilmana muka hauskoja vitsejä mutta oikeasti ne on nälvimistä. En puutu sisustukseensa, en töihinsä, en mihinkään, elävät niin kuin haluavat. Käyvät meillä aika useinkin, ehkä juuri siksi että suhtaudun heihin neutraalisti enkä arvostele. Yhteisessä kodissaan en ole käynyt koskaan, ei ole kutsuttu enkä tuppaudu. Ei se minua ja miestäni haittaa, se on nuorten valinta.

Pysy ap tiukkana, pidä välimatka, se on ainut keino millä jaksat. Älä vastaa viesteihin ja puheluihin mitään, älä selittele toimintaasi.

EI se anoppi poikansa ja miniänsä kotiin tule kutsumatta, mutta ei todella ole tervettä eikä normaalia olla kutsumatta anoppia. En osaisi ikinä kuvitellakaan tällaista tilannetta omalle kohdalle tapahtuvaksi enkä ole lähipiirissäkään kuullut, että anopin kotiin ollaan tervetulleita mutta anoppi ei ole pojan ja miniän kotiin tervetullut. Toki voi joskus joku poikkeus olla, olen kuullut tuollaista tapahtuvan ehkä kerran kahdessa vuodessa. Se vain on todella todella outoa. Sinulla on vain todella outo miniä ja hänellä on todella outo suhde poikasi äitiin, en ymmärrä yhtään, miksi hän kokee sinut tuollaisena ongelmana ja miksi hän on sosiaalisesti niin vaikea ja hankala.

Minä en kutsu appivanhempia meille. App haukkuu kaiken lyttyyn. Viimeksi jopa asuinalueemme ojat oli vääränlaisia.

En minäkään kutsu, mies kutsuu jos on kutsuakseen. Lapsen syntäreille on kutsunut, siinäpä oikeastaan se. Omia vanhempia olen kutsunut pari kertaa, ennemmin kyläillään siellä ja se sopii vanhemmillenikin paremmin.

Kaikki siis tavallaan tervetulleita mutta ei nyt ilman asiaa kutsuta kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun ne miniät ja vävyt ymmärtäisivät ilman kieltoja etteivät he tulisi aina mukaan, olisi joskus tai rehellisesti sanottuna useimmiten mukavaa rupatella vain sillä lapsuuden perheen porukalla. Eikö asioista voi sanoa suoraan? Ei ne miniät ja vävyt ole yhtään sen kiinnostuneempia puolisonsa vanhempien seurasta kuin vanhemmat heidän seurastaan niin miksi pitää teeskennellä?

Mitä mummo sanoo: Ai Rauno/Liisakin tuli, onpa mukavaa kun vanhojen ihmisten seura kiinnostaa teitä nuoria! Mitä mummo ajattelee: Voi jeesus taas se Rauno/Liisa tuli mukana kuin kylkiäinen tänne sohvalle istumaan ja siirtelee siinä hermostuneena jalkojaan, sitten se yrittää pakollisen kyläilykitutunnin jälkeen morsettaa kulmakarvoillaan, että joko lähdetään. Hyvästi leppoisa keskustelu.

Se on kuules emännän tehtävä saada kaikki vieraat viihtymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi oli alussa kuin riivinrauta, aina nälvimässä ja arvostelemassa. Nuori kun olin en uskaltanut laittaa hanttiin. Sitten tuli ikää ja kokemusta ja aloin sanoa takaisin, nyt anoppi on yhtä mielistelyä kun tavataan pari kertaa vuodessa. Eniten sitä ehkä ketuttaa että mieskään ei halua pitää yhteyttä, ei jaksa sitä ripustautumista ja läheisriippuvuutta.

Viime vuonna minusta tuli anoppi, en todellakaan puutu nuorenparin elämään mitenkään, an arvostele ja heittele ilmana muka hauskoja vitsejä mutta oikeasti ne on nälvimistä. En puutu sisustukseensa, en töihinsä, en mihinkään, elävät niin kuin haluavat. Käyvät meillä aika useinkin, ehkä juuri siksi että suhtaudun heihin neutraalisti enkä arvostele. Yhteisessä kodissaan en ole käynyt koskaan, ei ole kutsuttu enkä tuppaudu. Ei se minua ja miestäni haittaa, se on nuorten valinta.

Pysy ap tiukkana, pidä välimatka, se on ainut keino millä jaksat. Älä vastaa viesteihin ja puheluihin mitään, älä selittele toimintaasi.

EI se anoppi poikansa ja miniänsä kotiin tule kutsumatta, mutta ei todella ole tervettä eikä normaalia olla kutsumatta anoppia. En osaisi ikinä kuvitellakaan tällaista tilannetta omalle kohdalle tapahtuvaksi enkä ole lähipiirissäkään kuullut, että anopin kotiin ollaan tervetulleita mutta anoppi ei ole pojan ja miniän kotiin tervetullut. Toki voi joskus joku poikkeus olla, olen kuullut tuollaista tapahtuvan ehkä kerran kahdessa vuodessa. Se vain on todella todella outoa. Sinulla on vain todella outo miniä ja hänellä on todella outo suhde poikasi äitiin, en ymmärrä yhtään, miksi hän kokee sinut tuollaisena ongelmana ja miksi hän on sosiaalisesti niin vaikea ja hankala.

Minä en kutsu appivanhempia meille. App haukkuu kaiken lyttyyn. Viimeksi jopa asuinalueemme ojat oli vääränlaisia.

En minäkään kutsu, mies kutsuu jos on kutsuakseen. Lapsen syntäreille on kutsunut, siinäpä oikeastaan se. Omia vanhempia olen kutsunut pari kertaa, ennemmin kyläillään siellä ja se sopii vanhemmillenikin paremmin.

Kaikki siis tavallaan tervetulleita mutta ei nyt ilman asiaa kutsuta kuitenkaan.

Samainen appi teki oharit kun hänen piti ekaa kertaa tavata lapsemme.

Voitaisiinko tehdä jatkossa niin, että he laittavat jonkin merkin viestin alkuun, joilla on tapausesimerkki rajattomasta isovanhemmasta tai suora kommentti ap:lle? En halua haaskata lukuaikaa noihin tappeluviesteihin ja aiheen ulkopuolisiin viesteihin. Esim. @@@ tai 👵🏻

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi oli alussa kuin riivinrauta, aina nälvimässä ja arvostelemassa. Nuori kun olin en uskaltanut laittaa hanttiin. Sitten tuli ikää ja kokemusta ja aloin sanoa takaisin, nyt anoppi on yhtä mielistelyä kun tavataan pari kertaa vuodessa. Eniten sitä ehkä ketuttaa että mieskään ei halua pitää yhteyttä, ei jaksa sitä ripustautumista ja läheisriippuvuutta.

Viime vuonna minusta tuli anoppi, en todellakaan puutu nuorenparin elämään mitenkään, an arvostele ja heittele ilmana muka hauskoja vitsejä mutta oikeasti ne on nälvimistä. En puutu sisustukseensa, en töihinsä, en mihinkään, elävät niin kuin haluavat. Käyvät meillä aika useinkin, ehkä juuri siksi että suhtaudun heihin neutraalisti enkä arvostele. Yhteisessä kodissaan en ole käynyt koskaan, ei ole kutsuttu enkä tuppaudu. Ei se minua ja miestäni haittaa, se on nuorten valinta.

Pysy ap tiukkana, pidä välimatka, se on ainut keino millä jaksat. Älä vastaa viesteihin ja puheluihin mitään, älä selittele toimintaasi.

EI se anoppi poikansa ja miniänsä kotiin tule kutsumatta, mutta ei todella ole tervettä eikä normaalia olla kutsumatta anoppia. En osaisi ikinä kuvitellakaan tällaista tilannetta omalle kohdalle tapahtuvaksi enkä ole lähipiirissäkään kuullut, että anopin kotiin ollaan tervetulleita mutta anoppi ei ole pojan ja miniän kotiin tervetullut. Toki voi joskus joku poikkeus olla, olen kuullut tuollaista tapahtuvan ehkä kerran kahdessa vuodessa. Se vain on todella todella outoa. Sinulla on vain todella outo miniä ja hänellä on todella outo suhde poikasi äitiin, en ymmärrä yhtään, miksi hän kokee sinut tuollaisena ongelmana ja miksi hän on sosiaalisesti niin vaikea ja hankala.

Minä en kutsu appivanhempia meille. App haukkuu kaiken lyttyyn. Viimeksi jopa asuinalueemme ojat oli vääränlaisia.

Ei sinulla olekaan mitään velvoitetta käyttäytyä sosiaalisesti normaalilla ja yleisellä tavalla - tai edes terveellä tavalla, mutta en ymmärrä, miksi miehen vanhemmat on sinulle noin iso ongelma. Siinä vaiheessa, kun lapsi aikuistuu, napanuora äitiin katkeaa ja lapsi alkaa elämään ihan omaa elämää. Ja kun seurustelukumppaneita tulee mukaan, on yleistä ja normaalia, että kutsu kylään koskee aina myös miehen vanhempia. Kukaan ei pakota mihinkään ja saahan sitä olla kuinka omituinen tai erikoinen ikinä haluaa, mutta jotenkin tuo ei vaan tunnu normaalilta eikä terveeltä, että ei koeta oloaan luontevaksi ja kyllä se vähän niin menee, että tapana on miehen vanhempien kanssa seurustella tasan siksi, että on se yhteinen nimittäjä eli miehesi. Ja eivät nämä sosiaalisesti normaalit tavat toimia ole mitään minun keksintöjäni vaan 99% toimii näin. Erikseen ovat sitten ne sosiaalisesti vaikeat tai haasteelliset ihmiset, kenellä on juuri tuollaisia ongelmia, ettei tunne oloaan luontevaksi tai vaan haukutaan jne. Ja voit toki omien vanhempiesi kanssa ylläpitää ihan niin tiivistä suhdetta kuin ikinä haluat, mutta sitäkin olisi hyvä katsella vähän ulkopuolelta ja miettiä, mikä on se vanhempien rooli aikuisen naisen elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Voitaisiinko tehdä jatkossa niin, että he laittavat jonkin merkin viestin alkuun, joilla on tapausesimerkki rajattomasta isovanhemmasta tai suora kommentti ap:lle? En halua haaskata lukuaikaa noihin tappeluviesteihin ja aiheen ulkopuolisiin viesteihin. Esim. @@@ tai 👵🏻

Aina parempi jos itse voisit ensin näyttää mallia eli merkintä ja tapausesimerkki tai suora kommentti ap:lle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi oli alussa kuin riivinrauta, aina nälvimässä ja arvostelemassa. Nuori kun olin en uskaltanut laittaa hanttiin. Sitten tuli ikää ja kokemusta ja aloin sanoa takaisin, nyt anoppi on yhtä mielistelyä kun tavataan pari kertaa vuodessa. Eniten sitä ehkä ketuttaa että mieskään ei halua pitää yhteyttä, ei jaksa sitä ripustautumista ja läheisriippuvuutta.

Viime vuonna minusta tuli anoppi, en todellakaan puutu nuorenparin elämään mitenkään, an arvostele ja heittele ilmana muka hauskoja vitsejä mutta oikeasti ne on nälvimistä. En puutu sisustukseensa, en töihinsä, en mihinkään, elävät niin kuin haluavat. Käyvät meillä aika useinkin, ehkä juuri siksi että suhtaudun heihin neutraalisti enkä arvostele. Yhteisessä kodissaan en ole käynyt koskaan, ei ole kutsuttu enkä tuppaudu. Ei se minua ja miestäni haittaa, se on nuorten valinta.

Pysy ap tiukkana, pidä välimatka, se on ainut keino millä jaksat. Älä vastaa viesteihin ja puheluihin mitään, älä selittele toimintaasi.

EI se anoppi poikansa ja miniänsä kotiin tule kutsumatta, mutta ei todella ole tervettä eikä normaalia olla kutsumatta anoppia. En osaisi ikinä kuvitellakaan tällaista tilannetta omalle kohdalle tapahtuvaksi enkä ole lähipiirissäkään kuullut, että anopin kotiin ollaan tervetulleita mutta anoppi ei ole pojan ja miniän kotiin tervetullut. Toki voi joskus joku poikkeus olla, olen kuullut tuollaista tapahtuvan ehkä kerran kahdessa vuodessa. Se vain on todella todella outoa. Sinulla on vain todella outo miniä ja hänellä on todella outo suhde poikasi äitiin, en ymmärrä yhtään, miksi hän kokee sinut tuollaisena ongelmana ja miksi hän on sosiaalisesti niin vaikea ja hankala.

Minä en kutsu appivanhempia meille. App haukkuu kaiken lyttyyn. Viimeksi jopa asuinalueemme ojat oli vääränlaisia.

Ei sinulla olekaan mitään velvoitetta käyttäytyä sosiaalisesti normaalilla ja yleisellä tavalla - tai edes terveellä tavalla, mutta en ymmärrä, miksi miehen vanhemmat on sinulle noin iso ongelma. Siinä vaiheessa, kun lapsi aikuistuu, napanuora äitiin katkeaa ja lapsi alkaa elämään ihan omaa elämää. Ja kun seurustelukumppaneita tulee mukaan, on yleistä ja normaalia, että kutsu kylään koskee aina myös miehen vanhempia. Kukaan ei pakota mihinkään ja saahan sitä olla kuinka omituinen tai erikoinen ikinä haluaa, mutta jotenkin tuo ei vaan tunnu normaalilta eikä terveeltä, että ei koeta oloaan luontevaksi ja kyllä se vähän niin menee, että tapana on miehen vanhempien kanssa seurustella tasan siksi, että on se yhteinen nimittäjä eli miehesi. Ja eivät nämä sosiaalisesti normaalit tavat toimia ole mitään minun keksintöjäni vaan 99% toimii näin. Erikseen ovat sitten ne sosiaalisesti vaikeat tai haasteelliset ihmiset, kenellä on juuri tuollaisia ongelmia, ettei tunne oloaan luontevaksi tai vaan haukutaan jne. Ja voit toki omien vanhempiesi kanssa ylläpitää ihan niin tiivistä suhdetta kuin ikinä haluat, mutta sitäkin olisi hyvä katsella vähän ulkopuolelta ja miettiä, mikä on se vanhempien rooli aikuisen naisen elämässä.

Jos ei ihmunen osaa käyttäytyä vaan vittuilee aina vaan, puhutteluistakun huolimatta, se kutsu jää saamatta.

Minun isäni on kuollut kun minä olin 14. Äitini kanssa en ole koskaan ollut läheinen.

Ja se haukkuminen, ivaaminen ja nälviminen ja arvosteleminen käy apelta erittöin luontevasti. 24/7.

Meillä appi on samanlainen haukkuja. Joskus otamme lyhyesti kylään, mutta mitään ruokaa en laita. Tarjoan kiusallanikin vain einestä ja keksejä jne.

Alussa olin niin hölmö, että jopa leivoin. Ja kuuntelin sitten tuntikausien märehdinnän siitä, ketkä kaikki leipoo parempaa pullaa kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitys vaan menee silleen, että äideistä tulee ne mummot.

Kehitys vaan menee silleen, että osa ihmisistä kykenee arvioimaan omaa käytöstään ja ymmärtämään missä rajat kulkevat. Minun isoäitini eli äitini anoppi oli inhottava äitiäni kohtaan, äitini on usein muistellut niitä juttuja. Ja arvaa mitä, hän on ihana mummo, varmaankin just sen takia mitä itse joutui kokemaan. Molemmat kälyni ovat sanoneet että meidän äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä ja aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti. Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä, sen sijaan että vaatisi kaikkien huomion omaan mummouteensa niin kuin jotkut tekevät. Äiti kuuntelee oikeasti kun kälyt kertovat missä milloinkin mennään ja mitä temppuja lapset ovat oppineet käyttämään jne. Lohduttaa äitejään ikävöiviä lapsenlapsia omalla "äiti-laulullaan", rallatteleva iloinen laulu kuinka kohtaan nähdään äiti, se paras äiti on ja samalla keinuttaa lasta edestakaisin. On saanut jo reilu vuotiaina lapsenlapsia yöksi, toiselle kälylle sanoi itse että 4kk on hurjan pieni, hän ottaa kyllä yöksi jos on pakko saada nukkua mutta äitin lähellä olisi paras olla. Minusta se kertoo itsetunnosta!

Kyllä se tavallaan kertoo itsetunnosta, kälyjen itsetuntoa ilmeisesti pitää pönkittää..onneksi ei mitenkään lähde lapasesta.

Vähän ahdistavaa tekstiä

- äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä, (aina auttaa, auttamaan pyydetään ja usein)

- aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti (isästä ei puhuta)

- Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä (ei niinkään vauvaa?)

- Laulaa laulua tralalaa kohta nähdään äiti, se paras äiti on (isästä ei lauleta tralalaa)

- Sanoo yökylää kysyttäessä äitin lähellä olisi paras olla

Onko sillä mummolla annettu käsikirjoitus mistä hän seuraa miten on ylistettävä äitejä (miniöitä) joka kohdassa? Itse saattaisin ahdistua ja tuntea oloni teennäiseksi.

Siis miten toi teksti rakastavasta ja huomioonottavasta isoäidistä/anopista on saatu väännettyä näin kieroutuneeks :D Toi alkuperäinen on just unelma anoppi..

Juu varmaan, kun paapoo ja palvoo lähinnä miniöitä. Miten kummassa joku keskittyy vastasyntyneen vauvan sijaan ihailemaan ja onnittelemaan vain tuoretta äitiä? Musta toi on pimeetä, joku vaan keksinyt satuhahmon, jonka keskipisteenä on lapsen äiti eikä lapsi tai oma aikuinen lapsi. Jos se satuhahmo olisi totta niin hän olisi burnoutin partaalla oleva hyvä haltijatar, joka ei osaa pitää kiinni rajoistaan tai jaksamisestaan ja kertojan kälyt käyttävät häntä sumeilematta hyväkseen, oma tytär ei laita tikkuakaan ristiin ja vain hymistelee kuinka kiva äiti meillä on. Sitten ihmetellään niitä kiukkukohtauksia kun vanhemman ihmisen voimat ja kärsivällisyys loputtomaan palvelusten ammentamiseen loppuvat. Lallallaa hoitakaa itse lapsenne, se paras konsti on, lallallaa, mummolla yritetään lapset hoidattaa, hoitakaa itse vaa-aan!

Viisas isoäiti tietää että suurin mahdollinen sijoitus lapsenlapsen hyvinvointiin on kiinnittää huomiota tämän ÄITIIN. Vastasyntynyt ei paljoa kostu isoäidin ihailevista sanoista mutta tuore äiti sitävastoin kyllä! On erittäin hienoa miten jotkut (harvat, ikävä kyllä) tuoreet isoäidit kykenevät ottamaan askeleen taaksepäin ja ihailemaan äidin ja vauvan symbioosia, ilman jyräävää "minulle vauva, minä olen nyt mummo"-sekoilua. Sellainen isoäiti joka kykenee antamaan arvoa miniän äitiydelle aivan alusta alkaen, saa todennäköisesti palkitsevan roolin tulevaisuudessa lapsenlapsensa elämässä. Alkutaipaleella voidaan myös pilata kaikki. Muutama riittävän paha ylilyönti voi riittää siihen etteivät välit palaudu. Mutta pakkoko se on mummelin kuseksia tuoreen äidin tontille.

No nyt on taas terapian tarpeessa tämä kommentoija. Itsekeskeinen ajattelu "Viisas isoäiti tietää että suurin mahdollinen sijoitus lapsenlapsen hyvinvointiin on kiinnittää huomiota tämän ÄITIIN. Vastasyntynyt ei paljoa kostu isoäidin ihailevista sanoista mutta tuore äiti sitävastoin kyllä!" Ei voi olla totta, olen tyrmistynyt. Ei tarvitse nyt jyrätä ketään eikä omia vauvaa eikä olla epäystävällinen tai mitään muutakaan negatiivista mutta en minä todellakaan "sijoita lapsenlapseni hyvinvointiin" palvomalla lapsen äitiä. Ihan normaalilla tasolla liikkuva kommunikaatio riittää, ei ylenpalttista huomiota tai ihailua. Eiköhän se ole selvää, että lapselle toivotaan hyvää ja vanhemmille onnea. Ihana lapsi, onnelliset vanhemmat. Tuoreet vanhemmat voivat keskenään kehua toisiaan sinä ihana synnyttäjä elämäni valo ja silmäterä ja ansioitunut siittäjä korskea ori mutta josko mummi ja vaari vain onnittelisivat normaalisti.

Kyse ei ole palvomisesta vaan kunnioituksesta. Ne tuoreet vanhemmat kaipaa tukea ja rohkaisua uudessa elämäntilanteessa eikä sitä että yli-innokas mummo tulee vaatimaan vauvaa itselleen ja päällepäsmäröimään kun tuoreet vanhemmat hapuilevat oman vanhemmuudensa kanssa. Jokainen normaali ihminen ymmärtää tämän. Harmi ettet sinä ymmärrä.

Minun pojallani on hyvä itsetunto, kiitos kysymästä. Hän ei tarvitse ihailua tai huomiota, ihan onnittelut riittää. Tuntuu että se on enempi näiden itsetunto-ongelmaisten tarve saada gloriaa ja he ovat sen valmiita vaatimaan, ei heidän mielestään vauva sitä ymmärrä eikä mies tarvitse, mutta ÄITI tarvitsee ja VAATII. No ohi meni.

Kyse ei ole itsetunnon puutteesta vaan täysin uudesta elämäntilanteessa jossa ihan jokainen meistä on kuutamolla. Ja vaikka kuinka olisi hyvä itsetunto niin jyräävä isoäiti saa sen hyvänkin itsetunnon tuhottua. Ja jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin onhan se äiti melkoisen työn tehnyt kun on lapsen sisällään kantanut ja kasvattanut ja sen jälkeen vielä pihalle toimittanut. Ihan olet saman työn itsekin lastesi kohdalla tehnyt ja ansainnut siitä asianmukaiset onnittelut. Kyllä meillä ainakin onniteltiin niin isää kun äitiäkin mutta usko sinä vaan noita sun kuvitelmia että miestä poljetaan ja naiset on kaiken pahan alku ja juuri. Syyllistyt siis itsekin tuohon naisten pahuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Hetkinen, mikä siinä onkin niin vaikeaa ymmärtää, että jos miniät toivovat etteivät anopit tule kylään niin usein eikä kutsumatta niin miniä tosiaan olettavat olevansa aina tervetulleita anoppinsa kotiin? Suututaan ihan hirveästi jos anoppi uskaltaa toivoa, että aikuiset lapset tulisivat käymään ilman puolisoitaan. En minäkään halua tyttöjen saunailtaan kenenkään miehiä enkä oikeastaan lapsiakaan mukaan.

En nyt ymmärrä että missä kohtaa kukaan on väittänyt että miniät olettavat olevansa tervetulleita anopin kotiin kutsumatta vaan että on epäkohteliasta anopilta jättää tietoisesti miniä kutsumatta kotiinsa ja samalla olettaa olevansa tervetullut miniän ja poikansa kotiin. Jokainen saanee päättää itse ketä kotiinsa kutsuu, mutta täälläkin kuvatut "ei kiinnosta tavata lasten puolisoita kun ovat vääränlaisia" on rehellisesti sanottuna epäkohteliasta ja huonoa käytöstä. Saunailtaa kavereiden kesken on turha edes verrata tilanteeseen jossa on kyse sukulaisista.

Puhun nyt vaan omasta puolestani mutta koen sen erittäin loukkaavana että anoppini laittaa miehelle viestiä että tulkaa vierailulle mutta x ei sitten saa tulla mukaan. En koe olevani tervettullut anoppini lähettyville missään tilanteessa ja samalla anoppi olettaa että päästän lapseni tuollaiseen ympäristöön ilman vastalauseita. Hän myös olettaa että voi koska tahansa tulla meille, myös siis kutsumatta ja loukkaantuu jos sanon etten häntä halua kotiini. Onneksi muut miehen sukulaiset ovat ottaneet minut avosylin vastaan, mutta satuttaa tietää ettei anoppini minua hyväksy. 

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten, jos lapsi päättää itse, ettei halua olla isovanhempien kanssa tekemisissä? Onko se vanhempien syy silloin ja oikeuttaako se isovanhemmat syyttämään vanhempia tästä? Vai pitäisikö isovanhempien katsoa peiliin, onko hyvä suhde jäänyt luomatta? Onko esimerkiksi vuosikausia ilkeilty ja puhuttu rumasti lapsenlapselle?

Omat isovanhempani syyttävät vanhempiani siitä etten halua olla tekemisissä heidän kanssaan. Eivät pysty näkemään omassa toiminnassaan mitään vikaa. Ainoa mitä olisin toivonut lapsena/nuorena oli se että vanhempani olisivat puuttuneet isovanhempieni toimintaan. Vuosien terapian jälkeen pystyn seisomaan selkäsuorana ja toteamaan etten halua olla isovanhempieni kanssa missään tekemisissä. Isäni vanhemmat ja tuntuu pahalta nähdä oman isän kärsivän tilanteesta, mutta onneksi isäni ymmärtää myös minun puoleni tässä.

Minun appeni on sovinisti. Miehellä kaksi siskoa. Nämä kumpikin naineet kouluttamattoman työttömän ruman ja haisevan uuno turhapuron.

Appivanhemmat antaneet rahaa tyttärien perheisiin jne.

Minä olen koulutettu, hyvässä työssä, hyvästä perheestä, ahkera ja yritteliäs. Meille ei ole annettu mitään. Minua haukutaan yksityisesti ja julkisesti. Sukutapaamisissa minun pitäisi tiskata ja passata. Anoppilassa en saisi varmaan edes istua ruokapöytään.

Brunssisauna-anopin märkä päiväuni:

Aikuisten poikien perheissä on jokaisella kalenterissaan kuun jokaisen lauantain kohdalla sydän. Sydän tarkoittaa äitin näkemistä <3 Työ-koulu-ja päivähoitoviikon jälkeen lauantaiaamu käytetään vaatteiden silittämiseen ja lasten hiusten leikkuuseen, tarkistetaan että lasten piirtämät kortit ovat riittävän sieviä. Korteissa lukee anopin toiveesta "Kulta-mammalle". Miniä on herännyt jo viideltä valmistelemaan tärkeää päivää, mutta muistaa tarjota vain kevyehkön aamiaisen, jotta brunssi varmasti maistuu. Miniä tietää ettei hänellä ole mitään asiaa lähteä mukaan, se vähän harmittaa häntä koska joutuu käymään kaupassa ja siivoamaan ja laittamaan päiväruoan nyt vapaapäivänäkin yksinään. 

Anopin kotona noudatetaan tuttua traditiota - Kulta-mamma istuu lepotuolissa takan ääressä ja katselee myhäillen kun hänen lapsensa ja lapsenlapsensa saapuvat eteiseen. Pojat käyvät vuoronperään suukottamassa äitinsä kämmenselkää ja ihailevat tämän kampausta, asua, tuoksua muutaman lauseen verran. Sitten tulevat lapsenlapset - jokainen halaa nöyrästi, riittävän lujaa, Kulta-mammaa ja asettaa tämän syliin itse tekemänsä pienet lahjat ja kortit. Mummo katselee niitä suopeana. Sitten lapsenlapset asettuvat, ilman erillistä käskyä, kuoromuodostelmaan ja laulavat kaanonissa "Äiti armain on".

Lapset jäävät leikkimään hiljaa kammariin kun Kulta-mamma poikineen menee saunaan. Anoppi lysähtää keskilauteille, pojat asettuvat hänen ympärilleen kukin sopivassa kulmassa tehtäväänsä nähden - yksi leikkaa mamman kynnet, toinen hieroo hartioita, kolmas levittää kuorintavoidetta. Pojat sopottavat vaimeaan ääneen kehuja ja kohteliaisuuksia äitinsä kuulaasta ihosta, nuorekkaasta profiilista, ylväästä ryhdistä. Kun mamma on saanut tarpeekseen, istuu hän paljuun ja odottaa kuka pojista rientää ensimmäisenä pesuhommiin. Tälle pojalle hän aina suo pienen, hyväksyvän nyökkäyksen.

Brunssilla anoppi kysyy harkittuja kysymyksiä lapsenlapsiltaan, kuten "kukas on leikannut hiuksesi, Laura. Et tainnut käydä ammattilaisella?" Tässä kohtaa kaikki nauravat, pukkaavat toisiaan kylkeen. Lapsenlapset selostavat koulumenestykseensä liittyvät asiat ja kuvailevat vapaa-ajan käyttöään. Kulta-mamma antaa jokaiselle lyhytsanaisen palautteen kertoman perusteella.

Anoppi pakkaa pojilleen mukaan puoliksi syötyjä viinirypäleterttuja ja avattuja tuoremehuja, "sinne kotiväelle tuliaisiksi". Jokaiselta miniältä tulee vuolaat kiitokset tekstiviestin muodossa vielä ennen iltapäivää.