Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi olla noin tollo kuin tuo brunssisaunojen järkkääjä?😂😂😂😂😂😂
Pronssi ei ole häpeä. Kyökkipsykologi sanoisi, että hymiöiden määrä korreloi nolostumista kun juoksi kusetukseen. Mutta keskustelu itsessään oli mielenkiintoista, turha nolostua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaistuki tuntuu tarkoittavan tällä palstalla enimmäkseen sitä, että haukutaan lyttyyn miehen sukulaiset (ja jokunen omansakin) ja sitten haukutaan lyttyyn ne, joilla on asiasta eriävä mielipide ja toisenlaiset kokemukset.
Jos minusta tulee poikieni vaimoille anoppi niin tulevat miniät saavat hyvin kasvatetut puolisot, pojat osaavat kyllä hoitaa taloustyöt ja ottavat huomioon muutkin ihmiset, siitä ei tarvitse huolehtia. Mutta itse tulen pitämään tarvittavan ja terveen etäisyyden miniöihin, pojille toivon mieluummin pitkää avoliittoa kuin heti avioon, kumpikin näkee mitä se yhteiselämä sitten tosissaan on. Tapaan mieluummin ensimmäisinä vuosina pojat ilman miniöitä, miniöitä voidaan toki tavata silloin tällöin mutta eivät he ole minun lapsiani, ei minulla ole tarvetta heistä saada tyttäriä. Olen etäisten ja kohteliaiden välien kannalla kunnes he saavat suhteensa kestävälle pohjalle.
Hoitoapua mahdollisille lapsenlapsille en ole tarjoamassa, olemme mieheni kanssa vielä niin nuoria että työvuosia on muutamia jäljellä. Ja sittenhän sen näkee haluaako poikien vaimot tutustua meihin vanhempiin paremmin jossain vaiheessa vaikka meistä ei niin hyötyä heidän perheelle olisikaan.
Eiköhän se etäisyys pysy ihan itsestään jos mentaliteettisi on tuo. Todennäköisesti aikuiset poikasi paskat nakkaavat vaatimuksillesi tavata ilman miniöitä. Hoitamistoiveiltakin vältyt jos todella kuvittelet että aikuisten lastesi parisuhteen kestävyys tai mikä tahansa kuuluu sinulle lainkaan. Tuollainen harppu kokee että miniää ei tarvitse kunnioittaa, myöskään lastenlasten äitinä. Ylipäätään sinulla ei ole toisen aikuisen menemisiin ja tulemisiin tai avioitumisiin yhtään mitään sananvaltaa, deal with it.
Oudon agressiivinen kommentti sinulta eli juuri sinunlaisiltasi tyypeiltä toivon poikieni säästyvän. Poikieni kanssa on hyvät välit niin eivätköhän he tapaa mielellään vanhempansa ja joka paikkaan ei aikuiset ihmiset puolisoitaan ota mukaan, eivät ne puolisot kulje mukana harrastuksissa, työpaikalla, saunailloissa, kavereilla ja vanhemmilla. En tarkoittanut, että poikieni parisuhteiden kestävyys k u u l u u minulle mutta satunnaisia tyttöystäviä ei tarvitse tavata. Nuoren miehen elämään nyt kuuluu tavata tyttöjä niin mielellään vanhemmat tapaavat sitten sellaisen ihmisen, joka on kuvioissa pitempään.
Kaikki asiathan eivät kuulu vanhemmille, ketä lapset tapailee ja kauanko. Toki miniää voi kunnioittaa mutta ei minkään tittelin perusteella (miniä, vaimo, aviopuoliso) vaan sen perusteella, että ihminen omalla käytöksellään ja luonteeltaan ansaitsee kunnioituksen. Minä omasta valinnastani en halua vaikuttaa poikieni päätöksiin tai valintoihin elämässä mutta ainahan asioista jutellaan jos pojilla tarve on, meihin vanhempiin voi ainakin luottaa, että toivomme lapsellemme hyvää.
Ymmärrät kuitenkin varmaan itsekin, ettei tuo ole normaalia eikä tervettä kieltäytyä tapaamasta tyttöystävää? Ylipäätään manipuloiva asenne sellainen, että vain pitkäaikaiset kumppanit kelpaavat ja kummallinen pitkän parisuhteen ylikorostaminen. Normaali vanhempi (jokainen kenestä olen kuullut, omat vanhempani, seurustelukumppaneiden vanhemmat) ovat tavanneet kyllä, kun seurustelu alkaa ja kohdelleet normaalisti. Ja tämän jälkeen on anoppia tavattu pääasiassa yhdessä. Pitäisin todella outona anoppia, joka nostaa itsensä johonkin kummalliseen asemaan ja jonka tapaamiseen pitää olla joku seurustelun aikaraja.
Tuollainen anoppi kun tulee vastaan niin voi jäädä moni pidempi suhde syntymättä. Yleensä tuo on vain alkusoittoa. Tuntuu, että yrität pitää niitä poikiasi jossain kummallisessa talutushihnassa. Erittäin poikkeuksellista ja outoa tuo on.
En ole hän, jolle vastasit mutta eihän tuollainen anoppi tule vastaan ainakaan kasvotusten jos hän ei halua tavata satunnaisia tyttöystäviä? Eiköhän ne nuoret halua hoitaa seurustelunsa rauhassa eikä heti talutella kandidaatteja koko suvun eteen jossakin kummallisessa talutushihnassa. Lukemani mukaan tuo äiti ei kieltäytynyt tapaamasta poikiensa kulloisiakin tyttöystäviä vaan hän ei mitenkään erityisemmin halunnut nähdä heitä. Meillä lapset tulevat käymään ihan itsekseen, ei heillä ole "pääasiassa kumppaniaan mukana", kummallinen oletus sinulla, että seurustelun myötä kumppanille kasvaa yhteen kehoon kaksi päätä.
Nimenomaan tuo kyseinen anoppi kieltäytyi tapaamasta ennenkuin on x aika suhdetta takana. Ei nyt mitään säätöjä esitelläkään, mutta seurustelukumppanit on aika normaalia esitellä. Ja ei suhde tarkoita sitä, että kasvaa yhteen ruumiseen kaksi päätä. Ollaan asuttu eri maissa, käyty markoilla yksin, harrastettu yksin ja tehty paljon yksin omissa suhteissani. Mutta eivät ne miehet ole enää olleet äidin talutushihnassa, äitiä tavataan aina joskus, kun kutsu käy syömään/kahville ja kutsu on aina koskenut molempia. Sama omien vanhempieni kohdalla. Toki joskus on tavattu ilmankin puolisoa, mutta ei siellä kuitenkaan viikottain käydä kylässä tai olla tekemisissä enää aikuisten ihmisten kesken.
Tuo särähti korvaan "Toki joskus on tavattu ilmankin puolisoa, mutta ei siellä kuitenkaan viikottain käydä kylässä tai olla tekemisissä enää aikuisten ihmisten kesken."
Oletat, että kaikilla ihmisillä on sama käsitys ja tavat toimia, no ei ole. Ja aikuiset ihmiset ovat kyllä tekemisissä toistensa kanssa, siihen ei ole mitään sääntöjä.
Ei asioita pidä olettaa vaan kysyä. Osa kommentoijista ihan selvästi pohjimmiltaan vain pelkää ettei olisi puolisonsa ainut ja tärkein kiinnostuksen kohde.
No ei sen puolison tärkein kohde nyt ainakaan äiti ole. Noin niinkuin yleensä ajatellaan, että jos ollaan suhteessa niin puoliso ja lapset on ykköset. Enkä todella koe, että on mitään uhkaa olemassa suuntaan tai toiseen. Anoppi on jossain kaukana siellä takana. Ja voi olla, että jotkut äidit ja aikuiset miehet ovat tiiviisti tekemisissä, mutta pitäisin sitä outona, jos sitä napanuoraa ei ole saatu katki omiin vanhempiin. Omat seurustelukumppanini ovat olleet pari kertaa kuussa ja ehkä kerran kuussa kahdessa käyty kylässä. Samoin minun vanhemmilla ja tämä on ollut normaalia ja tervettä. On toki muitakin terveitä malleja, mutta se ei ole normaalia, että anoppi kokee miniän uhaksi tai kokee pahaksi sen, ettei ole poikansa elämässä ykkönen. Tai ei ole ok, jos häneen ei ole viikottain yhteydessä ja soittelee perään jne.
Sinusta saa hyvin rajoittuneen mielikuvan, jotenkin ahdasmielinen ihminen, ainakin tuo "tämä on ollut normaalia ja tervettä" niin minulla ainakin särähtäisi korvassa jos tuon kuulisin jonkun sanovan. Toisaalta minua nauratti, että sinun seurustelukumppanisi ovat olleet pari kertaa kuussa, harva deittailee astronautteja. Minä en koe mahdollisia miniöitä uhaksi tai pidä itseäni heille uhkana tai halua olla poikieni elämässä ykkönen, eikä me soitella jatkuvasti. Yhteyttä me pidetään ja se johtuu siitä, että me pidämme toistemme seurasta, eikä mistään sukulaisvelvotteesta - samoin pojat keskenään käyvät treenaamassa ja matkoilla.
En toivo heidän elämäänsä rajoittuneesti ajattelevaa ihmistä, joka määrittelee kuinka monta kertaa on "normaalia ja tervettä" pitää yhteyttä vanhempiin, sisaruksiin tai ystäviin, mikä sinä olet asiasta päättämään toisen ihmisen puolesta. En myös pidä ajatuksesta että minun tai minun miniäni olisi seurusteltava keskenämme vain siksi, että meillä on yhteisenä tekijänä sama mies, miniän mies ja minun poikani. Seuransa saa valita niin yleensä keskenään luontevasti viihtyvät ihmiset viettävät aikaansa toistensa seurassa. Kohtelias toki pitää olla ja tavata edes jonkin verran niin tutustuu edes vähän paremmin niin tietää miten viihtyy tai viihtyykö ollenkaan mutta ei siihen mitään pakkoa tai velvoitetta ole, ei miniällä eikä anopilla.
Ehkä se johtuu ettei meillä oleteta niin paljon vaan kysytään ja sitten ei ole mitään velvoitetta ajatella asioista tai tehdä asioita kuten sata muuta ajattelee ja tekee.
Ei sinulla olekaan mitään velvoitetta käyttäytyä sosiaalisesti normaalilla ja yleisellä tavalla - tai edes terveellä tavalla, mutta en ymmärrä, miksi se miniä on sinulle noin iso ongelma. Siinä vaiheessa, kun lapsi aikuistuu, napanuora äitiin katkeaa ja lapsi alkaa elämään ihan omaa elämää. Ja kun seurustelukumppaneita tulee mukaan, on yleistä ja normaalia, että kutsu kylään koskee aina molempia silloin ku siellä käydään. Kukaan ei pakota mihinkään ja saahan sitä olla kuinka omituinen tai erikoinen ikinä haluaa, mutta jotenkin tuo ei vaan tunnu normaalilta eikä terveeltä, että "ei koeta oloaan luontevaksi", ja kyllä se vähän niin menee, että tapana on miniän kanssa seurustella tasan siksi, että on se yhteinen nimittäjä eli poikasi. Ja eivät nämä sosiaalisesti normaalit tavat toimia ole mitään minun keksintöjäni vaan 99% toimii näin. Erikseen ovat sitten ne sosiaalisesti vaikeat tai haasteelliset ihmiset, kenellä on juuri tuollaisia ongelmia, ettei "tunne oloaan luontevaksi" jne. Ja voit toki poikasi kanssa ylläpitää ihan niin tiivistä suhdetta kuin ikinä haluat, mutta sitäkin olisi hyvä katsella vähän ulkopuolelta ja miettiä, mikä on se äidin rooli aikuisen miehen elämässä.
Sinun olisi hyvä sisäistää ettei seurustelu ole tae, että sinusta pidetään omana itsenäsi tai sen puoleen estä ketään pitämästä sinusta, se on ihan omasta luonteestasi ja asenteestasi kiinni. Meille on poikien tai tyttöjen seurustelukumppanit tervetulleita mutta ei kiitos nyt joka ikinen kerta tarvitse tulla mukaan, mielellään vanhemmat juttelevat omien lastensa kanssa ihan keskenään, perhepiirissä. Me vanhemmat sitten kyllä kutsutaan erikseen miniätkin tai kandidaatit jos halutaan tavata isommalla porukalla vaikka juhlapäivinä.
Sinun olisi hyvä sisäistää että saatat jäädä aika yksin tuolla asenteellasi. Paskavammaista nokittelua, ei mitään muuta. Aikuisen pojan ja hänen kumppaninsa elämässä sinun kitinäsi ovat yhdentekeviä ja se on nimenomaan kiinni sinun luonteestasi ja asenteestasi. Ketä kiinnostaa edes yrittää tulla toimeen tuollaisen kanssa. Kyllä ne pojatkin tajuavat ajan myötä sinun kuningatarkompleksisi ja siinäpä kutsut heitä vaikka maailmanympärimatkalle, älä osta lentolippuja ainakaan valmiiksi. Kukaan siedä aikuisena äidiltänsä tuollaista jalustalle nostamisen kaipuuta.
Syytön minä sinun ongelmiisi olen. Vaikeaa ilmeisesti sinun ymmärtää, että samalla tavalla kuin useat miniät ovat tässä ketjussa lukuisin kommentein toivoneet etteivät anopit luulisi, että he olisivat kutsumatta ja usein tervetulleita lastensa koteihin niin samoin ajattelevat myös useat anopit miniöistään, älä oleta tulevasi kutsumatta ja usein minun kotiini. Luulisi samojen sääntöjen molemmille olevan reilua vai haluaako miniä olla mehiläiskuningatar, jonka ympärillä kaikki muut pörräävät? Mikä on ongelma?
Tuossa joku toinen kommentoi välillä, en ole paria edellistä kommenttiä kirjoittanut, nuo aikaisemmat kyllä. Tosin olen samaa mieltä tuon edellisen kanssa.
EI se miniä sinun kotiisi tule kutsumatta, mutta ei todella ole tervettä eikä normaalia olla kutsumatta koko perhettä eikä ainoastaan omaa poikaa. En osaisi ikinä kuvitellakaan tällaista tilannetta omalle kohdalle tapahtuvaksi enkä ole lähipiirissäkään kuullut, että anoppi kutsuu vain poikansa eikä miniä ole tervetullut. Toki voi joskus joku poikkeus olla, olen kuullut tuollaista tapahtuvan ehkä kerran kahdessa vuodessa. Se vain on todella todella outoa. Sinulla on vain todella outo suhde poikasi puolisoon, en ymmärrä yhtään, miksi koet hänet tuollaisena ongelmana ja miksi olet sosiaalisesti niin vaikea ja hankala.
Äiti eole sen pojan kanssa perhettä enää kun poika lähee kotoa ja tulee oma puoliso. Silloin he ovat perhe ja joko se pojan äiti sen hyväksyy tai ei hyväksy jatkossa kiinteäksi osaksi sen pojan elämää. Tällöin ne vierailutkin ja näkemiset muuttuvat, en ole tähän päivään mennessä tavannut äitiä/anoppia kenelle se on jotenkin ongelmaista tai kenelle on tullut siitä paha mieli. Ihan hyvillään ovat olleet omien kumppaneideni äidit ja olen aina ollut yhtä tervetullut kuin poikansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hetkinen, mikä siinä onkin niin vaikeaa ymmärtää, että jos miniät toivovat etteivät anopit tule kylään niin usein eikä kutsumatta niin miniä tosiaan olettavat olevansa aina tervetulleita anoppinsa kotiin? Suututaan ihan hirveästi jos anoppi uskaltaa toivoa, että aikuiset lapset tulisivat käymään ilman puolisoitaan. En minäkään halua tyttöjen saunailtaan kenenkään miehiä enkä oikeastaan lapsiakaan mukaan.
Toivottavasti tämä, että lapset tulisivat käymään ilman puolisoitaan, yleistyy. Yleistyy, että se pidettäisiin normaalina, avoimena ja etenkin y m m ä r r e t t ä v ä n ä kyläilytapana.
Ovathan sisarukset tunteneet toisensa kuitenkin kauan aikaa ja heillä on sama kokemusmaailma, samat hullut jutut joille käkätetään.
Toisinaan miniävävyt eivät ymmärrä sisarusten huumoria. Ja se on paha juttu. Aina on joku, jonka suu on viivana, kun kerrotaan jostakin vanhasta sattumuksesta.
Itse olen kaivannut vanhojen asioiden muistelua sisarusteni kanssa. Ja jos vanhemmat elävät, sitä hauskempaa.
Ja pitäisi ymmärtää, että pahaa siellä ei puhuta toisten puolisoista.
Ei näin tule kuitenkaan käymään, ei siitä tule ikinä normaalia eikä yleistä. Suurin osa ihmisistä osaa hyväksyä sen, että elämä muuttuu ja menee eteenpäin. Joskus oli se sisarusperhe ,sitä ei ole enää olemassa ja sitä on turha haikailla. Tottakai sisarukset nyt toisiaan tapaavat siinä missä kaveritkin, eihän tässä siitä ollut kyse. Sen sijaan en ole eläessäni ikinä kokenut mitään tuollaista, että "ollaan suut viivana". Se on kylläkin ihan sinun päässäsi joku omituinen kummallinen kuvitelma. Eikä kukaan todellakaan luule, että puhutaan pahaa jostain puolisoista. Ihan kaikissa kulttuureissa ympäri maailman ja Suomessakin 99% perheissä vanhemmat hyväksyvät lapsensa puolison ja sen perheen, kutsu on aina poikkeuksetta avoin kaikille. Epäilen erittäin vahvasti, että siitä tulee ikinä normaalia, että miniöitä ei kutsuta kylään samalla kun se oma lapsi. Se on erittäin poikkeuksellista käytöstä.
Mitäs sitten, jos lapsi päättää itse, ettei halua olla isovanhempien kanssa tekemisissä? Onko se vanhempien syy silloin ja oikeuttaako se isovanhemmat syyttämään vanhempia tästä? Vai pitäisikö isovanhempien katsoa peiliin, onko hyvä suhde jäänyt luomatta? Onko esimerkiksi vuosikausia ilkeilty ja puhuttu rumasti lapsenlapselle?
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten, jos lapsi päättää itse, ettei halua olla isovanhempien kanssa tekemisissä? Onko se vanhempien syy silloin ja oikeuttaako se isovanhemmat syyttämään vanhempia tästä? Vai pitäisikö isovanhempien katsoa peiliin, onko hyvä suhde jäänyt luomatta? Onko esimerkiksi vuosikausia ilkeilty ja puhuttu rumasti lapsenlapselle?
Varmin tapa aiheuttaa tämä on haukkua lapselle lapen vanhempaa. Meillä teini ei halua enää tavata mummoa tällaisen tempauksen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja taas se kina alkaa...
Kun ei tajuta että se oma poika ei enää ole omaa perhettä vaan just sen miniän.
Eiks sillä pojalla ole kuitenkin lapsuudenperhe? Eihän se mihinkään häviä, vaikka perustais perheen elämänsä naisen kanssa ja saisi lapsia.
Kyllä mun mies saa käydä äidillään ihan niin paljon kuin tahtoo. Käynhän mäkin omilla vanhemmillani. Molemmissa käydään sekä yksin että erikseen.
On vaan hieno ja hyvä asia, että mies käy äitiään tapaamassa ja tätä auttelemassa, kun anoppi ei enää kovin hyväkuntonenkaan ole. Sehän on normaalia vastuullisuutta ja välittämistä. Tää on ihme taistelemista, tossa toisessa ketjussa arvostellaan, kun ei lapset käy vanhemmillaan (se iltasanomien juttu yksinäisestä vanhuudesta) ja tässä sitten kynsin hampain vaaditaan, et pojalla saa olla vain se vaimo ja perhe sen kanssa, ei mitään tekemistä enää äitinsä kanssa. Mikä ihme teitä vaivaa?
Ja sitä paitsi, ei se "oma poika" välttämättä ole sen miniän ikuisesti, ottakaa huomioon avioerotilastot. Vanhemmat on ne jotka pysyy, puoliso ei välttämättä. Ja yleensäkin, ei puolisot omista toisiaan. He on vaan lupautuneet toisilleen, mut ei he toisiaan omista. Ei ihmistä voi omistaa. Ei lastaankaan, ei aikuista eikä pikkulasta. Kaikki on omia yksilöitä ja vapaita. Viime kädessä siis pienet lapsetkin, niillä on oikeutensa niilläkin.
Mitä se keltään miniältä on pois, jos mies käy entisessä kotonaan? Onhan niitä paljon pahempiakin paikkoja missä se mies vois käydä. Vaikka vieraissa. Käyköön mieluummin äitillään. Ei mulöle tule koskaan mieleenkään, että siellä se anoppi nyt omii mun miestä. Ihan sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas se kina alkaa...
Kun ei tajuta että se oma poika ei enää ole omaa perhettä vaan just sen miniän.
Eiks sillä pojalla ole kuitenkin lapsuudenperhe? Eihän se mihinkään häviä, vaikka perustais perheen elämänsä naisen kanssa ja saisi lapsia.
Kyllä mun mies saa käydä äidillään ihan niin paljon kuin tahtoo. Käynhän mäkin omilla vanhemmillani. Molemmissa käydään sekä yksin että erikseen.
On vaan hieno ja hyvä asia, että mies käy äitiään tapaamassa ja tätä auttelemassa, kun anoppi ei enää kovin hyväkuntonenkaan ole. Sehän on normaalia vastuullisuutta ja välittämistä. Tää on ihme taistelemista, tossa toisessa ketjussa arvostellaan, kun ei lapset käy vanhemmillaan (se iltasanomien juttu yksinäisestä vanhuudesta) ja tässä sitten kynsin hampain vaaditaan, et pojalla saa olla vain se vaimo ja perhe sen kanssa, ei mitään tekemistä enää äitinsä kanssa. Mikä ihme teitä vaivaa?
Ja sitä paitsi, ei se "oma poika" välttämättä ole sen miniän ikuisesti, ottakaa huomioon avioerotilastot. Vanhemmat on ne jotka pysyy, puoliso ei välttämättä. Ja yleensäkin, ei puolisot omista toisiaan. He on vaan lupautuneet toisilleen, mut ei he toisiaan omista. Ei ihmistä voi omistaa. Ei lastaankaan, ei aikuista eikä pikkulasta. Kaikki on omia yksilöitä ja vapaita. Viime kädessä siis pienet lapsetkin, niillä on oikeutensa niilläkin.
Mitä se keltään miniältä on pois, jos mies käy entisessä kotonaan? Onhan niitä paljon pahempiakin paikkoja missä se mies vois käydä. Vaikka vieraissa. Käyköön mieluummin äitillään. Ei mulöle tule koskaan mieleenkään, että siellä se anoppi nyt omii mun miestä. Ihan sairasta.
Poika ei ole enää anopin ydinperhettä aikuistuttuaan.
Hänellä on oma perhe. Oma elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ydinperhe on perhe, johon kuuluvat aikuiset vanhemmat ja heidän yhteiset lapsensa. Mikäli vanhemmilla on aikaisemmista suhteista lapsia, puhutaan uusperheestä. Ydinperhe on varsin tuore tulokas, sillä perinteisesti varsinkin maaseutuympäristössä perheeseen on kaikkialla maailmassa kuulunut useampia sukupolvia. Tällaisessa yhdys- eli suurperheessä on useampia ydinperheitä.
Olet tämän kaiken typerän älämölösi jänkyttänyt tänne ketjuun jo mooooooneen kertaan.
Silti se on ja pysyy just sinä. Älämölönä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas se kina alkaa...
Kun ei tajuta että se oma poika ei enää ole omaa perhettä vaan just sen miniän.
Eiks sillä pojalla ole kuitenkin lapsuudenperhe? Eihän se mihinkään häviä, vaikka perustais perheen elämänsä naisen kanssa ja saisi lapsia.
Kyllä mun mies saa käydä äidillään ihan niin paljon kuin tahtoo. Käynhän mäkin omilla vanhemmillani. Molemmissa käydään sekä yksin että erikseen.
On vaan hieno ja hyvä asia, että mies käy äitiään tapaamassa ja tätä auttelemassa, kun anoppi ei enää kovin hyväkuntonenkaan ole. Sehän on normaalia vastuullisuutta ja välittämistä. Tää on ihme taistelemista, tossa toisessa ketjussa arvostellaan, kun ei lapset käy vanhemmillaan (se iltasanomien juttu yksinäisestä vanhuudesta) ja tässä sitten kynsin hampain vaaditaan, et pojalla saa olla vain se vaimo ja perhe sen kanssa, ei mitään tekemistä enää äitinsä kanssa. Mikä ihme teitä vaivaa?
Ja sitä paitsi, ei se "oma poika" välttämättä ole sen miniän ikuisesti, ottakaa huomioon avioerotilastot. Vanhemmat on ne jotka pysyy, puoliso ei välttämättä. Ja yleensäkin, ei puolisot omista toisiaan. He on vaan lupautuneet toisilleen, mut ei he toisiaan omista. Ei ihmistä voi omistaa. Ei lastaankaan, ei aikuista eikä pikkulasta. Kaikki on omia yksilöitä ja vapaita. Viime kädessä siis pienet lapsetkin, niillä on oikeutensa niilläkin.
Mitä se keltään miniältä on pois, jos mies käy entisessä kotonaan? Onhan niitä paljon pahempiakin paikkoja missä se mies vois käydä. Vaikka vieraissa. Käyköön mieluummin äitillään. Ei mulöle tule koskaan mieleenkään, että siellä se anoppi nyt omii mun miestä. Ihan sairasta.
Olen samaa mieltä kuin sinä. Ihmisillä on yksilönvapaus vaikka he pariutuvat ja en periaatteesta kannata kenenkään ihmisoikeuksien rajoittamista vaikka nyt sattuu olemaan puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi on ainakin meille tervetullut useastikin, kunhan ei aloita kauhistelemalla lasten leluja pihalla, haravoinnin epätarkkuutta, eteisen järjestystä ja ruodi lasten ulkovaatteita yksitellen läpi (tämä takki ei mahdu enää ensi vuonna, jankuttaa tätä kunnes reagoin. Ei sen ole tarkoituskaan mahtua ensi talvena kun se on nyt sopiva). Hän syyllistää minua tuhlaamisesta lapsiin huomatessaan että heillä on talvikengät, minun olisi pitänyt ostaa monta numeroa liian isot kumisaappaat, joihin ekana talvena laitetaan kahdet villasukat ja seuraavana pärjää yksillä kunnes kolmantena talvena ne ovatkin jo sopivat. Samalla reissulla hän on kuitenkin ostanut tyttärensä lapsille kalliit talvikengät. Hän marssii kukkapöytäni luo ja työntää sormensa multaan ja valittaa miten unohdan kastella kukatkin. Yskii teatraalisesti kun "mun on niin vaikea kestää pölyä". Soittaa vierailun loppuvaiheessa tyttärelleen ja haukkuu minua ja itseään "yhdessä": - ai te olette jo lasten kanssa käyneet tänään uimassakin, olettepa reippaita, me vaan täällä Jennan kanssa istutaan laiskoina sisällä eikä päästä ulos ollenkaan! Hän kehottaa minua olemaan purkamatta omia muuttolaatikoitani muuton jälkeen, koska "eihän sitä Jenna tiedä miten teidän liiton käy". Hän on itse eronnut kuten tyttärensäkin, taidamme olla ainoa naimisissa oleva pari (13 vuoden liitto) koko lähisuvustamme. Jos lapseni tai minä saavutamme jotain, se johtuu ainoastaan sattumasta, ei siitä, että voisimme olla osaavia ja taitavia.
Kun lopetat kaiken tämän pa skan anoppi, suhtaudun sinuun suopeammin. Terv. miniäsi.
Ai niin, ja lapsillahan on vääränlaiset nimetkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinperhe on perhe, johon kuuluvat aikuiset vanhemmat ja heidän yhteiset lapsensa. Mikäli vanhemmilla on aikaisemmista suhteista lapsia, puhutaan uusperheestä. Ydinperhe on varsin tuore tulokas, sillä perinteisesti varsinkin maaseutuympäristössä perheeseen on kaikkialla maailmassa kuulunut useampia sukupolvia. Tällaisessa yhdys- eli suurperheessä on useampia ydinperheitä.
Olet tämän kaiken typerän älämölösi jänkyttänyt tänne ketjuun jo mooooooneen kertaan.
Silti se on ja pysyy just sinä. Älämölönä.
Pitäisikö sinun yrittää valittaa asiasta Väestöliittoon, Wikipedialle tai Otavalle, tai ihmiskunnan historialle tai yhteiskunnalle? En minä näitä käsitteitä keksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas se kina alkaa...
Kun ei tajuta että se oma poika ei enää ole omaa perhettä vaan just sen miniän.
Eiks sillä pojalla ole kuitenkin lapsuudenperhe? Eihän se mihinkään häviä, vaikka perustais perheen elämänsä naisen kanssa ja saisi lapsia.
Kyllä mun mies saa käydä äidillään ihan niin paljon kuin tahtoo. Käynhän mäkin omilla vanhemmillani. Molemmissa käydään sekä yksin että erikseen.
On vaan hieno ja hyvä asia, että mies käy äitiään tapaamassa ja tätä auttelemassa, kun anoppi ei enää kovin hyväkuntonenkaan ole. Sehän on normaalia vastuullisuutta ja välittämistä. Tää on ihme taistelemista, tossa toisessa ketjussa arvostellaan, kun ei lapset käy vanhemmillaan (se iltasanomien juttu yksinäisestä vanhuudesta) ja tässä sitten kynsin hampain vaaditaan, et pojalla saa olla vain se vaimo ja perhe sen kanssa, ei mitään tekemistä enää äitinsä kanssa. Mikä ihme teitä vaivaa?
Ja sitä paitsi, ei se "oma poika" välttämättä ole sen miniän ikuisesti, ottakaa huomioon avioerotilastot. Vanhemmat on ne jotka pysyy, puoliso ei välttämättä. Ja yleensäkin, ei puolisot omista toisiaan. He on vaan lupautuneet toisilleen, mut ei he toisiaan omista. Ei ihmistä voi omistaa. Ei lastaankaan, ei aikuista eikä pikkulasta. Kaikki on omia yksilöitä ja vapaita. Viime kädessä siis pienet lapsetkin, niillä on oikeutensa niilläkin.
Mitä se keltään miniältä on pois, jos mies käy entisessä kotonaan? Onhan niitä paljon pahempiakin paikkoja missä se mies vois käydä. Vaikka vieraissa. Käyköön mieluummin äitillään. Ei mulöle tule koskaan mieleenkään, että siellä se anoppi nyt omii mun miestä. Ihan sairasta.
Poika ei ole enää anopin ydinperhettä aikuistuttuaan.
Hänellä on oma perhe. Oma elämä.
Niin. Ja silti sillä on vielä se lapsuudenperhekin. Sillä on vielä äiti ja isä (jos ne on elossa). Siitä ei mihinkään pääse. Kyllä ne vanhemmat siellä virallisissa tiedoissakin ovat ihan maailman loppuun asti.
Ydinperhe. Voi hyvänen aika. Mikä se ydin siinä on? Vaimoko? Mikähän se meillä on? Koira vissiin. Kun ei meillä toistemme lisäksi muita tässä enää ole. Ja siitä kovasti tykätään ja huolehditaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas se kina alkaa...
Kun ei tajuta että se oma poika ei enää ole omaa perhettä vaan just sen miniän.
Eiks sillä pojalla ole kuitenkin lapsuudenperhe? Eihän se mihinkään häviä, vaikka perustais perheen elämänsä naisen kanssa ja saisi lapsia.
Kyllä mun mies saa käydä äidillään ihan niin paljon kuin tahtoo. Käynhän mäkin omilla vanhemmillani. Molemmissa käydään sekä yksin että erikseen.
On vaan hieno ja hyvä asia, että mies käy äitiään tapaamassa ja tätä auttelemassa, kun anoppi ei enää kovin hyväkuntonenkaan ole. Sehän on normaalia vastuullisuutta ja välittämistä. Tää on ihme taistelemista, tossa toisessa ketjussa arvostellaan, kun ei lapset käy vanhemmillaan (se iltasanomien juttu yksinäisestä vanhuudesta) ja tässä sitten kynsin hampain vaaditaan, et pojalla saa olla vain se vaimo ja perhe sen kanssa, ei mitään tekemistä enää äitinsä kanssa. Mikä ihme teitä vaivaa?
Ja sitä paitsi, ei se "oma poika" välttämättä ole sen miniän ikuisesti, ottakaa huomioon avioerotilastot. Vanhemmat on ne jotka pysyy, puoliso ei välttämättä. Ja yleensäkin, ei puolisot omista toisiaan. He on vaan lupautuneet toisilleen, mut ei he toisiaan omista. Ei ihmistä voi omistaa. Ei lastaankaan, ei aikuista eikä pikkulasta. Kaikki on omia yksilöitä ja vapaita. Viime kädessä siis pienet lapsetkin, niillä on oikeutensa niilläkin.
Mitä se keltään miniältä on pois, jos mies käy entisessä kotonaan? Onhan niitä paljon pahempiakin paikkoja missä se mies vois käydä. Vaikka vieraissa. Käyköön mieluummin äitillään. Ei mulöle tule koskaan mieleenkään, että siellä se anoppi nyt omii mun miestä. Ihan sairasta.
Ihanaa täällä on joku, jolla normaali käsitys asioista ja perheistä.
Olin jo menettänyt toivoni , että kaikki (nuoret/nuoremmat ) naiset on ihan sekaisin.Kiitos !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas se kina alkaa...
Kun ei tajuta että se oma poika ei enää ole omaa perhettä vaan just sen miniän.
Eiks sillä pojalla ole kuitenkin lapsuudenperhe? Eihän se mihinkään häviä, vaikka perustais perheen elämänsä naisen kanssa ja saisi lapsia.
Kyllä mun mies saa käydä äidillään ihan niin paljon kuin tahtoo. Käynhän mäkin omilla vanhemmillani. Molemmissa käydään sekä yksin että erikseen.
On vaan hieno ja hyvä asia, että mies käy äitiään tapaamassa ja tätä auttelemassa, kun anoppi ei enää kovin hyväkuntonenkaan ole. Sehän on normaalia vastuullisuutta ja välittämistä. Tää on ihme taistelemista, tossa toisessa ketjussa arvostellaan, kun ei lapset käy vanhemmillaan (se iltasanomien juttu yksinäisestä vanhuudesta) ja tässä sitten kynsin hampain vaaditaan, et pojalla saa olla vain se vaimo ja perhe sen kanssa, ei mitään tekemistä enää äitinsä kanssa. Mikä ihme teitä vaivaa?
Ja sitä paitsi, ei se "oma poika" välttämättä ole sen miniän ikuisesti, ottakaa huomioon avioerotilastot. Vanhemmat on ne jotka pysyy, puoliso ei välttämättä. Ja yleensäkin, ei puolisot omista toisiaan. He on vaan lupautuneet toisilleen, mut ei he toisiaan omista. Ei ihmistä voi omistaa. Ei lastaankaan, ei aikuista eikä pikkulasta. Kaikki on omia yksilöitä ja vapaita. Viime kädessä siis pienet lapsetkin, niillä on oikeutensa niilläkin.
Mitä se keltään miniältä on pois, jos mies käy entisessä kotonaan? Onhan niitä paljon pahempiakin paikkoja missä se mies vois käydä. Vaikka vieraissa. Käyköön mieluummin äitillään. Ei mulöle tule koskaan mieleenkään, että siellä se anoppi nyt omii mun miestä. Ihan sairasta.
Ihanaa täällä on joku, jolla normaali käsitys asioista ja perheistä.
Olin jo menettänyt toivoni , että kaikki (nuoret/nuoremmat ) naiset on ihan sekaisin.Kiitos !
Ei he ole välttämättä sekaisin vaan he pyrkivät elämään tietynlaisessa kuplassa. Jotkut kompensoivat elämäänsä käyttämällä kaikkea mahdollista saatavissa olevaa valtaa ja jotkut ovat pettyneitä elämässään, kostavat toisille omia pettymyksiään ja paikkaavat itsetuntoaan. Jotkut ovat todella tarkkoja miten elämän pitää mennä ja haluavat säätää kaiken tarkalleen oman mielipiteensä mukaiseksi eivätkä he ole oikein hyviä huomioimaan muita ihmisiä. Itsekeskeisyys on tyypillistä. Ja näitä vähän vinoutuneita ihmisiä on niin miniöissä kuin anopeissakin. Ja oma lukunsa on sitten ne enemmän häiriytyneet ihmispolot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas se kina alkaa...
Kun ei tajuta että se oma poika ei enää ole omaa perhettä vaan just sen miniän.
Eiks sillä pojalla ole kuitenkin lapsuudenperhe? Eihän se mihinkään häviä, vaikka perustais perheen elämänsä naisen kanssa ja saisi lapsia.
Kyllä mun mies saa käydä äidillään ihan niin paljon kuin tahtoo. Käynhän mäkin omilla vanhemmillani. Molemmissa käydään sekä yksin että erikseen.
On vaan hieno ja hyvä asia, että mies käy äitiään tapaamassa ja tätä auttelemassa, kun anoppi ei enää kovin hyväkuntonenkaan ole. Sehän on normaalia vastuullisuutta ja välittämistä. Tää on ihme taistelemista, tossa toisessa ketjussa arvostellaan, kun ei lapset käy vanhemmillaan (se iltasanomien juttu yksinäisestä vanhuudesta) ja tässä sitten kynsin hampain vaaditaan, et pojalla saa olla vain se vaimo ja perhe sen kanssa, ei mitään tekemistä enää äitinsä kanssa. Mikä ihme teitä vaivaa?
Ja sitä paitsi, ei se "oma poika" välttämättä ole sen miniän ikuisesti, ottakaa huomioon avioerotilastot. Vanhemmat on ne jotka pysyy, puoliso ei välttämättä. Ja yleensäkin, ei puolisot omista toisiaan. He on vaan lupautuneet toisilleen, mut ei he toisiaan omista. Ei ihmistä voi omistaa. Ei lastaankaan, ei aikuista eikä pikkulasta. Kaikki on omia yksilöitä ja vapaita. Viime kädessä siis pienet lapsetkin, niillä on oikeutensa niilläkin.
Mitä se keltään miniältä on pois, jos mies käy entisessä kotonaan? Onhan niitä paljon pahempiakin paikkoja missä se mies vois käydä. Vaikka vieraissa. Käyköön mieluummin äitillään. Ei mulöle tule koskaan mieleenkään, että siellä se anoppi nyt omii mun miestä. Ihan sairasta.
Poika ei ole enää anopin ydinperhettä aikuistuttuaan.
Hänellä on oma perhe. Oma elämä.
Niin. Ja silti sillä on vielä se lapsuudenperhekin. Sillä on vielä äiti ja isä (jos ne on elossa). Siitä ei mihinkään pääse. Kyllä ne vanhemmat siellä virallisissa tiedoissakin ovat ihan maailman loppuun asti.
Ydinperhe. Voi hyvänen aika. Mikä se ydin siinä on? Vaimoko? Mikähän se meillä on? Koira vissiin. Kun ei meillä toistemme lisäksi muita tässä enää ole. Ja siitä kovasti tykätään ja huolehditaan.
Et sinä voi varastaa itsellesi perheenjäseniä muilta.
Ydinperheesi olet tasan sinä ja vaimo jos lapset ovat jo täysikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas se kina alkaa...
Kun ei tajuta että se oma poika ei enää ole omaa perhettä vaan just sen miniän.
Eiks sillä pojalla ole kuitenkin lapsuudenperhe? Eihän se mihinkään häviä, vaikka perustais perheen elämänsä naisen kanssa ja saisi lapsia.
Kyllä mun mies saa käydä äidillään ihan niin paljon kuin tahtoo. Käynhän mäkin omilla vanhemmillani. Molemmissa käydään sekä yksin että erikseen.
On vaan hieno ja hyvä asia, että mies käy äitiään tapaamassa ja tätä auttelemassa, kun anoppi ei enää kovin hyväkuntonenkaan ole. Sehän on normaalia vastuullisuutta ja välittämistä. Tää on ihme taistelemista, tossa toisessa ketjussa arvostellaan, kun ei lapset käy vanhemmillaan (se iltasanomien juttu yksinäisestä vanhuudesta) ja tässä sitten kynsin hampain vaaditaan, et pojalla saa olla vain se vaimo ja perhe sen kanssa, ei mitään tekemistä enää äitinsä kanssa. Mikä ihme teitä vaivaa?
Ja sitä paitsi, ei se "oma poika" välttämättä ole sen miniän ikuisesti, ottakaa huomioon avioerotilastot. Vanhemmat on ne jotka pysyy, puoliso ei välttämättä. Ja yleensäkin, ei puolisot omista toisiaan. He on vaan lupautuneet toisilleen, mut ei he toisiaan omista. Ei ihmistä voi omistaa. Ei lastaankaan, ei aikuista eikä pikkulasta. Kaikki on omia yksilöitä ja vapaita. Viime kädessä siis pienet lapsetkin, niillä on oikeutensa niilläkin.
Mitä se keltään miniältä on pois, jos mies käy entisessä kotonaan? Onhan niitä paljon pahempiakin paikkoja missä se mies vois käydä. Vaikka vieraissa. Käyköön mieluummin äitillään. Ei mulöle tule koskaan mieleenkään, että siellä se anoppi nyt omii mun miestä. Ihan sairasta.
Poika ei ole enää anopin ydinperhettä aikuistuttuaan.
Hänellä on oma perhe. Oma elämä.
Niin. Ja silti sillä on vielä se lapsuudenperhekin. Sillä on vielä äiti ja isä (jos ne on elossa). Siitä ei mihinkään pääse. Kyllä ne vanhemmat siellä virallisissa tiedoissakin ovat ihan maailman loppuun asti.
Ydinperhe. Voi hyvänen aika. Mikä se ydin siinä on? Vaimoko? Mikähän se meillä on? Koira vissiin. Kun ei meillä toistemme lisäksi muita tässä enää ole. Ja siitä kovasti tykätään ja huolehditaan.
Et sinä voi varastaa itsellesi perheenjäseniä muilta.
Ydinperheesi olet tasan sinä ja vaimo jos lapset ovat jo täysikäisiä.
Olet tämän kaiken typerän älämölösi kuten perheenjäsenten "varastamisen" jänkyttänyt tänne ketjuun jo mooooooneen kertaan. Silti se on ja pysyy just sinä. Älämölönä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas se kina alkaa...
Kun ei tajuta että se oma poika ei enää ole omaa perhettä vaan just sen miniän.
Eiks sillä pojalla ole kuitenkin lapsuudenperhe? Eihän se mihinkään häviä, vaikka perustais perheen elämänsä naisen kanssa ja saisi lapsia.
Kyllä mun mies saa käydä äidillään ihan niin paljon kuin tahtoo. Käynhän mäkin omilla vanhemmillani. Molemmissa käydään sekä yksin että erikseen.
On vaan hieno ja hyvä asia, että mies käy äitiään tapaamassa ja tätä auttelemassa, kun anoppi ei enää kovin hyväkuntonenkaan ole. Sehän on normaalia vastuullisuutta ja välittämistä. Tää on ihme taistelemista, tossa toisessa ketjussa arvostellaan, kun ei lapset käy vanhemmillaan (se iltasanomien juttu yksinäisestä vanhuudesta) ja tässä sitten kynsin hampain vaaditaan, et pojalla saa olla vain se vaimo ja perhe sen kanssa, ei mitään tekemistä enää äitinsä kanssa. Mikä ihme teitä vaivaa?
Ja sitä paitsi, ei se "oma poika" välttämättä ole sen miniän ikuisesti, ottakaa huomioon avioerotilastot. Vanhemmat on ne jotka pysyy, puoliso ei välttämättä. Ja yleensäkin, ei puolisot omista toisiaan. He on vaan lupautuneet toisilleen, mut ei he toisiaan omista. Ei ihmistä voi omistaa. Ei lastaankaan, ei aikuista eikä pikkulasta. Kaikki on omia yksilöitä ja vapaita. Viime kädessä siis pienet lapsetkin, niillä on oikeutensa niilläkin.
Mitä se keltään miniältä on pois, jos mies käy entisessä kotonaan? Onhan niitä paljon pahempiakin paikkoja missä se mies vois käydä. Vaikka vieraissa. Käyköön mieluummin äitillään. Ei mulöle tule koskaan mieleenkään, että siellä se anoppi nyt omii mun miestä. Ihan sairasta.
Poika ei ole enää anopin ydinperhettä aikuistuttuaan.
Hänellä on oma perhe. Oma elämä.
Niin. Ja silti sillä on vielä se lapsuudenperhekin. Sillä on vielä äiti ja isä (jos ne on elossa). Siitä ei mihinkään pääse. Kyllä ne vanhemmat siellä virallisissa tiedoissakin ovat ihan maailman loppuun asti.
Ydinperhe. Voi hyvänen aika. Mikä se ydin siinä on? Vaimoko? Mikähän se meillä on? Koira vissiin. Kun ei meillä toistemme lisäksi muita tässä enää ole. Ja siitä kovasti tykätään ja huolehditaan.
Et sinä voi varastaa itsellesi perheenjäseniä muilta.
Ydinperheesi olet tasan sinä ja vaimo jos lapset ovat jo täysikäisiä.
Olet tämän kaiken typerän älämölösi kuten perheenjäsenten "varastamisen" jänkyttänyt tänne ketjuun jo mooooooneen kertaan. Silti se on ja pysyy just sinä. Älämölönä.
Ihan on sama fakta kuin viimeksikin. Tosiasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas se kina alkaa...
Kun ei tajuta että se oma poika ei enää ole omaa perhettä vaan just sen miniän.
Eiks sillä pojalla ole kuitenkin lapsuudenperhe? Eihän se mihinkään häviä, vaikka perustais perheen elämänsä naisen kanssa ja saisi lapsia.
Kyllä mun mies saa käydä äidillään ihan niin paljon kuin tahtoo. Käynhän mäkin omilla vanhemmillani. Molemmissa käydään sekä yksin että erikseen.
On vaan hieno ja hyvä asia, että mies käy äitiään tapaamassa ja tätä auttelemassa, kun anoppi ei enää kovin hyväkuntonenkaan ole. Sehän on normaalia vastuullisuutta ja välittämistä. Tää on ihme taistelemista, tossa toisessa ketjussa arvostellaan, kun ei lapset käy vanhemmillaan (se iltasanomien juttu yksinäisestä vanhuudesta) ja tässä sitten kynsin hampain vaaditaan, et pojalla saa olla vain se vaimo ja perhe sen kanssa, ei mitään tekemistä enää äitinsä kanssa. Mikä ihme teitä vaivaa?
Ja sitä paitsi, ei se "oma poika" välttämättä ole sen miniän ikuisesti, ottakaa huomioon avioerotilastot. Vanhemmat on ne jotka pysyy, puoliso ei välttämättä. Ja yleensäkin, ei puolisot omista toisiaan. He on vaan lupautuneet toisilleen, mut ei he toisiaan omista. Ei ihmistä voi omistaa. Ei lastaankaan, ei aikuista eikä pikkulasta. Kaikki on omia yksilöitä ja vapaita. Viime kädessä siis pienet lapsetkin, niillä on oikeutensa niilläkin.
Mitä se keltään miniältä on pois, jos mies käy entisessä kotonaan? Onhan niitä paljon pahempiakin paikkoja missä se mies vois käydä. Vaikka vieraissa. Käyköön mieluummin äitillään. Ei mulöle tule koskaan mieleenkään, että siellä se anoppi nyt omii mun miestä. Ihan sairasta.
Poika ei ole enää anopin ydinperhettä aikuistuttuaan.
Hänellä on oma perhe. Oma elämä.
Niin. Ja silti sillä on vielä se lapsuudenperhekin. Sillä on vielä äiti ja isä (jos ne on elossa). Siitä ei mihinkään pääse. Kyllä ne vanhemmat siellä virallisissa tiedoissakin ovat ihan maailman loppuun asti.
Ydinperhe. Voi hyvänen aika. Mikä se ydin siinä on? Vaimoko? Mikähän se meillä on? Koira vissiin. Kun ei meillä toistemme lisäksi muita tässä enää ole. Ja siitä kovasti tykätään ja huolehditaan.
Et sinä voi varastaa itsellesi perheenjäseniä muilta.
Ydinperheesi olet tasan sinä ja vaimo jos lapset ovat jo täysikäisiä.
Olet tämän kaiken typerän älämölösi kuten perheenjäsenten "varastamisen" jänkyttänyt tänne ketjuun jo mooooooneen kertaan. Silti se on ja pysyy just sinä. Älämölönä.
Ihan on sama fakta kuin viimeksikin. Tosiasia.
"Paglia on verrannut ydinperhettä klaustrofobiseen selliin, vankiselliin ja epävakaaseen selliin ja sanonut että voi olla että lapsia ei ole tarkoitettu teljettäväksi taloon vanhempiensa kanssa."
Tämähän oli hyvä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas se kina alkaa...
Kun ei tajuta että se oma poika ei enää ole omaa perhettä vaan just sen miniän.
Eiks sillä pojalla ole kuitenkin lapsuudenperhe? Eihän se mihinkään häviä, vaikka perustais perheen elämänsä naisen kanssa ja saisi lapsia.
Kyllä mun mies saa käydä äidillään ihan niin paljon kuin tahtoo. Käynhän mäkin omilla vanhemmillani. Molemmissa käydään sekä yksin että erikseen.
On vaan hieno ja hyvä asia, että mies käy äitiään tapaamassa ja tätä auttelemassa, kun anoppi ei enää kovin hyväkuntonenkaan ole. Sehän on normaalia vastuullisuutta ja välittämistä. Tää on ihme taistelemista, tossa toisessa ketjussa arvostellaan, kun ei lapset käy vanhemmillaan (se iltasanomien juttu yksinäisestä vanhuudesta) ja tässä sitten kynsin hampain vaaditaan, et pojalla saa olla vain se vaimo ja perhe sen kanssa, ei mitään tekemistä enää äitinsä kanssa. Mikä ihme teitä vaivaa?
Ja sitä paitsi, ei se "oma poika" välttämättä ole sen miniän ikuisesti, ottakaa huomioon avioerotilastot. Vanhemmat on ne jotka pysyy, puoliso ei välttämättä. Ja yleensäkin, ei puolisot omista toisiaan. He on vaan lupautuneet toisilleen, mut ei he toisiaan omista. Ei ihmistä voi omistaa. Ei lastaankaan, ei aikuista eikä pikkulasta. Kaikki on omia yksilöitä ja vapaita. Viime kädessä siis pienet lapsetkin, niillä on oikeutensa niilläkin.
Mitä se keltään miniältä on pois, jos mies käy entisessä kotonaan? Onhan niitä paljon pahempiakin paikkoja missä se mies vois käydä. Vaikka vieraissa. Käyköön mieluummin äitillään. Ei mulöle tule koskaan mieleenkään, että siellä se anoppi nyt omii mun miestä. Ihan sairasta.
Poika ei ole enää anopin ydinperhettä aikuistuttuaan.
Hänellä on oma perhe. Oma elämä.
Niin. Ja silti sillä on vielä se lapsuudenperhekin. Sillä on vielä äiti ja isä (jos ne on elossa). Siitä ei mihinkään pääse. Kyllä ne vanhemmat siellä virallisissa tiedoissakin ovat ihan maailman loppuun asti.
Ydinperhe. Voi hyvänen aika. Mikä se ydin siinä on? Vaimoko? Mikähän se meillä on? Koira vissiin. Kun ei meillä toistemme lisäksi muita tässä enää ole. Ja siitä kovasti tykätään ja huolehditaan.
Et sinä voi varastaa itsellesi perheenjäseniä muilta.
Ydinperheesi olet tasan sinä ja vaimo jos lapset ovat jo täysikäisiä.
Olet tämän kaiken typerän älämölösi kuten perheenjäsenten "varastamisen" jänkyttänyt tänne ketjuun jo mooooooneen kertaan. Silti se on ja pysyy just sinä. Älämölönä.
Ihan on sama fakta kuin viimeksikin. Tosiasia.
"Paglia on verrannut ydinperhettä klaustrofobiseen selliin, vankiselliin ja epävakaaseen selliin ja sanonut että voi olla että lapsia ei ole tarkoitettu teljettäväksi taloon vanhempiensa kanssa."
Tämähän oli hyvä :D
Mutta sinä telkeet sinne aikuistuneet lapsesikin, joilla on jo omat perheet. Intiimiin brunssisaunailtaan mamman kanssa, vailla kontakteja ulkomaailmaan ja saastuttavaa miniää.
Eikö esim normaali joulu ole tuota varten? Tai joku mökkiviikonloppu? Mitä ne puolisot tai lapset siellä haittaa?
Itseäni ei lapsuuden muidtelu siskojen kanssa kiinnosta. Vanhempina he jyräävät minunkin muistoni mieleisikseen.