Lue keskustelun säännöt.
Aktiivimalli III PAKKOMUUTOT
16.10.2018 |
Siis pitää jättää perhe ja muuttaa työn perässä johonkin.
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Jokainen ihminen saa asua ihan juuri siellä missä haluaa ILMAN yhteiskunnan tukia!!!!
Ei meidän työssäkäyvien todellakaan tarvi elättää teidän sohvalla maksamista ja sillä hyvä.
Suomalaiset ovat maailman laiskin kansa. Odotetaan, että raha tulee taikaseinästä joka kuukausi. Missään muussa maassa ei ole näin. KAIKKI yhteisunnallinen tuki pitäisi lakkauttaa HETI. Mukaanlukien lapsilisät. On SAIRASTA, että köyhät ja tyhmät hankkii lapsia, joita ei ole varaa itse elättää. Saadaan lapsilisää, asumistukea, hoitotukea, työttömyystukea ja toimeentulotukea. Omia säästöjä 0€.
Sinä et ole sitten koskaan nostanut mitään tukea? Eikö niin? Et ole opiskellut opintotuella, olet lapseton koka et ole saanut edes äitiyspäivärahaa/lapsilisiä? Vai kuulutko siihen tekopyhien porukkaan joka on sitä mieltä että kaikki tuet pitäisi lakkauttaa paitsi ne tuet jotka sinua ovat koskevat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[
Mukavahan se vain on käydä työnhakureissulla sadan kilometrin päässä tai kauempanakin. Työkkäri nimittäin maksaa ne matkat. Saapahan vähän harrastaa kotimaan matkailua. Jos haastatteu on sellaiseen aikaan että on pakko yöpyä, niin hotelliyökin maksetaan. Haastattelun jälkeen ehtii hyvin käydä tutustumassa paikan nähtävyyksiin, tai vaikka shoppailla. Helsingissä olen piipahtanut moneen kertaan veronmaksajien piikkiin, ja kyllähän siellä tekemistä riittää.
Mäkin kävin syyskuussa Espoossa työhaastattelussa, olin yötä hotellissa ja ostin säästöjunaliput. Te,, - toimisto maksoi korvaukset ja niiden jälkeen jäi vielä 70€ ylimääräistä. Ensi viikolla menen työhaastatteluun Seinäjoelle, olen jo varannut Sokos hotellin. Helmikuussa ajattelin käydä haastattelussa Tukholmassa.
Minä voisin muuttaa vaikka minne töiden perässä. Olen lähetellyt hakemuksia ympäri suomenmaata. On vain yksi pieni ongelma; ikä, 56v. Ikäsyrjintä on oudosti lakaistu sivuun työttömien parjauskampanjassa.
Vierailija kirjoitti:
</p>
<p>Jatkan vielä, että muistakaa mahdollisuus lähteä kolmeksi kuukaudeksi työnhakuun EU-alueella! Päiväraha juoksee koko ajan. Itse kävin työnhakureissulla Portugalissa, Espanjassa ja Sloveniassa. Bulgariassakin piti käydä mutta en ihan ehtinyt samalla reissulla. Töitä tosin ei löytynyt, mutta olihan mukavaa muuten.[/quote kirjoitti:Ai sitäkö varten Romaniasta tulee tänne porukkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin muuttaa vaikka minne töiden perässä. Olen lähetellyt hakemuksia ympäri suomenmaata. On vain yksi pieni ongelma; ikä, 56v. Ikäsyrjintä on oudosti lakaistu sivuun työttömien parjauskampanjassa.
Mä oon hakenut sairaanhoitajan sijaisuutta syyskuun alusta lähtien yhteensä viideltä paikkakunnalta, enkä ole ainakaan vielä saanut mitään yhteydenottoa. Jos kerta sairaanhoitajan työn saaminen on näin vaikeaa, miten vaikeaa työn löytäminen on muilla aloilla?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen muuttanut muutaman kuukauden määräaikaisen työn takia 1-2 vuoden välein, olen asunut mm. Lappeenrannassa, Kuopiossa, Helsingissä, Lohjalla, Lahdessa ja Tampereella, ja aina kun määräaikainen soppari on päättynyt, olen joutunut hankkimaan uuden työn toiselta paikkakunnalta siinä toivossa, että jospa siellä olisikin paremmat työmahdollisuudet, mutta aina olen joutunut pettymään ja työn perässä muuttamaan uudelle paikkakunnalle. Niin että ei se muuttaminen työn perässä ole ollut mikään pysyvä ratkaisu. Nyt asun isossa kaupungissa ja olen päättänyt, että ihan sama, jos töitä ei ole koko ajan, niin mieluummin sitten olen vaikka puolet vuodesta työttömänä, kuin jatkan tätä reppureissuelämää.
Kun tässä on mietitty tuota asumisasiaa, niin viitsisitkö omalta kohdaltasi valottaa, miten on mennyt? Eli millaisia asumismuotoja ja kuinka helppoa/vaikeaa on ollut järjestellä kyseisiä asioita? Kiinnostaa.
Ja hatunnosto sulle todellakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen muuttanut muutaman kuukauden määräaikaisen työn takia 1-2 vuoden välein, olen asunut mm. Lappeenrannassa, Kuopiossa, Helsingissä, Lohjalla, Lahdessa ja Tampereella, ja aina kun määräaikainen soppari on päättynyt, olen joutunut hankkimaan uuden työn toiselta paikkakunnalta siinä toivossa, että jospa siellä olisikin paremmat työmahdollisuudet, mutta aina olen joutunut pettymään ja työn perässä muuttamaan uudelle paikkakunnalle. Niin että ei se muuttaminen työn perässä ole ollut mikään pysyvä ratkaisu. Nyt asun isossa kaupungissa ja olen päättänyt, että ihan sama, jos töitä ei ole koko ajan, niin mieluummin sitten olen vaikka puolet vuodesta työttömänä, kuin jatkan tätä reppureissuelämää.
Onko sinulla mies ja lapsia? Yksin on aivan eri asia muuttaa yhtenään kuin perheenä. Mun koko ala-asteikä meni muuttaessa, isäni työn perässä. Olin suht ujo lapsi eikä ollut ollenkaan mukavaa muuttaa joka vuosi ja vaihtaa koulua ja etsiä aina uudet kaverit (kyllä, muutimme lähes vuoden välein, olin viidessä eri alakoulussa). Jätti sen verran pahat arvet etten halua sellaista omille lapsilleni. Onneksi nyt on vielä molemmille töitä ettei tarvitse miettiä niin aktiivisesti tätä mutta toki välillä käy pakosti mielessä kun yt:t pärähtävät taas kerran päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää enkä tukea ihmistä, joka ei sen vertaa voi vaivaa nähdä, että muuttaa työn perässä. Itse muutin ulkomaille sen vuoksi, aviomies tuli perästä. Ei tulisi mieleenkään maata kotona ja valittaa, että on jonkun muun tehtävä keksiä töitä kaikenmaailman muuttotappiokuntiin. Se muuttaminen nyt on vähintä, mitä pitää tehdä. Hyvinvointiyhteiskunta on hyvä olla, mutta suomalaisten kohdalla se on kyllä tehnyt ihmisistä uskomattoman laiskoja ja itsetietoisia. Jos missään muualla maailmassa kerrottaisiin, että suomalainen valittaa, ettei halua muuttaa työn perässä vaan valittaa ja odottaa, että joku muu korjaa tilanteen samalla kun nostaa tukia, tulisi siitä ihan todella valtava haloo ja hyvin hyvin vihaisia ihmisiä. Olen nykyisessäkin asuinmaassani tästä joidenkin paikallisten kanssa puhunut eikä kukaan voi uskoa sitä edes todeksi.
Allekirjoitan tämän täysin. Ja yhteiskunnasta kertoo jotain sekin, kuinka tällaisia mielipiteitä alapeukutetaan.
Harva haluaa olla sisäisesti kuollut työnarkomaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapuan liike kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aktiivimalli IV Työleirit.
Aktiivimalli V singolla arkadianmäelle.
Mitenkäs sinä laiska lusmu, varmasti armeijankin laistanut, sitä sinkoa muka osaisit käyttää?
Silloin kun kyse on tappamisen opettelemisesta tai tekemisestä lusmuilu on suoraansanoen suotavaa. Jos on pakko, niin ammutaan sitten siihen suuntaan mikä pakottaa ja jätetään sivulliset rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapuan liike kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aktiivimalli IV Työleirit.
Aktiivimalli V singolla arkadianmäelle.
Mitenkäs sinä laiska lusmu, varmasti armeijankin laistanut, sitä sinkoa muka osaisit käyttää?
Oma firma ja sotilasarvo vänrikki. 50 kertausharjoituspäivää. Sulla ei ole edes 5 päivää takana ja arvokin taitaa olla sotamies jos sitäkään.
50 päivää ja vielä vänrikki? Yeah right. Taitaa todellisuudessa olla luokituksena B-mies tai todennäköisemmin C-paprut.
Toiset on parempia kuin toiset. Kävisit armeijan sinäkin etkä pelaisi videopelejä koko yötä
Terv, Luutnantti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä muista, mutta itselläni ainakin olisi mielenterveys jo hieman koetuksella, jos asunnon/talon pilkkahintamyynnin jälkeen toiselle puolelle Suomea työn erään lähdettyäni, ja sieltä ensin vuokrakämpän (aika lailla kulunkeja näistä asunnonvaihtoasioista kuitenkin) kautta johonkin ensimmäiseen hätäomistusasuntoon muutettuani saisinkin potkut koeajalla. Vuokrakämppään kun menisi kukaties leijonanosa palkasta ja käteen jäävä osuus tietenkin pienempi, kuin "elättinä".
Tavallaan tein tuon tapaisen virheen 10 vuotta sitten.
Asuttiin pk-seudulla ja työttömyys tuli.
Työtä ei löytynyt ja talous oli kalliin vuokran takia helisemässä.
Töitä etsiessä huomasin usein oman alan paikkoja olevan tarjolla Turussa. Lopulta kävin junalla haastatteluissakin.
Kovin oli lupausta töistä ja kun Turussa asumiskulut olivat paljon pienemmät, päätimme ottaa riskin. Harvoin sitä voi muuttaa paikkakunnalta toiselle joten...
Ja lopputulos? Yksikään lupaava paikka ei palkannut vaikka niin oli haastatteluiden jälkeen puhelimessa luvattu valintaa todennäköiseksi.
Vasta 5 vuotta myöhemmin työllistyin.
aktiivimalli 3:seen kuluu myös työttömille annettavat nöyryys- ja häpeärangaistukset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen muuttanut muutaman kuukauden määräaikaisen työn takia 1-2 vuoden välein, olen asunut mm. Lappeenrannassa, Kuopiossa, Helsingissä, Lohjalla, Lahdessa ja Tampereella, ja aina kun määräaikainen soppari on päättynyt, olen joutunut hankkimaan uuden työn toiselta paikkakunnalta siinä toivossa, että jospa siellä olisikin paremmat työmahdollisuudet, mutta aina olen joutunut pettymään ja työn perässä muuttamaan uudelle paikkakunnalle. Niin että ei se muuttaminen työn perässä ole ollut mikään pysyvä ratkaisu. Nyt asun isossa kaupungissa ja olen päättänyt, että ihan sama, jos töitä ei ole koko ajan, niin mieluummin sitten olen vaikka puolet vuodesta työttömänä, kuin jatkan tätä reppureissuelämää.
Kun tässä on mietitty tuota asumisasiaa, niin viitsisitkö omalta kohdaltasi valottaa, miten on mennyt? Eli millaisia asumismuotoja ja kuinka helppoa/vaikeaa on ollut järjestellä kyseisiä asioita? Kiinnostaa.
!
Ihan itse olen hankkinut vuokra-asunnon vapailta markkinoilta, kahdesti olen asunut kalustetussa opiskelijasoluhuoneessa.
Onhan se tosi työlästä ja kallista etsiä sopiva asunto ja itse muuttoprosessi.
Muuttoa kokeillut
</p>
<p>Kovin oli lupausta töistä ja kun Turussa asumiskulut olivat paljon pienemmät, päätimme ottaa riskin. Harvoin sitä voi muuttaa paikkakunnalta toiselle joten...
</p>
<p>Ja lopputulos? Yksikään lupaava paikka ei palkannut vaikka niin oli haastatteluiden jälkeen puhelimessa luvattu valintaa todennäköiseksi.
</p>
<p>Vasta 5 vuotta myöhemmin työllistyin.[/quote kirjoitti:Olitsä viisi vuotta työttömänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää enkä tukea ihmistä, joka ei sen vertaa voi vaivaa nähdä, että muuttaa työn perässä. Itse muutin ulkomaille sen vuoksi, aviomies tuli perästä. Ei tulisi mieleenkään maata kotona ja valittaa, että on jonkun muun tehtävä keksiä töitä kaikenmaailman muuttotappiokuntiin. Se muuttaminen nyt on vähintä, mitä pitää tehdä. Hyvinvointiyhteiskunta on hyvä olla, mutta suomalaisten kohdalla se on kyllä tehnyt ihmisistä uskomattoman laiskoja ja itsetietoisia. Jos missään muualla maailmassa kerrottaisiin, että suomalainen valittaa, ettei halua muuttaa työn perässä vaan valittaa ja odottaa, että joku muu korjaa tilanteen samalla kun nostaa tukia, tulisi siitä ihan todella valtava haloo ja hyvin hyvin vihaisia ihmisiä. Olen nykyisessäkin asuinmaassani tästä joidenkin paikallisten kanssa puhunut eikä kukaan voi uskoa sitä edes todeksi.
Jep. Itse asuin turkissa muutaman vuoden eikä kukaan ollut uskoa edes sitä että loman ajalta saa Suomessa palkkaa :D ”siis oikeasti ihmiset ovat kuukauden kotona ja siitä maksetaan heille palkkaa?!”
Se on pelkästään hieno asia, että Suomessa työntekijää ei kohdella kuin roskaa! Se on yhtälailla työntekijän ansiota, että firma tekee voittoa, ja siitä kuuluu korvaus saada! Itsekin olen Turkissa asunut ja niin on kaikella tapaa paska maa, että mitään mallia ei tarvita sieltä yhtääb mihinkään ja vähiten työntekijöiden polkemiseen.
Toki, pointtini olikin se kun Suomessa itketään miten muualla on asiat niin paljon paremmin ja oikeasti siellä muualla ihmetellään täällä itsestäänselviä asioita, esim jopa sitä loma-ajan palkkaa!
Vierailija kirjoitti:
Aktiivimalli VI: Räjäytyspanta.
Te-keskuksen virkailija asentaa työttömän työnhakijan kaulaan pannan, joka sisältää räjähteen. Työttömän kuuluu löytää 24 tunnin kuluessa työpaikka ja ilmoittaa siitä virkailijalle. Mikäli työpaikkaa ei löydy, virkailija painaa nappia ja näin on yksi työtön vähemmän tilastoissa.
Varo kuule. Lindströmin Piffi lukee vielä näitä juttuja ja ottaa vaikutteita uusia suunnitelmiaan varten... 😂
Vierailija kirjoitti:
Muuttoa kokeillut
</p>
<p>Kovin oli lupausta töistä ja kun Turussa asumiskulut olivat paljon pienemmät, päätimme ottaa riskin. Harvoin sitä voi muuttaa paikkakunnalta toiselle joten...
</p>
<p>Ja lopputulos? Yksikään lupaava paikka ei palkannut vaikka niin oli haastatteluiden jälkeen puhelimessa luvattu valintaa todennäköiseksi.
</p>
<p>Vasta 5 vuotta myöhemmin työllistyin.[/quote kirjoitti:Olitsä viisi vuotta työttömänä?
"Olitsä"? Minä olen ollut 4.5 vuotta työttömänä. T. 61v nainen. Normaalia nykyään. Tervetuloa reaalimaailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten ottaa perhe mukaan ja yrittää myydä se vanhalle paikkakunnalle jäänyt asunto, josta on vielä yli kymmenen vuoden velka. Onnea vain, jos seudun muukin työvoima joutuu tekemään saman.
Jos valtio pakottaa muuttamaan, pitäisi olla myös optio saada valtion lunastamaan se vanha asunto vähintäänkin loppuvelan hinnalla.
Entäs jos perheen toisella aikuisella on vakituinen työpaikka, niin mites sitten otetaan perhe ja muutetaan?
Jatkan vielä, että muistakaa mahdollisuus lähteä kolmeksi kuukaudeksi työnhakuun EU-alueella! Päiväraha juoksee koko ajan. Itse kävin työnhakureissulla Portugalissa, Espanjassa ja Sloveniassa. Bulgariassakin piti käydä mutta en ihan ehtinyt samalla reissulla. Töitä tosin ei löytynyt, mutta olihan mukavaa muuten.