Lue keskustelun säännöt.
Ghoustaus, kuinka päästä yli (taas)?
13.10.2018 |
Tapailin useamman viikon fiksun oloista miestä. Sovittiin että tällä viikolla nähtäisiin taas leffan ja yhdessäolon merkeissä. Yhtäkkiä hiljeni, ei tullut mitään viestiä. Suhde oli siis jo intiimi ja sovittu ettei ole pelkkä panosuhde. Nyt katosi ja hiljeni. Kuinka useiden tällaisten hiljenemisten jälkeen estää itseään muuttumasta kyyniseksi??? Onko vielä miehiä jotka kohtelevat naisia kunnioittavasti??? Vitutuskäyrä huipussaan, montako kertaa yksi ihminen jaksaa näitä pettymyksiä.
Kommentit (209)
Ihan perus nykyään, omakin "rakkauselämäni" on sitä että miehiä tulee ja menee, osa tuntuu olevan ihan fiiliksissä ja integroivat minut elämäänsä kunnes yhtäkkiä sitten katoavat johonkin tai juttu vaan hiipuu. En ole vuosiin edes tapaillut ketään kunnolla, vaan homma on aina sitä että pannaan pari kertaa ja sitten kadotaan toistemme elämistä.
No saapahan seksiä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi deittailette? Tai alatte johonkin ”tapailuun”?
Seurusteluhan on sitä, kun pariskunta tutustuu toisiinsa ja jos kaikki menee hyvin, eli rakkaus syvenee ja molemmat ovat toisilleen elämänkumppaneiksi sopivia -> mennään naimisiin.Itse harrastan seksiä kun haluan ja on tarpeeksi kuuma kundi holleilla, mutta en deittaile tai tapaile ketään.
Treffailukulttuuri ei kiinnosta.
Ai niin, seksistä vielä; olen tasan kerran elämässäni tavannut miehen, jonka kanssa olisin omalta osaltani ollut valmis johonkin syvempäänkin, mutta sänkyyn olen toki mennyt jokaisen ihastuksen kanssa.
Ihmeellinen oletus joillain, että kaikki naiset haluaisivat sitoutua jokaisen miehen kanssa, johon ovat ihastuneita ja jonka kanssa harrastavat seksiä.:DHyi mikä tautipesäke mahdat olla. Píllun halpuuttajat ovat alinta kastia, eivätkä koskaan tule löytämään rinnalleen miestä, selittelevät juurikin noin, että "joo en mä haluakaan sitoutua mut kuumat alfat kiinnostaa ja kúllikaruselli ":)" " .
Olen eri mieltä ap:n kanssa (en esimerkiksi aio mennä naimisiin vaan mun kanssa pääsee enimmillään seurusteluasteelle, enkä sekstaa ennen kuin oikeasti olen ihastunut), mutta sitten taas oikein tosi eri mieltä sun kanssa. Mun edellinen parisuhde alkoi ihan samanlaisella kuukausien tapailulla kuin muutkin ja kesti yhdeksän (!) vuotta. Minä päätin sen (ihan ilmoittamalla). Että en nyt edelleenkään tiedä, kannattaako sun tätä pllun halpuuttamista niin kauhean yleispätevänä sääntönä huudella täällä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan perus nykyään, omakin "rakkauselämäni" on sitä että miehiä tulee ja menee, osa tuntuu olevan ihan fiiliksissä ja integroivat minut elämäänsä kunnes yhtäkkiä sitten katoavat johonkin tai juttu vaan hiipuu. En ole vuosiin edes tapaillut ketään kunnolla, vaan homma on aina sitä että pannaan pari kertaa ja sitten kadotaan toistemme elämistä.
No saapahan seksiä. :D
Olet rikki sisältä. Hyväksyt itseltäsi tuollaisen käytöksen, koska muuten olisit aivan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten vielä yksi vilpitön kysymys. Mitä ihmettä ovat nämä usean viikon, kuukausitolkkujen, puolen vuoden "tapailut"?? Ei vaan voi käsittää. Itselleni tapailu tarkoittaa vaihetta, kun tutustutaan toiseen ja katsotaan, onko romanttista kiinnostusta olemassa vai ei. En ole mikään pikagiljotiinin kannattaja todellakaan, että heti ensi treffeillä pitäisi tulla jotain maailmaa suurempia tuntemuksia tai muuten se on ei jatkoon. Toiseen pitää voida rauhassa tutustua. Mutta mikä on se tapailu, johon jäädään jopa useiksi kuukausiksi jumiin? Itse kun löysin mieheni, "tapailimme" sen pari kertaa, ja sen jälkeen oli kyllä aivan selvää, että juttu on seurustelua ja haluamme olla yhdessä. Kun sai käsityksen toisesta ja oppi toista tuntemaan sen verran, että pystyi sitoutumaan, niin sitten sitouduttiin oikeaan suhteeseen. Ei siihen vain yksinkertaisesti mene puolta vuotta. Noista keisseistä aina tulee mieleen, että niissä vain vähän katsellaan eikä se toinen OIKEASTI ole sellainen, johon voisi rakastua ja sitoutua, joten en ihmettele, että niistä sitten ghostataankin vaikka miten pitkän ajan päästä. Enkä ole mikään ikäloppu joka olisi miehensä löytänyt ennen nykyistä säätämisen ja sekoilun deittikulttuuria, vaan meille vain molemmille oli itsestäänselvää että olemme kumppainena toisillemme mitä haluamme ja suhde vaatii sitoutumisen toimiakseen.
- Kymppi
Eipä tuohon voi muuta sanoa kuin että olet onnekas. En ole kertaakaan 35-vuotisen elämäni aikana tavannuta miestä, joka olisi ylipäätään halunnut sitoutua, saati sitten että olisi parin tapaamisen jälkeen halunnut sitoutua muhun. En osaa edes kuvitella miltä se tuntuisi jos joku haluaisi just mut eikä häpeäisi kertoa kaikille että olen juuri tämän naisen kanssa.
Sänkyyn meneminenkin on jotain ihme peliä nykyään - toiset sanovat että mene heti, sittenhän sen näkee ja mies rakastuu seksin perusteella.
Ei kai kukaan oikeasti usko tuota? :DDD Miehille seksi ja rakkaus ovat täysin eri asioita.
Myös joillekin naisille eikä edes ole kaikille miehille. Mä tapailin kerran yhtä, joka halusi seksiä vasta kuukausien tuntemisen jälkeen. Ja oli ihan ennenkin seurustellut, asunutkin naisen kanssa jne eli ei mikään kokemattomuutta arastellut tms. Ei vaan halunnut panna tuntematonta.
Voisko palstamiehet vähitellen alkaa puhua yksilöistä eikä yleistää niin kauheasti oman itsen kautta koko sukupuolta?
On ghostaaminen silti reilumpaa kuin se, että pitää edelleen yhteyttä näytellen kiinnostunutta, vaikka oikeasti on verkot jo uusilla vesillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapailin useamman viikon fiksun oloista miestä. Sovittiin että tällä viikolla nähtäisiin taas leffan ja yhdessäolon merkeissä. Yhtäkkiä hiljeni, ei tullut mitään viestiä. Suhde oli siis jo intiimi ja sovittu ettei ole pelkkä panosuhde. Nyt katosi ja hiljeni. Kuinka useiden tällaisten hiljenemisten jälkeen estää itseään muuttumasta kyyniseksi??? Onko vielä miehiä jotka kohtelevat naisia kunnioittavasti??? Vitutuskäyrä huipussaan, montako kertaa yksi ihminen jaksaa näitä pettymyksiä.
Näin miehenä naurattaa. Tein tätä itsekin nuorena ja olihan se hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi deittailette? Tai alatte johonkin ”tapailuun”?
Seurusteluhan on sitä, kun pariskunta tutustuu toisiinsa ja jos kaikki menee hyvin, eli rakkaus syvenee ja molemmat ovat toisilleen elämänkumppaneiksi sopivia -> mennään naimisiin.Itse harrastan seksiä kun haluan ja on tarpeeksi kuuma kundi holleilla, mutta en deittaile tai tapaile ketään.
Treffailukulttuuri ei kiinnosta.
Ai niin, seksistä vielä; olen tasan kerran elämässäni tavannut miehen, jonka kanssa olisin omalta osaltani ollut valmis johonkin syvempäänkin, mutta sänkyyn olen toki mennyt jokaisen ihastuksen kanssa.
Ihmeellinen oletus joillain, että kaikki naiset haluaisivat sitoutua jokaisen miehen kanssa, johon ovat ihastuneita ja jonka kanssa harrastavat seksiä.:DTäytyy tähän lisätä, että eniten on jääneet perään roikkumaan ne kaksi miestä, joiden kanssa olin sängyssä alle 2h ensitapaamisesta.
Toisen tapasin puistossa, toisen bussipysäkillä - ennestään tuntemattomia siis, eli asiaan ei liittynyt mitään Tindereitä tai muita nykyajan hapatuksia.:D ---
Ahaa eli oletkin trolli tai jos et, niin harvinaisen keskenkasvuinen antelias. Tottakai ne miehet joille nainen antautuu noinkin helposti, jäävät roikkumaan mielellään koska uskovat saavansa sinulta jatkossakin pinppiä ilman, että siihen tarvitsisi nähdä suurta vaivaa (eli heidän ei tarvitse kustantaa mitään illallisia, leffakäyntejä tai muutenkaan kuluttaa aikaansa helpon naisen kanssa oleskeluun.) :) Laadukkaammilta naisilta kun sitä pinperoa ei ihan noin vain saa, vaan miehen pitää tehdä oikeasti töitä sen pinpin eteen, eli tutustua. :)
Jos joskus haluat päästä helpon naisen maineesta eroon, niin kannattaa vaihtaa paikkakuntaa, helpon naisen maine leviää nimittäin miesten keskuudessa kulovalkean tavoin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten vielä yksi vilpitön kysymys. Mitä ihmettä ovat nämä usean viikon, kuukausitolkkujen, puolen vuoden "tapailut"?? Ei vaan voi käsittää. Itselleni tapailu tarkoittaa vaihetta, kun tutustutaan toiseen ja katsotaan, onko romanttista kiinnostusta olemassa vai ei. En ole mikään pikagiljotiinin kannattaja todellakaan, että heti ensi treffeillä pitäisi tulla jotain maailmaa suurempia tuntemuksia tai muuten se on ei jatkoon. Toiseen pitää voida rauhassa tutustua. Mutta mikä on se tapailu, johon jäädään jopa useiksi kuukausiksi jumiin? Itse kun löysin mieheni, "tapailimme" sen pari kertaa, ja sen jälkeen oli kyllä aivan selvää, että juttu on seurustelua ja haluamme olla yhdessä. Kun sai käsityksen toisesta ja oppi toista tuntemaan sen verran, että pystyi sitoutumaan, niin sitten sitouduttiin oikeaan suhteeseen. Ei siihen vain yksinkertaisesti mene puolta vuotta. Noista keisseistä aina tulee mieleen, että niissä vain vähän katsellaan eikä se toinen OIKEASTI ole sellainen, johon voisi rakastua ja sitoutua, joten en ihmettele, että niistä sitten ghostataankin vaikka miten pitkän ajan päästä. Enkä ole mikään ikäloppu joka olisi miehensä löytänyt ennen nykyistä säätämisen ja sekoilun deittikulttuuria, vaan meille vain molemmille oli itsestäänselvää että olemme kumppainena toisillemme mitä haluamme ja suhde vaatii sitoutumisen toimiakseen.
- Kymppi
Eipä tuohon voi muuta sanoa kuin että olet onnekas. En ole kertaakaan 35-vuotisen elämäni aikana tavannuta miestä, joka olisi ylipäätään halunnut sitoutua, saati sitten että olisi parin tapaamisen jälkeen halunnut sitoutua muhun. En osaa edes kuvitella miltä se tuntuisi jos joku haluaisi just mut eikä häpeäisi kertoa kaikille että olen juuri tämän naisen kanssa.
Sänkyyn meneminenkin on jotain ihme peliä nykyään - toiset sanovat että mene heti, sittenhän sen näkee ja mies rakastuu seksin perusteella. Toiset sanovat että älä missään nimessä mene koska vain odottamalla tiedät että mies oikeasti pitää sinusta. Ja kumpikaan ei pidä tosielämässä paikkaansa!
Nykyään en sitten edes tapaile koska se vain on liian nöyryyttävää. Yritin muutaman kerran mutta aina sai kuulla etten ole sopiva (mikä on ihan ok, mutta silti hajottaa kun niin käy joka kerta). En harrastanut seksiä heidän kanssaan koska tarvitsen siihen muutakin kuin pari tapailua. Enkä siis varmaan tule koskaan kokemaan parisuhdetta ja onnea sillä elämänalueella.
Pidän itseäni kyllä onnekkaana, mutta en oikeastaan siksi, että löysin sitoutumishaluisen miehen. Uskon, että miehet haluavat sitoutua siinä missä naisetkin. Toki on paljon niitä ihan hukassa olevia, mutta on myös paljon hyviä, kunnollisia miehiä, jotka eivät vain löydä parisuhdetta. Esimerkiksi mieheni ystäväpiirissä heitä on todella paljon. Aika moni taitaa tuntea nykyisen deittailukulttuurin niin kuluttavana, ettei tinderöinnit ja muut edes nappaa. Aika vaikea ongelma. Itse löysin mieheni tekemällä alusta asti todella avoimesti selväksi millainen olen ja mitä haluan. Tutustuin mieheeni siis netissä. Ehdin kyllä käydä paljon treffeillä ennen häneen tutustumista, mutta en ottanut lukuisia pakkeja henkilökohtaisesti.
Mitenkähän näitä ikäviä piirteitä (parempi aina etsinnässä sillä tinderissä on niin monta matchia vielä tapaamatta, ghostaaminen jne.) saisi karsittua ja ihmisiä tutustumaan rauhassa mutta vakavissaan toisiinsa? Kuitenkin iso osa niin miehistä kuin naisista haluaa sitoutua ja elää hyvässä, vakaassa parisuhteessa... Kohtaaminen on vain eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten vielä yksi vilpitön kysymys. Mitä ihmettä ovat nämä usean viikon, kuukausitolkkujen, puolen vuoden "tapailut"?? Ei vaan voi käsittää. Itselleni tapailu tarkoittaa vaihetta, kun tutustutaan toiseen ja katsotaan, onko romanttista kiinnostusta olemassa vai ei. En ole mikään pikagiljotiinin kannattaja todellakaan, että heti ensi treffeillä pitäisi tulla jotain maailmaa suurempia tuntemuksia tai muuten se on ei jatkoon. Toiseen pitää voida rauhassa tutustua. Mutta mikä on se tapailu, johon jäädään jopa useiksi kuukausiksi jumiin? Itse kun löysin mieheni, "tapailimme" sen pari kertaa, ja sen jälkeen oli kyllä aivan selvää, että juttu on seurustelua ja haluamme olla yhdessä. Kun sai käsityksen toisesta ja oppi toista tuntemaan sen verran, että pystyi sitoutumaan, niin sitten sitouduttiin oikeaan suhteeseen. Ei siihen vain yksinkertaisesti mene puolta vuotta. Noista keisseistä aina tulee mieleen, että niissä vain vähän katsellaan eikä se toinen OIKEASTI ole sellainen, johon voisi rakastua ja sitoutua, joten en ihmettele, että niistä sitten ghostataankin vaikka miten pitkän ajan päästä. Enkä ole mikään ikäloppu joka olisi miehensä löytänyt ennen nykyistä säätämisen ja sekoilun deittikulttuuria, vaan meille vain molemmille oli itsestäänselvää että olemme kumppainena toisillemme mitä haluamme ja suhde vaatii sitoutumisen toimiakseen.
- Kymppi
Eipä tuohon voi muuta sanoa kuin että olet onnekas. En ole kertaakaan 35-vuotisen elämäni aikana tavannuta miestä, joka olisi ylipäätään halunnut sitoutua, saati sitten että olisi parin tapaamisen jälkeen halunnut sitoutua muhun. En osaa edes kuvitella miltä se tuntuisi jos joku haluaisi just mut eikä häpeäisi kertoa kaikille että olen juuri tämän naisen kanssa.
Sänkyyn meneminenkin on jotain ihme peliä nykyään - toiset sanovat että mene heti, sittenhän sen näkee ja mies rakastuu seksin perusteella. Toiset sanovat että älä missään nimessä mene koska vain odottamalla tiedät että mies oikeasti pitää sinusta. Ja kumpikaan ei pidä tosielämässä paikkaansa!
Nykyään en sitten edes tapaile koska se vain on liian nöyryyttävää. Yritin muutaman kerran mutta aina sai kuulla etten ole sopiva (mikä on ihan ok, mutta silti hajottaa kun niin käy joka kerta). En harrastanut seksiä heidän kanssaan koska tarvitsen siihen muutakin kuin pari tapailua. Enkä siis varmaan tule koskaan kokemaan parisuhdetta ja onnea sillä elämänalueella.
Pidän itseäni kyllä onnekkaana, mutta en oikeastaan siksi, että löysin sitoutumishaluisen miehen. Uskon, että miehet haluavat sitoutua siinä missä naisetkin. Toki on paljon niitä ihan hukassa olevia, mutta on myös paljon hyviä, kunnollisia miehiä, jotka eivät vain löydä parisuhdetta. Esimerkiksi mieheni ystäväpiirissä heitä on todella paljon. Aika moni taitaa tuntea nykyisen deittailukulttuurin niin kuluttavana, ettei tinderöinnit ja muut edes nappaa. Aika vaikea ongelma. Itse löysin mieheni tekemällä alusta asti todella avoimesti selväksi millainen olen ja mitä haluan. Tutustuin mieheeni siis netissä. Ehdin kyllä käydä paljon treffeillä ennen häneen tutustumista, mutta en ottanut lukuisia pakkeja henkilökohtaisesti.
Mitenkähän näitä ikäviä piirteitä (parempi aina etsinnässä sillä tinderissä on niin monta matchia vielä tapaamatta, ghostaaminen jne.) saisi karsittua ja ihmisiä tutustumaan rauhassa mutta vakavissaan toisiinsa? Kuitenkin iso osa niin miehistä kuin naisista haluaa sitoutua ja elää hyvässä, vakaassa parisuhteessa... Kohtaaminen on vain eri asia.
Ainakaan naiset eivät halua mitään seksisuhdetta vakavampaa ennen kuin biologinen kello tikittää ja ovat jo yli 35.
Self respect kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi deittailette? Tai alatte johonkin ”tapailuun”?
Seurusteluhan on sitä, kun pariskunta tutustuu toisiinsa ja jos kaikki menee hyvin, eli rakkaus syvenee ja molemmat ovat toisilleen elämänkumppaneiksi sopivia -> mennään naimisiin.Itse harrastan seksiä kun haluan ja on tarpeeksi kuuma kundi holleilla, mutta en deittaile tai tapaile ketään.
Treffailukulttuuri ei kiinnosta.
Ai niin, seksistä vielä; olen tasan kerran elämässäni tavannut miehen, jonka kanssa olisin omalta osaltani ollut valmis johonkin syvempäänkin, mutta sänkyyn olen toki mennyt jokaisen ihastuksen kanssa.
Ihmeellinen oletus joillain, että kaikki naiset haluaisivat sitoutua jokaisen miehen kanssa, johon ovat ihastuneita ja jonka kanssa harrastavat seksiä.:DTäytyy tähän lisätä, että eniten on jääneet perään roikkumaan ne kaksi miestä, joiden kanssa olin sängyssä alle 2h ensitapaamisesta.
Toisen tapasin puistossa, toisen bussipysäkillä - ennestään tuntemattomia siis, eli asiaan ei liittynyt mitään Tindereitä tai muita nykyajan hapatuksia.:D ---Ahaa eli oletkin trolli tai jos et, niin harvinaisen keskenkasvuinen antelias. Tottakai ne miehet joille nainen antautuu noinkin helposti, jäävät roikkumaan mielellään koska uskovat saavansa sinulta jatkossakin pinppiä ilman, että siihen tarvitsisi nähdä suurta vaivaa (eli heidän ei tarvitse kustantaa mitään illallisia, leffakäyntejä tai muutenkaan kuluttaa aikaansa helpon naisen kanssa oleskeluun.) :) Laadukkaammilta naisilta kun sitä pinperoa ei ihan noin vain saa, vaan miehen pitää tehdä oikeasti töitä sen pinpin eteen, eli tutustua. :)
Jos joskus haluat päästä helpon naisen maineesta eroon, niin kannattaa vaihtaa paikkakuntaa, helpon naisen maine leviää nimittäin miesten keskuudessa kulovalkean tavoin...
Joo se on totta, olen äärimmäisen ”helppo” - jos siis kohtaan minua kiihottavan miehen, eli about kerran kahdessa vuodessa.
Huomaatko yksinkertaisuutesi; oletat helposti seksiä harrastavan naisen tekevän sitä vähän kaikkien kanssa?:D
Vaikka teenkin sitä ilman mitään kynnystä, on seula äärimmäisen tarkka ja partnerihistoria vähälukuisempi kuin yleensä ikäisilläni naisilla (perustuen muiden naisten kanssa käytyihin keskusteluihin).
Toinen noista miehistä olisi halunnut lopulta muuttaa kanssani yhteen ja toinen roikkui niin kauan, että ystäväni soitti hänelle ja käski jättää rauhaan valehdellen, että olen muka naimisissa.
Ja sekin on totta, ettei minulle tarvitse maksaa mitään. Miksi pitäisikään?
Kuten kirjotettua; haluan yleensä miehestä ”vain” seksiä ja hengailuseuraa, eli ei tarvitse pelata mitään pelejä.
Ja jos joskus sitoudun, en missään nimessä tee sitä minkään pellen kanssa, joka haluaa OSTAA minut ja minun täytyisi esittää jotain hankalaa joka tulee norsunluutornista aina yhden askeleen alemmas sitä mukaa, kun mies maksaa minulle jotain.:DDDDD
Rofl, erittäin koominen ajatuskin.
Minun vaginani ei ole mikään kaupankäyntiväline, sori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten vielä yksi vilpitön kysymys. Mitä ihmettä ovat nämä usean viikon, kuukausitolkkujen, puolen vuoden "tapailut"?? Ei vaan voi käsittää. Itselleni tapailu tarkoittaa vaihetta, kun tutustutaan toiseen ja katsotaan, onko romanttista kiinnostusta olemassa vai ei. En ole mikään pikagiljotiinin kannattaja todellakaan, että heti ensi treffeillä pitäisi tulla jotain maailmaa suurempia tuntemuksia tai muuten se on ei jatkoon. Toiseen pitää voida rauhassa tutustua. Mutta mikä on se tapailu, johon jäädään jopa useiksi kuukausiksi jumiin? Itse kun löysin mieheni, "tapailimme" sen pari kertaa, ja sen jälkeen oli kyllä aivan selvää, että juttu on seurustelua ja haluamme olla yhdessä. Kun sai käsityksen toisesta ja oppi toista tuntemaan sen verran, että pystyi sitoutumaan, niin sitten sitouduttiin oikeaan suhteeseen. Ei siihen vain yksinkertaisesti mene puolta vuotta. Noista keisseistä aina tulee mieleen, että niissä vain vähän katsellaan eikä se toinen OIKEASTI ole sellainen, johon voisi rakastua ja sitoutua, joten en ihmettele, että niistä sitten ghostataankin vaikka miten pitkän ajan päästä. Enkä ole mikään ikäloppu joka olisi miehensä löytänyt ennen nykyistä säätämisen ja sekoilun deittikulttuuria, vaan meille vain molemmille oli itsestäänselvää että olemme kumppainena toisillemme mitä haluamme ja suhde vaatii sitoutumisen toimiakseen.
- Kymppi
Eipä tuohon voi muuta sanoa kuin että olet onnekas. En ole kertaakaan 35-vuotisen elämäni aikana tavannuta miestä, joka olisi ylipäätään halunnut sitoutua, saati sitten että olisi parin tapaamisen jälkeen halunnut sitoutua muhun. En osaa edes kuvitella miltä se tuntuisi jos joku haluaisi just mut eikä häpeäisi kertoa kaikille että olen juuri tämän naisen kanssa.
Sänkyyn meneminenkin on jotain ihme peliä nykyään - toiset sanovat että mene heti, sittenhän sen näkee ja mies rakastuu seksin perusteella. Toiset sanovat että älä missään nimessä mene koska vain odottamalla tiedät että mies oikeasti pitää sinusta. Ja kumpikaan ei pidä tosielämässä paikkaansa!
Nykyään en sitten edes tapaile koska se vain on liian nöyryyttävää. Yritin muutaman kerran mutta aina sai kuulla etten ole sopiva (mikä on ihan ok, mutta silti hajottaa kun niin käy joka kerta). En harrastanut seksiä heidän kanssaan koska tarvitsen siihen muutakin kuin pari tapailua. Enkä siis varmaan tule koskaan kokemaan parisuhdetta ja onnea sillä elämänalueella.
Pidän itseäni kyllä onnekkaana, mutta en oikeastaan siksi, että löysin sitoutumishaluisen miehen. Uskon, että miehet haluavat sitoutua siinä missä naisetkin. Toki on paljon niitä ihan hukassa olevia, mutta on myös paljon hyviä, kunnollisia miehiä, jotka eivät vain löydä parisuhdetta. Esimerkiksi mieheni ystäväpiirissä heitä on todella paljon. Aika moni taitaa tuntea nykyisen deittailukulttuurin niin kuluttavana, ettei tinderöinnit ja muut edes nappaa. Aika vaikea ongelma. Itse löysin mieheni tekemällä alusta asti todella avoimesti selväksi millainen olen ja mitä haluan. Tutustuin mieheeni siis netissä. Ehdin kyllä käydä paljon treffeillä ennen häneen tutustumista, mutta en ottanut lukuisia pakkeja henkilökohtaisesti.
Mitenkähän näitä ikäviä piirteitä (parempi aina etsinnässä sillä tinderissä on niin monta matchia vielä tapaamatta, ghostaaminen jne.) saisi karsittua ja ihmisiä tutustumaan rauhassa mutta vakavissaan toisiinsa? Kuitenkin iso osa niin miehistä kuin naisista haluaa sitoutua ja elää hyvässä, vakaassa parisuhteessa... Kohtaaminen on vain eri asia.
Ainakaan naiset eivät halua mitään seksisuhdetta vakavampaa ennen kuin biologinen kello tikittää ja ovat jo yli 35.
Höpö höpö jöpö. Voi olla totta jossain Keravalla sun omissa ympyröissä, mutta kyllä esim mun kaveriporukassa seurustellaan vuosia eikä kellään ole mitään kevytsuhteita. Kerroin itsekin jo tuolla edellä, että mun aiempi suhde kesti yhdeksän vuotta ja olin 21 sen alkaessa. Sitä ennen mulla oli ollut yksi seksikumppani, vieläpä samana vuonna.
Mitäs tapailette näitä ”helppoja” naisia, jos ette pidä niistä? Vai ettekö saa muita?
Vierailija kirjoitti:
Mä katkeroiduin ja mun osalta nää mieshommat oli tässä. Nyt en jaksa enää yhtäkään pettymystä. Kymmeniä treffejä ja aina ghostaus. Ikisinkkuna hautaan. P-erkele.
Tiedätkö mitä? En puhu muiden puolesta vain omastani. Ehkä siksi, että minusta ollaan oltu läpielämän mustasukkaisia ja ihmissuhteet kontrolloivia tai hylkääviä, niin jos saan jostain henkilökohtaista mielihyvää, niin multa repee tunteet pois. Vaikka rakastuessa. Kun tämä tapahtuu on ihan mahdoton nähdä naista, kun tunne vaan pahenee. Ja se on rankka menetys, kun tietää, että toinenkin kärsii.
Ei mitään mahdollisuutta toimia oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis mistä se seksi olisi miehelle palkinto?
Siitä, kun maksaa naiselle jotain?
Entä kun naisella on enemmän rahaa kuin miehellä, eikä nainen ole ikinä eläissään kokenut taloudellista niukkuutta eli rahalla ei voi tehdä vaikutusta?
Vai siitäkö seksi olisi palkinto miehelle, että mies on kohdellut naista ihmisarvoisesti ja hyvin?
Vaikka niin tulisi kohdella jokaista vastaantulijaa ja kanssaeläjää riippumatta yhteiskunnallisesta statuksesta, elämäntilanteesta jne.?
Mulle tuollainen olisi kyllä mahdotonta, siis olla tekemisissä miehen kanssa jolle seksi on palkinto, sillä itse haluan seksiä joka päivä eikä kiinnosta säädellä sitä.
Ap, tämä on juuri tätä tyypillistä nykyaikaa ja ihmissuhteet ovat kertakäyttötavaraa. Jos mies pääsi hommiin kanssasi, sinun käyttösi oli tässä. Niin se toimii. Varsinkin, jos mies on edes hitusen paremmannäköinen, niin keräilee kokemuksia.
Odota pari päivää ja sitten laita viesti, missä kiität huonoista tavoista ja toivotat lopouelämää idiootille, joka tällä näyttää vain OMAN tyhmyytensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten vielä yksi vilpitön kysymys. Mitä ihmettä ovat nämä usean viikon, kuukausitolkkujen, puolen vuoden "tapailut"?? Ei vaan voi käsittää. Itselleni tapailu tarkoittaa vaihetta, kun tutustutaan toiseen ja katsotaan, onko romanttista kiinnostusta olemassa vai ei. En ole mikään pikagiljotiinin kannattaja todellakaan, että heti ensi treffeillä pitäisi tulla jotain maailmaa suurempia tuntemuksia tai muuten se on ei jatkoon. Toiseen pitää voida rauhassa tutustua. Mutta mikä on se tapailu, johon jäädään jopa useiksi kuukausiksi jumiin? Itse kun löysin mieheni, "tapailimme" sen pari kertaa, ja sen jälkeen oli kyllä aivan selvää, että juttu on seurustelua ja haluamme olla yhdessä. Kun sai käsityksen toisesta ja oppi toista tuntemaan sen verran, että pystyi sitoutumaan, niin sitten sitouduttiin oikeaan suhteeseen. Ei siihen vain yksinkertaisesti mene puolta vuotta. Noista keisseistä aina tulee mieleen, että niissä vain vähän katsellaan eikä se toinen OIKEASTI ole sellainen, johon voisi rakastua ja sitoutua, joten en ihmettele, että niistä sitten ghostataankin vaikka miten pitkän ajan päästä. Enkä ole mikään ikäloppu joka olisi miehensä löytänyt ennen nykyistä säätämisen ja sekoilun deittikulttuuria, vaan meille vain molemmille oli itsestäänselvää että olemme kumppainena toisillemme mitä haluamme ja suhde vaatii sitoutumisen toimiakseen.
- Kymppi
Eipä tuohon voi muuta sanoa kuin että olet onnekas. En ole kertaakaan 35-vuotisen elämäni aikana tavannuta miestä, joka olisi ylipäätään halunnut sitoutua, saati sitten että olisi parin tapaamisen jälkeen halunnut sitoutua muhun. En osaa edes kuvitella miltä se tuntuisi jos joku haluaisi just mut eikä häpeäisi kertoa kaikille että olen juuri tämän naisen kanssa.
Sänkyyn meneminenkin on jotain ihme peliä nykyään - toiset sanovat että mene heti, sittenhän sen näkee ja mies rakastuu seksin perusteella.
Ei kai kukaan oikeasti usko tuota? :DDD Miehille seksi ja rakkaus ovat täysin eri asioita.
Minua on monesti neuvottu että jos on tarpeeksi hyvä sängyssä, mies rakastuu koska hormonit pistävät hänet haluamaan lisää.
Olen tietenkin jättänyt nämä neuvot omaan arvoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten vielä yksi vilpitön kysymys. Mitä ihmettä ovat nämä usean viikon, kuukausitolkkujen, puolen vuoden "tapailut"?? Ei vaan voi käsittää. Itselleni tapailu tarkoittaa vaihetta, kun tutustutaan toiseen ja katsotaan, onko romanttista kiinnostusta olemassa vai ei. En ole mikään pikagiljotiinin kannattaja todellakaan, että heti ensi treffeillä pitäisi tulla jotain maailmaa suurempia tuntemuksia tai muuten se on ei jatkoon. Toiseen pitää voida rauhassa tutustua. Mutta mikä on se tapailu, johon jäädään jopa useiksi kuukausiksi jumiin? Itse kun löysin mieheni, "tapailimme" sen pari kertaa, ja sen jälkeen oli kyllä aivan selvää, että juttu on seurustelua ja haluamme olla yhdessä. Kun sai käsityksen toisesta ja oppi toista tuntemaan sen verran, että pystyi sitoutumaan, niin sitten sitouduttiin oikeaan suhteeseen. Ei siihen vain yksinkertaisesti mene puolta vuotta. Noista keisseistä aina tulee mieleen, että niissä vain vähän katsellaan eikä se toinen OIKEASTI ole sellainen, johon voisi rakastua ja sitoutua, joten en ihmettele, että niistä sitten ghostataankin vaikka miten pitkän ajan päästä. Enkä ole mikään ikäloppu joka olisi miehensä löytänyt ennen nykyistä säätämisen ja sekoilun deittikulttuuria, vaan meille vain molemmille oli itsestäänselvää että olemme kumppainena toisillemme mitä haluamme ja suhde vaatii sitoutumisen toimiakseen.
- Kymppi
Eipä tuohon voi muuta sanoa kuin että olet onnekas. En ole kertaakaan 35-vuotisen elämäni aikana tavannuta miestä, joka olisi ylipäätään halunnut sitoutua, saati sitten että olisi parin tapaamisen jälkeen halunnut sitoutua muhun. En osaa edes kuvitella miltä se tuntuisi jos joku haluaisi just mut eikä häpeäisi kertoa kaikille että olen juuri tämän naisen kanssa.
Sänkyyn meneminenkin on jotain ihme peliä nykyään - toiset sanovat että mene heti, sittenhän sen näkee ja mies rakastuu seksin perusteella. Toiset sanovat että älä missään nimessä mene koska vain odottamalla tiedät että mies oikeasti pitää sinusta. Ja kumpikaan ei pidä tosielämässä paikkaansa!
Nykyään en sitten edes tapaile koska se vain on liian nöyryyttävää. Yritin muutaman kerran mutta aina sai kuulla etten ole sopiva (mikä on ihan ok, mutta silti hajottaa kun niin käy joka kerta). En harrastanut seksiä heidän kanssaan koska tarvitsen siihen muutakin kuin pari tapailua. Enkä siis varmaan tule koskaan kokemaan parisuhdetta ja onnea sillä elämänalueella.
Pidän itseäni kyllä onnekkaana, mutta en oikeastaan siksi, että löysin sitoutumishaluisen miehen. Uskon, että miehet haluavat sitoutua siinä missä naisetkin. Toki on paljon niitä ihan hukassa olevia, mutta on myös paljon hyviä, kunnollisia miehiä, jotka eivät vain löydä parisuhdetta. Esimerkiksi mieheni ystäväpiirissä heitä on todella paljon. Aika moni taitaa tuntea nykyisen deittailukulttuurin niin kuluttavana, ettei tinderöinnit ja muut edes nappaa. Aika vaikea ongelma. Itse löysin mieheni tekemällä alusta asti todella avoimesti selväksi millainen olen ja mitä haluan. Tutustuin mieheeni siis netissä. Ehdin kyllä käydä paljon treffeillä ennen häneen tutustumista, mutta en ottanut lukuisia pakkeja henkilökohtaisesti.
Mitenkähän näitä ikäviä piirteitä (parempi aina etsinnässä sillä tinderissä on niin monta matchia vielä tapaamatta, ghostaaminen jne.) saisi karsittua ja ihmisiä tutustumaan rauhassa mutta vakavissaan toisiinsa? Kuitenkin iso osa niin miehistä kuin naisista haluaa sitoutua ja elää hyvässä, vakaassa parisuhteessa... Kohtaaminen on vain eri asia.
Ainakaan naiset eivät halua mitään seksisuhdetta vakavampaa ennen kuin biologinen kello tikittää ja ovat jo yli 35.
Just. Itse olen etsinyt vakavaa parisuhdetta 20-vuotiaasta asti. Lapsia en oikeastaan halua eli mitään kellon tikitystä ei kuulu vieläkään. T. Se 35v. ikisinkku
Kyllähän tämä kuvio tulee selväksi, kun vain yhdistää miesten ja naisten todellisuuden.
Naiset tapaavat paljon ghoustaajia ja pettureita, jotka haluavatkin vain seksiä ja katoavat saatuaan haluamansa.
Tavalliset miehet eivät saa viestejä, vaan yleensä parinhaku on kärsivällistä touhua jossa odotellaan kuukausia että saa treffit. Lopulta uusi nainen löytyy.
Sitten on ne 1-2 tyyppiä jotka kaatavat naisia kuin heinää. Ei nyt Hollywood-kalsarimalleja kuitenkaan, eli naisten silmissä (sosiaalisia ja hauskoja) tavismiehiä.
Niiden miesten kanssa naiset keräävät ghoustauskokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Self respect kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi deittailette? Tai alatte johonkin ”tapailuun”?
Seurusteluhan on sitä, kun pariskunta tutustuu toisiinsa ja jos kaikki menee hyvin, eli rakkaus syvenee ja molemmat ovat toisilleen elämänkumppaneiksi sopivia -> mennään naimisiin.Itse harrastan seksiä kun haluan ja on tarpeeksi kuuma kundi holleilla, mutta en deittaile tai tapaile ketään.
Treffailukulttuuri ei kiinnosta.
Ai niin, seksistä vielä; olen tasan kerran elämässäni tavannut miehen, jonka kanssa olisin omalta osaltani ollut valmis johonkin syvempäänkin, mutta sänkyyn olen toki mennyt jokaisen ihastuksen kanssa.
Ihmeellinen oletus joillain, että kaikki naiset haluaisivat sitoutua jokaisen miehen kanssa, johon ovat ihastuneita ja jonka kanssa harrastavat seksiä.:DTäytyy tähän lisätä, että eniten on jääneet perään roikkumaan ne kaksi miestä, joiden kanssa olin sängyssä alle 2h ensitapaamisesta.
Toisen tapasin puistossa, toisen bussipysäkillä - ennestään tuntemattomia siis, eli asiaan ei liittynyt mitään Tindereitä tai muita nykyajan hapatuksia.:D ---Ahaa eli oletkin trolli tai jos et, niin harvinaisen keskenkasvuinen antelias. Tottakai ne miehet joille nainen antautuu noinkin helposti, jäävät roikkumaan mielellään koska uskovat saavansa sinulta jatkossakin pinppiä ilman, että siihen tarvitsisi nähdä suurta vaivaa (eli heidän ei tarvitse kustantaa mitään illallisia, leffakäyntejä tai muutenkaan kuluttaa aikaansa helpon naisen kanssa oleskeluun.) :) Laadukkaammilta naisilta kun sitä pinperoa ei ihan noin vain saa, vaan miehen pitää tehdä oikeasti töitä sen pinpin eteen, eli tutustua. :)
Jos joskus haluat päästä helpon naisen maineesta eroon, niin kannattaa vaihtaa paikkakuntaa, helpon naisen maine leviää nimittäin miesten keskuudessa kulovalkean tavoin...
Joo se on totta, olen äärimmäisen ”helppo” - jos siis kohtaan minua kiihottavan miehen, eli about kerran kahdessa vuodessa.
Huomaatko yksinkertaisuutesi; oletat helposti seksiä harrastavan naisen tekevän sitä vähän kaikkien kanssa?:D
Vaikka teenkin sitä ilman mitään kynnystä, on seula äärimmäisen tarkka ja partnerihistoria vähälukuisempi kuin yleensä ikäisilläni naisilla (perustuen muiden naisten kanssa käytyihin keskusteluihin).Toinen noista miehistä olisi halunnut lopulta muuttaa kanssani yhteen ja toinen roikkui niin kauan, että ystäväni soitti hänelle ja käski jättää rauhaan valehdellen, että olen muka naimisissa.
Ja sekin on totta, ettei minulle tarvitse maksaa mitään. Miksi pitäisikään?
Kuten kirjotettua; haluan yleensä miehestä ”vain” seksiä ja hengailuseuraa, eli ei tarvitse pelata mitään pelejä.
Ja jos joskus sitoudun, en missään nimessä tee sitä minkään pellen kanssa, joka haluaa OSTAA minut ja minun täytyisi esittää jotain hankalaa joka tulee norsunluutornista aina yhden askeleen alemmas sitä mukaa, kun mies maksaa minulle jotain.:DDDDD
Rofl, erittäin koominen ajatuskin.
Minun vaginani ei ole mikään kaupankäyntiväline, sori.Kyllä se itseasiassa olisi, kun vain ymmärtäisit kaupallistaa sen. Ammattihúorat ovat sentään fiksuja, kun kulutetusta ajastaan ja palveluksistaan pyytävät rahaa, kun taas maksuton húora on sellainen arvoton reppana, pumpattavan Barbaran korvike.
Seksityöläinen pyytää rahan, koska tarvitsee rahaa ja asiakas on (yleensä) sellainen mies, joka ei myyjää kiihota eli ei ilman korvausta tähän koskisi.
Ei minulla ole mitään syytä kaupallistaa, kun p*nen vain sellaisia kauniita ja köyhiä nuoria miehiä.:)
Länsimaalaiset rumat massimiehet tai vanhemmat miehet ylipäätään ei kiinnosta.
Japsit, kinkit, venäläiset ja arabit maksavat muutenkin moninkertaisesti länkkäriperunoihin verrattuna - etenkään Suomessa ei kunnon massimiehiä oikein edes ole ja miksi helvetissä liikauttaisin evääni jonkun ravintolaillallisen tai satasten vuoksi?:D
Kyllä pitää aika paljon enemmän tulla, ennen kuin liikahdan.
Mä kirjoitin aiemmin, että jalat ristiin kunnes ollaan sitouduttu niin ei tule paha mieli. Se ei todellakaan ole mitään hemmetin "pelaamista" vaan puhdasta itsesuojelua ja omanarvontunnon vaalimista. Mun mielestä Sinkkuelämää-hömppäfeminismi on tehnyt naisille todellisen karhunpalveluksen kun opetetaan, että on ihan hyvä asia panna mitä tahansa mikä liikkuu jos siltä sattuu tuntumaan. Itse väitän, että seksikumppaneiden vaihtumisella, seksin harrastamisella ilman sitoutumista ja siitä väistämättä johtuvilla hylkäämisillä on suurimpaan osaan naisista musertavat psykologiset vaikutukset. Seksi on kivaa, ja olisi mahtavaa, jos ei tarvitsisi olla hirveässä puutteessa ja panetuksessa sinkkuna, mutta joskus on vain järkevämpää valita pitkällä aikavälillä positiiviset tulokset tuottava käyttäytymismalli lyhyen nautinnon sijasta. Nykyinen yliliberaali seksuaalikulttuuri ja -moraali aiheuttavat aivan turhaan kärsimystä (nuorille) naisille... En sano, että pitäisi odottaa avioliittoon tms. mutta yksinkertaisesti se syö ihan eri tavalla omanarvontuntoa tulla jätetyksi seksiä sisältäneestä kevytdeittailusuhteesta kuin jos oltaisiin tutustuttu rauhassa ilman seksiä.