Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on perheensä kuopus ja selvästi äitinsä silmissä se perheen lapsi vielä (28v.... ) Lasten serkkuihin mummi suhtautuu ihan eri tavalla kuin meidän lapseen, joka heidän neljäs lapsenlapsi siis. Koko ajan kyseenalaistaa kaiken ja suhtautuu minuun ja mieheen niinku teinivanhempiin,niin pientä asiaa ei ole etteikö tehtäis sitä väärin. Ahdistuneena pörrää ympärillä ja toistelee miten te nyt pärjäätte. Mies kuitenkin hyvissä hommissa ja meillä ei ole ollut mikään ongelmia. Jos käyn vaunulenkillä niin laittaa viestiä että ai kävitte tänään siellä ja siellä, mitäs mummin söpönassu tuumasi. Kyselee varmaan ympäri kyliä että onko nähty meitä. Ahdistaa. Joka päivä pitäs käydä heillä, mummi tekee kalasoppaa tulkaa klo se ja se. Vajaan puolen tunnin automatka suuntaansa ja päivärytmin muuttuminen ei kiinnosta kun pitää käydä, pitää pitää pitää. Sitte kun käydään mies häipyy ulos ettei tarvi olla läsnä kun äitinsä ohjaa ja komentaa minua.
Ei pidä, olet vaan menemättä. Tietty kohdellaan kuin lapsia jos käyttäydytään sen mukaan.
Jep. Ei olla menty hetkeen mutta nyt parin viikon ajan tunkenu ovista ja ikkunoista meille. Pitäs käydä siellä katsomassa päiväpeittoja, voisin kuulemma yhen ottaa meille. Hitto kun kyse ei ole mistään peitoista vaan haluaa takasin ne kylässä ramppaamiset. En tunne miestä kohtaan samalla tavoin kuin aiemmin kun on noin avuton mitä äitiinsä tulee. Joudun joka ikinen päivä muistuttamaan itelleni mitkä on soveliaita rajoja ja aikavälejä yhteydenpidossa. Kaksi viestiä ainakin joka päivä tulee ja niiiiin ystävällisiä, maanittelevia. Vaikeata sanoa mitään!
Oletteko miehen kanssa päättänyt mikä olisi sopiva kyläilyfrekvenssi? Ehkä kerran kahdessa viikossa vai harvemminkin?
Kaikista tarjouksista mm. päiväpeitostahan voi ihan kohteliaasti kieltäytyä jos tarvetta ei ole.Ja mikäli se touhu on oikeasti ihan älytöntä ja sinulla paha mieli jälkeenpäin niin kerran kk on ok. Sitä ei mummo nimittäin määrittele.
Ei ole pakko käydä miehen vanhemmilla ollenkaan, he eivät kuulu teidän ydinperheeseen. Teette vaan asiakirjan, jossa miehesi kieltäytyy ottamaan vastaan perintöisuutensa ja toimitatte sen miehen vanhemmille. Sitten sinä teet vastaavan asiakirjan, missä sinä kieltäydyt perinnöstä omilta vanhemmiltasi niin varmistatte, että olette täysin itsenäisiä ja teitä ei voida enää ohjailla ja vaatia mitään.
Lapsella on aina oikeus lakiosaansa. Sen saaminen ei edellytä mitään nöyrtymistä tms.
Ei tietenkään. Lakiosa on puolet perintöosuudesta eli ei tarvitse nöyristellä yhtään. Puolet voi ihan vapaasti vaikka testamentata sille Pirjo- Petterille joka siskona saa osuutensa lakiosasta ja vaikka kokonaan yksin sen testamentatun toisen puolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhean helposti ihmiset paljastavat korttinsa :-O
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on perheensä kuopus ja selvästi äitinsä silmissä se perheen lapsi vielä (28v.... ) Lasten serkkuihin mummi suhtautuu ihan eri tavalla kuin meidän lapseen, joka heidän neljäs lapsenlapsi siis. Koko ajan kyseenalaistaa kaiken ja suhtautuu minuun ja mieheen niinku teinivanhempiin,niin pientä asiaa ei ole etteikö tehtäis sitä väärin. Ahdistuneena pörrää ympärillä ja toistelee miten te nyt pärjäätte. Mies kuitenkin hyvissä hommissa ja meillä ei ole ollut mikään ongelmia. Jos käyn vaunulenkillä niin laittaa viestiä että ai kävitte tänään siellä ja siellä, mitäs mummin söpönassu tuumasi. Kyselee varmaan ympäri kyliä että onko nähty meitä. Ahdistaa. Joka päivä pitäs käydä heillä, mummi tekee kalasoppaa tulkaa klo se ja se. Vajaan puolen tunnin automatka suuntaansa ja päivärytmin muuttuminen ei kiinnosta kun pitää käydä, pitää pitää pitää. Sitte kun käydään mies häipyy ulos ettei tarvi olla läsnä kun äitinsä ohjaa ja komentaa minua.
Ei pidä, olet vaan menemättä. Tietty kohdellaan kuin lapsia jos käyttäydytään sen mukaan.
Jep. Ei olla menty hetkeen mutta nyt parin viikon ajan tunkenu ovista ja ikkunoista meille. Pitäs käydä siellä katsomassa päiväpeittoja, voisin kuulemma yhen ottaa meille. Hitto kun kyse ei ole mistään peitoista vaan haluaa takasin ne kylässä ramppaamiset. En tunne miestä kohtaan samalla tavoin kuin aiemmin kun on noin avuton mitä äitiinsä tulee. Joudun joka ikinen päivä muistuttamaan itelleni mitkä on soveliaita rajoja ja aikavälejä yhteydenpidossa. Kaksi viestiä ainakin joka päivä tulee ja niiiiin ystävällisiä, maanittelevia. Vaikeata sanoa mitään!
Oletteko miehen kanssa päättänyt mikä olisi sopiva kyläilyfrekvenssi? Ehkä kerran kahdessa viikossa vai harvemminkin?
Kaikista tarjouksista mm. päiväpeitostahan voi ihan kohteliaasti kieltäytyä jos tarvetta ei ole.Ja mikäli se touhu on oikeasti ihan älytöntä ja sinulla paha mieli jälkeenpäin niin kerran kk on ok. Sitä ei mummo nimittäin määrittele.
Ei ole pakko käydä miehen vanhemmilla ollenkaan, he eivät kuulu teidän ydinperheeseen. Teette vaan asiakirjan, jossa miehesi kieltäytyy ottamaan vastaan perintöisuutensa ja toimitatte sen miehen vanhemmille. Sitten sinä teet vastaavan asiakirjan, missä sinä kieltäydyt perinnöstä omilta vanhemmiltasi niin varmistatte, että olette täysin itsenäisiä ja teitä ei voida enää ohjailla ja vaatia mitään.
Lapsella on aina oikeus lakiosaansa. Sen saaminen ei edellytä mitään nöyrtymistä tms.
Rahat kelpaa mutta seura ei? Missä on teikäläisen selkäranka ja periaatteet?
Puhun nyt ittestäni mut mä en rajattomilta vanhemmilta halua mitään, en rahaa enkä seuraa. Perintö on näissä asioissa täysin asiaan kuulumaton. Tää menee samaan kategoriaan kun "hoitakaa ite lapsenne ellei mummot kelpaa"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on perheensä kuopus ja selvästi äitinsä silmissä se perheen lapsi vielä (28v.... ) Lasten serkkuihin mummi suhtautuu ihan eri tavalla kuin meidän lapseen, joka heidän neljäs lapsenlapsi siis. Koko ajan kyseenalaistaa kaiken ja suhtautuu minuun ja mieheen niinku teinivanhempiin,niin pientä asiaa ei ole etteikö tehtäis sitä väärin. Ahdistuneena pörrää ympärillä ja toistelee miten te nyt pärjäätte. Mies kuitenkin hyvissä hommissa ja meillä ei ole ollut mikään ongelmia. Jos käyn vaunulenkillä niin laittaa viestiä että ai kävitte tänään siellä ja siellä, mitäs mummin söpönassu tuumasi. Kyselee varmaan ympäri kyliä että onko nähty meitä. Ahdistaa. Joka päivä pitäs käydä heillä, mummi tekee kalasoppaa tulkaa klo se ja se. Vajaan puolen tunnin automatka suuntaansa ja päivärytmin muuttuminen ei kiinnosta kun pitää käydä, pitää pitää pitää. Sitte kun käydään mies häipyy ulos ettei tarvi olla läsnä kun äitinsä ohjaa ja komentaa minua.
Ei pidä, olet vaan menemättä. Tietty kohdellaan kuin lapsia jos käyttäydytään sen mukaan.
Jep. Ei olla menty hetkeen mutta nyt parin viikon ajan tunkenu ovista ja ikkunoista meille. Pitäs käydä siellä katsomassa päiväpeittoja, voisin kuulemma yhen ottaa meille. Hitto kun kyse ei ole mistään peitoista vaan haluaa takasin ne kylässä ramppaamiset. En tunne miestä kohtaan samalla tavoin kuin aiemmin kun on noin avuton mitä äitiinsä tulee. Joudun joka ikinen päivä muistuttamaan itelleni mitkä on soveliaita rajoja ja aikavälejä yhteydenpidossa. Kaksi viestiä ainakin joka päivä tulee ja niiiiin ystävällisiä, maanittelevia. Vaikeata sanoa mitään!
Oletteko miehen kanssa päättänyt mikä olisi sopiva kyläilyfrekvenssi? Ehkä kerran kahdessa viikossa vai harvemminkin?
Kaikista tarjouksista mm. päiväpeitostahan voi ihan kohteliaasti kieltäytyä jos tarvetta ei ole.Ja mikäli se touhu on oikeasti ihan älytöntä ja sinulla paha mieli jälkeenpäin niin kerran kk on ok. Sitä ei mummo nimittäin määrittele.
Ei ole pakko käydä miehen vanhemmilla ollenkaan, he eivät kuulu teidän ydinperheeseen. Teette vaan asiakirjan, jossa miehesi kieltäytyy ottamaan vastaan perintöisuutensa ja toimitatte sen miehen vanhemmille. Sitten sinä teet vastaavan asiakirjan, missä sinä kieltäydyt perinnöstä omilta vanhemmiltasi niin varmistatte, että olette täysin itsenäisiä ja teitä ei voida enää ohjailla ja vaatia mitään.
Ja sieltä tuli perintö-kortti :D Rintaperillinen on ikävä kyllä oikeutettu lakiosaansa vaikka välit olisivat kokonaan poikki. :)
Mä vaan tsekkasin olitko ahne paska vai periaatteen ihminen. Kiitos vastauksestasi! Tiedän mitkä asiat siellä vaikuttaa kun meidänkin suvun naiset on riidankylväjiä, anopilla ja miniöillä on huonot välit. Mietin onko syyt niin sysissä kuin sepissä niin sieltähän se paljastui.
Ahne paska on anoppi, joka veisi miniältään tämän lapsen, kodin ja miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on perheensä kuopus ja selvästi äitinsä silmissä se perheen lapsi vielä (28v.... ) Lasten serkkuihin mummi suhtautuu ihan eri tavalla kuin meidän lapseen, joka heidän neljäs lapsenlapsi siis. Koko ajan kyseenalaistaa kaiken ja suhtautuu minuun ja mieheen niinku teinivanhempiin,niin pientä asiaa ei ole etteikö tehtäis sitä väärin. Ahdistuneena pörrää ympärillä ja toistelee miten te nyt pärjäätte. Mies kuitenkin hyvissä hommissa ja meillä ei ole ollut mikään ongelmia. Jos käyn vaunulenkillä niin laittaa viestiä että ai kävitte tänään siellä ja siellä, mitäs mummin söpönassu tuumasi. Kyselee varmaan ympäri kyliä että onko nähty meitä. Ahdistaa. Joka päivä pitäs käydä heillä, mummi tekee kalasoppaa tulkaa klo se ja se. Vajaan puolen tunnin automatka suuntaansa ja päivärytmin muuttuminen ei kiinnosta kun pitää käydä, pitää pitää pitää. Sitte kun käydään mies häipyy ulos ettei tarvi olla läsnä kun äitinsä ohjaa ja komentaa minua.
Ei pidä, olet vaan menemättä. Tietty kohdellaan kuin lapsia jos käyttäydytään sen mukaan.
Jep. Ei olla menty hetkeen mutta nyt parin viikon ajan tunkenu ovista ja ikkunoista meille. Pitäs käydä siellä katsomassa päiväpeittoja, voisin kuulemma yhen ottaa meille. Hitto kun kyse ei ole mistään peitoista vaan haluaa takasin ne kylässä ramppaamiset. En tunne miestä kohtaan samalla tavoin kuin aiemmin kun on noin avuton mitä äitiinsä tulee. Joudun joka ikinen päivä muistuttamaan itelleni mitkä on soveliaita rajoja ja aikavälejä yhteydenpidossa. Kaksi viestiä ainakin joka päivä tulee ja niiiiin ystävällisiä, maanittelevia. Vaikeata sanoa mitään!
Oletteko miehen kanssa päättänyt mikä olisi sopiva kyläilyfrekvenssi? Ehkä kerran kahdessa viikossa vai harvemminkin?
Kaikista tarjouksista mm. päiväpeitostahan voi ihan kohteliaasti kieltäytyä jos tarvetta ei ole.Ja mikäli se touhu on oikeasti ihan älytöntä ja sinulla paha mieli jälkeenpäin niin kerran kk on ok. Sitä ei mummo nimittäin määrittele.
Ei ole pakko käydä miehen vanhemmilla ollenkaan, he eivät kuulu teidän ydinperheeseen. Teette vaan asiakirjan, jossa miehesi kieltäytyy ottamaan vastaan perintöisuutensa ja toimitatte sen miehen vanhemmille. Sitten sinä teet vastaavan asiakirjan, missä sinä kieltäydyt perinnöstä omilta vanhemmiltasi niin varmistatte, että olette täysin itsenäisiä ja teitä ei voida enää ohjailla ja vaatia mitään.
Lapsella on aina oikeus lakiosaansa. Sen saaminen ei edellytä mitään nöyrtymistä tms.
Rahat kelpaa mutta seura ei? Missä on teikäläisen selkäranka ja periaatteet?
Puhun nyt ittestäni mut mä en rajattomilta vanhemmilta halua mitään, en rahaa enkä seuraa. Perintö on näissä asioissa täysin asiaan kuulumaton. Tää menee samaan kategoriaan kun "hoitakaa ite lapsenne ellei mummot kelpaa"
Sivusta totean, että puhut kukkua. Jos Sinulle ei vanhempiesi jåljiltä jäävä lakiosa kelpaa ja luovut siitä, se siirtyy lapsillesi. Että väitteesi rahan merkityksettömyydestä tässä tapauksessa on pelkkää potaskaa. Tyhjää louskutusta kaikki tyynni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on perheensä kuopus ja selvästi äitinsä silmissä se perheen lapsi vielä (28v.... ) Lasten serkkuihin mummi suhtautuu ihan eri tavalla kuin meidän lapseen, joka heidän neljäs lapsenlapsi siis. Koko ajan kyseenalaistaa kaiken ja suhtautuu minuun ja mieheen niinku teinivanhempiin,niin pientä asiaa ei ole etteikö tehtäis sitä väärin. Ahdistuneena pörrää ympärillä ja toistelee miten te nyt pärjäätte. Mies kuitenkin hyvissä hommissa ja meillä ei ole ollut mikään ongelmia. Jos käyn vaunulenkillä niin laittaa viestiä että ai kävitte tänään siellä ja siellä, mitäs mummin söpönassu tuumasi. Kyselee varmaan ympäri kyliä että onko nähty meitä. Ahdistaa. Joka päivä pitäs käydä heillä, mummi tekee kalasoppaa tulkaa klo se ja se. Vajaan puolen tunnin automatka suuntaansa ja päivärytmin muuttuminen ei kiinnosta kun pitää käydä, pitää pitää pitää. Sitte kun käydään mies häipyy ulos ettei tarvi olla läsnä kun äitinsä ohjaa ja komentaa minua.
Ei pidä, olet vaan menemättä. Tietty kohdellaan kuin lapsia jos käyttäydytään sen mukaan.
Jep. Ei olla menty hetkeen mutta nyt parin viikon ajan tunkenu ovista ja ikkunoista meille. Pitäs käydä siellä katsomassa päiväpeittoja, voisin kuulemma yhen ottaa meille. Hitto kun kyse ei ole mistään peitoista vaan haluaa takasin ne kylässä ramppaamiset. En tunne miestä kohtaan samalla tavoin kuin aiemmin kun on noin avuton mitä äitiinsä tulee. Joudun joka ikinen päivä muistuttamaan itelleni mitkä on soveliaita rajoja ja aikavälejä yhteydenpidossa. Kaksi viestiä ainakin joka päivä tulee ja niiiiin ystävällisiä, maanittelevia. Vaikeata sanoa mitään!
Oletteko miehen kanssa päättänyt mikä olisi sopiva kyläilyfrekvenssi? Ehkä kerran kahdessa viikossa vai harvemminkin?
Kaikista tarjouksista mm. päiväpeitostahan voi ihan kohteliaasti kieltäytyä jos tarvetta ei ole.Ja mikäli se touhu on oikeasti ihan älytöntä ja sinulla paha mieli jälkeenpäin niin kerran kk on ok. Sitä ei mummo nimittäin määrittele.
Ei ole pakko käydä miehen vanhemmilla ollenkaan, he eivät kuulu teidän ydinperheeseen. Teette vaan asiakirjan, jossa miehesi kieltäytyy ottamaan vastaan perintöisuutensa ja toimitatte sen miehen vanhemmille. Sitten sinä teet vastaavan asiakirjan, missä sinä kieltäydyt perinnöstä omilta vanhemmiltasi niin varmistatte, että olette täysin itsenäisiä ja teitä ei voida enää ohjailla ja vaatia mitään.
Lapsella on aina oikeus lakiosaansa. Sen saaminen ei edellytä mitään nöyrtymistä tms.
Rahat kelpaa mutta seura ei? Missä on teikäläisen selkäranka ja periaatteet?
Puhun nyt ittestäni mut mä en rajattomilta vanhemmilta halua mitään, en rahaa enkä seuraa. Perintö on näissä asioissa täysin asiaan kuulumaton. Tää menee samaan kategoriaan kun "hoitakaa ite lapsenne ellei mummot kelpaa"
Se on aina helppo sanoa vaan oletko tehnyt mitään konkreettista? Perinnöstä kieltäytyminen on konkreettinen tapa laittaa omat rajat ja se on kirjallisella perinnöstä luopumisilmoituksella.
Suomalaiset on niin ennalta-arvattavia! Että on vaativia sukulaisia ja elämä ihan mahdotonta, ei mitään rajoja ja onko niiden kanssa edes pakko olla missään tekemisissä jaa se Pentti kuoli minkälainen vene siltä jäi? Oliko se metsäpalsta minkään arvoinen ja ei sillä suinkaan osakkeita ollut. Kyllä semmonen rantatontti olisi kiva kun lapsetkin tykkäis olla välillä maalla kun kaupungissa on niin pölyistä.
Suksikaa lepikkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset on niin ennalta-arvattavia! Että on vaativia sukulaisia ja elämä ihan mahdotonta, ei mitään rajoja ja onko niiden kanssa edes pakko olla missään tekemisissä jaa se Pentti kuoli minkälainen vene siltä jäi? Oliko se metsäpalsta minkään arvoinen ja ei sillä suinkaan osakkeita ollut. Kyllä semmonen rantatontti olisi kiva kun lapsetkin tykkäis olla välillä maalla kun kaupungissa on niin pölyistä.
Suksikaa lepikkoon.
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on perheensä kuopus ja selvästi äitinsä silmissä se perheen lapsi vielä (28v.... ) Lasten serkkuihin mummi suhtautuu ihan eri tavalla kuin meidän lapseen, joka heidän neljäs lapsenlapsi siis. Koko ajan kyseenalaistaa kaiken ja suhtautuu minuun ja mieheen niinku teinivanhempiin,niin pientä asiaa ei ole etteikö tehtäis sitä väärin. Ahdistuneena pörrää ympärillä ja toistelee miten te nyt pärjäätte. Mies kuitenkin hyvissä hommissa ja meillä ei ole ollut mikään ongelmia. Jos käyn vaunulenkillä niin laittaa viestiä että ai kävitte tänään siellä ja siellä, mitäs mummin söpönassu tuumasi. Kyselee varmaan ympäri kyliä että onko nähty meitä. Ahdistaa. Joka päivä pitäs käydä heillä, mummi tekee kalasoppaa tulkaa klo se ja se. Vajaan puolen tunnin automatka suuntaansa ja päivärytmin muuttuminen ei kiinnosta kun pitää käydä, pitää pitää pitää. Sitte kun käydään mies häipyy ulos ettei tarvi olla läsnä kun äitinsä ohjaa ja komentaa minua.
Ei pidä, olet vaan menemättä. Tietty kohdellaan kuin lapsia jos käyttäydytään sen mukaan.
Jep. Ei olla menty hetkeen mutta nyt parin viikon ajan tunkenu ovista ja ikkunoista meille. Pitäs käydä siellä katsomassa päiväpeittoja, voisin kuulemma yhen ottaa meille. Hitto kun kyse ei ole mistään peitoista vaan haluaa takasin ne kylässä ramppaamiset. En tunne miestä kohtaan samalla tavoin kuin aiemmin kun on noin avuton mitä äitiinsä tulee. Joudun joka ikinen päivä muistuttamaan itelleni mitkä on soveliaita rajoja ja aikavälejä yhteydenpidossa. Kaksi viestiä ainakin joka päivä tulee ja niiiiin ystävällisiä, maanittelevia. Vaikeata sanoa mitään!
Oletteko miehen kanssa päättänyt mikä olisi sopiva kyläilyfrekvenssi? Ehkä kerran kahdessa viikossa vai harvemminkin?
Kaikista tarjouksista mm. päiväpeitostahan voi ihan kohteliaasti kieltäytyä jos tarvetta ei ole.Ja mikäli se touhu on oikeasti ihan älytöntä ja sinulla paha mieli jälkeenpäin niin kerran kk on ok. Sitä ei mummo nimittäin määrittele.
Ei ole pakko käydä miehen vanhemmilla ollenkaan, he eivät kuulu teidän ydinperheeseen. Teette vaan asiakirjan, jossa miehesi kieltäytyy ottamaan vastaan perintöisuutensa ja toimitatte sen miehen vanhemmille. Sitten sinä teet vastaavan asiakirjan, missä sinä kieltäydyt perinnöstä omilta vanhemmiltasi niin varmistatte, että olette täysin itsenäisiä ja teitä ei voida enää ohjailla ja vaatia mitään.
Lapsella on aina oikeus lakiosaansa. Sen saaminen ei edellytä mitään nöyrtymistä tms.
Rahat kelpaa mutta seura ei? Missä on teikäläisen selkäranka ja periaatteet?
Puhun nyt ittestäni mut mä en rajattomilta vanhemmilta halua mitään, en rahaa enkä seuraa. Perintö on näissä asioissa täysin asiaan kuulumaton. Tää menee samaan kategoriaan kun "hoitakaa ite lapsenne ellei mummot kelpaa"
Sivusta totean, että puhut kukkua. Jos Sinulle ei vanhempiesi jåljiltä jäävä lakiosa kelpaa ja luovut siitä, se siirtyy lapsillesi. Että väitteesi rahan merkityksettömyydestä tässä tapauksessa on pelkkää potaskaa. Tyhjää louskutusta kaikki tyynni.
Edelleenkään se perintö ei nyt muuta sitä tilannetta suuntaan tai toiseen. Perinnöllä tai lasten hoidolla kiristämisellä ei ole mitään merkitystä näissä asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on perheensä kuopus ja selvästi äitinsä silmissä se perheen lapsi vielä (28v.... ) Lasten serkkuihin mummi suhtautuu ihan eri tavalla kuin meidän lapseen, joka heidän neljäs lapsenlapsi siis. Koko ajan kyseenalaistaa kaiken ja suhtautuu minuun ja mieheen niinku teinivanhempiin,niin pientä asiaa ei ole etteikö tehtäis sitä väärin. Ahdistuneena pörrää ympärillä ja toistelee miten te nyt pärjäätte. Mies kuitenkin hyvissä hommissa ja meillä ei ole ollut mikään ongelmia. Jos käyn vaunulenkillä niin laittaa viestiä että ai kävitte tänään siellä ja siellä, mitäs mummin söpönassu tuumasi. Kyselee varmaan ympäri kyliä että onko nähty meitä. Ahdistaa. Joka päivä pitäs käydä heillä, mummi tekee kalasoppaa tulkaa klo se ja se. Vajaan puolen tunnin automatka suuntaansa ja päivärytmin muuttuminen ei kiinnosta kun pitää käydä, pitää pitää pitää. Sitte kun käydään mies häipyy ulos ettei tarvi olla läsnä kun äitinsä ohjaa ja komentaa minua.
Ei pidä, olet vaan menemättä. Tietty kohdellaan kuin lapsia jos käyttäydytään sen mukaan.
Jep. Ei olla menty hetkeen mutta nyt parin viikon ajan tunkenu ovista ja ikkunoista meille. Pitäs käydä siellä katsomassa päiväpeittoja, voisin kuulemma yhen ottaa meille. Hitto kun kyse ei ole mistään peitoista vaan haluaa takasin ne kylässä ramppaamiset. En tunne miestä kohtaan samalla tavoin kuin aiemmin kun on noin avuton mitä äitiinsä tulee. Joudun joka ikinen päivä muistuttamaan itelleni mitkä on soveliaita rajoja ja aikavälejä yhteydenpidossa. Kaksi viestiä ainakin joka päivä tulee ja niiiiin ystävällisiä, maanittelevia. Vaikeata sanoa mitään!
Oletteko miehen kanssa päättänyt mikä olisi sopiva kyläilyfrekvenssi? Ehkä kerran kahdessa viikossa vai harvemminkin?
Kaikista tarjouksista mm. päiväpeitostahan voi ihan kohteliaasti kieltäytyä jos tarvetta ei ole.Ja mikäli se touhu on oikeasti ihan älytöntä ja sinulla paha mieli jälkeenpäin niin kerran kk on ok. Sitä ei mummo nimittäin määrittele.
Ei ole pakko käydä miehen vanhemmilla ollenkaan, he eivät kuulu teidän ydinperheeseen. Teette vaan asiakirjan, jossa miehesi kieltäytyy ottamaan vastaan perintöisuutensa ja toimitatte sen miehen vanhemmille. Sitten sinä teet vastaavan asiakirjan, missä sinä kieltäydyt perinnöstä omilta vanhemmiltasi niin varmistatte, että olette täysin itsenäisiä ja teitä ei voida enää ohjailla ja vaatia mitään.
Lapsella on aina oikeus lakiosaansa. Sen saaminen ei edellytä mitään nöyrtymistä tms.
Rahat kelpaa mutta seura ei? Missä on teikäläisen selkäranka ja periaatteet?
Puhun nyt ittestäni mut mä en rajattomilta vanhemmilta halua mitään, en rahaa enkä seuraa. Perintö on näissä asioissa täysin asiaan kuulumaton. Tää menee samaan kategoriaan kun "hoitakaa ite lapsenne ellei mummot kelpaa"
Sivusta totean, että puhut kukkua. Jos Sinulle ei vanhempiesi jåljiltä jäävä lakiosa kelpaa ja luovut siitä, se siirtyy lapsillesi. Että väitteesi rahan merkityksettömyydestä tässä tapauksessa on pelkkää potaskaa. Tyhjää louskutusta kaikki tyynni.
Edelleenkään se perintö ei nyt muuta sitä tilannetta suuntaan tai toiseen. Perinnöllä tai lasten hoidolla kiristämisellä ei ole mitään merkitystä näissä asioissa.[/
Ei tietenkään ole, kun lapsesi siirtyvät paikallesi ottamaan vastaan lakiosasi. Perheeseen jää joka tapauksessa. Varsinainen hurskastelija.
On aivan sama millä kiristetään. Kiristetäänkö perinnöllä, sillä ettei auteta jos hätä tulee, sillä että mustamaalataan sukulaisille jos ei tottele vai tavaralla vaiko millä.
Aina on kyse samasta. KIRISTÄMISESTÄ. Tyypillinen narsistin vallankäyttömetodi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sentin senttiä ei olla rahaa pyydetty eikä saatu, todellista toivomusten mukaista apua ei olla saatu lasten kanssa yhen yhtä kertaa (ei kelpaa jos pyydän että ulkoilisivat esikoisen kanssa, he haluaa pitää vauvaa, minä voisin mennä ulos!) mitään tavarahankintoja eivät ole tehneet, kysyivät suurieleisesti mitä haluaisimme uuteen kotiin lahjaksi, sanottiin että jonkinlainen haudutuspata olisi paras mahdollinen lahja. No ei käynyt, kun "eihän se näy!" Anopin maun mukaisia verhoja ja mattoja kantoivat vaikka sanoin etten halua. Lopulta jouduin seistä ovella ja sanomaan ette tuo, minä en ehdi lähteä viemään niitä kierrätyskeskukseen. Ja aivan hyviä mattoja, pieni homeenhaju on tullut vaan 10v. kellarissa säilyttämisen ajalta, mutta tosi hyviä ovat! Saavat tunkea perintönsä ynnä muut sinne minne aurinko ei paista, tehtiin hirveä virhe kun rakennettiin näin lähelle, pisin aika omaa rauhaa ollut tähän mennessä 2 vuorokautta. Lapsille luvataan kuut ja tähdet taivaalta ja levitellään käsiä sitten synttäreinä, en kehannu ostaa kun äitis suuttuu. Että vetäkööt just sen ittensä päähänsä perintöineen ja hoitoapuineen, rajat ne on venäjälläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on perheensä kuopus ja selvästi äitinsä silmissä se perheen lapsi vielä (28v.... ) Lasten serkkuihin mummi suhtautuu ihan eri tavalla kuin meidän lapseen, joka heidän neljäs lapsenlapsi siis. Koko ajan kyseenalaistaa kaiken ja suhtautuu minuun ja mieheen niinku teinivanhempiin,niin pientä asiaa ei ole etteikö tehtäis sitä väärin. Ahdistuneena pörrää ympärillä ja toistelee miten te nyt pärjäätte. Mies kuitenkin hyvissä hommissa ja meillä ei ole ollut mikään ongelmia. Jos käyn vaunulenkillä niin laittaa viestiä että ai kävitte tänään siellä ja siellä, mitäs mummin söpönassu tuumasi. Kyselee varmaan ympäri kyliä että onko nähty meitä. Ahdistaa. Joka päivä pitäs käydä heillä, mummi tekee kalasoppaa tulkaa klo se ja se. Vajaan puolen tunnin automatka suuntaansa ja päivärytmin muuttuminen ei kiinnosta kun pitää käydä, pitää pitää pitää. Sitte kun käydään mies häipyy ulos ettei tarvi olla läsnä kun äitinsä ohjaa ja komentaa minua.
Ei pidä, olet vaan menemättä. Tietty kohdellaan kuin lapsia jos käyttäydytään sen mukaan.
Jep. Ei olla menty hetkeen mutta nyt parin viikon ajan tunkenu ovista ja ikkunoista meille. Pitäs käydä siellä katsomassa päiväpeittoja, voisin kuulemma yhen ottaa meille. Hitto kun kyse ei ole mistään peitoista vaan haluaa takasin ne kylässä ramppaamiset. En tunne miestä kohtaan samalla tavoin kuin aiemmin kun on noin avuton mitä äitiinsä tulee. Joudun joka ikinen päivä muistuttamaan itelleni mitkä on soveliaita rajoja ja aikavälejä yhteydenpidossa. Kaksi viestiä ainakin joka päivä tulee ja niiiiin ystävällisiä, maanittelevia. Vaikeata sanoa mitään!
Oletteko miehen kanssa päättänyt mikä olisi sopiva kyläilyfrekvenssi? Ehkä kerran kahdessa viikossa vai harvemminkin?
Kaikista tarjouksista mm. päiväpeitostahan voi ihan kohteliaasti kieltäytyä jos tarvetta ei ole.Ja mikäli se touhu on oikeasti ihan älytöntä ja sinulla paha mieli jälkeenpäin niin kerran kk on ok. Sitä ei mummo nimittäin määrittele.
Ei ole pakko käydä miehen vanhemmilla ollenkaan, he eivät kuulu teidän ydinperheeseen. Teette vaan asiakirjan, jossa miehesi kieltäytyy ottamaan vastaan perintöisuutensa ja toimitatte sen miehen vanhemmille. Sitten sinä teet vastaavan asiakirjan, missä sinä kieltäydyt perinnöstä omilta vanhemmiltasi niin varmistatte, että olette täysin itsenäisiä ja teitä ei voida enää ohjailla ja vaatia mitään.
Lapsella on aina oikeus lakiosaansa. Sen saaminen ei edellytä mitään nöyrtymistä tms.
Rahat kelpaa mutta seura ei? Missä on teikäläisen selkäranka ja periaatteet?
Puhun nyt ittestäni mut mä en rajattomilta vanhemmilta halua mitään, en rahaa enkä seuraa. Perintö on näissä asioissa täysin asiaan kuulumaton. Tää menee samaan kategoriaan kun "hoitakaa ite lapsenne ellei mummot kelpaa"
Sivusta totean, että puhut kukkua. Jos Sinulle ei vanhempiesi jåljiltä jäävä lakiosa kelpaa ja luovut siitä, se siirtyy lapsillesi. Että väitteesi rahan merkityksettömyydestä tässä tapauksessa on pelkkää potaskaa. Tyhjää louskutusta kaikki tyynni.
Edelleenkään se perintö ei nyt muuta sitä tilannetta suuntaan tai toiseen. Perinnöllä tai lasten hoidolla kiristämisellä ei ole mitään merkitystä näissä asioissa.[/
Ei tietenkään ole, kun lapsesi siirtyvät paikallesi ottamaan vastaan lakiosasi. Perheeseen jää joka tapauksessa. Varsinainen hurskastelija.
Ihan sama vaikka lakiosa siirtyy lapsille, se perintö ei silti muuta tilannetta suuntaan eikä toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on perheensä kuopus ja selvästi äitinsä silmissä se perheen lapsi vielä (28v.... ) Lasten serkkuihin mummi suhtautuu ihan eri tavalla kuin meidän lapseen, joka heidän neljäs lapsenlapsi siis. Koko ajan kyseenalaistaa kaiken ja suhtautuu minuun ja mieheen niinku teinivanhempiin,niin pientä asiaa ei ole etteikö tehtäis sitä väärin. Ahdistuneena pörrää ympärillä ja toistelee miten te nyt pärjäätte. Mies kuitenkin hyvissä hommissa ja meillä ei ole ollut mikään ongelmia. Jos käyn vaunulenkillä niin laittaa viestiä että ai kävitte tänään siellä ja siellä, mitäs mummin söpönassu tuumasi. Kyselee varmaan ympäri kyliä että onko nähty meitä. Ahdistaa. Joka päivä pitäs käydä heillä, mummi tekee kalasoppaa tulkaa klo se ja se. Vajaan puolen tunnin automatka suuntaansa ja päivärytmin muuttuminen ei kiinnosta kun pitää käydä, pitää pitää pitää. Sitte kun käydään mies häipyy ulos ettei tarvi olla läsnä kun äitinsä ohjaa ja komentaa minua.
Ei pidä, olet vaan menemättä. Tietty kohdellaan kuin lapsia jos käyttäydytään sen mukaan.
Jep. Ei olla menty hetkeen mutta nyt parin viikon ajan tunkenu ovista ja ikkunoista meille. Pitäs käydä siellä katsomassa päiväpeittoja, voisin kuulemma yhen ottaa meille. Hitto kun kyse ei ole mistään peitoista vaan haluaa takasin ne kylässä ramppaamiset. En tunne miestä kohtaan samalla tavoin kuin aiemmin kun on noin avuton mitä äitiinsä tulee. Joudun joka ikinen päivä muistuttamaan itelleni mitkä on soveliaita rajoja ja aikavälejä yhteydenpidossa. Kaksi viestiä ainakin joka päivä tulee ja niiiiin ystävällisiä, maanittelevia. Vaikeata sanoa mitään!
Oletteko miehen kanssa päättänyt mikä olisi sopiva kyläilyfrekvenssi? Ehkä kerran kahdessa viikossa vai harvemminkin?
Kaikista tarjouksista mm. päiväpeitostahan voi ihan kohteliaasti kieltäytyä jos tarvetta ei ole.Ja mikäli se touhu on oikeasti ihan älytöntä ja sinulla paha mieli jälkeenpäin niin kerran kk on ok. Sitä ei mummo nimittäin määrittele.
Ei ole pakko käydä miehen vanhemmilla ollenkaan, he eivät kuulu teidän ydinperheeseen. Teette vaan asiakirjan, jossa miehesi kieltäytyy ottamaan vastaan perintöisuutensa ja toimitatte sen miehen vanhemmille. Sitten sinä teet vastaavan asiakirjan, missä sinä kieltäydyt perinnöstä omilta vanhemmiltasi niin varmistatte, että olette täysin itsenäisiä ja teitä ei voida enää ohjailla ja vaatia mitään.
Lapsella on aina oikeus lakiosaansa. Sen saaminen ei edellytä mitään nöyrtymistä tms.
Rahat kelpaa mutta seura ei? Missä on teikäläisen selkäranka ja periaatteet?
Puhun nyt ittestäni mut mä en rajattomilta vanhemmilta halua mitään, en rahaa enkä seuraa. Perintö on näissä asioissa täysin asiaan kuulumaton. Tää menee samaan kategoriaan kun "hoitakaa ite lapsenne ellei mummot kelpaa"
Sivusta totean, että puhut kukkua. Jos Sinulle ei vanhempiesi jåljiltä jäävä lakiosa kelpaa ja luovut siitä, se siirtyy lapsillesi. Että väitteesi rahan merkityksettömyydestä tässä tapauksessa on pelkkää potaskaa. Tyhjää louskutusta kaikki tyynni.
Edelleenkään se perintö ei nyt muuta sitä tilannetta suuntaan tai toiseen. Perinnöllä tai lasten hoidolla kiristämisellä ei ole mitään merkitystä näissä asioissa.[/
Ei tietenkään ole, kun lapsesi siirtyvät paikallesi ottamaan vastaan lakiosasi. Perheeseen jää joka tapauksessa. Varsinainen hurskastelija.
Minkä hiton minä mahdan perimysjärjestykselle, pitäskö nuolla mummelin takalistoa sen takia että perimyslaki sattuu olemaan tällainen? Sinähän voit tuhlata maallisen omaisuutesi ajoissa niin ei tarvi öitä valvoa ja miettiä että nyt sen paskapää miniän lapset saa minun vanhat pöytähopeat. Kyllä se ois paras kaikille että vetäisit sileeksi omaisuutesi, perherauha on tärkeämpää kuin jotkut perintöpennit hamassa tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on perheensä kuopus ja selvästi äitinsä silmissä se perheen lapsi vielä (28v.... ) Lasten serkkuihin mummi suhtautuu ihan eri tavalla kuin meidän lapseen, joka heidän neljäs lapsenlapsi siis. Koko ajan kyseenalaistaa kaiken ja suhtautuu minuun ja mieheen niinku teinivanhempiin,niin pientä asiaa ei ole etteikö tehtäis sitä väärin. Ahdistuneena pörrää ympärillä ja toistelee miten te nyt pärjäätte. Mies kuitenkin hyvissä hommissa ja meillä ei ole ollut mikään ongelmia. Jos käyn vaunulenkillä niin laittaa viestiä että ai kävitte tänään siellä ja siellä, mitäs mummin söpönassu tuumasi. Kyselee varmaan ympäri kyliä että onko nähty meitä. Ahdistaa. Joka päivä pitäs käydä heillä, mummi tekee kalasoppaa tulkaa klo se ja se. Vajaan puolen tunnin automatka suuntaansa ja päivärytmin muuttuminen ei kiinnosta kun pitää käydä, pitää pitää pitää. Sitte kun käydään mies häipyy ulos ettei tarvi olla läsnä kun äitinsä ohjaa ja komentaa minua.
Ei pidä, olet vaan menemättä. Tietty kohdellaan kuin lapsia jos käyttäydytään sen mukaan.
Jep. Ei olla menty hetkeen mutta nyt parin viikon ajan tunkenu ovista ja ikkunoista meille. Pitäs käydä siellä katsomassa päiväpeittoja, voisin kuulemma yhen ottaa meille. Hitto kun kyse ei ole mistään peitoista vaan haluaa takasin ne kylässä ramppaamiset. En tunne miestä kohtaan samalla tavoin kuin aiemmin kun on noin avuton mitä äitiinsä tulee. Joudun joka ikinen päivä muistuttamaan itelleni mitkä on soveliaita rajoja ja aikavälejä yhteydenpidossa. Kaksi viestiä ainakin joka päivä tulee ja niiiiin ystävällisiä, maanittelevia. Vaikeata sanoa mitään!
Oletteko miehen kanssa päättänyt mikä olisi sopiva kyläilyfrekvenssi? Ehkä kerran kahdessa viikossa vai harvemminkin?
Kaikista tarjouksista mm. päiväpeitostahan voi ihan kohteliaasti kieltäytyä jos tarvetta ei ole.Ja mikäli se touhu on oikeasti ihan älytöntä ja sinulla paha mieli jälkeenpäin niin kerran kk on ok. Sitä ei mummo nimittäin määrittele.
Ei ole pakko käydä miehen vanhemmilla ollenkaan, he eivät kuulu teidän ydinperheeseen. Teette vaan asiakirjan, jossa miehesi kieltäytyy ottamaan vastaan perintöisuutensa ja toimitatte sen miehen vanhemmille. Sitten sinä teet vastaavan asiakirjan, missä sinä kieltäydyt perinnöstä omilta vanhemmiltasi niin varmistatte, että olette täysin itsenäisiä ja teitä ei voida enää ohjailla ja vaatia mitään.
Lapsella on aina oikeus lakiosaansa. Sen saaminen ei edellytä mitään nöyrtymistä tms.
Rahat kelpaa mutta seura ei? Missä on teikäläisen selkäranka ja periaatteet?
Puhun nyt ittestäni mut mä en rajattomilta vanhemmilta halua mitään, en rahaa enkä seuraa. Perintö on näissä asioissa täysin asiaan kuulumaton. Tää menee samaan kategoriaan kun "hoitakaa ite lapsenne ellei mummot kelpaa"
Sivusta totean, että puhut kukkua. Jos Sinulle ei vanhempiesi jåljiltä jäävä lakiosa kelpaa ja luovut siitä, se siirtyy lapsillesi. Että väitteesi rahan merkityksettömyydestä tässä tapauksessa on pelkkää potaskaa. Tyhjää louskutusta kaikki tyynni.
Edelleenkään se perintö ei nyt muuta sitä tilannetta suuntaan tai toiseen. Perinnöllä tai lasten hoidolla kiristämisellä ei ole mitään merkitystä näissä asioissa.[/
Ei tietenkään ole, kun lapsesi siirtyvät paikallesi ottamaan vastaan lakiosasi. Perheeseen jää joka tapauksessa. Varsinainen hurskastelija.
Minkä hiton minä mahdan perimysjärjestykselle, pitäskö nuolla mummelin takalistoa sen takia että perimyslaki sattuu olemaan tällainen? Sinähän voit tuhlata maallisen omaisuutesi ajoissa niin ei tarvi öitä valvoa ja miettiä että nyt sen paskapää miniän lapset saa minun vanhat pöytähopeat. Kyllä se ois paras kaikille että vetäisit sileeksi omaisuutesi, perherauha on tärkeämpää kuin jotkut perintöpennit hamassa tulevaisuudessa.
Sen mummelin ei myöskään tarvitse nuolla sun takalistoasi. Taitaa vähän kismittää, vai mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on perheensä kuopus ja selvästi äitinsä silmissä se perheen lapsi vielä (28v.... ) Lasten serkkuihin mummi suhtautuu ihan eri tavalla kuin meidän lapseen, joka heidän neljäs lapsenlapsi siis. Koko ajan kyseenalaistaa kaiken ja suhtautuu minuun ja mieheen niinku teinivanhempiin,niin pientä asiaa ei ole etteikö tehtäis sitä väärin. Ahdistuneena pörrää ympärillä ja toistelee miten te nyt pärjäätte. Mies kuitenkin hyvissä hommissa ja meillä ei ole ollut mikään ongelmia. Jos käyn vaunulenkillä niin laittaa viestiä että ai kävitte tänään siellä ja siellä, mitäs mummin söpönassu tuumasi. Kyselee varmaan ympäri kyliä että onko nähty meitä. Ahdistaa. Joka päivä pitäs käydä heillä, mummi tekee kalasoppaa tulkaa klo se ja se. Vajaan puolen tunnin automatka suuntaansa ja päivärytmin muuttuminen ei kiinnosta kun pitää käydä, pitää pitää pitää. Sitte kun käydään mies häipyy ulos ettei tarvi olla läsnä kun äitinsä ohjaa ja komentaa minua.
Ei pidä, olet vaan menemättä. Tietty kohdellaan kuin lapsia jos käyttäydytään sen mukaan.
Jep. Ei olla menty hetkeen mutta nyt parin viikon ajan tunkenu ovista ja ikkunoista meille. Pitäs käydä siellä katsomassa päiväpeittoja, voisin kuulemma yhen ottaa meille. Hitto kun kyse ei ole mistään peitoista vaan haluaa takasin ne kylässä ramppaamiset. En tunne miestä kohtaan samalla tavoin kuin aiemmin kun on noin avuton mitä äitiinsä tulee. Joudun joka ikinen päivä muistuttamaan itelleni mitkä on soveliaita rajoja ja aikavälejä yhteydenpidossa. Kaksi viestiä ainakin joka päivä tulee ja niiiiin ystävällisiä, maanittelevia. Vaikeata sanoa mitään!
Oletteko miehen kanssa päättänyt mikä olisi sopiva kyläilyfrekvenssi? Ehkä kerran kahdessa viikossa vai harvemminkin?
Kaikista tarjouksista mm. päiväpeitostahan voi ihan kohteliaasti kieltäytyä jos tarvetta ei ole.Ja mikäli se touhu on oikeasti ihan älytöntä ja sinulla paha mieli jälkeenpäin niin kerran kk on ok. Sitä ei mummo nimittäin määrittele.
Ei ole pakko käydä miehen vanhemmilla ollenkaan, he eivät kuulu teidän ydinperheeseen. Teette vaan asiakirjan, jossa miehesi kieltäytyy ottamaan vastaan perintöisuutensa ja toimitatte sen miehen vanhemmille. Sitten sinä teet vastaavan asiakirjan, missä sinä kieltäydyt perinnöstä omilta vanhemmiltasi niin varmistatte, että olette täysin itsenäisiä ja teitä ei voida enää ohjailla ja vaatia mitään.
Lapsella on aina oikeus lakiosaansa. Sen saaminen ei edellytä mitään nöyrtymistä tms.
Rahat kelpaa mutta seura ei? Missä on teikäläisen selkäranka ja periaatteet?
Puhun nyt ittestäni mut mä en rajattomilta vanhemmilta halua mitään, en rahaa enkä seuraa. Perintö on näissä asioissa täysin asiaan kuulumaton. Tää menee samaan kategoriaan kun "hoitakaa ite lapsenne ellei mummot kelpaa"
Sivusta totean, että puhut kukkua. Jos Sinulle ei vanhempiesi jåljiltä jäävä lakiosa kelpaa ja luovut siitä, se siirtyy lapsillesi. Että väitteesi rahan merkityksettömyydestä tässä tapauksessa on pelkkää potaskaa. Tyhjää louskutusta kaikki tyynni.
Edelleenkään se perintö ei nyt muuta sitä tilannetta suuntaan tai toiseen. Perinnöllä tai lasten hoidolla kiristämisellä ei ole mitään merkitystä näissä asioissa.[/
Ei tietenkään ole, kun lapsesi siirtyvät paikallesi ottamaan vastaan lakiosasi. Perheeseen jää joka tapauksessa. Varsinainen hurskastelija.
Minkä hiton minä mahdan perimysjärjestykselle, pitäskö nuolla mummelin takalistoa sen takia että perimyslaki sattuu olemaan tällainen? Sinähän voit tuhlata maallisen omaisuutesi ajoissa niin ei tarvi öitä valvoa ja miettiä että nyt sen paskapää miniän lapset saa minun vanhat pöytähopeat. Kyllä se ois paras kaikille että vetäisit sileeksi omaisuutesi, perherauha on tärkeämpää kuin jotkut perintöpennit hamassa tulevaisuudessa.
Sen mummelin ei myöskään tarvitse nuolla sun takalistoasi. Taitaa vähän kismittää, vai mitä.
Juu, ei ole mummelilla asiaa minun takaliston lähellekään. Mitään muuta en häneltä halua kuin sitä että pysyy jatkossakin poissa. Lähestymiskieltoon meni meillä että mieti keskenäs ketä mahtaa nyt eniten kismittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on perheensä kuopus ja selvästi äitinsä silmissä se perheen lapsi vielä (28v.... ) Lasten serkkuihin mummi suhtautuu ihan eri tavalla kuin meidän lapseen, joka heidän neljäs lapsenlapsi siis. Koko ajan kyseenalaistaa kaiken ja suhtautuu minuun ja mieheen niinku teinivanhempiin,niin pientä asiaa ei ole etteikö tehtäis sitä väärin. Ahdistuneena pörrää ympärillä ja toistelee miten te nyt pärjäätte. Mies kuitenkin hyvissä hommissa ja meillä ei ole ollut mikään ongelmia. Jos käyn vaunulenkillä niin laittaa viestiä että ai kävitte tänään siellä ja siellä, mitäs mummin söpönassu tuumasi. Kyselee varmaan ympäri kyliä että onko nähty meitä. Ahdistaa. Joka päivä pitäs käydä heillä, mummi tekee kalasoppaa tulkaa klo se ja se. Vajaan puolen tunnin automatka suuntaansa ja päivärytmin muuttuminen ei kiinnosta kun pitää käydä, pitää pitää pitää. Sitte kun käydään mies häipyy ulos ettei tarvi olla läsnä kun äitinsä ohjaa ja komentaa minua.
Ei pidä, olet vaan menemättä. Tietty kohdellaan kuin lapsia jos käyttäydytään sen mukaan.
Jep. Ei olla menty hetkeen mutta nyt parin viikon ajan tunkenu ovista ja ikkunoista meille. Pitäs käydä siellä katsomassa päiväpeittoja, voisin kuulemma yhen ottaa meille. Hitto kun kyse ei ole mistään peitoista vaan haluaa takasin ne kylässä ramppaamiset. En tunne miestä kohtaan samalla tavoin kuin aiemmin kun on noin avuton mitä äitiinsä tulee. Joudun joka ikinen päivä muistuttamaan itelleni mitkä on soveliaita rajoja ja aikavälejä yhteydenpidossa. Kaksi viestiä ainakin joka päivä tulee ja niiiiin ystävällisiä, maanittelevia. Vaikeata sanoa mitään!
Oletteko miehen kanssa päättänyt mikä olisi sopiva kyläilyfrekvenssi? Ehkä kerran kahdessa viikossa vai harvemminkin?
Kaikista tarjouksista mm. päiväpeitostahan voi ihan kohteliaasti kieltäytyä jos tarvetta ei ole.Ja mikäli se touhu on oikeasti ihan älytöntä ja sinulla paha mieli jälkeenpäin niin kerran kk on ok. Sitä ei mummo nimittäin määrittele.
Ei ole pakko käydä miehen vanhemmilla ollenkaan, he eivät kuulu teidän ydinperheeseen. Teette vaan asiakirjan, jossa miehesi kieltäytyy ottamaan vastaan perintöisuutensa ja toimitatte sen miehen vanhemmille. Sitten sinä teet vastaavan asiakirjan, missä sinä kieltäydyt perinnöstä omilta vanhemmiltasi niin varmistatte, että olette täysin itsenäisiä ja teitä ei voida enää ohjailla ja vaatia mitään.
Lapsella on aina oikeus lakiosaansa. Sen saaminen ei edellytä mitään nöyrtymistä tms.
Rahat kelpaa mutta seura ei? Missä on teikäläisen selkäranka ja periaatteet?
Puhun nyt ittestäni mut mä en rajattomilta vanhemmilta halua mitään, en rahaa enkä seuraa. Perintö on näissä asioissa täysin asiaan kuulumaton. Tää menee samaan kategoriaan kun "hoitakaa ite lapsenne ellei mummot kelpaa"
Sivusta totean, että puhut kukkua. Jos Sinulle ei vanhempiesi jåljiltä jäävä lakiosa kelpaa ja luovut siitä, se siirtyy lapsillesi. Että väitteesi rahan merkityksettömyydestä tässä tapauksessa on pelkkää potaskaa. Tyhjää louskutusta kaikki tyynni.
Edelleenkään se perintö ei nyt muuta sitä tilannetta suuntaan tai toiseen. Perinnöllä tai lasten hoidolla kiristämisellä ei ole mitään merkitystä näissä asioissa.[/
Ei tietenkään ole, kun lapsesi siirtyvät paikallesi ottamaan vastaan lakiosasi. Perheeseen jää joka tapauksessa. Varsinainen hurskastelija.
Minkä hiton minä mahdan perimysjärjestykselle, pitäskö nuolla mummelin takalistoa sen takia että perimyslaki sattuu olemaan tällainen? Sinähän voit tuhlata maallisen omaisuutesi ajoissa niin ei tarvi öitä valvoa ja miettiä että nyt sen paskapää miniän lapset saa minun vanhat pöytähopeat. Kyllä se ois paras kaikille että vetäisit sileeksi omaisuutesi, perherauha on tärkeämpää kuin jotkut perintöpennit hamassa tulevaisuudessa.
Sen mummelin ei myöskään tarvitse nuolla sun takalistoasi. Taitaa vähän kismittää, vai mitä.
Juu, ei ole mummelilla asiaa minun takaliston lähellekään. Mitään muuta en häneltä halua kuin sitä että pysyy jatkossakin poissa. Lähestymiskieltoon meni meillä että mieti keskenäs ketä mahtaa nyt eniten kismittää.
Tasosi käy hyvin ilmi kielenkäytöstäsi. Ja varmaan aika harvassa on ne, jotka pröystäilee hakemillaan lähestymiskielloilla. Kyseessä on kumminkin aika vakava asia niille jotka ao keinoon joutuvat oikeesti turvautumaan.
Jahah, onkos tämä nyt niitä kuuluisia kivikissapostauksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on perheensä kuopus ja selvästi äitinsä silmissä se perheen lapsi vielä (28v.... ) Lasten serkkuihin mummi suhtautuu ihan eri tavalla kuin meidän lapseen, joka heidän neljäs lapsenlapsi siis. Koko ajan kyseenalaistaa kaiken ja suhtautuu minuun ja mieheen niinku teinivanhempiin,niin pientä asiaa ei ole etteikö tehtäis sitä väärin. Ahdistuneena pörrää ympärillä ja toistelee miten te nyt pärjäätte. Mies kuitenkin hyvissä hommissa ja meillä ei ole ollut mikään ongelmia. Jos käyn vaunulenkillä niin laittaa viestiä että ai kävitte tänään siellä ja siellä, mitäs mummin söpönassu tuumasi. Kyselee varmaan ympäri kyliä että onko nähty meitä. Ahdistaa. Joka päivä pitäs käydä heillä, mummi tekee kalasoppaa tulkaa klo se ja se. Vajaan puolen tunnin automatka suuntaansa ja päivärytmin muuttuminen ei kiinnosta kun pitää käydä, pitää pitää pitää. Sitte kun käydään mies häipyy ulos ettei tarvi olla läsnä kun äitinsä ohjaa ja komentaa minua.
Ei pidä, olet vaan menemättä. Tietty kohdellaan kuin lapsia jos käyttäydytään sen mukaan.
Jep. Ei olla menty hetkeen mutta nyt parin viikon ajan tunkenu ovista ja ikkunoista meille. Pitäs käydä siellä katsomassa päiväpeittoja, voisin kuulemma yhen ottaa meille. Hitto kun kyse ei ole mistään peitoista vaan haluaa takasin ne kylässä ramppaamiset. En tunne miestä kohtaan samalla tavoin kuin aiemmin kun on noin avuton mitä äitiinsä tulee. Joudun joka ikinen päivä muistuttamaan itelleni mitkä on soveliaita rajoja ja aikavälejä yhteydenpidossa. Kaksi viestiä ainakin joka päivä tulee ja niiiiin ystävällisiä, maanittelevia. Vaikeata sanoa mitään!
Oletteko miehen kanssa päättänyt mikä olisi sopiva kyläilyfrekvenssi? Ehkä kerran kahdessa viikossa vai harvemminkin?
Kaikista tarjouksista mm. päiväpeitostahan voi ihan kohteliaasti kieltäytyä jos tarvetta ei ole.Ja mikäli se touhu on oikeasti ihan älytöntä ja sinulla paha mieli jälkeenpäin niin kerran kk on ok. Sitä ei mummo nimittäin määrittele.
Ei ole pakko käydä miehen vanhemmilla ollenkaan, he eivät kuulu teidän ydinperheeseen. Teette vaan asiakirjan, jossa miehesi kieltäytyy ottamaan vastaan perintöisuutensa ja toimitatte sen miehen vanhemmille. Sitten sinä teet vastaavan asiakirjan, missä sinä kieltäydyt perinnöstä omilta vanhemmiltasi niin varmistatte, että olette täysin itsenäisiä ja teitä ei voida enää ohjailla ja vaatia mitään.
Lapsella on aina oikeus lakiosaansa. Sen saaminen ei edellytä mitään nöyrtymistä tms.
Rahat kelpaa mutta seura ei? Missä on teikäläisen selkäranka ja periaatteet?
Puhun nyt ittestäni mut mä en rajattomilta vanhemmilta halua mitään, en rahaa enkä seuraa. Perintö on näissä asioissa täysin asiaan kuulumaton. Tää menee samaan kategoriaan kun "hoitakaa ite lapsenne ellei mummot kelpaa"
Sivusta totean, että puhut kukkua. Jos Sinulle ei vanhempiesi jåljiltä jäävä lakiosa kelpaa ja luovut siitä, se siirtyy lapsillesi. Että väitteesi rahan merkityksettömyydestä tässä tapauksessa on pelkkää potaskaa. Tyhjää louskutusta kaikki tyynni.
Edelleenkään se perintö ei nyt muuta sitä tilannetta suuntaan tai toiseen. Perinnöllä tai lasten hoidolla kiristämisellä ei ole mitään merkitystä näissä asioissa.[/
Ei tietenkään ole, kun lapsesi siirtyvät paikallesi ottamaan vastaan lakiosasi. Perheeseen jää joka tapauksessa. Varsinainen hurskastelija.
Minkä hiton minä mahdan perimysjärjestykselle, pitäskö nuolla mummelin takalistoa sen takia että perimyslaki sattuu olemaan tällainen? Sinähän voit tuhlata maallisen omaisuutesi ajoissa niin ei tarvi öitä valvoa ja miettiä että nyt sen paskapää miniän lapset saa minun vanhat pöytähopeat. Kyllä se ois paras kaikille että vetäisit sileeksi omaisuutesi, perherauha on tärkeämpää kuin jotkut perintöpennit hamassa tulevaisuudessa.
Sen mummelin ei myöskään tarvitse nuolla sun takalistoasi. Taitaa vähän kismittää, vai mitä.
Juu, ei ole mummelilla asiaa minun takaliston lähellekään. Mitään muuta en häneltä halua kuin sitä että pysyy jatkossakin poissa. Lähestymiskieltoon meni meillä että mieti keskenäs ketä mahtaa nyt eniten kismittää.
Tasosi käy hyvin ilmi kielenkäytöstäsi. Ja varmaan aika harvassa on ne, jotka pröystäilee hakemillaan lähestymiskielloilla. Kyseessä on kumminkin aika vakava asia niille jotka ao keinoon joutuvat oikeesti turvautumaan.
Anoppiutesi käy hyvin ilmi asenteestasi.
Mä vaan tsekkasin olitko ahne paska vai periaatteen ihminen. Kiitos vastauksestasi! Tiedän mitkä asiat siellä vaikuttaa kun meidänkin suvun naiset on riidankylväjiä, anopilla ja miniöillä on huonot välit. Mietin onko syyt niin sysissä kuin sepissä niin sieltähän se paljastui.