Lue keskustelun säännöt.
Ghoustaus, kuinka päästä yli (taas)?
13.10.2018 |
Tapailin useamman viikon fiksun oloista miestä. Sovittiin että tällä viikolla nähtäisiin taas leffan ja yhdessäolon merkeissä. Yhtäkkiä hiljeni, ei tullut mitään viestiä. Suhde oli siis jo intiimi ja sovittu ettei ole pelkkä panosuhde. Nyt katosi ja hiljeni. Kuinka useiden tällaisten hiljenemisten jälkeen estää itseään muuttumasta kyyniseksi??? Onko vielä miehiä jotka kohtelevat naisia kunnioittavasti??? Vitutuskäyrä huipussaan, montako kertaa yksi ihminen jaksaa näitä pettymyksiä.
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin täällä kovin moni alkaa yksityiskohtaisesti kertoa tapailuistaan, elämäntilanteistaan, siitä mitä on puhuttu ja miten kukin on asiat kokenut. En minä ainakaan. Aika erikoista vetää mitään johtopäätöksiä yhden viestin perusteella.
- Se, joka ghostattiin puolen vuoden tapailun jälkeenNo ei toki yksityiskohtia, mutta haluaisin vain oikeasti ymmärtää edes yleisellä tasolla, mitä se paljon puhuttu tapailu on. Miten se eroaa seurustelusta? Miksi se ei muutu seurusteluksi? Ehkä kirjoitin vähän turhan kärkkääseen sävyyn edellisessä viestissä, mutta monesti tuntuu, että ihmiset (oman ystäväpiirin kokemuksella naiset lähinnä) alistuvatkin tiettyyn kärsimykseen kun juuttuvat jahkailuun. Se on toki tosi ymmärrettävää, kun haluaisi parisuhteen, mutta ainakin itselleni parisuhteen löytymisen avain oli että hankin vain suuren itsekunnioituksen ja laitoin tuollaiset jahkailijat suoraan ö-mappiin. On turha tuhlata aikaa ihmiseen, joka ei ole itsensä kanssa vaiheessa, jossa voisi sitoutua parisuhteeseen. Mutta niin, ehkä mä en todella vain ymmärrä mitä tapailu sitten oikeasti on. -kymppi
No mä olen ainakin sellaisessa tilanteessa että molemmilla on lapsia, on töitä, on muutakin tekemistä kuin se parisuhde kun ollaan molemmat tässä vuosikaudet jo rakennettu oma elämä mieleisekseen, sitten kuitenkin yhtäkkiä elämään tuli ihminen jonka haluaisi siinä pitää vaikka ei sille aikaa niin paljon olisikaan. Eikä toista edes tunne vielä niin hyvin että haluaisi myllätä kaikki omat kuviot. Ollaan tekemisissä päivittäin kuitenkin viesteillä, muutaman kerran nähtykin tässä useamman kuukauden aikana. Itselle tässä on jo nyt paljon pelissä kun olen saanut raivatuksi noille viestihetkille tilaa. Mutta pitkä matka tässä vielä edessä on että edes harkittaisi että nyt sitten seurustellaan tai vastaavaa.
Aah, kiitos vastauksesta. Tuollaista en ollut tullut ajatelleeksikaan, sillä omat ja lähipiirin kokemukset ovat vain lapsettomilta ihmisiltä. Lapset varmasti mutkistavat tilannetta, missä kontekstissa on paljon helpompi ymmärtää tarvetta tapailulle. - kymppi
Jep. Omassa tapauksessanikin molemmilla oli (on) lapsia. Plus kun tässä elämäntilanteessa sopivaa ehdokasta ei välttämättä löydy ihan naapurista, niin välimatkaakin oli. Silti tavattiin aina, kun saatiin tilaisuus järjestettyä. Kilometrejä tuli molemmille. Lisätään tähän yhtälöön vielä se, että itse olin eronnut pitkästä parisuhteesta ja tämä kyseinen tapailu oli ensimmäinen eroni jälkeen. En ollut tajunnut, että nykyään pitää käydä tämä kuuluisa parisuhdestatuskeskustelu. Itse olin enemmän old school, uskoin että asiat menee omalla painollaan. Ja suoraan sanottuna olin jopa niin sinisilmäinen, että itse luulin jo olevani parisuhteessa siinä kohtaa, kun tuo ghostaus tapahtui. Jotenkin kuvittelin, että kun suunnitellaan tulevaisuutta (tehdään kesälomasuunnitelmia jne) niin se merkitsee jotain. Ehkä se jotain merkitsikin, mutta ei niin paljoa, että olisin ansainnut edes sitä yhtä viestiä, kun mies löysikin paremman.
-Se, joka ghostattiin puolen vuoden tapailun jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehenä sanona, että suurin osa miesten tekemistä ghoustauksista johtuu naisen passiivisuudesta. Mies on aloitteellinen, mies on aktiivinen ja mies johtaa, mutta mies on myös se joka aina joustaa. Lopulta epätasapainoisessa tapailusuhteessa tulee olo, että nainen ei välitä. Nainen ei osoita mitään välittämisen merkkejä tai osoittavat, mutta odottavat että mies tekee niin ensin. Yllättävä puhelinsoitto ilman mitään asiaa tai vaikka vain yllättävään aikaan viesti, jossa on pelkästään ;), voivat olla iso positiivisia merkkejä. Näitä positiviisia merkkejä miehenä haluan nähdä. Jos niitä ei tule enkä koe naisen välittävän minusta, lopulta välittäminen naista kohtaan myös hiipuu.
Kerran olin tapaillut naista muutaman kuukauden. Mentiin aina mieleni mukaan ja naiselle sopi kaikki, jos vain aikatauluun kävi. Tämä oli aluksi ensimmäisen kuukauden oikeastaan ihan hauskaa, mutta toisen kuukauden aikana oli hiukan raskasta. Lopulta kävi niin, että en laittanutkaan viestiä kuten tavallisesti. Viikko tästä ja naiselta tulee viesti: "mitä kuuluu?". En koskaan vastannut viestiin eikä naisestakaan kuulunut mitään. Ei tässä ollut kyse munattomuudesta, vaan et en enää yksinkertaisesti välittänyt ja enkä tuntenut että minustakaan olisi välitetty.
Vierailija kirjoitti:
Jospa jäi auton alle niinkuin ne aiemmatkin.
Mitä oikein selität???
Vierailija kirjoitti:
Olit liian helppo nakki ja hävisit siksi pelin. Römpsää ei pidä levitellä noin helposti, pitää tutustua paremmin ja antaa miehen saalistaa, seksiä vasta sitten kun suostuu parisuhteeseen tai postaa julkisesti someen jotain yhteisiä juttuja, että muut tinder-hórot näkevät kenen kanssa mies hengailee.
Helppo nakki...mieskö ei ollut helppo nakki, nainen vain?? Miten joku voi ajatella noin vielä nykyäänkin? Mieskö ei sitten "antanut" seksiä muka??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin täällä kovin moni alkaa yksityiskohtaisesti kertoa tapailuistaan, elämäntilanteistaan, siitä mitä on puhuttu ja miten kukin on asiat kokenut. En minä ainakaan. Aika erikoista vetää mitään johtopäätöksiä yhden viestin perusteella.
- Se, joka ghostattiin puolen vuoden tapailun jälkeenNo ei toki yksityiskohtia, mutta haluaisin vain oikeasti ymmärtää edes yleisellä tasolla, mitä se paljon puhuttu tapailu on. Miten se eroaa seurustelusta? Miksi se ei muutu seurusteluksi? Ehkä kirjoitin vähän turhan kärkkääseen sävyyn edellisessä viestissä, mutta monesti tuntuu, että ihmiset (oman ystäväpiirin kokemuksella naiset lähinnä) alistuvatkin tiettyyn kärsimykseen kun juuttuvat jahkailuun. Se on toki tosi ymmärrettävää, kun haluaisi parisuhteen, mutta ainakin itselleni parisuhteen löytymisen avain oli että hankin vain suuren itsekunnioituksen ja laitoin tuollaiset jahkailijat suoraan ö-mappiin. On turha tuhlata aikaa ihmiseen, joka ei ole itsensä kanssa vaiheessa, jossa voisi sitoutua parisuhteeseen. Mutta niin, ehkä mä en todella vain ymmärrä mitä tapailu sitten oikeasti on. -kymppi
Olen ihmetellyt ihan tismalleen samaa. Jotenkin tuntuu, että nämä tyypit ovat niitä jotka haluavat pitää takaoven auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin täällä kovin moni alkaa yksityiskohtaisesti kertoa tapailuistaan, elämäntilanteistaan, siitä mitä on puhuttu ja miten kukin on asiat kokenut. En minä ainakaan. Aika erikoista vetää mitään johtopäätöksiä yhden viestin perusteella.
- Se, joka ghostattiin puolen vuoden tapailun jälkeenNo ei toki yksityiskohtia, mutta haluaisin vain oikeasti ymmärtää edes yleisellä tasolla, mitä se paljon puhuttu tapailu on. Miten se eroaa seurustelusta? Miksi se ei muutu seurusteluksi? Ehkä kirjoitin vähän turhan kärkkääseen sävyyn edellisessä viestissä, mutta monesti tuntuu, että ihmiset (oman ystäväpiirin kokemuksella naiset lähinnä) alistuvatkin tiettyyn kärsimykseen kun juuttuvat jahkailuun. Se on toki tosi ymmärrettävää, kun haluaisi parisuhteen, mutta ainakin itselleni parisuhteen löytymisen avain oli että hankin vain suuren itsekunnioituksen ja laitoin tuollaiset jahkailijat suoraan ö-mappiin. On turha tuhlata aikaa ihmiseen, joka ei ole itsensä kanssa vaiheessa, jossa voisi sitoutua parisuhteeseen. Mutta niin, ehkä mä en todella vain ymmärrä mitä tapailu sitten oikeasti on. -kymppi
No mä olen ainakin sellaisessa tilanteessa että molemmilla on lapsia, on töitä, on muutakin tekemistä kuin se parisuhde kun ollaan molemmat tässä vuosikaudet jo rakennettu oma elämä mieleisekseen, sitten kuitenkin yhtäkkiä elämään tuli ihminen jonka haluaisi siinä pitää vaikka ei sille aikaa niin paljon olisikaan. Eikä toista edes tunne vielä niin hyvin että haluaisi myllätä kaikki omat kuviot. Ollaan tekemisissä päivittäin kuitenkin viesteillä, muutaman kerran nähtykin tässä useamman kuukauden aikana. Itselle tässä on jo nyt paljon pelissä kun olen saanut raivatuksi noille viestihetkille tilaa. Mutta pitkä matka tässä vielä edessä on että edes harkittaisi että nyt sitten seurustellaan tai vastaavaa.
Aah, kiitos vastauksesta. Tuollaista en ollut tullut ajatelleeksikaan, sillä omat ja lähipiirin kokemukset ovat vain lapsettomilta ihmisiltä. Lapset varmasti mutkistavat tilannetta, missä kontekstissa on paljon helpompi ymmärtää tarvetta tapailulle. - kymppi
Jep. Omassa tapauksessanikin molemmilla oli (on) lapsia. Plus kun tässä elämäntilanteessa sopivaa ehdokasta ei välttämättä löydy ihan naapurista, niin välimatkaakin oli. Silti tavattiin aina, kun saatiin tilaisuus järjestettyä. Kilometrejä tuli molemmille. Lisätään tähän yhtälöön vielä se, että itse olin eronnut pitkästä parisuhteesta ja tämä kyseinen tapailu oli ensimmäinen eroni jälkeen. En ollut tajunnut, että nykyään pitää käydä tämä kuuluisa parisuhdestatuskeskustelu. Itse olin enemmän old school, uskoin että asiat menee omalla painollaan. Ja suoraan sanottuna olin jopa niin sinisilmäinen, että itse luulin jo olevani parisuhteessa siinä kohtaa, kun tuo ghostaus tapahtui. Jotenkin kuvittelin, että kun suunnitellaan tulevaisuutta (tehdään kesälomasuunnitelmia jne) niin se merkitsee jotain. Ehkä se jotain merkitsikin, mutta ei niin paljoa, että olisin ansainnut edes sitä yhtä viestiä, kun mies löysikin paremman.
-Se, joka ghostattiin puolen vuoden tapailun jälkeen
Voin vain kuvitella miten kamalalta tuo on tuntunut. Vaikka itse ehdin tapailla tätä miestä vain kuukauden päivät, niin silti tuntuu tosi pahalta.
Vierailija kirjoitti:
23 lisää, että en myöskään halua pelata mitään typeriä pelejä ihmisten kanssa. Jos tykkään jostain, niin haluan oikeasti uskaltaa myös näyttää sen, enkä miettiä, että onko soveliasta ottaa nyt kädestä, jos vaikka tuota alkaa ahdistaa. Tai jos haluan mennä nyt sänkyyn, niin ghostaako se minut huomenna.
Pelaaminen on just inhottavaa ja lapsellista. "En mene sänkyyn ettei mies pidä helppona", tuo on pelaamista.
Pelaamista taas ei ole esim.se että odottaa seksiä avioliittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myönnän ghostanneeni kerran. Eräs mies ei vaan tajunnut, etten halua enää jatkaa viestittelyä, enkä tavata. Sen sijaan että olisi luovuttanut, mun vastaukset vain lisäsi hänen intoaan, vaikka olin sanonut asiat suoraan. Lopulta oli vain pakko jättää vastaamatta, vaikka se on tosi epäkohteliasta.
Jos olet sanonut suoraan, niin ethän sinä silloin ole ghostannut ketään, vai mitä minä en nyt ymmärrä sinun kommentistasi?
Ehkä et sittenkään sanonut suoraan vaan kiertelit ja kaartelit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin täällä kovin moni alkaa yksityiskohtaisesti kertoa tapailuistaan, elämäntilanteistaan, siitä mitä on puhuttu ja miten kukin on asiat kokenut. En minä ainakaan. Aika erikoista vetää mitään johtopäätöksiä yhden viestin perusteella.
- Se, joka ghostattiin puolen vuoden tapailun jälkeenNo ei toki yksityiskohtia, mutta haluaisin vain oikeasti ymmärtää edes yleisellä tasolla, mitä se paljon puhuttu tapailu on. Miten se eroaa seurustelusta? Miksi se ei muutu seurusteluksi? Ehkä kirjoitin vähän turhan kärkkääseen sävyyn edellisessä viestissä, mutta monesti tuntuu, että ihmiset (oman ystäväpiirin kokemuksella naiset lähinnä) alistuvatkin tiettyyn kärsimykseen kun juuttuvat jahkailuun. Se on toki tosi ymmärrettävää, kun haluaisi parisuhteen, mutta ainakin itselleni parisuhteen löytymisen avain oli että hankin vain suuren itsekunnioituksen ja laitoin tuollaiset jahkailijat suoraan ö-mappiin. On turha tuhlata aikaa ihmiseen, joka ei ole itsensä kanssa vaiheessa, jossa voisi sitoutua parisuhteeseen. Mutta niin, ehkä mä en todella vain ymmärrä mitä tapailu sitten oikeasti on. -kymppi
No mä olen ainakin sellaisessa tilanteessa että molemmilla on lapsia, on töitä, on muutakin tekemistä kuin se parisuhde kun ollaan molemmat tässä vuosikaudet jo rakennettu oma elämä mieleisekseen, sitten kuitenkin yhtäkkiä elämään tuli ihminen jonka haluaisi siinä pitää vaikka ei sille aikaa niin paljon olisikaan. Eikä toista edes tunne vielä niin hyvin että haluaisi myllätä kaikki omat kuviot. Ollaan tekemisissä päivittäin kuitenkin viesteillä, muutaman kerran nähtykin tässä useamman kuukauden aikana. Itselle tässä on jo nyt paljon pelissä kun olen saanut raivatuksi noille viestihetkille tilaa. Mutta pitkä matka tässä vielä edessä on että edes harkittaisi että nyt sitten seurustellaan tai vastaavaa.
Aah, kiitos vastauksesta. Tuollaista en ollut tullut ajatelleeksikaan, sillä omat ja lähipiirin kokemukset ovat vain lapsettomilta ihmisiltä. Lapset varmasti mutkistavat tilannetta, missä kontekstissa on paljon helpompi ymmärtää tarvetta tapailulle. - kymppi
Jep. Omassa tapauksessanikin molemmilla oli (on) lapsia. Plus kun tässä elämäntilanteessa sopivaa ehdokasta ei välttämättä löydy ihan naapurista, niin välimatkaakin oli. Silti tavattiin aina, kun saatiin tilaisuus järjestettyä. Kilometrejä tuli molemmille. Lisätään tähän yhtälöön vielä se, että itse olin eronnut pitkästä parisuhteesta ja tämä kyseinen tapailu oli ensimmäinen eroni jälkeen. En ollut tajunnut, että nykyään pitää käydä tämä kuuluisa parisuhdestatuskeskustelu. Itse olin enemmän old school, uskoin että asiat menee omalla painollaan. Ja suoraan sanottuna olin jopa niin sinisilmäinen, että itse luulin jo olevani parisuhteessa siinä kohtaa, kun tuo ghostaus tapahtui. Jotenkin kuvittelin, että kun suunnitellaan tulevaisuutta (tehdään kesälomasuunnitelmia jne) niin se merkitsee jotain. Ehkä se jotain merkitsikin, mutta ei niin paljoa, että olisin ansainnut edes sitä yhtä viestiä, kun mies löysikin paremman.
-Se, joka ghostattiin puolen vuoden tapailun jälkeenVoin vain kuvitella miten kamalalta tuo on tuntunut. Vaikka itse ehdin tapailla tätä miestä vain kuukauden päivät, niin silti tuntuu tosi pahalta.
Tämä ei välttämättä sinua lohduta tällä hetkellä, mutta tulee aika, jolloin koko juttu ja ihminen on pelkkä haalistunut muisto. Mun tapauksesta on nyt nelisen vuotta. Pystyn kirjoittamaan siitä ilman mitään sen kummempia tunteita, ne on toteamuksia. Näin kävi. Minä ansaitsin parempaa, ja parempaa olikin tulossa. Uskon vahvasti, että niin on sinullekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskin täällä kovin moni alkaa yksityiskohtaisesti kertoa tapailuistaan, elämäntilanteistaan, siitä mitä on puhuttu ja miten kukin on asiat kokenut. En minä ainakaan. Aika erikoista vetää mitään johtopäätöksiä yhden viestin perusteella.
- Se, joka ghostattiin puolen vuoden tapailun jälkeen
Ei tarvitse kertoa, mutta sinä itse käytät sanaa tapailu. Aika monelle se ei tarkoita vakavaa yhdessäoloa. Eikä ilmeisesti tarkoittanut sille sinut jättäneelle miehellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus on kyllä arsesta, mutta oikeasti, aika raukkis pitää olla että sitä harrastaa (olen itsekin harrastanut ja myönnän selkärangattomuuteni asiassa).
Vanha viisaus (jota nykynaiset eivät kylläkään halua kaikessa voimaantuneisuudessaan kuulla) on, että jalat ristiin kunnes "tapailusta" on tullut oikeaa seurustelua, niin ei sitten niin kovin vituta. Ja jos oikeasta seurustelusuhteesta ghostaa, niin sitten voi varmaan jo ghostatuksi tullut lohduttautua sillä että on täynnyt kaverilla viirata päässä ja pahasti.
Ai raukkis? Kuinkahan usein nainen kertoo mikä miehessä oikeasti on vialla?
Mitä väliä? Kunhan ilmoittaa, ettei halua enää nähdä. Ketä ne syyt kiinnostaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pata kattilaa soimaa- sanalasku tulee mieleen tästä säikeestä :) Tosin minun kokemuspohjalla en pysty arvioimaan kuin naisten käytöstä koska enpä ole tai tule olemaan miesten kaa treffeillä :D
Yleistähän tuo on, siis naisilla. Sinänsä huvittavaa että tavallaan sitten ajatellaan että miehet ansaitsevat moiset käytökset mutta naiset eivät.
Sehän on henkisen väkivallan muoto, tuo ghoustaaminen. Ajatellaan että toinen on ihmisarvoltaan niin vähäinen ettei hänelle tarvi sanoa, viestittää, välittää, mitään. Pidetään itseään niin erinomaisena ihmisenä ettei tarvitse alentua toiselle selostamaan omaa tökeröä käytöstä.
Tässä kerran yksi neito kyllä teki minuun vaikutuksen. Vähä oli sellaista "teerenpeliä" hänen kanssaan ja minun kannalta hommassa ei ollut järkeä kun meidän fyysinen etäisyys oli vallan suuri, neidollakin omat mielipiteensä miksi ei. Neito halusi sitten Whatsapp-videopuhelun ottaa ja selosti siinä sitten että haluaa aina käsitellä asiat loppuun sekä sen että molemmille jää hyvä mieli.
Erittäin positiivinen mielikuva jäi tuosta neidosta koska täysin poikkeuksellisesti toimi verrattuna kanssasisartensa toimintaan.
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoin ensin ihmettelevän viestin ja sitten hieman avauduin kun ei edelleenkään mitään. Ei vastausta... Ei jumalauta hermot kestä enää näitä tapauksia. Ja vaikutti kaikkea muuta kuin ghoustaajalta... Miten sitä taas saa itsetunnon raavittua kasaan?
Mites olis ollut toi soittaminen? Onko nykyaikana niin hemmetin vaikeaa PUHUA toiselle? Aina vaan niitä viestejä..
Tätäkin on jo alapeukutettu:) Mä voin ap kertoa, että puhuin juuri ex-mieheni kanssa. Hän sanoi, että hän ghostaa kaikki naiset, jotka eivät kykene soittamaan vaan laittavat vaan koko ajan viestejä. Että kyllä ylläoleva ohje kannattaa laittaa korvan taakse ap ja muutkin ghostatut naiset ja miehet.
Minä inhoan puhumista puhelimessa. Joko tapaan ihmisen kasvokkain tai viestittelen. Kaikista eniten inhoan sitä että joku soittaa kun olen tekemässä jotain. Laitan aina luurin korvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mut on ghostattu vain kerran, mutta sekin kokemus oli riittävän traumaattinen. Puolen vuoden tapailun jälkeen ghostaus, syynä tietysti se että mies löysi mielenkiintoisemman, minkä sain lopulta selville somesta. Mulla meni vuosi, että käsittelin sen. Eihän ongelma ole se, että löytyy parempi -se on vain elämää- vaan kysymys on siitä, että ei koe sitä toista riittävän arvokkaana ansaitsemaan edes yhtä suoraa, rehellistä viestiä. Jättää vaan toisen miettimään että mitä tein väärin. Helppohan tässä on jälkikäteen miettiä että hyvähän se oli että pääsin tyypistä niin helposti eroon, mutta ei se silloin helpottanut, kun tilanne oli päällä. Koin kyllä olevani ihan arvoton.
Tsemppiä kaikille ghostatuille. Parempaa on luvassa!
Mulla tasan sama tarina! (Olen tuo, joka edellä kirjoitti joululomista.) Mäkin sain tietää vasta pari kuukautta katoamisen jälkeen, että se olikin löytänyt jonkun paremman ja siksi haihtunut mun elämästä. Tosi reilua jättää ilmoittamatta! Miten jollakulla on edes sydäntä tehdä noin toiselle?
Myötistä täältä, kohtalotoveri! Ja siis sillä lailla ihan oikeasti, eikä ivalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus on kyllä arsesta, mutta oikeasti, aika raukkis pitää olla että sitä harrastaa (olen itsekin harrastanut ja myönnän selkärangattomuuteni asiassa).
Vanha viisaus (jota nykynaiset eivät kylläkään halua kaikessa voimaantuneisuudessaan kuulla) on, että jalat ristiin kunnes "tapailusta" on tullut oikeaa seurustelua, niin ei sitten niin kovin vituta. Ja jos oikeasta seurustelusuhteesta ghostaa, niin sitten voi varmaan jo ghostatuksi tullut lohduttautua sillä että on täynnyt kaverilla viirata päässä ja pahasti.
Ai raukkis? Kuinkahan usein nainen kertoo mikä miehessä oikeasti on vialla?
Mitä väliä? Kunhan ilmoittaa, ettei halua enää nähdä. Ketä ne syyt kiinnostaa?
Sehän se vasta loukkaavaa onkin. Joko lähtee ilman selitystä tai sitten saa luvan kertoa syyn?
Kaikista törkeintä on se että sanoo että tämä oli tässä mutta ei kerro syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin täällä kovin moni alkaa yksityiskohtaisesti kertoa tapailuistaan, elämäntilanteistaan, siitä mitä on puhuttu ja miten kukin on asiat kokenut. En minä ainakaan. Aika erikoista vetää mitään johtopäätöksiä yhden viestin perusteella.
- Se, joka ghostattiin puolen vuoden tapailun jälkeenEi tarvitse kertoa, mutta sinä itse käytät sanaa tapailu. Aika monelle se ei tarkoita vakavaa yhdessäoloa. Eikä ilmeisesti tarkoittanut sille sinut jättäneelle miehellekään.
Ei tarkoittanut, ei. Mutta ei ghostaamisessa siitä ole kysymys. Ei parisuhteessa ole yhtään sen enempää takeita kuin tapailussakaan. Myös parisuhteessa voi tulla jätetyksi. Mutta se, että tulee jätetyksi niin, että vaan hävitään kuvioista, jätetään vastaamatta puheluihin, viesteihin, täysi hiljaisuus vastassa... se on väärin ja epäreilua, ja sitä en vaan voi ymmärtää.
Minua ei ole ghostattu, mutta kukaan ei ole halunnut sitoutuakaan. Olen tapaillut miehiä muutamia viikkoja ja yleensä sitten kysellyt vähän tuntemuksista. Aina olen saanut vastauksen, että ei tunneta vielä kunnolla/ei saa vielä sanoa tuleeko tästä sen suurempaa ja siinä vaiheessa olen sitten itse katkaissut tapailun. Tuntuu pahalta ja itstunto laskenut tämän takia todella alas, kun tuntuu, että kelpaan vain kevyeen tapailuun. Onko vika minussa vai eivätkö ihmiset enää halua sitoutua, kun Tinderistä löytää niin helposti uutta seuraa?
En jaksa enää edes lähteä treffeille. Saan kyllä helposti seuraa, mutta en jaksa enää kevyttä tapailua ja hyväksikäyttöä. En edes hyppää jokaisen kanssa sänkyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se minulla ei mene kaaliin, että miksi miesten pitää esittää viikkotolkulla, ehkä jopa kuukausia, että on kiinnostunut ja sitten jättää ilman mitään selityksiä.
Ovat kiinnostuneita aluksi mutta kiinnostus lopahtaa. Kummallinen ajatus että miehet vain esittäisi olevansa kiinostuneita
Tämä. Miehet ovat usein paljon naisia lyhytnäköisempiä. He oikeasti uskovat, että tässä on elämäni nainen ja tämän naisen kanssa menen naimisiin, kunnes se ihastus yhtäkkiä vain katoaa. Ainakin tältä se kuulostaa, kun juttelee miespuolisten kavereiden kanssa kuulumisia. "Rakastuminen" tapahtuu salamannopeasti ja mies sokeutuu kaikelle muulle, eikä osaa pitää vaihtoehtona, että se voisi yhtäkkiä vain hälvetä.
Mä taas alan, varmaankin liikaa palstaa lukeneena, ajatella, että ne koko ajan peilaa sitä naurettavaa omaa tasoaan. Kun tulee parempi saataville, käytössä ollut nainen vaihtuu heti. Ei siinä sen enempiä tunteita mukana ole.
Koska JOS siinä olisi mukana jokin tunne, niin kyllähän se mies ilmoittaisi nykyiselle näkemisen päättymisestä eikä vain katoaisi ilmaan. Siis JOS sitä oikeasti olisi joskus kiinnostanut se, mitä vastapuoli ajattelee ja tuntee.
Huonoja miehiä. Koko elämä menee oman itsen ympärillä pyöriessä.
Mikä tässä on sitä traumatisoivaa toimintaa?
-ghostaus
vai
-tapailu päättyy
ketjun perusteella juurikin ghostaus, ei sillä niin väliä että se tapailu loppuu.
herkkähipiäisiä ovat ihmiset jos järkyttyvät kun ei tule jätetyksi haluamallaan tavalla
Tyypiltä tuntui jääneen autonostosta vähän yli, koska baareissa se kyllä hillui entiseen tapaansa.