Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Aika heikkotasoinen ketju aloituksesta lähtien.
Vauvalla ei ole tehtäviä.
Aikuiset hoitavat ongelmat puhumalla ja kuuntelemalla.
Aikuiset eivät roiku omissa vanhemmissaan tai aikuisissa lapsissaan, eikä miniän ole pakko volista netissä kyvyttömyyttään olla jämäkkä.
Roskaväeltä ei mitään kannata kysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Brunssisauna-anopin märkä päiväuni:
Aikuisten poikien perheissä on jokaisella kalenterissaan kuun jokaisen lauantain kohdalla sydän. Sydän tarkoittaa äitin näkemistä <3 Työ-koulu-ja päivähoitoviikon jälkeen lauantaiaamu käytetään vaatteiden silittämiseen ja lasten hiusten leikkuuseen, tarkistetaan että lasten piirtämät kortit ovat riittävän sieviä. Korteissa lukee anopin toiveesta "Kulta-mammalle". Miniä on herännyt jo viideltä valmistelemaan tärkeää päivää, mutta muistaa tarjota vain kevyehkön aamiaisen, jotta brunssi varmasti maistuu. Miniä tietää ettei hänellä ole mitään asiaa lähteä mukaan, se vähän harmittaa häntä koska joutuu käymään kaupassa ja siivoamaan ja laittamaan päiväruoan nyt vapaapäivänäkin yksinään.
Anopin kotona noudatetaan tuttua traditiota - Kulta-mamma istuu lepotuolissa takan ääressä ja katselee myhäillen kun hänen lapsensa ja lapsenlapsensa saapuvat eteiseen. Pojat käyvät vuoronperään suukottamassa äitinsä kämmenselkää ja ihailevat tämän kampausta, asua, tuoksua muutaman lauseen verran. Sitten tulevat lapsenlapset - jokainen halaa nöyrästi, riittävän lujaa, Kulta-mammaa ja asettaa tämän syliin itse tekemänsä pienet lahjat ja kortit. Mummo katselee niitä suopeana. Sitten lapsenlapset asettuvat, ilman erillistä käskyä, kuoromuodostelmaan ja laulavat kaanonissa "Äiti armain on".
Lapset jäävät leikkimään hiljaa kammariin kun Kulta-mamma poikineen menee saunaan. Anoppi lysähtää keskilauteille, pojat asettuvat hänen ympärilleen kukin sopivassa kulmassa tehtäväänsä nähden - yksi leikkaa mamman kynnet, toinen hieroo hartioita, kolmas levittää kuorintavoidetta. Pojat sopottavat vaimeaan ääneen kehuja ja kohteliaisuuksia äitinsä kuulaasta ihosta, nuorekkaasta profiilista, ylväästä ryhdistä. Kun mamma on saanut tarpeekseen, istuu hän paljuun ja odottaa kuka pojista rientää ensimmäisenä pesuhommiin. Tälle pojalle hän aina suo pienen, hyväksyvän nyökkäyksen.
Brunssilla anoppi kysyy harkittuja kysymyksiä lapsenlapsiltaan, kuten "kukas on leikannut hiuksesi, Laura. Et tainnut käydä ammattilaisella?" Tässä kohtaa kaikki nauravat, pukkaavat toisiaan kylkeen. Lapsenlapset selostavat koulumenestykseensä liittyvät asiat ja kuvailevat vapaa-ajan käyttöään. Kulta-mamma antaa jokaiselle lyhytsanaisen palautteen kertoman perusteella.
Anoppi pakkaa pojilleen mukaan puoliksi syötyjä viinirypäleterttuja ja avattuja tuoremehuja, "sinne kotiväelle tuliaisiksi". Jokaiselta miniältä tulee vuolaat kiitokset tekstiviestin muodossa vielä ennen iltapäivää.
Kas siinä teille aamun novelli henkilöltä, joka on ladannut itsensä aivan raivoon tämän ketjun ajamana.
Tässä voi sanoa: Voi luoja ota jo pois toi provoilija jolla selkeä ongelma. Voiko hän älyäis hake apuja itselleen, ennenkuin pää halkeaa kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Brunssisauna-anopin märkä päiväuni:
Aikuisten poikien perheissä on jokaisella kalenterissaan kuun jokaisen lauantain kohdalla sydän. Sydän tarkoittaa äitin näkemistä <3 Työ-koulu-ja päivähoitoviikon jälkeen lauantaiaamu käytetään vaatteiden silittämiseen ja lasten hiusten leikkuuseen, tarkistetaan että lasten piirtämät kortit ovat riittävän sieviä. Korteissa lukee anopin toiveesta "Kulta-mammalle". Miniä on herännyt jo viideltä valmistelemaan tärkeää päivää, mutta muistaa tarjota vain kevyehkön aamiaisen, jotta brunssi varmasti maistuu. Miniä tietää ettei hänellä ole mitään asiaa lähteä mukaan, se vähän harmittaa häntä koska joutuu käymään kaupassa ja siivoamaan ja laittamaan päiväruoan nyt vapaapäivänäkin yksinään.
Anopin kotona noudatetaan tuttua traditiota - Kulta-mamma istuu lepotuolissa takan ääressä ja katselee myhäillen kun hänen lapsensa ja lapsenlapsensa saapuvat eteiseen. Pojat käyvät vuoronperään suukottamassa äitinsä kämmenselkää ja ihailevat tämän kampausta, asua, tuoksua muutaman lauseen verran. Sitten tulevat lapsenlapset - jokainen halaa nöyrästi, riittävän lujaa, Kulta-mammaa ja asettaa tämän syliin itse tekemänsä pienet lahjat ja kortit. Mummo katselee niitä suopeana. Sitten lapsenlapset asettuvat, ilman erillistä käskyä, kuoromuodostelmaan ja laulavat kaanonissa "Äiti armain on".
Lapset jäävät leikkimään hiljaa kammariin kun Kulta-mamma poikineen menee saunaan. Anoppi lysähtää keskilauteille, pojat asettuvat hänen ympärilleen kukin sopivassa kulmassa tehtäväänsä nähden - yksi leikkaa mamman kynnet, toinen hieroo hartioita, kolmas levittää kuorintavoidetta. Pojat sopottavat vaimeaan ääneen kehuja ja kohteliaisuuksia äitinsä kuulaasta ihosta, nuorekkaasta profiilista, ylväästä ryhdistä. Kun mamma on saanut tarpeekseen, istuu hän paljuun ja odottaa kuka pojista rientää ensimmäisenä pesuhommiin. Tälle pojalle hän aina suo pienen, hyväksyvän nyökkäyksen.
Brunssilla anoppi kysyy harkittuja kysymyksiä lapsenlapsiltaan, kuten "kukas on leikannut hiuksesi, Laura. Et tainnut käydä ammattilaisella?" Tässä kohtaa kaikki nauravat, pukkaavat toisiaan kylkeen. Lapsenlapset selostavat koulumenestykseensä liittyvät asiat ja kuvailevat vapaa-ajan käyttöään. Kulta-mamma antaa jokaiselle lyhytsanaisen palautteen kertoman perusteella.
Anoppi pakkaa pojilleen mukaan puoliksi syötyjä viinirypäleterttuja ja avattuja tuoremehuja, "sinne kotiväelle tuliaisiksi". Jokaiselta miniältä tulee vuolaat kiitokset tekstiviestin muodossa vielä ennen iltapäivää.
Kas siinä teille aamun novelli henkilöltä, joka on ladannut itsensä aivan raivoon tämän ketjun ajamana.
Tässä voi sanoa: Voi luoja ota jo pois toi provoilija jolla selkeä ongelma. Voiko hän älyäis hake apuja itselleen, ennenkuin pää halkeaa kokonaan.
Ehkä tuo novellisti kertomalla kuvitteellisen anopin pimeät hetket toi samalla päivänvaloon oman pimeän puolensa. Tiedän, että meillä kaikilla on sellainen mutta aina hätkähtää kun lukee jotain sellaista mikä on niin kaukana itsestään. Kuin siemailisi viiniä puun alla ja yhtäkkiä puusta putoaa punkki käsivarrelle.
Menikö aamunovelli ihon alle?
Vierailija kirjoitti:
Menikö aamunovelli ihon alle?
Ainakin minulla ihon päälle, kommentoin jo että kuin löytäisi punkin käsivarreltaan. Mutta en ole erityisemmin Fifty Shades of Gray tarinoiden ystävä. Minua ei niinkään oudoksuttanut se tarina vaan millaisesta mielestä (tai mielialasta) se kumpusi. Tavallaan mielenkiintoista millainen kirjoittaja on mutta oikeasti ei halua koskea tikullakaan. Kuin puhdas vesi ja jäteöljy kohtaisivat, hylkivät vaistomaisesti toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapseni on kummallekin puolelle viides lapsenlapsi. Ei jaksanut alkujaankaan enää kiinnostaa ketään sukulaista, ei lahjojen tai sylittelyjen tai yökyläilyjen tai turvaverkkojen merkeissä. (Onneksi.) Ihan itse olemme saaneet ainokaisestamme nauttia raskaudesta asti.
Mun mies on perheensä kuopus ja selvästi äitinsä silmissä se perheen lapsi vielä (28v.... ) Lasten serkkuihin mummi suhtautuu ihan eri tavalla kuin meidän lapseen, joka heidän neljäs lapsenlapsi siis. Koko ajan kyseenalaistaa kaiken ja suhtautuu minuun ja mieheen niinku teinivanhempiin,niin pientä asiaa ei ole etteikö tehtäis sitä väärin. Ahdistuneena pörrää ympärillä ja toistelee miten te nyt pärjäätte. Mies kuitenkin hyvissä hommissa ja meillä ei ole ollut mikään ongelmia. Jos käyn vaunulenkillä niin laittaa viestiä että ai kävitte tänään siellä ja siellä, mitäs mummin söpönassu tuumasi. Kyselee varmaan ympäri kyliä että onko nähty meitä. Ahdistaa. Joka päivä pitäs käydä heillä, mummi tekee kalasoppaa tulkaa klo se ja se. Vajaan puolen tunnin automatka suuntaansa ja päivärytmin muuttuminen ei kiinnosta kun pitää käydä, pitää pitää pitää. Sitte kun käydään mies häipyy ulos ettei tarvi olla läsnä kun äitinsä ohjaa ja komentaa minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on perheensä kuopus ja selvästi äitinsä silmissä se perheen lapsi vielä (28v.... ) Lasten serkkuihin mummi suhtautuu ihan eri tavalla kuin meidän lapseen, joka heidän neljäs lapsenlapsi siis. Koko ajan kyseenalaistaa kaiken ja suhtautuu minuun ja mieheen niinku teinivanhempiin,niin pientä asiaa ei ole etteikö tehtäis sitä väärin. Ahdistuneena pörrää ympärillä ja toistelee miten te nyt pärjäätte. Mies kuitenkin hyvissä hommissa ja meillä ei ole ollut mikään ongelmia. Jos käyn vaunulenkillä niin laittaa viestiä että ai kävitte tänään siellä ja siellä, mitäs mummin söpönassu tuumasi. Kyselee varmaan ympäri kyliä että onko nähty meitä. Ahdistaa. Joka päivä pitäs käydä heillä, mummi tekee kalasoppaa tulkaa klo se ja se. Vajaan puolen tunnin automatka suuntaansa ja päivärytmin muuttuminen ei kiinnosta kun pitää käydä, pitää pitää pitää. Sitte kun käydään mies häipyy ulos ettei tarvi olla läsnä kun äitinsä ohjaa ja komentaa minua.
Ei pidä, olet vaan menemättä. Tietty kohdellaan kuin lapsia jos käyttäydytään sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on perheensä kuopus ja selvästi äitinsä silmissä se perheen lapsi vielä (28v.... ) Lasten serkkuihin mummi suhtautuu ihan eri tavalla kuin meidän lapseen, joka heidän neljäs lapsenlapsi siis. Koko ajan kyseenalaistaa kaiken ja suhtautuu minuun ja mieheen niinku teinivanhempiin,niin pientä asiaa ei ole etteikö tehtäis sitä väärin. Ahdistuneena pörrää ympärillä ja toistelee miten te nyt pärjäätte. Mies kuitenkin hyvissä hommissa ja meillä ei ole ollut mikään ongelmia. Jos käyn vaunulenkillä niin laittaa viestiä että ai kävitte tänään siellä ja siellä, mitäs mummin söpönassu tuumasi. Kyselee varmaan ympäri kyliä että onko nähty meitä. Ahdistaa. Joka päivä pitäs käydä heillä, mummi tekee kalasoppaa tulkaa klo se ja se. Vajaan puolen tunnin automatka suuntaansa ja päivärytmin muuttuminen ei kiinnosta kun pitää käydä, pitää pitää pitää. Sitte kun käydään mies häipyy ulos ettei tarvi olla läsnä kun äitinsä ohjaa ja komentaa minua.
Ei pidä, olet vaan menemättä. Tietty kohdellaan kuin lapsia jos käyttäydytään sen mukaan.
Jep. Ei olla menty hetkeen mutta nyt parin viikon ajan tunkenu ovista ja ikkunoista meille. Pitäs käydä siellä katsomassa päiväpeittoja, voisin kuulemma yhen ottaa meille. Hitto kun kyse ei ole mistään peitoista vaan haluaa takasin ne kylässä ramppaamiset. En tunne miestä kohtaan samalla tavoin kuin aiemmin kun on noin avuton mitä äitiinsä tulee. Joudun joka ikinen päivä muistuttamaan itelleni mitkä on soveliaita rajoja ja aikavälejä yhteydenpidossa. Kaksi viestiä ainakin joka päivä tulee ja niiiiin ystävällisiä, maanittelevia. Vaikeata sanoa mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sieniä ei enää tuputeta? Mua kiinnostaa eniten miten ne teidän porot jakselee kun saitte niille eri hoitajan, onko appi puhunut mitään asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on perheensä kuopus ja selvästi äitinsä silmissä se perheen lapsi vielä (28v.... ) Lasten serkkuihin mummi suhtautuu ihan eri tavalla kuin meidän lapseen, joka heidän neljäs lapsenlapsi siis. Koko ajan kyseenalaistaa kaiken ja suhtautuu minuun ja mieheen niinku teinivanhempiin,niin pientä asiaa ei ole etteikö tehtäis sitä väärin. Ahdistuneena pörrää ympärillä ja toistelee miten te nyt pärjäätte. Mies kuitenkin hyvissä hommissa ja meillä ei ole ollut mikään ongelmia. Jos käyn vaunulenkillä niin laittaa viestiä että ai kävitte tänään siellä ja siellä, mitäs mummin söpönassu tuumasi. Kyselee varmaan ympäri kyliä että onko nähty meitä. Ahdistaa. Joka päivä pitäs käydä heillä, mummi tekee kalasoppaa tulkaa klo se ja se. Vajaan puolen tunnin automatka suuntaansa ja päivärytmin muuttuminen ei kiinnosta kun pitää käydä, pitää pitää pitää. Sitte kun käydään mies häipyy ulos ettei tarvi olla läsnä kun äitinsä ohjaa ja komentaa minua.
Ei pidä, olet vaan menemättä. Tietty kohdellaan kuin lapsia jos käyttäydytään sen mukaan.
Jep. Ei olla menty hetkeen mutta nyt parin viikon ajan tunkenu ovista ja ikkunoista meille. Pitäs käydä siellä katsomassa päiväpeittoja, voisin kuulemma yhen ottaa meille. Hitto kun kyse ei ole mistään peitoista vaan haluaa takasin ne kylässä ramppaamiset. En tunne miestä kohtaan samalla tavoin kuin aiemmin kun on noin avuton mitä äitiinsä tulee. Joudun joka ikinen päivä muistuttamaan itelleni mitkä on soveliaita rajoja ja aikavälejä yhteydenpidossa. Kaksi viestiä ainakin joka päivä tulee ja niiiiin ystävällisiä, maanittelevia. Vaikeata sanoa mitään!
Varaudu marttyyrikohtaukseen jos ja kun saat tehtyä rajoja. Meillä mummo sekosi kun sanoin lopulta että "nyt hei Raija, kiva että olet innoissasi mutta me ollaan aikuisia ja tämän lapsen vanhemmat." Naps, välit poikki. Mummon into loppui siihen, olin toivonut normaalia käytöstä, en mitään muuta. Asenne oli että ei sitten jos ei apu kelpaa! Ikinä ole ollut oikeasti avuksi!Tarjonnut minulle omaa aikaa ja hän kyllä pitelee vauvaa. Voi kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on perheensä kuopus ja selvästi äitinsä silmissä se perheen lapsi vielä (28v.... ) Lasten serkkuihin mummi suhtautuu ihan eri tavalla kuin meidän lapseen, joka heidän neljäs lapsenlapsi siis. Koko ajan kyseenalaistaa kaiken ja suhtautuu minuun ja mieheen niinku teinivanhempiin,niin pientä asiaa ei ole etteikö tehtäis sitä väärin. Ahdistuneena pörrää ympärillä ja toistelee miten te nyt pärjäätte. Mies kuitenkin hyvissä hommissa ja meillä ei ole ollut mikään ongelmia. Jos käyn vaunulenkillä niin laittaa viestiä että ai kävitte tänään siellä ja siellä, mitäs mummin söpönassu tuumasi. Kyselee varmaan ympäri kyliä että onko nähty meitä. Ahdistaa. Joka päivä pitäs käydä heillä, mummi tekee kalasoppaa tulkaa klo se ja se. Vajaan puolen tunnin automatka suuntaansa ja päivärytmin muuttuminen ei kiinnosta kun pitää käydä, pitää pitää pitää. Sitte kun käydään mies häipyy ulos ettei tarvi olla läsnä kun äitinsä ohjaa ja komentaa minua.
Ei pidä, olet vaan menemättä. Tietty kohdellaan kuin lapsia jos käyttäydytään sen mukaan.
Jep. Ei olla menty hetkeen mutta nyt parin viikon ajan tunkenu ovista ja ikkunoista meille. Pitäs käydä siellä katsomassa päiväpeittoja, voisin kuulemma yhen ottaa meille. Hitto kun kyse ei ole mistään peitoista vaan haluaa takasin ne kylässä ramppaamiset. En tunne miestä kohtaan samalla tavoin kuin aiemmin kun on noin avuton mitä äitiinsä tulee. Joudun joka ikinen päivä muistuttamaan itelleni mitkä on soveliaita rajoja ja aikavälejä yhteydenpidossa. Kaksi viestiä ainakin joka päivä tulee ja niiiiin ystävällisiä, maanittelevia. Vaikeata sanoa mitään!
Oletteko miehen kanssa päättänyt mikä olisi sopiva kyläilyfrekvenssi? Ehkä kerran kahdessa viikossa vai harvemminkin?
Kaikista tarjouksista mm. päiväpeitostahan voi ihan kohteliaasti kieltäytyä jos tarvetta ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on perheensä kuopus ja selvästi äitinsä silmissä se perheen lapsi vielä (28v.... ) Lasten serkkuihin mummi suhtautuu ihan eri tavalla kuin meidän lapseen, joka heidän neljäs lapsenlapsi siis. Koko ajan kyseenalaistaa kaiken ja suhtautuu minuun ja mieheen niinku teinivanhempiin,niin pientä asiaa ei ole etteikö tehtäis sitä väärin. Ahdistuneena pörrää ympärillä ja toistelee miten te nyt pärjäätte. Mies kuitenkin hyvissä hommissa ja meillä ei ole ollut mikään ongelmia. Jos käyn vaunulenkillä niin laittaa viestiä että ai kävitte tänään siellä ja siellä, mitäs mummin söpönassu tuumasi. Kyselee varmaan ympäri kyliä että onko nähty meitä. Ahdistaa. Joka päivä pitäs käydä heillä, mummi tekee kalasoppaa tulkaa klo se ja se. Vajaan puolen tunnin automatka suuntaansa ja päivärytmin muuttuminen ei kiinnosta kun pitää käydä, pitää pitää pitää. Sitte kun käydään mies häipyy ulos ettei tarvi olla läsnä kun äitinsä ohjaa ja komentaa minua.
Ei pidä, olet vaan menemättä. Tietty kohdellaan kuin lapsia jos käyttäydytään sen mukaan.
Jep. Ei olla menty hetkeen mutta nyt parin viikon ajan tunkenu ovista ja ikkunoista meille. Pitäs käydä siellä katsomassa päiväpeittoja, voisin kuulemma yhen ottaa meille. Hitto kun kyse ei ole mistään peitoista vaan haluaa takasin ne kylässä ramppaamiset. En tunne miestä kohtaan samalla tavoin kuin aiemmin kun on noin avuton mitä äitiinsä tulee. Joudun joka ikinen päivä muistuttamaan itelleni mitkä on soveliaita rajoja ja aikavälejä yhteydenpidossa. Kaksi viestiä ainakin joka päivä tulee ja niiiiin ystävällisiä, maanittelevia. Vaikeata sanoa mitään!
Oletteko miehen kanssa päättänyt mikä olisi sopiva kyläilyfrekvenssi? Ehkä kerran kahdessa viikossa vai harvemminkin?
Kaikista tarjouksista mm. päiväpeitostahan voi ihan kohteliaasti kieltäytyä jos tarvetta ei ole.
Ja mikäli se touhu on oikeasti ihan älytöntä ja sinulla paha mieli jälkeenpäin niin kerran kk on ok. Sitä ei mummo nimittäin määrittele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voitaisiinko tehdä jatkossa niin, että he laittavat jonkin merkin viestin alkuun, joilla on tapausesimerkki rajattomasta isovanhemmasta tai suora kommentti ap:lle? En halua haaskata lukuaikaa noihin tappeluviesteihin ja aiheen ulkopuolisiin viesteihin. Esim. @@@ tai 👵🏻
Kai Sä ymmärrät, että rajattomien mummojen esimerkit käy rajallisiksi jossain vaiheessa. Muutenhan tää yhteiskunta olis pelkästään anarkisti- mummeleita täynnä ja kukaan meistä ei pystyis edes kävelemään kaduilla turvallisesti.... ap on hävinnyt jo aikaa sitten ihan muihin keskusteluihin. 🤗
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on perheensä kuopus ja selvästi äitinsä silmissä se perheen lapsi vielä (28v.... ) Lasten serkkuihin mummi suhtautuu ihan eri tavalla kuin meidän lapseen, joka heidän neljäs lapsenlapsi siis. Koko ajan kyseenalaistaa kaiken ja suhtautuu minuun ja mieheen niinku teinivanhempiin,niin pientä asiaa ei ole etteikö tehtäis sitä väärin. Ahdistuneena pörrää ympärillä ja toistelee miten te nyt pärjäätte. Mies kuitenkin hyvissä hommissa ja meillä ei ole ollut mikään ongelmia. Jos käyn vaunulenkillä niin laittaa viestiä että ai kävitte tänään siellä ja siellä, mitäs mummin söpönassu tuumasi. Kyselee varmaan ympäri kyliä että onko nähty meitä. Ahdistaa. Joka päivä pitäs käydä heillä, mummi tekee kalasoppaa tulkaa klo se ja se. Vajaan puolen tunnin automatka suuntaansa ja päivärytmin muuttuminen ei kiinnosta kun pitää käydä, pitää pitää pitää. Sitte kun käydään mies häipyy ulos ettei tarvi olla läsnä kun äitinsä ohjaa ja komentaa minua.
Ei pidä, olet vaan menemättä. Tietty kohdellaan kuin lapsia jos käyttäydytään sen mukaan.
Jep. Ei olla menty hetkeen mutta nyt parin viikon ajan tunkenu ovista ja ikkunoista meille. Pitäs käydä siellä katsomassa päiväpeittoja, voisin kuulemma yhen ottaa meille. Hitto kun kyse ei ole mistään peitoista vaan haluaa takasin ne kylässä ramppaamiset. En tunne miestä kohtaan samalla tavoin kuin aiemmin kun on noin avuton mitä äitiinsä tulee. Joudun joka ikinen päivä muistuttamaan itelleni mitkä on soveliaita rajoja ja aikavälejä yhteydenpidossa. Kaksi viestiä ainakin joka päivä tulee ja niiiiin ystävällisiä, maanittelevia. Vaikeata sanoa mitään!
Oletteko miehen kanssa päättänyt mikä olisi sopiva kyläilyfrekvenssi? Ehkä kerran kahdessa viikossa vai harvemminkin?
Kaikista tarjouksista mm. päiväpeitostahan voi ihan kohteliaasti kieltäytyä jos tarvetta ei ole.Ja mikäli se touhu on oikeasti ihan älytöntä ja sinulla paha mieli jälkeenpäin niin kerran kk on ok. Sitä ei mummo nimittäin määrittele.
Ei ole pakko käydä miehen vanhemmilla ollenkaan, he eivät kuulu teidän ydinperheeseen. Teette vaan asiakirjan, jossa miehesi kieltäytyy ottamaan vastaan perintöisuutensa ja toimitatte sen miehen vanhemmille. Sitten sinä teet vastaavan asiakirjan, missä sinä kieltäydyt perinnöstä omilta vanhemmiltasi niin varmistatte, että olette täysin itsenäisiä ja teitä ei voida enää ohjailla ja vaatia mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on perheensä kuopus ja selvästi äitinsä silmissä se perheen lapsi vielä (28v.... ) Lasten serkkuihin mummi suhtautuu ihan eri tavalla kuin meidän lapseen, joka heidän neljäs lapsenlapsi siis. Koko ajan kyseenalaistaa kaiken ja suhtautuu minuun ja mieheen niinku teinivanhempiin,niin pientä asiaa ei ole etteikö tehtäis sitä väärin. Ahdistuneena pörrää ympärillä ja toistelee miten te nyt pärjäätte. Mies kuitenkin hyvissä hommissa ja meillä ei ole ollut mikään ongelmia. Jos käyn vaunulenkillä niin laittaa viestiä että ai kävitte tänään siellä ja siellä, mitäs mummin söpönassu tuumasi. Kyselee varmaan ympäri kyliä että onko nähty meitä. Ahdistaa. Joka päivä pitäs käydä heillä, mummi tekee kalasoppaa tulkaa klo se ja se. Vajaan puolen tunnin automatka suuntaansa ja päivärytmin muuttuminen ei kiinnosta kun pitää käydä, pitää pitää pitää. Sitte kun käydään mies häipyy ulos ettei tarvi olla läsnä kun äitinsä ohjaa ja komentaa minua.
Ei pidä, olet vaan menemättä. Tietty kohdellaan kuin lapsia jos käyttäydytään sen mukaan.
Jep. Ei olla menty hetkeen mutta nyt parin viikon ajan tunkenu ovista ja ikkunoista meille. Pitäs käydä siellä katsomassa päiväpeittoja, voisin kuulemma yhen ottaa meille. Hitto kun kyse ei ole mistään peitoista vaan haluaa takasin ne kylässä ramppaamiset. En tunne miestä kohtaan samalla tavoin kuin aiemmin kun on noin avuton mitä äitiinsä tulee. Joudun joka ikinen päivä muistuttamaan itelleni mitkä on soveliaita rajoja ja aikavälejä yhteydenpidossa. Kaksi viestiä ainakin joka päivä tulee ja niiiiin ystävällisiä, maanittelevia. Vaikeata sanoa mitään!
Oletteko miehen kanssa päättänyt mikä olisi sopiva kyläilyfrekvenssi? Ehkä kerran kahdessa viikossa vai harvemminkin?
Kaikista tarjouksista mm. päiväpeitostahan voi ihan kohteliaasti kieltäytyä jos tarvetta ei ole.Ja mikäli se touhu on oikeasti ihan älytöntä ja sinulla paha mieli jälkeenpäin niin kerran kk on ok. Sitä ei mummo nimittäin määrittele.
Ei ole pakko käydä miehen vanhemmilla ollenkaan, he eivät kuulu teidän ydinperheeseen. Teette vaan asiakirjan, jossa miehesi kieltäytyy ottamaan vastaan perintöisuutensa ja toimitatte sen miehen vanhemmille. Sitten sinä teet vastaavan asiakirjan, missä sinä kieltäydyt perinnöstä omilta vanhemmiltasi niin varmistatte, että olette täysin itsenäisiä ja teitä ei voida enää ohjailla ja vaatia mitään.
Lapsella on aina oikeus lakiosaansa. Sen saaminen ei edellytä mitään nöyrtymistä tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on perheensä kuopus ja selvästi äitinsä silmissä se perheen lapsi vielä (28v.... ) Lasten serkkuihin mummi suhtautuu ihan eri tavalla kuin meidän lapseen, joka heidän neljäs lapsenlapsi siis. Koko ajan kyseenalaistaa kaiken ja suhtautuu minuun ja mieheen niinku teinivanhempiin,niin pientä asiaa ei ole etteikö tehtäis sitä väärin. Ahdistuneena pörrää ympärillä ja toistelee miten te nyt pärjäätte. Mies kuitenkin hyvissä hommissa ja meillä ei ole ollut mikään ongelmia. Jos käyn vaunulenkillä niin laittaa viestiä että ai kävitte tänään siellä ja siellä, mitäs mummin söpönassu tuumasi. Kyselee varmaan ympäri kyliä että onko nähty meitä. Ahdistaa. Joka päivä pitäs käydä heillä, mummi tekee kalasoppaa tulkaa klo se ja se. Vajaan puolen tunnin automatka suuntaansa ja päivärytmin muuttuminen ei kiinnosta kun pitää käydä, pitää pitää pitää. Sitte kun käydään mies häipyy ulos ettei tarvi olla läsnä kun äitinsä ohjaa ja komentaa minua.
Ei pidä, olet vaan menemättä. Tietty kohdellaan kuin lapsia jos käyttäydytään sen mukaan.
Jep. Ei olla menty hetkeen mutta nyt parin viikon ajan tunkenu ovista ja ikkunoista meille. Pitäs käydä siellä katsomassa päiväpeittoja, voisin kuulemma yhen ottaa meille. Hitto kun kyse ei ole mistään peitoista vaan haluaa takasin ne kylässä ramppaamiset. En tunne miestä kohtaan samalla tavoin kuin aiemmin kun on noin avuton mitä äitiinsä tulee. Joudun joka ikinen päivä muistuttamaan itelleni mitkä on soveliaita rajoja ja aikavälejä yhteydenpidossa. Kaksi viestiä ainakin joka päivä tulee ja niiiiin ystävällisiä, maanittelevia. Vaikeata sanoa mitään!
Oletteko miehen kanssa päättänyt mikä olisi sopiva kyläilyfrekvenssi? Ehkä kerran kahdessa viikossa vai harvemminkin?
Kaikista tarjouksista mm. päiväpeitostahan voi ihan kohteliaasti kieltäytyä jos tarvetta ei ole.Ja mikäli se touhu on oikeasti ihan älytöntä ja sinulla paha mieli jälkeenpäin niin kerran kk on ok. Sitä ei mummo nimittäin määrittele.
Ei ole pakko käydä miehen vanhemmilla ollenkaan, he eivät kuulu teidän ydinperheeseen. Teette vaan asiakirjan, jossa miehesi kieltäytyy ottamaan vastaan perintöisuutensa ja toimitatte sen miehen vanhemmille. Sitten sinä teet vastaavan asiakirjan, missä sinä kieltäydyt perinnöstä omilta vanhemmiltasi niin varmistatte, että olette täysin itsenäisiä ja teitä ei voida enää ohjailla ja vaatia mitään.
Ja sieltä tuli perintö-kortti :D Rintaperillinen on ikävä kyllä oikeutettu lakiosaansa vaikka välit olisivat kokonaan poikki. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on perheensä kuopus ja selvästi äitinsä silmissä se perheen lapsi vielä (28v.... ) Lasten serkkuihin mummi suhtautuu ihan eri tavalla kuin meidän lapseen, joka heidän neljäs lapsenlapsi siis. Koko ajan kyseenalaistaa kaiken ja suhtautuu minuun ja mieheen niinku teinivanhempiin,niin pientä asiaa ei ole etteikö tehtäis sitä väärin. Ahdistuneena pörrää ympärillä ja toistelee miten te nyt pärjäätte. Mies kuitenkin hyvissä hommissa ja meillä ei ole ollut mikään ongelmia. Jos käyn vaunulenkillä niin laittaa viestiä että ai kävitte tänään siellä ja siellä, mitäs mummin söpönassu tuumasi. Kyselee varmaan ympäri kyliä että onko nähty meitä. Ahdistaa. Joka päivä pitäs käydä heillä, mummi tekee kalasoppaa tulkaa klo se ja se. Vajaan puolen tunnin automatka suuntaansa ja päivärytmin muuttuminen ei kiinnosta kun pitää käydä, pitää pitää pitää. Sitte kun käydään mies häipyy ulos ettei tarvi olla läsnä kun äitinsä ohjaa ja komentaa minua.
Ei pidä, olet vaan menemättä. Tietty kohdellaan kuin lapsia jos käyttäydytään sen mukaan.
Jep. Ei olla menty hetkeen mutta nyt parin viikon ajan tunkenu ovista ja ikkunoista meille. Pitäs käydä siellä katsomassa päiväpeittoja, voisin kuulemma yhen ottaa meille. Hitto kun kyse ei ole mistään peitoista vaan haluaa takasin ne kylässä ramppaamiset. En tunne miestä kohtaan samalla tavoin kuin aiemmin kun on noin avuton mitä äitiinsä tulee. Joudun joka ikinen päivä muistuttamaan itelleni mitkä on soveliaita rajoja ja aikavälejä yhteydenpidossa. Kaksi viestiä ainakin joka päivä tulee ja niiiiin ystävällisiä, maanittelevia. Vaikeata sanoa mitään!
Oletteko miehen kanssa päättänyt mikä olisi sopiva kyläilyfrekvenssi? Ehkä kerran kahdessa viikossa vai harvemminkin?
Kaikista tarjouksista mm. päiväpeitostahan voi ihan kohteliaasti kieltäytyä jos tarvetta ei ole.Ja mikäli se touhu on oikeasti ihan älytöntä ja sinulla paha mieli jälkeenpäin niin kerran kk on ok. Sitä ei mummo nimittäin määrittele.
Ei ole pakko käydä miehen vanhemmilla ollenkaan, he eivät kuulu teidän ydinperheeseen. Teette vaan asiakirjan, jossa miehesi kieltäytyy ottamaan vastaan perintöisuutensa ja toimitatte sen miehen vanhemmille. Sitten sinä teet vastaavan asiakirjan, missä sinä kieltäydyt perinnöstä omilta vanhemmiltasi niin varmistatte, että olette täysin itsenäisiä ja teitä ei voida enää ohjailla ja vaatia mitään.
Lapsella on aina oikeus lakiosaansa. Sen saaminen ei edellytä mitään nöyrtymistä tms.
Rahat kelpaa mutta seura ei? Missä on teikäläisen selkäranka ja periaatteet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on perheensä kuopus ja selvästi äitinsä silmissä se perheen lapsi vielä (28v.... ) Lasten serkkuihin mummi suhtautuu ihan eri tavalla kuin meidän lapseen, joka heidän neljäs lapsenlapsi siis. Koko ajan kyseenalaistaa kaiken ja suhtautuu minuun ja mieheen niinku teinivanhempiin,niin pientä asiaa ei ole etteikö tehtäis sitä väärin. Ahdistuneena pörrää ympärillä ja toistelee miten te nyt pärjäätte. Mies kuitenkin hyvissä hommissa ja meillä ei ole ollut mikään ongelmia. Jos käyn vaunulenkillä niin laittaa viestiä että ai kävitte tänään siellä ja siellä, mitäs mummin söpönassu tuumasi. Kyselee varmaan ympäri kyliä että onko nähty meitä. Ahdistaa. Joka päivä pitäs käydä heillä, mummi tekee kalasoppaa tulkaa klo se ja se. Vajaan puolen tunnin automatka suuntaansa ja päivärytmin muuttuminen ei kiinnosta kun pitää käydä, pitää pitää pitää. Sitte kun käydään mies häipyy ulos ettei tarvi olla läsnä kun äitinsä ohjaa ja komentaa minua.
Ei pidä, olet vaan menemättä. Tietty kohdellaan kuin lapsia jos käyttäydytään sen mukaan.
Jep. Ei olla menty hetkeen mutta nyt parin viikon ajan tunkenu ovista ja ikkunoista meille. Pitäs käydä siellä katsomassa päiväpeittoja, voisin kuulemma yhen ottaa meille. Hitto kun kyse ei ole mistään peitoista vaan haluaa takasin ne kylässä ramppaamiset. En tunne miestä kohtaan samalla tavoin kuin aiemmin kun on noin avuton mitä äitiinsä tulee. Joudun joka ikinen päivä muistuttamaan itelleni mitkä on soveliaita rajoja ja aikavälejä yhteydenpidossa. Kaksi viestiä ainakin joka päivä tulee ja niiiiin ystävällisiä, maanittelevia. Vaikeata sanoa mitään!
Oletteko miehen kanssa päättänyt mikä olisi sopiva kyläilyfrekvenssi? Ehkä kerran kahdessa viikossa vai harvemminkin?
Kaikista tarjouksista mm. päiväpeitostahan voi ihan kohteliaasti kieltäytyä jos tarvetta ei ole.Ja mikäli se touhu on oikeasti ihan älytöntä ja sinulla paha mieli jälkeenpäin niin kerran kk on ok. Sitä ei mummo nimittäin määrittele.
Ei ole pakko käydä miehen vanhemmilla ollenkaan, he eivät kuulu teidän ydinperheeseen. Teette vaan asiakirjan, jossa miehesi kieltäytyy ottamaan vastaan perintöisuutensa ja toimitatte sen miehen vanhemmille. Sitten sinä teet vastaavan asiakirjan, missä sinä kieltäydyt perinnöstä omilta vanhemmiltasi niin varmistatte, että olette täysin itsenäisiä ja teitä ei voida enää ohjailla ja vaatia mitään.
Lapsella on aina oikeus lakiosaansa. Sen saaminen ei edellytä mitään nöyrtymistä tms.
Rahat kelpaa mutta seura ei? Missä on teikäläisen selkäranka ja periaatteet?
En minä ole tuo kirjoittaja. Ihan ulkopuolinen. Hänhän ei ole sanonut ettei seura kelpaisi lainkaan. Ei vaan halua joka helvetin päivä sinne anoppilaan.
Kas siinä teille aamun novelli henkilöltä, joka on ladannut itsensä aivan raivoon tämän ketjun ajamana.