Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitys vaan menee silleen, että äideistä tulee ne mummot.

Kehitys vaan menee silleen, että osa ihmisistä kykenee arvioimaan omaa käytöstään ja ymmärtämään missä rajat kulkevat. Minun isoäitini eli äitini anoppi oli inhottava äitiäni kohtaan, äitini on usein muistellut niitä juttuja. Ja arvaa mitä, hän on ihana mummo, varmaankin just sen takia mitä itse joutui kokemaan. Molemmat kälyni ovat sanoneet että meidän äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä ja aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti. Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä, sen sijaan että vaatisi kaikkien huomion omaan mummouteensa niin kuin jotkut tekevät. Äiti kuuntelee oikeasti kun kälyt kertovat missä milloinkin mennään ja mitä temppuja lapset ovat oppineet käyttämään jne. Lohduttaa äitejään ikävöiviä lapsenlapsia omalla "äiti-laulullaan", rallatteleva iloinen laulu kuinka kohtaan nähdään äiti, se paras äiti on ja samalla keinuttaa lasta edestakaisin. On saanut jo reilu vuotiaina lapsenlapsia yöksi, toiselle kälylle sanoi itse että 4kk on hurjan pieni, hän ottaa kyllä yöksi jos on pakko saada nukkua mutta äitin lähellä olisi paras olla. Minusta se kertoo itsetunnosta!

Kyllä se tavallaan kertoo itsetunnosta, kälyjen itsetuntoa ilmeisesti pitää pönkittää..onneksi ei mitenkään lähde lapasesta.

Vähän ahdistavaa tekstiä

- äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä, (aina auttaa, auttamaan pyydetään ja usein)

- aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti (isästä ei puhuta)

- Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä (ei niinkään vauvaa?)

- Laulaa laulua tralalaa kohta nähdään äiti, se paras äiti on (isästä ei lauleta tralalaa)

- Sanoo yökylää kysyttäessä äitin lähellä olisi paras olla

Onko sillä mummolla annettu käsikirjoitus mistä hän seuraa miten on ylistettävä äitejä (miniöitä) joka kohdassa? Itse saattaisin ahdistua ja tuntea oloni teennäiseksi.

Siis miten toi teksti rakastavasta ja huomioonottavasta isoäidistä/anopista on saatu väännettyä näin kieroutuneeks :D Toi alkuperäinen on just unelma anoppi..

Juu varmaan, kun paapoo ja palvoo lähinnä miniöitä. Miten kummassa joku keskittyy vastasyntyneen vauvan sijaan ihailemaan ja onnittelemaan vain tuoretta äitiä? Musta toi on pimeetä, joku vaan keksinyt satuhahmon, jonka keskipisteenä on lapsen äiti eikä lapsi tai oma aikuinen lapsi. Jos se satuhahmo olisi totta niin hän olisi burnoutin partaalla oleva hyvä haltijatar, joka ei osaa pitää kiinni rajoistaan tai jaksamisestaan ja kertojan kälyt käyttävät häntä sumeilematta hyväkseen, oma tytär ei laita tikkuakaan ristiin ja vain hymistelee kuinka kiva äiti meillä on. Sitten ihmetellään niitä kiukkukohtauksia kun vanhemman ihmisen voimat ja kärsivällisyys loputtomaan palvelusten ammentamiseen loppuvat. Lallallaa hoitakaa itse lapsenne, se paras konsti on, lallallaa, mummolla yritetään lapset hoidattaa, hoitakaa itse vaa-aan!

Viisas isoäiti tietää että suurin mahdollinen sijoitus lapsenlapsen hyvinvointiin on kiinnittää huomiota tämän ÄITIIN. Vastasyntynyt ei paljoa kostu isoäidin ihailevista sanoista mutta tuore äiti sitävastoin kyllä! On erittäin hienoa miten jotkut (harvat, ikävä kyllä) tuoreet isoäidit kykenevät ottamaan askeleen taaksepäin ja ihailemaan äidin ja vauvan symbioosia, ilman jyräävää "minulle vauva, minä olen nyt mummo"-sekoilua. Sellainen isoäiti joka kykenee antamaan arvoa miniän äitiydelle aivan alusta alkaen, saa todennäköisesti palkitsevan roolin tulevaisuudessa lapsenlapsensa elämässä. Alkutaipaleella voidaan myös pilata kaikki. Muutama riittävän paha ylilyönti voi riittää siihen etteivät välit palaudu. Mutta pakkoko se on mummelin kuseksia tuoreen äidin tontille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vertaistuki tuntuu tarkoittavan tällä palstalla enimmäkseen sitä, että haukutaan lyttyyn miehen sukulaiset (ja jokunen omansakin) ja sitten haukutaan lyttyyn ne, joilla on asiasta eriävä mielipide ja toisenlaiset kokemukset.

Jos minusta tulee poikieni vaimoille anoppi niin tulevat miniät saavat hyvin kasvatetut puolisot, pojat osaavat kyllä hoitaa taloustyöt ja ottavat huomioon muutkin ihmiset, siitä ei tarvitse huolehtia. Mutta itse tulen pitämään tarvittavan ja terveen etäisyyden miniöihin, pojille toivon mieluummin pitkää avoliittoa kuin heti avioon, kumpikin näkee mitä se yhteiselämä sitten tosissaan on. Tapaan mieluummin ensimmäisinä vuosina pojat ilman miniöitä, miniöitä voidaan toki tavata silloin tällöin mutta eivät he ole minun lapsiani, ei minulla ole tarvetta heistä saada tyttäriä. Olen etäisten ja kohteliaiden välien kannalla kunnes he saavat suhteensa kestävälle pohjalle.

Hoitoapua mahdollisille lapsenlapsille en ole tarjoamassa, olemme mieheni kanssa vielä niin nuoria että työvuosia on muutamia jäljellä. Ja sittenhän sen näkee haluaako poikien vaimot tutustua meihin vanhempiin paremmin jossain vaiheessa vaikka meistä ei niin hyötyä heidän perheelle olisikaan.

Eiköhän se etäisyys pysy ihan itsestään jos mentaliteettisi on tuo. Todennäköisesti aikuiset poikasi paskat nakkaavat vaatimuksillesi tavata ilman miniöitä. Hoitamistoiveiltakin vältyt jos todella kuvittelet että aikuisten lastesi parisuhteen kestävyys tai mikä tahansa kuuluu sinulle lainkaan. Tuollainen harppu kokee että miniää ei tarvitse kunnioittaa, myöskään lastenlasten äitinä. Ylipäätään sinulla ei ole toisen aikuisen menemisiin ja tulemisiin tai avioitumisiin yhtään mitään sananvaltaa, deal with it.

Oudon agressiivinen kommentti sinulta eli juuri sinunlaisiltasi tyypeiltä toivon poikieni säästyvän. Poikieni kanssa on hyvät välit niin eivätköhän he tapaa mielellään vanhempansa ja joka paikkaan ei aikuiset ihmiset puolisoitaan ota mukaan, eivät ne puolisot kulje mukana harrastuksissa, työpaikalla, saunailloissa, kavereilla ja vanhemmilla. En tarkoittanut, että poikieni parisuhteiden kestävyys k u u l u u minulle mutta satunnaisia tyttöystäviä ei tarvitse tavata. Nuoren miehen elämään nyt kuuluu tavata tyttöjä niin mielellään vanhemmat tapaavat sitten sellaisen ihmisen, joka on kuvioissa pitempään.

Kaikki asiathan eivät kuulu vanhemmille, ketä lapset tapailee ja kauanko. Toki miniää voi kunnioittaa mutta ei minkään tittelin perusteella (miniä, vaimo, aviopuoliso) vaan sen perusteella, että ihminen omalla käytöksellään ja luonteeltaan ansaitsee kunnioituksen. Minä omasta valinnastani en halua vaikuttaa poikieni päätöksiin tai valintoihin elämässä mutta ainahan asioista jutellaan jos pojilla tarve on, meihin vanhempiin voi ainakin luottaa, että toivomme lapsellemme hyvää.

Ymmärrät kuitenkin varmaan itsekin, ettei tuo ole normaalia eikä tervettä kieltäytyä tapaamasta tyttöystävää? Ylipäätään manipuloiva asenne sellainen, että vain pitkäaikaiset kumppanit kelpaavat ja kummallinen pitkän parisuhteen ylikorostaminen. Normaali vanhempi (jokainen kenestä olen kuullut, omat vanhempani, seurustelukumppaneiden vanhemmat) ovat tavanneet kyllä, kun seurustelu alkaa ja kohdelleet normaalisti. Ja tämän jälkeen on anoppia tavattu pääasiassa yhdessä. Pitäisin todella outona anoppia, joka nostaa itsensä johonkin kummalliseen asemaan ja jonka tapaamiseen pitää olla joku seurustelun aikaraja.

Tuollainen anoppi kun tulee vastaan niin voi jäädä moni pidempi suhde syntymättä. Yleensä tuo on vain alkusoittoa. Tuntuu, että yrität pitää niitä poikiasi jossain kummallisessa talutushihnassa. Erittäin poikkeuksellista ja outoa tuo on.

En ole hän, jolle vastasit mutta eihän tuollainen anoppi tule vastaan ainakaan kasvotusten jos hän ei halua tavata satunnaisia tyttöystäviä? Eiköhän ne nuoret halua hoitaa seurustelunsa rauhassa eikä heti talutella kandidaatteja koko suvun eteen jossakin kummallisessa talutushihnassa. Lukemani mukaan tuo äiti ei kieltäytynyt tapaamasta poikiensa kulloisiakin tyttöystäviä vaan hän ei mitenkään erityisemmin halunnut nähdä heitä. Meillä lapset tulevat käymään ihan itsekseen, ei heillä ole "pääasiassa kumppaniaan mukana", kummallinen oletus sinulla, että seurustelun myötä kumppanille kasvaa yhteen kehoon kaksi päätä.

Nimenomaan tuo kyseinen anoppi kieltäytyi tapaamasta ennenkuin on x aika suhdetta takana. Ei nyt mitään säätöjä esitelläkään, mutta seurustelukumppanit on aika normaalia esitellä. Ja ei suhde tarkoita sitä, että kasvaa yhteen ruumiseen kaksi päätä. Ollaan asuttu eri maissa, käyty markoilla yksin, harrastettu yksin ja tehty paljon yksin omissa suhteissani. Mutta eivät ne miehet ole enää olleet äidin talutushihnassa, äitiä tavataan aina joskus, kun kutsu käy syömään/kahville ja kutsu on aina koskenut molempia. Sama omien vanhempieni kohdalla. Toki joskus on tavattu ilmankin puolisoa, mutta ei siellä kuitenkaan viikottain käydä kylässä tai olla tekemisissä enää aikuisten ihmisten kesken.

Tuo särähti korvaan "Toki joskus on tavattu ilmankin puolisoa, mutta ei siellä kuitenkaan viikottain käydä kylässä tai olla tekemisissä enää aikuisten ihmisten kesken."

Oletat, että kaikilla ihmisillä on sama käsitys ja tavat toimia, no ei ole. Ja aikuiset ihmiset ovat kyllä tekemisissä toistensa kanssa, siihen ei ole mitään sääntöjä.

Ei asioita pidä olettaa vaan kysyä. Osa kommentoijista ihan selvästi pohjimmiltaan vain pelkää ettei olisi puolisonsa ainut ja tärkein kiinnostuksen kohde.

No ei sen puolison tärkein kohde nyt ainakaan äiti ole. Noin niinkuin yleensä ajatellaan, että jos ollaan suhteessa niin puoliso ja lapset on ykköset. Enkä todella koe, että on mitään uhkaa olemassa suuntaan tai toiseen. Anoppi on jossain kaukana siellä takana. Ja voi olla, että jotkut äidit ja aikuiset miehet ovat tiiviisti tekemisissä, mutta pitäisin sitä outona, jos sitä napanuoraa ei ole saatu katki omiin vanhempiin. Omat seurustelukumppanini ovat olleet pari kertaa kuussa ja ehkä kerran kuussa kahdessa käyty kylässä. Samoin minun vanhemmilla ja tämä on ollut normaalia ja tervettä. On toki muitakin terveitä malleja, mutta se ei ole normaalia, että anoppi kokee miniän uhaksi tai kokee pahaksi sen, ettei ole poikansa elämässä ykkönen. Tai ei ole ok, jos häneen ei ole viikottain yhteydessä ja soittelee perään jne.

Sinusta saa hyvin rajoittuneen mielikuvan, jotenkin ahdasmielinen ihminen, ainakin tuo "tämä on ollut normaalia ja tervettä" niin minulla ainakin särähtäisi korvassa jos tuon kuulisin jonkun sanovan. Toisaalta minua nauratti, että sinun seurustelukumppanisi ovat olleet pari kertaa kuussa, harva deittailee astronautteja. Minä en koe mahdollisia miniöitä uhaksi tai pidä itseäni heille uhkana tai halua olla poikieni elämässä ykkönen, eikä me soitella jatkuvasti. Yhteyttä me pidetään ja se johtuu siitä, että me pidämme toistemme seurasta, eikä mistään sukulaisvelvotteesta - samoin pojat keskenään käyvät treenaamassa ja matkoilla.

En toivo heidän elämäänsä rajoittuneesti ajattelevaa ihmistä, joka määrittelee kuinka monta kertaa on "normaalia ja tervettä" pitää yhteyttä vanhempiin, sisaruksiin tai ystäviin, mikä sinä olet asiasta päättämään toisen ihmisen puolesta. En myös pidä ajatuksesta että minun tai minun miniäni olisi seurusteltava keskenämme vain siksi, että meillä on yhteisenä tekijänä sama mies, miniän mies ja minun poikani. Seuransa saa valita niin yleensä keskenään luontevasti viihtyvät ihmiset viettävät aikaansa toistensa seurassa. Kohtelias toki pitää olla ja tavata edes jonkin verran niin tutustuu edes vähän paremmin niin tietää miten viihtyy tai viihtyykö ollenkaan mutta ei siihen mitään pakkoa tai velvoitetta ole, ei miniällä eikä anopilla.

Ehkä se johtuu ettei meillä oleteta niin paljon vaan kysytään ja sitten ei ole mitään velvoitetta ajatella asioista tai tehdä asioita kuten sata muuta ajattelee ja tekee.

Ei sinulla olekaan mitään velvoitetta käyttäytyä sosiaalisesti normaalilla ja yleisellä tavalla - tai edes terveellä tavalla, mutta en ymmärrä, miksi se miniä on sinulle noin iso ongelma. Siinä vaiheessa, kun lapsi aikuistuu, napanuora äitiin katkeaa ja lapsi alkaa elämään ihan omaa elämää. Ja kun seurustelukumppaneita tulee mukaan, on yleistä ja normaalia, että kutsu kylään koskee aina molempia silloin ku siellä käydään. Kukaan ei pakota mihinkään ja saahan sitä olla kuinka omituinen tai erikoinen ikinä haluaa, mutta jotenkin tuo ei vaan tunnu normaalilta eikä terveeltä, että "ei koeta oloaan luontevaksi", ja kyllä se vähän niin menee, että tapana on miniän kanssa seurustella tasan siksi, että on se yhteinen nimittäjä eli poikasi. Ja eivät nämä sosiaalisesti normaalit tavat toimia ole mitään minun keksintöjäni vaan 99% toimii näin. Erikseen ovat sitten ne sosiaalisesti vaikeat tai haasteelliset ihmiset, kenellä on juuri tuollaisia ongelmia, ettei "tunne oloaan luontevaksi" jne. Ja voit toki poikasi kanssa ylläpitää ihan niin tiivistä suhdetta kuin ikinä haluat, mutta sitäkin olisi hyvä katsella vähän ulkopuolelta ja miettiä, mikä on se äidin rooli aikuisen miehen elämässä. 

Sinun olisi hyvä sisäistää ettei seurustelu ole tae, että sinusta pidetään omana itsenäsi tai sen puoleen estä ketään pitämästä sinusta, se on ihan omasta luonteestasi ja asenteestasi kiinni. Meille on poikien tai tyttöjen seurustelukumppanit tervetulleita mutta ei kiitos nyt joka ikinen kerta tarvitse tulla mukaan, mielellään vanhemmat juttelevat omien lastensa kanssa ihan keskenään, perhepiirissä. Me vanhemmat sitten kyllä kutsutaan erikseen miniätkin tai kandidaatit jos halutaan tavata isommalla porukalla vaikka juhlapäivinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vertaistuki tuntuu tarkoittavan tällä palstalla enimmäkseen sitä, että haukutaan lyttyyn miehen sukulaiset (ja jokunen omansakin) ja sitten haukutaan lyttyyn ne, joilla on asiasta eriävä mielipide ja toisenlaiset kokemukset.

Jos minusta tulee poikieni vaimoille anoppi niin tulevat miniät saavat hyvin kasvatetut puolisot, pojat osaavat kyllä hoitaa taloustyöt ja ottavat huomioon muutkin ihmiset, siitä ei tarvitse huolehtia. Mutta itse tulen pitämään tarvittavan ja terveen etäisyyden miniöihin, pojille toivon mieluummin pitkää avoliittoa kuin heti avioon, kumpikin näkee mitä se yhteiselämä sitten tosissaan on. Tapaan mieluummin ensimmäisinä vuosina pojat ilman miniöitä, miniöitä voidaan toki tavata silloin tällöin mutta eivät he ole minun lapsiani, ei minulla ole tarvetta heistä saada tyttäriä. Olen etäisten ja kohteliaiden välien kannalla kunnes he saavat suhteensa kestävälle pohjalle.

Hoitoapua mahdollisille lapsenlapsille en ole tarjoamassa, olemme mieheni kanssa vielä niin nuoria että työvuosia on muutamia jäljellä. Ja sittenhän sen näkee haluaako poikien vaimot tutustua meihin vanhempiin paremmin jossain vaiheessa vaikka meistä ei niin hyötyä heidän perheelle olisikaan.

Eiköhän se etäisyys pysy ihan itsestään jos mentaliteettisi on tuo. Todennäköisesti aikuiset poikasi paskat nakkaavat vaatimuksillesi tavata ilman miniöitä. Hoitamistoiveiltakin vältyt jos todella kuvittelet että aikuisten lastesi parisuhteen kestävyys tai mikä tahansa kuuluu sinulle lainkaan. Tuollainen harppu kokee että miniää ei tarvitse kunnioittaa, myöskään lastenlasten äitinä. Ylipäätään sinulla ei ole toisen aikuisen menemisiin ja tulemisiin tai avioitumisiin yhtään mitään sananvaltaa, deal with it.

Oudon agressiivinen kommentti sinulta eli juuri sinunlaisiltasi tyypeiltä toivon poikieni säästyvän. Poikieni kanssa on hyvät välit niin eivätköhän he tapaa mielellään vanhempansa ja joka paikkaan ei aikuiset ihmiset puolisoitaan ota mukaan, eivät ne puolisot kulje mukana harrastuksissa, työpaikalla, saunailloissa, kavereilla ja vanhemmilla. En tarkoittanut, että poikieni parisuhteiden kestävyys k u u l u u minulle mutta satunnaisia tyttöystäviä ei tarvitse tavata. Nuoren miehen elämään nyt kuuluu tavata tyttöjä niin mielellään vanhemmat tapaavat sitten sellaisen ihmisen, joka on kuvioissa pitempään.

Kaikki asiathan eivät kuulu vanhemmille, ketä lapset tapailee ja kauanko. Toki miniää voi kunnioittaa mutta ei minkään tittelin perusteella (miniä, vaimo, aviopuoliso) vaan sen perusteella, että ihminen omalla käytöksellään ja luonteeltaan ansaitsee kunnioituksen. Minä omasta valinnastani en halua vaikuttaa poikieni päätöksiin tai valintoihin elämässä mutta ainahan asioista jutellaan jos pojilla tarve on, meihin vanhempiin voi ainakin luottaa, että toivomme lapsellemme hyvää.

Ymmärrät kuitenkin varmaan itsekin, ettei tuo ole normaalia eikä tervettä kieltäytyä tapaamasta tyttöystävää? Ylipäätään manipuloiva asenne sellainen, että vain pitkäaikaiset kumppanit kelpaavat ja kummallinen pitkän parisuhteen ylikorostaminen. Normaali vanhempi (jokainen kenestä olen kuullut, omat vanhempani, seurustelukumppaneiden vanhemmat) ovat tavanneet kyllä, kun seurustelu alkaa ja kohdelleet normaalisti. Ja tämän jälkeen on anoppia tavattu pääasiassa yhdessä. Pitäisin todella outona anoppia, joka nostaa itsensä johonkin kummalliseen asemaan ja jonka tapaamiseen pitää olla joku seurustelun aikaraja.

Tuollainen anoppi kun tulee vastaan niin voi jäädä moni pidempi suhde syntymättä. Yleensä tuo on vain alkusoittoa. Tuntuu, että yrität pitää niitä poikiasi jossain kummallisessa talutushihnassa. Erittäin poikkeuksellista ja outoa tuo on.

En ole hän, jolle vastasit mutta eihän tuollainen anoppi tule vastaan ainakaan kasvotusten jos hän ei halua tavata satunnaisia tyttöystäviä? Eiköhän ne nuoret halua hoitaa seurustelunsa rauhassa eikä heti talutella kandidaatteja koko suvun eteen jossakin kummallisessa talutushihnassa. Lukemani mukaan tuo äiti ei kieltäytynyt tapaamasta poikiensa kulloisiakin tyttöystäviä vaan hän ei mitenkään erityisemmin halunnut nähdä heitä. Meillä lapset tulevat käymään ihan itsekseen, ei heillä ole "pääasiassa kumppaniaan mukana", kummallinen oletus sinulla, että seurustelun myötä kumppanille kasvaa yhteen kehoon kaksi päätä.

Nimenomaan tuo kyseinen anoppi kieltäytyi tapaamasta ennenkuin on x aika suhdetta takana. Ei nyt mitään säätöjä esitelläkään, mutta seurustelukumppanit on aika normaalia esitellä. Ja ei suhde tarkoita sitä, että kasvaa yhteen ruumiseen kaksi päätä. Ollaan asuttu eri maissa, käyty markoilla yksin, harrastettu yksin ja tehty paljon yksin omissa suhteissani. Mutta eivät ne miehet ole enää olleet äidin talutushihnassa, äitiä tavataan aina joskus, kun kutsu käy syömään/kahville ja kutsu on aina koskenut molempia. Sama omien vanhempieni kohdalla. Toki joskus on tavattu ilmankin puolisoa, mutta ei siellä kuitenkaan viikottain käydä kylässä tai olla tekemisissä enää aikuisten ihmisten kesken.

Tuo särähti korvaan "Toki joskus on tavattu ilmankin puolisoa, mutta ei siellä kuitenkaan viikottain käydä kylässä tai olla tekemisissä enää aikuisten ihmisten kesken."

Oletat, että kaikilla ihmisillä on sama käsitys ja tavat toimia, no ei ole. Ja aikuiset ihmiset ovat kyllä tekemisissä toistensa kanssa, siihen ei ole mitään sääntöjä.

Ei asioita pidä olettaa vaan kysyä. Osa kommentoijista ihan selvästi pohjimmiltaan vain pelkää ettei olisi puolisonsa ainut ja tärkein kiinnostuksen kohde.

No ei sen puolison tärkein kohde nyt ainakaan äiti ole. Noin niinkuin yleensä ajatellaan, että jos ollaan suhteessa niin puoliso ja lapset on ykköset. Enkä todella koe, että on mitään uhkaa olemassa suuntaan tai toiseen. Anoppi on jossain kaukana siellä takana. Ja voi olla, että jotkut äidit ja aikuiset miehet ovat tiiviisti tekemisissä, mutta pitäisin sitä outona, jos sitä napanuoraa ei ole saatu katki omiin vanhempiin. Omat seurustelukumppanini ovat olleet pari kertaa kuussa ja ehkä kerran kuussa kahdessa käyty kylässä. Samoin minun vanhemmilla ja tämä on ollut normaalia ja tervettä. On toki muitakin terveitä malleja, mutta se ei ole normaalia, että anoppi kokee miniän uhaksi tai kokee pahaksi sen, ettei ole poikansa elämässä ykkönen. Tai ei ole ok, jos häneen ei ole viikottain yhteydessä ja soittelee perään jne.

Sinusta saa hyvin rajoittuneen mielikuvan, jotenkin ahdasmielinen ihminen, ainakin tuo "tämä on ollut normaalia ja tervettä" niin minulla ainakin särähtäisi korvassa jos tuon kuulisin jonkun sanovan. Toisaalta minua nauratti, että sinun seurustelukumppanisi ovat olleet pari kertaa kuussa, harva deittailee astronautteja. Minä en koe mahdollisia miniöitä uhaksi tai pidä itseäni heille uhkana tai halua olla poikieni elämässä ykkönen, eikä me soitella jatkuvasti. Yhteyttä me pidetään ja se johtuu siitä, että me pidämme toistemme seurasta, eikä mistään sukulaisvelvotteesta - samoin pojat keskenään käyvät treenaamassa ja matkoilla.

En toivo heidän elämäänsä rajoittuneesti ajattelevaa ihmistä, joka määrittelee kuinka monta kertaa on "normaalia ja tervettä" pitää yhteyttä vanhempiin, sisaruksiin tai ystäviin, mikä sinä olet asiasta päättämään toisen ihmisen puolesta. En myös pidä ajatuksesta että minun tai minun miniäni olisi seurusteltava keskenämme vain siksi, että meillä on yhteisenä tekijänä sama mies, miniän mies ja minun poikani. Seuransa saa valita niin yleensä keskenään luontevasti viihtyvät ihmiset viettävät aikaansa toistensa seurassa. Kohtelias toki pitää olla ja tavata edes jonkin verran niin tutustuu edes vähän paremmin niin tietää miten viihtyy tai viihtyykö ollenkaan mutta ei siihen mitään pakkoa tai velvoitetta ole, ei miniällä eikä anopilla.

Ehkä se johtuu ettei meillä oleteta niin paljon vaan kysytään ja sitten ei ole mitään velvoitetta ajatella asioista tai tehdä asioita kuten sata muuta ajattelee ja tekee.

Ei sinulla olekaan mitään velvoitetta käyttäytyä sosiaalisesti normaalilla ja yleisellä tavalla - tai edes terveellä tavalla, mutta en ymmärrä, miksi se miniä on sinulle noin iso ongelma. Siinä vaiheessa, kun lapsi aikuistuu, napanuora äitiin katkeaa ja lapsi alkaa elämään ihan omaa elämää. Ja kun seurustelukumppaneita tulee mukaan, on yleistä ja normaalia, että kutsu kylään koskee aina molempia silloin ku siellä käydään. Kukaan ei pakota mihinkään ja saahan sitä olla kuinka omituinen tai erikoinen ikinä haluaa, mutta jotenkin tuo ei vaan tunnu normaalilta eikä terveeltä, että "ei koeta oloaan luontevaksi", ja kyllä se vähän niin menee, että tapana on miniän kanssa seurustella tasan siksi, että on se yhteinen nimittäjä eli poikasi. Ja eivät nämä sosiaalisesti normaalit tavat toimia ole mitään minun keksintöjäni vaan 99% toimii näin. Erikseen ovat sitten ne sosiaalisesti vaikeat tai haasteelliset ihmiset, kenellä on juuri tuollaisia ongelmia, ettei "tunne oloaan luontevaksi" jne. Ja voit toki poikasi kanssa ylläpitää ihan niin tiivistä suhdetta kuin ikinä haluat, mutta sitäkin olisi hyvä katsella vähän ulkopuolelta ja miettiä, mikä on se äidin rooli aikuisen miehen elämässä. 

Sinun olisi hyvä sisäistää ettei seurustelu ole tae, että sinusta pidetään omana itsenäsi tai sen puoleen estä ketään pitämästä sinusta, se on ihan omasta luonteestasi ja asenteestasi kiinni. Meille on poikien tai tyttöjen seurustelukumppanit tervetulleita mutta ei kiitos nyt joka ikinen kerta tarvitse tulla mukaan, mielellään vanhemmat juttelevat omien lastensa kanssa ihan keskenään, perhepiirissä. Me vanhemmat sitten kyllä kutsutaan erikseen miniätkin tai kandidaatit jos halutaan tavata isommalla porukalla vaikka juhlapäivinä.

Sinun olisi hyvä sisäistää että saatat jäädä aika yksin tuolla asenteellasi. Paskavammaista nokittelua, ei mitään muuta. Aikuisen pojan ja hänen kumppaninsa elämässä sinun kitinäsi ovat yhdentekeviä ja se on nimenomaan kiinni sinun luonteestasi ja asenteestasi. Ketä kiinnostaa edes yrittää tulla toimeen tuollaisen kanssa. Kyllä ne pojatkin tajuavat ajan myötä sinun kuningatarkompleksisi ja siinäpä kutsut heitä vaikka maailmanympärimatkalle, älä osta lentolippuja ainakaan valmiiksi. Kukaan siedä aikuisena äidiltänsä tuollaista jalustalle nostamisen kaipuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitys vaan menee silleen, että äideistä tulee ne mummot.

Kehitys vaan menee silleen, että osa ihmisistä kykenee arvioimaan omaa käytöstään ja ymmärtämään missä rajat kulkevat. Minun isoäitini eli äitini anoppi oli inhottava äitiäni kohtaan, äitini on usein muistellut niitä juttuja. Ja arvaa mitä, hän on ihana mummo, varmaankin just sen takia mitä itse joutui kokemaan. Molemmat kälyni ovat sanoneet että meidän äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä ja aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti. Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä, sen sijaan että vaatisi kaikkien huomion omaan mummouteensa niin kuin jotkut tekevät. Äiti kuuntelee oikeasti kun kälyt kertovat missä milloinkin mennään ja mitä temppuja lapset ovat oppineet käyttämään jne. Lohduttaa äitejään ikävöiviä lapsenlapsia omalla "äiti-laulullaan", rallatteleva iloinen laulu kuinka kohtaan nähdään äiti, se paras äiti on ja samalla keinuttaa lasta edestakaisin. On saanut jo reilu vuotiaina lapsenlapsia yöksi, toiselle kälylle sanoi itse että 4kk on hurjan pieni, hän ottaa kyllä yöksi jos on pakko saada nukkua mutta äitin lähellä olisi paras olla. Minusta se kertoo itsetunnosta!

Kyllä se tavallaan kertoo itsetunnosta, kälyjen itsetuntoa ilmeisesti pitää pönkittää..onneksi ei mitenkään lähde lapasesta.

Vähän ahdistavaa tekstiä

- äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä, (aina auttaa, auttamaan pyydetään ja usein)

- aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti (isästä ei puhuta)

- Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä (ei niinkään vauvaa?)

- Laulaa laulua tralalaa kohta nähdään äiti, se paras äiti on (isästä ei lauleta tralalaa)

- Sanoo yökylää kysyttäessä äitin lähellä olisi paras olla

Onko sillä mummolla annettu käsikirjoitus mistä hän seuraa miten on ylistettävä äitejä (miniöitä) joka kohdassa? Itse saattaisin ahdistua ja tuntea oloni teennäiseksi.

Siis miten toi teksti rakastavasta ja huomioonottavasta isoäidistä/anopista on saatu väännettyä näin kieroutuneeks :D Toi alkuperäinen on just unelma anoppi..

Juu varmaan, kun paapoo ja palvoo lähinnä miniöitä. Miten kummassa joku keskittyy vastasyntyneen vauvan sijaan ihailemaan ja onnittelemaan vain tuoretta äitiä? Musta toi on pimeetä, joku vaan keksinyt satuhahmon, jonka keskipisteenä on lapsen äiti eikä lapsi tai oma aikuinen lapsi. Jos se satuhahmo olisi totta niin hän olisi burnoutin partaalla oleva hyvä haltijatar, joka ei osaa pitää kiinni rajoistaan tai jaksamisestaan ja kertojan kälyt käyttävät häntä sumeilematta hyväkseen, oma tytär ei laita tikkuakaan ristiin ja vain hymistelee kuinka kiva äiti meillä on. Sitten ihmetellään niitä kiukkukohtauksia kun vanhemman ihmisen voimat ja kärsivällisyys loputtomaan palvelusten ammentamiseen loppuvat. Lallallaa hoitakaa itse lapsenne, se paras konsti on, lallallaa, mummolla yritetään lapset hoidattaa, hoitakaa itse vaa-aan!

Viisas isoäiti tietää että suurin mahdollinen sijoitus lapsenlapsen hyvinvointiin on kiinnittää huomiota tämän ÄITIIN. Vastasyntynyt ei paljoa kostu isoäidin ihailevista sanoista mutta tuore äiti sitävastoin kyllä! On erittäin hienoa miten jotkut (harvat, ikävä kyllä) tuoreet isoäidit kykenevät ottamaan askeleen taaksepäin ja ihailemaan äidin ja vauvan symbioosia, ilman jyräävää "minulle vauva, minä olen nyt mummo"-sekoilua. Sellainen isoäiti joka kykenee antamaan arvoa miniän äitiydelle aivan alusta alkaen, saa todennäköisesti palkitsevan roolin tulevaisuudessa lapsenlapsensa elämässä. Alkutaipaleella voidaan myös pilata kaikki. Muutama riittävän paha ylilyönti voi riittää siihen etteivät välit palaudu. Mutta pakkoko se on mummelin kuseksia tuoreen äidin tontille.

No nyt on taas terapian tarpeessa tämä kommentoija. Itsekeskeinen ajattelu "Viisas isoäiti tietää että suurin mahdollinen sijoitus lapsenlapsen hyvinvointiin on kiinnittää huomiota tämän ÄITIIN. Vastasyntynyt ei paljoa kostu isoäidin ihailevista sanoista mutta tuore äiti sitävastoin kyllä!" Ei voi olla totta, olen tyrmistynyt. Ei tarvitse nyt jyrätä ketään eikä omia vauvaa eikä olla epäystävällinen tai mitään muutakaan negatiivista mutta en minä todellakaan "sijoita lapsenlapseni hyvinvointiin" palvomalla lapsen äitiä. Ihan normaalilla tasolla liikkuva kommunikaatio riittää, ei ylenpalttista huomiota tai ihailua. Eiköhän se ole selvää, että lapselle toivotaan hyvää ja vanhemmille onnea. Ihana lapsi, onnelliset vanhemmat. Tuoreet vanhemmat voivat keskenään kehua toisiaan sinä ihana synnyttäjä elämäni valo ja silmäterä ja ansioitunut siittäjä korskea ori mutta josko mummi ja vaari vain onnittelisivat normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitys vaan menee silleen, että äideistä tulee ne mummot.

Kehitys vaan menee silleen, että osa ihmisistä kykenee arvioimaan omaa käytöstään ja ymmärtämään missä rajat kulkevat. Minun isoäitini eli äitini anoppi oli inhottava äitiäni kohtaan, äitini on usein muistellut niitä juttuja. Ja arvaa mitä, hän on ihana mummo, varmaankin just sen takia mitä itse joutui kokemaan. Molemmat kälyni ovat sanoneet että meidän äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä ja aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti. Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä, sen sijaan että vaatisi kaikkien huomion omaan mummouteensa niin kuin jotkut tekevät. Äiti kuuntelee oikeasti kun kälyt kertovat missä milloinkin mennään ja mitä temppuja lapset ovat oppineet käyttämään jne. Lohduttaa äitejään ikävöiviä lapsenlapsia omalla "äiti-laulullaan", rallatteleva iloinen laulu kuinka kohtaan nähdään äiti, se paras äiti on ja samalla keinuttaa lasta edestakaisin. On saanut jo reilu vuotiaina lapsenlapsia yöksi, toiselle kälylle sanoi itse että 4kk on hurjan pieni, hän ottaa kyllä yöksi jos on pakko saada nukkua mutta äitin lähellä olisi paras olla. Minusta se kertoo itsetunnosta!

Kyllä se tavallaan kertoo itsetunnosta, kälyjen itsetuntoa ilmeisesti pitää pönkittää..onneksi ei mitenkään lähde lapasesta.

Vähän ahdistavaa tekstiä

- äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä, (aina auttaa, auttamaan pyydetään ja usein)

- aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti (isästä ei puhuta)

- Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä (ei niinkään vauvaa?)

- Laulaa laulua tralalaa kohta nähdään äiti, se paras äiti on (isästä ei lauleta tralalaa)

- Sanoo yökylää kysyttäessä äitin lähellä olisi paras olla

Onko sillä mummolla annettu käsikirjoitus mistä hän seuraa miten on ylistettävä äitejä (miniöitä) joka kohdassa? Itse saattaisin ahdistua ja tuntea oloni teennäiseksi.

Siis miten toi teksti rakastavasta ja huomioonottavasta isoäidistä/anopista on saatu väännettyä näin kieroutuneeks :D Toi alkuperäinen on just unelma anoppi..

Juu varmaan, kun paapoo ja palvoo lähinnä miniöitä. Miten kummassa joku keskittyy vastasyntyneen vauvan sijaan ihailemaan ja onnittelemaan vain tuoretta äitiä? Musta toi on pimeetä, joku vaan keksinyt satuhahmon, jonka keskipisteenä on lapsen äiti eikä lapsi tai oma aikuinen lapsi. Jos se satuhahmo olisi totta niin hän olisi burnoutin partaalla oleva hyvä haltijatar, joka ei osaa pitää kiinni rajoistaan tai jaksamisestaan ja kertojan kälyt käyttävät häntä sumeilematta hyväkseen, oma tytär ei laita tikkuakaan ristiin ja vain hymistelee kuinka kiva äiti meillä on. Sitten ihmetellään niitä kiukkukohtauksia kun vanhemman ihmisen voimat ja kärsivällisyys loputtomaan palvelusten ammentamiseen loppuvat. Lallallaa hoitakaa itse lapsenne, se paras konsti on, lallallaa, mummolla yritetään lapset hoidattaa, hoitakaa itse vaa-aan!

Viisas isoäiti tietää että suurin mahdollinen sijoitus lapsenlapsen hyvinvointiin on kiinnittää huomiota tämän ÄITIIN. Vastasyntynyt ei paljoa kostu isoäidin ihailevista sanoista mutta tuore äiti sitävastoin kyllä! On erittäin hienoa miten jotkut (harvat, ikävä kyllä) tuoreet isoäidit kykenevät ottamaan askeleen taaksepäin ja ihailemaan äidin ja vauvan symbioosia, ilman jyräävää "minulle vauva, minä olen nyt mummo"-sekoilua. Sellainen isoäiti joka kykenee antamaan arvoa miniän äitiydelle aivan alusta alkaen, saa todennäköisesti palkitsevan roolin tulevaisuudessa lapsenlapsensa elämässä. Alkutaipaleella voidaan myös pilata kaikki. Muutama riittävän paha ylilyönti voi riittää siihen etteivät välit palaudu. Mutta pakkoko se on mummelin kuseksia tuoreen äidin tontille.

No nyt on taas terapian tarpeessa tämä kommentoija. Itsekeskeinen ajattelu "Viisas isoäiti tietää että suurin mahdollinen sijoitus lapsenlapsen hyvinvointiin on kiinnittää huomiota tämän ÄITIIN. Vastasyntynyt ei paljoa kostu isoäidin ihailevista sanoista mutta tuore äiti sitävastoin kyllä!" Ei voi olla totta, olen tyrmistynyt. Ei tarvitse nyt jyrätä ketään eikä omia vauvaa eikä olla epäystävällinen tai mitään muutakaan negatiivista mutta en minä todellakaan "sijoita lapsenlapseni hyvinvointiin" palvomalla lapsen äitiä. Ihan normaalilla tasolla liikkuva kommunikaatio riittää, ei ylenpalttista huomiota tai ihailua. Eiköhän se ole selvää, että lapselle toivotaan hyvää ja vanhemmille onnea. Ihana lapsi, onnelliset vanhemmat. Tuoreet vanhemmat voivat keskenään kehua toisiaan sinä ihana synnyttäjä elämäni valo ja silmäterä ja ansioitunut siittäjä korskea ori mutta josko mummi ja vaari vain onnittelisivat normaalisti.

Paljastuit just anopiksi jolla ei ole kaikki lepakot tapulissa. Mistä mahtaa kummuta tuo raivosi ja ahdistuksesi, oletko miettinyt? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitys vaan menee silleen, että äideistä tulee ne mummot.

Kehitys vaan menee silleen, että osa ihmisistä kykenee arvioimaan omaa käytöstään ja ymmärtämään missä rajat kulkevat. Minun isoäitini eli äitini anoppi oli inhottava äitiäni kohtaan, äitini on usein muistellut niitä juttuja. Ja arvaa mitä, hän on ihana mummo, varmaankin just sen takia mitä itse joutui kokemaan. Molemmat kälyni ovat sanoneet että meidän äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä ja aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti. Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä, sen sijaan että vaatisi kaikkien huomion omaan mummouteensa niin kuin jotkut tekevät. Äiti kuuntelee oikeasti kun kälyt kertovat missä milloinkin mennään ja mitä temppuja lapset ovat oppineet käyttämään jne. Lohduttaa äitejään ikävöiviä lapsenlapsia omalla "äiti-laulullaan", rallatteleva iloinen laulu kuinka kohtaan nähdään äiti, se paras äiti on ja samalla keinuttaa lasta edestakaisin. On saanut jo reilu vuotiaina lapsenlapsia yöksi, toiselle kälylle sanoi itse että 4kk on hurjan pieni, hän ottaa kyllä yöksi jos on pakko saada nukkua mutta äitin lähellä olisi paras olla. Minusta se kertoo itsetunnosta!

Kyllä se tavallaan kertoo itsetunnosta, kälyjen itsetuntoa ilmeisesti pitää pönkittää..onneksi ei mitenkään lähde lapasesta.

Vähän ahdistavaa tekstiä

- äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä, (aina auttaa, auttamaan pyydetään ja usein)

- aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti (isästä ei puhuta)

- Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä (ei niinkään vauvaa?)

- Laulaa laulua tralalaa kohta nähdään äiti, se paras äiti on (isästä ei lauleta tralalaa)

- Sanoo yökylää kysyttäessä äitin lähellä olisi paras olla

Onko sillä mummolla annettu käsikirjoitus mistä hän seuraa miten on ylistettävä äitejä (miniöitä) joka kohdassa? Itse saattaisin ahdistua ja tuntea oloni teennäiseksi.

Siis miten toi teksti rakastavasta ja huomioonottavasta isoäidistä/anopista on saatu väännettyä näin kieroutuneeks :D Toi alkuperäinen on just unelma anoppi..

Juu varmaan, kun paapoo ja palvoo lähinnä miniöitä. Miten kummassa joku keskittyy vastasyntyneen vauvan sijaan ihailemaan ja onnittelemaan vain tuoretta äitiä? Musta toi on pimeetä, joku vaan keksinyt satuhahmon, jonka keskipisteenä on lapsen äiti eikä lapsi tai oma aikuinen lapsi. Jos se satuhahmo olisi totta niin hän olisi burnoutin partaalla oleva hyvä haltijatar, joka ei osaa pitää kiinni rajoistaan tai jaksamisestaan ja kertojan kälyt käyttävät häntä sumeilematta hyväkseen, oma tytär ei laita tikkuakaan ristiin ja vain hymistelee kuinka kiva äiti meillä on. Sitten ihmetellään niitä kiukkukohtauksia kun vanhemman ihmisen voimat ja kärsivällisyys loputtomaan palvelusten ammentamiseen loppuvat. Lallallaa hoitakaa itse lapsenne, se paras konsti on, lallallaa, mummolla yritetään lapset hoidattaa, hoitakaa itse vaa-aan!

Viisas isoäiti tietää että suurin mahdollinen sijoitus lapsenlapsen hyvinvointiin on kiinnittää huomiota tämän ÄITIIN. Vastasyntynyt ei paljoa kostu isoäidin ihailevista sanoista mutta tuore äiti sitävastoin kyllä! On erittäin hienoa miten jotkut (harvat, ikävä kyllä) tuoreet isoäidit kykenevät ottamaan askeleen taaksepäin ja ihailemaan äidin ja vauvan symbioosia, ilman jyräävää "minulle vauva, minä olen nyt mummo"-sekoilua. Sellainen isoäiti joka kykenee antamaan arvoa miniän äitiydelle aivan alusta alkaen, saa todennäköisesti palkitsevan roolin tulevaisuudessa lapsenlapsensa elämässä. Alkutaipaleella voidaan myös pilata kaikki. Muutama riittävän paha ylilyönti voi riittää siihen etteivät välit palaudu. Mutta pakkoko se on mummelin kuseksia tuoreen äidin tontille.

No nyt on taas terapian tarpeessa tämä kommentoija. Itsekeskeinen ajattelu "Viisas isoäiti tietää että suurin mahdollinen sijoitus lapsenlapsen hyvinvointiin on kiinnittää huomiota tämän ÄITIIN. Vastasyntynyt ei paljoa kostu isoäidin ihailevista sanoista mutta tuore äiti sitävastoin kyllä!" Ei voi olla totta, olen tyrmistynyt. Ei tarvitse nyt jyrätä ketään eikä omia vauvaa eikä olla epäystävällinen tai mitään muutakaan negatiivista mutta en minä todellakaan "sijoita lapsenlapseni hyvinvointiin" palvomalla lapsen äitiä. Ihan normaalilla tasolla liikkuva kommunikaatio riittää, ei ylenpalttista huomiota tai ihailua. Eiköhän se ole selvää, että lapselle toivotaan hyvää ja vanhemmille onnea. Ihana lapsi, onnelliset vanhemmat. Tuoreet vanhemmat voivat keskenään kehua toisiaan sinä ihana synnyttäjä elämäni valo ja silmäterä ja ansioitunut siittäjä korskea ori mutta josko mummi ja vaari vain onnittelisivat normaalisti.

Kyse ei ole palvomisesta vaan kunnioituksesta. Ne tuoreet vanhemmat kaipaa tukea ja rohkaisua uudessa elämäntilanteessa eikä sitä että yli-innokas mummo tulee vaatimaan vauvaa itselleen ja päällepäsmäröimään kun tuoreet vanhemmat hapuilevat oman vanhemmuudensa kanssa. Jokainen normaali ihminen ymmärtää tämän. Harmi ettet sinä ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vertaistuki tuntuu tarkoittavan tällä palstalla enimmäkseen sitä, että haukutaan lyttyyn miehen sukulaiset (ja jokunen omansakin) ja sitten haukutaan lyttyyn ne, joilla on asiasta eriävä mielipide ja toisenlaiset kokemukset.

Jos minusta tulee poikieni vaimoille anoppi niin tulevat miniät saavat hyvin kasvatetut puolisot, pojat osaavat kyllä hoitaa taloustyöt ja ottavat huomioon muutkin ihmiset, siitä ei tarvitse huolehtia. Mutta itse tulen pitämään tarvittavan ja terveen etäisyyden miniöihin, pojille toivon mieluummin pitkää avoliittoa kuin heti avioon, kumpikin näkee mitä se yhteiselämä sitten tosissaan on. Tapaan mieluummin ensimmäisinä vuosina pojat ilman miniöitä, miniöitä voidaan toki tavata silloin tällöin mutta eivät he ole minun lapsiani, ei minulla ole tarvetta heistä saada tyttäriä. Olen etäisten ja kohteliaiden välien kannalla kunnes he saavat suhteensa kestävälle pohjalle.

Hoitoapua mahdollisille lapsenlapsille en ole tarjoamassa, olemme mieheni kanssa vielä niin nuoria että työvuosia on muutamia jäljellä. Ja sittenhän sen näkee haluaako poikien vaimot tutustua meihin vanhempiin paremmin jossain vaiheessa vaikka meistä ei niin hyötyä heidän perheelle olisikaan.

Eiköhän se etäisyys pysy ihan itsestään jos mentaliteettisi on tuo. Todennäköisesti aikuiset poikasi paskat nakkaavat vaatimuksillesi tavata ilman miniöitä. Hoitamistoiveiltakin vältyt jos todella kuvittelet että aikuisten lastesi parisuhteen kestävyys tai mikä tahansa kuuluu sinulle lainkaan. Tuollainen harppu kokee että miniää ei tarvitse kunnioittaa, myöskään lastenlasten äitinä. Ylipäätään sinulla ei ole toisen aikuisen menemisiin ja tulemisiin tai avioitumisiin yhtään mitään sananvaltaa, deal with it.

Oudon agressiivinen kommentti sinulta eli juuri sinunlaisiltasi tyypeiltä toivon poikieni säästyvän. Poikieni kanssa on hyvät välit niin eivätköhän he tapaa mielellään vanhempansa ja joka paikkaan ei aikuiset ihmiset puolisoitaan ota mukaan, eivät ne puolisot kulje mukana harrastuksissa, työpaikalla, saunailloissa, kavereilla ja vanhemmilla. En tarkoittanut, että poikieni parisuhteiden kestävyys k u u l u u minulle mutta satunnaisia tyttöystäviä ei tarvitse tavata. Nuoren miehen elämään nyt kuuluu tavata tyttöjä niin mielellään vanhemmat tapaavat sitten sellaisen ihmisen, joka on kuvioissa pitempään.

Kaikki asiathan eivät kuulu vanhemmille, ketä lapset tapailee ja kauanko. Toki miniää voi kunnioittaa mutta ei minkään tittelin perusteella (miniä, vaimo, aviopuoliso) vaan sen perusteella, että ihminen omalla käytöksellään ja luonteeltaan ansaitsee kunnioituksen. Minä omasta valinnastani en halua vaikuttaa poikieni päätöksiin tai valintoihin elämässä mutta ainahan asioista jutellaan jos pojilla tarve on, meihin vanhempiin voi ainakin luottaa, että toivomme lapsellemme hyvää.

Ymmärrät kuitenkin varmaan itsekin, ettei tuo ole normaalia eikä tervettä kieltäytyä tapaamasta tyttöystävää? Ylipäätään manipuloiva asenne sellainen, että vain pitkäaikaiset kumppanit kelpaavat ja kummallinen pitkän parisuhteen ylikorostaminen. Normaali vanhempi (jokainen kenestä olen kuullut, omat vanhempani, seurustelukumppaneiden vanhemmat) ovat tavanneet kyllä, kun seurustelu alkaa ja kohdelleet normaalisti. Ja tämän jälkeen on anoppia tavattu pääasiassa yhdessä. Pitäisin todella outona anoppia, joka nostaa itsensä johonkin kummalliseen asemaan ja jonka tapaamiseen pitää olla joku seurustelun aikaraja.

Tuollainen anoppi kun tulee vastaan niin voi jäädä moni pidempi suhde syntymättä. Yleensä tuo on vain alkusoittoa. Tuntuu, että yrität pitää niitä poikiasi jossain kummallisessa talutushihnassa. Erittäin poikkeuksellista ja outoa tuo on.

En ole hän, jolle vastasit mutta eihän tuollainen anoppi tule vastaan ainakaan kasvotusten jos hän ei halua tavata satunnaisia tyttöystäviä? Eiköhän ne nuoret halua hoitaa seurustelunsa rauhassa eikä heti talutella kandidaatteja koko suvun eteen jossakin kummallisessa talutushihnassa. Lukemani mukaan tuo äiti ei kieltäytynyt tapaamasta poikiensa kulloisiakin tyttöystäviä vaan hän ei mitenkään erityisemmin halunnut nähdä heitä. Meillä lapset tulevat käymään ihan itsekseen, ei heillä ole "pääasiassa kumppaniaan mukana", kummallinen oletus sinulla, että seurustelun myötä kumppanille kasvaa yhteen kehoon kaksi päätä.

Nimenomaan tuo kyseinen anoppi kieltäytyi tapaamasta ennenkuin on x aika suhdetta takana. Ei nyt mitään säätöjä esitelläkään, mutta seurustelukumppanit on aika normaalia esitellä. Ja ei suhde tarkoita sitä, että kasvaa yhteen ruumiseen kaksi päätä. Ollaan asuttu eri maissa, käyty markoilla yksin, harrastettu yksin ja tehty paljon yksin omissa suhteissani. Mutta eivät ne miehet ole enää olleet äidin talutushihnassa, äitiä tavataan aina joskus, kun kutsu käy syömään/kahville ja kutsu on aina koskenut molempia. Sama omien vanhempieni kohdalla. Toki joskus on tavattu ilmankin puolisoa, mutta ei siellä kuitenkaan viikottain käydä kylässä tai olla tekemisissä enää aikuisten ihmisten kesken.

Tuo särähti korvaan "Toki joskus on tavattu ilmankin puolisoa, mutta ei siellä kuitenkaan viikottain käydä kylässä tai olla tekemisissä enää aikuisten ihmisten kesken."

Oletat, että kaikilla ihmisillä on sama käsitys ja tavat toimia, no ei ole. Ja aikuiset ihmiset ovat kyllä tekemisissä toistensa kanssa, siihen ei ole mitään sääntöjä.

Ei asioita pidä olettaa vaan kysyä. Osa kommentoijista ihan selvästi pohjimmiltaan vain pelkää ettei olisi puolisonsa ainut ja tärkein kiinnostuksen kohde.

No ei sen puolison tärkein kohde nyt ainakaan äiti ole. Noin niinkuin yleensä ajatellaan, että jos ollaan suhteessa niin puoliso ja lapset on ykköset. Enkä todella koe, että on mitään uhkaa olemassa suuntaan tai toiseen. Anoppi on jossain kaukana siellä takana. Ja voi olla, että jotkut äidit ja aikuiset miehet ovat tiiviisti tekemisissä, mutta pitäisin sitä outona, jos sitä napanuoraa ei ole saatu katki omiin vanhempiin. Omat seurustelukumppanini ovat olleet pari kertaa kuussa ja ehkä kerran kuussa kahdessa käyty kylässä. Samoin minun vanhemmilla ja tämä on ollut normaalia ja tervettä. On toki muitakin terveitä malleja, mutta se ei ole normaalia, että anoppi kokee miniän uhaksi tai kokee pahaksi sen, ettei ole poikansa elämässä ykkönen. Tai ei ole ok, jos häneen ei ole viikottain yhteydessä ja soittelee perään jne.

Sinusta saa hyvin rajoittuneen mielikuvan, jotenkin ahdasmielinen ihminen, ainakin tuo "tämä on ollut normaalia ja tervettä" niin minulla ainakin särähtäisi korvassa jos tuon kuulisin jonkun sanovan. Toisaalta minua nauratti, että sinun seurustelukumppanisi ovat olleet pari kertaa kuussa, harva deittailee astronautteja. Minä en koe mahdollisia miniöitä uhaksi tai pidä itseäni heille uhkana tai halua olla poikieni elämässä ykkönen, eikä me soitella jatkuvasti. Yhteyttä me pidetään ja se johtuu siitä, että me pidämme toistemme seurasta, eikä mistään sukulaisvelvotteesta - samoin pojat keskenään käyvät treenaamassa ja matkoilla.

En toivo heidän elämäänsä rajoittuneesti ajattelevaa ihmistä, joka määrittelee kuinka monta kertaa on "normaalia ja tervettä" pitää yhteyttä vanhempiin, sisaruksiin tai ystäviin, mikä sinä olet asiasta päättämään toisen ihmisen puolesta. En myös pidä ajatuksesta että minun tai minun miniäni olisi seurusteltava keskenämme vain siksi, että meillä on yhteisenä tekijänä sama mies, miniän mies ja minun poikani. Seuransa saa valita niin yleensä keskenään luontevasti viihtyvät ihmiset viettävät aikaansa toistensa seurassa. Kohtelias toki pitää olla ja tavata edes jonkin verran niin tutustuu edes vähän paremmin niin tietää miten viihtyy tai viihtyykö ollenkaan mutta ei siihen mitään pakkoa tai velvoitetta ole, ei miniällä eikä anopilla.

Ehkä se johtuu ettei meillä oleteta niin paljon vaan kysytään ja sitten ei ole mitään velvoitetta ajatella asioista tai tehdä asioita kuten sata muuta ajattelee ja tekee.

Ei sinulla olekaan mitään velvoitetta käyttäytyä sosiaalisesti normaalilla ja yleisellä tavalla - tai edes terveellä tavalla, mutta en ymmärrä, miksi se miniä on sinulle noin iso ongelma. Siinä vaiheessa, kun lapsi aikuistuu, napanuora äitiin katkeaa ja lapsi alkaa elämään ihan omaa elämää. Ja kun seurustelukumppaneita tulee mukaan, on yleistä ja normaalia, että kutsu kylään koskee aina molempia silloin ku siellä käydään. Kukaan ei pakota mihinkään ja saahan sitä olla kuinka omituinen tai erikoinen ikinä haluaa, mutta jotenkin tuo ei vaan tunnu normaalilta eikä terveeltä, että "ei koeta oloaan luontevaksi", ja kyllä se vähän niin menee, että tapana on miniän kanssa seurustella tasan siksi, että on se yhteinen nimittäjä eli poikasi. Ja eivät nämä sosiaalisesti normaalit tavat toimia ole mitään minun keksintöjäni vaan 99% toimii näin. Erikseen ovat sitten ne sosiaalisesti vaikeat tai haasteelliset ihmiset, kenellä on juuri tuollaisia ongelmia, ettei "tunne oloaan luontevaksi" jne. Ja voit toki poikasi kanssa ylläpitää ihan niin tiivistä suhdetta kuin ikinä haluat, mutta sitäkin olisi hyvä katsella vähän ulkopuolelta ja miettiä, mikä on se äidin rooli aikuisen miehen elämässä. 

Sinun olisi hyvä sisäistää ettei seurustelu ole tae, että sinusta pidetään omana itsenäsi tai sen puoleen estä ketään pitämästä sinusta, se on ihan omasta luonteestasi ja asenteestasi kiinni. Meille on poikien tai tyttöjen seurustelukumppanit tervetulleita mutta ei kiitos nyt joka ikinen kerta tarvitse tulla mukaan, mielellään vanhemmat juttelevat omien lastensa kanssa ihan keskenään, perhepiirissä. Me vanhemmat sitten kyllä kutsutaan erikseen miniätkin tai kandidaatit jos halutaan tavata isommalla porukalla vaikka juhlapäivinä.

Sinun olisi hyvä sisäistää että saatat jäädä aika yksin tuolla asenteellasi. Paskavammaista nokittelua, ei mitään muuta. Aikuisen pojan ja hänen kumppaninsa elämässä sinun kitinäsi ovat yhdentekeviä ja se on nimenomaan kiinni sinun luonteestasi ja asenteestasi. Ketä kiinnostaa edes yrittää tulla toimeen tuollaisen kanssa. Kyllä ne pojatkin tajuavat ajan myötä sinun kuningatarkompleksisi ja siinäpä kutsut heitä vaikka maailmanympärimatkalle, älä osta lentolippuja ainakaan valmiiksi. Kukaan siedä aikuisena äidiltänsä tuollaista jalustalle nostamisen kaipuuta.

Syytön minä sinun ongelmiisi olen. Vaikeaa ilmeisesti sinun ymmärtää, että samalla tavalla kuin useat miniät ovat tässä ketjussa lukuisin kommentein toivoneet etteivät anopit luulisi, että he olisivat kutsumatta ja usein tervetulleita lastensa koteihin niin samoin ajattelevat myös useat anopit miniöistään, älä oleta tulevasi kutsumatta ja usein minun kotiini. Luulisi samojen sääntöjen molemmille olevan reilua vai haluaako miniä olla mehiläiskuningatar, jonka ympärillä kaikki muut pörräävät? Mikä on ongelma?

Ja taas se kina alkaa...

Kun ei tajuta että se oma poika ei enää ole omaa perhettä vaan just sen miniän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitys vaan menee silleen, että äideistä tulee ne mummot.

Kehitys vaan menee silleen, että osa ihmisistä kykenee arvioimaan omaa käytöstään ja ymmärtämään missä rajat kulkevat. Minun isoäitini eli äitini anoppi oli inhottava äitiäni kohtaan, äitini on usein muistellut niitä juttuja. Ja arvaa mitä, hän on ihana mummo, varmaankin just sen takia mitä itse joutui kokemaan. Molemmat kälyni ovat sanoneet että meidän äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä ja aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti. Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä, sen sijaan että vaatisi kaikkien huomion omaan mummouteensa niin kuin jotkut tekevät. Äiti kuuntelee oikeasti kun kälyt kertovat missä milloinkin mennään ja mitä temppuja lapset ovat oppineet käyttämään jne. Lohduttaa äitejään ikävöiviä lapsenlapsia omalla "äiti-laulullaan", rallatteleva iloinen laulu kuinka kohtaan nähdään äiti, se paras äiti on ja samalla keinuttaa lasta edestakaisin. On saanut jo reilu vuotiaina lapsenlapsia yöksi, toiselle kälylle sanoi itse että 4kk on hurjan pieni, hän ottaa kyllä yöksi jos on pakko saada nukkua mutta äitin lähellä olisi paras olla. Minusta se kertoo itsetunnosta!

Kyllä se tavallaan kertoo itsetunnosta, kälyjen itsetuntoa ilmeisesti pitää pönkittää..onneksi ei mitenkään lähde lapasesta.

Vähän ahdistavaa tekstiä

- äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä, (aina auttaa, auttamaan pyydetään ja usein)

- aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti (isästä ei puhuta)

- Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä (ei niinkään vauvaa?)

- Laulaa laulua tralalaa kohta nähdään äiti, se paras äiti on (isästä ei lauleta tralalaa)

- Sanoo yökylää kysyttäessä äitin lähellä olisi paras olla

Onko sillä mummolla annettu käsikirjoitus mistä hän seuraa miten on ylistettävä äitejä (miniöitä) joka kohdassa? Itse saattaisin ahdistua ja tuntea oloni teennäiseksi.

Siis miten toi teksti rakastavasta ja huomioonottavasta isoäidistä/anopista on saatu väännettyä näin kieroutuneeks :D Toi alkuperäinen on just unelma anoppi..

Juu varmaan, kun paapoo ja palvoo lähinnä miniöitä. Miten kummassa joku keskittyy vastasyntyneen vauvan sijaan ihailemaan ja onnittelemaan vain tuoretta äitiä? Musta toi on pimeetä, joku vaan keksinyt satuhahmon, jonka keskipisteenä on lapsen äiti eikä lapsi tai oma aikuinen lapsi. Jos se satuhahmo olisi totta niin hän olisi burnoutin partaalla oleva hyvä haltijatar, joka ei osaa pitää kiinni rajoistaan tai jaksamisestaan ja kertojan kälyt käyttävät häntä sumeilematta hyväkseen, oma tytär ei laita tikkuakaan ristiin ja vain hymistelee kuinka kiva äiti meillä on. Sitten ihmetellään niitä kiukkukohtauksia kun vanhemman ihmisen voimat ja kärsivällisyys loputtomaan palvelusten ammentamiseen loppuvat. Lallallaa hoitakaa itse lapsenne, se paras konsti on, lallallaa, mummolla yritetään lapset hoidattaa, hoitakaa itse vaa-aan!

Viisas isoäiti tietää että suurin mahdollinen sijoitus lapsenlapsen hyvinvointiin on kiinnittää huomiota tämän ÄITIIN. Vastasyntynyt ei paljoa kostu isoäidin ihailevista sanoista mutta tuore äiti sitävastoin kyllä! On erittäin hienoa miten jotkut (harvat, ikävä kyllä) tuoreet isoäidit kykenevät ottamaan askeleen taaksepäin ja ihailemaan äidin ja vauvan symbioosia, ilman jyräävää "minulle vauva, minä olen nyt mummo"-sekoilua. Sellainen isoäiti joka kykenee antamaan arvoa miniän äitiydelle aivan alusta alkaen, saa todennäköisesti palkitsevan roolin tulevaisuudessa lapsenlapsensa elämässä. Alkutaipaleella voidaan myös pilata kaikki. Muutama riittävän paha ylilyönti voi riittää siihen etteivät välit palaudu. Mutta pakkoko se on mummelin kuseksia tuoreen äidin tontille.

No nyt on taas terapian tarpeessa tämä kommentoija. Itsekeskeinen ajattelu "Viisas isoäiti tietää että suurin mahdollinen sijoitus lapsenlapsen hyvinvointiin on kiinnittää huomiota tämän ÄITIIN. Vastasyntynyt ei paljoa kostu isoäidin ihailevista sanoista mutta tuore äiti sitävastoin kyllä!" Ei voi olla totta, olen tyrmistynyt. Ei tarvitse nyt jyrätä ketään eikä omia vauvaa eikä olla epäystävällinen tai mitään muutakaan negatiivista mutta en minä todellakaan "sijoita lapsenlapseni hyvinvointiin" palvomalla lapsen äitiä. Ihan normaalilla tasolla liikkuva kommunikaatio riittää, ei ylenpalttista huomiota tai ihailua. Eiköhän se ole selvää, että lapselle toivotaan hyvää ja vanhemmille onnea. Ihana lapsi, onnelliset vanhemmat. Tuoreet vanhemmat voivat keskenään kehua toisiaan sinä ihana synnyttäjä elämäni valo ja silmäterä ja ansioitunut siittäjä korskea ori mutta josko mummi ja vaari vain onnittelisivat normaalisti.

Kyse ei ole palvomisesta vaan kunnioituksesta. Ne tuoreet vanhemmat kaipaa tukea ja rohkaisua uudessa elämäntilanteessa eikä sitä että yli-innokas mummo tulee vaatimaan vauvaa itselleen ja päällepäsmäröimään kun tuoreet vanhemmat hapuilevat oman vanhemmuudensa kanssa. Jokainen normaali ihminen ymmärtää tämän. Harmi ettet sinä ymmärrä.

Minun pojallani on hyvä itsetunto, kiitos kysymästä. Hän ei tarvitse ihailua tai huomiota, ihan onnittelut riittää. Tuntuu että se on enempi näiden itsetunto-ongelmaisten tarve saada gloriaa ja he ovat sen valmiita vaatimaan, ei heidän mielestään vauva sitä ymmärrä eikä mies tarvitse, mutta ÄITI tarvitsee ja VAATII. No ohi meni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitys vaan menee silleen, että äideistä tulee ne mummot.

Kehitys vaan menee silleen, että osa ihmisistä kykenee arvioimaan omaa käytöstään ja ymmärtämään missä rajat kulkevat. Minun isoäitini eli äitini anoppi oli inhottava äitiäni kohtaan, äitini on usein muistellut niitä juttuja. Ja arvaa mitä, hän on ihana mummo, varmaankin just sen takia mitä itse joutui kokemaan. Molemmat kälyni ovat sanoneet että meidän äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä ja aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti. Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä, sen sijaan että vaatisi kaikkien huomion omaan mummouteensa niin kuin jotkut tekevät. Äiti kuuntelee oikeasti kun kälyt kertovat missä milloinkin mennään ja mitä temppuja lapset ovat oppineet käyttämään jne. Lohduttaa äitejään ikävöiviä lapsenlapsia omalla "äiti-laulullaan", rallatteleva iloinen laulu kuinka kohtaan nähdään äiti, se paras äiti on ja samalla keinuttaa lasta edestakaisin. On saanut jo reilu vuotiaina lapsenlapsia yöksi, toiselle kälylle sanoi itse että 4kk on hurjan pieni, hän ottaa kyllä yöksi jos on pakko saada nukkua mutta äitin lähellä olisi paras olla. Minusta se kertoo itsetunnosta!

Kyllä se tavallaan kertoo itsetunnosta, kälyjen itsetuntoa ilmeisesti pitää pönkittää..onneksi ei mitenkään lähde lapasesta.

Vähän ahdistavaa tekstiä

- äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä, (aina auttaa, auttamaan pyydetään ja usein)

- aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti (isästä ei puhuta)

- Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä (ei niinkään vauvaa?)

- Laulaa laulua tralalaa kohta nähdään äiti, se paras äiti on (isästä ei lauleta tralalaa)

- Sanoo yökylää kysyttäessä äitin lähellä olisi paras olla

Onko sillä mummolla annettu käsikirjoitus mistä hän seuraa miten on ylistettävä äitejä (miniöitä) joka kohdassa? Itse saattaisin ahdistua ja tuntea oloni teennäiseksi.

Siis miten toi teksti rakastavasta ja huomioonottavasta isoäidistä/anopista on saatu väännettyä näin kieroutuneeks :D Toi alkuperäinen on just unelma anoppi..

Juu varmaan, kun paapoo ja palvoo lähinnä miniöitä. Miten kummassa joku keskittyy vastasyntyneen vauvan sijaan ihailemaan ja onnittelemaan vain tuoretta äitiä? Musta toi on pimeetä, joku vaan keksinyt satuhahmon, jonka keskipisteenä on lapsen äiti eikä lapsi tai oma aikuinen lapsi. Jos se satuhahmo olisi totta niin hän olisi burnoutin partaalla oleva hyvä haltijatar, joka ei osaa pitää kiinni rajoistaan tai jaksamisestaan ja kertojan kälyt käyttävät häntä sumeilematta hyväkseen, oma tytär ei laita tikkuakaan ristiin ja vain hymistelee kuinka kiva äiti meillä on. Sitten ihmetellään niitä kiukkukohtauksia kun vanhemman ihmisen voimat ja kärsivällisyys loputtomaan palvelusten ammentamiseen loppuvat. Lallallaa hoitakaa itse lapsenne, se paras konsti on, lallallaa, mummolla yritetään lapset hoidattaa, hoitakaa itse vaa-aan!

Viisas isoäiti tietää että suurin mahdollinen sijoitus lapsenlapsen hyvinvointiin on kiinnittää huomiota tämän ÄITIIN. Vastasyntynyt ei paljoa kostu isoäidin ihailevista sanoista mutta tuore äiti sitävastoin kyllä! On erittäin hienoa miten jotkut (harvat, ikävä kyllä) tuoreet isoäidit kykenevät ottamaan askeleen taaksepäin ja ihailemaan äidin ja vauvan symbioosia, ilman jyräävää "minulle vauva, minä olen nyt mummo"-sekoilua. Sellainen isoäiti joka kykenee antamaan arvoa miniän äitiydelle aivan alusta alkaen, saa todennäköisesti palkitsevan roolin tulevaisuudessa lapsenlapsensa elämässä. Alkutaipaleella voidaan myös pilata kaikki. Muutama riittävän paha ylilyönti voi riittää siihen etteivät välit palaudu. Mutta pakkoko se on mummelin kuseksia tuoreen äidin tontille.

No nyt on taas terapian tarpeessa tämä kommentoija. Itsekeskeinen ajattelu "Viisas isoäiti tietää että suurin mahdollinen sijoitus lapsenlapsen hyvinvointiin on kiinnittää huomiota tämän ÄITIIN. Vastasyntynyt ei paljoa kostu isoäidin ihailevista sanoista mutta tuore äiti sitävastoin kyllä!" Ei voi olla totta, olen tyrmistynyt. Ei tarvitse nyt jyrätä ketään eikä omia vauvaa eikä olla epäystävällinen tai mitään muutakaan negatiivista mutta en minä todellakaan "sijoita lapsenlapseni hyvinvointiin" palvomalla lapsen äitiä. Ihan normaalilla tasolla liikkuva kommunikaatio riittää, ei ylenpalttista huomiota tai ihailua. Eiköhän se ole selvää, että lapselle toivotaan hyvää ja vanhemmille onnea. Ihana lapsi, onnelliset vanhemmat. Tuoreet vanhemmat voivat keskenään kehua toisiaan sinä ihana synnyttäjä elämäni valo ja silmäterä ja ansioitunut siittäjä korskea ori mutta josko mummi ja vaari vain onnittelisivat normaalisti.

Kyse ei ole palvomisesta vaan kunnioituksesta. Ne tuoreet vanhemmat kaipaa tukea ja rohkaisua uudessa elämäntilanteessa eikä sitä että yli-innokas mummo tulee vaatimaan vauvaa itselleen ja päällepäsmäröimään kun tuoreet vanhemmat hapuilevat oman vanhemmuudensa kanssa. Jokainen normaali ihminen ymmärtää tämän. Harmi ettet sinä ymmärrä.

Minun pojallani on hyvä itsetunto, kiitos kysymästä. Hän ei tarvitse ihailua tai huomiota, ihan onnittelut riittää. Tuntuu että se on enempi näiden itsetunto-ongelmaisten tarve saada gloriaa ja he ovat sen valmiita vaatimaan, ei heidän mielestään vauva sitä ymmärrä eikä mies tarvitse, mutta ÄITI tarvitsee ja VAATII. No ohi meni.

Olet sinä hyvä äiti. Not.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitys vaan menee silleen, että äideistä tulee ne mummot.

Kehitys vaan menee silleen, että osa ihmisistä kykenee arvioimaan omaa käytöstään ja ymmärtämään missä rajat kulkevat. Minun isoäitini eli äitini anoppi oli inhottava äitiäni kohtaan, äitini on usein muistellut niitä juttuja. Ja arvaa mitä, hän on ihana mummo, varmaankin just sen takia mitä itse joutui kokemaan. Molemmat kälyni ovat sanoneet että meidän äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä ja aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti. Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä, sen sijaan että vaatisi kaikkien huomion omaan mummouteensa niin kuin jotkut tekevät. Äiti kuuntelee oikeasti kun kälyt kertovat missä milloinkin mennään ja mitä temppuja lapset ovat oppineet käyttämään jne. Lohduttaa äitejään ikävöiviä lapsenlapsia omalla "äiti-laulullaan", rallatteleva iloinen laulu kuinka kohtaan nähdään äiti, se paras äiti on ja samalla keinuttaa lasta edestakaisin. On saanut jo reilu vuotiaina lapsenlapsia yöksi, toiselle kälylle sanoi itse että 4kk on hurjan pieni, hän ottaa kyllä yöksi jos on pakko saada nukkua mutta äitin lähellä olisi paras olla. Minusta se kertoo itsetunnosta!

Kyllä se tavallaan kertoo itsetunnosta, kälyjen itsetuntoa ilmeisesti pitää pönkittää..onneksi ei mitenkään lähde lapasesta.

Vähän ahdistavaa tekstiä

- äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä, (aina auttaa, auttamaan pyydetään ja usein)

- aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti (isästä ei puhuta)

- Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä (ei niinkään vauvaa?)

- Laulaa laulua tralalaa kohta nähdään äiti, se paras äiti on (isästä ei lauleta tralalaa)

- Sanoo yökylää kysyttäessä äitin lähellä olisi paras olla

Onko sillä mummolla annettu käsikirjoitus mistä hän seuraa miten on ylistettävä äitejä (miniöitä) joka kohdassa? Itse saattaisin ahdistua ja tuntea oloni teennäiseksi.

Siis miten toi teksti rakastavasta ja huomioonottavasta isoäidistä/anopista on saatu väännettyä näin kieroutuneeks :D Toi alkuperäinen on just unelma anoppi..

Juu varmaan, kun paapoo ja palvoo lähinnä miniöitä. Miten kummassa joku keskittyy vastasyntyneen vauvan sijaan ihailemaan ja onnittelemaan vain tuoretta äitiä? Musta toi on pimeetä, joku vaan keksinyt satuhahmon, jonka keskipisteenä on lapsen äiti eikä lapsi tai oma aikuinen lapsi. Jos se satuhahmo olisi totta niin hän olisi burnoutin partaalla oleva hyvä haltijatar, joka ei osaa pitää kiinni rajoistaan tai jaksamisestaan ja kertojan kälyt käyttävät häntä sumeilematta hyväkseen, oma tytär ei laita tikkuakaan ristiin ja vain hymistelee kuinka kiva äiti meillä on. Sitten ihmetellään niitä kiukkukohtauksia kun vanhemman ihmisen voimat ja kärsivällisyys loputtomaan palvelusten ammentamiseen loppuvat. Lallallaa hoitakaa itse lapsenne, se paras konsti on, lallallaa, mummolla yritetään lapset hoidattaa, hoitakaa itse vaa-aan!

Viisas isoäiti tietää että suurin mahdollinen sijoitus lapsenlapsen hyvinvointiin on kiinnittää huomiota tämän ÄITIIN. Vastasyntynyt ei paljoa kostu isoäidin ihailevista sanoista mutta tuore äiti sitävastoin kyllä! On erittäin hienoa miten jotkut (harvat, ikävä kyllä) tuoreet isoäidit kykenevät ottamaan askeleen taaksepäin ja ihailemaan äidin ja vauvan symbioosia, ilman jyräävää "minulle vauva, minä olen nyt mummo"-sekoilua. Sellainen isoäiti joka kykenee antamaan arvoa miniän äitiydelle aivan alusta alkaen, saa todennäköisesti palkitsevan roolin tulevaisuudessa lapsenlapsensa elämässä. Alkutaipaleella voidaan myös pilata kaikki. Muutama riittävän paha ylilyönti voi riittää siihen etteivät välit palaudu. Mutta pakkoko se on mummelin kuseksia tuoreen äidin tontille.

No nyt on taas terapian tarpeessa tämä kommentoija. Itsekeskeinen ajattelu "Viisas isoäiti tietää että suurin mahdollinen sijoitus lapsenlapsen hyvinvointiin on kiinnittää huomiota tämän ÄITIIN. Vastasyntynyt ei paljoa kostu isoäidin ihailevista sanoista mutta tuore äiti sitävastoin kyllä!" Ei voi olla totta, olen tyrmistynyt. Ei tarvitse nyt jyrätä ketään eikä omia vauvaa eikä olla epäystävällinen tai mitään muutakaan negatiivista mutta en minä todellakaan "sijoita lapsenlapseni hyvinvointiin" palvomalla lapsen äitiä. Ihan normaalilla tasolla liikkuva kommunikaatio riittää, ei ylenpalttista huomiota tai ihailua. Eiköhän se ole selvää, että lapselle toivotaan hyvää ja vanhemmille onnea. Ihana lapsi, onnelliset vanhemmat. Tuoreet vanhemmat voivat keskenään kehua toisiaan sinä ihana synnyttäjä elämäni valo ja silmäterä ja ansioitunut siittäjä korskea ori mutta josko mummi ja vaari vain onnittelisivat normaalisti.

Diagnoosi: katkeroitunut anoppi. Inhoaa omaa sivurooliaan, muiden tapa huomioida nuorta äitiä pienissäkin asioissa ärsyttää häntä. Taustalla käsittelemättömiä asioita omasta äitiydestä, ehkä vauva-ajan parisuhdeongelmia - kokee jääneensä paitsi ympäristön ihailulta ja lämpimältä huomioinnilta. (On täysin mahdollista että häntä huomioitiin kyllä, äitiyttään kunnioitettiin, mutta se ei riittänyt hänelle koskaan) Lasten kasvaessa potki heitä itsenäistymään mutta samalla asennoitui odottamaan heiltä ihailua ja uhrautumista. Kokee ansainneensa ykköspaikan ja auktoriteettiaseman "kaiken sen takia jota hän on tehnyt". Nuori äiti on hänen silmissään huomionkipeä, tietämätön kanttura, sanoisi tämän suoraan jo vastasynnyttäneelle jos sosiaalista koodistoa ei olisi. Lapsenlapsen näkee ennenkaikkea ainoastaan oman jälkeläisensä jälkeläisenä, ajatus lapsen riippuvuussuhteesta äitiinsä häiritsee ja ärsyttää häntä.

Hetkinen, mikä siinä onkin niin vaikeaa ymmärtää, että jos miniät toivovat etteivät anopit tule kylään niin usein eikä kutsumatta niin miniä tosiaan olettavat olevansa aina tervetulleita anoppinsa kotiin? Suututaan ihan hirveästi jos anoppi uskaltaa toivoa, että aikuiset lapset tulisivat käymään ilman puolisoitaan. En minäkään halua tyttöjen saunailtaan kenenkään miehiä enkä oikeastaan lapsiakaan mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Hetkinen, mikä siinä onkin niin vaikeaa ymmärtää, että jos miniät toivovat etteivät anopit tule kylään niin usein eikä kutsumatta niin miniä tosiaan olettavat olevansa aina tervetulleita anoppinsa kotiin? Suututaan ihan hirveästi jos anoppi uskaltaa toivoa, että aikuiset lapset tulisivat käymään ilman puolisoitaan. En minäkään halua tyttöjen saunailtaan kenenkään miehiä enkä oikeastaan lapsiakaan mukaan.

Hyvä yritys. Kukaan ei kutsu sinua saunailtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitys vaan menee silleen, että äideistä tulee ne mummot.

Kehitys vaan menee silleen, että osa ihmisistä kykenee arvioimaan omaa käytöstään ja ymmärtämään missä rajat kulkevat. Minun isoäitini eli äitini anoppi oli inhottava äitiäni kohtaan, äitini on usein muistellut niitä juttuja. Ja arvaa mitä, hän on ihana mummo, varmaankin just sen takia mitä itse joutui kokemaan. Molemmat kälyni ovat sanoneet että meidän äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä ja aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti. Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä, sen sijaan että vaatisi kaikkien huomion omaan mummouteensa niin kuin jotkut tekevät. Äiti kuuntelee oikeasti kun kälyt kertovat missä milloinkin mennään ja mitä temppuja lapset ovat oppineet käyttämään jne. Lohduttaa äitejään ikävöiviä lapsenlapsia omalla "äiti-laulullaan", rallatteleva iloinen laulu kuinka kohtaan nähdään äiti, se paras äiti on ja samalla keinuttaa lasta edestakaisin. On saanut jo reilu vuotiaina lapsenlapsia yöksi, toiselle kälylle sanoi itse että 4kk on hurjan pieni, hän ottaa kyllä yöksi jos on pakko saada nukkua mutta äitin lähellä olisi paras olla. Minusta se kertoo itsetunnosta!

Kyllä se tavallaan kertoo itsetunnosta, kälyjen itsetuntoa ilmeisesti pitää pönkittää..onneksi ei mitenkään lähde lapasesta.

Vähän ahdistavaa tekstiä

- äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä, (aina auttaa, auttamaan pyydetään ja usein)

- aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti (isästä ei puhuta)

- Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä (ei niinkään vauvaa?)

- Laulaa laulua tralalaa kohta nähdään äiti, se paras äiti on (isästä ei lauleta tralalaa)

- Sanoo yökylää kysyttäessä äitin lähellä olisi paras olla

Onko sillä mummolla annettu käsikirjoitus mistä hän seuraa miten on ylistettävä äitejä (miniöitä) joka kohdassa? Itse saattaisin ahdistua ja tuntea oloni teennäiseksi.

Siis miten toi teksti rakastavasta ja huomioonottavasta isoäidistä/anopista on saatu väännettyä näin kieroutuneeks :D Toi alkuperäinen on just unelma anoppi..

Juu varmaan, kun paapoo ja palvoo lähinnä miniöitä. Miten kummassa joku keskittyy vastasyntyneen vauvan sijaan ihailemaan ja onnittelemaan vain tuoretta äitiä? Musta toi on pimeetä, joku vaan keksinyt satuhahmon, jonka keskipisteenä on lapsen äiti eikä lapsi tai oma aikuinen lapsi. Jos se satuhahmo olisi totta niin hän olisi burnoutin partaalla oleva hyvä haltijatar, joka ei osaa pitää kiinni rajoistaan tai jaksamisestaan ja kertojan kälyt käyttävät häntä sumeilematta hyväkseen, oma tytär ei laita tikkuakaan ristiin ja vain hymistelee kuinka kiva äiti meillä on. Sitten ihmetellään niitä kiukkukohtauksia kun vanhemman ihmisen voimat ja kärsivällisyys loputtomaan palvelusten ammentamiseen loppuvat. Lallallaa hoitakaa itse lapsenne, se paras konsti on, lallallaa, mummolla yritetään lapset hoidattaa, hoitakaa itse vaa-aan!

Viisas isoäiti tietää että suurin mahdollinen sijoitus lapsenlapsen hyvinvointiin on kiinnittää huomiota tämän ÄITIIN. Vastasyntynyt ei paljoa kostu isoäidin ihailevista sanoista mutta tuore äiti sitävastoin kyllä! On erittäin hienoa miten jotkut (harvat, ikävä kyllä) tuoreet isoäidit kykenevät ottamaan askeleen taaksepäin ja ihailemaan äidin ja vauvan symbioosia, ilman jyräävää "minulle vauva, minä olen nyt mummo"-sekoilua. Sellainen isoäiti joka kykenee antamaan arvoa miniän äitiydelle aivan alusta alkaen, saa todennäköisesti palkitsevan roolin tulevaisuudessa lapsenlapsensa elämässä. Alkutaipaleella voidaan myös pilata kaikki. Muutama riittävän paha ylilyönti voi riittää siihen etteivät välit palaudu. Mutta pakkoko se on mummelin kuseksia tuoreen äidin tontille.

No nyt on taas terapian tarpeessa tämä kommentoija. Itsekeskeinen ajattelu "Viisas isoäiti tietää että suurin mahdollinen sijoitus lapsenlapsen hyvinvointiin on kiinnittää huomiota tämän ÄITIIN. Vastasyntynyt ei paljoa kostu isoäidin ihailevista sanoista mutta tuore äiti sitävastoin kyllä!" Ei voi olla totta, olen tyrmistynyt. Ei tarvitse nyt jyrätä ketään eikä omia vauvaa eikä olla epäystävällinen tai mitään muutakaan negatiivista mutta en minä todellakaan "sijoita lapsenlapseni hyvinvointiin" palvomalla lapsen äitiä. Ihan normaalilla tasolla liikkuva kommunikaatio riittää, ei ylenpalttista huomiota tai ihailua. Eiköhän se ole selvää, että lapselle toivotaan hyvää ja vanhemmille onnea. Ihana lapsi, onnelliset vanhemmat. Tuoreet vanhemmat voivat keskenään kehua toisiaan sinä ihana synnyttäjä elämäni valo ja silmäterä ja ansioitunut siittäjä korskea ori mutta josko mummi ja vaari vain onnittelisivat normaalisti.

Diagnoosi: katkeroitunut anoppi. Inhoaa omaa sivurooliaan, muiden tapa huomioida nuorta äitiä pienissäkin asioissa ärsyttää häntä. Taustalla käsittelemättömiä asioita omasta äitiydestä, ehkä vauva-ajan parisuhdeongelmia - kokee jääneensä paitsi ympäristön ihailulta ja lämpimältä huomioinnilta. (On täysin mahdollista että häntä huomioitiin kyllä, äitiyttään kunnioitettiin, mutta se ei riittänyt hänelle koskaan) Lasten kasvaessa potki heitä itsenäistymään mutta samalla asennoitui odottamaan heiltä ihailua ja uhrautumista. Kokee ansainneensa ykköspaikan ja auktoriteettiaseman "kaiken sen takia jota hän on tehnyt". Nuori äiti on hänen silmissään huomionkipeä, tietämätön kanttura, sanoisi tämän suoraan jo vastasynnyttäneelle jos sosiaalista koodistoa ei olisi. Lapsenlapsen näkee ennenkaikkea ainoastaan oman jälkeläisensä jälkeläisenä, ajatus lapsen riippuvuussuhteesta äitiinsä häiritsee ja ärsyttää häntä.

Diagnoosi ohi. Nuori nainen, lapseton mutta parisuhteessa, mietityttää joidenkin ihmisten tapa olettaa, että he saavat oikeuksia, joita he eivät soisi muille. Ottaa selville ihmisten reaktiot ja argumentit tähän asiaan. Kannattaa ihmisten välistä tasa-arvoa sukupuolesta ja iästä riippumatta. Ketjussa katsoo perusteluiden kestävyyden ja eri tilanteiden ymmärryksen tason kiepauttamalla asetelman toisinpäin. Kokeillut kerran samassa ketjussa asian "brunssimammana". Kiitoksia kommentoijille.

Äitin ja pojan intiimi saunailta? Hmmm...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitys vaan menee silleen, että äideistä tulee ne mummot.

Kehitys vaan menee silleen, että osa ihmisistä kykenee arvioimaan omaa käytöstään ja ymmärtämään missä rajat kulkevat. Minun isoäitini eli äitini anoppi oli inhottava äitiäni kohtaan, äitini on usein muistellut niitä juttuja. Ja arvaa mitä, hän on ihana mummo, varmaankin just sen takia mitä itse joutui kokemaan. Molemmat kälyni ovat sanoneet että meidän äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä ja aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti. Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä, sen sijaan että vaatisi kaikkien huomion omaan mummouteensa niin kuin jotkut tekevät. Äiti kuuntelee oikeasti kun kälyt kertovat missä milloinkin mennään ja mitä temppuja lapset ovat oppineet käyttämään jne. Lohduttaa äitejään ikävöiviä lapsenlapsia omalla "äiti-laulullaan", rallatteleva iloinen laulu kuinka kohtaan nähdään äiti, se paras äiti on ja samalla keinuttaa lasta edestakaisin. On saanut jo reilu vuotiaina lapsenlapsia yöksi, toiselle kälylle sanoi itse että 4kk on hurjan pieni, hän ottaa kyllä yöksi jos on pakko saada nukkua mutta äitin lähellä olisi paras olla. Minusta se kertoo itsetunnosta!

Kyllä se tavallaan kertoo itsetunnosta, kälyjen itsetuntoa ilmeisesti pitää pönkittää..onneksi ei mitenkään lähde lapasesta.

Vähän ahdistavaa tekstiä

- äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä, (aina auttaa, auttamaan pyydetään ja usein)

- aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti (isästä ei puhuta)

- Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä (ei niinkään vauvaa?)

- Laulaa laulua tralalaa kohta nähdään äiti, se paras äiti on (isästä ei lauleta tralalaa)

- Sanoo yökylää kysyttäessä äitin lähellä olisi paras olla

Onko sillä mummolla annettu käsikirjoitus mistä hän seuraa miten on ylistettävä äitejä (miniöitä) joka kohdassa? Itse saattaisin ahdistua ja tuntea oloni teennäiseksi.

Siis miten toi teksti rakastavasta ja huomioonottavasta isoäidistä/anopista on saatu väännettyä näin kieroutuneeks :D Toi alkuperäinen on just unelma anoppi..

Juu varmaan, kun paapoo ja palvoo lähinnä miniöitä. Miten kummassa joku keskittyy vastasyntyneen vauvan sijaan ihailemaan ja onnittelemaan vain tuoretta äitiä? Musta toi on pimeetä, joku vaan keksinyt satuhahmon, jonka keskipisteenä on lapsen äiti eikä lapsi tai oma aikuinen lapsi. Jos se satuhahmo olisi totta niin hän olisi burnoutin partaalla oleva hyvä haltijatar, joka ei osaa pitää kiinni rajoistaan tai jaksamisestaan ja kertojan kälyt käyttävät häntä sumeilematta hyväkseen, oma tytär ei laita tikkuakaan ristiin ja vain hymistelee kuinka kiva äiti meillä on. Sitten ihmetellään niitä kiukkukohtauksia kun vanhemman ihmisen voimat ja kärsivällisyys loputtomaan palvelusten ammentamiseen loppuvat. Lallallaa hoitakaa itse lapsenne, se paras konsti on, lallallaa, mummolla yritetään lapset hoidattaa, hoitakaa itse vaa-aan!

Viisas isoäiti tietää että suurin mahdollinen sijoitus lapsenlapsen hyvinvointiin on kiinnittää huomiota tämän ÄITIIN. Vastasyntynyt ei paljoa kostu isoäidin ihailevista sanoista mutta tuore äiti sitävastoin kyllä! On erittäin hienoa miten jotkut (harvat, ikävä kyllä) tuoreet isoäidit kykenevät ottamaan askeleen taaksepäin ja ihailemaan äidin ja vauvan symbioosia, ilman jyräävää "minulle vauva, minä olen nyt mummo"-sekoilua. Sellainen isoäiti joka kykenee antamaan arvoa miniän äitiydelle aivan alusta alkaen, saa todennäköisesti palkitsevan roolin tulevaisuudessa lapsenlapsensa elämässä. Alkutaipaleella voidaan myös pilata kaikki. Muutama riittävän paha ylilyönti voi riittää siihen etteivät välit palaudu. Mutta pakkoko se on mummelin kuseksia tuoreen äidin tontille.

No nyt on taas terapian tarpeessa tämä kommentoija. Itsekeskeinen ajattelu "Viisas isoäiti tietää että suurin mahdollinen sijoitus lapsenlapsen hyvinvointiin on kiinnittää huomiota tämän ÄITIIN. Vastasyntynyt ei paljoa kostu isoäidin ihailevista sanoista mutta tuore äiti sitävastoin kyllä!" Ei voi olla totta, olen tyrmistynyt. Ei tarvitse nyt jyrätä ketään eikä omia vauvaa eikä olla epäystävällinen tai mitään muutakaan negatiivista mutta en minä todellakaan "sijoita lapsenlapseni hyvinvointiin" palvomalla lapsen äitiä. Ihan normaalilla tasolla liikkuva kommunikaatio riittää, ei ylenpalttista huomiota tai ihailua. Eiköhän se ole selvää, että lapselle toivotaan hyvää ja vanhemmille onnea. Ihana lapsi, onnelliset vanhemmat. Tuoreet vanhemmat voivat keskenään kehua toisiaan sinä ihana synnyttäjä elämäni valo ja silmäterä ja ansioitunut siittäjä korskea ori mutta josko mummi ja vaari vain onnittelisivat normaalisti.

Diagnoosi: katkeroitunut anoppi. Inhoaa omaa sivurooliaan, muiden tapa huomioida nuorta äitiä pienissäkin asioissa ärsyttää häntä. Taustalla käsittelemättömiä asioita omasta äitiydestä, ehkä vauva-ajan parisuhdeongelmia - kokee jääneensä paitsi ympäristön ihailulta ja lämpimältä huomioinnilta. (On täysin mahdollista että häntä huomioitiin kyllä, äitiyttään kunnioitettiin, mutta se ei riittänyt hänelle koskaan) Lasten kasvaessa potki heitä itsenäistymään mutta samalla asennoitui odottamaan heiltä ihailua ja uhrautumista. Kokee ansainneensa ykköspaikan ja auktoriteettiaseman "kaiken sen takia jota hän on tehnyt". Nuori äiti on hänen silmissään huomionkipeä, tietämätön kanttura, sanoisi tämän suoraan jo vastasynnyttäneelle jos sosiaalista koodistoa ei olisi. Lapsenlapsen näkee ennenkaikkea ainoastaan oman jälkeläisensä jälkeläisenä, ajatus lapsen riippuvuussuhteesta äitiinsä häiritsee ja ärsyttää häntä.

Diagnoosi ohi. Nuori nainen, lapseton mutta parisuhteessa, mietityttää joidenkin ihmisten tapa olettaa, että he saavat oikeuksia, joita he eivät soisi muille. Ottaa selville ihmisten reaktiot ja argumentit tähän asiaan. Kannattaa ihmisten välistä tasa-arvoa sukupuolesta ja iästä riippumatta. Ketjussa katsoo perusteluiden kestävyyden ja eri tilanteiden ymmärryksen tason kiepauttamalla asetelman toisinpäin. Kokeillut kerran samassa ketjussa asian "brunssimammana". Kiitoksia kommentoijille.

Et parempaan pystynyt? Kiitos ja hyvää jatkoa :D

Miten joku voi olla noin tollo kuin tuo brunssisaunojen järkkääjä?😂😂😂😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Hetkinen, mikä siinä onkin niin vaikeaa ymmärtää, että jos miniät toivovat etteivät anopit tule kylään niin usein eikä kutsumatta niin miniä tosiaan olettavat olevansa aina tervetulleita anoppinsa kotiin? Suututaan ihan hirveästi jos anoppi uskaltaa toivoa, että aikuiset lapset tulisivat käymään ilman puolisoitaan. En minäkään halua tyttöjen saunailtaan kenenkään miehiä enkä oikeastaan lapsiakaan mukaan.

Toivottavasti tämä, että lapset tulisivat käymään ilman puolisoitaan, yleistyy. Yleistyy, että se pidettäisiin normaalina, avoimena ja etenkin y m m ä r r e t t ä v ä n ä kyläilytapana.

Ovathan sisarukset tunteneet toisensa kuitenkin kauan aikaa ja heillä on sama kokemusmaailma, samat hullut jutut joille käkätetään.

Toisinaan miniävävyt eivät ymmärrä sisarusten huumoria. Ja se on paha juttu. Aina on joku, jonka suu on viivana, kun kerrotaan jostakin vanhasta sattumuksesta.

Itse olen kaivannut vanhojen asioiden muistelua sisarusteni kanssa. Ja jos vanhemmat elävät, sitä hauskempaa.

Ja pitäisi ymmärtää, että pahaa siellä ei puhuta toisten puolisoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitys vaan menee silleen, että äideistä tulee ne mummot.

Kehitys vaan menee silleen, että osa ihmisistä kykenee arvioimaan omaa käytöstään ja ymmärtämään missä rajat kulkevat. Minun isoäitini eli äitini anoppi oli inhottava äitiäni kohtaan, äitini on usein muistellut niitä juttuja. Ja arvaa mitä, hän on ihana mummo, varmaankin just sen takia mitä itse joutui kokemaan. Molemmat kälyni ovat sanoneet että meidän äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä ja aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti. Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä, sen sijaan että vaatisi kaikkien huomion omaan mummouteensa niin kuin jotkut tekevät. Äiti kuuntelee oikeasti kun kälyt kertovat missä milloinkin mennään ja mitä temppuja lapset ovat oppineet käyttämään jne. Lohduttaa äitejään ikävöiviä lapsenlapsia omalla "äiti-laulullaan", rallatteleva iloinen laulu kuinka kohtaan nähdään äiti, se paras äiti on ja samalla keinuttaa lasta edestakaisin. On saanut jo reilu vuotiaina lapsenlapsia yöksi, toiselle kälylle sanoi itse että 4kk on hurjan pieni, hän ottaa kyllä yöksi jos on pakko saada nukkua mutta äitin lähellä olisi paras olla. Minusta se kertoo itsetunnosta!

Kyllä se tavallaan kertoo itsetunnosta, kälyjen itsetuntoa ilmeisesti pitää pönkittää..onneksi ei mitenkään lähde lapasesta.

Vähän ahdistavaa tekstiä

- äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä, (aina auttaa, auttamaan pyydetään ja usein)

- aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti (isästä ei puhuta)

- Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä (ei niinkään vauvaa?)

- Laulaa laulua tralalaa kohta nähdään äiti, se paras äiti on (isästä ei lauleta tralalaa)

- Sanoo yökylää kysyttäessä äitin lähellä olisi paras olla

Onko sillä mummolla annettu käsikirjoitus mistä hän seuraa miten on ylistettävä äitejä (miniöitä) joka kohdassa? Itse saattaisin ahdistua ja tuntea oloni teennäiseksi.

Siis miten toi teksti rakastavasta ja huomioonottavasta isoäidistä/anopista on saatu väännettyä näin kieroutuneeks :D Toi alkuperäinen on just unelma anoppi..

Juu varmaan, kun paapoo ja palvoo lähinnä miniöitä. Miten kummassa joku keskittyy vastasyntyneen vauvan sijaan ihailemaan ja onnittelemaan vain tuoretta äitiä? Musta toi on pimeetä, joku vaan keksinyt satuhahmon, jonka keskipisteenä on lapsen äiti eikä lapsi tai oma aikuinen lapsi. Jos se satuhahmo olisi totta niin hän olisi burnoutin partaalla oleva hyvä haltijatar, joka ei osaa pitää kiinni rajoistaan tai jaksamisestaan ja kertojan kälyt käyttävät häntä sumeilematta hyväkseen, oma tytär ei laita tikkuakaan ristiin ja vain hymistelee kuinka kiva äiti meillä on. Sitten ihmetellään niitä kiukkukohtauksia kun vanhemman ihmisen voimat ja kärsivällisyys loputtomaan palvelusten ammentamiseen loppuvat. Lallallaa hoitakaa itse lapsenne, se paras konsti on, lallallaa, mummolla yritetään lapset hoidattaa, hoitakaa itse vaa-aan!

Viisas isoäiti tietää että suurin mahdollinen sijoitus lapsenlapsen hyvinvointiin on kiinnittää huomiota tämän ÄITIIN. Vastasyntynyt ei paljoa kostu isoäidin ihailevista sanoista mutta tuore äiti sitävastoin kyllä! On erittäin hienoa miten jotkut (harvat, ikävä kyllä) tuoreet isoäidit kykenevät ottamaan askeleen taaksepäin ja ihailemaan äidin ja vauvan symbioosia, ilman jyräävää "minulle vauva, minä olen nyt mummo"-sekoilua. Sellainen isoäiti joka kykenee antamaan arvoa miniän äitiydelle aivan alusta alkaen, saa todennäköisesti palkitsevan roolin tulevaisuudessa lapsenlapsensa elämässä. Alkutaipaleella voidaan myös pilata kaikki. Muutama riittävän paha ylilyönti voi riittää siihen etteivät välit palaudu. Mutta pakkoko se on mummelin kuseksia tuoreen äidin tontille.

No nyt on taas terapian tarpeessa tämä kommentoija. Itsekeskeinen ajattelu "Viisas isoäiti tietää että suurin mahdollinen sijoitus lapsenlapsen hyvinvointiin on kiinnittää huomiota tämän ÄITIIN. Vastasyntynyt ei paljoa kostu isoäidin ihailevista sanoista mutta tuore äiti sitävastoin kyllä!" Ei voi olla totta, olen tyrmistynyt. Ei tarvitse nyt jyrätä ketään eikä omia vauvaa eikä olla epäystävällinen tai mitään muutakaan negatiivista mutta en minä todellakaan "sijoita lapsenlapseni hyvinvointiin" palvomalla lapsen äitiä. Ihan normaalilla tasolla liikkuva kommunikaatio riittää, ei ylenpalttista huomiota tai ihailua. Eiköhän se ole selvää, että lapselle toivotaan hyvää ja vanhemmille onnea. Ihana lapsi, onnelliset vanhemmat. Tuoreet vanhemmat voivat keskenään kehua toisiaan sinä ihana synnyttäjä elämäni valo ja silmäterä ja ansioitunut siittäjä korskea ori mutta josko mummi ja vaari vain onnittelisivat normaalisti.

Diagnoosi: katkeroitunut anoppi. Inhoaa omaa sivurooliaan, muiden tapa huomioida nuorta äitiä pienissäkin asioissa ärsyttää häntä. Taustalla käsittelemättömiä asioita omasta äitiydestä, ehkä vauva-ajan parisuhdeongelmia - kokee jääneensä paitsi ympäristön ihailulta ja lämpimältä huomioinnilta. (On täysin mahdollista että häntä huomioitiin kyllä, äitiyttään kunnioitettiin, mutta se ei riittänyt hänelle koskaan) Lasten kasvaessa potki heitä itsenäistymään mutta samalla asennoitui odottamaan heiltä ihailua ja uhrautumista. Kokee ansainneensa ykköspaikan ja auktoriteettiaseman "kaiken sen takia jota hän on tehnyt". Nuori äiti on hänen silmissään huomionkipeä, tietämätön kanttura, sanoisi tämän suoraan jo vastasynnyttäneelle jos sosiaalista koodistoa ei olisi. Lapsenlapsen näkee ennenkaikkea ainoastaan oman jälkeläisensä jälkeläisenä, ajatus lapsen riippuvuussuhteesta äitiinsä häiritsee ja ärsyttää häntä.

Missä opiskelitkaan psykologiaa?  Kyökissäsi?

Ihan totta.  Sun ajatuksenjuoksulle ei voi kuin nauraa. 

Eihän tossa ole järjen hiventäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitys vaan menee silleen, että äideistä tulee ne mummot.

Kehitys vaan menee silleen, että osa ihmisistä kykenee arvioimaan omaa käytöstään ja ymmärtämään missä rajat kulkevat. Minun isoäitini eli äitini anoppi oli inhottava äitiäni kohtaan, äitini on usein muistellut niitä juttuja. Ja arvaa mitä, hän on ihana mummo, varmaankin just sen takia mitä itse joutui kokemaan. Molemmat kälyni ovat sanoneet että meidän äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä ja aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti. Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä, sen sijaan että vaatisi kaikkien huomion omaan mummouteensa niin kuin jotkut tekevät. Äiti kuuntelee oikeasti kun kälyt kertovat missä milloinkin mennään ja mitä temppuja lapset ovat oppineet käyttämään jne. Lohduttaa äitejään ikävöiviä lapsenlapsia omalla "äiti-laulullaan", rallatteleva iloinen laulu kuinka kohtaan nähdään äiti, se paras äiti on ja samalla keinuttaa lasta edestakaisin. On saanut jo reilu vuotiaina lapsenlapsia yöksi, toiselle kälylle sanoi itse että 4kk on hurjan pieni, hän ottaa kyllä yöksi jos on pakko saada nukkua mutta äitin lähellä olisi paras olla. Minusta se kertoo itsetunnosta!

Kyllä se tavallaan kertoo itsetunnosta, kälyjen itsetuntoa ilmeisesti pitää pönkittää..onneksi ei mitenkään lähde lapasesta.

Vähän ahdistavaa tekstiä

- äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä, (aina auttaa, auttamaan pyydetään ja usein)

- aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti (isästä ei puhuta)

- Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä (ei niinkään vauvaa?)

- Laulaa laulua tralalaa kohta nähdään äiti, se paras äiti on (isästä ei lauleta tralalaa)

- Sanoo yökylää kysyttäessä äitin lähellä olisi paras olla

Onko sillä mummolla annettu käsikirjoitus mistä hän seuraa miten on ylistettävä äitejä (miniöitä) joka kohdassa? Itse saattaisin ahdistua ja tuntea oloni teennäiseksi.

Siis miten toi teksti rakastavasta ja huomioonottavasta isoäidistä/anopista on saatu väännettyä näin kieroutuneeks :D Toi alkuperäinen on just unelma anoppi..

Juu varmaan, kun paapoo ja palvoo lähinnä miniöitä. Miten kummassa joku keskittyy vastasyntyneen vauvan sijaan ihailemaan ja onnittelemaan vain tuoretta äitiä? Musta toi on pimeetä, joku vaan keksinyt satuhahmon, jonka keskipisteenä on lapsen äiti eikä lapsi tai oma aikuinen lapsi. Jos se satuhahmo olisi totta niin hän olisi burnoutin partaalla oleva hyvä haltijatar, joka ei osaa pitää kiinni rajoistaan tai jaksamisestaan ja kertojan kälyt käyttävät häntä sumeilematta hyväkseen, oma tytär ei laita tikkuakaan ristiin ja vain hymistelee kuinka kiva äiti meillä on. Sitten ihmetellään niitä kiukkukohtauksia kun vanhemman ihmisen voimat ja kärsivällisyys loputtomaan palvelusten ammentamiseen loppuvat. Lallallaa hoitakaa itse lapsenne, se paras konsti on, lallallaa, mummolla yritetään lapset hoidattaa, hoitakaa itse vaa-aan!

Viisas isoäiti tietää että suurin mahdollinen sijoitus lapsenlapsen hyvinvointiin on kiinnittää huomiota tämän ÄITIIN. Vastasyntynyt ei paljoa kostu isoäidin ihailevista sanoista mutta tuore äiti sitävastoin kyllä! On erittäin hienoa miten jotkut (harvat, ikävä kyllä) tuoreet isoäidit kykenevät ottamaan askeleen taaksepäin ja ihailemaan äidin ja vauvan symbioosia, ilman jyräävää "minulle vauva, minä olen nyt mummo"-sekoilua. Sellainen isoäiti joka kykenee antamaan arvoa miniän äitiydelle aivan alusta alkaen, saa todennäköisesti palkitsevan roolin tulevaisuudessa lapsenlapsensa elämässä. Alkutaipaleella voidaan myös pilata kaikki. Muutama riittävän paha ylilyönti voi riittää siihen etteivät välit palaudu. Mutta pakkoko se on mummelin kuseksia tuoreen äidin tontille.

No nyt on taas terapian tarpeessa tämä kommentoija. Itsekeskeinen ajattelu "Viisas isoäiti tietää että suurin mahdollinen sijoitus lapsenlapsen hyvinvointiin on kiinnittää huomiota tämän ÄITIIN. Vastasyntynyt ei paljoa kostu isoäidin ihailevista sanoista mutta tuore äiti sitävastoin kyllä!" Ei voi olla totta, olen tyrmistynyt. Ei tarvitse nyt jyrätä ketään eikä omia vauvaa eikä olla epäystävällinen tai mitään muutakaan negatiivista mutta en minä todellakaan "sijoita lapsenlapseni hyvinvointiin" palvomalla lapsen äitiä. Ihan normaalilla tasolla liikkuva kommunikaatio riittää, ei ylenpalttista huomiota tai ihailua. Eiköhän se ole selvää, että lapselle toivotaan hyvää ja vanhemmille onnea. Ihana lapsi, onnelliset vanhemmat. Tuoreet vanhemmat voivat keskenään kehua toisiaan sinä ihana synnyttäjä elämäni valo ja silmäterä ja ansioitunut siittäjä korskea ori mutta josko mummi ja vaari vain onnittelisivat normaalisti.

Diagnoosi: katkeroitunut anoppi. Inhoaa omaa sivurooliaan, muiden tapa huomioida nuorta äitiä pienissäkin asioissa ärsyttää häntä. Taustalla käsittelemättömiä asioita omasta äitiydestä, ehkä vauva-ajan parisuhdeongelmia - kokee jääneensä paitsi ympäristön ihailulta ja lämpimältä huomioinnilta. (On täysin mahdollista että häntä huomioitiin kyllä, äitiyttään kunnioitettiin, mutta se ei riittänyt hänelle koskaan) Lasten kasvaessa potki heitä itsenäistymään mutta samalla asennoitui odottamaan heiltä ihailua ja uhrautumista. Kokee ansainneensa ykköspaikan ja auktoriteettiaseman "kaiken sen takia jota hän on tehnyt". Nuori äiti on hänen silmissään huomionkipeä, tietämätön kanttura, sanoisi tämän suoraan jo vastasynnyttäneelle jos sosiaalista koodistoa ei olisi. Lapsenlapsen näkee ennenkaikkea ainoastaan oman jälkeläisensä jälkeläisenä, ajatus lapsen riippuvuussuhteesta äitiinsä häiritsee ja ärsyttää häntä.

Diagnoosi ohi. Nuori nainen, lapseton mutta parisuhteessa, mietityttää joidenkin ihmisten tapa olettaa, että he saavat oikeuksia, joita he eivät soisi muille. Ottaa selville ihmisten reaktiot ja argumentit tähän asiaan. Kannattaa ihmisten välistä tasa-arvoa sukupuolesta ja iästä riippumatta. Ketjussa katsoo perusteluiden kestävyyden ja eri tilanteiden ymmärryksen tason kiepauttamalla asetelman toisinpäin. Kokeillut kerran samassa ketjussa asian "brunssimammana". Kiitoksia kommentoijille.

Et parempaan pystynyt? Kiitos ja hyvää jatkoa :D

Rehellisyys maan perii sanotaan. Ajattelin kommentoida mistä oli kysymys enkä vaan feidata. Ketjukin pysyi elossa. Trollihuutelijat voivat tarkistaa löytyykö brunssimamman kommenteista mitään samaa kuin katkeran anopin kommenteista.