Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaistuki tuntuu tarkoittavan tällä palstalla enimmäkseen sitä, että haukutaan lyttyyn miehen sukulaiset (ja jokunen omansakin) ja sitten haukutaan lyttyyn ne, joilla on asiasta eriävä mielipide ja toisenlaiset kokemukset.
Jos minusta tulee poikieni vaimoille anoppi niin tulevat miniät saavat hyvin kasvatetut puolisot, pojat osaavat kyllä hoitaa taloustyöt ja ottavat huomioon muutkin ihmiset, siitä ei tarvitse huolehtia. Mutta itse tulen pitämään tarvittavan ja terveen etäisyyden miniöihin, pojille toivon mieluummin pitkää avoliittoa kuin heti avioon, kumpikin näkee mitä se yhteiselämä sitten tosissaan on. Tapaan mieluummin ensimmäisinä vuosina pojat ilman miniöitä, miniöitä voidaan toki tavata silloin tällöin mutta eivät he ole minun lapsiani, ei minulla ole tarvetta heistä saada tyttäriä. Olen etäisten ja kohteliaiden välien kannalla kunnes he saavat suhteensa kestävälle pohjalle.
Hoitoapua mahdollisille lapsenlapsille en ole tarjoamassa, olemme mieheni kanssa vielä niin nuoria että työvuosia on muutamia jäljellä. Ja sittenhän sen näkee haluaako poikien vaimot tutustua meihin vanhempiin paremmin jossain vaiheessa vaikka meistä ei niin hyötyä heidän perheelle olisikaan.
Eiköhän se etäisyys pysy ihan itsestään jos mentaliteettisi on tuo. Todennäköisesti aikuiset poikasi paskat nakkaavat vaatimuksillesi tavata ilman miniöitä. Hoitamistoiveiltakin vältyt jos todella kuvittelet että aikuisten lastesi parisuhteen kestävyys tai mikä tahansa kuuluu sinulle lainkaan. Tuollainen harppu kokee että miniää ei tarvitse kunnioittaa, myöskään lastenlasten äitinä. Ylipäätään sinulla ei ole toisen aikuisen menemisiin ja tulemisiin tai avioitumisiin yhtään mitään sananvaltaa, deal with it.
Oudon agressiivinen kommentti sinulta eli juuri sinunlaisiltasi tyypeiltä toivon poikieni säästyvän. Poikieni kanssa on hyvät välit niin eivätköhän he tapaa mielellään vanhempansa ja joka paikkaan ei aikuiset ihmiset puolisoitaan ota mukaan, eivät ne puolisot kulje mukana harrastuksissa, työpaikalla, saunailloissa, kavereilla ja vanhemmilla. En tarkoittanut, että poikieni parisuhteiden kestävyys k u u l u u minulle mutta satunnaisia tyttöystäviä ei tarvitse tavata. Nuoren miehen elämään nyt kuuluu tavata tyttöjä niin mielellään vanhemmat tapaavat sitten sellaisen ihmisen, joka on kuvioissa pitempään.
Kaikki asiathan eivät kuulu vanhemmille, ketä lapset tapailee ja kauanko. Toki miniää voi kunnioittaa mutta ei minkään tittelin perusteella (miniä, vaimo, aviopuoliso) vaan sen perusteella, että ihminen omalla käytöksellään ja luonteeltaan ansaitsee kunnioituksen. Minä omasta valinnastani en halua vaikuttaa poikieni päätöksiin tai valintoihin elämässä mutta ainahan asioista jutellaan jos pojilla tarve on, meihin vanhempiin voi ainakin luottaa, että toivomme lapsellemme hyvää.
Ymmärrät kuitenkin varmaan itsekin, ettei tuo ole normaalia eikä tervettä kieltäytyä tapaamasta tyttöystävää? Ylipäätään manipuloiva asenne sellainen, että vain pitkäaikaiset kumppanit kelpaavat ja kummallinen pitkän parisuhteen ylikorostaminen. Normaali vanhempi (jokainen kenestä olen kuullut, omat vanhempani, seurustelukumppaneiden vanhemmat) ovat tavanneet kyllä, kun seurustelu alkaa ja kohdelleet normaalisti. Ja tämän jälkeen on anoppia tavattu pääasiassa yhdessä. Pitäisin todella outona anoppia, joka nostaa itsensä johonkin kummalliseen asemaan ja jonka tapaamiseen pitää olla joku seurustelun aikaraja.
Tuollainen anoppi kun tulee vastaan niin voi jäädä moni pidempi suhde syntymättä. Yleensä tuo on vain alkusoittoa. Tuntuu, että yrität pitää niitä poikiasi jossain kummallisessa talutushihnassa. Erittäin poikkeuksellista ja outoa tuo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit on pimeetä sakkia. Pidetään vaan ne lapset kuplassa. Silleen pärjäävät elämässä myöhemmin, kun opitaan toimimaan vaan äidin kanssa. Rajoittavat äidit ry.
Juuri näin. Milloinkahan tämä tabu rikotaan?
Takuu varmasti anoppien ja äitien haukkuminen jatkuu seuraavissa polvissa.Niin kauan kun osa äideistä ja anopeista käyttäytyvät tämän ketjun kuvaamilla tavoilla, jatkuu "haukkuminen". Yksikään äiti tai anoppi ei valittamatta ja "haukkumatta" sallisi ketjun esimerkkien kaltaista paskaa omalta miniältään tai tyttäreltään tai vävyltään.
Juu, miten vaan.
Yläpeukkuja tulee kun joku kertoo kauheasta anopista joka haluaa pitää vauvaa sylissä tai leimataan kokonainen sukupolvi ( suuret ikäluokat joihin siis EN itse kuulu) , ollaan pöyristyneitä jos joku vanhempi uskaltaa neuvoa jotain.Mutta mitkä ovat tämän hetken äitien tulokset?
Lihavia lapsia enemmän kuin koskaan.
Käytöshäiriöitä ja masennusta enemmän kuin koskaan.
Juuri oli lehdessä juttu jossa sanottiin että ennen oli luokassa pari tapausta jotka huusivat opettajalle v***ua , nyt sellaisia on puolet luokasta.Että kun oikein alkaa leimata ja haukkua vanhempaa sukupolvea, niin onhan se hyvä vähän tarkistaa miten on itse onnistunut.
Mitähän ketjua sinä olet lukenut? Ihan itse syyllistyt jutuista. Ei täällä kukaan ole väittänyt, että kaikki isovanhemmat ovat pahoja. Jos sinä tunnistat itsesi kirjoituksista, sille ei voi mitään.
Tutkimusten mukaan muuten oleilu isovanhempien kanssa lihottaa lapsia huomattavasti.
No selvähän se että lasten lihominenkin on mummojen syytä. Lapset oleilevat sitten oikein urakalla mummoloissaan.
Tutkimustulos: ne lapset jotka ovat isovanhemmilla hoidossa lihovat.
Sitähän minä juuri sanoin että mummot sitten hoitavat todella paljon lapsia .
Onneksi löytyi taas oikea syyllinen, mutta kyllä ihmettelen että miksi nämä täydelliset äidit antavat lapsiaan mummolle hoitoon vaikka siellä lihovat niin lihaviksi?
Eikö sekin ole jonkin sortin epäonnistuminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit on pimeetä sakkia. Pidetään vaan ne lapset kuplassa. Silleen pärjäävät elämässä myöhemmin, kun opitaan toimimaan vaan äidin kanssa. Rajoittavat äidit ry.
Juuri näin. Milloinkahan tämä tabu rikotaan?
Takuu varmasti anoppien ja äitien haukkuminen jatkuu seuraavissa polvissa.Niin kauan kun osa äideistä ja anopeista käyttäytyvät tämän ketjun kuvaamilla tavoilla, jatkuu "haukkuminen". Yksikään äiti tai anoppi ei valittamatta ja "haukkumatta" sallisi ketjun esimerkkien kaltaista paskaa omalta miniältään tai tyttäreltään tai vävyltään.
Juu, miten vaan.
Yläpeukkuja tulee kun joku kertoo kauheasta anopista joka haluaa pitää vauvaa sylissä tai leimataan kokonainen sukupolvi ( suuret ikäluokat joihin siis EN itse kuulu) , ollaan pöyristyneitä jos joku vanhempi uskaltaa neuvoa jotain.Mutta mitkä ovat tämän hetken äitien tulokset?
Lihavia lapsia enemmän kuin koskaan.
Käytöshäiriöitä ja masennusta enemmän kuin koskaan.
Juuri oli lehdessä juttu jossa sanottiin että ennen oli luokassa pari tapausta jotka huusivat opettajalle v***ua , nyt sellaisia on puolet luokasta.Että kun oikein alkaa leimata ja haukkua vanhempaa sukupolvea, niin onhan se hyvä vähän tarkistaa miten on itse onnistunut.
Mitähän ketjua sinä olet lukenut? Ihan itse syyllistyt jutuista. Ei täällä kukaan ole väittänyt, että kaikki isovanhemmat ovat pahoja. Jos sinä tunnistat itsesi kirjoituksista, sille ei voi mitään.
Tutkimusten mukaan muuten oleilu isovanhempien kanssa lihottaa lapsia huomattavasti.
No selvähän se että lasten lihominenkin on mummojen syytä. Lapset oleilevat sitten oikein urakalla mummoloissaan.
Tutkimustulos: ne lapset jotka ovat isovanhemmilla hoidossa lihovat.
Sitähän minä juuri sanoin että mummot sitten hoitavat todella paljon lapsia .
Onneksi löytyi taas oikea syyllinen, mutta kyllä ihmettelen että miksi nämä täydelliset äidit antavat lapsiaan mummolle hoitoon vaikka siellä lihovat niin lihaviksi?
Eikö sekin ole jonkin sortin epäonnistuminen?
Lukutaito? Ne lapset jotka on mummoloissa lihoo. Ei kaikki. Vain nuo. Minulla esim on laihat lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni vanhempi, enimmäkseen äidit kirjoittavat että kyllä löytyy lapselle muitakin hoitajia kuin isovanhemmat.. hetkinen, kyllä vaan, siis ne omat vanhemmat hoitaa lapsen jos lapsi ei ole päiväkodissa, tarhassa tai koulussa. Täällä turhan moni kommenteissaan = ajattelussaan ulkoistaa itseltään oman lapsensa hoitovastuun. Itsekästä ajattelua ja sen huomaa!
Etkö ole oikeasti tietoinen, että esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliiton kautta saa tilattua lastenhoitoa kotiin? Tietysti vanhemmat ensisijaisesti hoitavat, mutta kyllä sitä apua nykyään saa vaikkei olisi missään väleissä yhteenkään sukulaiseen tai yhtään sukulaista ei olisi elossa.
Silloin, kun itse tein Mannerheimin lastensuojeluliiton kautta lastenhoito hommia, olin tosin jo 18 v mutta useammassakin paikassa pyrittiin hyötymään hoitajasta kuten tarjoamalla palkaksi Tuppervaaran muovikippoja tai alettiin tinkiä tunteja alaspäin tai tuntihintaa alas. Silloin listoilla oli myös alaikäisiä hoitajia joita takuulla pyöritettiin onnistuen. Missä oli siis lastensuojelu alaikäisten hoitajien kohdalta. Hoitakaa itse lapsenne jos mummot ei kelpaa!!
Tosiaan, suvun ulkopuolisen lastenhoitajan palkkaaminen on orjatyön tukemista! Voi hyvänen aika! Ja totta hitossa hoidetaan itse lapset, tajuaispa vain anoppikin sen. Ovi on nykyään lukossa koko ajan ja puhelin laulaa kellon ympäri, mitään tilaa ei ole meidän perheelle halunnut antaa koskaan eikä korvaansa lotkauttanut millekään mitä minä tai mies ollaan sanottu. Paljon naurattaa maksaa asuntolainaa loppuikä siitä ilosta että tuollainen avohoitopotilas asuu naapurissa ja koko elämä on meidän kyttääminen. Kerran sai esikoisen hoitoonsa kun oli 1,5v. ja oli eka ja vika kerta. Mummilla pikkasen höyrähti!!
Eli kaikki taputukset Sinulle. Palkkaat siis täysi-ikäisen lastenhoitajan jolle maksat palkan kuten kuuluu, Vai oletko sitä mieltä, että Sinun lapsesi on arvokkaampi kuin se lapsi joka hoitaa lapsesi ala- mittaisella palkalla?
Tämä keskustelu alkaa mennä täysin pimeäksi. Ei ole kenenkään mikään velvollisuus olla käyttämättä MML hoitajia vain siksi, että joku on joskus yrittänyt jollekin maksaa jollain muovikipolla. Lisäksi ei ole mitään vikaa tukea nuortenkin työllisyyttä, olen itsekin ollut töissä 15 vuotiaasta. MML:n palkka on taulukon mukainen ja työsopimuksessa.
Missään tässä maailmassa ei ole kenelläkään velvollisuutta a. Hoitaa lapsenlapsia tai b. Hoidattaa lapsenlapia isovanhemmilla. Aivan hyvin voi palkata myös hoitajan, jos siltä tuntuu. Ja on täysin normaalia käyttää välillä lastenhoitajaa, viettää parisuhdeaikaa jne.
Jotenkin tuntuu ihan uskomattomalta tämän keskustelun taso ja en yhtään tiedä, ovatko jotkut näistä kirjoittajista ihan oikeasti tosissaan. Brunssimummo, ”en suostu tapaamaan poikieni tyttöystäviä” anoppi tai tämä MML on orjuutta hullu.
No onhan tuo ap:n tapaus tietysti vähän turhankin hurahtanut mummo, mutta ei sentään mikään kauhea anoppi ja lapselle haitaksi. En ottaisi siitä noin kovaa ahdistusta itselleni. Aika muuttaa tilannetta, lapsi kasvaa nopeasti ja tulee uusia kuvioita. Voi siitä mummon ihastuksesta lapsenlapseen olla vielä suurta hyötyäkin, joten ei kannata laittaa ainakaan välejä poikki mitenkään. Eikä se mummokaan iankaiken niin hurahtanut jaksa olla.
Täällä on keskustelu mennyt ihan ihme raiteille, on taas kerran ajauduttu tuomaan esille niitä pahimpia tapauksia ja hankalimpia anoppeja. Ilmeisesti tällaiselle foorumille on aina tarvetta eli paljon on katkeruutta. Joittenkin katkeruus tuntuu olevan ikuista laatua, ainakin tuon yhden jankuttajan ja lässyn-lässyä toisen ihan asialliseen viestiin tarjoilevan ainakin vois uskoa olevan se sama, joka on tuota jo vuosia näillä palstoilla hokenut. Eikö jossain vaiheessa pitäisi jo hellittää. Jos ei ole tekemisissä toisen puolen suvun kanssa, niin sitten ei vaan ole ja elää omaa elämäänsä. En minäkään ekan anopin kanssa kovin hyvin juttuun tullut, mutta en jaksa häntä maailman tappiin asti muistaa enkä varsinkaan haukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehitys vaan menee silleen, että äideistä tulee ne mummot.
Kehitys vaan menee silleen, että osa ihmisistä kykenee arvioimaan omaa käytöstään ja ymmärtämään missä rajat kulkevat. Minun isoäitini eli äitini anoppi oli inhottava äitiäni kohtaan, äitini on usein muistellut niitä juttuja. Ja arvaa mitä, hän on ihana mummo, varmaankin just sen takia mitä itse joutui kokemaan. Molemmat kälyni ovat sanoneet että meidän äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä ja aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti. Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä, sen sijaan että vaatisi kaikkien huomion omaan mummouteensa niin kuin jotkut tekevät. Äiti kuuntelee oikeasti kun kälyt kertovat missä milloinkin mennään ja mitä temppuja lapset ovat oppineet käyttämään jne. Lohduttaa äitejään ikävöiviä lapsenlapsia omalla "äiti-laulullaan", rallatteleva iloinen laulu kuinka kohtaan nähdään äiti, se paras äiti on ja samalla keinuttaa lasta edestakaisin. On saanut jo reilu vuotiaina lapsenlapsia yöksi, toiselle kälylle sanoi itse että 4kk on hurjan pieni, hän ottaa kyllä yöksi jos on pakko saada nukkua mutta äitin lähellä olisi paras olla. Minusta se kertoo itsetunnosta!
Kyllä se tavallaan kertoo itsetunnosta, kälyjen itsetuntoa ilmeisesti pitää pönkittää..onneksi ei mitenkään lähde lapasesta.
Vähän ahdistavaa tekstiä
- äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä, (aina auttaa, auttamaan pyydetään ja usein)
- aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti (isästä ei puhuta)
- Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä (ei niinkään vauvaa?)
- Laulaa laulua tralalaa kohta nähdään äiti, se paras äiti on (isästä ei lauleta tralalaa)
- Sanoo yökylää kysyttäessä äitin lähellä olisi paras ollaOnko sillä mummolla annettu käsikirjoitus mistä hän seuraa miten on ylistettävä äitejä (miniöitä) joka kohdassa? Itse saattaisin ahdistua ja tuntea oloni teennäiseksi.
Siis miten toi teksti rakastavasta ja huomioonottavasta isoäidistä/anopista on saatu väännettyä näin kieroutuneeks :D Toi alkuperäinen on just unelma anoppi..
Juu varmaan, kun paapoo ja palvoo lähinnä miniöitä. Miten kummassa joku keskittyy vastasyntyneen vauvan sijaan ihailemaan ja onnittelemaan vain tuoretta äitiä? Musta toi on pimeetä, joku vaan keksinyt satuhahmon, jonka keskipisteenä on lapsen äiti eikä lapsi tai oma aikuinen lapsi. Jos se satuhahmo olisi totta niin hän olisi burnoutin partaalla oleva hyvä haltijatar, joka ei osaa pitää kiinni rajoistaan tai jaksamisestaan ja kertojan kälyt käyttävät häntä sumeilematta hyväkseen, oma tytär ei laita tikkuakaan ristiin ja vain hymistelee kuinka kiva äiti meillä on. Sitten ihmetellään niitä kiukkukohtauksia kun vanhemman ihmisen voimat ja kärsivällisyys loputtomaan palvelusten ammentamiseen loppuvat. Lallallaa hoitakaa itse lapsenne, se paras konsti on, lallallaa, mummolla yritetään lapset hoidattaa, hoitakaa itse vaa-aan!
Kannattanee käydä tarkistuttamassa että sun lääkitys on kohillaan. Sen verran lennokasta juttua..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaistuki tuntuu tarkoittavan tällä palstalla enimmäkseen sitä, että haukutaan lyttyyn miehen sukulaiset (ja jokunen omansakin) ja sitten haukutaan lyttyyn ne, joilla on asiasta eriävä mielipide ja toisenlaiset kokemukset.
Jos minusta tulee poikieni vaimoille anoppi niin tulevat miniät saavat hyvin kasvatetut puolisot, pojat osaavat kyllä hoitaa taloustyöt ja ottavat huomioon muutkin ihmiset, siitä ei tarvitse huolehtia. Mutta itse tulen pitämään tarvittavan ja terveen etäisyyden miniöihin, pojille toivon mieluummin pitkää avoliittoa kuin heti avioon, kumpikin näkee mitä se yhteiselämä sitten tosissaan on. Tapaan mieluummin ensimmäisinä vuosina pojat ilman miniöitä, miniöitä voidaan toki tavata silloin tällöin mutta eivät he ole minun lapsiani, ei minulla ole tarvetta heistä saada tyttäriä. Olen etäisten ja kohteliaiden välien kannalla kunnes he saavat suhteensa kestävälle pohjalle.
Hoitoapua mahdollisille lapsenlapsille en ole tarjoamassa, olemme mieheni kanssa vielä niin nuoria että työvuosia on muutamia jäljellä. Ja sittenhän sen näkee haluaako poikien vaimot tutustua meihin vanhempiin paremmin jossain vaiheessa vaikka meistä ei niin hyötyä heidän perheelle olisikaan.
Eiköhän se etäisyys pysy ihan itsestään jos mentaliteettisi on tuo. Todennäköisesti aikuiset poikasi paskat nakkaavat vaatimuksillesi tavata ilman miniöitä. Hoitamistoiveiltakin vältyt jos todella kuvittelet että aikuisten lastesi parisuhteen kestävyys tai mikä tahansa kuuluu sinulle lainkaan. Tuollainen harppu kokee että miniää ei tarvitse kunnioittaa, myöskään lastenlasten äitinä. Ylipäätään sinulla ei ole toisen aikuisen menemisiin ja tulemisiin tai avioitumisiin yhtään mitään sananvaltaa, deal with it.
Oudon agressiivinen kommentti sinulta eli juuri sinunlaisiltasi tyypeiltä toivon poikieni säästyvän. Poikieni kanssa on hyvät välit niin eivätköhän he tapaa mielellään vanhempansa ja joka paikkaan ei aikuiset ihmiset puolisoitaan ota mukaan, eivät ne puolisot kulje mukana harrastuksissa, työpaikalla, saunailloissa, kavereilla ja vanhemmilla. En tarkoittanut, että poikieni parisuhteiden kestävyys k u u l u u minulle mutta satunnaisia tyttöystäviä ei tarvitse tavata. Nuoren miehen elämään nyt kuuluu tavata tyttöjä niin mielellään vanhemmat tapaavat sitten sellaisen ihmisen, joka on kuvioissa pitempään.
Kaikki asiathan eivät kuulu vanhemmille, ketä lapset tapailee ja kauanko. Toki miniää voi kunnioittaa mutta ei minkään tittelin perusteella (miniä, vaimo, aviopuoliso) vaan sen perusteella, että ihminen omalla käytöksellään ja luonteeltaan ansaitsee kunnioituksen. Minä omasta valinnastani en halua vaikuttaa poikieni päätöksiin tai valintoihin elämässä mutta ainahan asioista jutellaan jos pojilla tarve on, meihin vanhempiin voi ainakin luottaa, että toivomme lapsellemme hyvää.
Ymmärrät kuitenkin varmaan itsekin, ettei tuo ole normaalia eikä tervettä kieltäytyä tapaamasta tyttöystävää? Ylipäätään manipuloiva asenne sellainen, että vain pitkäaikaiset kumppanit kelpaavat ja kummallinen pitkän parisuhteen ylikorostaminen. Normaali vanhempi (jokainen kenestä olen kuullut, omat vanhempani, seurustelukumppaneiden vanhemmat) ovat tavanneet kyllä, kun seurustelu alkaa ja kohdelleet normaalisti. Ja tämän jälkeen on anoppia tavattu pääasiassa yhdessä. Pitäisin todella outona anoppia, joka nostaa itsensä johonkin kummalliseen asemaan ja jonka tapaamiseen pitää olla joku seurustelun aikaraja.
Tuollainen anoppi kun tulee vastaan niin voi jäädä moni pidempi suhde syntymättä. Yleensä tuo on vain alkusoittoa. Tuntuu, että yrität pitää niitä poikiasi jossain kummallisessa talutushihnassa. Erittäin poikkeuksellista ja outoa tuo on.
En ole hän, jolle vastasit mutta eihän tuollainen anoppi tule vastaan ainakaan kasvotusten jos hän ei halua tavata satunnaisia tyttöystäviä? Eiköhän ne nuoret halua hoitaa seurustelunsa rauhassa eikä heti talutella kandidaatteja koko suvun eteen jossakin kummallisessa talutushihnassa. Lukemani mukaan tuo äiti ei kieltäytynyt tapaamasta poikiensa kulloisiakin tyttöystäviä vaan hän ei mitenkään erityisemmin halunnut nähdä heitä. Meillä lapset tulevat käymään ihan itsekseen, ei heillä ole "pääasiassa kumppaniaan mukana", kummallinen oletus sinulla, että seurustelun myötä kumppanille kasvaa yhteen kehoon kaksi päätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä, että isovanhemmilla ei ole sitä hoitovastuuta, lapsenlapsia on kiva tavata mutta ei hoitaa eli vanhemmat on mukana kun lapsenlapset tulevat kylään ja vanhemmat itse hoitavat ja katsovat lastensa perään. Tämä mummo ottaa mielellään rusinat pullasta eikä sitten lapsetkaan liho.
Näin on, isovanhemmilla ei ole hoitovastuuta. Ikävä kyllä viestistäsi tulee ilmi asenne "jos minä en saa tehdä niin kuin haluan (=kuten syöttää lapsenlapsille oman pään mukaan herkkuja) niin minä en tee mitään". Tuskinpa se ketään toisaalta haittaa, hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat.
Käsitit väärin. Minusta on mukava nähdä lapsenlapsia ja heidän vanhempiaan mutta en enää jaksa sitä hoitovastuuta, ikä tuo minulla liikkumiseen ja jaksamiseen tietyt rajoitukset. Ja kun siitä on niin pitkä aika kun omat lapset ovat olleet pieniä niin en tunne oloani itsevarmaksi pienten lapsenlapsien kanssa. Herkut voivat olla hedelmiä tai napostelujuureksia, mikä nyt on lasten herkku, vanhemmathan sen sanovat. Se "lihominen" oli vitsi vaikka ei meillä nyt tarvitse pelkästään vedellä ja leivällä olla.
Tuohon kyllä puutun sinun kommentissasi, olet hyvin itsepäinen kun tokaiset "hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat" kyllä sinun täytyy hyväksyä, että mummot ja papat merkitsevät lapsille paljon. Ja sitten sanon myös, että hoidapa omat lapsesi itse ja anna myös lapsen toisen vanhemman hoitaa, luota myös päiväkotiin ja tarhaan, kenenkään muun ei tarvitse sinun lapsiasi hoitaa.
Ei se ole mikään absoluuttinen totuus, että "isovanhemmat merkitsevät paljon". Automaattisesti.
Se on täysin asia, jonka vanhemmat päättää.
Kun lapsesi ajattelee itse niin hän tulee kyseenalaistamaan vanhempiensa päätökset. Päätä siis parhaan mahdollisen kykysi mukaan koska lapsesi päättää sinun päätöstesi perusteella paljonko sinä merkitset lapsellesi.
Huuuui. Uhkailua. Rajaton narsistimummo vauhdissa.
Sen sijaan että miettisi miten itse on parhaiten yhteistyökykyinen ja miten itse ansaitsee sen vanhempien luottamuksen, aletaan uhkailla. Niiiiiiiin tyypillistä rajattoman narsistin käytöstä.
Vain vilpillinen ihminen väittää eettisiä arvoja narsismiksi. Kai olet ymmärtänyt että lapsesi tulee kasvamaan aikuiseksi, päättää itse asioistaan ja tekee omat valintansa. Hän myös kyseenalaistaa vanhempiensa päätökset niin kaltaisesi vilpillinen ihminen joutuu kohtaamaan päätöstensä seuraukset.
Huuuuiiii.
Kai sinä tajuat että juuri siitähän on kyse, kun se vanhempi päättää itse omista asioistaan ja perheestään, eikä isovanhempi?
Ei vaan kyse on millä perusteilla ja arvoilla vanhempi tekee päätökset, kyse on eettisistä arvoista. Kyse ei ole todellakaan siitä kuka päättää, vanhempi totta kai päättää vaan millä perusteilla ja arvoilla vanhempi päättää. Huh huh. Ei ihme, että ongelmia on :(
qa1
Sinä lässytit miten isovanhemmat aina antaa paljon. Ei anna. Ja että lapsi nousee kapinaan jos isovanhemmat ei saa lasta. Ei nouse.
Sinä et puhunut yhtikäs mittään päätösten eettisyydestä. Uhkailit ja läasytit.
Olen eri ihminen kuin tuo, jolle vastasit, mutta sanon tähän silti: puhut pitkälle nyt vain omasta puolestasi. Läpi kuultaa, että sinulla on huonot välit lastesi isovanhempien kanssa ja siitä lähtee kaikki tämä negatiivisuus. Sitä ei kuitenkaan voi eikä saa kaataa kaikkien isovanhempien niskaan.
Tutkimustuloksiahan maailmasta löytyy vaikka miten paljon, mutta onko ne aina sovellettavissa omiin asioihin ja ihmissuhteisiin. Kun meitä ihmisiä on niin monenlaisia.
Tiedän tapauksia, joissa isovanhemmat olisivat olleet lapselle paremmat hoitajat kuin vanhemmat, mutta en voi yksittäistapauksia täällä selostaa. Mutta aina se ei ole äiti eikä isä, joka parhaiten lapsensa asioista osaisi huolehtia. Eli ei se äitimyyttikään aivan kiveen kirjoitettu ole. Eikä tietysti myytti ihanista isovanhemmistakaan.
Minä olen hoitanut lapsenlapsiani aivan vauvasta asti ja tasapainoisia aikuisia noista on tullut. Jokainen oppi tuntemaan mummon ja papan jo ihan vauvasta ja aivan helposti ja mielellään jäivät hoitoon, ei koskaan mitään vaikeuksia eikä itkuja. Vähän isompina tulivat jo omin nokkineen mummolaan (ja usein!), koska asutaan niin lähekkäin. Mitä ihmeen traumoja tuosta noille olisi tullut ja mitä ihmeen hylätyksi tulemista he olisivat kokeneet.
Jos lapsi on aina vain äitinsä kanssa ja äitinsä sylissä, niin vaikeahan hänen onkin sopeutua jäämään mihinkään muualle. On lapsia, jotka takertuu äitiinsä vielä kouluun mennessäkin. Minunkin luokallani oli aikanaan tyttö, jonka kanssa äiti istui ekaluokalla pulpetissa monta viikkoa, kunnes se tyttö otettiin kokonaan pois koulusta. Eihän siitä tullut mitään. Tyttö oli ainoa lapsi ja saatu hieman vanhemmalla iällä ja aina roikkunut äitinsä helmoissa, perhe oli meidän tuttujamme joten siitä tiedän.
Ja mitä tulee tuohon 9-vuotiaaseen, joka hätääntyi, kun äitiä ei ollutkaan siellä sairaalassa hänen kanssaan, niin kyllä minä ainakin jo siinä iässä olin ollut monestikin kavereilla ja mummoloissa yötä ilman mitään äiti-paniikkeja. Joutuuhan sen ikäinen käymään kouluakin ja olemaan muutenkin vanhemmistaan erossa päivän aikana monet tunnit.
Lapset ovat muutenkin erilaisia. Olen aina ollut hyvin peloton ja uskaltanut olla yötä mummolla pienestä asti. Siskoni sen sijaan ei uskaltanut jäädä ja soitti aina illalla hakemaan, koska pelotti niin paljon vaikka olin hänen seuranaan ja 4 vuotta vanhempi. Ei lapsi ole mikään tyhjä robotti, joka kasvattamalla tietyllä tavalla tukeen aina tismalleen samanlaista lopputulosta. Jopa kaksosista voi tulla täysin erilaiset persoonaat, sisaruksista puhumattakaan. Joten todella typerää tuollainen ”mikä olin yötä siellä ja täällä, joten ei ole normaalia että 9 vuotias kaipaa sairaalassa äitiä!”
Ei se että lapsi ei ole mummolassa tarkoita että lapsi olisi koko ikänsä vain äidin kanssa...
Nämä jutut on päättömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehitys vaan menee silleen, että äideistä tulee ne mummot.
Kehitys vaan menee silleen, että osa ihmisistä kykenee arvioimaan omaa käytöstään ja ymmärtämään missä rajat kulkevat. Minun isoäitini eli äitini anoppi oli inhottava äitiäni kohtaan, äitini on usein muistellut niitä juttuja. Ja arvaa mitä, hän on ihana mummo, varmaankin just sen takia mitä itse joutui kokemaan. Molemmat kälyni ovat sanoneet että meidän äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä ja aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti. Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä, sen sijaan että vaatisi kaikkien huomion omaan mummouteensa niin kuin jotkut tekevät. Äiti kuuntelee oikeasti kun kälyt kertovat missä milloinkin mennään ja mitä temppuja lapset ovat oppineet käyttämään jne. Lohduttaa äitejään ikävöiviä lapsenlapsia omalla "äiti-laulullaan", rallatteleva iloinen laulu kuinka kohtaan nähdään äiti, se paras äiti on ja samalla keinuttaa lasta edestakaisin. On saanut jo reilu vuotiaina lapsenlapsia yöksi, toiselle kälylle sanoi itse että 4kk on hurjan pieni, hän ottaa kyllä yöksi jos on pakko saada nukkua mutta äitin lähellä olisi paras olla. Minusta se kertoo itsetunnosta!
Kyllä se tavallaan kertoo itsetunnosta, kälyjen itsetuntoa ilmeisesti pitää pönkittää..onneksi ei mitenkään lähde lapasesta.
Vähän ahdistavaa tekstiä
- äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä, (aina auttaa, auttamaan pyydetään ja usein)
- aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti (isästä ei puhuta)
- Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä (ei niinkään vauvaa?)
- Laulaa laulua tralalaa kohta nähdään äiti, se paras äiti on (isästä ei lauleta tralalaa)
- Sanoo yökylää kysyttäessä äitin lähellä olisi paras ollaOnko sillä mummolla annettu käsikirjoitus mistä hän seuraa miten on ylistettävä äitejä (miniöitä) joka kohdassa? Itse saattaisin ahdistua ja tuntea oloni teennäiseksi.
Siis miten toi teksti rakastavasta ja huomioonottavasta isoäidistä/anopista on saatu väännettyä näin kieroutuneeks :D Toi alkuperäinen on just unelma anoppi..
Juu varmaan, kun paapoo ja palvoo lähinnä miniöitä. Miten kummassa joku keskittyy vastasyntyneen vauvan sijaan ihailemaan ja onnittelemaan vain tuoretta äitiä? Musta toi on pimeetä, joku vaan keksinyt satuhahmon, jonka keskipisteenä on lapsen äiti eikä lapsi tai oma aikuinen lapsi. Jos se satuhahmo olisi totta niin hän olisi burnoutin partaalla oleva hyvä haltijatar, joka ei osaa pitää kiinni rajoistaan tai jaksamisestaan ja kertojan kälyt käyttävät häntä sumeilematta hyväkseen, oma tytär ei laita tikkuakaan ristiin ja vain hymistelee kuinka kiva äiti meillä on. Sitten ihmetellään niitä kiukkukohtauksia kun vanhemman ihmisen voimat ja kärsivällisyys loputtomaan palvelusten ammentamiseen loppuvat. Lallallaa hoitakaa itse lapsenne, se paras konsti on, lallallaa, mummolla yritetään lapset hoidattaa, hoitakaa itse vaa-aan!
Kannattanee käydä tarkistuttamassa että sun lääkitys on kohillaan. Sen verran lennokasta juttua..
Mikä lääkitys? Perusterve ihminen ilman mitään diagnooseja niin mistä sinä sen lääkityksen tempaisit? Jotkut ihmiset osaavat kirjoittaa vähemmän tylsästi niin vaikka sinä olisitkin tyypiltäsi tylsimys, huono kirjoittamaan ja hyvin tavanomainen ihminen niin enhän minäkään ehdottele sinulle mitään piristävää lääkitystä, se olisi loukkaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaistuki tuntuu tarkoittavan tällä palstalla enimmäkseen sitä, että haukutaan lyttyyn miehen sukulaiset (ja jokunen omansakin) ja sitten haukutaan lyttyyn ne, joilla on asiasta eriävä mielipide ja toisenlaiset kokemukset.
Jos minusta tulee poikieni vaimoille anoppi niin tulevat miniät saavat hyvin kasvatetut puolisot, pojat osaavat kyllä hoitaa taloustyöt ja ottavat huomioon muutkin ihmiset, siitä ei tarvitse huolehtia. Mutta itse tulen pitämään tarvittavan ja terveen etäisyyden miniöihin, pojille toivon mieluummin pitkää avoliittoa kuin heti avioon, kumpikin näkee mitä se yhteiselämä sitten tosissaan on. Tapaan mieluummin ensimmäisinä vuosina pojat ilman miniöitä, miniöitä voidaan toki tavata silloin tällöin mutta eivät he ole minun lapsiani, ei minulla ole tarvetta heistä saada tyttäriä. Olen etäisten ja kohteliaiden välien kannalla kunnes he saavat suhteensa kestävälle pohjalle.
Hoitoapua mahdollisille lapsenlapsille en ole tarjoamassa, olemme mieheni kanssa vielä niin nuoria että työvuosia on muutamia jäljellä. Ja sittenhän sen näkee haluaako poikien vaimot tutustua meihin vanhempiin paremmin jossain vaiheessa vaikka meistä ei niin hyötyä heidän perheelle olisikaan.
Eiköhän se etäisyys pysy ihan itsestään jos mentaliteettisi on tuo. Todennäköisesti aikuiset poikasi paskat nakkaavat vaatimuksillesi tavata ilman miniöitä. Hoitamistoiveiltakin vältyt jos todella kuvittelet että aikuisten lastesi parisuhteen kestävyys tai mikä tahansa kuuluu sinulle lainkaan. Tuollainen harppu kokee että miniää ei tarvitse kunnioittaa, myöskään lastenlasten äitinä. Ylipäätään sinulla ei ole toisen aikuisen menemisiin ja tulemisiin tai avioitumisiin yhtään mitään sananvaltaa, deal with it.
Oudon agressiivinen kommentti sinulta eli juuri sinunlaisiltasi tyypeiltä toivon poikieni säästyvän. Poikieni kanssa on hyvät välit niin eivätköhän he tapaa mielellään vanhempansa ja joka paikkaan ei aikuiset ihmiset puolisoitaan ota mukaan, eivät ne puolisot kulje mukana harrastuksissa, työpaikalla, saunailloissa, kavereilla ja vanhemmilla. En tarkoittanut, että poikieni parisuhteiden kestävyys k u u l u u minulle mutta satunnaisia tyttöystäviä ei tarvitse tavata. Nuoren miehen elämään nyt kuuluu tavata tyttöjä niin mielellään vanhemmat tapaavat sitten sellaisen ihmisen, joka on kuvioissa pitempään.
Kaikki asiathan eivät kuulu vanhemmille, ketä lapset tapailee ja kauanko. Toki miniää voi kunnioittaa mutta ei minkään tittelin perusteella (miniä, vaimo, aviopuoliso) vaan sen perusteella, että ihminen omalla käytöksellään ja luonteeltaan ansaitsee kunnioituksen. Minä omasta valinnastani en halua vaikuttaa poikieni päätöksiin tai valintoihin elämässä mutta ainahan asioista jutellaan jos pojilla tarve on, meihin vanhempiin voi ainakin luottaa, että toivomme lapsellemme hyvää.
Ymmärrät kuitenkin varmaan itsekin, ettei tuo ole normaalia eikä tervettä kieltäytyä tapaamasta tyttöystävää? Ylipäätään manipuloiva asenne sellainen, että vain pitkäaikaiset kumppanit kelpaavat ja kummallinen pitkän parisuhteen ylikorostaminen. Normaali vanhempi (jokainen kenestä olen kuullut, omat vanhempani, seurustelukumppaneiden vanhemmat) ovat tavanneet kyllä, kun seurustelu alkaa ja kohdelleet normaalisti. Ja tämän jälkeen on anoppia tavattu pääasiassa yhdessä. Pitäisin todella outona anoppia, joka nostaa itsensä johonkin kummalliseen asemaan ja jonka tapaamiseen pitää olla joku seurustelun aikaraja.
Tuollainen anoppi kun tulee vastaan niin voi jäädä moni pidempi suhde syntymättä. Yleensä tuo on vain alkusoittoa. Tuntuu, että yrität pitää niitä poikiasi jossain kummallisessa talutushihnassa. Erittäin poikkeuksellista ja outoa tuo on.
En ole hän, jolle vastasit mutta eihän tuollainen anoppi tule vastaan ainakaan kasvotusten jos hän ei halua tavata satunnaisia tyttöystäviä? Eiköhän ne nuoret halua hoitaa seurustelunsa rauhassa eikä heti talutella kandidaatteja koko suvun eteen jossakin kummallisessa talutushihnassa. Lukemani mukaan tuo äiti ei kieltäytynyt tapaamasta poikiensa kulloisiakin tyttöystäviä vaan hän ei mitenkään erityisemmin halunnut nähdä heitä. Meillä lapset tulevat käymään ihan itsekseen, ei heillä ole "pääasiassa kumppaniaan mukana", kummallinen oletus sinulla, että seurustelun myötä kumppanille kasvaa yhteen kehoon kaksi päätä.
Nimenomaan tuo kyseinen anoppi kieltäytyi tapaamasta ennenkuin on x aika suhdetta takana. Ei nyt mitään säätöjä esitelläkään, mutta seurustelukumppanit on aika normaalia esitellä. Ja ei suhde tarkoita sitä, että kasvaa yhteen ruumiseen kaksi päätä. Ollaan asuttu eri maissa, käyty markoilla yksin, harrastettu yksin ja tehty paljon yksin omissa suhteissani. Mutta eivät ne miehet ole enää olleet äidin talutushihnassa, äitiä tavataan aina joskus, kun kutsu käy syömään/kahville ja kutsu on aina koskenut molempia. Sama omien vanhempieni kohdalla. Toki joskus on tavattu ilmankin puolisoa, mutta ei siellä kuitenkaan viikottain käydä kylässä tai olla tekemisissä enää aikuisten ihmisten kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehitys vaan menee silleen, että äideistä tulee ne mummot.
Kehitys vaan menee silleen, että osa ihmisistä kykenee arvioimaan omaa käytöstään ja ymmärtämään missä rajat kulkevat. Minun isoäitini eli äitini anoppi oli inhottava äitiäni kohtaan, äitini on usein muistellut niitä juttuja. Ja arvaa mitä, hän on ihana mummo, varmaankin just sen takia mitä itse joutui kokemaan. Molemmat kälyni ovat sanoneet että meidän äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä ja aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti. Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä, sen sijaan että vaatisi kaikkien huomion omaan mummouteensa niin kuin jotkut tekevät. Äiti kuuntelee oikeasti kun kälyt kertovat missä milloinkin mennään ja mitä temppuja lapset ovat oppineet käyttämään jne. Lohduttaa äitejään ikävöiviä lapsenlapsia omalla "äiti-laulullaan", rallatteleva iloinen laulu kuinka kohtaan nähdään äiti, se paras äiti on ja samalla keinuttaa lasta edestakaisin. On saanut jo reilu vuotiaina lapsenlapsia yöksi, toiselle kälylle sanoi itse että 4kk on hurjan pieni, hän ottaa kyllä yöksi jos on pakko saada nukkua mutta äitin lähellä olisi paras olla. Minusta se kertoo itsetunnosta!
Kyllä se tavallaan kertoo itsetunnosta, kälyjen itsetuntoa ilmeisesti pitää pönkittää..onneksi ei mitenkään lähde lapasesta.
Vähän ahdistavaa tekstiä
- äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä, (aina auttaa, auttamaan pyydetään ja usein)
- aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti (isästä ei puhuta)
- Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä (ei niinkään vauvaa?)
- Laulaa laulua tralalaa kohta nähdään äiti, se paras äiti on (isästä ei lauleta tralalaa)
- Sanoo yökylää kysyttäessä äitin lähellä olisi paras ollaOnko sillä mummolla annettu käsikirjoitus mistä hän seuraa miten on ylistettävä äitejä (miniöitä) joka kohdassa? Itse saattaisin ahdistua ja tuntea oloni teennäiseksi.
Siis miten toi teksti rakastavasta ja huomioonottavasta isoäidistä/anopista on saatu väännettyä näin kieroutuneeks :D Toi alkuperäinen on just unelma anoppi..
Juu varmaan, kun paapoo ja palvoo lähinnä miniöitä. Miten kummassa joku keskittyy vastasyntyneen vauvan sijaan ihailemaan ja onnittelemaan vain tuoretta äitiä? Musta toi on pimeetä, joku vaan keksinyt satuhahmon, jonka keskipisteenä on lapsen äiti eikä lapsi tai oma aikuinen lapsi. Jos se satuhahmo olisi totta niin hän olisi burnoutin partaalla oleva hyvä haltijatar, joka ei osaa pitää kiinni rajoistaan tai jaksamisestaan ja kertojan kälyt käyttävät häntä sumeilematta hyväkseen, oma tytär ei laita tikkuakaan ristiin ja vain hymistelee kuinka kiva äiti meillä on. Sitten ihmetellään niitä kiukkukohtauksia kun vanhemman ihmisen voimat ja kärsivällisyys loputtomaan palvelusten ammentamiseen loppuvat. Lallallaa hoitakaa itse lapsenne, se paras konsti on, lallallaa, mummolla yritetään lapset hoidattaa, hoitakaa itse vaa-aan!
Kannattanee käydä tarkistuttamassa että sun lääkitys on kohillaan. Sen verran lennokasta juttua..
Mikä lääkitys? Perusterve ihminen ilman mitään diagnooseja niin mistä sinä sen lääkityksen tempaisit? Jotkut ihmiset osaavat kirjoittaa vähemmän tylsästi niin vaikka sinä olisitkin tyypiltäsi tylsimys, huono kirjoittamaan ja hyvin tavanomainen ihminen niin enhän minäkään ehdottele sinulle mitään piristävää lääkitystä, se olisi loukkaavaa.
No käy sitte hakemassa ne oikeet diagnosit tohon. Ei kukaan tervejärkinen ihminen väännä normaalista miniöitä ja tyttäriä kunnioittavasta isoäidistä tollasta kun sä väänsit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaistuki tuntuu tarkoittavan tällä palstalla enimmäkseen sitä, että haukutaan lyttyyn miehen sukulaiset (ja jokunen omansakin) ja sitten haukutaan lyttyyn ne, joilla on asiasta eriävä mielipide ja toisenlaiset kokemukset.
Jos minusta tulee poikieni vaimoille anoppi niin tulevat miniät saavat hyvin kasvatetut puolisot, pojat osaavat kyllä hoitaa taloustyöt ja ottavat huomioon muutkin ihmiset, siitä ei tarvitse huolehtia. Mutta itse tulen pitämään tarvittavan ja terveen etäisyyden miniöihin, pojille toivon mieluummin pitkää avoliittoa kuin heti avioon, kumpikin näkee mitä se yhteiselämä sitten tosissaan on. Tapaan mieluummin ensimmäisinä vuosina pojat ilman miniöitä, miniöitä voidaan toki tavata silloin tällöin mutta eivät he ole minun lapsiani, ei minulla ole tarvetta heistä saada tyttäriä. Olen etäisten ja kohteliaiden välien kannalla kunnes he saavat suhteensa kestävälle pohjalle.
Hoitoapua mahdollisille lapsenlapsille en ole tarjoamassa, olemme mieheni kanssa vielä niin nuoria että työvuosia on muutamia jäljellä. Ja sittenhän sen näkee haluaako poikien vaimot tutustua meihin vanhempiin paremmin jossain vaiheessa vaikka meistä ei niin hyötyä heidän perheelle olisikaan.
Eiköhän se etäisyys pysy ihan itsestään jos mentaliteettisi on tuo. Todennäköisesti aikuiset poikasi paskat nakkaavat vaatimuksillesi tavata ilman miniöitä. Hoitamistoiveiltakin vältyt jos todella kuvittelet että aikuisten lastesi parisuhteen kestävyys tai mikä tahansa kuuluu sinulle lainkaan. Tuollainen harppu kokee että miniää ei tarvitse kunnioittaa, myöskään lastenlasten äitinä. Ylipäätään sinulla ei ole toisen aikuisen menemisiin ja tulemisiin tai avioitumisiin yhtään mitään sananvaltaa, deal with it.
Oudon agressiivinen kommentti sinulta eli juuri sinunlaisiltasi tyypeiltä toivon poikieni säästyvän. Poikieni kanssa on hyvät välit niin eivätköhän he tapaa mielellään vanhempansa ja joka paikkaan ei aikuiset ihmiset puolisoitaan ota mukaan, eivät ne puolisot kulje mukana harrastuksissa, työpaikalla, saunailloissa, kavereilla ja vanhemmilla. En tarkoittanut, että poikieni parisuhteiden kestävyys k u u l u u minulle mutta satunnaisia tyttöystäviä ei tarvitse tavata. Nuoren miehen elämään nyt kuuluu tavata tyttöjä niin mielellään vanhemmat tapaavat sitten sellaisen ihmisen, joka on kuvioissa pitempään.
Kaikki asiathan eivät kuulu vanhemmille, ketä lapset tapailee ja kauanko. Toki miniää voi kunnioittaa mutta ei minkään tittelin perusteella (miniä, vaimo, aviopuoliso) vaan sen perusteella, että ihminen omalla käytöksellään ja luonteeltaan ansaitsee kunnioituksen. Minä omasta valinnastani en halua vaikuttaa poikieni päätöksiin tai valintoihin elämässä mutta ainahan asioista jutellaan jos pojilla tarve on, meihin vanhempiin voi ainakin luottaa, että toivomme lapsellemme hyvää.
Ymmärrät kuitenkin varmaan itsekin, ettei tuo ole normaalia eikä tervettä kieltäytyä tapaamasta tyttöystävää? Ylipäätään manipuloiva asenne sellainen, että vain pitkäaikaiset kumppanit kelpaavat ja kummallinen pitkän parisuhteen ylikorostaminen. Normaali vanhempi (jokainen kenestä olen kuullut, omat vanhempani, seurustelukumppaneiden vanhemmat) ovat tavanneet kyllä, kun seurustelu alkaa ja kohdelleet normaalisti. Ja tämän jälkeen on anoppia tavattu pääasiassa yhdessä. Pitäisin todella outona anoppia, joka nostaa itsensä johonkin kummalliseen asemaan ja jonka tapaamiseen pitää olla joku seurustelun aikaraja.
Tuollainen anoppi kun tulee vastaan niin voi jäädä moni pidempi suhde syntymättä. Yleensä tuo on vain alkusoittoa. Tuntuu, että yrität pitää niitä poikiasi jossain kummallisessa talutushihnassa. Erittäin poikkeuksellista ja outoa tuo on.
En ole hän, jolle vastasit mutta eihän tuollainen anoppi tule vastaan ainakaan kasvotusten jos hän ei halua tavata satunnaisia tyttöystäviä? Eiköhän ne nuoret halua hoitaa seurustelunsa rauhassa eikä heti talutella kandidaatteja koko suvun eteen jossakin kummallisessa talutushihnassa. Lukemani mukaan tuo äiti ei kieltäytynyt tapaamasta poikiensa kulloisiakin tyttöystäviä vaan hän ei mitenkään erityisemmin halunnut nähdä heitä. Meillä lapset tulevat käymään ihan itsekseen, ei heillä ole "pääasiassa kumppaniaan mukana", kummallinen oletus sinulla, että seurustelun myötä kumppanille kasvaa yhteen kehoon kaksi päätä.
Nimenomaan tuo kyseinen anoppi kieltäytyi tapaamasta ennenkuin on x aika suhdetta takana. Ei nyt mitään säätöjä esitelläkään, mutta seurustelukumppanit on aika normaalia esitellä. Ja ei suhde tarkoita sitä, että kasvaa yhteen ruumiseen kaksi päätä. Ollaan asuttu eri maissa, käyty markoilla yksin, harrastettu yksin ja tehty paljon yksin omissa suhteissani. Mutta eivät ne miehet ole enää olleet äidin talutushihnassa, äitiä tavataan aina joskus, kun kutsu käy syömään/kahville ja kutsu on aina koskenut molempia. Sama omien vanhempieni kohdalla. Toki joskus on tavattu ilmankin puolisoa, mutta ei siellä kuitenkaan viikottain käydä kylässä tai olla tekemisissä enää aikuisten ihmisten kesken.
Tuo särähti korvaan "Toki joskus on tavattu ilmankin puolisoa, mutta ei siellä kuitenkaan viikottain käydä kylässä tai olla tekemisissä enää aikuisten ihmisten kesken."
Oletat, että kaikilla ihmisillä on sama käsitys ja tavat toimia, no ei ole. Ja aikuiset ihmiset ovat kyllä tekemisissä toistensa kanssa, siihen ei ole mitään sääntöjä.
Ei asioita pidä olettaa vaan kysyä. Osa kommentoijista ihan selvästi pohjimmiltaan vain pelkää ettei olisi puolisonsa ainut ja tärkein kiinnostuksen kohde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaistuki tuntuu tarkoittavan tällä palstalla enimmäkseen sitä, että haukutaan lyttyyn miehen sukulaiset (ja jokunen omansakin) ja sitten haukutaan lyttyyn ne, joilla on asiasta eriävä mielipide ja toisenlaiset kokemukset.
Jos minusta tulee poikieni vaimoille anoppi niin tulevat miniät saavat hyvin kasvatetut puolisot, pojat osaavat kyllä hoitaa taloustyöt ja ottavat huomioon muutkin ihmiset, siitä ei tarvitse huolehtia. Mutta itse tulen pitämään tarvittavan ja terveen etäisyyden miniöihin, pojille toivon mieluummin pitkää avoliittoa kuin heti avioon, kumpikin näkee mitä se yhteiselämä sitten tosissaan on. Tapaan mieluummin ensimmäisinä vuosina pojat ilman miniöitä, miniöitä voidaan toki tavata silloin tällöin mutta eivät he ole minun lapsiani, ei minulla ole tarvetta heistä saada tyttäriä. Olen etäisten ja kohteliaiden välien kannalla kunnes he saavat suhteensa kestävälle pohjalle.
Hoitoapua mahdollisille lapsenlapsille en ole tarjoamassa, olemme mieheni kanssa vielä niin nuoria että työvuosia on muutamia jäljellä. Ja sittenhän sen näkee haluaako poikien vaimot tutustua meihin vanhempiin paremmin jossain vaiheessa vaikka meistä ei niin hyötyä heidän perheelle olisikaan.
Eiköhän se etäisyys pysy ihan itsestään jos mentaliteettisi on tuo. Todennäköisesti aikuiset poikasi paskat nakkaavat vaatimuksillesi tavata ilman miniöitä. Hoitamistoiveiltakin vältyt jos todella kuvittelet että aikuisten lastesi parisuhteen kestävyys tai mikä tahansa kuuluu sinulle lainkaan. Tuollainen harppu kokee että miniää ei tarvitse kunnioittaa, myöskään lastenlasten äitinä. Ylipäätään sinulla ei ole toisen aikuisen menemisiin ja tulemisiin tai avioitumisiin yhtään mitään sananvaltaa, deal with it.
Oudon agressiivinen kommentti sinulta eli juuri sinunlaisiltasi tyypeiltä toivon poikieni säästyvän. Poikieni kanssa on hyvät välit niin eivätköhän he tapaa mielellään vanhempansa ja joka paikkaan ei aikuiset ihmiset puolisoitaan ota mukaan, eivät ne puolisot kulje mukana harrastuksissa, työpaikalla, saunailloissa, kavereilla ja vanhemmilla. En tarkoittanut, että poikieni parisuhteiden kestävyys k u u l u u minulle mutta satunnaisia tyttöystäviä ei tarvitse tavata. Nuoren miehen elämään nyt kuuluu tavata tyttöjä niin mielellään vanhemmat tapaavat sitten sellaisen ihmisen, joka on kuvioissa pitempään.
Kaikki asiathan eivät kuulu vanhemmille, ketä lapset tapailee ja kauanko. Toki miniää voi kunnioittaa mutta ei minkään tittelin perusteella (miniä, vaimo, aviopuoliso) vaan sen perusteella, että ihminen omalla käytöksellään ja luonteeltaan ansaitsee kunnioituksen. Minä omasta valinnastani en halua vaikuttaa poikieni päätöksiin tai valintoihin elämässä mutta ainahan asioista jutellaan jos pojilla tarve on, meihin vanhempiin voi ainakin luottaa, että toivomme lapsellemme hyvää.
Ymmärrät kuitenkin varmaan itsekin, ettei tuo ole normaalia eikä tervettä kieltäytyä tapaamasta tyttöystävää? Ylipäätään manipuloiva asenne sellainen, että vain pitkäaikaiset kumppanit kelpaavat ja kummallinen pitkän parisuhteen ylikorostaminen. Normaali vanhempi (jokainen kenestä olen kuullut, omat vanhempani, seurustelukumppaneiden vanhemmat) ovat tavanneet kyllä, kun seurustelu alkaa ja kohdelleet normaalisti. Ja tämän jälkeen on anoppia tavattu pääasiassa yhdessä. Pitäisin todella outona anoppia, joka nostaa itsensä johonkin kummalliseen asemaan ja jonka tapaamiseen pitää olla joku seurustelun aikaraja.
Tuollainen anoppi kun tulee vastaan niin voi jäädä moni pidempi suhde syntymättä. Yleensä tuo on vain alkusoittoa. Tuntuu, että yrität pitää niitä poikiasi jossain kummallisessa talutushihnassa. Erittäin poikkeuksellista ja outoa tuo on.
Hm. Eiköhän se ole niin, että niin sinä, kuin tuokin poikien äiti, jolle vastasit, tapaatte sen miniäehdokkaan, jonka poika näytille tuo. Eli poika sen valinnan tekee.
Mutta ymmärrän minä, ettei jokaista yhden illan tuttavuutta tarvitsisi tai viitsisikään nähdä. Olisihan se nyt kivempi, että nuorella parilla olisi jotain kestävyyttä suhteessaan ennen kuin sitä kiikutetaan vanhemmille näytille, ainakin jos kyse on todellisista "aikeista."
Mutta taas toisaalta, muistelen aikaa, kun tyttärelläni oli poikaystäviä. Niitä kävi meillä tyttöä tapaamassa ja kahvillakin joskus istumassa ja olemassa, vaikka ei siitä sen kummempaa koskaan tullutkaan. Tulipahan tavattua monenkinlaista nuorta miehenpuolta. Se kuuluu siihen ikävaiheeseen. Parempihan se on nähdäkin, että minkälaisten tyyppien seurassa se oma lapsi kulkee.
Ei kaikki ole niin sydämellisiä ihmisiä, että olisivat sylit avoimena ottamassa kaikki vastaan, vaan meissä on niitä, jotka mieluummin ottavat etäisyyttä ensin ja katsovat, onko varmasti kaikki hyvin. Minunkin anoppini oli varmaan pari vuotta sellainen hyvinkin etäinen, kohtelias ja ystävällinen kyllä, mutta ei lähentyvä mitenkään. Meni aika pitkään, ennen kuin hän alkoi puhua minulle avoimemmin ja kertoa omistakin asioistaan. Loppujen lopuksi meillä oli ihan hyvät välit, mutta aina koin hänessä jonkinlaisen kohteliaisuuden muurin, jonka taa ei päässyt. Eli en ikinä saanut selvää siitä, pitikö hän minusta oikeasti vai näyttikö hän vain siltä. Hän on ollut edesmennyt jo kauan.
Ei kenenkään parisuhde tietenkään kuulukaan vanhemmille, mutta silloin se alkaa kuulua, jos se heidänkin elämäänsä vaikuttaa. Ja se todella voi vaikuttaa monin tavoin. Kyllä siitä on esimerkkejä elävässä elämässä vaikka kuinka paljon. Pahin vaikuttaminen, minkä tiedän, oli se, että pojan vaimo oli väärentänyt anoppinsa nimen johonkin paperiin, mistä koitui valtavasti harmia anopille, ennen kuin sai sen oikaistuksi. Eikä ollut kivaa ystävällänikään, joka joutui monena yönä hakemaan tyttärensä turvaan väkivaltaisen aviomiehen luota ja sai siinä välillä itsekin osansa väkivallasta. Poikkeuksia, no ehkä, mutta ei niin kovin suuria sellaisia kuitenkaan. Hyvinkin paljon on vanhempia, jotka vain joutuvat puuttumaan lastensa elämään, vaikka eivät sitä tahtoisikaan. Kaikki ei ole niin puhtoista ja kaunista tässä elämässä.
Anopithan ne ovat kaiken pahan alkujuuri.
Ei niille kannata lapsiaan antaa edes muutamaksi tunniksi.
Mieluummin vie sinne omalle äidilleen joka on tietysti täysin korvaamaton lasten elämässä.
Miehen vanhemmat ovat sen sijaan... Vaihtoon joutaisivat jos vain mahdollista olisi.
Mutta ainahan voi keksiä kaikenlaista jotta ei tarvitsisi heille lapsia viedä.
Muuten niin viehättäviä nämä miniät.
Mistä on kysymys. Kateudesta.
Jos lapsi sattuu tykästymään vääriin isovanhempien... Niin.
Se on kertakaikkiaan loputtava ja lopetettava se tapaaminen.
On se surkeaa, kun ihminen on niin yksinkertainen otus ettei tajua kokonaisuutta tässä surkeassa ja lyhyessä elämässä.
Oikeutta ei isovanhemmilla ole kuten eräs pankkivirkailija totesi.
"Lapsilla on oikeus isovanhempiin, mutta isovanhemmilla ei oikeutta ole."
Mitä tuo sitten ikinä tarkoittaakaan ja kuka sitä oikeutta jakaa. Ei tullut kysyttyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaistuki tuntuu tarkoittavan tällä palstalla enimmäkseen sitä, että haukutaan lyttyyn miehen sukulaiset (ja jokunen omansakin) ja sitten haukutaan lyttyyn ne, joilla on asiasta eriävä mielipide ja toisenlaiset kokemukset.
Jos minusta tulee poikieni vaimoille anoppi niin tulevat miniät saavat hyvin kasvatetut puolisot, pojat osaavat kyllä hoitaa taloustyöt ja ottavat huomioon muutkin ihmiset, siitä ei tarvitse huolehtia. Mutta itse tulen pitämään tarvittavan ja terveen etäisyyden miniöihin, pojille toivon mieluummin pitkää avoliittoa kuin heti avioon, kumpikin näkee mitä se yhteiselämä sitten tosissaan on. Tapaan mieluummin ensimmäisinä vuosina pojat ilman miniöitä, miniöitä voidaan toki tavata silloin tällöin mutta eivät he ole minun lapsiani, ei minulla ole tarvetta heistä saada tyttäriä. Olen etäisten ja kohteliaiden välien kannalla kunnes he saavat suhteensa kestävälle pohjalle.
Hoitoapua mahdollisille lapsenlapsille en ole tarjoamassa, olemme mieheni kanssa vielä niin nuoria että työvuosia on muutamia jäljellä. Ja sittenhän sen näkee haluaako poikien vaimot tutustua meihin vanhempiin paremmin jossain vaiheessa vaikka meistä ei niin hyötyä heidän perheelle olisikaan.
Eiköhän se etäisyys pysy ihan itsestään jos mentaliteettisi on tuo. Todennäköisesti aikuiset poikasi paskat nakkaavat vaatimuksillesi tavata ilman miniöitä. Hoitamistoiveiltakin vältyt jos todella kuvittelet että aikuisten lastesi parisuhteen kestävyys tai mikä tahansa kuuluu sinulle lainkaan. Tuollainen harppu kokee että miniää ei tarvitse kunnioittaa, myöskään lastenlasten äitinä. Ylipäätään sinulla ei ole toisen aikuisen menemisiin ja tulemisiin tai avioitumisiin yhtään mitään sananvaltaa, deal with it.
Oudon agressiivinen kommentti sinulta eli juuri sinunlaisiltasi tyypeiltä toivon poikieni säästyvän. Poikieni kanssa on hyvät välit niin eivätköhän he tapaa mielellään vanhempansa ja joka paikkaan ei aikuiset ihmiset puolisoitaan ota mukaan, eivät ne puolisot kulje mukana harrastuksissa, työpaikalla, saunailloissa, kavereilla ja vanhemmilla. En tarkoittanut, että poikieni parisuhteiden kestävyys k u u l u u minulle mutta satunnaisia tyttöystäviä ei tarvitse tavata. Nuoren miehen elämään nyt kuuluu tavata tyttöjä niin mielellään vanhemmat tapaavat sitten sellaisen ihmisen, joka on kuvioissa pitempään.
Kaikki asiathan eivät kuulu vanhemmille, ketä lapset tapailee ja kauanko. Toki miniää voi kunnioittaa mutta ei minkään tittelin perusteella (miniä, vaimo, aviopuoliso) vaan sen perusteella, että ihminen omalla käytöksellään ja luonteeltaan ansaitsee kunnioituksen. Minä omasta valinnastani en halua vaikuttaa poikieni päätöksiin tai valintoihin elämässä mutta ainahan asioista jutellaan jos pojilla tarve on, meihin vanhempiin voi ainakin luottaa, että toivomme lapsellemme hyvää.
Ymmärrät kuitenkin varmaan itsekin, ettei tuo ole normaalia eikä tervettä kieltäytyä tapaamasta tyttöystävää? Ylipäätään manipuloiva asenne sellainen, että vain pitkäaikaiset kumppanit kelpaavat ja kummallinen pitkän parisuhteen ylikorostaminen. Normaali vanhempi (jokainen kenestä olen kuullut, omat vanhempani, seurustelukumppaneiden vanhemmat) ovat tavanneet kyllä, kun seurustelu alkaa ja kohdelleet normaalisti. Ja tämän jälkeen on anoppia tavattu pääasiassa yhdessä. Pitäisin todella outona anoppia, joka nostaa itsensä johonkin kummalliseen asemaan ja jonka tapaamiseen pitää olla joku seurustelun aikaraja.
Tuollainen anoppi kun tulee vastaan niin voi jäädä moni pidempi suhde syntymättä. Yleensä tuo on vain alkusoittoa. Tuntuu, että yrität pitää niitä poikiasi jossain kummallisessa talutushihnassa. Erittäin poikkeuksellista ja outoa tuo on.
En ole hän, jolle vastasit mutta eihän tuollainen anoppi tule vastaan ainakaan kasvotusten jos hän ei halua tavata satunnaisia tyttöystäviä? Eiköhän ne nuoret halua hoitaa seurustelunsa rauhassa eikä heti talutella kandidaatteja koko suvun eteen jossakin kummallisessa talutushihnassa. Lukemani mukaan tuo äiti ei kieltäytynyt tapaamasta poikiensa kulloisiakin tyttöystäviä vaan hän ei mitenkään erityisemmin halunnut nähdä heitä. Meillä lapset tulevat käymään ihan itsekseen, ei heillä ole "pääasiassa kumppaniaan mukana", kummallinen oletus sinulla, että seurustelun myötä kumppanille kasvaa yhteen kehoon kaksi päätä.
Nimenomaan tuo kyseinen anoppi kieltäytyi tapaamasta ennenkuin on x aika suhdetta takana. Ei nyt mitään säätöjä esitelläkään, mutta seurustelukumppanit on aika normaalia esitellä. Ja ei suhde tarkoita sitä, että kasvaa yhteen ruumiseen kaksi päätä. Ollaan asuttu eri maissa, käyty markoilla yksin, harrastettu yksin ja tehty paljon yksin omissa suhteissani. Mutta eivät ne miehet ole enää olleet äidin talutushihnassa, äitiä tavataan aina joskus, kun kutsu käy syömään/kahville ja kutsu on aina koskenut molempia. Sama omien vanhempieni kohdalla. Toki joskus on tavattu ilmankin puolisoa, mutta ei siellä kuitenkaan viikottain käydä kylässä tai olla tekemisissä enää aikuisten ihmisten kesken.
Tuo särähti korvaan "Toki joskus on tavattu ilmankin puolisoa, mutta ei siellä kuitenkaan viikottain käydä kylässä tai olla tekemisissä enää aikuisten ihmisten kesken."
Oletat, että kaikilla ihmisillä on sama käsitys ja tavat toimia, no ei ole. Ja aikuiset ihmiset ovat kyllä tekemisissä toistensa kanssa, siihen ei ole mitään sääntöjä.
Ei asioita pidä olettaa vaan kysyä. Osa kommentoijista ihan selvästi pohjimmiltaan vain pelkää ettei olisi puolisonsa ainut ja tärkein kiinnostuksen kohde.
No ei sen puolison tärkein kohde nyt ainakaan äiti ole. Noin niinkuin yleensä ajatellaan, että jos ollaan suhteessa niin puoliso ja lapset on ykköset. Enkä todella koe, että on mitään uhkaa olemassa suuntaan tai toiseen. Anoppi on jossain kaukana siellä takana. Ja voi olla, että jotkut äidit ja aikuiset miehet ovat tiiviisti tekemisissä, mutta pitäisin sitä outona, jos sitä napanuoraa ei ole saatu katki omiin vanhempiin. Omat seurustelukumppanini ovat olleet pari kertaa kuussa ja ehkä kerran kuussa kahdessa käyty kylässä. Samoin minun vanhemmilla ja tämä on ollut normaalia ja tervettä. On toki muitakin terveitä malleja, mutta se ei ole normaalia, että anoppi kokee miniän uhaksi tai kokee pahaksi sen, ettei ole poikansa elämässä ykkönen. Tai ei ole ok, jos häneen ei ole viikottain yhteydessä ja soittelee perään jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaistuki tuntuu tarkoittavan tällä palstalla enimmäkseen sitä, että haukutaan lyttyyn miehen sukulaiset (ja jokunen omansakin) ja sitten haukutaan lyttyyn ne, joilla on asiasta eriävä mielipide ja toisenlaiset kokemukset.
Jos minusta tulee poikieni vaimoille anoppi niin tulevat miniät saavat hyvin kasvatetut puolisot, pojat osaavat kyllä hoitaa taloustyöt ja ottavat huomioon muutkin ihmiset, siitä ei tarvitse huolehtia. Mutta itse tulen pitämään tarvittavan ja terveen etäisyyden miniöihin, pojille toivon mieluummin pitkää avoliittoa kuin heti avioon, kumpikin näkee mitä se yhteiselämä sitten tosissaan on. Tapaan mieluummin ensimmäisinä vuosina pojat ilman miniöitä, miniöitä voidaan toki tavata silloin tällöin mutta eivät he ole minun lapsiani, ei minulla ole tarvetta heistä saada tyttäriä. Olen etäisten ja kohteliaiden välien kannalla kunnes he saavat suhteensa kestävälle pohjalle.
Hoitoapua mahdollisille lapsenlapsille en ole tarjoamassa, olemme mieheni kanssa vielä niin nuoria että työvuosia on muutamia jäljellä. Ja sittenhän sen näkee haluaako poikien vaimot tutustua meihin vanhempiin paremmin jossain vaiheessa vaikka meistä ei niin hyötyä heidän perheelle olisikaan.
Eiköhän se etäisyys pysy ihan itsestään jos mentaliteettisi on tuo. Todennäköisesti aikuiset poikasi paskat nakkaavat vaatimuksillesi tavata ilman miniöitä. Hoitamistoiveiltakin vältyt jos todella kuvittelet että aikuisten lastesi parisuhteen kestävyys tai mikä tahansa kuuluu sinulle lainkaan. Tuollainen harppu kokee että miniää ei tarvitse kunnioittaa, myöskään lastenlasten äitinä. Ylipäätään sinulla ei ole toisen aikuisen menemisiin ja tulemisiin tai avioitumisiin yhtään mitään sananvaltaa, deal with it.
Oudon agressiivinen kommentti sinulta eli juuri sinunlaisiltasi tyypeiltä toivon poikieni säästyvän. Poikieni kanssa on hyvät välit niin eivätköhän he tapaa mielellään vanhempansa ja joka paikkaan ei aikuiset ihmiset puolisoitaan ota mukaan, eivät ne puolisot kulje mukana harrastuksissa, työpaikalla, saunailloissa, kavereilla ja vanhemmilla. En tarkoittanut, että poikieni parisuhteiden kestävyys k u u l u u minulle mutta satunnaisia tyttöystäviä ei tarvitse tavata. Nuoren miehen elämään nyt kuuluu tavata tyttöjä niin mielellään vanhemmat tapaavat sitten sellaisen ihmisen, joka on kuvioissa pitempään.
Kaikki asiathan eivät kuulu vanhemmille, ketä lapset tapailee ja kauanko. Toki miniää voi kunnioittaa mutta ei minkään tittelin perusteella (miniä, vaimo, aviopuoliso) vaan sen perusteella, että ihminen omalla käytöksellään ja luonteeltaan ansaitsee kunnioituksen. Minä omasta valinnastani en halua vaikuttaa poikieni päätöksiin tai valintoihin elämässä mutta ainahan asioista jutellaan jos pojilla tarve on, meihin vanhempiin voi ainakin luottaa, että toivomme lapsellemme hyvää.
Ymmärrät kuitenkin varmaan itsekin, ettei tuo ole normaalia eikä tervettä kieltäytyä tapaamasta tyttöystävää? Ylipäätään manipuloiva asenne sellainen, että vain pitkäaikaiset kumppanit kelpaavat ja kummallinen pitkän parisuhteen ylikorostaminen. Normaali vanhempi (jokainen kenestä olen kuullut, omat vanhempani, seurustelukumppaneiden vanhemmat) ovat tavanneet kyllä, kun seurustelu alkaa ja kohdelleet normaalisti. Ja tämän jälkeen on anoppia tavattu pääasiassa yhdessä. Pitäisin todella outona anoppia, joka nostaa itsensä johonkin kummalliseen asemaan ja jonka tapaamiseen pitää olla joku seurustelun aikaraja.
Tuollainen anoppi kun tulee vastaan niin voi jäädä moni pidempi suhde syntymättä. Yleensä tuo on vain alkusoittoa. Tuntuu, että yrität pitää niitä poikiasi jossain kummallisessa talutushihnassa. Erittäin poikkeuksellista ja outoa tuo on.
En ole hän, jolle vastasit mutta eihän tuollainen anoppi tule vastaan ainakaan kasvotusten jos hän ei halua tavata satunnaisia tyttöystäviä? Eiköhän ne nuoret halua hoitaa seurustelunsa rauhassa eikä heti talutella kandidaatteja koko suvun eteen jossakin kummallisessa talutushihnassa. Lukemani mukaan tuo äiti ei kieltäytynyt tapaamasta poikiensa kulloisiakin tyttöystäviä vaan hän ei mitenkään erityisemmin halunnut nähdä heitä. Meillä lapset tulevat käymään ihan itsekseen, ei heillä ole "pääasiassa kumppaniaan mukana", kummallinen oletus sinulla, että seurustelun myötä kumppanille kasvaa yhteen kehoon kaksi päätä.
Nimenomaan tuo kyseinen anoppi kieltäytyi tapaamasta ennenkuin on x aika suhdetta takana. Ei nyt mitään säätöjä esitelläkään, mutta seurustelukumppanit on aika normaalia esitellä. Ja ei suhde tarkoita sitä, että kasvaa yhteen ruumiseen kaksi päätä. Ollaan asuttu eri maissa, käyty markoilla yksin, harrastettu yksin ja tehty paljon yksin omissa suhteissani. Mutta eivät ne miehet ole enää olleet äidin talutushihnassa, äitiä tavataan aina joskus, kun kutsu käy syömään/kahville ja kutsu on aina koskenut molempia. Sama omien vanhempieni kohdalla. Toki joskus on tavattu ilmankin puolisoa, mutta ei siellä kuitenkaan viikottain käydä kylässä tai olla tekemisissä enää aikuisten ihmisten kesken.
Tuo särähti korvaan "Toki joskus on tavattu ilmankin puolisoa, mutta ei siellä kuitenkaan viikottain käydä kylässä tai olla tekemisissä enää aikuisten ihmisten kesken."
Oletat, että kaikilla ihmisillä on sama käsitys ja tavat toimia, no ei ole. Ja aikuiset ihmiset ovat kyllä tekemisissä toistensa kanssa, siihen ei ole mitään sääntöjä.
Ei asioita pidä olettaa vaan kysyä. Osa kommentoijista ihan selvästi pohjimmiltaan vain pelkää ettei olisi puolisonsa ainut ja tärkein kiinnostuksen kohde.
No ei sen puolison tärkein kohde nyt ainakaan äiti ole. Noin niinkuin yleensä ajatellaan, että jos ollaan suhteessa niin puoliso ja lapset on ykköset. Enkä todella koe, että on mitään uhkaa olemassa suuntaan tai toiseen. Anoppi on jossain kaukana siellä takana. Ja voi olla, että jotkut äidit ja aikuiset miehet ovat tiiviisti tekemisissä, mutta pitäisin sitä outona, jos sitä napanuoraa ei ole saatu katki omiin vanhempiin. Omat seurustelukumppanini ovat olleet pari kertaa kuussa ja ehkä kerran kuussa kahdessa käyty kylässä. Samoin minun vanhemmilla ja tämä on ollut normaalia ja tervettä. On toki muitakin terveitä malleja, mutta se ei ole normaalia, että anoppi kokee miniän uhaksi tai kokee pahaksi sen, ettei ole poikansa elämässä ykkönen. Tai ei ole ok, jos häneen ei ole viikottain yhteydessä ja soittelee perään jne.
Sinusta saa hyvin rajoittuneen mielikuvan, jotenkin ahdasmielinen ihminen, ainakin tuo "tämä on ollut normaalia ja tervettä" niin minulla ainakin särähtäisi korvassa jos tuon kuulisin jonkun sanovan. Toisaalta minua nauratti, että sinun seurustelukumppanisi ovat olleet pari kertaa kuussa, harva deittailee astronautteja. Minä en koe mahdollisia miniöitä uhaksi tai pidä itseäni heille uhkana tai halua olla poikieni elämässä ykkönen, eikä me soitella jatkuvasti. Yhteyttä me pidetään ja se johtuu siitä, että me pidämme toistemme seurasta, eikä mistään sukulaisvelvotteesta - samoin pojat keskenään käyvät treenaamassa ja matkoilla.
En toivo heidän elämäänsä rajoittuneesti ajattelevaa ihmistä, joka määrittelee kuinka monta kertaa on "normaalia ja tervettä" pitää yhteyttä vanhempiin, sisaruksiin tai ystäviin, mikä sinä olet asiasta päättämään toisen ihmisen puolesta. En myös pidä ajatuksesta että minun tai minun miniäni olisi seurusteltava keskenämme vain siksi, että meillä on yhteisenä tekijänä sama mies, miniän mies ja minun poikani. Seuransa saa valita niin yleensä keskenään luontevasti viihtyvät ihmiset viettävät aikaansa toistensa seurassa. Kohtelias toki pitää olla ja tavata edes jonkin verran niin tutustuu edes vähän paremmin niin tietää miten viihtyy tai viihtyykö ollenkaan mutta ei siihen mitään pakkoa tai velvoitetta ole, ei miniällä eikä anopilla.
Ehkä se johtuu ettei meillä oleteta niin paljon vaan kysytään ja sitten ei ole mitään velvoitetta ajatella asioista tai tehdä asioita kuten sata muuta ajattelee ja tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaistuki tuntuu tarkoittavan tällä palstalla enimmäkseen sitä, että haukutaan lyttyyn miehen sukulaiset (ja jokunen omansakin) ja sitten haukutaan lyttyyn ne, joilla on asiasta eriävä mielipide ja toisenlaiset kokemukset.
Jos minusta tulee poikieni vaimoille anoppi niin tulevat miniät saavat hyvin kasvatetut puolisot, pojat osaavat kyllä hoitaa taloustyöt ja ottavat huomioon muutkin ihmiset, siitä ei tarvitse huolehtia. Mutta itse tulen pitämään tarvittavan ja terveen etäisyyden miniöihin, pojille toivon mieluummin pitkää avoliittoa kuin heti avioon, kumpikin näkee mitä se yhteiselämä sitten tosissaan on. Tapaan mieluummin ensimmäisinä vuosina pojat ilman miniöitä, miniöitä voidaan toki tavata silloin tällöin mutta eivät he ole minun lapsiani, ei minulla ole tarvetta heistä saada tyttäriä. Olen etäisten ja kohteliaiden välien kannalla kunnes he saavat suhteensa kestävälle pohjalle.
Hoitoapua mahdollisille lapsenlapsille en ole tarjoamassa, olemme mieheni kanssa vielä niin nuoria että työvuosia on muutamia jäljellä. Ja sittenhän sen näkee haluaako poikien vaimot tutustua meihin vanhempiin paremmin jossain vaiheessa vaikka meistä ei niin hyötyä heidän perheelle olisikaan.
Eiköhän se etäisyys pysy ihan itsestään jos mentaliteettisi on tuo. Todennäköisesti aikuiset poikasi paskat nakkaavat vaatimuksillesi tavata ilman miniöitä. Hoitamistoiveiltakin vältyt jos todella kuvittelet että aikuisten lastesi parisuhteen kestävyys tai mikä tahansa kuuluu sinulle lainkaan. Tuollainen harppu kokee että miniää ei tarvitse kunnioittaa, myöskään lastenlasten äitinä. Ylipäätään sinulla ei ole toisen aikuisen menemisiin ja tulemisiin tai avioitumisiin yhtään mitään sananvaltaa, deal with it.
Oudon agressiivinen kommentti sinulta eli juuri sinunlaisiltasi tyypeiltä toivon poikieni säästyvän. Poikieni kanssa on hyvät välit niin eivätköhän he tapaa mielellään vanhempansa ja joka paikkaan ei aikuiset ihmiset puolisoitaan ota mukaan, eivät ne puolisot kulje mukana harrastuksissa, työpaikalla, saunailloissa, kavereilla ja vanhemmilla. En tarkoittanut, että poikieni parisuhteiden kestävyys k u u l u u minulle mutta satunnaisia tyttöystäviä ei tarvitse tavata. Nuoren miehen elämään nyt kuuluu tavata tyttöjä niin mielellään vanhemmat tapaavat sitten sellaisen ihmisen, joka on kuvioissa pitempään.
Kaikki asiathan eivät kuulu vanhemmille, ketä lapset tapailee ja kauanko. Toki miniää voi kunnioittaa mutta ei minkään tittelin perusteella (miniä, vaimo, aviopuoliso) vaan sen perusteella, että ihminen omalla käytöksellään ja luonteeltaan ansaitsee kunnioituksen. Minä omasta valinnastani en halua vaikuttaa poikieni päätöksiin tai valintoihin elämässä mutta ainahan asioista jutellaan jos pojilla tarve on, meihin vanhempiin voi ainakin luottaa, että toivomme lapsellemme hyvää.
Ymmärrät kuitenkin varmaan itsekin, ettei tuo ole normaalia eikä tervettä kieltäytyä tapaamasta tyttöystävää? Ylipäätään manipuloiva asenne sellainen, että vain pitkäaikaiset kumppanit kelpaavat ja kummallinen pitkän parisuhteen ylikorostaminen. Normaali vanhempi (jokainen kenestä olen kuullut, omat vanhempani, seurustelukumppaneiden vanhemmat) ovat tavanneet kyllä, kun seurustelu alkaa ja kohdelleet normaalisti. Ja tämän jälkeen on anoppia tavattu pääasiassa yhdessä. Pitäisin todella outona anoppia, joka nostaa itsensä johonkin kummalliseen asemaan ja jonka tapaamiseen pitää olla joku seurustelun aikaraja.
Tuollainen anoppi kun tulee vastaan niin voi jäädä moni pidempi suhde syntymättä. Yleensä tuo on vain alkusoittoa. Tuntuu, että yrität pitää niitä poikiasi jossain kummallisessa talutushihnassa. Erittäin poikkeuksellista ja outoa tuo on.
En ole hän, jolle vastasit mutta eihän tuollainen anoppi tule vastaan ainakaan kasvotusten jos hän ei halua tavata satunnaisia tyttöystäviä? Eiköhän ne nuoret halua hoitaa seurustelunsa rauhassa eikä heti talutella kandidaatteja koko suvun eteen jossakin kummallisessa talutushihnassa. Lukemani mukaan tuo äiti ei kieltäytynyt tapaamasta poikiensa kulloisiakin tyttöystäviä vaan hän ei mitenkään erityisemmin halunnut nähdä heitä. Meillä lapset tulevat käymään ihan itsekseen, ei heillä ole "pääasiassa kumppaniaan mukana", kummallinen oletus sinulla, että seurustelun myötä kumppanille kasvaa yhteen kehoon kaksi päätä.
Nimenomaan tuo kyseinen anoppi kieltäytyi tapaamasta ennenkuin on x aika suhdetta takana. Ei nyt mitään säätöjä esitelläkään, mutta seurustelukumppanit on aika normaalia esitellä. Ja ei suhde tarkoita sitä, että kasvaa yhteen ruumiseen kaksi päätä. Ollaan asuttu eri maissa, käyty markoilla yksin, harrastettu yksin ja tehty paljon yksin omissa suhteissani. Mutta eivät ne miehet ole enää olleet äidin talutushihnassa, äitiä tavataan aina joskus, kun kutsu käy syömään/kahville ja kutsu on aina koskenut molempia. Sama omien vanhempieni kohdalla. Toki joskus on tavattu ilmankin puolisoa, mutta ei siellä kuitenkaan viikottain käydä kylässä tai olla tekemisissä enää aikuisten ihmisten kesken.
Tuo särähti korvaan "Toki joskus on tavattu ilmankin puolisoa, mutta ei siellä kuitenkaan viikottain käydä kylässä tai olla tekemisissä enää aikuisten ihmisten kesken."
Oletat, että kaikilla ihmisillä on sama käsitys ja tavat toimia, no ei ole. Ja aikuiset ihmiset ovat kyllä tekemisissä toistensa kanssa, siihen ei ole mitään sääntöjä.
Ei asioita pidä olettaa vaan kysyä. Osa kommentoijista ihan selvästi pohjimmiltaan vain pelkää ettei olisi puolisonsa ainut ja tärkein kiinnostuksen kohde.
No ei sen puolison tärkein kohde nyt ainakaan äiti ole. Noin niinkuin yleensä ajatellaan, että jos ollaan suhteessa niin puoliso ja lapset on ykköset. Enkä todella koe, että on mitään uhkaa olemassa suuntaan tai toiseen. Anoppi on jossain kaukana siellä takana. Ja voi olla, että jotkut äidit ja aikuiset miehet ovat tiiviisti tekemisissä, mutta pitäisin sitä outona, jos sitä napanuoraa ei ole saatu katki omiin vanhempiin. Omat seurustelukumppanini ovat olleet pari kertaa kuussa ja ehkä kerran kuussa kahdessa käyty kylässä. Samoin minun vanhemmilla ja tämä on ollut normaalia ja tervettä. On toki muitakin terveitä malleja, mutta se ei ole normaalia, että anoppi kokee miniän uhaksi tai kokee pahaksi sen, ettei ole poikansa elämässä ykkönen. Tai ei ole ok, jos häneen ei ole viikottain yhteydessä ja soittelee perään jne.
Sinusta saa hyvin rajoittuneen mielikuvan, jotenkin ahdasmielinen ihminen, ainakin tuo "tämä on ollut normaalia ja tervettä" niin minulla ainakin särähtäisi korvassa jos tuon kuulisin jonkun sanovan. Toisaalta minua nauratti, että sinun seurustelukumppanisi ovat olleet pari kertaa kuussa, harva deittailee astronautteja. Minä en koe mahdollisia miniöitä uhaksi tai pidä itseäni heille uhkana tai halua olla poikieni elämässä ykkönen, eikä me soitella jatkuvasti. Yhteyttä me pidetään ja se johtuu siitä, että me pidämme toistemme seurasta, eikä mistään sukulaisvelvotteesta - samoin pojat keskenään käyvät treenaamassa ja matkoilla.
En toivo heidän elämäänsä rajoittuneesti ajattelevaa ihmistä, joka määrittelee kuinka monta kertaa on "normaalia ja tervettä" pitää yhteyttä vanhempiin, sisaruksiin tai ystäviin, mikä sinä olet asiasta päättämään toisen ihmisen puolesta. En myös pidä ajatuksesta että minun tai minun miniäni olisi seurusteltava keskenämme vain siksi, että meillä on yhteisenä tekijänä sama mies, miniän mies ja minun poikani. Seuransa saa valita niin yleensä keskenään luontevasti viihtyvät ihmiset viettävät aikaansa toistensa seurassa. Kohtelias toki pitää olla ja tavata edes jonkin verran niin tutustuu edes vähän paremmin niin tietää miten viihtyy tai viihtyykö ollenkaan mutta ei siihen mitään pakkoa tai velvoitetta ole, ei miniällä eikä anopilla.
Ehkä se johtuu ettei meillä oleteta niin paljon vaan kysytään ja sitten ei ole mitään velvoitetta ajatella asioista tai tehdä asioita kuten sata muuta ajattelee ja tekee.
Lyökö jo vähän yli? Mikä ongelma nyt enää on jos kerran teillä homma toimii kysymällä ja kertomalla ja omalla tavallanne? Ei ole mikään ihme että sinun asenne herätti kysymyksiä, tapaamiset miniän kanssa vasta kun Sinä koet ne ajankohtaisiksi jne. Ihan sama kaikille! Paitsi ehkä pojillesi ja kumppaneilleen mutta harvapa ylimielistä kampelaa kauan katsoo maisemaa pilaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaistuki tuntuu tarkoittavan tällä palstalla enimmäkseen sitä, että haukutaan lyttyyn miehen sukulaiset (ja jokunen omansakin) ja sitten haukutaan lyttyyn ne, joilla on asiasta eriävä mielipide ja toisenlaiset kokemukset.
Jos minusta tulee poikieni vaimoille anoppi niin tulevat miniät saavat hyvin kasvatetut puolisot, pojat osaavat kyllä hoitaa taloustyöt ja ottavat huomioon muutkin ihmiset, siitä ei tarvitse huolehtia. Mutta itse tulen pitämään tarvittavan ja terveen etäisyyden miniöihin, pojille toivon mieluummin pitkää avoliittoa kuin heti avioon, kumpikin näkee mitä se yhteiselämä sitten tosissaan on. Tapaan mieluummin ensimmäisinä vuosina pojat ilman miniöitä, miniöitä voidaan toki tavata silloin tällöin mutta eivät he ole minun lapsiani, ei minulla ole tarvetta heistä saada tyttäriä. Olen etäisten ja kohteliaiden välien kannalla kunnes he saavat suhteensa kestävälle pohjalle.
Hoitoapua mahdollisille lapsenlapsille en ole tarjoamassa, olemme mieheni kanssa vielä niin nuoria että työvuosia on muutamia jäljellä. Ja sittenhän sen näkee haluaako poikien vaimot tutustua meihin vanhempiin paremmin jossain vaiheessa vaikka meistä ei niin hyötyä heidän perheelle olisikaan.
Eiköhän se etäisyys pysy ihan itsestään jos mentaliteettisi on tuo. Todennäköisesti aikuiset poikasi paskat nakkaavat vaatimuksillesi tavata ilman miniöitä. Hoitamistoiveiltakin vältyt jos todella kuvittelet että aikuisten lastesi parisuhteen kestävyys tai mikä tahansa kuuluu sinulle lainkaan. Tuollainen harppu kokee että miniää ei tarvitse kunnioittaa, myöskään lastenlasten äitinä. Ylipäätään sinulla ei ole toisen aikuisen menemisiin ja tulemisiin tai avioitumisiin yhtään mitään sananvaltaa, deal with it.
Oudon agressiivinen kommentti sinulta eli juuri sinunlaisiltasi tyypeiltä toivon poikieni säästyvän. Poikieni kanssa on hyvät välit niin eivätköhän he tapaa mielellään vanhempansa ja joka paikkaan ei aikuiset ihmiset puolisoitaan ota mukaan, eivät ne puolisot kulje mukana harrastuksissa, työpaikalla, saunailloissa, kavereilla ja vanhemmilla. En tarkoittanut, että poikieni parisuhteiden kestävyys k u u l u u minulle mutta satunnaisia tyttöystäviä ei tarvitse tavata. Nuoren miehen elämään nyt kuuluu tavata tyttöjä niin mielellään vanhemmat tapaavat sitten sellaisen ihmisen, joka on kuvioissa pitempään.
Kaikki asiathan eivät kuulu vanhemmille, ketä lapset tapailee ja kauanko. Toki miniää voi kunnioittaa mutta ei minkään tittelin perusteella (miniä, vaimo, aviopuoliso) vaan sen perusteella, että ihminen omalla käytöksellään ja luonteeltaan ansaitsee kunnioituksen. Minä omasta valinnastani en halua vaikuttaa poikieni päätöksiin tai valintoihin elämässä mutta ainahan asioista jutellaan jos pojilla tarve on, meihin vanhempiin voi ainakin luottaa, että toivomme lapsellemme hyvää.
Ymmärrät kuitenkin varmaan itsekin, ettei tuo ole normaalia eikä tervettä kieltäytyä tapaamasta tyttöystävää? Ylipäätään manipuloiva asenne sellainen, että vain pitkäaikaiset kumppanit kelpaavat ja kummallinen pitkän parisuhteen ylikorostaminen. Normaali vanhempi (jokainen kenestä olen kuullut, omat vanhempani, seurustelukumppaneiden vanhemmat) ovat tavanneet kyllä, kun seurustelu alkaa ja kohdelleet normaalisti. Ja tämän jälkeen on anoppia tavattu pääasiassa yhdessä. Pitäisin todella outona anoppia, joka nostaa itsensä johonkin kummalliseen asemaan ja jonka tapaamiseen pitää olla joku seurustelun aikaraja.
Tuollainen anoppi kun tulee vastaan niin voi jäädä moni pidempi suhde syntymättä. Yleensä tuo on vain alkusoittoa. Tuntuu, että yrität pitää niitä poikiasi jossain kummallisessa talutushihnassa. Erittäin poikkeuksellista ja outoa tuo on.
En ole hän, jolle vastasit mutta eihän tuollainen anoppi tule vastaan ainakaan kasvotusten jos hän ei halua tavata satunnaisia tyttöystäviä? Eiköhän ne nuoret halua hoitaa seurustelunsa rauhassa eikä heti talutella kandidaatteja koko suvun eteen jossakin kummallisessa talutushihnassa. Lukemani mukaan tuo äiti ei kieltäytynyt tapaamasta poikiensa kulloisiakin tyttöystäviä vaan hän ei mitenkään erityisemmin halunnut nähdä heitä. Meillä lapset tulevat käymään ihan itsekseen, ei heillä ole "pääasiassa kumppaniaan mukana", kummallinen oletus sinulla, että seurustelun myötä kumppanille kasvaa yhteen kehoon kaksi päätä.
Nimenomaan tuo kyseinen anoppi kieltäytyi tapaamasta ennenkuin on x aika suhdetta takana. Ei nyt mitään säätöjä esitelläkään, mutta seurustelukumppanit on aika normaalia esitellä. Ja ei suhde tarkoita sitä, että kasvaa yhteen ruumiseen kaksi päätä. Ollaan asuttu eri maissa, käyty markoilla yksin, harrastettu yksin ja tehty paljon yksin omissa suhteissani. Mutta eivät ne miehet ole enää olleet äidin talutushihnassa, äitiä tavataan aina joskus, kun kutsu käy syömään/kahville ja kutsu on aina koskenut molempia. Sama omien vanhempieni kohdalla. Toki joskus on tavattu ilmankin puolisoa, mutta ei siellä kuitenkaan viikottain käydä kylässä tai olla tekemisissä enää aikuisten ihmisten kesken.
Tuo särähti korvaan "Toki joskus on tavattu ilmankin puolisoa, mutta ei siellä kuitenkaan viikottain käydä kylässä tai olla tekemisissä enää aikuisten ihmisten kesken."
Oletat, että kaikilla ihmisillä on sama käsitys ja tavat toimia, no ei ole. Ja aikuiset ihmiset ovat kyllä tekemisissä toistensa kanssa, siihen ei ole mitään sääntöjä.
Ei asioita pidä olettaa vaan kysyä. Osa kommentoijista ihan selvästi pohjimmiltaan vain pelkää ettei olisi puolisonsa ainut ja tärkein kiinnostuksen kohde.
No ei sen puolison tärkein kohde nyt ainakaan äiti ole. Noin niinkuin yleensä ajatellaan, että jos ollaan suhteessa niin puoliso ja lapset on ykköset. Enkä todella koe, että on mitään uhkaa olemassa suuntaan tai toiseen. Anoppi on jossain kaukana siellä takana. Ja voi olla, että jotkut äidit ja aikuiset miehet ovat tiiviisti tekemisissä, mutta pitäisin sitä outona, jos sitä napanuoraa ei ole saatu katki omiin vanhempiin. Omat seurustelukumppanini ovat olleet pari kertaa kuussa ja ehkä kerran kuussa kahdessa käyty kylässä. Samoin minun vanhemmilla ja tämä on ollut normaalia ja tervettä. On toki muitakin terveitä malleja, mutta se ei ole normaalia, että anoppi kokee miniän uhaksi tai kokee pahaksi sen, ettei ole poikansa elämässä ykkönen. Tai ei ole ok, jos häneen ei ole viikottain yhteydessä ja soittelee perään jne.
Sinusta saa hyvin rajoittuneen mielikuvan, jotenkin ahdasmielinen ihminen, ainakin tuo "tämä on ollut normaalia ja tervettä" niin minulla ainakin särähtäisi korvassa jos tuon kuulisin jonkun sanovan. Toisaalta minua nauratti, että sinun seurustelukumppanisi ovat olleet pari kertaa kuussa, harva deittailee astronautteja. Minä en koe mahdollisia miniöitä uhaksi tai pidä itseäni heille uhkana tai halua olla poikieni elämässä ykkönen, eikä me soitella jatkuvasti. Yhteyttä me pidetään ja se johtuu siitä, että me pidämme toistemme seurasta, eikä mistään sukulaisvelvotteesta - samoin pojat keskenään käyvät treenaamassa ja matkoilla.
En toivo heidän elämäänsä rajoittuneesti ajattelevaa ihmistä, joka määrittelee kuinka monta kertaa on "normaalia ja tervettä" pitää yhteyttä vanhempiin, sisaruksiin tai ystäviin, mikä sinä olet asiasta päättämään toisen ihmisen puolesta. En myös pidä ajatuksesta että minun tai minun miniäni olisi seurusteltava keskenämme vain siksi, että meillä on yhteisenä tekijänä sama mies, miniän mies ja minun poikani. Seuransa saa valita niin yleensä keskenään luontevasti viihtyvät ihmiset viettävät aikaansa toistensa seurassa. Kohtelias toki pitää olla ja tavata edes jonkin verran niin tutustuu edes vähän paremmin niin tietää miten viihtyy tai viihtyykö ollenkaan mutta ei siihen mitään pakkoa tai velvoitetta ole, ei miniällä eikä anopilla.
Ehkä se johtuu ettei meillä oleteta niin paljon vaan kysytään ja sitten ei ole mitään velvoitetta ajatella asioista tai tehdä asioita kuten sata muuta ajattelee ja tekee.
Ei sinulla olekaan mitään velvoitetta käyttäytyä sosiaalisesti normaalilla ja yleisellä tavalla - tai edes terveellä tavalla, mutta en ymmärrä, miksi se miniä on sinulle noin iso ongelma. Siinä vaiheessa, kun lapsi aikuistuu, napanuora äitiin katkeaa ja lapsi alkaa elämään ihan omaa elämää. Ja kun seurustelukumppaneita tulee mukaan, on yleistä ja normaalia, että kutsu kylään koskee aina molempia silloin ku siellä käydään. Kukaan ei pakota mihinkään ja saahan sitä olla kuinka omituinen tai erikoinen ikinä haluaa, mutta jotenkin tuo ei vaan tunnu normaalilta eikä terveeltä, että "ei koeta oloaan luontevaksi", ja kyllä se vähän niin menee, että tapana on miniän kanssa seurustella tasan siksi, että on se yhteinen nimittäjä eli poikasi. Ja eivät nämä sosiaalisesti normaalit tavat toimia ole mitään minun keksintöjäni vaan 99% toimii näin. Erikseen ovat sitten ne sosiaalisesti vaikeat tai haasteelliset ihmiset, kenellä on juuri tuollaisia ongelmia, ettei "tunne oloaan luontevaksi" jne. Ja voit toki poikasi kanssa ylläpitää ihan niin tiivistä suhdetta kuin ikinä haluat, mutta sitäkin olisi hyvä katsella vähän ulkopuolelta ja miettiä, mikä on se äidin rooli aikuisen miehen elämässä.
Vikaa luetun ymmärtämisessä? tarjoamalla palkaksi Tuppervaaran muovikippoja tai tinkimällä tunteja alaspäin tai tuntihintaa alas pyrit hyötymään hoitajasta, sillä ei ole merkitystä onko Mannerheimin lastensuojeluliitossa kautta hoitajaksi tullut henkilö suvusta tai sen ulkopuolelta. Tosin sukulainen ehkä jo tietäisi varoa sinua paremmin.